Julkaistu

Kädentaitomessutunnelmaa kahden päivän taktiikalla

Kyllä se vaan niin on, että Kädentaitomessut ovat vuoden kohokohtia. Siksi iloitsenkin suuresti, että sain mahdollisuuden osallistua tapahtumaan. Valitettavasti vuosi sitten Silmukkasiskojen kanssa messuperinne katkesi ja messut jäi osaltani käymättä, mutta onneksi tänä vuonna sain Maijan kaverikseni. Vietimmekin antoisat kaksi päivää messutunnelmasta nauttien.
Minulla ei ole mitään kytköksiä postauksessa mainittuihin yrityksiin/taiteilioihin/käsityön tekiöihin! Kirjoitan omieni kokemuksieni ja tuntemuksieni pohjalta.

Lauantaina kiersimme A- ja e-hallit. Sunnuntaille jäi c- ja d-hallit. Saavuimme messuille heti puoli yhdeksän aikoihin. Ostimme rannekkeet ja jätimme takit säilytykseen kärsimättä ruuhkasta. Päästyämme messualueelle lähdimme kiertämää a-hallia kauimmasta päästä. Rauno on innostunut puukäsitöistä ja on tehnytkin leikkuulautoja, joten tutustuimme myös erilaisiin puutyötuotteisiin. Ihastuin puisiin aavistuksen koveriin tarjoiluastioihin missä oli pohjassa matalat rajat, reunoilla puun kuorta. Valitettavasti valmistajaa en enään muista. Sellainen melkein lähti matkaan, mutta hillitsin itseni. Sain hillityksi itseni myös standilla, jossa oli lämpökäsitellystä koivusta tehtyjä pyöreitä ja pyöriviä ihania tarjoiluastioita. Sellainen ihanuus lähti Maijan mukaan. Haimme Maijan varaaman astian seuraavana päivänä ja vielä oli yksi pyöreä pyörivä jäljellä. Silittelin sitä ja lopulta hillitsin edelleen itseni. Jos sellainen joskus vielä vastaan osuu saattaapi käydä toisin.

Eräällä kojulla tutustuimme sukuyrityksen mattoihin, ryijyihin ja poppanoihin. Olivat upeasti valmistettuja. Esim. ryijy oli erittäin tiivis ja ohuehkosta langasta solmittu. Siinä on kyllä solmu jos toinenkin tehty. Ei voi kuin ihailla. Hauska oli myös huomata, että standeilla missä oli makramee-seinävaatteita ja roikkuvia koristeitatöitä tunnustellessa osasi erottaa kylkiluusolmut kaksoistasosolmuista. Taaskaan ei voinut kuin ihailla tekiöiden tasaista jälkeä ja töiden monimutkaisuutta.

Vietimme hyvän tovin Toikan pisteellä kangaspuihin tutustuen. Olimme olleet kahtena edellisenä päivänä Vantaan kudonta-asemalla kutomassa poppanoita, joten kudontamailma kiehtoi. Näimme kudontaboxin, joka on jonkinlainen tietokoneohjelma, joka ohjaa milloin mikäkin viriö aukeaa. Kyselimme ohjelman saavutettavuutta. Ilmeisesti koskaan aiemmin näkövammaiset eivät ole asiaa kyselleet. Liikuntavammaisten puolelta kyselyjä ilmeisesti on tullut. Olisipa kiintoisaa tutustua asiaan enemmän. Toisaalta josko ensiksi kutoisi ihan perinteisin menetelmin. Liittyminen Vantaan kutojiin jäi kyllä parin päivän kokeilumme jälkeen kutkuttamaan. Jos liittyisin olisi luovuttava keramiikasta tai rottingista. Hierontatöitäkin kun tuntuisi tällä hetkellä olevan mukavasti.

Toivoin, että messuilta löytäisin itselleni uudet nahkasormikkaat. Minulla on pieni käsi ja joskus tuntuu sormikkaiden ostaminen sangen vaikealta. Pari vuotta sitten ostin ihanat punaiset poron nahkaiset sormikkaat, mutta keväällä hukkasin toisen mökin pihaan lintuäänityspuuhissa. Nyt sopivia sormikkaita ei löytynyt, mutta nahkakäsineet lampaan nahasta villavuorella. Vielä aivan liian lämpimät, mutta toivottavasti talvi tästä kehittyy hanskoille sopivan kylmäksi.Käsineet on valmistettu Suomessa ja ovat Käsine TM OY:n standilta.

Messuilla oli myös paljon keramiikkaa sekä tiffanylasikoristeita. Kävimme monella aiemmilta vuosilta tutuissa keramiikkastandeilla kuten esim. ihastelemassa keraamisia raastimia, upeita teemukeja, eläinhahmoja, kulhoja jne. Sunnuntaina löysimme keraamikko Paula Ruuttusen teekannut. Standilla oli myös teesihtien pidikkeitä. Standilla ollut nainen muisti minut ja että olen aiemminkin ihastellut heidän tuotteitaan. Teekannun sileys ja muoto teki minuun vaikutuksen. Oli todella lähellä ettei teekannu saanut luotani uuden kodin.

Ihastuin Puusta ja maasta-standilla tähän herkän kauniiseen pieneen keraamiseen kulhoon. Se tuntui käteen just sellaiselta, että se oli ”pakko” ostaa. Puusta ja maasta löytyy Kristiinankaupungista ja verkosta www.puustajamaasta.fiBirgitan pajan standilta löysin lapsuuden ystävälleni pienen joulumuistamisen, tämän tyylitellyn enkelin. Tunnustellessani enkeliä minulle tuli heti ystäväni mieleen ja tajusin tässä olevan kaunis joulumuistaminen.Soile Hirsimäen standilla oli mm. tiffanylasitöitä ja ihastuin tähän lintukoristeeseen. Pidin työstä siksikin, että muodot ovat tunnusteltavissa ja tiesin heti kenelle haluan sen antaa, henkilölle johon lintuharrastuksen myötä olen saanut tutustua.

Etukäteen ajattelin, että lankoja en messuilta osta, koska niitä minulla on aivan hirveästi, joten oikeasti en tarvitse lankakerän kerää, mutta kuinkas kävikään. Lauantaina iltapäivään pidin pääni, mutta sitten käteeni osui ihanan tuntuinen lanka ja kysymään ”mitäs tämä on” ja kuultuani sen olevan sataprosenttista pellavaa mieleen iskostui ”tätähän on kokeiltava”. Lappajärvenvärjäämön standilla sain tunnusteltavakseni helmineuleella neulotun käsipyyhkeen ja kangaspuilla kudotun liinan. Kohta jo kyselin langan värejä, joten peli oli menetetty. Lohdullista Maijakin osti 😀 Kuvan vasemmassa laidassa on tuo heräteostoni sininen pellavalanka. Huomatkaa, ostin myös vyyhdin paperinarua, jonka tarvitsen tilattuun kranssiin.Melkeinpä heti Lappajärven värjäämön jälkeen kuljimme Lankavan standin kohdalle ja APUA: kuulin sanovani ”katsotaan olisiko siellä aivan ihanaa Esito lenkkimohair-lankaa”. Ja mehän katsottiin ja ostettiin molemmat vyyhdit. Minulla on ollut kerran aiemminkin tätä ihanan pehmeää lankaa. Silloin tein ystäväpariskunnan vauvalle vaunupeiton. Saas nähdä mitä tästä harmaasta ihanuudesta syntyy.Että minulla oli lauantaina iltapäivästä jo kaksi isoa lankavyyhtiä kassissa ja kasvoilla varmastikin onnellisen ihmisen hymy.

Iltapäivästä kiertelimme e-hallissa. Ja kun sain käteeni Adele’s Mohair Pellava-Mohair -lankakerän huokasin syvään ”voi eiiiii”… Pieni 25 gramman kerä kädelläni lumosi minut. Lanka tuntui niin miellyttävältä ja pehmoiselta. Langan koostumus: 42% Kid Mohair, 30% Pellava, 28% Bambu. Laitoin kerän takaisin koriin ja jatkoimme matkaa. En voinut kysyä värejä enkä hintaakaan. Lanka ei kuitenkaan antanut mielenrauhaa ja vielä kun Maija yllytti sunnuntaina, että mentäisiin uudestaan sitä hypistelemään. Menimme ja rupattelimme tovin lankoja edustaneen naisen kanssa. Hypistelin mallineulepaitaa ja arvatkaapa vain lähtikö tuota ihanuutta seitsemän kerää mun matkaan? LÄHTI ja olihan se hintakin uskallettava kysyä, joka ei ehkä lopulta niin järkky ollutkaan mitä pelkäsin. En myöskään ole aiemmin törmännyt eteläafrikkalaisiin lankoihin. Mariannes mohair -sivulla kerrotaan että ”(….) lanka on ostettu vastuulliselta eteläafrikkalaiselta farmilta jolla on laatusertifikaatti. Lanka on valmistettu kokonaisuudessaan Adele´s mohairin omalla maatilalla joka työllistää n.50 maaseudun naista Port-Elizabethissa. Ostamalla vastuullisesti ja eettisesti tuotettua lankaa tuet eteläafrikkalaisten naisten työllistymistä ja paikallista luontoa. ” Standilla ollut nainen kertoi käyneensä tilalla ja vakuuttuneensa ja siksi oli nyt esittelemässä messuilla lankoja.Onhan se tunnustettava, että sunnuntaina lähti vielä yksi alpakka-lanka matkaan. Muutoin pystyin jättämään langat pöydille ja koreihinsa. Sunnuntaina tuli ehkä jo vähän lankaähkykin. Aivan liian paljon ihania lankoja, ja vielä kun rakastan aitoja kuituja, pehmeyttä, aitoutta, laatua käsi hamuaa ne kalleimmat langat tarkempaan tunnusteluun on itsensä kanssa taistelu jatkuvaa. Joskus on varmasti hyvä ettei niitä kaikkia lankoja näe eikä jokaista ihanuutta ehdi tunnustelemaankaan. Tämä alpakka-pehmoisuus on saksalainen lanka, kerässä 100g ja loppujenlopulta langassa aika vähän alpakkaa: 62% villaa, 23% polyamidia ja 15% alpakkaa.

Olen monena vuonna ostanut äidille messuilta kynttilän. Standi on vaihdellut, mutta aina äiti on todennut ”Eihän tätä raski polttaa”. Nyt kynttilän ostin Kalevantuli multialaisen yrityksen kojulta. Kynttilät ovat käsin tehtyjä.

Ei messuja ilman Forsmanin isoa teemyymälää. Sellainen löytyi nytkin Tampereelta. Pitihän se käydä teeostoksillakin. Forsmanin vihreä tee, jossa tyrniä on todella hyvän makuinen tee. Olen sitä ostanut aiemminkin. Ostin myös Anti-stress yrttiteetä ja Rauhoittava hetki yrttiteetä. Minusta on mukava iltaisin nautiskella teestä, joka ei piristä. Välillä nukun muutenkin levottomasti ja unen saanti on vaikeaa, yritän iltateeni valita mielummin ilman piristäviä ainesosia.

Lauantaina pidimme vain yhden lyhyehkön tauon kahvilassa hetken istuskellen. Viiteen asti kiertelimme ja olo oli aika ryytynyt. Kävimme ennen Maijalle menoa syömässä pihvipaikassa. Lasillinen punaviiniä ja poron ulkofile kruunasi päivän; kallista, mutta herkullista. Illalla ei unta tarvinnut odotella. Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalan jälkeen oli aika aloittaa toinen messupäivä.

Kuten aina messuilla oli paljon koruja. Niitä jaksoi lauantaina paremmin tutkailla. Sunnuntaina tuli jo vähän koruähkykin. Ihania lankoja hiplasimme sunnuntaina paljon. Mieleen jäi mm. jakkilanka, josta olisi kiva joskus neuloa jotain. Paljon oli myös kankaita, trikoota, poppanakuteita. Pysähdyimme kojulle, jossa oli sympaattisia kierrätysmateriaaleista tehtyjä pussukoita. Pussukat oli tehty farkkujen taskuista.Unelmien helmiä -niminen yritys löytyy netistä ja sijaitsee Mäntässä. Ote yrityksen fb-sivuilta: ”Unelmien helmiä on toteutunut Unelma, unelma jonka siivet kokeilevat uutta puhuria Mäntän liiketilassa, osoitteessa Länsitorinkatu 11. Myymälämme helminä on paikallisten käsityöläisten kädentaitoja ja pientuotannossa olevien tuottajien elintarvikkeita. Teemme myös brodeerauksia ja asiakkaiden toiveiden mukaan ja yksilöllisyyttä kannattaen. Kierrätys on tuotteissamme yksi tärkeä arvo.”

Päivien aikana tutkailimme paljon myös pellava- ja pellavasekoite-pyyheliinoja, mutta täydellistä en löytänyt. Pyyhkeet jäi ostamatta mökille saunatauoille, mutta Otto sai ihan ikioman messutuliaisen Tassupyyhkeen.Otto ei ollut mukana messuhulinassa. Kahden päivän intensiivinen messu-urakka olisi ehkä ollut sille liikaa. Otto sai viettää laatuaikaa Raunon kanssa kotona. Tosin sunnuntain poika oli vahdannut koko päivän ulko-ovea eikä riemusta meinannut tulla loppua kotiutuessani.

Kesällä päällystin puurasioita mosaiikeilla ja rasiat vietiin melkein käsistä, joten tarkoitus on tehdä jossain vaiheessa muutama rasia lisää. Kahta mosaiikkimyymälää C-hallissa ei voinut ohittaa. Mosarte Taidemakasiinin valikoimasta valitsin pussin, jossa mustia erilaisia mosaiikkipalasia sekä pyöreitä sateenkaaren väreissä olevia mosaiikkeja pari pientä pussia. Mosaiikkimyymälästä mukaan tarttui puolipalloja sekä muutamaa eri väriä pienissä matoissa. Enemmänkin teki mieli ostaa, mutta hillitsin itseni.

Kierrettyämme C-hallin istahdimme lounaalle messukeskuksen toisessa kerroksessa olevaan ravintolaan. Ruokana oli keitin perunoita, lihakastiketta, uunilohta, salaattia, kahvia ja teetä. Lounaan jälkeen kävimme hakemassa Maijan ostaman pyöreän tarjottimen ja sortumassa ihaniin eteläafrikkalaisiin lankoihin. Lopuksi kiertelimme D-hallissa ruokapuolta, maistelimme juustoja, suklaata, hamppusnakseja, toffeeta. Ostin hiukan suklaata, karpalomarmeladia ja vadelmatoffeeta.

Olimme saapuneet messuille ennen kymmentä ja neljän jälkeen oli aika lähteä, jotta ehtisin junaan. Kotimatkalla nuokututti, mutta olo oli tyytyväinen. Suuret kiitokset Maijalle opastuksesta ja värien kuvailuista. Toivottavasti ensi vuonna uudestaan. Ja kiitokset teille, jotka jaksoitte lukea loppuun asti. Taisi tulla vähän pitkä postaus. Aina ei pitäisi olla ihan näin perusteellinen…

Julkaistu

Messuhuumaa

Marraskuun 18. oli se aika vuodesta milloin avautuivat Tampereen messuhallin ovet Kädentaito-messuille. Sitä oltiinkin jo innolla odotettu ja laitettu rahaa säästöön tietäen messuhuuman iskevän 🙂 Nyt syksyllä en ollut Wanhan sataman Kädentaito-tapahtumassa enkä Naisten Joulumessuilla, jotka ovat parhaillaan menossa. Tampereen Kädentaidot on siis ainoa messutapahtuma mihin tänäsyksynä osallistun. Ostoksia tuli tehtyä niin paljon, että hyvä niin 🙂

Perjantaiaamuna matkasimme Lauran ja Merjan kanssa Onnibussilla Tampereelle. Matka sujui rupatellen ja kranssin päällistä neuloen. Päästyämme Tampereelle kävelimme hotelli Villaan, jossa saimme huoneet käyttöömme, vaikka kello ei ollut vielä yhtätoistakaan. Ylimääräiset tavarat huoneeseen ja bussilla messuille. Pääsimme paljon jouhevammin mitä etukäteen pelkäsimme ja messuhuumaan pääsimme jo ennen puoltapäivää.

Perjantaina kiertelimme c-hallia ja viimeisen tunnin ajan e-hallia. E-hallista löytyi herkkutaivas; paljon suklaata. Tosin kuvassa komeilevat suklaapiirakat löytyivät vasta seuraavana päivänä.Puulastoja ja haarukka oli ”pakko” ostaa, sillä myynnissä oli vasenkätiselle soveltuvia tuotteita.

Ostin teejoulukalenterin, jossa enlantilaista teetä. Kalenteri-idea tuntui mukavalta. Olen nyt juonut kahden ekan päivän teet ja olen vähän pettynyt. Minusta tee ei maistu millekään. Tosin olen ollut kuluneen viikon flunssassa, joten lopullista johtopäätöstä ei vielä voi teemauista tehdä. Siksi jätinkin kalenterin kotiin tullessamme mökille viikonlopun viettoon.

Ostin kolmet puikot, sai kahdella eurolla. Puikkoja toki on, mutta jotenkin tuntuu, että 3mm ja 3.5mm ovat aina käytössä. Keskeneräisiä töitä kun riittää 🙂 Lisäksi etsin kullan värisiä lukkoja, lasihelmiä tilaustyöhön. Myönnettäkööt, että helmiä tuli hankittua enemmän kuin tilaustyöhön menee. Mutta ostin vain yhden korun; petroolin nahkaisen rannekorun.

Avokki ei oikein innostunut kun esittelin uusia kassejani. Niitä kuulemma on jo ihan tarpeeksi 😀 Ehkä, mutta teki mieli uudistua 🙂 Ostin kierrätysmateriaaleista tehdyn olkalaukun harmaasävyisena Lauran ihastuessa keltaiseen. Ihanin sai näin kahdet kaupat meidän standilla piipahtaessamme.Kaikki kolme innostuimme ostamaan Kipriikan kauppakassin. Kassi menee pieneen tilaan, joten helppo kuljettaa mukanaan eikä tarvitse muovikasseihin turvautua niin usein. Kassi on luomupuuvillaa ja polyesteriä, käsinpainettu.

Kiertelyn lomassa istahdimme pari kertaa nauttimaan evästä. Jälkimmäisellä tauolla mieli ei tehnyt kuumaa, sillä olo oli hikinen. Tapasimme myös Maijan molempina päivinä. Perjantaina kuuden pintaan messujen sulkeutuessa vettä satoi kaatamalla. Nyt bussiliikenne sujui huomattavasti paremmin mitä pari vuotta sitten. Otimme kuitenkin taksin ja siinä kaatosateessa valinta oli täydellinen. Hotellilla hetki hengähdettyämme lähdimme Torni-hotellin puolelle Gril it:iin syömään. Söimmekin herkullista poron vasan paistia lisukkeena herkullista pinaatti-mantelilisuketta. Aika kului leppoisan jutustelun merkeissä.

Pois lähtiessämme tapahtui hiukan ikävä ja erikoinenkin sattumus. Olisimme halunneet piipahtaa Torni-hotellin yläkerroksessa olevassa yökerhoravintolassa sen verran, että Merja olisi voinut nähdä valomaiseman korkeuksista. Lähestyessämme hissiä luoksemme tuli mies hyvin määrätietoisesti kyselemään mihin olemme menossa. Kerroimme. Saimme kuulla ravintolan olevan hotellin asiakkaille ja että se on täynnä. Kello oli tuossa vaiheessa himpun yli kymmenen. Sitten mies esitti kysymyksen ”Mikä oikein on hänen kuntonsa”. Muut hämmentyivät eivätkä osanneet sanoa mitään. Itsellänikin kesti hetki tajutessa miehen tarkoittavan minua. Kerroin hänelle olevani näkövammainen. Ei kuulemma huomannut, mutta ei myöskään päästänyt meitä käymään ravintolassa. Kuulemma seuraavana päivänä voisimme siellä käydä päiväsaikaan. Noh, eihän se ollut jutun juju… Lähdimme pahoilla mielin pois. Merja ärsyyntyi niin paljon, että oli käynyt vielä hotellimme respassa asiasta valittamassa meidän mentyämme jo huoneisiimme.

Lauantaiaamuna nautimme herkullisen aamiaisen Tornin puolella, jossa villalaiset aamiaistivat myöskin. Yhdeksän pintaan olimme jo valmiit aloittamaan messuhallissa toisen messupäivän. Ja kyllä niitä ostoksiakin tuli tehdyksi. Löysin avokille pukin konttiin laitettavaksi saapassukat, nahkavyön ja pellavaiset kylpypyyhkeet.

Itselleni sorruin ostamaan Heidi-nimisen minun väreissä olevan tunikan sekä pellavaisen hartiahuivi/ponchon. Tunika on käsin painettu. Pellavainen huivi käsin värjätty ”Niin tai näin, aina oikein päin.” Paula Tiala ja huivin lapussa käsin kirjoitettu Hursti mitä sitten ikinä merkitseekään.

Äitini rakastaa kynttilöitä, joten ostin hänelle lumipallokynttilän joulupakettiin.

Meillä oli avokin kanssa 22.11. kahdeksanvuotiskihlapäivä ja kuin tilauksesta löysin eränkävijän selviytymissetin ja kun sain vielä meidän nimet polttokaiverrettuina lahja avokille oli täydellinen.

Lauantaina messuilla oli todella paljon väkeä ja välillä kyllä kävi mielessä miten hullu sitä on kun vapaaehtoisesti siellä koettaa kierrellä. Väsykin alkoi painamaan. Kolmen jälkeen saatoimmekin hyvillä mielin lähteä kohden kotia. Shopattua tuli taas paljon. Toisaalta etenkään nykyisin en kauheasti tee ostoksia vaate- tai muissakaan kaupoissa. Entistä enemmän arvostan uniikkeja käsityönä tehtyjä suomalaista käsityötä. Siksipä messuilta tulee ostoksia tehdyksi kertaheitolla. Lankakojut kiersimme kaukaa, sillä kaikilla meillä on lankoja riittävästi. Noh, pysyin langoista irti enkä ostanut niitä, mutta viikkoa myöhemmin näin ilmoituksen myytävistä langoista verkossamme ja kun värikin oli herkullinen, en kyennyt vastustamaan. Niinpä meille muutti 12 100 gramman kerää erittäin edulliseen hintaan. Kuva ei paras mahdollinen. Tunnustan, eivät mahdu enään mun lankalaatikkoon.

Julkaistu

Käsityövoittoiset kuulumiset

Lokakuun puolessa pidetyn syyslomamme jälkeen on ollut neljä eri tapahtumaa missä on ollut käsitöitäni myynnissä. Vielä on kolme tapahtumaa tälle vuotta jäljellä. En koskaan osannut kuvitella, että minusta tulee näin ”hullu”, että osallistun innolla myyjäisiin ja tapahtumiin. Olen aina ajatellut, että en osaa myydä, minusta ei ole myyjäksi, en osaa puhua tuotteistani myyvästi. On jotenkin ihan eri asia tarjota hieronta-asiakkailleen uusia hoitoaikoja kuin tämä käsityömyyntihommeli. Toisaalta ei ole lopultakaan myöskään hirveän kauaa siitä kun en osannut kuvitella itseäni neulomassa, pyörittelemässä kynttilöitä tms. Nyt teen lähes päivittäin jotakin käsityötä. Esim. perjantaina äidin vieraana ollessani neuloin kranssin päällisen. Kotiuduttua pyörittelin kehykseen valot ja päällisen paikoilleen. Jatkoin vielä pujottelemalla rannekorun valmiiksi. Eilen kotiuduttuani myyjäisistä iltasella aloin neulomaan uutta kranssin päällistä. Tänään sain sen valmiiksi, valot ja päällisen paikoilleen. Kieputtelin myös toisen kranssin valmiiksi, mutta valot eivät toimikaan, joten uusiksi menee.

Lokakuun 25. päivä olimme rottinkikerholaisten kanssa Iiriksen infon takaisessa aulassa yhdestä puoli seitsemään. Väkeä päivän aikana tuotteitamme kävi katsomassa aika vähän. Itse möin kokonaista kaksi tuotetta. Pitkä päivä. Oli kuitenkin mukava tavata joitakin tuttuja ja vaihtaa tovi kuulumisia.

Seuraavana päivänä toimitimme avustajani kanssa Korson Hiussalonkiin mehiläisvahakynttilöitä ja koruja. Perjantaina 28. päivä siellä vietettiin naisteniltaa. Made in Korsosta tuotteitamme oli paikalla myymässä Made in Korson äiti Päivi. Väkeä oli ollut ja joidenkin tuotteita meni myös kaupaksi. Tuolloin keskiviikkona vietyämme tuotteet kampaamoon matkamme jatkui Keravalle kuuntelemaan luentoa kilpirauhassairauksista. Luennolla ei tullut mitään tajunnan räjäyttävää uutta tietoa ja välillä termistö oli niin lääketieteellistä ettei pysynyt ynnärrys mukana. Illalla kieputtelin monivärivalot kranssiin valkoisella kultasomisteisella päällisellä. Tuttavani pyysi minua tekemään sellaisen kranssin. Itseäni vähän hirvitti monivärivalot kranssissa, mutta monet ovat tykänneet. Huomenna kun teen valotilauksen tilaan monivärivalojakin.

Lokakuun viimeinen viikonloppu oli rauhallinen. Perjantaina kyläilimme Oton kanssa Siljan luona. Kävimme pienellä lenkillä tihkusateessa, söimme herkullisen aterian silakoita ja uunijuureksia. Jälkiruuaksi vähän herkkuja. Katselimme Johan Vennisestä dokumentteja. On siinä ollut hieno ihminen. Ei ole totisesti antanut sokeuden hidastaa tahtiaan. Mies eli liki satavuotiaaksi ja teki kotitilallaan ties mitä: räjäytti kalliota, kävi kalastamassa, rakensi yli 90-vuotiaana uuden saunan jne. Samalla neuloskelin turkkilaisella neuloksella huivia. Huivin neulonta jatkui Vain elämään merkeissä. Käpy ja Otto leikkivät ja seuraan liittyi vielä äärimmäisen kiltti Suomen porokoira Runo. Jutustelimme sienipiirakan ja salaatin voimalla.

Viikonlopun aikana editoin Haltia-päivämme nauhoituksia ja kirjoittelin postauksen retkestämme. Kirjoitin myös Madeinkorso-blogiin harpusta. Teimme avokin kanssa yhdessä ruokaa, kävimme saunassa. Rentoilimme. Käsityökärpänen oli aika hiljakseen.

Marraskuu alkoi avokin astmadiagnoosilla. Oli helpottavaa kun selvisi ahdistuksen syy ja sai oikean lääkityksen. Ja miten upeaa oli huomata lääkkeiden auttavan ja olo on kohentunut hurjasti. Nyt mies nukkuu iltaisin sohvalle univelkojaan pois. Oli ihanaa viettää mökkiviikonloppua nauttien upeasta talvipäivästä kun avokkikin voi hyvin. Ehkäpä siksikin kyseisestä päivästä tuli niin hieno mitä se oli. Kirjoittelin siitä edellisessä tekstissäni 🙂

Torstaina 3.11. Made in Korson porukan käsitöitä (kynttilöitä, koruja) oli Korso Cafessa esillä. Olin avustajani kanssa siellä ”päivystelemässä” yhdeksästä kahteen. Ihmisiä kävi jonkin verran ja tuotteitakin ostettiin. Itseltäni meni kolme kynttiläpakettia. Aamupäivästä seurassamme oli pari muutakin Made in korsolaista joidenka kanssa jutellessa aika sujahti mukavasti. Myös kahvilan pitäjä oli oikein mukava ja energinen. Oli ilo olla hänen kahvilassaan. En ole tiennyt Korsossa olevan niin hienoa kahvilaa. Sinne täytyy kyllä joskus mennä herkuttelemaan. Kahden jälkeen kävimme ruokakaupassa ja täällä kotona hommat jatkuivat käsityöteemaisina.

Tällä viikolla käsityökärpänen on sitten suristellutkin taas ahkeraan. Keramiikassa tein ovaalin muotoisen kannellisen purkin saksalaisesta punasavesta ja valitsin poltosta tulleisiin töihin värejä. Sekoitin keltaista lasitetta jne. Edelliskerralla tein uunivuuan ilman kantta ja sitä ennen matalan suorakaiteen muotoisen astian. Rottinkikerhossa ei oikein työni edistynyt ja se vähän turhautti. Ensi kerralla varmastikin valmistuu sydänkori sinisin helmin, jonka olisin halunnut eilisiin myyjäisiin. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta 🙂 Pääsin kuitenkin tontun puuhissa eteenpäin edes hiukan. 🙂

Puikoille punainen kranssin päällinen ja kranssi valmistui sopivasti torstaille. Silloin luonani kävi kranssin valitsemassa pukin konttiin eräs ystäväni lapsiensa kanssa. Tuolloin torstaina rempaisin ostamalla itselleni viinin punaiset housut! Siis minä, jolla housut ovat lähes aina mustia tai tumman sinisiä 🙂 Housuja on vähän lyhennettävä. Tällä vartalolla kun ei housuja ilman lyhentämistä juuri koskaan löydy. Sinellistä ostin kranssirenkaita, nahkanauhaa ja koruvaieria. Keskiviikkona aloitin pujottelemaan rannekorua torstaina uutisia seuratessani kaataen helmirasian. Meni tovi kun koetin pelastaa suurimman osan pudonneista siemenhelmistä. Arvatkaa vain kiroilutittiko?

Perjantai hujahti äidin vieraana. Oli mukava päivä, vaikka mitään ihmeempää ei tapahtunutkaan. Eilen olin myymässä Vantaan näkövammaisten järjestämissä käsityömyyjäisissä Ruusupaviliongissa. Meitä oli viisi myyjää paikalla. Asiakkaita kävi jonkin verran, enemmänkin olisi toki voinut. Minun on kuitenkin syytä olla tyytyväinen, sillä nyt olen tilanteessa, että kransseja on kiiruusti saatava valmiiksi lisää. Päivä meni todella nopsaan ja kotona maistui avokin kokkaama salaatti. Sen jälkeen saunaan, telkkaria katsellessa suolakeksejä ja joulun ekat piparit 🙂 Tänään olen käynyt laatikoita läpi heittäen turhaa romua roskiin tai myytäväksi. Avokki pyöritti pyykkiä koneellisen. Kokkasimme yhdessä ruokaa. Tein pinaatti-broilerpyöryköitä avokin valmistaessa perunamuusin. Tein myös kermaviilikastikkeen 🙂

Kyllähän täällä on myös tehty töitä. Mitään hirvittävän kiireistä ei ole ollut, mutta tasasesti päiviin on tullut myös asiakkaita. Saa nähdä tuleeko vielä ennen joulukiireitä hierontaan tulioiden ruuhka, ostetaanko lahjakortteja pukin kottiin. Aika näyttää. Nyt kuitenkin kello rientää ja minun on riennettävä peiton alle. Arki on taasen edessä ja alkavaan viikkoon mahtuu normimiohjelman lisäksi kynttiläkurssi Inkun Ideapajassa, Novellikoukku Lumon kirjastossa ja Tampereen Kädentaito-messut.

Julkaistu

Pyörähdys Pärnussa ja Tallinnassa

Heinäkuun lopussa helleviikon alkaessa palasimme mökiltä kaupunkiin. Pari päivää ahkeroimme töiden parissa ja nimpparinani/Unikeon päivänä starttasimme Korsosta aamulla aikaisin kohti satamaa. Silja Euroopalla matkasimme Tallinnaan. Laivamatka alkoi aamiaisbufeella, jonka jälkeen piipahdimme kemppariostoksilla. Loppumatka sujahtikin kannella auringosta ja kesästä nauttien.

Tallinnasta huristelimme kohden Pärnuuta hiukan tietyömaan hidastaessa matkaa. Kahden maissa olimme kuitenkin hotellilla, jossa tapasimme Marin ja Veken ystävän. Lähdimme yhdessä ruokailemaan Pärnun suosittuun Steffani Pizzarestorantiin. oli pettymys. Ehkä paikan bravuri on pitsa, josta en itse niin välitä. Päädyin syömään soijakermaisessa kastikkeessa olevaa broileria ja wok-vihanneksia. Kuvassa Marin taikinakuorutteinen katkarapuhässäkkä.

Ruuasta tuli todella täysi olo. Hotellille palaillessamme piipahdimme ostoksille. Avokki löysi itselleen mustan pitkähihaisen pellavapaidan ja minä petroolin kotelomekon.Mekko kaipasi kainalon sivusta rinnan puolelta pienennystä, joten mekko vietti yön ompelijalla.

Hotellissa ei ollut ilmastointia, joten siellä ei viihtynyt yhtään ylimääräistä sellaisessa hellesäässä. Lähdimmekin pian kuljeskelemaan aterian jälkeen Pärnun kaduille ja terasseille.Kävimme mm. rannassa, käveltiin hiekalla ja kastettiin varpaat meriveteen. Istuskelimme merta katselemaan ja kuuntelemaan kera juomien. Illalla myöhemmin kävimme vielä syömässä ja puolilta öin päädyimme hotellihuoneeseen hikoilemaan. Avokilla kuumuuden lisäksi oli voimakasta hengen ahdistusta ja yskää. Yö oli aavistuksen painajaismainen. Yllättävänkin reippaana aamusella lähikahvilaan nautiskelemaan aamupalaa 🙂

Aamiaisen jälkeen haimme mekkoni ompelijalta. Hyvää työtä oli tehty. Vekke lähti rannalle ja me loput shoppailemaan. Loppujenlopulta emme kovin monessa liikkeessä ehtineet käydä, sillä käsityöputiikissa meni tovi jos toinenkin. Sieltä tuli tehtyä myös alpakka-lankaostoksia. Punaisen langan Mari osti toiveenaan, että neulon hänelle tuubihuivin. Ja pitihän minunkin ostaa paria lankaa. Uskokaa tai älkää avokki yllytti 😀Mukana olevat napit ovat kauppiaan antamat onnen napit 🙂 Avokki löysi itselleen mieleiset villasukat ja minäkin ostin kauniit pitsineulossukat.

Avokin ja Marin kanssa saapuessamme rannalle aurinko oli mennyt pilveen. Veken löydettyä meidät lähdimme uimaan ja hyvä kun menimme. Muuten olisi kahlailut ja uimiset jäänyt väliin. Rantahan on hyvin matala, on kahlattava kymmeniä metrejä ennen kuin on toiveita päästä uimasilleen. Nautiskelimme pitkällä uimisesta ja aloimme hiljalleen palailla takaisin. Eipä paluu ollutkaan rentoa nautiskelua. Tuuli yltyi ja sade viskoi niskaan. Hetkessä rannalla kaikki tavarat lenteli ja hiekka pöllysi. Tavarat kasaan ja pikainen vaatteiden vaihto katoksen alla. Parempi siisteytyminen ostoskeskuksen wc-tiloissa. Siisteytymisen jälkeen tee- ja kahviostoksia pienestä shopista ennen kuin siirryimme nautiskelemaan herkullista ateriaa kreikkalaiseen. Avokki otti alkupaloiksi grillattua mustekalaa, itse nautiskelin juustosta. Pääruuaksi otimme molemmat mussakaa. Oli todella maukasta, herkullista, samettista ruokaa. Ehdottomasti päivän kohokohta.

Herkullisen aterian jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa. Tarkoitus oli tehdä alko-ostokset ennen hotellille menoa, mutta Super-Alko oli sulkenut ovensa seitsemältä. Hotellihuoneeseen oli ihana päästä, sillä tuntui hyvältä päästä peseytymään ilmastoidussa hotellihuoneessa. 🙂 Yhdeksän jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin, jossa oli isot katutyöt. Tie oli revitty isolta matkalta auki. Suuntasimme kohti Raatihuonetta käyden yksillä eräässä baarissa. Ja pitihän meidän vähän avokin kanssa hassutella Marin meitä kuvatessa 🙂 Toisaalta, eihän pusuttelu ole hassuttelua 🙂

Ennen puolta yötä olimme hotellilla valmiina painumaan nukkumaan. Aamupalan jälkeen seuraavana aamuna lähdimme heti kohden satamaa ja Alko-ostoksia. Ne tehtyämme pääsimmekin laivaan. Väsy vähän painoi, mutta söimme herkullisen aterian venäläisessä ravintolassa.Jääkarpalot kinuskikastikkeessa olivat herkullinen jälkiruoka kuten myös Marin makuun marenkiherkku Pavlova.

Kotona puolisen tuntia ja viikonlopuksi mökille 🙂 Otto oli ollut reipas hoidossa ja vaikutti väsähtäneeltä. Illan nukkui kiepillä taljallaan 🙂 Eipä mekään pirteimmillämme oltu. Oli kiva käydä reissussa, vaikka paljon jäi näkemättä. Tallinnassa ei käytännössä ehditty oikein mitään. Ja kyllä Pärnussakin olisi viihtynyt pidempään.

Julkaistu

Retkikohteena Koiramäen pajutalli

Huhtikuun viimeisenä tiistaina kokoonnuimme rottinkikerholaisten kanssa tutustumaan Koiramäen pajutalliin Tuusulaan. Lämpöasteita oli muutama hassu ja vesisade. Oli varmasti huhtikuun kylmimpiä ja sateisinpia päiviä. Ei keli osunut tällä kertaa oikein kohdalleen. Siitä huolimatta kiersimme ulkona paikat missä pajutöitä oli esillä. Onneksi välillä pääsi kiertelemään sisätiloihin, samalla sai vähän lämmitellä 🙂

Oli niin kylmä, että välillä oli pakko pitää sormikkaat kädessä, joka tietystikin hankaloitti pajutöiden tunnustelua. Ja eihän märät työtkään kovin kivoilta tuntuneet. Päättäväisesti kiertelimme ulkotallit ja peikkometsän säästä huolimatta. Oli tosi hyvä kun Hema oli mukanani. Käytävät olivat kapeita, joten isohkona ryhmänä liikkuminen olisi ollut hankalaa.

Pajusta oli tehty paljon erilaisia töitä. Moneen oli mahdollisuus laittaa kukkaruukku. Minua ihmetytti tuotteiden edullisuus. Onhan paju nopeasti kasvavaa, mutta monetkin työt olivat varmasti haastavia tehdä? Itse ihastuin tähän siiliin. Tosin se jäi ostamatta 🙁

Töissä oli käytetty myös muita materiaaleja kuin pajua. Minua viehätti tämä koivuhalosta tehty kaivo 🙂 Kuvassa taitaa olla useampikin kaivo?

Tämän hevosen lisäksi pajusta oli tehty myös lehmiä niiden oikeassa koossa.

Peikkometsän tutkailu jäi aika vähäiseksi märkyyden vuoksi, mutta isoja töitä sieltäkin löytyi 🙂

Sisätiloissa pajutöiden lisäksi myynnissä oli mm. erilaisia koriste-esineitä, kynttilöitä, pöytätapleteita, liinoja, pyyhkeitä, kransseja jne. Itse ostin mustaa teetä, jossa lakritsan juurta ja vanilia-aromia, ruotsalaista raparperimehua, joka on aika mukavan makuista. Minun makuuni sokeria voisi olla ehkä hiukan vähemmän. Teestä pidin alkuun kovastikin, mutta aika nopeaan kyllästyin lakritsan makuun. Lisäksi ostin peltirasiallisen kovia makeisia.

Oli kiva kierrellä Koiramäen pajutallilla. Välillä etenkin sisätiloissa tavarapaljous vähän alkoi ahdistamaan. Tuotteet olivat kuitenkin varsin kohtuuhintaisia. Kahvila oli myös hyvinkin kukkaroystävällinen hinnoiltaan. Ulkosalla kauniimmalla ja vähän lämpimämpänä päivänä olisi taatusti viivähtänyt pidempäänkin pajutöitä tutkailemassa. Suosittelen mahdollisuuden tullessa käymään paikassa ihailemassa ja ostamassakin upeita käsitöitä.

Julkaistu

Luopumisen tuska ja suunnaton suru

Mökkiviikonlopun jälkeen mieleni pysyi monta päivää rauhallisena, vaikka Ykin lähtö koko ajan mielen perukoilla vaanikin. Vasta torstaina tuntui, että tuska vyöryy ylitseni ja jään toiseksi. Ehkä päivä oli merkityksellinen, koska siitä oli viikko aikaa siihen viimeiseen hetkeen. Nyt siihen on enään kaksi ja puoli vuorokautta. Näiden kahden viikon aikana Harmaakuonon vointi on huonontunut. Ulkona ei halua juurikaan kävellä vaan mielummin haistelee ja seisoskelee hajumailmassaan. Vasemman etutassun kiertyminen ulospäin haittaa todella ja liikkuminen on pompottelevaa. Jos emme olisi päätöstä tehneet pari viikkoa sitten, sen aika olisi joka tapauksessa nyt. On hyvä, että rakas ystävä pääsee pois eikä sen tarvitse kärsiä pateista eikä muistakaan vanhuuden vaivoista.

Näinä päivinä olen paijaillut vanhusta paljon. Loppuviikosta se oikein pyysi hellyyksiä. Nyt viime päivinä on ehkä vetäytynyt entisestään. Tänään tosin kuljeskeli pehmolehmä suussaan. Piti kai näyttää ”kyllä minä jaksan”. Ei koira kuitenkaan jatkuvasti hellyyksiä halua ja lähteekin välillä litomaan kun menen sitä häiritsemään. Ehkäpä juuri nuo hellittelyhetket ovatkin kaikkein riipaisevampia. Niissä on niin paljon tunnetta ja välillä minusta tuntuu, että Ykki tietää miksi. Olen miettinyt paljon miten paljon se tiedostaa voimiensa vähentyneen, liikkumisensa vaikeutuneen. Osaako se mitenkään yhdistää asioita meidän alakuloon, suruun. Tietääkö tai aavistaako se pian lähtevänsä? Avokki sanoi tänään, että Ykki on luovuttanut, että sen näkee siitä. Olen koko illan sitä murehtinut. Olen myös pohtinut niinkin hulluja, että antaako Harmaakuono anteeksi, että nukututamme sen pois. Eikös jokainen yleensä halua elää, vai onko sitä vanhana valmiimpi kuolemaan? Lähdemme torstaina mökille ja pakatahan pitäisi ennen matkaamme Opaskoirakoululle. Kun pakkaamme mökille lähtöä varten Harmaakuono luulee pääsevänsä sinne ja sitten viemmekin sen lopetettavaksi. Ajatus tuntuu jotenkin pahalta ja on tietystikin oman tuskani lietsontaa. Ihmismieli on vaan niin pirullinen, että tuostakin sain itselleni ahistuksen aiheen.

Olemme pyrkineet elämään ihan normaalisti nämä viikot. Asiakkaita olemme hoitaneet, käyty asioilla ja minä harrastuksissani. Olen huomannut, että irtaantuminen hetkeksi kotoa on tehnyt päälle mielettömän hyvää. Välillä tuntuu, että ajatukset jäävät kiertämään samaa rataa, keräämään tuskaa ja surua syöden energiaa. Iltaisin olenkin ollut todella uupunut ja nukkunut yöni käsittämättömän hyvin. Siitäkin minulla on huono omatunto.

Perjantaina kävimme avustajan ja avokin kanssa Ikeassa. Ostettiin minulle huomattavasti pienempi tietokonepöytä. Keskiviikkona saimme ennen pääsiäistä ostamamme kaapin Askosta. Nyt minulla on oma pikku toimistonurkkaukseni ja käsityöjutskille oma kaappi. Työhuoneeseen löysimme puisen vaunun, jossa voimme pitää öljypulloja, desifiointiaineita ja käsipaperia. Ennen ruokakauppaa käytiin Tikkurilassa Villihelmi-nimisessä liikkeessä ja mukaan tarttui kivihelmiä ja korviskoukkuja. Avokki oli kaupassa ihanan kärsivällinen.

Päivä jatkui Evelace-alusasukutsuilla. Tein pienehköt ostokset ja nautiskelin rennosta tunnelmasta. Kotona Harmaakuono halusi paljon hellyyksiä ja minähän niitä annoin edellisillan tapaan. Sitten se köllötteli jaloissani ja sydämeni pakahtui. Ottokin halusi huomiota, joten koirat jaloissani selailin Facebookia ja sähköposteja. Seuraavana aamuna viettelimme jälleen rauhaisan aamuhetken. Kuuntelin Helena Telkänrannan luentoa Koirien käyttäytyminen ja hyvinvointi. Oli todella mielenkiintoista asiaa. Nautin aamuteetä, neuloin toppia ja hellin koiria 🙂

Lauantain pään tuuletus tapahtui kampaajani kanssa Luonnonkaunis-messuilla, jotka olivat talvipuutarhassa eivätkä olleet mitkään isot messut. Standit oli nopeasti kierretty ja ostokset tehty. Valitettavasti Madaran dödö oli loppunut. Ostin Santen dödöä ja hyvältä sekin vaikuttaa. Lisäks mukaan lähti toiselta standilta shampoota, hoitoainetta ja kasvovoidetta. Ennen kotiin paluuta käytiin teellä/kahvilla samalla rupatellen. Kotona avokki oli laittanut pyykkikoneen pyörimään ja ruuan uuniin. Ilta meni rauhallisesti. Aloitin kirjoittamaan minun ja Ykin tarinaa. Kirjoittaminen tuntui helpottavan oloa ja tekstiä syntyi eilisenkin aikana paljon.

Eilen oltiin ratsastamassa. Ratsastin pitkästä aikaa Airalla. Aurinko lämmitti ihanasti, kenttä oli märkä, kurainen ja hevosilla talvikarva. Meno oli aika tahmeaa ja töitä sai tehdä todella saadakseen hevosen tekemään mitä haluttiin. Tunnin aikana ravattiin aika paljon, tehtiin laukan nostoja. Koko kentän ympäri laukasta ei tullut mitään. Hevoset hyytyivät. Vaikka olikin tahmeaa menoa nautin joka solullani ja imin itseeni voimaa auringosta, hevosesta ja sydämellisistä ihmisistä. Kotona odotti sauna lämpimänä ja ensinmmäisellä saunatauolla rakas Harmaakuonokin tuli takapihan terassille köllöttelemään. Siinä silittelin sitä kuunnellen lintujen laulua. Mullle tauoille vanhus ei enään tullutkaan. Saunan jälkeen syötiin salaattia ja vieteltiin rauhaisaa eloa.

Tänään päivä alkoi keramiikalla. Värjäsin neljä riipusta enkä ehtinyt tekemään muuta eikä oikein olo ollut luovimmillaan. Tuska tuntuu kasvavan hetki hetkeltä. Kotona maksettiin laskuja ja minulla oli yksi asiakas. Illalla ystävämme piipahti teellä ja Ykkiä hyvästelemässä.

Harmaakuonon kanssa yhteinen aika on loppumassa, mutta kukaan ei ota minulta pois rakkaita muistoja. Ja tiedän Ykin eläneen pitkän ja varmasti myös hyvän elämän. On tehnyt upean uran oppaanani ja ehtinyt nauttimaan myös eläkepäivistään. Rakkautta on päästää irti, antaa toisen mennä kun mentävä on. Kun Harmaakuono menee, ei enään patit paina, ei vanhuus vaivaa. On hyvä olla siellä jossakin. Kun menen mökille voin kuljeskella hiljaa siellä missä Yki tykkäsi sipsuttaa, muistaa sen ilon ja energian, rakkauden uimiseen ja keppeihin, miten reippain askelin lenkkeilimme jne. Mutta tänäiltana voin vielä Ykkiä silittää ja tuntea koiran lämmön ja tuoksutella sen turkkia. Voin kertoa sille kuinka paljon sitä rakastan ja miten paljon se minulle merkitsee. Siksi omasta surustani ja tuskastani huolimatta päästän irti, annan mennä sinne missä on tuskatonta. Tiedän, aikanaan tuska ja surukin helpottaa. Muistot on ja pysyy. Niitä tulvii mieleen jatkuvasti ja moni juttu nostattaa ison hymyn huulille. Ehkäpä kirjoittamani tarinan julkaisen täälläkin jossain vaiheessa. Vielä en mieti sitä. Nyt vain kirjoitan sisältäni kaiken sen mitä mieleeni tulee ja tarinamme valmistuu aikanaan.

Julkaistu

Päivä Porvoossa+muita kuulumisia

Olemme jo useampana vuonna joulun alla käyneet Silmukkasiskojen kanssa Porvoossa. Tänään vietimme siellä mukavan päivän hienossa säässä. Kiertelimme pikkuputiikeissa ja oli taasen mukavaa tutkailla suomalaista käsitöitä. Omat ostokset tosin rajoittui enemmän herkkuihin ja jauhoihin. Ostin nimittäin kikherne- ja qinoajauhoja, suklaata paristakin eri paikasta, teetä, kuivatun vihdan, porosalamin. Vuosi sitten mukaan tarttui herkullinen vihreä tee Talvi, jossa mantelia. Ihastuin siihen ja nyt olen ikionnellinen kun löysin teen uudelleen. Tällä kerralla ostin sitä ison metallirasiallisen 🙂

Kävimme myös nauttimassa riisipuurot ja kahvilassa juustokakkua. Päivä meni nopsaan. Ilta kotosalla on mennyt rauhallisesti. Mukavaa! Viime päivät ovat nimittäin olleet aikas vauhdikkaita: maanantaina Opaskoirayhdistyksen PITKÄ hallituksen kokous ja alkuillasta pari asiakasta. Tiistai sujahti asiakkaita hoitaen, firman paperiasioita tehden, lahjakortteja myyden.

Keskiviikko oli pitkä mutta mukava päivä. Asiakkaan jälkeen singahdin kampaajalle, josta matka jatkui kahvilaan turisemaan Saanan kanssa. Sieltä Silmukkasiskojen kanssa Kaapelin joulu-tapahtumaan. Sieltä en ostanut oikein mitään. Esillä oli paljon koruja ja näytteilleasettajia joita on nähty monilla messuilla syksyllä aiemmin. Illalla vielä Marian luo Milli-pentua katsomaan ja Marian kanssa mailmaa parantamaan. Milli on ihana pentu! Aika sujahti vauhdilla ja vasta lähempänä yhtätoista olin kotona, joten yli 12 tunnin päivä. Soitto avokille mökille, ja nukkumaan. Avokki vei möksälle lumikolan ja yöpyi siellä yhden yön yli. Kuulostaa tuo lumikolahomma todella naurettavalta näin mustan joulun alla, mutta lomamme aikana voi ehtiä luntakin satamaan. Kaikkeen pitää varautua 😀

Torstaina firman laskut ja lahjakortit olivat aamupäivän teemana. Jokunen joululahjakin vielä pakettiin. Ruokakauppa, posti, apteekki, Luontaistuotekauppa, laskujen maksua jne. Alkuillasta töitä. Eilen puolestaan taas aamupäivästä asioiden hoitoa. Ruuaksi tein kanasalaatin ja kaurarieskan, jotka nautittiin avokin työpäivän päätteeksi.

Viime viikonloppuna perjantaina matkustimme äitini luo Riksuun, jossa vietimme mukavan illan. Söimme lohikeittoa ja kahvittelimme veljieni perheiden kanssa. Lauantaiaamuna siirryimme mökille, jossa vähän jouluvalmisteluja ja illalla nuotiohetki. Sunnuntaina siivousta ja sauna. Näin se aika on sujahtanut ja joulu on ihan kohta ovella. Lunta kaipaan, mutta minkäs teet. Maanantaina vielä aamupäivästä muutama asiakas ja sitten voi kääntää itsensä lomamoodiin, yes!

Julkaistu

Ystäviä ja Kädentaito-messujen huumaa Tampereella

Vihdoinkin ajattelin kirjoitella marraskuisesta Tampereen matkastani kuvien kera. Reissusta on jo yli kuukausi, joten vähän myöhässä olen. Toisaalta kuitenkin tuo puolen viikon pätkä Kädentaito-messuineen oli niin hieno kokemus, että haluan jakaa tunnelmia vaikkakin näin jälkiäteen.

Keskiviikkona 11.11. hyppäsin junaan ja matkasin Tampereelle. Hivenen tuntui oudolta kun opaskoiraa ei ollut mukanani. Ekassa yöpymispaikassa on todella pahasti koirille allerginen ihminen ja messuilla koiran kanssa olisi ollut enemmän kuin hankalaa. Mukavaa oli kuitenkin tavata lapsuudenystävää. Aika kului rupatellen minun samalla neuloessa kranssin päällistä. Illalla myöhään lähdettiin vielä kyläilemään ystävälle tärkeän ihmisen luo. Siellä vierähti tunti jos toinenkin mailmaa parantaessa ja vasta aamusta aikaisin kotiuduimme. Yöunet jäivät lyhyeen, sillä pakottauduin hereille ennen puoltapäivää välttääkseni unirytmin sekoamisen. Iltapäivä kului rennosti rupatellen ja neuloen.

Alkuillasta siirryin toisen ystäväni ja hänen avokkinsa luo. Vietimme rauhallisen illan syöden jauhelihakeittoa ja Maijan tekemää herkullista gluteeinitonta appelsiini-juustokakkua. Nukkumaan menimme hyvissä ajoin ja sainkin ihanan pitkät yöunet.

Perjantaina lähdimme bussilla matkaan kohteenamme Tallipiha. Loppumatka käveltiin ja pysähdyttiin Finlaysonin kirkon luo kuvia napsimaan.

Tallipihassa kiersimme auki olevat ihanan tunnelmaiset kaupat. Oli kiva tutustua paikalliseen käsityöhön. Puulastojen lisäksi ostin tämän lasihelmikorun, jota olenkin käyttänyt todella paljon. Olen ihastunut lasikorun muotoon 🙂Tallipihan suklaapuodista tarttui mukaanAvokille ostin konjakkikonvehteja ja itselleni vadelma. Avokki sai omansa kihlavuosipäivänämme. Suklaalevyn ja vadelmakonvehdit olen säästänyt jouluun. Jouluteetä viime viikonloppuna maistelin mökillä. Ehkä minun makuun hiukan laimean oloista.

Lopuksi istahdimme kahvilaan nautiskelemaan jauhelihavatruskaa, teetä ja kahvia. Oli muuten hyvää gluteeiinitonkin versio.

Tauon jälkeen matka jatkui kaupan kautta hotellille. Siellä rennosti neuloskellen Merjan kanssa Lauraa ja Jonnua odotellen. Heidän saavuttua lähdimmekin melkein heti syömään Fabric:iin. Söin herkullisen annoksen Karamellisoitua ylikypsää porsaankylkeä, yrtti-tomaattikastikkeessa haudutettuja kasviksia ja tummaa mallaskastiketta. Jälkkäriksi suklaaherkkua.

Jäisessä vesisateessa taivalsimme hotellille nukkumattia treffailemaan ja voimia keräämään messurupeamaan. Ja kyllähän siinä olikin rupeamaa kerrakseen. Kiertelimme rauhalliseen tahtiin hypistellen ja tarkasti tutkiskellen kaikkea mahdollista mitä esillä oli. Heti alussa mukaan tarttui lasiputkisetti himmeleiden tekoon, puuhelmiä eri värein rottinkitöihin, joten siitä se shoppailu alkoi. Löysin myös joitakin joululahjoja, joten ei ihan kaikki ostokset itselleni tullut 🙂 Jossain vaiheessa pidettiin pieni tauko katsomossa istuskellen ja syöden omia eväitä. Messuilimme koko päivän, joten poistuttiin vasta viideltä mentyämme paikalle heti yhdeksän jälkeen 😀

Hotellille ostokset ja syömään, ja arvatkaa vain oliko nälkä. Paikaksi valikoitui Plevna, jossa olimme myös pari vuotta sitten. Ruoka oli niin herkullista kuin muistettiinkin. Ruuaksi valikoitui VALKOSIPULIFRIIKIN PÄIVÄUNI (Pariloitu 150g naudan ulkofilepihvi, kynsilaukkavoita, valkosipuli-kermaperunoita, valkosipulihilloketta sekä hunajassa paahdettuja punajuuria) ja jälkkäriksi suklaakakkua vadelmakastikkeella.Pitihän sitä vielä herkutella piparkakkukaakaolla ja erikoiskahveilla. Valitettavasti piparkakkukaakaokuvassa näkyy suolasirotin ja jokin tahrasuttu.

Matkalla hotellille pysähdyimme vielä yömyssylle: kuohuvaa glögiä ja kyllähän oli jo aika neulomukset ottaa esille.Kymmenen jälkeen väsyneet messuilijat painuimme treffailemaan jälleen nukkumattia. Aamulla taasen reippaina uuteen messupäivään. Ennen kymmentä olimme jo jonottamassa sisälle pääsyä. Caro liittyi aamupäivästä seuraamme ja puoli viiteen asti kiertelyä yhdellä pienellä tauolla höystettynä. Lopussa alkoi kyllä jo vähän jalkoja painamaan, mutta olihan se sen arvoista 😀 Kotimatkalla mukavaa rupattelua ja kotona hurja väsymys. Mahtavaa oli ja ihania ostoksia tuli tehdyksi.

Koruista ihastuin luonnon materiaaleista tehtyyn rannekoruun. Kannattaa säilyttää paperipussissa kuulemma. Ihastuin myös petrooliin puuhelmistä olevaan rannekoruun. Kirjoitin joulupukille toiveen saman sävyn kaulakorusta.

Löysin todella ihanan tuntuiset pehmoiset nahkahansikkaat. Väri minua vähän arvelutti, mutta ei kai aina tarvitse kulkea mustassa. Ostin myös ihanan villatunikan. Itse asiassa meistä kolme osti sellaisen. Kaikilla tosin eri värinen.

Ostin pari vyyhtiä paperilankaa, kolme kerää merinovillalankaa, punaista kimallelankaa 25 centin kehykseen tehtävään koristeeseen, Muhkutyyny-tarvikepaketin, valoryijy-tarvikepaketin… Huih… Pelottaa, osaankohan noista tehdä mitään valmiiksi. Vielä en ole mihinkään tarttunut, mutta alkuvuodesta katsotaan miten ämminkäisen käy 🙂 Haasteita, haasteita!Innostuin myös muovisesta harpusta johon saa lisättyä piikkejä ja siten voi harputella ohuemmalla langallakin. Kokeilin viikonloppuna, mutta ei oikein toiminut. Piikit oli aika ahtaasti, joten sormin työskentelytila oli vähissä. Harpun mukana tuli koki koukku millä homma hoituisi, mutta ei se näin sokkona tuntunut kovin luontevalta. Saa nähdä innostunko kokeilemaan uudestaan vai jääkö harppu pölyttymään. Kivahan se olis, jos se sais kodin missä sitä käytetään.

Mökille ostin talouspaperitelineen. Koira kuulemma näyttää Otolta 🙂 Lisäksi avokki sai kihlapäivänämme konjakkisuklaan lisäksi sytykeruusuja. Tosin pohti ettei niitä raski poltaa. Käteenkin kyllä tuntuvat upeilta, joten ehkäpä saavat koristaa mökkiä jonkin aikaa.

Että sellainen Tampereen reissu. Rahaa meni ehkä liikaakin. Toisaalta viime vuoden kokemuksesta päätin säästää jo etukäteen. Niinpä laittelin aina kuukausittain muutaman kympin sivuun. Ei tullut sitten ihan katastrofaalista lommoa budjettiin. Ja enköhän tee tulevana vuonna samoin. Tampereen Kädentaito-messut on kyllä parhautta ja niihin on päästävä myös ensi vuonna. Nyt oli mukavaa myös kun sain reissuun yhdistettyä ystävien treffauksiakin.

Julkaistu

Loppukuun kuulumisia

Onneksi Thyroxinista on ollut apua, sillä takana on melkoinen puolitoistaviikkoinen. Syyskuun alun uupuneisuuden tilassa en olisi siitä selvinnyt.

Kun palasimme toissalauantaiaamuna mökiltä lähdin heti I love me-messuille ja siellä vierähti koko päivä. Väkeä oli hirveästi, paikasta toiseen siirtymisiin meni paljon aikaa. Ostoksia tuli tehdyksi aika vähän: kuivattuja suklaapäällysteisiä marjoja, pieni keittiövälinesetti, protskupatukoita, sokeroimatonta karpalomehua ja neuletakki. Vähäisiin ostoksiini syynä oli varmaankin se, että olin ennen lomaa ostanut Madaran alennusmyynnistä luontaiskosmetiikkaa ja vitamiineja Pilleri Oy:sta. Päivän mittaa kävimme kuuntelemassa Jaakko Savolahtea paleo-ruokavaliosta ja Jaakko Halmetojaa viherkasvien ravitsevuudesta. Molemmat mielenkiintoisia aiheita. Paleoon pitäisi joskus tutustua paremmin. Maistiaisia kohtasimme aika vähän. Ensi vuoden puolella myyntiin tulee gluteeinittomat proteeinikeksit, jotka olivat yllättävän maukkaita ja mukavia koostumukseltaan. Sitä en sitten tiedä miten lisäaineita ovat täynnänsä. Toivottavasti ei, mutta pahaa pelkään. Kyllä jotain muutakin maistelimme, mutta eipä näemmä ole jäänyt mieleen. Jossain vaiheessa nautiskelimme hyisen kylmät vihersmoothiekset, jotka olivat herkulliset.

Sunnuntaina vuorossa oli ratsastus, josta kirjoittelinkin oman postauksensa, joten siirrytään maanantaihin ja se alkoi tutusti keramiikalla. Tein ison matala reunaisen tarjoiluvadin. Kotiuduttuani pikainen välipala ja töitä tekemään iltaan saakka. Seuraavana päivänä tilitys ja ruokakauppa Heman kanssa. Tuolloin sain myös tilaamani led-valosarjat kransseihin ja iltapäivällä jo viimeistelin ekan kranssin ennen rottinkikerhoa. Siellä sain valmiiksi suorakaiteen muotoisen korin johon laitoin loimiin eri värisiä kuutiohelmiä. Ehdin vielä aloittamaan isoa ovaalikoria. Koripuuhien jälkeen saimme ystävämme iltateelle luoksemme ja pari tuntia jutellen meni hujauksessa.

Keskiviikkoaamulta peruuntui asiakas, joten sain rauhallisen aamun. Keskipäivästä iltapäivään istuinkin Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa samalla tikuttaen äidin villapaitaa. Kokouksen jälkeen ilta sujahti töiden merkeissä ja seuraavana päivänä neulontaurakka jatkui istuessa Näkövammaisten käsityöläisten infopäivässä. Välillä lounastimme ja kahvittelimme. Ennen kotiin lähtöä Iiriksestä esittelin muutamalle kiinnostuneelle koirahierontaa tunnin verran. Täällä vietin mukavan iltahetken kaverin kanssa rupatellen.

Noina päivinä valmistui toinenkin kranssi, mutta en osaa enään sanoa missä vaiheessa 🙂 Joka tapauksessa perjantaina töiden jälkeen matkasin naisten iltaa viettämään. Ennen lähtöä ennätin pakata Frantsilan viikonloppua varten, josta kirjoittelen oman postauksen. Voin luvata, että sen testin kuvia katsellessa tulee nälkä 🙂 Mutta takaisin perjantaihin: Maaritin luona oli oikein mukavaa. Ensiksi meille esiteltiin amerikkalaista kosmetiikkasarjaa, jonka jälkeen söimme herkullisen päivällisen. Ruokana oli herkullista kasvissosekeittoa, mantelileipää, jossa karamellisoitua sipulia ja vuohenjuustoa sekä siemennäkkileipää. Maarit oli tehnyt kaiken itse. Jälkiruuaksi herkullista omenaherkkua. Pöydän ympärillä oli iloinen puheen sorina ja seurustellessa sekä syödessä nautiskelimme pari lasillista valkoviiniä. Yhdeksän jälkeen oli maltettava kotimatkalle, jotta seuraavana aamuna jaksaisi matkata Frantsilan kaksipäiväiselle kasvisruokakurssille.

Tällä viikolla vauhti on onneksi vähän rauhoittunut. Keramiikassa tein pari erilaista kulhoa. Kotona ennen töitä asioiden hoitoa yms puuhaa. Tiistaina töiden jälkeen tapasin ihanan Saanan teekupposen äärellä. Hän auttoi minua eräässä verkkokauppatilauksessa tilaamalla tuotteen ja nyt sain sen. Häntä oli oikein mukavaa treffata ja juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin, mutta korikerhoon kiiruhdin. Siellä jatkoin ovaalikoria.

Keskiviikkona nautin rauhaisasta aamusta. Kävelin Oton kanssa nauttien hienosta säästä, nautiskelin teetä ja kieuttelin kransseja kuten edellisaamunakin. Tällä viikolla minulla on ollut aika levoton olo aamuisin. En meinaa malttaa syödä aamupalaa loppuun kun pitää aloittaa jo puuhaamaan jotain siinä samalla. Olenkohan nyt todella herännyt sumusta vai olenkohan jo liikatoiminnalla… Joka tapauksessa käsityöt edistyy mukavasti. Keskiviikkona tein myös kynttilöitä asiakkaiden lomassa. Alkuillasta sain vieraakseni pari kiinnostunutta käsitöistäni. Esiteltyäni työt istuimme sitrus-inkivääriteestä nautiskelemaan ja rupattelemaan.

Eilinen oli taas aikas tiivis päivä. Aamulla verikoe ja yhdeksältä päivän eka asiakas, joten siitä se lähti. Töiden lomassa väänsin mieltäni kuohuttaneesta asiasta, jolle onneksi saatiin ratkaisu ja toivottavasti asiaan ei tarvitse palata. Töiden jälkeen laskujen maksua ja äänitallentimien toimintakuntoon saamisyritystä yms. tohinaa. Illalla meinasin nukahtaa uutisten ääreen ja tänään olenkin nauttinut rauhallisesta päivästä. Minulla oli vain yksi asiakas puolita päivin. Aika on sujahtanut kranssien ja kynttilöiden parissa sekä viestittelyn parissa ystävän kanssa. Ruuaksi tein bataattia ja lohta uunissa. Avokin kanssa katselimme Vain elämää minun alottaessa tresoria äidin paitaan.

Julkaistu

Käsityösuunnitelmia

Näinä väsymyksen viikkoina osa minusta on tapellut vastaan treenitauosta, osa minusta syyttää laiskuudesta, osa tiedostaa kropan olevan sekaisessa tilassa. Onneksi on käsityöt ja niiden parissa aika kuluu mukavasti aina silloin kun niitä jaksaa tehdä. Ja vaikka ei jaksaisikaan suunnitelmia syntyy. Hiljalleen alan hyväksymään tilanteeni ja käsityövimma herää voimiinsa. Enhän minä nyt ihan aloillani voi olla, paitsi silloin kun väsyttää niin painostavasti ja kaiken nielevästi ettei kertakaikkiaan jaksa mitään.

Maanantaina alkoi keramiikka. Ensinmmäisellä kerralla ei päästy vielä asiaan keramiikkatilaa kohdanneiden muutoksien vuoksi. Avokki on toivonut, että tekisin kalalle tarjoiluastian. Lisäksi ajatuksissani on tehdä tuikkukuppeja. Tilasin sekä mustaa että valkoista savea.

Rottinkiryhmämme on kokoontunut kahdesti. Olen saanut jo valmiiksi ovaalikorin ja työhuoneeseemme uusi roskakori on jo 20 centin korkuinen. Jossain vaiheessa minun pitäisi tehdä toinen sienikori, mutta ehkäpä sen vuoro tulee vasta kevätpuolella.

Torstaina kävimme Heman kanssa kässäilytarvikeostoksilla. Ostin kolme vyyhtiä (2 tummaa ruskeaa ja 1 turkoosi) ontelokudetta, josta tarkoitus virkata ruokailuryhmän tuoleille uudet päälliset. Ja olihan se vähän neulelankojakin hiplattava 🙂 Löysin äidin ylösalasneuleeseen liukuvärjättyä punasävyistä lankaa ja piru vie en päässyt paperilankojen ohi: 2 valkohopeaa ja 1 punasta vyyhtiä lähti matkaan 😀

Tänään Kädentaito-messuilla ostelinkin hillitysti: vain yhden liukuvärjätyn harmaasävyin langan tilaustyöhön, helmiä, puikot ja korvikset. Silmukkasiskoja oli mukavaa treffata pitkästä aikaa. Muutama tunti hujahti vauhdilla messuhulinassa. Messuilla oli jonkin verran uusia näytteille asettajia, joka oli virkistävää messutarjonnalle.

Kohtahan talvi- ja jouluvalot tulevat myyntiin, joten sitten pääsen kokoamaan neulevalokransseja. Päällisiä onkin tullut neulotuksi aika kasa, joten jos haluat itsellesi tai ystävällesi valoilla olevan kranssin ole minuun yhteydessä. Otan mielelläni tilauksia. Käsityöt-tunnisteella löydät valokuvia viime joulun alla valmistuneista kransseista. Minulta voi kysellä myös mehiläisvahakynttilöitä. Tässä vielä linkki Facebook-kansiooni myynnissä olevista valmistuneista töistä:
https://www.facebook.com/heidi.koivunen.7771/media_set?set=a.10153491912216100.1073741834.791246099&type=3

Ehkäpä joku vielä muistaa kahvipussijuttuni? Pusseja on isot kasat säästössä ja nyt vihdoin sekin projekti etenee pussien leikkaamisen ja pesun muodossa. Jossain vaiheessa pääsen suikaleita taittelemaan ja valmistamaan kahvipussikassia, yes! Niin, että enhän mä kohta muuta ehdikkään kuin käsitöitä 😀