Julkaistu

Oikea korvakin leikataan

Olen vallan hämmentynyt, mutta iloinen teistä uusista lukijoista. Vielä pari viikkoa sitten blogillani oli neljä lukijaa ja nyt teitä on kolminkertainen määrä! Tervetuloa teille kaikille. On ihanaa kohdata uusia ihmisiä. Se saa endorfiinin kohoamaan. Aihe, josta nyt aion kirjoittaa ei välttämättä ole kovinkaan endorfiininen. Jotkut ovat kyselleet nimittäin kuulumisiani otoskleroosin suhteen. Tuota kuulovikaani olen käsitellyt blogissani aina silloin tällöin, mutta nyt viimeset kaksi kuukautta asia on aikaslailla hautautunut. Huhtikuun postauksista löytyy tarkahko omiin kokemuksiini perustuva tarina otoskleroosileikkauksesta ja siitä toipumisesta. Ja toipuminenhan on sujunut hyvin. Leikatun korvan kuulo on kohentunut oleellisesti.

Puolitoistaviikkoa sitten mulle tehtiin ekat kuulotestit leikkauksen jälkeen. Kuuntelin piippauksia kuulokkeista sekä siten, että toisesta korvasta kuului häiriösurinoita ja tutkittavasta piippauksia. Ero oli huikea. Tuon häiriöäänen ollessa leikatussa korvassa se tuntui todella kovalta ja ärsyttävältä kohinalta. Oikeassa korvassa taas kuulin sen, mutta huonosti. Oikeasta tuntui matalat äänet testissä kadonneen. Tiesinkin, että oikeassa korvassa kuulon suhteen on tapahtunut romahdus. Se tapahtui jo talvella ennen vasemman leikkausta, mutta helmikuulta kuulokäyrät olivat edelleen laskeneet. Viime maanantaina tapasin mut leikanneen korvakirurgin, joka ”avasi” kuulotestien tulosta. Vasemman korvan kuuloraja on 30 desibeliä ja oikeassa 50, korvat ovat heittäneet häränpyllyä siis. Oikea on leikkauskypsä, joten nyt olen jonossa sen operointiin. Pääsin myös peruutuspaikkajonoon kuten viime kerrallakin. Kesän aikana leikkauksia ei kuitenkaan tehdä, joten elokuun puoleen saapi olla aivan rauhassa, ahkeroida helteessä töiden parissa. Työmotivaatiota kyllä riittää, koska tuo operaatio aiheuttaa 2-3 viikon sairasloman milloin en asiakkaita voi ottaa. Tuon vasemman korvan kuulo ei yltä sisäkorvaan asti kunnolla, jos lääkärin selitykset oikein ymmärsin. Nettiä selatessa löysin tietoa, jonka mukaan juuri tuo 30 db on raja milloin alkaa olemaan erilaisia kuulemisvaikeuksia, normaalipuheääni on 50-55 db:n luokkaa ja yli 80 db on jo meteliä. Kipukynnys menee jossain 120 desibelin paikkeilla. Aika sitten näyttää koheneeko kuulo vielä leikatussa korvassa vai onko se nyt se mikä on. Molemmissa korvissa on alipainetta, ja ilmaa puhaltaessa nenän kautta kuulo kohenee. Lääkäri muistutti riskien olevan samat kuin ekalla kerralla, ja että jos korvista ei tule symmetriset kuulemisen suhteen, ei aleta leikkaamaan uudelleen vältettäessä turhaa ronkkimista korvissa. En tajunnut kysyä lääkäriltä mistä nuo useat leikkauskerrat sitten johtuvat. Täälläkin moni on kommentoinut toteamalla käyneensä 3-4 otoskleroosileikkausta läpi. Onko korvaan asetettava proteesi sitten irronnut useammin kuin kerran.

Leikatusta korvasta tinnitus ei ole kadonnut, ei edes oikeastaan vähentynyt leikkauksen jälkeen. Se tuntuu kurjalta eikä lääkärin arvio paljoa lohduttanut. Otoskleroosi voi erittää jotain ainetta mistä sisäkorva ei tykkää, ja joka mahdollisesti heikentää kuuloa nopeammin  mitä iän myötä tuleva heikentyminen normaalisti olisi. Heikkona hetkenäni ajattelenkin tinnitusta kuunnellessa, että siellä se nyt vinkuu kuuloa alaspäin. Asiaa ei kuitenkaan pidä etukäteen liikaa murehtia tässä vaiheessa. Olen erittäin onnellinen kuitenkin siihen miten paljon kuulo leikkauksen myötä koheni. Nyt kuulen tietokoneeni hurinan, opaskoirani pissimisen jne. Ihmisten kanssa keskustelu sujuu mukavasti, uskaltaa taas liikkua rohkeammin, ei tarvitse kuulokojetta jne, jne. Se mitä oikean korvan leikkaus tuo tullessaan jää nähtäväksi, mutta lähden siihen luottavaisin mielin riskit tiedostaen. Ennen tuota kuitenkin nautitaan kesästä ja Azorien saarille suuntautuvasta lomamatkasta.

Julkaistu

Minustako kuulovikainen sokeuden lisäksi? Otoskleroosi diagnosoitu

Elokuun alussa hakeuduin yksityiselle korvalääkärille korvan tinnitusoireen vuoksi. Sitä on ollut enempivähempi jo pidempään. Tuon lomalaisten hierontaputken aikana oire paheni ja välillä tuntui korvassa olevan varsinaiset ”bileet”. Elin toivossa, että korvaan olisi vain kertynyt vaikkumoskaa. Olin tosin edelliskesänä käynyt putsauttamassa korvani. No eipä tuota toivomaani likaa löytynytkään ja sain lähetteen kuulotutkimuksiin. Lääkäri testaili ääniraudalla eri puolelta päätä kuuluvuutta ja arveli vian olevan välikorvassa. Näin sokkona aivan karmiva ajatus kuulon menettämisestä. Kysyinkin heti voiko tämä johtua keskosuudestani ja sain kuulla keskosuuden lisäävän kuuroutumisriskiä, mutta silloin vika on sisäkorvassa eikä niinkään parannettavissa. Ja tässä vaiheessa lääkäri uskoi ettei tässä tapauksessa ole sellaisesta kysymys. Ei muuta kuin kuulotutkimuksia odottamaan ja panikoimaan kotiin. Hän väläytti mahdollisuutta vian olevan kuuloluissa joidenka operointi girurgisesti parantaa kuuloa. Kumpi siis pelottavampaa, kauheampaa tuollainen toimenpide vai kuuroutuminen. Noh, sanomattakin selvää, vaikka tuo toimenpiteen mahdollisuuskin pelotti ja pelottaa edelleenkin.

Kuulotutkimuksen ensinmäisessä osiossa kuuntelin piippauksia luureista ja naisäänen sanomia sanoja. Todettiin kuulon alentumaa olevan myös toisessa korvassa. Se tuntui masentavalta ja pelottavalta. Taas hiipi mieleen, jos kuuroudunkin kokonaan. Toki olen tavannut kuurosokeita ja tiedän apuvälineitä olevan paljon tms. Silti se mahdollisuus on karmea. Sokeuteeni olen sopeutunut hyvin ja sen olen hyväksynyt osana minua, mutta kuinkahan kävisi tuon kuuroutumisen kanssa.

Kuulotutkimuksen toisessa osiossa katsottiin miten ilmastoituneet korvat ovat, ja se puoli on kunnossa. Tämän jälkeen jälleen eräänlaiset luurit korville ja piippauksia eri taajuudelta ja voimakkuudella. Tässä tutkimuksessa mitattiin kuulolihaksen – tai jotain sellaista – supistuvuutta. Ja minullahan se ei supistunut ja vian välikorvassa sijaitsemisesta vahvistui. Se oli sinänsä helpottava uutinen.

Lääkärille menoaamuna jännitti mitä tämä sanoisi. Hän kovasti lohdutteli minua, että tämä kuulovioista on ns. helpoin, ja jos kuulovikansa voisi valita, se olisi tämä. Vasemman korvan ei pitäisi enempää heiketä ja kokonaan kuuroutumista ei tarvitse pelätä eikä tämä ole mailmanloppu. Kirjoitti lähetteen korvapolille, jossa selvitellään kuulokojeen mahdollisuutta huonompaan korvaan tai girurgista toimenpidettä. Saan joskus 3-6 kk päästä sinne kutsun. Diagnoosi on otoskleroosi. Nyt yritän elää normaalisti ja luottaa kaiken menevän hyvin ja minun kuulevani vielä pitkään. Silti välillä mietityttää. Ei ehkä pitäisi lukea netistä kaikkea mahdollista. Joku otosklerootikko valitti ettei kuule muovipussin rapinaa tms. Ite kyllä sellaiset äänet kuulen. Matalalla ja hiljaisella äänellä puhuttu on hankalaa kuulla, tai kaikuvassa isossa tilassa puhe jonkinmoisen väölimatkan päästä.

Minun rakkain harrastukseni on ollut pitkään näkövammaisten joukkuepeli maalipallo ja tänä syksynä olen palannut valmennukseen. Laji vaatii toki kuuloa ja jännitinkin miten ämmän käy. Onneksi pallon kulkusissa kirkas ääni, joten kuuluu hyvin ja pelaaminen voi jatkua – toistaiseksi. Peliurani oli jo loppua pari vuotta sitten sairastuttuani keuhkoveritulppaan. Marevan-lääkityksen vuoksi tauko venyi yli puoleen vuoteen, koska piti välttää iskuja, kolhuja tms. Ja niitä maalipallossa tulee väkisinkin. Vuosi sitten pääsin kuitenkin palaamaan treenaamiseen ja Suomen sarjaturnauksiin. Kuulohuolista huolimatta jatketaan innolla eteenpäin ja mennään niin pitkälle kuin rahkeet riittävät ja terveys. Viime viikonlopun valmennusleiri antoi uskoa ettei tämän hetkinen kuulotaso ole esteenä. Ja nyt ei muuta voi kun odotella kutsua korvapolille, ja sen jälkeen katsotaan mikä ratkaisuksi.