Julkaistu

Alkukuun kuulumisia

Joulukuustakin on jo viikko vierähtänyt. Tiistaiaamuna kotiuduimme mökiltä pitkän viikonlopun vietosta. Maanantaina saatiinkin paljon aikaiseksi. Siivottiin vaatehyllyköt, täytettiin avokin tekemä laatikko tekstiileillä jne. Kolmesta eteenpäin pyörittelin kynttilöitä. Välillä maltoin sentäs syödä ja lopulta päästiin saunomaan. Tiistaina kotiuduttuamme heti arkisien asioiden pariin: ruokakaupassa käynti, asiakkaiden hoitamista, avustajan kanssa myyjäistuotteiden hinnoittelua ja pakkaamista jne. Illalla rottinkikerho, jossa tein sydänkranssia saatuani joulukellot valmiiksi.

Keskiviikkona tiivis työpäivä ja asiakkaiden välillä kotiaskareita. Torstaiset myyjäiset alkoivat hiljalleen vähän jänskättämään, mutta kuten edellisestä tekstistä saittekin lukea, tapahtuma meni oikein mukavasti. Torstaina ennen kotona piipahdusta vähän tarvehankintoja mökkilomaamme varten. Kotona ehdin syödä ja tovin hengähtämään. Sitten olikin aika palata Iirikseen metallikoruiltaan. Siitä tarkemmin joulupukin vierailupäivän jälkeen, sillä toimin reippaana tonttuna kurssilla 🙂 Pitkä päivä takana, joten kotona oltuani puoli yhdeksän jälkeen olin aika väsynyt. Seuraavana aamuna kuitenkin leipomaan marjapiirakkaa ja kaurarieskaa. Kaverimme tuli teelle ja aika rupatellen sujahti huomaamatta. Oli siirryttävä töiden pariin ja illalla matkasimme toisen kaverin luo iltaa istumaan. Söimme fetasalaattia, maistelimme glögiä rupatellen. Kotona oltiin kuitenkin ennen puoltayötä.

Lauantaiaamuna auringon paistaessa suuntasin kulkuni Naisten joulumessuille, joilla kiertelimme parin Silmukkasiskon kanssa. Vietimme taasen oikein mukavan päivän siellä. Avokille ostin joulusinappia, itselleni ihanan nahkaisen rannekorun ja villatöppöset mökille. Pari kertaa käytiin kahvittelemassa kiertelyn lomassa. Jälleen on kyllä iloittava siitä miten ystävät jaksavat kiertelyn yhteydessä kertoilla kaikesta mahdollisesta tarjolla olevasta. Villasukkia oli monella ja nahkaiset korut tuntuivat olevan nyt in.

Kotona minua odotti hyväntuulinen avokki, joka oli pessyt pyykkiä ja imuroinut. Tilattiin pitsat ja ilta sujahti rentoillen. Nukahdin toviksi kirjan pariin ja seuraavan yön pitkät unet tekikin oikein hyvää. Oli mukava lähteä ratsastamaan virkeänä. Keli oli melkoinen, mutta tuntimme aikana ei sadellut laisinkaan. Ratsastin Sebulla. Harjoittelimme töltistä suoraan raviin siirtymistä ja päinvastoin. Töltti sujui Sebun kanssa hyvin ja hiljalleen jouhevammin ja jouhevammin siirtymiset askellajista toiseen alkoivat sujumaan kunnes kropasta loppui yty 🙂 Jostain syystä jännitin laukkaa enemmän kuin aikoihin. Johtuko lie Sebun äkkikäännöksestä vasemmalle vai hepan etupainoisuudesta. Toiseen suuntaan sujui huomattavasti paremmin, mutta kenttää ympäri en laukannut laisinkaan. Jospa seuraavalla laukkakerralla sitten taas 🙂

Kotona avokki oli napsauttanut saunan lämpiämään, joten saunaan! Tauolla totesimme myrskyn ja sateen taas alkaneen. Vietimme rauhaisan illan. Neuloin äidin paitaan hihaa samalla seuraillen linnan juhlia.

Eilen kävimme Heman kanssa Sokeainystävien Käsityökeskuksen joulumyyjäisissä. Ostin mökille juuresharjan ja äidille selänpesuharjan pitkällä varrella. Kotimatkalla piipahdettiin viemässä postiin kynttiläpaketti ja ruokakaupassa. Sitten oli lahjojen paketointia, valokuvien läpi käymistä ja Hemalla kuvien kuvailuja jne. Illalla sain tuttavan vieraaksi. Esittelin hänelle käsitöitä ja viettelimme mukavan teehetken seuraillen koirien nujuamista. Harmaakuono tahtoi kovasti osallistua nuorien leikkeihin. Arvatkaa vain oliko vanhus väsynyt reilun parin tunnin touhotuksen jälkeen? := Niin oli kyllä Ottokin. Poika nukkui kiepillä kopassa tyytyväisenä.

Tänään päivä alkoi kolmella asiakkaalla, jonka jälkeen kiiruhdin Oton kanssa Itikseen kynttilöitä viemään ja samalla vietimme oikein mukavan ja rennon teehetken Hennan kanssa. Siinä sujahti lähes puolitoistatuntinen vauhdilla. Rottinkikerhossa letitin kranssin molemmat puolet. Näin se viikko on hujahtanut. Parin viikon päästä rauhoitumme joulun viettoon. Odotan innolla jo rauhaisaa eloa, vaikka nautin myös tästä tekemisen paljoudesta.

Julkaistu

Elokuun kynnyksellä

Niin se vain mennä hurahti viimeinenkin lomaviikko ja arkinen aherrus alkanut. Tosin nyt taasen olemme mökillä pitkää viikonloppua viettämässä.

Loman päätteeksi ystäväpariskunta oli vierailulla. Pari päivää meni mukavasti hölpöttäen, kuulumisia vaihtaen, nauraen ja yhdessä olosta nauttien. Iltaisin saunoimme ja pulahtelimme lammessa. Toisena iltana, oikeammin yönä istuimme nuotiolla. Molempina päivinä nautimme herkulliset ateriat ja lauantaina oli niin lämmintä, että söimme ulkona. Muutenkin vietimme koko päivän vähän kesäisemmästä säästä nauttien pihamaalla. Avokki esitteli ruohonleikkuriaan ja raivaussahaansa. Viime kesänä esittelyvuorossa oli kivipora 🙂 Mukava viikonloppu ja sunnuntaina olikin aika uupunut olo nautitusta viinistä ja valvomisesta.

Tällä viikolla on palattu arkeen ja työtkin ovat alkaneet. Asiakkaita loman jälkeen on ollut mukavasti ja varauskirja täyttyy hyvää vauhtia ja se saa tietystikin hymyilemään. Lisäksi haastattelimme kahta avustajaehdokasta, sillä sijaisuus saa jatkoa ainakin vuoden 2016 loppuun. Tapellessani verkkopankissa skannattujen laskujen kanssa hermo meinasi mennä, joten olen erittäin helpottunut, että avustaja löytyi. Ensi viikolla aloittelemme hänen kanssaan työt.

Eilen kävin reippailemassa Oton ja ystäväni kanssa lähes kahdeksan kilsan lenkin. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja opimpa samalla, että labratulokseni löytyvät netistä pankkitunnuksilla, joten eipä muuta kuin kesäkuisia tuloksia syynäämään. Löytyi se syykin miksi rautakuuria suositeltiin, vaikka hemoglobiini olikin 131. Varastoraudassa oli vajetta ja punasolujen koossa toivomisen varaa. Tutustuttuani Kilpirauhanen.com-sivustolta asioihin ymmärrän nyt vähän paremmin koetuloksia, tosin kyselin tuloksista myös kilppari-ryhmässä Facebookissa. Ymmärsin, että S-Tyreotropiini (aivolisäkkeen tuottama hormooni, joka käskyttää kilpparia tuottamaan oikean määrän S-Tyroksiinia) mulla oli 2.8 mU/l, viiterajojen sisällä (0.4 – 4.5 mU/l. Tosin Kilpirauhanen.com -sivulla yläraja oli 4 eikä 4.5. Kuulemma täysin terveillä tuo arvo pyörii 1-1.5 paikkeilla, joten on koholla tai nousussa minulla. S-Tyroksiini, vapaa (kertoo miten paljon kyseistä hormoonia on elimistössä vapaasti käytettävissä) näyttäisi minulla olevan vähän alhainen 12.6 pmol/l, vaikkakin viiterajojen sisällä (9 – 21 pmol/l) Ja taas Kilpirauhanen.comissa tuo yläraja oli alempi, eli 19. Kovasti yritän ymmärtää kilpirauhasta kaikkine sen ominaisuuksineen. Kilppariryhmissä puhutaan paljon myös labrakokeista koskien vasta-aiheita ja th3-arvoja. Itse taidan olla aika alkutaipaleella ymmärtämisessä koko rauhasta 😀 Sen kuitenkin huomaan, että fyysisen työn myötä väsymys on lisääntynyt ja lisääntyneen liikunnan myötä paino nousee. Mahtaakohan olla miten tyypillistä kilppariongelmaisille???

Käsityörintamalle ei erityisempää kuulu. Huivia neuloskelen tasaseen tahtiin ja Nurmilintu-huivi odottelee edelleen aikoja parempia, eli, että joku osaisi neuvoa miten saan pitsikuvion menemään oikein. Nyt kuitenkin taidan painua Robin Cookin kirjan Aivoklinikka -pariin ja toivottavasti aika pian myös höyhensaarille. Viime yönä nukuin todella huonosti, vaikka olo olikin väsynyt. Tänään on sitten uuvuttanut senkin edestä, joten mökille saavuttuamme en ole tehnyt oikein mitään. Neulonut vähän, vaihtanut puhtaat petivaatteet sänkyyn, lääkinnyt Harmaakuonon ja koekäyttänyt polttokakkalan. Meille nimittäin hankittiin sellainen. Mökin sisävessa oli niin ällötys hajuhaittoineen, että keväällä päätimme hävittää koko hökötyksen, ja kyllä nyt on hajutonta 🙂

Julkaistu

Päivän aloitus – vesijuoksua ja uintia

Voi apua, helmikuussa olen viimeksi pulahtanut altaaseen, joten oli jo aikakin päästä vesiliikkumaan :O Ensiksi 45 minuuttia vesijuoksua ja sen päälle kilsan uinti. Aluksi väkeä oli aika vähän ja saimme juosta rauhassa, mutta kun vesijuoksualue alkoi täyttyä, se täyttyi hetkessä aikamoiseen ruuhkaan. Lopussa oli välillä pakko himmailla menoaan, jotta ei törmännyt kanssajuoksioihin.

Uitiin 50 metrin altaassa. Onkin pitkä aika kun olen uinut pitkällä radalla. Ekat altaan mitalliset meni odotellessa vastareunaa, jota ei vaan käteen osunut :D:D Mutta nopeasti siihen tottui ja kyllähän 50 metrin altaassa on ihana polskia menemään. Voi uida vapaammin ilman jatkuvia käännöksiä. Ja voi kyllä nautin aamupäivän treenistä ja sen jälkeisestä olosta. Onneksi ens viikolle on sovittu kahdetkin treffit: keskiviikkoaamuna kahdeksalta vesijuoksemaan+uimaan sekä torstaina puolkympiltä uimaan, yes!

Liikuntahetken jälkeen vatsat jo kurnivatkin, joten Uppopullaan lounassalaatille. Rakastan halloum-juustoa, joten sorruin 😀 Juusto oli lämmintä ja herkullista, kasvikset ja vihannekset salaatissa ihanan tuoreita. Kaverini söi tonnikala-katkarapusalaatin ja kehui molempien annoksien ulkonäköä. Ainakin maku oli herkullinen, joten voin suositella Uppopullaa lämpimästi.

Kotimatkalla piipahdin ostamassa hoitopöytäpaperia, hierontaöljyä, käsidesiä, nestesaippuaa, rullaliinaa ja muuta tarpeellista työtarviketta. Nyt on taas varastossa tarvittavat jutut. Että mukavastihan tämä huhtikuu on alkanut. Eilen en joutunut edes aprillipilojen kohteeksi ja töitäkin oli mukavasti. Huomenna luvassa mm. yksi palveri, museokäynti sekä koirien terveydenhuoltoluento avokin kanssa sovittua aamupäivälenkkiä unohtamatta.

Julkaistu

Maaliskuu

Nyt en valitettavasti pääse hehkuttamaan treenimäärillä tämän kuun osalta. Alkukuu meni hyvin, mutta Tampereen visiitin jälkeen enempi ja vähempi pepulleen. Positiivista on kuitenkin, että olen huhtikuulle sopinut tähän mennessä yhdeksät liikuntatreffit ja enemmänkin tulossa kun aikatauluista saadaan sovituksi, joten maaliskuun paskan vaiheen ei anneta nyt lannistaa ja treeni-intoa lopahduttaa vaan tästä pötkitään nyt reippain mielin eteenpäin!!!

Alkuvuodesta olen tehnyt tosi vähän käsitöitä. Tänään valmistui neulottu myssy, aikaisemmin pelleriini, josta puuttuu vielä nappi. Kesken on myös ambituskauluri. Siihen alotin tänään ekan levennyksen. Nyt loppukuusta näköjään neulevimma palasi. Seuraavaksi ehkä aloitan topin johon langat olen ostanut jo viime keväänä. Koruja myös mieli hinkuaa tekemään. Olenhan tässä kuussa saanut jopa yhden kaulakorun valmiiksikin 😀

Loppukuusta ollaan väännetty yrityksen kirjanpitoa, veroilmoituksia, taloyhtiön kirjanpitoa jne. Paperihommia on riittänyt. Tänään ne kuitenkin saatiin valmiiksi, huoh! Nuo paperityöt ehdottomasti yrittäjyyden kurja puoli. Paperipuuhastelun keskelle saimme onneksi rentouttavan lauantai-illan ystäväpariskunnan vieraina. Ensiksi kävimme syömässä, jonka jälkeen nautimme jälkkäriksi jätskiä mansikoilla kera kahvin ja teen heidän luonaan. Ilta jatkui mailmaa parannellen ja viiniä nautiskellen. Kotona vasta aamuyön tunteina ja yöunet kellojen siirtämisen vuoksi jäi aika lyhyiksi. Ja vaikka krapulaa ei ollut eilinen meni aikaslailla pelastusarmeijalle. Keittelin sentäs bataatti-porkkana-sosekeittoa, pesin koneellisen työvaatteita, koirien kanssa ulkoilua ja illalla rentouttava sauna.

Nyt on sitten tämä maaliskuu taputeltu ja on aika huhtikuun. Nautitaan keväästä, liikunnasta, rakkaistamme ympärillämme ja tehdään tästä hyvä kevät!

Julkaistu

Viikon liikuntakuulumiset :D

Viikon liikuntasuoritukset tiivistetysti
– Kahvakuula/kuntosali-jalkatreeni 90 min (kirjoitettu oma postauksensa)
– Lenkki 2 h 30 min (mainosten jakoa alkumatkasta ja myöhemmin Oton maleksintaa)
– Uinti 75 min 1500 m (Kipein jaloin sujuvuus hyvää)
– Lenkki 1 h 45 min 6.2 km (möykkelikköistä metsätietä pitkin Oton jumittaessa)
– Lenkki 67 min 2.2. km (Metsässä rytyämistä)
– Ratsastus 1h (uutena asiana pohkeen väistöt)
– Yläkropan treeni 1 h (hiukan tahmeaa)

Alkuviikosta jalkani maanantain treenistä olivat aika kipeänä. Palautumista ei tietenkään helpottanut tiistaina kuuden asiakkaan työpäivä, mutta illalla lähdimme ystäväni kanssa viikottaisellemme lenkille. Mukaan pakkasimme nipun yritykseni esitteitä, joita jaomme n. 120 postilaatikkoon lenkin alkuosassa. Koirat olivat moisesta hiukan ihmeissään. Tuolloin vielä Otto liikkui kohtuullisesti, mutta päästyämme mainoksista eroon Oton menohalut hiipuivat. Eteneminen oli melkoista maleksintaa ja kärsivällisyys oli todella koetuksella. Lätäköt oli todellisia hirvityksiä, mutta kun jo varmuudeks piti maleksia, alkoi jo tympäsemään. Aina ei saa uusia huippulukemia mittariin, ja aina ei kai tärkeintä kova vauhti ja kertyvät kilometrit. Sen kun muistais ja osaisi nauttia joka tapauksessa ulkoilusta ja liikunnasta, vaikka se ei aina täydellä teholla tapahtuisikaan. Lenkille mittaa tuli kuitenkin 8.7 km, joten eihän se nyt ihan surkeastikaan ollut. Ja olihan mun jalat aika kipeätkin :D:D

Seuraavana aamu hyppy uima-altaaseen. Olin varma, että uinnista tulisi tahmeaa ja eteenpäin pääsy olisi tuskaisaa. Uinti lähti kuitenkin sujumaan hyvin etureisissä olevasta treenikivusta ja jumista huolimatta. Itse asiassa vesi teki jaloille todella hyvää, maitohapot lähti liikkeelle ja treenikipu hiipui miltein kokonaan. Uinti toimii todella hyvänä palauttavana liikuntana ja uiminen toimii myös laihduttamisessa. Valitettavasti seuraavista uintitreffeistä ei ole tietoa, mutta toivottavasti pääsen taas mahdollisimman pian polskuttamaan.

Vietimme miniloman mökillä keskiviikosta eiliseen. Avokki kolasi lammen jäältä sohjot ja vedet pois, jotta päästäisiin luistelemaan. Pakkasta ei kuitenkaan tullut riittävästi. Avokki eilisaamuna luisteli muutaman minuutin, mutta jää oli niin möykkyistä, että en uskaltautunut tasapainoilemaan sinne. Jäipä luistelut tältä talvea, kuten näyttäisi jäävän hiihtäminen ja lumikenkäilykin. Alkavalle viikolle luvattu jopa kahdeksan asteen lämpötiloja, joten talvi taitaa olla taputeltu. Eilen kuulin mustarastaan visertävän, joten aikaista kevättä kohden mennään.

Torstaina ja perjantaina käytiin lenkkeilemässä. Metsäautotie oli todella jäinen ja möykkelikköinen. Välillä kulki kapeita renkaiden uria, mutta Oton oli todella vaikea ymmärtää mistä minua opastaa. Vielä kun jäiset lätäköt hirvitti, meno oli melkoista matelua. Torstaina kuljimme alun matkaa koirat valjaissa, mutta pääsivät kirmailemaan sellaisella ympyrälenkillä. Mulla ei tietenkään sauvoja mukana, joten taiteilin avokin perässä. Tuli kunnon tasapainotreenausta ja hermostolle rasitusta. Matkavauhti ei päätä huimannut, mutta etenkin torstaina lenkin jälkeen olin hiestä märkä. Käveltiin 1 h 45 min ja 6.2 km. Perjantain lenkki jäi lyhyemmäksi 2.2. kilsaan. Tuolloin rämmimme metsässä ja meikäläisen pinna meinasi välillä katketa kokonaan 😀 Koirat nauttivat vapaudesta koko reilun tunnin ajan. Vetivät keppiä murraten ja kirmaillen. Ei kelit oikein lenkkeilyä ajatellen kovin kaksiset olleet. Onneksi kuitenkin ulkoiltua tuli. Muuten aika kuluikin olympialaisia seuratessa, saunoessa ja ihan vaan rentoutuessa.

Tänään viikon liikunnat jatkui ratsastuksella ja yläkropan treenillä. Ratsastustunnilla ratsastin Airalla. Kenttä oli todella kuranen ja osittain jäinen. Ravattiin jonkin verran ja kevennys ravissa sujui tälläkin kertaa hyvin. Nyt keskityin siihen etten pitäisi ravissa satulan reunasta kiinni siinä aika hyvin onnistuenkin. Tunnilla uutena juttuna tuli pohkeen väistöt. Välillä se onnistuikin, mutta välillä vedin ohjasta liikaa tai muuten vain törin. Kuitenkin välillä osasin tehdä väistön niin, että Aira kuunteli mitä pyysin ja vieläpä tottelikin. Alkutunnista neiti vaikutti todella laiskalta ja sainkin raipan käteen. Heppa kuitenkin piristyi ja meni kivasti ravia. Lopputunnista piti tietystikin kokeilla voiskos loppukaartoon jo hipsiä vähän aiemmin :D:D Kyllä tunnista jäi taas vaan niin huippuhyvä mieli. Mieletön tunne huomata kehitystä tapahtuvan ja tapahtuneen.

Viikon viimeinen liikuntasuoritus oli alkuillasta tehty yläkropan treeni, jota valitettavasti hillitsi kuukauden pakolliset päivät. Mieli halajasi kovempaa treeniä mihin olotila kykeni. Ristiriitainen tunne ja todella ärsyttävä. Tunnin treenin väänsin ja nyt minulla on kauhea nälkä. (Ihan pakko oli välillä käydä syömässä, joten jatketaas postaus loppuun.) Lämmittelin kahdeksan kilon kahvakuulalla, tein ylätaljalla vetoja eteen ja penkkipunnerruksessa 10 toiston sarjoja kolme niin 20 kuin 25 kilollakin. 27.5 kilolla meni yks 9 sarja ja yks seiskan sarja, joten painot 22.5 kiloon ja kolme kympin sarjaa kapeaa penkkiä. Sen jälkeen ylätaljalla ojentajia kolme sarjaa ja vielä vedot eteen 20 kilolla. Lopuks kulmatangolla kulmasoutua, hauista ja pystypunnerrusta ja verryttelyksi vähän kahvakuulailua. Kiva treenata, vielä kivempi olis ollu, jos menkat eivät olisi häirinneet. Onneksi ovat loppusuoralla ja ens viikon suorituksiin niillä ei ole enään vaikutusta.

Helmikuu alkaa olla lopuillaan ja olen onnistunut säilyttämään tämän liikunnallisen elämän, yes! Tästä on hyvä jatkaa. Tänään minulle sanottiin, vaikka jalassani ratsastustamineet ”hei, sä olet tainnu laihtua”. Vaaka ei valitettavasti sitä osoita kuin hieman, mutta ilmeisesti kiinteytymistä on jonkin verran tapahtunut, joten jatketaan valitulla tiellä. Ei pelkästään kiinteytymisen, hoikentumisen tähden vaan myös helkkarin hyvän olon tähden. Nyt treenipyykit pyykkikoneesta kuivumaan, yes!

Julkaistu

Vihdoinkin Sports Tracker toimii !!!

Yli kuukausi siinä meni – järkyttävää!
Ja kun toimiminen oli loppujenlopulta niin pirun pienestä kiinni
”Kun käynnistät Iphonessa Sports Trackerin sulje näyttö.”
Jos näyttö lukittuu automaattilukituksella ja herättelet henkiin ”koti”-näppäimellä olet lentänyt ohjelmasta pihalle kuin leppäkeihäs eikä mitään ole tallettunut. Mutta kun lukitset näytön virtakytkimestä ja avaat samaisesta harjoituksen jälkeen, pääset tallentamaan harjoituksen. HUOH!!! Aina oppii uutta.

Olen ja olemme koettaneet tämän kuukauden aikana vaikka mitä. Maanantaina poistimme ohjelman kokonaan ja latasimme uudestaan. On tarkistettu miljoonasti, että mobiilidata on päällä ja kaikki muu taustalla päivittymisjutut. Ja ei vaan piru toimi. Vinisin Facebookissa vielä kerran toimimattomuutta ja lopulta se oikea vinkki tuli. KIITOS kera ison helpotuksen lennähtää ystäväpariskunnalle ja ennenkaikkea pariskunnan miespuoliselle Iphonen käyttäjälle.

Tänäaamuna koirien kanssa lenkille lähtiessä päätin vielä testata asian. Mielessä oli tosin jo vähän alistunut olo Sports Trackerin toimimattomuudesta. Aloin olla sillä mielellä, että muilla toimii mulla ei, mutta eihän kaikki voi kaikkea saada. Noh, puhelin taskuun ja matkaan.

Keli oli jo kostea, lumi nuoskaista ja Oton mielestä ilmeisen inhottavaa märkää möhjöä. Eihän sellaisessa ole kiva tassutella, hienot tassut kastuu :D:D Paljon hauskempaa on jumittua paikoilleen inhoten sohjoa. Kannustuksin eteenpäin päättäväisyyttä unohtamatta. Olihan Otonkin pakko liikkua ja hakea se reipas ihana vauhti minkä koira kyllä osaa. Mutta kokeilla piti josko vois taas hidastella. Lenkki oli aikamoista ailahtelua reippaasta kulusta maleksimiseen.

Kotiovella kaivoin puhelimen esille ja otin lukituksen pois päältä ja mitä korvani kuulivatkaan – Sports Tracker oli päällä ja pääsin pysäyttämään ja tallentamaan harjoituksen. Olimme kävelleet 38min ja 2.76 km keskinopeudella 4.3. Voi miten ilahduinkaan, nyt se toimii!!! Vielä en tiedä pystynkö puheen avulla katsomaan lenkin vauhdikkaammat ja hitaimmat kohdat. Vähän epäilen ettei se onnistu. Joutunen siihen käyttämään apuja, mutta siitäkin huolimatta loistojuttu Sports Tracker toimii vihdoinkin!

Alkuillasta ennen saunaa oli tarkoitus treenata kotisalilla, mutta kuinkas kävikään – kainalokkain olo voitti <3 Tarkoitus oli ruuan jälkeen hetki lepäillä ennen treeniä, mutta kainalossa sujahti horroksessa pari tuntia <3 No kainalohetki tietää huomiselle ratsastuksen lisäksi treeni-iltaa. Nyt sitten relailtiin ja saunottiin. Vähän on huono omatunto, mutta läheisyyskin on tärkeää, joten miksi kainalohetkestä ei voisi nauttia hyvällä omallatunnolla??? Huomenna sitten vähän tiukemmin, eikös? Maanantai-iltana (aamupäivällä uintia 75 min/1350m) olin vuorostani ystäväni kotikulmilla lenkkeilemässä. Hänelläkin oli Sports Trackerin kanssa ongelmia, mutta jälkikäteen matkan mittauksenkäveltyjä kilsoja tuli 11.6 km/2 h 30 min. Lenkkiä vähän paikkapaikoin hidasti Oton junnailut, vesilätäköt oli karseita käveltäviä. Varvistellen yli :D:D Ja taisipa väsymystä olla ilmassa vielä viikonlopustakin. Välillä pääsimme myös vinhaan vauhtiin etenkin lenkin loppupuolella keskivauhti nousi 5.9 km ja taisipa se käydä kuudessa kilsassakin :D:D Koko lenkin keskivauhtia on vaikea saada, koska 2.9 km meni hukkaan Tracker-ongelmien takia. Keli oli lämmin ja mulla ihan liikaa päällä. Ihanaa oli taas lenkkeillä ja sen jälkeen viettää rattoisa teehetki ystävän kanssa. Maanantaille tuli ihanan paljon liikuntaa. Keskiviikkona vuorossa vesijuoksua 45 min+uintia 20 min/450m. Kaverini oli vähän yskänen ja flunssan jälkimainingeissa, joten emme ”rehkineet” enempää. Mutta kyllä jälleen on todettava, että vesi on mahtava elementti. Uidessa unohtuu kaikki ja vesijuostessa saa treenatuksi kehon hallintaa. Lopuksi höyrysaunassa rentoutuen ja rupatellen. KIVAA!!! Kotona ruuan valmistusta ja pelleriinin neulontaa. Olen nyt 13. kiilassa ja lankakerä on vajentunut uhkaavasti, työ vaikuttaa jo nyt jotenkin isolta, vaikka yli kolmannes on vielä neulomatta. Vähän meinaa iskeä uskon puute, olenko mokannut jotenkin, vai voiko ohjeessa olla virhe… Noh, asiaa varmaankin pähkitään Silmukkasiskon kanssa lähitulevaisuudessa. Ja nyt on vuodesta se aika milloin firman paperit (tiliotteet, työlistat yms.) on käytävä läpi ennen kuin toimitan ne kirjanpitäjälle. Eilen saatiin kolme kuukautta läpi käydyksi, joten hyvässä vauhdissa ollaan. Puuha on vaan niin pirskatin tylsää ja puuduttavaa. Pakko vaan tehdä ja siihenkin tunteja käyttää, kuuluu yrittäjyyteen ja yrittäjän arkeen. Tällä viikolla ensikertaa blogissani on yli 50 rekisteröitynyttä lukijaa. Muutaman kerran on päästy 50, mutta nyt 51 lukijaan. Wauh! Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte näitä kirjoituksiani lukea. Ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa Hepan matkaan :D:D

Julkaistu

Omin käsin tehtyä – mehiläisvahakynttilät

Olen kovin iloinen siitä, että entisen pelikaverin maalipalloajoilta ”löysin uudestaan”, nyt käsitöiden merkeissä. Olin lokakuussa hänen luonaan opettelemassa mehiläisvahakynttilöiden tekoa. Tuosta taidosta on nyt ollut paljon iloa, toivottavasti myös heille, jotka ovat saaneet itse tekemiäni kynttilöitä. Olen antanut niitä opaskoirapuolella peesareille kerhon nimissä, omille vakioasiakkaille, teille, jotka olette vuoden varrella lukeneet minulle lehtiartikkeleita, teille, jotka olette lähteneet kaveriksi luennoille, ystäville ja muille joidenka kanssa on ollut hyvää yhteistyötä. Minusta on mukavaa muistaa teitä ja nyt vielä mukavempaa, kun olen itse tehnyt kynttilät. Muistaminen tulee sydämestä ja jokainen kynttilä on oma yksilönsä kuten niiden saajatkin.

Tässä lyhyt ”esittely” mehiläiskynttilöiden valmistuksesta. Valitettavasti kuvien laatu ei ole paras mahdollinen.

Lähtötilanne – mehiläisvahalevy ja sydänlankarulla

Mulla on viis sabluunaa, joista tässä neljä

Sabluunoja käytettäessä levystä tulee yhtä sabluunaa lukuun ottamatta kaksi kynttilää. Ns. kuuseen käytetään kahta sabluunaa, mutta levystä syntyy kaksi kuusta 😀 Tosin mielikuvitus on vain rajana, joten toki muitakin muotoja voi käyttää kuin nämä esillä olevien.

Sabluuna asetellaan mehiläisvahalevyn reunoja myöden ja leikataan.

Leikkaamisen jälkeen, sabluunan muotoinen pala asetellaan eteen siten, että reuna mihin sydänlanka painellaan on lähinnä itseäni.
Mittaan sydänlangan ja leikkaan sen.

Leikkaamisen jälkeen painelen sydänlangan reunaa myöden mehiläisvahalevyyn kiinni.

Alan rullaamaan levyä rauhalliseen tahtiin huolehtien, että rullasta tulee tiivis, että rullan sisään ei jää ilmaa.
On oltava myös tarkkana, ettei rullaus lähde vinoon. Se vaikeuttaa kynttilän pohjan tasaiseksi saamista.


Mehiläisvahalevy kapenee toiselta reunaltaan, eli sieltä päästä mistä kynttilä sytytetään.
Rullatessa voi jo painella kapenevaa reunaa kynttilärullaan kiinni, jotta kynttilästä tulee tiivis.

Kun rullaus on valmis pyörittelyä jatketaan kunnes saumat ovat tiiviit ja löysyydet muokattu pois. Liikaa ei pyöritellessä saa käyttää voimaa, kynttilä lituskoituu tai tulee muuten epämuotoiseksi.
Kun saumat on tyydyttävät muotoillaan päät halutunlaisiksi. Kynttilää pidetään kulmittain alustaan nähden ja pään reunaa naputellaan kevyesti alustaan samalla kynttilää pyörittäen. Se tiivistää päätä ja pyöristää sitä, tulee kauniimmaksi.
Jos pohja on epätasainen, samaa tekniikkaa voi käyttää reunan siistimiseksi ja tasoittamiseksi. Kun kynttilä pysyy pystyssä ja on suora, se on valmis.

Julkaistu

Hepan kuulumisia

Työrintamalla on todella hiljaista. Tällä viikolla on torstai ainoa päivä milloin saan pukeutua työvaatteisiin. Mitä olen eri alojen ihmisten kanssa keskusteluja käynyt, lähes kaikki ovat todenneet saman: ihmiset eivät kuluta, ihmiset eivät liiku palvelujen piiriin jne. Ihmekkös tuo, sillä lähes päivittäiset uutisoinnit isojen firmojen yt-neuvotteluista ja irtisanomisista saa kenet tahansa miettimään miten rahansa käyttää. Tilanne tuntuu huolestuttavalta, mutta ei saa vaipua synkkyyteen tai turhaumaan. Vielä tulee parempia aikoja, ja tässä tilanteessa on oltava tyytyväinen työtilojen kodin yhteydessä sijaitsemisesta. Ei ole liiketilasta erikseen kuluja, mikä vähentää stressiä ja paniikkia huimasti. Eli, reilu kolme vuotta tehty ratkaisu tuntuu nyt vieläkin paremmalta.

Vietimme pitkän viikonlopun mökillä, torstai-illasta maanantai-iltapäivään. Oli mukavaa irrottautua arjesta. Jos työrintamalla on hiljaista vapaaehtoistyön puolella tohinaa riittää; opaskoirakalentereiden myymistä, toimittamista tilaajille, vastaan ottaa opaskoirakerhon pikkujouluilmottautumisia, tarkistaa kerhon tilille kalenteri- ja pikkujoulumaksuja, pohtia mistä löytäisimme lisää innokkaita peesareita jne… Eilisiltana heti kotiuduttua lajittelimme ison kasan kalentereita toimitettavaksi tilaajille ja sama homma on edessä loppuviikosta lisää maksusuorituksia saavuttua tilille. Eli, arki pyörii sillä saralla.

Lenkkeilimme mökillä päivittäin. Perjantaina ja lauantaina tihutteli vettä ja oli todella märkää. Saappaiden alta kuului vain litsis-lätsis. Harmaakuono oli innoissaan ja laukkasi pitkin tietä onnellisena, hyppi ojiin ja taas juoksu jatkui. Tuolloin perjantaina kävelimme metsäautoteitä pitkin, lauantaina pellon laitaa ja metsässä. Sunnuntaina taas teitä pitkin. Oli upeaa kun aurinkokin vähän paistoi ja ennen kaikkea EI SATANUT!!!  Päivittäiset lenkit oli puolentoistatunnin molemmin puolin. Lauantai-iltana seisoskelimme nuotiolla tunnin verran. Naureskelimmekin avokin kanssa meillä olevan ihan oma halloveennuotiomme… Se lämmitti mukavasti.

Aloitin mökillä tummansinisestä Novitan Teddy langasta kaulaliinan neulomisen 8mm puikoilla, ja nyt se on päättelyä vaille valmis. Harpulla harputtelin lilasta langasta kerän verran ja ennätinpä vielä tekemään mehiläisvahakynttilöitäkin. Enkeleitä ja demoneita -kirjasta hujahti yhdeksän cd:tä. Illalla ei pitäisi ”unohtua” sohvan nurkkaan käsityön ja äänikirjan kanssa, sillä siitä löytää itsensä istumasta vielä pikkutunneillakin 😀 Onneksi aamuisin ei ollut kiirus mihinkään.

Perjantain ateria onnistui lähes täydellisesti. Laitoin lohen uuniin. Maustoin sen kalayrttimausteseoksella, suolalla ja pippurilla kermaa unohtamatta. Vähän ennen uunista pois ottoa lisäsin kalan päälle katkarapuja. Niitä oli myös vihersalaatissa. Perunamuussiin liraus maitoa ja luomuvoita ja oli maukasta. Joskus vaan ruoka onnistuu. <3 p="p">
 
 Viime viikolla kävin biosignaturemittauksessa, joka ansaitsee ikioman postauksensa, mutta tiivistetysti siedän huonosti hiilihydraatteja ja niiden laatuun pitäisi kiinnittää huomiota. Lisäksi protskuja pitäisi saada enemmän. Tuo tunti, jonka mittauksessa vietin oli mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä mitään uutta ja ihmeellistä antava. Ohjeet olivat aika ”yleismailmalliset”, mutta koetan palata asiaan tarkemmin.

Kävimme katsomassa ystäväpariskunnan kanssa Studio Pasilassa Kiviä taskussa -teatteriesityksen, jossa Suosalo ja Nuojua saivat yleisön nauramaan onnistunein ilmein ja elein. Onneksi myös jutut upposi huumorinkukkaan. Esitys oli hauska, mutta vielä hauskempi se olisi ollut, jos olisin pystynyt näkemään ilmeet ja eleet. Mutta turhaapa sitä on haikailla sellaisen mahdottomuuden perään, joten nautittiin siitä mitä näin sokkona sai irti.

Kello on jo vaikka mitä. Pitäisi kömpiä unimattia tapaamaan, mutta sitä ennen taidan neuloa kaulaliinan loppuun ja kuunnella kirjaa. Nyt ei pitäisi pikkutunneille mennä, koska työ valmistuu näillä kerroksin. Toisaalta, ainahan on harppu 😀

Julkaistu

Onnistumisen riemua

Tänään koin onnistumisen sykähdyttävän tunteen, sydämmessä lämpimän läikähdyksen. Nyt tiedän ”taas” miksi pidän hoitotyöstä, miksi kerta kerran jälkeen annan itseni likoon asiakkaan hyvinvoinnin paranemiseksi. Paras kiitos tehdystä työstä on onnistuminen auttamaan ja hoitamaan hyvin hoitotuloksin.

Mulla kävi tänään kolmatta kertaa koiratyttö, jolla on todettu reilu vuosi sitten nivelrikko. Tyttö on ontunut ja ollut vaisuhko. Ruoka on vaihdettu sopivampaa, liikunta tapahtuu pehmeillä alustoilla jne. Nyt kahden viikon aikana koira on käynyt kolmasti hoidossani. Jo ekan käynnin jälkeen tyttö oli ollut pirteämpi ja tuli riemukkaasti ovellemme. Nyt piristyminen on lisääntynyt edelleen, elämänilo palautunut, ja leikkii jopa enemmän kuin 4v pentunsa. Liikkumisessa kankeus ja ontuminen on vähentynyt selvästi.

Ensinmäisellä hoitokerralla ja vähän vielä toisellakin, tyttö oli levoton; lipoi huuliaan, kudoksissa värinää jne. Tänään ei juuri mitään havaittavia reaktioita.

Omistaja kertoi käyneensä viikonloppuna täällä suunnalla ulkoilemassa, tulleensa eri suunnasta kuin normaalisti, tyttö oli kävellyt laiskana ja ehkä vähän tylsistyneenä. Oli pysähtynyt ja katsellut ympärilleen. Havaitessaan olevansa meidän pihatien kohdalla, lähti rivakasti vetämään meidän ovelle.

Nivelrikko on etutassuissa ja niskan ja lapojen seudussa jännityksiä. Jännitykset ulottuvat takapäähän asti. Tänään kuitenkin tyttö nukkui hetkittäin hieronnassa. Lopettaessa se nousi reippaana ylös pyrkien pesemään kasvoni.

On hienoa onnistua auttamaan elämän laadun parantamisessa.  Rakastan koirien vilpittömyyttä ja hoidon vastaanottokykyä. Olen onnellinen!

Ja olen saanut uuden lukijan, Emmi on liittynyt seuraan. Toivotan sinut tervetulleeksi mukaan, ja toki toivon viihtyvän juttujeni parissa.

Julkaistu

Hormoonimyrskyn silmässä valoa näkyvissä

Ihan itseänikin inhottaa oma kiukuttelu. Olen ollut huonotuulinen enempi vähempi lauantai-illasta lähtien. Ja kukapa muukaan kuin avokki saa niskaansa koko ryöpyn. Tiedostan kiukuttelun pääsyyn olevan hormoonitoiminnassa, sillä viime yönä odotetusti alkoi naisten joka kuukautinen vuoto. Ihmettelen vain miksi (no onneksi) kuukausittain vaihtelee kiukkutaso niin paljon. Esim. juhannuksena en kiukutellut yhtään. Edellinen ”menkkavitutus” oli huhtikuussa ja toivottavasti seuraavaan menee taas kuukausia! Kyllä tämä sen verran paskamaista on. Haluan vain riidellä tai mököttää. Rätkytän aivan olemattomista asioista. Avokki painukin jo ennen kymmentä nukkumaan, kun ei kai jaksanut mua enempää tälle päivää. Ja tajuan kyllä miksi ja ymmärränkin sen. Tässä tilassa sitä ei voi kuitenkaan toiselle sanoa niin typerää kuin se onkin.
Sen kyllä sanoin, ettei ottaisi kauhean vakavasti mun urputusta, että todellinen syy on muualla kuin hänessä. Ja todella toivon sydämestä ja aidosti, että huominen olisi jo helpompi. Ei ole mieltä ylentävää potea jotain helvatun hormoonimyrskyä ja pilata koko viikon.
Meillähän piti tällä viikolla jatkua lomalaisten hieronnat. Viime viikolla olimme vielä siinä ymmärryksessä, että tämä viikko olisi yhtä kiireinen kuin edellinenkin. Totuus alkoi paljastumaan eilisaamuna. Soitettiin ettei avokille ole töitä ja minullekin yhtä kahta asiakasta päivässä, kuten myös kolmannella hierojalla. Todettiin hänen kanssaan ettei ole mitään järkeä molempien tulla hieromaan 1-2 asiakasta ja lähteä kotiin, joten meille tuli nyt sitten vapaa viikko. Toki täällä kotona on vähän töitä, mutta vasta iltaisin. Noh, tällä menkkavitutuksella ehkä on parempikin kun en ole ihmisten kanssa paljoa tekemisissä. Toisaalta, ammatillisuus on niin vahvana takaraivossa, että omat paskat fiilikset painetaan taka-alalle eikä niitä näytetä asiakkaille.
No ei tämä elämä näin kiukkuamisen arvoista ole ettei jotain hyvääkin 😀
Olen saamassa uutta pontta elämäntapamuutokseen ja sen myötä myös laihduttamiseen. Mökin tärkeimmät hankinnat on tehty, joten ei tarvitse iltojaan netissä kuluttaa etsimässä tietoa milloin mistäkin. Nyt ehtii hakemaan taas inspiraatiota, motivaatiota hyvistä kirjoituksista blogeissa ja ja ihan myös fakta-artikkeleista. Kyllä sillä vertaistuella vaan on tässäkin elämäntapamuutoksessa iso merkitys. Innostavat kirjoitukset, positiivisuus auttaa kummasti ja herää uinailutilastaan takaisin aktiivisempaan vaiheeseen.
Onneksi tämä uinailu ei ole aiheuttanut mitään katastrofaalista painon nousua tai herkuttelua, joten tästä on varmasti hyvä jatkaa eteenpäin.
Pari päivää sitten löysin Lappiksen bloginFit & Fab, jossa monta hyvää postausta. Blogin kautta päädyin lukemaan artikkelin Karppausinfo-sivulta
 Pitkähkö, mutta mielenkiintoinen katsaus ruokavaliosuosituksiin ja tutkimuksiin. Itse taivun aina vain enemmän ja enemmän sille kannalle, että jalostetut hiilihydraatit (pasta, riisi,puhdistetut jauhot/sokerit) on terveydelle pahasta. Järkevä ateriointi on jokaisen tietysti löydettävä itse itselleen. Opittava tuntemaan milloin olo on oikeasti hyvä jne. En edelleenkään sano itseäni karppaajaksi, mutta karppaus on oikein syötynä mielestäni hyvinkin varteenotettava vaihtoehto. Ja mikä ennen kaikkea tärkeintä, ruoka on aitoa, aidoista raaka-aineista valmistettua. Ei mitään rasvat korvattu jollain keinotekoisella moskalla. Aitoa sen olla pitää niin rasvoissa, proteiineissa kuin hiilareissakin!
Olen vuosikaudet kärsinyt kovasta vatsasta ja Lappiksen blogista luinfruktolaxista ja mielenkiintoni heräsi. Kävin tutustumassa tuotteeseen Hyvinvoinnin tavaratalon ja Luontaistuntija-verkkokauppojen sivuilla. Tuote on luonnon omista raaka-aineista valmistettu ravintolisä, jossa kuitujen ansiosta on laksatiivisia vaikutteita.
Jos jollakulla on tietoa tai käyttökokemusta tuotteesta, lukisin niistä mielelläni. Harkinnassa on nimittäin kokeilla tuotetta. Sitä löytyy kuutiona, joka pureskellaan sekä uutuutena myös pillerinä.
Että ei tämä elämä hormoonimyrskystä huolimatta ihan pylsällään ole ja tiedättekö
tänne postailu kohensi fiilistä. Avokki jo nukkuu, joten en voi mennä sovintohaleille. Aamulla sitten.