Julkaistu

Ykki-teos ja tulppaanilyhty esittelyssä

Tänään koetan olla nostattamatta kyyneliä silmiimme, vaikka esittelenkin nyt tämänTammikuun lopulla kun eräänä maanantaina jäi vähän luppoaikaa ennen kotiin paluuta, syntyi Ykki-teos. Minulle muodostui mielikuva mökin pihanurmesta, jossa Ykin kantamia lukuisia keppejä. Niinpä teinn levylämpäreen mihin laitoin Ykki-herran keppi edessään, sivulla lisää keppejä ja toisella puolen kiviä.Tikkukirjaimin rakkaan Harmaakuonon nimi ja työ oli valmis. Se syntyi helposti ja aika nopeastikin.

Aikanaan työn tultua raakapoltosta oli aika valita värit. Käytin värjäämiseen enkope-lasitteita ja liitua. Työstä oli tullut todella tärkeä ja visio väreistä oli vahva. Sain Ykkin hahmoon vielä ruskeat silmät Soilen toimesta. Muuten värjäsin työn itse. Värjäyksen jälkeen se vielä lasitettiin läpinäkyvällä lasitteella.

Helmikuussa Inkun Ideapajalla teimme savityön levytystekniikalla ja siihen reliefi. Kirjoitinkin keuvien kera lyhdyn syntyvaiheista. Maaliskuun alussa lasitimme lyhdyn sivellinlasitteilla, josta myöskin täällä kertoilin. Nyt on aika esitellä lyhty valmiina. Väritys on kuulemma erittäin onnistunut.

Maanantaina pääsin valitsemaan lasitteita raakapoltosta tulleisiin töihini. Pitkulainen veneen muotoinen tarjoiluastian lasitteeksi olin jo aiemmin valinnut helmiäisen valkoisen. Maljakko, jossa on ontto jalka saa syvän sinisen värjäyksen. Alunperin olisin halunnut maljakon lasitettavan kevään vihreällä. Lasitetta oli jäljellä kuitenkin niin vähän, että se ei olisi maljakkoon riittänyt. Kevään vihreällä lasitetaan kuitenkin sellainen matala pienehkö kulho. Lisäksi raakapoltosta oli tullut korvallinen muki, jonka pinnassa neljä vähän erilaista sydäntä. Sille mukille valitsin Helroot-nimisen punaisen lasitteen. Kaikki työt on valkoisesta savesta. Se onkin ihan lopussa, joten työstin nyt mustaa savea. Löysin kivan sydämen mallisen muovisen astian, jota käytin muottina tehdessäni sydänrasian, jolle tuli myös kansi. Edelliskerralla ennen pääsiäistä mustasta savesta tein lautasen ja kannellisen purkin. Ens kerralla tuonkin sitten töitä kotiin, joten valokuvia on luvassa 🙂

Muuten käsityörintamalla on ollut luvattoman hiljaista. Rottinkikerhossa on koreja syntynyt, mutta täällä kotona olen ainoastaan neulonut toppia. Jouduin ottamaan kainalon kohdat uusiksi ja kohta pääsen olkia neulomaan. Inspiraatio on vähän kateissa. Harmittaa, sillä 5.5. myyjäistapahtuma lähestyy hurjaa vauhtia.

Julkaistu

Lyhdyn lasitus sivellinlasitteilla

Helmikuussa Inkun Ideapajassa teimme savireliefin levytystekniikalla. Tein kynttilälyhdyn, jossa tulppaani, aaltomainen reuna, jossa kukkia. Alaosassa vohvelipintaa. Lyhdyn työstämisestä voit lukeatäältä.

Maaliskuun kolmantena päivänä kokoonnuimme jatkotyöstämään töitämme. Lyhtyni näytti tältä raakapolton jälkeen.Pitihän työ tutkia tarkasti myös omin käsin. 😀 Sitten olikin aika miettiä millä värein lyhdyn haluan lasittaa. Pöydällä huomaatte olevan mallilaattoja Heman ja ohjaaja-Ainin kuvaillessa värejä mahdollisimman tarkasti.Yläreunassa olevat kukkaset halusin värjätä sinisiksi, yläreunat ja kukkien ympäristöt vaalealla lasitteella, jossa sinisiä ja ruskeita pilkkuja. Alaosa taasen sinisellä. Kuvissa lasite näyttää vaalealta eivätkä värit vielä kunnolla tule esiin.

Sivellinlasitteilla oli kiva työskennellä. Oli kiva lasittaa itse.

Tulppaaniin laitoin keltaista ja päälle hivenen punaista lasitetta. Työtä oli välillä siistittävä: sienellä hangattava valumia pois kuten tulppaanista sininen lasite(kuvassa näyttää valkoiselta).

Siistimistä tehdessäni Hema tai Aini katsoivat minulle kohdat mistä on tarve siistiä. Sama lasitetta laittaessani sain informaatiota kohdista mitkä kaipasivat lisää lasitetta. Lyhdyn sisusta lasitettiin läpinäkyvällä lasitteella. Ja ihan lopuksi pohja putsattiin lasitteesta. Muuten lasitteen sulaessa ja taas jähmettyessä se tarttuisi alustaan kiinni.

Tämän viikon torstaina saimme lasituspoltossa olleet työmme vielä lämpiminä käsiimme. Valitettavasti kuvaa ei ole lyhdystä nyt saatavilla, mutta tulee kyllä esiteltyä myöhemmin teillekin. Heman mielestä väritys onnistui täydellisesti.

Inkun Ideapajassa olin tosiaan myös menneenä torstaina. Tällä kertaa aiheena oli mosaiikkityöt ja paikalla olin ilman avustajaani, joten valokuvia ei ole otettuna. Joka tapauksessa tutustuimme ensiksi erilaisiin vaihtoehtoihin mitä voisimme tehdä. Päädyin tekemään ruukun. Saviruukun päälle laattaliimauksella mosaiikkia pintaan. Valitsin ruiskumaalatun sinistä pääväriksi, sekoittaen mukaan pyöreitä turkooseja mosaiikkipaloja. Aini levitti minulle liimaa ja minä asettelin mosaiikkipalat paikoilleen. Seuraavalla kerralla työt saumataan. Innostuin ruukkujen koristelusta ja muistelen mökillä olevan useampiakin saviruukkuja, jotka voisin koristella mosaiikeilla. Olen vallan hullaantunut käsitöihin 🙂

Julkaistu

Koruja lasihelmistä

Välillä inspiroidun korujen tekemiseen. Mökkilomalla kun toppi-neuleen kanssa tuli ongelmia näpertelin iltaisin koruja. Pyörittelin helmipussukoita käsissäni etsien inspiraatiota mitkä helmet koruun yhdistelisin. Mitkä muodot sopivat samaan koruun ja mahtaisiko värit toimia yksiin. Lopulta löysin sillä hetkellä minua miellyttävän yhdistelmän ja väkersin korun valmiiksi. Ilmeisesti yhdistelmäni aikalailla onnistuivat, ainakin avustajan kommenteista päätellen. Nyt esittelen korut teillekin ja palautetta otan mielelläni vastaan, myös niitä kehittämisehdotuksia.

Halusin laittaa koruun mustia sydänhelmiä. Mielestäni koruun ei sovi niiden kaveriksi mitään kovin isoja muita helmiä. Kaulakoruun tuli seitsemän ja rannekoruun kolme sydäntä.Mustia sydämiä olen käyttänyt aiemminkin, viime vuoden alkusyksystä mökillä kuistin edustalla syntyi tämä kaulakoru.

Rehellisesti sanottuna en muistanut, että tämän kaulakorun isoissa liila-helmissä on mustia viiruja, mutta ehkäpä silti helmet sopivat hopeisten siemenhelmien ja pienten lilojen helmien kanssa yhteen. Korussa on myös näyttävä ruusu-salpalukko.

Petroolit röpelöiset helmet tuntuvat mukavilta käteen ja niistä inspiroidun aina. Enään niitä ei ole jäljellä kuin muutama. Pitkään pohdin sopisivatko kultasisuksiset helmet röpelöiden ja turkoosien kanssa. Käteen helmien muoto tuntui hyvältä ja yhteen sopivalta ja kaitpa se värimailmakin sitten toimii?

Päätin kokeilla muistanko miten ns. omenakorvikset tehdään. Tein sellaiset joulukuun alussa olleella metallikorukurssilla. Otin opettajan lähettämät ohjeet esille ja ryhdyin näpertämään. Kuparilangan kauniiseen muotoon saaminen tuntui vähän haastavalta, että helmen yläpuolella oleva ympyrä olisi ympyrä eikä jokin epämääräinen muoto, ja vielä että onnistui tekemään toisesta kutakuinkin samanlaisen. 🙂 Minulla ei ollut taontavälineistöä, joten tasoittelu oli vähän vajavaista. Sain kuitenkin sellaisen lopputuloksen mihin voin olla tyytyväinen. Korvakorun koukkuun pujottaminen ei onnistunut. Lopulta päätin, että avustajani saisi tehdä sen, jotta en pilaisi juuri muotoon saatuja koruja. Tässä lopputulos.

Kotona ennen lomaa innostuin värkkäämään kaulakorun avokin paiskiessa töitä. Laitoin koruun turkoosit isot helmet ja niiden kanssa kultasisuksiset ja valkoiset. Minua itseänikin yhdistelmä vähän arvelutti ja seuraavana päivänä pähkimme Heman kanssa asiaa ja huomattavasti upeampi lopputulos tuli kun valkoisten helmien tilalle laitoin petroolit helmet.Tällä hetkellä yksi keskeneräinen neuletyö on kauluri, jonka lanka täsmälleen saman värinen kuin turkoosit isot helmet. Heman oli ”pakko” ottaa kuva 😀

Viime syksyltä on jäänyt esittelemättä sydänkorun lisäksi tämä puna-hopea-musta kaulakoru. Korusta tuli ehkä vähän turhan pitkä.Nuo punaiset helmet ovat niinkin kaukaa kuin loppuvuodelta 2011. Ostin ne ennen toista korvaleikkaustani kuten nuo mustat putkihelmetkin. Tuolloin sairaslomallani tein ensinmmäiset koruni. Mutta tässä viime syksyltä vielä koruja.

Tätä postausta tehdessäni tajusin, että yhtä korua lukuun ottamatta viime ja tämän vuoden aikana kaikki korut mitä olen tehnyt, on tehty mökillä. Ilmeisesti luonto ja mökin rauha saa minut inspiroitumaan 🙂

Julkaistu

Neulomukset: pelleriini ja kauluri

Pari vuotta sitten tein TT Cacaon lenkkialpakka-langasta pelleriinin. Ohje oli Kädentaitomessuilta Wanhasta satamasta Pitsi & Palmikko/Anu Paljärvi ja ohje oli kyseiselle langalle. Tein ohjeen mukaan, mutta pelleriinista tuli harvaneuloksista ja järkyttävän pitkä liepuke, ei ollenkaan sellainen kuin mallinuken yllä ollut oli. Olin todella pettynyt ja tuolla se kaapissa lojuu odottaen kohtaloaan. En ole edes kuvauttanut työtä. Harmi sinänsä, olisin voinut esitellä sen teillekin.

Minua jäi ohje kaivelemaan ja monesti olen miettinyt kokeilevani uudestaan. Tuolloin pari vuotta sitten lopetin 18. kiilan jälkeen, koska työ oli jo niin uskomaton liepuke. Ohjeessa on 22 kiilaa. Vähän minua jännitti ryhtyä uudelleen pelleriinin kimppuun ja pelkäsin siitä tulevan fiasko. Onneksi niin ei käynytkään.

Joululomalla mökillä minulla sattui olemaan Novitan Sädettä ja Rowanin Alpakka-lankaa. Päätin kokeilla millaista neulosta niistä tulisi. Neulottuani ensinmmäiset oikeat kerrokset mielestäni neulos oli aavistuksen harva, joten kiilaan otin mukaan toisen Rowanin alpakan. Neuloin kiilat siis kolmella langalla ja kiilojen välit kahdella langalla. Olin tyytyväinen neulejälkeen samalla tajuten ettei Rowanin lanka riittäisi mihinkään. Sain lankaa lisää vuoden vaihteessa, joten mökillä pääsin vielä eteenpäin aina melkein 15. kiilan loppuun asti, ja taasen lanka loppui, joten työ tauolle. Odottelin, että lankaa saapuisi Tikataan, mutta malttamattomana lopulta tilasin Titityyn verkkokaupasta langat ja ne tulivatkin seuraavana päivänä. Minä neuloin viikonlopun aikana pelleriinin valmiiksi. Kuva lauantai-illalta yhdentoista maissa. Olin istunut tuntikausia sohvalla neuloen ja päivällä aiemmin jo Silmukkasisko-tapaamisessa. Sunnuntaille jäi kaksi viimeistä kiilaa 🙂

Koska virkkaustaitoni on vielä alkutekiöissään Hema virkkasi napit pelleriiniin. Alkuperäisessä ohjeessa on vain yksi nappi, mutta päädyimme kahteen nappiin, koska lankapaljoudesta johtuen pelleriini on kohtuullisen painava yhdelle neulenapille. Kuvia saa katsoa tarkasti, jotta napit erottuvat kirjavuudessaan.Olen pelleriiniin tyytyväinen, mutta siirrytään pelleriinista kauluriin 😀

Pakkasen paukkuessa lähdin ystäväni luo opettamaan hänelle nurjaa silmukkaa, ja enhän voinut tyhjin käsin sinne lähteä. Lankalaatikolle etsimään sopivaa lankaa ja löysin: Exlusive VLNAP 100% vlna superwash schurwolle, virgin wool. Kotona ehdin luomaan silmukat. Aluksi sinisestä kaulurista piti tulla tuubihuivi, mutta ympärys jäi liian kapeaksi, joten ei muuta kuin suunnittelemaan kauluria toiveikkaana, että työtä ei tarvitsisi purkaa, ja vaikka itse sanonkin kaulurista tuli aika kiva. Toki muutakin mieltä saa olla 😀

Koska ohje on oma uskaltaudun jakamaan sen teillekin:
Mallineule:
4 krs oikeaa ja 2 kerrosta nurjaa” = yksi mallikerta
Kaulus:
”1 oikein, 1 nurin”

Aloitus:
Luo 120 silmukkaa ja neulo mallineuletta 5 toistoa. Kaulurin leveys tällöin on noin 42 cm ja pituus on noin 13 cm ennen kavennuksia.
Kavenna sitten tasaisin välein seuraavan mallisarjakerran aikana 26 silmukkaa = työssä 94 silmukkaa.
Kavenna viimeisen mallikerran aikana jälleen 12 silmukkaa = työssä on 82 silmukkaa.
Neulo seuraavaksi 4 kerrosta oikeaa ja näiden 4 (neljän) kerroksen aikana kavenna vielä 22 silmukkaa, niin että työssä on 60 silmukkaa. Työn korkeus on tällöin n. 20 cm.

Kaulus
Tee lopuilla 60 silmukalla joustinneuletta (1 oikein 1 nurin) 17 cm. Päättele silmukat.

Julkaistu

Neuloosin tuottamaa

Avokin kolatessa istahdan tähän tietokoneelle esittelemään muutaman neuletyön.

Viime talvena ostin Snurresta ihanan pehmeän Alpakka-langan, josta huhtikuun aikana neuloin huivin. Kolme reunimmaista silmukkaa aina oikein, muutoin sileää neulosta. Puikkokoko taisi olla 5 mm Tuttavani osti syksyllä huivin äidilleen joululahjaksi ja tulleen palautteen perusteella äiti on lahjaansa tyytyväinen 🙂Langan tiedot: Lamana Cusi (Alpaca 100 %, Color 24, LOT 82188. Puikot 3-4, Made in Peru. Hoito-ohje: käsinpesu (cold), silitys 1 piste)

Syksyn projektina oli äidille lyhythihainen neule. Avokki osti langat ja minä neuloin paidan joululahjaksi. Valitettavasti kuva ei ole paras mahdollinen, mutta paita on saanut paljon palautetta äidin työskennellessä kukkamyynnissä joulun alla. Asiakkaat ovat hämmästelleet miten sokea osaa neuloa ja miten vielä on onnistunut tekemään villapaidan. No tässä todisteaineistoa teillekin 😀Langan tiedot. Tee tee Halti, Väri 0102 erä K2410, Valmistuttaja Tekstiiliteollisuus Porvoo, Made in Turkey, 80 % villaa 20% polyamidia 40 asteen pesu, silityspisteet 1, 3 puikot , 50 g = 163 m

Kuten alkuvuoden postauksista onkin ollut luettavissa, neuloosi on riehunut alkuvuodestakin hurjana. Pelleriinista ja sinisestä kaulurista kirjoittelen oman postauksen, mutta olenhan ehtinyt neulomaan paljon muutakin 🙂

Alkusyksystä eräs tuttava kyseli neuloisinko hänelle tuubihuivin. Päivällä aiemmin laitoin hänelle kuvat valmistuneesta huivista. Nyt kun olemme mökillä, mittoja ei ole saatavilla, mutta laitettuani kuvan Facebookiin käsityöt-kansioon tykkäyksiä on tippunut mukavasti. Toiveena oli, että huivin pituus olisi 130-140 cm, ja että huivi olisi ohuehko ja vaaleasävyinen. Kädentaito-messuilta Wanhasta satamasta ostin Viron villaa. Huivin neuloin 266 silmukalla 3mm puikoilla. Leikittelin oikeilla ja nurjilla silmukoilla tekemällä nurjia raitoja epäsääännöllisen säännöllisesti.

Tämä lila tuubihuivi oli yhden illan puhde. Huivi syntyi: 4 kerrosta oikein, 2 kerrosta nurin. Tätä toistin langan loppuun. Lankaa oli vain yksi kerä.Hjertegan Milano-lanka, 80% villaa ja 20% alpaca 10-12 puikot. Ite tein työn kympin puikolla.

Tammikuun viimeisen viikonlopun vietimme mökillä. Lähtöä edeltävänä iltana kaivelin lankalaatikon sisältöä löytäen Crystal-lankaa. Olen hankkinut sitä joskus käsityövimman alkutaipaleella ja pakko todeta, että en enään ostaisi. No eipä kyseistä lankaa taida Novita nykyisin edes valmistaa. Ajattelin kuitenkin, että voisin käyttää langat johonkin helppoon neulomukseen. Löytyi Novitan sivuilta kaulurin ohje johon meni kerä lankaa. Viikonlopun aikana neuloin kaksikauluria ja toivon näille vielä löytyvän omistajat.Langan tiedot: Novita Crystal (51%akryyli 18%mohair 18%polyamidi 13%polyesteri, puikot 10 tai 12, käsinpesu) Itse suihkin kaulurit 10 mm puikoilla.

Julkaistu

Savireliefi levytekniikalla

Kevään aikana Inkun Ideapajassa on näkövammaisille viisi käsityökertaa. Torstaina oli ensinmmäinen kerta. Osallistujia oli vaan harmillisen vähän. Lisäkseni vain yksi osallistuja.

Minulle keramiikka/savityöt on jonkin verran tuttuja ja olikin jännä huomata miten erilaisia ohjeistuksia on eri keramiikan ohjaajilla.

Iltapäivän aikana oli tarkoitus tehdä Savireliefi levytekniikalla. Minulle oli heti selvää, että halusin tehdä lyhdyn. Ja tästähän se lähti, palasta savea 🙂Eipä sitten muuta kuin kaulimaan.Kaulittuani tasaiseksi levyksi päätös minkä korkuinen lyhdystä tulisi ja sen mukainen leikkaus. Reliefin teko tapahtui työn ollessa vielä levynä pöydällä. Työn yläreunan leikkasin aaltoilevaksi.

Hetken jouduin hakemaan inspiraatiota mitä työhön haluan. Lopulta alaosaan kaulitsin vohvelipintaa, yläreunaan leikattuani aaltomaisen reunan, tussin korkilla painelin kukkia mukaillen aaltoa. Halusin työhön vielä tulppaanin, joka syntyi kolmesta sydämen puolikkaasta. Tulppaani kiinnitettiin lietteellä levyyn. Ja tottahan lyhty tarvitsi reiät, jotta kynttilä loistaisi sieltä komeasti 🙂

Oli aika nostaa työ pystyyn ja siistiä halutunlaisiksi pintoja.Levy hetkeksi rullan ympärille muotoutumaan ennen pohjan kiinnitystä työhön. Pohja kiinnitettiin liettämällä sisäreunaalaosastaan pohjan ulkoreunaan. Ennen lietteen laittoa molemmat pinnat karhennetaan. Samainen operaatio tehtiin lyhdyn saumauksessa.Liettämisen jälkeen saumakohdan hävitys. Olen tarkka ettei sauma jää näkyviin. Vielä alareunan vohvelipinnan korostusta sekä kukkakuvion kohennusta. Siinä se sitten olikin. Nyt työ kuivuu pajalla ja parin viikon päästä se lasitetaan. Sitä ennen se käy kuitenkin läpi raakapolton. Savi on korkeapolton savea, mutta Ideapajan uuni nousee vain 600 asteeseen. En tiedä onko sillä miten vaikutusta saveen tai ei. Joka tapauksessa oli kiva oppia taas lisää keramiikasta. Tavallaan kaikkia tekniikoita olen aiemminkin käyttänyt, joten sinänsä ei tullut paljoakaan uutta. Ehkä ennemminkin tuli lisävarmuutta tehdä myös reliefitöitä enemmän jatkossa.

Minulla on jo jonkinlainen mielikuva millaisin värein työn haluaisin lasittaa, mutta saas nähdä mitä värejä pajalla on käytettävissä. Oikein mukavaa, että tälläinen käsityömahdollisuus on ja on mahdollista oppia aina jotain uutta. Vielä ennen pääsiäistä päästään mosaiikkin mailmaan. Huhtikuussa on teemana solmubatiikki. Se ei jostain syystä oikein sytytä minua. Toukokuussa päästään hopeakorujen mailmaan ja se taas kiinnostaa ja innostaa hurjasti.

Julkaistu

Lomatunnelmaa valokuvin

Vuoden vaihteessa vietimme melkein kolmen viikon mökkiloman. Alkulomasta riesana oli karmea nuha ja loppulomasta kovat pakkaset. Tosin ei jouluaatonaattonakaan riemun kiljahduksia syntynyt talsiessamme hakemaan kuusen oksia maljakkoon. Kumisaappaiden alla vain vesilätäköt lätsähtelivät, mutta mökkiin saatiin oikean kuusen tuoksua vinossa olevista oksista huolimatta.Tuolloin aatonaattona tuuletimme peitot, tyynyt, sohvatyynyt, koirien makuualustat ja matot. Pyyhittiin pölyt ja imuroitiin. Kokkasin ensinmmäistä kertaa itse bataattilaatikon. Siitä tuli herkullista, sopi erittäin hyvin kalojen kanssa.Illalla vielä leivoin joulutorttuja, jotka menivät parempiin suihin hyvin nopeaan.

Äidiltä saimme joulukukan amarylliksen. Kukka toi joulutunnelmaa senkin päällä, jonka takana naulakko ja siinä olevat vaatteet vähän häiritsevät. Kuvassa oleva taatelikakku on avokin asiakkaalta.

Aattona aamupäivästä paistoimme 2.5 kilon Tammisten luomukinkun, joka oli onnistunut valinta ja sitä oli meille myös sopivan paljon. Minä valmistelin jouluateriaa avokin lämmittäessä saunaa. Jälkiruuaksi tein suklaahyvettä johon tuli tummaa suklaata, kuohukermaa ja appelsiinituorejuustoa. Ateriavalmistelut saatuani valmiiksi olikin aika sytyttää ulkotulet ja halkotulikori saunataukoja ilahduttamaan.

Aika kului rentoillen ja sairastaen. Äänikirjoja kului sekä neule edistyi.Pelleriiniä neuloin niin innolla, että Rowanin alpakka-lanka, jota oli kuusi kerää, loppui kesken. Oli yritettävä saada lankaa lisää ja kolme kerää sainkin Uuden vuoden aattona samalla kun lähdimme ystävämme 40-vuotisjuhliin.

Tapaninpäivänä tuuli kylmästi, silti nuhaisina ulkoilimme puolisen tuntia, jotta koirat saivat vähän puretuksi energiaa. Alkuillasta satoi ohuen ohut lumikerros lämpötilan painuessa pakkaselle. Talvi saapui 🙂 Kirjojen kuuntelun lomassa vietin aikaa myös Yle-Areenalla seuraamalla Ompelijatar-dokumentin katsottuani ensin Punainen kolmio-sarjan sunnuntai-iltaisin.

Onneksi olo kohentui ja 7-9 asteen pakkasesta huolimatta vietimme maanantain iltapäivästä iltaan nuotiolla. Lampikin oli jäätynyt ja jää kantoi kuin kantoikin meitä. Tiedän, oltiin tyhmänrohkeita kun poseerattiin jäällä glögimuki käsissä. Jää ei vahvalta vielä näyttänyt. Älkää tehkö siis niin kuin me, vaikka mitään ei sattunutkaan.Poseerauksien jälkeen pysyimme kiltisti nuotion ääressä. Uunissa valmistui herkullinen riisipuuro, jota söimme nuotion äärellä talvesta nauttien.

Keskiviikkona saimme vieraaksemme vanhimman veljeni perheineen. Lapset peuhasivat jäällä, rupattelimme, kahvittelimme ja hassuttelimme. Valokuviakin otettiin, mutta en jaa täällä lapsista kuvia, koska en ole lupaa vanhemmilta kysynyt. Joka tapauksessa vietimme mukavat reilu parituntisen. Loppupäivän saattoikin taas rentoilla käsitöiden parissa 😀

Vuosi vaihtui ystävämme 40-vuotisjuhlissa. Aloitimme kuohuvalla jatkaen aterioimalla ja saunoen. Raketit katseltiin parvekkeelta. Oli mukava ilta rentojen ihmisten parissa. Keskustelut soljui mukavasti eikä syntynyt kuppikuntia. Yhden jäälkeen olimme takaisin mökillä. Ja siitä päivästä/yöstä sää alkoi viilenemään. Tarkoituksemme oli viettää liikunnallinen viimeinen lomaviikko. Kolmena päivänä se onnistuikin. Lauantaina tepsuttelimme vajaan tunnin 13 asteen pakkasessa ja onnistuttiinpa napsimaan muutama hyvä kuvakin.Tuon hatun sain avokilta joululahjaksi 🙂 On todella lämmin, mutta peittää turhan tehokkaasti kuuluvuuden. Ihanaa oli reippailla ja seuraavana päivänä luistimet jalkaan ja nauttimaan lammen jäälle talvesta. Kuvista huokuu hyvä mieli, vaikka toinen luistimistani kuvasta puuttuukin 😀Vielä maanantaina lähdettiin tuuliseen 14 asteen pakkaseen reippailemaan. Sitten tulikin niin kylmää ettei ulkoilu oikein innostanut. Tuossa vaiheessa Rowanin lanka alkoi taas olla loppu, joten pelleriini tauolle ja tuubihuivi puikoille. Iltaisin katselin Areenalta Koukussa-sarjaa samalla neuloen. Tiistaina saunoimme ja katselimme Pikkuleijonien mm-kulta-ottelua. Tuolloin kävin myös 23 asteen pakkasessa luonnossa saunatauolla pisulla kuunnellen samalla hirren pauketta, joten pakkanen siellä teki työtään. Jääkiekko-ottelun päätyttyä vielä iltateetä ja rauhoittumista.

Loppulomasta ei ihmeempiä tapahtunut. Kova pakkanen alkoi tympimään, neulominen ja äänikirjat kyllästyttämään. Loma taisi tehdä tehtävänsä kun kaupunkiin paluu ei tuntunut hassummalta. Oli oikeastaan mukavakin aloittaa arjen aherrus ja olla taas ihmisten parissa.

Julkaistu

Marraskuista tunnelmaa valokuvin

Iltapäivällä kirjoittamassani postauksessa lupailin lomatunnelmia valokuvin. Vielä ei päästä lomatunnelmiin, sillä mennään vieläkin kauemmaksi; marraskuun tunnelmiin. Näin lumen peittäessä maan ja pakkasen paukkuessa nämä syksyisen maiseman valokuvat taitavat tuntua vähän synkiltä. Joka tapauksessa marraskuussa saimme ison kasan puuta avokin tilauksesta. Tuo kuvassa oleva kasa kun saadaan sahattua ja halottua polttopuuksi on jokunen työtunti kulunut.Marraskuun viimeisenä viikonloppuna mökillä ollessamme aloitimme urakan sahaten ja halkoen puita parina päivänä. Kuva on otettu jo kuun puolessa minun humputellessa Tampereella.

Niin tämäkin suloinen ja sopuisa koirakuva. Asetelma on mökillä tuttu. Rakkaat karvakuonot pötköttelevät lampaantaljoilla vieretysten.

Avokki osti jiirisahan ja tuona marraskuun lopun viikonloppuna hän innostui työstämään ison puulaatikon. Laatikon kanssa menikin oikeastaan koko tulopäivämme.Valitettavasti avokista kuva ei ihan priimaa takaraivosta palan puuttuessa, mutta ehkäpä kuitenkin näkyy herran sahauspuuhat.

Kun laatikko oli valmis, meillä oli hurjan hauskaa kuvatessamme laatikkoa. Kuten huomaatte, siitä tuli vähän turhan suuri. Minäkin mahdun sinne istuskelemaan, joten saadaan vaatteet, petivaatteet yms. hiiriarmeijalta suojaan. 🙂Laatikon koko aiheutti uudelleen järjestelyä. Senkki siirrettiin naulakon taakse, naulakon ja pirtin pöydän väliin ja iso laatikko senkin paikalle. Vähän tuli ehkä ahdasta, mutta joululoman aikana siihen kummasti tottui. Tosin pirtin pöytä voisi olla pienempikin.

Päivän valossa oli vielä vähän hassuteltava ja pyydettävä Otto laatikon päälle poseeraamaan 🙂

Meidän tehdessä puuhommia koirat saivat tutusti kuljeskella vapaana pihapiirissä. Harmaakuonolla oli pannassaan kulkunen, jotta kuulemme missä se liikkuu. Tuo kulkusen ääni ja vanhuksen tassuttelu liikutti minua syvästi. Otin iphonella pienen videopätkän. En tiedä miten hyvin onnistui, koska tätä ei ole kukaan näkevä kuvaillut. Ehkä kuvaakin tärkeämpi on äänet. En tiedä pystyykö siihen mitenkään eläytymään, mutta minulle se rauhallinen liike ja kulkusen ääni teki syvän vaikutuksen.Kulkusen kilinän lisäksi kuuluu avokin puun hakkaus, mutta älkää antako sen häiritä 🙂

Julkaistu

Keramiikkatöitä – omin käsin tehtyä

Nyt voisi olla hyvä hetki esitellä teille muutama keramiikkatyö 🙂

Viime kevään keramiikkatöistä jäi osa odottamaan syksyn lasituspolttoa ja tämä koirat-kulho oli sellainen. Kulhoon idea tuli talvella tekemistäni teemukista ja aluslautasesta. Mukiin tein koirarelieffin ja kulhoon halusin tehdä kaksi koiraa. Syksyllä kun kuulin ystävälleni tulevan labpispentu toisen koiran kaveriksi, tiesin haluavani antaa kulhon hänelle joululahjaksi.Syksyllä tein tuikkukupin, jonka annoin ystäväpariskunnalle joulumuistamiseksi.

Monilla messuilla on ollut keraamisia raastinlautasia. Olen monesti meinannut itsekin ostaa sellaisen, mutta jäänyt on ostamatta. Halusin itse kokeilla tehdä raastinlautasen. Tarkoitus oli näistä tulla mustikan siniset, mutta musta savi söi värin kokonaan. Toinen raastinlautanen meni joulukuun myyjäisissä.

Auringonkukka-kulhon tein keramiikassa jo viime talvena. Nyt kulho sai uuden kodin Silmukkasisko-ystävältä joulumuistamisena.

Avokki pyysi minua tekemään mökille ison tarjoiluvadin lähinnä kalalle. Ajatuksena, että ison lohifileen pystyy kuljettamaan hyvin grilliin ja sieltä pöytään. Vadista ei olisi isompaa voinut tulla, sillä muuten se ei olisi uuniin mahtunut 😀 Väriksi valikoitui elävä ruskea.

Muutama keramiikkatyö vielä etsii kotia, joten esitellään ne myöhemmin 🙂 Ja uusia töitä pääsen värkkäämään 25.1. Kevätkaudella kertoja on 12. Rottinkikerho alkoi eilen. Tein sydänkorin vihreillä helmillä. Ohjaaja sanoi korin olevan ihanan kesäinen. No johan tässä kesää kohti mennään 🙂

Julkaistu

Syksyn rottinkikerhon satoa

Loppusyksyn rottinkikerhokerroilla halusin tehdä koristeita rottingista. Ensiksi syntyi kaksi tähteä joihin laitoin sakaroiden päihin Tampereen kädentaitomessuilta ostamat punaiset puuhelmet.Lähetin tähdet kera kynttilöiden henkilöille joista toinen on lukenut minulle lehtiartikkeleita ja toinen kuvaillut valokuvia.

Silmukkasisko-ystävälle tein tämän valkoisen sydämen, jonka ympärillä punainen nauha. Nauha on rusetilla, joka ei kuvassa näy.

Ehdin tekemään myös kaksi rottinkikelloa. Vihertävän annoin lahjaksi ja valkoinen jäi itselleni. Huomaatte varmasti kelloissa olevan muotoeron? 🙂 Valkoisesta tuli ehkä hivenen liian suppea suinen.

Syksyn mittaan aiemmin ehdin tekemään myös aika monta koria työhuoneen roskiksen lisäksi. Keraamiikassa eräs ryhmäläinen osti minulta useamman.

Kerhokaverilla oli Sinellistä ostettuja monivärisiä puisia kuutiohelmiä. Ihastuin niihin ja ostin häneltä pariin koriin helmet. Tässä kori vielä keskeneräisenäJa tässä valmiina lakattunakin.Toinen helmin oleva kori on ovaalin muotoinen ja huomaan ettei korista ole muuta kuvaa kuin kuva, joka on otettu minulle muistutukseksi missä ovat mitkäkin kynttilät.Kuten huomaatte jossain vaiheessa mehiläisvahakynttilöitä oli kodinhoitohuoneessamme aika paljon kuten myös muita käsitöitä 🙂 Tässä vielä kuvat kahdesta korista. Pyöreä meni ilmeisestikin hiusdonitsien tms. talletuskopaksi ja suorakaiteen malliin mahtuu iso margariinirasia. Käytimme koria työhuoneessamme kynttilöiden säilyttämiseen. Annoimme vakioasiakkaille mehiläisvahakynttilöitä kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

Rottinkikerho jatkuu 12.1 ja kevätkaudella taitaa olla 12-15 kertaa. Haluaisin opetella tekemään korin, jossa myös pohja on punottu. Olen lapsena tehnyt sellaisen leipäkorin, joten ehkäpä näin aikuisenakin siitä selviytyisin 🙂 Noh, katsellaan mitä kevät tuo tullessaan ja millaisia töitä syntyy. Pysykää matkassa mukana, niin näette :DD