Julkaistu

Pyöräillen mökille

Punaisella hirmulla on tällä viikolla ajettu 76 kilsaa joista maanantaina 12 ja tiistaina 64. Tiistai-iltana ajelin kilpapyöräilijäystävämme kanssa kotoa mökille. Loppumatkasta hivenen eksyimme/ajoimme harhaan, joten saatiin kahdeksan kilsaa ylimääräistä poljettavaa hiekkatiellä. Hiekkatiellä ajaminen oli huomattavasti raskaampaa ja vaativampaa polkemista vauhdin pudotessa puoleen ja allekin mitä se Vanhaa Lahden tietä huristaessamme oli. Aikaa tuohon 64 kilsaan meni 3 h 10 min. Matkan aikana emme pysähdelleet huilailemaan, joimme vauhdissa. Pariin liikennevaloristeykseen oli pysähdyttävä sekä oikeaa tietä etsiessä hiekkatieosuudella. Viimeisessä mäessä irtosi ketjut, joten pilotti ohjasi ja minä poljin parhaani mukaan. Takana kun pystyi ketjujen irtoamisesta huolimatta polkemaan. Mökin pihaan päästyämme olo oli onnellinen eikä mitenkään superväsynyt. Sää oli pilvinen ja tuulinen, tulipa matkan varrella parissa kohtaa pari pientä tihkukuuroa. Pyörän päältä noustessani kuului Harmaakuonon kirmaus luoksemme ja iloinen hyppely sivulla. Taisi herra olla iloinen, vaikka emme olleet erossa kuin tuon reilut kolme tuntia. Vai oliko siihenkin tarttunut huolestuneisuus, kun emme olleetkaan mökillä avokin, Aa:n, kaverin ja Harmaakuonon saapuessa???
Pyöräilyn jälkeen maistui karjalanpiirakat hiilaripommista huolimatta. Ja sauna tuntui vähän väsähtäneen ihmisen kropassa ihanalta.
Aamulla aamupalastettuamme alkoi fyysinen työ, liuskekivien kantaminen. Isoimmat kivet olivat neliön kokoisia ja kantajia tarvittiin 3-4. Paloista vain muutama oli yksin kannettavissa, joten lisäkädet oli tarpeen. Aa ja avokki sommittelivat kivet pihaan siihen kuvioon miten tulevat terassin edustalle. Tänään avokki on kaivanut terassin edustaa korkomerkkien mukaan, jotka Aa:n kanssa laittoivat keskiviikkoiltana. Pohjalle tulee tasaisesti kivituhkaa joidenka päälle liuskekivet. Saumojen raot täytetään kivituhkalla. Se on ens viikon projekti. Silloin myös uusitaan terassi. Nyt siinä on irrallaan olevat laudat ja lautojen välit liian isoja, sellaisia mihin jalka voi jäädä kiinni ja nilkka vääntyä.
Mä siirryin ruuan valmistukseen: lohta ja kasvisnyyttejä – yllätys! Kaverin kanssa neuloimme frillahuiveja. Alotin Virosta ostamalla pienverkkoisella langalla ja tykkään huivin neuleesta enemmän kuin isoverkkosesta. Jotenkin huivi on selkeämpi, pehmeämpi. Lanka on reunoilta mustaa ja keskeltä hopeaa. Vielä ennen Aa:n lähtöä terassin mittaus ja kahvi/teehetki.
Eilen ei tehty mitään kovin hyödyllistä. Valmistin salaatin ja grillattiin pihvit, tehtiin käsitöitä avokin touhutessa pihassa. Saunoimme pitkään käyden uimassa useampaan kertaan. KYLMÄÄ!!!
Saunan jälkeen istuimme nuotiolla ja loppuvaiheessa oli jo ihan hemskutin kylmä. Kai se on vaan uskottava, että kesä helteineen (jos nyt niitä kauheesti edes oli)  on hiljalleen kääntymässä syksyksi.
Kaverin lähdettyä tänään otimme Helppohalkojan esille ja pilkoin sillä jonkusen sylillisen turhan isoja klapeja pienemmäksi. Avokki aloitti tuon kaivausurakkansa. Puita ei hirveästi ollut, joten siirryin valmistamaan karppipitsaa. Täytteeseen laitoin kinkkua, tomaattia, paprikaa, pitsamaustetta ja juustoa. Aika tuhtia mutta hyvää.
Eilen tämä blogi täytti kaksi vuotta!
Saas nähdä mitä kolmas vuosi tuo tullessaan 😀

Käykäähän katsomassa

Julkaistu

Pyörälenkistä onnellisena

Punaisella hirmulla kolme lenkkiä takana
– Hidasvauhtinen kokeiluluontoinen reilut viis kilsaa
– 33.9 km ajassa 1 h 39 min pilottina kilpapyöräilijä
— 22 km vajaa puolitoistatuntia
Kilsoja yhteensä 61.510 km
Keskinopeus karvan alle 18 km
Korkein nopeus reilut 38 km tunnissa
Kokonaisaikaa en muista, mutta jotain reilun kolmen tunnin

Pyörässä on matkamittari, joka näyttää kokonaiskilsat, kokonaisajan, keskinopeuden ja tuon korkeimman nopeuden. Tietystikin mittarin nollaamalla saa kultakin lenkiltä erikseen samat tiedot. Toistaseksi en ole mittaria nollannut.

 Hymy karehtii vieläkin huulilla kun muistelen tuota alkuillan lenkkiä, niin huippua se oli!
Alussa koimme tosin sydämen tykytyksiä, vaihteista meni lukitus päälle ja polkimet eivät pyörineet. Pilottini meinasi jo hätääntyä hajottaneensa pyörän, mutta onneksi keksittiin mikä jarrasi. Siihen alkumatkasta meni tovi, mutta onneksi päästiin matkaan ja nauttimaan upeasta kesäillasta pyöräillen.

Reitiltä löytyi kivoja mäkiä ja välillä sai polkea ihan tosissaan, jotta päästiin mäen päälle. Kerran oli pakko taluttaa pyörä ylös.
Nautin tekemisen meiningistä, hengästymisestä ja jalkatreenistä.
Ja nyt kroppani huutaa tätä lisää. Olo on ollut koko illan aivan mahtava! Valitettavasti huomisaamun pyöräily peruuntui, mutta maanantaille on seuraavat treffit sovittu pyöräilyn merkeissä. Ja tämän iltaisen pilotin kanssa treffataan parin viikon päästä. Olen todella iloinen, että hän haluaa lähteä toistekin.

Minua vähän huolestuttaa, tuleekohan minusta rasittavuuden huutomerkki ruinuamisellani pilotteja jatkuvasti. Minusta nimittäin tuntuu, että pyöräily meinaa imaista mukaansa ja ylipäätään liikuntakärpänen puree mua tällä hetkellä. Haluaisin tehdä kaikkea mahdollista ja vissiin mahdotontakin.

Ja nyt tuo lomalaisten hieronta-rupeama on ohi. Olo on helpottunut!
Ei tarvitse jännittää onko minkä verran töitä vai onko ollenkaan. Voi keskittyä omaan firmaansa ja asiakaskuntaansa täydellä panostuksella. Tosin ens viikolla lomailemme/mökkeilemme. Alkuviikosta tosin töitä ja työpuhelin on mökillä ulottuvilla, joten meidät tavoittaa kyllä.
 Mutta määääää tahhhddon taas pyöräilemään!!!!

Ps: Käykäähän katsomassa
A Lesson in Sisu – Suomen Paralympiakomitean Lontoo-kampanjavideo

Julkaistu

”Ajetaan me tandemilla” – ihan huippumahtavaa

Vapaapäivän ihana aloitus
 33.9 km polkemista aikaan 1 h 39 min
Pilottini ajeli omalla pyörällään ensin 43 kilsaa kotoaan meille ja täällä tandemin selkään ja uudelleen matkaan.
Ja oli aivan mahtavaa!!!
Ajantaju meni enkä osannut arvioida ajettuja kilsojakaan.
Matka taittui mukavasti rupatellen ja välillä vettä hörppien.

Ja arvatkaapa mitä
– se pyöräilykärpäsen surina kuuluu nyt molemmista korvista
Tahtoo, tahtoo pian uudestaan!

En vaan ole saanut mitään vastauksia pyöräilyseuroista mihin muutama viikko sitten mailasin, HARMI!!!
Selvästikin pilotin etsinnässä on laitettava uusi vaihde silmään 😀

Ja onneksi tämän päivän pilotti lupasi lähteä toisenkin kerran. Kunhan sopivaa aikaa löydetään hänen treeniohjelmansa puitteissa.

Meillä on ollut aika rankka viikko lomalaisten hieronnoissa. Ei ehkä niinkään se fyysinen rasitus. Henkinen paine on aika kova ja väsyttävää hieroa hälyisässä tilassa tunnista toiseen. Kotona onkin aika mennyt koomaillessa ja hoitaessa oman firman asiakkaita. Alaselkä on vähän oireillut liian leveän hoitopöydän vuoksi. Eilisiltana mietinkin jaksanko hypätä pyörän selkään, mutta onneksi en päästänyt ajatusta sen pidemmälle.
Oli niin mahtavaa ajella ystävän kanssa rupatellen kesäisessä aamupäivässä. Se teki niin fyysisesti kuin henkisestikin hyvää.

Nyt on hyvä suunnata mökille viikonlopun viettoon. Huomenna saamme sinne vuodesohvan ja sitten isoimmat hankinnat onkin tehty. Viikolla pihaan on tuotu polttopuuta, kivituhkaa ja liuskekiveä, joten eiköhän vähäksi aikaa pihapuuhastelua riitä.

Julkaistu

Pohjalaistunnelmista mökkifiilistelyyn

Viikonloppuna Etelä-pohjanmaalaiset ”valtasivat” senaatintorin ja sen ympäristöä. Perjantaina vietettiin kaverini kanssa miellyttävä iltapäivä Pohjanmaa-tunnelmissa. Kävimme kuuntelemassa (en todellakaan ole mikään runoihminen, runojen ystävä) Arto Juurakon lausumana itsensä kirjoittamia pohjalaisia rakkausrunoja miesnäkökulmasta. Ne olivat hyviä, viihdyttäviä, hauskoja 😀 Vajaa tunti hujahti nopsaan. Artolla itsellään on miellyttävä ääni, joten hänen lausuntaansa ja jutustelua muutoinkin oli miellyttävää kuunnella.
Torialueella oli pohjalaisia yrittäjiä. Tutustuimme puusta valmistettuihin lahjakelloihin, puisiin talousvälineisiin, keramiikkatöihin, tekstiileihin jne. Paljon ihania juttuja, mutta kun ei tarvelistalla ollut oikein mitään. Ruokapuolta on kuitenkin hehkutettava. Ostin ilmajokelaiselta yritykseltä herkullista hirvimakkaraa ja lammasnakkeja. Maistelimme herkullisia leipiä, jotka oli aamuvarhaisella valmistettuja.
Ja ostin savusaunassa savustettua savupalvia, nam!!! Lavalla pyöri koko ajan erilaisia esityksiä.
Tuolloin perjantaina alkuillasta oli niin lämmin, että istuimme aterialla ulkona. Ateria koostui keitetyistä kananmunista tuoreella leivällä, jossa myös oman maan rukolaa. Sitä on ihan hirviästi, kohta hukun siihen. Grillattiin lihaisaa makkaraa. Ruokaan ei sen enempää jaksettu sillä kertaa panostaa.  Punaviiniä nautimme, sillä tarjouksemme mökistä, jota viime keskiviikkona olimme katsomassa oli mennyt läpi. Aterian jälkiruokaosuus jatkui sisällä illan viilenemisen vuoksi. Teen kanssa pohjalaiset kampaviinerit Ja yöllä aikas pahat levottomat jalat-oireet. Ehkä pitäisi vihdoin oppia ja lukea läksynsä kunnolla 😛  😀
Viikonloppu meni oikeastaan fiilistelyyn, sillä teimme mökistä tarjouksen, jota olimme viime viikolla katsomassa. Mökki oli niin hyvä ja edullinen, että kovin pitkään ei uskaltanut jäädä asiaa miettimään. Ja viikonlopulle olikin kuulemma sovittu useita näyttöjä. Tarjouksemme meni kuitenkin läpi ja tulevana keskiviikkona tehdään kaupat. Nyt on kova hinku päästä mökille touhuamaan, laittamaan pihaa, ostamaan mökkitarpeistoa jne. Eilen mm. tilasin Hyvinvoinnin tavaratalosta ekologisia pesuaineita ja hyttyskarkottimia, tutkailin palo- ja häkävaroitin valikoimaa turvakauppa.comista ja joltain apteekki-sivuilta ensiapulaukkujen sisältöjä. Avokin etsinnät olikin paljon miehisemmät: pihatyökaluja, puuklabeja jne. Tänään kun oltiin kiropraktikolla, kiropraktikolta ei kuitenkaan pahemmin huutia saatu koneella istumisesta. Molempien yläselät oli yllättävän hyvässä kunnossa.  Pahempikin tilanne on joskus ollut.
Mökille on tehty lopputarkistus 2001. Sen on rakentanut myyjäpariskunnan mies itse höyläten hirret paikan päällä. Ja jykevää hirttä olikin käytetty. Ikkunoissa 3-kertainen lasi, ovet kaksinkertaiset, juokseva vesi niin keittiössä kuin saunatilassakin, oma porakaivo, sähkö-wc, tupa, pieni makuuhuone. Neliöitä 52. Pihapiirissä villiintynyttä luontoa 😀 ja pieni lampi, jossa laituri. Lammen läheisyydessä kasvimaa, josta pongattiin ainakin raparperit ja marjapensaita. Pihapiirissä vielä liiteri ja puusee. Mökin edustalla pieni terassi, jonka laudat vähän irrallaan. Pientä julkisivuremppaa, terassin uusimista, siivousta, pihatöitä on luvassa. Onneksi kaikkea ei tarvitse kerralla saada valmiiksi.
Kerrankin voi sanoa, että meillä oli hyvä tuuri, sillä näinkin läheltä kuin Mäntsälästä mökin löytyminen tuohon hintaan, on jo onnenpotku.
                             Onneksi Aa huomasi sen maanantaina mökkejä selatessamme
Onneksi oltiin ensinmäiset katsojat
onneksi emme jahkanneet liikaa
Jos olisimme miettineet viikonlopun yli, tod.näk. luu olis jääny siitä käteen. Järven rantaa, jota himoitsin en saanut, sain pienen lammen, jossa voi kuitenkin uida. Voin olla tyytyväinen. Ja on mieletöntä seurata avokin intoa asiasta. Kun on maalta kotoisin, kaipaa omaa rauhaa, luontoa ympärilleen. Nyt avokki saa oman rauhoittumisen paikkansa.
Ja kun löysimme mökin edullisesti, saatoin tehdä tandemkaupatkin hyvällä omalla tunnolla loppuun. Ja tuo ferrarin punainen pyörä muutti meille lauantaina. Nyt se jököttää varastossa ja mulla hirmuiset ajohalut. Olen yrittänyt ”kylvää” ympärilleni kaikkialle sanomaa pilottitarpeesta. Moni, joka asuu kauempana olisi mielellään lähtenyt ajelemaan, mutta välimatka on liian iso.
Mutta rummutus jatkuu, joten enköhän polkemaan pääse mahd. pian!!!
Eilen sen kaiken tietokoneella kökkimisen lomassa kävimme toki Harmaakuonon kanssa kävelemässä ja avokin kanssa istuimme takapihalla broilersalaattia syöden ja iltapäiväteestä nauttien. Ja ette arvaa missä keskustelun aiheet pyörivät 😉
Julkaistu

Tuleva onnellinen tandemin omistaja

Kävin reilun vuorokauden melkoisen taistelun itseni kanssa ostaa vai ei tandempyörä, jota pääsin kokeilemaan, ja joka oli säädetty mulle sopivaksi. Pyörä on aika kaukana sunnuntaiajelupyörästä ja se näkyy hinnassakin.

Olen vuosia haaveillut omasta tandemista, mutta se on jäänyt hankkimatta yleensä rahan puutteesta, mutta viime kesänä myös saatavuusongelmista johtuen. Pääsin ajamaan yhtä mahdollista pyörää loppukesästä, mutta sitä ei alkusyksystä enään saanut maahantuontiongelmien vuoksi. Pyörä oli ihan ok. ja ehkä jopa riittävä ajokykyihini nähden. Nyt kuitenkin otin yhteyttä pyöräilijäystäväni suosittelemaan pyöräliikkeeseen ja näin pääsin testaamaan pyörää, joka oli minun mitoille fiksattu. Pyörä oli hyvin kaukana ”sunnuntaiajelupyörästä”. Se oli proo! Avustajani ei erityisemmin pyörästä pitänyt koeajon perusteella johtuen tottumuksesta ”sunnuntaipyöriin”. Itse kuitenkin pidin. Hinta hirvitti/hirvittää. Olen pyörittänyt asiaa joka suuntaan. Myyjäsanoi mielestäni hyvin ”Liikumme, jotta voisimme hyvin ja jopa paremmin ja se vaatii oikeanlaiset välineet”. Tarkoittaen esim. pyöräilyssä pyörän oikeanlaisia säätöjä tms. Asiakassuhde ei pääty siihen, että pyörä on minulla ja rahat firmalla. Tarkoitus on 200 ajokilsan jälkeen huoltaa pyörä ja korjata tarvittavat säädöt, jos kroppa kipeytyy ajoasennosta johtuen.  Ja jatkossa tarvittaessa huoltoa huolto voidaan tulla tekemään kotiin. Tandemin siirto muuta kuin ajamalla on sen ison koon vuoksi hiukan haasteellista.

Jos ostan pyörän ns. markettiversiona, se on jonkin standardin mukanen, ei yksilöllisesti säädetty/koottu. Huolto tapahtuu miten tapahtuu… Entä jos jokin osa hajoaa, saanko uuden vai tuleeko eteen maahantuontivaikeudet?

Entäs, pääsenkö ajamaan niin paljon, että tuollainen proo-malli kannattaa ostaa??? Siinä on iso ja askarruttava kysymys. Kallista pyörää ei kyllä varastossa seisoteta.
Mutta jos innostun ja löydän vielä innokkaan pilotin ajelemaan kanssani pitkiäkin ja vauhdikkaampiakin lenkkejä. (kunhan ensin pyöräilykunto kasvaiskin, vois haaveilla niistä). Ei ehkä pitäisi mennä asioiden edelle..

Mua odottaa mun mitoille fiksattu pyörä viimesiä silauksia vaille valmiina…
Jatkanko etsimistä vai ostanko?

Lukijat, OSTAN!
Nyt kun on mahdollista miksi en tekisi unelmistani totta?

Ja niinpä taisteluni taisteltuani laitoin myyjälle ostopäätösviestin.
Olen ehkä hullu, mutta…

Nyt etsimään pilotteja, joten jos innokkaita löytyy, viesteilkää ihmeessä!
Aikasempaa ajokokemusta tandemilla ei tarvitse olla eikä tarvitse sitoutua mihinkään.
Mutta, ajokavereita kaipailen!

Julkaistu

Show Must Go On

En ole taitava hehkuttamaan kirjoja, esityksiä tms, mutta on ihan pakko yrittää…

Kävimme nimittäin lauantai-iltana katsomassa
Musiikkiteatteri Koitossa
 Show Must Go On -musikaalia, jonka aikana kuulimme Queenin hitit
Bohemian Rhapsodysta Show Must Go Oniin.

Pääosassa nähtiin Kimmo Blom. Muissa rooleissa Marika Krook, Tatu Siivonen, Jukka Mänty-Sorvari, Jussi Ojanen, Tero Tanhuanpää, Mika Räinä. Ohjauksesta vastasi Petri Lairikko, ja kapellimestarina toimi Mikko Kangasjärvi. Musikaalin on kirjoittanut Katariina
Leino

Musikaali kertoi kahdesta bändistä, Queenista ja suomalaisesta bändistä, jonka johtohahmo halusi olla kuin Queenin kuulu artisti. Kuuluisiksi haluttiin tulla hinnalla millä hyvänsä. Musiikkiesitykset olivat huippuluokkaa. Ei ole pikkujuttu hypätä Queenin saappaisiin, mutta esityksessä siitä suoriuduttiin loistavasti.  Jos tulee mahdollisuus mennä katsomaan, suosittelen. Koitolla on myös esitykset monista muistakin tunnetuista artisteista ja bändeistä.
Ihastuin ja haluan kyllä nähdä heidän muitakin musikaalejaan.

Ennen musikaalia kävimme ruokailemassa turkkilaisessa. Alkupalaksi maistelimme erilaisia turkkilaisia herkullisia tahnoja ja pääruokana söin falafeleja, jotka ei olleet kovin erikoisia. Maistuivat liikaa käristetylle. Äh, en osaa selittää. Jälkkäriksi suusta sujahti jäätelöä ja banaania.  Mukava ilta kaikenkaikkiaan ystävämme synttäreitä vietellen.

Muuten viikonloppu sujui hyvin rauhallisesti hivenen ulkoillen ja oleskellen. Pesimme pyykkiä, sillä saimme pyykkikoneen kuntoon. Hihna oli hypännyt pois paikaltaan ja sen korjaaminen onnistui kotiporukalla, joten kulujakaan ei tullut. Pyykin pesustakin voi siis nauttia 😀

Ja tänään tehtiin LÖYTÖ, jota keskiviikkona mennään katsomaan
– mökki Mäntsälän saaressa
Hinta on niin edullinen, että mietityttää mikä vikana, mutta kuvien perusteella ja kuvauksien perusteella mökki voisi olla meidän, jos…
JÄNNITTÄÄ!!!
Nyt vaan jalat maassa ettei tule pettymystä!

Tandem-asiakin edistyy. Testattavaan pyörään joitain fiksauksia ja sitten kokeilu, kenties päätös ja…
Huih… Nyt tapahtuu niin paljon samaan aikaan, että hirvittää 😀

Niin, mitäs mun elämäntapaprojektille kuuluu?
Paino huitelee 68-69 välissä,
vessattaa ja nälättää koko ajan 😀
Liikuntaa tällä hetkellä liian vähän.
Ei ehkä kovin hyvä pikatiivistys, mutta
PROJEKTI jatkuu koko ajan
aikken siitä täällä ole viime aikoina juuri kirjoittanutkaan 😀

Julkaistu

Mökkikuume

Kevättalven ja kevään aikana on mieliimme hiipinyt kuin varkain ajatus omasta mökistä ja yht’äkkiä asia ei enään ollutkaan kaukaista haaveilua vaan muuttui todelliseksi etsimiseksi. Kuten varmasti arvaattekin täällä Pk-seudun lähialueilla mökkien hinnat ovat huikeita. Mökistä omalla rannalla on oikeastaan aika turhaa haaveilla – ainakaan meidän budjetillamme. Mökin pitäisi kuitenkin olla suht helposti saavutettavissa, koska emme voi hypätä auton rattiin ja ajaa mökille viikonloppua viettämään. Ja haluamme paikan, jossa voisimme vuoden mittaan käydäuseammin kuin kerran pari vuodessa. Ei siis välttämättä helppo yhtälö; mökki läheltä sopivaan hintaan.

Etuovesta, Oikotieltä ja Jokakoti.fi -sivuilta selatessa hommaa hidastaa ruudunluku. Sivut ovat raskaat ja hitaat ruudunluvun kanssa ja eihän me kuvia nähdä katsoa. Teksteistä saa usein ihan väärän mielikuvan. Onneksi Aa on asiasta innostunut ja on ollut meille isona apuna projektissamme.  Ollaan käyty katsomassa toukokuun aikana kuutta mökkiä ja ens viikolla mennään varmaankin taas. Pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan mitä budjetillamme on mahdollisuus saada ja mistä. On selkeästi alueita missä sijainti nostaa hintaa, vaikka mökki itsessään ei olisi kovin hyväkuntoinenkaan.

Tämän kuukauden aikana tunteet ovat vaihdelleet hirmuisesti valtavasta innostuksesta turhautumiseen. Keskiviikkona kävimme Siuntiossa Lohjan lähellä. Etukäteiskuvitelmat oli aivan muuta mitä näimme. Pettymys ja turhautuminen oli suuret. Avokki sinnikkäästi kotiuduttuamme istui tietokoneelle nettiä selaamaan mun harmitellessa näkökyvyn puutetta. Se kun helpottais aika paljon asiaa. No nyt on taas muutama uusi kohde katsottuna, joten projekti jatkuu ja uskotaan sen sopivan vielä löytyvän. Itse rakastan uimista, joten oma ranta olisi enemmän kuin ihanaa, mutta pätäkkääkin pitäisi olla satojatuhansia (alle 200.000 ei juuri tarvii haaveilla, mieluiten puhutaan 350-500 tuhannesta, joten…), joten sellaiset haaveet joutuu unohtamaan. Elättelen vielä toivetta siitä, että uintimahdollisuus olisi kävelymatkan päässä, tai jos vaan oikea kohde on vielä löytymättä 😀

Taisin kirjoittaa viime kesänä täälläkin haaveesta hankkia oma tandempyörä. Noh se jäi hankkimatta. Nyt kevään tullen olen asiaan jälleen herännyt ja tänään soitinkin asian tiimoilta puhelun, joten asia on etenemässä. Ehkä olen hankinnan jälkeen vararikon partaalla, mutta on asia mistä olen aika-ajoin haaveillut jo vuosia. On siis aika toteuttamisen 😀 Ehkä halua pyöräilyyn nostattaa sekin tosiasia etten kesähelteellä pääse Harmaakuonon kanssa lenkkeilemään toivotulla tavalla. No tuo tandem vaatii kyllä myös kaverin. Yksin se ei oikein onnistu 😀 Ehkä kuitenkin pilotteja löytyy – ainakin toivon niin.

Kuinka moni muistaa tv-sarjan Häräntappoase, joka on tehty Härkösen saman nimisen kirjan pohjalta? Löysin sarjan c-kasetille tallennettuna eilisiltana ja jämähdin seuraamaan sitä samalla kun siirsin sen tietokoneelle. Muistan kun sarja tuli telkkarista 80-luvun lopulla ja se upposi muhun täysillä, vaikka en varmasti silloin vielä kaikkea siitä ymmärtänytkään. Ehkä juuri se tekikin siitä niin kiehtovan ja hyvän 😀 Olen sarjan nähnyt toki senkin jälkeen ja saanut tuon hieman erikoisesti tallennetun versionkin.
Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea vielä tuolta kasettien syövereistä löydänkään.

Tänään napsastiin ensinmmäiset rukolat salaattiin ja pinaatit täytettyihin munakoisoihin, joten omien hyötykasvien käyttö on aloitettu. Tuo villirukola on ryöpsähtänyt ja kasvaa hurjasti, on hyvää ja kuulemma myös hyvän näköistäkin. Oma ruohosipuli maistui myös herkulliselta kun toissa päivänä lyhensin sitä ja samalla ahnehdin leikkaamani pätkät masuun 😀 Jälkkärinä nautiskelimme munakoisojen jälkeen raparperikiisseliä. Sokeria laitettiin vähemmän kuin ohjeessa ja pohdittiinkin kiisselin olevan raikas välipala mutta ei jälkkäriksi tarpeeksi makea 😀 Itse asiassa voisinkin kiisseliä ottaa pienen kupillisen iltapalaksi, vai pitäisiköhän kirjoittaa – yöpalaksi 🙂

Olen haaveillut omasta kasvimaasta mökkimme pihaan. Haluaisin sinne vaikka mitä ihanaa herkkua 😀 No ensiksi pitää löytää sopiva mökki! Sitten voikin päästää haaveet valloilleen ja alkaa toteuttamaan niitä.

Julkaistu

Positiivisella energialla syksyyn ja unelmaa puhuvasta sykemittarista

Ollaan avokin kanssa vietetty rauhallinen viikonloppu. Aikaa vietetty kirjojen parissa ja telkusta urheilua seuraillen. Olen lukenut Nora Robertsin kirjaa Punainen lilja, ja voi helvetti millasta tekstiä. En uskalla edes ajatella montako kertaa kirjassa on jo naitu. On tuon kirjasarjan ehdottomasti rasittavin kirja, onneksi toiseksi viimeinen nide menossa, joten kohta se loppuu. Jättäisin kesken ellen haluaisi tietää loppuratkaisua kirjassa esiintyvän haamun suhteen.
Äänikirjana alottelin Petos lautasella-kirjaa ja varmaan kirjan tiimoilta jossain vaiheessa kirjoittelen ihan oman postauksen teidän iloksenne tai harmiksenne 😀 Nyt jo voi vaan ihmetellä mitä kaikkea moskaa joudummekaan syömään, huh!

Ruuasta puheenollen perjantaina teimme pitkästä aikaa tortilloja. Broilersuikaleita paistettiin pannulla, letun päälle vähän juustoraastetta, lämmityksen jälkeen kurkkua, tomaattia, paprikaa ja kanaa. Salsakastiketta laitoin niukasti luettuani niiden huikeista lisäaineista ja tein kervaviilikastikkeen, johon lisäsin yrttejä. Kumpikin jaksoimme syödä vaan pari lettua… On vissiin vatsalaukut pienentyneet 😀 Jee, jee!!! Ja tänään tuo tuli taas esille. Maustoin meille broilerinrintafileet. Laitoin oliviöljyä, valkosipulia, kuivattuja yrttejä, suolaa, sitruunan mehua ja Azoreilta ostamaa paprikatahnaa. Marinadi jo tuoksui aivan taivaalliselta. Avokki kuori kahdeksan perunaa ja pilkko ne. Vuokaan kermaa ja valkosipulia reilusti, perunat ja juustoraastetta mukaan. Ja ei kuin maustumaan ja eväät uuniin. Täällä leijaili todella herkullinen tuoksu. Ai joo: sen verran lisäaineita tuli ateriaan, että laitoimme fileiden ympärille pekonisiivut 😀 Kuuden pintaan söimme ja herkullista oli. Mutta broileria ja perunoita jäi molempia vielä huomiselle 😀

Pienen ruokalevon jälkeen lähdimme lenkkeilemään. Kävelimme tunnin raikkaassa syysillassa. Lenkkipolun varrella tuoksui syksy ja tuuli toi syksyn tunteen kohinallaan. Harmaakuonon meno oli vaihtelevaa. Välillä kiskoi minkä vaan kykeni, välillä raahusti eteenpäin. Siinä sitten kovasti yritystä tulkita mikä nyt johtui mistäkin…

Voi miten mä haluaisinkin puhuvan sykemittarin. Olis niin mahtavaa seurata sykettään ja kaloreiden kulutusta liikkuessaan. Sportstrackeriinkin oli tarkoitus tutustua, mutta puhelimeni on ohjelmaan liian vanha. Pitäisi testata minkä verran puhelimessa oleva puheohjelma puhuu numeroina asioita. Ilmeisesti Trackerissa on paljon grafiikkaa ja sehän ei meille sokoille aukea. Olen miettinyt sykemittarin hankkimista, joka kävisi tietokoneen kanssa yhteen, mutta niissäkin tullaan saman ongelman eteen. Tulokset tulee esille graafisina taulukoina, joten… Turhauttavaa. Viime syksyllä kyselin Näkövammaisten keskusliiton Apuvälinemyymälästä Aviriksesta puhuvista sykemittareista, mutta ei sellaisia kaiketikaan oikein ole. Joku malli on ollut, joka vaikutti enemmänkin verenpaineenmittaukseen tms. soveltuvalta laitteelta eikä treeniapuriksi. Tuolloin ystäväni tutkaili nettiä ja ilmeisesti Amerikassa tavallisissa urheiluverkkokaupoissa on ollut ainakin joitain myynnissä. Löydettiinkin hyvältä vaikuttava malli, mutta sen valmistusko oli lopetettu. En muista… Nyt kun syksy on tullut ja ilmat viilenee, ja toivottavasti Harmaakuono jaksaa lenkkeillä halu on taas kasvanut kunnon kehittymisen seuraamiseen, mutta… taitaa tuo puhuva sykemittari edelleen jäädä haaveeksi. Kielitaidoltani olen todella onneton, joten en pysty sivustoja tutkimaan ja etsimään. Uskoisin kuitenkin, jos puhuvan mittarin löytäisin, oppisin käyttämään sitä ja ymmärtämään sen mitä sillä olisi sanottavaa englanniksi minulle. Ehkä unelmasta vielä joskus tulee totta! Kirjoitin äsken Avirikseen tandempyörästä viestiä ja samalla kysyin jälleen sykemittareista. Niin, olen tainnut päättää hankkia tuon tandempyörän, joten sitten alkaakin pilottien metsästys 😀 Haluan niin paljon monipuolistaa liikuntaa ja tutustua samalla myös uusiin ihmisiin, aloittaa uuden elämän! Ehkä tämä on osaltaan myös maalipallon jättämän aukon täyttämistä. Tänään sain Facen kautta vinkin Jaakko Halmetojan luennosta, joka on vasta 22.11. ja heti laitoin viestiä muutamalle kysyäkseni seurakseni/oppaakseni luennolle. Ja luentoon on aikaa melkein kolme kuukautta, minäkö hätäinen? Kalenterini ei saa näyttää liian tyhjältä 😀
Toisaalta olen nyt niin innostunut kaikesta ravitsemukseen liittyvästä ja ennen kaikkea luomuuteen liittyvästä, että haluan varmistaa pääsyni ajoissa luennoille ja minua kiinnostaviin tapahtumiin. Ettei ainakaan homma kaatuisi oppaan puutteeseen.

Mulla on nyt jotenkin kovin positiivinen ja energinen olo, ja haluan saada niin paljon. Nyt on aika painojumituksen loppua ja laihtumisessa tapahtua todellisia tuloksia. Haluan liikkua paljon, tehdä töitä, oppia ravitsemuksesta lisää, löytää juuri itselleni sopivan ruokavalion, tavata ystäviä ja nauttia elämästä. Ja ennen kaikkea haluan tämän fiiliksen kestävän pitkään 🙂

Julkaistu

Kesäkastuminen tandemin selässä – ei voi kuin nauraa!!!

Avokin lähdettyä aamulla lomalaisia hieromaan kannoin aamupalani parvekkeelle: perunapiirakka, luomumysliä maidolla ja muki vihreää teetä. Oli ihanan lämmin ja aurinkoinen sää. Tuntui hyvältä istuskella kaikessa rauhassa aamusta nauttien. Hyvää fiilistä lisäsi toki myös aamun punnitustulos 69.2 kg, eli lukema mihin virallisina punnituspäivinä olen tänä kesänä alimmillaan päässyt. Olikohan tämä nyt jo neljäs kerta, joten on sen painon sieltä pakko laskea alaspäinkin. Tosin nyt on edessä lomaviikko mökkeillen, toisaalta suunnitelmissa on paljon liikunnallista puuhaa ja terveellistä ruokailua, joten ehkä paino pysyy kurissa. Joka tapauksessa odotan hirmuisesti sunnuntaita ja starttia lomalle. Huomisaamupäivästä vielä pari asiakasta ja sitten saakin relata yli viikoksi, ihanaa.

Treffasin avustajani kymmeneltä Kalliossa, josta saimme kaverini tandemin lainaan. Vähän jännitti miten ajaminen sujuisi. Itse olen viimeksi ajanut tandemilla 2005. Silloin olin tandemvaelluksella Ahvenanmaalla. Avustajani pääsi nopeasti hommasta jyvälle. Pyörässä oli 24 vaihdetta ja niiden säätämiseen oli monta eri mahdollisuutta. Poljimme Kulosaaren sillan yli kohden Kivinokkaa. Tummat pilvet vyöryivät ympärillemme ja ukkosen kumu kuului etäältä.

Kivinokan ulkoilualueelta meren rannalta ihmiset kiiruhtivat pois. Saavuimme sopivasti sateen alkaessa Kivinokan kahvilaan, joka oli valitettavasti suljettu. Tee olisi maistunut odotellessa sateen laantumista. Istuimme katoksessa jutellen erilaisista ruokavalioista ja sää edelleen harmaa. Kun olimme istuskelleet reilu puolituntia, alkoi näyttään lupaavalta, vähän kirkastumaan päin ja sadekin taukosi. Päätimme lähteä matkaan. Pitkälle ei ehditty kun taivaan hanat aukesivat ja vettä tuli…. sitä tuli aivan järkyttävästi. Ei tarvinnut keskustella palaammeko Kallioon vai jatkammeko lenkkiämme. Kastuimme nopeasti likomäriksi, vaatteet yllä painoivat tonnin. Ukkonen jytyytti hurjana ja räsähti aivan päällä. Oikealta kuului salaman isku maahan ja samantien jyrinä. Autot kaahasivat ja roiskutti kuravettä. Eräskin veti siihen malliin, että paskavesi lensi meidän päidemme yli, joten olimme märkiä, mutta myös kuraveden sotkemia. Avustajani oli siinä vaiheessa jo niin hyvä pilotti, että keskisormi nousi autoilijalle, irrotti otteen ohjaustangosta. Adrenaliini saa kaikkea aikaan 😀 Eräässä vaiheessa ylitimme poikkikadun, joka lainehti. Polkiessa tuntui miten jalat olivat isossa vesipaljoudessa. Lopulta pääsimme Kallioon likomärkinä ja saatiin pyörä palautetuksi. Vaatteet valui vettä ja ruokakauppaan oli mentävä. Voitte uskoa, että kylmäkoneiden läheisyydessä oli tajuttoman kylmä. Tarkoitus oli viimeistellä Sateenvarjomiehen voitto, mutta itsekkyys voitti. Kotimatkalle oli pakko päästä ja pian! Mutta Sateenvarjomies, älä huoli, asia hoituu huomenna ja alkuviikosta paketti saavuttaa sinut!

Kotiin päästyä märät vaatteet pois ja niistä vääntäen ylimääräiset vedet pois ja kuivumaan ennen pesukoneeseen joutumista. Pitkä, ihana lämmin suihku ja pari mukia teetä. Ruuaksi falafeleja kera uunitomaattisalaatin. Siihen tulee uunissa paistettua tomaattia, fetaa, auringonkukan siemeniä, salaattia, basilikaa ja on aivan ihanaa!

Ilman kosteudesta kertonee jotain… mulla oli nyt illalla yksi asiakas ja olin aivan märkä hiestä hoidon jälkeen. Eilen kotiuduttuani lomalaisia hieromasta ja kotona hierottuani yhden asiakkaan nukahdin sohvalle pariksi tunniksi ennen kuin jaksoin raahautua suihkuun. Illalla ei sitten nukuttanutkaan, joten kuuntelin Dee Brownin kirjaa Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen, ja voi luoja miten järkyttäviä intiaanivainot ovat 1800-luvulla olleet. Intiaanikyliä poltettiin ja kaikki tuhottiin. Heillä ei ollut kerrassaan mitään arvoa. Samalta kirjailialta olen lukenut kirjan Kantaäiti, joka oli loistoteos, suosittelen. Eilen alottelin parvekkeella istuen pisteillä Nora Robertsin kirjan Punainen lilja, joka on jatkoa kirjoille Sininen daalia ja Musta ruusu. Pitäiskin kirjoista joskus kirjoittaa ihan oma postaus.

Mutta varmasti avustajalleni ensiajo tandempyörällä on ikimuistoinen. Oikeasti, sille vedenpaljoudelle ja kaikelle ei voinu muuta kuin nauraa. Mietittiinkin, että huumorilla tästä selviää kaikkein parhaiten. Olipahan kunnon kesäkastuminen. Ja kaitpa kerran kesässä pitää kastua perusteellisesti 😀