Julkaistu

Huovutusjatkokurssi 20.-24.11.2017 – Ura käsillä -Hanke

Marraskuussa osallistuin Ura käsillä -hankkeen huovutuksen jatkokurssille, jonka ohjasi meille Ritva, ihana pajaohjaajamme <3 Kurssi oli viisipäiväinen ja aloitimme tasohuovutuksella. Minä taas ryhdyin isoon urakkaan; huovuttamaan 120 cm pöytään sopivaa kaitaliinaa. Ensiksi suunnittelin millaisen kaitaliinan haluaisin: Pohja petrooli, reunat ruskeaa ja keskelle turkoosi aaltokuvio. Villojen asettelun jälkeen aloitin huovuttamisen käyttäen apuna ohutta verhokangasta. Työssä käytettiin marseille-saippuaa, joka on hiukan käsiystävällisempää kuin mäntysuopa, eikä se jätä työhön voimakasta tuoksua.

Pyörittelyä/huovuttamista riitti koko ensinmmäiseksi kurssipäiväksi 🙂 Välillä sain mukaan hetkeksi apukäsiäkin 🙂

Huovuttamisen aikana on huolehdittava, että saippuaa on riittävästi, ja että vesi on lämmintä. Vesi jäähtyy kurssipaikalla nopeasti ja viileä ylimääräinen vesi on välillä sienellä paineltava pois.

Seuraavana aamuna jatkoin huovuttamista rullaillen. Eli, rullasinkastellun ja saippuoidun liinan rullalle ja rullauspainalluksin painelin ja pyörittelin rullalla olevaa liinaa. Rullailu tehtiin joka suunnasta päin. Liinan alapäästä aloittaen, liinan sivusta aloittaen, liinan yläpäästä aloittaen… On työvaihe, jossa tulee lämmin 😀 Riittävästi rullailtuani työ jätettiin kuivumaan ja iltapäivän harjoittelin uutta huovutustekniikkaa nunohuovutusta. Silkille kuvion huovuttamista. Harjoitellessani tekniikkaa samalla suunnittelin millaisen huivin haluan tehdä. Halusin koivun lehtiä. Minulle leikattiin sapluunavaihtoehtoja. Sainhieman eri kokoisia ja erilaisia lehtimuotoja mistä valita. Useimmiten Nuno-huovutuksessa käytetään merinovillaa, mutta minua eivät värivaihtoehdot sytyttäneet, joten päädyin perinteiseen villaan.

Keskiviikkona avustajani oli paikalla, joten keskityimme kaitaliinan viimeistelyyn. Liinan reunojen leikkaamisen jätin suosiolla avustajan tehtäväksi. En halunnut pilata työtä leikkaamalla vinoon. Joskus on niitä hetkiä milloin näköaistista on vaan apua ja kun sitä apua on tarjolla, niin sen otan kyllä vastaan saadakseni hyvän lopputuloksen.

Valitettavasti taidoiltani en ole niin hyvä, että kaitaliinasta olisi tullut tasalaatuinen paksuudeltaan, joten töitä riitti viimeistelyssä neulahuovuttamalla moneksi toviksi. Avustaja kävi värien vaihtokohdat läpi kurssin jälkeen minun jatkaessa hommaa vielä joululomallakin. Kuva neulahuovutustilanteesta on kuitenkin kurssipaikalta.

Kaitaliinaa olen suunnitellut mökille ruokapöydällemme. Vien sen sinne pääsiäislomalla ja toivon kovasti liinan sopivan pöydälle. Muutoin se lähtee myyntiin ja siinä onkin miettimistä mikä hinta.

Keskiviikkona iltapäivästä oli museokäynti. Siihen en kuitenkaan valitettavasti voinut osallistua, koska oli pakollisia asioita avustajan kanssa hoidettavana. Kurssi osaltani jatkui torstaiaamuna milloin aloitin nunohuovutuksella huovuttamisen silkkihuiviin. Taaskin päädyin leveähköön huiviin, joten huovutusurakka oli melkoinen. Jokainen lehti huovutettiin yksitellen. Villa piti saada huovuttumaan silkkiin siten, että villa tuntui myös työn nurjalla puolella. Jotta huivista ei tule liian painava eikä tönkkö, tarkoituksena on huovuttaa kuvio mahdollisimman ohuesti silkkiin. Kurssin aikana ehdin kuin ehdinkin huovuttamaan kaikki lehdet paikoilleen. Huivi jäi pajaohjaajalle ommeltavaksi. Sen reunat ommellaan, jotta silkki ei pääse purkautumaan.

Ennen joulua ostin merinovillaa sekä mustaa silkkiä ajatuksenani, että joululomalla harjoittelisin lisää nunohuovutusta, mutta mökillä olikin tilaongelma enkä saanut kuin kerran levittäydyttyä ruokapöytänme ääreen huovuttelemaan. Tarkoitus on ollut jatkaa kotona, mutta käsitöiden tekeminen on ollut nyt alkuvuodesta pahasti lamaantuneena. Toivottavasti tämä vaihe menisi pian ohi. Ainakin alkavalla viikolla pääsen taasen oppimaan uutta makrame-solmeilukurssille. Käsityökursseja onkin nyt useampi tulossa ennen pääsiäistä ja sen jälkeen. Huovutuskurssi on huhtikuussa vuorossa.

Julkaistu

Ura käsillä – Nahkatöiden jatkokurssi lokakuussa 2017

Lokakuun kahtena viimeisenä viikonloppuna vietin lauantait ja sunnuntait nahkatöiden jatkokurssilla, jota olin odottanut innolla. Meillä olikin oikein onnistunut kurssi hiukan tiivistetyllä ohjelmalla. Etukäteen kurssilaiset saimme kertoa millaista työtä haluamme tehdä. Itse visioin kännykkäpussukasta, jossa tassukuvio.

Ensiksi suunnittelin minkä kokoisen pussukan haluan ja mihin kohden tassukuvio tulee. Silloin vasta aloittanut uusi avustajani pääsi tositoimeen; leikkaamaan kaavoja toiveideni mukaan. Valituksi lopulta tuli kuvan oikeanssa alalaidassa malline.Avustajani myös piirsi tassukuvion sapluunaa varten. Mallailimme kolmea vai neljääkin eri kokoista tassukuviota, josta valittiin toiseksi suurin. Ohut paperisapluuna on hankala tunnusteltava, joten sapluuna tehtiin paksulle konepahville.

Valitusta nahasta leikattiin mahdollisimman pieni pala, jolla harjoittelin nahkaan tassukuvion tekemistä. Antura ja varpaat tehtiin siten, että vuorinahka näkyy niistä. Kokeilin leikkaamista niin kirurginveitsellä kuin mattoveitselläkin. Kirurginveitsellä sujui paremmin.

Nahka on kallis materiaali, joten pyrkimys on käyttää sitä mahdollisimman säästeliäästi. Siksipä sen leikkaaminen sokkona on aina vähän jännittävää, vaikka käytettävissä olisikin hyvä malline. Yleensä joudun pyytämään näkevää tekemään viimeistelyn, mutta enemmän tehdessä itsekin varmasti harjaannun.

Kun vuorinahka oli leikattu se liimattiin päälinahan alle. Reikähaarukoilla tehtiin viiltomaiset rei’ät. Ompelu kolminkertaisella pistoilla vahalangalla. Harjoitusversiosta tuli pieni korttikotelo.Harjoitustyön valmistuttua siirryin tekemään pussukkaa. Leikkasimme sapluunan mukaan ruskean ja mustan nahkapalan. Ruskeaan koversin tassukuvion sapluunan avulla. Alalukko-osa kiinnitettiin vielä ennen pääli- ja vuorinahan yhteen liimaamista. Liimaus tehtiin jättäen läppäosa liimamatta, jotta magneettilukon yläosa saatiin paikoilleen. Liimauksessa käytin apua, koska tärkeää oli miten liima nahalle levittyy.Lukon paikkaan vaikutti miten läppä taittuu pussukassaja miten alas sen halusin tulevan.Lukko ei asettunut kerralla sopivaan kohtaan, jouduin hiukan naskalilla, jossa leikkaava terä suurentamaan toista lukon väkäsen reikää.Lukon kiinnityksessä oli tärkeää, että sen väkäset sain taivuteltua siten etteivät paina nahkaan ikävästi.

Pussukkaan tein ompelua varten viiltomaiset rei’ät apunani käyttäen yhde, kolmen ja neljän piikin reikähaarukoita. Pääsin paukuttamaan vasaralla oikein kunnolla enkä onnistunut lyömään sormillenikaan kuin pikkasen vaan.

Viillot tulivat tiheään, joten niitä sai hyvän tovin paukutella. Kovaäänisen työskentelyn jälkeen alkoi ompelu vahalangalla. Pussukan nahka on verhoilunahkaa, pehmeää ja ohuehkoa. Viillot ”sulkeutuivat” helposti tuntumasta sormin. Ompeluun menikin hyvä tovi, sillä pistot tein kolminkertaisina.Lopuksi ompeluksen päättely siten, että langan pää pujotettiin ompeleiden läpi ja vetäen pää pussukan sisään. Sisäänvientikohtaan liimatuki. Liima laitettiin langan kohtaan, joka jäi piloon sisäosaan.

Pussukka valmiina

Minulle tehtiin pahvisen sapluunan lisäksi ohuesta muovista oleva sapluuna reikineen. Ajatus on tehdä pussukoita myös kotioloissa. Nyt kun on hyvä tila käsityöpuuhastelullekin. Lisäksi avustaja luonnosteli koirapiirroksia joista voisi kehitellä pussukoihin kuvioita.

Ura käsillä -hankkeen kurssit jatkuvat pitkälle kevääseen. Pääsin mukaan nahkatöiden jatkokurssille, joka on todella hienoa, sillä varmuutta työskentelyyn tarvitaan lisää. Minulla on tällä hetkellä valmiina kaikki muut tarvikkeet paitsi vahalanka, joten nyt vain sitä hurahdusta odotellessa. Nyt ajatukset ovat olleet enemmän puhdistuskuurissa, jolla olen sekä vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalvelumatkoissa ja niiden tulevaisuuden näkymissä. Ja tiedän tämän kässävimman hiljaisuuden menevän pian ohi, joten luottavaisin mielin kohden nahkatyöhaasteita.

Julkaistu

Uuden vuoden kynnyksellä

On aika pistää mennyt vuosi pakettiin ja kurkistaa hiukan myös tulevaan.

Alkuvuosi oli kiireinen, sillä hieronta-asiakkaita oli paljon. Osallistuin kuudelle Ura käsillä -hankkeen käsityökurssille. Lisäksi pääsin kokemaan monta ihanaa luontoretkeä: Kökarin viikonloppu, retket Vanhankaupunginlahdelle, pöllö- ja kehrääjäretket jne <3 Mökillä ollessamme aina sään salliessa lintuäänitteitä ottamaan. Kevät eikä kesäkään kovin lämmin ollut ja vesisateita riitti kyllästymiseen asti. Oman aikansa vei äänitysten läpikäyminen ja tallenteiden editointi. Blogiin kuvien lisääminen ei onnistunut kevään jälkeen lain, pistenäyttö hajosi, läppäri osoitti myös olevansa elämänsä loppusuoralla. Maaliskuussa silloinen avustajani irtisanoutui eikä seuraajansa kanssa sujunut toivotulla tavalla, joten elokuussa aloitimme uuden etsimisen. Nyt lokakuun puolesta meillä on ollut avustaja ja toivottavasti työsuhde jatkuu mahdollisimman pitkään. Kesäloman vietimme mökillä käytännösssä kokonaan. Yhtenä päivänä vietin päivän Tallinnassa Silmukkasiskojen kanssa ja toisen päivän ystävän luona. Eikä toki sovi unohtaa ystävän nelikymppisiä ja veljen perheesssä olleita rippijuhlia. Mökille saimme virailulle ystäväpariskunnan, erään ystävämme sekä äitini, joten ei elämä ihan epäsosiaaliseksi mennyt. Ehkäpä kuitenkin teki hyvää elokuussa palata kaupunkiin ja aloittaa arkinen aherrus. Syksystä ei niin kiireistä tullutkaan. Ei luontoretkiä eikä käsityökurssejakaan kuin kolme. Myös hierontapuolella oli varsin hiljaista. Onneksi kuitenkin käsityömyyjäisiä oli etenkin loppuvuodesta mukavasti. Syksyn ja ehkäpä koko vuodenkin isoimpiin asioihin kuuluu yritykseni toimialan laajentaminen kattamaan myös käsityötoiinnan. Alkusyksystä päätimme myös kuntosalihuoneesta tehdä käsityöhuoneen. Projekti edistyi hitaanlaisesti, mutta nyt siellä on ihana uusi lipasto, pöytä, verhot jne. Vielä on keksittävä paikka penkkipunnerruspenkille ja millainen matto lattialle. Ekat kynttilät kuitenkin huoneessa on jo pyöritelty. Syyskuussa vietimme reilun viikon Kuusamossa avokkini kotimaisemissa. Sää oli sateeen tuhnuinen, mutta päivittäin ulkoilimme ainakin jonkin verran. Pääsin kuulemaan punatulkkuja ja tilhejä, jotka aterioivat pihlajanmarjoilla. Kuulinpa loppuviikosta vielä poron rykimä-äänenkin. Tuolla viikolla Radio Suomen Luonto-Suomen Äänien illassa minua haastateltiin ja kuunneltiin sammakko-tallenne, jonka äänitin viime keväänä mökkimme lammen rannassa. . Edelleen olen käynyt niin rottinkikerhossa kuin keramiikassakin. Nyt syksyllä olen rottingissa tehnyt ystävän koiralle nukkumakoria. Valitettavan monta kertaa olen ollut kerhoon estynyt, joten kori on edelleen kesken. Keramiikassakaan en syksyllä kovin paljoa saanut aikaiseksi. Vuoden isoihin asioihin kuitenkin kuuluu marraskuussa ollut Luonnosta-näyttelymme, jossa minulta olivat mukana teokset Metsänrumpu ja Tuhina. 🙂 Kuluneen vuoden aikana olen kirjoitellut tänne blogiin valitettavan vähän. Kuvien lisäämiseen liittyvät ongelmat varmasti vaikutti osaltaan asiaan. Nyt uuden koneen, päivitetyn ruudunluvun ja pistenäytön myötä pitäisi homman toimia entiseen malliin, joten uskoakseni blogi voi hyvin ja hengittää tasaiseen myös ensi vuonna. Sen mitä kaikkea vuosi 2018 tuokaan tullessaan aika näyttää. Ehdottomasti suurin huoli tällä hetkellä on miten vammaisten kuljetuspalvelun käy, vaikeutuuko liikkumisemme kuinka pahasti. Vantaalla 17.1. on kuulemistilaisuus sen hetkisestä hankintatilanteesta. Työkirjaan on raksit laitettu, joten paikalle mennään. Samaisella viikolla aloitan CellRESET -ohjelman mukaisen puhdistautumiskuurin, joka perustuu puhtaaseen laadukkaaseen ruokaan. Tukena on FitLinen ravintolisät. Kirjoittelinkin marraskuussa, että lähdin kokeilemaan kohentuisiko oloni ravintolisien avulla ja apu on ollut suuri. Olemme olleet perinteisesti mökillä joulusta lähtien. Kelit ovat olleet tutun surkeat liukkauksineen ja möykkelikköineen. Olemmekin kuunnelleet paljon luonto-ohjelmia ja minun hinku luontoretkille on aivan valtaisa. Toivon kovasti, että alkavana vuonna saisin paljon uusia luontokokemuksia ja upeita äänitteitä. Yritän parhaani mukaan itse vaikuttaa siihen, että löydän retkikavereita. Välillä minusta vaan tuntuu, että olen huhuiluineni vaan rasittava, mutta… silti hingun luontoon liikkumaan ja nauttimaan. Helmikuiselle tikkaretkelle olemme ystäväni kanssa ilmottautuneetkin jo. Nyt kun kranssisesonki on ohitse on aika alkuvuodesta aloitella nahkatöiden tekemistä ja tuotteen kehittämistä. Sama tilanne on oikeastaan myös huovutuksen puolella. Mehiläiskynttilät ovat lähes lopussa, joten niidenkin pyörittelyä on luvassa hieronta-asiakkaiden lisäksi. Nyt vielä kuitenkin rennosti, sillä saamme vieraita luoksemme vuotta vaihtamaan. Sinulle oikein ihanaa vuoden vaihteen juhlaa sekä toiveidesi mukaista uutta vuottta 🙂

Julkaistu

Myyntitapahtumia

Tämän syyskauden myyjäisistä ovat kahdet jo takanapäin. Lokakuun 14. olin maalipalloaikaisen ystäväni kanssa Energia-Areenalla Vantaan Hyvinvointi-messuilla mukana. Meillä oli yhteinen myyntipaikka. Kauppa kävi kohtuullisesti ja saimme hyvää myyntikokemusta vähän isommassa tapahtumassa.

Neljää viikkoa myöhemmin Vantaan Näkövammaiset ry järjesti käsityömyyjäiset Korsossa Ruusupaviliongissa. Sää oli erittäin huono, vettä satoi kaatamalla. Asiakkaita kävi paikan päällä todella vähän.

Myyjäissuman aloittaa ensi tiistaina Ura käsillä-hankkeen joulumyyjäiset Itäkeskuksessa Stoan tiloissa. Tapahtuma on 12-19, joten työssä käyvätkin ehtivät hyvin paikalle työpäivänsä jälkeen. Tapahtumassa on yli kahdenkymmenen näkövammaisen käsityöläisen tuotteita myynnissä. Ura käsillä -hankkeen kursseilla käynteet saimme lähettää tuote-esittelyt valokuvineen, joista raati valitsi mitkä tuotteet myyjäisiin otetaan. Minulta siellä on mehiläisvahakynttilöitä, neulevalokransseja sekä keraamisia riipuksia. Tapahtuma on avoin kaikille. Tapahtumassa on myös työnäytöksiä. Itse esittelen miten mehiläisvahakynttilöitä valmistetaan. Stoan osoite on Turunlinnantie 1.

Korson joulu -tapahtuma on puolestaan Korson kirkon edustalla lauantaina 2.12. klo 12-16. Klo 15 lähtee joulupukkikulkue liikkeelle. Tapahtuman järjestää Korso-Seura ja tapahtumassa myymässä ovat tuotteitaan korsolaiset käsityöntekijät. Myyntipöydältäni löytyy edellämainittujen lisäksi keramiikkaa, huopatöitä, koruja, rottinkikoreja.

Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset järjestävät Palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä perinteisen Joulukarnevaalit-tapahtuman, jossa on näkövammaiset käsityöläiset myymässä tuotteitaan. Tänävuonna tapahtuma on aiemmasta poiketen iltapäivästä klo 14-18, joten työssä käyvilläkin on mahdollisuus piipahtaa tapahtumassa. Joulukarnevaalit ovat torstaina 7.12. ja Iiriksen osoite on Marjaniementie 74. Tapahtuma on liikuntasalissa infopisteen läheisyydessä sisääntulokerroksessa.

Iloveparty järjestää I love christmas-joulumyyjäiset Puistokulmassa Hiekkaharjussa, Talkootie 4 lauantaina 9.12. 10-16. Oli hyvä tuuri, sillä löysin Fasebook-ryhmästä Naisyrittäjät ilmoituksen, jossa haettiin tapahtumaan yrityksiä myymään tuotteitaan. Hetken ujostelin ja rohkaistuin laittamaan viestiä ja ilmottautumaan mukaan. Hienoa päästä myös uusiin ympyröihin mukaan. Mistä sitä koskaan tietää mihin se johtaa 🙂

Että eipä siis muuta kuin tervetuloa tapahtumiin nauttimaan joulutunnelmasta ja tekemään ihania löytöjä itsellesi tai pukin kontiin.
Ja tulehan moikkaamaan. Löydät minut myyntipöydän takaa 🙂

Julkaistu

Viides päivä illassa

Oikeastaan olisin halunnut postata joko nahkatyön jatkokurssista tai Luonnosta -keramiikkanäyttelymme avajaisista, mutta tämä on se ilta taas milloin kuvien lisääminen ei onnistu.

FitLinen Optimaalisetti, jogurtti ja aminohapot hain perjantaina postista. Heti illalla laitoin jogurtin tekeytymään ja lauantaiaamuna aloitin Optimaalisetin ja aminohappojen käytön. Viikolla kurssipäivinä olin kovin väsynyt. Jo viikonloppuna tunsin miten olo oli virkeämpi ja parempi. Olen aloittanut jauheiden käytön pienillä annoksilla ohjeiden mukaan ja silti muutos on hämmästyttävä.

Tämä viikko menee huovutuskurssin merkeissä. Olen ollut paljon virkeämpi kurssipäivien jälkeen mitä viime viikolla. Aineenvaihdunnassa selvästi tapahtuu, sillä vessassa saa käydä usein. Yölläkin parikin kertaa. Olen koettanut huolehtia siitä, että juon riittävästi. Näin liikkeelle lähtevät kuonat pääsevät pois elimistöstäni. Varmastikin vessassa ravaaminen tasottuu ajan oloon.

En tiedä liittyykö vai ei, mutta kuivasilmäisyysoireet ovat lähes kadonneet. Kertaakaan minua ei ole närästänyt näiden viiden päivän aikana. Uni on levollisempaa, vaikka heräänkin pissalle välillä. Aamuisin ei ole kovin vaikeaa kömpiä ylös 6.30. Ehkä jopa mielikin on parempi.

Myönnän, olen ihmeissäni, hämilläni, mutta iloinen. Tänään mietinkin, että ajan oloon saan kenties myös liikunnallisemman elämän takaisin. Ja ehkä vasta ajan oloon ymmärrän miten väsynyt ja epämääräisiä oireita täynnänsä päiväni ovat olleet. Voisiko tämä todella kohentaa elämän laatua, käynnistää aineenvaihdunnan, tasapainottaa hormoonitoimintaa, piristää ja aikanaan kenties vielä hoikentaakin. En toki tarkoita, että laihtuisin ravintolisillä pelkästään. Kyllä se tarkoittaa myös terveellistä, ravitsevaa ruokaa ja liikunnan lisäämistä. Energian lisääntyessä, lisääntynee liikkumishinkukin.

Onneksi minulla on ollut käsityöt, jotka ovat täyttäneet päiviäni. Ei kovin fyysistä, mutta mielekästä tekemistä ja uuden oppimista. Siksi en ehkä ole ymmärtänyt väsymykseni määrää. Vaikka takana on vain muutama päivä mietin jo miten se olo mikä minulla on ollut ei ole normaalia, ei alkuunkaan. En yritä tässä väittää, että olisin kokenut ihmepiristymisen, ettei minua enään väsytä, mutta koen muutoksen alkaneen.

Onneksi sain kutsun FitLine-kotikutsuille, onneksi ilta sopi minulle ja ennen kaikkea onneksi menin paikalle ja uskalsin lähteä kokeilemaan. Ja nyt haluan katsoa mitä tällä tiellä on minulle tarjota. Alku vaikuttaa lupaavalta.

Nyt kuitenkin on aika painua peiton alle, sillä huomenna huovutuskurssilla aloitan huivia mihin huovutan lehtikuviota. Alkuviikosta olen huovuttanut kaitaliinan.

Julkaistu

Toukokuun Ura käsillä -hankkeen kursseilla valmistuneita töitä

Toukokuussa osallistuin kolmelle ja huhtikuun lopulla yhdelle Ura käsillä -hankkeen kurssille. Kuvien lisäämisongelmien vuoksi en kirjoita jokaisesta kurssista yksityiskohtaista postausta kuten talven kursseilta tein. Haluan kuitenkin esitellä kursseilla valmistuneet työt.

Huovutuksen jatkokurssi oli nelipäiväinen. Huovutin yhden ison ja kaksi pienempää kassia. Aloitin isoimmasta (petrooli) kassista jatkaen välitaskulliseen )(kanervan violetti harmaalla linnulla) oleva pikkulaukkuun. Kolmas (ruskea turkoosilla ja limen vihreällä linnulla) on ilman välitaskua. Tarkoitus oli tehdä viimeinen laukku mahdollisimman itsenäisesti ilman ohjeistusta. Laukku onnistui hyvin.Huovutuskurssin jälkeen tein villatilauksen ja kesällä huovuttelin harjoitustöinä pannulapun sekä pienen pussukan. Kun käsityöhuone on valmis, pääsen varmastikin huovuttelemaankin. Ja parin viikon päästä menen taasen huovutuskurssille lisäoppia saamaan.

Varjostin-kurssilla tein rottinkisen varjostimen sekä paperinarusta solmitun. Kehikkona käytimme Dikeristä ostetuja hedelmäkoreja mihin on porattu johdon mentävä reikä. Rottinkinen varjostin valmistui nopeasti, mutta silmusolmuin solmittu paperinaruvarjostin vei enemmän aikaa. Kunkin ruoteen väliin kolme n. 15 centin silmusolmunauhaa, yhteensä 48 solmittua nauhaa. Varjostin taitaa olla hiukan erikoinen, mutta jotenkin minua kiehtova.Lokakuussa pidetylle varjostin-kurssille en valitettavasti päässyt. Kurssilla valmistettiin varjostin kokonaan rottingista.

Minikangaspuukurssi vaihtui ryijyn tekoon. Ryijy valmistui nopeaan. Käytimme kumista liukuesteverkkoa mihin ryijysolmuja teimme. Hauskaa puuhaa, mutta ei ole kurssin jälkeen tullut tehdyksi.Kurssilla kokeilimme myös kehyskudontaa. Tein pyöreällä kehyksellä ja ohuella villalangalla. Oli kiva kokeilla, mutta siihen se on sitten jäänyt

Kuinka moni tietää mikä on viska?Kurssilla teimme viskoja passinakuidusta sekä riisioljesta. Viskaa voi käyttää esim. parvekekaluston lakasemiseen, lumien lakasuun lahkeista. Sopiipa viska myös koristeeksi seinälle. Kurssilla tein reilut 20 viskaa jälkimmäisenä päivänä jo vauhtiani aikalailla himmaillen.

Lokakuussa kahtena viikonloppuna olin nahkatöiden jatkokurssilla. Ensi viikolla vuorossa on makrame-solmeilut ja 20. päivä alkaa huovutuksen jatko. Jospa tämä kuvien lisäämisongelma olisi nyt poistunut ja jatkossa lisäämiset onnistuisi, saatte taasen tarkempia kurssikuulumisia luettavaksenne. Ura käsillä -hanke on kyllä todella tarpeen ja loistojuttu.

Julkaistu

Kuntosalista käsityöhuone

Kun yhdeksän vuotta sitten muutimme tähän nykyiseen asuntoon yksi huoneista laitettiin kuntosaliksi. Alkuun siellä hikoiltiinkin ahkerasti, mutta viime vuosina huone alkoi muuttumaan varastoksi. Sinne oli hyvä tunkea kaikki ylimääräinen odottamaan aikaa parempaa samalla kuntosaliharjoittelun hiipuessa ja käsityövimman kasvaessa. Hiljalleen mieleen hiipi ajatus muuttaa kuntosalina oleva huone kädentaitotilaksi. Asiaa on mutusteltu pitkään, valehtelematta vuoden päivät. Pohdittu, mitä jos treenikärpänen purasee pahemman kerran… Sivumennen sanottuna sais kyllä purrakin, mutta käsityöhuoneesta riemuitsen.

Alkusyksystä teimme lopulta päätöksen muuttaa huoneen käyttötarkoitusta. Olemme hiljalleen pakanneet kuntoiluvälineet varastoon. Työhuoneen varastossa ovat helposti saatavissa kuntopyörä, kahvakuula, tasapainolauta, jumppakepit, tanko jne. Kahvakuulailemaanhan mahtuu vaikkapa olohuoneen lattialla. Kodinhoitohuoneen varastoon on pakattu käsipainot sekä tankoon laitettavat painot. Jos kyykkäys- maastaveto tai penkkipunnerrusvimma iskee joudutaan asioita miettimään jälleen uudestaan. Käsityöhuoneeseen jää ylätalja, koska se ei kertakaikkiaan mahdu mihinkään varastoon, sillä ulkovarastoon on laitettava telineet.

Toisaalta tuntuu vähän haikealta moinen muutos, toisaalta odotan innolla hetkeä milloin huone on uudelleen sisustettu ja kaikki käsityöjutut paikoilleen asetettu. Huomenna menen avustajan kanssa ostamaan mm. huoneeseen verhot ja maton. Huoneessa olleet kumimatot on rullattu ja viety ulkovarastoon.

Ehkäpä tämä on jonkinlaista uudistumista tämäkin. Jotkut ovat kyselleet missä avokkini nyt kuntoilee. Päätös oli yhteinen ja olenkin todennut avokinkin saattavan innostua käsitöistä. Toki toivon meidän molempien hyvinvoinnin kannalta, että innostuisimme vaikkapa kahvakuulailemaan. Aloittaminen tuntuu vain taas niin pirun vaikealta.

Käsityöhuoneen myötä pääsen paremmin tekemään esim. Ura käsillä -hankkeen kursseilla opittuja tekniikoita kuten huovutusta ja nahkatöitä. Vesipiste on parin metrin päässä, joten huovutuskin kotioloissa onnistuu. Tarkoitus olisi tehdä huovutettuja kasseja. Nahkatöiden puolella olen puolestaan kehitellyt kännykkäpussukkaa, jossa tassukuvio. Valitettavasti kuvien lisääminen ei edelleenkään onnistu, joten kuvia en saa laitetuksi katsottavaksi. Olen ilmeisestikin saamassa Kelalta myönteisen päätöksen uuteen tietokoneeseen ja pistenäyttöön. Toivottavasti tämä kuvien lisäämisessä ilmenevä ongelma poistuu ruudunluvun päivityksen myötä, sillä vaikka itse en kuvia näe, niistä on tullut oleellinen osa tätäkin blogia. Haluaisin nytkin näyttää kuvin lokakuisen nahkatyökurssin tekniikoita ja työvaiheita. Katsotaan josko uudella koneella aikanaan 🙂

Lauantaina minulla on tarkoitus käynnistellä mehiläiskynttilätehdas ja vielä se tapahtuu keittiön pöydän ääressä, sillä tulevassa kässähuoneessa on vielä telineet ja toinen kumimatto varastoon vientiä odottamassa. Myös ylätaljan paikka vaihdetaan. Nyt avokkini on kotipuolessaan viikonlopun, joten projekti jatkuu maanantaina. Toivottavasti löydän huomenna kuitenkin huoneeseen viihtyisät verhot ja maton. Taitaapa siis olla hiljalleen aika kömpiä unille, sillä shoppailun lisäksi tapaan LoveBaws -luomutassuvahan valmistajan. Tarkoituksenani olisi ottaa tuotetta myyntiin. Toimelias päivä tulossa.

Julkaistu

Uusia tuulia – isoja askeleita

Reilun kuukauden päivät olemme olleet ilman avustajaa ja toisaalta se on tuonut ihanan vapauden tunteen. Ei ole tarvinnut sopia työvuoroista ja siitä milloin on avustajan työaika. Totuus kuitenkin on, että on asioita mihin näkeviä silmiä tarvitaan. Tällä hetkellä minua huolestuttaa miten selviydyn syksyn myyjäistapahtumista, sillä ne ovat ehdottomasti tilanteita missä näköä tarvitaan. Onneksi kaveri löytyi lokakuussa oleville Hyvinvointi-messuille Myyrmäkeen, mutta marraskuisille Vantaan näkövammaisten myyjäisiin, joulukuun Korson joulutori-tapahtumaan ja I LOVE CHRISTMAS Joulumyyjäisiin kaveri uupuu. Koetan kuitenkin olla luottavainen siihen, että asiat järjestyvät ja että se sopiva avustajakin löytyy. Laitoin nyt työpaikkailmoituksen Te-toimiston sivuille. Tällä kerralla ei ollut Facebookissa riittävästi voimaa.

Pohdimme avokin kanssa miten ruokakauppakäynnit pystymme hoitamaan mahdollisimman kätevästi ja muistin ystäväni kertoneen käyttävänsä Foodie.fi-palvelua, joten yhteys häneen kera kysymyksien. Toissamaanantaina iltapäivästä istuimme puhelimessa olevaa Foodie-sovellusta harjoitellen. Nyt olemme kahdesti tilanneet ruokaostokset Kannelmäen Prismasta noutaen tuotteet paikanpäältä. Kotiinkuljetus-mahdollisuuskin on, mutta siihen emme ole perehtyneet. Sovellusta käyttäessä on ollut todella hämmentävää tuotteiden määrät: juustot liki 700, jogurtteja yli 200, juomia toista tuhatta jne. Aika on sujahtanut vauhdilla valikoimaa tutkaillessa.

Ensinmmäisellä tilauskerralla sattui hassusti. lisäsin siikli-perunaa ostoslistaan. Tulkitsin jotenkin, että perunat tulevat kiloittain ja lisäsin 2 kun halusin 2kg perunaa. No arvatkaapa tuliko perunoita kaksi kiloa? No ei, sieltä tuli kaksi perunaa. Väkisinkin pisti hymyilyttämään.

Blogissakin olen pohtinut yrityksen laajentamista kattamaan myös käsityöt. Lopullinen päätös on roikkunut ilmassa eikä ajatus laajennuksesta ole jättänyt rauhaan. Reilu viikko sitten päätin tehdä yritykselleni toimialamuutoksen. Hierontapalvelu sai kaverikseen nyt käsityötoiminnan sekä kaiken laillisen liiketoiminnan. Tuo ”kaiken laillisen liiketoiminnan” tuntuu nykyisin olevan yrityksen jos toisenkin toimialatekstissä. Tiistaina kävin Ura käsillä -hankkeen pajaohjaajan luona tekemässä muutosilmoituksen, koska ruudunluku ei selviytynyt sivuista missä ilmoitus tehtiin. Nyt olo on hiukan hämmentynyt ja odottava. Miten uskalsinkin lähteä tälle tielle. Vielä jokunen vuosi sitten olisin nauranut, jos joku olisi väittänyt minusta tulevan myös käsityöyrittäjä.

Pankkikorttilukijat ovat olleet aina kammotukseni. Työskennellessäni Aktivossa vuosia sitten siellä käytössä oli iso kallis, hirmuisesti nappuloita oleva kortinlukija. Juuri ja juuri osasin sillä painella hinnan mitä asiakkaan tuli maksaa. Jos tuli ongelmia oli haettava heikkonäköinen työkaveri apuun tai asiakkaan kanssa selvitellä asiaa. Omiin tiloihin siirtyessäni ei ollut vaikeaa jättää hankkimatta satoja euroja maksava laite ja vielä kohtuuiso kiinteä kuukausimaksu päälle. Hyvin olemme asiakkaiden kanssa pärjäilleet käteisellä, tilisiirroilla ja laskuilla. Kuitenkin pankkikorttimaksamista kaivataan ja onneksi kehityksen myötä sokeanakin korttilaitteen käyttö on helpottunut. IZettle-kortinlukija toimii Iphonen kanssa ja Iphonen puheohjelma toimii hyvin, toimii myös kivasti IXettle-sovelluksessa. Kävin keskiviikkona ostamassa kortinlukijan. Olen onnistunut parittamaan sen Iphoneni kanssa, mutta tuotelistauksen tekemistä joutuu harjoittelemaan. Jatkossa kuitenkin hieronta-asiakkaat voivat maksaa myös pankkikortilla ja käsityömyyjäisiin voin ottaa laitteen mukaan, joten maksuvaihtoehdot lisääntyvät silläkin saralla.

Totuus taitaa olla, että ilman Iphonea ei enään pärjää. Se on niin paljon muutakin kuin puhelin. Ja siitä on ihan oikeaa hyötyä ja apua arjessa. Mikäköhän on seuraava sovellus minkä koetan ottaa haltuun?

Julkaistu

Ura käsillä -hanke – Nahkatyöt 27.-31.3.2017

Maaliskuun viimeisellä viikolla vuorossa oli Ura käsillä -hankkeen Nahkatyökurssi, jonka ohjaajana toimi kokenut näkövammaisten käsityöopettaja Tarja Hentilä. Kurssi oli yksi eniten odottamistani kursseista. Se oli myös hyvin innostava ja nyt kevään aikana olen hankkinut tarvittavia välineitä mitä nahkatöiden tekemiseen tarvitsee. Lisäksi sain kurssikaverilta nahkapaloja, joten näiden kevään kiireiden jälkeen pääsen kesälomalla työstämään nahkasta jotain oikein mukavaa.

Tällä kerralla olimme aloituspäivän aamuna jo yhdeksän jälkeen tutkimassa erilaisia nahkoja ja valmiita nahkatöitä Tarjan kertoessa eri vaiheista mitä nahkaan tehdään ennen kuin se on käsityöntekijän käsissä. On parkitsemista, värjäystä yms. Ei ihme, että nahka on kallis materiaali. Nahkaa on hyvä käyttää säästeliäästi ja siksi aina on hyvä tehdä sapluunat/kaavat sille mitä on tekemässä, suunnitella työ loppuun asti mittoineen.

Ensinmmäinen työmme oli nahkavyö ja siihen tehtävä sapluuna mihin tulee vyösoljen paikka, soljen kielen paikka, niittien paikat jne.On tarkasti mitattava, jotta kulkurista tulee oikean kokoinen, missä itse vyö mahtuu kulkemaan. Tarkkuutta vaaditaan myös soljen paikan teossa, jotta kieli mahtuu liikkumaan hyvin. Sapluunan avulla katsottiin oikeat kohdat ja reikäsaksilla tehtiin itse vyöhön reiät. Nepparikoneella painettiin niitit paikoilleen.Ja tässä valmis vyö 🙂

Tiistaiaamuna teimme pajaohjaajan Ritvan ohjauksessa lehtiavaimenperän. Saimme valmiiksi leikatun lehden muotoisen pahvimuotin, jota myötäillen nahkan leikkaaminen sujui sokoltakin.Viillot leikattiin joko saksilla tai mattoveitseä apuna käyttäen. En kyllä muista kummalla työ sujui itseltäni paremmin. Tässä avaimenperä kuitenkin valmiina.

Päivä jatkui Tarjan ohjauksessa ja itse aloitin tekemään hapsukorvakoruja. Hapsujen leikkaaminen suoraan ja riittävän ohuiksi oli sokeana vaikeaa ja aika kriittisenä ihmisenä en meinannut olla lopputulokseen oikein tyytyväinen. Hapsut leikattua lisättiin muutaman hapsun päähän puuhelmet. Liimaamalla varmistettiin hapsun päässä olevan solmun kiinni pysyminen. Tämän jälkeen nahkalenkin ympärille rullattiin hapsujen yläreunassa oleva kaistale.Korvakorukoukku pujotetaan nahkalenkkiin ja näin korvakorut ovat valmiit 🙂Korvikset tein verhoilunahkasta, joka on parkkinahkaa pehmeämpää.

Halusin opetella tekemään kuvioita nahkaan stanssaamalla, eli punsseleita apuna käyttäen. Kuviointia harjoittelin ennen varsinaisen työn tekemistä. Huomasin eri kuvioiden olevan hankaluudeltaan erilaisia tuottaa. Vasaralla oli tärkeää osua punsseliin tasaisesti eikä siten, että toinen reuna kuviosta jäisi himmeämmäksi.Kuvioinnin jälkeen mitataan päätetään mihin kohti tulee neppari, jolla koru kiinnitetään ranteeseen. Reikien teon jälkeen neppari kiinnitetään nepparikonetta apuna käyttäen. Korun päät muotoillaan leikkaamalla ja siistimällä ne. Näin on valmis rannekoru kapearanteiselle henkilölle.

Iltapäivästä aloitin nahkalaukun suunnittelun. Halusin laukusta n. 30 cm leveän ja 20 cm korkean. Kun laukun koon olin päättänyt ohuesta kartongista leikattiin kaava.Kaava leikattiin siten, että yhdessä kartongissa oli laukun etu- ja takaosa sekä läppä. Leikkaamisen jälkeen piti päättää miten kauas reunasta punoksen haluaa. Sitä onneksi pystyi vielä muuttamaan, sillä totesimme punontaa harjoitellessamme, että rei’ät tulevat liian kauaksi reunasta. Työharjoittelijan Marjon avustuksella merkkasimme kaavaan reikien paikat ja ei muuta kuin rei’ittämään.

Tiistaina ehdin saamaan valmiiksi kaavan reikineen, joten keskiviikkoaamuna pääsin seuraavaan vaiheeseen. Kun kaavaan saatu reiät reunoihin, on aika asetella se nahkan päälle nahkan reunoja hyväksi käyttäen. Näin pystytään käyttämään nahkaa taloudellisesti. . Kiinnitys tapahtui maalarinteipillä pyrkimyksenä laittamaan teippiä mahdollisimman vähän nahkaan, koska parkkinahka ei pidä liimapinnasta.

Tovin jouduin hakemaan miten parhaiden nahkan leikkaaminen kaavaa myöden onnistuisi parhaiten. Ja löytyihän se toimiva tapa.

Kun nahkapala leikattu kaavaa apuna käyttäen lisätään reiät reunaan.

Reikien teon jälkeen arviointi paljonko nahkanyöriä kuluu punomiseen. Tein laukkuun kaksinkertaisen neuloksen tarkottaen kahdesti pujotusta samasta reiästä. Ennen punomisen aloittamista laukun reunoihin laitettiin ns. tukiliima. Punomisen aloitin keskeltä läppää ensiksi punoen toiseen laukun alareunaan ja sen jälkeen jatkaen toisella nauhan päällä toiseen laukun alakulmaan.

Viimeinen reikä jätetään punomatta, jotta päättelystä tulee mahdollisiman samannäköinen molemmilta puolilta. Opettajan kanssa päätös yhteistyössä. Nahkanauhaa hiottiin, jotta tarttuisi liima siihen paremmin. Tämän jälkeen nnahkanauha viedään kulmasta laukun sisälle ja vedetään sieltä ulos. Lopuksi asetellaan ommel kuten muutkin ompeleet ovat.

Punosta tehtäessä on huolehdittava ettei siitä tule liian löysä. Muutamien pistojen välein on hyvä kiristää sitä, että jonnekin ei jää löysiä kohtia.

Kassi on valmis, lukko puuttuu, joten läpän keskikohdan merkitseminen, päätös mille korkeudelle lukko tulee.

Lukko kiinnitettiin paikoilleen nepparikoneella. Kuvaushetkellä toinen niiteistä on vielä koholla, joten uudelleen puristus.

Lopuksi laukku öljyttiin ja sitten se onkin valmis. Näin sain itsellene nahkatyökaluille pienen laukun.

Keskiviikko-iltapäivästä kurssilaiset lähtivät museokäynnille. Itse jäin sieltä pois, koska iltamenoni takia aikataulutus ei toiminut. Torstaiaamuna työharjottelija Marjo veti rentoutushetken. Laukun sain valmiiksi torstaina iltapäivästä. Kurssin lopuksi ehdin tekemään verhoilunahasta kolmella letitettyjä rannekoruja. Verhoilunahka on ehkä vähän liian pehmeää rannekoruiksi, väri sai valitsemaan sen kuitenkin. Ensiksi leikattiin nahkasuikaleet kolmen suikaleen leikkurilla siten, että molempiin päihin jäi osio missä leikkausviiltoja ei ollut.Letitys tehtiin tietyllä tapaa, josta valitettavasti kuvia ei ole. Tässä kuitenkin kuva kolmesta nahkanauhasta, jotka letitetty sekä kuva valmiista rannekorusta, joka on ranteessa kaksinkertaisena.

Perjantaille jäi töiden viimeistely, palautekeskustelu ja luppoaikaa. Innostuin nahkatöistä kovasti ja haluankin tehdä niitä jatkossakin. On kuitenkin hyvä miettiä millaisia tuotteita tekee, sillä on paljon työvaiheita missä näkevän apu on tarpeen. Opettajamme sanoikin ”on hyvä miettiä paljonko käyttää aikaa mihinkin työvaiheeseen selviytyäkseen siitä itse vai käyttääkö joissain kohdin apua”. On totta, että on asioita mitä sokeana on äärimmäisen hankala tehdä, se on toivottoman hidasta tai lähes mahdotonta. Jos käsissä on muutoin valmis työ ja tarvitset jonkin pienen yksityiskohdan kiinnittämiseen liimaa. Oletko rohkea ja koetat tehdä sen itse. Otatko riskin, että vahingossa sokeana liimaatkin liian isolta alalta tai törkkään liiman väärään kohti. On hyvä ja hienoa haluta tehdä mahdollisimman paljon itse työvaiheita, mutta pitääkö siinä olla jääräpäinen mihin asti…
Tai olet leikkaamassa kalliista materiaalista suoraan tai jonkin muotoista palaa. Materiaalia ei soisi menevän hukkaan ja työn kannalta on tärkeää muodon olevan oikeanlainen. Missä menee raja milloin pyydät jotakuta näkevää tekemään sen puolestasi. Kurssilla metalliviivain auttoi paljon itsenäiseen leikkaamiseen mattoveitsellä. Sittenkin halusin reunan viimeistelyyn apua. Joskus mietin olevani aivan liian tarkka työn jäljestä. Teen oman tekemiseni vaikeaksi ja samalla vaikeutan avustavaa henkilöä vaatimuksineni. Toisaalta, etenkin jos tuotteita tekee myyntiin, laadun on oltava korkealla tasolla.

Saas nähdä pääsenkö nahkatyökurssin jatko-osiolle mukaan, toivon niin. Saisin lisää varmuutta ja ehkäpä löytäisin sen oman juttuni mitä ruveta tekemään. Kesällä pääsen onneksi testailemaan loman aikana mitä syntyy.

Julkaistu

Toiminnan täyteinen kevät

Kesässä ollaan, vaikka lämpömittaria viime päivinä katsoessa on joutunut miettimään onko sittenkin syystuulet alkaneet puhaltamaan. Tulevalla viikolla PITÄISI sään lämmetä, joten josko kesä alkaisi tuntumaan kesältä.

En tiedä johtuuko blogihiljaisuus kiireisestä keväästä vai heittäytymisestä lintujen nauhoitteluun. Toivottavasti kirjoitustahti nyt tästä paranee. Niin tosin kuvittelin jo toukokuussa esitellessäni keramiikkatöitä, ja nyt huomaan taas melkein kuukauden vierähtäneen siitäkin kirjoituksesta. Nyt on syytä kertoilla mitä mulle oikein kuuluu.

Ura käsillä -hankkeen kursseja maaliskuun lopulta toukokuun loppuun mahtui viisi: nahkatyö, varjostin, ryijy, huovutus-jatko ja viska. Kurssipäivinä kotiuduttuani iltaisin hieroin kahdesta kolmeen asiakasta. Hieronta-asiakkaita onkin ollut ennätyksellisen paljon. Herättyäni 6.30 pitkien päivien jälkeen sänky kutsui useasti jo ennen kymmentä, joten bloggaaminen jäi. Käsityökursseista ehkä minun kiinnostukseni kasvoi eniten nahkatöitä ja huovutusta kohtaan. Olenkin hiljalleen hankkinut nahkatyötarvikkeita ja tehnyt huovutusvillatilauksen. Kesälomalla toivottavasti pääsen kehittelemään jotain kivaa tuotetta ehkäpä jopa myytäväksi asti.

Projektimme tallettaa sadan eri lintulajin äänet etenee mukavasti. Tällä hetkellä julkaistuna on 44 lintulajia ja tallenteita on niin monta teksteihin tulossa, että 60 menee rikki näinä päivinä. Olen retkeillyt kolmasti Vanhankaupunginlahdella, joka on upea paikka. Viimeisimmällä retkellämme lumouduin täysin satakielistä, punavarpusista, ruokokerttusista. Talosaaressa pääsin tallentamaan mm. silkkiuikkujen soidinta, Petikossa metsäviklon piipityksiä ja lentolaulua. Viimesin retki suuntautui Sipooseen ja pääsimme kokemaan kehrääjän kehräystä. Samanaikaisesti vielä teerit kukersivat soitimella ja käki kukkui jossain kauempana.

Mökillä olemme viettäneet kylmän pääsiäisen ja vapun. Toukokuun puolella täällä on oltu kaikki mahdollinen vapaa-aika. Pihapiiristä olen tallettanut mm. upean sammakkokonsertin, punarinnan, punakylkirastaan, hippiäisen, lehtokurpan, laulurastaan, töyhtöhyypän jne… Digisanelin ja parapoloidi ovat olleet ahkerassa käytössä ja se tarkoittaa myös, että tallennuksien kuunteluun ja editoimiseen on kulunut paljon aikaa. Ja koska arki on ollut kiireistä myös lepoon/nukkumiseen on mennyt aikaa. En ole istuskellut iltaisin näin myöhään tietokoneella.

Tällä viikolla vihdoin saimme puutarhapuuhat tehdyksi, vaikka sää viilenikin huomattavasti. Nyt kasvihuoneessa kasvaa yrttejä, salaattia, chiliä, tomaattia jne. Äiti vietti täällä tiistaista eiliseen. Torstaista eteenpäin ulkoilu väheni kylmän tuulen tuivertaessa, mutta ruusut yms. saatiin istutettua.

Koleasta keväästä huolimatta talviturkki on heitetty, avokki heitti sen 2.5. ja meikäläinen vasta 18.5. Toukokuun toisella viikolla minun ollessani täällä viettämässä paria vapaata yöpakkaset paukkuivat kuudessa asteessa. Pakkasia riitti myös pääsiäisenä milloin nousin ennen kuutta ylös, pukeuduin ja lähdin lintuja kuuntelemaan. Vappuaatonaattona satoi yli viisi centtiä lunta.

Ura käsillä -hankkeen kurssien lisäksi muuten käsitöiden tekeminen on ollut seisahduksissa. Puikoilla ei ole työt edistyneet eikä korujakaan valmistunut. Keramiikka ja rottinki jäivät jo pääsiäisen jälkeen kesätauolle. Käsityömyynninkin puolella on ollut hiljaista. Pitäisi ryhtyä taasen markkinoimaan aktiivisemmin. Vantaan näkövammaiset ry järjesti toukokuun puolessa käsityömyyjäiset ja siellä sain muutamat kynttilät ja pari rottinkikoria myydyksi.

Elämässämme tapahtui huhtikuussa iso muutos, sillä avustajamme vaihtui. Nyt totuttelemme touhuamaan uuden ihmisen kanssa. Muutoin elo kulkee aika tavalliseen tapaan. Saa nähdä mitä kaikkea kesä tuo tullessaan.