Julkaistu

Teekannu ja maistuvaa teetä

Keramiikassa tein teekannun. Sen tekemisestä haaveilin heti keramiikkaryhmään mentyäni. Nyt talvella toteutin haaveeni ryhmän ohjaajan Soile Paasosen minua opastaessa. Nyt on aika esitellä kannu teillekin ja samalla suositella ihania teelaatuja Thehuoneelta. Tämä ei kuitenkaan ole sovittua mainostamista. Kerron vain omia upeita makuelämyksiäni teen parissa.

Kannun alaosassa olen käyttänyt levytystekniikkaa. Kaulitsin savesta sopivan kokoisen ja paksuisen levyn. Muottina käytin muovikippoa mihin savilevy aseteltiin. Muotin ja saven väliin tuli ohut muovi, jotta savi ei tartu kippoon. Alaosan muotoilun jälkeen aloin tehdä kannulle korkeutta makkaratekniikkaa käyttäen. Makkarat on häivitetty toisiinsa kiinni niin sisä kuin ulkopuoleltakin.

Kannun tultua haluttuun korkeuteen suuaukon siistiminen ja päätös mihin kohden nokka. Nokan kohdalle kannun kylkeen pieniä reikiä toimittamaan siivilän virkaa. Nokka valmistui levytystekniikalla, savilevystä leikkasin sabluunan muotoisen nokan, joka suljettiin reunoistaan nokaksi ja kiinnitettiin kannun kylkeen reikien kohdalle savilietettä apuna käyttäen.

Kannun kansi on tehty makkaratekniikalla. Apuna koon arvioinnissa käytin kertakäyttöistä kuoharilasia. Oli tarkkaa puuhaa, jotta kannesta tulisi suuaukolle juuri oikean kokoinen. Tämän takia suuaukko oli pidettävä koko ajan riittävän kosteana, jotta lopullinen kuivuminen tapahtuisi samaan tahtiin kannen kanssa. Näin kutistumista tapahtuu yhtä paljon. Kanteen tein pienen jalan, joka lukitsee kannen paikoilleen. Nuppi on kiinnitetty taasen savilietettä apuna käyttäen.

Kahvan paikkaa mietin pitkään. Alkuun meinasin laittaa sen suuaukon ylle, mutta koska kannu on hiukan etukenoinen päädyin sijoittamaan kahvan nokan vastakkaiselle puolelle. Tein letin, joka aseteltiin lietteen avulla paikoilleen ja lisäsin riittävästi liitoskohtiin tukisavea, jotta kahva kestäisi myös käytössä.

Raakapolton jälkeen piti päättää väri, päädyin mustikka-nimiseen lasitteeseen ja ainakin saadun palautteen perusteella väri on onnistunut. Koska kannun pinnassa pieniä kohoumia ja epätasaisuutta, pinta on elävä ja tuota lisäelävyyttä tulee väristä vielä enempi.

Eerikinkadun Thehuoneella meinaa aina ostosvimma karata lapasesta. Sisään astuessa huumaannun ihanista teelaatujen tuoksuista. Viime käynnillä ostoskassiin lähti todella maukkaita teelaatuja. Kyllä nyt niitä kelpaa haudutella uudessa hienossa teekannussa 🙂

Vasemmalla Cinnamon Green, hienolaatuinen, täyteläinen maustettu vihreä tee täydennettynä mantelilla, vaniljanpaloilla, kanelin paloilla, omenalla ja kaneliuutteella. Oikealla Nai Xiang Mao Feng, käsintuotettu, vihreä teelaatu, jonka sileä rakenne juontuu sen kasvualustasta. Maitomainen aromi saadaan teenlehtiin luonnonmukaisin menetelmin.
Olen ihastunut erityisesti tuohon maustamattomaan vihreään teehen. Siinä on pehmeä ja makeahko maku, mutta ei kuitenkaan liian makea. Myös maustettu vihreä tee maistuu. Ehkä toivoisin mantelin maistuvan hiukan vahvemmin.

Vasemmalla Carambola White, maustettu valkoinen tee, joka on pehmeä hedelmäinen sekoitus valkoisesta teestä, papaijakuutioista, mansikanpaloista ja tähtihedelmästä sekä ruusunpunaisista ruiskaunokin terälehdistä. Oikealla turkkilainen omenatee, joka on herkullinen niin kuumana kuin kylmänäkin. Voit kaataa kuuman veden teelle ja jäähdyttää yön yli. Tarjoile jääpalojen sekä sitruunan mehulla maun mukaan höystettynä. Kuvassa takana etiketön Thé Relax, joka on yrttisekoitus ihanan rentouttaviin hetkiin aineksinaan vihreä tee, melissa, limepuun kukkaset, tulsi, appelsiininkuori, malvan- ja kehäkukan terälehdet, omena ja sitruunaverbena.
Valkoinen tee mansikalla ja tähtihedelmällä on noussut suosikikseni. Siinä on ihanan pehmeä, lempeä raikas maku eikä se kitkeröidy, vaikka pannussa pidempään olisikin.
Turkkilainen omenatee laadukkaana versiona onkin minulle uusi tuttavuus. Aiemmin olen juonut vain pulverimaista hyvin sokerista versiota. Tähän ei ole lisätty mitään ylimääräistä. On raikas hyvä teejuoma. Täytynee joskus testata kylmänä jäiden ja sitruunan kera. Uskoisin, että toimii kesäjuomana loistavasti.
Thé Relax-tee tuoksuu ja maistuu ihanasti sitruunamelissalle, tykkään. On kiva rauhoittava iltatee.

Julkaistu

Talven ja kevään käsitöitä

Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että valmistuneita keramiikka- ja koritöitä on joka paikassa enkä oikein tiedä missä niitä säilyttäisin. Ehkäpä on hyvä kun niin keramiikka kuin rottinkikin jäivät eilen kesätauolle. Tosin otin mukaani saven loppuni, josta tulee pari-kolme kuppia. Ehkäpä teen ne mökillä jokin kaunis kesäpäivä. Syksyllä tosin saan ne vasta raaka- ja lasituspolttoon. Rottinkitöitä en kesällä aio tehdä, mutta ajattelin valmistuneiden korien petsausta ja lakkaamista kokeilla. Siksipä kaikista koreista ei vielä ole kuvia laittaa tähän postaukseen. Eikä luonnollisestikaan lahjaksi meneviä töitäkään voi vielä esitellä.

Tässä kuitenkin keramiikkainen punainen pikari, kahden ihmisen mielestä kuin Graalin malja, avokille taas mieleen tuli viinilasi. Mikä sinulle tulee mieleen?

Siniset valkoisin raidoin olevat muki ja lautanen, etenkin lautaseen olen todella tyytyväinen.

Soikea rottinkikori, joka löysi maaliskuun myyjäisissä uuden kodin Valokuvat puuttuvat teekannusta ja sienikorista. Loppuja ei tässä vaiheessa voi sitten esitelläkään 🙁

Ylösalaisin-neule alkaa olla toisen hihan tresoria vaille valmis. Maanantaina päättelin ekan hihan. Neule on kulkenut mukanani niin mökillä, Silmukkasisko-tapaamisissa kuin paikasta toiseen siirtymisissä. Kommentit ovat olleet positiivisia ja neuleen väristä pidetty. Testasin puseroa päälläni sunnuntai-iltana ja vaikutti sopivalta. Nyt pitäisikin keksiä seuraava isompi työ puikoille, vaikka keskeneräisenä onkin alpakka-pörrölangasta ihanan pehmeä ilmava huivi.

Olen todella iloinen, että nyt talvella ja keväällä on treeni-into ja käsityövimma pysyneet molemmat yllä eikä jompikumpi ole syönyt toistaan. Jostain syystä se on minulle kovin tärkeää tällä hetkellä. Iloitsen kovasti myös esim. rottinkikerholaisten kannustuksesta ja palautteesta käsitöitäni kohtaan. Ehkä hiljalleen alan uskoa, että oikeaastikin osaan tehdä eri materiaaleista kaikenlaista mukavaa. Ja into oppia koko ajan uutta, se on valtava!

Julkaistu

Rottinkia, keramiikkaa, neuloosia – käsityöpostaus vihdoinkin

Nyt kaikki, jotka ovat jo kyllästyneet liikunta/treenijuttuihin HUOMIO, nimittäin tässä päivän toisessa postauksessa aiheena on käsityöt. Varmaan voin sanoa, että se toinen meikäläisen intohimo 😀

Multa jäi viime vuoden puolelta esittelemättä joitakin töitä, joten aloitetaan niistä. Korikerhossahan syksyn mittaan valmistui useampi kori. Tässä suorakaiteen muotoisella vaneripohjalla oleva kori. Reunoista ja kulmista tuli vähän aaltoilevat eikä kori pysynyt aivan muodossaan. Eräs korikerholainen kuitenkin piti aaltoilusta ja sanoi korin olevan kaunis. Itse suhtaudun kriittisemmin. Nyt kevätpuolella meillä on 15 korikerhoa joista yhden kerran olen tähän mennessä joutunut olemaan pois. Olen väkertänyt sienikoria, jossa on väliseinät. Edelliskerralla pääsin eroon väliseinistä ja viime kerralla sainkin paljon aikaan. Ehkäpä tulevana tiistaina pääsen päättelyyn. Vielä ennen kerhotapaamisten loppumista minun pitäisi ehtiä tehdä vielä toinen sienikori. Vähän pelottaa, että aika loppuu kesken.

Keramiikasta on jäänyt esittelemättä ensinmmäinen työni. Ohjaaja antoi minulle noin kilon möykyn savea ja annoin käsien tehdä sellaista mitä tuli luonnostaan. Jotkut sanovat työtä jonkinlaiseksi savikoriksi pallukkariviseinustan vuoksi. Olen värjännyt pallot ja pohjan ennen läpinäkyvää lasistusta. Työssä on sormenjälkiä ja paljon sellaista mikä saa miettimään mitä tälläkin hökötyksellä teen, ja siksipä kain julkaiseminen työstä on jäänyt. Nyt kuitenkin kuvat tässä. Ja tässä eka kipponi 🙂 Kevätkaudella meillä on 12 keramiikkakertaa. Yhden kerran olen joutunut olemaan pois. Ehkäpä parhaina tai pitäisikö sanoa onnistuneimpana töinäni pidän vasenkätisen teemukia, jossa kyljessä koirarelieffi. Koira on omin sormin näpertämäni ja se on kiinnitetty savilietteellä. Halusin kupista kaksivärisen, jotta koira erottuisi. Muki saisi olla vieläkin isompi, mutta aika kiva tämäkin. Lautanen onnistui myös kivasti. Tämä auringonkukkakulho taisi syntyä jo viime vuoden puolella, mutta nyt ollut raaka- ja lasituspoltossa. Tehdessäni en ajatellut auringonkukkaa, mutta raakapolton jälkeen pohtiessani miten kulhon haluaisin lasitettavan, koristeulokkeista tuli mieleen auringonkukka, joten koristeulokkeista tuli vahvan keltaiset ja sisustasta ruskea. Tällä hetkellä raakapolttoa odottelevat muki, pikari, lautanen ja tarjoiluastia. Niistä sitten enemmän aikanaan.

Joululomalla mökillä neuloin pitkästä aikaa joustinneuleponchon. Ohjehan on Novitan ohjeista. Teddy-lankaa minulle oli kertynyt kerätolkulla, joten poncho puikoille 😀 Tämä Yönsini-liila-punainen poncho meni asiakkaalleni, ja kun vieläkin lankoja jäi markkinoin toiselle poncholle ostajan. Poncho palmistui viikko sitten ja on jo postitettu saajalle. Toivottavasti on tyytyväinen.

Ponchojen välillä syntyi korinpohjaneuloksella tämä ruskea Novitan Suomivillasta neulottu kauluri. Neuloin muistaakseni yli 140 silmukalla vitosen puikoilla. 1-4 kerrokset silmukat 1-4 o ja 5-8 n. Kerrokset 5-8 1-4 silmukat n ja 5-8 silmukat o. Ja sitten homma lähti alusta. Lankaa meni kolme kerää. Kuten taisin jo aiemminkin mainita, aloitin tällä viikolla ekan villapaitani neulomisen. Teen sen Viron villasta 3.5 mm puikoilla, ylösalaisinneule, joka löytyy Ulla-neuleiden sivustolta. Saas nähdä miten kauan minulla paidan neulomiseen menee… Että nyt aika kivasti liikunta ja käsityöt mahtuvat elämään samanaikaisesti, yes!

Julkaistu

Ratsastuspäivä

Ennen joulua sunnuntaiaamuna maa oli saanut kevyen lumipeitteen ja lämpötila painunut nollan alapuolelle. Lettu kysyi haluaisimmeko lähteä maastoon kentän sijaan, ja mehän tahdoimme. Ratsastin Airalla. Aurinko paistoi ja pakkanen nipisteli sievästi poskia, talvista ja niin piristävää. Maa oli jäinen, joten emme laukanneet laisinkaan. Epätasaisuuksia jäärosouden vuoksi oli aika paljon, joten saimme ratsastaessamme myös hyvän tasapainotreenin. Nykyisin alamäissä minua jännittää nykyisin todella harvoin, mutta nyt yhdessä jyrkähkössä mäessä jänskätti. Lettu totesi Airan näyttäneen ”Älä sinä siellä hätäile, kyllä mä tän homman hoidan”, ja niinhän se hoitikin 😀 Ehkä vain tietoisuus liukkaudesta ja jään ratina kavioiden alla toi oman lisämausteensa. Nautin talviaamusta ja sain tunnin ratsastuksesta auringon paisteessa paljon positiivista energiaa. Kotiin saapuessa pulppusin mahtavaa kokemusta avokille.

Lettu kertoi meille joulun jälkeen olevasta ns. hevosen vuokrauspäivästä. Päivän ohjelmassa hevosten hoitoa, kenttätunti, evästauko ja vaellus. Tiina olikin vuosi sitten sellaisessa ja minun piti hiihtolomaviikolla mennä, mutta muita ilmottautuneita ei ollut, päivä peruuntui. Nyt ei peruuntunut, yes! Edellisiltana tuttavani bongasi Facebookista päivitykseni, jossa pohdiskelin lauhtuukohan pakkanen vai ei seuraavalle päivää. Kirsi innostui hevospäivästä ja ilmottautui mukaan. Lisäksemme oli muutama muukin mukana.

Edellispäivänä pakkanen paukkui yli 20 asteessa, mutta tiistaiaamuna asteita oli vain kaksi ja lumisade. Saavuin tallille 10.30 ja touhut aloitettiin hevosten harjaamisella, satuloinnilla ja muulla tunnille valmistavalle. Yhdeltätoista alkoi kenttätunti. Meitä oli monen eri tason ratsastajaa, mutta hyvin Letulla pysyi langat hallussaan. Osa teki voltteja, me Tiinan kanssa harjoiteltiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Mentiin ravia ja tölttiä. Kenttätunnilla ratsastin Pipsalla, joka oli aika laiskalla tuulella ja sen kanssa sai tehdä tosissaan töitä, jotta se teki mitä halusin. Satanut lumi, lumisade ja tuuli vei kuuluvuuden melkein kokonaan. Oli vaikea kuulla missä edellä menevä ratsukko menee eikä autotiellä jyristäneet aurat mitenkään asiaa helpottaneet. Hyvin kuitenkin selvisimme Tiinan kanssa tunnista, jossa muitakin ratsastajia.

Tauolla joimme lämpimät kaakaot ja söimme sämpylät. Harjailimme hevosia, kokeilimme kavioiden puhdistamista. Lumisateen jatkuessa olikin aika lähteä Vapun johdolla maastoon vaeltelemaan puoleksitoistatuntia. Minulla vaihtui hevonen Pipsasta Airaan.

Aira jolkotteli hyvin rauhallisesti ja jäädessään riittävästi muista pyrähti raviin. Meno tuntui ehkä siksi vähän epävarmalta ja myöskin lumisade, joka vei edelleen äänet piiloonsa tehokkaasti. Vaelluksen edetessä aloin tottua hiljalleen Airan metkuihin ja jälkikäteen ehkä vähän harmitti etten lähtenyt laukkaamaan. Itse asiassa Aira yritti laukkasuoralla laukatakin ohittaen edessä kulkeneen Kirsin hevosineen. Kirsi kun hidasti ja pysähtyi ei Airakaan jatkanut. Ravasimme eteenpäin ja aina Aira ohitti Kirsin ja sen jälkeen ei osannutkaan jatkaa ilman johtohevosta. Pysähdyimme jossain vaiheessa napsimaan valokuvia. Ryhmäkuvaa en laita, koska en ole ryhmäläisiltä lupaa kysynyt, mutta Tiinan ja Kirsin luvalla ovat kuvat heistä.

Pukeutuminen päivään onnistui hyvin. Varpaita paleli ainoastaan ennen kenttätunnin alkua. Omat hanskat kastuivat märkiä hevosia käsiteltäessä, sain kuitenkin tallille unohtuneet hanskat lainaan, joten vaelluksenkin aikana kädet pysyivät lämpiminä. Oli kiva päivä ja upea kokemus. Yli neljän tunnin ulkoilun jälkeen mökillä maistui avokin valmistama tonnikala-katkarapumunakas ja uni. Vetäsin parin tunnin alkuillan unet. Pelkäsin nukkumisen vaikuttavan yöuniin, mutta pelko oli turha. Nukuin melkein kellon ympäri, joten jonkinlainen raittiin ilman myrkytys taisi iskeä :DD Tuollainen on hyvää väsymystä ja talviliikunta saa mielen pirteäksi. Onneksi viikon päästä pääsee taas hevosen selkään ratsastuksesta nauttimaan.

Julkaistu

Kahden viikon mökkiloma – parhautta

Niin ne joulu ja uusivuosi sujahti mökillä. Kotiuduimme vasta eilen, joten kaksi viikkoa mökin rauhassa luonnon helmassa on takana. Talvikin saatiin sopivasti loman alkuun, vaikka uudenvuoden jälkeen vietimmekin pari tuhnuista ja vesisateista päivää loppulomasta nautittiin taas talvisäästä. Talvisesta säästä olimme niin innoissamme, että jouluvalmistelut meinasivat jäädä ulkoilun varjoon, mutta eihän meillä aikataulua ollut. Maanantaina saavuttuamme mökille ja tavarat purettua sekä takkaa lämmitetty painuimme lammen jäälle luistelemaan. Jään pinta oli tasanen ja helppo luisteltava. Hämmästyin miten jaksoin luistimilla tunnin. Koirat juoksivat ympärillämme touhukkaina ja me nautimme olosta, luistelusta. Seuraavana päivänä sama uusiksi ja mielenkiinnosta laitoin Sports Trackerin päälle. 58 min ja 2.76 km keskinopeuden ollessa 2.8km/h. Avokki tosin paineli paljon vauhdikkaammin, itse vähän arkailin mahdollisia epätasaisuuksia ja suuntien pysymistä. Avokki kyllä jaksoi kärsivällisesti antaa suuntaa ja pääsin vähän vauhdikkaampaan luisteluunkin. Nuo kahden päivän luistelut oli parhaat luistelukerrat, sillä tuli lumisade ja kola rikki. Avokki kyllä ansiokkaasti putsasi lapioiden lunta jäältä, mutta vesisade ja sohjo pilasi tasaisen jään. Päätimme kuitenkin kokeilla maanantaina 12 asteen pakkasessa sujuisiko luistelu vai ei. Nyt jää oli todella muhkurainen ja jouduin koko ajan hakemaan tasapainoa. Luisteltiin opastuksessa, mutta 25 minuuttia riitti tasapainotreenausta :DD Mutta saatiinpa ainakin kuvat otettua, jäivät edelliskertojen huumassa ottamatta 🙂

Aatonaattona luistelun jälkeen ulkoilu jatkui kuusen oksien haulla. Sopiva pikkukuusi ja oksat löytyi lammen rannasta.

Illalla leivoin piparkakkutaikinasta pikkuleipiä joidenka sisään laitoin valkohomejuustoa. Tattaripohjainen taikina oli todella murenevaa, joten pikkuleipätyyli tuntui parhaimmalta. Sempper-jauhoseospohjaisesta leivoin ihan piparipipareita kuusia, tähtiä, koiria ja sydämiä 🙂

Aattona lähdimme puolilta päivin lumisateeseen kävelemään. Teimme reilu tunnin lenkin käyden metsikössä tasapainoilemassa. Koirat saivat kirmailla vapaana ja nauttia olostaan. Lenkille lähdimme myös joulupäivänä nyt kulkien metsäautoteitä pitkin 14 asteen pakkasessa kulkien reilut puolitoistatuntia 🙂 Harmaakuono paineli edellä nuuskien puun vierukset, syöden paskaa. Otto puolestaan tassutteli minun perässäni lähes koko ajan. Aattona lenkin jälkeen avokki lämmitti saunaa ja minä kokkasin kinkun paistuessa uunissa. Tein kraavilohirullia mihin sisään sulatejuustoa, sitruunaa, katkarapuja ja tilliä. Lisäksi leikkasin herkkukurkkuja smetana-hunajadippiin dipattavaksi. Tarjolla oli myös kylmäsavulohta ja lämminsavulohta. Avokille silliä, joka oli tiskistä ja jota minäkin pidin siedettävänä. Punajuuri- ja italiansalaattejakin maistoin, mutta käsitykseni niistä ei muuttunut. Vasta Tapanin päivänä lämmitettiin peruna- ja maksalaatikkoa joita riitti vielä lauantaillekin. Kinkku oli 2.5 kilon viljapossukinkku eikä kumpikaan oikein siitä pitänyt.

Kokkailut kokattua laitoimme saunataukoja ilahduttamaan halkotulikoriin puut loimottamaan.

Kuten ehkä kuvastakin huomaa lunta pyrytti melkoisesti. Saunoimme ajan kanssa tauoilla käyden. Jouluaterialle istuimme hiljalleen ruuasta nauttien. Avokilta sain Sports Trackerin sykevyön, merinovillasukkia, merinopipon sekä merinokypärämyssyn. Aiemmin olin saanut kotiin isohkon puulaatikon langoille. Ystäviltä sain kaksikorvaisen teekupin, korvikset, punaviiniä, tattarikeksejä, kynttilän jne. Avokille annoin mm. sukkia, pipon, takoraudasta taotun kirves-riipuksen, kuumavesipullon, viinilasit. Jossain vaiheessa koirat saivat myös omat jouluherkkunsa.

Minun on tunnustettava, en ole aikuisiällä istuskellut pakkasella nuotion lämmössä. Tapaninpäivän iltana istuimme kymmenen asteen pakkasessa reilu tunti talven hiljaisuutta kuunnellen ja nuotion lämmöstä nauttien. Siinä oli hyvä olla. Tuona iltana aloitin neulomaan Teddy-langasta joustinneuleponchoa, jonka päättelin perjantai-iltana ja aloitin neulomaan tuubihuivia ruutukuviolla. Neuloessa kuuntelin kirjoja joita toki kuuntelin myös yölukemisena. Loman aikana ehdin kuunnella:
Deborah Smith – Risteävien polkujen kahvila
Jodi Picoult – Sisareni puolesta
Laura Save – Paljain jaloin
Marlo Morgan – Viesti ikuisuudelta
Mark T Sullivan – Peurariitti
Ja eilisaamuna aloitin Sullivanin Henkitanssi-kirjan. Minua kiehtoo aporginaalit sekä intiaanit. Laura Saven kirja oli koskettava kertomus omasta syöpäsairaudestaan, peloista, vihasta, toivosta. Sisareni puolesta-kirjassa oltiin myöskin syövän ympärillä hurjine tunteineen. Arjen alettua tietää taas kirjojen kuunteluvauhdin hidastuvan, ainakin toivottavasti. En nimittäin halua valvoa öitäni, vaikka kirjojen kanssa se onkin hauskempaa. Loman aikana pääsääntöisesti nukuin todella hyvin ja ilman melatoniinia. Nyt vaan huomaa melatoniinin puutteen, viime yö meni valvomiseksi melatoniinista huolimatta. Toivottavasti tuleva yö sujuu paremmin, sillä huomenna on pt-treeni.

Lauantaina taasen lenkkeilimme reilut puolitoista tuntia ja edelleen Harmaakuonon energisyys sai sydämet laulamaan 😀 Loman aikana katselimme televisiota todella vähän. Lauantai-iltaisin katsoin Syke-sarjan uusinnat kun aattoiltoina ei televisiolle ollut aikaa. Jälkimmäisenä lauantaina tuli myös Juoppohullun päiväkirja ja ensinmmäisen viiden minsan jälkeen avokki vaihtoi kanavan enkä vastustanut. Saimme veljeni perheeltä juustolautasen, joten loman aikana kahtena iltana herkuttelimme juustoilla. Tehtiin uuniriisipuuroa myös kahdesti, sulatettiin pakkasesta hernekeittoa ja avokki kokkasi munakasta.

Ennen vuoden vaihdetta heräsimme maanantaiaamuun 25.2 asteen pakkasen paukkuessa. Koko päivä oli todella kylmä, mutta avokki innostui jäältä lunta lapioimaan 22-24 asteen paukkupakkasessa yli kolme tuntia. Minä puolestani harjoittelin Dropboxin käyttöä ja neuloin. Piipahdin ulkonakin koirien kanssa.

Mulla oli seuraavana päivänä ratsastus ja illalla alkoi vähän jänskättämään miten käy kun pakkanen paukkui edelleen 24 asteessa. Tiistaiaamuna pakkasta ei enään ollutkaan kuin pari astetta ja satoi lunta. Hepostelupäivästä tuli hieno. Kirjoittelen siitä oman postauksensa. Sen kuitenkin totean, että sain yli neljän tunnin ulkoilusta raittiin ilman myrkytyksen; uni maistui!!!

Ystäväpariskunta tuli luoksemme vuoden vaihdetta juhlimaan. Valmistin meille tacoaterian maustaen jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, tuoreella chilillä, mustapippurilla ja tomaatilla. Tein vihersalaatin, jossa yrttisiä juustokuutioita. Lisäksi tarjolla oli ananasta, kurkkuja hunaja-smetanahässäkällä. Saunan jälkeen paistoimme uunissa makkarat. Aterialla nautiskelimme punaviiniä, jota jäi vielä ruokailunkin jälkeen juotavaksi. Iloisen saunomisen jälkeen olikin aika valmistautua ulos juomaan kuohuvaa vuoden vaihtumisen kunniaksi sekä ampumaan pari pataa. Yö jatkui nuotiolla glögiä nautiskellen.

Seuraava päivä olikin hivenen hidastempoinen. Keli oli sateinen ja liukas. Hiljalleen kokkailin broilerkastikkeen, jossa sipulia, paprikaa, ananasta, cashewyta, kookoskermaa. Lisukkeena riisiä. Ilta oli huomattavasti edellistä rauhallisempi. Ruokailimme ja saunoimme. Mukavaa rentoilua!

Perjantaina viettelimme rauhaisan päivän vieraiden lähdettyä. Univelkaa, joten neulontaa ja kirjan kuuntelua. Lenkille teki mieli, mutta pääkallokeli, joten jäi seuraavaan päivään. Räntää olikin satanut niin paljon, että pahin liukkaus oli poissa. Tunti taasen vierähti räntäsateessa taivaltaen. Sunnuntaina olikin jo selvästi pakkasta ja uutta lunta. Kävelyllä oli ihana olla huonosti nukutun yön jälkeen. Ja ylipäätään oli parhautta olla mökillä rentoutumassa. Ehdimme viettämään avokin kanssa yhteistä aikaa ja sosiaalista elämääkin oli sopivasti avustajan käydessä luonamme ja ystävät oli vierainamme Hepan ratsastuspäivää unohtamatta. Näillä jaksaa taas.

Julkaistu

Marras-joulukuun messuilut/tapahtumat

Marras- ja joulukuun aikana kiertelimme Silmukkasiskojen kanssa monessa eri tapahtumassa alottaen Tampereen Kädentaitomessuista, joissa vierähti kaksi päivää nopeaan parin Siskon kanssa. Kiertelimme standeja kaikessa rauhassa saaden uusia ideoita sekä shoppailtua joululahjoja :DD Nähtävää oli paljon enkä edes yritä muistaa kaikkea, koska se on sula mahdottomuus. Lankoja ostin aika hillitysti, vain kolmea :DD, mutta paperinarua sitäkin enemmän 🙂 Lisäksi innostuimme ostamaan mosaikkikuusen valmistuspaketit. Saas nähdä mitä siitä tulee kun alan liiman ja mosaiikkipalojen kanssa näpräämään. Toiset jo tekivät omat kuusensa ennen joulua. Ehkäpä omani valmistuu ensi jouluksi :DD Yksin en hommaan uskalla ruveta, joten on leväytettävä kalenterit auki ja etsittävä sopivaa aikaa Siskojen kanssa.

Äidille löysin Minna Immosen piirtämän kukkakalenterin tulevalle vuodelle sekä upeat kynttilät. Äiti kyselikin mistä olin löytänyt niin hienot kynttilät ja kalenterin. Lisäksi jo aiemmin ostamani sieniopas sai kehuja.

Avokille löysin Juliartin kellanvihreästä villasta virkatun tölkinjäähdyttimen,tonttuvaarin villasukat, pipon, joka sopii mökkityöläiselle täydellisesti sekä puukon. Sen avokki sai jo kihlapäivänä lahjaksi 😀 Kuvassa oleva kuumavesipullo ei ole messuilta 🙂

Mökille ostin villaiset istuinaluset, kynttilöitä, valoja kransseihin jne. Messuviikonloppu oli todella kokemisen arvoinen. Perjantaina kävimme Tampereen kissakahvilassa ja nautiskelimme Hotelli Tornin ravintolassa herkullisen illallisen. Lauantaiaamuna kello soi 6.30 ja 8.30 olimme jo matkalla bussille :DD Koko päivä vierähti messukeskuksessa, paluubussia jouduimme odottelemaan nollakelissä liki tunnin ja se meinasi jo kysyä vähän huumorintajua. Onneksi seurassamme oli mukavia messulaisia ja aika kului rupatellen. Nälkä oli kova ja ruokailun jälkeen vasta heräsi messukoomasta henkiin. Iltaisin tuli neulottua kranssin päällistä. Sunnuntaiaamuna taasen aikaisin ylös ja koko päiväksi kiertelemään. Viiden jälkeen lähdimme väsyneinä, mutta onnellisina ajelemaan kotiin.

Itsenäisyyspäivänä vuorossa oli Wanhassa satamassa Naisten joulumessut. Ns. vanhusten pöydästä löysin veljien lapsille villasukkia jalkoja lämmittämään <3 Avokille löytyi saapassukat. Itselleni ostin ns. hyvinvointisukat, koruja, karvapohjalliset ja mökin saunaan tontun, jonka parrassa tervaa. Karvapohjalliset on päässeet jo testiin ennen joulua olleella ratsastustunnilla.

ranne- ja kaulakorut ovat palmunsiemenistä valmistettu. Korvisten materiaalia en valitettavasti muista. Ovat ostettu eri käsityyöläisiltä. Aika vierähti nopeaan kuten aina kierrellessä. Pari kertaa istahdimme alas teen ja kahvin ääreen kuulumisia vaihtamaan.

Sunnuntaina 14. kiertelimme Porvoon pikkuputiikkeja. Itselläni oli jo lahjat ostettuna, joten ostoskassiin ”eksyi” lähinnä herkkuja 😀 Vanhoissa taloissa olevissa kaupoissa on oma ihana tunnelmansa, oli myös ihanaa tallustaa vanhassa kaupungissa kaakaomukista siemaillen lämmittävää kaakaota. Kävimme myös nauttimassa annokset riisipuuroa. Päivä sujahti nopsaan.

Ja vielä ennen joulua kävimme Kaapelin joulu-tapahtumassa, jossa oli PALJON koruja eri muodoissaan. Avokille ostin takorautaisen kirvesriipuksen, äidille kuivattuja mustia torvisieniä ja mökille kynttilän. Paikassa oli leppoisa tunnelma ja alkuiltapäivä sujahti nopsaan. Lähdin ennen neljää pois, sillä ilta meni äidin vieraana Riihimäellä <3 Piipahdin vielä seuraavana päivänä ystäväni kanssa kiertelemässä tapahtumassa. Todettava on, että kyllä ihmiset osaavat tehdä todella upeita käsitöitä, nämä kaikki tapahtumat osoittivat sen taas. Ja mikä minua myös ilahduttaa kaikissa tapahtumissa sain kosketella esillä olevia tuotteita ja monesti standilla oleva henkilö innostui näyttämään asioita kädestä pitäen. Myös Silmukkasiskojen ahkeruus kertoa mitä kaikkea on, on liikuttavaa ja kiitettävää. Teille rakkaille iso sydän ja kiitos!

Julkaistu

Syksyn neulomukset

Jatketaan käsityöteemalla, vaikka voisinkin hehkuttaa upeaa talvisäätä. Viime sunnuntaista lähtien ollaan kyllä saatu nauttia hienoista keleistä lumipyryineen, pakkasineen, talvikeleineen.

Tänävuonna olen neulonut hävyttömän vähän, ihan harmittaa. Talvella neuloin pelleriinin, joka on edelleen nappia vaille, punaisen tuubihuivin, sinisen solmumyssyn ja siinä ne sitten olikin. Alkusyksystä opettelin ystävän luona palmikkoa ja innostuinkin tekemään veljen tyttärelle tuubihuivin Lanka: Viking Eco-Alpaca (color429, puikot 5-6, käsinpesu) Neuloin vitosen puikoilla ja sadalla silmukalla helmineuletta paitsi palmikkojen välikerrokset oikeilla silmukoilla ja palmikot samoin. Samaisesta langasta syntyi vielä myssy. Käytin Novitan solmumyssyn ohjetta jättäen solmunauhan pois. Toivottavasti yhdistelmä toimii edes hiukan kymmenvuotiaalla.

Talvella aloitin neulomaan ystävälleni ambitus-kauluria ja sain sen vasta lokakuussa valmiiksi. Kaverini on kuitenkin ollut kauluriinsa todella tyytyväinen. Neuloin Baby Merino-langalla (100% villa, puikot 2,5-3,5, 40 astetta hienopesu) nelosen puikoilla.

Tän syksyn innostus oli neulevalokranssit. Tein niitä vuosi sitten lahjaksi neljä. Neuloin kesällä yhden uuden päällisen. Syksyllä rottinkikerhossa pääsin tunnustelemaan eri tekniikalla valmistettua kranssia, ihastuin ja vinkistä innostuneena tikutin kahdeksan päällistä. Aiemminhan tein päällisen neuloen tasona oikeilla silmukoilla. Nyt teinkin pyöröpuikoilla suljettua neulosta neuloen oikein. Neuloksesta tuli paljon tyylikkäämpi ja pääällisen ompelu putkeksi jäi kokonaan pois. Enemmän valoja ja muhkeampi päällinen. Tein kransseja 40 ja 80 valolla. Olen laittanut Facebookiin kuvia kransseista ja saanut positiivista palautetta. Lahjaksi niitä meni mm. parille asiakkaalle, ystävälle, ratsastuksen ohjaajalle, valokuvien kuvailijalle, yhteistyökumppanille ja oman mökkimme seinälle. Yksi jäi toistaseksi ilman omistajaa.

Otin tänne mökille mukaan langat tuubihuiviin ja ponchoon. En ole vielä neulonut kerrostakaan, mutta saatuani tämän postauksen julkaistua keitän teetä ja aloitan. Olen odottanut hetkeä milloin kuunnella kirjaa kaikessa rauhassa samalla neuloen, ja tänäiltana on se hetki, yes! Avokki nimittäin jo tuolla unituhisee <3

Julkaistu

Keramiikka- ja rottinkitöitä

Olen niin onnellinen valkoisesta ja talvisesta joulusta. Vielä viikko sitten en olisi uskonut, että toiveeni toteutuisi. Talvisäästä ollaan nautittu joka päivä reilun tunnin ulkoiluin. Eipä joulupäivänkään 13 asteen pakkanen saanut meitä jäämään mökin lämpöön. Mutta palataan myöhemmin joulutunnelmiin ja siirrytään nyt tämän postauksen otsikon mukaiseen aiheeseen, eli keramiikkaan ja rottinkiin.

Syyskuussa aloitin keramiikkaryhmässä, kymmenestä kerrasta ehdin kahdeksan kertaa paikalle. Käsissäni syntyi lähinnä lautasia ja kuppeja. Parista valmiista työstä tulee kuvat myöhemmin johonkin toiseen postaukseen. Ja eihän viimeisten parin kerran työt ehtineet raaka- ja lasituspolttoon, joten aiheeseen palataan myöhemmin uudelleen. Tässä kuitenkin lahjaksi menneitä töitä.

Tein toisella kerralla teemukin ja aluslautasen. Alunperin oli tarkoitus astioista tulla keramiikkatilaan tauoille teekuppi teehetkiin. Totesin kuitenkin, että haluan antaa kupin ja lautasen ystävälleni Marialle. Lasituksessa sinisyys jäi ilmeisesti vähän hailakaksi, mutta toivottavasti ei kuitenkaan ole liian hailakka/tylsä/aneeminen.

Tein sitten uuden teemukin ja aluslautasen teehetkiin keramiikkatilaan

Savesta työstetyt esineet pienenevät raaka- ja lasituspoltossa 10-15 % ja enhän minä sitä ole vielä oikein oppinut huomioimaan. Tein omaan käteeni lähes täydelliseltä tuntuneen tuikkukipon. Siinä ei ole sormen jälkiä eikä muitakaan epätasaisuuksia tai painalluksia, mutta tuikku ei mahdu suusta kupin pohjalle! Harmittaa, mutta tekemällä vain oppii. Nyt minun pitäisi keksiä tälle käyttöä. Ideoita?

Vietimme marraskuun lopussa pikkujoulua Silmukkasiskon Caron luona. Mietin mitä voisin hänelle viedä ”emännänlahjaksi” ja päädyin tähän vihreään kupposeen. Käden jälkeäni kohtaan olin ja olen erittäin kriittinen, joten mietin pitkään voinko antaa tätä lahjaksi vai en. Samaa olen miettinyt kaikkien muidenkin keramiikkatöideni kohdalla. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että käsityö saa ja pitääkin tuntua ja näyttää käsityöltä. Sen ei tarvitse olla tehtaan sileä ja kaikki muodot priimaa, mutta kun täydellisyyteen pyritään. Lopulta kuitenkin vihreä kuppi sai kodin Caron luota.

Näiden keltaisten pikkukuppien kohdalla mietin myös pitkään voinko antaa lahjaksi vai en. Toinen on aavistuksen isompi eikä tuikku mahdu kumpaankaan mikä oli alunperin tarkoitus. Tiesin kuitenkin, että ne lasitetaan keltaisella ja että kupit löytävät käsityötä arvostavalle Lauralle tiensä, ja niin kävi. Toivottavasti hän keksii kupeille käyttöä vaikkapa suola-astioina tms.

Rottinkikerho kokoontui varmastikin ainakin 15 kertaa syksyn aikana ja korejakin syntyi aika monta. Tässä nyt joululahjoiksi menneitä koreja. Laura löysi keramiikkakupit voirasiakorista 😀

Syksyn mittaan tein kaksi ns. viinipullokoria. Kori, jossa on vihreää aaltoilee vähän, koska helmasyntini punoa liian tiukkaan meinasi ottaa vallan eikä silloin pullo olisi mahtunut koriin. Taisteltuani itseni kanssa totesin, että se on minun taideteos viinipullokori. Kori on punottu 2 millin rottingilla. Valitettavasti värjätyt rottingit usein ovat katkeilevia ja vähän heikkolaatuisia. Käyttäisin värejä ehkä enemmänkin, jos värilliset olisivat kestävämpiä. Toinen pullokori on punottu 2.5 mm rottingilla eikä yläreunassa ole lettiä. Kori on huomattavasti suorempi.

Sydänkorit saivat ystäväpariskunta sekä sydämellinen ihana Silmukkasisko Jonnu. Kolmas sydän onkin esitelty jo aiemmin, joka meni myöskin ihanalle Silmukkasiskolle 60-vuotislahjaksi.

Iso ovaalikori meni yhdeksän vuotta minulla avustajana olleelle ja patonkikori ihanalle Marjalle. Koreihin mukaan vähän herkkuja, kuten sydänkoreihinkin.

Jatkan tammikuussa sekä keramiikkaryhmässä että rottinkikerhossa. Olen varannut kaksi sienikorin pohjaa, joten sienikorien kanssa menee varmastikin jokunen kerhokerta, sillä koreihin tulee kaksi väliseinää. Toinen kori menee äidille ja toinen hänen ystävälleen. Keramiikassa olen ajatellut tekeväni mm. tuikkukuppeja paremmalla menestyksellä mitä tänä syksynä :DD Lisäksi haluaisin kokeilla teepannun tekoa.

Julkaistu

Suklaafestarit

Viikko sitten Wanhassa satamassa vilskettä riitti kun suklaan ystävät kansoitti messualueen. Mekin suunnistimme festareille puoliltapäivin. Väkeä oli todella paljon. Standien lähelle oli välillä todella vaikeaa päästä ihmismeren keskellä. Tarjolla oli myös aika paljon maistiaisia, joten suklaaähky oli todellisuutta. Esillä/myynnissä oli paljon maitosuklaata. Molemmissa tastingeissakin todettiin, että suomalaiset rakastavat maitosuklaata, vaikka tummasuklaa on kerännyt viime vuosina paljon suosiota. Esillä oli myös paljon raakasuklaatuotteita, superfoodeja mitä esim. raakasuklaan valmistukseen voidaan käyttää. Onneksi myös tummia suklaaherkkuja löytyi. Avokille ostin pakurilla maustettua kahvia ja meille yhteiseen herkkuhetkeen suklaakonvehteja joidenka sisällä punaviiniä. Törmäsimmepä muistaakseni ranskalaiseen vuohenjuustosuklaaseenkin. Siitä ei kuitenkaan ollut maistiaista, en uskaltanut ostaa. Jäi kyllä vähän kaivelemaan :DD Maistoimme erittäin makeaa suklaata, jossa oli valkoista teetä. Joskus aiemmin olen syönyt suklaata, jossa vihreää teetä. Molemmat ihan liian makeita.

Olimme kahdessa tastingissa. Ensiksi nautiskelimme suklaasta PetriS Chocolate Roomin tastingissa.

Ennen kuin pääsimme maistelemaan suklaalautasen antimia saimme tutustua kaakaopuun hedelmään kokonaisena ja halkaistuna.

Maistelu aloitettiin suklaan valmistuksen raaka-aineista kaakaovoista ja kaakaomassasta. Voihan ei maistu millekään. Suklaan maku tulee aina kaakaomassasta. Valkosuklaassa tuota massaa ei ole lainkaan. Se valmistetaan kaakaovoista, maidosta ja sokerista. Lisäksi mukana on vanilijaa ja lesetiiniä. Valkosuklaasta siirryttiin maitosuklaaseen, jossa mukana on jo kaakaomassaakin. Tummassa suklaassa ei ole maitoa. Tumma suklaa ei ole tummaa, jos siinä on maitoa. Aina ensiksi maisteltiin pikkunappeja jotka olivat jonkin kaakaon muotoja ja sen jälkeen siitä valmistettu praliini. Herkullisia olivat kaikki. Sitä enemmän pidin mitä tummemmaksi suklaa muuttui ja vähäsokerisemmaksi.

Olimme myös Fatzerin tastingissa. Tuossa vaiheessa suklaaähky oli jo lähellä :DD
Tastingissa maistoimme valkosuklaata, uutuuksia maissitummasuklaata, kaardemumma-kahvitummasuklaata, Fazerin sinistä ja maustamatonta tummaasuklaata. Viinit tulivat Jenkeistä, Chilestä ja olikohan jälkkäriviini Nirvana Euroopasta? Mikään viini-suklaayhdistelmä ei ollut täydellinen. Joko oli niin, että viini maistui hyvältä ilman suklaata tai päinvastoin. Ja pakko todeta, ei se Fazer vaan ole paras suklaan valmistaja! Monesta suklaasta tuli olo, että laadukkaampana se olisi voinut toimiakin viinin kanssa yhteen. Kyllähän Fazerin suklaita syö ja vetää suklaaöverit, mutta ei maku ole hienostunut eikä sellainen, että nautin pari palaa ja olen tyytyväinen. Sitä sitten vetää ihan liikaa, koukuttuu sokerin ja rasvan yhdistelmään. Toki tuossa vaiheessa päivää suklaa alkoi tökkimään jo muutenkin, joten lähdimme pois. Kävelimme keskustaan raittiista ilmasta nauttien. Kävimme syömässä ja kyllä suolainen ruoka teki hyvää. Jaksoi jatkaa matkaansa katsomaan Viimeinen vuoro-teatteriesitystä, josta postaus viime sunnuntailta.

Julkaistu

Syksyinen luonto syyskuussa

Ei, en ole mennyt sekaisin. Tiedän, että on marraskuu, on märkää, pimeää ja valitettavasti myös melatoniinivaje on iskenyt kyntensä minuun. Onneksi apu on lähellä – purkista iltaisin tabletti, niin kyllä pärjään. Mutta minun on ihan pakko palata syyskuiseen mökkiviikonloppuun kuvien kera, sillä se oli yksi rentouttavimmista ja sisintäni koskettavimmista pidennetyistä mökkiviikonlopuista. Matkasimme äidin kanssa mökille keskiviikkoaamuna. Teimme olomme mukavaksi ja aloitimme puuhastelun. Äiti toi ison pussillisen omenoita, joista keittelimme omenahilloa. Ruuaksi valmistimme katkarapusalaattia ja kampelaa.Innostuttiinpa menemään viilenevään ja pimentyvään iltaan nuotiolle istuskelemaan syksyn tuoksut sieraimissamme.

Seuraavana päivänä lähdimme kera koirien metsäretkelle. Kuljimme metsäautoteitä pitkin luonnon hiljaisuudesta nauttien. Vaikka näytti ettei puolukat olleet vielä kypsiä, ne oli poimittu, ryteikössä tarvottuamme löysimme sieltä täältä puolukoita poimittavaksi.
Sienisaalis oli parempi. Ja voi äidin riemua nähdessään sieniä. Valitettavan usein sienet kukoistivat isojen ojien takana tai ojissa minne äidin oli huonolla selällä mahdoton mennä. Karvarouskuja löytyi kuitenkin helposti niin paljon, että saatiin sienisalaatti.

Metsäretkellä sujahti aikaa pitkälle kolmatta tuntia ja molemmat olimme onnellisia. Varmasti myös rakkaat koirat nauttivat olostaan. Ennen ruokaa sienet palasiksi ja vähäiset puolukat peratuiksi. Aterioimme ulkona, koska oli ihanan lämmin alkuilta. Aterian loputtua äiti napsasi Otosta aikas upean kuvan :DD Ja meidän viedessä astioita sisälle Otto teki jotain hyvin kiellettyä, mutta äiti sattui näkemään ikkunasta. Koira seisoi pöydällä nuuskimassa pöydän pintaa. Heti kun mökin ovi aukesi poika hyppäsi alas ja oli sen näköinen, että taatusti tiesi tehneensä sellaista mikä ei ole luvallista. Olin aika pöyristynyt, vaikka toisaalta tilanne myös vähän huvitti. Ilta jatkui pihalla istuskellen, tosin ilman nuotiota, joten viileys ajoi sisälle tietokoneelta valokuvia katselemaan.

Perjantaiaamuna saimme rakkaan avokinkin mökkiviikonloppua viettämään. Hän toi tullessaan lisää ruokaa. Aloitin päivän leipomalla omenapiirakan ja maustamalla ahvenet savustusta varten. Äiti teki sienisalaatin avokin leikatessa nurmikon. Aterioimme jälleen ulkona ja fiilistelimme hyvää säätä. Minäkin uskaltauduin maistamaan sienisalaattia ja uskokaa tai älkää HALUSIN LISÄÄ!!! Päivän mittaan teimme pihassa syystöitä nauttien syksystä ja sen rauhasta. Illalla herkuteltuamme omenapiirakalla teen ja kahvin keraistuimme taasen nuotion lämmössä jutellen toistemme seurasta nauttien. Oli hyvä lämmin mieli rakkaiden seurassa.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme koko porukan voimin metsäretkelle. Koirat saivat jolkotella vapaana. Harmaakuono kantoi keppiä koko ajan.Kuljeskelimme pitkin metsäautoteitä. Äidin selkä oli kovin kipeä, joten ryteiköt jätettiin väliin. Sää oli upeaakin upeampi; aurinko paistoi ja oli lämmin.

Nautimme luonnosta kolmisen tuntia retkeillen. Pysähdyimme kannon päälle istuskelemaan ja nautiskelemaan janojuomaa. Avokki ja äiti innostui keräämään kuivia risuja pusseihin, jotka olivat jääneet tyhjiksi. Sienet oli ojien pohjilla, joten niihin ei päästy käsiksi, mutta olipahan rakkailla höpsököilläni kuitenkin saaliina risuja mökin pihaan päästyämme.Eipä muuta kuin notski tulille ja makkaraa paistaen. Aikaa vietimme ulkona koirien touhuilua seuraillen. Saimme ystäväni koiran Aidan hoitoon, joten koiravilskettä riitti Aidan ja Oton painiessa. Grillasimme pihvit, joidenka kanssa äidin tekemiä herkullisia kaalikääryleitä, eilistä sienisalaattia ja vihersalaatti. Aterioidessa ilma viileni huomattavasti, joten ennen saunaa viettelimme aikaa sisällä. Sunnuntaina syksyisiä pihahommia, linssikeiton syönti lammen rannalla, mökin siivousta jne.

Oli ihan huippuihana mökkiviikonloppu rakkaiden keskellä! Ja siksipä tähän oli vielä palattava, vaikka aikaa on vierähtänyt syyskuun puolesta jo pari kuukautta.