Tule kahville ja astu näkövammaisen maailmaan — Jyväskylän yliopisto – University of Jyväskylä

Bongasin alla olevan linkin/menovinkin Faceboookin Pime Cafe-sivulta.

Huomenna ja perjantaina on mahdollisuus päästä kokemaan kahvihetki pimeässä ja aistimaan hivenen sokean elämästä. Vinkkaan tästä, koska kirjoitin Apuväline-messupostauksessa käynnistä Pime Cafessa ja seurassani olleiden näkevien kokemuksista. Nyt voit käydä itse kokemassa saman…

On muuten eka sivusto, josta saa Bloggeriin suoraan linkitettyä linkin. Facebookiin, Witteriin yms. sivuille olen kyseistä palvelua nähnyt, mutta nyt törmäsin Bloggeriin ekan kerran ja samalla testaan miten tämä toimii…

Tule kahville ja astu näkövammaisen maailmaan — Jyväskylän yliopisto – University of Jyväskylä

Pohdintaa vammaisuudesta ja blogistani arvontalupausta unohtamatta

Olen seuraillut jonkin aikaa blogini tilastoja, ja olen jäänyt pohtimaan niiden paikkaansa pitävyyttä. Nimittäin esim. postaukseni ” Pienenpieni historiikkini sokeudestani”(viidenneksi luetuin postaukseni) lukukerrat ovat pudonneet 46 kerrasta 44 kertaan. Miten se on selitettävissä, vai onko vaan Bloggerin oikkuja? Jos et ole tekstiä lukenut löydät sen heinäkuun postauksista ”11.7.2011, 10 kommenttia” ja aihe sattuu kiinnostamaan. Selkeästi luetuimpia postauksia ovat otoskleroosia käsittelevät kirjoitukset. Tilastojen kärkipaikkaa lukukerroissa pitää 319 lukukerralla ” Stressaava otoskleroosi
4.11.2010, 6 kommenttia”. Otoskleroosipostauksien väliin kiilaa 119 lukukerralla ” Opaskoira tuo reippautta liikkumiseen 6.2.2011, 5 kommenttia” Tilastoissa kolmantena lukukerroissa (82)  ” Otoskleroosi tuskaannuttaa
17.1.2011, 4 kommenttia”. Väliin kiilaa postauksia liittyen näkövammaani, blogiarvontaan ja yltääpä kymmenen sakkiin yksi luentopostauskin  ”hyvää yötä nukahtamisvaikeudet” -luennon satoa
20.9.2011, 2 kommenttia” sijoittuen 36 lukukerralla  kuudenneksi. Ja otoskleroosi kiinnostaa, sillä ” Odotettu ja pelätty leikkaus ja siitä toipuminen
4.4.2011” on luettu 31 kertaa ja sijoitus tällä hetkellä yhdeksäs. Sokkohistoriikki-postauksen lisäksi kiinnostusta on herättänyt myös näkövammaisuuteeni liittyvä kirjoitus ” Treeniä/urheilua minun sokkosilmin 17.9.2011, 7 kommenttia” (sijoitus 7.)
Kuten tilastoista voi päätellä erilaisuus kiinnostaa ihmisiä ja toivon todella, että olen pystynyt edes hivenen valottamaan vammaisen ihmisen elämää. Vammaisuus tuo omia haasteitaan, mutta toivottavasti olen onnistunut välittämään myös sitä tavallisempaa elämää, ja että vammastani huolimatta elän, koen, touhuan. Useasti vamma ei ole este, hidaste kylläkin. Ja totta kai se rajoittaa jonkin verran, mutta toisaalta antaa jotakin muuta tilalle. Joskus olen pohtinut millainen minusta olisi tullut, jos en olisikaan näkövammainen. On aika turhaa moisia miettiä, mutta miten paljon vammaisuus vaikuttaa ihmiseen, luonteeseen, elämäntapoihin jne. Olen kiltti, rauhallinen. Olisinko vammattomana erilainen? Mitä tekisin työkseni, olisiko minulla lapsia, koira tai muita lemmikkejä???  Nyt minulla on ihana opaskoira Harmaakuono, jota ei olisi elämässäni, jos näkisin. Tuskin olisin käynyt Sydneyssä, Qebeckissa, Sao Paolossa urheilumatkoilla, mutta osaisin ajatella itseni hoitotyössä näkevänäkin.
Usein kysytään olenko katkera näkövammaisuudestani ja monen yllätykseksi vastaan, en. Ei kannata myrkyttää katkeruudella elämäänsä. Minulla on paljon parempi olo ja elämä kun hyväksyn tosiasiat ja opettelen elämään vammani kanssa. Kaikille se ei ole helppoa ja sen hyväksymiseen voi mennä valtavasti aikaa. Asian kun saa läpi käydyksi, elämä helpottuu kummasti. Näin moni on todennut lopetettuaan taistelemisen tuulimyllyjä vastaan. Itse en muista paljoakaan taistelleeni vammaani vastaan. Olen hyväksynyt sen aika helpolla, mistä lie johtuu. Sokeutumista pelkäsin ja murehdin näköjäänteeni alkaessa heikentyä, mutta nopeasti uuteen tilanteeseen tottui. Kuulon heikentyessä pelkäsin paljon enemmän ja mietin miten siitä oikeasti selviydyn. Kuuroutuminen oli ja on todella pelottava ajatuskin ja tällä hetkellä en tiedä pystyisinkö siihen sopeutumaan. Toivottavasti asiaan ei tarvitse koskaan sen enempää perehtyä. Niin se vaan kuitenkin on, että vastaan on otettava se mitä elämä meille kullekin antaa ja ottaa.
Vammaisuus on monelle tabu. Siitä ei puhuta ja erilaisuutta pelätään. Valitettavasti vammainen henkilö saa osakseen säälittelyä tai ylenpalttista hehkutusta siitä, että on päässyt vaikkapa ravintolaan siiderille. Muistan opiskeluvuosilta erään baari-illan milloin naisten veskissä sain luennon aiheesta miten hienoa on kun olen tullut rentoutumaan, ja että miten vammainen ihminenkin voi vaihtaa vapaalle jne. Sellaista en oikein kestä, enkä sitä säälittelyäkään. Karvat nousee pystyyn välittömästi. Mahdollisimman normaali ja luonnollinen suhtautuminen on parasta, ja mielestäni on parempi kysyä, jos jokin asia mieltä askarruttaa. Tietämättömyyshän useimmiten ne ennakkoluulot ja epäluontevan suhtautumisen aiheuttaa. Ja siksipä ehkä vammaisten ihmistenkin pitäisi olla avoimempia ja omalta osaltaan pyrkiä hälventämään ennakkoluuloisuutta ja lisäämään tietoisuutta. Se ei ole helppoa etenkään jos itse ei ole vielä vammansa kanssa sinut. Enkä tarkoita sitäkään, että aina pitäisi jaksaa olla kertomassa vammaisen ihmisen elämästä tms. Kyllähän mekin haluamme unohtaa vammaisuutemme. Itse en jatkuvasti ajattele sokeuttani tai nyt kuulo-ongelmia. Elän niiden kanssa, mutta en ajattele niitä jatkuvasti. Ja siihen kai pitäisikin elämänhallinnassaan, itsensä hyväksymisessä, sopeutumisessa jokaisen päästä, tai ainakin siihen pyrkiä.
    
Mistä minut muistetaan esim. täällä blogien paljoudessa. Olen se näkövammainen/sokko Hepa, toivottavasti jotain muutakin. No otosklerootikko ainakin. Toivoisin kovasti ettei erilaisuuteni jätä varjoon arvomailmaa hyvinvoinnista, terveydestä, ravitsemuksesta, ruuasta ja elämästä yleensä. Ne kun on loppujenlopulta paljon tärkeämpiä asioita kuin vammaisuuteni. Haluaisin kuitenkin, että teidän lukijoiden olisi tulevaisuudessa ehkä helpompi kohdata vammainen henkilö ilman suuria ennakkoluuloja joita ehkä onnistun vähän karistamaan mielistänne. Eli, huomaatte haluan niin paljon… Haluan minusta jäävän mieleen muutakin kuin vammaisuuteni, mutta samalla avaan vammaisen ihmisen elämää haasteineen ja toivon sitä kautta mahdollisien ennakkoluulojen karisemista. Ja jos näistä kirjoituksista joku saa vertaistukea mikä sen hienompaa!!! Ja vaikka olen kirjoittanut jo otoskleroosileikkauksesta viime keväänä, kirjoitan seuraavastakin operaatiosta toipumisineen.
Tämän blogin kautta sain muuten haastattelupyynnön liittyen tuohon otoskleroosiin. Haastatteluni on Kauneus ja terveys-lehdessä numero 15, joka ilmestyy 24.11. Kyseessä on selviytyjä-tarina. Suostuin haastatteluun ennen kaikkea voidakseni antaa vertaistukea muille otosklerootikoille. Koin itse kovin hankalaksi löytää vertaistukea silloin kun pää oli täynnä pelkoja ja kysymyksiä. Ehkä kyseinen lehtijuttu ja tämä blogi voi auttaa jotakin lukijaani vertaistuen saamisessa. Ja minuun voi aina ottaa halutessaan yhteyttä. Yhteystietoni löydät kohdasta Ota yhteyttä.
Kyllä myös minulla on huonot hetkeni milloin sokeus vituttaa, kuulon alentuma ärsyttää. On myös niitä hetkiä milloin ei huvita olla vertaistuellinen tai vammaisuuden ennakkoluulojen hälventäjä. Ja siitä en tunne edes huonoa omaatuntoa ja pidän moisia fiiliksiä luonnollisina. Ne kuuluu elämääni, mutta onneksi eivät täytä sitä kovinkaan pahasti. Hyvät asiat, elämän hienoudet voittavat.  Ja elämän hienouksiin kuuluu tämä blogikirjoittaminen. Olen innostunut tästä kovasti, joten blogissani järjestetään arvonta heti kun lukijoita on 50 tai jokin postauksistani luetaan 500 kertaa. Lukijoita tällä hetkellä 26. Brego tervetuloa mukaan! Itse asiassa lukijoista löydän 24 nimeä ja silti ”lukijat”-kohdassa seisoo 26. Ilmeisesti lukijana voi olla myös niin ettei nimi näy. Nyt ilmeisesti minulla on kaksi sellaista, joten toivotan teidätkin tervetulleiksi lukemaan Hepan jorinoita.  Myös tuohon 500 lukukerran rajapyykkiin on matkaa paljon, mutta katsotaan kumpi täyttyy ensin 50 lukijaa vai 500 lukukertaa. Arvontahan voi olla vaikka viiden vuoden (siis, meinaanko kirjoittaa tätä muka vielä viisi vuotta???) päästä 😀 Jospa vähän aikasemmin… Viisi oli muuten maalipallossa vuosia pelinumeroni niin seura- kuin maajoukkueessakin, joten Viisi nollilla olkoon päivän numero 😀
 

Allekirjoita adressi vapaan viestinnän ja itsehoidon puolesta

En ole mikään fanaattinen superfoodaaja, mutta mielestäni on väärin, jos luontaistuotteiden hyödyistä ei saisi jatkossa kuluttajalle kertoa jne. Tämä kun koskisi niin paljon muutakin kuin superruokaa.  Tämä adressi on tänään pyörinyt Facebookissa ja äsken kävin itsekin sen allekirjoittamassa. Jos koet asian yhtään tärkeäksi itsellesi tai läheisellesi, allekirjoita sinäkin!
Adressin teksti
”Superfood
Allekirjoita Adressi vapaan viestinnän ja itsehoidon puolesta

SUOMALAISTEN KANSALAISOIKEUDET OVAT VAARASSA

Viranomaiset ovat rajoittamassa terveysviestintää ja
rohdosvalmisteiden vapaata myyntiä Suomessa

Suomea uhkaa terveysviestinnän kieltolaki. Kuluttajille ei saa enää
kertoa vapaasti ravintolisien ja ruoka-aineiden positiivista
terveysvaikutuksista, vaikka ne ovat todellisia. Evira on kieltänyt
tavallisten ihmisten, julkisuuden henkilöiden ja urheilijoiden käytön
ravintolisämainoksissa, vaikka he olisivat saaneet niistä apua.

Sanan SUPERFOOD käyttö tullaan kieltämään terveystuotteiden
yhteydessä. SUPERFOOD sana on positiivinen ilmaisu ruoka-aineista,
joissa on erityisen paljon terveyttä edistäviä ominaisuuksia.

Superfood on herättänyt myös nuorisomme kiinnostumaan ravinnon
terveysvaikutuksista.

Uhkana on, että suuri osa rohdosvalmisteita poistuu vapaasta
myynnistä, apteekki tuotteiksi. Suomalaisten 50- vuotta suosima
Auringonhattu (Punahattu) on myös vaarassa poistua Terveyskauppojen
valikoimista, vaikka rohdosvalmisteiden paras asiantuntemus on
Terveyskaupoissa.

Vetoamme;

että kansanedustajat selvittävät, ovatko Eviran terveysviestinnän
tulkinnat linjassa alkuperäisen EU asetuksen kanssa?

Rikkovatko Eviran linjaukset kansalaisten sananvapautta,
itsemääräämisoikeutta ja valinnan vapautta?

Johtaako viranomaisten toiminta kansanperinteen ja muun
kokemusperäisen tiedon katoamisen Suomesta?

Miten viranomaiset aikovat pitää sairauskulut kurissa, jos
ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta ei saa enää vapaasti puhua ja
kirjoittaa, onko sen seurauksia mietitty kansantaloudellisesti?

Terveyskaupoissa on laaja tietämys ennaltaehkäisevästä
terveydenhoidosta, suurella osalla on yliopistotason ammatillinen
koulutus, joka jää hyödyntämättä, jos Evira ei muuta linjauksiaan.

KOKOONNUMME keskiviikkona 16.11.2011 klo 8.30

Eduskuntatalon eteen luovuttamaan kansanedustajille tämän
selvityspyynnön.

Lähde mukaan puolustamaan kansalaisoikeuksia!

Adressin on laatinut Suomen Luontaisterveyden Liitto ry. (SLTL)

Pj Merja Lindström

Liity SLTL Liiton jäseneksi, yhdessä olemme vahvempia puolustamaan
kansalaisoikeuksia.
http://www.luontaisterveys.info/jaseneksi.htm

Pari koira-aiheista vinkkiä :D

Ennen vinkkauksia haluan toivottaa uuden lukijani tervetulleeksi mukaan Hepan matkaan 😀 Joten, mukavaa Joanna kun olet löytänyt tänne ja jäänyt paikalle!

Viime viikolla ykköseltä lähetettävä Puoli seitsemän-ohjelma seurasi miten Kaisa Penttilän elämä muuttui Sepi-nimisen opaskoiran myötä. Tiistain pätkässä Kaisa liikenteessä ja keskiviikkona studiossa Sepin kanssa haastateltavina.

Ti 25.10: http://areena.yle.fi/video/1319559699854

ja ke 26.10: http://areena.yle.fi/video/1319646393130

Ja te joita kiinnostaa koirien terveydenhuoltoon liittyvät asiat, vinkkaan tulevana tiistaina järjestettävästä tapahtumasta. Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerho järjestää eläinlääkäri-illan, joka nettiradioidaan. Eläinlääkärit Merja Dahlbom ja Lena Lind vastaavat kysymyksiin. Olen ennakkoon saanut kysymyksiä lääkäreille lähetettäväksi ja tämän lisäksi paikalla olevilla on mahdollisuus esittää lisäkysymyksiä. Eli, jos kiinnostaa tapahtuma alkaa tiistaina 1.11. klo 17.00 ja nettiradiointilinkki on tässä http://pro.nkl.fi:8000/iiris.mp3.m3u Ei muuta kuin mielenkiintoisia kuunteluhetkiä.

Ja lopuksi läppärin kuulumiset: kiintolevy paskana!!! Tilattu perjantaina uusi vakuutuksen kautta ja ystäväni arveli onnistuvansa pelastamaan – ainakin osan koneen syövereissä olevasta materiaalista. Tärkeinmät mulle olisi ehdottomasti äänikuvat, luentomuistiinpanot, valokuvista onkin onneksi varmuuskopiointi!!! Uus kiintolevy saapunee tiistaina, jonka jälkeen käyttöjärjestelmän asennus ja tuo vanhan kiintolevyn materiaalin pelastusyritys!Tällä rouskulla pärjäilen joten kuten, mutta te joilla on tuo turvallisuustarkistus en pysty kommentoimaan. Näinä päivinä olen lukenut blogeja tosi vähän, koska tämä rousku on hitaista hitain, joten lukufiilikset ehtii mennä ohi moneen kertaan odotellessa sivun latautumista, mutta kunhan taas läppäri kotiutuu aktivoidun kommentoimaan ja lukemaan taas.

Linkkivinkkejä

Satavuotias Fauja Singh pääsi maaliin Toronton maratonilla! WAU ja vielä kerran WAU!!! Aikaa meni yli kahdeksan tuntia. Noin 36 kilsan paikkeilla näytti jo siltä, että mies joutuisi keskeyttämään, mutta sisukkaasti hän puristi loppuun asti! Ja menneellä viikolla pappa pinkaisi sadan metrin juoksun aikaan 23.4 sek, joten kunnioitettavaa sekin. Olisi kiintoisaa tietää hänen menneisyydestään. Takana on pakko olla erittäin liikunnallinen elämä, vaikka kilpajuoksu on tullut mukaan vasta 89-vuotiaana.

Täällä blogissani olen maininnut sanan maalipallo eräänkin kerran, vaikka laji onkin jäänyt elämässäni taka-alalle. Jotkut on kyselleet mitä maalipallo on, miten sitä pelataan jne. Olen yrittänyt sanallisesti selittää, mutta oikean käsityksen saanee vasta kun pääsee näkemään lajia livenä tai elävästä kuvasta. Huomenna Tanskassa alkaa lajin EM-kilpailut ja Suomi osallistuu kisoihin niin miesten kuin naistenkin joukkueella. Kisojen viralliset kotisivut on http://www.ecgoalball2011.dkJa suoraa nettilähetystä löytyy osotteesta http://www.pressakey.net/

Jos lajiin tutustuminen kiinnostaa on ehkä mukavaa tietää vähän otteluohjelmaa, joten se tulee Suomen osalta tässä:

Ke 19.10.
Klo 15.00 miehet, Ruotsi-Suomi
Klo 16.00 naiset, Suomi-Venäjä
Klo 19.00 miehet, Suomi-Slovenia
Klo 22.00 naiset, Espanja-Suomi

To 20.10.
Klo 13.00 miehet, Suomi-Unkari
Klo 16.00 naiset, Saksa-Suomi
Klo 17.00 miehet, Saksa-Suomi
Klo 20.00 naiset, Suomi-Tanska

Pe 21.10.
Klo 09.30 alkaen, miesten puolivälierät
Klo 11.50 alkaen, naisten puolivälierät
Klo 17.40 naiset, välierät
Klo 18.50 miehet, välierät

La 22.10.
Klo 11.00 naiset, pronssiottelu
Klo 12.30 miehet, pronssiottelu
Klo 14.30 naiset, loppuottelu
Klo 16.00 miehet, loppuottelu
Suomen peleistä otteluraportit löytyvät osotteesta http://www.maalipallo.net
Sekä Facebookista löytyy maalipallo-sivut joita päivitellään mahdollisuuksien mukaan. Homma siis toimii vapaaehtoisvoimin ja aina tuloksen tullessa ei ole koneella 😀 Tulos saattaa joskus vähän viivästyä 🙁 Mutta, ei muuta kuin tutustumaan lajiin ja heittämään tiukkoja kysymyksiä.

Ja jatketaan vielä linkkivinkeillä, nimittäin Näkövammaiset nuoret tekivät viime talven aikana Askel-dvd:n, jossa kerrotaan näkövammaisten nuorien elämästä. Dvd:n voi katsoa osoitteessa http://www.vimeo.com/nutor
Ja jos Toiminta- ja palvelukeskus Iiriksen esittelyvideo kiinnostaa se löytyy http://www.youtube.com/watch?v=Tzdj28fKMFA.
Iirishän on Itäkeskuksessa sijaitseva näkövammaisten paikka, johon on paljon keskittynyt näkövammaistoimintaa.

No niin, olisikohan nyt ihan riittämiin mainostettu ja jaettu näkövammaislinkkejä? Tämähän alkaa muistuttaan jotain tuputusblogia 😀 Ja eihän sellainen ole tarkoituksen mukaista, koska toivottavasti minusta muistetaan muutakin kuin vammaisuuteni.

Herkullista luomuruokaa ja muuta jorinaa :)

Luomuviikko on päättynyt, mutta onneksi luomuisia valintoja voimme tehdä ilman teemaviikkoakin. Ja vielä tämä postaus pyörii luomun ympärillä, mutta lupaan tämän jälkeen taas kirjoittaa muustakin. Räkätautikin alkaa olla voitettu, joten liikunnan pariinkin voin innokkaana palailla, ihanaa!

Kävin avustajani kanssa eilen Espoossa Luomua läheltä-tapahtumassa. Tapahtuma järjestettiin Villa Elfvikin luontotalossa ja sen pihapiirissä. Tapahtumainfosta sain käsityksen, että se olisi paljon suurempi mitä loppujenlopulta olikaan. Toisaalta, voihan olla myös niinkin, että luomutorit Suomessa hakee vielä paikkaansa. Paikalla oli 4-5 luomutilaa myymässä tuotteitaan luontotalon pihapiirissä. Sisällä oli mahdollisuus seurata luentoja Itämeren tilasta ja ekologisesta ruuasta. Luomua läheltä-tapahtuman järjesti ”BERAS
Implementation 2010 -2013 on EU:n Baltic Sea Region – ohjelman
kansainvälinen hanke, joka edistää Itämeren alueen ravinnekierron
kestävää kehitystä sekä ympäristöystävällistä ruuantuotantoa
ja -kulutusta. Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society-
projekti eli BERAS-hanke tähtää Itämeren hyvinvointiin vahvistamalla
sekä ruoantuotannon että maaseudun ekologista kestävyyttä ja
kehitystä. Tavoitteen saavuuttamiseksi hankkeessa kehitetään
luomumaatilojen tehokasta ravinteiden kierrätystä ja edistetään
elintarvikeketjujen suunnittelua lähiruoka-ajatteluun perustuen.
Projektiin on sitoutunut 9 Itämerta ympäröivää maata Ekologinen
kierrättävä maatalous on ruokatuotantoa ilman kemiallisia lannoitteita
ja torjunta-aineita. Ravinteiden sekä kotimaisten lannoitteiden ja
rehujen tehokkaammalla kierrätyksellä vähennetään maatalouden
aiheuttamaa ravinnekuormaa Itämereen ja parannetaan alueellista
ravinnetasapainoa. Suomalainen ruuanvalmistus ja Itämeren paikallinen
suojelu yhdistyvät BERAS-hankkeessa. Hankkeen tavoitteisiin kuuluu
luomulähiruoan käytön edistäminen kotona kuin myös ravintoloissa.
Puhtaamman Itämeren ateriakokonaisuudessa suositaan sekä luomua että
puhtaasti tuotettua lähiruokaa kasvukausien ja raaka-ainesesonkien
mukaisesti. Ruuanvalmistusta pyritään kehitettämään ekologisempaan
suuntaan esimerkiksi lisäämällä jätteiden kierrätystä, vähentämällä
ruoan hävikkiä ja energian käyttöä. Lisätietoja:
http://blogs.helsinki.fi/berasimplementä-tapahtuman kuvauksesta.tation/”
Tiedot otettu Facebookin Luomua läheltä-tapahtuman kuvauksesta.

Nyt en kuitenkaan käy läpi luentojen sisältöä sen enempää. Totean vain Itämeren tilanteen olevan surkea ja ettei kaikkea hyvää voi saada ekologisilla ruokavalinnoilla kerralla, vaan on valittava oma suunta mitä tukea. Luennot olivat pienessä huoneessa, jonka vieressä oli lasten leikkipaikka. Ei valitettavasti paras mahdollinen paikka luentojen kuuntelua ajatellen. Kahvila Satakielestä sai ostaa luomuherkkuja, mutta luomusoppa oli esim. loppunut jo kahdentoista pintaan.
Paikalla oli aika paljon ihmisiä ja jotenkin tuli sellainen tunne ettei järjestäjä ollut varautunut niin suureen suosioon. Toki eilen oli aivan upea päivä; tuuletonta ja aurinkoista. Ostin luomutilallisilta perunoita, porkkanaa, sipulia, naudanpaistin, naudan jauhelihaa, ruisvuokaleivän, vadelmahillon, mustaherukkamehun, luomumunia ja punajuuria. Valkosipulit olivat valitettavasti loppuneet. Etukäteen jotenkin ajattelin kaiken paljon kalliimmaksi mitä tuotteet olikaan.

Valmistimme munakkaan johon laitoimme kirsikkatomaatteja, pekonia ja juustoraastetta. En tiedä olenko ikinä syönyt niin herkullista munakasta. Munat olivat lauantaina munittuja. Vatsa tuli vaan täyteen eikä annos tarkoituksella ollut suurensuuri, mutta mieli olisi syönyt vaikka kuinka paljon.

Tänään keitimme luomuperunoita ja niiden kanssa luomunaudanjauhelihaa sekoitettuna poronkäristeeseen. Sekaan tomaattia ja kermaa avokin maun mukaan. Herkullinen ateria ja jälleen todettava perunoiden olleen herkullisia. Vetisyydestä ei tietoakaan. Ne olivat kertakaikkiaan maukkaita. Kyllä tuoreeltaan luomuruoka on taivaallisen hyvää, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tänään tuli toinen osa Lisäaineet lautasella-ohjelmasarjasta ja jakson näkee Areenasta, jos ei ehtinyt katsomaan. Valitettavasti äänitekstitystä ohjelmassa ei ollut, kuten ei viime viikollakaan. Haluankin kiittää Iiveä Voimaa hoitsulle-blogin kirjoittajaa hänen hyvistä kirjoituksistaan blogissaan juuri tuosta Lisäaineet lautasella-ohjelmasta ja muistakin viime viikon ohjelmien herättämistä teksteistä. Niitä on ollut mukava lukea.

Viime viikkoina olen Facebookin kautta löytänyt uusia ja mielenkiintoisia kauppoja joihin pitää joskus päästä tutustumaan. Tässä vinkkejä teillekin:

Aitoja makuja -store
”Haluamme tuottaa asiakkaillemme uusia maku- ja ostoelämyksiä tarjoamalla korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia (erikois)tuotteita meiltä ja maailmalta. Valikoimissamme on niin elintarvikkeita kuin ruokaan liittyviä muitakin tuotteita.
Keskitymme mahdollisimman puhtaisiin, lisäaineettomiin ja terveellisiin ruokatuotteisiin – unohtamatta, että välillä meistä jokainen tarvitsee myös ”hemmottelutuotteita” (comfort food), jotka eivät aina ole niin terveellisiä, mutta – ah, niin hyvänmakuisia!
aitojamakuja.store@gmail.com

Osoite: Runeberginkatu 54, 00260 Helsinki, Finland”

”Ekovintti on Helsingin Töölössä sijaitseva uusi ekoshop josta löydät puhtaita, synteettisistä kemikaaleista vapaita hygienia tuotteita, sekä tuotteita kodin puhdistukseen, ekologiseen kauneuteen sekä pehmeitä luomuasusteita ja lahjoja lapsille. Palvelemme myös verkossa.
Osoite: Mannerheimintie 98, 00250 Helsinki, Finland”

”Osuuskauppa Tuusulan Oma Maa on paikallisten viljelijöiden omistama osuuskunta, jonka tarkoituksena on tarjota terveellistä, tuoretta, ekologista ja lähellä tuotettua ruokaa kuluttajille.
Osoite:” Rannankoukku 18, 04300 Tuusula, Finland
Lauantaina Osuuskauppa Oma maa avasi liikkeen myös Kallioon, mutta osoitetta en tähän hätään löytänyt, mutta osotteessa www.loydaluomusi.com on sekin ja paljon muuta mielenkiintoista tiedotetta.

Tokihan mulle kuuluu muutakin kuin luomua luomun perään 😀 Flunssa alkaa olla taltutettu, joten treenikärpänen voi taas alkaa suristelemaan. Mun viikonloppuun luomuilun lisäks kuulu järjestötouhuja. Perjantaina kokoonnuimme Opaskoirayhdistyksen hallituksen kanssa kokoustamaan ja lauantaina yhdistyksellä oli ylimääräinen kokous, josta päivä jatkui vielä Yhteyshenkilötapaamisella, joten kotiuduttua oli aika väsähtänyt. Sauna, vähän punaviiniä ja juustoa mieltä hellittelemään 😀 Ja eilen ystäväpariskunta piipahti kahvittelemassa. Oli hauska päästä rupattelemaan. Ja mikä ilahduttavaa tänään työpuhelin on soinut monta kertaa. Olisiko nyt merkki siitä, että vihdoinkin alkaisi vähän vilkastumaan. Pari sellaistakin soittajaa joiden edelliskäynnistä on yli puolitoistavuotta. On todella mieltä lämmittävää heidän paluunsa. Tänään eräs asiakas vei työpaikalleen esitteitämme ja käyntikorttejamme, joten saas nähdä poikiiko sieltä suunnalta jotain. Fiilis on tällä hetkellä hyvä ja toivottavasti syksyn alavireydet on nyt taakse jäänyttä ja nyt positiivisin mielin eteenpäin. Ja nyt suihkuun! Ja vielä ennen suihkua haluan toivottaa 23. lukijan insensibilityn tervetulleeksi joukkoon. Toivottavasti täältä löytyy kiinnostavaa luettavaa nyt ja tulevaisuudessa. Kupariperhonen on saanut muuten sadannen lukijan blogissaan Liian läski lentämään, onnittelut. Ja te jotka ette ole vielä tutustuneet hänen blogiinsa, tehkää se, sieltä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. En siis ihmettele yhtään lukijoiden paljoutta. Hih, itselläni on aikas pitkä matka tuohon kolminumeroiseen lukijamäärään! Pitäsköhän luomutella vähemmän ja keksiä kiinnostavampia aiheita, jottalukijoita löytyisi lisää 😀 Noh, ehkä tätä jokunen anonyymikin lueskelee tuon 23 lukijan lisäksi.
Hei, mutta tällasta jaarittelua ei kyllä lue kukaan, joten postaus julki ja Hepa suihkuun!

Luomuviikon tv-ohjelmien herättämää

Tällä viikolla on julkisuudessa puhuttu paljon ruuasta liittyen lisäaineisiin ja luomuun. Ykkösellä maanantaina alkoi kolmi-osainen ohjelmasarja Lisäaineet lautasella, jossa tunnettu ruokatoimittaja selvittelee lisäaineiden vaarallisuutta ja välttämättömyyttä. Toinen osa nähdään maanantaina ja tuo eka osa löytyy vielä Yle Areenalta. Itse en ohjelmaa valitettavasti ole voinut seurata sen englanninkielisyyden vuoksi, mutta eräs ihana ihminen on luvannut sen referoida minulle.

Eilisiltana A-talkissa keskusteltiin otsikolla
”Hyvä, paha luomu” Vieraina: luomuviljelijä Osmo Rauhala, dosentti
Jussi Tammisola, luomuilija Hanna Pajala-Assefa ja viljelijä Hannu Vuorikko. Aihe selvästi herätti tunteita molemmissa ”leireissä” ja keskustelu kävi kuumana. Mielestäni Dosentti Tammisolan väitteet luomun myrkyllisyydestä, taikauskoisuudesta höyrähtäneiden ihmisten humpuukia –jutut tuntui aika karmaisevilta. Minun pieneen päähän ei mahdu millään miten prosessoitu ruoka voi olla terveellisempää ja parempaa kuin luomu. Varmasti luomupuolellakin laiminlyöntejä tapahtuu, mutta varmasti myös tehotuotannossa. Eikö vitamiinit ole parhaimmillaan kun ne saa luonnon antimista eikä synteettisesti valmistetuista keinotekoisista versioista? En sano, että aina pitäisi valita luomuversio. Kyllä, jos tarjolla on suomalainen kurkku ja vaikka saksalainen luomukurkku valitsen suomalaisen kurkun. Ei ole mitään järkeä tuoda sellaista pitkin Eurooppaa tai mailmaa minkä saa täälläkin. Tiistaina kun olin ostamassa luomukanaa altaasta löytyi suomalaista luomukanaa ja saksalaista luomubroileria, otin suomalaista luomukanaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lähiruoka on hyvä asia ja aina parempi, jos sen saa luomuna. On paljon sellaistakin mitä täällä Suomessa ei pystytä viljelemään, kasvattamaan silloin ymmärrän myös ulkomaalaisen luomuvaihtoehdon. Noh, ohjelmassa ei puhuttu suomalainen vai ulkolainen –asetelmasta juurikaan, joten menin vähän aiheesta sivuun.

Ohjelmassa näytettiin pätkä Mattilan luomutilalta ja sain siitä positiivisen kuvan, isäntä oli innostunut asiastaan ja symppiksen oloinen. Toivon hänelle menestystä luomuviljelmillään. Ja ylipäätään toivon lähiruoka-ajattelun kasvavan ja kiinnostus sitä kohtaan lisääntyy varmasti, prosessoitua ruokaa kohtaan tulee epäluuloa ja kyseenalaistusta, joten on aivan loistavaa, että näitä keskusteluja käydään. Tuo eilinen A-talk näkyy 6.11. saakka osoitteessa
http://areena.yle.fi/video/1317928965878?ns_campaign=social-media&ns_mchannel=facebook&ns_source=like&ns_fee=0&cmpid=ye

Keskiviikkona Silminnäkijä pureutui lasten ruokiin. Ohjelman mukaan alle kolme-vuotiaat syövät keskimäärin päivässä 2.5 purkkia valmisruokaa. Sanotaan myös, että n. 1-vuotiaat söisivät teollisesti valmistettua ruokaa 3-4 purkkia päivässä.
Runsaalla täyssäilykkeiden syönnillä saattaa olla yhteys ykköstyypin
diabeteksen ja allergioiden lisääntymiseen. Näin arvelee mikrobiologi,
Helsingin yliopiston biokeskuksen tutkimusjohtaja Mirja
Salkinoja-Salonen. Hän on tunnettu mikrobien toksiinien (myrkkyjen) tutkija. Mirjam perustaa arvionsa immuunijärjestelmään koskevaan tutkimusaineistoon. Evirassa ei tuohon mahdollisuuteen uskota. Nestlestä todetaan ”lastenruokia säädellään
tarkasti ja lisäksi säilyvyyden, turvallisuuden ja hygienian kannalta
on välttämätöntä, ettei niissä ole mikrobeja. Tämän takia tuotteet
lämpökäsitellään”. Salkinoja toteaa puolestaan ihmisen tarvitsevan mikrobeja, jotta pysyisimme terveenä, ja etenkin lapsi, jotta immuunijärjestelmä kehittyisi. Jos tätä kehitystä ei pääse kunnolla tapahtumaan riski sairastua allergioihin, astmaan ja ykköstyypin diabetekseen kasvaa. Niin, olemmeko jo nykyään ylihygieenisiä? Missään ei saa olla paktereja, vaikka ne ovat juuri tuon immuunin kannalta hyvinkin tärkeitä. Meillä tuo nuoruusiän diabetes on lisääntynyt hurjasti.

”Tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salonen muistuttaa, että lastenkin
valmisruuista löytyy aineita, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan.
Yksi tällainen on kiinteytykseen eli emulgointiin käytetty
diasyyliglyseroli.
– Se aiheuttaa pankinräjäjäytysilmiön, hän kuvaa tilannetta. Eli
lyhyesti: kun suolistoon tulee runsaasti diasyyliglyserolia, haiman ja
muiden elinten hormoneille tulee väärä viesti, esimerkiksi pitääkö
verenkiertoon pumpata insuliinia vai muuttaa sokeri rasvaksi. Myös
monet muut aineet sotkevat hiilihydraattiaineenvaihduntaa.” Mielestäni kammoksuttavaa, kamalaa… Tällä teollisella ruuallako pilaamme elimistömme jo vauvaiässä? Mihin tämä mailma ja ruokabisnes on menossa? Toisaalta, minulla ei ole lasta, lapsia, joten en tiedä miten helppoa tai rankkaa on valmistaa lasten ruuat itse. Mutta, jos tähän perheeseen tulee lapsi haluaisin ehdottomasti voivani ja jaksavani tehdä mahdollisimman paljon itse teollisen ruuan siaan. Onneksi pakkanen on keksitty ja sinne voi valmistaa isomman satsin kerrallaan vaikkapa kasvissoseita. Noh, kohdallani asia ei ole ajankohtainen, mutta… tietoa nappasin täältä
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/10/lasten_purkkiruoan_terveellisyydesta_vaannetaan_katta_2926780.h Ja sivulta löytyy myös käytyä keskustelua ohjelman tiimoilta.

Ja ohjelman voi katsoa kuukauden päivät Areenalta
http://areena.yle.fi/video/13178448

Eli, aikas paljon tullut kaikkea ajattelemisen aihetta antavaa. Omilla valinnoillamme varmasti pystymme edes hiukan vaikuttamaan tulevaisuuden ruokateollisuuteen, toivottavasti ainakin.

Sunnuntaina menen avustajani kanssa Espoossa järjestettävään Luomua läheltä-tapahtumaan, jossa Villa Elfvikin luontotalon pihamaalle levittäytyy luomutorialue, jossa on luomutuottajia myymässä tilojensa kausituotteita. Ravintola Juuren kokki kokkaa ruokaa ja luomukahvila Satakielestä saa myöskin luomuherkkuja. Talon sisällä järjestetään tietoiskuja miten luomuvalinnat vaikuttavat Itämereen. Tapahtuman järjestää Beras Suomi. Odotan innolla sunnuntaita :O Sitä ennen kuitenkin istun huomisen järjestöpuolen asioissa kokoustamassa, joten on aika iltapalan

Ruokaa luomukanasta luomuviikkoon :D

Hyvää luomuviikkoa blogisiskot ja veljet!

Olen viikon teeman mukaisesti valinnut kaupassa käydessäni mahdollisimman paljon luomutuotteita jo pidempään. Kertakerralta tuntuu luomutuotteita tipahtelevan kärryyn lisää. Valikoima selvästi koko ajan laajenee, ja hyvä niin. Kun olen lukenut kirjat Petos lautasella ja Aitoa ruokaa sekä lehtikirjotuksia lisäaineista olen viime aikoina tuntenut ruokakaupassa suoranaista ahdistusta. Välillä en oikein tiedä mitä haluaisin ostaa, mistä tuotteista haluaisin kulloinkin kuulla ne karmeat tosiasiat… On todella pöyristyttävää miten paljon tuotteet pursuaa lisäaineita ja todella pohdituttaa onko se ihan välttämätöntä. Tarvitseeko tuotteiden säilyä kuukausitolkulla, jopa vuosia? Onko tarpeen tunkea väriaineita, jotta tuote näyttäisi paremmalta ja ehkä suorastaan epäaidommalta? Onko nykyisen kuluttajan käsitys aitoudesta vääristynyt, kadonnut? Kerroin aamulla taksikuskille meneväni ostamaan luomukanaa. Kuski kysyi ”mitä se on” ja ”miten se eroaa normaalista kanasta”. Onko kuluttajalle ”normaali” kana tuo tehotuotettuvroiler? Onhan se paljon edullisempaa ja helppotöisempääkin.

Noh, Itiksen Cittarissa pyörimme aikamme luomukanaa etsien, lopulta se löytyi perimmäisestä nurkasta pienestä pakastealtaasta. Ei mitään mainosta tuotteesta. Ihan kuin se olisi laitettu puolipiiloon, ettei sitä monikaan edes huomaisi 🙁 Pakasteesta löytyi suomalaista luomukanaa Pajuniemen toimittamana kilohintaan 10.90 € ja saksalaista luomubroileria hintaan 15.90 €. Kanat oli kokonaisina luineen päivineen. Luomukana oli paljon pienempi kooltaan eivätkä lihakset olleet jättikokoisia. Liha oli tehotuotettuun verrattuna paljon kiinteämpää, tiiviimpää. Loppujenlopulta syömistä oli aika vähän, mutta nautin lisäaineettomuudesta ja ei-tehotuotetusta ruuasta! Se tuntui hyvältä. On kyllä pakko tunnustaa, en ole ikinä laittanut ruokaa kokonaisesta kanasta. Laitoimme sen uuniin jonkun ohjeen mukaan. Vähän liikaa kuivahti. Uskon kuitenkin oikean valmistustavan löydyttyä luomukanasta saa oikeasti herkullista ravintoa.

Tänään tulee uusintana ykköseltä 22.45 Prisma, jossa aiheena Lisäaineet lautasella. Ruokatoimittaja ottaa selvää ovatko lisäaineet niin vaarallisia mitä väitetään. Ilmeisesti jaksossa paneudutaan nyt erityisesti väriaineisiin. Sarja on kolme-osainen ja ens maanantaina nähdään toinen osa. Käsittääkseni Prisma on nähtävissä myös Yle Areenalla.

Huomisessa Silminnäkijässä kakkosella 22.05 aiheena on miksi vauvanruokiin saa laittaa enemmän lisäaineita kuin koiranruokiin? Että ei muuta kuin telkun ääreen keräämään lisää ahdistusta lisäaineista 😉 Tieto lisää tuskaa, mutta silti haluaa tietää enemmän!

Tunne sää

Haluan toivottaa uudet lukijani H3nn4:n ja Martsun tervetulleiksi lukijoikseni! Mukavaa kun olette löytäneet tienne tänne ja kiinnostuneet.

No niin, nyt se on ohi…
Tv-esiintyminen. Tosin huomenna uusinta 15.55 ja lauantaina 13.35
Ja ohjelmaa voi viikon ajan katsoa Yle Areenalta
http://yle.fi/ohjelmat/1217914
Olen Harmaakuonon kanssa ohjelman alkupuolella ja ihan loppuhetkillä näytetään pätkä, jossa istun sohvalla Harmaakuonoa silitellen.

Ja nyt saunapuhtoisena iltapalan valmistukseen ja tämä itsensä esittely tältä erää riittänee…

Tv-esiintyminen ja lehtihaastatteluja

Olen vallan hämmentynyt ja melkein ujostuttaakin. Sunnuntain tv-esiintymiseni lähestyy ja monet ovat jo tunnistaneet minut ohjelman mainoksesta. Erilaisuuteni myötä olen ollut telkkarissa ja lehdissä aikaisemminkin. Joskus pienenä olen leikkinyt toimittaja Eeva Poudan kanssa jossain tv-jutussa ja näkynyt 1999 Vuoden urheilija-gaalassa. Tuolloin naisten maalipallojoukkue valittiin Vuoden vammaisurheilijaksi. Olimme voittaneet kolmannen kerran peräkkäin EM-kultaa ja muutenkin menestys 90-luvulla oli huikeaa. No minä olin tuolla kolmannella kerralla vasta kultajuhlissa mukana 😀 Näyn katsomosta ja tuota varten pelitreeneissä käytiin kuvaamassa peliä treeneissämme ja sitä videopätkää näytettiin gaalassa Tapio Suomisen selvittäessä lyhyesti mitä maalipallo on.

Sydneyn paralympialaisiin pääsin varapelaajan pestin kautta ja tuolloin Alueuutiset-lehti halusi tehdä maalipallosta jutun ja espoolaisena haastatella minua. Samoihin aikoihin oli joku Hesarin Nyt-liitteessä juttu käsistä ja oli jotenkin häkellyttävää valmentajamme tunnistaessa kuvasta käteni 😀 En ollut maininnut koko haastattelusta juuri kenellekään. Noh, juttua sitten luettiin hartaasti leirillä, ja tuona samaisena syksynä meistä taisi olla joukkueena juttu Avussa.

Harmaakuonon tultua elämääni olen ollut kahdesti lehdessä. Toisen kerran Ilta-sanomissa, vai oliko se Iltalehti(en muista) joskus kaks ja puoli vuotta sitten. Haastattelu tehtiin puhelimessa ja kuvaaja kävi kuvaamassa Harmaakuonoa ja minua. Koira oli aivan kummissaan ja tosi riehakas. Ihmettelen todella miten kuvaaja onnistui saamaan niinkin hyvän otoksen koirasta kuin sai. Kaikki nimittäin sanoi Harmaakuonon olleen levollisen ja tarkkaavaisen näköisenä vierelläni. Noh, todellisuudessa kuvaaja onnistui tallettaan jonkun sekunintuhannesosan oikealla hetkellä 😀

Alkuvuodesta etsittiin sokeaa Tunne sää-ohjelmaan ja suostuin mukaan. Oli oikeasti mielenkiintoista nähdä miten kuvaukset tapahtui. No sunnuntaina nähdään lopputulos kaiken leikkaamisen/editoinnin yms. jälkeen.

No lähimmät ystävät ja perhe tietää ohjelmasta ja tänään minua on ”painostettu” tiedottamaan asiasta esim. opaskoiraväelle, koska Harmaakuonokin ohjelmassa esiintyy. Laitoin myös lopulta Facebookiin statuspäivityksenkin asiasta ja tilastani on tykännyt jo toistakymmentä ihmistä, joten ehkä mun on vaan annettava tiedon kulkea. 😉

Yllättäen tämä blogi on myös poikinut yhteydenottoja ja lokakuulle onkin sovittuna haastattelu koskien otoskleroosia, ja hetki sitten sain toisen pyynnön lehtijuttuun, joka käsittelisi opaskoiran kanssa elämistä. Miksi sitten vastaan haastattelupyyntöihin myöntävästi? Ehkä siksi, että haluan antaa lukijoille tietoa siitä miten hyvin vammasta/sairaudesta huolimatta voi elää, ja opaskoirista ei koskaan kerrota liikaa, siitä ettei niitä saa silitellä kun koira on valjaissa. Tai että opaskoirakin viettää myös ns. tavallisen kotikoiran elämää kotona ollessaan jne. Ja olen vaan avoin erilaisuudestani ja näkyyhän se näissä blogikirjoituksissanikin. Eli, kun tiedän milloin haastattelut julkaistaan, kertonen niistä teillekin. Oikea nimeni paljastuu, mutta ei se minua oikeastaan häiritse. Uskon niiden jotka tuntevat minut ”oikeassa elämässä” tunnistaneensa minut jo näistä kirjoituksistanikin. Että ei muuta kuin sunnuntaina Tunne sää-ohjelmaa katsomaan ykköseltä 18.15.