Julkaistu

Syksyinen luonto syyskuussa

Ei, en ole mennyt sekaisin. Tiedän, että on marraskuu, on märkää, pimeää ja valitettavasti myös melatoniinivaje on iskenyt kyntensä minuun. Onneksi apu on lähellä – purkista iltaisin tabletti, niin kyllä pärjään. Mutta minun on ihan pakko palata syyskuiseen mökkiviikonloppuun kuvien kera, sillä se oli yksi rentouttavimmista ja sisintäni koskettavimmista pidennetyistä mökkiviikonlopuista. Matkasimme äidin kanssa mökille keskiviikkoaamuna. Teimme olomme mukavaksi ja aloitimme puuhastelun. Äiti toi ison pussillisen omenoita, joista keittelimme omenahilloa. Ruuaksi valmistimme katkarapusalaattia ja kampelaa.Innostuttiinpa menemään viilenevään ja pimentyvään iltaan nuotiolle istuskelemaan syksyn tuoksut sieraimissamme.

Seuraavana päivänä lähdimme kera koirien metsäretkelle. Kuljimme metsäautoteitä pitkin luonnon hiljaisuudesta nauttien. Vaikka näytti ettei puolukat olleet vielä kypsiä, ne oli poimittu, ryteikössä tarvottuamme löysimme sieltä täältä puolukoita poimittavaksi.
Sienisaalis oli parempi. Ja voi äidin riemua nähdessään sieniä. Valitettavan usein sienet kukoistivat isojen ojien takana tai ojissa minne äidin oli huonolla selällä mahdoton mennä. Karvarouskuja löytyi kuitenkin helposti niin paljon, että saatiin sienisalaatti.

Metsäretkellä sujahti aikaa pitkälle kolmatta tuntia ja molemmat olimme onnellisia. Varmasti myös rakkaat koirat nauttivat olostaan. Ennen ruokaa sienet palasiksi ja vähäiset puolukat peratuiksi. Aterioimme ulkona, koska oli ihanan lämmin alkuilta. Aterian loputtua äiti napsasi Otosta aikas upean kuvan :DD Ja meidän viedessä astioita sisälle Otto teki jotain hyvin kiellettyä, mutta äiti sattui näkemään ikkunasta. Koira seisoi pöydällä nuuskimassa pöydän pintaa. Heti kun mökin ovi aukesi poika hyppäsi alas ja oli sen näköinen, että taatusti tiesi tehneensä sellaista mikä ei ole luvallista. Olin aika pöyristynyt, vaikka toisaalta tilanne myös vähän huvitti. Ilta jatkui pihalla istuskellen, tosin ilman nuotiota, joten viileys ajoi sisälle tietokoneelta valokuvia katselemaan.

Perjantaiaamuna saimme rakkaan avokinkin mökkiviikonloppua viettämään. Hän toi tullessaan lisää ruokaa. Aloitin päivän leipomalla omenapiirakan ja maustamalla ahvenet savustusta varten. Äiti teki sienisalaatin avokin leikatessa nurmikon. Aterioimme jälleen ulkona ja fiilistelimme hyvää säätä. Minäkin uskaltauduin maistamaan sienisalaattia ja uskokaa tai älkää HALUSIN LISÄÄ!!! Päivän mittaan teimme pihassa syystöitä nauttien syksystä ja sen rauhasta. Illalla herkuteltuamme omenapiirakalla teen ja kahvin keraistuimme taasen nuotion lämmössä jutellen toistemme seurasta nauttien. Oli hyvä lämmin mieli rakkaiden seurassa.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme koko porukan voimin metsäretkelle. Koirat saivat jolkotella vapaana. Harmaakuono kantoi keppiä koko ajan.Kuljeskelimme pitkin metsäautoteitä. Äidin selkä oli kovin kipeä, joten ryteiköt jätettiin väliin. Sää oli upeaakin upeampi; aurinko paistoi ja oli lämmin.

Nautimme luonnosta kolmisen tuntia retkeillen. Pysähdyimme kannon päälle istuskelemaan ja nautiskelemaan janojuomaa. Avokki ja äiti innostui keräämään kuivia risuja pusseihin, jotka olivat jääneet tyhjiksi. Sienet oli ojien pohjilla, joten niihin ei päästy käsiksi, mutta olipahan rakkailla höpsököilläni kuitenkin saaliina risuja mökin pihaan päästyämme.Eipä muuta kuin notski tulille ja makkaraa paistaen. Aikaa vietimme ulkona koirien touhuilua seuraillen. Saimme ystäväni koiran Aidan hoitoon, joten koiravilskettä riitti Aidan ja Oton painiessa. Grillasimme pihvit, joidenka kanssa äidin tekemiä herkullisia kaalikääryleitä, eilistä sienisalaattia ja vihersalaatti. Aterioidessa ilma viileni huomattavasti, joten ennen saunaa viettelimme aikaa sisällä. Sunnuntaina syksyisiä pihahommia, linssikeiton syönti lammen rannalla, mökin siivousta jne.

Oli ihan huippuihana mökkiviikonloppu rakkaiden keskellä! Ja siksipä tähän oli vielä palattava, vaikka aikaa on vierähtänyt syyskuun puolesta jo pari kuukautta.

Julkaistu

Mökillä rentoutumassa

Taas on takana rentouttava pidennetty mökkiviikonloppu. Paljon mukavuuksia mahtui mukaan relailusta fyysiseen työhön :DD Kannoin sylillisen ja toisenkin puuliiteriin avokille pinottavaksi tihkuisassa ja tuulisessa säässä. Lauantaina saatiin tosin nauttia kirpakasta syyspäivästä ja auringosta. Tuolloin saimme ystäväpariskunnan iltaa luoksemme viettämään. Ennen puupuuhia valmistin salami-salaatin(leipäjuusto, tomaatti, kurkku, paprika, jäävuorisalaatti, salami, viinirypäle) ja maustoin lohimedaljongit sitruunanmehulla, merisuolalla, kuivatulla tillillä, sitruunaisella kalamausteella ja sipulilla. Otin katkaravut sulamaan kermaviilidippiä varten, jonka kokkasin ulkoilun jälkeen. Maustoin dipin carrylla, sitruunan mehulla, kuivatulla tillillä. Pakkasesta myös mansikoita mansikka-banaanirahkaan, johon ei lisättyä sokeria. Bataattiin kuivattua chiliä, mustapippuria, suolaa ja oliiviöljyä. Siinäpä ateria olikin valmis 🙂 Ilta meni vauhdilla syöden, rupatellen ja saunoen. Ystävämme uskaltautui useampaan kertaan lampeen pulahtamaan. Oli jäässä ja jää piti rikkoa, jotta pulahdus oli mahdollinen. Mäkin uskaltauduin kastamaan jopa pohkeeni hyisessä vedessä. Saimmepa avokin kanssa myös avantotunnelmaa, sillä jos emme menneet avannon luo, se tuli meidän luo :DD jäälautan palan muodossa :DD Kiitos Päivi ja Arttu!!!

Edellispäivänä puukuorma saapui iltapäivällä ja puuhommat aloiteltiin jo silloin. Avokilla apunaan taskulamppu, jotta ei ihan säkkipimeässä tarvinnut puita latoa. Kolme lavaa meni tuolloin ja enemmänkin olisi jaksanut, mutta piti ehtiä tehdä ruoka Vain elämää ennen. Päivällä aiemmin maustoin broilerfilepihvit, jotka palottelin ennen paistoa, valkosipulilla, yrteillä, carrylla, tilkalla öljyä. Paistoin kanat, kesäkurpitsan ja paprikat, lisäsin kookoskerman ananaspaloineen, jonka olin maustanut juustokuminalla. Lopuksi vielä joukkoon casheypähkinöitä. Lisukkeeksi tummaa riisiä. Hyvää oli tämäkin, vaikka itse sanonkin! Puuhommien ja hyvän aterian jälkeen puikoilta valmistui valokranssiin neulospäällinen. Sain rottinkikerhossa eräältä kerholaiselta aivan huipun vinkin kranssien tekemiseen. Ei neulotakkaan tasona vaan pyörönä ja 10 mm puikoilla. Tulee ihan huippumagee ja muhkea. Nyt sitten tietenkin mulla on vääränlaisia valoja tuolla tapaan tekemiseen, joten… pitäisi jotenkin ratkaista miten saan enään vanhalla mallilla kransseista minua tyydyttäviä…

Sunnuntaina ystäväni Maria piipahti kotimatkallaan Thean kanssa. Juotiin teetä ja herkuteltiin, oltiin pihassa seuraten koirien temuamista. Valitettavasti sää oli niin kehno ettei lenkille päästy, mutta toisella kertaa sitten. Kiva oli kuitenkin saada Mariakin vieraaksemme. Muutoin päivä meni rauhallisesti minun niistäessä nenää ja aivastellessa. Olin satavarma, että flunssa kolkutteli ovea pahemman kerran, mutta maanantaina se vaan katosi ja minä lähdin innolla puupinoa pienentämään pihasta liiteriin. Eilinen kaupunkiin paluu tuntui aavistuksen taas haikealta, mutta täällä odottaa monta kivaa juttua treenaamisesta teatteriin, Suklaafestareista ratsastukseen. Vähän kuitenkin mielessä kaihertaa kun en tiedä ehdinkö enään ennen joulua mökille. On siitä vaan tullut hurjan tärkeä paikka mulle ja meille!

Julkaistu

Raakakakkua ja palmikkoneulontaa

Eilen kun olin päivän työt tehnyt, matkasin ystäväni luo, jota en ollut pitkään aikaan tavannut. Vietimme mukavan päivän yhdessä touhuten. Ja kiitos ystäväni blogini ulkoasu siisteytyi ja selkeytyi. Tunnisteita piiloteltiin kuten kuukauden ja kaikkien aikojen luetuimpia, seuraamani blogit taas näkyvät lukioilleni ja uutena toimintona hakutoiminto. Koska tännekin tuota roskapostia englannin kielisin viestein on saapunut kommentteihin, laitoimme sanavahvistuksen päälle. Harmittaa, koska haluaisin pitää blogini mahdollisimman esteettömänä, jotta myös ne ruudunlukua käyttävät pystyisi kommentoimaan joilla ei ole Firefoxin lisäpalikkaa Webvisumia käytössään. Nyt kuitenkin näillä mennään toistaiseksi. Löytyypä nyt blogistani myös suora linkki firmani kotisivuille sekä Vantaan Opaskoirakoululle. Palautetta otetaan vastaan, niin risut kuin ruusutkin muutoksista.

Saavuttuani melkeinpä heti lähdimme kävelylle upeaan lämpimään syyspäivään. Taivalsimme reilut viisi kilsaa käyden pikaisesti matkan varrella kaupassa. Juttua riitti viime aikaisista kuulumisista ja välillä oli pysähdyttävä ystäväni koiran päättäessä istahtaa maahan ja rapsuttaa tassullaan kuonoaan 😀 Mutta eipähän meillä kiirus ollut, aurinko paistoi lämpimästi ja tuntui melkein kesältä.

Ruuaksi valmistimme peruna-broilersalaattia mihin laitettiin paprikaa, ananasta pääaineksien lisäksi. Kastike kermaviilistä, smetanasta ja mausteista ja lisukkeeksi herkullista rukolaa. Salaatti maistui hyvältä ja sen jälkeen olikin aika valmistaa raakakakkuOhjeessa olevat pekaanipähkinät korvasimme hasselpähkinöillä, taateleiden lisäksi laitoimme viikunaa. Siirapin tilalla hunajaa. Mun tehtävänä oli pilkkoa avokaadot ja banaani, jotka tulivat täytteeseen Ystäväni blendattua pohja, levittelin sen vuokaan täytteen ollessa blendauksessa. Täyte pohjan päälle ja kakku pakkaseen jähmettymään. Sillä välillä oli mukavaa istahtaa sohvalle huulten heilutuksen lisäksi heiluttamaan puikkoja. Ystäväni oli luvannut opettaa minulle palmikon tekoa. Arvelin häneltä menevän hermot, koska kuvittelin palmikon vaikeaksi ja toisekseen olen vasenkätinen. Mutta, kummaltakaan ei pinna pärähtänyt ja minä opin tekemään palmikon. Se yksinkertaisimmillaan tuntui yllättävänkin helpolta. Tosin jatkossa palmikkoni neulon kyllä bambupuikoilla :D:D

Mahtavan oppimisen tunteen ja neulomushetken jälkeen oli aika palata keittiöön raakakakkua maistelemaan. Täytteeseen (jo sen tekovaiheessa) lisäsimme yhden kolmasosan verran alkuperäisestä ohjeesta hunajaa ja kaakaojauhoa. Kakku maistui herkulliselta, maku oli hyvä etenkin pohjassa ja banaani nousi yllättävän voimakkaasti esille. Kaakao puolestaan häivytti tehokkaasti avokaadon makua. Ehdottomasti raakakakkua voi tehdä toistekin 🙂 Toin kakkua kotiinkin ja sekä avokkini että ystäväni mies kommentoivat samoin. Hyvä maku, rakenne ei. Kaverini, joka toi meille nyt illalla koiransa hoitoon kommentoi makua terveelliseksi 😀 Tee- ja herkkuhetken (appelsiininkukka-valkoinen tee) jälkeen kävimme ystäväni kanssa vielä tämän blogini kimppuun samalla koiraihanuuksien nujuamista seuraten.

Upea päivä ystävän seurassa ja kaksi uutta asiaa raakakakku ja palmikkoneulomus unohtamatta aurinkoa ja hyvää mieltä. Näillä jaksaa taas!

Kuvat ystäväni ottamia
Ps: ”raakakakku-linkki ei toimi, joten tässä http://www.lily.fi/blogit/mennaan-vaan/kevatta-rinnassa-ja-raakakakkua-masussa-eli-suklaisen-raakakakun-maaginen-ohje

Julkaistu

Mökkiviikonloppu

Torstaina olin sopinut kuntosali/spinningtreffit, jotka jouduin perumaan heikohkon menkkaolon takia. Harmitti ihan hirvittävän paljon. Olin niin odottanut ystäväni tapaamista ja yhteistä treeni-iltaa. Tajusin kuitenkin huonovointisena, että ei ole mitään järkeä hypätä treenin pyörteisiin ja kenties oksennella sen jälkeen. Vietin rauhallisen koti-illan avokin jo matkustettua mökille. Aina kun suunnittelin lenkille lähtöä Oton kanssa vettä ryöpsyi taivaan täydeltä. Puhuin parit puhelut ja kirjottelin Facebookin chatissa muutaman kaverin kanssa, joten treeni-ilta vaihtui rentoiluun.

Perjantaina lähdin heti aamupäivästä kaverin kanssa mökille ja teehetken jälkeen lähdimme koko porukka kaikkine koirinemme lenkille. Harmaakuono johti joukkoa avokin kanssa ja vauhti oli melkoinen. Mulla oli jalassa vaelluskengät, joista ilmeisesti iskunvaimennus on pettänyt, joten oli ihan liian kovat kengät kävellä eikä oloa helpottanut tietenkään iki-ihanat naistenpäivät. Sitkeästi vain eteenpäin ja olokin koheni, myös Oton vauhti parani. Toisaalta alkumatkasta tie on aika huonokulkuista ja poika kierteli törrökiviä ja vesilammikoita aivan oikeaoppisesti.

Poikkesimme päätieltä sivutielle, josta piti päästä toista sivutietä pitkin takaisin päätielle. Jossain vaiheessa menimme jonkin pidennyksen kautta ja palattuamme päätielle huomasimme olevamme mökistä ainakin viiden kilsan päässä. Koirille Otolle ja Pekolle tuli hyvää opastustreeniä metsäautotietä pitkin. Saimme muutaman vesikuuronkin niskaan, mutta onneksi Ottokaan ei niistä ollut moksiskaan. Palattuamme päätielle ja tajuttuamme miten paljon matkaa oli takaisin, huoli Harmaakuonon jaksamisesta hiipi sydämiin. Vanhus oli siihen asti painanut menemään hyvää vauhtia ja onneksi jaksoi mökille asti. Toki viimeisillä kilometreillä vauhti hidastui ja sijaistoiminnot lisääntyi. Piti juoda vesilätäköstä, haistella tien vierien kasvustoa jne. Loppuvaiheessa Harmaakuonokin innostui vielä kiristämään vauhtia, mutta mökin pihaan päästyämme se pötkähti nurmikolle huokaisemaan. Olihan se tepsuttanut 12.6 km alle kahdessa ja puolessa tunnissa keskinopeudella 5.3 km/h. Voitte arvata, että vanhus lepäsi ja nukkui koko illan päästyään suihkutuksen ja kuivauksen jälkeen mökkiin lampaantaljalleen loikoilemaan.

Avokki ryhtyi saunan lämmitykseen ja me naiset ruuan laittoon. Kaverini valmisti katkarapusalaatin herkullisella oliiviöljy-valkosipuli-Provencen yrtit-sitruunakastikkeella. Minä maustoin lohen sitruunalla, merisuolalla, sitruunaisella kalamausteella ja tillillä. Valmistin myös oman maan perunoista perunanyytin grilliin. Aterialla maistelimme ranskalaista valkoviiniä ja jälkkäriksi hömpsyt Talvilikööriä.

Saunasta kolmasti lampeen ja pari kertaa laiturilta pohkeita uittaen todeten lammen veden viilentyneen edellisviikonlopusta hurjasti. Jaloille kylmä vesi teki hyvää ja vei levottomat jalat loitolle. Sama meno oli lauantai-iltanakin. Perjantaina saunan jälkeen istuskelimme vielä nuotiolla ja sisälle mennessämme lämpötila oli tippunut alle kuuteen asteeseen. Syksy tulee ja viileät yöt, ei auta, ei!

Perjantain lenkillä onnistuin hankkimaan rakot jalkoihini, joten reippailut jäi osaltani lauantaina väliin. Jäimme Harmaakuonon kanssa mökille muiden tehdessä liki kahdeksan kilsan lenkin. Maustoin broilerin rintafileet soijalla, carrylla, valkosipulilla, chihlillä ja yrttisekoituksella. Täytettyihin paprikoihin laitoin sipulia, kesäkurpitsaa, Provencen yrttejä, juustoraastetta ja mustapippuria. Lisukkeeksi kaverini valmisti vihersalaatin johon lisäsi raejuustoa ja tein vielä bataattinyytin. Lenkkeilyn jälkeen koirat juoksentelivat vapaana käyden lammessa useampaan kertaan. Kivaa niillä tuntui olevan. Tarkoitus oli olla pidempäänkin ulkosalla, mutta viileä sää ajoi sisälle.

Ilta kului syöden ja saunoen. Saunan jälkeen paistoin pannarin, jonka kanssa mansikoita ja kermavaahtoa. Iltateen kanssa sitä maisteltiin. Ennen puolta yötä jo kömmittiin unille. Olihan edellisiltana mennyt pajon myöhempään.

Sunnuntaina mökin siivous ja tavaroiden pakkaus. Koirat kirmaili pihassa ja kun aikaa jäi lähdin kaverin kanssa kävelemään. Tosin jalassa kumisaappaat, jotta rakot eivät kipeytyisi entisestään. Vauhtimme ei siis kovin hurja ollut, mutta kaikenkaikkiaan reilut kahdeksan kilsaa taaperrettiin. Tavattiinpa nainen hevosen kanssa ja Otonhan piti pari kertaa haukahtaa tuolle isolle eläimelle 😀 Matka kuitenkin jatkui. Palatessamme ihan viimesillä metreillä onnistuttiin eksymään. Onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti. Kilsan verran saatiin lisää mittaa lontostuslenkillemme :D:D

Kotiuduttuamme melkeinpä heti lähdin Marin kanssa ajamaan lainatandemia Kallioon. Oli ihanaa ajella viilenevässä illassa. Nyt ajoimme hieman eri reittiä kuin ajaessamme pyörää Korsoon. Kilsoja tuli reilut 28, keskinopeuden ollessa jotain 15 kilsan paikkeilla. Välillä vähän haahusimme reittiä mistä pitäisi ajaa, mutta pyörä saatiin palautetuksi omistajalleen. Ja nyt kun satulan korkeus oli sopiva lukkopolkimilla ajo pääsi oikeuksiinsa. Oli mahtavaa ja nyt oikeastaan haluaisin omaan pyöräänikin lukkopolkimet. Ja kun viikonlopuksi on luvattu hyvää säätä kovasti toivoisin pääseväni tandemlenkille, sillä vietämme viikonlopun kaupungissa. Saas nähdä miten käy.

Kotimatkalla junassa alkoi uni silmiä painamaan. Avokki odotteli ilta-aterian kanssa, joten ruokaa massuun, iltateehetki ja unille. Mukava viikonloppu oli vietetty ja mukavasti liikuttu. Tästä on hyvä jatkaa syyskuuhun!

Julkaistu

Päivä kaupungilla

Viime torstaina vietin pitkän ja mukavan päivän. Päivä alkoi kolmella asiakkaalla ja avokin lähdöllä mökille. Asiakkaiden lomassa illan suunnittelua ystävän kanssa puhelimessa. Ennen Helsinkiin siirtymistä nautiskelin ison lautasellisen salaattia ja hedelmiä. Sitten kaverini tulikin ja lähdimme ajelemaan Oulunkylän Lankamailmaan.

Olipa mukavaa pitkästä aikaa hipelöidä erilaisia lankoja ja nukuksissa oleva käsityöintokin on tuon jälkeen heräillyt horroksestaan. Hyvä niin, sillä joulu lähestyy, on aika lahjaneulomusten 😀 Innostuin ostamaan kolmea lankaa:
Vedenvihreä Viking Eco-Alpaca, puikot 5-6, käsinpesu
Tumman violetti Milano, 80% villa, 20% alpakka, puikot 10-12, käsinpesu
Petroolinsininen Essentials cotton, 100% puuvilla, puikot 3-4, 30 astetta hienopesu
Haaveilin josko onnistuisin neulomaan puuvillalangasta Iphonelle kaulaan laitettavan pussukan. Urheiluvaatteissa kun ei aina niin taskuja enkä lenkkeillessäni käsilaukkua halua mukanani kantaa, kaulapussi voisi olla toimiva. Aika sitten näyttää osaanko moisen räpeltää. Jos tiedät hyvän neuleohjeen moiseen, otan vinkin mieluusti vastaan.
Viking Eco-Alpaca-lankaan ihastuin. Se tuntui käteen ihanan pehmeältä ja ylelliseltä, joten huivihan siitä on tekaistava, ja luulenpa, että tuosta kolmannesta langasta voisi syntyä korinpohjaneuloksella tuubihuivi.

Lankamailmasta hurautimme keskustaan, kävimme teellä ennen seuraavaa treffausta. Maaritin ja Maijan kanssa oli tarkoitus lähteä kiertämään Rautatien torille Herkkujen Suomi-tapahtumaan. Sitä ennen kuitenkin toisen Maijan kanssa vietettiin leppoisa teehetki, josta matka jatkui treffauspaikalle.

Herkkujen Suomessa maistiaiset olivat taas vähentyneet edellisvuodesta, mutta positiivisena puolena taas löydettiin paljon gluteeinittomia tuotteita myyviä yrittäjiä. Porokylän leipomolta ostin gluteeinittomia karjalanpiirakoita enkä koskaan ole syönyt niin herkullisia piirakoita gluteeinittomana kuin ne olivat. Ostin myös elämäni ekan gluteeinittoman lihapiirakan, jonka söin yöllä kotiuduttuani. Ja sekin oli hyvää. Gluteeinittomassa munkissa koostumus ei vaan toiminut. Se ei minuun vaikutusta tehnyt. Nyt haluaisinkin ostaa niitä karjalanpiirakoita, mutta ilmeisesti jälleenmyyntiä aika vähän täällä Pk-seudulla ja vain tiettyinä päivinä. Täytyy selvitellä asiaa.

Ostin kuvassakin komeilevan Luminan gluteeinittoman yrttisämpyläjauhoseoksen. Heillä oli myynnissä myös vuokaleipäjauhoseos ja muffinitaikinaseos. Yrttisämpylöissä ei ollut juuri mitään limääräisiä lisäaineita. Muissa niitä oli jo reilummin, joten sämpyläjauhot tarttui matkaan ainoastaan. Pirjo Pakarisen leipomon ihania sämpylöitä oli kans myynnissä. Niitä saakin meidän lähi S-kaupasta.

Kuvassa oleva nokkoskeitto oli heräteostos. Olen monesti ajatellut, että haluan maistaa nokkoskeittoa ja kun kerran kohdalle osui pitihän se ostaa testaukseen. Lisäks ostin Herkkujen Suomesta peuran grillimakkaraa, tyrni- ja puolukkasuklaata. Avokki olisi halunnut poronkäristystä, mutta ne mitä löydettiin oli todella kalliita ja niihin oli lisätty mm. perunajauhoja ja aika paljon lisäaineita, joten avokin ohjeistuksen mukaan jätin ostamatta.

Lähes parin tunnin kiertelyn jälkeen istahdimme yksille ja join kyllä elämäni kalleimman siiderin, maksoi 9.80 € Melkein peruin tilaukseni :D:D Kalliista siideristä piti sitten naatiskella ja samalla rupateltiin niitä näitä minkä jälkeen matka jatkui Maaritin lähtiessä kohden kotia. Me Maijan kanssa (tutkailemaan Taiteiden yön hulinoita) tepsuttelimme kohden Senaatintoria. Matkan varrelle osui aika vähän ohjelmaa. Tutkin sumopainiasua, kuunneltiin jotain rap-räimettä, nuorten tyttöjen hiljaista katulaulantaa. Päädyimme lopulta kryptaan, jossa oli ortodoksikuoroesityksiä ja myynnissä kahvilatuotteita. Istahdimme kahville ja teelle.

Senaatintorilta löysimme mielenkiintoisen pahvilaatikkorakennelman, josta tässä kuvakin. Hämärä jo laskeutui, joten kuva rakeinen. Toisessa näkyy komeasti valaistu kirkko.

Siirryimme ratikalla Kallioon. Siellä oli paljon hiljaisempaa kuin keskustassa. Puistossa hengaili jonkin verran väkeä. Piipahdimme Kallion kirkkoon, jossa oli meneillään urkumaraton. Kivikirkko oli kerännyt itseensä kesähelteiden kuumuuden, kivestä hohkasi järkyttävä lämpö. Aivan kuin olisi mennyt huonosti lämmitettyyn saunaan. HUOH! Hetkeksi oli kuitenkin hyvä rauhoittua musiikkia kuuntelemaan. En paljoakaan urkumusiikista ymmärrä, mutta kauniisti urut soivat.Kuva ei valitettavasti kovin onnistunut ole, mutta toivottavasti edes hiukan välittää kirkon tunnelmaa.

Lopuksi istahdettiin Kallion paikalliseen, jossa oli karaoke. Valitettavasti lauluesitykset eivät kovin kummoisia ollut. En ole itse taitava laulamaan, joten en ole mikään arvostelemaan, mutta osa oli todella järkyttävää kuultavaa. Liian humalassa, ei yhtään sävelkorvaa, ei ääntäkään. Mutta meillä ystävän kanssa juttua riitti, joten lopulta koko karaoke oli sivuseikka. Hiljalleen Hepaan hiipi ryytymys. Olinhan työt aloittanut yhdeksältä ja kotoa lähtenyt ennen yhtä. Kyllähän 12 tuntia myöhemmin oma koti ja oma sänky alkoi olla houkutteleva, joten reilun tunnin baarissa istuskelun jälkeen suuntasimme kotiin. Minä herkuttelin lihiksen, join teetä ja painuin nukkumaan. Seuraavana päivänä mahtavuudet jatkuivat, lähdin Lohjalle tutustumaan Tytyrin kalkkikaivosmuseoon ja Alitalon omenaviinitilaan. Tuosta aikanaan tulee oma postauksensa. Nyt on kuitenkin syytä hipsiä unille, sillä aamulla matka vie mökille. Onneksi viikonlopuksi on luvattu vähän parempaa säätä. Kaikille ihanaa viikonloppua!

Julkaistu

Tandemeilla Porvooseen

Keittelen elämäni ensinmmäistä hernekeittoa liotettuani herneitä yön yli (500 g/2.5 l vettä) ja makua tuomaan paistettua sipulia ja Korpelan savulihaa keittoajan (2.5 h) lopussa, joten nyt on hyvä hetki palautella mieleen viime viikonloppuinen tandemretki Porvooseen 😀

Lauantaiaamuna pakattiin eväät ja vaihtovaatteet kassiin ja ennen puolta päivää matkaan. Marin ja Veken saapuessa meille satoi vettä, mutta lähtösäädön aikana sade kuitenkin loppui, joten matkaan päästiin kuivina. Miespari polki reipasta vauhtia, vaikka kumpikaan ei ole kovin paljoa pyöräillytkään. Ensinmmäiset kilometrit Sipoon kirkolle meni hujauksessa.

Ja hetkeä myöhemmin olimmekin 12 kilsan päässä Korsosta Nikkilässä. Pysähdyimme tauolle Bedmil puotiin, jossa paikan omistaja Merja Varvikko keitteli kahvit ja rupattelimme tovin pilottiemme tuttavien kanssa, jotka olivat osuneet paikalle sattumalta samaan aikaan. Kuvassa Merja ja matkaseurueemme kokonaisuudessaan.

Lähdimme jatkamaan matkaa ukkosen jyristessä. Ajelimme ymmärtääkseni Öljytietä pitkin. Kuninkaantie olisi ehkä ollut rauhallisempi, mutta äijät painelivat tien ohi eikä äänijänteet riittänyt heille huutaa niin kovaa, että kuulisivat. Tie oli tasainen, mutta vilkasliikenteinen. Ajelimme ohi ampuma- ja moottoriurheiluratojen pysähtyen kerran hetkeksi sateen suojaan bussipysäkille. Nikkilästä Porvoon lähellä olevalle suljetulle motellille matka meni nopsaan kilometrinopeuden noustessa yli 46:een. Motellilla pidimme evästauon. Avokilla ja minulla oli energiapatukoita ja kuivattuja mustikoita. Marilla ja Vekellä eväsleivät.

Aavemmaiselta motellilta oli vain muutama hassu kilometri Porvooseen. Matka ei ollutkaan 50 kilsaa ja toisaalta se oli minulle vähän pettymys :D:D Mutta toisaalta olimme retkellä rennoin mielin eikä tekemässä jotain itsensä ylittävää urheilusuoritusta.

Majottauduimme Seurahovissa yhden hengen huoneissa lisäpedeillä. Pyörät autotalliin ja huoneisiin suihkuun ja hetkeksi huilailemaan. Sitten olikin aika lähteä kiertelemään vanhaan kaupunkiin ja iltaa viettelemään :D:D

Osuimmepa ilmeisen upean vanhan hääauton luo, joka oli myytävänä

Raatihuone

Porvoon kirkollahan piti perinteisesti käydä. Tunnelmaan ei oikein sopinut jostain kuulunut karaoketyyppinen laulanta 🙂 Mutta iloisin mielin kirkon edustalla kesästä nautittiin

Kiertelyn jälkeen päädyimme Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin ruokailemaan. Alkupalojen jälkeen maistui vielä herkullinen broilerin rintaa pekonikastikkeella ja rosmariiniperunoilla oleva annos.

Jälkijuomadrinkit nautittiin Porvoon paahtamon terassilla, josta toisen terassin kautta matka jatkui hotellin yökerhoon. En muista milloin viimeksi olisin heilunut yökerhossa, mutta kun sen tekee harvoin, se on hauskaa :D:D Tanssittiin ja relailtiin. Loppuvaiheessa juttelu oli mahdotonta kovan metelin takia.

Aamulla kun kello soi, ensihetki on ikimuistoinen. Päässä jomotus ja univelkaa. Avokin ääni oli möreä kuin olisi enemmänkin juhlinut ja pidempään. Aamupala kuitenkin virkisti eikä kotimatka tuottanut mitään hankaluuksia. Nyt emme pysähdelleet kuin juomaan :D:D Lauantaina kokonaisaika oli 3.5 h, josta tehokasta ajoaikaa 2 h 16 min, ajettumatka 41.06 km, keskinopeus 18 km(h ja korkein vauhti 46.7 km/h. Öljytiellä oli pari mukavan pitkää alamäkeä. Laitoin Sports Trackerin tauolle pidemmillä tauoilla (Kahvihetki, sadetauko, motellin evästauko) Sunnuntaina sää oli täydellinen, sopivan lämmin ja aurinkoista. Pysäykset eivät olleet pitkiä, joten Trackerin tauotin vain piipahtaessamme huoltsikalla veskissä. Nyt kokonaisaika oli 2 h 20 min, josta tehokasta ajoaikaa 2 h 3 min, matka 39.78 km(loppumatkasta tulimme hiukan eri teitä jo kotikulmilla ollessamme), keskinopeus 19.3 km/h, korkein vauhti 46.4 km/h. Kotiin päästyä oli jo vähän hikikin, joten suihku oli tarpeen. Tälläisestä lyhyin tauoin ajosta tykkään :D:D Mut oli todella mukava viikonloppu, liikuntaa, mukavaa yhdessä oloa ja rillutteluakin :D:D Isot kiitokset piloteillemme Marille ja Vekelle.

Nyt on hernekeittoa syöty ja sauna lämmin. Keitosta tuli vähän liian paksua minun makuun, maku oli hyvä, mutta löysempää olisi saanut olla. Kohta saunaan ja onhan se lammessa käytävä testaamassa miten kylmäksi vesi on jäähtynyt.

Julkaistu

Endorfiinipöllyissä

Oi-oi-oi, miten mahtava tunne olla endorfiiniplllyissä! Tänään (eilen) sain kokea sen pitkästä aikaa. Ennen mökille lähtöäni (kotona oltiin sentäs maanantai-iltapäivästä, joten hurjat 4vrk) lähdin tämän viikon toiselle pyörälenkille. Nyt ajelimme Korsosta Tuusulaan ja kiersimme Tuusulanjärven palaten Korsoon parissa tunnissa. Kilsoja tuli 38.76 keskinopeuden ollessa 19.4 km. Matka taittui rupatellen mehiläispesistä, koirista, urheilusta ja pyöräilyn mahtavuudesta. Mulla ja pilotilla Jukalla oli kyllä huippukivaa ja mökille lähdinkin (pikasuihku, rahkan syönti) melkoisessa endorfiinihumalassa. Täällä iski ihana treenin jälkeinen raukeus, joten laiturilla istuskelu rentoutuen teki hyvää. Mahtavuutta oli myös pulahtaa lammen vilvoittavaan veteen.

Relailun jälkeen maustoin kirjolohen, katkaravut ja bataatin. Kirjolohi ja katkikset laitettiin avokin viikolla ostamaan sähkösavustimeen ja bataattinyytti grilliin. Herkullista ruokaa lammen rannalla. Savuisuus taitaa vaan tehdä masussani närästysoireita. Onneksi ei iskenyt pahempaa närästyskohtausta. Rakastan savustettua ruokaa, joten kurjuuden kurjuus, jos herkkuhetken jälkeen joutuu kärsimään. Ilta meni kuitenkin rauhallisesti ulkoilusta nauttien ja vielä ennen iltateehetkeä käytiin lammessa pulahtamassa.

Keskiviikkona illalla kävin polkemassa reilun tunnin lenkin ja 14.3 kilsaa. Taasen nautin pyöräilystä joka solullani ja iltalenkki pyörän selässä kruunasi muutoinkin hienon päivän, joten kiitokset Marille! Olen todella iloinen, että hän jaksoi ajella kanssani, vaikka työmatkoista mittarissa oli jo 30 kilsaa sille päivää. Odotan jo innolla tulevia tandemlenkkejä, sillä ensi viikolle taitaa ajokilsoja tulla mukavasti, jos suunnitelmat toteutuvat. Het maanantaina tod.näk. pääsen kokeilemaan klosseilla ajamista ja viikonloppuna pyöräilemään Porvooseen.

Tuolloin keskiviikkona vietin mukavan iltapäivän tavaten kaveriani. Edelliskerrasta oli ihan liian kauan, NELJÄ VUOTTA! Siis tajuatteko, niin pirun kauan! Huh. Siinä sohvalla istuessamme asian iskiessä tajuntaamme, järkytys oli melkoinen. Syötiin herkullista kana-pähkinäsalaattia ja uusia perunoita. Jälkkäriksi jätskiä ja suomalaisia vadelmia. Vadelmat on mun ehdoton suosikkimarja. Niin haluaisin kerätä niitä tuolta metsästä, mutta… NYYYH!!! Ne oli ihania. Avokkikin osti niitä pari rasiaa käydessään maanantaina kaupassa. Iltapäivä kului rattosasti herkutellen ja kuulumisia vaihtaen ja sovittiin ettei enään koskaan neljän vuoden treffausväliä!!!

Eilisiltana töiden jälkeen suuntasin Oton kanssa Rajasaareen, jossa Otto sai uinti- ja leikkikaverikseen kahdeksan kuukautta vanhan Iiri-tytön, josta isona mahdollisesti tulee opaskoira. Ukkoskuuron jäljiltä ilta oli raikas, kostea, tyyni ja mukavan lämmin. Koirien touhuja oli mukavaa seurata ja näpsäsinpä Iphonella pienen videopätkänkin. (Hm… Videon latauksessa ongelmia, ruudunlukuni ei löydä kohtaa mistä video ladataan. Onkohan se nykyisin edes mahdollista? Kertokaa lukijat)
Oton korvat olivat välillä kadoksissa, tai kuulon ymmärryksessä oli vikaa… Herra koetti karata useamman kerran vierasmaalaisten heittoleikkeihin. Lopulta vaihdoimme paikkaa, josta videopätkäkin on ja Ottokin malttoi pysyä lähistöllä ja korvatkin oli taas tallella. Tuossa se nyt makaa jaloissani huokaillen ja unissaan juosten. Tassut väpättää ja rapisee lattiaa vasten. Niin oli eilisiltanakin.

Julkaistu

Herkullisia ruokia ja leipomuksia

Vietimme lomapäiviä mökillä aina perjantai-iltaan asti. Säät eivät kovinkaan kummoiset olleet. Lämpömittari ei jaksanut kivuta edes 15 asteeseen useampana päivänä ja vettä sateli riittämiin. Sateettomina hetkinä avokki surruutti kiviporalla tuhoten pihapiiristä muutaman kiven. Minulla olikin sitten hyvää aikaa kokkailla lämpimässä mökin uumenissa. Välillä kylmyys ja sateisuus meinas turhauttaa, mutta onneksi puuhaa riitti: bloggaamista, kirjan kuuntelua, neulomista ja sitä kokkaamista. Maanantai- ja torstai-iltoina lämmitettiin sauna. Uskallettiin jopa lampeen pulahtamaan, hiton kylmää vettä!!! Tiistai-iltana istuimme nuotiolla saaden niskaan pari pientä vesikuuroakin. Mukavaa oli kuitenkin relailla ihan kahdestaan. Eli, rauhallinen mökkiviikko takana. Perjantai-iltana vielä ennen kotiin lähtöä pinosimme puukuorman liiteriin, joten seuraavan kerran kun taas menemme saa saunan lämpimäks ja nuotion tulille 😀

Maanantaina vietin mukavan kokkailupäivän tehden perunasämpylöitä, mehukeittoa ja linssikeittoa 🙂

Gluteenittomat perunasämpylät 300 g keitettyä perunaa (n. 4 kpl) (käytin Ålanin pakastemuusia, jossa vain perunaa, pistin pussillisen)
150 g margariinia tai voita (oikeaa voita se olla pitää 😀 )
1,5 tl sokeria
2 kananmunaa
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl ksantaania (parantaa sitkoa)
0,5 tl (meri)suolaa
Soseuta perunat ja jäähdytä sose. Vatkaa margariini ja sokeri ja lisää munat yksitellen. Siivilöi sekaan jauhot ja leivinjauhe, lisää suola ja perunasose ja sekoita tasaiseksi. Annostele taikina noin 10 muffinivuokaan ja paista 175 asteessa 20-25 min. Sämpylät ovat parhaimmillaan tuoreina.

Ja kylläpä ne hyviltä maistuivatkin vielä uunilämpöisinä Linssi-kookoskeiton kanssa. Tein keiton lisäten sipulia, valkosipulia, juustokuminaa ja mustapippuria

Juhannukselta jäi rasia mansikoita sekä valmiiksi pilkottua raparperiä, päätin tehdä niistä mehukeiton. Joskus vuosia sitten möhlin keiton kanssa ja siihen jäi paakkuja. Nyt äidiltä tarkat ohjeet miten perunajauhon saa riittävän sekaisin ja ettei keitto paakkuunnu. Ja eihän se paakkuuntunut ja oli oikein pirteää jälkiruokaa.

Tiistaina herkuttelimme täytetyillä paprikoilla, juhannukselta jääneillä täytetyillä sienillä ja tomaatilla. Maustoin jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, chilillä ja jauhelihamausteella. Kasviksiin lisäsin myöskin juhannuksesta jäänyttä aurajuustoa.

Innostuinpa vielä keskiviikkona leipomaan bataattipiirakan. Ohje on alunperin tarkoitettu valmispiirakkapohjalle, mutta tein ”omalla” gluteeinittomalla makean piirakkapohjan ohjeella:

Gluteeiniton bataattipiirakka
Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3.5 dl jauhoja (2dl tattari- ja 1dl Sempperin gluteeinitonta jauhoseosta)
2 tl leivinjauhetta
2-3 rkl maitorahkaa (maustamaton tai vanilia)
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna, sekoita jauhot keskenään ja lisää taikinaan, lopuksi rahka.

Bataattitäyte
350-400g bataattia
1,5dl sokeria
100g voita
1dl maitoa
2-3kananmunaa
0,5 tl suolaa
kuori, pilko ja keitä bataatti kypsäksi, anna jäähtyä ja soseuta esim. sauvasekoittimella. Lisää bataattisoseen sekaan pehmennyt voi.
Lisää kaikki muut aineet ja sekoita huolellisesti.
Paista 200 asteessa n. 40-45min
Huom: täyte on löysää!!! Meillä oli hankalaa saada piirakka uuniin ilman läikytystä 🙁 Mutta herkullista oli. Piirakka kannattaa tarjoilla esim. vaniliakastikkeen tai jätskin kanssa. On todella makeaa, joten makean himon pitäisi kadota piirakasta nautittaessa 😀

Jos viikon teemana oli minulla kokkailu Avokilla puolestaan kiviporaus

Julkaistu

Keskikesän juhla

Nyt kesäkuussa olen valvonut kolmena yönä aamuun asti, kertaalleen liikuntasuorituksen ja kahdesti juhlimisen takia. Viikkoa ennen juhannusta vietimme ystäväni 40-vuotispirskeitä, jossa tapasin monta kaveria vuosien takaa. Illan aikana söimme hyvin ja juomapuolesta voisi sanoa samoin. Valkoviini ja pooli teki tehtävänsä – Hepa humaltui. Ehkä lohdullista on etten ollut ainoa, ja pahempaa krapulaakaa ei tullut. Kivat juhlat ihanien ihmisten seurassa, vaikka kuppia olisin voinut kallistaa hiukan hillitymminkin 😀

Juhannusta vietimme täällä mökillä. Ystävämme saapui torstaina iltapäivällä Nelli-koiransa kanssa. Päätimme keitellä ”tervetulokahvit/teet” ja juoda ne ulkona. Ja niinhän siinä kävi, että istuskellessamme alkoi vesisade, joka kestikin koko illan. Tein grilliin täytettyjä tomaatteja, sisälle juustoraastetta ja valkosipulia sekä ympärille pekonisiivu. Ystävä teki puolestaan pekoni-aurajuusto-herkkusieniä. Lisukkeeksi vihersalaattia ja perunanyytistä perunoita. Avokki lämmitti saunaa. Saunominenhan sopi sadesäähän loistavasti. Pulahdimme pariin otteeseen lammessa, aikas vilakkaa vettä 😀 Puolilta öin kömmimme jo unille.

Viideltä paistoi upeasti aurinko ja kesäaamu näytteli parhaita puoliaan

Emme sentäs noin aikaisin nousseet ylös. Aurinko paistoi vielä aamupäivälläkin, joten päätimme nauttia aamupalan lammen rannalla. Aurinko lämmitti mukavasti, mutta kylmä tuuli muistutteli koleudesta. Avokin höylätessä ulkopöydän ja siistiessä pihaa me naiset valtasimme keittiön. Leivoin raparperipiirakan, valmistettiin salaatti, perunanyytti, valkosipulikermaviilidippi. Kokkailun jälkeen olikin mukava nautiskella vähän ulkoilmasta. Sää oli pilvistynyt, mutta onneksi vettä ei satanut.

Nelli

Janoinen Otto

Harmaakuono mielipuuhassaan

Panoraama pihapiiristä

Alkupaloiksi grillasimme maissia, joka olikin minulle positiivinen yllätys. En ole aiemmin syönyt grillattua maissia, joka on riittävän kypsä. Kiitos Maijalle tästä positiivisesta makunautinnosta. Pääruokana naudanpihvit, perunaa ja salaattia. Pihvit olivat mureita, joten aattoillan ateria oikein herkullinen. Aterian jälkeen avokki valmisteli kokkonuotion. Sateettomasta illasta piti ottaa tietysti kaikki mahdollinen irti, joten kokko tulille ja nautiskelemaan.

Nuotiolla istuimme pitkään, Maijan kanssa yli puoli kuuteen eikä avokkikaan paljoa aiemmin unille vetäytynyt. Juttua riitti laidastalaitaan, naurua ja välillä vähän vakavampaakin asiaa. Aamuyön lintukonsertti oli upea ja mikä parasta juhannusyönä ei satanut vettä! Jossain vaiheessa myös omamme karvakuonot halusivat sisälle uinumaan

Arvatakin saattaa, että seuraava päivä meni oleskeluun. Toisaalta sade palasi ja ulkona ei pystynyt mitään tekemäänkään, joten mikäs siinä relaillen univeloissaan. Kirjan kuuntelua ja pitkästä aikaa neulomista. Neuloin frillahuivin. Näky olevan vielä huivilankaa lankojen joukossa, ja vaikka moinen hörhellys ei oikein enään nappaa päätin neuloa langat valmiiksi töiksi ja lahjoittaa johonkin hyväntekeväisyyteen. No en ole koskaan itse frillahuiveja pitänytkään, mutta alkuun niitä oli ihan hauska tehdä. Nykyään tuntuu vähän turhan yksinkertaiselta. Ainoa mikä haastaa on langan kierukkeelle meneminen ja se on rasittavaa. No joka tapauksessa tuolloin lauantaina huivin neuloin äänikirjaa kuunnellen.

Julkaistu

Lomaviikko mökillä

Naisten kympillä haaveilin lampeen pulahtamisesta ja ihanasta kesäisestä mökkiviikosta, tosin sääennustus viilenevästä säästä kummitteli taka-alalla. En kuitenkaan osannut kuvitella miten kylmäksi ilma lopulta heittäytyi. Vielä maanantaina keli oli kohdallaan, vaikka viileä tuuli muistutteli tulevasta ennusteesta. Matkaan teepaidassa ja shortseissa.

Multasormesta tomaatin, mansikan ja sireenien taimia, oksasakset, kehäkukan siemeniä, muurahaismyrkkyä jne. Eräästä kukkakaupasta löydettiin iso miljoonakelloamppeli, mutta mistään ei herneen siementä. Onneksi sitä oli äidillä loppujenlopulta riittävästi. Ruokakaupan jälkeen mökille, yes!

Koska emme varmaankaan ikinä kasva aikuisiksi tai liian vanhoiksi pelleilemään vedessä äidin silmiin oli osunut Honkongissa aikuisten uimatuolit joilla voi vedessä kellua. Keskellä reikä, joten persaus kyllä kastuu väkisinkin. Pitihän tuoleja päästä testaamaan. Pumput ei vörkkineet, joten meni puhallushommiksi 😀 Lopulta istuimissa oli riittävästi ilmaa, joten pikinit ylle ja lampeen. Äidiltä karkasi istuin heti alkuunsa, joten joutui uimaan keskelle lampea. Pintavesi oli ihanan lämmintä, mutta syvemmältä hyisen kylmää lähteiden takia. Ei omanikaan tuoliin meno ensikerralla sujunut, joten uimasilleen minäkin. Lopulta kuitenkin istuimme tuoleissa ja kelluimme lammessa iloisina. Koirat uivat huolestuneina luoksemme, mutta palasivat kehotuksesta takaisin rantaan. Ja tottahan toki meidän ollessa lammessa aurinko meni pilveen ja viilenevä tuuli yltyi. Pakkohan se oli pois vedestä tulla ennen kuin vilustuisimme. Hauskaa oli ja jonain hellepäivänä (kyllähän sellaisia tänäkin kesänä vielä tulee) aion tuolin kanssa lilluskella lammessa pidempäänkin 😀

Ruuaksi valmistimme lohta uunissa, pannulla pekoniin kiedottuja parsoja ja lisukkeena vihersalaattia. Veimme ateriamme ulos lammen rantaan, jossa söimme ja nautimme kesästä. Istuimme pihalla auringon laskuun hakien lisää vaatetta, jotta tarkenimme. Lopulta oli kuitenkin tunnustettava tosiasia kylmenemisestä ja painuttava sisälle.

Ja olihan järkytys melkoinen herätessämme tiistaipäivään; taivas harmaa, asteita vaivoin kuusi, vesipisaroita ripsi lammen pinnalle, lampi höyrystyi ja kylmä tuuli puhalsi. Olihan ennusteet nähty, mutta silti… En olisi ikinä uskonut tuollaista kylmenemistä, mutta niin siinä vain kävi. Aamupalaa syödessämme harmitus oli melkoinen. Lähdimme kuitenkin pihapuuhiin säätä uhmaten. Maastohousujen alle merinovillapitkikset, takin alle villatakki jne… Ja kyllähän hetkellisesti tuli lämminkin kun käänsimme yrttimaan. Aiemmin siinä kasvoi kukkasipuleja, mutta voikukat olivat vallanneet alueen. Jouduimme kääntämään aika syvältä asti, jotta saimme mahdollisimman paljon myös juuria pois. Äiti rikkoi maata pikkulapiolla keräten juuria minun pehmittäessä maata isolla lapiolla. Maa saatiin käännetyksi. Saatiin myös istutettua mökin seinustalle kuusi isoa tomaattia sekä kolme mansikkaa. Lisättiin kanan paskaa mullan alle ennen uutta multaa. Herra Harmaakuonoahan paska kiinnosti ja koko ajan sai olla tarkkana ettei menisi tonkimaan multaa. Mutta tomaatit ja mansikatkin tuli istutettua sateisuudesta ja kylmyydestä huolimatta.

Sateen yltyessä oli pakko luovuttaa ja lähteä sisälle äiti ristikoiden pariin ja minä tietokoneelle. Siinä pirtin pöydän ääressä istuttiin turhautumisen hiipiessä mieliimme. Päivä kuitenkin kului kohti iltaa meidänkin ruokaillessa broilerfilepihvejä ja edellispäivän salaattia. Äiti keitteli raparperikiisselin ja viettelimme rauhaisaa mökkipäivää.

Keskiviikkona säätilassa ei muutosta, tuuli oli vielä kylmempi ja joka paikka märkänä. Uhmasimme kuitenkin taas säätä ja lähdimme pihapuuhiin. Kannoimme multaa kukkapenkkiin kottikärryjen ollessa hajalla, putsailin omenapuiden ympäriltä heinikkoa sirpillä äidin puuhatessa vessapolun vierellä olevaa kukkapenkkiä, jonka olin jo aiemmin lapiolla pehmittänyt. Sirppipuuha oli todella kylmää, sillä hanskat kastui heti läpimäriksi. Ilman hanskojakaan ei tarennut ja toisekseen nokkoset olisivat polttaneet. Lopulta luovutin ja lähdin sisälle lämmittelemään äidin jäädessä kylvämään siemenet kukkapenkkiin. Takkaan tulet edellisillan tapaan ja rentoa oleskelua.

Avokin tultua valmistimme aterian: italialaisia siigliperunoita nyyttiin, pannulle ahvenia ja uus salaatti. Syötyämme vain rentoilimme odotellessa saunan lämpiämistä. Itse asiassa uhmasimme säätä jälleen istuskelemalla kuistilla lämpimästi pukeutuneina 😀 Saunoimme ajan kanssa avokin ja äidin uskaltautuessa uimasilleenkin. Itse jäin liian pitkäksi aikaa laiturin päähän suunnittelemaan pulahdusta, jäi pulahtamatta 🙁 Ihana ilta rakkaiden keskellä. Vasta ennen kolmea kömmimme unille 🙂

Eipä seuraavana aamunakaan säässä ollut tapahtunut muutosta, päivän aikana hiukan lämpeni ja päästiin jopa kymmenen asteen yli. Puimme lämpimästi päälle ja lähdimme istuttamaan sireenit. Avokki kaivoi kuopat ja me raahattiin äidin kanssa multaa istutuspaikalle äidin samalla katsoessa, että sireenirivi tien viereen tulee suoraan. Kuvassa pilkottava Ikean sininen kassi oli ihan kätevä mullan kannossa. Äiti ei isoja kuormia selkänsä takia voi kantaa, joten toimme multaa yhdessä.

Sireenit saatuamme istutetuksi lähdin keittämään alkukeitoksi bataatti-porkkanakeittoa samalla kuvia lähetellen kuvailua varten kaverilleni. Avokki ryhtyi tekemään yrttipenkkiin aitaa, jotta koirat eivät tassuttelisi mullassa.

Ruuan puolella kalateemalla jatkettiin. Alkukeitoksi bataatti-porkkanasosekeittoa ja pääruuaksi edellispäivän salaattia ja paistettuja silakoita. En ole mikään suuri silakan ystävä, mutta nyt olivat herkullisia. Ja mikä huipuinta, SADE oli TAUONNUT! Lähdimme vielä puuhastelemaan ulos, kannoimme peltisangoilla multaa yrttimaahan avokin kanssa äidin minua opastellessa. Koirat seurasivat tuttuun tapaan touhujamme tarkasti. Harmaakuono oli erittäin likainen pyörittyä märässä maassa, vanhus oli myös todella väsynyt. Suihkutuksen jälkeen pappa pääs ansaituille unille sisälle. Mekin aloimme hiipua edellisyön valvomisesta ja päivän puuhista. Suihkuun, iltateetä ja unille 🙂

Voitteko uskoa perjantai oli sateeton päivä ja selvästi aikasempia päiviä lämpimämpi, yes!!! Ehkäpä se kesä tulee sittenkin takas. Kylvimme siemenet (avokin levitellessä multaa perunamaalla) yrttipenkkiin, joten nyt odottelemaan satoa. Kylvettiin pinaattia, basillikaa, sitruunamelissaa, rukolaa, tammenlehtisalaattia, persilliaa, hernettä ja ruohosipulia.

Minun mennessä sisälle valmistamaan ruoat grillauskuntoon äiti ja avokki häärivät perunamaalla ja marjapuskissa putsaten niiden juuret ja siistien aluetta muutenkin. Minä kokkasin täytettyjä paprikoita. Puolitin paprikat ja sisään jauhelihaa, pinaattia ja fetaa. Jauheliha maustettu sipulilla ja valkosipulilla. Tein myös peruna- ja bataattinyytit grilliin. Leivoin raparperipiirakan. Käytin vaniliarahkaa taikinaan ja piirakan päälle. Antoi todella hyvän maun, kiva lisäsäväys herkkuun.

Asteita 15-16 ja päätimme syödä ulkona 🙂 Ja kyllä se ruoka maistuukin ulkona aina niin herkulliselta 😀 Iltaa jatkoimme nuotiolla istuskellen. Keitimme maitokaakaot mihin tiraus rommia ja maistelimme leipomaani piirakkaa. Myös Harmaakuono nautiskeli nuotion lämmöstä auringon laskun aikoihin. Aika pian herra hiipi kuistille sen näköisenä, että menisin nukkumaan tuonne sisälle. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut. Vanhus on halunnut olla siellä missä muutkin, mutta nyt ilmeisesti väsy alkaa painamaan 🙁 Harmaakuono teki samoin seuraavana iltanakin. Eipä mekään kovin pitkään jaksettu nuotiolla istuskella, joten hipsimme unille ennen puolta yötä.

Oih, ja taas vähän lämpimämpää kuin edellispäivänä ja enemmän aurinkoakin :D:D Maustettuani kaslerpihvit punaviinillä, karhunlaukalla, chilillä ja mustapippurilla liityin perunamaan viimeistelyyn mukaan. Ja tottakai perunamaalle tarvittiin vielä lisää multaa. Eipä sitten muuta kuin 20 litran sanko kantoon täynnä märähköä multaa 😀

Ja vielä tarvittiin vako perunamaalle ennen kuin päästiin istuttamaan imageanchor=”1″ >

Potut maahan

Välipalastelun jälkeen avokki ajeli nurmikon äidin ja mun pestessä saunan. Nokea oli aika paljon, mutta nyt meillä on taas ihanan puhdas sauna. Kannatti meikäläisen kontata lattiatkin :D:D Ja tottahan nyt putopuhtoiseen saunaan piti vihdat saada. Lähdimme äidin ja koirien kanssa etsimään koivun oksia ja löytyihän niitä 😀 Voitte vaan tuoksutella mielissänne miten ihanalta ja kesäiseltä koivut tuoksuivat ja miltä tuore vihta tuntui iholla saunoessamme. Lehdethän irtosivat herkästi ja siivo saunomisen jälkeen melkoinen, mutta se tunne ja olotila oli sen arvoista. Vihtomisen välillä kävimme pari kertaa lammessa pulahtamassa ja nyt minäkin uskalsin, eikä se niin hirveän kylmää ollutkaan 🙂 Vielä saunan jälkeen istuimme kuistin edustalla tyynestä kesäyöstä nauttien. Vasta ennen kahta iltapalalle ja nukkumaan.

Ennen ruokaa (pihvit, perunat ja salaatti) äiti napsi valokuvat aikaansaannoksistamme 🙂

Miljoonakello

Sireenirivi (päissä unkarin sirenitja keskellä neljä isabella sireeniä)

Tomaatit ja mansikat

Äidin ihailemat kukat tien varressa

Söimme taasen ulkona nyt jo auringonkin paistaessa ihanasti. Kesä taitaa tosiaan olla tulossa takaisin 😀 Avokki hoiti pihvien grillauksen kuten aina, herkullista tuli tälläkin kertaa. Mureaa hyvää lihaa, maustaminenkin onnistui ja itse grillaus.

Sunnuntaina sää vain parani ja nyt tarkeni jo taas shortseissa ja teepaidassa. Hiukan sieluun sattui kun piti lähteä kaupunkiin. Täällä kuitenkin luvassa taas monta mukavaa juttua ystävien kanssa, joten eipä tämä kaupunkilaiselokaan hassumpata ole. Ja onhan niitä töitäkin tehtävä :D:D Mökin siivous, äidin valmistamat munakkaat ja kotimatkaan…

Ja jos joku jaksoi kahlata tämän postauksen loppuun asti pääsee näkemään kuvat mökin uudesta keittiöstä. Valitettavasti kuvat eivät kovin onnistuneet, koska ikkunasta tulviva valo ei vaan kuvissa toimi. Tiskipöydän yllä oleva hylly erottunee aika heikosti, mutta ehkäpä näistä jonkinlaisen käsityksen saa??? Pari ystävääni pyysi kuvia keittiöstä, joten tässä: