Julkaistu

Kesäkuulumisia :)

Matkalla mökille ostin laatikon mansikoita ja niitä putsatessa muistui mieleen äidin tarina asiakkaasta, joka osti mansikoita ja seuraavana päivänä tuli vihaisena valittamaan mansikoiden olleen pilaantuneet. Äiti oli ollut kummissaan ja saanut kuulla asiakkaan putsatessa marjoja hänen käsiensä värjääntyneen punaisiksi 😀 Niinpä taisi minullakin värjääntyä kantoja poistaessani :D:D Mutta mansikat olivat makeita, kiinteitä ja tuoreita. Taisipa omaan suuhun livahtaa ainakin litra mansikoita.

Perunamaalla potut aloittelevat kukintaansa ja varhaispottupenkissä kukkivat jo, joten tällä lomapätkällä päästään herkuttelemaan oman maan perunoita. Myös musta- ja punaherukat kypsyvät varmastikin viikon aikana kuten myös karviaiset. Niitä onkin paljon. Yrttipenkistä pinaatista on jo eka sato kerätty ja tammenlehtisalaattiakin maisteltu. Basillika, rukola, persiljia ovat jääneet todella pieniksi, mutta herne kasvaa hyvin. Viime perjantaina pistelin tukikepit ja langat niille. Tomaatit kepitettiin jo kesäkuun lopussa.

Vietimme viime viikon mökillä kahden ystävämme vieraillessa täällä. Ti-to – välillä saimme seurata Oton ja sen työtoverin Aidan relausnujuamisesta. Koirat jatkuvasti painivat, kirmasivat Harmaakuonon niitä komentaessa, ja yrittipä vanhuskin välillä leikkiin mukaan ryhtyä etenkin jos koirilla oli keppi vedossa. Se onkin melkoinen näky ja kuulu kun kolme koiraa repii samaa keppiä jokainen eri suuntaan 😀

Lauantaina saapui Viki-opas emäntänsä kanssa. Nytkin leikkimistä riitti. Suoranaista painimista oli aika vähän, enemmänkin ajettiin toisiaan takaa. Siinä koirien touhuja seuratessa vaihdettiin ihmisten kesken kuulumisia, uitiin, syötiin grilliruokaa, saunottiin ja istuttiin nuotiolla. Päivät meni vauhdilla ja molempia ystäviä oli ihanaa tavata ajan kanssa. Sunnuntaina olikin väsymystä ilmassa, sillä istuimme Tiinan kanssa nuotiolla pitkälle yöhön. Tänäkesänä tuo nuotio on ollut ystävien juttelupaikka ja todella toimiva sellainen 🙂
Kyllähän viikon aikana saatiin myös hommia tehdyksi; avokki leikkas nurmikon ja poraili pari kiveä kiviporallaan mun laittaessa marjapensaisiin linnunpelättimiksi foliosuikaleita ja kepitellessä herne jne.

Kaupungissa viivyin sunnuntai-illasta tähän päivään. Aamulla pääsin pitkästä aikaa ajelemaan tandemilla, ei edes pikkusade tahtia haitannut. Tehtiin Virvan kanssa tunnin lenkki 14.3 km. Ihanaa oli päästä liikkumaan! Heinäkuun liikkumiset ovat olleet todella vähissä. Onneksi maalipallohuuman keskeltä pääsin kuun alussa Lauran kanssa hikoilemaan kuntosalille ja spinnupyörän selkään.

Mutta näinä viikkoina mökkeilyn lisäksi on mahtunut paljon mukavia asioita. Kesäkuun viimeisenä lauantaina lähdimme Silmukkasiskojen kanssa Tallinnaan. Sääkin oli meille suosiollinen kuten myös ystäväni polttariseurueelle. Tallinnassa kiertelimme vanhassa kaupungissa pääosin pienesti shopaten. Istahdimme aurinkoiselle terassille viinilasillisille, jonka jälkeen tallustimmekin syömään. Aterian jälkeen vain kuljeskelimme ja kävimme joissakin lankakaupoissakin. Yhtäkään lankaa en ostanut. Niitä on nurkissa niin paljon ja kun tämä neuloosi on viettänyt hiljaiseloa, ei mitään järkeä ostaa uusia lankoja ennen kuin neuloosi oirehtii taas. Tosin nyt olen tehnyt jonkin verran kauluria, vielä kolme levennyskerrosta ja välikerrokset, mutta loppusuoralla ollaan.

Tuo lauantai oli pitkä päivä. Treffattiin satamassa 7.15 ja kotona olin kahdelta yöllä, sillä lähdin vielä polttariseurueen illan viettoon. Joimme sankarin kotona kuoharia ja kävimme puistossa istuskelemassa. Päivällä aiemmin polttarisankari pukeutui penisasuun ja kulki Bride-kulkueessa, nautiskeli herkkuja lahtelaisessa ravintolassa ja oluita oluttapahtumassa. Heidän palatessaan Lahdesta minut napattiin kyytiin ja keskustassa hengailun/biletyksen sijaan minulle sopi puistoilu mainiosti. Seuraavana päivänä oli taasen väsyä ilmassa ja syksyinen sadesää. Oton ja Aidan nujuamista (koira meillä hoidossa) oli viihtyisää seurata ja ihanaa nähdä niin onnellinen morsian polttaripäivästään hakiessaan koiransa kotiin.Seuraavana lauantaina vietettiinkin häitä maaseudun rauhassa. Juhla oli rento ja ihanasti hääparin näköinen. Oli huippukivaa tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia kesäillasta.

Halusin ostaa juhlaan uuden mekon. Ostin mekon, jossa vaalea pohja ja sinisiä kuvioita. Tahdoin myös uudet juhlakengät ja ostin elämäni ekat kiilakorkokengät ja kylläpä ne oli tukevat kävellä, vaikka olivatkin korkeat korot 😀 Meikäpätkälle tuli lähes kymmenen senttiä pituutta lisää. Tuona vaateshoppailupäivänä tapasin Marjan. Söimme Silvopleessa herkullisen kasvisaterian. Kierreltyämme lähialueella käyden mm. Ekolossa palasimme jälkkärille. Söin elämäni ekan raakakakkupalan, tiramisuherkun ja hyvää oli. Oli myös aika kallis, jos vain palan kokoa katsoo, mutta tuhtia täyttä tavaraa ja vieläpä terveellistä.

Maanantaina vietimme ihanan illan juhlien Lauran synttäreitä Silmukkasiskojen kesken. Laura oli leiponut herkullisen gluteeinittoman juusto-rahkakakun, NAM ja nam! Ja kyllähän me neulottiinkin, kuulemma kuvatodisteita on 😀 On siis kädet tehneet muutakin kuin pistänyt herkkuja suuhun 🙂 Seuraavaa Silmukkasiskomiittiä ei ole sovittu, mutta toivottavasti pian. Syksylle on suunnitelmia mm. Tampereen kädentaitomessut ja shoppailupäivä Porvoossa.

Viime postauksessa olin maalipallohuumassa, josta kai olen aika hyvin selvinnyt. Toki edelleen harkitsen menisinkö kokeilemaan miltä pelaaminen pitkästä aikaa tuntuu. Mm-kisat pelattiin päätökseen 5.7. Suomen miesten pelatessa Brasiliaa vastaan loppuottelussa. Brasilia oli tyly kisaisännille vieden ottelun tylyin numeroin 9-1. Mutta Riion paralympialaisiin paikka tuli, joten varmasti sinne jäi nälkää ja kovasti. Eipä siis muuta kuin kovaa treeniä jatkossakin!

Julkaistu

”Sokkotreffit”

Täälläkohtaavat näkövammaiset, jotka kaipaavat kaveria tapahtumiin, liikkumaan kanssaan, shoppailuavuksi tms, sekä te arvokkaat vapaaehtoiset, jotka haluatte olla silloin tällöin kaverina ja apuna näkövammaiselle. Ryhmään voivat liittyä kaikki halukkaat ympäri Suomen ja toivottavasti täällä syntyy mukavia treffejä erilaisiin tapahtumiin tai yhteisiin liikuntahetkiin.

Ryhmässä olo ei velvoitamihinkään, mutta toki toivomme silloin tällöin huhuiluihin reakoimista Jokainen osallistuu oman jaksamisensa ja aikansa sallimissa rajoissa.
Jaathan tietoa ryhmästä näkövammaisille ystävillesi sekä heille, jotka voisivat tällaisesta kohtaamispaikasta kiinnostua.

Idea ryhmän perustamiseen syntyi huhuiltuani jälleen kerran Facebookissa kaveria ajelemaan tandemilla kanssani. En varmasti ole yksin enkä ainoa näkövammainen, joka tarvitsee aika-ajoin kaveria liikkumaan kanssani tai oppaaksi johonkin tapahtumaan. Kyseltyäni nimiehdotuksia ja olisiko ryhmälle tarvetta päätin kokeilla. Perustin ryhmän tiistaina ja tätä kirjoittaessani jäseniä siellä on 70 ympäri Suomen, joten ehkäpä tälle oli oikeasti tilausta. Sydämestäni toivon, että ryhmästä olisi iloa kaikille osapuolille niin näkövammaisille kuin vapaaehtoisillekin.

Ryhmän Nimi herätti keskustelua. Jotkut kokivat nimen olevan treffipalstalle suuntava antaen ymmärtää haussa olevan deittiseuraa tms. Jotkut arvelivat, että etenkin näkeviä ryhmän nimi johtaa harhaan. Nimen puolesta puhujiakin riitti, joten toistaiseksi näillä mennään. Mielestäni ryhmän idea on nimenomaan voida tutustua uusiin ihmisiin, kaverustua ja lähteä liikkeelle yhdessä kaveripohjalta, ei niinkään ajatuksella ”ulkoilutan vammaista”. Ja jokainen osallistuu, kaverustuu just sen verran mitä haluaa.>br>
Kommentointiin myös, että henkilökohtaiset avustajat ovat sitä varten ja että heitä pitäisi arvostaa enemmän. Arvostan todella henkilökohtaisia avustajia paljon ja heidän palkkansa on surkea. Näinä aikoina ei kuitenkaan palkkaukseen varmastikaan ole luvassa parannuksia nykyisissä talousahdingoissa missä monet kunnat ja kaupungit ovat. Ja tunteja ei välttämättä myönnetä niin paljoa, että avustajan työtunnit riittäisi harrastuksiin, tapahtumiin, kauppa- ja muiden tärkeiden asioiden hoitamiseen ja niissä avustamiseen. Siksi perustin ryhmän, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus osallistua ja harrastaa entistä enemmän, ilman avustajatuntirajoituksia. No aika näyttää lähteekö ryhnä ”lentoon” vai ei ja millaiseksi se muodostuu. Toivon parasta ja toivon sinun jakavan ryhmästä tietoa kaikille mahdollisille henkilöille, jotka voisivat asiasta innostua, tai jotka haluaisivat ainakin kokeilla tälläista toimintaa.

Ps: Näköjään linkkitys ei toimi tässäkään postauksessa, joten ryhmään linkki on: https://m.facebook.com/groups/748909198486199

Ps: Terkut mökiltä takan lämmöstä. Ulkona hirmu kylmä tuuli ja mittari vaivoin 13 asteessa. Syksy tais tulla jo nyt…

Julkaistu

Liikunnallinen hellepäivä

Kello lähestyy puoltayötä, parvekkeen ovi selällään ja vastapäinen ikkuna avoinna, silti ilmavirtaa ei juurikaan ole ja kodin viilennys nukkumislämpöön käy hitaasti. Avokki tosin on jo unimatin luona, mutta häntä kuumuus ei haittaa. Minä rakastan helteitä, mutta öisin kärsin liiallisesta lämmöstä, joten läpivedosta koetan saada apuja. Silti en valita, ihanaa kun on kesäsää!!!

Tänään olin ekaa kertaa Helsingin uimastadionilla. Maauimalamuistoni ovat lapsuudesta Riksusta ja lapsuuteni jälkeen maauimaloissa en ole käynyt. Kokemus oli positiivinen. Ensiksi vesijuostiin 50 min, jonka jälkeen polskin 900 metriä.

Vesijuoksioille oli oma leveähkö 50 metrin rata, joten mahtui hyvin juoksemaan. Tosin porukka lisääntyi koko ajan ja lopussa menoa joutui vähän himmailemaan. Eli, just kun olin päässyt hyvään vauhtiin. Aurinko lämmitti ihanasti ja ehkäpä aurinkorasvalle olisi ollut käyttöä. Oli mahtavaa liikkua ulkoilmassa helteisessä kesäaamussa.

Uidessa samat fiilikset. Radalla oli hyvin tilaa polskuttaa menemään. Stadikalla oli myös kyltti ”näkövammainen uimari radalla”, joka varmasti osaltaan helpotti ihmispaljoudessa uimistani. Jostain syystä etukäteen ajattelin ettei maauimalassa välttämättä kylttiä olisi ollenkaan, mutta onneksi erehdyin 😀

Rata oli 50 m pitkä, joten turhat käännökset jäi pois. Enemmänkin mieleni halajasi polskuttaa, mutta aurinko kävi kaverin päähän sen verran, että fiksusti lopetimme uimisen ajoissa. Mut ihan huippumahtavaa oli! Ja ilmeisesti vedessä aurinko tarttuu tehokkaasti ihoon, sillä meillä molemmilla oli bikinirajat 😀 Minullakin, joka ei yleensä rusketu, palaa vain. Suunnittelimme ensi viikolle uutta Stadikka-visiittiä, joten toivotaan säiden pysyvän kesäisinä. Meikäläinenkin ihan vahingossa saattaa vaikka ruskettua. Tosin vakavasti sanoen, minulle ruskettuminen ei ole mikään itseisarvo. Enemmän minulle merkitsee liikunnan tuoma hyvä olo ja kesästä nauttiminen. Ulkonäköön liittyen on kuitenkin pakko vähän hehkuttaa. Kaverini nimittäin totesi pariinkin kertaan minun bikineissäni hillutessani, että kropassani on tapahtunut todella iso muutos. Se on mahtavaa, jos kiinteytyminen on niin reilua, että se oikeasti näkyy. Vaaka ei kyllä edelleenkään painon putoamiseen viittaavia juttuja juttele. No onneksi ei sinne toiseenkaan suuntaan lukuja latele. Ehkä vaan pitäisi uskoa itsekin, että positiivista kehitystä on tapahtunut, vaikka vaa’alla se ei erityisemmin näy.

Kotiuduttuani salaattia napaan ja yhden asiakkaan hieronta ja aika valmistautua seuraavaan liikuntahetkeen. Tänäänkään en kärsinyt pukea paksuja ratsastushousujani jalkaan, joten kapripituisissa collegehousuissa lähdin hepostelemaan.

Ratsastin Airalla, joka on ravitahtinen luonnostaan. Ennen tunnin alkua harjasimme hevosia, mittailimme jalustimet sopiviksi jne. normimeininkiä. Tunnin teemana oli saada ravaava hevonen tölttäämään. Ohjat lyhyelle, paino taakse ja pohkeita. Niin Airan kuin Aaveenkin töltti on hidasta melkein nopeaa käyntiä. Airalla töltti oli miltein samantahtista saman puolen molemmin jaloin. Jos vähänkin paino siirtyi eteen hevonen vaihtoi raville. Tunnin aikana opin tunnistamaan milloin käynnistä tölttiin siirtyminen onnistui ja milloin ei. Töltistä raviin siirtyminen oli paljon helpompaa; ohjat löysemmälle, pienesti painoa eteen ja pohkeita. Airan kanssa on ihanaa ravata. Uskalsin aika pitkiä matkoja ratsastaa ravatessakin ilman satulan kaaresta kiinni pitämistä. Keventämisestä tykkään, oikeassa rytmissä ratsastaessa keventäen koen yhteenkuuluvaisuutta ja onnistumista hevosen kanssa. Olen kai vähän hullu. Myös pysähdykset vatsalihaksia käyttäen sujui tänään hyvin.

Tänään tartuimme myös minun hienoiseen laukkahirvitykseeni. Airalla on hyvä, pehmeä laukka ja Letun mukaan hevoseen voi luottaa ettei se innostu liikaa. Otimme lyhyitä laukkapätkiä kentällä molempiin suuntiin. Jälkimmäisessä suunnassa menimme jo pidempiä pätkiäkin. Ehkä minä vähän rentouduin niin hevonenkin liikkui paremmin. Siinä kokiessa laukan huumaa ihmettelin mikä sai minut säikähtämään maastossa laukassa. Tuolloin ei kertakaikkiaan tapahtunut mitään sellaista mikä moisen olisi voinut aiheuttaa. Nousiko sitten vauhti vai laukkapätkän pituusko lie??? Mene ja tiedä, mutta olen iloinen, TÄNÄÄN LAUKKASIN!!! Pääasia on, että uskalsin ja nautinkin siitä. Ystäväni Tiina laukkasi muutaman kierroksen kentän ympäri. Siihen en itse vielä ryhtynyt, mutta kyllä minä senkin vielä piruvie teen!!! Kyllä ratsastus on hieno harrastus!

Maanantaina pääsin istumaan paljon pienempään satulaan. Lähdimme ystäväni Hennan kanssa pyöräilemään. Hennalle tandemilla ajo oli ensikerta ja hyvinhän se meni! Henna kirjoitti Iiseen henkilökunnan blogissa lenkistämme, tekstin voi käydä lukemassa täältä

Nyt minulla on vihdoinkin menopelistäni kuva, sillä Henna napsas kuvat ennen lähtöämme :D:D Sports Tracker päälle ja polkemaan 😀 Melkein heti alkoi ripsiä vettä. Sadehan loppui tietysti vasta kääntyessämme kotipihaan. No onneksi vettä ei tullut kovin kovaa ja ajamisessa säilyi mielekkyys. Ajettiin 1h 12 min ja 18.49 km. Hennalla matkaa oli karvan auki 19 km, joten ehkä todellinen ajettu matka osuu johonkin siihen väliin 😀 Sateesta huolimatta oli mahtavaa polkea ja odotan innolla seuraavaa tandemlenkkiä. Perjantaina mulla on vapaapäivä, joten ehtisin mainiosti ajelemaan, mutta piloteilla taitaa olla kalenterit varattu. Sunnuntaille olisin ehkä saanut sovituksi pyörätreffit, mutta edellis illan ja yön aikana kävelty 40 kilsaa emmitytti. En uskaltanut luvata, vaikka mieli tekikin.

Nyt ilma on hiukan viilentynyt, joten ehkä on minunkin aika kömpiä pussilakanan alle ja yöunille, joten hyvää yötä!

Julkaistu

Pyöräilyä ja hydrospinningiä

Olen onnellinen kun voin kirjoittaa tällä viikolla päässeeni ajamaan tandemilla kahdesti kolmas kerta tulee sunnuntaina, YES!!! Mahtavaa!!! Poljettuja kilsoja on nyt yhteensä 18km+16.5km=34.5km. Keskiviikon illan lenkkiin meni aikaa karvan auki 80 min ja eilisellä jotain himpun yli tunnin. Polkiessa oli hauska kuulostella muiden kulkioiden kommentteja. Eräs mies kertoi lapselle kyseessä olevan tandemin, toinen taas lauloi ”ajetaan me tandemilla, melutaan ja syljeskellään” ja kolmas tarjosi mäessä työntöapua. Pilotti sähläsi ylämäessä vaihteiden vaihdossa ja pyörä lukittui hetkeksi, joten uusiksi matkaan ylämäkeen 😀 Mies tahtoi välttämättä työntää meidät liikkeelle ja mäkeä polkiessamme hän huuteli ”jaksaa, jaksaa polkea” 🙂

Molemmat pilotit löysin Facebookin kautta, ryhmistä Korso ja Liikunta-alan ammattilaiset. Molemmat ajelevat pyörällä aika paljon ja sen huomasi ajovarmuudesta, vaikka tandemilla mentiinkin. Molemmat totesi ajamisen olevan vähän erilaista yksikköpyörään verrattuna. Pyörän keula reakoi ohjaukseen ripeästi, mutta takapää tulee hitaammin mukaan 😀 Toisen kanssa pohdittiin myös kummalle polkeminen tulee raskaammaksi edessä vai takana ajavalle. En kyllä osannut sanoa miten se on, joten liityin pohdiskeluun mukaan.

Molemmilla polkukerroilla aurinko paistoi mukavasti, tosin illalla se ei enään kovinkaan lämmittänyt. Kylmä tuuli puhalsi molempina päivinä, mutta siitä huolimatta ajelu nostatti kevyen hien pintaan ja parissa ylämäessä vähän hengästyinkin. Eilen lähtiessämme hiukan edellisillan poljenta tuntui reisien ulkosivuilla ja istuinkyhmyissä. Yllättävän nopeasti kuitenkin kroppa taas tottui touhuun ja tuntu pitävänsä paikkansa sanonta ”kipu lähtee sillä millä on tullutkin”.

Tänään pyöräily jatkui sisätiloissa, mutta ei perinteisesti spinningissä vaan hydrospinningissä. Olen kerran aikaisemmin kokeillut lajia, mutta siitä on aikaa 8-9 vuotta ja muistikuvat oli aika erilaiset, tai ehkä nyt tuntirakenne oli erilainen. Nyt tunnista jäi hiukan kahtalainen olo. Oli kiva liikkua, mutta ehkä kokokemus ei kuitenkaan tuonut oloa, tahdon heti pian uudestaan.

Ensiksi puettiin uimatossut jalkaan, nostettiin pyörät veteen siten, että myös ohjaustanko oli veden alla. Käsiin laitettiin uimahanskat, jotta käsillä tehtäviin liikkeisiin saataisiin enemmän vastusta? Hanskani oli aivan liian isot. Ohjaustangosta oli melkein vaikea pitää kiinni. Hydrospinningissä vesi toimii vastuksena, joten vastusta tulee sen mukaan millä nopeudella poljet. Mitään ylämäkivastuksia tosin vedessä ei saa. Pari ekaa biisiä lämmiteltiin polkien rauhallisemmin ja samalla tehden käsin erilaisia liikkeitä veden alla. Lämmittelyn jälkeen vuoroteltiin sikanopeilla poljentaosuuksilla ja rauhallisimmilla osuuksilla missä tuli kädet mukaan. Nuo nopeat biisit oli ihan käsittämättömän nopeita, voisi sanoa melkeinpä olevan mahdotonta polkea niiden tahdissa. Jonkun nopean biisin aikana poljettiin takaperin, joka tuntui vaikeahkolta ja rytmissä pysyminen oli vaikeaa. Nopeiden kappaleiden aikana poljettiin myös seisten suorassa ja persaus takana satulan yllä. Hitaampien aikana tehtiin poljennan mukana käsillä vetoja vuorotahtiin, hauiskääntöjä, rintalihaksia yms. Pysyäkseen istuma-asennossa pyörän päällä oli oikeasti pidettävä vatsalihakset tiukkana. Viimeisen spurttibiisin jälkeen ennen venyttelyä tehtiin pyörän päällä vatsalihaksia. Jalat nostettiin ohjaustangon päälle ja varpaat sujautettiin sarvien alle ja siitä sitten suoria ja vinoja vatsoja 😀 Ihan lopuksi pienet venyttelyt pyörän sivulla.

Treeni kesti about 40 min, ilmeisesti aloitimme muutaman minsan myöhässä, joten treeni lyheni hiukan, joten oliskohan todellinen treeniaika ollut 35 min??? Jossain vaiheessa nopeiden osuuksien jälkeen kaipasin vesipulloa. Ei aavistustakaan miten nesteytys tuolla hoidetaan, vai hoidetaanko mitenkään. Vai olenko jotenkin ylijanoinen kun kaipasin juomaa tunnin aikana… Kokemus oli oli tosiaan hiukan kaksijakoinen, mutta kyllä ehdottomasti rehellinen oikea spinning vie kyllä voiton. Kiva kuitenkin kokeilla uusia lajeja. Ja sinne oikeaan spinnuunkin taidan päästä ens viikolla. Alkuviikolla onkin monta liikuntahetkeä luvassa, uintia, ratsastusta, vesijuoksua, spinninkiä, venyttelyä… Ja jospa pääsis edes kerran pyöräilemään kevätsäähän. Sunnuntaina onkin Naisten kympin vuoro – kävellen.

Julkaistu

Luennointijännitystä, hepostelua, ystäviä, uintia

Musat soi ja rauta ryskää 😀 Avokki alakerrassa kasvattaa voimiaan. Minä istun tässä teemuki nokan alla hiukan jännittynein mielin. Nimittäin menen tänään Vantaan Opaskoirakoulun yhteistoimintakurssilaisille luennoimaan koirahieronnasta ja näyttämään heille perusotteita miten käsitellä koiraa. Olen joskus aluetapaamisessa pitänyt luennon koirahieronnasta eikä se minua juurikaan jännittänyt. Nyt jännittää, sijaistanhan kouluttajaa, joka normaalisti luennon pitää. Mutta samalla olen iloinen mahdollisuudesta päästä puhumaan tärkeästä asiasta, sillä työkoirille hieronta on kyllä ihan ehdoton apu työssä jaksamisessa. Eilisiltana hieroin tuon vanhan herran Harmaakuonon Oton tassuttaessa mustasukkaisena vieressä. Lähipäivinä täytyy suoda sillekin oma rentoutumishetkensä.

Torstaina luonamme oli hoidossa ystävämme 12-vuotias Nelli-tyttö. jolla jäykähköt lonkat, joten muori pysytteli alakerrassa ja viihtyikin siellä yllättävän hyvin, vaikka omat koiramme toohotti täällä ylhällä. Iltapäivällä saimme vielä neljännen koiran taloon Pekko-pojan saapuessa käyttäjänsä kanssa kyläilemään. Otto ja Pekko nujusivatkin lähes koko ajan. Harmaakuonoa ärsytti moinen ja komentohaukku oli kiukkuisen kimakka 😀 Meille ihmisille maistui ”terveyspannari” kermavaahdolla ja raparperihillolla. Pannarissa oli tattarijauhoja eikä juurikaan sokeria. Leivoin pannarin jo edellisiltana ystävän tullessa iltakahville. Hän saa opaskoiran näinä viikkoina, joten jännitys tapissaan, joten ei varmasti vaikea kuvitella mistä puhuimme.

Tuolloin keskiviikkona olin tekemisissä hiukan isompienkin eläimien kanssa kuin koirat. Oltiin ratsastamassa ja sekös teki mielelle hyvää. Olin aika huonotuulinen/turhautunut. Tandemini oli huollossa ja stressasin saanko ajokavereita, turhautti ruinuaminen ja ainainen pyytäminen. Laitoin Facebookissa asuinalueeni ryhmään viestiä. Viesti meni moneen muuhunkin paikkaan. Ehkä rummutus kuitenkin kannatti, sillä tälle viikkoa on sovittuna kahdet pyöräilytreffit, ihanaa!!!

Niin siinä kävi, huono tuuli jäi ratsastuskentälle enkä muistanut ottaa sitä tunnin jälkeen mukaani. Ratsastin Sebulla, joka on etupainoinen hevonen. Siinä ei ole varaa istua etupainoisesti, tai ratsastus tuntuu hyvin epämukavalta. Ehkäpä hyvää treeniä minulle etukönöttäjälle. Tunnilla ravattiin paljon. Meillä molemmilla oli ravitahtiset hevoset. Ystäväni laukkasikin pienet pätkät. Ravissa uskalsin aika hyvin kannatella käsiä oikeaoppisesti edessä enkä tarttunut jatkuvasti satulan kaareen. Kevennys sujui myös. Jostain syystä minulle se on jopa helpohkoa ja oikeassa rytmissä mennessä tunnen yhteenkuuluvaisuutta hevosen kanssa.

Loppukäynnit tassuttelimme läheisellä pellolla. Se oli mukavaa vaihtelua kentän kiertämiseen. Ennen tuntia kokeilimme kavioiden putsaamista. Kyllä ratsastamisesta tuli taas vaan niin hyvä mieli, joten pakkohan oli löytää seuraava aika mahdollisimman pian, joten viikon päästä taas kopodi-kopodi 🙂

Viikon päästä on myös seuraavat uintitreffit. Viimeksi polskin viime maanantaina. Yleensä ollaan uimassa aamusta tai aamupäivästä, nyt tapasimme kolmen pintaan. Hallilla oli aika vähän väkeä. Uimme reunaradalla ja viereisellä radalla oli kilpauimareita. Heidän valmentajansa kuljeskeli aika paljon reunaradan sivussa ja omien uimareidensa radan päädyssä. Kovasti mies kannusti uimareitaan ja ohjeisti heitä. Itsellä oli vähän sellainen räpiköintiolo. Tuskinpa valmentaja minun tekemisiini tai tekemättä jättämisiini huomiotaan kiinnitti. Uintitekniikassani olisi paljon korjattavaa, joten eipä neuvot olisi pahasta olleetkaan. Joka tapauksessa polskuttelin 1800 m/90 min. Se kahden kilsan rajapyykki oli jo niin lähellä, mutta ei vaan aika riittänyt 🙁 Vielä mä sen kuitenkin uin. Olen tainnut uhata niin jo pari vuotta sitten täällä blogissakin, joten ”pakkohan” se on toteuttaa. Mutta nyt on aika toteuttaa siirtyminen luentopaikalle. Pitäkäähän peukut pystyssä, että osaan edes jotain järkevää kuulioille kertoa :D:D

Julkaistu

”Tandemilla Riioon 2016”

Kirinki.fi-sivuilla voit tukea urheilijoita ostamalla heidän valitsemiaan tuotteita. Vielä on kahdeksan päivää aikaa kirittää tandem-kaksikkoa Arttu Mäkistä ja Aki Turusta. Molemmat ovat ahkeria ja tunnollisia harjoittelijoita. Heidän tavoitteensa on Riion paralympialaisissa 2016. Facebookista löytyy myös heidän fanisivunsa, kannattaa käydä tykkäämässä ja pääset seuraamaan huippu-urheilijakaksikon matkaa kohden Riioa!

Nyt ostamalla Kirinki-sivustolta Artun ja Akin fanituotteita, tuet heidän projektiaan. Voit ostaa mm. Triatlon: Voita itsesi -kirjan, osallistumisoikeuden Tahko triatloniin, polkupyörävuosihuollon, fanipaidan, kassin tai kortin. Lisäksi yrityksille mainostilaa. Tuotteiden hinnat lähtevät 15 eurosta ylöspäin.

Mene linkistä
http://www.kiririnki.fi/projects/arttu-makinen-aki-turunen
ja tee ostoksesi hienoa asiaa tukien. Tutustu samalla Kirinki-sivuston toimintatapoihin. Mielestäni hieno tapa tukea urheilijoita suoraan ostamalla heidän ”näköisiään” tuotteita.

Olen kiitollinen ja varmasti Arttu ja Aki iloitsevat, jos tietoa jaatte eteenpäin. Tehkää se, kiitos!

Julkaistu

Tandem-pilotit

Lumet ovat aikalailla kadonneet tämän aamuista räntää lukuun ottamatta, ja eiköhän nekin katoa, jos Facebookissa jaettuihin linkkeihin on uskomista joissa povataan Etelä-Suomeen jopa 10 asteen lämpötiloja. Jo nyt koirien omistajana olen kypsä tuohon märkyyteen ja kuraisuuteen. Sulais vaan kaikki loskat ja jäät pois, ja loppuis nämä kurakelit. Tänäänkin kun tultiin koirien kanssa lenkiltä (4.6 km/54 min keskinopeudella 5.1km/1h) sai pestä koirat ja niiden valjaat. Omien housujenkin lahkeet olivat hirvittävässä kurassa, huoh!

Kevättä on ilmassa ja jo nyt mietin miten tämän vuoden tandem-lenkkien käy. Viime kesänä en päässyt ajamaan kertaakaan. Nyt en halua niin käyvän. Pyörällä oli aika paljon hintaa, joten on liian kallis pitää varaston vankina. Ja haluan itse kuntoilemaan ja ajamaan pyörällä. Pilottien löytyminen onkin sitten jo ihan oma juttunsa. Se on valitettavan vaikeaa kun ei ole kontakteja oikein mihinkään. Ensiksi pitäisi saada luoduksi kontakteja ja päästä tapaamaan johonkin esim. pyöräilytapahtumaan pyöräilyintoisia ihmisiä, mutta miten mennä pyöräilytapahtumaan ilman pilottia??? Ei mitenkään… Toivottavasti kuitenkin löydän halukkaita kokeilemaan tandemilla ajamista ja jospa joku heistä innostuisi asiasta edes jonkin verran.

Nyt tämän liikuntakärpäsen purtua olen sillointällöin kysellyt Facebookissa itselleni liikuntaseuraa lenkkeilemään tai uimaan, mitä nyt yhdessä sitten keksittäisikään. Kyselyni saattaa olla rasittavia, mutta kun liikkuminen porukassa on paljon mukavempaa kuin yksin puurtaa jossakin. Sainkin jokunen viikko sitten minut tyrmistyttävän viestin, jossa ihmeteltiin enkö voisi tyytyä elämään niin kuin sokealle on sopivaa. Miksi haluan tehdä sellaista missä en pärjää yksin? Onhan minulla opaskoira, jonka kanssa lenkkeillä. Pilaan kuulemma näkevän liikuntahetken hänen joutuessaan hidastelemaan minun takiani tai ohjaamaan minua. Ja jos itse liikunnasta selviytyisinkin tarvitsen vieraissa paikoissa opastusta ja huolen pitoa. Itse ajattelen asian siten, että kysyessäni liikuntaseuraa kysyn sitä ensisijaisesti kaverina/ystävänä. Ja sinne liikkumaan mennään ystävinä/kavereina. Valitettavasti vieraissa paikoissa en osaa liikkua itse ja silloin pieni jelppi on paikallaan. Ja toivon todella, että jos minun kanssani lähdetään liikkumaan, se tehdään ennenkaikkea kaverina eikä jonain velvollisuudentunnosta vammaista ihmistä kohtaan. Nostin saamani viestin keskusteluun Facebookissa ja se sai 103 kommenttia. Tuon jälkeen olen jatkanut kyselyjä, mutta vähän saamani viesti silti kaihertaa. Päätin perustaa suljetun Facebook-ryhmän, jotta en häiritsisi kyselyilläni niitä joita se ärsyttää. Olen paljon pohtinut kuinka ärsyttävä mahdankaan olla halutessani liikkua ja vieläpä ystävieni ja kavereideni kanssa. Ehkäpä se ei ärsytä, mutta ruinuamiseni ärsyttääkin jo ihan eri tavalla. Joskus se ärsyttää minuakin ja mietin miksi en tyydy kävelemään lenkkejä opaskoiran kanssa. Pääsisin paljon helpommalla. Ei tarvitsisi kysellä nyt esim. tandem-pilottien perään tai kaveria uimahalliin. Mutta kun… haluan viettää aktiivista elämää, haluan liikkua mahdollisimman monipuolisesti, kokea erilaisia asioita, käydä tapahtumissa jne. ELÄÄ elämääni. Minun tapauksessa en pysty tyytymään rauhalliseen ulkoiluun ja kotona olemiseen. Haluan paljon muutakin mitenkään sitäkään puolta elämästä väheksymättä.

Tandem-pilotitSokean vantaalaisnaisen ryhmä, jossa sovitaan mm. tandem-pyöräilylenkeistä ja muista liikuntatreffeistä. Joskus ehkä kaivataan apuja valokuvien kuvailuun tai lehtiartikkeleiden lukemiseen tallenteelle. Jos sinua kiinnostaa jokin näistä liity mukaan! Ryhmässä olo ei velvoita mihinkään, mutta toki toivotaan mahdollisuuksien mukaan touhuihin osallistumista. Jos haluat lukea artikkeleita, mutta et ajaa tandemilla, (tai päinvastoin) sekin sopii. Kaikkea ei siis kaikkien tarvitse tehdä! Mitään isoja rahapalkkoja en pysty valitettavasti maksamaan, mutta pyrin muistamaan/korvaamaan saadun avun. Eli, jos kiinnostuit liikkumaan yhdessä (esim. tandem-lenkit) tai ääneen lehtiartikkeleiden luvusta tallenteelle tai valokuvien kuvailusta, hilpaise ryhmään mukaan, tai lähetä minulle sähköpostia. Osoitteeni löydät Ota yhteyttä-sivulta.

Perjantaina ilmottauduin 25.5. olevalle Naisten kympille. Menemme ystäväni Laurankanssa reippailemaan reippaasti kävellen 😀 Lisäks lupauduin lähteä SUP BALANCE-ryhmäliikuntatunnille erään tuttavani kanssa. Aika on vielä avoin milloin menemme, mutta minua jännittää jo nyt 🙂
”SUP Balance™ on aivan uudenlainen, voimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta lisäävä ryhmäliikuntatunti, joka koostuu SUP –laudan päällä tehtävistä tasapaino-, kehonhallinta- ja liikkuvuusharjoituksista. Tunnin tavoitteena on rentoutunut ja stressittömämpi fiilis. Valmistaudu tunnille kuten uimahalliin. Laudan päällä voit treenata puhtaissa, kevyissä liikuntavaatteissa tai uimapuvussa. Ikäsuositus: nuoret ja aikuiset”
Niin, että mikä?
”Suppaus” on yksi nopeimmin kasvavista vesiurheilulajeista koko maailmassa, SUP-lautailu kasvattaa suosiotaan jatkuvasti. SUP on lyhenne sanoista stand up paddling eli seisaaltaan melominen. SUP-lautailua voi harrastaa lähes minkälaisissa vesiolosuhteissa tahansa; järvissä, joissa, merissä lammissa – Jopa uima-altaissa! Allasolosuhteita hyödyntäen ”Suppausta” voi harrastaa ympäri vuoden.” SUP Balance-tuntien lisäksi on myös SUP FIT-tunteja, mutta ajattelimme kenties tuon Balancen olevan hiukan rauhallisempi, josta voisi olla mukava aloittaa. Saa nähdä montako kertaa mulahdan altaaseen tippuen laudaltani :D:D
Mutta, jos kiinnostuit käy tutustumassa täällä

Julkaistu

Ajelemaan tandemilla?

Kesä on pyöräilyn huippuaikaa. Minunkin ”punainen Ferrari” odottaa varastosta esille ottoa. Oletko halukas kokeilemaan jotain uutta ja lähteä kanssani polkemaan??? Piloteista on aina pulaa, joten yhdestäkin pyöräilykerrasta iloitsen. Kokemusta tandemilla ajamisesta ei tarvitse olla. Käännöksissä muistettava pyörän olevan normipyörää pidempi. Valitettavasti pyörän koon vuoksi en voi pakata sitä tavisautoon ja hurauttaa luoksesi, joten ajelun pitäisi tapahtua täällä kotinurkilla pääkaupunkiseudulla. Jos haluat ajelemaan ota yhteyttä, mailiosoitteen löydät Ota yhteyttä -sivulta. Korvaan mielelläni mahdolliset matkakulusi, tarjoan kahvit/teet pikkupurtavan kera tai mitä sopivaa sovitaankin. Myös hieronta on mahdollinen. Eli, tervetuloa kaverikseni polkemaan. Tarkemman sijaintini kertoilen yksityisesti 🙂

Julkaistu

Kahden erilaisen satulan illat :D

Onneksi sain järjestetyksi eilen (löyty suostuvainen pakettiauton omistaja) tandemin mökiltä kotiin! En joutunut perumaan tämän iltaista tandemlenkkiä. Ajelimme 65 min ja 20.5 km hivenen viilenevässä illassa saaden muutaman pisaran kasvoille. No nyt vettä tulee kaatamalla, joten lenkin ajoitus oli täydellinen. Ja nyt pilottikamu oli löytänyt reitin missä ei ollut liikennevaloja, ja se nopeutti ajamista todella paljon. Edelliskerralla jouduimme pysähtymään todella usein. Nyt emme joutuneet nousemaan pyörän päältä kuin juomaan. Nyt pyörällä on ajettu reilu 160 kilsaa ja seuraavat pyörätreffit on sovittu tiistaille. Silloin tapaan ihan uuden kasvon, katsotaan miten meillä synkkaa. Edelleen pilottihalukkaat voivat ilmottautua sähköpostin kautta. Osote löytyy Ota yhteyttä –sivulta.
Jos tänään istuin kapealla satulalla ja jalat pyöritti polkimia, eilen persauksen alla oli isompi satula ja neljä jalkaa huolehti kroppani pyyntöjen mukaan liikkumisesta 😀 Oltiin nimittäin ratsastamassa. Ensin heposteltiin kentällä ja loppuaika maastossa. En kertaakaan aiemmin ole töltännyt niin paljoa, niin helposti, niin pitkiä matkoja kerrallaan, laukannut niin ihanalla rytmillä niin pitkään  — kuin eilen! Ratsastin samalla hevosella kuin edelliskerrallakin. Itse asiassa olen ratsastanut sillä nyt ainakin viis kertaa peräkkäin. Tyttö on ollut aijemmin vähän laiska ja enemmän ruuasta kiinnostunut. Keväällä se reipastui ja on virkistynyt aina vain lisää. Eilen ratsastus oli suorastaan helppoa. Tyttö vaan meni pienellä pohkeen annolla. Ja ehkä itsekin alan oppia enemmän ja enemmän mitä pyydän kropallani hevosen tekemään. Naamani jälleen loisti, hymy niin leveä kuin ikinä jälkimmäisellä laukkapätkällä. Ensin oltiin töltätty pitkä pätkä ja laukkaan siirtyminen tapahtui helposti. Jotenkin sen oikean rytmin löydettyä, hevonen keinuu ja siinä on mielettömän hyvä olla. Kokee jonkinlaista yhteen kuuluvaisuutta/yhdessä tekemistä ja onnistumista. Ihan mieletöntä! Tuntui myös upealta miten pitkillä tölttiosuuksilla menimme yhdessä ja tasaisesti eteenpäin. Yritin panostaa hyvään ryhtiin ja vatsalihasten käyttöön maastossa siinä kivasti onnistuenkin. Vielä kentällä omalla etupainotteisella istunnalla pyysin hevosta ravaamaan, vaikka halusinkin sen tölttäävän. Vetäjä, jota olen aijemminkin kehunut (ansaitsee joka kehun isolla sydämellä) muistutti jämerämmästä istunnasta ja tölttikin löytyi minun pyynnöllä – vartaloni käskyllä 😀 Onnistumisen tunne on aikas pakahduttava ja se kun oppii itse tunnistamaan millaisin asennoin, mitä lihaksia jännittämällä saa kaverin toimimaan kuten haluan. Kopotellessa kohti tallia mietin miten voisi olla mahtia käydä ratsastamassa viikottain, tai edes joka toinen viikko. No seuraava ratsastus on varattu 16.9. Sitä odotellessa siis.
Julkaistu

Loppukesän fiilistelyä

Oih, kesä tuli takas, ainakin hetkeksi! Tänään ja eilenkin on ollut ihanan lämmin. Viime viikon kylmyys tuntuu taas niin kaukaiselta 😀
Täällä mökillä on pihalaatotuksen ja terassin teko meneillään. Tänään on laatotusaluetta täytetty kivituhkalla ja tasoitettu sitä. Terassista on vanhat laudat irroteltu. Avokki ja Aa ovat olleet ahkeria. Itse käyttelin sirppiä mökin seinustalta viidakkoa poistaen. Ja ilmeisesti kohta tarvitaan Hepan olemattomia lihaksia kantoapuna isoja liuskekivilaattoja siirrettäessä paikoilleen. 
Lisäks olen huolehtinut taloustöistä. Ruuaksi valmistin täytettyjä tomaatteja ja paprikoita. Paprikoihin tuli pinaattia, jauhelihaa, sipulia, valkosipulia ja fetaa. Tomaateissa Feta vaihtui Monzarellaan 😀  Sitten vähän suolaa ja yrttimaustetta, ja mielestäni ateria onnistui hyvin. Jälkkärinä kahvit ja teet kera Petäjävedellä valmistetun 54%:n suklaan. Oli törkeen makeeta 😀 Avokki söi lisäks mun lauantai-iltana tekemää raparperipiirakkaa. Siitä tuli vähän kuivahkoa. Rahkaa eikä kermaviiliä ollut, joka olis vähän kostuttanut täytettä.
Raparperejä jäi yli piirakan verran. Keittelin nimittäin marmeladihilloketta 4 puolen litran purkillista. Ohjeessa 2 l raparpereja, 2-3 dl hillosokeria, 1.5-2 dl vettä. Ainekset sekasin ja kiehutus muutaman minuutin, sen verran että raparperit pehmiävät. Tein ekan satsin lauantai-iltana ja toisen sunnuntaina, joten neljä purkillista itse tekemää hilloketta, wouh!
Tuolloin lauantaina käytiin kävelemässä pitkä lenkki, nyt kilsoja taittui 15-16 ja meno oli reipasta ja ihanaa. Paluumatkalla tosin ohitsemme ajoi tuota mutkaista hiekkatietä pitkin joku helvatun kaahari/rallittelija. Melkein sydän pysähty, niin säikähdettiin ja avokin adrenaliinit nousi keskisormen näyttöasteelle.
Sunnuntaina oli tarkoitus ajaa tandem kotiin, mutta pilotin sairastumisen vuoksi pyörä on edelleen täällä. Jännittää mahtuuko se Aa:n autoon huomenna, toivottavasti! Torstaina kun olis mahdollisuus päästä tandemlenkille. Ja tää mun kilpapyöräilijä-kaveri on lähtenyt tänään pariksi viikoksi leireilemään, ja pelkäämpä pahoin ettei muita halukkaita löydy ajamaan pyörää kotiin, joten paree mahtua autoon 😀
Sunnuntaina hillokkeen valmistuksen lisäks nautittiin ihanasta kesäsäästä saunoen ja uiden. Syötiin ulkona se ainoa kerta viime viikon aikana. Kesä on niin lopuillaan, että jokaisesta tilaisuudesta on otettava kaikki irti. Illalla kotiin, sillä eilen oli töitä neljän asiakkaan verran sekä Opaskoirayhdistyksen hallituksen kolmituntinen kokous. Arki koettaa tulla ”häiritsemään” loppukesän nauttimisesta. Aa ja avokki kävivät ostamassa terassiin laudat tms. Illalla mökille ja ekaa kertaa poltettiin pesällinen minileivinuuni/takassa ja hyvin hormi veti.
Pitkästä aikaa olen saanut uuden lukijan! Jeee-jeee..:D Tervetuloa Sari joukkoon