Julkaistu

Kädentaitomessut

Jatketaan vielä käsityöteemalla, nimittäin sunnuntaina vietin mukavan messupäivän Silmukkasiskojen kanssa Wanhassa satamassa olleilla Kädentaitomessuilla. Treffattiin heti kymmeneltä ja kolmen jälkeen lähdimme kotejamme kohden. Päivän aikana vietimme pari kahvittelutaukoa rupatellen. Muuten aika vierähti standeja kiertäen. Muistuttelin itseäni pitkin päivää kotona olevasta lankapaljoudesta ja siitä että en todellakaan tarvitse tällä hetkellä uusia onnistuen olla ostamatta yhtäkään neulelankaa. Paperilankaa ostin yhden vyyhdin, josta saan neuloa valokransseihin päällisiä. Muut ostokseni olikin toisten käsityöihmisten valmistamia.

Ihastuin Filttiinan pipoihin, jotka olivat neulottu villalangasta ja lenkkialpakasta ellen nyt ihan väärin muista. Pipon muoto tuntui erikoiselta ja houkuttavalta. Isot tupsut epäilytti kovasti. Yleensä en pidä tupsullisia pipoja ja tässä niitä on KAKSI. Lopulta kuitenkin vakuutuin, että hauska erilainen pipo ja ostin. Avustajani piti pipon väristä, mutta tupsuista ei.

Äitini rakastaa metsässä liikkumista, marjastamista, sienestämistä tms. Ennen kuun puolta vietimme mökillä (tulee oma postauksensa kunhan saan valokuvat kuvailijalta) ihanan pidennetyn viikonlopun äidin ja avokin kanssa. Kävimme kahdesti metsäretkellä ja voi mikä onnellisuus, innostus, ilo äidin äänestä paistoikaan hänen löydettyään sieniä. Messuilla osuimme paikkaan, jossa oli myynnissä sieniveitsi huopatupessaan, Sienestäjän opas ja karhunkello. Koko pakettia en raskinut ostaa, mutta kuvassa olevan oppaan ostin äidille.

Taisin täälläkin kirjoittaa, että ostin puuvillalankaa Lankamailmasta ajatuksenani tehdä iphonelle pussukka, mutta nyt meninkin ostamaan Riiminka Designin kankaisen kännykkäkotelopussin. Pussukoita oli paljon eri värisiä eri kuvilla, kaulanauhalla ja ilman. Löysin täydellisen kokoisen enkä voinut vastustaa, joten rahapussi esille ja shoppailemaan.

Vietimme hyvän tovin nahkataiteilija Arja’s Artin standilla ihailemassa mm. poron nahasta valmistettuja sulkakorviksia ja kuten kuvasta näkyy ostin sellaiset. Lisäksi Arjalla oli myynnissä erilaisia nahkakukkaroita esim. eri koirarotujen päiden kuvin. Olin sinäaamuna jo kolmas joka kyseli labbiskuvallista pussukkaa. Ei ollut, joten rahani säästyivät, mutta Arja pohti sellaisen vielä kehittelevänsä, joten ehkä sitten… Mutta nuo korvikset on kyllä ihanat.

Aika sujahti nopeasti kuten aina, ja mukava päivä vietettiin messuillen. Olisihan sieltä tehnyt mieli ostella esim. tunikoita, lankoja jne. Onneksi kuitenkin shoppailut jäi tähän. Mieleen jäi vähän kaihertamaan musta lanka, jossa hopeaa. Sitä teki mieleni, mutta koska en lankaa hipelöidessäni keksinyt mitä siitä tehdä, kerät jäi hyllyyn. Tampereella seuraavan kerran testataan lankahillintää ja toivotaan, että lankavarastot olisi siihen mennessä hiukan tyhjentyneet :DD

Eilen käytiin Harmaakuonon kanssa lääkärissä ja jäi ristiriitainen olo käynnistä. Rasvapatti on niin iso ettei sitä poisteta. Edelliskerralla se oli niin pieni, että poistoa ei kannata tehdä, vasta kun se haittaa koiraa. Ja nyt se haittaa ja onkin liian iso… Kyseessä eri lääkärit. Rasvapatille ei tehdä mitään. Jos etutassun niveleen kipua rajottuneen liikeradan vuoksi särkylääkettä. Patti voi aiheuttaa myös makuuhaavoja sen kohdalla olevalle ihoalueelle. En saanut vastausta miksi patti on liian iso poistettavaksi. Jotenkin ajattelin vanhan koiran nukuttamisen olevan hankala asia ja sen olevan kenties esteenä, mutta lääkäri puheli hammaskiven poistosta, joka voisi tulla vuoden päästä kyseeseen. Silloinhan koira rauhoitetaan ellei sitten jopa nukuteta. Saimme siis särkylääkettä tarpeen mukaan annettavaksi. Ja kun kerroin ostaneeni nestemmäistä Glukosamiinivalmistetta niveliin, lääkäri määräsi koiralle 4 pistoksen sarjan nivellääkitystä kerran viikossa laitettavana. Lääkitys kuulemma voitelee niveliä. Korvissa rellesti hiivatulehdus ja sitä hiivaa löytyi myös parista ihottumakohdasta ja tassun pohjista, joten lääkeshampoopesuja tuttuun tapaan viime syksystä sekä korvien putsausta ja lääkintää. Huoli rasvapatin ongelmista ei todellakaan hälventynyt enkä haluaisi olla näin epävarmalla mielellä, mutta näillä mennään. Nyt Harmaakuono on mökillä avokin kanssa ja herra kuulemma oli juoksennellut pitkin pihaa, joten vielä poika jaksaa ja pystyy liikkumaan. Ja kyllähän se menee hyvin nuo meidän kotiportaatkin. Voi miun rakasta ystävää koiraa Harmaakuonoa! Vielä vähän meillä on yhteistä aikaa jäljellä, vaikka se aika todennäköisesti menee ihan liian nopeaan. Päästän Harmaakuonon kuitenkin lähtemään kun sen aika on sattui se sitten sydämeeni miten paljon tahansa. Minun luopumisen tuskan takia koira ei saa kärvistellä liian pitkään.

Julkaistu

Päivä kaupungilla

Viime torstaina vietin pitkän ja mukavan päivän. Päivä alkoi kolmella asiakkaalla ja avokin lähdöllä mökille. Asiakkaiden lomassa illan suunnittelua ystävän kanssa puhelimessa. Ennen Helsinkiin siirtymistä nautiskelin ison lautasellisen salaattia ja hedelmiä. Sitten kaverini tulikin ja lähdimme ajelemaan Oulunkylän Lankamailmaan.

Olipa mukavaa pitkästä aikaa hipelöidä erilaisia lankoja ja nukuksissa oleva käsityöintokin on tuon jälkeen heräillyt horroksestaan. Hyvä niin, sillä joulu lähestyy, on aika lahjaneulomusten 😀 Innostuin ostamaan kolmea lankaa:
Vedenvihreä Viking Eco-Alpaca, puikot 5-6, käsinpesu
Tumman violetti Milano, 80% villa, 20% alpakka, puikot 10-12, käsinpesu
Petroolinsininen Essentials cotton, 100% puuvilla, puikot 3-4, 30 astetta hienopesu
Haaveilin josko onnistuisin neulomaan puuvillalangasta Iphonelle kaulaan laitettavan pussukan. Urheiluvaatteissa kun ei aina niin taskuja enkä lenkkeillessäni käsilaukkua halua mukanani kantaa, kaulapussi voisi olla toimiva. Aika sitten näyttää osaanko moisen räpeltää. Jos tiedät hyvän neuleohjeen moiseen, otan vinkin mieluusti vastaan.
Viking Eco-Alpaca-lankaan ihastuin. Se tuntui käteen ihanan pehmeältä ja ylelliseltä, joten huivihan siitä on tekaistava, ja luulenpa, että tuosta kolmannesta langasta voisi syntyä korinpohjaneuloksella tuubihuivi.

Lankamailmasta hurautimme keskustaan, kävimme teellä ennen seuraavaa treffausta. Maaritin ja Maijan kanssa oli tarkoitus lähteä kiertämään Rautatien torille Herkkujen Suomi-tapahtumaan. Sitä ennen kuitenkin toisen Maijan kanssa vietettiin leppoisa teehetki, josta matka jatkui treffauspaikalle.

Herkkujen Suomessa maistiaiset olivat taas vähentyneet edellisvuodesta, mutta positiivisena puolena taas löydettiin paljon gluteeinittomia tuotteita myyviä yrittäjiä. Porokylän leipomolta ostin gluteeinittomia karjalanpiirakoita enkä koskaan ole syönyt niin herkullisia piirakoita gluteeinittomana kuin ne olivat. Ostin myös elämäni ekan gluteeinittoman lihapiirakan, jonka söin yöllä kotiuduttuani. Ja sekin oli hyvää. Gluteeinittomassa munkissa koostumus ei vaan toiminut. Se ei minuun vaikutusta tehnyt. Nyt haluaisinkin ostaa niitä karjalanpiirakoita, mutta ilmeisesti jälleenmyyntiä aika vähän täällä Pk-seudulla ja vain tiettyinä päivinä. Täytyy selvitellä asiaa.

Ostin kuvassakin komeilevan Luminan gluteeinittoman yrttisämpyläjauhoseoksen. Heillä oli myynnissä myös vuokaleipäjauhoseos ja muffinitaikinaseos. Yrttisämpylöissä ei ollut juuri mitään limääräisiä lisäaineita. Muissa niitä oli jo reilummin, joten sämpyläjauhot tarttui matkaan ainoastaan. Pirjo Pakarisen leipomon ihania sämpylöitä oli kans myynnissä. Niitä saakin meidän lähi S-kaupasta.

Kuvassa oleva nokkoskeitto oli heräteostos. Olen monesti ajatellut, että haluan maistaa nokkoskeittoa ja kun kerran kohdalle osui pitihän se ostaa testaukseen. Lisäks ostin Herkkujen Suomesta peuran grillimakkaraa, tyrni- ja puolukkasuklaata. Avokki olisi halunnut poronkäristystä, mutta ne mitä löydettiin oli todella kalliita ja niihin oli lisätty mm. perunajauhoja ja aika paljon lisäaineita, joten avokin ohjeistuksen mukaan jätin ostamatta.

Lähes parin tunnin kiertelyn jälkeen istahdimme yksille ja join kyllä elämäni kalleimman siiderin, maksoi 9.80 € Melkein peruin tilaukseni :D:D Kalliista siideristä piti sitten naatiskella ja samalla rupateltiin niitä näitä minkä jälkeen matka jatkui Maaritin lähtiessä kohden kotia. Me Maijan kanssa (tutkailemaan Taiteiden yön hulinoita) tepsuttelimme kohden Senaatintoria. Matkan varrelle osui aika vähän ohjelmaa. Tutkin sumopainiasua, kuunneltiin jotain rap-räimettä, nuorten tyttöjen hiljaista katulaulantaa. Päädyimme lopulta kryptaan, jossa oli ortodoksikuoroesityksiä ja myynnissä kahvilatuotteita. Istahdimme kahville ja teelle.

Senaatintorilta löysimme mielenkiintoisen pahvilaatikkorakennelman, josta tässä kuvakin. Hämärä jo laskeutui, joten kuva rakeinen. Toisessa näkyy komeasti valaistu kirkko.

Siirryimme ratikalla Kallioon. Siellä oli paljon hiljaisempaa kuin keskustassa. Puistossa hengaili jonkin verran väkeä. Piipahdimme Kallion kirkkoon, jossa oli meneillään urkumaraton. Kivikirkko oli kerännyt itseensä kesähelteiden kuumuuden, kivestä hohkasi järkyttävä lämpö. Aivan kuin olisi mennyt huonosti lämmitettyyn saunaan. HUOH! Hetkeksi oli kuitenkin hyvä rauhoittua musiikkia kuuntelemaan. En paljoakaan urkumusiikista ymmärrä, mutta kauniisti urut soivat.Kuva ei valitettavasti kovin onnistunut ole, mutta toivottavasti edes hiukan välittää kirkon tunnelmaa.

Lopuksi istahdettiin Kallion paikalliseen, jossa oli karaoke. Valitettavasti lauluesitykset eivät kovin kummoisia ollut. En ole itse taitava laulamaan, joten en ole mikään arvostelemaan, mutta osa oli todella järkyttävää kuultavaa. Liian humalassa, ei yhtään sävelkorvaa, ei ääntäkään. Mutta meillä ystävän kanssa juttua riitti, joten lopulta koko karaoke oli sivuseikka. Hiljalleen Hepaan hiipi ryytymys. Olinhan työt aloittanut yhdeksältä ja kotoa lähtenyt ennen yhtä. Kyllähän 12 tuntia myöhemmin oma koti ja oma sänky alkoi olla houkutteleva, joten reilun tunnin baarissa istuskelun jälkeen suuntasimme kotiin. Minä herkuttelin lihiksen, join teetä ja painuin nukkumaan. Seuraavana päivänä mahtavuudet jatkuivat, lähdin Lohjalle tutustumaan Tytyrin kalkkikaivosmuseoon ja Alitalon omenaviinitilaan. Tuosta aikanaan tulee oma postauksensa. Nyt on kuitenkin syytä hipsiä unille, sillä aamulla matka vie mökille. Onneksi viikonlopuksi on luvattu vähän parempaa säätä. Kaikille ihanaa viikonloppua!

Julkaistu

Kesäkuulumisia :)

Matkalla mökille ostin laatikon mansikoita ja niitä putsatessa muistui mieleen äidin tarina asiakkaasta, joka osti mansikoita ja seuraavana päivänä tuli vihaisena valittamaan mansikoiden olleen pilaantuneet. Äiti oli ollut kummissaan ja saanut kuulla asiakkaan putsatessa marjoja hänen käsiensä värjääntyneen punaisiksi 😀 Niinpä taisi minullakin värjääntyä kantoja poistaessani :D:D Mutta mansikat olivat makeita, kiinteitä ja tuoreita. Taisipa omaan suuhun livahtaa ainakin litra mansikoita.

Perunamaalla potut aloittelevat kukintaansa ja varhaispottupenkissä kukkivat jo, joten tällä lomapätkällä päästään herkuttelemaan oman maan perunoita. Myös musta- ja punaherukat kypsyvät varmastikin viikon aikana kuten myös karviaiset. Niitä onkin paljon. Yrttipenkistä pinaatista on jo eka sato kerätty ja tammenlehtisalaattiakin maisteltu. Basillika, rukola, persiljia ovat jääneet todella pieniksi, mutta herne kasvaa hyvin. Viime perjantaina pistelin tukikepit ja langat niille. Tomaatit kepitettiin jo kesäkuun lopussa.

Vietimme viime viikon mökillä kahden ystävämme vieraillessa täällä. Ti-to – välillä saimme seurata Oton ja sen työtoverin Aidan relausnujuamisesta. Koirat jatkuvasti painivat, kirmasivat Harmaakuonon niitä komentaessa, ja yrittipä vanhuskin välillä leikkiin mukaan ryhtyä etenkin jos koirilla oli keppi vedossa. Se onkin melkoinen näky ja kuulu kun kolme koiraa repii samaa keppiä jokainen eri suuntaan 😀

Lauantaina saapui Viki-opas emäntänsä kanssa. Nytkin leikkimistä riitti. Suoranaista painimista oli aika vähän, enemmänkin ajettiin toisiaan takaa. Siinä koirien touhuja seuratessa vaihdettiin ihmisten kesken kuulumisia, uitiin, syötiin grilliruokaa, saunottiin ja istuttiin nuotiolla. Päivät meni vauhdilla ja molempia ystäviä oli ihanaa tavata ajan kanssa. Sunnuntaina olikin väsymystä ilmassa, sillä istuimme Tiinan kanssa nuotiolla pitkälle yöhön. Tänäkesänä tuo nuotio on ollut ystävien juttelupaikka ja todella toimiva sellainen 🙂
Kyllähän viikon aikana saatiin myös hommia tehdyksi; avokki leikkas nurmikon ja poraili pari kiveä kiviporallaan mun laittaessa marjapensaisiin linnunpelättimiksi foliosuikaleita ja kepitellessä herne jne.

Kaupungissa viivyin sunnuntai-illasta tähän päivään. Aamulla pääsin pitkästä aikaa ajelemaan tandemilla, ei edes pikkusade tahtia haitannut. Tehtiin Virvan kanssa tunnin lenkki 14.3 km. Ihanaa oli päästä liikkumaan! Heinäkuun liikkumiset ovat olleet todella vähissä. Onneksi maalipallohuuman keskeltä pääsin kuun alussa Lauran kanssa hikoilemaan kuntosalille ja spinnupyörän selkään.

Mutta näinä viikkoina mökkeilyn lisäksi on mahtunut paljon mukavia asioita. Kesäkuun viimeisenä lauantaina lähdimme Silmukkasiskojen kanssa Tallinnaan. Sääkin oli meille suosiollinen kuten myös ystäväni polttariseurueelle. Tallinnassa kiertelimme vanhassa kaupungissa pääosin pienesti shopaten. Istahdimme aurinkoiselle terassille viinilasillisille, jonka jälkeen tallustimmekin syömään. Aterian jälkeen vain kuljeskelimme ja kävimme joissakin lankakaupoissakin. Yhtäkään lankaa en ostanut. Niitä on nurkissa niin paljon ja kun tämä neuloosi on viettänyt hiljaiseloa, ei mitään järkeä ostaa uusia lankoja ennen kuin neuloosi oirehtii taas. Tosin nyt olen tehnyt jonkin verran kauluria, vielä kolme levennyskerrosta ja välikerrokset, mutta loppusuoralla ollaan.

Tuo lauantai oli pitkä päivä. Treffattiin satamassa 7.15 ja kotona olin kahdelta yöllä, sillä lähdin vielä polttariseurueen illan viettoon. Joimme sankarin kotona kuoharia ja kävimme puistossa istuskelemassa. Päivällä aiemmin polttarisankari pukeutui penisasuun ja kulki Bride-kulkueessa, nautiskeli herkkuja lahtelaisessa ravintolassa ja oluita oluttapahtumassa. Heidän palatessaan Lahdesta minut napattiin kyytiin ja keskustassa hengailun/biletyksen sijaan minulle sopi puistoilu mainiosti. Seuraavana päivänä oli taasen väsyä ilmassa ja syksyinen sadesää. Oton ja Aidan nujuamista (koira meillä hoidossa) oli viihtyisää seurata ja ihanaa nähdä niin onnellinen morsian polttaripäivästään hakiessaan koiransa kotiin.Seuraavana lauantaina vietettiinkin häitä maaseudun rauhassa. Juhla oli rento ja ihanasti hääparin näköinen. Oli huippukivaa tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia kesäillasta.

Halusin ostaa juhlaan uuden mekon. Ostin mekon, jossa vaalea pohja ja sinisiä kuvioita. Tahdoin myös uudet juhlakengät ja ostin elämäni ekat kiilakorkokengät ja kylläpä ne oli tukevat kävellä, vaikka olivatkin korkeat korot 😀 Meikäpätkälle tuli lähes kymmenen senttiä pituutta lisää. Tuona vaateshoppailupäivänä tapasin Marjan. Söimme Silvopleessa herkullisen kasvisaterian. Kierreltyämme lähialueella käyden mm. Ekolossa palasimme jälkkärille. Söin elämäni ekan raakakakkupalan, tiramisuherkun ja hyvää oli. Oli myös aika kallis, jos vain palan kokoa katsoo, mutta tuhtia täyttä tavaraa ja vieläpä terveellistä.

Maanantaina vietimme ihanan illan juhlien Lauran synttäreitä Silmukkasiskojen kesken. Laura oli leiponut herkullisen gluteeinittoman juusto-rahkakakun, NAM ja nam! Ja kyllähän me neulottiinkin, kuulemma kuvatodisteita on 😀 On siis kädet tehneet muutakin kuin pistänyt herkkuja suuhun 🙂 Seuraavaa Silmukkasiskomiittiä ei ole sovittu, mutta toivottavasti pian. Syksylle on suunnitelmia mm. Tampereen kädentaitomessut ja shoppailupäivä Porvoossa.

Viime postauksessa olin maalipallohuumassa, josta kai olen aika hyvin selvinnyt. Toki edelleen harkitsen menisinkö kokeilemaan miltä pelaaminen pitkästä aikaa tuntuu. Mm-kisat pelattiin päätökseen 5.7. Suomen miesten pelatessa Brasiliaa vastaan loppuottelussa. Brasilia oli tyly kisaisännille vieden ottelun tylyin numeroin 9-1. Mutta Riion paralympialaisiin paikka tuli, joten varmasti sinne jäi nälkää ja kovasti. Eipä siis muuta kuin kovaa treeniä jatkossakin!

Julkaistu

Suolaista rahkapiirakkaa ja teekurssitunnelmia

Loppujenlopulta en eilen uskaltautunutkaan pyörän selkään. Päkiöiden rakot olivat edelleen pirun kipeät. Poistin laastarit ja kieroin jalkaterät sideharsoon, jotta rakot pysyisivät puhtaina, mutta saisivat ilmaa. Se onkin tuntunut toimivalta ratkaisulta. Eilen vielä vähän niistä valui kudosnestettä, joka ratkaisi etten lenkkareita vielä jalkaani halunnut laittaa. En tiedä miten hyvin olisivat mahtuneetkaan, sillä nilkoista alaspäin jalat ovat jonkin verran turvoksissa. Mahtaakohan olla normaalia tuollaisen rasituksen jälkeen? Tällä viikolla olen joutunut luopumaan vesijuoksusta/uinnista sekä pyöräilytreffeistä. Muuten kaikki suunnitelmat ovat toteutuneet. Hiukan tämä hissuttelu rakkojen vuoksi alkaa ärsyttämään. Mieli kun tekisi jo reippaasti liikkumaan. Toisaalta varmasti myös jalat ovat väsyneet, joten pakkolepo tehnee niille hyvää.

Maanantaihin mahtui paljon asioita ja tapaamisia. Päivä alkoi asiakkaan hoidolla, jonka jälkeen Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen, joka kesti yli kolme tuntia. Kokouksesta matka jatkui Silmukkasisko-miittiin. Sain jopa valmiiksi hörhelöhuivin, jota olen tehnyt ties miten kauan. Käsityöinto on viime kuukausina ollut valitettavan nukuksissa. Ei ole syntynyt mitään. Ystävälle menevä kaulurikin on edelleen kesken. Olen jopa toisessa levennysvaiheessa menossa, joten kyllä se syksyyn valmistuu 🙂

Ennen kotiin lähtöäni vielä herkuteltiin hedelmäsalaatilla, jäätelöllä, suklaalla ja maissilastuilla 😀 Muut jäivät vielä jutskailemaan ja käsitöitään tekemään minun lähtiessäni kotiin. Ystäväni tuli iltateelle ja häntä oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Puheenaiheena aikalailla oli tuo lauantai-illan rypistykseni 😀 Siinä istuessamme rakkoja alkoi todella kivistämään, joten kylmää jaloille jne.

Tiistaina mulla olikin aamupäivä ja osa iltapäivääkin vapaata vesijuoksun jäädessä ohjelmasta pois. Ehkä se oli hyväkin, sillä iski tajuton väsy ja vetäsin parin tunnin päikkärit. Jalat tuntui rakkoja lukuun ottamatta hämmästyttävän hyviltä. Tuntemukset tosin ilman suurempaa rasitusta.

Eihän sitä nyt koko päivää voinut nukuskella, joten ryhdyin leipomaan. Tein suolaisen rahkapiirakan jauhelihatäytteellä. Korvasin vehnäjauhot gluteeinittomalla Sempperin jauhoseoksella ja kyllä toimi hyvin. Tein piirakan testimielessä ajatellen ystäväni lauantaisia 40-vuotisjuhlia. Koska piirakka onnistui niinkin hyvin leivon sellaisen uudestaan lauantaina. Mutta tässä teillekin ohje:

Suolainen rahkapiirakka

POHJA:
2 prk MAITORAHKAA
3 kpl kananmunia
9 rkl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Täyte:
400 g paistettua jauhelihaa/ lohta/ kanaa
2 prk valutettua ananasta

päällinen:
2 kpl kananmunia
2 dl Kermaa
300 g juustoraastetta

Sekoita pohjan kaikki aineet tasaiseksi ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle.
Ripottele pohjan päälle täytteet ja sekoita munat ja kerma keskenään, kaada täytteen päälle ja ripottele juustoraaste päällimmäiseksi.
Paistetaan 225 asteessa noin 25min.

Itse kaipasin pohjaan ehkä hiukan suolaa ja jauhelihaan enemmän mausteita. Ohjeessahan ei puhuta maustamisesta mitään, mutta jokainenhan maustaa esim. tuon jauhelihan niin kuin haluaa. Mielestäni piirakka oli oikeastaan kylmänä parempaa, mutta makuasia varmasti sekin.

Viideksi suuntasin kulkuni Forsmanin tehtaanmyymälään teekurssille. Huhtikuun lopulla näin Vantaan näkövammaisten ilmoituksen ja ilmottauduin heti mukaan teen suurkuluttajana. Ilta olikin mielenkiintoinen. Maistelimme kolmea eri teetä. Ensiksi valkoista ns. helmiteetä, joka maustettu vanilialla. Kuppiin laitetaan 3-4 helmeä ja kuuma vesi päälle. Helmet avautuvat kostuessaan ja ovat lopulta kapeita teelehtiä. Valkoinen teehän kerätään hyvin pienenä, jopa nuppuina/silmuina ja siinä on paljon kofeiinia. Toisena joimme appelsiiniroibosta. Roiboshan on teenkaltainen, yrtti, joka kasvaa Etelä-Afrikassa eikä sen viljely ole onnistunut missään muualla. Roiboksessa ei ole kofeiinia. Kolmantena maistoimme vihreää teetä, joka maustettu inkiväärillä. Aikaisemmin olen juonut vastaavaa mustaa teetä. Inkivääri maistui vahvasti teessä. Inkiväärihän on hurjan hyvä terveysvaikutuksiltaan. Meille tarjoiltiin myös croishantit ja erilaisia suklaaherkkuja, joista ostinkin valkosuklaavadelmia ja kookosmanteleita, namsk! Meille kerrottiin tiivistetysti teen eri valmistusmenetelmistä, tuotannosta ja vähän Forsmanin omista tuotteista. Kurssin jälkeen kiertelin myymälässä tehden teevalintoja. Teekaapissa onkin ollut viime viikkoina hiukan tyhjää, mutta nyt tuli täydennystä ihan reippaasti 😀 Liiolii oli mukana teeillassa ja hänen postauksensa kuvineen voi lukea täältä
Saimme hypistellä ja tuoksutella mm. Buer-teekiekkoa. Se on kuin reikäleipä ja tuoksahtaa tallin takaselle :D:D On kiinalainen terveystee, joka on vuosituhansia vanha ja terveysvaikutuksiltaan ensiluokkainen. Teehän yleensä menettää makuaan, jos pussi tai purkki on avoinna yli kolmen kuukauden ajan. Tee kostuu ja joutuu hapen kanssa tekemisiin. Buerissa taas mitä vanhempaa se on sitä parempaa se on. Buerista onkin vuosikertoja. Valmistusmenetelmä kansanomasesti sanottuna tapahtuu ”mädättämällä”. Ei kovin houkuttelevaa, vai mitä. Olen juonut viisi vuotta vanhaa bueria. Forsmanilla on vuodelta 2007 olevaa vuosikertaa. Kiekosta murretaan pieniä paloja joita haudutetaan kuumassa vedessä. Buer-kiekon lisäksi saimme tunnustella teekukkasia, jotka valmistettu käsin, ja jotka avautuvat teemukissa isoiksi kukiksi. On ilmeisesti visuaalisesti hienon näköisiä.

Aiemmin en ole törmännyt jääteehen kuin Nestlen jauheisiin ja kaupan valmisjuomiin, sekä Amerikassa Liptonille maistuvaan kylmään teehen mihin oli laitettu kilo sokeria ja jäitä. Forsmanilta löytyi kolmea eri jääteemakua joihin ei ymmärtääkseni ole lisätty mitään ylimääräistä. Ostin sitruksen ja mintun. Haudutus tapahtuu kylmään veteen ja haudutusaika voi olla jopa 30 min. Jäätee ei kitkeröidy. Odotan innolla, että pääsen maistelemaan. Voin kuvitella kesähelteellä mökillä olevan maistuvaisia, jos vaan se jäätee on hyvää 😀

Eilinen meni aikalailla pelastusarmeijalle. Rakkoja särki, vaihdoin niihin sideharsot, hieroin pari asiakasta, peruin pyörätreffit, surffailin netissä tekemättä oikein mitään järkevää. Että todellinen hukkapäivä. Tänään on sitten töitä ihan eri tavalla. Tätä olen kirjoittanut asiakkaiden välillä. Työpäivän lopettelen vähän yli kahdeksan. Toivon vaan ettei rakot nyt kiukustu seisomatyöstä. Huomenna haluan nimittäin päästä jo kuntosaleilemaan ja polkemaan spinnutunnille.

Julkaistu

Surkeahkot messut

Viime viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa oli teemat Luomu ja lähiruoka, Kädentaito, outlet, lapset, eläimet. Outletistahan voisi löytää jotain mukavaa kevään vaatetukseen, kädentaitopuolelta vaikkapa uusia lankoja ja ideoita itse tekemiseen. Luomu- ja lähiruoka-osastolta taas uusia vinkkejä herkullisista tuotteista ja tuottajista… Olenhan aikaisempina vuosina ostanut Outletista esim. ihanan tunikan, koruja, kädentaidosta lankoja, ruokapuolelta mehuja, juustoja yms.

Lapsi-messut oli vallannut ison hallin kokonaan. Lapsille tietysti ihana asia ja varmasti heille löytyi paljon mieluisaa tekemistä. Kädentaito-alue oli kovin pieni. Tuntuu, että se pienenee vuosi vuodelta. Ja nyt tuli sellainen olo, että Kädentaito-tapahtuman takia ei todellakaan kannata messuille lähteä. Itse kaipaan tuotteita itse tekemiseen, ideoita ja ohjeita. Nyt oli paljon korutarvikkeita, helmiä ja korujen osia. Näin on ollut ennenkin. Ostin pihtisetin, hopeoitua vaijeria ja puristushelmiä. Lankoja näimme oikeastaan vain kasviväreillä värjätyt langat eikä mitään muuta. Jonkin verran oli erilaisia tarroja ja askartelutarvikkeita. Tavatessamme kissanäyttelypuolella yhden Silmukkasiskon pohdimmekin hänen kanssaan, että ens syksynä kannattaa käydä Wanhan sataman Kädentaito-tapahtumassa sekä marraskuussa Tampereella olevilla Kädentaitomessuilla. Messukeskuksen tapahtuma saa olla.

Outletissa ärsytti ehkä eniten se, että sielä on kerta toisensa jälkeen aina samat näytteilleasettajat. Jos tarvitsee nahkalaukkuja, hopeakoruja tai kosmetiikkaa ehkä ihan kannattavakin shoppailupaikka, ja jos laadullakaan ei ole niin väliä, avot. Itse kun nykyään käytän pääosin luonnonkosmetiikkaa, ei kosmetiikkatarjouksistakaan ollut minulle. Itse asiassa en ostanut Outletista mitään. Ystäväni oli löytänyt pyöräilykengät ja lukkopolkimet hyvään hintaan. Varmastikin ollut kannattava ostos. Muutoin oli kyllä koko Outlet pettymys.

Eipä ruokapuolikaan kovin iso ollut ja se oli jotenkin laitettu todella ahtaaksi, vaikka tilaa olisi ollut levittäytyä laajemmin. Missä oli ilmaisia maistiaisia, niihin oli valtavat jonot, joten esim. yksi juustopiste jäi kokonaan tutustumatta. Toisaalta tuo firma on ollut siellä aiemminkin ja heidän juustoja on maistettu monta kertaa. Ostimme kuitenkin lounaaksi hamppu-kaura-juurespihvit kaalisalaatilla, oli hyvä terveellinen messuruoka 😀 Maistoimme myös Laitilan panimon karpalolimsaa ja yllätys oli iloinen miten vähän siinä oli sokeria. Jälkiruuaksi ostimme silkkisen pehmeät ja herkulliset pistaasijäätelöt.

Ruokapuolelta tein pääosin ne mun aika vähäiseksi jääneet ostokset. tilli sekä valkosipuli tuorejuustot (Sillankorvan yrttijuusto, Evijärvi), joista valkosipuliversiota maistelimmekin, ja oli herkullista suussa sulavaa tuorejuustoa. Tilliversiota laitoimme kylmäsavukalatäytteeseen maanantaina ja olipa maistuvaista myös tattar-näkkärin päällä. Ja koska ostin avokille tarjoushinnalla isot viinerit ja korvapuustin (kolme vitosella, joten kaksi viineriä ja yksi korvapuusti) pitihän minunkin saada jotain herkkua 😀 Käsintehty appelsiini tummasuklaalohko (Sate Herkkutuote, Jämsä) oli sitten se minun herkku. Olen ostanut käsin valmistettua suklaata ennenkin ja herkulliseksi todennut. Nyt tosin appelsiinisuklaa oli vähän liian makeaa. Ja vielä ostoskassiin sujahti kuvassakin komeilevat yrttitee ja korput Puhtaaksi -tee (Annelin yrtit ja karkit, Rovaniemi)
Gluteeniton porkkanakorppu (Kotipellontila, Inkoo)
Kumpiakaan en ole vielä maistanut. Korput ostin saadakseni vaihtelua teehetkien tattarinäkkäreihin ja riisikakkuihin. Korpuissa on myös tattaria, mutta myös siemeniä. Tee puolestaan sisältää kehoa puhdistavia yrttejä Lapista mm. vaivaiskoivua, piharatamoa jne.

Ruokapuoli oli kaikesta pienuudestaan ja ahtaudestaan huolimatta se paras ja mielenkiintoisin messuosasto. Kädentaidostakin sain sen mitä halusin, mutta silti todellinen pettymys kuten myös Outlet.

Julkaistu

Messari-viikonloppu ja ystävien treffausta – kiireistä, mutta ihanaa :D

Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa oli mailman suurin koiratapahtuma, Messarit. Olen joskus vuosia sitten piipahtanut messuilla, mutta nyt vietin aikaani sielä kaikkina kolmena päivänä. Ja jos Otto oli väsynyt messurupeamasta, olin minäkin. Tosin viikonloppuun mahtui paljon muutakin mikä varmasti osasyynä hurjaan väsymykseen. Silti yhtäkään ystävä- ja sukulaistreffausta en olisi tahtonut jättää toiseen kertaan. Teitä kaikkia oli mukavaa nähdä vielä ennen joulua.

Perjantaina lähdin Oton kanssa kotoa ennen puolta päivää Opaskoirakoululle, josta lähdin erään kouluttajan ja toimistosihteerin kanssa kohti Messukeskusta. Koululla oli käynnissä paukkutestit testeissä oleville koirille. Varmasti olisi ollut sekin mielenkiintoista seurattavaa. Kouluttajalla oli mukanaan siitosnarttu Viivi. Molemmat koirat olivat täpinöissään Messukeskuksen parkkipaikalle päästyämme. Koiria oli joka puolella ja melske melkoinen. Kulkuluvat ja koirien passit tarkistettua päästiin itse messuhalliin. Pohdimme miten kulkeminen sujuisi parhaiten. Koiralle ihan liikaa erilaisia ärsykkeitä toisten koirien, lelujen, ruuan ja ihmisten muodossa. Päädyimme kulkemaan ihmisopastuksessa Oton ollessa seurauksessa. Noh, seuraaminen ei mennyt kuin oppikirjassa, mutta Hyötykoiraosastolle päästiin. Opaskoirakoulun päivystysaika alkoi klo 13. Ylimääräistä tilaa ei juurikaan ollut. Vieressämme Kaverikoirat esittelivät toimintaansa, toisella puolella puolestaan poliisikoirat. Tapasimme myös avustajakoira-väkeä. Ohitsemme kulki paljon ihmisiä ja paljon koiria. Otto seisoskeli lähes koko pari tuntisen. Isot ja pörröiset koirat sai pojan haukahtamaan kerran kumeasti, mutta hyvin aloillaan pysyen. Muutama ihminen pysähtyi kyselemään meiltäkin opaskoirista ja kävipä meitä moikkaamassa myös ystäväni, jolla on myös siitosnarttu sekä eräs Silmukkasiskoista.

Päivystysaikamme loppuhetkillä vasta Otto malttoi hetkeksi köllähtää ja ottaa vähän rennommin. Onneksi kotona ehti lepäillä parisen tuntia ennen iltaohjelmaa 😀 Lähdimme ystäväpariskunnan luo viettämään iltaa. Ja olikin hauska ilta, herkullinen tapasillallinen, saunomista, kuulumisien vaihtoa jne. Harmaakuono haki koko ajan huomiota tassuttamalla milloin ketäkin ja pyytämällä ulos, vaikka minuutti sitten sieltä oli tullut 😀 Otto oli rauhallisempi, vaikka keittiössä pitikin tarkkailla ruokien viimeistelyä. Saimme myös hyvät naurut kuunnellessamme vanhoja äänityksiä vuosien takaa. Kyllä ystäviä on kiva nähdä, vaikka valitettavan harvoin. Onneksi homma lähtee käyntiin aina siitä mihin viime kerralla on jääty ja välissä ollut aika katoaa. Se sitä oikeaa ystävyyttä parhaimmillaan on. Kotiin oli kuitenkin lähdettävä, jotta seuraavaan messupäivään jaksoimme. Yöunet jäi reiluun viiteen tuntiin, mutta oli se sen arvoistakin.

Lauantaiaamuna matkasimme Oton kanssa kymmeneksi Messukeskukselle, jossa yksi kouluttajista oli minua vastassa. Liikuimme messutilassa edellispäivän tapaan. Hakeuduimme tapahtumakehän laidalle. Huih, haastattelu lähestyi. Tapasimme toisen haastateltavan avustajakoiran käyttäjän Chili-koiransa kanssa ja haastattelijan Heidin. Saimme hedsetit päähämme ja osuutemme alkoi 10.30 Heidin kertoessa alkuun yleistä hyötykoirista. Meidän haastattelumme oli ensiksi vuorossa. Kerroimme itsestämme ja koiristamme lyhyesti, kuka voi saada opas- tai avustajakoiran, mitkä tahot niitä tuottavat, kuinka paljon Suomessa koiria on jne. Miten kanssakulkijoiden tulisi koiriin suhtautua, mitä koirilta vaaditaan, mitä koirat tekevät avuksemme. Yleisöäkin oli jonkin verran paikalla, joten ei ihan tyhjälle katsomolle tarvinnut rupatella. Osuutemme jälkeen toiminnastaan kertoivat mm. kaverikoirat, pelastuskoirat ja sotakoirat. Otolle oli sotakoiran esitys kestämätön paikka. Sota koira komennettiin maahan ja sotilas(varusmies) lähti ryömimään lattiaa pitkin koiran liittyessä mukaan. Etenivät heitettyä palloa kohden hitaasti ryömien ja varusmiehen pyssyllä palloa osottaen. Otto istui aloillaan, mutta ulvoi äänekkäästi. Sama toistui sunnuntaina, mutta silloin haukunnan kera. Mietimme pojan reaktiota. Ehkä Otto koki sen uhkaavaksi, jännittyneeksi, latautuneeksi tms. Sotakoiran (oikeammin varmaankin rajavartioston koira) otettua pallon suuhunsa Ottokin rauhoittui, tosin sunnuntaina jatkoi hiljaisempaa ulinaa vielä vähän pidempään.

Hyötykoiraesityksen jälkeen pujottelimme taasen standillemme, jossa oli esillä rajalaitoksen koirat, kaverikoirat jne. Kouluttajan lisäksi mulla oli seurana peesarikaveri, joka oli tullut Messareihin fb-päivityksen innoittamana. Hänen kanssaan tehtiin pieni shoppailukierros. Ostin kympillä kymmenen siankorvaa, kympillä viis isohkoa nahkarullaluuta, kympillä kolme röhkivää possulelua ja Otolle joululahjaksi lelun, joka on luun muotoinen, ja jonka päällä on ”taskuja” minne saa herkkuja piiloon. Ja ne ”taskut” limitetään yhteen. Koira saa lisähaastetta. Peesari halusi maksaa Ykin lahjan, pallon, josta lähtee pitkä paksu karvahäntä. Piipahdettiin teellä ”henkilökunnan” kahviossa ja Otolle se olikin hyvä hetken rentoutumisen paikka. Tuntui ihan pahalta herätellä poika taas hommiin. Standilla päivystettiin yhdestä kolmeen. Nyt Ottokin malttoi välillä köllötellä kaikessa rauhassa. Kuulokoirista kyseltiin paljon, mutta heidän edustusta ei paikalla näkynyt. Oli vain esitteitä. Erään naisen kanssa keskustelimme opaskoirilla käytettävistä valjaista. Joku kyseli miten voin ylittää kadun, jos risteyksessä ei ole ääniohjattuja liikennevaloja. Noh, tarkkaavainen kuuntelu ja rohkeasti yli, HUIH! Kysyjä kuitenkin tiedosti ettei koira osaa arvioida autojen etäisyyksiä ja nopeuksia, ettei koira tee sitä ratkaisua milloin katu ylitetään. Sen ratkaisun teen minä siellä valjaiden yläpäässä.

Ruokakaupan kautta kotiin ja ystävää treffaamaan. Keiteltiin kahvit ja teet, jonka jälkeen ystäväni loi minulle aple-tilin, ladattiin Iphoneen näkövammaisille tarkoitettuja ohjelmia. Palaan aiheeseen vielä tarkemmin omana postauksenaan, mutta todettakoon minun saaneen etukäteisjoululahjaksi Iphonen avokilta juuri noiden näkövammaisohjelmien vuoksi. Toistaseksi käyttötaito ei kovin kaksinen ole ja edelleen vanha Nokiani on käytössä, jotta saan puhelut ja tekstarit hoidetuksi :D:D Joka tapauksessa ilta meni Iphonen merkeissä. Otto nukkui jaloissa, säpsähteli ja tassut univilistivät. Harmaakuono haki tietystikin ystävältämme hellyyksiä.

Sunnuntaina taasen kymmeneksi Messukeskukseen ja siellä tapahtumakehän laidalle odottelemaan haastattelun alkamista. Avustajakoiran käyttäjä oli vaihtunut, mutta itse haastattelu meni samalla rungolla kuin edellispäivänä. Nyt muutama pitkä kuulutus tosin keskeytti juttutuokiomme pariinkin kertaan. Saimme kuulijoilta hyvää palautetta kuten edellispäivänäkin, joten kaiketikin esitykset menivät hyvin. Otto oli haastattelun aikana katsellut kaihoisasti viereisen kehän agilityradalla tehtyjä harjoituksia. Otto vaikutti väsyneeltä, joten kouluttaja vei koiran opaskoiran autoon nukkumaan reiluksi tunniksi, sillä olin messuilta lähdössä vielä keskustaan ystävää tapaamaan. Oton levätessä kiertelimme shoppailukojuja, mutta itse en enään ostanut mitään. Käytiin myös teellä. Ennen yhtä sitten matkani jatkui seuraavaan tapaamiseen. Messarit oli mielenkiintoinen, vaikkakin aika raskas (mielettön hälinä) kokemus. Ihmiset ja koirat olivat mukavia ja heidän kanssaan oli kiva jutella. Ja ehkä taas muutamille tuli myös lisätietoutta opaskoirista.

Tarkoitus oli kierrellä keskustan kivijalkaliikkeitä, mutta suurimmaksi osaksi ne olivat kiinni. Otto oli rättipoikkiväsynyt, todella haluton opas. Kulku oli haahuamista. Käytiin Ruohonjuuressa, josta ostin vadelmamarmeladeja seuraavan päivän kaveritapaamiseen, itelleni dödöä, Clipperin luomukaakaota, Frantsilan saunatuoksun Sininen hetki sekä pari suklaapatukkaa illan ystävän kanssa vietettävää teehetkeen. Kun kivijalkakaupat eivät olleet auki päädyimme Kamppiin kiertelemään. Jos oli Otto väsynyt, aloin olla minäkin. Ihmisvilinä ja hälinä uuvutti. En ostanut mistään muualta mitään. Lopuksi kävimme kaakaolla. Neljän maissa suuntasimme kotiin. Avokki oli valmistanut ruokaa, ihanaa. Illalla vielä ystäväni tuli teelle. Pari tuntia hujahti nopsaan jutellen ja koirien kynnetkin tuli leikatuksi. Koirat oli vieraasta innoissaan. Oton hepulointi saattoi olla myös stressin laukeamista.

Vaikka messut olikin messuiltu vielä yksi kiireinen päivä edessä. Koska Otto oli naatti päätin suoda sille vapaapäivän, jonka koira varmasti ansaitsi. Avokin kanssa nuuskuttelulenkki ja lepäilyä, kyllä kelpas. Itse lähdin taas keskustaan treffaukseen. Käytiin Punnitse & säästä-Kampin uudessa isossa myymälässä. Sorruin ostamaan tummalla suklaalla päällystettyjä manteleita, ananasta ja mansikoita. Tiimarista löytyi vielä ulkotulia, maksoin neljästä isosta ulkotulesta hurjat 2.40 €Istuskelimme hyvän tovin jutellen Thehuoneella juoden jouluista teetä. Mukava, rento hetki. Sitten mun matka jatkui Riihimäelle äidin luo. Samalla tapasin toiseksi vanhimman veljeni perheineen. Vein joulumuistamiset Riksun sakille, juotiin teet ja rupateltiin. Äidiltä sain isohkon joulukukka-asetelman, jossa hyasintteja ja punalatvaa, avokille kahvia ja joulutorttuja, yhteisesti kynttilöitä, mehua ja hilloja. Ja vielä ennen kotiutumista kävin moikkaamassa ystävää. Teetä ja siemenrieskaa, nam. Teetä tuli juoduksi aika paljon tuon päivän aikana :D:D Hiukan ennen yhtätoista olin kotona, tavarat purettuani ja suihkussa käytyäni kutsui sänky.

Takana hektiset päivät, mutta ihana oli kaiken tohinan keskellä tavata teidät kaikki ja kokea Oton kanssa messuelämää. Kiitos kun saimme olla Messareissakin mukana. Nyt on tuntunut hyvältä viettää normityöpäivää ja asiakkaiden välillä kirjoitella tätä postausta. Päivällä aiemmin julkaistun joulukorttipostauksen kirjoittelin jo viime torstaina.

Julkaistu

Shoppailua, ystäviä ja lenkkeilyä :D

Pari päivää on ollu aika haipakkaa ja huomisaamuna 5.30 ylös, lenkille ja matkaan kartanoretkelle Turkuun. Oikea osoite ehkä olis sänky ja peiton alla eikä istua nakottaa silmät puolitangossa tässä tietokoneen ääressä. Mulla on ollu kuitenkin kaks niin ihanaa päivää, että ”pakko” tulla kertomaan teillekin.

Eilisaamuna lähdin Oton kanssa Ankkalammen lenkille. Sujuvuus hiukan takkuisaa, mutta kiertoteitse löydettiin kotiin ilman suurempia ongelmia. Kotona jo odotettiinkin. Meillä oli nimittäin Opaskoirakerhon suunnittelupalveri. Syyskuussa pidämme tottistreenit uusille koirankäyttäjille, lokakuulle pyrimme järjestämään tutustumiskäynnin Mustiin ja mirriin. Marraskuun lopussa onkin vuorossa pikkujoulut 😀 Aika sujahti nopsaan suunnitelmia tehdessä. Samalla joimme valkoista teetä, joka maustettu mansikoilla ja herkuttelimme viinirypäleillä ja juustolla, jälkkäriksi tummaaminttusuklaata.

Alkuilta sujahti Helsingissä rautatien torilla, jossa on meneillään Herkkujen Suomi-tapahtuma. Oltiin siellä viime vuonnakin. Nyt myynnissä oli paljon lihasäilykkeitä, leipää ja hunajaa. Jotenkin tuntui, että viime kerralla valikoima oli suurempi ja laajempi. Löysin tulijaisiksi vietävää suklaata parille ystävälle. Itelle ostin mansikkaglögin, pienen palan kylmäsavuporoa. Maistiaisiakin tuntui olevan viime vuotta vähemmän. Mutta sää oli loistava, aurinko paistoi ja oli lämmin. Päädyimmekin Baarikärpäsen terassille yksille. Ensin meinattiin mennä oluttelttaan, mutta mustikkasiideri 0.4l olis maksanut 8 € ja lasi 3 €, josta palautuksessa maksettu takaisin 2 €, joten siiderin hinnaksi olisi tullut 9 €. Ei KIITOS! Baarikärpäsessä nautimme puolikuivasta valkoviinistä lasillisten verran auringosta nauttien.

Kotiin tultuani Otolle ruokaa ja itselle kanankoipinuijat uuniin ja lenkille. Aurinko oli laskemassa, joten ilma viileni hyvää vauhtia. Gps-matkamittari oli sekaisin, sen mukaan iltalenkkimme sujui 30 minuutissa, matkaa taittui 6.1 km, keskinopeus 12.1km tunnissa ja kovin vauhti 98km tunnissa, joten mailman nopein mieskään ei olis pärjännyt. Ainoa mikä piti paikkansa oli tuo aika, ja kävelty matka oli 3km, mutta ehkä en edes yritä arvioida todellista keskivauhtiamme :D:D Gps oli vielä aamullakin sekaisin. Taas väitti meidän kävelleen kuus kilsaa puolessa tunnissa, nyt vauhti oli pudonnut 58 kilsaan kovimmillaan ja keskinopeuskin vaan jotain reilut viisi kilsaa :D:D Olen kuvitellut gps:n olevan suht luotettava, mutta ehkä kantaani on vähän pakko tarkistaa…

Aamulenkin jälkeen vauhdilla suihkuun ja asiakasta hoitamaan. Sen jälkeen lähdinkin taas Helsinkiin. Nyt Hakaniemeen. Kävimme tutustumassa Hakaniemen Ruohonjuureen, joka on Kampin Ruohista selvästi pienempi. Ostin hirssiä ystäväni suosituksesta. Tulee kuulemma herkullista puuroa. Sorruin myös pariin maustettuun luonnonjogurttiin, hamppupatukkaan ja ihoa puhdistavaan detox-teehen. Tulijaisiksi ostin Clipperin valkoista vadelmateetä. Kyllähän sitä olisi taas voinut ostaa vaikka mitä ihania hyvinvointituotteita, mutta hillitsin itseni 🙂

Pienen etsimisen jälkeen löysimme Silvopleehen, jossa nautimme herkullisen kasvislounaan. Väkeä oli aika paljon, mutta onnistuimme täyttämään noutopöydästä lautasemme heikkonäköisen ystävän kanssa. Taaksemme taisi kertyä jonkinlainen jono, koska emme suoriutuneet niin vauhdilla linjastolla. Lopulta kuitenkin istuimme pöytään ja pääsimme nauttimaan herkullisesta ruuasta. Viereisistä pöydistä kuului lasten huudahduksia ihanasta koirasta ja aikuisten selityksiä koiran olevan töissä 🙂 Otto käyttäytyikin koko päivän hienosti. Opasti hyvin ja malttoi sisätiloissa loistavasti.

Syötyämme jatkoimme Toista linjaa pitkin tavoitteena löytää Hilda Viola-niminen vaateliike, jota ystävälleni oli suositeltu. Kauppa löytyi ja aivan ihana sen omistaja. Aikaa vierähti tovi jos toinenkin. Hän käy ostosmatkoilla Pariisissa, jonka lisäksi ompelija ompelee myyntiin uniikkeja vaatteita sekä myynnissä korkealaatuisia käytettyjä merkkivaatteita. Itse ostin yhden tunikan sekä ns terveystopin ja lekkingsit. Nainen tuo tuotetta Italiasta ja toppi vaikuttaa lynfakiertoomme. Saa nähdä allekirjoitanko asian vai en käytettyäni toppia ja lekkareita jonkin aikaa. Kaupassa oli ihana tunnelma ja ystävällinen palvelu.

Koska aurinko paistoi komeasti ja juttua riitti, kävelimme Cafe Piritaan yksille. Terassilla meren rannalla elokuun lopussa, aikas mahtavaa. Kotona normimeiningit koiran ruokkimisineen ja ulkoilutuksineen. Ja vielä ihanaan päivään mahtui toisen ystävän vierailu. Hänellä on opaskoirakoulun siitosnarttu, joka on tiineenä, astutuksesta reilut viisi viikkoa. Pyysin voisinko päästä tunnustelemaan odottavaa koiraa. Ystäväni kävi reilu viikko sitten ekan kerran. Tuohon verrattuna koiran nisät oli roikkuvammat ja lantio levinnyt huomattavasti. Ja pitihän sitä koiran tutkimisen jälkeen nautiskella teet ja vaihtaa kuulumisia. Nyt olo on aikas tasaraha, joten taitaapi olla aika kömpiä unimattia tapaamaan.

Julkaistu

Viikonloppu Tallinnassa

Lauantaiaamuna 7.15 treffit satamassa, joten ennen kuutta sängystä ylös, vähän aamupalaa ja menoks. Menimme Lindalinella 90min Tallinnaan. Matka kului rupatellen ja teetä juoden.

Tallinnassa oli hirmuinen sumu, näkyvyys lähes olematon. Lähdimme kävelemään hotellille, jonne löysimmekin pienen mutkittelun jälkeen. Yksi huoneistamme oli jo valmis, joten matkatavarat saimme sinne säilytykseen. Nälkä kurni vatsassa, joten syömään. Olimme vanhasta kaupungista vähän sivussa, löysimme Matkahuollon, jossa söin kanasalaatin.

Aterioinnin jälkeen kävelimme paljon kehuttuun lankakauppaan Karnaluksiin, ja kyllähän se melkoinen paikka olikin. Hirveästi lankoja ja ihan liian paljon keinokuituisia keriä. Ei tullut sellaista ”ihania lankoja”-oloa. Angoralankaa ostin sekä kerän puhdasta paikallista villalankaa. Kiertelimme kaupassa reilu pari tuntia. Käytiin myös toisessa kaupassa, jossa lankoja oli vähän. Sieltä ostin Mohairia kolme kerää. Hintaakin oli jo Karnaluksiin verrattuna enemmän.

Kävelimme vanhaan kaupunkiin kahvilaravintolaan, jossa istuimme terassilla lämpövastuksien alla. Joimme pullollisen valkoviiniä viiteen henkeen ja nautiskelimme välipalaa. Itse söin Siskon kanssa juustoja ja mansikoita. Nam.

Sää oli ihmeellinen koko päivän. Sumun hälvettyä tuli sade, iltapäivällä taas lämmin ja lähtiessämme taas kiertelemään kohden satamaa kylmä viima.  Eräs Siskoista joutui ostamaan pitkähihasen. Käytiin ruokakaupassa, josta ostin sitrusvettä, paikallista suklaata ja pienen pullon valkkaria, jota ei illalla jaksanutkaan nautiskella.

Osa siskoista lähti viemään ostoksia hotellille ja me loput jäätiin vanhaan kaupunkiin yksille. Siinä vaiheessa satoi ja ukkosti. Hotellilta Siskojen palattua kävelimme illalliselle. Sää oli muuttunut aurinkoiseksi ja lämpimäksi.

Ruokailimme mukavassa vanhan kaupungin ravintolassa, jossa minunkin gluteeinittomuus osattiin huomioida oikein. Söin lammasta ja jälkkäriksi jäätelöannoksen. Paikka alkoi mennä jo kiinni kun saimme syödyksi. Ennen puolta yötä oltiin hotellilla aika uupuneina. Suomen Euroviisumenestyskin selvis vasta aamulla.

Aamupalan jälkeen kävelimme Kaupamajaan, jonka lankakaupasta löysin monisinisävylankaa, joka on täyttä villaa. Sitä ostin pari vyyhtiä. Luomukaupasta tarttui mukaan teetä, viinipullo ja suihkusaippuaa. Kiertelimme vanhassa kaupungissa, josta teekaupasta löysin ihania teelaatuja ja homma meinasi karata vähän lapasesta. Ostin nimittäin neljää eri teetä ja luomukaupan pari teetä siihen päälle. Noh, kovana teen juojana ei varmasti muodostu teet ongelmaksi.

Vielä ennen hotellille paluuta kävimme mm. pienessä keskiaikaisessa paikassa, jossa juomat ja ruoka tarjoiltiin saviastioista. Puolukkamehu oli hyvää savisesta tuopista eikä häränlihamakkarassakaan vikaa ollut. Piirakat olisi varmasti olleet myös herkullisia, mutta ei gluteeinittomia, joten kävin syömässä kanasalaatin lähiravintolassa.

Kotimatka sujui rauhallisesti. Ehkä hiukan väsymystä ilmassa kahden vilkkaan päivän tuloksena. Kotona purin kassin ja pakkasin uudelleen opaskoirakurssia varten. Samalla puhuin puhelimessa mikä ei ehkä ajatusten koossa pitämisen kannalta siinä väsymystilassa ollut ehkä fiksuinta. Vielä en kuitenkaan ole huomannut puuttuvan mitään oleellista.

Tallinnan tuliaisena sain jonkin pöpön. Kahdella Siskolla oli myös vatsan kanssa ongelmia. Heräsin yöllä hirveään vatsakipuun ja väänteeseen. Istuin vessassa hikoillen vajaan tunnin. Välillä sattui niin paljon, että oli pakko uikuttaa. En koskaan ole kokenut vastaavaa.Lopulta olo helpotti sen verran, että palasin sänkyyn. Pelkäsin etten pystyisi osaloittamaan opaskoirakurssia. Onneksi vääntö vaimeni kaiherrukseksi ja olo koheni. Aamulla pakkasin loput tavarat ja lähdin kurssille. Onneksi eilinen oli toiminnallisesti rauhallinen päivä, joten pärjäsin kaiherruksen kanssa, joka tosin alkuillasta muuttui närästykseksi. Siinä vaiheessa huumori oli kyllä koetuksella.

Mutta joka tapauksessa kiva matka Silmukkasiskojen kanssa Tallinnaan. Karnaluks vähän pettymys aidoista raaka-aineista pitävälle, mutta ehkä toisella kertaa löytyy muita lankakauppoja missä käydä. Nytkin oli useampi listalla, mutta Karnaluksin lisäksi vain pariin ehdittiin, toisaalta alkoi olla jo aikamoinen lankaähky sen Karnaluksin lankapaljouden jälkeen.

Julkaistu

Hoppu helpottaa, kurkkukipu alkaa

Reilu viikko on menty melkoista haipakkaa. Jos ei fyysisesti touhua niin aivoille mietittävää.  Lepohetkiä ei muuta kuin öisin nukkuminen. Nyt olen nauttinut rauhallisesta päivästä pakkaillen hiljalleen mökille lähtöä varten. Valitettavasti mökkifiiliksiä häiritsemään on änkeytymässä flunssa. Kurkku on kipeä, nenä vuotaa, päätä jomottaa ja on väsähtänyt olo.  Siitäkin huolimatta on ihana mennä hetkeksi mökille rauhoittumaan. Elämämme kun perjantaista lähtien kotosalla on keskittynyt kodinhoitohuoneeseen, jossa on ”minikeittiö” ja oleskelutila. Pöydällä mikro, kahvinkeitin, vedenkeitin, leivät, hedelmät koreissaan, kaapissa vähän astioita tms.  Lattiatila täytetty pienellä pyöreällä metallisella parvekepöydällä ja kahdella tuolilla. Tässä syödään, tässä istutaan aikaa tappamassa ja ollaan koneella.  Yläkerrassa käydään makkarissa nukkumassa suljetun oven takana ja jääkaapilla, joka nököttää heti portaiden yläpäässä.  Eli, keittiötä ei enään ole. Se purettiin perjantaina ja lauantaina vietiin sorttiasemalle.

Alkuviikosta viimeiset pähkäilyt tulevan keittiön väreistä, paperitöiden tekemistä, keittiötilauksen vahvistaminen, keittiön pakkaus. Sitä A:an kanssa tehdessä täytyi ihmetellä mistä ihmeestä sitä tavaraa kertyykin niin hirmuisesti. Keskiviikkoaamuna kävimme kaupassa ja aloitimme pakkaamisen heti. Aa lähti täältä lähempänä kymmentä. Toisaalta nyt astiat ja muut on pakattu siten, että purkaminen pitäisi käydä kätevästi.  Valitettavasti kaapeista löytyi aika paljon myös roskiin menevää. Inventaario pitäisi tehdä vähintään kerran vuodessa eikä  vain remonttien tai muuttojen yhteydessä.

Tiistai oli minuuttiaikataulutettu, sillä kotoa lähdin 9.15 klo 10.00 alkavaan palveriin (opaskoira-asiat), josta jo kahdentoista pintaan hoppuilin seuraavaan tapaamiseen. Käytiin ostamassa Opaskoirakerholle omat kahvi- ja teetermarit retkiämme varten. Samalla piipahdettiin Mustiin ja mirriin, josta Harmaakuonolle ruokasäkki ja heijastinvaljaat. Lisäks mulle ja nuorukaiselle vyö ja hihna sauvakävelyä varten. Kassalla viivytystä ja kello kävi. Ehdin kuin ehdinkin kotiin 13.30. Aa sopi sähkömiehen kanssa remppa-asioita ja kahdeksi Terraan keittiötilausta tekemään. Ja eihän se tullut valmiiksi, paperitöitä ja maksamista vaille. Kotiin oli lähdettävä, sillä asiakas klo 16.00 ja töitä kesti yli kahdeksaan. Aa tekas gluteeinitonta pastaa, jota ehdin syödä hiukan ennen kuutta. Avokin tultua töistä lähtivät Terraan maksamaan tilauksemme. Iltauutisten aikaan istuessani teemuki nokan alla osasin arvostaa tuota rauhottumisen hetkeä.

Torstaina järjestelin aamupäivästä ns. toimistotilamme tavaroita siirtäen niitä tarvikkeita sivuun mitä rempan aikaan tarvitaan. Pesin pyykkiä ja kun vein telineen ulos, ovi läimähti kiinni kovan tuulen takia. Onneksi puhelin taskussa, joten sain oven aukaisijan paikalle. Kun taas sisällä totesin ettei pyykit olleet peseytyneet kunnolla, uudestaan kone pyörimään. Uunissa paistoin jauhelihakiusauksen. Illalla olin Anu Kososen luennolla Liikkujan hiilihydraatit. Tällä tietoa olikin viimeinen luento tälle kevättä, mutta ainahan jotain kiinnostavaa voi ilmaantua. Anu ei selvästikään kannattanut karppaamista, mutta suosi kuitenkin hyvälaatuisia hiilareita.

Perjantaiaamuna pakenin paikalta keittiön purun alta. Osallistuin Vantaan näkövammaisten käsityön tekijöiden Porvoon retkelle. Kaverikseni lähti Silmukkasisko ja muutava muukin tuttu. Ryhmän koko oli iso ja osa porukasta oli hyvin iäkästä ja huonosti liikkuvaa. Shoppailimme TT-Shopissa, josta saatiin alennuksiakin. Ostin bambulankaa, jotta vihdoin pääsen tekemään tiskirättiä, puuvillalankaa toppia varten ja Albackaa oli ihan pakko saada kun oli niin ihanan pehmeää lankaa. Avokille löyty herkkupuolelta amarettosuklaakahvia.

Ennen lounasta ehdimme piipahtamaan vielä Siskon kanssa Trumbergin myymälässä, josta ostin Alku-karkkisekotuspussin. Tämä lisäainevälttely yms. on nykyään jo herkuissakin, joten ei isoja ostoksia syntynyt. Lounaaksi söin uunilohta, kahta salaattia ja keitinperunaa. Aikaa meni pitkälti toista tuntia, mutta ehdimme vielä käydä Pienessä suklaapuodissa, josta ostin mansikkasuklaata ja tummaansuklaaseen upotettuja mansikoita. Ja vielä ennen bussin lähtöä herkuttelimme Cafe Helmessä. Paikka oli yhtä ihana kuin ennenkin. Nyt väkeä li vähemmän, joten vanhan talon tunnelmasta sai vielä paremmin kii. Pääsin myös tutkimaan hovimestarinukkea, joka kantoi tarjotinta, jolla rahaa. Gluteeinittomana herkkuna nautiskelin juustokakusta kera vadelmahillon ja juomana tuo ihanainen kuuma italialainen suklaajuoma.

Kotimatkalla bussissa arvottiin arpoja mitä menomatkalla myytiin. Ostin kolme arpaa ja voitin kaikilla. Vauvan vaatteita, pitsiliinan, teetä+dödö. Olikohan vauvan vaatteet jokin enne??? Kuulemma meni oikeaan osoitteeseen… No eipä tällä hetkellä ole ajankohtaista meidän perheessä… Voittojen arvonta keskeytyi, sillä pysähdyimme lihasavustomolla, joka oli pieni ja reilun 50 hengen ryhmän täyttäessä kaupan, iski ahdistus. Ostin ilmakuivattua kinkkua.

Lauantaiaamunakin pakenin rempan alta pois paikalta. Lähdin messuilemaan parin Siskon kanssa. Toisen Siskon kisu oli näyttelyssä, joten pitihän kissapoikaa käydä katsomassa aina välillä. Itse Kädentaitopuoli oli aika pieni ja suurimmaks osaks esillä oli valmiita käsitöitä. Toki niistä sai ideoita itse tekemiseen. Helmiä ja paperiaskarteluun löytyi paljon tuotteita. Ostin yhden vyyhdin mohair-lankaa ja muut ostokseni olikin ei käsityövoittoisia. No löysin puisen pannunalusen, viilentävää jalkavoidetta ja loput tulikin Luomu- ja Lähiruokapuolelta, joka oli valitettavan pieni. Parin juustolan juustoja maistelimme, kotimaista luomulimsaa(en tykännyt), luomusipsejä(tykkäsin), Biokian suklaamarjoja ja puolukkamehua jne. Ostin paria juustoa, puolukkamehua, suklaamarjoja. Outletin puolella ei käytykään ja Aan kanssa ei sunnuntaina jaksettu lähteä, joten syksyllä sitten taas. Tosin joku kirjoitti jossain, että siellä oli ollu hirmuisesti rihkamaa. Ai niin, ostinhan mä kädentaitopuolelta hopeisen rannekorun :O Ihan meinas unohtua 😀

Kotona väsähtänyt ja huonotuulinen avokki, joka onneksi piristyi saunomaan. Sunnuntaina väsyttiin ja kitistiin. Hieroin sentään avokin ja iltaa kohti mielikin koheni. Tosin kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, surua on mielessä koiraystävien sairastumisien vuoksi. Eteenpäin kuitenkin jatketaan kaikesta huolimatta.

Julkaistu

”Näkövammainen radalla”

Kun kyltti ”näkövammainen radalla” ilmestyy sen radan päätyyn missä uin tapahtuu radalta ihmiskato. Eihän kyltin tarkoitus ole karkoittaa uimareita muille mahdollisesti jo täysille radoille. Kyltin tarkoitus on infota vain uimarista, joka ei näe. Ja siksi ei pysty varomaan yhtä hyvin kuin kanssauimarinsa. Tietysti mitä tyhjempi rata on, sitä rennommin voin uida, ja nautinkin siitä.

Viikko sitten minun polskuttaessa altaan toisessa päässä ja kaverini toisessa. Uimari katseli kylttiä ja minua ihmetellen kaverilleni olenko näkövammainen. Saatuaan vastauksen ”olen”, hän oli jatkanut ”onko hän oikeasti näkövammainen”. Ehkä tuntui hämmentävältä se, että uin yksin eikä kaverini uinut opastaen rinnallani. Silti tuntui hivenen hullulta ajatus kyseenalaistamisesta vammaisuudestani. Tuskinpa kovin moni haluaa leikkiä vaikkapa sokeaa, että saisi lähes tyhjän radan käyttöönsä uidessaan tms. Uinninvalvoja kertoi heiltäkin kyseltävän mitä erilaisempia ”hulluja” kysymyksiä näkövammaisista uimareista, jotka kuulemma noudattavat paremmin sääntöjä kuin muut. Itse uin radalla aina oikeaa laitaa pitkin ihan siksi, että törmäyksiä ei tulisi vastaan uivien kanssa. Miksi en voisi tuota ”liikennesääntöä” noudattaa vammastani huolimatta. Noh ehkä noudatankin sitä niin tunnollisesti juuri siksi.

Tänään oli mukavaa taas pulahtaa altaaseen ja nyt matkaakin taittui 1550m, joten selvä parannus edelliskertaan. Kaverini vetäs samassa ajassa melkein 2500m, että mulla vähän treenattavaa 😀 Nyt uinti ei tuntunut niin takkuiselta alkuun ja vauhti pysyi tasasena koko ajan. Niskoissa kyllä tuntui, joten uintitekniikkaa pitäisi kyllä treenata. Neuloosi-uimaasi:D ei välttämättä ihan huippuyhdistelmä niskoja ajatellen.

Uinnin jälkeen tapasin toisen ystäväni. Käytiin kiertelemässä alemyynneissä ja kaverini löysi itselleen uuden takin. Ite eilen löysin Espritin alesta 50 eurolla kolme puseroa, neljäskin olis ollu sopiva, mutta johonkinhan se raja on vedettävä. Tänään en ostanut mitään. Välillä käytiin teellä ja juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin. Oli kuitenkin palattava kotiin tekemään töitä. Firman puhelinkin heräsi tänään henkiin ja ensi viikolle tuli muutama varaus. Ihmiset ehkä alkavat heräilemään joulu-Uusivuosi -koomasta ja arki alkaa rullailemaan normaalisti. Yrittäjän kannalta aikas hyvä asia.

Eilen ostin 3mm ja 3.5mm pyöröpuikot sekä 2.5mm ja 3mm sukkapuikot, kaikki bambusina. Lisäks ostoskassiin sujahti silmukkamerkkejä (hakaneulan tyyppisiä) ja tulppia puikkojen päihin. Tänään loin avokin kauluriin silmukat ja tein pari kerrosta. Kolmannella olen tyrinyt, joten työ joutuu viikonlopun yli huiluulle. Aa saa purkaa sen virheeseen asti. Jos ite alan purkamaan, puran koko työn ja en millään halua aloittaa taas silmukoiden luonnista. No ei silti tarvitse ilman neulomusta olla 😀 Punainen duubi valmistuu varmasti ja voin aloitella sukkaa tai lapasta, jotta alku on olemassa siinä vaiheessa kun pääsen ohjaukseen. Ja jos jotain helppoa haluaa tehdä, niin huiviin sopivaa lankaa puikoille vaan.