Julkaistu

Riesana väsymys

Olen päivälleen syönyt kaksi kuukautta rautaa päivittäin. Sehän ei ole vielä pitkä aika varastoraudan nousemiseksi. Silti alan olla kyllästynyt väsyneisyyteen mikä minua vaivaa enkä edes usko sen johtuvan rautavajeesta, koska vaje on ollut ymmärtääkseni kuitenkin aika pientä.

Arki on lomaviikkojen jälkeen tunkeutunut elämään, vaikka vielä mökkeilystäkin on ehditty nauttimaan. Onneksi pidennetyt mökkiviikonloput ovat olleet mahdollisia, sillä muutaman asiakkaan päivien jälkeen olen todella väsymys. Väsymys ei ole sellaista tavallista vaan erittäin painostavaa ja raskasta. Sellaisesta väsymyksestä en yleensä kärsi. Nyt kolmen asiakkaan päivän jälkeen olen illalla aivan puolivaloilla sumussa koomassa. Ei ole todellakaan kiva tunne ja olenkin todella turhautunut. Minä, joka olen viettänyt aktiivista elämää yritän nyt jaksaa arjen välttämättömyydet. Työt haluan jaksaa hoitaa, muusta on sitten pakko tinkiä. Siksipä en ole aloittanut syksyn treenaustakaan; en ole marssinut spinningtunnille, en viestitellyt Jannalle, että milloinkas pt-treenit voisi jatkua. Nyt elokuussa liikkumiset ovat rajoittuneet kävelyihin Oton kanssa ja pariin tandemlenkkiin. Ei ole todellakaan mennyt kuten ajattelin. Ajattelin nimittäin, että elokuussa taas aktiivinen liikkuminen jatkuu. Tunnen syyllisyyttä siitä, että niin ei ole käynyt.

Facebookin eri kilpirauhasryhmissä välillä törmää keskusteluihin asenteesta. Asenne on tärkeä asia, mutta oli asenne miten kohdallaan tahansa, ei se väsymystä vie pois, ja jos sen tekee hetkellisesti väsy tulee kyllä korkojen kanssa takaisin. Mielestäni itselläni on asennetta ja halua liikkua, tehdä monenlaisia asioita kuten ennenkin. En kuitenkaan ole pystynyt taltuttamaan tolkutonta väsymystä. Mökillä sumu/kooma vähän helpottaa. Tähän on helppoa todeta ”no ainahan mökillä on helpompaa”. Varmasti niinkin, koska stressi yleensä vähenee, mieli rentoutuu jne. Itselläni myös, että voin touhuilla oman jaksamiseni mukaan aika kevyitä askareita. Olenkin tehnyt nyt elokuun aikana ahkerasti neulomuksia ja koruja, nauttinut nuotion lämmöstä myöhäisillassa, saunonut ja pulahdellut hyisen kylmään lampeen, nauttinut aamupalaa kuistin edessä, istunut teemuki nokan alla pitkiä toveja. Kotona ollessa olen aina vain kömpinyt aikaisemmin ja aikaisemmin nukkumaan eikä äänikirja ole edistynyt. Olen neljättä viikkoa saman kirjan kimpussa. Toistaseksi onneksi nukun, nukun 10-11 tunnin yöunia. Viime aikoina nukkuminen on ollut vähän levotonta lämpöisyyden vuoksi.

Siitä on pari kuukautta kun kävin lääkärissä kilpparin vaajisepäilyjeni kanssa eikä lääkäri kokeiden jälkeen alkavaa vaajista voinut pois sulkea. Minulla on lähete uusintakokeisiin. Tässä arvon, jahkaan milloin menisin uudestaan testauttamaan arvot. Jos tämä väsytila jatkuu ja pahenee, en todellakaan odottele puolta vuotta, saatika sitten ensi kesään. Marssin kyllä piikitettäväksi jo aiemmin. Ajattelin kuitenkin, että jos vielä kuukauden päivät jaksaisi pyristellä. Toisaalta olen ilmottautunut lokakuussa kolmelle viikonloppukurssille, joten sumufiilikset olisi kiva taltuttaa edes jollain tavalla mahdollisimman pian. Muutenkin syksyyn olisi luvassa paljon mukavia ja mielenkiintoisia asioita niin hyvinvoinnin kuin käsitöidenkin osalta, ja kyllä sen liikunnankin haluaisin elämään takaisin. Jostain luin, että kilpparivaajispotilaille olisi parempaa liikuntaa palautumisen ja hormoonitoiminnan kannalta voimaharjoittelutyyppinen treeni eikä niinkään kestävyyspainotteinen olisi parempi vaihtoehto, mutta tiedä sitten. Harmittaa vaan niin sanomattomasti, sillä talven ja kevään aikana pääsin niin kivalla tatsilla liikkumaan Vidalla. Nyt kun loman vuoksi ja nyt tämän väsymyksen takia on tullut taukoa huomaan taas kynnyksen kasvaneen. Ei riitä se, että olen sokea vaan nyt murehdin vielä ulkomuotoanikin 🙁 Huhtikuun puolesta paino on noussut reilu viisi kiloa. Tiedän, että ei monikaan siihen kiinnitä huomiota, mutta itseäni se häiritsee, vaikka tiedän että paino ei ole tullut pelkästään herkutellen kesäjuomia ja ruokia. Miksi itse pitää tehdä itselleen asioista niin pirun vaikeita??? Surullista! Lupaan itselleni, että kyllä mä täältä taas nousen rajojani rikkomaan. Minun on kai luvattava myös itselleni, että en syyllistä itseäni rauhallisemmasta tahdista väsyn kestäessä. Nyt vain pitäisi löytää se oikea tapa toimia ja saada liikuntaonnellisuus takaisin.

Kun kiertelen mökin pihassa keräämässä herneitä, herukoita, mansikoita, tomaatteja, karviaisia nautin touhusta. Se jotenkin voimaannuttaa ja huoli omasta jaksamisesta väistyy. Kuukausimansikka tarjoaa satoaan runsaasti ja nyt alkavat tomaatitkin kypsyä. Sunnuntaina keräsin kuivuneet herneen varret pois ja vielä on yksi vaollinen oman maan perunoita jäljellä.

Iloa tuottaa myös kierrellessä kun voin tunnustella ja tuoksutella pihassa olevia kukkasia. Omppupuuhun ei oikein uskalla koskea, raakileet putoavat helposti. Ehkäpä ens viikonloppuna pääsemme jo niitäkin maistelemaan.

Elokuun hyviin asioihin kuuluu ehdottomasti se että uuden avustajan kanssa yhteistyö on lähtenyt sujumaan hienosti. Toinen ilahduttava asia on Harmaakuonon pirteys. Nyt kun itikoita ja baarmoja ei enään hirveästi ole vanhus voi lötkötellä ja hipsutella pihapiirissä enemmän. Iltaisin mökin lattialta lampaantaljalta kuuluukin sydämen pakahduttavaa tyytyväisen koiran urinaa ja tassuista nousee onnellisen koiran tuoksu. Tosiasia on kuitenkin rasvapatin kasvu vasemmassa kyljessä, mutta vielä tovi Harmaakuono voi olla luonamme ilman liiallista tuskaa. Nyt kuitenkin silmiä painaa uni, joten ehkäpä siirryn sinne höyhensaarille seuraaviksi yhdeksäksi tai kymmeneksi tunniksi.

Julkaistu

Elokuun kynnyksellä

Niin se vain mennä hurahti viimeinenkin lomaviikko ja arkinen aherrus alkanut. Tosin nyt taasen olemme mökillä pitkää viikonloppua viettämässä.

Loman päätteeksi ystäväpariskunta oli vierailulla. Pari päivää meni mukavasti hölpöttäen, kuulumisia vaihtaen, nauraen ja yhdessä olosta nauttien. Iltaisin saunoimme ja pulahtelimme lammessa. Toisena iltana, oikeammin yönä istuimme nuotiolla. Molempina päivinä nautimme herkulliset ateriat ja lauantaina oli niin lämmintä, että söimme ulkona. Muutenkin vietimme koko päivän vähän kesäisemmästä säästä nauttien pihamaalla. Avokki esitteli ruohonleikkuriaan ja raivaussahaansa. Viime kesänä esittelyvuorossa oli kivipora 🙂 Mukava viikonloppu ja sunnuntaina olikin aika uupunut olo nautitusta viinistä ja valvomisesta.

Tällä viikolla on palattu arkeen ja työtkin ovat alkaneet. Asiakkaita loman jälkeen on ollut mukavasti ja varauskirja täyttyy hyvää vauhtia ja se saa tietystikin hymyilemään. Lisäksi haastattelimme kahta avustajaehdokasta, sillä sijaisuus saa jatkoa ainakin vuoden 2016 loppuun. Tapellessani verkkopankissa skannattujen laskujen kanssa hermo meinasi mennä, joten olen erittäin helpottunut, että avustaja löytyi. Ensi viikolla aloittelemme hänen kanssaan työt.

Eilen kävin reippailemassa Oton ja ystäväni kanssa lähes kahdeksan kilsan lenkin. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja opimpa samalla, että labratulokseni löytyvät netistä pankkitunnuksilla, joten eipä muuta kuin kesäkuisia tuloksia syynäämään. Löytyi se syykin miksi rautakuuria suositeltiin, vaikka hemoglobiini olikin 131. Varastoraudassa oli vajetta ja punasolujen koossa toivomisen varaa. Tutustuttuani Kilpirauhanen.com-sivustolta asioihin ymmärrän nyt vähän paremmin koetuloksia, tosin kyselin tuloksista myös kilppari-ryhmässä Facebookissa. Ymmärsin, että S-Tyreotropiini (aivolisäkkeen tuottama hormooni, joka käskyttää kilpparia tuottamaan oikean määrän S-Tyroksiinia) mulla oli 2.8 mU/l, viiterajojen sisällä (0.4 – 4.5 mU/l. Tosin Kilpirauhanen.com -sivulla yläraja oli 4 eikä 4.5. Kuulemma täysin terveillä tuo arvo pyörii 1-1.5 paikkeilla, joten on koholla tai nousussa minulla. S-Tyroksiini, vapaa (kertoo miten paljon kyseistä hormoonia on elimistössä vapaasti käytettävissä) näyttäisi minulla olevan vähän alhainen 12.6 pmol/l, vaikkakin viiterajojen sisällä (9 – 21 pmol/l) Ja taas Kilpirauhanen.comissa tuo yläraja oli alempi, eli 19. Kovasti yritän ymmärtää kilpirauhasta kaikkine sen ominaisuuksineen. Kilppariryhmissä puhutaan paljon myös labrakokeista koskien vasta-aiheita ja th3-arvoja. Itse taidan olla aika alkutaipaleella ymmärtämisessä koko rauhasta 😀 Sen kuitenkin huomaan, että fyysisen työn myötä väsymys on lisääntynyt ja lisääntyneen liikunnan myötä paino nousee. Mahtaakohan olla miten tyypillistä kilppariongelmaisille???

Käsityörintamalle ei erityisempää kuulu. Huivia neuloskelen tasaseen tahtiin ja Nurmilintu-huivi odottelee edelleen aikoja parempia, eli, että joku osaisi neuvoa miten saan pitsikuvion menemään oikein. Nyt kuitenkin taidan painua Robin Cookin kirjan Aivoklinikka -pariin ja toivottavasti aika pian myös höyhensaarille. Viime yönä nukuin todella huonosti, vaikka olo olikin väsynyt. Tänään on sitten uuvuttanut senkin edestä, joten mökille saavuttuamme en ole tehnyt oikein mitään. Neulonut vähän, vaihtanut puhtaat petivaatteet sänkyyn, lääkinnyt Harmaakuonon ja koekäyttänyt polttokakkalan. Meille nimittäin hankittiin sellainen. Mökin sisävessa oli niin ällötys hajuhaittoineen, että keväällä päätimme hävittää koko hökötyksen, ja kyllä nyt on hajutonta 🙂

Julkaistu

Rautakuurille

On jo viikon päivät kun lääkäri soitteli labratuloksistani. Tottahan toki minulla oli juuri silloin asiakas, joten kiiruusti toiseen huoneeseen puhumaan. Ja enhän mä tietysti muista kaikkia labratuloksia ulkoa, joten pääsen niitä tarkistelemaan vasta kun saan ne kotiin.

Joka tapauksessa kilpirauhasen vajaatoimintaa minulla ei ole, ei ainakaan vielä. Tosin arvot ovat vähän alhaiset, joten pois ei voida sulkea alkavaa vajaatoimintaa, joten sain lähetteen uusintakokeisiin puolen vuoden-vuoden päähän. Ja jos oireet pahenevat toki voin käydä kokeissa jo aiemmin. Maksa- ja munuaisarvot kuulemma normaalit. Rautaa suositteli syömään puolen vuoden kuurin. Hemoglobiini oli tosin muistaakseni 131. Löysin tiedon, että naisella normaalin raja on 117-155, joten vähän rautakuuria olen kummastellut. En kuitenkaan ole varma otettiinko kokeita liittyen varastorauta-arvoihin. Olen nyt lueskellut Facebookissa parin kilppari-ryhmän ihmisten kirjoituksia ja ymmärtänyt, että kilppariongelmilla voi olla yhteyttä rautaan. Ilmeisesti myös vajaatoiminnassa maksa-, sokeri ja kolesteroliarvot nousevat. Minulla paastosokeri oli 5.5, mutta kolesteroli yli kuuden. Huono taisi olla 4.1 ja hyvä 2.3. Kolesterolia pitäisi saada alemmaksi, jotta lääkityksiä ei tarvitsisi aloittaa. Ja minä en kyllä ihan vähällä halua ruveta syömään statiineja tms. EI!!!! Kilppari-ryhmissä moni on kirjoittanut kolesterolin laskeneen vajaatoiminnassa lääkityksen aloittamisen jälkeen.

Puhelun jälkeen olo oli vähän ristiriitainen. Toki olen iloinen ettei minulla, ei ainakaan vielä ole sairautta loppuelämäkseni diagnosoituna, mutta toisaalta taas en saanut vastausta paino-ongelmaan. Nyt kun olen ollut vähäisellä liikunnalla ei kroppaan ole kertynyt nestettä ja painokin laskenut. Ei voi olla normaalia, että kilotolkulla treenatessa paino nousee ja laiskotellessa putoaa. Tottahan paino kuntosalitreenauksessa voi nousta etenkin alussa kun lihakset imaisevat itseensä nestettä jne. Ei se nyt kuitenkaan voi jäädä päälle ja yht’äkkiä vain paheta. Jokin minun aineenvaihdunnassani mättää. Nyt olen kuitenkin päättänyt yrittää ottaa asiaan rennomman asenteen kesälomien ajaksi. Ei tarkoita, että söisin mitä vaan, lähinnä tarkoittaa etten hyppää vaa’alla ja märehtisi asiaa. No täällä mökillä tuo vaakaton elämä onnistuukin hyvin.

Rautaa olen nyt sunnuntaiaamusta lähtien syönyt. En uskaltanut aloittaa lauantaiaamuna, koska lähdimme Silmukkasiskojen kanssa päiväksi Tallinnaan. Rauta tekee helposti huonovointisuutta ja vatsavaivoja, joten sellaisia en matkalle seuralaisikseni halunnut. Noh rautakuuri ei onneksi ole aiheuttanut vatsan väänteitä, joten ei ongelmaa.

Ilmeisesti seleenin puutteessa on samankaltaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassakin, joten ehkäpä ostan vielä seleeniäkin elämääni helpottamaan. Onneksi sellaista järkkyä väsymystä ei ole ollut mitä ennen juhannuslomaa kaupungissa koin.

Julkaistu

Lääkärissä

Eilen kotiuduimme mökiltä ja tämä aamu alkoi lääkäri- ja laprakäynneillä. Huomenna pitäisi saada vastaus kysymykseen vaivaako minua kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkäri tutki käsin tunnustellen kilpirauhasta ja arvioi oikean puolen lohkon olevan kovempi, joka saattaisi viitata vajaatoimintaan. Mitään ylimääräisiä kyhmyjä ei onneksi tuntunut. Valitettavasti äitini sairastaa tuota vaajista ja on kuulemma hyvin yleistä, että niin tyttärellä kuin äidilläkin sairaus todetaan.

Lääkäri kuunteli sydänäänet ja keuhkot eikä kummassakaan ylimääräisiä ääniä kuulunut. Verenpaine huiteli järkyttävissä lukemissa ja se mitattiinkin kolmasti. Kyllähän se laski alemmaksi, mutta koholle jäi. Illalla kotona kaivoin Lidlistä ostamani puhuvan verenpainemittarin. Olen ostanut sen jo viime syksynä, mutta käyttöön otto on jäänyt. Nyt laitoin laitteen toimintavalmiuteen ja verenpaineeni oli normaali, laitteen mukaan suorastaan optimaalinen. Sitä en sitten tiedä miten luotettava laite on. Ehkä se kuitenkin antaa suuntaa verenpaineesta. Aamulla taisin lääkärissä jännittää ja siksi lukemat huitelivat korkeuksissa.

Sain lähetteen labraan ja siellä otettiin verta monta putkellista. Kilpparikokeiden lisäksi lääkäri halusi kolesteroolin, verenkuvan yms. Huomenna hän soittelee tuloksista.

Meidän perheestämme kävi lääkärissä toinenkin jäsen, nimittäin rakas Harmaakuono. Iho valitettavasti taas kesäiseen tapaan oireileen. Vanhus ei kahlaile eikä ui lammessa enään, mutta kiusana ovat itikat ja niitä riittää kosteiden kelien myötä. Vanhus sai kortisonipiikin kutinaa helpottamaan sekä lääkitykseksi kortisonisalvaa, lääkeshamppoota ja kipulääkettä. No kipulääke tuskin liittyy kutinoihin, mutta tassuissa on ilmeisesti kipua jonkin verran kun niitä nuollaan ahkerasti. Nyt ilta- ja aamutoimiimme liitetään Harmaakuonon hoitotuokiot.

Eilen kaupunkipäivät aloitin kyläilemällä entisen työparini luona. Sateen tauottua kävimme koirien kanssa pienellä lenkillä ja saatiin nauttia jopa auringostakin. Lenkin jälkeen maistuikin herkullinen kasvissosekeitto ja gluteeiniton broilerin jauhelihapiirakka unohtamatta jälkkäriksi syötyä suklaajäätelösiivua. Mukavaa oli rupatella ja kuulumisia vaihtaa. Iltapäivä meni nopsaan ja yht’äkkiä kello olikin jo seitsemän.

Tämän päivän lääkärikuulumisien lisäksi minulla on ollut neljä asiakasta, ja huomenna niitä on kaksi. Ens viikon lomailemmekin ja ettekä ikinä arvaa missä lomailu tapahtuu 🙂 Käsittääkseni säidenkin pitäisi parantua, joten joskohan vihdoinkin pääsisimme nauttimaan teepaitakeleistä.

Julkaistu

Kirpsakoita tuoremehu -kokeiluja mehulingolla

kiwi-päärynä smoothies

Edelleen kaipailen reseptejä mehulingolla tehtäviin mehuihin, mutta tässä pidennetyn mökkiviikonlopun (4.-9.6.) kokeilujen reseptejä ja kommentteja mausta. Osasta tuli arvatenkin aika kirpakoita kun makeutusta en käyttänyt. Yksikään mehu ei kuitenkaan jäänyt juomatta :D:D

Kahtena ekana aamuna mehulinkoon päätyi 2päärynää, 1-2omenaa ja mansikoita. Ekassa satsissa mansikoita oli enemmän ja ehkä mielestäni mehusta tuli paremman makuista, vaikka pienemmällä mansikkamäärälläkään cocteil ei huono ollut. Astetta kirpsakampaa mehua saatiin reseptillä: 2raparperin vartta, 1omena, 3kiwiä.

Koska herelmät olivat lopussa otin pakkasesta mustaherukoita, jotka mehustin raparperin kanssa. Se oli jo sellainen yhdistelmä, että se kokeilu jää yhteen kertaan. Arvasinkin, että siitä tulee liian hurja kirpsakka ja hapan yhdistelmä, joka olisi kaivannut paljon sokeria tai muuta makeuttajaa. Tulipahan kokeiltua. Kiltisti mehun kuitenkin nautiskelin. Viimeiselle aamulle jäi raparperien kanssa pakastemansikat. Yhdistelmä oli aika hyvä, mutta varmasti tuoreista mansikoista tulee parempaa.

Yhtenä iltana tein porkkana-inkiväärimehua, josta avokkikin piti, vaikka alkuun suhtautui siihen varauksella eikä meinannut edes maistaa ensin. Porkkanasta jää kuitenkin paljon jätettä (kuituja), joten ei välttämättä paljon käytettynä kerrallaan parasta mahdollista mehun lähdettä. Appelsiini-porkkanamehu kuulostaa kokeilemisen arvoiselta, joten seuraavalle mökkireissulle lähti iso pussi appelsiineja mukaan. Kokeilin reseptillä 2 appelsiinia, 2 porkkanaa, kourallinen pinaattia ja pari centtiä inkivääriä. Toimii! Hyvää!
Porkkana-inkivääri mehu

Pitäisi rohkeammin kokeilla mehuihin vihanneksia, salaatteja, pinaattia, lehtikaalia tms. Ehkäpä sitä hiljalleen oppii ja tottuu myös vihermehu-pohjaisiin terveyspommijuomiin. Onneksi koko kesä aikaa tehdä erilaisia kokeiluja ja etsiä vinkkejä hyvistä mehuresepteistä. Jo muutaman päivän kokeilujen jälkeen voin kuitenkin todeta, että mielenkiintoinen, maukas, kiehtova mailma marja-, vihannes-, hedelmä mehut, ja mehujen avulla ruokavalioon saan ja saamme entistä enemmän terveellisiä aineksia. Vihanneksien ja kasviksien lisääntyminenhän ruokavaliossa on hyvä asia.

Julkaistu

Juhannusloma alkoi ratsastuksella

Tänäänkin ollut viileää ja tuulista kesäsäätä. Siitäkin huolimatta nautin ratsastustunnistamme. Ja hevosen selässä hetki oltua ja ratsastettua katosi kropastakin koleuden tunne. Sinne jonnekin katosi myös hetkeksi hurja väsymys ja huoli sydämestä. Hetken irtaantuminen väsähtäneestä Hepasta teki taatusti hyvää. Nyt tosin väsyttää, silmät roikkuvat puolitangossa, joten aika pian unille.

Aloitimme ratsastustunnin tekemällä painon siirtoja, vatsalihaksien jännityksiä jne. hallintaan liittyviä asioita. Töltissä haimme ripeyttä ja väliin rentoja käyntiaskeleita. Harjottelimme myös pysähdyksiä suoraan töltistä, ravasimme keventäen ja harjoitusravausta ristiselkää rentouttaen.

Sebu viihtyi kentän ulkoreunoilla ja jalkani hankasi useampaan kertaan aitaan tai seinään. Hevonen on myös etukenoinen/painoinen, mutta uusi satula korjasiratsastajan istuntaa jonkin verran. Nyt Sebun selässä ei tuntunut niin etupainoiselta kuin aiemmin, joten uuden satulan ja ehkä minun kehityksenikin yhteisvaikutustaparempaan oli huomattavissa. Jos Sebu meinasi siirtyä töltistä raviin osasin sen ennakoida hyvin ja korjata takaisin töltille. Keventäminen sujui ravissa hyvin ja harjotusravissakin uskaltauduin ratsastamaan kädet pelkissä ohjissa. Ei tarvinnut tukeutua satulaan. Sebun töltti reipastui huomattavasti laukan nostojen jälkeen. Ensiksi nostoissa Sebu oikaisi pahasti. Toiseen suuntaan mentäessä sujui huomattavasti paremmin. Oli kivaa!!! Nyt en tosin laukannut kenttää ympäri Sebun etupainoisuuden vuoksi. Emme halunneet ottaa riskiä kun itsekin vähän etukenotan. Tiina laukkasi hurmioituneena kärkiratsastajan kanssa kenttää ympäri. Riemuitsin kuitenkin taas niistä onnistuneista laukkapätkistä. Siinä unohtui murehtia omaa vointiaankin.

Viikko täällä kaupungissa on mennyt todella rauhallisesti. Lauantaina olimme veljeni tyttären rippijuhlissa. Onneksi sattui kesän lämpimin päivä, joten pystyimme aterioimaan ja kahvittelemaan ulkona. Sunnuntaina olikin sateista, mutta Liioliita oli mukavaa tavata. Eilen ja tänään on ollut mukavasti töitä. Huomisaamuna kaupan kautta mökille. Käsityönyssäkkä pakattuna, joten sadehetkille puuhattavaa valmiina.

Julkaistu

Lääkäri varattu

Olen lisännyt veden juontia ja koettanut pitää riittävän tiheät ateriavälit. Paino jatkaa vain nousuaan ja mukaan on astunut väsymys. Olen pitkään jo jahkaillut pitäisikö kilpirauhanen tutkituttaa ja eilen varasin itselleni parin viikon päähän lääkärin. Rahan menoa se tietää, mutta saanpahan ainakin mielenrauhan siltä osin ja jos kropassani jokin mättää niin toivottavasti avun oli se sitten kilpirauhanen tai jokin muu.

Eilinen oli melkoinen ahdistuspäivä. Suretti kovasti ajatuskin siitä, että minulla on jokin parantumaton sairaus, joka vaatii loppuelämän seurannan ja lääkityksen. Olen kuitenkin alle 40-vuotias enkä vielä haluaisi aloittaa sairauksien litanijaa elämääni, mutta minkäs teet. Lueskelin Facebookin kilpirauhasryhmistä ihmisten kokemuksista eikä ne paljoa lohduttaneet. Oli pelkoja, ahdistusta, lisämunuaisten kanssa ongelmaa jne. Joskus olen kuvitellut, että oikealla lääkityksellä kilpirauhasen vajaatoiminta on ”helppo sairaus” elämän kumppanina, mutta ehkä olen kuvitellut omiani. Toki yksilöitähän me olemme ja varmasti monenlaisia sairauskertomuksia on kilpparijutuissakin.

Ja perhana, eihän kukaan ole minulla vielä mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa diagnosoinut eikä edes passittanut kokeisiin. Voihan ongelmana olla jotain ihan muuta, jota en osaa edes kuvitella/pelätä.

Viikonloppua vietimme mökillä, mutta mökkijutuista tulee omat postauksensa. Ollaan keväällä ja nyt alkukesästä innostuttu kuvaamaan aika paljon, joten kuvallisia postauksia luvassa. Kuvat ovat tällä hetkellä kuvailtavana, joten malttakaa tovi 🙂 Joka tapauksessa mökkeily teki hyvää enkä painoasiaa stressannut. Kotiuduttuamme vaaka osoitti sellaisia lukemia, että ahdistus pongahti kattoon ja päätös tutkimuksiin menemisestä.

Täällä kaupungissa päivät ovat sujuneet rauhallisesti; töitä, ruuan valmistusta, netissä pyörimistä, ulkoilua koirien kanssa. Tänään pakottauduin siivoamaan vaatekaapin ja valitsemaan juhlavaatteet lauantaina olevia rippijuhlia varten. Toivottavasti en näytä ihan hirveän turpealta vaatteissani. En huomaa vatsani kasvavan, mutta reidet ja persauksen sivut on sitten oma lukunsa, tai sitten vaan kuvittelen.

No nyt kahteen viikkoon ei kuitenkaan tapahdu mitään ratkaisevaa. Paino elää omaa elämäänsä ja minä koetan jatkaa terveellisillä valinnoilla, vaikka just nyt turhauttaakin. Pidän kuitenkin monista terveysherkuista ihan oikeastikin, joten ei minun turhauman keskellä tarvitse syöksyä hampurilaisten tai pitsojen kimppuun. Mehulinko on ollut ihan huikean mahtava hankinta!(siitäkin oma postaus tulossa) Nyt pitäisi nauttia kesästä ja olla murehtimatta liikaa. Murehditaan vasta sitten, jos on tarpeen. Se kun olisi niin helppoa kuin se on kirjoittaa. Kulunutta viikkoa on vaan nyt varjostanut alavireys, alakulo ja jopa ahdistuskin. Siitä huolimatta kaikille oikein ihanaa viikonloppua. Huomiselle ja lauantaille on luvattu tänne etelään jopa yli 20 asteen lämpötiloja, joten nauttimaan kaikki kesästä, myös Hepa!

Julkaistu

Vettä tuoreella mintulla

Istun mökin kuistilla auringosta ja lintujen liverryksestä nauttien. Kevät ja alkava kesä tuoksuu; kasvava nurmikko voikukkineen, koivu, ympärillä oleva metsä ja narulla kuivuva lakanapyykki. Pitkän ja viileän kevään jälkeen nyt tuntuu, että kevät alkaa vaihtumaan kesäksi ja enään ei tarvitse palella.

Ei kuulu autojen hurinaa, ei ihmisten pulinaa. Seurana vain keväisen luonnon äänet ja luonto. Rauhoittaa mieltä ja lievittää stressiä.

Onko minulla stressiä? Ehkä vähän, sillä painon putoamattomuus turhauttaa ja stressaa. Tiistaina kävimme Jannan kanssa ruokapäiväkirjaani kuuden päivän ajalta läpi eikä mitään selkeää ongelmakohtaa löytynyt. Janna kiinnitti samoihin asioihin huomiota mihin itsekin ja nyt yritänkin lisätä veden juomista, jotta päivässä joisin 2-3 litraa. Pelkkä vesi saattaa tuntua tökkivältä, joten vinkistä kokeilen vesikannullista, jossa tuoretta minttua ja ripaus suolaa. Minttu tuo hyvän ja raikkaan maun eikä veden lipittäminen tunnu niin vatsassa painavalta. Kohta on päivän eka kannullinen juotu. Juon myös paljon teetä, mutta sehän on diureetti eikä voi laskea päivän nestekulutukseen.

Puhun aina kaikille veden juonnin tärkeydestä ja siitä, että on muistettava juoda riittävästi. Olen kuvitellut itse juovani ainakin lähes riittävän paljon. Ruokapäiväkirjaa täyttäessäni kuitenkin huomasin, että en päässyt kahteen litraan kuin sellaisina päivinä milloin treenasin ja treenaaminenhan lisää nestehukkaa, joten eipä auttanut. Nyt koetan tehdä läksyni huolellisesti ja juoda riittävästi ja tarkkailla juomisiani, eikä vain elää kuvitelmissa juovansa tarpeeksi. Kun veden laittaa kannuun, pystyy hyvin näkemään kulutetun nesteen. Jos silloin tällöin juo hanasta lasillisen, ei niitä lasillisia tule lasketuksi ja kontrolli jää. Eihän veden juonti toki pidä olla pitkässsä juoksussa kontrollin alaista, mutta nyt totuttautumisvaiheessa kylläkin.

Pohdimme myös riittävää protskujen saantia, mutta toisaalta myös riittävää hiilareiden saantia etenkin treenin jälkeen. Esim. iltatreenin jälkeen voisi olla paikallaan jokin ruokaisa salaatti, jotta yöksi ei jää nälkä. Maustamaton jogurtti tai rahka marjoineen tai hedelmineen saattaa monesti olla liian kevyt. Ehkä myös välillä unohdan oman työni fyysisyyden ja sen, että kyllähän myös hierontatyö kuluttaa, vaikka ei se siltä paljoa tuntuisikaan.

Ruokapäiväkirjan ajalta ruokailujen välit pysyivät kohtuullisina, mutta miten homma sujuu oikein kiireisellä viikolla? Voisiko avuksi olla asiakkaiden välillä nautittu itse tehty smoothies? Tärkeää olisi ettei ateriaväli venyisi yli neljän tunnin. Siinä on kyllä opettelemista täällä mökillä. Helposti touhottaa monta tuntia ulkona eikä välipaloja muistakkaan. Eli, niin kiireen keskellä kuin mökkielämässäkin riittävän useasti ateriointi muistettava. Tuosta tuleekin mieleen, että kohta alkaisi olla välipalan aika.

Toivon todella, että veden lipityksen lisäys auttaisi aineenvaihdunnan toimimiseen ja ylimääräinen neste lähtisi kropasta pois. Lisäksi riittävä energian saanti treenipäivinä, ateriavälit 3-4h niin kotona kuin mökilläkin. Monipuolista ruokaa protskuineen ja hyvine hiilareineen. Avokin innostamana aloitin myös L karnitiini-kuurin tehostaakseni rasvan polttoa. Jos nämä keinot ei ala tilannetta yhtään muuttamaan on varmasti selvitettävä mahdollisia muita syitä mitkä asiaan vaikuttaisi kuten kilpirauhasen toiminta.

Tsemppiä mulle ja kaikille saman asian kanssa taisteleville. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, joten jokaisen on jaksettava etsiä itselleen parhaiten toimivat vaihtoehdot. Välillä on hakattava päätään seinään ja turhauma on nielasta kokonaan, mutta ylös vaan lujalla tahdolla etsien ja varmasti lopulta löytäen.

Julkaistu

Pelko sydämessä – kuulo heikkenee

Jokapäiväiseen – ainakin lähestulkoon – elämääni kuuluu nappikuulokkeet. Kun olen tietokoneella kuuntelen puhesyntetisaattorin pulinoita kuulokkeilla ja iltaisin ennen nukahtamista kuuntelen äänikirjaa.

Minullahan on diagnosoitu molemmissa korvissa otoskleroosi. Ja molemmat korvat ovat leikattu 2011 oikean korvan leikkauksen onnistuessa paremmin. Leikkauksien jälkeen elämänlaatuni parani huimasti. Se parani jo ekan leikkauksen jälkeen. Syyskuussa 2012 tehtiin viimeiset kuulotestit todeten oikean korvan kuulevan hieman paremmin kuin vasen. Ero on pieni, vaikka huomaan sen. Kuuloseurannat lopetettiin ja asiaan palataan tarvittaessa.

Kun huomasin vasemmassa korvassa kuulon heikentyneen pelko sydämessä kasvoi. Yritin olla järkevä, sillä korva tuntui lähinnä tukkoiselta vaikusta. Päiväpäivältä tilanne kuitenkin paheni ja hermoni alkoi olla riekaleina. Viikko sitten olin todella ahdistunut ja peloissani. Herätessäni perjantaiaamuun syke oli koholla stressistä ja pelosta. Olisiko proteesi irronnut, onko sisäkorvaan tullut vikaa, onko korvaan kasvanut kiinikkeitä… Alkaako ruljanssi alusta, menetänkö nyt kuulon???

Varasin yksityiseltä korvalääkärin. En halunnut mennä jonnekin yleislääkärille, koska korvani on operoitu, ja jos kyseessä ei olisikaan vaikkukertymä korvalääkäri osaisi ohjata minut eteenpäin, eli kunnalliselle puolelle korvapolin asiakkaaksi. Sain ajan samalle päivälle ja helpotus oli suuri. Lähdin avustajan kanssa ruokakauppaan keskittymiskyky nollassa mitä ostaisin viikonlopuksi ruokaa…

Lääkäri oli sama kuin mennessäni kuulohuolistani valittamaan elokuussa 2010. Mies muisti minut ja kerroin miten hommat eteni saatuani lähetteen korvakirurkille. Lääkäri tarkisti nielun ennen korvia. Totesi korvat katsottuaan, että ovat mönjää täynnä. Leikkauksien yhteydessä ihoa on siirrelty ja ropellettu ja se on kenties rikkonut vaikunkulkumekanismia. Olenkin sanonut, että mielestäni leikkauksien jälkeen vaikun eritys on lisääntynyt. Tuntemukseni on siis oikea. Lääkäri puhdisti ensin oikean korvan ja totesi proteesin lenkin olevan hienosti paikoillaan. Sama vasemmalla. Ja kun vasen korva oli puhdistettu kuulo kirkastui oleellisesti. Iso kivi tippui sydämeltä. Jos kuitenkin muutoksia kuulemisessa tulisi voisin ottaa sähköpostitse lääkäriin yhteyttä kuulokäyrien ottoa varten. Nyt on miltein viikko mennyt ja kuulo on edelleen tallella, IHANAA!!! Helpotus on suuri!

Illan vietinkin Silmukkasiskojen kanssa neuloen. Surin aamulla jo sitäkin, että jos korvissa ongelmia kykenisinkö ihmisten ilmoille henkisen paineen takia laisinkaan. Onneksi kaupassa kuitenkin elin ajatuksella, että menen Silmukkasiskotapaamiseen. Ostimme hedelmiä ja teimme hedelmälautasen. Olo oli aika tyhjiin puristettu, ihan kuin jokin isompikin fyysinen suoritus olisi ollut takana, henkinen kapasiteetti taisi olla yllättävänkin kovilla. Siskojen kanssa neuloessa ja herkutellessa mailmaa samalla parantaen alkoi oma olokin keventyä. Ihanaa, kun ympärillä on hyviä ihmisiä, hyviä ystäviä!

Julkaistu

Liikunta ja kuukautiset neuloosia unohtamatta

Mulla on ”mielen päällä” monta asiaa mistä tekisi mieleni kirjoittaa. Ehkä päälimmäiseksi nousee kuitenkin kerran kuukaudessa olevat naisten riesat, sillä ne hiukan pilasivat viikonlopun liikuntasuunnitelmia. Eilen oli tarkoitus tehdä yläkroppatreeni. Aamupäivällä ja vielä iltapäivästäkin olo oli ihanan energinen ja pulppusin positiivista energiaa. Toki tunsin alavatsassa kuukautiskipuja ja tulvan lisääntymisen. Avokin saatua hierottua päivän asiakkaansa söimme ja aloimme latautumaan treeniin. Kivut lisääntyivät ”tulvan” kasvaessa, särkylääkettä naamariin. Olo kuitenkin muuttui uupuneeksi ja öllöttäväksi. Taistelin itseni kanssa pitkään. Halusin treenata, mutta… Tunsin syyllisyyttä, jos jättäisin treenin väliin ja hiukan pelkoakin laiskamadon hiivinnästä. Mutta onko järkeä tehdä lihaskuntotreeni juuri silloin kun kuukautiset ovat pahimmillaan??? Onko treenattava huonon olonkin uhalla vain todetakseen ettei siitä tule kuin paha mieli? Miten järkevää on puristaa itsestään tehotreeni irti, vaikka vuotaa kuin pistetty sika? Voisiko oikeasti antaa kropan puhdistua rauhassa ja olla itselleen lempeä? Meneekö todella treeni-into, jos yksi treeni jää tekemättä, tai se siirtyy tuonnemmaksi? Ei kai voi olla itsellään niin heikko itsekuri???

Lopulta päätin olla itselleni armollinen ja vapauttaa itseni treenistä. Avokin tehdessä treeniä lueskelin netistä aiheesta liikunta ja kuukautiset. Kovaa treenaavilla saattavat kuukautiset jäädä pois hormoonitoiminnan häiriöiden takia. Moni kokemusperäinen kirjoitus viittasi liikunnan helpottavan oireita, ainakin liikuntasuorituksen ajaksi. Kertoipa moni myös treenitehon laskemisesta kuukautisten ensinmmäisinä päivinä, ja niin kovista kivuista ettei voi mitään treeniä ajatellakaan. Ihmisten kommentteja lukiessani minulle muodostui käsitys mitä runsaammat kuukautiset sitä enemmän kipuja ja negatiivisia vaikutuksia liikuntaa/treenaamista ajatellen. Sellaiset, jotka kirjoittivat, että heidän menoaan kuukautiset eivät haittaa millään tasolla tai hyvin lievästi, olivat henkilöitä joilla niukka vuoto. Ja valitettavasti monien kokemuksien mukaan oireet pahenevat iän karttuessa. Tämän allekirjoitan itsekin. Eipä 20-vuotiaana menoa menkat haitannut juurikaan. Sitä liikuttiin ilman pahoinvointia tai suurempia kipujakaan. Enään se ei vaan ole niin ruusuista. Vanhuus ei tule yksin tässäkään asiassa.

Monethan saavat oireisiin helpotusta e-pillereistä ja käsittääkseni etenkin yhdistelmäpillereistä. Itse en kuitenkaan minulla olleen keuhkoveritulpan takia niihin enään koske, ja ehkäpä juuri tuon sairastumiseni takia minulla on hyvin negatiivinen suhtautuminen synteettisiin hormooneihin enkä halua niillä elimistöäni sekoittaa. Mutta muistan sen lyhyen ajan (alle 4kk) pillereitä käyttäessä miten kuukautisten aikaan kivut ja vuoto vähenivät. Mutta minkä hinnan siitä ilosta jouduin maksamaan, keuhkoveritulpan. Onneksi kuitenkin tajusin hakeutua ajoissa hoitoon eikä mitään peruuttamatonta tapahtunut. Ehkäpä sitten kuitenkin kestän kerran kuukaudessa olevat riesapäivät, ja liikuntakärpäsen suristessakin annan itselleni luvan hengähtää sen pari päivää.

Tänään onneksi pakkanen lauhtui reilusti ja aamulla pähkäillessäni miten treenaus, päätimme lähteä reippaalle lenkille mun kotiuduttua Silmukkasisko-miitistä. Ja niin me tehtiin. Olikin ihanaa pistää töppöstä toisen eteen reippain askelin. Huomasin kuitenkin ettei olo ollut edelleenkään paras mahdollinen, joten lenkki oli erittäin hyvä liikuntamuoto tälle päivää. Lenkin jälkeen piti vähän käydä heiluttelemassa kahvakuulaheilautuksia. Koetin opetella tekemään lantiolla liikkeen oikein. Minulla on todella jäykkä lantio, joten sen liikkuvuutta pitäisi saada ehdottomasti parannettua, jotta liike voisi oikeasti loksahtaa kohilleen. Toivottavasti huomenna sitten pääsee jo tekemään kunnon treenin. Se on ainakin ratsastuksen jälkeen tarkoitus. Joku muuten kirjoitti, että ratsastus helpottaa kuukautiskipuja ja rentouttaa alaselkää sopivasti. Jäin miettimään asiaa, sillä ennen joulua sattui olemaan menkkojen pahin päivä ratsastuspäivänä ja pelkäsin mitä ratsastus tekisi ololleni. Totesinkin tunnin jälkeen, että kipuja ei ole ja olo oli muutenkin parempi kuin ennen tuntia. Silloin en osannut yhdistää sitä ratsastukseen, mutta ehkä sillä olikin positiivinen vaikutus. Toivottavasti huomennakin, vaikka silloin pitäisi pahin olla jo ohi.

Mutta tänään oli mukavaa tavata osa Silmukkasiskoista neulomuksien merkeissä pitkästä aikaa. Loppiaistapaamiseen en päässyt kun tultiin vasta silloin mökiltä. Jouduin jäämään pois myös vanhainkotivisiitistä. Nyt kokoonnuimme pienellä porukalla. Juttu lensi ja neulomukset eteni. Viikolla aiemmin aloitin mun kaverille ambitus-kauluria, jota aluksi neuloskelin. Kahvi/teehetken jälkeen aloitin Teetee Cacao-langasta neulomaan pelleriinia. Löydettiin ohje jo syksyllä Wanhansataman Kädentaito-messuilta Pitsi & Palmikko-standilta. Sen on laatinut Anu Paljärvi. Messuilla näimme mallineuleen ja pidimme sitä koko ajan ponchona, mutta kyseessä onkin pelleriini. Sanakirjan mukaan ”pelleriini: (rinnastetaan peleriini) naisten lyhyt (turkis)viitta, hartiaviitta”. Nytpä sitten tulee meikäläiselle ihan uusi aluevaltaus neulomusrintamalla 😀 Pääsen tekemään lyhennettyjä kerroksia joista syntyy kiiloja… En vielä uskalla paljoa ajatella eteenpäin. Teen ensin nuo lyhennetyt kerrokset ja ihmettelen sitten lisää. Onneksi yksi Silmukkasiskoista on tekemässä samanlaista ja tapaamme keskiviikkona, joten saan tarvittaessa ohjausta. Minulla on petroolin sininen ja hänellä taas lämmin keltainen. Kiva tehdä ihan uutta, oppii taas lisää neulomuksien saloja, jeeee!!!! Ei tämä elämä niin kurjaa olekkaan mitä ehkä tekstin alussa vaikutti. Nyt teen juotuani neule käteen ja äänikirja korville. Huomenna pääsee jo nauttimaan treenaamisestakin!