Julkaistu

Kotisalilla kahvakuulailua

Hierottuani viisi asiakasta söin lohta ja salaattia, jälkkäriksi vihreää teetä. Ja koska naisten riesapäiviä ei edelleenkään näkynyt vaihdoin treenivaatteet ja taistelin sykemittarin kanssa häviten taiston. En ymmärrä mikä mättää. Kastelen vyön kuten kuuluukin ja koetan saada sen paikoilleen mahdollisimman oikeaan kohtaan, jotta en joutuisi siirtelemään kosketuspintoja, mutta paskat yhteyttä tule. Jätin kuitenkin treenin ajaksi yhteyden auki ja sykemittarin ylle, mutta ei missään vaiheessa toivottua tulosta. Ei välttämättä hirveän kivaa, että ennen treeniä sykemittarin kanssa saa taistella yhden puoli tuntia ja sitten vielä hävitä taistelun.

Joka tapauksessa oli mukavaa treenata. Avokki ”määräsi” liikkeet ja antoi suorituksesta palautetta. Aloitin kahden käden perusheilautuksilla siirtyen heilautukseen, jossa kuula menee mahdollisimman pitkälle jalkojen väliin. Tämän jälkeen heilautukset siten, että liikesarja lähti vasemmalla kädellä, heilautus ja seuraava kahdella kädellä, kolmas oikealla, neljäs kahdella, viides vasemmalla jne. Neljännessä liikkeessä kuula lähtöasennossa olkapään korkeudella ja otettaessa askel eteen kyykäten kuula käsi suoristuu ylös. Vaatii tasapainoa ja keskivartalon hallintaa. Toistojen jälkeen kuula toiseen käteen ja menoksi. :DD Tein kaksi kierrosta ja kolmannella kierroksella askelkyykky vaihtui vauhtipunnerrukseen. Kokeilin tehdä myös punnerrusta lattiatasolla jalat ilmassa. Sain 20 toistoa, mutta jalat jäivät ehdottomasti liian koukkuun liikkeessä, mutta siitäpä niitä voi jatkossa koettaa saada suoremmaksi ja myöskin yläkroppaa alemmaksi. Kierroksien jälkeen tein vielä ylätaljalla vetoja eteen sekä kapealla otteella vastaotteella vetoja eteen ja alas. Jumppakepillä punnerruksia takaa ja edestä sekä kulmasoutua. Lopuksi verryttelyä ja ravisteluja. Oli kivaa!!!

Vihdoin sain aikaseksi smoothieksen. Laitoin puoli litraa jäisiä vadelmia, yhden banaanin, pari lusikallista raakakaakaojauhetta, yhden lusikallisen Lucumaa, pari lusikkaa hamppuprotskua, 4dl vettä, kolme kukkuralusikkaa turkkilaista jogurttia. Treenin ajan vadelmat sai sulailla tehosekottimessa ja treenin jälkeen ei muuta kuin smoothies valmiiksi ja herkutellen. Laitoin jo aamuksi valmiiksi koneeseen mustikoita, ananasta, banaanin, protskujauhetta, kurpitsan siemeniä, raakakaakaota. Katsotaan uskaltaisinko lisätä vähän jäävuorisalaattia jogurtin ja veden lisäksi. En uskalla jättää aineiden blenderiin laittamista aamuun, silloin tod.näk. smoothies jäisi tekemättä. Nyt ei tarvitse paljoa tehdä kun herkku on valmis.

Sisäreisissä tunnen, että eilen olen ollut ratsastamassa, yes!!! Ja minulla on sellainen olo, että ehkä opin ravissa kevennyksen yhteydessä pohkeiden annon. Katsotaan olenko seuraavan ratsastuskerran jälkeen vielä samaa mieltä. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen tehnyt töitä jaloilla. Kahvakuulan jälkeen avokki totesi tasapainoni parantuneen ja keskivartalon hallinnan. Ehkäpä ratsastuksesta on ollut hyötynsä ja muista treenaamisista, vaikka vähän epäsäännöllistä onkin ollut. Uskoakseni tästä on hyvä jatkaa matkaa parempaan kuntoon ja kevyempään olemukseen. Tsemppiä mulle ja kaikille treenaajille!!!

Julkaistu

Spinningiä ja rolleria

Mä olen vieläkin ihan fiiliksissä tämän illan treenistä ja kehonhuollosta!
Kiitos Ira!

Oton kanssa reitti Vidaan on ollut hautumassa reilun kuukauden. Tänään lähdin hiukan jännittynein mielin matkaan koiran kanssa. Olihan jonkin verran loskaa ja märkyyttä. Matka Vidaan sujui kuitenkin ongelmitta. Yhden suojatien kohdalla aavistuksen haahuilimme ja käännyttäessä Korsontielle loskavallit hetkellisesti hämmensi Oton. Olin kuitenkin hyvissä ajoin Vidassa. Jätin kengät eteiseen ja marssin vastaanottoon, jossa sain lipukkeet spinning- ja roller-tunneille. Koira vietiin toimistoon odottelemaan ja minä hipsin itsenäisesti pukuhuoneeseen. Olin melkeinpä hämmästynyt, spinnun alkuun oli reilut 20 min. Mulla oli aikas voittaja olo. Löysimme Oton kanssa salille hyvin eikä aikataulukaan käynyt kireäksi. Minulla oli hyvää aikaa keskittyä taistoon saadakseni Sports Trackerin sykelähetin toimintavalmiuteen. Sen kanssa on ollut ongelmia enkä eiliseltä lenkiltä saanut sykelukemia. Nyt laitoin vyön jo kotona ylleni ja harmikseni blutuutti ilmoitti, että ei ole yhteydessä lähettimeen. Asiaan ei ollut aikaa paneutua sen enempää, ja nyt istahtaessani penkille valmiina taistoon lähetin olikin yhdistynyt puhelimen kanssa, YES! MAHTAVAA! Nyt näkisin treenikulutuksen.

Spinning-saliin ehdimme hyvin Marinkin ehdittyä junalta paikalle. Pyörien säädöt kuntoon ja polkemaan, sports Tracker päälle ja menoksi. Alussa oli mikin kanssa ongelmia, mutta ongelmat antautui eikä Irankaan tarvinnut huutamalla tuntia viedä läpi. Poljimme paljon ysäritunnelmissa ja siinähän tuli nostalginen olo 🙂 Tunti oli monipuolinen ja hyvä. Ajoimme aika paljon putkelta, nopeudet vaihtelivat paljon ja välillä sai spurtata ihan tosissaan. MAHTAVAA!!! Tunnin jälkeen olikin kiintoisaa katsoa lukemat: keskisyke 146, maksimi 178 ja kalorikulutus 555.

Hikiset spinningvaatteet vaihtoon ja kuivin treeniasuin roller-tunnille. Ja kyllä olikin tehokasta rullailla tennispallolla ja foam rollerilla. Aloitimme jalkapohjan käsittelyllä. Tennispallo jalkapohjan alle ja kolmessa linjassa päkiästä kantapäähän. Ai ai… Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa, rollerilla sääret, etureidet, pohkeet, takareidet, ulko- ja sisäreidet, pakarat. AUTS! Kyllä löytyi aika imakoita kohtia samalla tehden hyvää lihaksistolle. Pelkäsin etukäteen etten ymmärtäisi tunnilla liikkeitä, mutta pääosin pysyin mukana. Mari joutui joissakin liikkeissä vähän ohjaamaan ja Iran ammattitaidolla hoitui loput. Ja jos käy useamman kerran, rullaukset tulee tutummaksi ja liikkeet helpottuvat. Loistofiilis jäi ja onneksi uskaltauduin mukaan.

Vielä ennen kotiin tuloa saunahetki protskujuoman ja Marin kanssa 😀 Kotoa löysin innostuneen avokin, joka oli synttäreidensä kunniaksi pistänyt kahvakuulat heilumaan. Esitteli innoissaan liikkeitä joita oli tehnyt. Tässä perheessä se liikuntakärpänen on iskemässä tai iskenyt jo molempiin. Mä jo pohdin, että uskaltautuisinko lauantaina yksikseni spinningtunnille, jos menkat eivät tule suunnitelmia pilaamaan.

Maanantaina olin avustajan kanssa uimassa. Edellisestä uintikerrasta on kauan, se taisi olla joskus syyskuussa. Nyt polskutettiin 1350 m aikaan 70 min. Eilen reippailtiin avokin ja koirien kanssa sohjokelissä 47 min/4km keskinopeuden ollessa 5km/h. Alunperin tarkoitus oli hyökätä kahvakuulien kimppuun, mutta ulkoilu voitti. Lenkin jälkeen oli hyvä ja energinen olo aloittaa työpäivä. Ja nyt on endorfiininen olo, joten hiljalleen tästä olotilasta on aika mennä nautiskelemaan lakanoiden väliin.

Julkaistu

Vuoden eka pt-treeni ja spinning

Torstaina saavuin Vidaan samoihin aikoihin kuin äiti-lapsijumppa loppui ja eteisessä riitti hulinaa Oton saadessa uusia faneja. Koira pääsi pötköttelemään toimistotilaan mun treenatessa Jannan kanssa. Edelliskerrasta oli taas vierähtänyt pitkä tovi. Toivottavasti jatkossa aikataulut menevät paremmin yksiin ja saadaan tiiviimmin treenejä yhdessä, sillä nautin todella ohjatusta treenaamisesta.

Crosstrainerilla lämmittely 11 min. Nyt jalkaterät pysyivät suorassa, tai ainakaan Janna ei niistä ”huomauttanut”. Vastus taisi olla koko ajan vitosella ja hiki nousi kivasti pintaan. Siitä olikin hyvä aloittaa jalkarääkki vaakajalkaprässillä. Pitkän tauon takia jouduimme vähän hakemaan riittävää vastusta päätyen 59 kiloon. Sain aika mukavasti tuntumaa pakara-takareisiseudulle. Etureisipenkissä tein 25 kilolla. Minusta jotenkin aina etureisien polte tuntuu kamalimmalta ja silloin herkimmin luovuttaisin. Onneksi Janna patistaa jatkamaan ja sietämään poltteen. Etureidet muutenkin tuntuu olevan se kohta mikä helpoiten minulta kipeytyy, joten se mikä ei tapa vahvistaa. Että jatkossakin vaan etureidet töihin!

Testasimme takareisipenkkiä, jossa liike tehdään istuen. Ei toimi minulla! Valuin penkissä koko ajan ja jätimmekin laitteen aika nopeaan rauhaan. Siirryimme tekemään reiden loitontajia painopakkalaitteella. Riittävän kevyellä vastuksella sain liikeradan laajemmaksi ja enempi tuntumaa reisiin. Tässäkin laitteessa tahtoi vähän olla eteenpäin valumisvikaa, mutta ei niin paljoa kuin vastaavalla ilmapainelaitteella. Ilmanpainelaitteista teimme kulmasoutua ja vartalon kiertoa. Kulmasoudussa joutui vastuksen kanssa vähän tekemään komromisseja. Jotta lavan alueelle tulisi tuntumaa vastusta pitäisi olla vähän enemmän, mutta puristusvoima tangosta meinaa loppua. Muistan maalipalloajoilta kun teimme puristusvoimatestejä kaikilla hierojilla oli selvästi huonompi puristusvoima muihin verrattuna. Viimeiseen sarjaan saimme sopivan vastuksen 5 paaria. Vartalon kierrot meni n. 30 kilolla. Kierroissa pitäisi aina muistaa pitää lantio paikoillaan eikä antaa jalan kääntyä liikkeessä. Painopakkalaitteista tein vielä ylätaljalla vetoja eteen. Kokeilimme reisituen kanssa sekä ilman. Reisituesta on yllättävän paljon apua, joten ehkäpä olisi parempi oppia tekemään ilman. Tällöin joutuu hallitsemaan liikkeen vielä paremmin koko kropasta eikä mistään tule apuja.

Oli mukavaa treenata pitkästä aikaa ja kotiin lähdin hyvillä mielin kropassa hyvä ja treenannut olo. Treenikipu saapui toivotusti vierailulle. Eniten tuntemuksia on ollut – yllätys – etureisissä, jonkin verran pakarassa ja kyljissä. Ehkä hivenen yllättäen myös reiden lähentäjissä ja rintalihaksissa 😀

Tänään (eilen) Olin ensikerran Vidassa spinningtunnilla ja tykkäsin. Tanjan tunti oli selkeä ja hyvärytminen, biisivalinnat loistavia. Kyseessä oli taso 2 ja 55 min. Treenin aikana oli kolme työosuutta 10, 11 ja 12 min kestoltaan joidenka väleissä neljän minuutin kevyempi pätkä. Palauttelujenkin aikana pääsi hölkälle niin halutessaan. Ja minähän halusin! Työosuuksien aikana poljettiin niin satulassa kuin putkeltakin. Tehtiin mäkeen kiihdytyksiä, ajettiin vastatuuleen jne. Hiki virtasi ja hengästytti! KIVAA!!!

Treenin jälkeen istuimme Marin kanssa saunassa nautiskellen Marin plendaamia smoothieksia(mm. rahkaa, omenaa, banaania, salaattia, siemeniä). Oli hyvä fiilis palata kotiin ja ryhtyä siivoamaan kotikuntosaliamme. Nyt on pölyt pyyhitty, lattiat imuroitu ja treenivälineistö järjestelty, joten ei ole mitään tekosyitä olla ottamatta salia taas aktiivisempaan käyttöön. Siivoamisen jälkeen lohi uuniin ja perunamuussin valmistus. Ja koko päivän energinen ja hyvä fiilis. Ainoa mikä jäi harmittamaan, sykemittaria emme saaneet yrityksistä huolimatta yhytettyä Iphoneen. Taistelin sen kanssa eilisillan ja tän aamuakin, mutta ei… Toivottavasti ongelma ratkeaa pian ja saan sykemittarin treeneihin mukaan. Nyt on taas niin sellainen fiilis, että haluan liikkua liikkumisen perään, ja tahdon tän tunteen kestävän!!!

Julkaistu

Pt-treeni liian pitkän tauon jälkeen

Ihan liian pitkän tauon jälkeen mulla oli treeni Jannan kanssa. Melkein kuukauden päivät vierähti edelliskerran treenistä. Varmasti herää kysymys miksi, ja ehkä se on ihan aiheellinenkin. Perjantaille 21.11. sovimme treenin, mutta luonto piti huolen etten ollut treenikunnossa, joten en päässyt hikoilemaan. Taukoon varmasti vaikutti myös ongelmat Oton kanssa ja melkoinen kiirus. Kiire ei ole hellittänyt, hellittää vasta kahden viikon päästä, mutta kalenteriin on merkitty kolmet treenit Jannan kanssa, ja niistä ensinmmäinen oli perjantaina.

Aloitimme treenin tutusti Crosstrainerilla, sutkutin 4-5 -vastuksilla. Samalla vaihdettiin kuulumisia Jannan jututtaen minua, jotta sai infoa hengästymisestäni tms. Ennen treeniä kerroin, että selkä-hartia-niska -seutu on jumissa, joten treenistä tuli yläkroppapainotteinen. Paineilmalaitteilla teimme myös reisien ojennukset/koukistukset sekä lähentäjät/loitontajat. Yläkropalle kulmasoutupenkki painopakkalaitteella ja ilmanpainelaitteilla ylös vientejä/alas tuonteja. Lopuksi vatsalihaksia neljän kilon pallo polvien välissä, jalkojen sivulle vienti ja nosto takaisin keskiasentoon vatsalihaksia käyttäen. Treenin aikana useammassa liikkeessä tuntemukset olivat ihan jossain muualla kuin piti. Rintaprässissä sattui vasempaan olkaan, tai sen etuosaan, jalkojen lähennyksessä alaselkään jne. Kroppa tuntui jumiselta ja oli vähän sellainen olo, että voimaa olisi ehkä ollut kovempiinkin vastuksiin, mutta ei tehoja, ei vaan lähtenyt… Jälkeenpäin kulmasoutu liike tuntui selvästi elvyttävän lapojen väliä ja olo kropassa koheni. Toivottavasti seuraavalla kerralla irtoaa enemmän, ja että treenin jälkeisiä tuntemuksiakin tulee enemmän. Nyt tuntui jonkin verran etureisissä, lähentäjissä, kyljissä ja lapojen välissä.

Treenin jälkeen kävimme hyvän keskustelun Jannan kanssa. Tokihan olisi tarkoitus, että voisin treenata myös ilman Jannaa Vidalla. Minulle se on kuitenkin iso kynnys, koska jännitän salilla haahuamista, ihmisiin törmäilyä yrittäessä löytää laitteelta toiselle ja selvittääkseni onko laite vapaana. Ongelma ei ole välttämättä kanssatreenaajissani tai heidän asenteissaan, vaan se on minun pään sisälläni. Pohdimme myös, että nyt voisin käydä treenaamassa uuden avustajani opastuksessa, joka onkin hyvä ajatus, mutta murehdin jo sitä (en keskustelussamme Jannan kanssa) että miten sitten kun uusi avustajani hän tod.näk. siirtyy keväällä oman alansa töihin. Olisinko siihen mennessä saanut niin paljon rohkeutta ja itseluottamusta, että haahuilisin salilla ihan omin nokkinenikin??? Pohdimme myös mahdollisuutta minun treenata kotisalillamme osan treeneistäni, ja jos pääsisin spinningtunneille, kenties pilatekseenkin. Nyt olisi vaan tärkeää käydä kokeilemassa ja voittamassa jännityksensä. Molemmat ovat sellaisia mitkä minua kiinnostaa. Ja kyllä mua kiinnostaa monet muutkin ryhmäliikuntamuodot, mutta aluksi olisi kiva kun olisi treenikaveri. Varmasti hiljalleen voittaisin pelkoni ja ujoutenikin. Ryhmäliikuntatunneille osallistumistani rajoittaa myös iltoihin painottuva työni. Jos en tee iltatöitä ei tule rahaakaan. Päivätyötä on, mutta vähemmän. Odotankin innolla kevään aikataulua Vidalla ja miten saisin viikko-ohjelmani sellaiseksi, että tunneille osallistuminen onnistuu. Mutta se vaatii myös rohkaistumista, uskaltautumista heittäytyä mukaan! Minun ei pitäisi jännittää näin paljoa, sillä mitä olen tavannut Vidan henkilökuntaa kaikki vaikuttavat mukavilta, lämpimiltä ihmisiltä, joten varmasti apua saan tarvittaessa. En kuitenkaan halua olla muille asiakkaille rasite, haitta tms enkä toki myös henkilökunnallekaan. Ehkä minua pitäisi kajauttaa jollakin päähän etten ajattelisi liikaa…

Joka tapauksessa Jannaa oli ihana nähdä ja treenata hänen ohjauksessaan pitkästä aikaa. Ja nyt ei ollut reittihuoliakaan, sillä avustajani ja avokkini toivat ja hakivat minut kauppareissullaan. Meillä oli paljon puuhaa samalle päivää, joten ei ollut aikaa eksymisille. Treenin jälkeen olikin nimittäin aika valmistautua ystävien luo illalliselle. Alkupaloina etanoita ja leipää, pääruokana vihersalaattia ja merellistä pataa, jälkkäriksi kahta eri jäätelöä. Ja aterialla tarjottiin myös juomia ja ilta venyikin yöhön asti. Aamulla oli väsynyt olo kun suuntasin Naisten joulumessuille Wanhaan satamaan Silmukkasiskojen kanssa. Nyt mökillä levätty äänikirjojen ja neulomusten parissa. Keli on ollut surkea, joten takassa tuli ja relaillen.

Julkaistu

Treeni Jannan ohjauksessa

Pari viikkoa hujahti ilman pt-treeniä, joten tänään oli jo korkea aika! Ei muuta kuin kamat kassiin, Iphonesta paikannusohjelma päälle ja koira valjaisiin. Sitten ei muuta kuin Vidaa kohti. Ja kylläpä se kulkeutuminen kesti. Heti Korpivaarantien ylityksessä Otto haahuili, mutta päästiin jatkamaan matkaa, päädyimme Kalmuurinkäytävään kuten pitikin. Lätäköt kierrettiin ja matka joutui. Oli aika etsiä portaat, jotka vievät alikulkuun. Ei niitä vaan alkanut löytymään. Löysin metallikaiteen ja jonkin kapean luiskan tapaisen. Jatkoin eteenpäin ja turhauma alkoi nousta pintaan. Paikannusohjelma hölisi ties mitä ja lopulta käännyin takaisin. Otto kulki alistuneena hitain askelin. Pysähdyin ja löysin viereltäni pysäköidyn auton. Matkaan oli mennyt 45 min, aika soittaa Jannalle ja kertoa minun olevan jossain. Jatkoin eteenpäin ja tapasin taas tuon kaiteen ja seurasin sitä tien viertä pitkin ja kappas vaan toisesta päästä löytyi ne minun kaipaamani portaat. Niillä märkiä lehtiä ja Otto todella haluton laskeutumaan alas. Lopulta olin alikulussa ja kuulen miesäänen kysyvän ”Olisiko hetki aikaa”? Ei ollut, sitten kysymys ”mihin olet menossa” Korson keskustaan. ”Oletko sinä kuullut Jeesuksesta?” Olen, mutta nyt ei todellakaan ole aikaa. ”Minä haluaisin rukoilla puolestasi, jotta saisit näkösi takaisin.” Totean ettei lääketiede ole apua vammaani keksinyt, joten… ”Ei siihen lääketiedettä tarvita, jumala on kaikkivoipa.” Jatkoin matkaa ja kuulin miehen tervehtivän toista miestä ja aloittavan selostuksen ”Minä koetin jutella tuolle sokealle naiselle ja rukoilla hänelle näön…” Enempää en kuullut. En halua tuomita enkä olla ilkeä, mutta sietokykyni ei kestä tuollaista. En ole erityisen uskonnollinen, vaikka ymmärränkin toisten saavan voimaa ja rauhaa uskostaan. Minulle on ok ihmisten usko niin kauan kuin sitä ei tyrkytetä tai sillä ei vedota vammaani. Noh, matka jatkui ja Vidakin löytyi. Perille päästyäni olin turhautunut ja ärsyyntynyt ja hetken murmatettuani matkaa ja uskon tuputusta laitoin Oton toimistoon ja itse hipsin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Olen ikionnellinen, että Janna oli varautunut minun mahdolliseen eksymiseeni ja siitä huolimatta ehdimme tekemään hyvän treenin.

Aloitin lämmittelyn perinteisesti Crosstrainerilla ja heti kolmosta pykälään ja aika pian neloselle, jolla sutkutin loppuun asti. Kädet sykekahvoilla reilun puolenvälin jälkeen ja kymppiminsan lopussa 165-175bpm (beats per minute). Jälleen huomiota kiinnitettiin oikeaan tekniikkaan. Pari kertaa korjautettiin vasemman jalan asentoa. Kantapäät tahtoivat nousta alustaltaan ja loppuvaiheessa asento valahtaa liiaksi eteen.

Lämmittelystä suoraan polven ojennus matrix laitteella 25 kilolla kolme sarjaa. Etureisissä tuntui yllättävänkin paljon eikä lisävastuksesta tarvinnut haaveilla. Vaikuttiko eilinen ratsastus, kovempi alkulämmittely vai viime aikainen väsymys melatoniinivajeesta johtuen,? Mene ja tiedä, ehkä kaikki yhdessä. Mutta kyllähän sen pitää tuntuakin, eihän treeni olisi treeni, jos ei olis lihaksissa treenannut olo.

Seuraavaksi pohkeille kyytiä pohjeprässi suorin jaloin matrix laitteella, 39 kilolla. Sarjoja liikkeissä tehdään kolme ja toistot 10-15 väliin siten, että viimeset menevät juuri ja juuri. Pohjeprässissä oli tärkeää, että tuella jalka tuli riittävän alas, jotta jalka mahtui ojentumaan. Ja että polvet pysyivät suorana. Aikaisempaa kokemusta pohjeprässistä ei minulla ollutkaan.

Matka jatkui alataljasoutu-liikkeeseen taljassa, jossa käytimme istuinkorokkeena steplautaa. Kahvana oli suora tanko, josta vastaote. Eka sarja oli hivenen rikkonainen, koska haimme riittävän kovaa vastusta päätyen 39 kiloon. Vedot kohden napaa juuri jalkojen yläpuolelle. Selkä suorana takakenossa. Vedon lopussa puristus lapojen lähentäjille. Selkä pysyi hyvässä asennossa ja lapojen välissä tiedän jo nyt tehneeni jotain 🙂 Ihania treenin jälkeisiä tuntemuksia, yes!

Ja ei kun lisää hankkimaan tuntemuksia Smithissä, jossa leveää kyykkyä sekä vinopenkkipunnerrust­a ojentajille. Olen täälläkin monesti nurissut huonosta tasapainosta ja siitämiten kyykyistä jalat kipeytyvät sairaasti. Nyt laitteessa tanko liikkuu vain ylös-alas -suunnassa. Ei ole mahdollisuutta huojuttaa sitä eteen-taakse tai sivuille. Ensiksi teimme ilman painoa kyykkyjä hakien oikeaa liikerataa ja tekniikkaa. Halusimme ettei joko alaselkä tai polvien linjaus pettäisi, ja samallahan varmasti kasvoi itseluottamukseni kyykkyihin, jotka todella menevät pois mukavuusalueeltani. Rajoja on hyvä kokeilla ja ku on vaan rohkea, saa uusia upeita kokemuksia.n On hyvä oppia heti alkuunsa kyykyn ja tässä tapauksessa leveän kyykyn oikea tekniikka. Keskivartalon tuki, kannat lattiassa ja että lihastyötä tekisi myös pakarat. Janna ohjasi liikettä pakaran mukaan oton suuntaan pitämällä polvien ulkosyrjistä kiinni. minun työntäessä ylösmenovaiheessa polvia aavistuksen ulospäin. Liike ei ole ulospäin näkyvä, mutta tapahtuu jännitys lihaksistossa. Hiottuamme liikettä Janna laittoi viiden kilon kiekot joilla otettiin sarjoja. Ja tiedän jo nyt, että jalat ovat huomenna kipeät. Tuntemuksia on jo nyt 😀 Ojentajia treenattiin 7.5 kilon kiekoilla, eli 15 kilolla. Liikkeessä ylösviennissä haettiin räväkkyyttä, reipasta nostoa ja hidasta palautusta. Minulle tahtoo käydä välillä niin, että teen liikesuorituksen samaan tahtiin. Oli siis todella hyvä saada muistutusta siitä, että työvaihe on reipas eikä pidättelevä hidas laahailu.

Lopuksi bosupallon päällä vinoja ja suoria vatsalihaksia sekä puoliistuvassa asennossa kiertoja viiden kilon käsipainon kanssa. Tässä bosu otettiin pois, jotta en ota siitä tukea. Kierrot tuntui eniten selässä. Tuntumaa olisi pitänyt saada enemmän vatsoihin. Rutistuksissa tuntui enemmän, mutta ei hurjan pahalta. Joka tapauksessa treenin jälkeen oli hyvä mieli ja hyvä olla. Nyt tehoja oli selvästi enemmän, tykkään!

Kotimatkakaan ei mennyt ihan putkeen. Taaskaan Otto ei hakenut alikulkua vaan ajauduimme Urpiaistentielle. Aikamme seikkailtua opin kuitenkin, että Urpiaistentie muuttuu Peltomyyränkujaksi, joka tuo hyvin lähelle kotia. En vaan pysty ymmärtämään mikä alikulussa mättää, miksi koira ei sinne mene… Joka tapauksessa kotiin ehdin ennen asiakasta. Ehdin käydä suihkussa ja syödäkin avokin valmistaman munakkaan. Ilta töiden merkeissä ja nyt alkaa olla tasaraha pehkuun. On eksymisistä huolimatta ollut hieno päivä ja ennen kaikkea treenistä jäi hyvä fiilis. KIITOS Janna!

Julkaistu

Treenikuulumiset – pt-treeni, spinning, ratsastus

Otsikossa vain osa viikonlopun kuulumisista ja siksipä tämä kirjoittaminenkin on jäänyt tähän iltaan.

Perjantaina minulla oli toinen pt-treeni Jannan kanssa. Lähdin heti yhdeksän jälkeen kotoa, jotta olisin salilla hyvissä ajoissa ja pitihän aikaan laskea pieni eksymisvara. Otto opasti kuitenkin hienosti. Haahuili aavistuksen portaiden haussa ja yhden suojatien merkkaamisessa. Näytti Vidaa ennen olevan oven, mutta oikea ovikin löytyi. Otto toimistohuoneeseen odottamaan ja minä pukuhuoneeseen vaihtamaan kamppeet. Crosstrainerilla lämmittely. Nyt pääsin säätelemään itsenäisesti vastusta, koska merkkasimme kosketusnäyttöön kohopallukoin kohdat mistä laite menee päälle, mistä vastus vähenee ja mistä lisääntyy. Onneksi laite piippaa aina kosketusnäyttöä painaessa, joten saan infon siitä, että painallukseni on mennyt perille. Jätimme pollukoita salille, jos syystä tai toisesta ne irtoavat laitteesta, saadaan laitetuksi uudet 😀 Poljin lämmittelyn kolmosella ja nelosella. Taisipa lopuksi käydä vitosellakin. Lämmittely oli edelliskertaa rankempi. Käytiin oikea asento taasen läpi. Jalkaterät suorassa, lantio vähän eteen, rinta samoin. Ei saa kuitenkaan ylikorostaa. Väsyn hiipiessä helposti ryhti romahtaa eteenpäin ja sitä pitäisi tietenkin välttää. Lopussa pidin kiinni sykekahvoista ja syke pyöri 166-171 välillä.

Lämmittelyn jälkeen menimme vaakajalkaprässille ja tein 52 kilolla sarjoja. Maanantaina arastelimme painojen kanssa, sillä vastus jäi 39 kiloon. Teimme myös yhdellä jalalla. Maanantaina vastusta oli 11 kiloa + lisäpainot tai paino. En muista 🙁 Nyt teimme 18 kilolla.

Vatsaprässi ei taida olla tälläsen pätkän laite. Kun penkki riittävän korkealla, jotta rintaa vasten tuleva liukuva pötikkä ei ole kurkussa, enään ei yletä jalat kunnolla lattiaan. Jos jalat piti tukiraudan alla, liike tuntui eniten nivusissa.

Ylätaljalla teimme vetoja eteen kahdella eri vetimellä. Nyt en muista oliko 32 kiloa paino jolla liikettä tein. Kahvalla, jossa tulee huomattavasti kapeampi ote vastusta pudotettiin. Lisäksi tein painoilmakiertolaitteella parit sarjat. Lähdimme 20 kilosta päätyen 30 kiloon. Tässäkin hartiat nousivat korvia kohden, joka tuntui olevan koko treenin riesa. Onneksi Janna ahkerasti muistutteli siitä, että hartiat alas. Eipä jalkaprässissäkään hartioiden jännityksestä apua jaloille ole. Lopuksi vielä matolla alavatsoja luttana palloa ja kuminauhaa hyödyksi tai pitäisikö sanoa apua käyttäen. Pallo polvien väliin ja jalat kohden kattoa polvista 90 asteessa ja vienti ylös jaliikettä pää-jalka -suunnassa edestakaisin vatsoja käyttäen. Kuminauhalla liikkeeseen saadaan lisätehoa. Toisessa liikkeessä jalat suorana ylös ja sellainen jännä ”kiepautus” vuoropuolin. En osaa liikettä selittää, koska en varmaankaan saanut sitä täysin onnistumaan itsenäisesti. Janna kyllä ohjasi jalkoja, joka oli hyvä, jotta saisin liikkeen oikeasta muodosta kiinni. Treeni jatkukoon. Lopuksi loppuverryttely crosstrainerilla.>br>
Suihkun jälkeen kotimatkalle, joka ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Alkuun sujui hyvin aina alikulun hakuun asti. Otto pyöritti eräällä aukiolla ja lopulta kulkeuduimme toiseen alikulkuun ja jollein sillalle, jonka jälkeen tamperelaismies kyseli tarvitsisinko apua. Vieraspaikkakuntalaiselle haastetta päivään. Onneksi tavoitin tuttavan, joka sattui juuri olemaan kulmilla ja löysikin meidät hetken hakemisen jälkeen. Kotiin päästiin ja syötyäni vähän salaattia lähdin ostoksille Itikseen. Illalla Vain elämää ja koomailua.

Oli mahtavaa taas treenata ja tälle päivälle sovitun treenin jouduin perumaan. Se harmittaa hirmuisesti, etenkin kun tiedän etten tällä viikolla ehdi parhaalla tahdollakaan ja ensi viikollakin aikasintaan torstaina. Nyt tuli kuitenkin enemmän tuntemuksia, mutta todella jälkijättöisesti. Lauantaina olin Tikkurilan Fressissä Hyvinvointipäivän ilmaisspinnutunnilla. Henna sijaisti, joten mehän mentiin ihan neljän hengen voimin mukaan. Tuolloin jalat tuntui aavistuksen väsyneiltä ja alku sujui treenistä takkusasti. Kropan lämmettyä treeni ei painanut enempää. Jalkojen väsymys tuntui treenin jälkeen taas kotona portaissa. Ja vitsi miten hirmuisesti Henna on kehittynyt, on valtavan hyvä ohjaaja. Oikeesti asijantunteva, reipas, selkeä sanainen, innostava, sopivat musiikit jne. MIeletön nainen! Ja mikä parasta hänestä aistii rakkauden ohjaamiseen innon spinningiin, wauh! Siinä oli hienoa polkea taas. Päivä lähti mukavasti käyntiin, ja se jatkui mukavissa merkeissä Lauran kanssa käsityöpuuhissa. Laura auttoi lankasotkun setvimisessä ja paperilankojen kerimisessä. Herkuteltiin aamulla leipomaani puolukkapiirakkaa ja vielä ennen Lauran kotiin lähtöä hieroin hänet. Koirien temmellystä oli mahtavaa seurailla käsityötohinoiden ohella.

Ilta jatkui ystäväpariskunnan luona hölpöttäen mukavia, syöden kana-cesarsalaattia, nauttien punaviiniä. Kello riensi ja kotona oltiin vasta pikkutunneilla. Olipahan oikeasti huippumukava lauantai kera ystävien. Kiitos kaikille asianosaisille.

Eilen tihkusateisena iltapäivänä vietimme hevosen selässä mukavan tunteroisen. Ratsastin Pipsalla. Etukönötystä oli jonkin verran ja jäykkyyttä yläkropassa. Lettu kiinnitti jäykkyyteen huomiota, mutta jospa seuraavalla kerralla olisin taas rennompi. Tehtiin tunnin aikana paljon samoja harjotuksia, pysähdyksiä, hidas käynti, nopea käynti, hidas töltti, nopea töltti, töltistä raviin, ravista tölttiin jne. Ja päästiin myös laukkaamaan. Ja nyt minäkin muutaman laukan noston jälkeen uskaltauduin laukkaamaan koko kierroksen. Pipsan laukka on kaameahko, mutta selvisin. toiseen suuntaan laukatessa hevonen meni välillä ravia ja jotain ihan omia kuvioitaan. Se tuntui vähän hätkähdyttävältä, mutta ei onneksi jättänyt pelko oloa tai epävarmuutta. Aion laukata seuraavallakin kerralla :D:D Sitä ihanuutta on luvassa sitten taas parin viikon päästä, yes!

Mutta niistä jälkijättöisistä tuntemuksista Jannan vetämän treenin jälkeen. Tänään olen kärsinyt jonkin verran olkavarsien, lapojen ja lapojen välin treenikivusta, tai ehkä jumiudesta. Olen ihmetellyt asiaa avokille. Yleensä treenikipu tulee vuorokausi-kaksi treenin jälkeen pahimmoilleen, mutta nyt kävi näin. Toisaalta tiedän hartiaseutuni olevan muutenkin jumissa ja ehkä hienoinen stressi tuo osansa. Avustaja-asia on edelleen auki ja nykyinen sairauslomalla. Mutta kyllä kaikki vielä järjestyy ja kaikki asiat hoituu. Eilisiltana sain hoidettua verkkopankissa e-laskut ja sähköpostiin tulleet laskut. Paperiset tuossa vielä odottaa. Tänään saimme tuttavalta apuja, jotta päästiin tekemään pankkiin firman tilitys jne. Ja uskon ystäväpiiristä tarvittaessa apuja löytyvän ettei asiat jää roikkumaan. Silti vaan alitajunnassa stressikertoin kohoilee, hartiat ja ehkäpä myös vatsa kertoo sen. Huomenna kuitenkin Oton kanssa täydennyskoulutuskurssille. Toivottavasti löydetään PALJON vesilätäköitä ja päästään löytämään vesi-inhoon apuja kouluttajan ohjauksessa.

Julkaistu

Eka pt-treeni

Tiedättekö fiiliksen kun odottaa jotain uutta mahtavaa juttua ja silti vähän jännittää?
Sunnuntai-iltana minulla oli juuri sellainen olo, vatsan pohjasta kutitteli odotus ja jänskätys.

Vaikka sadepäivän jäljiltä oli märkää ja Oton mielestä kurjaa, se opasti hienosti Vidaan muistaen reitin hyvin. Liikkumistaidon ohjaajan kanssa tutustuttiin Vidan sisätiloihin alakuntosaliin, lämmittelyalueeseen, naisten pukuhuoneeseen jne. Sitten olikin aika vaihtaa treenikamat ylle ja lämmittelemään crosstrainerilla. Aikaisemmin olen laitteella vain sutkuttanut menemään ilman tietoisuutta oikeasta tekniikasta, joka käytiinkin heti läpi. Polvi-varvas-linja samansuuntainen suoraan eteenpäin. Mulla etenkin vasen jalka kiertyi ulospäin. Kantojen tulisi pysyä lähellä alustaa. Lantio vähän eteenpäin työntyneenä, rinta rottingilla ja käsikahvoista kiinni riittävän alhalta, jotta hartiat eivät nouse korviin ja jännity. Janna sanoikin olevansa asentojen suhteen pilkun viilaaja, joka on mielestäni loistava ominaisuus treenarissa. Itse olen vuosia kaivannut ohjausta oikein asennoin tehdyistä liikkeistä. Minun on vaikea hahmottaa milloin esim. jalkaterät osoittavat suoraan eteen. Näkevä voi sen katsoa, sokea ei. Eikä sitä välttämättä voi tunnustellakaan, koska asento muuttuu tunnustelussa väkisinkin. On vain luotettava ohjaajaan, kun hän sanoo jalan olevan vinossa ja asennon korjauksen jälkeen minusta tuntuu, että nyt se vasta vinossa onkin sisäänpäin, vaikka todellisuudessa jalka olisikin suorassa. Eli, pilkun viilailua vaan jatkossakin, Kiitos!!!

Sutkutin/poljin/heiluin (mikä nyt oikea termi lie crosstrainerilla tehtävässä liikkeessä onkin) reilut kymmenen minuuttia. Sutkutin kakkosvastuksella melkein koko ajan. Lopussa testattiin kolmosta eikä vastuksen muutos kovin iso ollut.

Eka varsinainen treeniliike oli vaakajalkaprässi. jolla tehtiin 12 toiston sarjoja ensiksi jalkojen ollessa levyn ylälaidassa. Tällöin liike tuntui takareisi/pakaraseudulla. Jalat levyn alaosassa liike tuli enempi etureisille. Kokeiltiin tehdä liikettä myös yhdellä jalalla. Oli muistettava reipas työntö ja hidas palautus, palautus kuitenkin niin ettei pakka päässyt levolle. Ojennuksessa ei saanut työntää levyä niin paljoa, että polvet lukittuisivat yliojennukseen. Tässäkin liikkeessä vasen jalkaterä tahtoi kiertyä ulos.

Ylätaljalla aloitettiin lapojen välien herättelyllä, jonka jälkeen vedot eteen. Liikkeessä tuli puolierot esiin. Olen ollut aina vahvempi yläkropaltani vasemmalta puolelta ja niin se oli nytkin.

Bosupallolla vatsalihaksia. En ole aiemmin bosupallolla työskennellytkään, vaikkakin joskus sellaisen nähnyt. Pallo toi mukavasti tehoa liikkeisiin. Tein suoria sekä vinoja vatsalihaksia unohtamatta suoria joidenka aikana nostettiin toinen jalka ilmaan suorana. Kädet pidettiin niskassa ja välillä minulla tahtoi kädet sulkeutua kohden rintaa. Janna huomautteli/muistutteli kiitettävästi asiasta.

Enempää ei ehditty. Jatkossa kuitenkin liikkeet lisääntyvät ja laitteelta toiselle liikkuminen varmasti nopeutuu. Nyt tutustuimme samalla painopakkojen käyttöön ja hahmottelimme tilaa. Samalla Janna sai vastauksia itselleen millaisia asioita minun kanssa voi tehdä ja millaisin vastuksin. Ja kuulemma mut voi pistää töihin ihan kunnolla :DD Hyvä niin 🙂 Koska jalkani ovat mitkä ovat ja tasapainonisamoin keskitymme koipiin ja keskivartaloon, mutta tehden juttuja monipuolisesti esim myös yläselälle. Yes!

Olen vähän yllättynyt etteivät jalkani juurikaan kipeytyneet jalkaprässistä. Jos teen liikkeitä seisoma-asennosta milloin joudun samalla hakemaan tasapainoa niin etureidet, takareidet kuin pakaratkin kipeytyvät helposti. Nyt tunnen, että jotain on tullut tehdyksi, mutta kipua ei. Vatsalihaksissa etenkin suorien kiinnityskohdassa miekkalisäkkeen läheisyydessä on tuntemuksia, samoin vinojen kohdalla, mutta ei suurempaa.

Sovimme perjantaille seuraavan treenikerran valupäivävaralla, ja onneksi jo nyt tiedän treenin toteutuvan, sillä valuvika iskikin jo eilen. Se tarkoittaa myös sitä, että torstaina voisin rohkaista itseni ja hipsiä spinningtunnille. Mutta joka tapauksessa perjantaiaamuna Jannan kanssa jatketaan. Luvassa kuulemma kovempi rääkki, yes!!! Sitä odotellen :DD

Janna pohti treenin jälkeen ettei minusta näkynyt mitenkään, että olisin jännittänyt ja en enään treenatessa jännittänytkään, ja ehkä se jännitys on enimmäkseen liittynyt siihen kaikkeen muuhun ihmisten kohtaamiseen ja suhtautumiseen liittyviin asioihin. Ja se kait on suurin jännityksen syy esim. mennä yksin spinningtunnille. Olen polkenut kuitenkin jonkin verran tunneilla, joten uskon kyllä selviäväni itse treenistä, mutta löydänkö pyörän spinningsalista jne? Vaikka tiedän, että varmasti saan apua tarvittaessa, joten möröt piiloon ja jos vaan valuvika siinä pisteessä, että polkeminen on järkevää, tunnille vaan!!! Huomaatteko, piiskaan itseäni!

Olen todella iloinen, että kirjoitin Korso-ryhmään ja että Janna näki sen, josta kehkeytyi upea mahdollisuus, josta toivottavasti saamme molemmat paljon. Ja toivottavasti tämä kantaa meitä pitkälle eteenpäin! Ilo on myös huomata miten mutkattomasti myös opaskoiran mukana olo hoituu Vidassa. Otto saa olla treenini ajan toimistossa ja taitaapi saada paljon hellyyksiä :DD Vielä kun poika ei haahuilisi paluumatkalla. Nyt palatessamme jumittelimme lätäköiden kohdalla ja ennen lätäkköaluetta Otto esitteli kerrostalon pihaan menevää tietä ja muita teitä ilmeisesti välttääkseen lätäkköhelvetin. Ja kun ei käännytty alotettiin vetelehtiminen. Torstaiaamuna kävellään Vidaan siten, että liikkumistaidon ohjaaja pysyy kauempana Oton näkymättömissä tavataan siellä ja palataan yhdessä takaisin. Toivottavasti kotimatkakin alkais jo sujumaan. Onneksi silloin ei yleensä ole hirmuinen hoppu, ellei sitten ole asiakasta tulossa…

Kotiin päästyäni lähdin avustajan kanssa samantein ruokakauppaan, ennen asiakkaiden tuloa asioiden hoitoa ja ehdinpä syömään herkullista savusiikasalaattia. Kahdeksan jälkeen lopetettuani työt, siivottuani työhuoneen saatoin istahtaa hetkeksi neulomaan. Olinkin aikaseen valmis lakanoiden väliin, ja kyllä nukutti ihanasti. Oli kiva herätä pirteänä tähän päivään, jota käsityöt erimuodoissaan ovat hallinneet.

Julkaistu

Positiivisia ryhmäliikuntakokemuksia

Ennusteet rankkasateista ja myrskyn jäämistä sai aikaan ratsastuksen perumisen tältä päivältä. Ajatus ratsastustunnista kaatosateessa, kovassa tuulessa ja muutaman asteen lämmössä ei houkutellut. Niin pajoa ratsastamisesta en tykkää ja taispa mukavuustekijätkin astua kuvaan. Tuossa säässä raha olisi mennyt täysin hukkaan, joten naatitaan nyt kirkasvalosta, yrttiteestä ja parista palaa suklaata. Samalla on kiva kirjoittaa kahdesta upeasta treeni-illasta torstailta ja perjantailta. Eilinen meni I love me-messuilla, joten ehkäpä rauhallinen relapäivä tekee välillä hyvää. Huomenna mennään taas!!! Yes! Aamulla on eka pt-treeni Jannan kanssa! Mä jo niin odotan ja melkein olen pakannut kamat kassiin :DD

Torstain liikkumistaito/reittiharjoittelu Vidaan peruuntui ohjaajan sairastuttua. Onneksi saatiin kuitenkin uusi aika sovittua seuraavalle aamulle. Aamuasiakkaan jälkeen oli hyvää aikaa siivota vaatekaappiaan ja laajentaa avustajan sijaisen etsintää. Pakkasimpa treenikassinkin jo yhden pintaan, vaikka vasta neljän jälkeen lähdin kohden Espoota Isonomenan Fressiä, jonne kaverini osallistuttuaan tyytyväisyyskyselyyn sai minulle ilmaistreenikerran. Päätimme kokeilla ohjattua kahvakuulaa ja polkea spinningtunnin. Ja kyllähän minua se kahvakuula vähän jännitti, vaikka avokin ohjauksessa olenkin kuulaa heilutellut. Ehkäpä syyslomien takia väkeä oli aika vähän. Puolen tunnin treeni tehtiin toiminnallisen harjoittelun alueella Laurin ohjauksessa. Ensiksi käytiin treenin aikana tehtävät liikkeet läpi ja lämmiteltiin. 20 min jäi varsinaiseen harjoitukseen. Yleensä kuulemma lämmittelyä ei alussa ole, ajatuksena ilmeisesti on, että väki tulee tunnille jo kropat lämpiminä. Minulle tuo lämmittely ja liikkeiden läpikäynti oli hyvä ensikertalaisena.

Tehtävät liikkeet olivat hauis/pystypunnerrus, askelkyykky, 45 sek. pito, kulmasoutu ja kahden käden heilautus. Tavoitteena neljä kierrosta 10 kerran toistoin 20 min ajassa. Itse pääsin kolme kierrosta ja neljänneltä ekan liikkeen. Oli kiva huomata Laurin kiertävän treenaajien luona ohjaten ja itsekin sain häneltä neuvot miten korjata liikettä paremmaksi. Hän uskalsi tulla lähelle ja koskea, joka ei aina ole itsestään selvää. Askelkyykyt tein ilman kuulaa. Tasapainoni on vähän mikä on ja koipeni onnettomat, joten ilman kuulaakin sain jalat kipeiksi. Huomautuksia sain, kuten odotinkin liian lyhyestä askeleesta ja selän taittumisesta. Kierros kierrokselta tasapaino parani ja askelkin piteni ja selkä pysyi paremmin suorassa. MAHTAVAA! Kulmasoudussa vedin ehkä hivenen liikaa ylös kun liike riitti lonkan sivustalle. Hauis/kulmasoutu-liike sujui yllättävänkin kivuttomasti. Ollaan sitä joskus avokin kanssa väännetty ja väännetty ja jotenkin en ole osannut jatkaa oikein hauiskäännöstä ylös, mutta nyt se onnistui. Ilmeisesti kuukausien makustelu alitajunnassa on tehnyt tehtävänsä :DD

Tuossa 45 sekunnin pidossa oltiin selinmakuulla, nostettiin ylävartalo/kädet ylös sekä jalat alaselän jäädessä tiukasti lattiaan. Vatsalihakset töihin ja pito! Yllätyin miten helposti jaksoin pitää itseni asennossa. Kahden käden heilautus olikin tuttua tutumpi ja siihen ei tullut korjauksia. Käsiliikkeessä minulla oli kuuden kulmasoudussa kahdeksan ja heilautuksessa 12 kilon kuulat. Heilautuksissa olisi mennyt varmasti painavempikin kuten kulmasoudussa. Ajattelin kuitenkin olevan parempi tutustua hommaan rauhassa ja totutella ryhmäliikkumiseen. Ja kyllä hiki tuli näinkin. Olihan vielä edessä 75 min spinning. Jälkikäteen on helppo todeta, että onneksi pidättäydyin noissa kuulissa, sillä Riian ohjauksessa otettiin kyllä mehut irti tästä akasta ja varmaan muistakin treenaajista.

Riialla oli superhyvät musiikit. Tunnilla oli kolme työosuutta, Aloitettiin kahden biisin lämmittelyllä, jonka jälkeen neljän biisin työosuus. Ajettiin mäkeä istuen, seisten, poljettiin satulasta vastatuuleen, poljettiin nopeampaan tempoon mäkivastuksella jne. En pysty enään muistamaan mitä tapahtui missäkin biisissä 🙁 Pienen palautuksen jälkeen homma jatkui viiden biisin työosuudella. Kolmas työosuus alkoi 7 min kappaleella, jossa jokainen ajoi oman halunsa mukaan joko seisten tai istuen. Ajatuksena oli, että ajettiin mäkeä ja että vastusta lisäiltäisiin matkan varrella. Riia kellottii kohdat 5, 4, 3 2.30, 2, 1.30 1 min ja 30 sek. Näissä kohdin ”ehdotti” myös vastuksen lisäyksiä”. Vielä oli jäljellä pari biisiä ja hiki virtasi, syke sykki korkealla, elimistö nautti! Jossain vaiheessa huomasin haaveilevani jostakin palautusjuomasta ja syömisestä :DD Ja olihan kotimatkalle ostettava protskujuoma sekä patukka 🙂 Riian tapa miellytti minua. Innostava, mutta ei liikaa höpöttävä tekopirteilijä vaan hyvä ohjaustyyli. Positiivinen, reipas, napakka, vaativa! Ei voi sanoa muuta kuin KIITOS!!!

Kotiin matkasi väsynyt mutta hyvinkin onnellinen nainen. Olin kokenut upean treeni-illan. Saanut hienon kokemuksen ryhmäliikuntatunnista ja nauttinut spinningin ihanuudesta. Olin aikaslailla valmista kauraa pehkuun!

Perjantaiaamuna aurinko ja kuiva keli, joten Otto opasteli Vidaan mukavasti saaden ovella herkkupalan :DD Meno oli aivan erilaista kuin tiistaina ja nyt reittikin hahmottui minunkin mieleeni paremmin, yes! Paluussa Otto vähän haahuili, joten huomenna vielä katsotaan tilannetta, ja huomenna kiusanamme taitaa taas olla sadepäivän jälkeiset lätäköt ja märkyydet. Huomisaamun aloitankin liikkumistaidon ohjauksella Vidaan, ja nyt harjoitellaan myös sisätilat. Ja kun ohjaaja on mukanani en ainakaan myöhästy haahuilun tai lätäköiden takia Jannan tapaamisesta. Koska liikkumistaidon ohjaajan työpiste ei ole kaukana, hän hurauttaa treenini jälkeen paikalle ja katsotaan miten kotiin paluu onnistuu. Onnistuuko paremmin kun paikassa ollaan tovi oltu. Otolla on nimittäin vähän takkuista samoja jälkiä pitkin paluut, jos paluu tapahtuu välittömästi päätepisteeseen saapumisen jälkeen.

Perjantainen reittiharjoittelu meni kuitenkin huomattavasti tiistaita paremmin, joten saatoin lähteä avustajani kanssa iloisin mielin ruokakauppaan maanantaita odotellen. Sitä ennen oli kuitenkin edessä perjantai-illan pumppi ja syvävenyttely Miisan ohjauksessa Vidassa. Etenkin pumppi tuntui jännittävältä ja kaverini Marin kanssa välineistöä kerätessämme tunnin alussa melkeinpä hirvitti :DD Kaksi eri painoista tankoa, käsipainot, kahvakuula, steppilauta, matto. Lämmittely alkoi kahvakuulalla kauppakassiotteella. Tunnin aikana tapahtui niin paljon etten millään pysty käymään sitä liike liikkeeltä läpi ja en aina ehkä kaikkea ihan ymmärtänytkään oikein. Varsinainen treeni alkoi joka tapauksessa meikäläisen murheenkryyneillä kyykyillä. Olihan koivet jo ennestään kipeät. Minulle oli outoja liikkeissä olevat kahden, kolmen ja neljän kerran pidot niin ylös kuin alaskin mentäessä. Uskon kuitenkin, että jos pumpissa käy säännöllisesti liikerytmityksen oppii eikä se enään tunnu niin oudolta. Logiikka ei kuitenkaan ihan täysin ekalla kerralla avautunut. Ehkä se johtui siitäkin, että jouduin ylipäätään keskittymään niin paljon siihen, että ylipäänsä ymmärrän mitä milloinkin tehdään. Ei siinä ehtinyt miettiä biisijakoja tms. Miisa kävi välillä luonani näyttämässä joitain juttuja ja se tietysti helpotti treenausta eikä Marinkaan panosta neuvomisessa sovi unohtaa. Kivaa oli ja hauska treenimuoto pumppikin. Toisaalta hieroja-minä vähän pohtii miten järkevää tuollainen pumppailu on. Olen tavannut työssäni monta asiakasta, jotka ovat jäätävässä jumissa käytyään pumpissa monta kertaa viikossa. On oikeasti todella tärkeää, että liikkeet tekee oikein, ja että oppii tekemään ne myös siten, että ei jännitä yläkroppaansa. Pumppi ei voi olla ainoa liikuntamuoto, jota tekee monta kertaa viikossa. Kerta kaksi liikkeet oikein tehtynä on varmasti ok. En toki ole mikään liikunnan ammattilainen ja omakohtaiset kokemuksetkin treenimuodosta vähäiset. Oli kuitenkin upeaa kokea pumppi ihan itsekin ja näin voi asiakkaitaankin ymmärtää paremmin. Ehkä tuo 4-5 kertaa viikossa pumpissa käynti-villitys on tosin vähän laimentunut, ainakin omia asiakkaitani ajatellen. Mutta, kyllä minä toisenkin kerran voin pumppiin lähteä. En toistaseks ehkä ilman kaveria, mutta kaverin kanssa joo, joten koskas Mari mennään treenaamaan?

Syvävenyttelyssä Miisalla oli todella hyviä venytyksiä ja mielestäni ilmaisi hyvin mitä milloinkin oli tarkoitus tehdä. Ohjatessa on tärkeää, että sanoo selkeästi mitä milläkin jalalla tai kädellä tehdään. Silloin sokkonakin pysyy hyvin kärryillä. Taisi olla yksi venytys, jossa Miisa kävi ohjaamasa minut oikeaan asentoon. Muuten pärjäsin hänen sanallisen ilmaisunsa ohjaamana. Venyttelytunneilla kävin säännöllisesti maanantai-iltaisin loka06-maalis07 aikavälillä ja siksi en venyttelytuntia jänittänytkään etukäteen. Arvatkaa vaan tekikö kipeiden lihojensa venyttäminen hyvää??? Suutarin lapsi on totisesti ne kenkänsä hävittänyt, joten tuonnekin on syytä hipsiä uudestaan!

Olen katsellut alkavan viikon kalenteria ja torstaina Vidalla olisi spinning ja pilates, jotka minua houkuttaisi. Saa nähdä uskaltaudunko yksikseni matkaan ja tunneille mukaan. Kun tämän tänne kirjoitan, ehkä se tuo lisärohkeutta. Myös lauantain spinnuun ehtisin eikä tuolle perjantaillekaan sovittuja menoja ole 😀 Tosin valuvikapäivätkin häämöttää ja silloin kaksi-kolme päivää menee ilman kovaa rasitusta, VALITETTAVASTI! Joka tapauksessa huomenna aloitetaan Jannan kanssa, Yes Yes ja vielä kerran YES!!!

Mutta isot kiitokset treeniseurasta Saana ja Mari sekä teille ohjaajille ohjauksesta Lauri, Riia ja Miisa!

Ps: Nyt myös blogillani oma Facebook-sivu Endorfiinista voimaa, käy tykkäämässä!

Julkaistu

Reittiharjoittelua Vidaan

Tätä päivää olen odottanut siitä hetkestä kun Jannan kanssa sovimme projektistamme, sillä treenaus hänen ohjauksessaan Vidassa ei onnistuisi ilman, että opimme Oton kanssa reitin Vidaan ja takaisin kotiin. Liikkumistaidon ohjaus osui sateiseen päivään ja teiden varsilla riitti vesilätäkkö poikineen. Otto inhoaa niitä varvasvälikarvojaan myöden, työmotivaatio aikalailla nollassa. Pieniä pätkiä koira kulki kohtuullista vauhtia, mutta pääosin kulku oli matelua. On todella vaikeaa liikkua ylihitaasti kulkevan koiran kanssa. Väkisinkin ite välillä menee askeleen edemmäksi milloin koira ei mahdu edes työskentelemään. Ja kun tahtomattanikin ohjailen koiraa ja mahdollisesti vielä huomaamattani käännän rintamasuuntaa, eksyminen on valmis. Kun koira kulkee reippaasti ja veto on sopiva, koiraan on hyvä tuntuma ja liikkeellä olo pitää myös minut paremmin kartalla eikä touhu mene haahuamiseksi.

Valitsimme rauhallisemman reittivaihtoehdon, joka menee radan vartta pitkin, josta laskeudutaan asematunneliin ja sieltä kohden Vidaa. Kaverin kanssa käydessämme Vidassa tutustumassa kuljimme ison parkkialueen/aukion läpi, mutta liikkumistaidon ohjaaja piti sitä vaihtoehtoa vaarallisena, joten kiersimme teitä pitkin, eikä reitti kovin hankalalta vaikuttanut. Reittiin saisin vaan vielä paljon paremman tuntuman Oton opastaessa reippaammin. Puhuimmekin asiasta paljon ja ohjaaja lupasi viedä viestiä asiasta Oton kouluttajalle. Hänet tapaankin parin viikon päästä olevalla täydennyskoulutuskurssilla. Toivottavasti silloinkin on paljon lätäköitä ja märkää, jotta päästään ongelmaan huolella paneutumaan.

Vidassa piipahdimme vain eteisessä. Torstain harjoittelukerralla opetellaan myös sisätiloja ja katsotaan paikka missä Otto minua odottelee treenaukseni ajan. Torstaille ei ole luvattu sadettakaan, joten… ehkä reitti sujuu paremmin.

Tuolloin ostan myös Vidaan 10-kerran kortin. Siitä se sitten käynnistyy! Yes! Olen aivan huippuinnoissani, vaikka Oton kanssa reitti vielä vähän arveluttaakin ja mietinkin kuinkakohan paljon aikaa matkaan minun on varattava maanantaina. Olemme nimittäin sopineet maanantaiaamulle Jannan kanssa treffit, yes!!! Enkä todellakaan halua myöhästyä, en halua treeniajastani hukata haahuiluun Oton kanssa, sorry vaan rakas opaskoirani mun!!! Lisäks kaverini kyseli mua treenaamaan kanssaan perjantaina. Ehdotti pumppia ja syvävenyttelyä. En ole pumpissa aiemmin ollutkaan, joten jännittävää. Tiedän kuitenkin useammankin sokeankin tunneilla käyneen, joten varmasti parin kerran jälkeen homma sujuu. Tokihan se auttaa, jos ohjaaja osaa verbaalisesti toimia hyvin liikkeitä opastaessaan. Katsotaan miten käy, uskaltaudunko. Nyt uskon uskaltavani.

Mulla taitaa olla vähän ”kaikki tai ei mitään”-meininki, sillä jo lähes kuukausi sitten sovin tuttavani kanssa meneväni hänen kotisalilleen torstaina kahvakuula- ja spinningtunneille. Kahvakuulaa olen kotona heilutellut, mutta en koskaan ole ollut ohjatulla tunnilla. En totisesti ota kuitenkaan stressiä miten pärjään. Yritän nyt olla vain rohkea ja kokeilla eri ryhmäliikuntamuotojakin. Osa ehkä jää elämääni, osa ei. Osaan tykästyn, osaan en. Jos en kokeile, en koskaan saa tietää miten tunneilla pärjään. Jos en ole rohkea, en koe upeita hetkiä liikunnan parissa. On vaan uskallettava, vaikka jokin tuolla jossain syvällä sisälläni piipittääkin ja yrittää luoda epävarmaa mielialaa. Tiedän kuitenkin, että moni muukin jännittää ryhmäliikuntatunteja kuka mistäkin syystä. Sokeuteni on se minun suurin jännityksen aiheuttaja. Minä en häpeä vartaloa, vaikka en ole hoikka, ja vaikka haluan kropassa tapahtuvan kiinteytymistä, voimaantumista ja sivutuotteena laihtuvan. En voi sanoa häpeäväni vammaanikaan, mutta kait vaan toivoisin siitä olevan haittaa mahdollisimman vähän muille, että en häiriköi haahuilullani muiden treenihetkeä, en olisi vaivaksi, että selviytyisin itsenäisesti. Toisaalta jokainen meistä tarvitsee joskus apua jossakin asiassa eikä siinä ole mitään pahaa. Jokainen haluaa tulla loppujenlopulta autetuksi ja toivottavasti myös mahdollisimman moni haluaa myös itse auttaa. ”apua saa se joka tajuaa sitä myös antaa”(ehkä ei sana sanalta mennyt oikein) – sanotaan laulussakin. Jos saan joltakin apua sitä tarvitessani ihan taatusti autan itse myös aina kun voin.

Tottakai minua jännittää myös maanantai, miten treenaus Jannan ohjauksessa lähtee käyntiin, löydänkö Oton kanssa Vidaan, osaanko varmasti pukuhuoneeseen, alasalille jne. Ei siis riitä, että jännitän treeniasioita, minun ”pitää” jännittää jo matkaa treenaamaan. HAUSKAA!!! Ja kun viikkoja vierähtää, kenties tämäkin postaus tuntuu vähintäänkin nololta tai huvittavalta – ainakin toivon niin. Mutta nyt ja tässä olen innoissani, suorastaan täpinöissäni, olen myös jännittynyt, ehkä vähän epävarma, mutta tätä mahdollisuutta en halua missata. Olen ottanut askeleen kohden unelmaa ja aion ottaa sen toisen ja kolmannenkin. Ja kun askeleet on otettu voikin asettaa niitä treenitavoitteita, mutta Jannan kanssa aloitellaan projekti maanantaina, sitä ennen käyn rohkeasti ryhmäliikkumaan ja nauttimaan spinnintunnin huumasta, joten hyvällä tiellä ollaan!

Julkaistu

Unelmastako totta? – treenausta Personal Trainerin kanssa

En tiedä miksi kirjoitin, mutta kirjoitin Facebookin Korso-ryhmään
”Kävin perjantaina tutustumassa Kuntokeskus Vidaan ja pidin kovasti sen ilmapiiristä ja treenaukseni ajaksi opaskoirallenikin paikka löytyisi missä siitä ei muille asiakkaille olisi haittaa. Minua kuitenkin ”ujostuttaa”, jännittää ehkä eniten sokeuteni vuoksi aloittaa treenaaminen salilla. Intohimoni on spinning, koska siinä on laji, jossa sokkonakin voi revitellä täysillä ilman turvallisuusriskejä. Nyt vain pitäisi voittaa arkailuni ja opetella reitti opaskoiran kanssa Vidaan, harjoitella sisätiloissa kulkemaan ja hankkia kortti, jotta unelmasta tulisi totta. Että jonain päivänä ehkä siellä haahuaa valkoisen kepin kanssa arkautensa voittanut – toivotaan niin!”
Ehkä kaipasin rohkaisua ja monesti kun kertoo arkailevansa, se jo helpottaa. Ja ehkä myös persaukselle potkaisemista etten vain jäisi unelmoimaan. Ja sain mitä tilasin, yes! Totuuden nimessä eteeni avautui vastustamaton mahdollisuus.

Kirjoitukseni näki Personal Trainer Janna Saren, joka on pt-yrittäjä, tekee ohjauksia mm. Korson Vidassa. Hän kirjoitti minulle ja sovimme tapaamisesta. Jannan koulutus liikunnanohjaaja AMK Haaga-Helia (Vierumäen liikuntainstituutti ja viimeisen vuoden suuntautumisopinnot kunto- ja terveysliikunta). Opintojen jälkeen hän on lisäkouluttautunut erilaisin lyhyemmin koulutuksin. Hänellä on kilpaurheilijatausta lajina koripallo ja mukaan on mahtunut myös judoa ja jujutsua. Omien sanojensa mukaan hän haluaa auttaa muita liikunnan pariin, madaltamaan kynnystä liikunnan/treenaamisen aloittamiseen ja siksipä mekin istahdimme nokat vastakkain juttelemaan.

Olen lukenut jonkin verran blogeista pt-kokemuksia ja salaa itsekin haaveillut sellaisesta mahdollisuudesta. Asialle en koskaan ole kuitenkaan tehnyt mitään. Ollessani jäsenenä eräässä ketjussa 2004-2010 minulla oli ns. omaohjaaja, jonka kanssa käytiin kuntosaliohjelma läpi kerran pari, mutta ohjatusti treenamista se ei ollut. Pääasiassa loppuaikoina kävinkin salilla lähinnä spinningtunneilla. Ja tuolloin en varmasti edes juuri mitään pt-touhusta tiennytkään. Ja vaikka olisin tiennyt kukkaron nyörit olis pysynyt tiukalla. Vasta viime vuosina pt-asia on tullut minulle tutummaksi ja salainen haave päästä itsekin harjoittelemaan ohjatusti on herännyt. Hyvä ystäväni aloitti omat pt-treeninsä vuoden alusta ja ilolla olen lukenut hänen hehkutuksiaan treenien tuomasta hyvästä olosta ja ehkä ihan pikkuisen kadehtinutkin hyväntahtoisesti.

Eli voinko sanoa ei?
Vaikka minua jännittää miten salilla kanssatreenaajat suhtautuvat minuun, miten pärjään salilla, törmäilenkö tuntemattomiin ihmisiin jne. Ja jos ja kun aloitan Vidassa saliharjoittelun, haluan osallistua ryhmäliikuntatunneille. Miten ohjaajat suhtautuvat minuun, onko treenissä mitään mahiksia pysyä mukana, olenko liian kömpelö. Mitä jos huitasen vahingossa tai astun varpaille?
Niin, pelottaahan tuo kaikki, mutta… voiko arkuuden voittaa? Minua pidetään rohkeana ja kaitpa sitä pääsääntöisesti olenkin, joten miksi nyt jänistäisin?
Miksi minulla ei olisi yhtälaiset oikeudet harjoitteluun kuin kellä muulla tahansa, vaikka yksi aisti on pois. En tokikaan aio änkeä itseäni nopeatempoisille tunneille, tai tunneille missä on vaikeita askelkuvioita tms.
Olenhan vuosia sitten käynyt venyttelytunneilla, spinningissä ja pilateksessa. Olen kotona jonkin verran heilunut kahvakuulan kanssa, joten olisiko mahdotonta ottaa mukaan repertuaariin esim. kahvakuulatunti…

Näitä olen paljon pohtinut ja sisälläni kuplii innostus. Sydämestäni toivon tästä syntyvän jotain hienoa niin minulle kuin Jannallekin. Ehkä Janna pystyy kanssani kehittämään jotain osa-aluetta ammatissaan. Nyt hän joutuu todella miettimään miten liikkeet selittää minulle eikä kosketukselta välty. Kädestä pitäen ohjaamista tulee varmasti enemmän, mutta Jannalle koskettaminen ei ole vierasta, joten tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

Olemme sopineet, että kirjoitan täällä blogissa projektistamme iloineen ja suruineen. Toivomme tällä tarinalla muidenkin rohkaistuvan lähtemään liikkumaan jostain rajoitteesta/hidasteesta huolimatta oli se sitten jokin vamma, sairaus, ongelma. Liikkua voi kuntosalilla ja muutenkin vaikka näkö puuttuisi, vaikka sairastaisit diabetesta, tai kärsisit polviongelmista tms. Liikunta kuuluu kaikille ja oikealla ohjauksella meistä jokainen voi siitä saada entistä enemmän irti. Tällä esimerkillämme haluamme rohkaista muitakin. Minä olen tarttumassa mörköä sarvista Jannan avulla ja samalla pääsen toteuttamaan unelmaani. En ole ehkä edes tajunnut millainen mörkö sokkona yleisellä salilla touhuaminen on ominpäin. Tämän projektin aikana toivon itseluottamukseni kasvavan, rohkeuteni lisääntyvän. Enkä ehkä ole edes oikein tiennyt kuinka paljon olen tätä halunnut.

Alkuvaiheessa olemme sopineet 5-10 kerran treenisatsista, jonka jälkeen katsomme miten homma jatkuu. Minulle on iso yllätys, että Janna ei halua rahallista korvausta. Hänelle tärkeämpää tuntuu olevan auttamisen ilo ja sen tuoma palkkio, sekä näkyvyyden kautta joidenkin muidenkin innostuminen liikunnasta jostakin haasteesta huolimatta. Ja tuohon toiveeseen on toki helppoa yhtyä. Ja jotta ette pitäisi minua hyväksikäyttäjänä Jannan suhteen, haluan mainita myös, että olen valmis korvaamaan hänelle myös rahallisesti jatkossa.

Kotoa on n. kilsan matka Vidaan, ja nyt onkin tarve opetella reitti Oton kanssa mahdollisimman pian. Kirjoitinkin liikkumistaidon ohjaajalle asiasta ja eräälle peesarille, joten jospa reittiharjoittelu päästäisiin aloittamaan mahd. pian, voisin ostaa treenikortin Vidaan ja aloittaa yhteistyön Jannan kanssa ja siinä samalla livahtaa spinnutunneille.