Julkaistu

2019 pakettiin ja 2020 alun tunnelmia

Luontoretkeily

Olemme siirtyneet uudelle vuosikymmenelle. En kuitenkaan lähde yhteenvetämään mennyttä vuosikymmentä vaan pysytään viime vuodessa. Kuten jo aika monena alkuvuonna olen toivonut elämääni mahdollisimman paljon luontoretkiä ja luontokokemuksia. Niin toivoin vuosi sitten ja toivon taas. Viime vuonna sain kokea upeita hetkiä joista mieleen nousee tätä kirjoittaessa huskysafari Riisitunturissa, pilkkikokeilu Kitkan jäällä, koskikarojen laulua Käylänkoskella, iso peippoparvi mökin pihapiirin tuntumassa, aamuretki Lammassaareen ja Kuusiluotoon, kuhankeittäjän laulu tuulisessa Parikkalassa, satakielen laulu vesisateessa Parikkalassa, koskenlaskua Kuusamossa, Pieni karhunkierros juurakoineen, trooppiset yöt teltassa, Suppaus vesisateessa, punarinnan poikasen rengastus, retki Pihlajasaareen, pakkasyöt Liesjärven kansallispuistossa. Kesäkuinen seikkailuviikkomme poiki uuden projektin Iso Karhunkierros 2020, jota kohti nyt harjoitellaan. Olen kirjoittamassa kesäseikkailustamme blogipostauksia, mutta työ on toistaiseksi vielä kesken monestakin syystä. Viikko oli niin huikea, että sitä kelpaa hehkuttaa vähän vielä myöhemminkin. Jaksakaa siis vielä odottaa, kuten myös Ison Karhunkierroksen harjoitusleireistä tarkempaa tarinaa tulossa.

Näkövammaisena ja etenkin täysin sokeana ja vaikeasti heikkonäköisenä luontoretkille tarvitsee näkevän ystävän/kaverin/oppaan/avustajan, jotta retkeily on mielekästä. Luonto kuuluu kaikille –hanke on pilotoinut luonto- ja matkailuyrittäjien kanssa menneenä vuonna ja onkin enemmän kuin hienoa, että yrittäjät ovat kiinnostuneita ja halukkaita kehittämään palvelujaan myös erityisryhmille. Toivottavasti hanke kantaa pitkälle ja nyt alkuun saatetut palvelut kehittyvät entisestään. Itse olen paljon miettinyt miten voisi helpottaa sitä pyrokratiaa minkä vammainen joutuu läpi käymään saadakseen henk.koht. avustajan kulut pois ja palkkaa avustajalle avustustyöstään. Minulla ei sitä viisasten kiveä ole ja jos olisikin siitä tuskin olisi apua. Kunnat vammaispalveluineen toimivat omalla jäykällä tavallaan. Todella sydämestäni toivon, että vielä joskus pyrokratia helpottuisi ja luontomatkailu myös vammaiselta onnistuisi vähemmällä pyrokratialla. Meissä on paljon sellaisia, jotka eivät tiedä voivansa anoa, jotka eivät jaksa anoa avustajan kuluja tai avustajalle lisätunteja retken ajalle. Moni sanoo, että ei halua lähteä, koska se pyrokratia tuntuu masentavalta, vaikealta, alentavalta jne.

Menneen vuoden maaliskuisena päivänä mieleni halajasi linturetkille, mutta retkikaveri puuttui eikä ollut tiedossakaan lähiretkeilyyn ketään kaveriksi. Oton kanssa kävellessäni pohdin ja surin asiaa. Syntyi ajatus perustaa Facebookiin ryhmä
Näkövammaisten ja näkevien luontoretkeilijöiden kohtaamispaikka
sillä en taatusti ole ajatusteni kanssa yksin. Ryhmä perustettiin ja tällä hetkellä siellä on yli 200 jäsentä. Tulethan sinäkin mukaan? Ryhmän ajatus on, että retkeilystä kiinnostuneet löytäisivät toisensa ilman pyrokratian koukeroita. Toivon, että ryhmän myötä retkikavereita löytyisi tulevaisuudessa helpommin. Itse edelleenkin kaipailen linturetkille kaveria sekä myös luontoon kävelyille
Isoa Karhunkierrosta ajatellen.

Käsityökuulumisia

Vuoden 2019 aikana käsityöinto vaihteli suuresti. Mentiin tyylillä on/of. Kevätpuoella olin mukana kahdessa myyntitapahtumassa ja syksyllä käsityöjoulubasaarin lisäksi kahdessa muussa tapahtumassa. Basaari olikin melkoinen rutistus. Etukäteen tuotteiden valmistusta ja ilmeen uudistamista tarkoittaen tuotelaputusta Heidin kädenjälkeen, banderollin ja käyntikorttien suunnittelua jne. Itse basaari pidettiin Tikkurilassa ja se kesti 16 päivää. Parhaiten kaupaksi meni mehiläisvahakynttilät sekä luomutassuvaha.

Alkuvuodesta osallistuin verkkokaupan perusteet-kurssille ja ajatukseni perustaa verkkokauppa sai kertaheitolla vauhtia. Alkaneena vuonna verkkokauppaa täytynee kehittää vielä paremmaksi. Sen kautta on ostettu lähinnä hierontalahjakortteja.

Vuoden 2018 lopulla pähkäilin mitä tehdä keramiikka-ryhmään osallistumisen kanssa. Motivaatio oli kateissa ja mielen päällä niin paljon kaikkea muuta, joten jätin keramiikan pois ohjelmasta. Alkusykystä kävin taas keskustelun itseni kanssa, joka johti keramiikkatauon jatkumiseen. Saman keskustelun kävin rottinkiryhmän osalta, mutta lopulta ilmottauduin mukaan vielä tälle kaudelle. Korien teko on mukavaa ja niitä syntyy käsissäni nopeaan. Ongelma on vain ettei rottinkikorit tällä hetkellä ole in. Ne ovat kauniita, hyvintehtyjä jne, mutta ihmiset eivät halua eivätkä tarvitse niitä. Luultavasti nyt alkavan kevätkauden jälkeen joutunen korityöt jättämään tauolle, ellei jotain muutosta korimyyntiin tule talven ja kevään aikana.

Vuoden aikana neuloin muutaman huivin. Neulotutti enemmän alkuvuodesta. Tosin syksyllä tikutin neulevalokranssien päällisiä. Vuosi 2019 ei kuitenkaan ollut kranssien vuosi, jota niitä on useampi edelleen myymättä. Basaarissa viileydestä johtuen sormet kohmeessa neuloin yhden tilaustyön huivin. Jouluvapailla jatkoin huiviteemalla ja nyt pitäisi jälleen päättää mitä seuraavaksi puikoille.

Kirjoja, teatteria ja musiikkia

Aloitin viime vuoden alussa innolla Helmet-lukuhaasteen, joka lopulta kesken jäi. Syytin hajonnutta tietokonettani, sillä sen syövereihin tiedosto jäi mihin kirjoitin lukemistani kirjoista lyhyesti. En sitten saanut aikaseksi kirjoittaa uutta tiedostoa asian tiimoilta. Nyt olen taas aloittanut tämän vuoden haastetta mielenkiinnolla. Saas nähdä pääsenkö haasteessa mihin asti. Ensinmmäinen kirja on luettu ja se oli Wilbur Smithin Faarao. Viime vuoden parhaimmistoon kuuluu ehdottomasti Lusinda Rileyn Seitsemän sisarta –kirjasarja, josta olen lukenut nyt kolme ensinmmäistä osaa. Yhtään pistekirjaa en viime vuonna lukenut, kaikki tuli luettua äänikirjoina.

Heinäkuussa vietimme tiiviit päivät ystäväpariskunnan luona Tampereella. Kävimme katsomassa kolme kesäteatteri-esitystä 506 ikkunaa, voi veljet ja tätä kirjoittaessani kolmannen esityksen nimi on kateissa. Voi veljet oli esityksistä ehdottomasti paras. Seuraavalla viikolla matkasimme Hämeenlinnaan 55 tuhannen muun ihmisen tavoin Metallican puistokonserttiin. Olihan se nostalgista, mutta koska väki oli hyvin laajalti se sellainen yhteenkuuluvaisuus jäi kokematta.

Hyvinvointia etsimässä

Vuoden varrella etsin jälleen lisää itselleni hyvinvointia. Lähdin kokeilemaan ketogeenista ruokavaliota. Se toi paljon hyvää, mutta myös sellaista mikä sai minut sen lopettamaan joulun alla toistaiseksi. Yöuneni parani oleellisesti, levottomat jalat katosivat, päivällä olo oli pirteämpi ja suorituskyky parempaa. Paino ei kuitenkaan pudonnut, kroppaan kertyi nestettä joka näkyi eniten jalkojen turvotuksena ja joka sai minut vetäytymään. Tarkoitus olisi kuitenkin jatkaa vähähiilihytraattisella ruokavaliolla. Turvotukset ei valitettavasti ole täysin kadonneet näiden reilun kahden viikon aikana. On kuitenkin vähentynyt selvästi, mutta seuraan tiiviisti asiaa. Toki olen pohtinut syitä moiseen, että voiko kyse olla jostain muustakin kuin eletroryytti- ja nestetasapainon ongelmista. Jos turvotus ei katoa onhan se lääkärin luo mentävä. Muita oireita en tiedosta minulla olevan.

Toivon todella, että nyt alkaneena vuonna löytäisin minulle oikean tavan syödä ja elää, ja että kehoni suostuisi luopumaan ylimääräisistä kiloista.
Voi niitä aikoja kun toivoin laihtuvani alle 60 kiloon
… Mutta matka jatkuu ja
hyvinvointi lisääntyköön. Kyllä minullekin vielä löytyy keinot kilojen karistamiseen.

Suruviesti

Vuosi 2019 tarjosi myös surua. Elokuun loppupuolella saimme suruviestin Hanneksen kuolemasta. Hän oli yksi iso innoittajani tutustuessani lintuihin ja niiden ääniin. Hänen intonsa ja avuliaisuus tehdessään tallennuksiini lajimäärityksiä nostaa hymyn huulille. Syksyn ja talven mittaan olen Hannesta ajatellut paljon lämmöllä ja ikävöiden. Jokaisen meistä on kuitenkin täältä joskus lähdettävä ja nyt oli Hanneksen aika.

Katseet tulevaan

Vuoden 2020 tiedossa olevista haasteista isoin ja jännin haaste on Iso Karhunkierros, jolle starttaamme ma 15.6. Vietämme juhannuksen vaeltaen. Karhunkierros on 82 km pitkä ja loppuosaltaan vaativa. Nyt talven ja kevään aikana olisi tarkoitus päästä mahdollisimman paljon luontoon kävelemään vaihtelevassa maastossa. Lisäksi toivon lintujen äänitysretkiä osuvan kohdalleni edellisvuosia enemmän. Haluaisin myös elvyttää uintiharrastuksen ja käydä säännöllisesti uimassa, joka olisi myös hyvää kunnon kohotusta. Markkinointi-puolella puolestaan edessä on verkkokaupan kehittäminen, suunnittelua mihin myyntitapahtumiin osallistua jne. Hierontatyöt jatkuvat entiseen malliin ja käsitöitä varmasti ahkeroidaan tänäkin vuonna paljon.

Oikein hyvää ja menestyksellistä alkanutta vuotta teille kaikille lukioilleni 

Julkaistu

Vuosi 2019 – se on täällä

Joulu vietetty, vuosi vaihdettu ja arkeen palattu. Perinteisesti vietimme joulun ja uudenvuoden mökillä kotiutuen loppiaisena. Arjen aherrus tuntui oikeastaan mukavalta aloittaa, joten loma teki tehtävänsä. Facebook-kaverit ovat varmasti huokaisseet helpotuksesta kun en ole siellä markkinoinut käsitöitämme enkä hierontaakaan. Nyt kuitenkin hiljalleen silläkin saralla palataan arkeen, joten koettakaa kestää 🙂

Ennen joulua vierailin Laululähteen Riikan luona. Söimme ihanaa afrikkalaista arkiruokaa, jonka jälkeen Riikka esitteli minulle Holvin verkkokauppaa. Olen verkkokaupan perustamista harkinnut jo tovin. Kaikki verkkokauppa-sovellukset eivät kuitenkaan toimi ruudunlukuohjelmilla kovinkaan hyvin tai ei ollenkaan. Holvi toimii, vaikkakin joitain huononnuksiakin on tullut. Toivottavasti heillä olisi kuitenkin halua kehittää kauppaansa entistä saavutettavammaksi. Kävimme Riikan kanssa verkkokaupan perustoimintoja läpi ja vaikutelmakseni muodostui, että systeemi on aika kätsy ja myös käytettävä ruudunluvulla. Tuotekuvien lisääminen on asia, josta en tiedä onnistunko toimimaan itsenäisesti vai en. Asiaan on vielä perehdyttävä. Uskon, että verkkokauppa lisää myyntiä niin hierontalahjakorttien kuin käsityötuotteidenkin osalta. Alkaneen vuoden ensinmmäisiä projektejani onkin verkkokaupan perustaminen ja menneen vuoden yrityksen papereiden toimittaminen kirjanpitäjälle. Ja kuin tilauksesta s-postiini tuli viesti, jossa tiedotetaan Ura käsillä-hankkeen verkkokauppakoulutuksesta. Ei epäilystäkään ettenkö hakisi kurssille pääsyä.

Lakisääteinen yrittäjä-eläke on laitettu maksuun. Sivumennen sanottuna järkyttävä summa se pieninkin näin pienyrittäjälle. Aina se vaan kirpaisee, ei voi mitään. Lisäksi uusi satsi vyönahkoja postista haettu. Minulla onkin työlistallani viiden nahkavyön tilaus. Ensi tai seuraavalla viikolla saan seuraavan LovePaws-tassuvahaerän jälleenmyyntiin. Tuote on ollut todella suosittu ja pidetty. Ilo on myydä täysin luonnon raaka-aineista valmistettua kotimaista tuotetta. Otin LovePaws:in myyntiin vuoden 2017 marraskuun alussa enkä ole katunut. Tuotteesta pitäisikin naputella oma esittelypostaus.

Vuosi sitten taisin kirjoittaa tavoittelevani neljänkymmenen luontoretken rajapyykkiä pyöreiden vuosieni kunniaksi. Pyöreitä tuli täytetyksi viime vuonna, mutta retkitavoitteesta jäin hyvin kauas. En suostu vielä antamaan periksi. Kyllähän retkimahdollisuuksia on tultava lisää. Harmillisen hankalaa on vaan löytää kavereita retkeilemään. Aikataulujen yksiin sovittamisongelmiahan ne ovat. Pitäkäähän mulle peukkuja, jotta tämän vuoden aikana retkitilini karttuisi oikein kunnolla, ja että vihdoinkin tulevana kesänä pääsisin äänittämään kuikan huutelun. Joitakin retkisuunnitelmia onkin jo sovittuna. Kirsin kanssa lähdemme Tringan Parikkalan retkelle touko-kesäkuun vaihteessa ja kesäkuun toinen viikko vierähtää Kuusamossa Seikkailuapinoiden järjestämällä luontoviikolla. Molempia retkiä odotan innolla ja samalla halajan lisää retkiä ja luontokokemuksia, joten ilmottaudu jos retkeily kanssani innostaa.

Käytännössä minulla on aina jokin kirja äänikirjana tai pisteillä kesken. Lukemisestani olen täällä kirjoittanut aika vähän, koska en osaa kirjoittaa kunnollisia kirja-arvosteluja. Päätin osallistua tämän vuoden Helmet -lukuhaasteeseen, joka tuo hiukan erilaista lähestymistapaa kirjoihin ja tutustumista kenties kentreihin mitä ei yleensä lue. Haasteessa on jokunen kohta missä on kirjan kansikuva määrittävä tekijä kirjan valinnassa. Eihän minulla ole aavistustakaan kirjojen kansikuvista, koska niitä ei äänikirjoissa kuvailla. Onneksi Facebookissa on erilaisia ryhmiä missä kysellä ja ystävältäni sain hyvän vinkin ihmiskasvot-kohtaan. Kävinkin jo lainaamassa Teemu Potapoffin Luodinkestävä: Heidi Foxellin tarina. Tällä hetkellä kuuntelussa on Kätilön sisar -niminen kirja ja vuoden ensinmmäisenä kirjana luin Sirpa Tabetin Äidin tyttö, joka oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin esim. Tähkäyö.

Edelleen myös hyvinvointiin liittyvät asiat kiinnostavat ja henk.koht. liikunnan lisääminen, ruokavalion kohennus ja painon pudotus. Ensi torstaille olen sopinut uintitreffit. Uinti on sellainen minkä haluaisin joka viikkoiseksi, mutta eipä yritellä haukata liian isoja paloja ettei joudu pettymään. FitLinen Optimaalisettiä olen edelleen käyttänyt. Etenkin iltaisin otettava Restorate toimii minulla. Levottomat jalat pysyvät hyvin kurissa. Aamudrinkki meinaa välillä jäädä, mutta olen nyt skarpannut asiassa.

Että näillä ajatuksilla ja suunnitelmilla alkaneeseen vuoteen. Yritän olla myös aktiivisempi täällä blogin puolella. Oikein hyvää vuotta 2019 teille kaikille lukioilleni 🙂

Julkaistu

Vuosi retkeillen -unelma on syntynyt

Aurinko on laskenut ja kuun täydellinen pimennys alkanut. Tuuli on tyyntynyt, lämpötila huitelee yli 20 asteessa. Istun teltassa tätä kirjoittamassa vadelmia herkutellen. Onneksi on tämä telttamahdollisuus, sillä hellejakso on lämmittänyt hirsimökinkin.

Viime viikkojen aikana sisälleni on asettunut unelma/haave. Haluaisin nimittäin viettää sellaisen vuoden milloin kiertelisin ympäri Suomea eri luontokohteissa, erilaisissa maastoissa, ympäristöissä, Lapissa, Itä-Suomessa, saaristossa, järvien rannoilla, pitkoksilla, vanhoissa metsissä jne… Saisin paljon ihania luontokokemuksia, äänitetyksi luonnon ääniä eri vuoden aikoina, nauttia itsensä haastamisesta, palella teltassa, kastua metsässä, hikoilla helteessä… Haluaisin kirjoittaa luontokokemuksistani ja julkaista parhaita paloja äänitteistä.

Valitettavasti sokeuteni aiheuttaa lisähaasteita unelman toteuttamiseen. Yksin kun en voi retkille lähteä vaan tarvitsen mukaani ne näkevät silmät. Ja se vaatii tuplasti rahaa, sillä en voi olettaa minua lähdettävän opastelemaan omakustanteisesti. Lisäksi minun pitäisi löytää ne henkilöt joidenka kanssa kemiat toimivat ja jotka haluaisivat olla unelman toteutuksessa mukana. Ystävistäni varmasti löytyy sellaisia, jotka ovat valmiita retkeilemään kanssani, mutta unelmani vaatii toteutuakseen useamman retken ja osan retkistä tulisi olla pidempiäkin. Ja jo nyt olen siinä tilanteessa, että en pääse retkeilemään niin paljon kuin haluaisin.

Vuosi retkeillen -unelma toteutuakseen vaatisi myös huolellista suunnittelua, aikataulutusta, varusteinventaariota/hankintaa. Lisäksi ehdottomasti haluaisin ennen unelmavuotta kuntoni kohentuvan reilusti, jotta jaksaisin hyvin ja pystyisin nauttimaan siitä kaikesta mitä retkeilyvuosi minulle antaisi.

Haluaisin kulkea lumikengin tunturissa, kuulla revontulien rätinän, riekon potpotuksen, hiihdellä järven jäällä, istua nuotiolla, kokea upeat hankikannot. Keväällä kokea saaristossa muuttolintujen paluun, haahkojen mouruntakonsertin, tuntea merituulen, tunnustella kasvillisuutta, syödä tuoretta kalaa. Kuulla Itä-Suomessa kuhankeittäjää, retkeillä vanhoissa metsissä, kulkea pitkoksilla, tuoksutella suopursua, kanervaa, valvoa kesäyössä, kokea yötön yö, syksyinen luonto, syödä mättäältä marjoja. Haluisin liikkua niinkävellen kuin tandemillakin, meloen tai soutaen. Nukkua teltassa, varaustuvissa, laavuissa. Kokea talvinen yö teltassa.

Äänityksiä ja valokuvia haluaisin luonnollisestikin retkiltäni niin itselleni kuin kenties julkaistavaksi. Toki valokuvat ja äänitykset eivät ole itseistarkoitus, mutta kierrellessä erilaisissa ympäristöissä varmasti lintulajimäärä karttuisi huimasti ja kenties tallenteelle tarttuisi joidenkin nisäkkäidenkin ääniä.

Jos unelmani voisi toteutua edes puoliksi olisin ikionnellinen. Minun vain pitäisi olla rohkea ja lähteä askel askeleelta kulkemaan unelman toteutumista kohden. Toisaalta tiedän olevani melkoinen jääräpää saadessani jotain päähäni, joten uskaltanen eteenpäin. Nyt kuitenkin kuun pimennyksenkin ollessa jo loppupuolella minun on aika siirtyä unelmoimasta yöpuulle, sillä saamme huomenna ystäväpariskunnan vieraaksemme. Kuuntelen tovin Ken Folletin kirjaa Tulipatsas, joka on itsenäinen jatko-osa kirjoille Taivaan pilarit ja Mailma vailla loppua. Valitettavasti kirja ei ole niin hyvä kuin edeltäjänsä. Jotenkin osasin sitä jo odottaa. Liian usein kirjoissa käy juuri niin, että sarjan edetessä se huononee. Toki Tulipatsas-kirja on luettavan hyvä ja sellainen ettei sitä kesken jätetä, mutta ei se yllä sarjan ensinmmäisen osan Taivaan pilarit tasolle. Täällä teltassa on tunnelmallista kuulostella hiljaista kesäyötä ja uppoutua kirjan mailmaan.

Julkaistu

Uuden vuoden kynnyksellä

On aika pistää mennyt vuosi pakettiin ja kurkistaa hiukan myös tulevaan.

Alkuvuosi oli kiireinen, sillä hieronta-asiakkaita oli paljon. Osallistuin kuudelle Ura käsillä -hankkeen käsityökurssille. Lisäksi pääsin kokemaan monta ihanaa luontoretkeä: Kökarin viikonloppu, retket Vanhankaupunginlahdelle, pöllö- ja kehrääjäretket jne <3 Mökillä ollessamme aina sään salliessa lintuäänitteitä ottamaan. Kevät eikä kesäkään kovin lämmin ollut ja vesisateita riitti kyllästymiseen asti. Oman aikansa vei äänitysten läpikäyminen ja tallenteiden editointi. Blogiin kuvien lisääminen ei onnistunut kevään jälkeen lain, pistenäyttö hajosi, läppäri osoitti myös olevansa elämänsä loppusuoralla. Maaliskuussa silloinen avustajani irtisanoutui eikä seuraajansa kanssa sujunut toivotulla tavalla, joten elokuussa aloitimme uuden etsimisen. Nyt lokakuun puolesta meillä on ollut avustaja ja toivottavasti työsuhde jatkuu mahdollisimman pitkään. Kesäloman vietimme mökillä käytännösssä kokonaan. Yhtenä päivänä vietin päivän Tallinnassa Silmukkasiskojen kanssa ja toisen päivän ystävän luona. Eikä toki sovi unohtaa ystävän nelikymppisiä ja veljen perheesssä olleita rippijuhlia. Mökille saimme virailulle ystäväpariskunnan, erään ystävämme sekä äitini, joten ei elämä ihan epäsosiaaliseksi mennyt. Ehkäpä kuitenkin teki hyvää elokuussa palata kaupunkiin ja aloittaa arkinen aherrus. Syksystä ei niin kiireistä tullutkaan. Ei luontoretkiä eikä käsityökurssejakaan kuin kolme. Myös hierontapuolella oli varsin hiljaista. Onneksi kuitenkin käsityömyyjäisiä oli etenkin loppuvuodesta mukavasti. Syksyn ja ehkäpä koko vuodenkin isoimpiin asioihin kuuluu yritykseni toimialan laajentaminen kattamaan myös käsityötoiinnan. Alkusyksystä päätimme myös kuntosalihuoneesta tehdä käsityöhuoneen. Projekti edistyi hitaanlaisesti, mutta nyt siellä on ihana uusi lipasto, pöytä, verhot jne. Vielä on keksittävä paikka penkkipunnerruspenkille ja millainen matto lattialle. Ekat kynttilät kuitenkin huoneessa on jo pyöritelty. Syyskuussa vietimme reilun viikon Kuusamossa avokkini kotimaisemissa. Sää oli sateeen tuhnuinen, mutta päivittäin ulkoilimme ainakin jonkin verran. Pääsin kuulemaan punatulkkuja ja tilhejä, jotka aterioivat pihlajanmarjoilla. Kuulinpa loppuviikosta vielä poron rykimä-äänenkin. Tuolla viikolla Radio Suomen Luonto-Suomen Äänien illassa minua haastateltiin ja kuunneltiin sammakko-tallenne, jonka äänitin viime keväänä mökkimme lammen rannassa. . Edelleen olen käynyt niin rottinkikerhossa kuin keramiikassakin. Nyt syksyllä olen rottingissa tehnyt ystävän koiralle nukkumakoria. Valitettavan monta kertaa olen ollut kerhoon estynyt, joten kori on edelleen kesken. Keramiikassakaan en syksyllä kovin paljoa saanut aikaiseksi. Vuoden isoihin asioihin kuitenkin kuuluu marraskuussa ollut Luonnosta-näyttelymme, jossa minulta olivat mukana teokset Metsänrumpu ja Tuhina. 🙂 Kuluneen vuoden aikana olen kirjoitellut tänne blogiin valitettavan vähän. Kuvien lisäämiseen liittyvät ongelmat varmasti vaikutti osaltaan asiaan. Nyt uuden koneen, päivitetyn ruudunluvun ja pistenäytön myötä pitäisi homman toimia entiseen malliin, joten uskoakseni blogi voi hyvin ja hengittää tasaiseen myös ensi vuonna. Sen mitä kaikkea vuosi 2018 tuokaan tullessaan aika näyttää. Ehdottomasti suurin huoli tällä hetkellä on miten vammaisten kuljetuspalvelun käy, vaikeutuuko liikkumisemme kuinka pahasti. Vantaalla 17.1. on kuulemistilaisuus sen hetkisestä hankintatilanteesta. Työkirjaan on raksit laitettu, joten paikalle mennään. Samaisella viikolla aloitan CellRESET -ohjelman mukaisen puhdistautumiskuurin, joka perustuu puhtaaseen laadukkaaseen ruokaan. Tukena on FitLinen ravintolisät. Kirjoittelinkin marraskuussa, että lähdin kokeilemaan kohentuisiko oloni ravintolisien avulla ja apu on ollut suuri. Olemme olleet perinteisesti mökillä joulusta lähtien. Kelit ovat olleet tutun surkeat liukkauksineen ja möykkelikköineen. Olemmekin kuunnelleet paljon luonto-ohjelmia ja minun hinku luontoretkille on aivan valtaisa. Toivon kovasti, että alkavana vuonna saisin paljon uusia luontokokemuksia ja upeita äänitteitä. Yritän parhaani mukaan itse vaikuttaa siihen, että löydän retkikavereita. Välillä minusta vaan tuntuu, että olen huhuiluineni vaan rasittava, mutta… silti hingun luontoon liikkumaan ja nauttimaan. Helmikuiselle tikkaretkelle olemme ystäväni kanssa ilmottautuneetkin jo. Nyt kun kranssisesonki on ohitse on aika alkuvuodesta aloitella nahkatöiden tekemistä ja tuotteen kehittämistä. Sama tilanne on oikeastaan myös huovutuksen puolella. Mehiläiskynttilät ovat lähes lopussa, joten niidenkin pyörittelyä on luvassa hieronta-asiakkaiden lisäksi. Nyt vielä kuitenkin rennosti, sillä saamme vieraita luoksemme vuotta vaihtamaan. Sinulle oikein ihanaa vuoden vaihteen juhlaa sekä toiveidesi mukaista uutta vuottta 🙂

Julkaistu

Keramiikkaa esittelyssä

Nyt päättyy blogihiljaisuus, joka on kestänyt ennätyksellisen kauan, lähes kaksi kuukautta!

Tältä keväältä on keramiikka-ryhmien kokoontumiset ohitse. Syyskuun loppupuolella jatketaan. Tosin minun on pakko pohtia jatkanko edelleen sekä keramiikassa että rottinkikerhossa, vai jätänkö toisen pois. Valinta tulee olemaan hirvittävän vaikea ja lopulta päätän jatkaa molemmissa kodin täyttyessä koreista ja keramiikkaesineistä. Nyt on kuitenkin aika esitellä syys- ja kevätkauden töitä. Jos joku työ herättää kiinnostuksesi ja haluaisit sen itsellesi, ota rohkeasti yhteyttä. Osa näistä on nimittäin myytävänä ja jos se mikä herätti kiinnostuksesi ei ole myynnissä, otan tilauksia vastaan. En kuitenkaan tässä tekstissä lähde esittelemään hintoineen tuotteita, ne saa kysymällä.

Monesti jos minulla ei ole ideaa mitä tekisin käsissäni syntyy nipistelytekniikalla pikareita. Nämä neljä pikku pikaria ovat herättäneet ihastusta ja söpöstystä ihmisten keskuudessa. Ovat ehkä juomapikareiksi aavistuksen pieniä, mutta esim. eteerisien öljyjen käyttöön soveltuvia pikareita. Pikareita kirjoitushetkellä on kolme jäljellä.

Mukeja en ole tehnyt pitkiin aikoihin. Kuvassa olevat mukit on tehty joko viime syksynä ensinmmäisillä kerroilla tai jo keväällä 2016, mutta tulleet lasituspoltosta vasta syksyllä. Haluan saada mukista aina mahdollisimman sileän ja suoran. Joskus olen varmasti aivan liian nipo tasaisuudesta tms. Kyllähän käsin tehdyssä saa ja pitääkin olla käden jälki eikä tehdasmuotin sileyttä 😀

Alkusyksystä käytin ahkerasti mustaa savea, jota edelliskeväältä oli jäänyt. Uutena savena otin käyttöön saksalaisen punasaven. Tässä vielä ns äijäkorusarja ja muita riipuksia. , jotka on tehty mustasta savesta ja jotka ovat laitettu mustiin nahkanauhoihin kuvaamisen jälkeen.

Mustasta savesta vielä tämäkin pieni kukanterälehtimalja 🙂 Sopii kynttilälle tai ihan vaan koristeeksi. Sivussa ei reikiä ole, joten tuikut ehkä vähän hukkuvat maljan sisään.

Loppusyksyn työt tein saksalaisesta punasavesta. Eräänä maanantaina etsin inspiraatiota ja lopulta päädyin tekemään lautasen pitsireunuksella. Lautanen on tehty muottia käyttäen. Ensiksi kaulin sopivan kokoisen ja paksuisen levyn, jonka nostin lautasen päälle ja painelin varovaisesti levyn muottiin kiinni. Tämän jälkeen ylimääräiset pois, reunojen siistiminen. Reunat siistittiin myös ulkopinnalta kun lautanen on poistettu muotistaan. Pitsiliinalla painelin kuviota reunaan vielä lautasen ollessa muotissaan. Työ on lasitettu kevät-lasitteella, mutta sen vähyyden vuoksi lautasesta tulikin ruskeasävyinen.

Eräällä ryhmäläisellä oli mukanaan pisaran muotoinen matala lautanen. Ihastuin pisaraan täysin ja lainasin astiaa muotiksi. Tein neljä pisaralautasta saksalaisesta punasavesta ja yhden ehdin saamaan lasituspoltosta ennen joulua.Kuvat samasta pisarasta salamalla ja ilman. Ja tässä tämän vuoden puolella lasituksesta tulleet pisaralautaset.Yksi neljästä pisaralautasesta on löytänyt kodin.

Syksyllä aiemmin tekemäni perhos- ja piparitassit menivät samantein kaupaksi. Koska perhosien tekeminen oli mukavaa tein niitä vielä kuuden satsin lasittaen ne kevät-lasitteella. Neljä niistä varattiin hetimiten ja varaaja tassit nähdessään halusikin kaikki kuusi.

Tähdet on valmistettu samalla tapaa kuin tassitkin. Sopivat kynttilän alusiksi loistavasti. Ensiksi kaulin ison levyn tasaiseksi, jonka jälkeen isolla piparkakkutähtimuotilla painelin levyyn tähden ääriviivat leikkautuen muotoonsa. Tähteä kaulin hyvin kevyesti hiukan isommaksi ja nostelin kevein sormin reunat tähdelle.

Kannellisien purkkien ja rasioiden tekemisessä aina vähän jännittää kutistuuko savi poltoissa saman verran kansi ja suuaukko. Siksipä savea ei saa päästää kuivumaan ennen kuin molemmat ovat valmiina. Tähän purnukkaan onnistuin tekemään sopivan kannen, joka pysyy myös hyvin paikoillaan.

Sinimusta uunivuoka on myöskin tehty saksalaisesta punasavesta ja lasitettu Lugano-nimisellä lasitteella. Vuoka on tehty levytystekniikalla muoviastiaa muottina käyttäen.

valkoinen 0.5 samotin kivitavarasavesta tehty iso vaahteranlehti syksyn väreissä. Lautanen maalattu sormin kosteaan saveen. Työ on lasitettu läpinäkyvällä lasitteella. Työssä Sormimaalauksen jäljet näkyvät. Työ on valmistunut maaliskuussa 2017 ja se tulee olemaan esillä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu Ry:n keramiikkaryhmämme näyttelyssä Art Kaarisilta -galleriassa marraskuussa 2017. Näyttelyn teemana on luonto. Vaahteralautasen lisäksi minulta näyttelyssä tulee olemaan ainakin siili ja palokärki joista ei ole vielä kuvia.

Eri savia voi myös yhdistää. Halusin kokeilla nerikomi-tekniikkaa, jossa kahta eri savea yhdistetään. Ensiksi molemmat vaivataan hyvin, jonka jälkeen möykyt vaivataan yhteen siten, että sekottuvat toisiinsa. Minulla oli käytössä valkoista kivitavarasavea sekä mustaa hiukan karkeampaa savea. Tein levytystekniikalla lautasen.Yhdistettyä savea jäi yli, joten taiteilin koristenappeja, jotka lautasen tapaan ovat lasitettu läpinäkyvällä lasitteella.Koska savea riitti aina vaan syntyi pari riipustakin. Kuvat otettu riipuksien molemmilta puolilta.

Kevään aikana valmistui vielä kaksi koruriipusta. Valitettavasti leppäkerttua muistuttavassa riipuksessa musta väri täplistä levisi keltaiseenkin osaan ja jättää tuhruisen vaikutelman. Sellaista se vaan on, että sokkona ei aina värien kanssa tule niin täydellistä kuin haluaisi. Molemmissa koruissa ne on maalattu sormin ja lasitettu läpinäkyvällä lasitteella.

Julkaistu

Tunnista sata lintulajia

Vietämme Suomen juhlavuotta; itsenäinen Suomi 100 vuotta. Juhlavuosi on tuonut paljon erilaisia juhlia, tapahtumia, kampanjoita jne. Birdlifella on mm. kampanja Tunnista satalintulajia, joka tarkoittaa minulle ja Silja-ystävälleni tallentaa sadan eri lintulajin äänet niin hyvinä, että äänestä pystyy tekemään lajimäärityksen. Idean isä on Ari Linna, joka toimi retkioppaanamme Kökarin lintuviikonlopussa helmikuun puolivälin jälkeen. Siellä kuljimme paraloidimikrofonini kanssa tallentaen mm. tavalliset sini- ja talitiaisen, viherpeipon, erikoisempana urpiaisparven ruokailua ja hippiäisen hentoa ääntelyä. Istuessamme iltaa idea syntyi ja innostuimme Siljan kanssa siitä kovasti. Kotimatka sujahtikin pohtiessa miten toteutamme projektin. Selvää oli, että perustamme blogin, mutta miten saada lintujen äänet blogiin ilman tallenteessa oltavaa kuvaa kuten youtubessa. Myös blogin nimi pohditutti, sillä halusimme siitä sellaisen, jota voisi halutessaan käyttää myös uusien projektien tullen. Luotamme siis siihen, että niitä projekteja tulee juhlavuodenkin jälkeen 🙂

Nimeksi päätettiin Satakielenlaulu ja kun saimme hyvän vinkin äänitallennuksien latauspaikastaei muuta kuin ensinmmäinen blogipostaus julki.

Olemme tästä projektista enemmän kuin innoissamme. Projektin myötä tulemme liikkumaan luonnossa paljon, ja sekös saa minut hykertelemään onnesta. Edelleen täälläkin kertoilen myös lintu- ja luontokuulumisianikin, mutta tarkemmin jos projektin edistymistä ja luontoretkikertomuksia haluaa lukea, niin kannattaa ottaa blogi seurantaan. Sen löydät täältäSamalla haluamme tuoda esiin sitä miten luonnosta voi nauttia monin eri tavoin. Läheskään aina ei tarvita näköä. Haluamme myös lintujen äänien mukaan tarinaa retkiltämme ja tuntemuksistamme. Toivottavasti moni innostuu tästä, sillä niin innoissamme itse olemme. Perustimme blogille&projektille myös Facebook-sivun, jossa myös realiaikaisia päivityksiä, joten käykäähän painamassa sitä tykkää-painiketta täällä

Julkaistu

Mennyttä ja tulevaa

Mökkilomamme on viimeisessä illassaan. Loman aikana olen viettänyt tietokoneella aikaani todella vähän, joten myös blogin puolella se on näkynyt tekstien julkaisemisen vähyytenä. Olen keskittynyt ympyräjakun neulomiseen ja luonto-ohjelmien kuuntelemiseen. Arkeen paluu on kuitenkin edessä eikä intohimoiseen neulomiseen ole samalla tapaa aikaa kuin täällä mökillä ollessamme.

Vuosi on vaihtunut ja vuoden 2017 tohinat alkamassa. Mennyt vuosi tarjosi niin iloa kuin kyyneleitäkin, kuten joka vuosi. Tällä kertaa niitä kyyneleitä kuitenkin riitti yllinkyllin pitkäksi aikaa. Se iso tuska sydämessä rakkauden teon hetkellä on unohtumaton. Siihen Harmaakuonon lähtöön tähtien kotiin sisältyy onneksi vielä paljon enemmän rakkautta. Minun ja meidän oli aika päästää rakas Ykki matkaan huhtikuun puolessa. Ehkäpä siksi alkuvuosi mökin vesiongelmien keralla on jäänyt mieleen hiukan tahmeana ja ikävänä aikakautena.

Kevät saapui, linnut palasivat muuttomatkoiltaan ja hiukan Ykin lähdöstä toivuttuani huomasin hurahtaneeni lintuihin. Vielä kun opin leikkaamaan äänitiedostosta pätkiä Audacity-ohjelmalla nauhoittelu antoi lisäpontta lintuharrastukseen. Onneksi myös avokki kiinnostui linnuista, joten täällä ollessamme iltaisin aika kului lintuja tunnistellessa ja niiden laulua nauhoitellessa. Nauhoittelu tosin oli lähinnä minun vastuullani ja veinkin useana yönä nauhurin puuhun roikkumaan. Sadepäivinä oli hyvää aikaa käydä nauhotteita läpi ja kyllä monta upeaa ääntä sain arkistoitua. Mainittakoon esim. laulurastas, lehtokerttu, keltasirkku, käpytikka, palokärki, peippo, hernekerttu, sinitiainen jne.

Kesän kohokohtia lintuilun lisäksi oli päästä tunnustelemaan ihkaoikeaa alpakkaa, käydä katsomassa upea Kirka-musikaali ja kokea japanilainen teeseremonia Suomenlinnassa.

Valitettavasti elokuun aikana väsymys, silmäoireet, akillesjännekivut palasivat ja kilpparikokeiden jälkeen lääkenoston myötä olo taasen koheni syyskuun puolella. Elokuussa tapasin ensikertaa uuden ystävän, jonka kanssa juttelimme nuotiolla tuntikausia ja sen jälkeen olemme käyneet Sipoonkorvessa reippailemassa ja Haltian luontokeskukseen tutustumassa. Syyskuussa sain kokea myös upean päivän Espoo-Kauniainen -akselilla unohtamatta lokakuista vierailuamme Hunsalaan. Luontoretkeily on ihanaa ja alkaneelle vuodelle toivon luontoretkiä paljon lisää.

Kesää ja syksyä varjosti avokin ahdistusoireet, mutta onneksi astmalääkitys on auttanut tilanteeseen. Lokakuisella lomallamme avokki ahkeroi linnunpönttöjä oireiluista huolimatta minun pyöritellessä mehiläisvahakynttilöitä.

Elämässäni uusi valtaus tuntuu olevan käsityömyyjäiset. Olin menneenä vuonna myymässä töitäni neljästi Iiriksessä, kolmesti Made in Korso-tapahtumissa, kerran Vantaan näkövammaisten käsityömyyjäisissä. Lisäksi joulukuussa järjestin myyntitapahtuman kotonamme. Käsityöt kuului siis elämään hyvin vahvasti. Rottinkikoreja ja keramiikkatöitä syntyy turhankin paljon ja kevään jälkeen on ehkä mietittävä jatkamista ensi syksynä ryhmissä. Neuloosi riehui vahvana talven hiipuen Ykin lähtöön. Kesällä sain aikaseksi yhden kolmiohuivin ja sittemmin tikuttelin ahkerasti kranssin päällisiä. No nyt olen lomalla neulonut koko syksyn edestä melkein valmiiksi vartalo-osan ympyräjakusta.

Lokakuun lopulla olin tehnyt jo kaikki mehiläisvahakynttilät, mutta Inkun ideapajassa valmistui vielä kastamalla parafiini-steariini sekä valamalla soijavahakynttilöitä. Sovi ei unohtaa myöskään perinteikästä viikonloppua Tampereen Kädentaitomessuilla. En ostanut muuten yhtäkään lankaa 🙂

Vuoden aikana blogipostauksien määrässä jäin alle 90 tekstiin. Olen kirjoittanut vähemmän vain 2010 milloin bloggaamisen aloitin. Toivottavasti lukijat pysytte läsnä, vaikka kirjoitustahti olisikin hiukan harvempi mitä aiemmin. Ja eihän sitä tiedä miten taas innostun kirjoittelemaan tälle vuodelle. Harrastushan tämä on eikä tästä saa ottaa stressiä. Tekstiä syntyy silloin kuin hyvältä tuntuu.

Menneenä vuonna oli tasaisen hyvin töitä melkeinpä koko ajan kesäaikaa lukuun ottamatta milloin itsekin lomailimme paljon. Nyt firman paperit heti alkuvuodesta kuntoon ja veroilmoitus kasaan. Sitten saa taas olla rauhassa sellaisilta velvotteilta. Kuluneeseen vuoteen töiden määrän osalta voin olla tyytyväinen, ja voin olla tyytyväinen myös käsityömyyntiin. Tosin se on pientä, niin pientä etten ole lähtenyt firmaani laajentamaan.

Tänään päivittelin työ- ja henk.koht. kalentereitani. Olen ilmottautunut muutamalle Ura käsillä-hankkeen käsityökursseille, sopinut kolmesta linturetkestä ja työkalenterissakin on hyvin merkintöjä, joten reipastahtinen tulee olemaan alkuvuosi mielenkiintoisien asioiden merkeissä. Pääsen opettelemaan huovutusta, tekemään nahkatöitä, retkeilemään Kokarin saarella, kuulemaan pöllöjen huhuilua. Ja varmasti paljon paljon muutakin ihanaa. Toivottavasti onnistumme vanhojen ja uusien ystävien kanssa viettämään aikaa yhdessä erilaisten teemojen ja mukavan yhdessä olon merkeissä. Joskus nimittäin tuntuu, että arki vie mukanaan ja yhteydenpito on luvattoman huonoa, vaikka niin ei sen haluaisikaan olevan.

Julkaistu

Mennyt vuosi pakettiin

Vielä on lomaa jäljellä… Vielä tulee pakkaspäiviä… Nyt on kuitenkin hyvä hetki paketoida vuosi 2015 ja miettiä tulevia.

Alkuvuodesta liikuntakärpänen suristeli todella mukavasti. Rikoin rajojani uskaltautumalla yksin ryhmäliikuntatunneille ja se oli minulle todella suuri asia. Myös se miten normaalilta tuntui kävellä treeneihin ja sieltä kotiin. Oton kanssa välillä kulku takkusi, mutta onneksi saimme hurjasti apua ongelmiimme ja pääsin tuntemaan vapauden liikkua haluamallani tavalla. Keväällä osallistuin elämäni ensinmmäiseen spinningmaratoniin ja parin päivän päästä heti toiseen vastaavaan rypistykseen. En tiedä oliko niitä ihan fiksuimpia vetoja, mutta nautin!

Kevään edetessä väsyneisyys lisääntyi ja paino lähti nousuun. Mökillä oli helpompaa ja kesän rehevä luonto hoiti rikkinäistä mieltäni, mieltä joka pelkäsi ja suri missä vika on. Lopulta päätin hakeutua lääkäriin.

Kesällä vietimme todella paljon aikaa täällä mökillä. Liikkuminen ei hotsittanut. Aika kului käsitöiden ja luonnon parissa. Istuin kuistin edessä neulomassa milloin kranssin päällistä milloin huivia tai näpertelin kaulakoruja. Nautin luonnon äänistä, tuoksuista siitä kun pääsimme poimimaan oman maan marjoja, herneitä, perunoita, äidin kanssa keräämään villiyrttejä kuivattavaksi jne.

Loma loppui ja tiesin ettei kesä ollut tuonut pirteyttäni takaisin. Työpäivien jälkeen olin todella väsynyt eikä todellakaan mieleen tullut lähteä liikkumaan. Pahimmoillaan avokki sai viedä iltaisin molemmat koirat iltajalotteluille minun jo kömpiessä peiton alle. Syyskuussa menin uudelleen kilpirauhaskokeisiin ja aloitin koelääkityksen. Jo muutamassa päivässä huomasin pahimman uupuneisuuden katoavan. Ilo palasi, tunsin oloni energisemmäksi ja enerkisyyteni purkautui käsitöihin. Lääkitys aloitettiin isolla annostuksella ja mahdollisien haitallisien oireiden vuoksi en uskaltanut treenausta aloittaa sotkeakseni elimistöni entisestään. Viikot vieri, nautin käsillä tekemisestä ja kaipasin urheilua. Onneksi syksyn aikana kävimme ratsastamassa joitakin kertoja. Nyt koen oloni sellaiseksi mitä se on terveenä ollessani ollutkin. On aika tarttua taas myös liikunnan haasteisiin. On kurjaa, että joudun aloittamaan alusta, sillä kyllä minua taas jännittää miten kaikki sujuu: reitti Vidaan, miten treenaus, miten mahdolliset ryhmäliikuntatunnit jne. Ja pelkään myös itseäni. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään-meiningillä menijä. Ja kun aloitan liikunnan se vie mennessään ja ehken muista levätä riittävästi kilpirauhasen vajaatoiminnan huomioiden. Niin, jos sitä tarvitsee huomioida. En halua elimistöäni sekaisin, mutta haluan vahvemman olon itselleni, sillä se tekee niin hyvää.

Käsitöitä tein alkuvuodestakin, joten ensikertaa liikunta ja kässäily mahtuivat elämään yhtäaikaisesti, josta iloitsin. Liikunnan jäädessä käsityöt otti paikkansa ja syksy meni niiden parissa. Välillä minulla oli sellainen tunne, että koko touhu karkaa ihan käsistä. Ensikertaa osallistuin myyjäisiin myyjänä ja muutoinkin markkinoin tekemiäni töitä enemmän. Yllätys oli suuri miten paljon minulta ostettiin kransseja ja kynttilöitä.

Onneksi sairastumiseni ei ehtinyt vaikuttamaan työn tekooni, että pahimman uupuneisuusvaiheen vietin täällä mökillä alkusyksyn viikkoja lukuun ottamatta. Firmalla pyyhkii mukavasti. Asiakasvirta pyörii aika pitkälle vakkariasiakkaiden myötä, mutta ilahduttavasti aina uusiakin tulee milloin kenenkin suosituksesta. Joulun alla lahjakorttimyynti oli positiivinen yllätys. Töiden suhteen uuteen vuoteen on mukava lähteä. Lomalta kun palaamme ei tarvitse mietiskellä ekalla viikolla miten aikansa kuluttaa.

Nyt kuitenkin nautitaan, jos vaan pystytään talvisäästä paukkupakkasineen. Ehkä ei ihan näin kylmää olisi tarvittu, mutta toisaalta tuntuupahan kerrankin oikealta säätyypiltä oikeaan aikaan. TALVI!

Julkaistu

Laihduttamisen vaikeus

Vuoden alussa tehdään uuden vuoden lupauksia, asetetaan tavotteita jne. Itsekin olen useampana alkuvuonna täälläkin kirjoittanut tavoitteesta laihtua alle 60 kiloon. Tavoitteisiin on liittynyt myös liikunnan lisääminen ja säännöllistyminen. Lupauksia en ole tehnyt enkä tee tälläkään kertaa. Vuoden 2014 aikana onnistuin liikunnan lisäämisessä etenkin alkuvuodesta aika mukavasti, mutta en kuitenkaan ole täysin tyytyväinen. Edelleen tavoitteena on saada liikunta säännölliseksi osana elämää, ja nyt lausetta voisi jatkaa: myös mökkikaudella. Säännöllinen liikkuminen auttaa myös painon hallinnassa, joten eikö siinä motivointia ole riittämiin.

Tällä hetkellä olen enemmän kuin turhautunut. Kilot on ja pysyy kropassani tarkkailin syömisiäni tai en. Totaalikieltäytyjäksi en ole minkään suhteen ruvennut, mutta koettanut tehdä parempia ja terveellisempiä valintoja. Toki olen syönyt kaikkea sellaistakin mikä ei laihduttajalle sovi. Sellainen tapahtuu yleensä pikkuhiljaa ja nyt syksyllä huomasin mussuttavani ihan liian paljon suklaata, joka on ehdottomasti heikkouteni. Etenkään loppusyksyn herkuttelun määriin en voi olla tyytyväinen; liikaa ehdottomasti liikaa! Mökiltä kotiuduttuamme teimme avokin kanssa päätöksen ettei kotiin osteta suklaata eikä muitakaan herkkuja. Napostelu on saatava kuriin, koska tapahan se on. Teetä voi juoda ilmankin suklaamanteleita tai muita suklaaherkkuja. Avokki pärjää myös ilman keksejä ja pullaa. Kotimme ei kuitenkaan herkuton ole, sillä unohdin kotiin mökille lähtiessämme Porvoon Suklaapuodin ostokset ja jäljellä on lahjaksi saamiani tattaripipareita. Ne ovat pieniä sydänpipareita, mutta niitä ei saa syödä pakettia päivässä eikä viikossakaan. Parina päivänä viikossa pari piparia teen kanssa sallitaan. Ja niin kauan kuin pipareita on jäljellä Porvoon ostoksiin ei kosketa. Ja kun kosketaan ”piparisääntö” pätee niihinkin.

Viikko on eletty näin. Keskiviikkoisin aamulla ennen aamupalaa on ”virallinen” punnitus. Viikon aikana kropasta kadonnut huikeat 100g. AJATELKAA!!! VAIVAISET SATA! Ei edes puolta kiloa! Tällä hetkellä olen todella kyllästynyt taistoon ylipainoa vastaan. Miksi helvetissä en onnistu! En onnistunut 2011, en 2012, en 2013 ja en 2014. En toki ole koko aikaa jaksanutkaan tsempata. Tulosta kun ei tule usko loppuu ja keinotkin.

Mutta voisiko tämä 2015 olla onnistumisen vuosi? Tottahan toki voisin kirjoittaa ”kyllä”, ja niin haluan/haluaisin kirjoittaa. Olen sen kirjoittanut monta kertaa aiemmin ja epäonnistunut, joten en taida uskaltaa enään. Nyt pitäisi tapahtua jotain konkreettista, pitäisi löytää todelliset syyt painon jääräpäiseen pysymiseen. Aiheutuuko ylipaino ruokatottumuksista, jostakin aineenvaihdunnan toimintahäiriöstä, hormoonitoiminnasta, liian vähäisestä liikunnasta tms??? Tällä hetkellä minusta tuntuu ettei ole yksiselitteistä vastausta kohdallani. Yksi apu voisi olla riittävä hikiliikunta, jotta aineenvaihduntani heräisi uniltaan ja ylimääräiset nesteet lähtisivät kropastani, sillä nestettä minussa on. Mistä sitten johtuu, en tiedä. Kilpirauhasta olen miettinyt jo pitkään, koska lämmönsäätelyssäni tuntuu olevan välillä kummallisuuksia. Saatan palella hirmuisesti ja hetken päästä valitan kuumuutta. Vai olisiko minuun iskenyt varhaiset vaihdevuodet? Minulta ei kuitenkaan lähde hiuksia päästä mikä kai aika yleinen oire kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Väsyneisyyttä talvisaikaan on, mutta sen yhdistän enemmänkin melatoniinivajeeseen. Voinhan toki olla väärässäkin. Pillereistä paino-ongelmat eivät johdu, koska en käytä niitä, en minkäänlaisia. Lääkäriin toki voisin mennä ja selvittää esim. tuon kilpirauhasen tilanteen. Vai olisiko enemmän apua ravitsemusasijantuntijasta. Näitä kun tässä turhautumisen pyörteessä pyörittää ahdistaa entistä enemmän. Pitäisi vaan tarttua tuumasta toimeen.

No onko minun pakko päästä alle 60 kilon? Onko siitä tullut minulle pakkomielle? Tuskin, jos niin olisi en kai mussuttaisi aika-ajoin suklaata yms. epäterveellistä, ehkä olisin kieltäytyjä kaikesta lihottavasta pakkomielteestä kärsiessäni. Ja ei minun ole pakko painaa alle 60 kiloa, mutta pääsisin edes alle 65 kilon, jonka jälkeen voisi tutkailla oloaan jatkoa ajatellen. Blogivuosinani olen päässyt alle 67 kilon kerran pari, mutta en siihen 65 kiloon kertaakaan. 2008 marraskuussa painoin 64.7 kg, joten sitä kohden siis. Tiedän minulle käyneen joskus niin, että olen syönyt liian vähän ja aineenvaihduntani siksi hidastunut entisestään. En tiedä olisiko kaloreiden laskemisesta apua vai menisikö se ahdistavaksi. Sillä ehkä varmistaisi sen että syö kuitenkin riittävästi tässä pudotuksen uudessa alussa. Haluan uskoa, että myös hikiliikunnan lisääminen voisi tuoda jelppiä ellei ongelmia ole tyyliin kilpirauhasessa. Ei kai se taas auta kuin kokeilla ja heittäydyttävä entistä päättäväisemmin painon pudotukseen, etsiä, erehtyä ja löytä ne toimivat keinot. Toivottavasti tätä laulua ei tarvitse vuonna 2016 alussa kirjoittaa!!!

Julkaistu

Vuosi 2014

Verrattuna vuoteen 2013 liikunta lisääntyi roimasti ja käsitöiden tekeminen taas väheni huomattavasti. Ilmeisesti liikunta- ja käsityökärpäset eivät sovi surisemaan samaan aikaan. Syytä en siihen tiedä, joskus se harmittaa. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että sitä tehdään mikä milloinkin tuntuu parhaalta kunhan liikkuminen ei jää kokonaan vain koiralenkkeihin. Joka tapauksessa alkuvuodesta etenkin olin innostunut Sports Trackerista ja lenkkejä tuli merkattua paljon. Edelleen se innostaa ja nyt kun sain avokilta joululahjaksi sykevyön taas innolla sitä testailemaan ja opettelemaan ymmärtämään sykekäyriä, jos vain puheella mahdollista. Talven ja kevään aikana teimme ystävieni kanssa pitkiä yli kymmenen kilsan lenkkejä. Osallistuimme Lauran kanssa Naisten kympille jo kolmatta kertaa ja ensikerran taivalsimme Kesäyön marssi-tapahtumassa 40 km. Se olikin ikimuistoinen kokemus. Syksypuolella lenkit olivat enempi ”normipituisia” muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Oton hidastelu ja jumittelu nosti mustia pilviä vuoden mittaan useampaan kertaan ja marraskuussa pilvet olivat todella synkät sotkien lenkki-innostusta ja innostusta vähän kaikkeen.

Vuoden aikana pääsin useamman kerran spinning-tunneille. Ensinmmäisen tunnin jälkeen pelkäsin etteivät keuhkoni kestäisi moista, mutta röhinöitä ei tullut jatkossa, joten nousin pyörän selkään uudestaan ja uudestaan. Ja nyt onkin tavoitteenani aloittaa mahdollisimman säännölliset spinnutunnit Vidalla, startti lauantaina.

Kuntosaliharjoittelu oli alkuvuodesta jonkin verran pinnalla, mutta vuoden mittaan on jäänyt kunnes tapasin Jannan. Hänen kanssaan yhteistyö on vauhdissa ja toivottavasti se kantaa pitkälle ja saliharjoittelu säännöllistyy joko Vidassa tai kotisalillamme. Pt:sta olen erittäin onnellinen. Kesällä nautin myös tandemlenkeistä. Nyt sain pyörän varastosta ja pääsin polkemaan. Pyöräilyn myötä tutustuin pariin uuteen ihmiseen joista toisen kanssa olemme nykyisin muutoinkin tekemisissä.

Ratsastus pysyi koko vuoden matkassa. Pisin tauko taisi olla alle kaksi kuukautta, edellisvuonna puoli vuotta. Olen onnellinen, että meillä on huippuhyvä ohjaaja ja vaatimustaso nousee koko ajan. Jostain käsittämättömästä syystä talven issikkavaelluksella säikähdin laukkaamista ja sen kanssa olemme tehneet töitä. Nyt taas uskallan nauttia vauhdin hurmasta, yes! Ratsastusharrastus jatkuu tänäkin vuonna ja eka tunti on sunnuntaina.

Mökillä vietimme aikaa paljon ja valitettavasti mökkikausi aina vähän pilaa liikunnallista elämää ja etenkin kesäaikaan myös terveellistä elämää. Toisaalta mökillä tulee hyötyliikuntaa puutarhahommien muodossa, mutta myös turhia kaloreita kesähelteellä nautituista siidereistä. Liikunnan vähenemisestä ja niistä turhista kaloreistakin huolimatta rakastan mökkeilyä, touhuamista pihamaalla, grillaamista, saunomista, pulahtelua lampeen jne. Säiden viilentymisen myötä mökillä lenkkeilytkin lisääntyi ja huipentui lokakuussa käveltyyn 17 kilsan lenkkiin. Tuolloin Otto opasti reippain askelin, oli nautinto liikkua! Sovi ei unohtaa myöskään joululomalla käveltyjä kilometrejä ja ulkoilun riemua luistimilla.

Edellisvuonna puikot suihkivat paljon enemmän kuin vuonna 2014. Nyt sain aikaan yhden kaulurin, 2 tuubihuivia ja pipon. Neuloin kuitenkin valokransseihin ahkerasti päällisiä. Syksyllä aloitin niin keramiikan kuin rottinkityötkin. Nolemmat jatkuvat kevääseen. Mökillä valmistui poncho ja aloittelin tuubihuivia, joten kyllähän käsityöt jatkuvat myös neulomisrintamalla jatkossakin. Loppuvuodesta kiertelimme erilaisissa messutapahtumissa Silmukkasiskojen kanssa. Uusia ideoita syntyi ja joululahjojakin löytyi.

Kyllähän vuoteen mahtui paljon kaikenlaista. Töitä, harrastuksia, juhlia, ystävien tapaamisia, uusiin ihmisiin tutustumisia jne. Liikunnassa olisin toivonut pystyneeni pitämään alkuvuoden tatsin, mutta niin ei käynyt. Tavoitellaan nyt ehjää liikunnallista vuotta 2015! Enkä edelleen ole päässyt alle 60 kilon, mutta vaikka olette varmasti jo ihan kyllästyneet lauseeseen ”vielä onnistun, vielä tavoite toteutuu”, sanon sen taas! Olkoon kuitenkin laihdutus oma postauksensa. Kello on jo paljon ja minunkin pitäisi hipsiä vuoteeseen Henkitanssia kuuntelemaan ja unille. Huomenna lähden avustajani kanssa mm. XXL-urheiluliikkeeseen shoppailemaan.