Julkaistu

Treenikuulumiset – pt-treeni, spinning, ratsastus

Otsikossa vain osa viikonlopun kuulumisista ja siksipä tämä kirjoittaminenkin on jäänyt tähän iltaan.

Perjantaina minulla oli toinen pt-treeni Jannan kanssa. Lähdin heti yhdeksän jälkeen kotoa, jotta olisin salilla hyvissä ajoissa ja pitihän aikaan laskea pieni eksymisvara. Otto opasti kuitenkin hienosti. Haahuili aavistuksen portaiden haussa ja yhden suojatien merkkaamisessa. Näytti Vidaa ennen olevan oven, mutta oikea ovikin löytyi. Otto toimistohuoneeseen odottamaan ja minä pukuhuoneeseen vaihtamaan kamppeet. Crosstrainerilla lämmittely. Nyt pääsin säätelemään itsenäisesti vastusta, koska merkkasimme kosketusnäyttöön kohopallukoin kohdat mistä laite menee päälle, mistä vastus vähenee ja mistä lisääntyy. Onneksi laite piippaa aina kosketusnäyttöä painaessa, joten saan infon siitä, että painallukseni on mennyt perille. Jätimme pollukoita salille, jos syystä tai toisesta ne irtoavat laitteesta, saadaan laitetuksi uudet 😀 Poljin lämmittelyn kolmosella ja nelosella. Taisipa lopuksi käydä vitosellakin. Lämmittely oli edelliskertaa rankempi. Käytiin oikea asento taasen läpi. Jalkaterät suorassa, lantio vähän eteen, rinta samoin. Ei saa kuitenkaan ylikorostaa. Väsyn hiipiessä helposti ryhti romahtaa eteenpäin ja sitä pitäisi tietenkin välttää. Lopussa pidin kiinni sykekahvoista ja syke pyöri 166-171 välillä.

Lämmittelyn jälkeen menimme vaakajalkaprässille ja tein 52 kilolla sarjoja. Maanantaina arastelimme painojen kanssa, sillä vastus jäi 39 kiloon. Teimme myös yhdellä jalalla. Maanantaina vastusta oli 11 kiloa + lisäpainot tai paino. En muista 🙁 Nyt teimme 18 kilolla.

Vatsaprässi ei taida olla tälläsen pätkän laite. Kun penkki riittävän korkealla, jotta rintaa vasten tuleva liukuva pötikkä ei ole kurkussa, enään ei yletä jalat kunnolla lattiaan. Jos jalat piti tukiraudan alla, liike tuntui eniten nivusissa.

Ylätaljalla teimme vetoja eteen kahdella eri vetimellä. Nyt en muista oliko 32 kiloa paino jolla liikettä tein. Kahvalla, jossa tulee huomattavasti kapeampi ote vastusta pudotettiin. Lisäksi tein painoilmakiertolaitteella parit sarjat. Lähdimme 20 kilosta päätyen 30 kiloon. Tässäkin hartiat nousivat korvia kohden, joka tuntui olevan koko treenin riesa. Onneksi Janna ahkerasti muistutteli siitä, että hartiat alas. Eipä jalkaprässissäkään hartioiden jännityksestä apua jaloille ole. Lopuksi vielä matolla alavatsoja luttana palloa ja kuminauhaa hyödyksi tai pitäisikö sanoa apua käyttäen. Pallo polvien väliin ja jalat kohden kattoa polvista 90 asteessa ja vienti ylös jaliikettä pää-jalka -suunnassa edestakaisin vatsoja käyttäen. Kuminauhalla liikkeeseen saadaan lisätehoa. Toisessa liikkeessä jalat suorana ylös ja sellainen jännä ”kiepautus” vuoropuolin. En osaa liikettä selittää, koska en varmaankaan saanut sitä täysin onnistumaan itsenäisesti. Janna kyllä ohjasi jalkoja, joka oli hyvä, jotta saisin liikkeen oikeasta muodosta kiinni. Treeni jatkukoon. Lopuksi loppuverryttely crosstrainerilla.>br>
Suihkun jälkeen kotimatkalle, joka ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Alkuun sujui hyvin aina alikulun hakuun asti. Otto pyöritti eräällä aukiolla ja lopulta kulkeuduimme toiseen alikulkuun ja jollein sillalle, jonka jälkeen tamperelaismies kyseli tarvitsisinko apua. Vieraspaikkakuntalaiselle haastetta päivään. Onneksi tavoitin tuttavan, joka sattui juuri olemaan kulmilla ja löysikin meidät hetken hakemisen jälkeen. Kotiin päästiin ja syötyäni vähän salaattia lähdin ostoksille Itikseen. Illalla Vain elämää ja koomailua.

Oli mahtavaa taas treenata ja tälle päivälle sovitun treenin jouduin perumaan. Se harmittaa hirmuisesti, etenkin kun tiedän etten tällä viikolla ehdi parhaalla tahdollakaan ja ensi viikollakin aikasintaan torstaina. Nyt tuli kuitenkin enemmän tuntemuksia, mutta todella jälkijättöisesti. Lauantaina olin Tikkurilan Fressissä Hyvinvointipäivän ilmaisspinnutunnilla. Henna sijaisti, joten mehän mentiin ihan neljän hengen voimin mukaan. Tuolloin jalat tuntui aavistuksen väsyneiltä ja alku sujui treenistä takkusasti. Kropan lämmettyä treeni ei painanut enempää. Jalkojen väsymys tuntui treenin jälkeen taas kotona portaissa. Ja vitsi miten hirmuisesti Henna on kehittynyt, on valtavan hyvä ohjaaja. Oikeesti asijantunteva, reipas, selkeä sanainen, innostava, sopivat musiikit jne. MIeletön nainen! Ja mikä parasta hänestä aistii rakkauden ohjaamiseen innon spinningiin, wauh! Siinä oli hienoa polkea taas. Päivä lähti mukavasti käyntiin, ja se jatkui mukavissa merkeissä Lauran kanssa käsityöpuuhissa. Laura auttoi lankasotkun setvimisessä ja paperilankojen kerimisessä. Herkuteltiin aamulla leipomaani puolukkapiirakkaa ja vielä ennen Lauran kotiin lähtöä hieroin hänet. Koirien temmellystä oli mahtavaa seurailla käsityötohinoiden ohella.

Ilta jatkui ystäväpariskunnan luona hölpöttäen mukavia, syöden kana-cesarsalaattia, nauttien punaviiniä. Kello riensi ja kotona oltiin vasta pikkutunneilla. Olipahan oikeasti huippumukava lauantai kera ystävien. Kiitos kaikille asianosaisille.

Eilen tihkusateisena iltapäivänä vietimme hevosen selässä mukavan tunteroisen. Ratsastin Pipsalla. Etukönötystä oli jonkin verran ja jäykkyyttä yläkropassa. Lettu kiinnitti jäykkyyteen huomiota, mutta jospa seuraavalla kerralla olisin taas rennompi. Tehtiin tunnin aikana paljon samoja harjotuksia, pysähdyksiä, hidas käynti, nopea käynti, hidas töltti, nopea töltti, töltistä raviin, ravista tölttiin jne. Ja päästiin myös laukkaamaan. Ja nyt minäkin muutaman laukan noston jälkeen uskaltauduin laukkaamaan koko kierroksen. Pipsan laukka on kaameahko, mutta selvisin. toiseen suuntaan laukatessa hevonen meni välillä ravia ja jotain ihan omia kuvioitaan. Se tuntui vähän hätkähdyttävältä, mutta ei onneksi jättänyt pelko oloa tai epävarmuutta. Aion laukata seuraavallakin kerralla :D:D Sitä ihanuutta on luvassa sitten taas parin viikon päästä, yes!

Mutta niistä jälkijättöisistä tuntemuksista Jannan vetämän treenin jälkeen. Tänään olen kärsinyt jonkin verran olkavarsien, lapojen ja lapojen välin treenikivusta, tai ehkä jumiudesta. Olen ihmetellyt asiaa avokille. Yleensä treenikipu tulee vuorokausi-kaksi treenin jälkeen pahimmoilleen, mutta nyt kävi näin. Toisaalta tiedän hartiaseutuni olevan muutenkin jumissa ja ehkä hienoinen stressi tuo osansa. Avustaja-asia on edelleen auki ja nykyinen sairauslomalla. Mutta kyllä kaikki vielä järjestyy ja kaikki asiat hoituu. Eilisiltana sain hoidettua verkkopankissa e-laskut ja sähköpostiin tulleet laskut. Paperiset tuossa vielä odottaa. Tänään saimme tuttavalta apuja, jotta päästiin tekemään pankkiin firman tilitys jne. Ja uskon ystäväpiiristä tarvittaessa apuja löytyvän ettei asiat jää roikkumaan. Silti vaan alitajunnassa stressikertoin kohoilee, hartiat ja ehkäpä myös vatsa kertoo sen. Huomenna kuitenkin Oton kanssa täydennyskoulutuskurssille. Toivottavasti löydetään PALJON vesilätäköitä ja päästään löytämään vesi-inhoon apuja kouluttajan ohjauksessa.

Julkaistu

Yhdeksän vuotta

Ei auta, vääjäämättä lähestyy päivä milloin avustajani jää mammalomalle. Olen toki tiennyt jo pitkään asiasta, mutta tänään asia todella konkretisoitui sopiessamme avustajan viimeisestä työpäivästä ennen tuota hänen äitiyslomaa ja mahdollista hoitovapaata. Kuuden viikon päästä 14.11. hän on sen viimeisen päivänsä töissä, ja sehän tarkoittaa, minun on aloitettava sijaisen metsästys.

Minulla on ollut avustaja miltein 11 vuotta. Asuessani Espoossa en henk.koht. avustajaa hakenut. Muutettuani tänne Vantaalle 2003 hiljalleen pään sisällä virisi ajatus avustajasta. Siihen asti olin ajatellut, että en ole tarpeeksi vammainen avustjaa käyttämään, ja että olen niin itsenäinen etten tarvitse avustajaa, että on tosi noloo jos mulla on avustaja.

Onneksi kasvoin ja tulin järkiini, sillä avustajasta on ollut suuri apu monessa asiassa. Nyt ei tarvitse miettiä kenen kanssa täyttäisi lomakkeita, kuka lähtisi vaateostoksille, saanko apua ruokakaupassa, kuka lukisi postit jne. Tuon huomasin hyvin pian aloitettuani hommat ekan avustajani kanssa. Samaisena talvena löysin spinningin ja avustajani ansiosta treenaus onnistui julkisella kuntosalilla. Pääsin vaateshoppailuille ajan kanssa, laskujen maksamiset yms. hoitui kätevästi. Työsuhde kesti puolisen vuotta, jonka jälkeen oli edessä uuden avustajan etsintä ensinmmäisen lähtiessä opiskelemaan. Edessä oli taasen monta puhelua ja haastattelua ja valitsinkin mielestäni sopivan. Hänen aloitettuaan emme kuitenkaan oikein löytäneet yhteistä säveltä eikä aikataulummekaan osunut yksiin, joten kolmen viikon päästä etsintä taas jatkui. Taas hakemuksien vastaanottoa ja puheluita. Sain soittoja hyvin erilaisilta ihmisiltä ikähaarukka 16-70, masentuneesta yksinäiseen, eläkkeellä olevasta liikunnan opettajasta Savossa asuvaan jne. Jossain vaiheessa otin taas haastateltavaksi muutaman ja löysinkin naisen, jonka kanssa työsuhde kesti vuoden päivät. Hän siirtyi syksyllä 2005 toisiin töihin ja minulla rumba alkoi taas alusta.

Muistan, että kutsuin neljä haastatteluun ja haastatelluista kaksi nousi ylitse muiden joidenka välillä pähkäilin pitkään. Minuun teki kuitenkin suuren vaikutuksen Aa:n oma-aloitteisuus ”sä varmaan haluat tietää minkä näkönen olen ja miten pukeutunut”. ja niin hän kertoi vaatetuksestaan ja ulkonäöstään. Muistan haastatelleeni Aa:ta illalla seitsemän jälkeen tultuani kymmenen kilsan lenkiltä. Mietittyäni päätin ottaa hänet ja lokakuussa 2005 Aa aloitti työt minulla. Ja siitä on nyt tuo yhdeksän vuotta. Siihen on mahtunut paljon, ollaan koettu kaikenlaista yhdessä. Nyt elämä kuljettaa meitä eri suuntiin ja on tullut aika milloin tiedän hänen jäävän työstään pois. Olen oppinut luottamaan hänen makuunsa minulle vaatteita ostaessamme, luotan hänen värisilmäänsä, arvostan hänen taitoaan sisustusasioissa, kotimme on meidän näköinen. Hän on äärimmäisen tarkka paperitöissä, laskuissa, lomakkeiden täytössä jne. Koska ajattelemme ruuasta samaan tapaan (lisäaineettomuus ja luomu) ruokakaupassa käynti on ollut mukavaa. Olemme vuosien varrella tehneet muutaman matkan ja käyneet erilaisissa tapahtumissa.

Meillä on ollut pitkään aikaa ja tottakai syvä luottamus on tullut pikkuhiljaa. Nyt tuntuukin suorastaan pelottavalta ajatus ajasta milloin hän ei ole työssään. Kun lähden ostoksille kehen voin luottaa, kun haluan täytettävän lomakkeita, hoitaa firman asioita, voinko luottaa? Avustajallahan toki on vaitiolovelvollisuus, mutta silti… Ja nyt minun on aloitettava sijaisen metsästys-puhelinrumba, haastattelut. Huoh! Osaanko valita oikein?

Aikaisemmilla kerroilla minulla on ollut ilmoitus Mollin sivuilla. Tänään kirjoitin ilmoituksen Facebookiin ja kaverini ovatkin ilmoitusta mukavasti jakaneet. KIITOS! Sainkin jo ensinmmäisen yhteydenoton ja niin toivoisin sopivan henkilön löytyvän ilman Mollin sivuja. En millään haluaisi koko laajuudessaan hakurumbaa käydä läpi, mutta ehkä se on pakko. KATSOTAAN!

Tottakai olen tiennyt ettei Aa minua avusta mailman tappiin, ja olen tiennyt myös, että uuden avustajan etsiminen tuntuisi pelottavalta. Olen onnellinen heille tulevasta perheenlisäyksestä ja sydämestäni toivon heille kaikille kaikkea hyvää. Ja tottakai toivon ettei Aa katoa kokonaan elämästämme palasi hän lomiensa jälkeen takaisin tai ei minulle töihin. Meillä on kuitenkin niin pitkä yhteinen jakso elämässämme ettei se saa kadota vain siihen ettei saa aikaiseksi pitää yhteyttä. Hän on ollut minulle ja meille tärkeä vuosien ajan ja tulee varmasti olemaan sitä jatkossakin. Voipi olla ettei ilman kyyneleitä selviä hänen viimeisestä työpäivästään, siltikin onnea ja rakkautta vauvan kanssa toivon isolla sydämellä.

Julkaistu

Luukuulokkeet

Eilisaamuna Oton kanssa kävellessäni minusta tuntui, että kesä on ohi ja syksy alkamassa. Onhan elokuu jo loppupuolellaan, joten ehkä tunne on aivan oikea, vaikka sunnuntaina pyöräilimme Porvoosta upeassa aurinkoisessa ja lämpimässä kesäsäässä. Aamu tuoksui syksyltä ja syystuuli puhalteli ympärillämme ja lisää syksyn merkkejä oli luvassa kokousten alkamisestapäätellen. Istuin kolmituntisessa Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa, joten kyllähän yhdistystoiminnan viriäminen on selvä syksyn merkki 🙂

Kokouksen jälkeen piipahdin Näkövammaisten keskusliitto Ry:n Apuvälinemyymälässä Aviriksessa, sillä olin kuullut sinne tulleen myyntiin ns. luukuulokkeet, joita on kehuttu esim. kaupungilla liikuttaessa ja navigaattorohjelmia käytettäessä esim. iphonella. Aviriksen verkkokaupan sivuilla kuulokkeista sanotaan:
”Aftershokz Sportz M2 -kuulokkeet ovat ns. luukuulokkeet (bone conduction), jotka eivät tule korvien päälle, vaan asettuvat aivan korvien eteen leukaluiden päälle. Tästä ääni kulkeutuu kallon luiden kautta sisäkorvaan. Luukuulokkeet eivät siis peitä muita ympäristön ääniä, joten käytettäessä ne ovat perinteisiä korville tulevia kuulokkeita turvallisemmat.
Langalliset Aftershokz Sportz M2 -luukuulokkeet on varustettu mikrofonilla, joten niitä voidaan käyttää handsfree-laitteena matkapuhelimen kanssa. Kiinnitysklipsillinen äänenvoimakkuuden ym. ohjausyksikkö on kiinni kuulokkeiden johdossa. Pakkauksessa USB 2.0 -kaapeli ohjausyksikön lataamista varten. Ohjausyksikön toiminta-aika 12 tuntia, latausaika 3 tuntia.
3,5 mm standardiliitäntä
Kuulokkeet ovat väriltään mustat oranssein tehostein
Mukana säilytyskotelo”

Kuulin luukuulokkeista ekan kerran viime talvena ja kiinnostukseni heräsi jo silloin. Epäilin kuitenkin vaikuttaisiko otoskleroosi korvissani äänen kulkeutumiseen ja yli sadan euron hinta myös vähän hirvitti – kuulokkeista. Tuolloin niitä ei saanut myöskään Suomesta.

Nyt kun olin joka tapauksessa Iiriksessä (palvelu- ja toimintakeskus) oli hyvä tilaisuus käydä Aviriksessa testaamassa kuulokkeet, ja koska testaus osotti mun kuulokkeilla kuulevan, ostin sellaiset. Vielä ei paljoa käyttökokemusta ole. On ollut melkoiset sadepäivät, joten ollaan tyydytty tavallisiin tuttuihin lenkkeihin. Eilisiltana piti tietysti niitä kotosalla testailla. Toinen lisälaite minkä Iphoneen haluaisin (kuulokkeita toki voi käyttää muissakin laitteissa) on erillinen näppis. Kosketusnäytöllä kirjoittaminen on turkasen hidasta ja vaivanloista. On olemassa ohjelma mbrail, jolla voit kirjoittaa pistekirjoituksella näytölle. Olen sitä jonkin verran testaillut, mutta kärsivällisyys on loppunut monta kertaa. Huomenna olen menossa ostamaan ulkoiluhousuja, saas nähdä hipsinkö myös näppiksiä myyvään kauppaan…

Nyt kun helteet ovat loppuneet molemmat koirat ovat piristyneet hurjasti. Oton kävely on reipastunut ja päivä päivältä on tarvinnut vähemmän ja vähemmän poikaa kannustaa, hoputtaa kulkemaan reippaasti. Nyt iltalenkki meni ihanalla tempolla. Lisää sellaisia jookos Otto! Harmaakuonon virkistyminen ilahduttaa erityisesti. Nyt herra on innoissaan ja jaksaa myös tepsuttaa reippaasti kulkien. Pientä harmia on, Harmaakuonon ihotulehduksen jäljiltä oleva läikkä elää omaa elämäänsä välillä kuivahtaen ja pienentyen, välillä taas kostuen ja aueten. Raivostuttavaa, täsmälleen samaa mitä viime syksynäkin. Lisäks Otolla lievä silmätulehdus ja korviin saatiin hiivan estolääkitys aamulla lääkärissä käydessämme. Mutta kaikenkaikkiaan meillä menee mainiosti, joten on hyvä pujahtaa kirjaa kuuntelemaan ja unille laitettuani ensinmäistä kertaa koiran silmiin silmävoidetta. Sanoisin ettei sokkona ihan niitä helpoimpia juttuja. Tunnustelet missä silmä on, avaat luomet erilleen ja koetat saada voiteen alaluomen sisäpuolelle. Toivotaan, että jotain todella menee oikeaan kohtaan. Arvatkaa vaan pyydänkö aina näkevän apuja kun se on nyt viikon aikana mahdollista? Korvien putsaus ja lääkitseminen on tuttua Harmaakuonon korvatulehdusvuosien ajoilta, joten korvan hoitamiseen luotan itseeni ja toimintaani. Silmät jännittää.

Julkaistu

Hiipuvat helteet – rela viikonloppu

Superhelteet ovat ohi ja nyt saimme nauttia normikesälämmöstä, jossa jo syksyn tuoksahdus/tuulahdus. Lammen vesi viilenee hyvää vauhtia, lähteistä pulppuaa kylmää vettä auringon lämmittäessä pintaa edelleen häviten päivä päivältä yön viileydelle. Pimeä aika pitenee ja yöt viilenee, syksy hiipii vakain askelin superhelteet työntäen pois. Nyt viikonloppuna ei ole ollut läkähdyttävän kuumaa ja pihalla on jaksanut touhuta. Avokki raivannut rikkaruohoja, poimittu yhdessä nelisen litraa karviaisia, siistitty kasvimaata jne. Karviaisten poimiminen on kyllä hidasta piikkien takia. Ja tutustuinpa vattupuskaankin, jossa piikkejä vielä tiuhempaan. Ymmärrän hyvin etten löydä vapaaehtoisia vadelmien kerääjiä, vaikka kuinka houkuttelisin. Vadelma oli levittäytynyt nimittäin karviaispensaaseen 😀 ja multa meinas palaa pinna marjoja etsiessäni repivät, pistävät piikit. Nyt kuitenkin pakkasessa on talveksi myös karviaisia, ihanaa.

Oman maan antimia laitoin eiliseen salaattiin, tammenlehteä, rukolaa ja herneitä. Herne on tosi kuivunutta ja sato jääkin aika heikoksi. Tomaatit ei vielä kypsiä. kuukausimansikasta herkuteltiin eilisiltana satoa. Eilen savustettiin proilerfilepihvejä joita salaatin kanssa syötiin. Avokin lämmittäessä saunaa innostuin neulomaan valokranssiin neulepäällistä, joka on päättelyä vaille valmis. Ennen saunaa lähdimme lenkille. Tie oli välillä aika möykkelikköä ja etenkin alkumatkasta Otto opasti varovasti hitaalla vauhdilla, varmuuden lisääntyessä vauhtikin onneksi parani. Harmaakuono paineli avokin kanssa edellä kuulemma hihna kireällä. Vanhuksella menohalut hurjat hännän heiluessa pystyssä. Käveltiin 4.6 km/55 min ja lenkin jälkeen pulahdus lampeen. Siitä olikin ihana aloittaa saunominen. Vissyä, lammessa pulahtelua ja saunomista… Ah! Ja vielä puolilta öin reilu tunti nuotiolla.

Tänään karviaispuskassa oltuamme oli ihana pulahtaa lampeen kuten eilenkin pihapuuhastelun jälkeen. Kävinpä nyt illalla vielä toistamiseen polskimassa. Alun perin oli tarkoitus lähteä vielä lenkille, mutta avokin allergialääkeväsymys sai lenkin siirtymään toiseen hetkeen. Neuloin päällistä kuunnellen kirjaa Kadonneet lapset ja perkasin karviaiset. Reilu viikko sitten poimin, perkasin ja pakastin pari litraa mustaherukoita. Punaherukoita tuli niin vähän, että ne popsittiin jo aiemmin jäätelön kanssa. Ruuaksi valmistin jauhelihalla, sipulilla, valkosipulilla ja juustolla täytettyjä paprikoita, jotka grillattiin. Ihanaa syödä ulkona. Toivottavasti vielä lämpimiä kelejä riittää alkusyksyn mökkiviikonloppuihinkin.

Kyllähän se vaan niin on, että hiljalleen kesä kääntyy syksyksi ja mietinnässä on mitä kaikkea arkipäiviinsä ehtii mahduttamaan. Haluan niin paljon kaikkea, paljon töitä, paljon käsitöitä ja liikuntaa. Harkitsen ilmottautumista alottelijoiden keramiikkaryhmään ja pienrottinkityökurssille, haluan tutustua lähisaliin, jossa ehkä voisin ruveta käymään spinningtunneilla. Paikka olisi kävelymatkan päässä, joka on ihan huippua. Nyt vaan tarvitsee käydä tutustumassa ja laskea ehdinkö kolmessa kuukaudessa käymään kymmenen kertaa tunneilla. Oletan, että kyllä… Ja niitä töitäkin olis tehtävä, jotta kaikki nämä harrastukset olisivat mahdollisia… Toivottavasti ensi viikolla selkiytyy taas lisää ja arki alkaa lytämään uomansa.

Eilen tämä blogi täytti NELJÄ VUOTTA! En todella kuvitellut aloittaessani, että bloggaan vielä tänäänkin. Ehkä tmä olisi loppunutkin aiemmin, jos olisin tiukasti kirjoittanut vain yhdestä aiheesta. Nyt kun kirjoittelen vapaasti milloin mistäkin tekstejä tuntuu syntyvän aika tasaseen tahtiin. Tämä taitaa olla 460. postaukseni ja rekisteröityneitä lukijoita 53, blogin näyttöjä lähes 60 tuhatta, joten kaippa täältä on jotain luettavaakin löytynyt. Ja toivottavasti löytyy jatkossakin. Nyt kuitenkin pujahdan peiton alle kuuntelemaan kirjaa ja yöunille. Aamulla möksän siivous ja paluu kaupunkiin.

Ps: En vieläkään tiedä miten nykyään saa lisättyä tekstiin videon. Edellisen postauksen koirien uintivideo odottaa edelleen ratkaisevaa vihjettä.

Julkaistu

Endorfiinipöllyissä

Oi-oi-oi, miten mahtava tunne olla endorfiiniplllyissä! Tänään (eilen) sain kokea sen pitkästä aikaa. Ennen mökille lähtöäni (kotona oltiin sentäs maanantai-iltapäivästä, joten hurjat 4vrk) lähdin tämän viikon toiselle pyörälenkille. Nyt ajelimme Korsosta Tuusulaan ja kiersimme Tuusulanjärven palaten Korsoon parissa tunnissa. Kilsoja tuli 38.76 keskinopeuden ollessa 19.4 km. Matka taittui rupatellen mehiläispesistä, koirista, urheilusta ja pyöräilyn mahtavuudesta. Mulla ja pilotilla Jukalla oli kyllä huippukivaa ja mökille lähdinkin (pikasuihku, rahkan syönti) melkoisessa endorfiinihumalassa. Täällä iski ihana treenin jälkeinen raukeus, joten laiturilla istuskelu rentoutuen teki hyvää. Mahtavuutta oli myös pulahtaa lammen vilvoittavaan veteen.

Relailun jälkeen maustoin kirjolohen, katkaravut ja bataatin. Kirjolohi ja katkikset laitettiin avokin viikolla ostamaan sähkösavustimeen ja bataattinyytti grilliin. Herkullista ruokaa lammen rannalla. Savuisuus taitaa vaan tehdä masussani närästysoireita. Onneksi ei iskenyt pahempaa närästyskohtausta. Rakastan savustettua ruokaa, joten kurjuuden kurjuus, jos herkkuhetken jälkeen joutuu kärsimään. Ilta meni kuitenkin rauhallisesti ulkoilusta nauttien ja vielä ennen iltateehetkeä käytiin lammessa pulahtamassa.

Keskiviikkona illalla kävin polkemassa reilun tunnin lenkin ja 14.3 kilsaa. Taasen nautin pyöräilystä joka solullani ja iltalenkki pyörän selässä kruunasi muutoinkin hienon päivän, joten kiitokset Marille! Olen todella iloinen, että hän jaksoi ajella kanssani, vaikka työmatkoista mittarissa oli jo 30 kilsaa sille päivää. Odotan jo innolla tulevia tandemlenkkejä, sillä ensi viikolle taitaa ajokilsoja tulla mukavasti, jos suunnitelmat toteutuvat. Het maanantaina tod.näk. pääsen kokeilemaan klosseilla ajamista ja viikonloppuna pyöräilemään Porvooseen.

Tuolloin keskiviikkona vietin mukavan iltapäivän tavaten kaveriani. Edelliskerrasta oli ihan liian kauan, NELJÄ VUOTTA! Siis tajuatteko, niin pirun kauan! Huh. Siinä sohvalla istuessamme asian iskiessä tajuntaamme, järkytys oli melkoinen. Syötiin herkullista kana-pähkinäsalaattia ja uusia perunoita. Jälkkäriksi jätskiä ja suomalaisia vadelmia. Vadelmat on mun ehdoton suosikkimarja. Niin haluaisin kerätä niitä tuolta metsästä, mutta… NYYYH!!! Ne oli ihania. Avokkikin osti niitä pari rasiaa käydessään maanantaina kaupassa. Iltapäivä kului rattosasti herkutellen ja kuulumisia vaihtaen ja sovittiin ettei enään koskaan neljän vuoden treffausväliä!!!

Eilisiltana töiden jälkeen suuntasin Oton kanssa Rajasaareen, jossa Otto sai uinti- ja leikkikaverikseen kahdeksan kuukautta vanhan Iiri-tytön, josta isona mahdollisesti tulee opaskoira. Ukkoskuuron jäljiltä ilta oli raikas, kostea, tyyni ja mukavan lämmin. Koirien touhuja oli mukavaa seurata ja näpsäsinpä Iphonella pienen videopätkänkin. (Hm… Videon latauksessa ongelmia, ruudunlukuni ei löydä kohtaa mistä video ladataan. Onkohan se nykyisin edes mahdollista? Kertokaa lukijat)
Oton korvat olivat välillä kadoksissa, tai kuulon ymmärryksessä oli vikaa… Herra koetti karata useamman kerran vierasmaalaisten heittoleikkeihin. Lopulta vaihdoimme paikkaa, josta videopätkäkin on ja Ottokin malttoi pysyä lähistöllä ja korvatkin oli taas tallella. Tuossa se nyt makaa jaloissani huokaillen ja unissaan juosten. Tassut väpättää ja rapisee lattiaa vasten. Niin oli eilisiltanakin.

Julkaistu

”Sokkotreffit”

Täälläkohtaavat näkövammaiset, jotka kaipaavat kaveria tapahtumiin, liikkumaan kanssaan, shoppailuavuksi tms, sekä te arvokkaat vapaaehtoiset, jotka haluatte olla silloin tällöin kaverina ja apuna näkövammaiselle. Ryhmään voivat liittyä kaikki halukkaat ympäri Suomen ja toivottavasti täällä syntyy mukavia treffejä erilaisiin tapahtumiin tai yhteisiin liikuntahetkiin.

Ryhmässä olo ei velvoitamihinkään, mutta toki toivomme silloin tällöin huhuiluihin reakoimista Jokainen osallistuu oman jaksamisensa ja aikansa sallimissa rajoissa.
Jaathan tietoa ryhmästä näkövammaisille ystävillesi sekä heille, jotka voisivat tällaisesta kohtaamispaikasta kiinnostua.

Idea ryhmän perustamiseen syntyi huhuiltuani jälleen kerran Facebookissa kaveria ajelemaan tandemilla kanssani. En varmasti ole yksin enkä ainoa näkövammainen, joka tarvitsee aika-ajoin kaveria liikkumaan kanssani tai oppaaksi johonkin tapahtumaan. Kyseltyäni nimiehdotuksia ja olisiko ryhmälle tarvetta päätin kokeilla. Perustin ryhmän tiistaina ja tätä kirjoittaessani jäseniä siellä on 70 ympäri Suomen, joten ehkäpä tälle oli oikeasti tilausta. Sydämestäni toivon, että ryhmästä olisi iloa kaikille osapuolille niin näkövammaisille kuin vapaaehtoisillekin.

Ryhmän Nimi herätti keskustelua. Jotkut kokivat nimen olevan treffipalstalle suuntava antaen ymmärtää haussa olevan deittiseuraa tms. Jotkut arvelivat, että etenkin näkeviä ryhmän nimi johtaa harhaan. Nimen puolesta puhujiakin riitti, joten toistaiseksi näillä mennään. Mielestäni ryhmän idea on nimenomaan voida tutustua uusiin ihmisiin, kaverustua ja lähteä liikkeelle yhdessä kaveripohjalta, ei niinkään ajatuksella ”ulkoilutan vammaista”. Ja jokainen osallistuu, kaverustuu just sen verran mitä haluaa.>br>
Kommentointiin myös, että henkilökohtaiset avustajat ovat sitä varten ja että heitä pitäisi arvostaa enemmän. Arvostan todella henkilökohtaisia avustajia paljon ja heidän palkkansa on surkea. Näinä aikoina ei kuitenkaan palkkaukseen varmastikaan ole luvassa parannuksia nykyisissä talousahdingoissa missä monet kunnat ja kaupungit ovat. Ja tunteja ei välttämättä myönnetä niin paljoa, että avustajan työtunnit riittäisi harrastuksiin, tapahtumiin, kauppa- ja muiden tärkeiden asioiden hoitamiseen ja niissä avustamiseen. Siksi perustin ryhmän, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus osallistua ja harrastaa entistä enemmän, ilman avustajatuntirajoituksia. No aika näyttää lähteekö ryhnä ”lentoon” vai ei ja millaiseksi se muodostuu. Toivon parasta ja toivon sinun jakavan ryhmästä tietoa kaikille mahdollisille henkilöille, jotka voisivat asiasta innostua, tai jotka haluaisivat ainakin kokeilla tälläista toimintaa.

Ps: Näköjään linkkitys ei toimi tässäkään postauksessa, joten ryhmään linkki on: https://m.facebook.com/groups/748909198486199

Ps: Terkut mökiltä takan lämmöstä. Ulkona hirmu kylmä tuuli ja mittari vaivoin 13 asteessa. Syksy tais tulla jo nyt…

Julkaistu

Suolaista rahkapiirakkaa ja teekurssitunnelmia

Loppujenlopulta en eilen uskaltautunutkaan pyörän selkään. Päkiöiden rakot olivat edelleen pirun kipeät. Poistin laastarit ja kieroin jalkaterät sideharsoon, jotta rakot pysyisivät puhtaina, mutta saisivat ilmaa. Se onkin tuntunut toimivalta ratkaisulta. Eilen vielä vähän niistä valui kudosnestettä, joka ratkaisi etten lenkkareita vielä jalkaani halunnut laittaa. En tiedä miten hyvin olisivat mahtuneetkaan, sillä nilkoista alaspäin jalat ovat jonkin verran turvoksissa. Mahtaakohan olla normaalia tuollaisen rasituksen jälkeen? Tällä viikolla olen joutunut luopumaan vesijuoksusta/uinnista sekä pyöräilytreffeistä. Muuten kaikki suunnitelmat ovat toteutuneet. Hiukan tämä hissuttelu rakkojen vuoksi alkaa ärsyttämään. Mieli kun tekisi jo reippaasti liikkumaan. Toisaalta varmasti myös jalat ovat väsyneet, joten pakkolepo tehnee niille hyvää.

Maanantaihin mahtui paljon asioita ja tapaamisia. Päivä alkoi asiakkaan hoidolla, jonka jälkeen Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen, joka kesti yli kolme tuntia. Kokouksesta matka jatkui Silmukkasisko-miittiin. Sain jopa valmiiksi hörhelöhuivin, jota olen tehnyt ties miten kauan. Käsityöinto on viime kuukausina ollut valitettavan nukuksissa. Ei ole syntynyt mitään. Ystävälle menevä kaulurikin on edelleen kesken. Olen jopa toisessa levennysvaiheessa menossa, joten kyllä se syksyyn valmistuu 🙂

Ennen kotiin lähtöäni vielä herkuteltiin hedelmäsalaatilla, jäätelöllä, suklaalla ja maissilastuilla 😀 Muut jäivät vielä jutskailemaan ja käsitöitään tekemään minun lähtiessäni kotiin. Ystäväni tuli iltateelle ja häntä oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Puheenaiheena aikalailla oli tuo lauantai-illan rypistykseni 😀 Siinä istuessamme rakkoja alkoi todella kivistämään, joten kylmää jaloille jne.

Tiistaina mulla olikin aamupäivä ja osa iltapäivääkin vapaata vesijuoksun jäädessä ohjelmasta pois. Ehkä se oli hyväkin, sillä iski tajuton väsy ja vetäsin parin tunnin päikkärit. Jalat tuntui rakkoja lukuun ottamatta hämmästyttävän hyviltä. Tuntemukset tosin ilman suurempaa rasitusta.

Eihän sitä nyt koko päivää voinut nukuskella, joten ryhdyin leipomaan. Tein suolaisen rahkapiirakan jauhelihatäytteellä. Korvasin vehnäjauhot gluteeinittomalla Sempperin jauhoseoksella ja kyllä toimi hyvin. Tein piirakan testimielessä ajatellen ystäväni lauantaisia 40-vuotisjuhlia. Koska piirakka onnistui niinkin hyvin leivon sellaisen uudestaan lauantaina. Mutta tässä teillekin ohje:

Suolainen rahkapiirakka

POHJA:
2 prk MAITORAHKAA
3 kpl kananmunia
9 rkl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Täyte:
400 g paistettua jauhelihaa/ lohta/ kanaa
2 prk valutettua ananasta

päällinen:
2 kpl kananmunia
2 dl Kermaa
300 g juustoraastetta

Sekoita pohjan kaikki aineet tasaiseksi ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle.
Ripottele pohjan päälle täytteet ja sekoita munat ja kerma keskenään, kaada täytteen päälle ja ripottele juustoraaste päällimmäiseksi.
Paistetaan 225 asteessa noin 25min.

Itse kaipasin pohjaan ehkä hiukan suolaa ja jauhelihaan enemmän mausteita. Ohjeessahan ei puhuta maustamisesta mitään, mutta jokainenhan maustaa esim. tuon jauhelihan niin kuin haluaa. Mielestäni piirakka oli oikeastaan kylmänä parempaa, mutta makuasia varmasti sekin.

Viideksi suuntasin kulkuni Forsmanin tehtaanmyymälään teekurssille. Huhtikuun lopulla näin Vantaan näkövammaisten ilmoituksen ja ilmottauduin heti mukaan teen suurkuluttajana. Ilta olikin mielenkiintoinen. Maistelimme kolmea eri teetä. Ensiksi valkoista ns. helmiteetä, joka maustettu vanilialla. Kuppiin laitetaan 3-4 helmeä ja kuuma vesi päälle. Helmet avautuvat kostuessaan ja ovat lopulta kapeita teelehtiä. Valkoinen teehän kerätään hyvin pienenä, jopa nuppuina/silmuina ja siinä on paljon kofeiinia. Toisena joimme appelsiiniroibosta. Roiboshan on teenkaltainen, yrtti, joka kasvaa Etelä-Afrikassa eikä sen viljely ole onnistunut missään muualla. Roiboksessa ei ole kofeiinia. Kolmantena maistoimme vihreää teetä, joka maustettu inkiväärillä. Aikaisemmin olen juonut vastaavaa mustaa teetä. Inkivääri maistui vahvasti teessä. Inkiväärihän on hurjan hyvä terveysvaikutuksiltaan. Meille tarjoiltiin myös croishantit ja erilaisia suklaaherkkuja, joista ostinkin valkosuklaavadelmia ja kookosmanteleita, namsk! Meille kerrottiin tiivistetysti teen eri valmistusmenetelmistä, tuotannosta ja vähän Forsmanin omista tuotteista. Kurssin jälkeen kiertelin myymälässä tehden teevalintoja. Teekaapissa onkin ollut viime viikkoina hiukan tyhjää, mutta nyt tuli täydennystä ihan reippaasti 😀 Liiolii oli mukana teeillassa ja hänen postauksensa kuvineen voi lukea täältä
Saimme hypistellä ja tuoksutella mm. Buer-teekiekkoa. Se on kuin reikäleipä ja tuoksahtaa tallin takaselle :D:D On kiinalainen terveystee, joka on vuosituhansia vanha ja terveysvaikutuksiltaan ensiluokkainen. Teehän yleensä menettää makuaan, jos pussi tai purkki on avoinna yli kolmen kuukauden ajan. Tee kostuu ja joutuu hapen kanssa tekemisiin. Buerissa taas mitä vanhempaa se on sitä parempaa se on. Buerista onkin vuosikertoja. Valmistusmenetelmä kansanomasesti sanottuna tapahtuu ”mädättämällä”. Ei kovin houkuttelevaa, vai mitä. Olen juonut viisi vuotta vanhaa bueria. Forsmanilla on vuodelta 2007 olevaa vuosikertaa. Kiekosta murretaan pieniä paloja joita haudutetaan kuumassa vedessä. Buer-kiekon lisäksi saimme tunnustella teekukkasia, jotka valmistettu käsin, ja jotka avautuvat teemukissa isoiksi kukiksi. On ilmeisesti visuaalisesti hienon näköisiä.

Aiemmin en ole törmännyt jääteehen kuin Nestlen jauheisiin ja kaupan valmisjuomiin, sekä Amerikassa Liptonille maistuvaan kylmään teehen mihin oli laitettu kilo sokeria ja jäitä. Forsmanilta löytyi kolmea eri jääteemakua joihin ei ymmärtääkseni ole lisätty mitään ylimääräistä. Ostin sitruksen ja mintun. Haudutus tapahtuu kylmään veteen ja haudutusaika voi olla jopa 30 min. Jäätee ei kitkeröidy. Odotan innolla, että pääsen maistelemaan. Voin kuvitella kesähelteellä mökillä olevan maistuvaisia, jos vaan se jäätee on hyvää 😀

Eilinen meni aikalailla pelastusarmeijalle. Rakkoja särki, vaihdoin niihin sideharsot, hieroin pari asiakasta, peruin pyörätreffit, surffailin netissä tekemättä oikein mitään järkevää. Että todellinen hukkapäivä. Tänään on sitten töitä ihan eri tavalla. Tätä olen kirjoittanut asiakkaiden välillä. Työpäivän lopettelen vähän yli kahdeksan. Toivon vaan ettei rakot nyt kiukustu seisomatyöstä. Huomenna haluan nimittäin päästä jo kuntosaleilemaan ja polkemaan spinnutunnille.

Julkaistu

Verkkokauppojen kirous

Olen nyt parina viime iltana taistellut verkkokauppojen kanssa. Valitettavan harva sivusto on ruudunlukua käyttävälle loppuun asti toimiva. Voitte uskoa miten raivostuttavaa ja turhauttavaa on se hetki kun olet ostoskoriin valinnut tuotteet ja siirryt maksamaan. Löydät oikean pankin painikkeen ja tyytyväisenä painat enteriä mennäksesi linkistä eteenpäin, mutta mitään ei tapahdu. Siinä se jöllöttää kuvana ja tarvitset hiiren klikkaukset päästäksesi eteenpäin. Löydän kuitenkin mahdollisuuden maksaa laskulla tai postiennakolla. Molempiin tulee lisäkuluja ja laskutukseen vaaditaan henkilötunnus ja vielä senkin jälkeen kauppa voi muuttaa tilauksen postiennakolla maksettavaksi, jos luotto ei ole kunnossa. Hyvä niin, että väärin perustein tehtyjä ostoksia ennaltaehkäistään, mutta samalla tulee pienelle ryhmälle lisävaivaa. Tilausvahvistuksen olen saanut sähköpostiini ja nyt vain odottelen laskua ja tuotteita saapuvaksi. Olisin halunnut maksaa verkkopankilla siitäkin syystä ettei Aa näe joululahjansa hintaa. Mutta ei auta kuin toivoa ettei hän kiinnitä asiaan huomiota. Onneksi samalla löytyi tuotteita mitä itsekin halusin, joten jospa hän vain katsoisi loppusumman.

Toisessa verkkokaupassa en saanut siirretyksi tuotteita ostoskassiin. Aikani taisteltuani päädyin laittamaan tilauksen asiakaspalvelun sähköpostin kautta toivoen välttäväni lisäkulut. Sainkin seuraavana päivänä tilausvahvistuksen ja puhelinsoiton, jossa lupasivat laittaa sähköpostitse laskun. Ja ilahduttavaa oli ettei tullut ylimääräisiä kuluja.

Käytän erästä verkkokauppaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Sivujen uudistuksen jälkeen sielläkään en pääse maksamaan, vaikka tuotteet saan hyvin kerätyksi. Lähetänkin heille ostoskorin sisällöns-postitse. Saan laskun tuotteiden mukana, joten homma toimii hienosti. Silti olisi kivaa, jos voisi samalla hoitaa maksunkin kun ostokset tekee. Etenkin kun verkkopankin käyttö onnistuu itsenäisesti pistekirjoituksella olevan avainlukulistan myötä. Ehkä kismittää siksikin, että haluaa toimia itsenäisesti ilman apua, ja sitten jostain loppujenlopulta hyvin pienestä se onkin mahdotonta. Tai en minä tiedä miten pienestä on kiinni laitetaanko sivulle myös näppäimin toimivat linkit vai käytetäänkö hienoja kuvakkeita. Ehkä ne ovat tyylikkäämpiä, frentikkäämpiä, nykyaikaisempia… PLÄÄÄHHHH!!!

Mutta tänään onnistuin maksamaan yhden kurssimaksun ihan itse! Tosin opiston henkilötietolomakkeen kanssa meinasi hermo mennä, mutta lopulta sain tiedot siihen virheettä ja sain maksutiedot näkyviin ja pääsin kurssin maksamaan. Eli, iloitaan tuosta, ja iloitaan nyt siitäkin, että Makumakun luomukinkkutilaus on tehty ja lasku maksettu. Ja eiköhän Netanttilankin lasku saavu ens viikolla ja saan hakea tuotteet postista.

Lämpimät kiitokset Lappikselle tunnustuksesta!
Se lämmitti kovasti mieltä. Olenhan viime aikoina ollut ihan liian passiivinen kirjoittaja ja muiden blogeja lukeva/kommentoiva, mutta ehkä tämä tästä taas vilkastuu, TOIVOTAAN!

Julkaistu

Hepan kuulumisia

Työrintamalla on todella hiljaista. Tällä viikolla on torstai ainoa päivä milloin saan pukeutua työvaatteisiin. Mitä olen eri alojen ihmisten kanssa keskusteluja käynyt, lähes kaikki ovat todenneet saman: ihmiset eivät kuluta, ihmiset eivät liiku palvelujen piiriin jne. Ihmekkös tuo, sillä lähes päivittäiset uutisoinnit isojen firmojen yt-neuvotteluista ja irtisanomisista saa kenet tahansa miettimään miten rahansa käyttää. Tilanne tuntuu huolestuttavalta, mutta ei saa vaipua synkkyyteen tai turhaumaan. Vielä tulee parempia aikoja, ja tässä tilanteessa on oltava tyytyväinen työtilojen kodin yhteydessä sijaitsemisesta. Ei ole liiketilasta erikseen kuluja, mikä vähentää stressiä ja paniikkia huimasti. Eli, reilu kolme vuotta tehty ratkaisu tuntuu nyt vieläkin paremmalta.

Vietimme pitkän viikonlopun mökillä, torstai-illasta maanantai-iltapäivään. Oli mukavaa irrottautua arjesta. Jos työrintamalla on hiljaista vapaaehtoistyön puolella tohinaa riittää; opaskoirakalentereiden myymistä, toimittamista tilaajille, vastaan ottaa opaskoirakerhon pikkujouluilmottautumisia, tarkistaa kerhon tilille kalenteri- ja pikkujoulumaksuja, pohtia mistä löytäisimme lisää innokkaita peesareita jne… Eilisiltana heti kotiuduttua lajittelimme ison kasan kalentereita toimitettavaksi tilaajille ja sama homma on edessä loppuviikosta lisää maksusuorituksia saavuttua tilille. Eli, arki pyörii sillä saralla.

Lenkkeilimme mökillä päivittäin. Perjantaina ja lauantaina tihutteli vettä ja oli todella märkää. Saappaiden alta kuului vain litsis-lätsis. Harmaakuono oli innoissaan ja laukkasi pitkin tietä onnellisena, hyppi ojiin ja taas juoksu jatkui. Tuolloin perjantaina kävelimme metsäautoteitä pitkin, lauantaina pellon laitaa ja metsässä. Sunnuntaina taas teitä pitkin. Oli upeaa kun aurinkokin vähän paistoi ja ennen kaikkea EI SATANUT!!!  Päivittäiset lenkit oli puolentoistatunnin molemmin puolin. Lauantai-iltana seisoskelimme nuotiolla tunnin verran. Naureskelimmekin avokin kanssa meillä olevan ihan oma halloveennuotiomme… Se lämmitti mukavasti.

Aloitin mökillä tummansinisestä Novitan Teddy langasta kaulaliinan neulomisen 8mm puikoilla, ja nyt se on päättelyä vaille valmis. Harpulla harputtelin lilasta langasta kerän verran ja ennätinpä vielä tekemään mehiläisvahakynttilöitäkin. Enkeleitä ja demoneita -kirjasta hujahti yhdeksän cd:tä. Illalla ei pitäisi ”unohtua” sohvan nurkkaan käsityön ja äänikirjan kanssa, sillä siitä löytää itsensä istumasta vielä pikkutunneillakin 😀 Onneksi aamuisin ei ollut kiirus mihinkään.

Perjantain ateria onnistui lähes täydellisesti. Laitoin lohen uuniin. Maustoin sen kalayrttimausteseoksella, suolalla ja pippurilla kermaa unohtamatta. Vähän ennen uunista pois ottoa lisäsin kalan päälle katkarapuja. Niitä oli myös vihersalaatissa. Perunamuussiin liraus maitoa ja luomuvoita ja oli maukasta. Joskus vaan ruoka onnistuu. <3 p="p">
 
 Viime viikolla kävin biosignaturemittauksessa, joka ansaitsee ikioman postauksensa, mutta tiivistetysti siedän huonosti hiilihydraatteja ja niiden laatuun pitäisi kiinnittää huomiota. Lisäksi protskuja pitäisi saada enemmän. Tuo tunti, jonka mittauksessa vietin oli mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä mitään uutta ja ihmeellistä antava. Ohjeet olivat aika ”yleismailmalliset”, mutta koetan palata asiaan tarkemmin.

Kävimme katsomassa ystäväpariskunnan kanssa Studio Pasilassa Kiviä taskussa -teatteriesityksen, jossa Suosalo ja Nuojua saivat yleisön nauramaan onnistunein ilmein ja elein. Onneksi myös jutut upposi huumorinkukkaan. Esitys oli hauska, mutta vielä hauskempi se olisi ollut, jos olisin pystynyt näkemään ilmeet ja eleet. Mutta turhaapa sitä on haikailla sellaisen mahdottomuuden perään, joten nautittiin siitä mitä näin sokkona sai irti.

Kello on jo vaikka mitä. Pitäisi kömpiä unimattia tapaamaan, mutta sitä ennen taidan neuloa kaulaliinan loppuun ja kuunnella kirjaa. Nyt ei pitäisi pikkutunneille mennä, koska työ valmistuu näillä kerroksin. Toisaalta, ainahan on harppu 😀

Julkaistu

Arkeen paluu

Olen kotiutunut maanantai-iltana, mutta en vieläkään ole ehtinyt lukemaan yhen yhtä postausta täällä blogimailmassa. Nyt avokki ruuan jälkeen köllii kirjaa kuunnellen ja minä syöksyin koneelle vihdoinkin katsomaan mitä blogisiskoilleni kuuluu. Että enköhän mä taas tässä ajan hermolle pääse hiljalleen 😀 Ja kyllähän ihanan loman jälkeen vie hetken sopeutua taasen arkiseen elämään. Eilen tosin kävin pikavisiitillä äidin luona viemässä hälle tuliaisia. Tänään olen istunut puhelimessa ja yrittänyt saada seuraavaan opaskerhon tapaamiseen peesareita koirankäyttäjien oppaiksi Raaseborin kirmaukseen hivenen laihoin tuloksin. Ei kuitenkaan heitetä vielä kirvestä kaivoon :O Huomenna arki palaa myös työelämässä neljän asiakkaan voimin. Illalla menen yliopistolle vielä kuuntelemaan Kaisa Jaakkolan luentoa hormonidietistä ihan vaan omasta mielenkiinnosta. Hänhän on julkaissut nyt elokuussa asian tiimoilta kirjankin, joka antaa vinkkejä ruokavalioon yms.

Azoreiden loma oli aivan loistava ja siitä saatte ihan oman postauksen kuvineen kunhan kuvat on valittu ja avustajani on kirjoittanut mulle listan paikan nimiä missä kävimme, jotta saan ne teille tänne oikein kirjoitettuna. Kuulostaa varmaan vähän hassulta tuo, mutta kun ei niiden vieraskielisten paikkojen nimiä ole nähnyt kirjoitettuna sormissaan, ei voi tietää 😀 Että malttakaa vielä vähän. Voin luvata, että saatte katseltavaksenne huikeita maisemia ja kauniita kukkasia. Eihän valokuvassa se kaikki tietenkään pääse niin oikeuksiinsa kuin oikeassa elämässä. Azoreita voin ehdottomasti suositella lomakohteeksi.

Elokuulta painomerkinnät ovat jääneet. Heinäkuun vikana päivänä painoin 70.7 painettuani edeltävänä torstaina 69.3 kg, joten ihan käsittämätön painon singahdus. Tuolloin myös menkkani oli ihan ihmeelliset, joten saattoi turvotuksella olla selityksensäkin. Mökkiviikolla tavoitteena oli ettei paino nousisi. Kävin vaa’alla 8.8, 11.8. ja 14.8. kuten olin suunnitelmaani kirjannutkin, mutta tohinassa en ole merkannut painoa kirjoihin ja kansiin 🙁 Nyt harmittaa, koska en niitä tarkasti muista. Mökiltä palattuani paino oli vähän laskenut, mutta en muista lukemia, nyyhhh… No joka tapauksessa tavoitteena Azoreilla oli myös ettei paino pääsisi nousemaan. Eilisaamuna lukemat oli 71 kg ja tänään 70.4 kg. Turvotusta oli ja on jonkin verran ja ne pirun menkatkin taas häämöttää… Nyt kuitenkin arkisen elämän koettaessa ja ilmojen vähän viilennyttyä alkaa taas kunnon rutistus. Harmaakuonokin jaksaa helteiden jälkeen taas paremmin liikkua, joten ylimääräkiloille kyytiä, mars!