Julkaistu

Ruukun saumaus

Viime viikkojen tekstini eivät ole olleet iloista luettavaa. Kiitos teille kaikille, jotka olette myötäeläneet tuskassani, surussani, pohjattomassa kaipauksessani. Ykin menetys oli minun elämässäni valtavan suuri asia ja siitä toipuminen vie aikansa. Hyvässä alussa kuitenkin ollaan. Nyt on hiljalleen aika täällä blogissakin kirjoittaa iloisemmistakin asioista, ja käsityöthän tuovat iloa elämään.

Tänään kokoonnuimme Vantaan Näkövammaiset Inkun Ideapajalle jatkamaan maaliskuussa aloittamiamme töitä. Silloin päällystin ruskean saviruukun mosaiikkipaloilla. Palat mitä käytin oli päällystetty paperilla, joten tänään oli ensiksi putsattava paperit ja ylimääräiset liimat pois.
Putsaaminen tapahtui kostutetulla sienellä töpötellen ja paperin kostuttua se liukeni kynsin tai puukolla rapsutellen.Tältä näyttää putsattu ruukku

Laastin sekoittamisen jälkeen alkoi laastin levitys työhön tavoitteena saada sitä mosaiikkipalojen väleihin. Laasti oli jokin pikaversio, joten se kuivahti aika nopeaan. Tärkeää oli ehtiä pyyhkimään ylimääräiset ennen kuin se olisi liian kuivaa.

Ruukku käännettiin oikein päin ja laastia tasottelin yläreunaan. Tarkoitus oli saada ruskea reuna myös piiloon.

Lopuksi vielä ruukun siistiminen ylimääräisestä laastista. Vielä viimeisen kuvan jälkeen siistiminen jatkui. Ruukku lakataan venelakalla, jotta se kestää kosteutta paremmin.Hema auttoi minua viimeistelyssä. Lakkaus käydään tekemässä vapun jälkeen. Toukokuun lopussa on kevätkauden viimeinen kerhokerta ja silloin aiheena on hopeakorut.

Maanantaina olin keramiikassa. Tein korvallisen teemukin ja sille aluslautasen mustasta savesta. Ne ei ehdi enään tämän kevään raaka- tai lasituspolttoihin, joten syksyllä sitten. Keramiikkaa on tälle kevättä vielä yksi kerta jäljellä.

Tiistaina oli kevään viimeinen rottinkikerho. Punoin kapeaa korkeaa pyöreää koria, jossa vihreäksi värjättyä rottinkia mukana. Kori tuli lettiä vaille valmiiksi. Letitys jää syksyyn. Jotenkin harmillista kun käsityöryhmät päättyvät. Nyt kun olen taas löytämässä kadoksissa olleen inspiraation tehdä ja kokeilla erilaisia juttuja. Tosin onneksi keramiikka ja rottinki pitivät käsityövirettä näinä tuskan viikkoina yllä. Nyt vaan nauttimaan käsitöistä ja luonnosta, sillä molemmat hoitavat mieltä.

Julkaistu

Myyjäisissä myymässä

Pienrottinkityökerho on Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n järjestämää harrastetoimintaa. Kerho pyörii syyskuun alusta huhtikuun puolenvälin yli. Meitä kerholaisia on seitsemän+ohjaaja. Moni meistä tekee paljon myös muita käsitöitä neuleista koriste-esineisiin, poppanaliinoista koruihin, keramiikasta itse tehtyihin kortteihin, mehiläisvahakynttilöistä kransseihin. Valitettavasti tässä postauksessa ei ole kuvia kuin omistani myyntipöydistä.

Järjestimme kerhon nimissä myös viime vuoden pääsiäisen alla myyjäiset Iiriksessä, päätimme toimia tälläkin kertaa. Saimme tilan infon takana olevasta aulasta, jossa on silloin tällöin näkövammaisia tuotteidensa myyjiä, joskus on myös joistain yrityksistä esim. kenkien myyjiä. On todella mukavaa, että tilaa voidaan käyttää ja pääsemme silloin tällöin töinemme esille Iiriksessäkin.

Viime tiistai oli tuo myyjäispäivä. Paikalla olimme 12-18. Käytössäni oli kaksi pöytää. Sijaintini ei ehkä paras mahdollinen ollut, sillä olin aulan perällä. Toisaalta olimme kaikki kerholaiset samassa rivissä. Lisäksemme myymässä oli käsittääkseni artesaani-opiskelija.

Myyjäisiin valmistautuessani jälleen kaikkein hankalimmaksi koin töideni hinnoittelun. Neuleissa käytän useimmiten aitoja kuituja ja minulle merkitsee tavattomasti miltä lanka tuntuu käteen kerässä ja myös neulottuna. Keramiikassa käytän paljon aikaa viimeistelyyn ja värien valitsemiseen. Korujen helmiin tuppaa valikoitumaan myös hinnakkaampia yksilöitä. Koreissa taas haluan aina ne lakattavan, jotta ovat silloin pitkäikäisempiä käytössä. Kävimmekin Heman kanssa pitkiä keskusteluja hinnoittelusta, käsityön arvostuksesta, oman työn arvostuksesta. Hintoja päättäessäni useimmiten esitin alhaisempaa hintaa laitettavaksi mitä taas Hema olisi laittanut. Minähän päätökset lopulta aina tein, mutta onneksi Heman kanssa keskustelut sai minua ehkä taas rohkeammaksi laittamaan työlle arvoakin. Kyllä huomasi joidenkin töiden kohdalla asiakkaalle hinnan olevan liian iso. Ihmisiä kierteli katselemassa töitämme ja ihasteluakin tuli esim. keraamisesta sinisestä vadista, tulppaanilyhdystä ja parista koriste-esineestä. Ihailua herätti koreista erityisesti iso kori, jonka seinämä pysyi suorassa eikä aaltoillut. Kyseisestä korista piti tulla työhuoneeseemme roskakori, mutta ehkä se sittenkin on sinne liian pieni.

Päivän aikana olisi parempikin myynti voinut olla, mutta onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut tuoda kotiin. Koruista meni korvikset, lila-sävyinen kaulakoru sekä huopapalloista tehty kaulanauha. Korit, keramiikkatyöt sekä neuleet tuli kaikki takaisin kotiin. Kynttilöitä meni kolme pakettia. Niitä olikin vain yhdeksän pakettia matkassa.

Otto oli mukanani ja jaksoi hienosti koko pitkän päivän. Pääasiassa köllötteli tuolini vieressä. Jos luoksemme saapui joku tuttu silloin piti päästä tervehtimään ja rapsutuksia hakemaan. Ja kyllä herra pari kertaa otti myös hatkat paikaltaan. Istuskelin kaikessa rauhassa tuolilla ja toinen myyjä huuteli kauempaa ”joko olette ostaneet yllätyskakkuja?” ja silloin koira singahti kahden pöydän päässä olevan myyntipöydän lu, laski kuononsa pöydän reunalle juuri äsken puhuttujen kakkujen kohdalle. Naurua riitti aulassa kun Otto palautettiin paikalleen. Toisen kerran samainen myyjäkaverini huuteli minulle kysellen olenko leiponut mantelimuffinsseja. No Ottopas se lähti kysyjän luo katsomaan herkkutilanteen. Taas aulassa olleet räjähti nauruun. Kyllä Otto tietää milloin puhutaan herkuista 😀

Ihmisiä kierteli pöytiemme luona tasaiseen tahtiin. Välillä oli myös rauhallisia hetkiä ja silloin ehti hyvin neulomaan kaulurin loppuun, joten eipä odottelu haitannut.

Helatorstaina täällä Korsossa järjestetään markkinat ja niiden yhteydessä nuorisotalolla korsolaisten käsityön tekijöiden myyjäiset. Lupasin osallistua tapahtumaan. Minua todella jännittää, sillä myyntikokemukseni rajoittuu kolmeen tapahtumaan ja ne kaikki ovat olleet Iiriksessä. Nyt asiakaskunta on täysin eri ja jännitänkin miten osaan olla esillä, mistä tiedän milloin pöydällä olevia tuotteita katsellaan jne? Onneksi mukanani on ystäväni auttamassa. Asiakkaat eivät välttämättä heti tiedosta minun olevan täysin sokea ja hälinässä on välillä vaikeaa tietää milloin juuri minulle puhutaan. Reilun kuukauden päästä olen kuitenkin taas yhtä myyjäiskokemusta rikkaampi. Toivottavasti kokemuksesta tulee sellainen, että jatkossakin uskaltaudun toimintaan mukaan.

Julkaistu

Savireliefi levytekniikalla

Kevään aikana Inkun Ideapajassa on näkövammaisille viisi käsityökertaa. Torstaina oli ensinmmäinen kerta. Osallistujia oli vaan harmillisen vähän. Lisäkseni vain yksi osallistuja.

Minulle keramiikka/savityöt on jonkin verran tuttuja ja olikin jännä huomata miten erilaisia ohjeistuksia on eri keramiikan ohjaajilla.

Iltapäivän aikana oli tarkoitus tehdä Savireliefi levytekniikalla. Minulle oli heti selvää, että halusin tehdä lyhdyn. Ja tästähän se lähti, palasta savea 🙂Eipä sitten muuta kuin kaulimaan.Kaulittuani tasaiseksi levyksi päätös minkä korkuinen lyhdystä tulisi ja sen mukainen leikkaus. Reliefin teko tapahtui työn ollessa vielä levynä pöydällä. Työn yläreunan leikkasin aaltoilevaksi.

Hetken jouduin hakemaan inspiraatiota mitä työhön haluan. Lopulta alaosaan kaulitsin vohvelipintaa, yläreunaan leikattuani aaltomaisen reunan, tussin korkilla painelin kukkia mukaillen aaltoa. Halusin työhön vielä tulppaanin, joka syntyi kolmesta sydämen puolikkaasta. Tulppaani kiinnitettiin lietteellä levyyn. Ja tottahan lyhty tarvitsi reiät, jotta kynttilä loistaisi sieltä komeasti 🙂

Oli aika nostaa työ pystyyn ja siistiä halutunlaisiksi pintoja.Levy hetkeksi rullan ympärille muotoutumaan ennen pohjan kiinnitystä työhön. Pohja kiinnitettiin liettämällä sisäreunaalaosastaan pohjan ulkoreunaan. Ennen lietteen laittoa molemmat pinnat karhennetaan. Samainen operaatio tehtiin lyhdyn saumauksessa.Liettämisen jälkeen saumakohdan hävitys. Olen tarkka ettei sauma jää näkyviin. Vielä alareunan vohvelipinnan korostusta sekä kukkakuvion kohennusta. Siinä se sitten olikin. Nyt työ kuivuu pajalla ja parin viikon päästä se lasitetaan. Sitä ennen se käy kuitenkin läpi raakapolton. Savi on korkeapolton savea, mutta Ideapajan uuni nousee vain 600 asteeseen. En tiedä onko sillä miten vaikutusta saveen tai ei. Joka tapauksessa oli kiva oppia taas lisää keramiikasta. Tavallaan kaikkia tekniikoita olen aiemminkin käyttänyt, joten sinänsä ei tullut paljoakaan uutta. Ehkä ennemminkin tuli lisävarmuutta tehdä myös reliefitöitä enemmän jatkossa.

Minulla on jo jonkinlainen mielikuva millaisin värein työn haluaisin lasittaa, mutta saas nähdä mitä värejä pajalla on käytettävissä. Oikein mukavaa, että tälläinen käsityömahdollisuus on ja on mahdollista oppia aina jotain uutta. Vielä ennen pääsiäistä päästään mosaiikkin mailmaan. Huhtikuussa on teemana solmubatiikki. Se ei jostain syystä oikein sytytä minua. Toukokuussa päästään hopeakorujen mailmaan ja se taas kiinnostaa ja innostaa hurjasti.

Julkaistu

Kynttiläkastokurssi

Viikonlopun postauksissa lupasin aika monesta aiheesta oman postauksen, joten aloitetaanpa lupauksien täyttäminen viime tiistaisesta kynttiläkastokurssista, joka pidettiin Inkun ideapajassa Vantaan näkövammaiset ry:n jäsenille.

Meitä kurssilaisia oli viisi ja meitä ohjasi Inkku ja Saini. Hema oli mukanani ja hän vastasi valokuvaamisesta sekä huolehti siitä, että kynttilät tangolla pysyisivät tasamittaisina. Autteli minua muutenkin tarvittaessa.

Meille oli tehty valmiiksi kynttilöihin alut, joten valitettavasti aloitusta en osaa tässä kertoa, vaikka se meille sanallisesti kerrottiinkin. Ohi meni ja vihelsi mennessään. Sen muistan, että verhon nipsuja käytettiin painona. 😀

Meillä oli 12 kynttiläparia. Kastaminen steariini-parafiiniseokseen sujui täten tauotta. Kun rivin viimeinen pari oli kastettu aloitettiin rivi alusta. Uusin kerros oli siihen mennessä jäähtynyt riittävästi.

Yllättävän hyvin pysyi kynttilät oikeassa järjestyksessä ja ”orrelle” palautus sujui sähläämättä.

Kynttilöitä upottaessa steariini-parafiiniseokseen, välillä upottin niin syvälle, että sormet olivat kynttilämassassa. Oikeaa tekniikkaa joutui vähän hakemaan. Kaston piti tapahtua aika rivakasti, jotta edelliset kerrokset eivät sulaisi pinnasta pois. Toisaalta, jos kasto meni liian nopeaan kynttilästä tulee ymmärtääkseni hauraampi ja palaa nopeammin. Itse olin aika rauhalliseen tahtiin tekevä, joten kastaa sain monta monta kertaa.

Hiljalleen kynttilät alkoivat saada paksuutta.Mutta vielä tarvitaan muutama kerros ennen seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä 🙂

Kynttilöihin oli mahdollista tehdä röpellys. Halusin röpellyksen noin kynttilän puoliväliin saakka. Ensiksi kynttilä kastettiin puoleen väliin steariini-parafiiniseoksessa, jonka jälkeen kastetut kynttilät siirrettiin lattialla olevaan pussiin. Pussissa kuivaa steariinia. Kynttilöitä pyöritellään pussissa ja näin ne röpelöityvät kastetulta alueeltaan. Lopuksi vielä koko kynttilän kasto.Jos kynttilät olisi halunnut värjätä, se oltaisiin tehty tämän jälkeen. Valkoisena kynttilät ovat kuitenkin kauniit ja röpellys tuo lisäystä siihen, joten jätin värit pois. Ja toiseksi meille alkoi tulla jo vähän hoppukin. Mutta eikös mulla ole aika mukavan näköiset kädet kaston jäljiltä?

Kynttilöiden päät siistittiin mattoveitsellä. Jostain syystä siistiminen tehtiin jo ennen röpellysvaihetta, joten sen joutui tekemään lopuksi vielä uudestaan 🙂

Kotiin lähdin 24 itse tehdyn kynttilän kanssa. Oli mukava keskipäivä. Oli hauskaa kokeilla uutta. Joskus lapsena olen kastanut kynttilöitä, mutta siitä on kovin kauan. Olen iloinen kun tämä kurssi järjestettiin. Kiitos Inkun ideapaja!

Julkaistu

Loppukuun kuulumisia

Onneksi Thyroxinista on ollut apua, sillä takana on melkoinen puolitoistaviikkoinen. Syyskuun alun uupuneisuuden tilassa en olisi siitä selvinnyt.

Kun palasimme toissalauantaiaamuna mökiltä lähdin heti I love me-messuille ja siellä vierähti koko päivä. Väkeä oli hirveästi, paikasta toiseen siirtymisiin meni paljon aikaa. Ostoksia tuli tehdyksi aika vähän: kuivattuja suklaapäällysteisiä marjoja, pieni keittiövälinesetti, protskupatukoita, sokeroimatonta karpalomehua ja neuletakki. Vähäisiin ostoksiini syynä oli varmaankin se, että olin ennen lomaa ostanut Madaran alennusmyynnistä luontaiskosmetiikkaa ja vitamiineja Pilleri Oy:sta. Päivän mittaa kävimme kuuntelemassa Jaakko Savolahtea paleo-ruokavaliosta ja Jaakko Halmetojaa viherkasvien ravitsevuudesta. Molemmat mielenkiintoisia aiheita. Paleoon pitäisi joskus tutustua paremmin. Maistiaisia kohtasimme aika vähän. Ensi vuoden puolella myyntiin tulee gluteeinittomat proteeinikeksit, jotka olivat yllättävän maukkaita ja mukavia koostumukseltaan. Sitä en sitten tiedä miten lisäaineita ovat täynnänsä. Toivottavasti ei, mutta pahaa pelkään. Kyllä jotain muutakin maistelimme, mutta eipä näemmä ole jäänyt mieleen. Jossain vaiheessa nautiskelimme hyisen kylmät vihersmoothiekset, jotka olivat herkulliset.

Sunnuntaina vuorossa oli ratsastus, josta kirjoittelinkin oman postauksensa, joten siirrytään maanantaihin ja se alkoi tutusti keramiikalla. Tein ison matala reunaisen tarjoiluvadin. Kotiuduttuani pikainen välipala ja töitä tekemään iltaan saakka. Seuraavana päivänä tilitys ja ruokakauppa Heman kanssa. Tuolloin sain myös tilaamani led-valosarjat kransseihin ja iltapäivällä jo viimeistelin ekan kranssin ennen rottinkikerhoa. Siellä sain valmiiksi suorakaiteen muotoisen korin johon laitoin loimiin eri värisiä kuutiohelmiä. Ehdin vielä aloittamaan isoa ovaalikoria. Koripuuhien jälkeen saimme ystävämme iltateelle luoksemme ja pari tuntia jutellen meni hujauksessa.

Keskiviikkoaamulta peruuntui asiakas, joten sain rauhallisen aamun. Keskipäivästä iltapäivään istuinkin Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa samalla tikuttaen äidin villapaitaa. Kokouksen jälkeen ilta sujahti töiden merkeissä ja seuraavana päivänä neulontaurakka jatkui istuessa Näkövammaisten käsityöläisten infopäivässä. Välillä lounastimme ja kahvittelimme. Ennen kotiin lähtöä Iiriksestä esittelin muutamalle kiinnostuneelle koirahierontaa tunnin verran. Täällä vietin mukavan iltahetken kaverin kanssa rupatellen.

Noina päivinä valmistui toinenkin kranssi, mutta en osaa enään sanoa missä vaiheessa 🙂 Joka tapauksessa perjantaina töiden jälkeen matkasin naisten iltaa viettämään. Ennen lähtöä ennätin pakata Frantsilan viikonloppua varten, josta kirjoittelen oman postauksen. Voin luvata, että sen testin kuvia katsellessa tulee nälkä 🙂 Mutta takaisin perjantaihin: Maaritin luona oli oikein mukavaa. Ensiksi meille esiteltiin amerikkalaista kosmetiikkasarjaa, jonka jälkeen söimme herkullisen päivällisen. Ruokana oli herkullista kasvissosekeittoa, mantelileipää, jossa karamellisoitua sipulia ja vuohenjuustoa sekä siemennäkkileipää. Maarit oli tehnyt kaiken itse. Jälkiruuaksi herkullista omenaherkkua. Pöydän ympärillä oli iloinen puheen sorina ja seurustellessa sekä syödessä nautiskelimme pari lasillista valkoviiniä. Yhdeksän jälkeen oli maltettava kotimatkalle, jotta seuraavana aamuna jaksaisi matkata Frantsilan kaksipäiväiselle kasvisruokakurssille.

Tällä viikolla vauhti on onneksi vähän rauhoittunut. Keramiikassa tein pari erilaista kulhoa. Kotona ennen töitä asioiden hoitoa yms puuhaa. Tiistaina töiden jälkeen tapasin ihanan Saanan teekupposen äärellä. Hän auttoi minua eräässä verkkokauppatilauksessa tilaamalla tuotteen ja nyt sain sen. Häntä oli oikein mukavaa treffata ja juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin, mutta korikerhoon kiiruhdin. Siellä jatkoin ovaalikoria.

Keskiviikkona nautin rauhaisasta aamusta. Kävelin Oton kanssa nauttien hienosta säästä, nautiskelin teetä ja kieuttelin kransseja kuten edellisaamunakin. Tällä viikolla minulla on ollut aika levoton olo aamuisin. En meinaa malttaa syödä aamupalaa loppuun kun pitää aloittaa jo puuhaamaan jotain siinä samalla. Olenkohan nyt todella herännyt sumusta vai olenkohan jo liikatoiminnalla… Joka tapauksessa käsityöt edistyy mukavasti. Keskiviikkona tein myös kynttilöitä asiakkaiden lomassa. Alkuillasta sain vieraakseni pari kiinnostunutta käsitöistäni. Esiteltyäni työt istuimme sitrus-inkivääriteestä nautiskelemaan ja rupattelemaan.

Eilinen oli taas aikas tiivis päivä. Aamulla verikoe ja yhdeksältä päivän eka asiakas, joten siitä se lähti. Töiden lomassa väänsin mieltäni kuohuttaneesta asiasta, jolle onneksi saatiin ratkaisu ja toivottavasti asiaan ei tarvitse palata. Töiden jälkeen laskujen maksua ja äänitallentimien toimintakuntoon saamisyritystä yms. tohinaa. Illalla meinasin nukahtaa uutisten ääreen ja tänään olenkin nauttinut rauhallisesta päivästä. Minulla oli vain yksi asiakas puolita päivin. Aika on sujahtanut kranssien ja kynttilöiden parissa sekä viestittelyn parissa ystävän kanssa. Ruuaksi tein bataattia ja lohta uunissa. Avokin kanssa katselimme Vain elämää minun alottaessa tresoria äidin paitaan.

Julkaistu

Kolme opaskoira-aiheista videoklippiä

Opaskoirayhdistys
on julkaissut kotisivuillaan kolme videota
Opaskoira arjen apuri
Arkesi avuksi opaskoira
Peesari auttaa arjessa

Videoklipit ovat parin minuutin mittaisia. Olin Oton kanssa kuvauksissa mukana, joten vilahtelemme videoilla. Klippejä ei kannata katsoa pelkästään nähdäkseen Hepan ja Oton liikenteessä, vaan videoilla on oikeastikin hyvää, tärkeää asiaa liittyen opaskoiriin ja opaskoiratoimintaan. Nyt siis katsomaan tietoiskuja ja kenties oppimaan jotakin uutta siitä mailmasta. Yhdistyksen sivuilta löytyy toki paljon muutakin mielenkiintoista, joten mukavia luku- ja katseluhetkiä.

Ja jos kiinnostus heräsi peesaritoimintaan käy myös täällä .

Millaisia ajatuksia tai kysymyksiä videot sinussa herätti?
Tunnistitko allekirjoittaneen ja Oton?
Otolle kuvaukset oli erittäin hämmentävä tilanne ja jumivaihde meinasi hetkittäin iskeä oikein tosissaan. Onneksi välillä vauhtiakin löytyi eikä homma mennyt osaltamme täysin haahuiluksi.

Vastaan mielelläni kysymyksiin mitä videot tai opaskoira-aiheiset sivustot sinussa herättää, joten kommentointiloota vaan täyteen arkailematta.

Julkaistu

Luukuulokkeet

Eilisaamuna Oton kanssa kävellessäni minusta tuntui, että kesä on ohi ja syksy alkamassa. Onhan elokuu jo loppupuolellaan, joten ehkä tunne on aivan oikea, vaikka sunnuntaina pyöräilimme Porvoosta upeassa aurinkoisessa ja lämpimässä kesäsäässä. Aamu tuoksui syksyltä ja syystuuli puhalteli ympärillämme ja lisää syksyn merkkejä oli luvassa kokousten alkamisestapäätellen. Istuin kolmituntisessa Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa, joten kyllähän yhdistystoiminnan viriäminen on selvä syksyn merkki 🙂

Kokouksen jälkeen piipahdin Näkövammaisten keskusliitto Ry:n Apuvälinemyymälässä Aviriksessa, sillä olin kuullut sinne tulleen myyntiin ns. luukuulokkeet, joita on kehuttu esim. kaupungilla liikuttaessa ja navigaattorohjelmia käytettäessä esim. iphonella. Aviriksen verkkokaupan sivuilla kuulokkeista sanotaan:
”Aftershokz Sportz M2 -kuulokkeet ovat ns. luukuulokkeet (bone conduction), jotka eivät tule korvien päälle, vaan asettuvat aivan korvien eteen leukaluiden päälle. Tästä ääni kulkeutuu kallon luiden kautta sisäkorvaan. Luukuulokkeet eivät siis peitä muita ympäristön ääniä, joten käytettäessä ne ovat perinteisiä korville tulevia kuulokkeita turvallisemmat.
Langalliset Aftershokz Sportz M2 -luukuulokkeet on varustettu mikrofonilla, joten niitä voidaan käyttää handsfree-laitteena matkapuhelimen kanssa. Kiinnitysklipsillinen äänenvoimakkuuden ym. ohjausyksikkö on kiinni kuulokkeiden johdossa. Pakkauksessa USB 2.0 -kaapeli ohjausyksikön lataamista varten. Ohjausyksikön toiminta-aika 12 tuntia, latausaika 3 tuntia.
3,5 mm standardiliitäntä
Kuulokkeet ovat väriltään mustat oranssein tehostein
Mukana säilytyskotelo”

Kuulin luukuulokkeista ekan kerran viime talvena ja kiinnostukseni heräsi jo silloin. Epäilin kuitenkin vaikuttaisiko otoskleroosi korvissani äänen kulkeutumiseen ja yli sadan euron hinta myös vähän hirvitti – kuulokkeista. Tuolloin niitä ei saanut myöskään Suomesta.

Nyt kun olin joka tapauksessa Iiriksessä (palvelu- ja toimintakeskus) oli hyvä tilaisuus käydä Aviriksessa testaamassa kuulokkeet, ja koska testaus osotti mun kuulokkeilla kuulevan, ostin sellaiset. Vielä ei paljoa käyttökokemusta ole. On ollut melkoiset sadepäivät, joten ollaan tyydytty tavallisiin tuttuihin lenkkeihin. Eilisiltana piti tietysti niitä kotosalla testailla. Toinen lisälaite minkä Iphoneen haluaisin (kuulokkeita toki voi käyttää muissakin laitteissa) on erillinen näppis. Kosketusnäytöllä kirjoittaminen on turkasen hidasta ja vaivanloista. On olemassa ohjelma mbrail, jolla voit kirjoittaa pistekirjoituksella näytölle. Olen sitä jonkin verran testaillut, mutta kärsivällisyys on loppunut monta kertaa. Huomenna olen menossa ostamaan ulkoiluhousuja, saas nähdä hipsinkö myös näppiksiä myyvään kauppaan…

Nyt kun helteet ovat loppuneet molemmat koirat ovat piristyneet hurjasti. Oton kävely on reipastunut ja päivä päivältä on tarvinnut vähemmän ja vähemmän poikaa kannustaa, hoputtaa kulkemaan reippaasti. Nyt iltalenkki meni ihanalla tempolla. Lisää sellaisia jookos Otto! Harmaakuonon virkistyminen ilahduttaa erityisesti. Nyt herra on innoissaan ja jaksaa myös tepsuttaa reippaasti kulkien. Pientä harmia on, Harmaakuonon ihotulehduksen jäljiltä oleva läikkä elää omaa elämäänsä välillä kuivahtaen ja pienentyen, välillä taas kostuen ja aueten. Raivostuttavaa, täsmälleen samaa mitä viime syksynäkin. Lisäks Otolla lievä silmätulehdus ja korviin saatiin hiivan estolääkitys aamulla lääkärissä käydessämme. Mutta kaikenkaikkiaan meillä menee mainiosti, joten on hyvä pujahtaa kirjaa kuuntelemaan ja unille laitettuani ensinmäistä kertaa koiran silmiin silmävoidetta. Sanoisin ettei sokkona ihan niitä helpoimpia juttuja. Tunnustelet missä silmä on, avaat luomet erilleen ja koetat saada voiteen alaluomen sisäpuolelle. Toivotaan, että jotain todella menee oikeaan kohtaan. Arvatkaa vaan pyydänkö aina näkevän apuja kun se on nyt viikon aikana mahdollista? Korvien putsaus ja lääkitseminen on tuttua Harmaakuonon korvatulehdusvuosien ajoilta, joten korvan hoitamiseen luotan itseeni ja toimintaani. Silmät jännittää.

Julkaistu

Suolaista rahkapiirakkaa ja teekurssitunnelmia

Loppujenlopulta en eilen uskaltautunutkaan pyörän selkään. Päkiöiden rakot olivat edelleen pirun kipeät. Poistin laastarit ja kieroin jalkaterät sideharsoon, jotta rakot pysyisivät puhtaina, mutta saisivat ilmaa. Se onkin tuntunut toimivalta ratkaisulta. Eilen vielä vähän niistä valui kudosnestettä, joka ratkaisi etten lenkkareita vielä jalkaani halunnut laittaa. En tiedä miten hyvin olisivat mahtuneetkaan, sillä nilkoista alaspäin jalat ovat jonkin verran turvoksissa. Mahtaakohan olla normaalia tuollaisen rasituksen jälkeen? Tällä viikolla olen joutunut luopumaan vesijuoksusta/uinnista sekä pyöräilytreffeistä. Muuten kaikki suunnitelmat ovat toteutuneet. Hiukan tämä hissuttelu rakkojen vuoksi alkaa ärsyttämään. Mieli kun tekisi jo reippaasti liikkumaan. Toisaalta varmasti myös jalat ovat väsyneet, joten pakkolepo tehnee niille hyvää.

Maanantaihin mahtui paljon asioita ja tapaamisia. Päivä alkoi asiakkaan hoidolla, jonka jälkeen Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen, joka kesti yli kolme tuntia. Kokouksesta matka jatkui Silmukkasisko-miittiin. Sain jopa valmiiksi hörhelöhuivin, jota olen tehnyt ties miten kauan. Käsityöinto on viime kuukausina ollut valitettavan nukuksissa. Ei ole syntynyt mitään. Ystävälle menevä kaulurikin on edelleen kesken. Olen jopa toisessa levennysvaiheessa menossa, joten kyllä se syksyyn valmistuu 🙂

Ennen kotiin lähtöäni vielä herkuteltiin hedelmäsalaatilla, jäätelöllä, suklaalla ja maissilastuilla 😀 Muut jäivät vielä jutskailemaan ja käsitöitään tekemään minun lähtiessäni kotiin. Ystäväni tuli iltateelle ja häntä oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Puheenaiheena aikalailla oli tuo lauantai-illan rypistykseni 😀 Siinä istuessamme rakkoja alkoi todella kivistämään, joten kylmää jaloille jne.

Tiistaina mulla olikin aamupäivä ja osa iltapäivääkin vapaata vesijuoksun jäädessä ohjelmasta pois. Ehkä se oli hyväkin, sillä iski tajuton väsy ja vetäsin parin tunnin päikkärit. Jalat tuntui rakkoja lukuun ottamatta hämmästyttävän hyviltä. Tuntemukset tosin ilman suurempaa rasitusta.

Eihän sitä nyt koko päivää voinut nukuskella, joten ryhdyin leipomaan. Tein suolaisen rahkapiirakan jauhelihatäytteellä. Korvasin vehnäjauhot gluteeinittomalla Sempperin jauhoseoksella ja kyllä toimi hyvin. Tein piirakan testimielessä ajatellen ystäväni lauantaisia 40-vuotisjuhlia. Koska piirakka onnistui niinkin hyvin leivon sellaisen uudestaan lauantaina. Mutta tässä teillekin ohje:

Suolainen rahkapiirakka

POHJA:
2 prk MAITORAHKAA
3 kpl kananmunia
9 rkl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Täyte:
400 g paistettua jauhelihaa/ lohta/ kanaa
2 prk valutettua ananasta

päällinen:
2 kpl kananmunia
2 dl Kermaa
300 g juustoraastetta

Sekoita pohjan kaikki aineet tasaiseksi ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle.
Ripottele pohjan päälle täytteet ja sekoita munat ja kerma keskenään, kaada täytteen päälle ja ripottele juustoraaste päällimmäiseksi.
Paistetaan 225 asteessa noin 25min.

Itse kaipasin pohjaan ehkä hiukan suolaa ja jauhelihaan enemmän mausteita. Ohjeessahan ei puhuta maustamisesta mitään, mutta jokainenhan maustaa esim. tuon jauhelihan niin kuin haluaa. Mielestäni piirakka oli oikeastaan kylmänä parempaa, mutta makuasia varmasti sekin.

Viideksi suuntasin kulkuni Forsmanin tehtaanmyymälään teekurssille. Huhtikuun lopulla näin Vantaan näkövammaisten ilmoituksen ja ilmottauduin heti mukaan teen suurkuluttajana. Ilta olikin mielenkiintoinen. Maistelimme kolmea eri teetä. Ensiksi valkoista ns. helmiteetä, joka maustettu vanilialla. Kuppiin laitetaan 3-4 helmeä ja kuuma vesi päälle. Helmet avautuvat kostuessaan ja ovat lopulta kapeita teelehtiä. Valkoinen teehän kerätään hyvin pienenä, jopa nuppuina/silmuina ja siinä on paljon kofeiinia. Toisena joimme appelsiiniroibosta. Roiboshan on teenkaltainen, yrtti, joka kasvaa Etelä-Afrikassa eikä sen viljely ole onnistunut missään muualla. Roiboksessa ei ole kofeiinia. Kolmantena maistoimme vihreää teetä, joka maustettu inkiväärillä. Aikaisemmin olen juonut vastaavaa mustaa teetä. Inkivääri maistui vahvasti teessä. Inkiväärihän on hurjan hyvä terveysvaikutuksiltaan. Meille tarjoiltiin myös croishantit ja erilaisia suklaaherkkuja, joista ostinkin valkosuklaavadelmia ja kookosmanteleita, namsk! Meille kerrottiin tiivistetysti teen eri valmistusmenetelmistä, tuotannosta ja vähän Forsmanin omista tuotteista. Kurssin jälkeen kiertelin myymälässä tehden teevalintoja. Teekaapissa onkin ollut viime viikkoina hiukan tyhjää, mutta nyt tuli täydennystä ihan reippaasti 😀 Liiolii oli mukana teeillassa ja hänen postauksensa kuvineen voi lukea täältä
Saimme hypistellä ja tuoksutella mm. Buer-teekiekkoa. Se on kuin reikäleipä ja tuoksahtaa tallin takaselle :D:D On kiinalainen terveystee, joka on vuosituhansia vanha ja terveysvaikutuksiltaan ensiluokkainen. Teehän yleensä menettää makuaan, jos pussi tai purkki on avoinna yli kolmen kuukauden ajan. Tee kostuu ja joutuu hapen kanssa tekemisiin. Buerissa taas mitä vanhempaa se on sitä parempaa se on. Buerista onkin vuosikertoja. Valmistusmenetelmä kansanomasesti sanottuna tapahtuu ”mädättämällä”. Ei kovin houkuttelevaa, vai mitä. Olen juonut viisi vuotta vanhaa bueria. Forsmanilla on vuodelta 2007 olevaa vuosikertaa. Kiekosta murretaan pieniä paloja joita haudutetaan kuumassa vedessä. Buer-kiekon lisäksi saimme tunnustella teekukkasia, jotka valmistettu käsin, ja jotka avautuvat teemukissa isoiksi kukiksi. On ilmeisesti visuaalisesti hienon näköisiä.

Aiemmin en ole törmännyt jääteehen kuin Nestlen jauheisiin ja kaupan valmisjuomiin, sekä Amerikassa Liptonille maistuvaan kylmään teehen mihin oli laitettu kilo sokeria ja jäitä. Forsmanilta löytyi kolmea eri jääteemakua joihin ei ymmärtääkseni ole lisätty mitään ylimääräistä. Ostin sitruksen ja mintun. Haudutus tapahtuu kylmään veteen ja haudutusaika voi olla jopa 30 min. Jäätee ei kitkeröidy. Odotan innolla, että pääsen maistelemaan. Voin kuvitella kesähelteellä mökillä olevan maistuvaisia, jos vaan se jäätee on hyvää 😀

Eilinen meni aikalailla pelastusarmeijalle. Rakkoja särki, vaihdoin niihin sideharsot, hieroin pari asiakasta, peruin pyörätreffit, surffailin netissä tekemättä oikein mitään järkevää. Että todellinen hukkapäivä. Tänään on sitten töitä ihan eri tavalla. Tätä olen kirjoittanut asiakkaiden välillä. Työpäivän lopettelen vähän yli kahdeksan. Toivon vaan ettei rakot nyt kiukustu seisomatyöstä. Huomenna haluan nimittäin päästä jo kuntosaleilemaan ja polkemaan spinnutunnille.

Julkaistu

Kolmen päivän treenit :D

Tiistaina pääsin testaamaan Cross core -naruja yläkropan treenin muodossa. Alkuun tuntui, että en saa liikkeitä tuntumaan oikein missään, mutta eilisillan ojentaja, olkavarsi sekä yläselän treenikivut kertoi muuta 🙂 Naruilla treenataa oman kehon painoa hyödyntäen. Narut olivat kiinnitetty puolapuihin. Ja esim. ojentajia tehdessä (punnerruksia) kädet viedään riittävän eteen ja jalat jää taakse, joten paino siirtyy käsille, ja siitä ojennus suoraksi. Hyvä liike ja kyllä tuntui :D:D Selkä oli kohden puolapuita. Hauikset tehtiin kasvot puolapuihin päin, kehon paino mahdollisimman taakse kädet kyljissä, liike hauiksilla. Tehtiin myös rintalihaksia. Innostuin naruista niin paljon, että jo harkitsin kotiinkin hankkimista. Luin nimittäin jokin aika sitten artikkelin trx-naruista (meniköhän nimi nyt oikein), jotka ilmeisesti ovat aivan samanlaiset kuin nuo Cross core -narut. Ystäväni ei ainakaan niistä eroja löytänyt. Jos tiedät asiasta kommentoithan. Ainakin ne Trx-narut voi kiinnittää oveen jollain tietyllä tapaa ja treenaus sujuu tehokkaasti myös kotioloissa. Naruilla treenatessa huomasi kyllä miten tärkeää on keskikropan hallinta, että se ei pääse notkumaan ja heijaamaan miten sattuu. Naruilla voi tehdä myös vatsa- ja selkäliikkeitä.

Kuntosalille mennessämme oli ju ri laitteet vaihdettu. Asentajat teki lähtöä meidän saapuessa. Laitteet olivat täysin erilaiset mitä aikaisemmat, joten pihalla kuin lumiukot. Onneksi keksittiin mennä kokeilemaan niitä naruja, että tuli vähän lihaskuntotreeniäkin ennen vuoristospinnua. Nyt kuuluvuus oli tunnilla hyvä ja ohjeistus selkeää. Poljinkin fiiliksellä musasta nauttien ja tunteesta etten ollut pihalla kuin se salilaitteiden kimpussa oleva lumiukko 😀 Mielestäni tunti oli aikas hyvä selkeine työosuuksineen, ja oikeasti sai laittaa itsensä likoon :D:D Pyörää pyyhkiessäni tunnin jälkeen ohjaaja kävi luonani toteamassa, että poljin hyvin ja että pysyin hyvin mukana. Ainahan se mieltä lämmittää, jos suoritus on noteerattu. Kunhan vain vielä oikeasti tarkoitti sanomaansa. Noh itselläni oli tunnilla ainakin tosi hyvä fiilis, joten nautin joka tapauksessa. Ja spinnussa lähti maitohapot aikas mukavasti jaloista lipettiin ja kahvakuulailun treenikivuistakin pääsin eroon.

Eilisaamuna alottaessani vesijuoksutreenin 8.15 (luit oikein! Minä yökukkuja-aamunukkuja olin uima-altaassa heti aamusta) jalat tuntui hivenen raskailta/väsyneiltä, mutta vertyivät nopeasti. Ja karisihan ne unihiekatkin. Juostiin 45 min, jonka jälkeen vaihdettiin allasta ja lähdettiin polskuttamaan 50 metrin altaaseen. Kilsa meni miltein huomaamatta ja enemmänkin olisi mennyt, jos olisi ollut aikaa. Kyllä taas vesiliikunnasta tuli mahtava ja energinen olo. Siitä olikin hyvä jatkaa päivää Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen, joka kokoontui nyt ensinmmäistä kertaa uudella kokoonpanolla. Tulin valituksi työvaliokuntaan sekä jatkamaan opaskoirakortti- sekä nuorille opaskoirista tiedottamis -työryhmissä. Tärkeää yhdistystyötä on siis luvassa jatkossakin.

Kotiuduttuani pääsin herkuttelemaan, nimittäin isosti salaattia, jonka kanssa linssi-kinoapihvejä, namsk! Hyvää. Väsytti teemukin äärellä, mutta Aa:n kanssa avokin tehdessä töitä tekemään pieni niskahartiajumppa, joten tuli vielä kahvakuulaheilautuksia, jumppatangon kanssa riehuntaa ja venyttelyä. Käytiin uinninkin jälkeen venyttelemässä ja tarpeen oli 🙂 Koko illan olin nukuksissa ja painuinkin aikaisin yöunille, minä yökukkuja olin kymmeneltä sängyssä 😀

Nyt sain nukkua sentäs kahdeksaan, mutta aamu-uinnille kävi tieni mun. Polskin 1250m. Alaselkä ja pakara tuntuivat ärhäköiltä aamulla eikä ne edelleenkään kovin kaksiselta tunnu. Saas nähdä onko huomenna vuorossa lepopäivä kuntosalitreenin sijaan. Tarkotus olis huomenna avokin kanssa treenata ja lauantaina viettää Aa:n ja muiden ystävien kanssa messupäivää Kädentaito-, outlet- ja luomu&lähiruokamessuilla. Mutta täytyy kuulostella mitä kroppa sanoo 🙂 Ja nyt töitä jatkamaan. Tänään mm. kuumakivihieronta pitkästä aikaa.

Julkaistu

Ystäviä tapaamassa

Keskiviikkona hyppäsimme Tampereelle menevään junaan Oton kanssa. Matka sujahti harjoitellessa Iphonella Facebookiin kirjoittamista 😀 ja taistellessa Oton kanssa pysyäkkö penkkien välissä vai maatakko osittain käytävän tukkeena. Saavutimme kenties jonkinlaisen kompromissin asian suhteen 🙂 En ehkä täysin tyytyväinen ollut, mutta tyytyväisyyttä tunsin edellisillan 12 kilsan lenkistä ystävän ja hänen koiransa kanssa. Koirat kulkivat reippaasti, joten saimme mitä halusimmekin. Ja kun tiesin liikunnan jäävän tulevina päivinä valitettavan vähälle. Suunnitteilla oli koiralenkki, mutta syystä tai toisesta se ei toteutunut.

Tampereella tapasin lapsuudenystäväni, jonka luona vietin pari rattoisaa päivää. Tuolloin keskiviikkona vierailimme hänen kummityttönsä luona. Siellä oli Otolle innostuksen aiheena kaksi kissaa, jotka eivät Oton innosta välittäneet. Toinen pakeni makuuhuoneeseen ja toinen sohvan alle. Talon koirakaan ei oikein Otosta välittänyt 😀 Tilanne rauhoittui ja pääsimme kahvi/teepöytään. Kuitenkin kummityttö päätti nostaa sohvan alta kissansa ja viedä sen toisen kissan seuraksi makuuhuoneeseen. Noh, Ottopas äkkäsi kaverin innostuen uudelleen. Kissapa ei siitä pitänyt eikä varmaan siitäkään, että oli ”sylin vanki”. Se pomppasi korkealle sähisten raivoisasti. Lopulta kissa meni makuuhuoneeseen Oton haukun saattelemana. Ehkäpä Ottokin pelästyi, sillä muutaman minuutin päästä kuului lorinaa ja poika pissasi olkkarin lattialle 🙁 Ja ulkoilusta oli aikaa alle kaksi tuntia. Kyseessä oli pakko olla stressi- tai pelkoreaktio.

Ystäväni mies nauttii ilta- ja aamulenkeistä koiran kanssa, joten Otto sai pitkiä lenkkejä hihnassa, joten relata työstään sai kunnolla. Tuolloin keskiviikkoiltana herkuttelimme kanasalaattia rupatellen.

Torstaina lähdimme bussilla kohden Koirakahvila Vainua. Seisoimme bussin keskiosassa Oton köllötellessä jaloissa rennosti. Paluumatkallakaan ei ahtaus haitannut. Vieressämme oli isä lapsi rattaissaan. Tampereen katuja pitkin kävellessämme kuljimme Oton kanssa ystäväni ja hänen avustajansa takana. Yleensähän peesaus tapahtuu koirakon takaa, mutta liikkuminen sujui näin paremmin. Sanoin Otolle ”seuraa” tai ”perässä”. Homma sujui kivasti. Hiukan jouduimme kahvilaa etsimään, mutta sinne saavuttuamme, saimme heti todeta paikan todella ihanaksi ja viihtyisäksi. Siellä on tarjolla kotitekoisia leipomustuotteita, salaatteja, keittolounaita, koirille herkkuja jne. Myös erityisruokavaliot on huomioitu. Koirille kahvilassa on makuualustoja ja leluja. Henkilökunta ystävällistä ja rentoa. Suosittelen paikkaa lämpimästi.

Loppupäivä kuluikin rennosti. Valmistimme vihersalaatin, jota nautimme gluteeinittoman pitsan kanssa. Illalla ystäväni halusi vielä tilata siipiä, joten söimme niitäkin jälkkärinä herkutellen jäätelöä. Ruokavalioni oli nyt selvästikin poikkeuksellinen :D:D

Perjantaina matka jatkui kaverin kautta Kangasalle. Kaverin luona nautittiin salaatit ja teet. Ennen Kangasalle siirtymistä kävimme vielä ostoksilla ja hakemassa kyytiin pari koirakkoa. Ja kun perille päästiin emäntämme kolme koiraa Jannu, Iina ja Hippo ottivat meidät riemukkaasti vastaan ja omamme Otto, Pekko ja Sipe singahtivat leikkiin mukaan. Siinä vain lattia rapisi kynsien alla. Painia, peuhaamista, läähätystä, haukuntaa, murraamista riitti meidän viettäessä teehetkeämme. Hippo, joka on Vantaan Opaskoirakoulun alle vuoden vanha pentu oli täysin lumoutunut Otosta. Koko ajan haastettiin leikkiin, näykittiin kaulaa ja uikutettiin herttaisesti. Jos Otto yritti levätä, lepohetki ei kauaa pennun energiapyörteessä kestänyt 😀 Saunoimme ja myöhäisen illallisen (kylmäsavuporokiusausta) söimme puolilta öin. Juttua olisi varmasti riittänyt myöhempäänkin, mutta seuraavana päivänä odotti Opaskoirayhdistyksen vuosikokous.

Päivän ohjelma alkoi Vetkaren edustajan luennolla koirien hyvinvoinnista, jonka jälkeen nautimme ns. kokouskahvit. Itse kokous alkoi yhdeltä ja kesti yli neljään. Otto käytti tuon ajan hyödykseen kuorsaamalla tyytyväisenä pöydän alla monen muun työtoverinsa tavoin.

Kokouksen jälkeen jäimme aterioimaan Scandicin ravintolaan, jossa tarjosimme ruuan ihanalle emännällemme. Itse söin herkullisen lohiannoksen. Koirat edelleen rauhallisesti köllöttelivät pöydän alla tai sen vierellä. Emäntämme luona jälleen koiralauma pääsi valloilleen. Tassujen rapina, leikkimurina, uikutus, luiden rouskutus, koirien läähätys ja iloisuus seuranamme vietimme taasen rattoisan illan. Saunan jälkeen herkuttelimme juustoilla yms. muulla ihanalla. Hipon rakkaus Ottoa kohtaan vain tiivistyi ja kaksikko ei pysynyt hetkeäkään erossa toisistaan :D:D Oton säkäkorkeudeksi muuten mitattiin 61cm ja koirat saivat sunnuntaina kynsihuollon ennen kotimatkaa.

Junassa ei taisteltu missä Otto makaa, niin väsynyt se oli. Väsymys painoi minuakin. Otto kuorsasi minä nuokuin. Kotona Harmaakuono haisteli meidät tarkasti ja oli huomionkipeänä, joten oli hetkeksi antauduttava Harmaakuonon tervehdyksiin ja lähelläoloihin. Otto kiertyi pienelle kerälle olohuoneen matolle eikä siitä pahemmin liikahtanut. Väsynyt matkaaja kuten minäkin. Minä en sentäs ollut riehunut Oton tavoin, mutta univelkaa senkin edestä, joten jo yhdeksän jälkeen simahdin nukkuen aamuun.

Miniloma on nyt nautittu ja on aika palata arkirutiineihin terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan, asiakkaiden hoitamiseen jne. Nyt syömään falafeleja ja vihersalaattia :D:D