Julkaistu

Messuhuumaa

Marraskuun 18. oli se aika vuodesta milloin avautuivat Tampereen messuhallin ovet Kädentaito-messuille. Sitä oltiinkin jo innolla odotettu ja laitettu rahaa säästöön tietäen messuhuuman iskevän 🙂 Nyt syksyllä en ollut Wanhan sataman Kädentaito-tapahtumassa enkä Naisten Joulumessuilla, jotka ovat parhaillaan menossa. Tampereen Kädentaidot on siis ainoa messutapahtuma mihin tänäsyksynä osallistun. Ostoksia tuli tehtyä niin paljon, että hyvä niin 🙂

Perjantaiaamuna matkasimme Lauran ja Merjan kanssa Onnibussilla Tampereelle. Matka sujui rupatellen ja kranssin päällistä neuloen. Päästyämme Tampereelle kävelimme hotelli Villaan, jossa saimme huoneet käyttöömme, vaikka kello ei ollut vielä yhtätoistakaan. Ylimääräiset tavarat huoneeseen ja bussilla messuille. Pääsimme paljon jouhevammin mitä etukäteen pelkäsimme ja messuhuumaan pääsimme jo ennen puoltapäivää.

Perjantaina kiertelimme c-hallia ja viimeisen tunnin ajan e-hallia. E-hallista löytyi herkkutaivas; paljon suklaata. Tosin kuvassa komeilevat suklaapiirakat löytyivät vasta seuraavana päivänä.Puulastoja ja haarukka oli ”pakko” ostaa, sillä myynnissä oli vasenkätiselle soveltuvia tuotteita.

Ostin teejoulukalenterin, jossa enlantilaista teetä. Kalenteri-idea tuntui mukavalta. Olen nyt juonut kahden ekan päivän teet ja olen vähän pettynyt. Minusta tee ei maistu millekään. Tosin olen ollut kuluneen viikon flunssassa, joten lopullista johtopäätöstä ei vielä voi teemauista tehdä. Siksi jätinkin kalenterin kotiin tullessamme mökille viikonlopun viettoon.

Ostin kolmet puikot, sai kahdella eurolla. Puikkoja toki on, mutta jotenkin tuntuu, että 3mm ja 3.5mm ovat aina käytössä. Keskeneräisiä töitä kun riittää 🙂 Lisäksi etsin kullan värisiä lukkoja, lasihelmiä tilaustyöhön. Myönnettäkööt, että helmiä tuli hankittua enemmän kuin tilaustyöhön menee. Mutta ostin vain yhden korun; petroolin nahkaisen rannekorun.

Avokki ei oikein innostunut kun esittelin uusia kassejani. Niitä kuulemma on jo ihan tarpeeksi 😀 Ehkä, mutta teki mieli uudistua 🙂 Ostin kierrätysmateriaaleista tehdyn olkalaukun harmaasävyisena Lauran ihastuessa keltaiseen. Ihanin sai näin kahdet kaupat meidän standilla piipahtaessamme.Kaikki kolme innostuimme ostamaan Kipriikan kauppakassin. Kassi menee pieneen tilaan, joten helppo kuljettaa mukanaan eikä tarvitse muovikasseihin turvautua niin usein. Kassi on luomupuuvillaa ja polyesteriä, käsinpainettu.

Kiertelyn lomassa istahdimme pari kertaa nauttimaan evästä. Jälkimmäisellä tauolla mieli ei tehnyt kuumaa, sillä olo oli hikinen. Tapasimme myös Maijan molempina päivinä. Perjantaina kuuden pintaan messujen sulkeutuessa vettä satoi kaatamalla. Nyt bussiliikenne sujui huomattavasti paremmin mitä pari vuotta sitten. Otimme kuitenkin taksin ja siinä kaatosateessa valinta oli täydellinen. Hotellilla hetki hengähdettyämme lähdimme Torni-hotellin puolelle Gril it:iin syömään. Söimmekin herkullista poron vasan paistia lisukkeena herkullista pinaatti-mantelilisuketta. Aika kului leppoisan jutustelun merkeissä.

Pois lähtiessämme tapahtui hiukan ikävä ja erikoinenkin sattumus. Olisimme halunneet piipahtaa Torni-hotellin yläkerroksessa olevassa yökerhoravintolassa sen verran, että Merja olisi voinut nähdä valomaiseman korkeuksista. Lähestyessämme hissiä luoksemme tuli mies hyvin määrätietoisesti kyselemään mihin olemme menossa. Kerroimme. Saimme kuulla ravintolan olevan hotellin asiakkaille ja että se on täynnä. Kello oli tuossa vaiheessa himpun yli kymmenen. Sitten mies esitti kysymyksen ”Mikä oikein on hänen kuntonsa”. Muut hämmentyivät eivätkä osanneet sanoa mitään. Itsellänikin kesti hetki tajutessa miehen tarkoittavan minua. Kerroin hänelle olevani näkövammainen. Ei kuulemma huomannut, mutta ei myöskään päästänyt meitä käymään ravintolassa. Kuulemma seuraavana päivänä voisimme siellä käydä päiväsaikaan. Noh, eihän se ollut jutun juju… Lähdimme pahoilla mielin pois. Merja ärsyyntyi niin paljon, että oli käynyt vielä hotellimme respassa asiasta valittamassa meidän mentyämme jo huoneisiimme.

Lauantaiaamuna nautimme herkullisen aamiaisen Tornin puolella, jossa villalaiset aamiaistivat myöskin. Yhdeksän pintaan olimme jo valmiit aloittamaan messuhallissa toisen messupäivän. Ja kyllä niitä ostoksiakin tuli tehdyksi. Löysin avokille pukin konttiin laitettavaksi saapassukat, nahkavyön ja pellavaiset kylpypyyhkeet.

Itselleni sorruin ostamaan Heidi-nimisen minun väreissä olevan tunikan sekä pellavaisen hartiahuivi/ponchon. Tunika on käsin painettu. Pellavainen huivi käsin värjätty ”Niin tai näin, aina oikein päin.” Paula Tiala ja huivin lapussa käsin kirjoitettu Hursti mitä sitten ikinä merkitseekään.

Äitini rakastaa kynttilöitä, joten ostin hänelle lumipallokynttilän joulupakettiin.

Meillä oli avokin kanssa 22.11. kahdeksanvuotiskihlapäivä ja kuin tilauksesta löysin eränkävijän selviytymissetin ja kun sain vielä meidän nimet polttokaiverrettuina lahja avokille oli täydellinen.

Lauantaina messuilla oli todella paljon väkeä ja välillä kyllä kävi mielessä miten hullu sitä on kun vapaaehtoisesti siellä koettaa kierrellä. Väsykin alkoi painamaan. Kolmen jälkeen saatoimmekin hyvillä mielin lähteä kohden kotia. Shopattua tuli taas paljon. Toisaalta etenkään nykyisin en kauheasti tee ostoksia vaate- tai muissakaan kaupoissa. Entistä enemmän arvostan uniikkeja käsityönä tehtyjä suomalaista käsityötä. Siksipä messuilta tulee ostoksia tehdyksi kertaheitolla. Lankakojut kiersimme kaukaa, sillä kaikilla meillä on lankoja riittävästi. Noh, pysyin langoista irti enkä ostanut niitä, mutta viikkoa myöhemmin näin ilmoituksen myytävistä langoista verkossamme ja kun värikin oli herkullinen, en kyennyt vastustamaan. Niinpä meille muutti 12 100 gramman kerää erittäin edulliseen hintaan. Kuva ei paras mahdollinen. Tunnustan, eivät mahdu enään mun lankalaatikkoon.

Julkaistu

Laihduttamisen vaikeus

Vuoden alussa tehdään uuden vuoden lupauksia, asetetaan tavotteita jne. Itsekin olen useampana alkuvuonna täälläkin kirjoittanut tavoitteesta laihtua alle 60 kiloon. Tavoitteisiin on liittynyt myös liikunnan lisääminen ja säännöllistyminen. Lupauksia en ole tehnyt enkä tee tälläkään kertaa. Vuoden 2014 aikana onnistuin liikunnan lisäämisessä etenkin alkuvuodesta aika mukavasti, mutta en kuitenkaan ole täysin tyytyväinen. Edelleen tavoitteena on saada liikunta säännölliseksi osana elämää, ja nyt lausetta voisi jatkaa: myös mökkikaudella. Säännöllinen liikkuminen auttaa myös painon hallinnassa, joten eikö siinä motivointia ole riittämiin.

Tällä hetkellä olen enemmän kuin turhautunut. Kilot on ja pysyy kropassani tarkkailin syömisiäni tai en. Totaalikieltäytyjäksi en ole minkään suhteen ruvennut, mutta koettanut tehdä parempia ja terveellisempiä valintoja. Toki olen syönyt kaikkea sellaistakin mikä ei laihduttajalle sovi. Sellainen tapahtuu yleensä pikkuhiljaa ja nyt syksyllä huomasin mussuttavani ihan liian paljon suklaata, joka on ehdottomasti heikkouteni. Etenkään loppusyksyn herkuttelun määriin en voi olla tyytyväinen; liikaa ehdottomasti liikaa! Mökiltä kotiuduttuamme teimme avokin kanssa päätöksen ettei kotiin osteta suklaata eikä muitakaan herkkuja. Napostelu on saatava kuriin, koska tapahan se on. Teetä voi juoda ilmankin suklaamanteleita tai muita suklaaherkkuja. Avokki pärjää myös ilman keksejä ja pullaa. Kotimme ei kuitenkaan herkuton ole, sillä unohdin kotiin mökille lähtiessämme Porvoon Suklaapuodin ostokset ja jäljellä on lahjaksi saamiani tattaripipareita. Ne ovat pieniä sydänpipareita, mutta niitä ei saa syödä pakettia päivässä eikä viikossakaan. Parina päivänä viikossa pari piparia teen kanssa sallitaan. Ja niin kauan kuin pipareita on jäljellä Porvoon ostoksiin ei kosketa. Ja kun kosketaan ”piparisääntö” pätee niihinkin.

Viikko on eletty näin. Keskiviikkoisin aamulla ennen aamupalaa on ”virallinen” punnitus. Viikon aikana kropasta kadonnut huikeat 100g. AJATELKAA!!! VAIVAISET SATA! Ei edes puolta kiloa! Tällä hetkellä olen todella kyllästynyt taistoon ylipainoa vastaan. Miksi helvetissä en onnistu! En onnistunut 2011, en 2012, en 2013 ja en 2014. En toki ole koko aikaa jaksanutkaan tsempata. Tulosta kun ei tule usko loppuu ja keinotkin.

Mutta voisiko tämä 2015 olla onnistumisen vuosi? Tottahan toki voisin kirjoittaa ”kyllä”, ja niin haluan/haluaisin kirjoittaa. Olen sen kirjoittanut monta kertaa aiemmin ja epäonnistunut, joten en taida uskaltaa enään. Nyt pitäisi tapahtua jotain konkreettista, pitäisi löytää todelliset syyt painon jääräpäiseen pysymiseen. Aiheutuuko ylipaino ruokatottumuksista, jostakin aineenvaihdunnan toimintahäiriöstä, hormoonitoiminnasta, liian vähäisestä liikunnasta tms??? Tällä hetkellä minusta tuntuu ettei ole yksiselitteistä vastausta kohdallani. Yksi apu voisi olla riittävä hikiliikunta, jotta aineenvaihduntani heräisi uniltaan ja ylimääräiset nesteet lähtisivät kropastani, sillä nestettä minussa on. Mistä sitten johtuu, en tiedä. Kilpirauhasta olen miettinyt jo pitkään, koska lämmönsäätelyssäni tuntuu olevan välillä kummallisuuksia. Saatan palella hirmuisesti ja hetken päästä valitan kuumuutta. Vai olisiko minuun iskenyt varhaiset vaihdevuodet? Minulta ei kuitenkaan lähde hiuksia päästä mikä kai aika yleinen oire kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Väsyneisyyttä talvisaikaan on, mutta sen yhdistän enemmänkin melatoniinivajeeseen. Voinhan toki olla väärässäkin. Pillereistä paino-ongelmat eivät johdu, koska en käytä niitä, en minkäänlaisia. Lääkäriin toki voisin mennä ja selvittää esim. tuon kilpirauhasen tilanteen. Vai olisiko enemmän apua ravitsemusasijantuntijasta. Näitä kun tässä turhautumisen pyörteessä pyörittää ahdistaa entistä enemmän. Pitäisi vaan tarttua tuumasta toimeen.

No onko minun pakko päästä alle 60 kilon? Onko siitä tullut minulle pakkomielle? Tuskin, jos niin olisi en kai mussuttaisi aika-ajoin suklaata yms. epäterveellistä, ehkä olisin kieltäytyjä kaikesta lihottavasta pakkomielteestä kärsiessäni. Ja ei minun ole pakko painaa alle 60 kiloa, mutta pääsisin edes alle 65 kilon, jonka jälkeen voisi tutkailla oloaan jatkoa ajatellen. Blogivuosinani olen päässyt alle 67 kilon kerran pari, mutta en siihen 65 kiloon kertaakaan. 2008 marraskuussa painoin 64.7 kg, joten sitä kohden siis. Tiedän minulle käyneen joskus niin, että olen syönyt liian vähän ja aineenvaihduntani siksi hidastunut entisestään. En tiedä olisiko kaloreiden laskemisesta apua vai menisikö se ahdistavaksi. Sillä ehkä varmistaisi sen että syö kuitenkin riittävästi tässä pudotuksen uudessa alussa. Haluan uskoa, että myös hikiliikunnan lisääminen voisi tuoda jelppiä ellei ongelmia ole tyyliin kilpirauhasessa. Ei kai se taas auta kuin kokeilla ja heittäydyttävä entistä päättäväisemmin painon pudotukseen, etsiä, erehtyä ja löytä ne toimivat keinot. Toivottavasti tätä laulua ei tarvitse vuonna 2016 alussa kirjoittaa!!!

Julkaistu

Suklaafestarit

Viikko sitten Wanhassa satamassa vilskettä riitti kun suklaan ystävät kansoitti messualueen. Mekin suunnistimme festareille puoliltapäivin. Väkeä oli todella paljon. Standien lähelle oli välillä todella vaikeaa päästä ihmismeren keskellä. Tarjolla oli myös aika paljon maistiaisia, joten suklaaähky oli todellisuutta. Esillä/myynnissä oli paljon maitosuklaata. Molemmissa tastingeissakin todettiin, että suomalaiset rakastavat maitosuklaata, vaikka tummasuklaa on kerännyt viime vuosina paljon suosiota. Esillä oli myös paljon raakasuklaatuotteita, superfoodeja mitä esim. raakasuklaan valmistukseen voidaan käyttää. Onneksi myös tummia suklaaherkkuja löytyi. Avokille ostin pakurilla maustettua kahvia ja meille yhteiseen herkkuhetkeen suklaakonvehteja joidenka sisällä punaviiniä. Törmäsimmepä muistaakseni ranskalaiseen vuohenjuustosuklaaseenkin. Siitä ei kuitenkaan ollut maistiaista, en uskaltanut ostaa. Jäi kyllä vähän kaivelemaan :DD Maistoimme erittäin makeaa suklaata, jossa oli valkoista teetä. Joskus aiemmin olen syönyt suklaata, jossa vihreää teetä. Molemmat ihan liian makeita.

Olimme kahdessa tastingissa. Ensiksi nautiskelimme suklaasta PetriS Chocolate Roomin tastingissa.

Ennen kuin pääsimme maistelemaan suklaalautasen antimia saimme tutustua kaakaopuun hedelmään kokonaisena ja halkaistuna.

Maistelu aloitettiin suklaan valmistuksen raaka-aineista kaakaovoista ja kaakaomassasta. Voihan ei maistu millekään. Suklaan maku tulee aina kaakaomassasta. Valkosuklaassa tuota massaa ei ole lainkaan. Se valmistetaan kaakaovoista, maidosta ja sokerista. Lisäksi mukana on vanilijaa ja lesetiiniä. Valkosuklaasta siirryttiin maitosuklaaseen, jossa mukana on jo kaakaomassaakin. Tummassa suklaassa ei ole maitoa. Tumma suklaa ei ole tummaa, jos siinä on maitoa. Aina ensiksi maisteltiin pikkunappeja jotka olivat jonkin kaakaon muotoja ja sen jälkeen siitä valmistettu praliini. Herkullisia olivat kaikki. Sitä enemmän pidin mitä tummemmaksi suklaa muuttui ja vähäsokerisemmaksi.

Olimme myös Fatzerin tastingissa. Tuossa vaiheessa suklaaähky oli jo lähellä :DD
Tastingissa maistoimme valkosuklaata, uutuuksia maissitummasuklaata, kaardemumma-kahvitummasuklaata, Fazerin sinistä ja maustamatonta tummaasuklaata. Viinit tulivat Jenkeistä, Chilestä ja olikohan jälkkäriviini Nirvana Euroopasta? Mikään viini-suklaayhdistelmä ei ollut täydellinen. Joko oli niin, että viini maistui hyvältä ilman suklaata tai päinvastoin. Ja pakko todeta, ei se Fazer vaan ole paras suklaan valmistaja! Monesta suklaasta tuli olo, että laadukkaampana se olisi voinut toimiakin viinin kanssa yhteen. Kyllähän Fazerin suklaita syö ja vetää suklaaöverit, mutta ei maku ole hienostunut eikä sellainen, että nautin pari palaa ja olen tyytyväinen. Sitä sitten vetää ihan liikaa, koukuttuu sokerin ja rasvan yhdistelmään. Toki tuossa vaiheessa päivää suklaa alkoi tökkimään jo muutenkin, joten lähdimme pois. Kävelimme keskustaan raittiista ilmasta nauttien. Kävimme syömässä ja kyllä suolainen ruoka teki hyvää. Jaksoi jatkaa matkaansa katsomaan Viimeinen vuoro-teatteriesitystä, josta postaus viime sunnuntailta.

Julkaistu

2014 olkoon 60 kilon alituksen vuosi

Vuoden alusta on taas hyvä potkia itseään persauksille ja vaatia itseltään aikaisempaa liikunnallisempaa elämää. Vuosi 2013 meni ihan liian vähällä liikunnalla ja loppuvuodesta jo ennen joulusuklaita mopo meinasi lähteä keulimaan suklaiden suhteen, olkoonkin vaan kyseessä tumma suklaa, silti! Sitä meni liikaa. Onneksi gluteeiniton ruokavalio hillitsi leivonnaisten yms. herkuttelun. Nyt tilanne voisi olla paljon surullisempikin. Jouluherkuista en itseäni soimaa. Toki olisin voinut syödä vähemmän suklaata, juopotella uutena vuotena vähemmän jne, mutta ei elämäni jouluun ja uuteen vuoteen kaadu. Sillä on väliä mitä syön ja miten elän uuden vuoden ja joulun välin, ei sillä niinkään mitä mussutan joulun ja uuden vuoden vaihteen välillä. Tuossa kiteytyy niin hyvin se ajatus, kun syöt 80% hyvin, voi 20% mennä vähän toisinkin. Eihän se tarkoita kuitenkaan, että ihan överiksi tarvii mennä.

No joka tapauksessa olen täällä blogissakin kirjoittanut jo 2011, että tavoitteenani on painonpudotuksessa 60 kilon alitus. Noloa, mutta se on edelleen alittamatta! Paino on pyörinyt pitkään 67.5-68.5 kilon välillä, joten hyvä asia on se ettei se ole kääntynyt nousuun, paitsi nyt joulun myötä. Kirjoitin pari vuotta sitten, että matkaa alitukseen on 8.8 kg. Nyt tuohon saa lisätä 700 g.

Sisälläni on kytenyt ajatus ryhdistäytymisestä jo pidempään, ja onneksi aivan alusta ei tarvitse aloittaa. Nykyisessä elämässäni on paljon hyviä asioita ruokavaliossa kuten kasvisruokien lisääntyminen, lisäaineiden välttely, raaka-aineiden laadun tarkkailu jne. Nyt on lähinnä tarkennettava syömisiään ja ehkä vähän tehdä kieltolistaa. Totaalikieltäytyjäksi minkään suhteen en ala, mutta tällä hetkellä meillä on avokin kanssa sopimus, kotiin ei osteta suklaata, keksejä yms. herkkuja Avokki ei saa keksipakettiaan enkä minä tummaasuklaata. Täällä on yksi paketti suklaariisikakkuja ja tummasuklaalevy, mutta niiden nauttimisesta ei olla sovittu, joten toistaiseksi niihinkään ei kosketa. Lisäksi ollaan puhuttu kahvakuulailun/kuntosalitreenin aloittamisestaja ekan treenin pitäisi olla viikonloppuna.

Olen sopinut helmikuun loppuun jokatoiselle sunnuntaille ratsastustunnin sekä yhden issikkavaelluksen, joten tammi-helmikuussa pääsen viisi kertaa hevosen selkään, IHANAA!!! Sovittuna on myös kolmet uintitreffit helmikuun 3. päivään mennessä ja lenkkitreffauksia ajatuksella kerran viikossa. Ja sokerina pohjalla, varasin paikan cycling-tunnille ens keskiviikolle. Menen vierailijana kaverin kanssa Sats:iin. Siitä onkin vuosia aikaa kun viimeksi olen ollut ohjatulla spinning-tunnilla. Odotan tuntia hulluna, vaikka tiedänkin kuolevani sinne – tai ainakin melkein.

Eilen ladattiin ystävän kanssa mun Iphoneen Sports Tracker ja tänään testasin sen toimivuutta. Ei toiminut syystä tai toisesta. Onneksi treffaan ystävän maanantaina, niin eiköhän ongelma silloin selviä. Tod.näk. olen tehnyt jotain väärin… Tarkotus olis seurata Oton kanssa tehtyjen lenkkien pituuksia, joten toivottavasti homma saadaan toimimaan. Vika voi olla myös mun Iphone-käyttötaidoissa. Ne ei vielä kovin kaksiset ole. Joka tapauksessa olen innolla starttailemassa vuotta 2014 myös liikunnan merkeissä ja painon on aika nyt pudota sinne haluttuun alitukseen. Olen ollut pari päivää nuhainen, joten on ollut hyvää aikaa tehdä itselleen treenimusasoittolistoja, jotka toivottavasti tuo myös lisämotivaatiota. Uudet biisit saakoon Hepankin hikoilemaan kahvakuulan kanssa 😀 Eipä siis muuta kuin treeni-intoisin mielin vuoden 2014 kimppuun!!! Ja mua saa ja pitää potkia, jos täällä vaan ilmestyy käsityöpostauksia tms. Toki ei käsityöt elämästäni katoa mihinkään. Kerran kun olen löytänyt niin hienon harrastuksen, siitä ei luovuta. Nyt kuitenkin on aika luopua niistä liikakiloista – vihdoinkin. Hirmuiset tsempit meille ihan jokaiselle, jotka ylimääräisten kilojen kanssa taistelemme. Mehän taltutamme ne! EIKÖS!?

Julkaistu

Herkullista grilliruokaa ja kesäilloista nautintaa

Torstaina tultiin mökille ja seurana oli äitini tähän iltaan. Äiti ryhtyi miltein heti kitkemään kukkapenkkejä avokin ja veljeni viimeistellessä laiturin käyntisillan ja laituriosan yhteen liittämisen. Minä valtasin keittiön ja rupesin kokkaamaan. Lohifileeseen Heikkilän luomutilan savusuolaa, sitruunaista kalamaustetta ja kuivattua tilliä. Perunanyyttiin luomuvoita, savusuolaa ja mustapippuriasekä sipulinyyttiin hunajaa, suolaa ja mustapippuria. Ateriasta tuli herkullinen, kalakin tuntui tuoreelta. Ruokailemaan päästiin aika myöhään. Nautimme aterioiden kesäillasta valkkarista hiukan liikaa nauttien. Jälkkäriksi testasimme Grillimaisterin suklaafondueta, jonka voi kuumentaa nuotiolla tai grillissä välillä sekottaen. Dipattiin suklaaseen mansikoita. Vasta pimeyden synennettyä ja lintujen täysin hiljennettyä maltoimme kömpiä nukkumaan.

Perjantaina aamupäivä meni vähän toipumiseen, mutta avokki ryhtyi laittamaan laiturin maakiinnityksiä äidin repiessä rikkaruohoja ja mun tiskatessa. Välillä uimaan ja taasen puuhastelemaan. Linnottauduin keittiöön ja valmistin meille täytettyjä paprikoita ja tomaatteja. Avokki paistoi viikolla aikaisemmin jauhelihan, joka piti saada käytetyksi. Jauhelihan lisäksi lisäsin paprikoihin sipulia ja fetaa. Tomaatteihin valkosipulia. Bataaattinyytin maustoin luomuvoilla ja savusuolalla. Ateria oli kuulemma oikein kesäisen näköinen ja vaikka itse sanonkin myös herkullinen. Nyt ei jälkkäriä ollutkaan. Myöhemmin illalla istuimme nuotiolla ja paistoimme makkaraa. Taas kello oli lähemmäks kaksi ennen kuin maltoimme nukkumaan.

Lauantaina ei onneksi huono olo vaivannut, mutta silti aamu oli vähän hidas valvomisesta. Äiti istutteli kukkasipuleita ja kun oli tarkoitus mennä kasvimaalle tekemään vanhoille marjapensaille tukikehiköt iskikin vesisade suunnitelmia häiritsemään. Pyykitkin oltiin juuri saatu narulle kuivumaan. Noh, sen luonto kuivaa minkä kasteleekin. Äidin lukiessa kirjaa ulkona ja avokin kuunnellessa omaa kirjaansa valmistin ruuan. Nyt maustoin possun ulkofilepihvit soijalla, savusuolalla, karhunlaukalla, mustapippurilla, perunat savusuolalla ja luomuvoilla sekä sipulit torstaiseen tapaan. Innostuinpa leipomaan vielä mustikkapiirakan. Äiti toi keskiviikkona poimimiaan mustikoita. Tein ohjeella:
150 voita
1 dl sokeria
2 dl tattarijauhoja
1.5 dl gluteeinitonta jauhoa
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2-3 kukkuraista ruokalusikallista maitorahkaa
Eli, pohja on sama kuin raparperipiirakassa, jonka ohjeen olen viime kesänä tänne laittanut. Vehnäjauhot 3-5 dl olen korvannut tattari- ja gluteeinittomilla jauhoilla ja lisännyt rahkaa piirakan paremman koostumuksen säilymiseksi.
Pinnalle latasin loput purkista maitorahkaa mihin olin sekoittanut mustikat ja sokerin. Mustikoiden määrää en osaa sanoa, piirakasta tuli runsasmustikkaista.Uuniin 200 astetta ja paistoaika ainakin tuolla mustikkamäärällä oli 30-35 min. Piirakkaa maistelimme illalla saunomisen jälkeen.

Tummia pilviä purjehti pitkin alkuiltaa ja vähän arvoimme voidaanko syödä ulkona vai ei, söimme ja saatiinkin lopulta nauttia auringon paisteesta. Kaikki  oltiin aika väsyneitä, joten vatsojen vähän lasehdittua saunomaan, uimaan ja lopulta iltateelle piirakasta nauttimaan ja unille.

Tänään aurinko paistoikin koko päivän. Äiti ja avokki saivat laitetuksi kehikot marjapensaille mun maustaessa kanafileet hunajalla, soijalla, carrylla ja mustapippurilla. Perunoihin laitoin nyt barbigue-maustetta ja voita. Leikkasin tomaattia ja paprikaa lisukkeeksi. Uimisen jälkeen olikin mukavaa istahtaa aterialle. Tosin aurinko paistoi jo melkein liiankin kuumasti – ainakin äidin mielestä.

Koirien touhuja on ollut hauska seurata. Eilen Harmaakuono ui lammesta keppiä ja Otto seurasi mukana ja uivat rantaan toisen pitäessä toisesta päästä kiinni ja toisen toisesta päästä keppiä. Välillä tyypit innostuvat ihan pihapiirissä vetämään keppiä hirmuisen murinan ja haukun säestyksellä. Otto yleensä luovuttaa ensinmäiseksi. Lammessa käytyään Otto heittäytyy maahan ja piehtaroi niin että maa vain pöllyää. Niin, Ottokin on alkanut uimaan välillä ihan uimalla eikä vain kahlaillen. Vaatii kyllä Harmaakuonon esimerkin tai ihmisiä lammessa uimassa.

Lukijoiden joukkoon on saapunut uusi ja 50 lukija! Tervetuloa lukemaan näitä kirjoituksiani laidasta laitaan. Tänään teemana ruoka, ens kerralla kenties käsityöt, liikunta tai jotain ihan muuta 😉 Jos tulee mieleen aihepiirejä mistä haluaisitte lukea kirjoituksiani, niin vinkatkaa.

Julkaistu

Kiireinen elämä

Eilen en oikein herännyt koko päivänä. Vasta illasta olo kohentui. Yhdistelmä valvottu yö kolmesta lähtien ja runsaat kuukautiset(niiden toinen pahin päivä)  lisättynä tihkusateisella harmaalla päivällä, ei välttämättä piristävä yhdistelmä. Väsytys, vatsakipu, kuvotus, ryytymys kuvaavat parhaiten vallinnutta olotilaa. Taistelin puoli päivää itseni kanssa lähteä vai ei käsityömiittiin ja lopulta jäin kotiin, vaikka harmittikin. Olin kuitenkin miitin hengessä mukana, sillä illalla jaksoin tehdä muutaman mehiläisvahakynttilän ja teehetken jälkeen yhden ruudun näpertää kahvipussukoista tehtävään 14 ruutuiseen kassiin. Viime viikolla olin opettelemassa tuota käsityötaitoa. Ensiksi kahvipusseja leikataan neljään osaan ja ne taitellaan. Yhteen ruutuun tarvitaan 12 taitosta, eli 3 kahvipussia. Taitokset pujotellaan lomittain keskenään ruudukoksi. Lopuksi ruudut ommellaan yhteen kassiksi. Ompelulankana voi käyttää esim. vanhojen jouluvalojen johtoa. Tuon illan aikana sain valmiiksi kolme ruutua ja eilen yhden, joten kymmenen vielä jäljellä. Kassilla ei ole kiire. Hopumpi on mehiläisvahakynttilöillä, sillä niitä annan pieninä joulumuistamisina asiakkaille ja muille joidenka kanssa olen tehnyt vuoden aikana yhteistyötä. Olen iloinen, että kaverini on jaksanut opettaa minulle tuon kynttilöiden valmistuksen ja kahvipussiaskartelutaidon. On mukavaa muistaa itse tekemin asioin ihmisiä. Muistaminen ei ainakaan ole massatuotetta eikä jollain lapsityövoimalla valmistettua.

Loppuviikosta muodostui aika kiireinen. Perjantaiaamusta kävin kolmatta kertaa ekokampaajalla. Hiukseni värjättiin kasvivärein ja lopuksi leikattiin. Värissä oli mm. hennaa, kassiaa ja paljon indikoa. Liemessä mm. pakurikääpää. Maaliskuun lopusta lähtien olen pessyt hiukseni pääasiassa Arcitalin savishampoolla ja niin hiukset kuin päänahkakin voi hyvin. Shampooseen on lisätty yrttejä ja tuoksu onkin yrttisen voimakas pesuhetkellä. Olen pitänyt tuotteesta ja ajatuksesta ettei kasviväreillä pääni kautta elimistöön mene turhaa kemiaa eikä nyt myöskään shampoosta.

”Uudella päällä” oli hyvä lähteä juhlaillalliselle.
Fysioterapia-alan näkövammaiset ry
täytti 85 vuotta.  Juhlapuheiden lisäksi nautimme yllättävänkin juhlavan aterian. Alkukeittona herkuttelimme maa-artisokkakeitolla johon oli lisätty tryffelikermaa. Pääruokana härkää meediumina, jonka päällä vähemmän eettistä hanhen maksaa. Lisukkeena valkosipuliperunoita ja juureksia. Jälkkärinä mangosorpetti. Alkukeitosta pidin ehdottomasti eniten. Aterian jälkeen olikin aika tanssien. Itse vietin enemmän aikaa kahviobaarin puolella tuttuja tapaillen. Muutama lasi punaviiniä meni illan aikana ja painon putoamisen myötä se myös tuntui. Seuraavana aamuna ei olo paras mahdollinen, mutta ei auttanut muu kuin nousta uuteen päivään. Olin nimittäin sopinut lähteväni aikaa sitten
suklaafestareille,
jotka järjestettiin Vanhassa satamassa. Olotila siihen ihmispaljouteen oli aika heikko. Väkeä oli paljon. Näytteilleasettajien lähelle pääsy oli hankalaa ja välillä täysin mahdotonta.  Ajatus
KC Suklaan
järjestämästä valkoviini/suklaatastingista ei innostanut, mutta varattu ja maksettu, joten ei muuta kuin ”haastetta” kohti 😀

Tastingin aluksi saimme tietoa Belgian suklaatehtaasta ja heidän toimintaperiaatteistaan. Minua miellytti heidän arvonsa tehdä suklaata ilman lisäaineita ja että kaakaon viljelijät saisivat paremman korvauksen ja työntekijöiden olot on todistettavasti paremmat. Maistoimme tastingin aikana neljää praliinia joista pidin tummimmasta eniten, jonka resepti oli yli sata vuotta vanha. Suklaat oli hurjan makeita, mutta miellyttävää oli tuntea suussa oikeat raaka-aineet mitkä toi maun suklaaseen esim. appelsiinin kuori. Suklaiden kanssa maistoimme kahta valkoviiniä, jotka olivat saksalaisia. Itse pidin Rieslingista enemmän. Ensiksi maistoimme suklaata sellaisenaan puolitettuamme sen. Tämän jälkeen puolitimme puolikkaan ja maistoimme suklaata molempien viinien kanssa. Vettä hörpittiin aina väliin. Tastingin lopuksi maistelimme vielä alkuperämaiden tummia suklaita. Niistä piti arvioida mikä oli tummin jne.Lähtiessämme saatiin mukaan vielä valkosuklaamaistiaiset.

Tuttavani oli varannut meille paikat myös Fatzerin suklaaseminaariin, jossa oli myös suklaa- ja viinitarjoilu. Tilaisuus ei ollut ollenkaan niin hienostunut kuin KC Suklaan tasting. Toisaalta hintaerokin oli melkoinen. Rosee-viiniä maisteltiin mansikka-pasillika-suklaan kanssa. Oli ihan ok. Toisena maistoimme argentiinalaista malbec-rypäleestä tehtyä punaviiniä Fatzerin Sinisen kanssa. Tunnustan, ei kyenny suklaata enään syömään, joten paperipäällysteiset siirtyi kassiin 😀 Kolmas pari oli Jenkkipunkku tummasuklaa. Lopuksi vielä espanjalaista jälkiruokaviiniä kera Geishan. Tarjolla oli niin perinteistä kuin tummaakin Geishaa. Mielestäni Fatzer ei osaa tehdä oikeanlaista tummaasuklaata. Totesimme heidän uudessa tummassa suklaassaan, joka on jo prosenteiltaan ok olevan maitojauhetta. Se maito tuo tummaan suklaaseen jotenkin väljähtyneen maun. Tilaisuuden lopuksi saimme mukaamme vielä tuotekassit, jossa oli kolme suklaalevyä ja esitteitä.
Paikalla oli edelleen hirmuisesti ihmisiä. Kiertelimme tovin pieniä ostoksia tehden ja lähdimme tihkusateeseen kävelemään. Raitis ilma tuntui hyvältä ja kotona syöty vuohenjuustosalaatti ja tonnikalapihvit. Ah, miten suolainen voikin olla hyvää. Festareilla huomasin miten nopeasti suklaa tökkäsee. Maistoimme ennen tastingia pari suklaapalaa standeilla, tastingissa seitsemän ja Fatzerin seminaarissa ei pystynyt enään suklaita maistelemaan. Liika on vaan liikaa, ja olen tyytyväinen stopin aikaistumisesta.
Väsy painoi ja siivota olisi pitänyt jaksaa. Päätin mennä aikaisin nukkumaan, jotta aamulla olen pirteämpi päivän touhuihin. Avokki oli aamusta lähtenyt Harmaakuonon kanssa mökille. Täällä oli hiljaista. Tuntui todella oudolta. Eikä yökään kaksisesti mennyt, sillä heräsin puolilta öin valvomaan. Kuuntelin Enni Mustosen kirjan Kultarikko. Samalla siivosin alakerran pyyhkimällä pölyjä jne. Onneksi se unikin vielä tuli joksikin aikaa. Aamulla kuitenkin ylös ja valmistautumaan ns. hyvinvointipäivään, jota emännöin. Aa leipoi gluteeinittomia kaurasuklaakeksejä sekä siemenrieskaa mun imuroidessa ja touhutessa muuta. Vieraat tulivat kahdelta. Alusvaatteita meille oli esittelemässä
esittelijä Anne.  Olen ollut hänen esittelyissään monta kertaa ja luotan hänen ammattisilmään alusasuja valittaessa. Itse olen ihastunut Ulla-sarjan liiveihin. Ne sopivat isorintaiselle hyvin ja ovat myös tukevat. Ovat myös hinnakkaat. Jälleen kuitenkin päädyin ostamaan sarjasta yhdet. Kahdet minulta jo löytyykin 😀 Emäntänä sain 30 % alennuksen kolmesta tuotteesta. Alennus tulee myynnin mukaan. Lisäks sain ”emännän lahjana” Isabella-luonnonvalkoiset liivit. Ulla-sarjan liivejä käytettyään muut tuntuu aika rimpuloilta ja tukemattomilta. Mikä oli ilahduttavaa, minulta pienennettiin kuppikokoa yhdellä kuten myös ympärysmittaa. Olen siis pienentynyt, jeeeee!!!! No sitä kyllä vaakakin osoittaa. Tänään aamupaino menkkojen neljäntenä aamuna 66.4 kg, eilen 66.7 kg, tiistaina 67.0 kg. Ihmettelen suuresti, sillä yleensä kuukautisten aikana paino on kilosta puoleentoista enemmän normitilanteeseen verrattuna. Nyt vaan paino laskee. Ilmeisesti on menossa laskuviikko ja sitten jäädään taas kuukaudeksi tai pari jumittamaan. Ilahduttaa joka tapauksessa, että painonpudotus etenee ja se 60 kilon alitus siintää kaukana, mutta tavoitettavissa kuitenkin.
Ystäväni, jonka kanssa olen käynyt jonkin verran hyvinvointiluennoilla
esitteli meille magneettikoruja joilla sanotaan olevan myös terveydellisiä vaikutuksia, kivun lievitystä, lihasten palautumista helpottavia vaikutteita. En osaa sanoa, koska omakohtaisia kokemuksia ei ole. Ostin ns. kaulariipuksen Voimasarvi sekä rannekorun.  Korut ovat kauniita ja tyylikkäitä, vaikka magneettien vaikutukseen ei uskoisikaan. Itseni on ainakin saatava asiasta enemmän omakohtaisia kokemuksia. 
Kuuleman mukaan, jos koiralle tarjotaan vettä kahdesta kupista joista toisessa on magneetti, koira juo siitä veden eikä ilman magneettia olevasta kupista.  Mieleni teki ostaa koirankuppi magneetilla, mutta jäi toiseen kertaan. Ei kerralla voi törsätä määrättömiä 🙂
Hyvinvointipäivässä ollut tuttavani piti halukkaille rentoutumishetken, joka kesti parisenkymmentä minuuttia. Itse en rentoutukseen valitettavasti ehtinyt. Niin vaan päivän emännälle saattaa käydä. Tarjoiluja kehuttiin. Monia kiehtovia keskusteluja käytiin, vietettiin rento iltapäivä ja alkuilta hyvinvoinnin parissa. Annoin kiitoksena tuote-esittelijöille ja rentoutusta pitäneelle mehiläisvahakynttiläpaketi missä kaksi valkoista kynttilää.
Illan vietin yksin kotona hiljaisuudessa, sillä avokki ja Harmaakuono kotiutui vasta maanantaina. En tehnyt oikein mitään, menin aikaisin nukkumaan ja maanantaina olikin taas uutta virtaa ja levännyt olo. Oli aika tarttua arkeen käymällä ruokakaupassa, maksamalla laskuja, tarkistamalla opaskoirakerhon tili, laittamalla käyntikorttitilaus eteenpäin, pesemällä pyykkiä ja tekemällä töitä. Näin potkaistiin uusi viikko käyntiin.
Tiistaina oli kahdesta kahdeksaan yhtäjaksoisesti asiakkaita. Sitä ennen laadin kerhomme toimintakertomuksen kuluineen yhdistyksen hallitukselle toimitettavaksi, kirjoitin mukaan toiminta-avustusanomuksemme, päivitin pikkujoulu- ja kalenterilistat jne.
Jos eilinen meni ryytyessä ja vähän töitä tehden, tänään on taas vauhdikas päivä. Pitkin päivää asiakkaita, yksi kotikäynti ja piipahdus Alkossa pikkujouluostoksilla, Evelace-tuotteiden vastaanotto ja niiden lajittelu tilaajilleen. Jäljellä on vielä yksi asiakas, jonka jälkeen käynnistän jälleen kynttilätehtaan, joten ilta kuluu kynttilöiden parissa. Aa huomenna paketoi niitä kauniisiin sellofaanipaketteihin joihin laitetaan lahjanarua. Itse en ole kovin hyvä paketoimaan, joten lopputuloksen kannalta on parempi kun joku toinen tekee sen 😀
Viikonloppu on ohjelmoitu:
huomenna Opaskoirayhdistyksen pitkä hallituksen kokous
lauantaina Siskojen kanssa Porvooseen pikkuputiikkeja kiertelemään ja vierailulle yhden Siskon kotiin
Sunnuntai vierähtääkin kotikaupungissa veljen perhettä ja äitiä tavaten, joten eipä taida luppoaikaa pahemmin jäädä.
Julkaistu

Viikonloppu talvisessa Porvoossa

Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerho kokoontui viettämään jo perinteeksi muodostunutta ”lumikurssia” Porvooseen. Viikonlopun tarkoituksena on tarjota mahdollisuus koirakolle (koirankäyttäjä ja opaskoira) harjoitella pääasiassa kaupunkiliikkumista peesareiden turvatessa turvallisen liikkumisen.

Peesarit
eivät ole kouluttajia! He ovat vapaaehtoisia, jotka osallistuvat opaskoiratapahtumiin ja joita koirakot voi pyytää avukseen harjoiteltaessa uusia reittejä. He tekevät todella hienoa ja arvokasta vapaaehtoistyötä.

Meitä kokoontui Porvooseen 11 koirakkoa, 11 peesaria ja 3 peesariharjoittelijaa.
Majotuimme Hotelli Seurahovissa, jossa Puisto-kapinetissa nautiskelimme aloituskahvit. Hotelli on koiramyönteinen paikka ja ottavat näinkin ison ”koiralauman” hoteisiinsa, joten aikaisempien hyvien kokemuksien perusteella majapaikka oli helppoa valita.

Kahvien ja alkulätinöiden jälkeen jaoin koirakoille peesarit ja itse kukanenkin pari saattoi lähteä treenaamaan Porvoon kaduille. Porvoo on mukava kaupunki ja antaa hyviä harjoittelumahdollisuuksia. On tärkeää, että koira pysähtyy suoraan edessä olevan suojatien eteen, tai näyttää käskystä missä on suojatie vasemmalle, oikealle. Etsii oven, portaat, kiertää esteet käskystä jne. Näin talvisaikaan monesti suojatiet ovat lumen peitossa ja niiden merkkaaminen on koiralle hankalaa. Treenaamalla/kertaamalla asia useimmiten kuitenkin paranee/korjaantuu.

Monesti koirankäyttäjä toteaakin tutuille reiteilleen kotikulmilleen palattuaan, että koira toimii tehokkaammin ja tarkemmin kurssin jälkeen. Siksipä nämä treeniviikonloput on tosi tärkeitä meille.

Sattuipa ihan mielettömän ihana talvisää. Lauantaina pakkasta alle 10 astetta ja aurinkoista. Sunnuntaille pakkasherra vähän kiristi otettaan, mutta eipä se tahtia haitannut.

Pidän vanhan kaupungin tunnelmasta ja etenkin kesäisin Porvoossa käydessäni fiilistelen mukulakivikaduilla, pienillä kujilla. Nyt tiet olivat lumiset ja jalkakäytävillä ei juuri voinut kävellä. Siitä huolimatta nautin talvisäästä ja koiran kanssa liikkumisesta.
Ja jotta emme vain pyörisi kaupungin kaduilla päämäärättömästi piipahdimme sympaattisessa Pieni suklaa-puoti -nimisessä myymälässä. Sisälle mahtuu ehkä maksimissaan neljä ihmistä, ja jos mukana on koira kaksikin riittää 😀 Paikassa on ihana suklaan tuoksu ja suklaata tehdään siellä käsin. Tekoa voi seurata lasin takaa. Ostin sieltä käsin tehtyjä tryffeleitä maultaan vadelma, mustikka, minttu, chili,saksanpähkinä, hasselpähkinä… Sorruin ostamaan myös suklaalevyn, jossa kuivattua mansikkaa kerroksittain suklaan kanssa sekä 80%:n tumman suklaan.  Namsk.

Niin, että kukas oli laihdutuskuurilla??? No suklaalevyt on edelleen avaamatta ja konvehdit jaettu avokin kanssa tasan, molemmille 8. Avokki vetäsi omansa maanantaiaamuun mennessä.

Koska nimensä mukaisesti Pieni suklaapuoti oli pieni, vuoroani odottelin ulkosalla 😀

Suklaapuodista matka jatkui kirkon mäelle ja kirkkoon

Kirkkomäen kuvissa välittyy varmasti upea talvipäivän fiilis.

Kävimme kirkossa myös sisällä. Pidän kirkkojen rauhallisesta tunnelmasta ja tuoksusta. Tosin se ihana tuoksu on vain vanhoissa kirkoissa.



Istuin sellaisen vieressä pienessä kahden hengen pöydässä. Ja kun suklaapuodissa sorruin ostoksiin, sorruin myös Helmessä herkkuhetkeen peesarini kanssa.

Kolmen suklaan kakku ja italialainen kuuma suklaa, eli ”cioccolata calda” maistuivat todella herkullisilta. Mielettömän makeaa, mutta ah niin hyvää.

Hm… Aika turhaa kai vinkua kun paino ei putoa 🙁 Silti nautin jokaisesta suupalasta ja siemauksesta 😀 Nyt sitten elellään herkkujen suhteen tiukemmin.

Kaiken herkuttelun ja tunnelmoinnin ohella saimme Harmaakuonon kanssa hyvää treeniä kaupunkiliikkumiseen. Ja kyllähän koirakin pääsi treenauksen/kaupungilla liikkumisen jälkeen viettämään rentoutushetkensä koirapuistossa muiden opaskavereidensa kanssa.

Tosin Harmaakuonosta oli ajoittain aistittavissa ettei koko aikaa jaksanutkaan temmeltää/riehua nuorempiensa kanssa

Kyllähän onneksi Harmaakuonokin irrotteli puistossa muidenkin kanssa, mutta viihtyi myös omissa nuuskutuksissaan.

Näillä viikonlopputapahtumilla on myös iso vertaistuellinen merkitys. Koirakot pääsemme vaihtamaan kokemuksiamme koiran kanssa liikkumisesta ja kaikesta muustakin.  On myös hienoa tavata upeita peesareita, jotka mahdollistavat näiden viikonloppujen toteutumisen. 
Lauantai-iltana ruokailimme Rossossa, jossa oli todella ystävällinen ja hyvä palvelu. Vaikka ryhmämme oli iso, ilman isompia säätöjä selvisimme loistavasti. 
Mikä Rossossa oli merkille pantavaa, elävän tulen kiviuuni, jossa paistavat pitsansa. Itse söin broileria.
Päivällisen jälkeen konkaripeesarit pitivät teorialuennon uudemmille ja vasta aloitteleville peesareille peesauksen perusperiaatteista. Osa meistä koirakoista oli mukana. Samalla itse neuloin kaulaliinaa 😀


Viikonloppu sujahti nopeasti ja järjestäjän vastuistakin selviydyimme työparini kanssa mukavasti. Joitain kehittämisideoita tuli jatkoa ajatellen, ja niinhän se täytyykin olla. Rakentavassa hengessä toiminta kehittyy aina vain paremmaksi ja paremmaksi.


Sunnuntaina kotiin päästyäni ja kassini purettua oli pakko vetästä parin tunnin päiväunet, vaikka reissussa en todellakaan pämpytellyt. Join ruuan kanssa italialaista punaviiniä, jälkiruokaviinin ja illalla yhden karpalolonkeron. Huonekaverini kanssa kuitenkin juttua riitti pikkutunneille asti vielä seurassa olleiden lähdettyä yöpuulle. Aamulla kuitenkin reippaasti ylös, aamupalalle ja liikkumaan kiristyneeseen pakkaseen. Pidimme peesarini kanssa sen verran hyvää vauhtia, että sain itselleni liikuntamerkinnänkin 😀 Jeeeee!!!
 Muistakaahan osallistua arvontaan
Aikaa on sunnuntai-iltaan. Arvonta tapahtuu ma 6.2, joten ei muuta kuin arpaonnea kokeilemaan!
Voittaja saa jotain itse tekemääni 🙂
Julkaistu

Geisha – ”jumalainen” suklaa

Tänään asiakkaani toi rasian Geisha-suklaata, suklaata jota olen rakastanut niin kauan kuin suklaata muistan syöneeni. Pikkutyttönä aina halusin Geisha-patukan. Miten se olikin ihanaa; pitkulainen viiden palan patukka folion ja paperin sisällä. Kun Fazer uusi käärepaperit, oli se melkoinen shokki totuttautua tuohon nykyiseen 😀
Kun esikouluiässä matkustin Jyväskylään Lahden huoltoasemalta usein ostin lohduksi Geisha-patukan. Näkövammaisten koululla oli myös kerran viikossa kioski meille lapsille ja aina Geishaa piti saada. Monille Fazerin Sininen on suklaiden suklaa. Minulle se ei koskaan ole sitä ollut. Ihan ok, mutta Geisha vei voiton 10-0!Vaikka ikää tuli, tulin teini-ikään ja aikuiseksi Geisha on pysynyt suosikkisuklaanani.  Vielä muutama vuosi sitten patukoita ja levyjäkin tuli ostettua kotimatkalla töistä. Avokin tultua elämään onneksi Geishan mussutuskin väheni.
Nyt sitä ”jumalaista” herkkua on ja en ole pystynyt vastustamaan. On varmasti vuoden päivät (ylikin) kun viimeksi olen Geishaa syönyt.
Ja järkytys miten makeaa se on. Ihmettelen miten olen voinut syödä patukan kerrallaan, tai levyn tunnissa aikanaan. Nyt tuolta yksikerroksisesta rasiasta haen konvehdin silloin toisen tällöin, tunnen öklötystä jo parin palan jälkeen. Silti käsi on hamunnut pitkin iltaa rasialle…  Olen onnellinen, että rasia on pieni ja että tätä kiusausta ei kovin pitkäksi aikaa ole 😀
Geishan maku tuo mieleen lapsuuden, rakkauden suklaaseen. Nyt myös maistan sen addiktoivan sokerin ja rasvan yhdistelmän. Tavallaan tuntuu haikealtakin, että tuo melkein koko tähän astisen elämäni herkku nyt maistuukin niin epäterveelliseltä, ylimakealta kemikaalisotkulta… Ja silti en kokonaan pysty sitä vastustamaan. Löysin kuin löysinkin todellisen heikkouteni. Olen sen ajatellut ylipäätään olevan suklaan, mutta nyt tiedän silllä olevan nimikin; Geisha!
Kun tuo rasia loppuu, ei aavistustakaan milloin seuraavan kerran suuhuni sujahtaa Geisha suloinen 😀 Itse en sitä aio ostaa, joten nähtäväksi jää…
Nyt öklöttää, öklöttää, vaikka rasiasta jäljellä yli puolet…
Voi Geisha ”jumalainen” minkä teit…
Sinä elämäni suklaa
huonon olon minuun saat
mutta muistot säilyy pikkutytön lohtusuklaana ja aikuisen naisen piristäjänä 😀
Sinä sokerinen öklötys
muistoihin jäät
ja kenties joskus lahjaksi taas sut saan
sorrun ja taas öklöttää
Voi Geisha ”jumalainen”…
Julkaistu

Suomalaisiin suklaisiin lisää Reilunkaupan merkintöjä

Uusi musta linkitti tänään Facebookiin artikkelin otsikolla Suomalaista suklaata tehdään lapsityövoimalla.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/08/suomalaista_suklaata_tehdaan_lapsityovoimalla_2754842.html

Teksti antaa jälleen ajattelemisen aihetta. Valvonta kaakaopapuja eniten tuottavassa Länsi-Afrikassa on vaikeaa ja lapsityövoimasta käydään jopa suoranaista ihmiskauppaa. Eikö olekin hirveää. Länsi-Afrikassa kaakaoplantaaseilla viljellään mailman kaakaoista 70% ja siellä on ilmeisesti miljoona lasta raatamassa pitkiä päiviä ilman kouluja, ilman leikkejä. Ja onko työolot kovinkaan turvalliset tai inhimilliset, tuskinpa! Suomessa syödään suklaata ihmismäärään suhteutettuna yhdeksänneksi eniten mailmassa ja kulutuksen arvellaan kasvavan. Tom Lindblad Fazer Makeisten toimitusjohtaja sanoo artikkelissa ”On yksi suklaa-alan suurimpia haasteita valvoa koko tuotantoketjua. Pyrimme välikäsien kautta vaikuttamaan, että toimimme asianmukaisesti. Emme hyväksy lapsityövoiman käyttöä. Mutta fakta on se, että
sataprosenttista varmuutta Länsi-Afrikasta tulevasta kaakaosta ei
kukaan voi antaa.” Puolestaan Finnwatchin
toiminnanjohtaja Janne Sivonen toteaa ”Valvonnalla voi ja pitää rajoittaa lapsityövoiman käyttöä. Tällä
hetkellä suklaateollisuuden toimet asian valvomiseksi ovat olleet aika
vähäisiä ja suorastaan riittämättömiä”. Hänen mielestään valvonta kannattaa jättää kolmannelle osapuolelle. Mailmalla moni suklaan valmistaja on ottanut käyttöön Reilunkaupan merkinnän tuotteisiin. Suomalaisissa tuotteissa sitä on kuitenkin toistaiseksi näkynyt aika vähän. ”Sivosen mukaan sertifioinnit, kuten Reilu kauppa ovat askel parempaan
suuntaan. Reilun kaupan yhdistyksestä kuitenkin kerrotaan, että hekään
eivät voi aukottomasti taata, että sertifioituun suklaaseen ei ole
lasten käsiä tarvittu.” Kaakaosta pitäisi maksaa viljeliälle käypä hinta, jotta lapsityövoiman käyttö ei houkuttelisi. Niinpä! On tavattoman surullista tässä nykyisessä elintarvikebisneksessä se miten monien välikäsien kautta hommat hoidetaan ja miten pienen korvauksen se viljelijä siitä saa ja kuinka paljon ne välikädet vetävät välistä… Onhan suomalainen leipäkin kohtuullisen arvokasta ja viljelijät sanovat ettei niillä tuloilla tahdo elää mitä myydystä viljastaan saavat. Eli, se joka tekee suurimman työn, saakin karkeasti sanottuna kaikkein vähiten. Aika raadollista ja epäoikeuden mukaistakin. Palatakseni kuitenkin vielä tuohon suklaaseen, suklaanvalmistajat sanovat ettei sertifioitua raaka-ainetta ole tarpeeksi saatavilla esim. tuolla Reilunkaupan merkinnällä. Sivonen uskoo, jos halua on riittävästi tuo merkintä saadaan suomalaisiinkin suklaisiin, jos kerran se onnistuu myös Briteissä myydyimpään suklaapatukkaan. Ja on tosi surullista lukea artikkelista, että kaakaon viljelijöille maksetaan aina vain vähemmän ja vähemmän ja kuitenkin kaakaon mailmanmarkkinahinta on korkeempi kuin koskaan. Muutosta voisi saada aikaan erinäisillä poliittisilla päätöksillä ja kauppasopimuksilla. Miksi hitossa joka asiaan pitää vaikuttaa politiikka, ja miksi se niin usein vääristää asioita??? ” Tässä ollaan maailman kauppapolitiikan tärkeiden kysymysten äärellä.
Länsimaisesta tuotannosta ei ole perinteisesti kehitysmaista tulevia
raaka-aineita arvostettu ja tuotanto-olosuhteet ovat usein sellaisia,
että niistä ei kukaan haluaisi edes tietää, sanoo Reilun kaupan
edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa.” Taitaapa Pirjo olla valitettavasti oikeassa. Sen huomaa artikkelia kommentoineiden kirjoituksistakin. Pakko itsekin myöntää ettei asiaa ole aina tullut hirveästi ajatelleeksikaan. Nykyisin tosin haluaa tukea eettisesti ja moraalisesti kestävää toimintaa, ja siihen toimintaan ei kuulu lapsityövoiman käyttö. Mitä enempi kuluttajat kiinnitämme asiaan huomiota ja äänestämme ostopäätöksillämme, ehkä niitä muutoksia saadaan aikaan hitaasti, mutta kuitenkin. En tiedä voiko tuohon esim. Reilunkaupan merkkiinkään satavarmasti luottaa. Toivottavasti pitää paikkansa se, että raaka-aineiden tuottajat saavat paremman hinnan tekemästään työstä. Nyt kun tämä mun kiinnostus laadukkaaseen ruokaan on herännyt, pohtii asioita myös paljon laajemmin. Haluaa raaka-aineiden olevan hyviä, laadukkaita ja vielä eettistä tarkastelua kestäviä.

Suomalaisiin suklaisiin Reilunkauppa-merkintöjen puolesta kerätään adressia, joten käy sinäkin allekirjoittamassa osoitteessa
http://www.adressit.com/reilun_kaupan_suklaata_marketteihin
On askel parempaan, toivottavasti ainakin.