Julkaistu

Lintujen yö

Viimeiset pari viikkoa saimme nauttia upeista lämpimistä kevätpäivistä, auringon paisteesta ja luonnon puhkeamisesta. Sisätiloissa ei malttanut millään olla muuta kuin sen mitä oli pakko. Sääennustetta seuraillessa Lintujen yön lähestyessä kuitenkin meinasi hymy hyytyä. Kaatosateita, kuukauden sademäärä yhdessä vuorokaudessa, ei kyllä naurattanut. En niinkään murehtinut kastumista, paljon enemmän huolestutti kuulisimmeko kaatosateessa juuri mitään.

Kokoonnuimme viideksi lauantai-iltapäivänä yhteiselle päivälliselle Onnelaan, joka sijaitsee Tuusulassa Rantatiellä. Ravitsevan aterian jälkeen lähdimme heti kuuntelemaan millaista lintukonserttia olisi tarjolla. Kävelimme Tuusulanjärven rantaan Onnelan pihapiirissä.

Mustarastas
Uudenmaan maakuntalintu ja suomen yhdeksänneksi yleisin lintu soitteli huiluaan hyvin runsaasti ja muiden lintujen äänet peittäen. Laiturilla seistessämme kuulimme kalalokin, harmaalokin rääkäisyjä sekä kauempaa rantasipin varoitusäänen. Kävellessämme laiturilta poispäin pääsimme kuuntelemaan paremmin rantasipiä.

Hiljattain kirjoitin Facebookissa, että en ole koskaan kuullut pajulinnun viserrystä. Nyt minua moinen väite hävettää, sillä onhan kyseessä Suomen yleisin lintu ja opittuani sen äänen sitä kuulee lähes kaikkialla. Pajulinnun ja peipon voi helposti sekoittaa äänestä keskenään, mutta uskoakseni osaan ne nyt erottaa. Pajulinnun
laulu on temmoltaan hitaampaa ja mollisävyistä. Peippo
taas livertää iloisella nuotilla nopeatempoisemmin ja lopussa on sellainen nopea liverrysääni. Vaikea selittää. Tulimmekin siihen tulokseen, että lintujen ääniä on vaikea kertoa sanallisesti. Siksipä halusin saada tänän postaukseen myös ääniä mukaan, joten kuunnelkaahan linkeistä ihania kevään ja kesän ääniä.

Iltakävelyllä opin tunnistamaan laulurastaan, jota on paljon mökkimme ympäristössä. Olen monesti miettinyt mistä linnusta on kyse ja laulurastasta epäillytkin. Jossain vaiheessa kyllä luulin lintua satakieleksi. On laulurastaalla
vaan kaunis ja monipuolinen ääni.

Punakylkirastas on huonosti tunnettu lintu, vaikka on hyvinkin yleinen Suomessa. Senkin laulua kuulee paljon, kun oppii sen muista linnuista erottamaan. Se ei aluksi ole kovin helppoa, mutta ajan mittaa siinäkin harjaantuu. Nytkin retkellämme selvästi huomasi, että vetäjämme Hannes, joka on harrastanut lintuja yli 30 vuottapystyi mahtavasta lintukonsertista erottamaan lintuja toisistaan ihan eri tavalla kuin moni meistä kurssilaisista. Eräs ryhmästämme kuuli hippiäisen rullaavan laulun, jonka kuuli myös yöretkellämme järvenpääläinen lintuharrastaja Olavi Kurttio. Hippiäisellä on korkea ääni ja jos kuulossa on tapahtunut kuulon alentumaa korkeissa äänissä sitä on vaikea kuulla. Itse en pystynyt hippiäistä muusta lintukonsertista erottamaan, joten ääninäyte
oli otettava kotona avuksi.

Iltakävelyllämme ei juurikaan satanut. Loppuvaiheessa saimme vähän tihkua niskaamme. Pari tuntinen sujahti nopeasti, jonka jälkeen istahdimme vielä kuuntelemaan Lauri Hallikaisen Luonto soi-sarjan cd-levyiltä lintujen ääniä. Minuun teki syvän vaikutuksen viitakerttunen, joka on myöhäisempiä kevään muuttajia ja on yölaulaja. Miten linnusta voi lähteä niin monipuolista kaunista liverrystä/soittoa. Olisi upeaa päästä kuulemaan lintua. Sitä tavataan mm. Viikissä lintualueilla, joten sinne mieli halajaa.

Lintuäänitteiden kuuntelun jälkeen lähdimme ulkoiluttamaan Ottoa vähän runsaampaan vesisateeseen. Otto oli mukana myös lintujen kuuntelu-kävelyllämme kahden muun opaskoiran kanssa. Niillä taisi välillä olla vähän tylsää ihmisten vain seisoskellessa hiljaa lintuja kuunnellen.

Kello herätti 03.30. Tosin heräsin varmuudeks jo ennen kolmea 🙂 Ihmeen vähän väsytti, ehkäpä se johtui tietoisuudesta luvassa olevan mielenkiintoisen aamuyön. Otto jäi muiten koiruuksien tapaan nukuskelemaan meidän pakkautuessa pikkubussiin. Mukaamme saimme paikallisen lintujen harrastajan Olavi Kurttion, joka johdatti meidät ensiksi Lemmenlaaksoon. Siellä kävelimme laavulle matkalla pysähdellen lintuja kuuntelemaan. Hannes ja Olavi tunnistivat taas monia monia lintuja mahtavan lintukonsertin seasta.Laavulla istuskellessamme lintuja kuuntelemassa kuulimme peukaloisen.
En edes yritä väittää, että seuraavan kerran sen kuullessani tunnistaisin. Onneksi on ääninäytteitä ja niihin voi aina palata tarvittaessa. Perjantaina latasin Iphoneen Suomen lintuoppaan, enkä meinannut malttaa nukkumaan. Univelan keräys meinasi alkaa jo edellisyönä Lintujen yöstä. Mutta joo, palataan upeaan aamuhetkeen laavulla. Metsä tuoksui sykähdyttävän upealta. Kukintansa aloitteleva tuomi sekä koivu. Sateen raikastama kevätyö. Voiko ihminen muuta kaivatakkaan?

Aamun aikana pysähdyimme kahdessa muussakin paikassa. Mukaamme olimme saaneet termareissa kahvia ja teetä sekä eväspussukoihin leipää, hedelmää ja mehua. Mikäpä siis olla ja nautiskella upeasta aamusta. Sadekin hellitti tuntien aikana. Onnistuimme kuulemaan vielä retken loppuhetkillä satakielen
lurittelua oikein kahden yksilön ansiosta. Käki kukahteli jossain kaukana. Seitsemän jälkeen oli aika päätellä upeassa lintukonsertissa Lintujen yö. Oli mielenkiintoinen tapahtuma. Nautin siitä miten Hannes Tiira Porista johdatteli meidät lintujen mailmaan. Miehellä on paljon tietoa ja upea taito tunnistaa linnut toisistaan. Toivon todella, että tämä Lintujen yö saa joskus jatkoa. Vesilintuja jäin ehkä vähän kaipaamaan. Tuusulanjärvessä varmaankin kannat ovat pienentyneet, vaikka toisaalta onhan sitä viime aikoina puhdistettukin.

Hannes kirjoitti blogissaan myös tästä upeasta tapahtumasta. Tekstin voi lukeatäältä.

Julkaistu

Retkikohteena Koiramäen pajutalli

Huhtikuun viimeisenä tiistaina kokoonnuimme rottinkikerholaisten kanssa tutustumaan Koiramäen pajutalliin Tuusulaan. Lämpöasteita oli muutama hassu ja vesisade. Oli varmasti huhtikuun kylmimpiä ja sateisinpia päiviä. Ei keli osunut tällä kertaa oikein kohdalleen. Siitä huolimatta kiersimme ulkona paikat missä pajutöitä oli esillä. Onneksi välillä pääsi kiertelemään sisätiloihin, samalla sai vähän lämmitellä 🙂

Oli niin kylmä, että välillä oli pakko pitää sormikkaat kädessä, joka tietystikin hankaloitti pajutöiden tunnustelua. Ja eihän märät työtkään kovin kivoilta tuntuneet. Päättäväisesti kiertelimme ulkotallit ja peikkometsän säästä huolimatta. Oli tosi hyvä kun Hema oli mukanani. Käytävät olivat kapeita, joten isohkona ryhmänä liikkuminen olisi ollut hankalaa.

Pajusta oli tehty paljon erilaisia töitä. Moneen oli mahdollisuus laittaa kukkaruukku. Minua ihmetytti tuotteiden edullisuus. Onhan paju nopeasti kasvavaa, mutta monetkin työt olivat varmasti haastavia tehdä? Itse ihastuin tähän siiliin. Tosin se jäi ostamatta 🙁

Töissä oli käytetty myös muita materiaaleja kuin pajua. Minua viehätti tämä koivuhalosta tehty kaivo 🙂 Kuvassa taitaa olla useampikin kaivo?

Tämän hevosen lisäksi pajusta oli tehty myös lehmiä niiden oikeassa koossa.

Peikkometsän tutkailu jäi aika vähäiseksi märkyyden vuoksi, mutta isoja töitä sieltäkin löytyi 🙂

Sisätiloissa pajutöiden lisäksi myynnissä oli mm. erilaisia koriste-esineitä, kynttilöitä, pöytätapleteita, liinoja, pyyhkeitä, kransseja jne. Itse ostin mustaa teetä, jossa lakritsan juurta ja vanilia-aromia, ruotsalaista raparperimehua, joka on aika mukavan makuista. Minun makuuni sokeria voisi olla ehkä hiukan vähemmän. Teestä pidin alkuun kovastikin, mutta aika nopeaan kyllästyin lakritsan makuun. Lisäksi ostin peltirasiallisen kovia makeisia.

Oli kiva kierrellä Koiramäen pajutallilla. Välillä etenkin sisätiloissa tavarapaljous vähän alkoi ahdistamaan. Tuotteet olivat kuitenkin varsin kohtuuhintaisia. Kahvila oli myös hyvinkin kukkaroystävällinen hinnoiltaan. Ulkosalla kauniimmalla ja vähän lämpimämpänä päivänä olisi taatusti viivähtänyt pidempäänkin pajutöitä tutkailemassa. Suosittelen mahdollisuuden tullessa käymään paikassa ihailemassa ja ostamassakin upeita käsitöitä.

Julkaistu

Koreja ja koruja

Rottinkikerhomme jäi kesätauolle jo kolme viikkoa sitten, joten on aika esitellä teille millaisia koreja sitä tulikaan kevätkaudella punottua.

Leikittelin paljon väreillä. Punoin värillisellä rottingilla tai käytin värillisiä helmiä. Tämä ovaali puna- ja vaaleasävyinen kori löysi kodin kissataloudesta ja ilmeisesti nelijalkainen ystävä viihtyy korissa 🙂

Tähän kapeaan ja korkeaan ruskeaan koriin hopeahelmillä olen todella tyytyväinen. Koriin sopii esim. viinipullo. Kun laitoin kuvan Facebookiin korille löytyi ostaja alle puolessa tunnissa.

Sydänkorista tuli kivan kesäinen vihreiden helmiensä ansiosta.

Voirasiakori valmistui hetkessä.

Päätin kokeilla litteän rottinkinauhan käyttöä. Keskikokoisen korin tummempi osa on punottu litteällä rottingilla.

Sipulikori oli kevään suuritöisin työ. Siinä pääsin harjoittelemaan niin leventämistä kuin kaventamistakin. Alkuun levennys ei ottanut sujuakseen ja ehkäpä siksi alaosa ei täydellinen muodoltaan ole. Kori on petsattu tammipetsillä.

Tämä vaalea kapea korkea kori mustilla helmillä on hyvin samanlainen kuin ylempänä oleva ruskea korilla hopean värisin helmin.

Tämä hieman halkaisijaltaan isompi, mutta matalempi kori sopii hyvin vaikkapa ruukun suojaksi. Valitettavasti mustat helmet ovat hiukan värjänneet joistakin kohdin alapuolella olevia rottinkikerroksia. Tosin kuva on otettu siten ettei ne kohdat näy. 🙂

Tein toisenkin ruskean korin hopeahelmin, mutta jostain syystä siihen tuli vinouma eikä koria ole vielä lakattu. Lisäks on vihreällä rottingilla punottu kapea korkea kori kesken. Syksyllä sitten letitys.

Keramiikassa joskus oli tovi luppoaikaa ennen kotiin lähtöä. Tein neljä riipusta, jotka raakapolton jälkeen värjäsin itse enkopelasitteilla, joidenka päälle laitettiin vielä läpinäkyvä lasite ohjaajan toimesta. Heman kanssa ostettiin Sinellistä mustaa nahkanauhaa ja tehtiin koruiksi 🙂 Viime torstaisia myyjäisiä varten korut paketoitiin sellofaanikorupusseihin. Edellisessä keramiikka-esittelypostauksessa taisikin riipuksista olla kuvat. Tässä kuitenkin nyt valmiina koruina korupussissa ja ilman.

Tässä ensinmmäinen helmikaulakoru, jonka tein Harmaakuonon lähdön jälkeen. Inspiraatiohan oli hiukan huhtikuun alkupuoliskolla kateissa. Ollessamme mökillä surutyötämme tekemässä lauantai-iltana klapien hakkauksen jälkeen inspiroiduin tähän.

Tämä sateenkaarihelmi-koru tuntui työläältä tehdä. Ehkä se johtui helmien pienuudesta. Lisäksi kierrelukko temppuili, mutta tulipahan koru eräänä maanantai-iltana valmiiksikin.

Vappupäivänä pujottelin parvekkeellamme upeasta kevätsäästä nauttien tämän kesäisen kaulakorun. Tykästyin kovasti neliön muotoisiin kullan värisiin helmiin ehkäpä juuri niiden erilaisuutensa vuoksi.

Julkaistu

Kevätkauden keramiikkatyöt esittelyssä

Maanantaina oli kevään viimeinen keramiikkakerta. Jatketaan syyskuun puolenvälin jälkeen. Tykkään aina vain enemmän ja enemmän tehdä keramiikkatöitä. Ehkä tulleen kokemuksen myötä ja Soilen kärsivällisen ohjaamisen ansiosta uskaltaa ottaa itselleen haastavampiakin töitä tehtäväkseen. Nyt melkeinpä ihmettelen miten inhosinkaan yläasteella savitöitä. Ne tuli korvistakin ulos. Nyt minua harmittaa pitkä kesätauko. Niin se ihmismieli vaan muuttuu.

Monilla käsityömessuilla olen nähnyt pitkiä kapeahkoja keraamisia tarjoiluastioita. Olen joskus meinannut ostaakin sellaisen. Löysin muovisen veneen muotoisen astian, jonka otin muotiksi. Astian teko alkoi saven vaivaamisella ja levyksi kaulitsemisella. Välillä kaulitun levyn käänsin ympäri levyjä apuna käyttäen, jotta sain kaulituksi levyn myös toiselta puolen. Kaulitessa kaulitsiminen tapahtui erisuunnista. Kun levy oli riittävän iso ja tasainen muotin pohjalle laitoin ohuen muovin, jonka päälle laskin levyn varoen. Hiljalleen rauhallisesti sen painoin muottiin kiinni. Piti muistaa olla kärsivällinen, jotta ei painelisi liikaa liian nopeasti ja jättäisi hurjasti sormen jälkiä. Samalla pyrin pitämään välissä olevan muovin suorana, jotta se ei jättäisi pintaan jälkiä. Kun levy oli muotissa, leikkasin ylimääräisen saven pois ja siistin reunat. Työ jätettiin viikoksi kuivumaan, reunat pitäen kosteana. Työ poistettuani muotista viimeistelin reunat ja veneen mallinen tarjoiluastia oli valmis kuivumisen jälkeen raaka- ja lasituspolttoihin. Halusin sen lasitettavan helmiäisen valkoisella hiukan mattapintaisella lasitteella.

Muki syntyi veneastian tapaan valkoisesta 0,5 samotin valkoisesta savesta. Tein mukin nipistelytekniikalla. Ensiksi vaivasin savipalan palloksi ja lähdin keskeltä painamaan kuoppaa palloon. Siitä aukon suurennus, pohjan tasoitus, suuaukon siistiminen. Neljä sydäntä, jotka ovat kaikki hivenen erilaisia toisiinsa verrattunamuotoilin sormin. Ne kiinnitin lietteellä kuten myös korvan. Liete valmistuu pieneen palaan lisäämällä vettä ja sekoittamalla. Mihin halusin sydämen kiinnittää mykin kylkeen, sen kohdan karhensin, saman tein sydämen sille puoliskolle, joka tuli mukia vasten. Molemmille pinnoille lietettä ja sydän mukin kylkeen kiinni. Ylimääräisen lietteen siistiminen kiinnityksen jälkeen. Syksyllä tein pienen kulhon mustasta savesta ja se lasitettiin Helroot-nimisellä punaisella lasitteella. Musta imaisi lasitteen hivenen ruskeasävyiseksi. Nyt halusin kokeilla lasitetta valkoiseen saveen ja tulleen palautteen mukaan väri on onnistunut sen eläväisyydessään. Monet ovat myös pitäneet erilaisista sydämistä. Itse suhtaudun vähän kriittisesti mukiin. Tarjoiluastia-veneeseen olen paljon tyytyväisempi.

Maljakosta tuli ehkäpä paremminkin malja. Muottina käytin muovikulhoa, jossa taasen ohut muovi. Nyt levytekniikan sijaan tein muotin sisäosaan maljan makkaratekniikalla. Työssä selvästi näkyy tekniikka millä se on tehty. Makkaroiden häivytys ulkopinnasta ei tietenkään muotissa onnistu 🙂 Myös muovi jätti jonkin verran jälkiä työhön. Suuaukon siistiminen ja tovin sai työ kuivahtaa. Sillä välin valmistui ontto jalka. Jalan saadakseni keskelle ja maljan suoraan, tarvitsin Soilen apua ja näköä. Yhdessä oikeaa kohtaa mallailtiin ja lopulta olimme tyytyväisiä. Työ kuivumaan. Olisin halunnut työn lasitettavan kevään vihreällä lasitteella. Lasite pääsee oikeuksiinsa silloin kun sitä on työssä runsaasti. Lasitetta oli todella vähän, joten väriksi valikoitui syvän sininen lasite.

Kevään vihreällä lasitettiin tämä pieni kulho, mutta lasitteen vähyyden vuoksi kulhosta tuli enempi ruskeasävyinen.

Keraaminen sydänrasia syntyi saatuani inspiraation siihen löydettyäni muovisen sydämen, jota käytin muottina. Työ aloitettiin samaan tapaan kuin veneen muotoinen tarjoiluastiakin. Savesta kaulitsin levyn, joka paineltiin sydänmuottiin. Välissä ohut muovi. Kansi leikattiin muottia sabluunana käyttäen savilevystä. Kannen reunan tein litteästä nauhamaisesta savipalasesta. Se myöskin leikattiin savilevystä viivotinta apuna käyttäen. Nauha kiinnitettiin sormin kanteen pystyyn. Apuna käytin sellaista lituskaista tikkua, jotta työhön ei tulisi sormen jälkiä. Kannen valmistuttua piti tietystikin kokeilla, että mahtuuko se paikoilleen ja mahtuhan se. Työ kuivumaan. Väriä mietin pitkään, sillä sydän on tehty mustasta savesta, joka on hiukan valkoista savea karkeampaa ja syö värit. Päädyin lopulta linnun muna-lasitteeseen, joka on hyvin samanlainen kuin elävä ruskea, jota olen paljon mustissa savitöissäni käyttänyt.

Lautasen ja kannellisen purkin tein samalla keramiikkakerralla. Molemmat ovat mustasta savesta. Lautanen syntyi lautasta muottina käyttäen levytystekniikalla. Mitään koristeita en lautaseen halunnut. Runsaalla mustikan sinisellä lasitteella lautasesta tuli raikkaan värinen. Olen tyytyväinen lautasen sileyteen. Pahempia monttuja, painaumia tms. ei ole.

Kannellinen purkki syntyi nipistelytekniikalla. Kansi levytystekniikalla. Kannen sisäpuolella on makkaratekniikalla tehty lukitusrengas tai miksikä sitä nyt nimitettäis. Kannen nuppi on kiinnitetty lietteen avulla. Purkki on lasitettu elävällä ruskealla. Muodoltaan työ ei ole täydellinen ja löydän yläosasta hienoisia railoja/painaumia. Toisaalta ne eivät taida erottua erityisemmin, ei ainakaan ratkaisevasti muiden silmiin. Joskus nämä sokean silmät tuntevat asioita liian hyvin ja kova itsetritiikki iskee 🙂

Valkoisesta savesta syntyi neljä erilaista riipusta. Olen raakapolton jälkeen värjännyt ne itse enkopelasitteilla. Soile on lisännyt pintaan vielä läpinäkyvän lasitteen. Riipukset tullaan laittamaan mustaan nahkanauhaan.

Tässä sinisessä koriste-esineessä oli alunperin kaksi kiemuraa, mutta raakapoltossa toinen kiemura irtosi. Hyvä niin, sillä työstä tuli paljon parempi yhdellä kiemuralla 🙂 Esine kertoo itse kullekin mitä kertoo. Työllä ei ole varsinaista tarinaa. Se vain syntyi viimeisellä marraskuun keramiikkakerralla, joten tuli poltoista vasta tämän vuoden puolella. Koska työ on kapea minulle se tuntuu käsiin herkältä ja hauraalta, vaikka työ ei ole hauras. Kestää koskettamisen hyvin.

Lopuksi työ, jolle saa ja melkeinpä pitääkin nauraa 😀 Alunperin ajattelin tekeväni lankakerälle kupin. Ensinmmäinen yritelmä luhistui ja toisesta tuli auttamattoman pieni. Hauska tossumaisuus oli kuitenkin syntymässä, joten jatkoin eteenpäin. Lankakerän pesästä alkoikin muotoutumaan jotain ihan muuta, kenties tuikkukuppi 🙂 Suuaukko on niin iso, että tuikun mahtuu siitä asettelemaan paikoilleen. Reiät työssä puolestaan toi monelle mieleen tossumuodon vuoksi proksit. Ehkäpä tämä sitten on Tossut-tuikkukuppi 😀

Julkaistu

Ruukun saumaus

Viime viikkojen tekstini eivät ole olleet iloista luettavaa. Kiitos teille kaikille, jotka olette myötäeläneet tuskassani, surussani, pohjattomassa kaipauksessani. Ykin menetys oli minun elämässäni valtavan suuri asia ja siitä toipuminen vie aikansa. Hyvässä alussa kuitenkin ollaan. Nyt on hiljalleen aika täällä blogissakin kirjoittaa iloisemmistakin asioista, ja käsityöthän tuovat iloa elämään.

Tänään kokoonnuimme Vantaan Näkövammaiset Inkun Ideapajalle jatkamaan maaliskuussa aloittamiamme töitä. Silloin päällystin ruskean saviruukun mosaiikkipaloilla. Palat mitä käytin oli päällystetty paperilla, joten tänään oli ensiksi putsattava paperit ja ylimääräiset liimat pois.
Putsaaminen tapahtui kostutetulla sienellä töpötellen ja paperin kostuttua se liukeni kynsin tai puukolla rapsutellen.Tältä näyttää putsattu ruukku

Laastin sekoittamisen jälkeen alkoi laastin levitys työhön tavoitteena saada sitä mosaiikkipalojen väleihin. Laasti oli jokin pikaversio, joten se kuivahti aika nopeaan. Tärkeää oli ehtiä pyyhkimään ylimääräiset ennen kuin se olisi liian kuivaa.

Ruukku käännettiin oikein päin ja laastia tasottelin yläreunaan. Tarkoitus oli saada ruskea reuna myös piiloon.

Lopuksi vielä ruukun siistiminen ylimääräisestä laastista. Vielä viimeisen kuvan jälkeen siistiminen jatkui. Ruukku lakataan venelakalla, jotta se kestää kosteutta paremmin.Hema auttoi minua viimeistelyssä. Lakkaus käydään tekemässä vapun jälkeen. Toukokuun lopussa on kevätkauden viimeinen kerhokerta ja silloin aiheena on hopeakorut.

Maanantaina olin keramiikassa. Tein korvallisen teemukin ja sille aluslautasen mustasta savesta. Ne ei ehdi enään tämän kevään raaka- tai lasituspolttoihin, joten syksyllä sitten. Keramiikkaa on tälle kevättä vielä yksi kerta jäljellä.

Tiistaina oli kevään viimeinen rottinkikerho. Punoin kapeaa korkeaa pyöreää koria, jossa vihreäksi värjättyä rottinkia mukana. Kori tuli lettiä vaille valmiiksi. Letitys jää syksyyn. Jotenkin harmillista kun käsityöryhmät päättyvät. Nyt kun olen taas löytämässä kadoksissa olleen inspiraation tehdä ja kokeilla erilaisia juttuja. Tosin onneksi keramiikka ja rottinki pitivät käsityövirettä näinä tuskan viikkoina yllä. Nyt vaan nauttimaan käsitöistä ja luonnosta, sillä molemmat hoitavat mieltä.

Julkaistu

Koruja lasihelmistä

Välillä inspiroidun korujen tekemiseen. Mökkilomalla kun toppi-neuleen kanssa tuli ongelmia näpertelin iltaisin koruja. Pyörittelin helmipussukoita käsissäni etsien inspiraatiota mitkä helmet koruun yhdistelisin. Mitkä muodot sopivat samaan koruun ja mahtaisiko värit toimia yksiin. Lopulta löysin sillä hetkellä minua miellyttävän yhdistelmän ja väkersin korun valmiiksi. Ilmeisesti yhdistelmäni aikalailla onnistuivat, ainakin avustajan kommenteista päätellen. Nyt esittelen korut teillekin ja palautetta otan mielelläni vastaan, myös niitä kehittämisehdotuksia.

Halusin laittaa koruun mustia sydänhelmiä. Mielestäni koruun ei sovi niiden kaveriksi mitään kovin isoja muita helmiä. Kaulakoruun tuli seitsemän ja rannekoruun kolme sydäntä.Mustia sydämiä olen käyttänyt aiemminkin, viime vuoden alkusyksystä mökillä kuistin edustalla syntyi tämä kaulakoru.

Rehellisesti sanottuna en muistanut, että tämän kaulakorun isoissa liila-helmissä on mustia viiruja, mutta ehkäpä silti helmet sopivat hopeisten siemenhelmien ja pienten lilojen helmien kanssa yhteen. Korussa on myös näyttävä ruusu-salpalukko.

Petroolit röpelöiset helmet tuntuvat mukavilta käteen ja niistä inspiroidun aina. Enään niitä ei ole jäljellä kuin muutama. Pitkään pohdin sopisivatko kultasisuksiset helmet röpelöiden ja turkoosien kanssa. Käteen helmien muoto tuntui hyvältä ja yhteen sopivalta ja kaitpa se värimailmakin sitten toimii?

Päätin kokeilla muistanko miten ns. omenakorvikset tehdään. Tein sellaiset joulukuun alussa olleella metallikorukurssilla. Otin opettajan lähettämät ohjeet esille ja ryhdyin näpertämään. Kuparilangan kauniiseen muotoon saaminen tuntui vähän haastavalta, että helmen yläpuolella oleva ympyrä olisi ympyrä eikä jokin epämääräinen muoto, ja vielä että onnistui tekemään toisesta kutakuinkin samanlaisen. 🙂 Minulla ei ollut taontavälineistöä, joten tasoittelu oli vähän vajavaista. Sain kuitenkin sellaisen lopputuloksen mihin voin olla tyytyväinen. Korvakorun koukkuun pujottaminen ei onnistunut. Lopulta päätin, että avustajani saisi tehdä sen, jotta en pilaisi juuri muotoon saatuja koruja. Tässä lopputulos.

Kotona ennen lomaa innostuin värkkäämään kaulakorun avokin paiskiessa töitä. Laitoin koruun turkoosit isot helmet ja niiden kanssa kultasisuksiset ja valkoiset. Minua itseänikin yhdistelmä vähän arvelutti ja seuraavana päivänä pähkimme Heman kanssa asiaa ja huomattavasti upeampi lopputulos tuli kun valkoisten helmien tilalle laitoin petroolit helmet.Tällä hetkellä yksi keskeneräinen neuletyö on kauluri, jonka lanka täsmälleen saman värinen kuin turkoosit isot helmet. Heman oli ”pakko” ottaa kuva 😀

Viime syksyltä on jäänyt esittelemättä sydänkorun lisäksi tämä puna-hopea-musta kaulakoru. Korusta tuli ehkä vähän turhan pitkä.Nuo punaiset helmet ovat niinkin kaukaa kuin loppuvuodelta 2011. Ostin ne ennen toista korvaleikkaustani kuten nuo mustat putkihelmetkin. Tuolloin sairaslomallani tein ensinmmäiset koruni. Mutta tässä viime syksyltä vielä koruja.

Tätä postausta tehdessäni tajusin, että yhtä korua lukuun ottamatta viime ja tämän vuoden aikana kaikki korut mitä olen tehnyt, on tehty mökillä. Ilmeisesti luonto ja mökin rauha saa minut inspiroitumaan 🙂

Julkaistu

Herkulliset mantelileivät

Lokakuun lopulla olleessa naisten illassa tarjolla oli kasvissosekeiton kanssa mantelileipää. Oli todella herkullista karamellisoidun sipulin ja vuohenjuuston kera. Illan emännältä pyysin ohjeen ja eräänä pakkaspäivän iltana tammikuussa leivoin leipäsiä itsekin. Söimme niitä rukola-pestotuorejuuston kera.

Alunperin resepti on Kotikokki.net-palvelusta. Leipäsistäni tuli sen verran ohuita etten halkaissut niitä. Tässä herkullinen ohje teillekin:
2 kanamunaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
2 tl psylliumia
1,5 dl mantelijauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl seesamin siemeniä
150 g juustoraastetta
Vatkaa munat ja lisää munavaaahtoon turkkilainen jogurtti.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne muna-jogurttiseokseen.
lisää lopuksi juustoraaste.
Lusikoi taikina uunipellille leivinpaperin päälle 5-6 keoksi ruokalusikallinen kerrallaan ja muotoile siitä pyöreitä tai soikeita leipiä. jätä leipien väliin kohoamisvaraa.
Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.
mantelileivät syödään halkaistuina. Ne sopivat erinomaisesti syötäviksi mm. lohen kanssa.

Julkaistu

Neulomukset: pelleriini ja kauluri

Pari vuotta sitten tein TT Cacaon lenkkialpakka-langasta pelleriinin. Ohje oli Kädentaitomessuilta Wanhasta satamasta Pitsi & Palmikko/Anu Paljärvi ja ohje oli kyseiselle langalle. Tein ohjeen mukaan, mutta pelleriinista tuli harvaneuloksista ja järkyttävän pitkä liepuke, ei ollenkaan sellainen kuin mallinuken yllä ollut oli. Olin todella pettynyt ja tuolla se kaapissa lojuu odottaen kohtaloaan. En ole edes kuvauttanut työtä. Harmi sinänsä, olisin voinut esitellä sen teillekin.

Minua jäi ohje kaivelemaan ja monesti olen miettinyt kokeilevani uudestaan. Tuolloin pari vuotta sitten lopetin 18. kiilan jälkeen, koska työ oli jo niin uskomaton liepuke. Ohjeessa on 22 kiilaa. Vähän minua jännitti ryhtyä uudelleen pelleriinin kimppuun ja pelkäsin siitä tulevan fiasko. Onneksi niin ei käynytkään.

Joululomalla mökillä minulla sattui olemaan Novitan Sädettä ja Rowanin Alpakka-lankaa. Päätin kokeilla millaista neulosta niistä tulisi. Neulottuani ensinmmäiset oikeat kerrokset mielestäni neulos oli aavistuksen harva, joten kiilaan otin mukaan toisen Rowanin alpakan. Neuloin kiilat siis kolmella langalla ja kiilojen välit kahdella langalla. Olin tyytyväinen neulejälkeen samalla tajuten ettei Rowanin lanka riittäisi mihinkään. Sain lankaa lisää vuoden vaihteessa, joten mökillä pääsin vielä eteenpäin aina melkein 15. kiilan loppuun asti, ja taasen lanka loppui, joten työ tauolle. Odottelin, että lankaa saapuisi Tikataan, mutta malttamattomana lopulta tilasin Titityyn verkkokaupasta langat ja ne tulivatkin seuraavana päivänä. Minä neuloin viikonlopun aikana pelleriinin valmiiksi. Kuva lauantai-illalta yhdentoista maissa. Olin istunut tuntikausia sohvalla neuloen ja päivällä aiemmin jo Silmukkasisko-tapaamisessa. Sunnuntaille jäi kaksi viimeistä kiilaa 🙂

Koska virkkaustaitoni on vielä alkutekiöissään Hema virkkasi napit pelleriiniin. Alkuperäisessä ohjeessa on vain yksi nappi, mutta päädyimme kahteen nappiin, koska lankapaljoudesta johtuen pelleriini on kohtuullisen painava yhdelle neulenapille. Kuvia saa katsoa tarkasti, jotta napit erottuvat kirjavuudessaan.Olen pelleriiniin tyytyväinen, mutta siirrytään pelleriinista kauluriin 😀

Pakkasen paukkuessa lähdin ystäväni luo opettamaan hänelle nurjaa silmukkaa, ja enhän voinut tyhjin käsin sinne lähteä. Lankalaatikolle etsimään sopivaa lankaa ja löysin: Exlusive VLNAP 100% vlna superwash schurwolle, virgin wool. Kotona ehdin luomaan silmukat. Aluksi sinisestä kaulurista piti tulla tuubihuivi, mutta ympärys jäi liian kapeaksi, joten ei muuta kuin suunnittelemaan kauluria toiveikkaana, että työtä ei tarvitsisi purkaa, ja vaikka itse sanonkin kaulurista tuli aika kiva. Toki muutakin mieltä saa olla 😀

Koska ohje on oma uskaltaudun jakamaan sen teillekin:
Mallineule:
4 krs oikeaa ja 2 kerrosta nurjaa” = yksi mallikerta
Kaulus:
”1 oikein, 1 nurin”

Aloitus:
Luo 120 silmukkaa ja neulo mallineuletta 5 toistoa. Kaulurin leveys tällöin on noin 42 cm ja pituus on noin 13 cm ennen kavennuksia.
Kavenna sitten tasaisin välein seuraavan mallisarjakerran aikana 26 silmukkaa = työssä 94 silmukkaa.
Kavenna viimeisen mallikerran aikana jälleen 12 silmukkaa = työssä on 82 silmukkaa.
Neulo seuraavaksi 4 kerrosta oikeaa ja näiden 4 (neljän) kerroksen aikana kavenna vielä 22 silmukkaa, niin että työssä on 60 silmukkaa. Työn korkeus on tällöin n. 20 cm.

Kaulus
Tee lopuilla 60 silmukalla joustinneuletta (1 oikein 1 nurin) 17 cm. Päättele silmukat.

Julkaistu

Keramiikkatöitä – omin käsin tehtyä

Nyt voisi olla hyvä hetki esitellä teille muutama keramiikkatyö 🙂

Viime kevään keramiikkatöistä jäi osa odottamaan syksyn lasituspolttoa ja tämä koirat-kulho oli sellainen. Kulhoon idea tuli talvella tekemistäni teemukista ja aluslautasesta. Mukiin tein koirarelieffin ja kulhoon halusin tehdä kaksi koiraa. Syksyllä kun kuulin ystävälleni tulevan labpispentu toisen koiran kaveriksi, tiesin haluavani antaa kulhon hänelle joululahjaksi.Syksyllä tein tuikkukupin, jonka annoin ystäväpariskunnalle joulumuistamiseksi.

Monilla messuilla on ollut keraamisia raastinlautasia. Olen monesti meinannut itsekin ostaa sellaisen, mutta jäänyt on ostamatta. Halusin itse kokeilla tehdä raastinlautasen. Tarkoitus oli näistä tulla mustikan siniset, mutta musta savi söi värin kokonaan. Toinen raastinlautanen meni joulukuun myyjäisissä.

Auringonkukka-kulhon tein keramiikassa jo viime talvena. Nyt kulho sai uuden kodin Silmukkasisko-ystävältä joulumuistamisena.

Avokki pyysi minua tekemään mökille ison tarjoiluvadin lähinnä kalalle. Ajatuksena, että ison lohifileen pystyy kuljettamaan hyvin grilliin ja sieltä pöytään. Vadista ei olisi isompaa voinut tulla, sillä muuten se ei olisi uuniin mahtunut 😀 Väriksi valikoitui elävä ruskea.

Muutama keramiikkatyö vielä etsii kotia, joten esitellään ne myöhemmin 🙂 Ja uusia töitä pääsen värkkäämään 25.1. Kevätkaudella kertoja on 12. Rottinkikerho alkoi eilen. Tein sydänkorin vihreillä helmillä. Ohjaaja sanoi korin olevan ihanan kesäinen. No johan tässä kesää kohti mennään 🙂

Julkaistu

Kasvisruokia Intialaisittain

Helsingin työväen opisto järjestää vuosittain muutaman ruokakurssin näkövammaisille. Kursseista tiedottaa ja ilmottautumiset vastaan ottaa Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry. Olen monesti harkinnut kursseille osallistumista, mutta milloin mistäkin syystä se on jäänyt. Nyt syksyn kurssivaihtoehdot nähdessäni päätin osallistua kasvisruokakurssille. Kokemus oli positiivinen ja pelkäämääni säätöä oli paljon vähemmän. Opettajalla Anja Laaksosella oli langat hyvin käsissä.

Kurssi pidettiin Helsinginkadun Työväen opistossa. Tila oli isohko, työpisteitä 6; 3 vastakkaispistettä. Työpisteissä ei mitään välineitä/astioita. Kaikki oli haettava seinien viereltä olevista laatikostoista ja hyllyköistä. Liesi keraaminen hipasunapein ja uunikin sellainen, jota sokeana ei pystynyt säätämään. Liesi tod.näk. on ihan käytettävä, jos siihen saa kohomerkinnät. Kotonahan meillä on induktio, jossa on kohomerkinnät ja hyvin pärjätään.

Meitä oli kuusi kurssilaista eikä mielestäni ryhmäkoko olisi voinut olla suurempi. Opimme aika nopeasti mistä löydämme mitäkin ja Anja avusteli kiitettävällä ripeydellä, joten aikataulussa pysyttiin yllättävän hyvin.

Aluksi istahdimme alas ja saimme tuoksutella ja sekoittaa kulhossa olevaa ruoka-ainesta. Kukaan ei arvannut sen olevan kikhernejauhoa ja vettä. Siinä oli tekeytymässä gluteeiniton leipätaikina. Italialaisen Farinataksen ohjeessa suositellaan taikinan tekemistä useampaa tuntia ennen paistamista. Veden ja kikhernejauhon lisäksi siihen tulee oliiviöljyä, suolaa ja yrttejä oman maun mukaan. Voivat olla tuoreina tai kuivattuna. Leipä paistetaan kovassa kuumuudessa ja kypsänä leivän koostumus on pohjasta napakka ja päältä pannukakkumainen.

Kävimme myös muut ohjeet läpi ennen kokkauksen aloittamista. Kaikenkaikkiaan meillä oli kuusi ohjetta. Itse pääsin työparini kanssa paistamaan leivän sekä tekemään peruna-pinaattikeiton. Kuumennettuun öljyyn lisätään pilkottu valkosipuli,a sipuli ja muut mausteet (mm. chilijauhe, mustat sinapinsiemenet, kurkuma, mustapippuria, suolaa) carrynlehtiä lukuun ottamatta, jotka lisätään pilkottujen perunoiden ja veden kanssa muutaman minuutin kuluttua. Kun perunat ovat pehmenneet lisätään kookosmaito ja pakastepinaatti. Lopuksi annetaan keiton hetken vielä kiehuskella miedolla lämmöllä. Tärkeää on ettei peruna kypsy liikaa mössääntyäkseen.

Alun istumistuokiossa saimme tuoksutella ja maistella mausteita. Carrynlehdet tuntuivat ja tuoksuivat yrtiltä, mustat sinapinsiemenet mukavan makuisia ja kurkuma todella herkullisen tuoksuinen. Inkivääri tuoreena olikin minulle jo entuudestaan tuttu. Etelä-Intialaisessa kasvispadassa Moileessa maustamiseen käytetään inkivääriä kuivattuna tai tuoreeltaan. Lisäksi siihen tulee chiliä, sitruunan mehua, suolaa, laakerinlehti jne. Öljyn kuumennuksen jälkeen lisätään inkivääri, chili yms. muut mausteet suolaa ja persiljaa lukuun ottamatta. Hetken sekoittelun jälkeen lisätään kukkakaali, porkkanat, herneet ja pavut. Paistettua kasviksia viitisen minuuttia lisätään kookosmaito ja suola. Lopuksi n. 10 min kiehuttelun jälkeen lisätään sitruunan mehu ja persilja.

Kokkailut saatuamme valmiiksi istahdimme syömään ja keskustelemaan ruokien mausta. Tuoksut olivat herkulliset ja samaa voi sanoa mauistakin. Ensinmmäisillä lusikallisilla keitto kaipasi enemmän suolaa, mutta maut vahvistuivat ja paranivat lusikallisten lisääntyessä. Leipä maistui herkulliselta ja sen pinnasta tuli todella mieleen koostumuksesta pannukakun sisus. Pidin myös Sienipilahvista, jossa käytettiin kokonaisia herkkusieniä pilkottuna. Tässäkin ruuan valmistus aloitetaan öljyssä paistamisella. Nyt mausteet olivat piparkakkukamaa, vai mitä sanotte kokonaisesta kanelitangosta, kaardemummasta, neilikasta? Lisäksi mustapippuria, jeeraa ja kurkumaa. Öljyä ja mausteita tovi paisteltua lisätään sipuli ja valkosipuli. Muutaman minuutin jälkeen lisätään sienet. Paistaminen jatkuu kunnes sienistä irronnut vesi alkaa haihtumaan. Tämän jälkeen lisätään riisi sekä laakerinlehti ja kiehutellaan miedolla lämmöllä kunnes riisi on kypsää. Lopuksi pinnalle silputaan tuoretta korjanteria.

Dahl oli minun makuuni ehkä hiukan suolaista. Öljyssä kiehautetaan sipuli, valkosipuli ja raastettu inkivääri. . Tovin päästä lisätään muita mausteita: garam masala, chili ja kurkuma. . Minsan päästä paloteltu tomaatti, annetaan hetki hautua ja lisätään vesi, suola sekä huuhdellut linssit. Kiehutellaan n. 10-15 min kunnes linssit pehmeitä ja neste imeytynyt niihin. Ruoka koristellaan tarjoiluastiaan laittamisen jälkeen vielä korjanterilla.

Tomaatti-sipulichutney tarjoillaan kylmänä ja tästä herkusta pidin todella paljon. Tomaattikuutiot ja sipuli kuumennetaan kattilassa, voivat poreilla kunnes tomaatin kuori irtoaa. Lisätään mausteet: inkivääri, siirappi, garam masala, viinietikka, suola. Seosta keitellään n. 20 min; kunnes se on sakeaa. Silputaan tuoretta korjanteria ja herkku on valmis.

Joskus vuosia sitten keittelin kanakeiton mihin lisäsin korjanteria. Avokki ei pitänyt yrtin mausta yhtään ja minustakin se oli aika erikoinen. Sen jälkeen kyseistä yrttiä olemme vältelleet. Nyt kuitenkin ymmärrän laittaneeni sitä tuolloin keittoon ihan liian paljon. Nyt monessa ruuassa oli korjanterisilppua eikä se yhtään häirinnyt. On testattava siis kotonakin, mutta kertoen vasta kun avokki on ruokaansa maistanut 😀 Myös kurkuma oli ihana uusi tuttavuus ja sitä onkin hankittava tulevaisuudessa. Jeera olikin taas entuudestaan tuttu. Garam masalasta pidin paljon enemmän kuin aiemmin tutustuneesesta tikka masalasta. Kurssista jäi todella hyvä mieli ja kun seuraavan kerran tulee mielenkiintoinen kurssi aion osallistua.