Julkaistu

Itse tehtyjä koruja

Olen oikeastaan koko illan neulonut. Areenalta katselin dokumentin Ompelijatar, joka kertoi Martta Koskisen elämästä. Hän oli Suomessa viimeinen nainen, joka tuomittiin kuolemaan. Innostuin dokkarin katsomaan Kotikatsomo-sarjan Punainen kolmio myötä. Sarjan kolmas ja viimeinen osa tuli tänään. Kertoo Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon rakkaustarinan .Kyllä ihmiset ovat valmiita niin paljoon aatteidensa puolesta, että heikompaa ihan hirvittää.

Aika on kulunut siis oikein mukavasti neuloen ja ajatuksia herättäviä ohjelmia seuratessa. Nyt pitkästä aikaa ajattelin neuloa itselleni jotain ja puikoilla nyt pelleriinin tekele, joka toivottavasti nyt onnistuu paremmin. Pari vuotta sitten ei tekemäni pelleriini tyydyttänyt minua lain ja olenkin harkinnut purkaa koko työn. Siellä se nimittäin kaapissa lojuu edelleenkin. Nyt kuitenkin ennen kuin köllähdän avokin viereen ajattelin esitellä tekemiäni koruja.

Lapsuuden ystävälleni tärkeä ihminen osti rannekorun ja huivin ystävälleni lahjaksi. Valitettavasti rannekoru oli tarttunut johonkin ja hajonnut. Olen saamassa postia toiveena korjata koru entiselleen.

Eräänä aurinkoisena lauantaina täällä mökillä kuistin edustalla valmistui puuhelmistä kaulakoru, joka löysi uuden omistajan kuun alussa olleissa myyjäisissä. Tämä onkin ainoa puuhelmistä valmistunut koru.

Syyslomalla lokakuussa kynttilätehtailun ja äidin villapaidan neulonnan lisäksi näpersin tämän magneettilukolla olevan kaulakorun, joka löysi omistajansa myöskin myyjäisissä.

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu Ry järjesti jo viime keväänä ensinmmäisen metallikoruillan. Kurssi täyttyi heti ja paljon halukkaita jäi ulkopuolelle. Itse taisin tuolloin olla spinningmaratonilla hikoilemassa, joten ilahduin suuresti kun kurssi järjestettiin uudelleen ja mahduin mukaan. Seija-Sisko Mustosen lempeässä kaikki huomioivassa ohjauksessa pääsimme sujahtamaan korujen mielenkiintoiseen mailmaan. Minäkin opin mitä pyöröpihdeillä tehdään. Ja kurssin jälkeen saimme vielä sähköpostiin ohjeet erilaisten korujen tekemiseen. Illan aikana tein veljen tyttärelle joululahjaksi ns. lehti-riipuksen ja omena-korvikset. Värin valitseminen oli hiukan hankalaa, mutta kiitoksista päätelleen valinta onnistui.

Julkaistu

Ystäviä ja Kädentaito-messujen huumaa Tampereella

Vihdoinkin ajattelin kirjoitella marraskuisesta Tampereen matkastani kuvien kera. Reissusta on jo yli kuukausi, joten vähän myöhässä olen. Toisaalta kuitenkin tuo puolen viikon pätkä Kädentaito-messuineen oli niin hieno kokemus, että haluan jakaa tunnelmia vaikkakin näin jälkiäteen.

Keskiviikkona 11.11. hyppäsin junaan ja matkasin Tampereelle. Hivenen tuntui oudolta kun opaskoiraa ei ollut mukanani. Ekassa yöpymispaikassa on todella pahasti koirille allerginen ihminen ja messuilla koiran kanssa olisi ollut enemmän kuin hankalaa. Mukavaa oli kuitenkin tavata lapsuudenystävää. Aika kului rupatellen minun samalla neuloessa kranssin päällistä. Illalla myöhään lähdettiin vielä kyläilemään ystävälle tärkeän ihmisen luo. Siellä vierähti tunti jos toinenkin mailmaa parantaessa ja vasta aamusta aikaisin kotiuduimme. Yöunet jäivät lyhyeen, sillä pakottauduin hereille ennen puoltapäivää välttääkseni unirytmin sekoamisen. Iltapäivä kului rennosti rupatellen ja neuloen.

Alkuillasta siirryin toisen ystäväni ja hänen avokkinsa luo. Vietimme rauhallisen illan syöden jauhelihakeittoa ja Maijan tekemää herkullista gluteeinitonta appelsiini-juustokakkua. Nukkumaan menimme hyvissä ajoin ja sainkin ihanan pitkät yöunet.

Perjantaina lähdimme bussilla matkaan kohteenamme Tallipiha. Loppumatka käveltiin ja pysähdyttiin Finlaysonin kirkon luo kuvia napsimaan.

Tallipihassa kiersimme auki olevat ihanan tunnelmaiset kaupat. Oli kiva tutustua paikalliseen käsityöhön. Puulastojen lisäksi ostin tämän lasihelmikorun, jota olenkin käyttänyt todella paljon. Olen ihastunut lasikorun muotoon 🙂Tallipihan suklaapuodista tarttui mukaanAvokille ostin konjakkikonvehteja ja itselleni vadelma. Avokki sai omansa kihlavuosipäivänämme. Suklaalevyn ja vadelmakonvehdit olen säästänyt jouluun. Jouluteetä viime viikonloppuna maistelin mökillä. Ehkä minun makuun hiukan laimean oloista.

Lopuksi istahdimme kahvilaan nautiskelemaan jauhelihavatruskaa, teetä ja kahvia. Oli muuten hyvää gluteeiinitonkin versio.

Tauon jälkeen matka jatkui kaupan kautta hotellille. Siellä rennosti neuloskellen Merjan kanssa Lauraa ja Jonnua odotellen. Heidän saavuttua lähdimmekin melkein heti syömään Fabric:iin. Söin herkullisen annoksen Karamellisoitua ylikypsää porsaankylkeä, yrtti-tomaattikastikkeessa haudutettuja kasviksia ja tummaa mallaskastiketta. Jälkkäriksi suklaaherkkua.

Jäisessä vesisateessa taivalsimme hotellille nukkumattia treffailemaan ja voimia keräämään messurupeamaan. Ja kyllähän siinä olikin rupeamaa kerrakseen. Kiertelimme rauhalliseen tahtiin hypistellen ja tarkasti tutkiskellen kaikkea mahdollista mitä esillä oli. Heti alussa mukaan tarttui lasiputkisetti himmeleiden tekoon, puuhelmiä eri värein rottinkitöihin, joten siitä se shoppailu alkoi. Löysin myös joitakin joululahjoja, joten ei ihan kaikki ostokset itselleni tullut 🙂 Jossain vaiheessa pidettiin pieni tauko katsomossa istuskellen ja syöden omia eväitä. Messuilimme koko päivän, joten poistuttiin vasta viideltä mentyämme paikalle heti yhdeksän jälkeen 😀

Hotellille ostokset ja syömään, ja arvatkaa vain oliko nälkä. Paikaksi valikoitui Plevna, jossa olimme myös pari vuotta sitten. Ruoka oli niin herkullista kuin muistettiinkin. Ruuaksi valikoitui VALKOSIPULIFRIIKIN PÄIVÄUNI (Pariloitu 150g naudan ulkofilepihvi, kynsilaukkavoita, valkosipuli-kermaperunoita, valkosipulihilloketta sekä hunajassa paahdettuja punajuuria) ja jälkkäriksi suklaakakkua vadelmakastikkeella.Pitihän sitä vielä herkutella piparkakkukaakaolla ja erikoiskahveilla. Valitettavasti piparkakkukaakaokuvassa näkyy suolasirotin ja jokin tahrasuttu.

Matkalla hotellille pysähdyimme vielä yömyssylle: kuohuvaa glögiä ja kyllähän oli jo aika neulomukset ottaa esille.Kymmenen jälkeen väsyneet messuilijat painuimme treffailemaan jälleen nukkumattia. Aamulla taasen reippaina uuteen messupäivään. Ennen kymmentä olimme jo jonottamassa sisälle pääsyä. Caro liittyi aamupäivästä seuraamme ja puoli viiteen asti kiertelyä yhdellä pienellä tauolla höystettynä. Lopussa alkoi kyllä jo vähän jalkoja painamaan, mutta olihan se sen arvoista 😀 Kotimatkalla mukavaa rupattelua ja kotona hurja väsymys. Mahtavaa oli ja ihania ostoksia tuli tehdyksi.

Koruista ihastuin luonnon materiaaleista tehtyyn rannekoruun. Kannattaa säilyttää paperipussissa kuulemma. Ihastuin myös petrooliin puuhelmistä olevaan rannekoruun. Kirjoitin joulupukille toiveen saman sävyn kaulakorusta.

Löysin todella ihanan tuntuiset pehmoiset nahkahansikkaat. Väri minua vähän arvelutti, mutta ei kai aina tarvitse kulkea mustassa. Ostin myös ihanan villatunikan. Itse asiassa meistä kolme osti sellaisen. Kaikilla tosin eri värinen.

Ostin pari vyyhtiä paperilankaa, kolme kerää merinovillalankaa, punaista kimallelankaa 25 centin kehykseen tehtävään koristeeseen, Muhkutyyny-tarvikepaketin, valoryijy-tarvikepaketin… Huih… Pelottaa, osaankohan noista tehdä mitään valmiiksi. Vielä en ole mihinkään tarttunut, mutta alkuvuodesta katsotaan miten ämminkäisen käy 🙂 Haasteita, haasteita!Innostuin myös muovisesta harpusta johon saa lisättyä piikkejä ja siten voi harputella ohuemmalla langallakin. Kokeilin viikonloppuna, mutta ei oikein toiminut. Piikit oli aika ahtaasti, joten sormin työskentelytila oli vähissä. Harpun mukana tuli koki koukku millä homma hoituisi, mutta ei se näin sokkona tuntunut kovin luontevalta. Saa nähdä innostunko kokeilemaan uudestaan vai jääkö harppu pölyttymään. Kivahan se olis, jos se sais kodin missä sitä käytetään.

Mökille ostin talouspaperitelineen. Koira kuulemma näyttää Otolta 🙂 Lisäksi avokki sai kihlapäivänämme konjakkisuklaan lisäksi sytykeruusuja. Tosin pohti ettei niitä raski poltaa. Käteenkin kyllä tuntuvat upeilta, joten ehkäpä saavat koristaa mökkiä jonkin aikaa.

Että sellainen Tampereen reissu. Rahaa meni ehkä liikaakin. Toisaalta viime vuoden kokemuksesta päätin säästää jo etukäteen. Niinpä laittelin aina kuukausittain muutaman kympin sivuun. Ei tullut sitten ihan katastrofaalista lommoa budjettiin. Ja enköhän tee tulevana vuonna samoin. Tampereen Kädentaito-messut on kyllä parhautta ja niihin on päästävä myös ensi vuonna. Nyt oli mukavaa myös kun sain reissuun yhdistettyä ystävien treffauksiakin.

Julkaistu

Neulevalokransseja monissa eri väreissä

Varoitus, tätä postausta lukiessa ja kuvia katsellessa saattaa iskeä kranssiähky 🙂

Kesän jasyksyn aikana tuli neulottua aika monta päällistä kransseihin. Syyskuun lopulla vahtasin nettikauppojen sivustoja milloin koristevalot tulevat myyntiin ja vihdoin lokakuun alussa pääsin tekemään valotilauksen. Mökkilomamme vuoksi pääsin tositoimiin kranssien tekemisessä vasta lokakuun puolen välin jälkeen. Mökillä neuloin tilatun kranssin päällistä ja ostaja sai kranssinsa sovitusti 22.10.

Laitettuani kuvan tilatusta kranssista Facebookiin, minulta pyydettiin joulun punaista kranssia. Sattumalta sattui olemaan valmiina punainen kranssi, joten kuvia lähettelemään kera tiedustelun punaisuuden sopivuudesta. Eihän tämä nyt aivan joulun punainen ole, kuulemma enempi marjapuuron punainen.
Punaista lankaa ei ollut aivan tarpeeksi kranssin päällisen reunan ompelemiseen, joten kekseliäisyyttä peliin ja kranssi sai vielä valkoiset rusetit.

Parin tuttavan käydessä lokakuun lopulla tutustumassa käsitöihini toinen heistä pyysi valko-hopeaisen kranssin, joita tein lopulta kolme, sillä toinen tuttavani halusi ostaa pari lahjaksi.

Tampereen matkalla neuloin kaksi valko-kultaista päällistä ja toinen kransseista löysi uuden kodin myyjäisissä ja toinen Facebookissa mainostettuani töitäni.

Tässä täysin valkoinen kranssi.

Vielä yksi erilainen vaaleasävyinen kranssi valkoinen punaisella kimalteella

Äiti sai valita ottaako hän valkoisen vain vihreän kranssin 80 valolla, valinta osui tähän vihreään.Valkoisen kanssa tuli hivenen ongelmia, sillä valosarja ei toiminutkaan. Palautin valot toiveikkaana, että saisin tilalle uudet. Ja pari viikkoa sitten sain uudet valot. Valkoinen iso kranssi on kuitenkin vielä vaiheessa, mutta tässä vielä vihreä kranssi 40 valolla joita tein kaksi. Molemmat meni myyjäisissä kuun alussa.

Äidin kranssia lukuun ottamatta kaikki ovat 25 centin kehikolla ja 40 led-valolla. Äidin kranssissa kehyksen halkasia on 30 centtiä ja valoja 80. Laskin, että syksyn aikana valmistui 12 kranssia. Jäljellä on pari-kolme päällistä, valoja pieniä kehyksiä, joten kun alkaa kranssin teko innostaa, on mistä aloittaa. Ja onhan mulla ainakin kolme-neljä vyyhtiä eri värisiä paperilankoja valmiina.

Julkaistu

Itse tehtyä – keramiikka-maljakko ja pikarit + myyjäiskuulumisia

Syksyn onnistuneimpiin keramiikkatöihin kuuluu ehdottomasti mustasta savesta tehty maljakko. Tein maljakon makkaratekniikallaja reunaan asettelin lenkkikoristusta. Raakapolton jälkeen oli aika pohtia maljakon väri. Ensiksi pohdin olisiko se kaksivärinen ja hyvien värikeskustelujen jälkeen päädyin eläväruskea-lasitteeseen. Valinta on ollut erittäin onnistunut. Kaikki, jotka ovat maljakon nähneet ovat pitäneet sen ulkonäöstä; elävyydestä hallitusta epäsymmetrisyydestä. Jopa minä itsekin olen työhön tyytyväinen. Ja minä olen AINA itse tekemääni kohtaan hirmu kriittinen.Keramiikka-ryhmämme opettaja Soile Paasonen sanoi maljakosta, että on olemassa töitä joita ei anneta lahjaksi eikä myydä ja maljakko voisi olla sellainen. Sitä voi sitten esitellä vieraille omana taideteoksenaan.Vielä en tiedä mihin maljakon laitan. Väritykseltään se voisi sopia mökille ja kesällä siihen kesäkukkia 🙂

Torstaisissa myyjäisissä nämä kolme eri korkuista pikaria herätti ihastusta ja mielenkiintoa. Minusta keramiikkatöiden hinnoittelu on hirveän vaikeaa. Myin pikarit 8 € kappale tai kaikki kolme 20 €.Pikarit sopivat hyvin tuikkuastioiksi tai niihin voi laittaa eteerisiä öljyjä, miksipä ei käyttää juomapikarinakin. Moni ryhmäläinen keramiikassa ihmetteli, että miten olin onnistunut saamaan jalat pysymään niin suorina. Enpä osannut vastata 🙂 Niistä vaan tuli tuollaisia ja saivat varmasti ihanan uuden kodin.

Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry järjesti näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskuksessa Iiriksessä Joulukarnevaalit torstaina aamupäivällä. Siellä oli lähes 30 myyntipöytää ja minäkin rohkaistuin osallistumaan tapahtumaan myyjänä ensikertaa. Kyllä osaan jauhaa esim. Facebookissa töistäni ja markkinoida itseäni sitä kautta, mutta kyllä oli vähän jännittävää asettautua myyntipöydän taakse myymään omia töitään. Avustajasta oli hirmuisen iso apu. Sokeana ei ole helppoa tietää milloin joku mahdollisesti katselee pöydän tarjontaa kiinnostuneena. Ja kun en ole luonteeltani sellainen, että puhuisin papupadan lailla, en vedä pulputuksellani ihmisiä puoleeni. Varmasti kokemuksen karttuessa alkaa puhumaan enemmän ja enemmän välittämättä onko siinä just nokan edessä kuulioita vai ovatko pienen matkan päässä harkitsemassa tarkempaa tutustumista tuotteisiin.Alkuun tuntui, että mitään ei mene kaupaksi, mutta kyllä se sitten onneksi vilkastui. Lopulta myin kolme valokranssia, pikarit, keraamisen raastimen, huivin, pari rannekorua ja kynttilöitä. Voin olla tyytyväinen tulokseen ja uskoakseni osallistun ensi vuonnakin tapahtumaan, jos se vain järjestetään.

Julkaistu

Kynttiläkastokurssi

Viikonlopun postauksissa lupasin aika monesta aiheesta oman postauksen, joten aloitetaanpa lupauksien täyttäminen viime tiistaisesta kynttiläkastokurssista, joka pidettiin Inkun ideapajassa Vantaan näkövammaiset ry:n jäsenille.

Meitä kurssilaisia oli viisi ja meitä ohjasi Inkku ja Saini. Hema oli mukanani ja hän vastasi valokuvaamisesta sekä huolehti siitä, että kynttilät tangolla pysyisivät tasamittaisina. Autteli minua muutenkin tarvittaessa.

Meille oli tehty valmiiksi kynttilöihin alut, joten valitettavasti aloitusta en osaa tässä kertoa, vaikka se meille sanallisesti kerrottiinkin. Ohi meni ja vihelsi mennessään. Sen muistan, että verhon nipsuja käytettiin painona. 😀

Meillä oli 12 kynttiläparia. Kastaminen steariini-parafiiniseokseen sujui täten tauotta. Kun rivin viimeinen pari oli kastettu aloitettiin rivi alusta. Uusin kerros oli siihen mennessä jäähtynyt riittävästi.

Yllättävän hyvin pysyi kynttilät oikeassa järjestyksessä ja ”orrelle” palautus sujui sähläämättä.

Kynttilöitä upottaessa steariini-parafiiniseokseen, välillä upottin niin syvälle, että sormet olivat kynttilämassassa. Oikeaa tekniikkaa joutui vähän hakemaan. Kaston piti tapahtua aika rivakasti, jotta edelliset kerrokset eivät sulaisi pinnasta pois. Toisaalta, jos kasto meni liian nopeaan kynttilästä tulee ymmärtääkseni hauraampi ja palaa nopeammin. Itse olin aika rauhalliseen tahtiin tekevä, joten kastaa sain monta monta kertaa.

Hiljalleen kynttilät alkoivat saada paksuutta.Mutta vielä tarvitaan muutama kerros ennen seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä 🙂

Kynttilöihin oli mahdollista tehdä röpellys. Halusin röpellyksen noin kynttilän puoliväliin saakka. Ensiksi kynttilä kastettiin puoleen väliin steariini-parafiiniseoksessa, jonka jälkeen kastetut kynttilät siirrettiin lattialla olevaan pussiin. Pussissa kuivaa steariinia. Kynttilöitä pyöritellään pussissa ja näin ne röpelöityvät kastetulta alueeltaan. Lopuksi vielä koko kynttilän kasto.Jos kynttilät olisi halunnut värjätä, se oltaisiin tehty tämän jälkeen. Valkoisena kynttilät ovat kuitenkin kauniit ja röpellys tuo lisäystä siihen, joten jätin värit pois. Ja toiseksi meille alkoi tulla jo vähän hoppukin. Mutta eikös mulla ole aika mukavan näköiset kädet kaston jäljiltä?

Kynttilöiden päät siistittiin mattoveitsellä. Jostain syystä siistiminen tehtiin jo ennen röpellysvaihetta, joten sen joutui tekemään lopuksi vielä uudestaan 🙂

Kotiin lähdin 24 itse tehdyn kynttilän kanssa. Oli mukava keskipäivä. Oli hauskaa kokeilla uutta. Joskus lapsena olen kastanut kynttilöitä, mutta siitä on kovin kauan. Olen iloinen kun tämä kurssi järjestettiin. Kiitos Inkun ideapaja!

Julkaistu

Vaunupeitto

Joiltain messuilta olen ostanut punaisen Esito lenkkimohair-vyyhdin ja eräänä elokuisena päivänä pohdiskelin mitä langasta tekisin. Vyyhdissä lankaa 240 g, joten ei muuta kuin tutkimaan langalle sopivia ohjeita. Lankavan sivuilta löysin vaunupeiton ohjeen, ja koska olen pohtinut mitä voisin tehdä ystäväpariskunnan tulevalle vauvalle löytö oli täydellinen. Ymmärsin ettei vyyhdin lanka riittäisi, joten sovelsin alkuperäistä ohjetta, jonka löydät täältä.Tein peiton 60 silmukalla ja punaisella langalla. Sileän neuloksen osaan otin mukaan kulkemaan Novitan mustaa Säde-lankaa.

Lankatiedot: Esito lenkkimohair eaj käsittelyllä
(77% mohair, 18% villa, 5% nylon. tex 455 nm 2,2. Väri 313, erä 27899) Lanka on käsittelyn myötä erittäin pehmeä ja miellyttävä. Lankavan sivuilla sanotaan: ”Esito-lenkkimohairissa on ylellinen E-vitamiinia, AloeVeraa ja Jojoba-öljyä sisältävä EAJ-käsittely. Käsittely antaa langalle silkkimäistä pehmeyttä, miellyttävän tunnun ja hoitaa ihoa.
Puikot: nro 6 – 15 riippuen halutusta lopputuloksesta
Hoito-ohje: Suosittelemme langalle käsinpesua 30 asteisessa vedessä ilman huuhteluainetta. Tasokuivaus. Ei kaappi- tai rumpukuivausta. Muistathan, että villavaatteelle riittää useimmiten tuuletus.”

Neuloessa minua alkoi epäilyttämään tulisiko peitosta auttamattomasti liian pieni ja aloin tutkailla mistä voisin ostaa lankaa lisää. Tuota väriä oli vain kilon vyyhdeissä ja hinta sadan euron paikkeilla. Ei löytynyt 240 g vyyhtiä, joten kilo ihanaa lankaa jäi ostamatta tässä rahatilanteessa. Ja vaunupeitosta tuli hiukan pienempi myös pituussuunnassa. Toivottavasti peitosta on kuitenkin iloa perheelle minne se meni. Ja toivottavasti ei ole liian ”tyttöväri”, sillä lokakuun lopulla mailmaan putkahti poika.

Tänään tapasimme neliviikkoisen pikku ihmeen. Suloinen pieni vauva, joka heilutti käsiään ja jalkojaan joka suuntaan. Samalla vaihdoimme toki kuulumisia vauvan vanhempien kanssa ja ilmeisesti Tampereen Kädentaitomessuilta löytämälleni ruokalapulle on käyttöä ja tekstikin sopii pikku ihmeelle Maitoimuri 🙂 Ruokalapun lisäksi peitto pääsi vauva-arjesta nauttivaan perheeseen.

Julkaistu

Kasvisruokakurssi Frantsilassa

Olen jo pitkään halunnut osallistua Frantsilan kasvisruokakurssille ja vihdoinkin se oli mahdollista. Vietinkin upean kurssiviikonlopun kaverini Kirsin kanssa kasvisruokien herkullisessa mailmassa. Etukäteen minua vähän jännitti osallistuminen näkevien kurssille kaverin mukana olosta huolimatta. Mietin pysynkö tahdissa mukana ja miten pärjään vieraassa keittiössä. Kaverin mukana olo oli hyvä asia, vaikka ehkä vähän hankaloitti muihin kurssilaisiin tutustumista. En kuitenkaan halunnut lähteä kurssille yksin ja olla täysin tuntemattomien avun varassa. Totuushan kuitenkin on, että en vieraassa ympäristössä itsenäisesti olisi pärjännyt.

Ryhmämme oli iso, 20 henkeä, valmistettavia ruokia paljon. Jälkeenpäin kun kurssimateriaalia tutkailee ja Kirsin valokuvien kuvailuja lukee, tulee ähky mukavalla tavalla. Näin sokkona minulle olisi ollut ehkä helpompaa, jos ryhmän koko olisi ollut vähän pienempi, mutta en ihan jalkoihinkaan jäänyt keittiöhäärinnässä. Ja olihan Kirsi mukanani. Ja ilo oli huomata, että muut kurssilaisetkin ottivat minut mukavasti ihmisenä eikä vain vammaisena henkilönä. Jos kurssi olisi kestänyt useamman päivän varmasti myös minun rohkeuteni olisi lisääntynyt tehdä alotteita keskusteluihin, puikkelehtia itsenäisesti paikasta toiseen, kysyä apua sitä tarvitessa jne. Silloin kun tarjoilupöytää katettiin ja ruokia koristeltiin tunsin itseni hyödyttömäksi ja nolotti istuskella tilannetta seuraillen. Vieraassa paikassa ei olisi tullut mitään, jos olisin alkanut kantamaan kuumia astioita tms. Olisihan se onnistunut, mutta aikaa vienyt kohtuuttomasti ja vahinkojen riski kasvanut.

Kurssin emäntänä toimi Aija Lento tyttärensä Emman kanssa. Saunan lämmityksestä huolehti Aijan mies. Alkusanojen jälkeen siirryimme nopeasti itse asiaan, kokkaamaan. Teimme Kirsin kanssa kidney-pataa. Pavut oli laitettu jo edellisiltana likoamaan ja veden vaihdon jälkeen niitä keitettiin 1-2 tuntia. Pataan pilkottiin varsiselleriä, kesäkurpitsaa, bataattia ja paprikaa. Öljyssä mausteet viimeisinpänä lisättiin kurkuma. Rosmariini ja tinjami saivat kiehutella pisimpään niiden kovavartisuuden vuoksi. Tomaattimurskaa ja kasvikset, vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. Lopuksi mukaan pavut.

Tuolloin aamupäivällä kokattiin myös päivällisen ruokia ja iltapalapitsaa. Pitsatäytteessä oli mm. kukkakaalia, porkkanaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliveita joista kaksi viimeistä lisättiin vasta lopuksi. Pitsa oli oliiveista huolimatta erittäin herkullista. Kurssilla otettiin erittäin hyvin huomioon erityisruokavaliot ja gluteeiniton vaihtoehto oli aina olemassa. Pitsataikinoitakin tehtiin siis kaksi.

Päivällisellä herkuttelimme mm. perunasalaatilla, jossa paahdettuja mantelilastuja ja jogurttia. Oli todella herkullista. Tokihan lounaalla herkuttelimme myös monella muullakin ruualla kuin kidney-padalla. Myös tarjolle asetteluun kiinnitettiin huomiota.
Kaaliraaste, jossa mm. suolapähkinää Odotin jotenkin, että suolapähkinän maku nousisi enemmän esille kuten myös mausteet. Ehkä useamman tunnin maustuminen olisi tuonut raasteeseen enemmän makua.
JuureslaatikkoLaatikko oli ehdottomasti positiivinen makuelämys. Vieroksun keitettyjä lanttuja, porkkanoita tms enkä erityisemmin ole välittänyt laatikoistakaan. Palsternakkaa en ole koskaan käyttänyt ja sen mausta vähiten pidin laatikossa, mutta lanttuun ja porkkanaan sopi mausteseos täydellisesti. Mausteita laitettiin: hing, mustapippuria, kurkumaa, rosmariinia, fenkolia, jeeraa. Kerma pemensi ihanasti makua. Tätä uskon joskus kokeilevani omassa keittiössänikin, kuten päivällisellä ollutta perunasalaattiakin.
Kidney-pataPidin myös padasta tosi paljon. Pilkoin kasviksia pataan ja sain maustaa ruuan Aijan kanssa. Patakin on sellainen ruoka, jota haluan joskus tehdä.
Riisi, jonka seassa mm. punaisia linssejä

Myös aterioilla olleet leivät ja sämpylät leivottiin itse sekä levitteet yrttivoi ja hummus valmistettiin itse. Gluteeinittomat sämpylät olivat herkullisia molemmilla levitteillä.
Lauantain lounaan jälkiruokana oli marjahherkkua, jonka maku oli todella voimakas. Omalla tavalla hyvääkin, mutta toisaalta puistattavaa. Ehkä pidin siitä vähiten. Sunnuntaista rusinakiisseliä en uskaltanut maistaa, vaikka sahramilla maustettu kiisseli kiinnostikin, mutta ne kokonaiset rusinat…Vielä yksi kuva herkullisesta lounaasta: Tarjoiluun lisätään kauniita pieniä yksityiskohtia: salaatin koristeeksi muutama vihreälehtinen varsi saksankirveliä, levitteiden koristeeksi basilikan lehtiä.

Lähes kaikki ateriat söimme Sinisessä salissa. Frantsilan päärakennus on vuodelta 1903. Ihana ja viihtyisä paikka.Herkullisen lounaan jälkeen oli tovi rauhaisaa omaa aikaa. Kävimme Kirsin kanssa pienellä kävelyllä upeassa syyspäivässä. Aurinko paistoi upeasti. Ulkoilun jälkeen palattiin Siniseen saliin kuulemaan Frantsilan esittelyä ja päiväkahville, jonka kanssa söimme suklaapiirakkaa, jonka päällä cashewpähkinä-kookoskermaa. Piirakan resepti oli alunperin spelttijauhoille, mutta se tehtiin gluteiinittomiin jauhoihin. Taikinaan raastettiin kesäkurpitsaa. Piirakka oli herkullista. Yrttiteetä oli tarjolla pitkin päivää, jota sai nautiskella sopivin välein.

Kahvi/teehetken jälkeen yläkerrassa vietimme pienen hoitohetken parityöskentelynä Aijan ohjaamana. Jalat kylpyveteen ja kylvyn aikana hoidettiin hartia-niskaseutua lempein rauhallisin ottein. Hieronnan jälkeen kuivattiin jalat ja tehtiin pieni jalkahieronta. Jalkahoidossa käytettiin Frantsilan omia tuotteita, jotka oli muutoinkin käytettävissämme. Vessoista löytyi yrttihammastahnaa ja Sinisestä salista uutteita, voiteita, eteerisiä öljyjä. Hoitotuokion jälkeen aika pian oli aika päivällisen. Jo mainittujen ruokien lisäksi tarjolla oli linssi-papukeittoa, porkkanaraastetta jotka olivat valmistettu aamupäivän kokkauksien yhteydessä. Päivällisellä ja sen jälkeen meitä jututti tuotesuunnittelija Virpi Raipala-Cormier. Hän piti halukkaille myös sunnuntaiaamuna joogahetken. Siellä olivat lähes kaikki kurssilaiset. Minulla ei ollut oikein sopivia vaatteita ja taisipa vähän iskeä ujous/pelko siitä etten ymmärtäisikään millaisia liikkeitä ohjataan tekemään, joten jäin pois. Heräilin kaikessa rauhassa rauhallisesta aamusta nauttien pitkien yöunien jälkeen.

Lauantai-iltana ennen sänkyä oli vielä rentouttava saunahetki yrttisaunassa. Sielläkin oli Frantsilan omat tuotteet käytettävissä, joten kokeilemaan kasvonaamiota, kasvovoidetta, shampoota, hoitoainetta, vartalon pesuainetta ja tietysti nauttimaan ihanista löylyistä. Iltapalalla herkuttelimme pitsalla, joka todella yllätti herkullisuudellaan. Mulle tuli tosin siitä mieleen enemmän kasvispiirakka kuin kasvispitsa, mutta hyvää oli.

Aamiaisella meille tarjoiltiin ihanan pehmeää, maukasta kvinoa-puuroa. En ole tiennytkään kvinoasta voitavan tehdä puuroa. Tarjolla oli myös jogurttia, vihanneksia, juustoa, leipää. Vettä oli myös aina saatavana joko sitruunalla tai saksan kirvelillä maustettuna. Aamiaisen jälkeen oli aikaa pienelle happihyppelylle. Pajuportilta lähti puron vartta pitkin polku jatulintarhaan.Matka ei ollut pitkä reilu pari sataa metriä. Jatulintarhassa kävellessä on hyvä ratkoa pulmia.Ulkoilun jälkeen oli aika aloittaa päivän kokkaukset. Kirsin kanssa teimme kasvislasagnen valkokastikkeen johon tuli tofua, kukkakaalia ja palsernakkaa sekä tietysti mausteita. Kurssin miehet kokkasivat lasagnen tomaattikastikkeen. Pilkkomisen lisäksi asettelin gluteiinittomaan versioon lasagnelevyjä, jotka olivat hyvin hajoavaisia. Lasagne oli taas positiivinen yllätys. Makarooni yhdistettynä juureksiin on ollutminusta aika vastenmielistä, mutta nyt pidin ruuasta. Ehkä gluteeiniton lasagnelevy ei ole paras mahdollinen, mutta ylivoimaisesti parasta kasvislasagnea mitä olen ikinä syönyt.
Punajuuri-hirssilaatikko oli todella herkullista. On taas niitä ruokia joita aion uskaltautua kokkaamaan itsekin.
Nautin myös kikhernepadan eli karhin mausta. Herkullista, herkullista 🙂
Koftapallot olivat mielenkiintoinen ja herkullinen uusi tuttavuus. Kaaliraasteesta poistettiin kaalinmehu ja pääsimme ottamaan kaalimehushotteja. Oli yllättävän hyvää. Tässä koftapallot odottaa rasvakeittimeen pääsyä.
Sunnuntaina lounaalla herkuttelimme myös pienillä porkkanarieskoilla. Levitteisiin tehtiin kolmaskin vaihtoehto tomaatti-basillika-oliivitahna, jota oliivien takia en uskaltautunut maistamaan.
Rusinakiisselin suhteen en tosiaan kyennyt ennakkoluuloisuuttani voittamaan, mutta tässä kuitenkin sekin herkku.
Vihersalaatti
Runsas lounas ja lopuksi vielä lämpimien ruokien koristelu saksankirvelin ja basillikan oksilla.Lounaan jälkeen hetki rentoilua. Ulkona oli sateinen sää, joten happihyppelyt jäi lyhyeen. Vielä oli jäljellä päätöskahvi palautteineen unohtamatta herkullista kaurakakkua. Siinä oli maut todella kohdillaan, nam!

Olen tyytyväinen, että lähdin kurssille mukaan. Valitettavasti en pysty jakamaan herkullisia tuoksuja mitä keittiössä oli kokkailuiden aikana ja jälkeen. En voi jakaa myöskään mahtavia makuelämyksiä, mutta voin suositella kurssia lämpimästi. Aijan ja hänen taustajoukkojensa lämpö ja rakkaus hyvinvointia, työtään kohtaan oli käsin kosketeltavaa. Ja se miten sitä kaikkea hyvää he olivat valmis jakamaan muillekin. Paikkana Frantsila on rauhoittava ja viihtyisä, ja uskon joskus palaavani sinne uudestaan.

Julkaistu

Syysloma

Viime viikon vietimme avokin ja koirien kanssa mökillä. Avokki lähti jo perjantaina iltapäivästä ja minä tulin perässä sunnuntaina oltuani kahden päivän yrttikurssilla. Päivät menivät vauhdilla ja pian oli lauantaiaamu kotiutumisineen. Sää oli täydellinen kylmine öineen ja aurinkoisine päivineen. Maanantaina avokki laittoi tulet nuotioon iltapäivästä ja upeasta säästä nautimme nuotion lämmössä tunnin jos toisenkin. Lammesta lähti jäät ja ne lauleli mennessään. Koirat riehkasivat pihalla ja meillä kaikilla oli hyvä olla. Välillä sentäs maltoimme sisälle syömään.

Hermanni-ulkovarasto saapui seuraavana aamupäivänä. Kolmisen tuntia meni sen asennukseen. Keväällä varasto on tarkoitus maalata. Nyt saamme avokin työkoneet suojaan, yes!Pitihän se heti aloittaa liiterin siistiminen ja varaston täyttäminen 🙂 Yhdessä ruuaksi valmistimme jauhelihaperunasoselaatikon. Ilta meni äidin villapaidan parissa telkkaria katsellen. Avokki otti muutamat iltatorkut 🙂

Keskiviikkona avokin järjestellessä työkoneitaan varastoon minä käynnistin kynttilätehtaan tehden vihreitä ja harmaita kynttilöitä. Samalla kuuntelin Robin Cookin kirjaa Kooma.Vielä ennen saunaa innostuin tekemään kaulakorun. Toisen korun tein edellisiltana.

Torstaiaamuna saimme tilaamamme halot, joten rauhallisen aamuhetken ja broilerin rintafileiden maustamisen jälkeen halkoja liiteriin avokille pinottavaksi. Neljä heittokuutiollista kannoin pinottavaksi ja puiden loputtua olin miltein pettynyt kun työ jo loppui. Olin hikinen, mutta onnellinen. Ihmettelette kenties miksi minä teen raskaimman työn 🙂 Tein sen omasta halustani. Tykkään puuhasta valtavasti ja avokki saa halkopinoista haluamansa laisia, joten työn jako on oikein hyvä.

Rehkimisen jälkeen ruoka maistui herkulliselta. Suunnittelimme vähän iltanuotiohetkeä, mutta lopulta rentoilimme sisällä ja minä taas neule käsissä 🙂 Jäljellä vielä yksi kokonainen mökkipäivä. Nostelimme pihavarastoon pihakalusteet, avokki lämmitti saunan. Saunatauoilla nautimme auringosta kuistin edessä. Illalla paistoimme vohveleita ja nyt neuloin kranssin päällistä. Villapaita oli pakko laittaa tauolle kun ohuet puikot olivat rei’ittäneet etusormen ihon rikki. Eihän sitä kuitenkaan tyhjin käsin voinut istua 😀 Villapaidan vartalo-osaa päivien aikana tuli neulottua aikas paljon. Neuloin vartaloa jo yrttikurssillakin.

Aika meni taas mökillä siivillä, on kulunut fraasi, mutta tälläkin kerralla niin totta. Luonnon rauhassa syksyn tuoksuja tuoksutellen mieli lepää. Nyt en oikein tiedä milloin seuraavan kerran pääsen mökille akkuja lataamaan. Lähes jokaisena viikonloppuna on jotain sovittuna, joten ehkäpä vasta jouluna. Huih, ajatuskin hirvittää. Onneksi kuitenkin avokki pääsee sinne koirien kanssa minun luuhatessa muualla; tulevana viikonloppuna Frantsilassa ja vajaan kuukauden päästä Tampereella.

Julkaistu

Koreja, koruja ja huiveja

Tähän postaukseen olen koonnut valmistuneita käsitöitä, sellaisia töitä, jotka ovat onnellisilla omistajillaan ja töitä, jotka jäävät itselleni.

Työhuoneemme roskakori alkaa olla tullut tiensä päähän, joten rottinkikerhossa tein uuden. Meni työhön kaksi kerhokertaa. Hema petsasi korin.Ennen roskakorin tekoa tein ovaalikorin, jota kuvaushetkellä ei ole vielä petsattu.Syksyn kolmantena korina valmistui pieni pyöreä kori, jossa mukana ruskeaksi värjättyä rottinkia. Kori on vielä kuvaamatta. Viime kerralla aloitin suorakaiteen muotoista koria mihin laitan punoksen puoleen väliin kuutiohelmiä, jotka ovat eri värisiä. Korikerho jatkuu joulukuun yhdeksänteen saakka, joten aika monta koria taidan vielä syksyn mittaan ehtiä tekemään.

Heinä-elokuussa mökillä ollessamme innostuin tekemään koruja. Avokin surruuttaessa kiviporaa käsissäni syntyi kovasti kehuttu kaulakoru, joka meni välittömästi kaupan ja poiki tilauksen ”Mä haluan tuollaisen kans”. Ja kyllähän valokuvia paljon kuvaillut minulta sellaisen sai.Ja tässä tuo tilattu koruEräänä kesäiltana syntyi tämä rannekoru. Muiden korujen kuvia en vielä julkista, koska eivät ole tulevilla omistajillaan vielä. 🙂

Kädentaito-messuilta ostin lisää helmiä ja Helmikauppa.comista lukkoja, helmiä ja koruvaijeria. Toissaperjantaina merkkasimme Heman kanssa helmet ja muut korutarvikkeet. Lopuksi järjestelimme ne. Ainakin hetken pysyvät järjestyksessä 😀

Alkukesästä neuloin ison kolmiohuivin, joka löysi omistajan viime perjantaina olleilla Evelace-kutsuilla. Lanka Studio Lang Yarns, 773.0068 21205 Wool for felting, 87% merino extrafine, 12% Polyamid/nylon, 1% elastin- nrot 4,5-5. Hoito-ohje: käsinpesu, silitys 1 piste.

Musta frilla on kulkenut pitkään käsityökorissa kodin ja mökin väliä. Se ei vaan ole inspiroinut, mutta elokuun lopulla vihdoin sain aikaseksi tehdä loppuun.
Petrooli lenkkialpakka-lanka on mun suursuosikki. Huivi on tehty harpulla jo vuosia sitten kaksinkertaisella langalla. Tuolloin aikanaan päättelyssä oli jokin ongelma ja huivi jäi kaverille. Nyt kesällä hänen muuttaessa se löytyi 🙂

Julkaistu

Taideteos – linnunpesä

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n keramiikkaryhmän näyttely Sanasta lintu, savesta lintu oli Joensuun Parafestien yhteydessä Taidekeskus Ahjossa esillä elo-syyskuun vaihteessa. Ryhmäläiset tekivät hyvin erilaisia lintuaiheisia töitä. Valitettavasti kuvamateriaalia ei ole kuin tästä omasta tekeleestäni. Moni upea työ kyllä ansaitsisi tulla esitellyksi, mutta näillä mennään mitä on.

Itselleni tuntui aika vieraalta tehdä työ sillä ajatuksella, että se menisi johonkin näyttelyyn esille. Teen mieluiten keramiikassa tarve-esineitä enkä niinkään taideteoksia. Olisin toki voinut tehdä lintuaiheisen astiankin, mutta päätin lopulta yrittää saada aikaseksi koriste-esineen tms.

Rakastan mustarastaan laulua, joten mielsin heti aiheekseni mustarastaan. Minulla ei todellakaan ole aavistustakaan millaisen pesän se rakentaa, tai kuinka monta munaa siellä yleensä kerrallaan on. Munat värjäsinkin ihan tietoisesti eri väreillä, jotta en liiaksi jäljittelisi todellisuutta, todellisuutta josta minulla ei tietoa.

Teos on värjätty raakapolton jälkeen sormin tunnustellen. Lasituspoltossa on käytetty kirkasta lasitetta. Työtä tehdessäni ideat ja suunnitelmat elivät koko ajan ja lopulta pesä sai vielä oksan sitä kannattelemaan.

Toin nyt linnunpesän kotiin, mutta ilmeisesti näyttely uusitaan ensi vuoden puolella Kulttuuripalvelun tiloissa Iiriksessä Itäkeskuksessa. Tällöin minunkin pieni työni palaa muiden näyttelyteosten seuraan.

Hemalle suuret kiitokset teoksesta otetuista valokuvista syyspäivän tunnelmineen pihapiirissämme.