Heinäkuun alkupuolella elelimme jännittäviä päiviä opaskoirani Oton hammasoperaation vuoksi. Kun opaskoiralla on terveyden kanssa ongelmia, on huoli suunnaton. On sellainen olo, kuin olisi itsekin kipeä. Koiralleen haluaa antaa parasta mahdollista huolenpitoa. Se auttaa minua liikkumisessa ja minun tehtäväni on vastavuoroisesti huolehtia sen hyvinvoinnista.
Videolla reippaillaan, lenkin jälkeen Otto nauttii vapaudesta, teen sille punkkisyynin, harjaan, pesen ja ruokin samalla kertoen Oton vaivoista ja niiden hoidosta. Kerron myös Oton reagoinnista reilun vuoden takaa, kun itselläni oli suuri huoli sydämessä.
Keramiikka oli pois elämästäni reilun vuoden. Talvella näin kiehtovan keramiikkakurssi-ilmoituksen, eikä asiaa tarvinnut kauaa pohtia. Halusin ilmoittautua mukaan, joten eikun selvittämään, saanko henk. koht. avustajan kulut vammaispalvelusta pois. Monen kuukauden jälkeen sain myönteisen päätöksen, joten kurssille ilmoittautuminen oli mahdollista. Siitä olen onnellinen
Kesäkuussa sain tilaisuuden tavata kurssin ohjaajan kolmesti ja innostuin kerta kerralta vain enemmän keramiikasta uudelleen. Niinpä vietin mökillä ihanan päivän keramiikkaa tehden. Välillä piti maustaa kala ja kokata salaatti. Onneksi Rauno huolehti kalan savustamisesta. Ruuan jälkeen jatkamaan, enkä tiedä, kuinka kauan olisinkin jatkanut, mutta viisi kiloa savea loppui.
Pitkin päivää otin videoklippejä. Materiaalia kertyi loputla n. 90 minuuttia ja selväähän on, ettei kukaan niin pitkää videota jaksa katsella, joten editoijallani Pinjalla oli urakka saada videosta lyuhyempi, kuitenkin tärkeät kohdat säilyttäen.
Kesäkuun lopussa loppui helteinen sää. Videolla kerromme linnunpöntöistä, lintukuulumisia ja näytämme, kuinka pihapiirin kukat ovat kasvaneet.
Illan edetessä taivas synkkenee ja sateet tekevät tuloaan. Kerron, miten koen matalapaineen, sekä korkeapaineen. Se on vaikea selittää, kuten myös se, miten sokea näkee, kun hän ei näe mitään… Kovasti koitan kuitenkin asiaa valaista.
Viime kesänä Pienen karhunkierroksen jälkeen syntyi idea lähteä vaeltamaan se Iso Karhunkierros. Syksyllä meillä olikin muutama harjoitusleiri ja matkaan oli tarkoitus lähteä kesäkuun puolessa. Mutta kuten niin moni muukin asia peruuntui koronan vuoksi, peruuntui myös Karhunkierroksemme. Oli kuitenkin ihana saada vieraaksemme osa porukastamme kesäkuun lopulla.
Harjoittelimme kiehisten tekoa, tutustuimme riippumattoon sekä mosquito domeen. Herkuttelimme täytettyjä tomaatteja sekä grillimakkaraa ja nautimme luonnosta. Reippailemaan emme lähteneet 30 asteen helteeseen.
Leiriytymässä mökin pihassa retkeily-ystävien kanssa
Ostettuamme tämän mökin kahdeksan vuotta sitten Raunon ensimmäinen ostos oli raivaussaha ja siihen liittyvät varusteet. Tuolloin saha surrasikin ahkeraan ja piha siisteytyi. Sen jälkeen sahaa on tarvittu silloin tällöin. Nyt videolla pääset katsomaan miten Rauno sahaa käyttelee. Hän käyttelee myös sirppiä taitavan tehokkaasti. Ruohonleikkuri taitaa olla se vähiten ”pelottava” liki sokean käsissä.
Ollaan jo kesäkuun puolessa. Aika menee vauhdilla, vaikka päivät eivät olekaan täynnä ohjelmaa. Olemme saaneet nauttia ihanan lämpöisistä alkukesän päivistä ja sateiden jälkeen lumoavista tuoksuista. Heti kuun alussa pystytimme teltan pihaan, jossa nukuin Oton kanssa. Purimme teltan kuitenkin sateiden tieltä pois ja nyt näinä helteinä se on aika pystyttää uudestaan.
Videolta voit katsoa miten teltan pystytys sujuu, millaisilla retkeilyvarusteilla olemme varautuneet ja miten minun ja Oton yö teltassa sujui.
Sateiden myötä metsäpalovaroitus ei ollut muutamaan päivään voimassa, joten viime keskiviikkona pääsimme kokkaamaan aterian nuotiolla parin viikon tauon jälkeen. Muutoin olemme tehneet aterioita grillissä. Sisällä hellan ääressä tai uuniruokien valmistaminen ei näillä helteillä houkuttele.
Kesäinen ruoka-annos raittiissa ulkoilmassa vie kielen mennessään
Teimme nuotiokokkauksista oman videon, jossa näet miten sokkona kasvisten pilkkominen sujuu, miten Rauno toimii nuotiomestarina, mitä viiniä nautimme aterian kanssa ja vilkaistaanpa lopuksi miltä kasvihuoneessa näyttää.
Emme ole koko keväänä kyläilleet eikä meidän luona äitiäni lukuun ottamatta kyläilty. Nyt juhannukseksi saamme kuitenkin ystäväpariskunnan vieraaksemme. Haaveilimme rosvopaistin valmistuksesta, mutta metsäpalovaroitus on voimassa jälleen. Nyt jännitämmekin saadaanko ukkosien myötä riittävästi sadetta ennen juhannusta vai valmistuuko juhannusateriamme kaasugrillissä.
Vihdoin sää lämpeni ja poutaantui pari viikkoa sitten. Perjantaina oli mukava istutella yrttejä ja kukkia, illalla nauttia kiireettä nuotiossa tehdystä ruuasta lintuja kuunnellen. Viikonlopun aikana Rauno rakensi uutta kukkalaatikkoa lehtikuusesta. Pihalla oli ihana viettää aikaa touhuten. Ja mikä parasta viime viikolla saimme äitini vieraaksemme tiistaista perjantaihin.
Tiistaina ja keskiviikkona olikin ihanan lämmin. Molempina päivinä valmistimme ruuan nuotiolla. Tiistaina valmistui ahvenia joidenka kanssa parsakaalia, sipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa, puikulaperunoita sekä katkarapudippi. Aterian jälkeen istuimme pitkään nuotiolla mailmaa parantaen. Nukkumaan maltoimme vasta lintujen alotellessa uuden päivän laulujaan.
Keskiviikon aterialla herkuttelimme halloumilla, pinaatilla ja valkosipulilla täytetyillä tomaateilla, pekoniin kiedotuilla parsoilla sekä puikula-perunoilla.
Kesäherkkuja grillistä
Keskiviikkona pihapuuhien lomassa kuvasimme myös videon, jossa esittelemme mökin pihan kasveja. Taidettiin olla vähän turhankin perusteellisia, sen verran pitkä videosta tuli.
Heidi ja Rauno esittelevät mökkipihan puita ja kasveja
Torstaina oli selvästi koleampi ja tuulisempi päivä. Kulutimme aikaa kirjojen parissa äidin valmistaessa vuorostaan ruokaa -bravuriaan lihakastiketta. Illalla saunoimme ja rentoilimme. Tuntui tavattoman hyvälle äidin vierailu hyvine keskusteluineen. Siitä oli hyvä ponnistaa uuteen kuukauteen.
Takana on hyvin kolea ja sateinen viikko. Maanantaina satoi monta senttiä räntää ja sitä valkoista oli vielä seuraavanakin päivänä maassa. Räntä-, rae- ja vesikuuroja on ropsunut pitkin viikkoa eikä ole oikein keväiseltä tuntunut. Lisäksi on ollut asioita, jotka ovat mieltä painaneet, joten kulunut viikko ei ole ollut niitä parhaita.
Ne jotka ovat blogiani seuranneet jo pidempään ovat törmänneet teksteihin missä olen kirjoittanut mökin kaivon ongelmista. Neljä vuotta sitten sinne vaihdettiin pumppu, pari vuotta sitten korjattiin jokin sähkövika ja nyt taas pumppu on paskana. Tilalle asennetaan vesiautomaatti, jonka pitäisi nyt ongelmat lopettaa. Ei välttämättä tuo kuluerä ollut ihan tähän tilanteeseen tilauksessa, mutta minkäs teet. Toivottavasti kaivo vesiautomaatin asennuksen jälkeen pysyy pitkään harmia tuottamattomana.
Perjantaina sateen laannuttua lähdimme kiertämään meidän ns. ympyrälenkin lintuja kuunnellen. Mökkitiellä lintuja olikin mukavasti, mutta itse ympyrällä oli varsin hiljaista. Ympyrän loppupuoliskolla lähistöltä lennähti jokin suuri lintu meidät melkein säikäyttäen. Kieltämättä harmitti ettemme sitä nähneet ja niin jäi arvoitukseksi mikä lintu siinä otti kierroksia. Jo Oton päästyä valjaista mökin pihassa kävelimme vielä lähipellon laitaan kuulostelemaan töyhtöhyyppiä ja kuovia. Upean illan kruunasi nuotio ja lintujen kuuntelu hiljaisuuteen saakka. Sisälle tullessamme kello oli 23.30 ja ulkona asteita 1,3.
Heidi, Rauno ja Otto iltakävelyllä lintukonserttia kuunnellen
Opaskoirani Otto on tärkeä osa elämäämme. Se opastaa minua teillä, poluilla, kaupungissa, luonnossa. Nyt mökkiolosuhteissa kaupunkiliikkumista ei ole tullut eikä sitä tähän videolle ollut mahdollista nyt saada, mutta pääsette katsomaan miten Otto opastaa minut mökkiautotieltä mökin pihaan. Opaskoira tarvitsee myös hoitamista ja huoltoa, jonka teemme mielellämme ja kiitollisena hänen tekemästään työstä. Rauno leikkaa Oton kynnet ilman näköapua. Itse en uskalla sitä tehdä. Voi miten ihanaa on istua Otto vierellä harjaten sitä. Koira rötköttää tyytyväisenä tuhisten ja kuollut karva saa kyytiä.
Tottahan toki hoitamiseen ja huolehtimiseen liittyy paljon muutakin mitä videolla esitetään. Sellaisia ovat esim. korvien putsaus, punkkisyyni, madotus, tarvittaessa lääkitseminen, koiran tunnustelu, jotta mahdolliset patit yms. huomataan mahdollisimman alkuvaiheessa. Toimin myös koirahierojana joten Ottokin saa minulta hierontaa. Opaskoira on niin paljon muutakin kuin apuväline, se on rakas ystävä, joka mahdollistaa niin paljon. Toivottavasti välittäminen ja rakkaus välittyy videoklipissä.
Opaskoiran päivä -harjausta, kynsienleikkuuta ja lenkkeilyä
Viime viikolla tiistain jälkeen sää tuulistui, mutta pysyi mukavan lämpöisenä. Puuhastelua oli mukava jatkaa keskiviikkona ja torstaina. Rauno sai useamman istutuslaatikon valmiiksi ja minä pääsin kylvämään niihin ensinmmäiset siemenet. Kevääseen ja kesään kuuluu myös grilliruoka, joten toisena päivänä touhujen lomassa grillattiin. Heitetäänpä videolla teille lukijat ja kuuntelijat kysymyskin, joten olkaapa tarkkana. Ja mieluusti otamme videoistamme muutoinkin palautetta vastaan ja vastaamme kysymyksiin mielellämme.
