Julkaistu

Olon kohentumista havaittavissa

Vasta kolmas aamu lääkenostolla ja olossa tapahtunut huomattava kohentuminen. Silmät eivät kaipaa jatkuvasti kostutustippoja, aamuisin ei tunnu akillesjänteissä, en palele öisin ja mikä tärkeintä se aamutahmaisuus ja pitkin päivää painava väsymys on painunut taka-alalle. Toivottavasti tämä on lupaus virkeästä syksystä, sillä kalenteriani kun katson ei ole aikaa liialliselle väsymykselle. Toki on muistettava kuunnella edelleenkin oloaan ja huomioitava se paljosta mukavasta touhusta huolimatta, jos on tarpeen.

Huomenna alkaa rottinki ja parin viikon päästä keramiikka. Tänään menen Vantaan näkövammaisten käsityökerhoon, joka kokoontuu kerran kuussa ja ensinmmäisellä kerralla aiheena on paperiaskartelu. Kerhossa käyn mahdollisuuksien mukaan riippuen työtilanteestani. Töitäkin kun on tehtävä.

Olen ilmottautunut myös muutamalle luennolle joista ensinmmäinen ens viikon maanantaina aiheenaan yrttilääkintä talvien tuomiin vaivoihin. Loppukuusta Muovit, hormonit ja muut ihmisjätteet vesistöissämme, lokakuussa Kilpirauhassairaudet-luento sekä marraskuussa Ravinto, vireys ja vuorokausirytmi. Marraskuussa osallistun myös Inkun ideapajalla järjestettäville kastokynttilä sekä soijavahakynttiläkursseille. Parille Aikuisopistojen kurssille olen jonossa, joten aika näyttää pääsenkö niihin vai en.

Marraskuun 26. Korsossa on joulutori sekä joulun avaus klo 12-16. Olen ilmottautunut myymään käsitöitäni joulutorilla. Toiset myyjäiset ovat Iiriksessä 2.11. ja vielä kotonani järjestettävät arki-illan myyjäiset 15.12. klo 16.00 alkaen.

Eipä siis anneta kilpparin vajaatoiminnalle valtaa hallita liiaksi elämää 🙂 Rehellisesti sanottuna viime viikolla minua melkeinpä jo ahdisti kalenteria täyttäessäni. Mutta kun kiinnostaa niin moni asia ja haluan olla monessa mukana. Ja kaitpa luotin, että väsymykseen saan avun. Nyt kun olo on pirteämpi puhkun innosta kun on paljon kaikkea mukavaa luvassa ystävätapaamisia unohtamatta ja avokin kanssa kahden keskistä aikaa, jotka ovat myös enemmän kuin tärkeitä hetkiä. Nyt vietimmekin viikonlopun kotona ilman erityisempää ohjelmaa. Kokkailtiin hyvää ruokaa, ulkoiltiin, saunottiin minun hehkuttaessa kohenevaa oloani. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko. Ihanaa syysaikaa myös teille LUKIJAT 🙂

Julkaistu

Syys alkaa lääkenostolla

VÄSYTTÄÄ-VÄ-syt-tää
silmät kuivuvat/kyynelkanavat valuu valtoimenaan
yöllä herää paleluun, seuraavalla kerralla hikoiluun
Aamulla akillesjänteet jäykät ja kipeät
YHDEKSÄN tunnin unienkaan jälkeen olo ei ole levännyt
VÄSYTTÄÄ!!!
Ulkoillessa hengästyy ihan liian helposti
Vaaka näyttää surullisia lukemia.
Tunnen oloni nesteläskiksi öllötykseksi!

Oli aika marssia käyttämään lähete kilpparikokeisiin, vaikka marraskuun alussa ajatus olikin seuranta vuoden päästä. Noh, kahta kuukautta vaille vuosi, joten ei tällaista oloa halua katsella yhtään kauempaa, jos apua siihen voi saada.

Jokin aika sitten oli lehdistössä artikkeleita kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja siitä miten siitä on tullut muotisairaus. Nykyään syytetään kilpirauhasta kaikesta ja lääkitys halutaan kevein perustein. Tulkintani on vähän karrikoitu, mutta artikkeleita lukiessa tuli tuollainen tunne. Itse vältän lääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. En todellakaan kaipaa lääkekaappiini monia purkkeja reseptillä enkä ilman. En vuosi sitten mitenkään ilahtunut saadessani Thyroxinin joka päiväiseen elämääni. Se miten lääke kuitenkin auttoi minua sai elämäni hymyilemään. Nousin tahmeasta aivosumusta väsymyksen kourista ja sain ilon ja innokkuuden takaisin.

Talvella oli tahmeampi jakso, mutta rautakuurin ansiosta? olo koheni. Nyt hiljalleen loppukesästä olo on taas muuttunut huonommaksi. Oireet ovat palanneet mitkä lääkityksen alottamisen jälkeen katosivat. Aamut ovat pirullisia tahmeudessaan. En ole oma itseni. Tällä viikolla en ole tehnyt edes käsitöitä silmukan silmukkaa.

Lääkitykseni aloitettiin vuosi sitten arvoilla tsh 4.4 ja t4v 14.1. Vasta-aineita ei ollut testin mukaan. Aikaisemmin samaiset arvot olivat tsh 2.8 ja t4v 12.6. Lääkitys aloitettiin suoraan yhdellä aikuisten tabletilla per vrk. Iso annos pelotti minua, koska olin lukenut paljon 25 mikrogramman ja 50 mikrogramman aloituksesta. Thyroxin joka tapauksessa tuntui toimivan, elämä palasi normaaliin ja reilun kuukauden jälkeen arvot olivat tsh 0.43 ja t4v 14.4. T3-arvoa minulta ei ole koskaan mitattu eikä varastorautojakaan. Ensinmmäisellä laprakäynnillä otettiin iso veren kuva, jossa punasolujen keskimassa oli alhainen ja viittasi varastorautojen vähyyteen. Tuolloin aloitinkin rautakuurin tabletteina, mutta myöhemmin olen vaihtanut nestemmäiseen rautaan.

Tälläkin kerralla lähetteessä oli vain nuo kaksi arvoa mitattavana tsh oli 1.3 ja t4v 12.9. Lääkäri sanoi arvoja kohtuullisiksi todeten niiden vähän huonontuneen edelliskerrasta. Kuunteli minun oireluetteloni ja pohti oireiden voivan johtua jostakin muustakin kuin kilpirauhasesta, mutta mietti myös minun voivan olla sellainen, joka reakoi voimakkaasti jo noilla kohtuullisilla arvoillakin. Thyroxin-annosta nostettiin puoleentoista aikuisen tablettiin. Jos se ei auta, tuskin kuulemma lisänostostakaan sitten olisi enään apua. Sain uuden lähetteen puolen vuoden päähän ja tuolloin lääkäri toivoi näkevänsä minut ihan paikan päällä. Rohkeuteni ei riittänyt ehdottaa varastorautakokeita lisättävän lapralähetteeseen. Tai en ole kyllä katsonut mitä lähetteeseen on laitettu tutkittavaksi, mutta lääkäri ei muusta ainakaan maininnut kuin kilpirauhasesta.

Kun lääkäri sanoi oireideni voivan johtuvan jostakin muustakin kuin kilpirauhasesta, heti vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna pohdiskelen mikä minua muu voisi vaivata? Vielä mielikuvitus ei ole onneksi lähtenyt villiin lentoonsa ja toivottavasti ei lähdekään. En tiedä kannattaisiko minun käydä esim. City-terveydessä otattamassa ne rauta-arvot, niin tietäisinpähän ainakin.

Että tällainen ”mukava” MUOTISAIRAUS. Kyllä mielelläni olisin ottamatta osaa tähän muotivillitykseen. En halua hukata elämääni väsymykseen ja kaikenmailman oireiluun. Siksi olen yrittänyt pitää kaikesta sovitusta kiinni ja olen suunnitellut syksylle kaikkea mukavaa mihin haluan osallistua. Elokuussa joudin yhden tapaamisen perumaan, koska en kertakaikkiaan jaksanut. Tiedän, että minun on kuunneltava oloani ja oltava itselleni armelias, mutta en halua kuitenkaan tämän hallitsevan elämääni. Tiedän ettei palautuminen rasituksista tapahdu entiseen tapaan, on annettava enemmän aikaa. Silti en halua jäädä sairastamaan kotiin. Haluan elää ja tehdä minua kiinnostavia asioita, tehdä kaikkea sellaista mistä pidän, olla sosiaalinen, liikkua luonnossa, tehdä käsitöitä. Haluan myös hoitaa muita ihmisiä, tehdä työni hyvin. Listaa voisi jatkaa ties miten pitkälle.

Huomisaamuna otan sitten ensinmmäisen puolentoista tabletin annoksen, joten toivottavasti nousu kohden pirteyttä ja hyvää oloa alkaa. Toki etsin koko ajan myös niitä lääkkeettömiä keinoja tuoda pirteyttä ja hyvää oloa elämään.

Julkaistu

Siivousvimma

Viikonloppu on sujahtanut flunssaisena. Välillä kurkkua koskee niin ettei tee mieli nielaista. Kuumetta ei ole ja siksi onkin ollut vaikea vietellä rauhaisaa eloa. Olen kuitenkin vieläkin niin tautinen etten huomenna keramiikkaan mene ja työtkin ovat suurella kysymysmerkillä. Joka tapauksessa minuun on flunssan lisäksi iskenyt siivousvimma. Se on kerännyt voimiaan jo tovin ja ehkäpä juontaa hienoiseen ongelmaan. En oikein tiedä mihin mahduttaisin kaiken tekemäni käsityöt. Koreja valmistuu melkein viikottain kuten myös keramiikkatöitä. Tälläkin hetkellä ruokapöydällä nököttää kynttilätarvikkeet, lankalaatikko pursuaa lankoja, lankanyssyköitä on tasojen päällä jne. Haaveilen käsityöhuoneesta mihin saisin laittaa keskeneräiset työt&projektit, tallettaa materiaalit valmiit myyntiin tai lahjaksi menevät työt jne.

No lisähuonetta ei ole saatavilla eikä olla valmiita luopumaan kuntosalihuoneestammekaan, joten muita ratkaisuja on löydettävä, ja ehkäpä avokki sellaisen keksikin tänään saunan jälkeen. Minun tietokonepöytäni on valtaisa 120 cm leveä ja 90 cm syvä, ja ehkäpä parhaat päivänsä nähnyt. Pöydän tilalle kaappi ja huomattavasti pienempi tietokonepöytä. Siinä voisi olla ratkaisu. Kaappiin saisin käsityötarvikkeita ja valmiitakin töitä. Ideasta olen enemmän kuin innoissani.

Olen sitä mieltä, että meissä jokaisessa asuu jonkinlainen hamsteri ja nurkkiin kertyy kaikkea turhaa. Kaikenmailman vanhoja johtoja, modemeita yms. on vaan pitänyt säästää. Eilen tyhjensin makuuhuoneen laatikostosta kaikki sellaisen hävitettäväksi. Ja valitettavasti tiedän yläkaapeista löytyy lisää, ainakin sata vuotta vanha skanneri ja tulostin, huoh! Olen päättänyt ja onneksi avokki on samaa mieltä, että nyt tuollaiset raivataan kodistamme pois.

Eilen siivosin myös tämän tietokonepöytäni ja koska tämä on näin iso voitte varmaan kuvitella miten helppoa siihen on kasata ties mitä tavaraa. Pöydän alla on ollut banaanilaatikollinen c-kasetteja digitointia odottamassa. Laatikossa oli hirmuinen pölykertymä, joten kasetit toiseen, suljettavaan laatikkoon ja banaanilaatikko roskiin.

Helmikauppa.comista tilasin helmille säilytysrasioita, joten tänään lajittelin helmiä niihin. Nyt tarvitsee avustajan kanssa laittaa niihin vielä värimerkinnät. Ja nyt rasioissaan korutarvikkeet ei vie niin hirveästi tilaa kuin eri kokoisissa minikrip-pusseissa. Olen tyytyväinen.

Tämä flunssa on vähän häirinnyt siivousvimmaa. Välillä on ollut pakko mennä pötköttelemään ja kuuntelemaan kirjaa, mutta eiköhän vimma nyt jatku flunssan jälkeenkin, ainakin toivon niin. Lähdenpä tästä kirjan pariin ja unille. Eikös uni paranna, tai ainakin edesauta paranemista…. Joka tapauksessa ihanaa keväistä alkavaa viikkoa jokaiselle.

Julkaistu

Väsymys – se on täällä taas

Ei auta, on pakko myöntää niin itselleni kuin muillekin: väsymys on palannut 🙁 Se tuntuu masentavalta ja turhauttavalta. Toisaalta alkuvuodesta on ollut huimasti enemmän töitä mitä esim. alkusyksystä, mutta mieliala on ollut jo joitakin viikkoja aika ailahteleva ja sellaisia alakulopäiviä on tullut roimasti lisää. Viimeisen viikon aikana on ollut pakko pysähtyä miettimään onko kaikki hyvin ja valitettavasti ei taida olla. Painostava väsymys on täällä taas. Työni olen onneksi jaksanut hoitaa. Ja vaikka joululoman päättymisestä ei ole vielä kuutta viikkoa ensi viikon mökkilomaa odotan. Se tulee todella oikeaan aikaan. Saan palautua töistä, saan puuhailla omaan tahtiin jaksamiseni mukaan mitä haluan, olla luonnon keskellä.

Loma ei tietenkään ratkaise mitään ja tuskin vie väsymystä pois kuin väliaikaisesti. Olen kovasti miettinyt johtuuko tämä kilpirauhasen vajaatoiminnasta vai aiheutuuko tämä raudan puutteesta jolloinka Thyroxinkaan ei imeydy kunnolla. Rautaepäilyni juontaa viime kertaisiin mega-niegara vuotopäiviin. Olen ymmärtänyt mitä vähemmän kropassa on varastorautaa, se runsauttaa kuukautisvuotoakin. Ihan älytöntä siis, kroppa ”sylkee” ne loputkin raudat pihalle 🙁 Noiden jälkeen väsyneisyys on lisääntynyt selvästi ja alakuloisuus siinä sivussa.

En tiedä olenko ihan pihalla vai olenko oikeilla jäljillä, oireet tulevat varastoraudan vähyydestä eikä lääkityskään toimi, tai sitten Thyroxin ei riitä, tai onhan muunto-ongelmakin mahdollinen.

Minullahan on kontrolli-lähete. Syksyllä lääkäri kehotti tulemaan vuoden päästä otattamaan kokeet. Lähetteessä ei kuitenkaan ole kuin tsh ja t4 v. Tällä hetkellä haluaisin selvittää tuon raudan tilanteen varastorautaa myöden. Ehkäpä on syytä pyytää soittoaikaa lääkärille. Toisaalta marssimalla City-terveyteen saisin rautakokeetkin paljon edullisemmin kuin Mehiläisessä. Tarvitsen kuitenkin lääkärin tulkinnan tuloksista, koska ei ole järkevää lähteä sooloilemaan itsensä hoidon kanssa. Ei ole kokemusta riittävästi, ja kaitpa se kokeneemmaltakin vähän arveluttavaa toimintaa on. Kunpa vain oppisin mahdollisimman pian tunnistamaan oireiden syitä paremmin, jäisi tämä pirun pohdiskelu ja vähän jahkailukin pois.

Olen kuitenkin päättänyt katsoa mitä loma tekee ololle. Ehkä piristyn ja oireet taas palaa arjen alettua. Silloin ainakin tiedän, että jotain on tehtävä. Jos tämä sattuisikin olemaan vain töiden tuomaa uupumusta työpaljouden vuoksi, ehkä lepo auttaa. Tosin olen melkovarma ettei tämä kokonaan työmäärästäkään johdu.

Nyt minun on syytä painua peiton alle kuorsaamaan. Ehdinkin nukkumaan ihanan pitkät unet. Pitkät yöunetkaan ei vaan tunnu piristävän.

Julkaistu

Ylipainoinen – huonompi ihminen?

Te jotka olette kirjoitteluani jo pidempään seuranneet, olette lukeneet useamman kerran tavoitteestani päästä alle 60 kilon. Tuolle tavoitteelle olen joutunut heittämään toistaiseksi hyvästit. Josko joskus sinne alle 70 kilon pääsisin, saisin hurrata.

Syksyllä aloittamani Thyroxin-lääkitys on auttanut viime kesänä ja alkusyksynä vaivanneeseen järkyttävään väsymykseen. Kuivasilmäisyys ja akillesjännekivut ovat kadonneet. Nyt tammikuun puolella painon nousukin on asettunut. Toisaalta kuivasilmäisyyttä on viime viikkoina hiukan esiintynyt ja mielialat ovat vaihdelleet suuresti. Onneksi inspiraatiota käsitöihin ei ole mennyt. Tosin viime viikolla en neulonut vasta kuin perjantaina. Tuolla viikolla kärsin megalomaaliset naisten päivät. Nyt vetelenkin nestemmäistä rautaa päivittäin. Josko vähän auttaisi. Noiden vuotojen takia oli pakko perua pt-treeni. Peruutuksia on tullut aiemminkin tammikuun puolella ihottumien takia. Toivottavasti nyt perjantaina päästään Jannan kanssa vihdoin asiaan.

Mutta se paino, se ei halua luovuttaa kilon kiloa pois, vaikka mä niin tahtoisin. Kun kotiuduimme mökkiviikonlopun vietosta hyppäsin vaa’alle ja kuulin karseat lukemat. Heti liikunnan lisäännyttyä, paino taas nousuun. Arvatkaa tuntuiko se masentavalta, vaikka tiedän lihaksien imaisevan nestettä itseensä ja asia kyllä tasaantuu. Onneksi niin myös on käynyt ja voin kirjoittaa tuon, että painon nousu on pysähtynyt.

Tuo kilpparin vajaatoiminta selvästi vaikuttaa elimistööni. Jalat eivät palaudu niin nopeaan kuin ennen pitkän työpäivän jälkeen, nukun pitkiä yöunia vaikkakin melatoniinin avustamana, parin kiireisen päivän jälkeen kaipaan rauhallisempaa päivää väliin jne. Ei ole mitään järkeä lähteä revittelemään hulluna ja pitämään kovia diettejä. Pelkään sotkevani kroppani entisestään. Voinko sitten laihtua? Se onkin kysymys johon en tiedä vastausta. Uskoisin kuitenkin, että kyllä sekin on mahdollista, mutta entistä paremmin kuunnellen omaa kehoa ja sen viestejä. Asiaan pitää löytää rento ote, ei stressata jne. Ei välttämättä kovin helppoa, mutta yritetään.

Kun painoa olen avokille pohtinut, hän on sanonut ”ei se tee sinusta sen huonompaa ihmistä”, vaikka ylipainoa olisikin. Hän on varmasti siinä oikeassa, mutta monesti törmään siihen, että joko ylipainoinen ihminen kokee itsensä huonommaksi kuin muut, tai sitten reilusti ylipainoisesta henkilöstä puhutaan vähättelevään ja syyllistävään sävyyn. Sellainen ei tietenkään kenestäkään tunnu hyvältä.

Johtui ylipaino mistä tahansa, myös me olemme ihmisinä arvokkaita. Se on hyvä muistaa meistä jokaisen. Meillä voi olla erilaisia syitä miksi painon pudotus ei ole helppoa, vaikka halua siihen olisikin. Miksi siis kokea itseään sen huonommaksi kuin muut? Miksi ihmismieli on välillä niin pirullinen? Miksi toisten asenteet vaikuttavat alentavasti? Ja ne omat pelot/kuvitelmat kanssaihmisten asenteista tekee mielen ihan matalaksi. Pakko minun on tunnustaa, että kyllä minua jänskättää taas palata salille pitkän tauon jälkeen. Jännittää näkövammaisuudestaani johtuen, mutta myös muutoksista mitä minussa on tapahtunut, lantio levinnyt. Mitä muut mahtavat ajatella? Alemmuuskomplessissani tietysti kuvittelen ”No hyvänen aika, onpas tuo lihonnut!” ”Mitä tuo läski täällä tekee???” Totuus taitaa kuitenkin olla, että tuskinpa kovin moni koko asiaa edes huomaa. Ja oikeasti MITÄ SITTEN, jos huomaakin. Onko sillä muka oikeasti väliä? En taatusti ole ensinmmäinen enkä viimeinenkään jolle on tullut takapakkia ja asioita on lähdettävä rakentamaan uudelleen ja ehkäpä vähän erilaisella otteella.

Mutta kysymykseen onko ylipainoinen huonompi ihminen, vastaan mielialojen heilahtelujen keskeltä: EI OLE! Minäs, Sinä ja Me olemme hienoja, arvokkaita ihmisiä sellaisina kuin olemme. Toivotan kaikille hirmuisesti tsemppiä liikakilojen kanssa taisteleville ja niille fiiliksille mitä siihen liittyy. Tehdään parhaamme stressittä matkakalla kevyemmäksi. Unohdetaan syyllisyys ja itsensä vähättely!

Julkaistu

Mennyt vuosi pakettiin

Vielä on lomaa jäljellä… Vielä tulee pakkaspäiviä… Nyt on kuitenkin hyvä hetki paketoida vuosi 2015 ja miettiä tulevia.

Alkuvuodesta liikuntakärpänen suristeli todella mukavasti. Rikoin rajojani uskaltautumalla yksin ryhmäliikuntatunneille ja se oli minulle todella suuri asia. Myös se miten normaalilta tuntui kävellä treeneihin ja sieltä kotiin. Oton kanssa välillä kulku takkusi, mutta onneksi saimme hurjasti apua ongelmiimme ja pääsin tuntemaan vapauden liikkua haluamallani tavalla. Keväällä osallistuin elämäni ensinmmäiseen spinningmaratoniin ja parin päivän päästä heti toiseen vastaavaan rypistykseen. En tiedä oliko niitä ihan fiksuimpia vetoja, mutta nautin!

Kevään edetessä väsyneisyys lisääntyi ja paino lähti nousuun. Mökillä oli helpompaa ja kesän rehevä luonto hoiti rikkinäistä mieltäni, mieltä joka pelkäsi ja suri missä vika on. Lopulta päätin hakeutua lääkäriin.

Kesällä vietimme todella paljon aikaa täällä mökillä. Liikkuminen ei hotsittanut. Aika kului käsitöiden ja luonnon parissa. Istuin kuistin edessä neulomassa milloin kranssin päällistä milloin huivia tai näpertelin kaulakoruja. Nautin luonnon äänistä, tuoksuista siitä kun pääsimme poimimaan oman maan marjoja, herneitä, perunoita, äidin kanssa keräämään villiyrttejä kuivattavaksi jne.

Loma loppui ja tiesin ettei kesä ollut tuonut pirteyttäni takaisin. Työpäivien jälkeen olin todella väsynyt eikä todellakaan mieleen tullut lähteä liikkumaan. Pahimmoillaan avokki sai viedä iltaisin molemmat koirat iltajalotteluille minun jo kömpiessä peiton alle. Syyskuussa menin uudelleen kilpirauhaskokeisiin ja aloitin koelääkityksen. Jo muutamassa päivässä huomasin pahimman uupuneisuuden katoavan. Ilo palasi, tunsin oloni energisemmäksi ja enerkisyyteni purkautui käsitöihin. Lääkitys aloitettiin isolla annostuksella ja mahdollisien haitallisien oireiden vuoksi en uskaltanut treenausta aloittaa sotkeakseni elimistöni entisestään. Viikot vieri, nautin käsillä tekemisestä ja kaipasin urheilua. Onneksi syksyn aikana kävimme ratsastamassa joitakin kertoja. Nyt koen oloni sellaiseksi mitä se on terveenä ollessani ollutkin. On aika tarttua taas myös liikunnan haasteisiin. On kurjaa, että joudun aloittamaan alusta, sillä kyllä minua taas jännittää miten kaikki sujuu: reitti Vidaan, miten treenaus, miten mahdolliset ryhmäliikuntatunnit jne. Ja pelkään myös itseäni. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään-meiningillä menijä. Ja kun aloitan liikunnan se vie mennessään ja ehken muista levätä riittävästi kilpirauhasen vajaatoiminnan huomioiden. Niin, jos sitä tarvitsee huomioida. En halua elimistöäni sekaisin, mutta haluan vahvemman olon itselleni, sillä se tekee niin hyvää.

Käsitöitä tein alkuvuodestakin, joten ensikertaa liikunta ja kässäily mahtuivat elämään yhtäaikaisesti, josta iloitsin. Liikunnan jäädessä käsityöt otti paikkansa ja syksy meni niiden parissa. Välillä minulla oli sellainen tunne, että koko touhu karkaa ihan käsistä. Ensikertaa osallistuin myyjäisiin myyjänä ja muutoinkin markkinoin tekemiäni töitä enemmän. Yllätys oli suuri miten paljon minulta ostettiin kransseja ja kynttilöitä.

Onneksi sairastumiseni ei ehtinyt vaikuttamaan työn tekooni, että pahimman uupuneisuusvaiheen vietin täällä mökillä alkusyksyn viikkoja lukuun ottamatta. Firmalla pyyhkii mukavasti. Asiakasvirta pyörii aika pitkälle vakkariasiakkaiden myötä, mutta ilahduttavasti aina uusiakin tulee milloin kenenkin suosituksesta. Joulun alla lahjakorttimyynti oli positiivinen yllätys. Töiden suhteen uuteen vuoteen on mukava lähteä. Lomalta kun palaamme ei tarvitse mietiskellä ekalla viikolla miten aikansa kuluttaa.

Nyt kuitenkin nautitaan, jos vaan pystytään talvisäästä paukkupakkasineen. Ehkä ei ihan näin kylmää olisi tarvittu, mutta toisaalta tuntuupahan kerrankin oikealta säätyypiltä oikeaan aikaan. TALVI!

Julkaistu

Käsityövoittoinen marraskuu

Tänään kieputtelin valot ja päälliset kolmeen kranssiin. Viikolla aiemmin valmistui kaksi kranssia. Tampereen reissulla neuloin 2.5 kranssin päällistä. Viimeistä jatkoin luennolla istuessani. Sain sen valmiiksi tiistai-iltana äidin ollessa meillä kyläilemässä. Päivät meni nopsaan äidin hääriessä keittiössä ja meidän tehdessä hierontatöitä. Saunoimme, tein äidille suklaahieronnan ja vietimme rentoa eloa porukalla. Seurasimme miten Harmaakuono touhotti pirteänä äidin ympärillä. Mökkiviikonloppu tuntui tehneen vanhukselle hyvää, mieli virkistyneenä herra ollut koko viikon 🙂

Silmukkasiskojen kanssa tapasimme lokakuun lopussa. Tuolloin tein vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessuilta ostaman mosaiikkikuusen. Tai siis, liimasin kuusen mosaiikit paikoilleen. Huomenna olisi tarkoitus saumata työ. Samaisena viikonloppuna ahkeroin kynttilöitä yli 30 kpl. Tarkoitus olisi jatkaa kynttilöiden valmistusta sunnuntaina ratsastuksen jälkeen.

Keramiikassa tulevana maanantaina on tälle syksyä viimeinen kerta. Keramiikka jatkuu tammikuun lopussa. Syksyn aikana tein n. viiden kilon möykyn verran mustasta savesta astioita. Toissa kerralla siirryin valkoiseen saveen. Iso tarjoiluastia meni nyt lasitukseen, ja parina kertana olen tuonut kotiin jo valmiita töitä. Ajattelin, että kirjoittelen keramiikkatöistäni jossain vaiheessa ihan oman postauksensa kuvien kera. Nyt kun on joulupukin apulaisena toimimispuuhaa, ei kaikkea voi tässä vaiheessa kertoa 🙂 Sen kuitenkin uskallan kertoa, että nautin keskusteluista mitä käydään ohjaajan Soilen kanssa väreistä ja töiden laadusta. Minulle ylikriittiselle ihmiselle tekee hyvää, että saan laajempaa näkökulmaa asioihin että en takertuisi johonkin yksittäiseen ”kuoppaan” tms. Että oppisin sen että työssä saa näkyä se, että on tehty käsin. Hiljalleen alan tajuamaan, että töillä on arvoa, vaikka käsin tunnustellen tuntisikin jonkin ”epämuodon”. tms. En välttämättä osaa asiaa selittää, mutta tod.näk. palaan keramiikkapostauksessani asiaan. Pysykää kuulolla 🙂

Kynttiläurakan jälkeen laitoin viikonlopun saldostakuvan Facebookiin ja se poiki heti muutaman kynttilätilauksen. Tuolla marraskuun ekalla viikolla toimitin myös pari valokranssia uusille omistajilleen. Rottingissa sain ison ovaalikorin valmiiksi, aloitin ns. margariinikoria, jonka letityksen jälkeen ehdin seuraavalla kerralla tekemään vielä pienen pyöreän korin. Äidin villapaidan tresorikin valmistui. Torstai-iltana ystävämme Maria vietti luonamme teehetken ja jaksoi kuunnella meidän valmistautumista Harmaakuonosta luopumiseen. Tuolloin todella tuntui, että siihen ei mene kauaa. Tällä viikolla on taas tuntunut toisenlaiselta, mutta eihän se rakas kuonokas nuorene.

Seuraavana iltapäivänä iski armoton leivontavimma. Leivoin suklaapiirakan Frantsilan kasvisruokakurssilla olleen ohjeen mukaan. Tosin pistin piirakan piirakkavuokaan enkä pellille. Siinä se kohosi mahtavasti ja muistutti enemmänkin kakkua kuin piirakkaa. Hyvää siitä joka tapauksessa tuli.

Tuona viikonloppuna olin lauantaina kuuntelemassa Ladysave-kuoron juhlakonserttia Porvoossa. Kuorossa laulaa Silmukkasisko Jonnu. Kyllä on ihailtava kuorolaisten taitoa laulaa ja esiintyä. Nautin! Tauolla nautin teen kanssa herkullisen gluteeinittoman suklaamuffinssin. Muffinssi oli niin herkullinen, että ansaitsee tulla mainituksi. 🙂

Sitten lähestytäänkin Tampereen reissua. Messutunnelmista- ja ostoksista tulee oma postauksensa kunhan messusaalis saadaan kuvatuksi 🙂 Tampereella vietin neljä yötä ensin yöpyen lapsuudenystäväni luona ja toisen yön puolestaan pitkäaikaisen ystävän luona. Lapsuudenystävän kanssa vietimme rentoa keskiviikkoa jutellen ja minun samalla neuloen kranssin päällistä. Toisessa kyläpaikassa ilta meni myöskin rupatellen ja nauttien herkullista gluteeinitonta juustokakkua. Perjantaina kiertelimme Tallipihassa ja shoppailuni alkoi jo sieltä. Mutta jatketaan myöhemmin kuvien kera.

Tällä viikolla osallistuin keramiikan ja rottingin lisäksi Inkun ideapajassa olleeseen kynttilän kastokurssille, josta myös teen oman tekstin. Huh, olenpas nyt luvannut paljon postauksia. Kannattaa siis pysyä täällä lukemassa 🙂

Tämän kaiken lisäksi on toki myös asiakkaita hoidettu. Selvästi kuitenkin joulun lähestyminen alkaa jo vaikuttamaan. Monet jäävät jo joulutauolle. Avokin kanssa vietetty yhteisiä iltahetkiä telkun ääressä. Vauhti on kuitenkin ollut aika vinhaa ja sään harmaantuessa ja pimeyden lisääntyessä huomaan olevani todella väsynyt. Nyt kun Thyroxinin myötä olen saanut pirteyden takaisin ja innokkuuden touhuta kaikkea, meinaa vähän unohtua, että lepoakin tarvitaan ja aikaa palautumiseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että jatkan samalla annoksella millä lääkityksen aloitin. Lisäksi sain reseptin melatoniiniin. Nyt olen reilun viikon nukkunut reseptillä olevalla melatoniinilla, ja olen nukkunut yhtä yötä lukuun ottamatta todella hyvin. Heti kun tilanne vähän rauhoittuu on saatava liikunta/treenaus vahvemmin takaisin elämään. Jannan kanssa asiasta ollaan jo vähän viestitelty, mutta hektisyyden vuoksi aika pt-treeniin on jäänyt sopimatta, mutta kyllä mä täältä taas tulen.

Julkaistu

Sahausta ja pilkontaa

Syyskuun viimeiseksi viikonlopuksi suuntasimme mökille. Oltiinhan sitä jo yksi viikonloppu vietetty kaupungissa 🙂 Mökillä meitä odotti purettu ulkopöytä, joka viikonlopun aikana muuttui polttopuuksi käsissämme.

Energisyydestäni ja paremmasta olostani kertonee, että perjantaina kauppareissun jälkeen ahkeroin mehiläisvahakynttilöitä Avokin hieroessa asiakkaitaan. Hema kietoi kynttilät kauniisiin paketteihin maanantaina.

Ennätinpä vielä ennen mökille lähtöä pätkimään työhuoneeseemme tulevasta rottinkisesta roskakorista ylimääräiset rottinkipätkät pois. Hema petsasi korin maanantaina. Halusin petsauksen tekevän näkevän henkilön, jotta aines tulisi tasaisesti koriin, ja jotta kori näyttäisi siistiltä työhuoneemme nurkassa.

Mökille saavuttuamme takkaan tulet ja mukiin kuuma kaakao 🙂 Siitä oli hyvä aloittaa mukava ja rento viikonloppu. Pihalla ihailimme syksyistä luontoa ja hämmästelimme miten upeassa kukassa vielä keväällä istutetut ruusut ovat. Illalla neuloin kranssin päällisen loppuun ja aloittelin uutta. Samalla seurailimme Vain elämää ja nautiskelimme pullon punaviiniä.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika käydä ulkopöydän kimppuun. Tosin avokki testaili jo edellisiltana sähköistä ketjusahaansa, joka toimikin tyydyttävästi. Itse ketju ei ilmeisesti paras mahdollinen ollut, joten tällä viikolla oli hankittava sahaan varaketju.

Minun työnäni oli pilkkoa puut helppohalkojalla, puuha josta tykkään hurjan paljon. Helppohalkoja on turvallinen myös sokean käyttää. Puu asetellaan pölkylle, terä nostetaan haluttuun kohtaan ja punnuksella paukutetaan terä läpi puun. Pilkoin lähes koko pöydän, vain muutaman puun kanssa avokki auttoi. Tosin selvästi miehen teki mieli paukuttaa enemmänkin, mutta en antanut. Halusin tehdä itse, joten avokin tehtäväksi jäi pinota puut liiteriin ja minä nautin työstäni.Puita rakastavan Harmaakuonon piti toki seurata touhujani tarkasti kera puun 🙂

Reilun parin tunnin rehkimisen jälkeen aloin valmistamaan meille ruokaa avokin lämmittäessä saunan. Ilta kuluikin saunoen ja kranssin päällistä neuloen. Helppohalkojalla paukuttaminen tuntui vähän käsivarsissa vielä seuraavanakin päivänä, mutta se tekemisestä tullut lihaskipu tuntui aikas mukavalta.

Sunnuntaina avokki leikkasi koirilta kynnet ja meikä harjasi poikien turkit. Kyllä molemmista lähtikin karvaa ihan kauheat kasat. Avokki ajeli varmastikin viimeistä kertaa tälle syksyä nurmikon. Mökissä siivoilua ja rentoilua. Illalla oli aika palata kaupunkiin. Puhelu ystävän kanssa mehiläisvahakynttilöitä tehden. Iltapalaksi kaurarieskaa ja teetä.

Julkaistu

Piristymistä havaittavissa

Se tunne kun koko päivänä ei iske uupumuksen/väsymyksen hyöky läpi koko ihmisen.
Se tunne kun huomaan jaksavani päivän tohinat.
Se tunne kun huomaan innostuvani,
ja se tunne kun toivo herää
vielä väsymyksen syövereistä noustaan.

Tätä kirjottaessani särkee päätä jonkin verran ja hiljalleen väsymys hiipii, mutta kellokin on jo paljon. Näinä menneinä päivinä olen kokenut huomattavaa olon kohentumista. Sunnuntaina nautin ratsastuksen huumasta pitkästä aikaa. Etukäteen vähän jännitin miten jaksan, ja tuleeko outoja tuntemuksia. Ei tullut, aurinko paistoi ja tunsin riemua. Eikä ratsastuksen jälkeenkään tullut pelkäämääni kaiken nielevää väsymystä. Ruuan jälkeen tein mehiläisvahakynttilöitä ja loin silmukat äidin villapaitaan. Käytiin myös koirien kanssa kävelyllä.

Eilen keramiikassakin päästiin itse asiaan. Tein tuikkukupin nyt toivottavasti riittävän isolla suuaukolla 😀 Kotona ruokaa ja asiakkaita. Alkuillasta puhelu äidin kanssa, neulomista, telkun katsomista ja Harmaakuonon hoitamista. Jälleen vähän ihottumaa.

Tänään minulla ei asiakkaita ollut, joten ennen rottinkikerhoa kynttilätehdas käyntiin. 😀 Rottinkisen roskakorin sain tänään valmiiksi. Uutisten aikaan neuloin kranssin päällistä 🙂

Nyt kun olo on ollut parempi alkaa treenikärpänenkin kutitella, mutta koska lääkitys kilppariin on vasta aloitettu ja kaikki vähän hakusassa en uskalla vielä aloittaa kuntosalitreenausta tai spinningiä. Ehkä olen vähän ylivarovainen, mutta ehkä parempi niin kuin saada kroppansa entistä sekaisemmaksi.

Lääkityksen aloittamisen jälkeen kuivasilmäisyys on vähentynyt. Pahimmillaan pudottelin neljäkin kosteustippaa päivässä, nyt olen pärjännyt yhdellä-kahdella tipalla. Akillesjänteen jäykkyys ja arkuus ei ole kadonnut. Mutta en ole kuvitellutkaan, että kaikki oireet katoaisivat muutamassa päivässä. Ennemminkin olen hämmentynyt miten väsymys on lientynyt. Ehkäpä oikeasti saan vielä takaisin energisen minäni. Tänään jaksan siihen uskoa. Viime viikolla epäilin vahvasti.

Julkaistu

Koelääkitykselle

Yksi pistos, kolme koetta köyhdytti minua viiden 45 min hieronnan verran torstaiaamuna.
Tuloksena thyroxin-koelääkitys. Tosin kilpparin vasta-aineita ei ollut. Tsh oli 4.4, eli huonontunut kesäkuun lopulta. Vastaavasti elimistössä vapaana oleva kilppariarvo oli myös noussut 12.6:sta 14.1. Lääkäri ehdotti koelääkitystä heti sanottuani järkyttävästä väsymyksestäni. Muista oireista ei sitten puhuttukaan. Sain hiukan oudoksuttavan ohjeen syödä Thyroxinia viikon ajan. Jos olo paranee jatkaa lääkitystä ja käydä uusintakokeissa kuukauden kuluttua, ja jos olo ei kohene lopettaa viikon jälkeen lääkityksen eikä lapraan tarvitse mennä. Olin niin hämmentynyt etten osannut sanoa oikein mitään. Lääkäri ohjeisti vielä ottamaan tabletin tyhjään vatsaan aamuisin.

Apteekissa farmaseutti vähän yllättyi minun kertoessani ettei lääke ole tuttu ja että sain reseptin kokeiltavaksi. Kysyin lääkkeen vaaroista tms. Farmaseutti jäi miettimään olisiko vähän pienempi annostus ollut riittävä. Tarkisti vielä reseptin kirjoittaneen lääkärin nimen ja menin maksamaan ostokseni.

Kotona purkin kyljestä luin 100 mikrog. Olen paljon lukenut eri lähteistä, että aloitusannostus olisi 25 mikrogrammaa tai maksimissaan 50 mikrogrammaa. Facebookin kilpirauhasryhmistä olen lukenut paljon ihmisten kokemuksia ja siitä miten annosta on nostettu hitaasti ylemmäksi ja siitä miten vaikutus tulee vasta viikkojen kuluessa. Hämmennyksen vallassa kirjoitin tilanteestani ryhmiinkin ja useampi suositteli aloittamaan pienellä annoksella. Olen niin noviisi, että pelottaa tehdä omapäisiä ratkaisuja vasten lääkärin määräystä, mutta pelottaa myös ettei sydän parka pysy tuossa annoksessa mukana. Täytynee pyytää soittoaikaa lääkäriltä ja varmistaa vielä asia. Kävin katsomassa itsekin reseptin, että jos olisin kuullut tai käsittänyt väärin, mutta ei.

Ei mitenkään kiva säätö tämä. Tänään minulla on kuitenkin ollut aavistuksen parempi päivä, vaikka Thyroxinilla puoliintumisaika on pitkä, joten tuskinpa vielä yksi pilleri ihmeitä tekee. Nyt en kuitenkaan ole silmät ristissä painostavassa väsyntahmassa vaan nautin iltahetkestä. Tänään olen kuitenkin ollut Wanhassa satamassa Kädentaito-messuillakin.