Julkaistu

Kuuntelen ja opin kropan viestinnästä

Huomaan, nykyään voin syödä aina vain vähemmän ja vähemmän huonolaatuista ruokaa. Torstaina söin 3-4 Ikean lihapullaa ja 6 pakasteviininlehtikääryleitä. Päivällä aikasemmin söin pari lusikallista raskasta pastaa(pekoni, vuohenjuusto, pesto, kirsikkatomaatti, täysjyväpasta). Lautasen täytti suuremmalta osin kuitenkin vihersalaatti. En tiedä, yhdessä vai mikä näistä kolmesta ”pahiksesta” aiheutti aivan karmean närästyksen.  Ilta meni täysin pilalle; kärvistelin tuskaisena pikkutunneille ennen kuin uni voitti huonon olon. Eiliselle suunniteltu penkkitreeni jäi tekemättä ja ystävän luona visiteeraamatta. Vatsassa olo oli höhhelö, joten rauhallinen kotipäivä hyvistä aikeista huolimatta oli pakko viettää. Aikaa kulutin harputellen ja kuunnellen Kotkansilmä-nimistä kartanoromaania.
Vehnätuotteet turvottavat vatsaa ja aiheuttaa nipistelyä/pahaa oloa. Ennen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia syödä isoakin pasta-annosta. Nykyään pasta ei juurikaan maistu. Ja jos pastassa on paljon rasvaa kuten nyt pekonissa ja vuohenjuustossa on, olo tulee vähänkin isommasta annoksesta huonoksi. Pari lusikallista on ok. Jos syön pekonin esim. munakkaassa samanlaista reaktiota ei tule. Vehnä-rasva –yhdistelmä ei sovi minulle. Olen todennut tuon jo aikaisemminkin, mutta nyt sain hyvän muistutuksen JÄLLEEN. Toisaalta tuon minipasta-annoksen söin kolmen jälkeen ja kahdeksan paikkeilla nuo lihapullat ja kääryleet.
Reakoin selvästi vehnätuotteisiin ja niihin yhdistettäessä tirisevä rasva, kärsimys on valmis. Nyt huomaan myös lisäainemoskien aiheuttavan inhottavaa oloa. Niitä välttelen mahdollisuuksien mukaan, mutta välillä suusta valitettavasti luiskahtaa lisäainemoskiakin, ja sen ”herkkuhetken” jälkeen kyllä tiedän syöneeni.
Minulla on sellainen fiilis, että kuukausi kuukaudelta merkitys siitä mitä syön kasvaa ja kasvaa. Ja että ruuan laadun suhteen muutun vaativammaksi ja vaativammaksi. Samalla olen iloinen, että olen oppinut tunnistamaan kroppani viestejä mikä sille on hyvästä ja mikä ei.  Koko ajan opin myös toimimaan sen viestin perusteella mitä saan, mitä keho kertoo. Se kertoo mm. minulle sopivan lämpimäksi ateriaksi iso salaatti/uunikasvikset ja liha/kana/kala tms. Tosin nykyisin olen vielä huomannut vähentäväni lihan syömistä entisestään ja hakevani sille muita vaihtoehtoja. Leipää en syö nykyisin juuri koskaan. Syön kotona vain silloin kun leipä on luomua ja tuoretta. Myönnän, joskus ravintolassa syödessäni tai kavereilla vieraillessani nautiskelen patonkia tms. Ilman leipää pärjään hyvin. En tosin koskaan ole ollut leivän suurkuluttaja. Jogurtin sekaan luomumysliä, avot, tai joskus jokin puuro. Nykyisin melkein aina kaapista löytyy riisikakkuja. Ne vaativat päälleen jotain levitettä tai leikettä. Nykyisin minun on vaikea löytää mieleistäni leivänpäälliskinkkua. Natriumglutamaattiset ja hiivauutteiset on olleet pannassa jo pidempään, mutta jotenkin ne lisäainekyllästetyt teolliset leikkeet tökkivät. Ilmakuivattukinkku on parasta, vaikka pirun kallista, tai jos joskus saa joltain pientuottajalta possua, avot. Silloin se on hyvää kun teollinen maku on pois! En tokikaan odota kylään mennessäni, että siellä olisi tuota kaikkea. Syön mitä talo tarjoaa nurkumatta ja valittamatta.Ja jos on jotain sellaista mitä en todellakaan välitä syödä kieltäydyn kohteliaasti kuten asioista mistä en kerta kaikkiaan välitä. En pakota itseäni syömään vaikkapa oliiveja tai hillosipuleita.
Paljon on muuttunut. Ennen ruokakaupasta osti mikä oli edullisinta ja helpointa. Nyt näkee mielummin vähän vaivaa ja käyttää rahaakin saadakseen laadultaan parempaa ruokaa ja ruuan valmistukseen raaka-aineita.  Ja kyllä ne marinadeissa lilluneet kanasuikaleet maistui hyvältä natriumglutamaatista huolimatta aikanaan. Ja nyt valmismarinoituja suikaleita ei osteta niiden helppoudesta huolimatta.
Enkä hirveästi ajatellut kuinka paljon saan niitä höttö/huonoja hiilareita. Nykyään viljatuotteet pääasiassa täysjyvää.
Oli aika milloin kauppakärryyn sujahti kevyttuotteita/lisäainemoskaa
ajatuksena vältellä liiallista sokerin käyttöä ja liiallista rasvan nauttimista. Noh, nyt kevyttuotteetkin on pannassa. Nyt kärryyn sujahtaa mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita ja ruokatarvikkeita rasvoineen ja sokereineen.  Niitä nautitaan vain kohtuudella!
Hyvä olo/hyvinvointi on niitä elämän pilareita. Jos voi hyvin jaksaa paljon paremmin päivien aherrukset. Mieli pysyy pirteämpänä, fiilis positiivisempana, olo kevyempänä ja raikkaampana.
Kamalan närästysillan ja eilisen höhhelöpäivän jälkeen on aika taasen lukaista läksynsä ja oppia kropastaan lisää. Silti vaan täytyy näköjään aika-ajoin käydä takomassa päätään seinään ja toteamassa, ei ne toimi edelleenkään, itse asiassa toimivat huonommin kuin viime kerralla, joten jospa nyt taas olisi tarkempi tehdessään valintoja mitä suustaan laittaa. Ehkä nuo kaikki kolme asiaa olisi olleet ihan ok, jos olisivat osuneet eri päiville.
Vaikka treeni jäi eilen väliin, ja tänäänkin aika on mennyt muissa asioissa, en ole menettänyt tuota mun positiivista energiaa, jota täälläkin olen hehkuttanut edellisissä postauksissa. Huomenna issikkavaellukselle parin ystävän kanssa ja nyt avokin kanssa nauttimaan lauantai-illan saunomistuokiosta. Elämä maistuu!
Julkaistu

Arvontaan osallistumisaika jatkoajalle – osallistua voit vielä viikon ajan!

Kuten kirjoitin arvonnan voittaja saa jotain minun itseni tekemää.
Nyt kuitenkin Harmaakuono päätti sosialisoida sohvalta langat parempaan käyttöön, joten tarvitsen työn valmiiksi saamiseksi lisäaikaa. Työ alkoi nimittäin alusta uusin langoin. Sen verran paha sotku ehti syntymään. Arvontaan voit siis osallistua vielä sunnuntai-iltaan 12.2. saakka. Ne jotka ovat jo osallistuneet, tietonne on visusti tallessa! Ja pahoittelen viivästystä!  En kuitenkaan halua antaa koiran kuolalla varustettua lankasotkuakaan.
Ja koska viivästys on tosiasia annan vielä mahdollisuuden muidenkin osallistua arvontaan.

Ohjeet tässä:

Kerro tämän postauksen kommentointiin mitä Endorfiinista voimaa –blogi on sinulle antanut
tai vaihtoehtoisesti mainitse mieleen jäänein kirjoitus (1 arpalippu)
Mainosta arvontaa omassa blogissasi ja laita minullekin tieto mistä maininnan löydän (1 arpalippu)
Esitä minulle jokin kysymys mihin haluat vastauksen (1 arpalippu)
On siis mahdollisuus saada kolme arpalippua maksimissaan!
Osallistua voi 12.2. iltaan.
Anonyymit: laittakaa nimimerkki mukaan!
Kysymyksien vastauksista teen arvonnan jälkeen oman postauksensa, ja jos jokin kysymys synnyttää kokonaisen oman tekstin, se julkaistaan erikseen.
Nyt ei muuta kuin osallistumaan ja tietoa levittämään muillekin!
Ja nyt ihan muihin juttuihin…
Tänään päätin polkaista tunnin spiningtreenin ja keskityin treenissä erityisesti keskikropan hallintaan sekä etureisien työn tekoon. Kiva oli polkea ja hikoiluttikin mukavasti. Treenin jälkeen keittelin kokonaisen luomukanan ja vietin aikaa käsityön parissa, mutta kuten edellä työ ei parhaalla tahdollakaan ehdi nyt valmiiksi, nyyh… Luomukanan keitettyäni poistin siitä luut ja nahat, pilkoin ja lisäsin vihercurrykastikkeeseen. Laitoin siihen vähän tuoretta ananasta ja hunajaa. Pari desiä täysjyväriisiä ja ruoka valmis. Oli hyvää!
Ruuan jälkeen epätoivoinen käsityön teko jatkui vaalilähetystä seuraillen. Odotetusti Niinistöstä tulee Suomen 12. presidentti. Oman ääneni annoin taiston hävinneelle Pekalle. Aika nopeasti lähetyksen haastattelut ja analysoinnit alkoivat tympimään, joten iltateen keittoon ja nyt tänne blogimailmaan paneutumista.
Julkaistu

Paino jumittaa, mutta ei luovuteta!

Painon pudotus vaikeutuu aina mitä lähemmäksi päästään normaalipainonrajaa. Itselläni siihen rajaan matkaa tällä hetkellä karvan yli yhdeksän kiloa. Voisi ehkä ajatella, että vielä laihtuminen sujuisi kohtuu hyvin, mutta ei vaan onnistu. Loka-joulukuu pysyin hyvin 68.2-68.8 kilon välillä. En kuitenkaan päässyt himoitsemani 68 kilon ali ja sen alitus onkin tavoitteena tapahtua 2.2. mennessä. Viikko aikaa eikä hyvältä näytä. Vuoden vaihteen jälkeen paino on seilannut 68.6-69.5 kilon välillä ja pääasiassa yli 69 kilon. Tänään (torstaina) ”virallisena punnituspäivänä” painoin 69.1 kg, joka on tauluun tullut näinä viikkoina monta kertaa.
Mikä on muuttunut joulu-lokakuuhun verrattuna? Selkeä muutos liikunnan määrässä. Se on lisääntynyt selvästi. Liikuntapäivät ei ehkä niinkään, mutta useampana päivänä on tullut tehdyksi kaksi treeniä. Treenien teho ja kovuus koventuneet. Joulukuun liikkuminen kun oli lähinnä rauhallista kävelyä/happihyppelyä toipilasloman vuoksi.
Tuo penkkitreeni ei etenkään tunnu painon pudotuksen kannalta olevan kovin hyvä. Lihaksisto imasee nesteet kudoksiin ja paino nousee. Ja on muistettava, että lihaskudos painaa rasvakudosta enemmän, joka on toki lohdullista. Mutta, ei se mun lihas vielä paina lihaksen kasvun takia, vaan elimistön nesteiden keräämisen takia. Jos tekisin paljon jalkatreeniä (kyykkyä ja maasta vetoa) isot lihasryhmät saisi vielä enemmän treeniä ja nesteiden imaisua ja paino nousisi vieläkin enemmän.
Tiesin ja tiedän tämän liikunnanaloittamisen aiheuttavan alkuun painon nousua, ja onhan se pysynyt kohtuullisena, joka toki lohduttaa. Silti turhauttaa ihan helkkaristi. Haluan päästä tässä matkassa eteenpäin kohden kevyempää tulevaisuutta! Ehkä tämä vaihe on vaan jaksettava yli ja tsempattava vielä lujemmin. Luovuttamisvaihtoehtoahan ei ole olemassakaan!
Blogisiskot, jotka taistelette painon jumituksen kanssa olen kannustanut teitä sydämestäni ja todella toivon jokaiselle pirukseen tsemppiä. Ette ole jumien kanssa yksin, jos se yhtään lohduttaa. Meidän on vaan uskottava siihen mitä ollaan tekemässä ja pysyttävä määrätietoisina. Vastoinkäymiset ei estä, ehkä ne hidastaa, mutta kun oikein haluaa ja uskoo itseensä selviämme voittajina ihan jokainen. Ja eihän laihdutus ole projekti vaan elämäntapamuutos hoikentaa. Projektien kestävyys pitkällä tähtäimellä voi olla haasteellinen. Mitä minä sitten teen kun projektini päättyy, olen tavoitteessani? Ajattele asia mielummin pysyvänä elämäntapamuutoksena. Ruokavalio ja liikuntatottumukset sellaisina millaisina ne voit pitää pitkään elämässäsi. Mielellään koko loppuelämäsi!
Liikunnan lisääntyminen siirsi myös kuukautisiani. Sekin on tapahtunut aikaisemminkin, joten osasin odottaa. Silti niin ärsyttävää kun koko ajan tuntuu, että nyt ne alkaa ja sitten eivät alakkaan. Tänään vihdoin tulivat 5-6 päivää myöhässä. Kiukutellut olen jo viime perjantaista. Ja pitkästä aikaa onkin ollut kunnon menkkakiukuttelut ja vitutukset. No nyt ne kiusankappaleet on ja mahaa koskee, mutta olo on helpottunut. Paska fiilis menee ohi ja ensi viikolle voin sopia huoletta uintitreffejä. Haluan lisätä kestävyystreeniä viikko-ohjelmaani ja koska pidän uimisesta ja se on myös laihduttamiseen hyvä liikuntamuoto sitä tulee lisää. Ainakin tällä hetkellä pari kaveriani haluaisi aloittaa säännölliset uintitreffit ja kolmaskin sanonut, että voisi lähteä joskus uimaan.  Helmikuulle onkin tavoitteena saada tuo ihana liikuntamuoto vakituiseksi viikko-ohjelmaaan 1-2 kertaa viikossa.
Onko ruokailuissani tapahtunut muutoksia verrattuna viime syksyyn? Mielestäni ei erityisemmin. Nyt kun kulutan enemmän on myös nälkä helpommin ja se asettaa oman haasteensa syödä oikein; riittävästi, mutta ei liikaa. Proteiinin määrää olen pyrkinyt nostamaan aamu- ja iltapalarahkoin ja lisäprotskun avulla. Syksylläkin tosin söin paljon rahkoja, lisäprotsku on se uus juttu verrattuna syksyyn. Olen ehkä vähän vähemmän syönyt lihaa ja hakenut kevyempiä ravintoarvoiltaan hyviä vaihtoehtoja. Huomaan vatsassa olon olevan parhaimmillaan silloin kun lämmin ruoka on muodostunut isosta salaatista, kalasta, lihasta, kanasta tai esim. falafeleista. Hiilarit mitä tulee, ovat kasviksista tms. En kaipaa perunaa, pastaa, riisiä tai leipää. Tällä viikolla olen nauttinut esim. kasviskratiinista, jossa tomaattia, kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, juustoraastetta. Uunilohi on ollut maistuvainen aterian protskulähde. Ja ei ole ollut hiilarilisukkeita ikävä.
Tässä vaiheessa elämäntapamuutosta näen itseni alle 60 kilon painossa, joka liikkuu säännöllisesti ja syö hiilaritietoisesti pyrkien lisäaineettomuuteen, lähiruokaan ja luomuun.
Se on se mitä kohti matka käy.
Ja vaikka nyt painojumi ahistaa ja turhauttaa usko säilyy.
Minä saavutan sen naisen minkä näen itseni olevan vielä joskus!
Vaikka tällä hetkellä paino on mitä on luulen kuitenkin olevani hyvällä ja oikealla tiellä. Täältä löytyy se mitä haen ja haluan. Hyvä, terveellinen ruoka ja liikuntaa, liikunnan jälkeistä hyvää oloa, ihania ystävyyssuhteita unohtamatta.

Julkaistu

azorit, osa 4

Kahden peräkkäisen kokopäiväretken jälkeen oli syytä viettää hiukan rauhallisempi päivä. Nukuimme pitkään ja söimme aamupalaa kiireettömyydestä nautiskellen. Vasta puolilta päivin lähdimme kävelemään Capellasin kylän luonnonmerivesialtaalle, joka sijaitsi n. puolentoista kilsan päässä hotelliltamme.

Ja tuo biitsi olikin mielenkiintoinen tuttavuus 😀 Betonia ja laavakiveä joka puolella, rakennettu biitsi. Paikalliset ottivat aurinkoa maaten betonin päällä pyyheliinat allaan. Ei välttämättä kovin houkuttelevaa, joten kävimme vaan uimassa. Saarella ei ole paljoakaan hyviä hiekkarantoja rannikon kivikkoisuuden ja isojen aaltojen vuoksi. Hiekkarannat oli meistä aika kaukana, joten tyydyimme kokemukseen uida luonnonmerivesialtaassa, joka oli muodostettu luonnon kivistä ja yhdestä sivusta pääsi avomereltä vesi altaaseen. Vesi ei ollut tuoksultaan kovinkaan houkutteleva, iholle ja uimapukuun jäi sellanen tunkkainen, ällöttävä haju.
Uinnin jälkeen palasimme hotellille ja istuimme baarissa nautiskellen parit drinkit kunnon turistien tapaan 😀 Emme kuitenkaan jääneet koktaileja sen enempiä nautiskelemaan, siirryimme uima-altaalle. Itse viihdyin altaassa parhaiten. En kovin kauaa jaksa lekotella aurinkotuolissa 🙁
Lekottelupäivän jälkeen olikin aika valmistautua iltaretkelle Pico da Cruz –tilalle. Retkeä mainostettiin kodikkaaksi illanvietoksi paikallisten kotona. Olimme käsityksessä, että ryhmän koko olisi pieni, mutta kuinkas kävikään… Meitä suomalaisia oli yli 20 ja poikkeuksellisesti myös tanskalaiset tulivat kartanoon samana iltana ja heitäkin oli tuo yli 20 henkeä. Noora toimi suomalaisoppaana ja tällä kertaa tulkkaus sujui moitteettomasti perheen väen kertoessa elämästä saarella ja ennen kaikkea Lusitano-hevosista, joita he kasvattavat. Pääelinkeinon he saavat kuitenkin Protea-kukkien kasvatuksesta ja myynnistä. Lusitanohevoset ja turisti-illalliset ilmeisen mukava lisä toimintaan.
Kokoonnuimme tallien luo, jossa saimme ihailla hevosia alkukuohareista nautiskellen. Perheen veljekset olivat turistien kuvattavana.
Hevostietoiskun jälkeen siirryimme kartanon ruokasaliin, joka oli tunnelmallinen, tyylikäs paikka. Tummaa puuta ja viininpunaista oli sisustuksessa. Valitettavasti valokuvaukset jäi vähiin. Illallisella alkupaloiksi tarjoiltiin herkullista porkkanakeittoa. Pöytään oli katettu lautaset, aterimet, juomalasit valmiiksi. Keskellä oli fonduepata, jossa fondusimme naudanlihasuikaleita, olivat ihanan mureaa laadukasta lihaa. Tarjolla oli myös oliveja, hedelmiä ja seisovasta pöydästä sai hakea salaatteja. Illallinen oli todella herkullinen ja oikeasti hyvistä raaka-aineista valmistettu. Palvelu oli loistavaa, ystävällistä. Viinilasi täyttyi vähän turhankin tiuhaan 😀 Jälkiruokia oli kolmea eri kakkua, hedelmäsalaattia ja jotain kermavanukasta. Itse maistoin suklaakakkua, joka vei kielen mennessään. Syötyämme alkoi veljeksien hevosshow, joka kesti yli puolituntia. Istuimme tietystikin väärällä puolella salia, joten avokki ei nähnyt juuri mitään, sillointällöin valkoisen hevosen vilahduksen 🙁 Aa yritti parhaansa mukaan selostaa meille mitä tapahtuu muita häiritsemättä.
Tilalla oli mahdollisuus varata Protea-kukkakimppuja hintaan 9 € Aa varasi sellaisen itselleen ja kun äitini rakastaa kukkia päätimme yllättää hänet 😀 Kukat poimittiin lähtöaamuna ja toimitettiin lentokentälle, jossa oppaat antoivat ne kuittia vastaan. Vähän jännitti miten kestäisivät matkan, mutta kukat oli vielä kahden viikon kuluttuakin hyvässä kunnossa. Äitini päätti kuivata ne. Tässä kuva kukista äitini parvekkeelta.
Menin hänen luokseen heti seuraavana aamupäivänä kotiuduttuamme matkalta.
Esityksen jälkeen olikin aika hotellille paluun. Meitä ajoi melkein koko ajan sama taksikuski, aivan ihana, ystävällinen, kohtelias mies. Hänen kanssaan sovittiin seuraavalle päivälle kyydit. Taksilla ajaminen oli todella edullista. Hotellilta Ponta Delgadaan matkaa on n. 12 km ja matka maksoi 12 €.  Aa katseli jossain autojen hintoja, ei kovin edullisia kuten ei myöskään bensa, joten ihmettelimme vähän taksin edullisuutta. Muutenkin saarella ei ollut turismin lieveilmiöitä. Ei yritetty huijata, kusettaa, eikä tyrkyttää mitään väkisin. Oltiin ystävällisiä ja asiallisia ja se oli jotenkin kamalan ihanaa.
Kun saavuttiin hotellille päätettiin käydä vielä lasillisella. Baari oli juuri sulkeutumassa, mutta baarimikko möi meille vielä haluamamme. Ne ”jouduimme” tosin nautiskelemaan hotellin aulassa.
Lauantaiaamuna päätimme syödä hotellin aamupalan. Tarjolla oli isoja chroisantteja, vaaleaa leipää, juustoa, pekonia, munakasta, nakkeja, mysliä, hedelmiä, jugurttia jne. Tuorepuristettu appelsiinimehu oli taivaallista. Kyllä se olisi vaan niin ihanaa kun täällä kotomaassakin sais kaiken aivan tuoreena. Azorit on ollut joskus aikoinaan suuri appelsiinin tuottaja, mutta Brasseista tulleiden kärpästen mukana tuli myös rutto, joka tuhosi koko jutun, eikä appelsiineista ole sen jälkeen tullut sen kummempaa vientituotetta.
Ja se maustamaton jogurtti, ai että miten pehmeän makuista, niin herkullista. Lehmät laiduntavat saarilla täysin vapaina. Ne syö luonnosta ruohonsa, ei ole mitään tehokasvatettua rehua vaan luonnon omat antimet ilman myrkkyjä. Ja lehmät saavat kuljeksia pitkinpoikin.

Niitä näkyikin käsittämättömän korkealla vuorellakin. Ne olivat tampanneet reittiä ylös. Ovat niin suuria ja painavia etteivät pysty kiipeämään suoraan, joten on siksakattava 😀 Väitän, että luonnon antimet ja vapaus tekevät ne onnelliseksi ja se onnellisuus maistuu niistä saadusta maidosta ja siten maitotuotteista, sillä myös kaupasta ostettu ananasjogurtti vei kielen mennessään. Sellaisia herkkuja kun saisi täällä kotonakin, mutta ei se vaan ole mahdollista.
Aamiaisen jälkeen lähdimme shoppaileen isompaan kauppakeskukseen. Tuttu, ihana taksikuski vei meidät sinne ja tuli neljältä hakemaan 😀 Ostoksia tuli jonkin verran tehdyksi. Ensiksi löysimme itsemme aurinkolasikaupasta, jossa hirveästi edullisempaa kuin Suomessa ja silti merkkituotteita. Avokki ja Aa valitsi itselleen laseja ja ostinpa minäkin sellaiset.
Eihän mua juuri koskaan häikäse, mutta joskus pöly ja tuuli saattaa ärsyttää silmiä, ja sanotaanhan sitä, että sokolla on aina tummat lasit. Noh, mä olen aika huono käyttämään laseja, vaikka silmälääkäri on joskus suositellutkin. Nuoruudessa sairastin kaksi värikalvon tulehdusta iskujen takia, ja jos näköni ei olisi siihen mennessä mennyt, tulehdus olisi voinut tehdä sen. Tuolloin pidin aurinkolaseja ahkerasti parisen vuotta, mutta sitten ne jäivät laatikon perukoille. No nyt mulla on uudet klassikkomallit, ei mikään muotilasihökötys, vaan ihan tavikset, ja lasten puolelta 😀 Että niin pieni päinen 😀
Ostin myös ihanan nahkaisen lompakon. Rakastan oikeaa nahkaa, sen tuoksua ja tuntua kädessä 😀 Samaisesta kaupasta avokki osti sellasen yksiolkaimisen repun. Miksi niitä nyt sanotaan? Ei reppureppu, mut ei olkalaukkukaan 🙂 Ja Aa löysi myöskin miehelleen lompakon.
Käytiin parissa-kolmessa vaatekaupassakin. Ostin sellasen mustan lepakkohihaisen paidan, jonka alareunassa vaaleita pieniä kukkia ja toisena paitana hihattoman sinisen. Se on vähän leveä malli, mutta voin käyttää sen kanssa kesällä ostamaa vyötä. Aa löysi ulkoilutakin, paitoja, miehelleen paitapuseron. Avokki osti kanssa paitoja. Kenkäkaupat kierrettiin tällä kertaa kaukaa 😀
Hotellilla käytiin uimassa ja suihkussa ennen hierontaa. Avokki halusi varata meille hieronnat. Tila oli oikein viehättävä kynttilöineen ja hiljaisine musiikkeineen. Ilmeisesti hieroja oli sijainen eikä oikein mistään perillä ja kun mekään ei oikein tiedetty systeemejä, maksoimme liikaa. Ensiksi tuli sellanen turistikusetusfiilis, mutta ilmeisesti homma oli loppujenlopulta tahaton.  Hieroja ei puhunut englantia eikä me bortugalia 😀 Homma meni vähän siis säätämiseksi, mutta sellaista sattuu. Silloin se harmitti aika paljon, mutta ei enään.
Lähdimme viettämään iltaa Ponta Delgadaan. Tuttu taksi vei meidät satamaan, jossa oli ruokaravintoloita. Sateli vettä eikä mahduttu kalaravintolaan johon olisimme halunneet. Päädyimme aika turistipaikkaan, josta Aa:lla oli ennakkoluuloja pahasti, mutta jossa saimme kuitenkin hyvää ja laadukasta palvelua. Söimme kalalautaset, jossa oli kolmea eri kalaa. Mun ja avokin annoksesta jätettiin kolmas kala ppois, koska se oli erittäin ruotoinen. Aa:n mukaan ei kuitenkaan mitään menetetty. Saatiin sen tilalle lisää grillattua tonnikalaa, joka olikin herkullista. Tarjoilija kävi kysymässä monta kertaa onko kaikki hyvin ja varoittamassa, että toisessa kalassa saattaa olla vähän ruotoja. Alkupaloiksi sai hakea seisovasta pöydästä salaatteja, jotka olivat ihanan tuoreita ja herkullisia. Ruokajuomana meillä oli Picon saaren valkoviiniä, joka sopikin kalan kanssa oikein loistavasti. Tunnelma oli rento ja välitön.
Aterian jälkeen iloksemme vesisade oli loppunut, joten lähdimme rantaa pitkin kävelemään kohden samaista aukiota, jolla paikalliset viettävät uskonnollisia juhliaan. Arkielämässä siellä paikalliset vauvasta vaariin viettävät la-illat karnevaalitunnelmassa. Siellä on monesti elävää musiikkia, lapsille pomppulinnaa, kojuja mistä voi ostaa juomaa ja ruokaa. Istuskelimme siellä reilun tunnin välitöntä ja rentoa menoa seuraillen. Puoli kahden maissa lähdimme pois. Silloin oli pienet lapset ja vanhukset kadonneet ja nuoriso velloi aukiolla hyvässä fiiliksessä tanssien ja iloiten. Avokki osti hotdogin, jonka päälle tuli perunatikkuja. Hiljalleen kävelimme taksitolpalle ja saimmekin heti kyydin hotellille. Huoneessa keittelimme vielä teetä ja lueskelimme kirjoja/lehtiä.
Aamulla emme pitäneet mitään kiirettä, joten lähdimme vasta yhden pintavilla kävelemään. Tavoitteena oli toinen luonnonmerivesiallas, jonka piti olla kuuden kilometrin päässä Capellasin kylästä, mutta allasta ei koskaan löydetty, eikä tiedetä montako kilometriä lopulta käveltiin. Ensiksi reitti oli sama aina Capellasin merivesialtaalle, josta lähti vaellusreitti, joka oli ajoittain todella kivikkoista ja hankalaa käveltävää, joten vauhti hiipui kummasti.
  Välillä päästiin kävelemään hyvää hiekkatietä ja se rentouttikin kummasti. Eväänä meillä oli ananasta, pähkinöitä ja vettä.  Aika alkumatkasta näimme kulkukoiran korkealla muurilla 😀 Eikö olekkin hauska?

Ja tässä kuvia, jotka ehkä kertovat omaa kieltään millaista aivan rannikolla useimmiten saarella oli

Tuo kaunis, hyvälle tuoksuva kukka Tuoksuinkivääri nimeltään on saaren pahimpia rikkaruohokasveja. Sitä on joka puolelle riesaksi asti, mutta kauneudellaan monet lumoava.
Vaeltelimme reilut neljä tuntia ja hotellille palattuamme istuimme hetken röhnäsinä baarissa ja sinne tuli tietysti juuri silloin iso ryhmä paikallisia tärkättyine kauluksineen ja pukuineen. Oli aikas turistiolo, ja olikin parempi painua huoneeseen vaihtamaan uikkarit ja painua uimaan 😀 Uiminen tuntuikin jotenkin erityisen hyvältä. Sai tehdä jotain sellaista mihin ei tarvinnut muita, ei tarvinnut olla kenenkään opastettavana. Aivot ja mieli lepäsi. On nimittäin loppujenlopulta aika rankkaa myös opastettavalle olla monta päivää toisten opastettavana unohtamatta millaista se on näkevälle, joka huolehtii turvallisuudesta tms. Ja kapeiden teiden takia sai todellakin olla koko ajan varuillaan ja tarkkana. Että ehkä vähän ”turnausväsymystä” ilmassa. Uinnin jälkeen suihkun kautta illalliselle. Nyt oli sunnuntain vuoksi pufee eikä annoksia. Se oli vähän pettymys, koska olisi halunnut vielä kerran syödä jotain ihanaa tarjoiltua ruokaa. Noh, seisovan pöydän antimet ei jostain syystä jaksanut innostaa. Väsymyksestäkö lie johtunut. Noh, en pidä anjoviksesta, jota oli kalalaatikossa 🙁 Jotenkin kaikki oltiin ihan poikki ja epäsosiaalisia 🙁 Ruokailun jälkeen ei siis muuta kuin pakkaamaan. Olikin pieni jännitys miten saisi liköörit ja hillot pakatuksi niin ettei lasit särkyisi. Noh, ilmeisesti olen vuosien varrella kehittynyt aika hyväksi. Kaikki tuli ehjänä kotiin. Kiedoin pulloja vaatteiden sisään ja hillopurkkeja samoin. Molemmat matkalaukkumme tuli täyteen, ei paljoa enempiä olisi mukaan mahtunut 😀
Aamulla ei ollut oikeastaan muuta kuin pakkausten viimeistely ja hotelliaamiainen. Sitten olikin aika painua bussille ja kohti lentokenttää. Lentokenttä oli tosi pieni. Lähtöselvityksen jälkeen saimme varaamamme kukat, kävimme ostamassa juustoja, joiden makua on kanssa kehuttava. Olivat herkullisia! Juustokaupasta ostin myös pienen pussin keksejä, jotka muistuttivat meidän haarukkaleipiä. Turvatarkastuksen jälkeen käytiin vielä ostamassa pullot Picon saaren valko- ja punaviiniä sekä veljen lapsukaisille lasten suihkugeeliä. Kädet alkoi olla täynnä ja avokki huonotuulinen väsymyksestä johtuen ja lento myöhässä melkein tunnin 🙁 Matkaan pääsimme kuitenkin ja aika kului lueskellen ja Aa:n kanssa rupatellen. Ruuaksi tarjoiltiin jauhelihapihviä ja perunamuussia, joka maistui valmisjauhopussimuussilta, samaa leipää kuin tullessakin ja salaattia, joka ei nyt lillunut majoneesissa 🙂 Jälkkäriksi samainen makea suklaakonvehti.
Kotomaahan laskeuduimme joskus iltakymmenen pintaan. Satoi vettä ja tuntui vähän viileältä, joten paluu arkeen oli edessä. Kotona oli pakko keittää makaroonia ja sulattaa pakkasesta äidin tekemiä broilerin jauhelihasta tehtyjä lihapullia 😀 Ja eihän sitä osannut ruveta puolilta öin nukkumaan, olihan kello Azoreilla vasta yhdeksän illalla, joten lukemaan blogeja ja Facebookia 😀
Aamulla äidin luo viemään kukat. Hän oli onnellinen ja suorastaan liikuttunut. Katsoi kamerasta matkakuvat ja ihasteli maisemia ja kukkia kuten arvasimmekin. Söimme ihanaa lohikeittoa, juotiin teet kuulumisia vaihtaen. Kotimatkalla kävin hakemassa Harmaakuonon hoidosta ja viemässä ystävälle tuliaiset.
Näin, ihana matka, vaikka aika raskas. Retkillä liian kiire! Siitä huolimatta olemme nyt monta kokemusta ja elämystä rikkaampia, ja ehdottomasti voin suositella Azoreita etenkin niille, jotka haluavat viettää aktiivilomaa. On mahdollisuuksia vaikka mitä. Biletysmahdollisuuksia ei ihan kauheasti ole. Mutta eipä sielä näkynytkään juopuneita turisteja lainkaan ei edes suomalaisia 😀
Ja tähän loppuun vielä yksi maisemakuva Sao Miguelin saaren toisesta kaupungista
  
Julkaistu

Levottomista jaloista, ruokavalioon ja liikuntaan/Hepa hoidoissa: kiropraktiikka ja hieronta

Olen muutaman viime yön nukkunut aika huonosti kärsien levottomista jaloista, magnesiumsitraattikaan ei ole toiminut. Tänään mulla oli parin viikon tauon jälkeen kiropraktikko, joka heti kysyi miten olen nukkunut. Selkä oli palautunut aika jumiin, mutta hoito avasi taas lukkoja. Kerroin myös levottomista jaloistani toivoen hällä olevan jokin vinkki. Iltaisin kannattaa välttää hiilareita. Keskusteltiin hiilareista ylipäätään ja samoilla ajatuksilla oltiin: kasviksia ja vihanneksia niin paljon kuin tekee mieli ja hedelmiäkin kohtuudella. Sovittiin, että soitan perjantaina ja kerron miten olen nukkunut ja onko levottomista jaloista edelleen harmia. Jatkokerroilla oireen syy pyritään selvittämään. Olen aina enempi vähempi kärsinyt pohkeiden lihasjännityksistä ja syynä voi myöskin olla hermotuksen häiriöityminen jännittyneiden lihaksien takia. Levottomat jalat voi johtua myös Uniliiton sivujen mukaan keskushermoston  välittäjäaineen dobamiiniaineenvaihdunnan häiriöstä tai kudosraudan puutteesta. Sairaus on neurologinen. Uniliiton sivuilla mainitaan lääkkeistä joilla hoidetaan parkinsonintautia ja epilepsiaa isommilla annoksilla tosin. Magnesiumin syönnistä ei puhuta mitään, eikä myöskään lihasjännitysten aiheuttamisesta. Uniliiton sivujen mukaan oireet yleensä alkavat 30-vuoden jälkeen ja ikääntyessä pahenevat ja siksi hoito onkin tärkeää. Noh, muistan kärsineeni levottomista jaloista jo vuosia enempi vähempi, tosin viime vuosina useammin ja useammin voimakkaammin. Jaloissa olevaa tunnetta en kuvailisi muurahaispesään joutumisena tms. On vain pakko liikuttaa, liikkua. Ehkä enempi lihasjumikipua…  No joka tapauksessa en halua ruveta syömään mitään dobamiiniagonisteja, keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, jos oireet helpottuu muutenkin. Eli, katson kyllä mitä apuja kiropraktikolla on asiaan annettavana. Mielelläni muutan iltasyömistä, jos se auttaa! Toisaalta en nytkään niitä hiilareita iltaisin erityisemmin suosi, mutta ehkä tarkennan vielä nykyisestäänkin iltasyömistäni.
Kiropraktikon jälkeen kotiuduttuani avokki hieroi jalkapohjia ja pohkeita helpottaakseen jalkojen levottomuutta öisin. Taisi vähän olla myös ymmärrettävästi oma lehmä ojassa, jotta en pyörisi yöt ympäriinsä vuoteessa sätkien ja potkien, lähtien kävelemään jne. Pohkeet oli todella kosketusarat ja eihän sitä kestänyt kiroamatta ja huutamatta 😀 Hieronnan jälkeen tuntui miten ihana lämpö levisi pohkeisiin ja jalkateriin.
Luksuselämä vielä jatkui. Sain jalkahieronnan jälkeen vielä selän käsittelyn. Voitte uskoa, että nyt kropassa on ihana rentous, ihana olo ja odotan jo iltaa ja sitä hetkeä kun kömmin peiton alle ja toivottavasti saan nukkua koko yön rauhassa. Ei kuitenkaan kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta toiveet ovat korkealla. Jos melatoniinia ei olisi ollut olisin varmasti nyt ihan zombitilassa, sillä selvästi melatoniinin avulla pystyn paremmin nukahtamaan ja palaamaan uneen levottomuussätkyilyjen ja kävelyjen jälkeen. Ei kuitenkaan ole kiva odottaa rauhoittumista kolmen paikkeille käyden aina unen porteilla ja taas sätkimään uudestaan ja uudestaan. Melatoniinista tulikin mieleen, että purkissa alkaa pohja olla näkösällä, joten sitäkin on syytä hankkia lisää.
Viime päivinä olen paljon miettinyt taasen ruokavaliokysymyksiä ja kiropraktikon kanssa keskustelun jälkeen asia nostaa päätään entistä enemmän. Tosin emme puhuneet sanallakaan lihan syömisestä. Ja lihan syömisen vähentämistä pohdin. Minusta ei ole tulossa kasvissyöjä, mutta haluan vähentää lihan määrää ruokavaliossani ja ennen kaikkea haluan syömäni lihan olevan laadukasta ja ei tehotuotantoa, joten hinta nousee L  Kukkaro voisi sen kestää, jos liha-aterioita nauttisi huomattavasti harvemmin kuin nyt.  Kalaa vastaavasti haluan lisätä ruokavalioon ja kasvisaterioiden maailmaan syventyä. Jos teillä lukijoilla on hyviä kasvisruokavinkkejä, heittäkää ihmeessä kommentointiin. Tällä viikolla olen syönyt mm. falafeleja ja salaattia sekä paistosta, joka kratinoitu uunissa. Ja siinä on kukka- ja parsakaalia, juustoa, tomaattia ja tomaattikastiketta sekä hivenen täysjyväpastaa. Kasvisruualla olen nälkäisempi ja tiedän tarvitsevani proteiinia enemmän, joten rahkaa marjojen ja hillojen kera, smoothiekseen hamppuproteiinia jne. Mutta, kasvisruokaohjeita kaipailen. Ongelmana on etten pidä keitetyistä juureksista.
Hävettää oikein tunnustaa, mutta Liikuntahaaste ei ole edennyt toivotulla tatsilla. Innostuin siitä syyskuun alussa aivan valtavasti, mutta masistelujen myötä tahti hidastui. Loka-marraskuussa puolestaan on ollut MUKA niin paljon kaikkea muuta, että ei MUKA ole ehtinyt liikkumaan. Toisaalta, olen itselleni haasteessa aika ankara. En laske mukaan ylihitaita lenkkejä, vaikka aika ylittyisikin. En ”osaa” laittaa mukaan hyötyliikuttuja kilometrejä, esim. kauppamatkat tms. Jokatapauksessa olen puolimatkan krouvissa ja vähän suruissani etten pysty tavoitteeseen. Mun mielestä tavoitteeseen pääsyn miti olla kohtuullisen helppoa, mutta kuinkas kävikään…   Noh, tavotteeseen ehtisin vielä muutamalla lepopäivälläkin, jos oikein ryhtyisin kirimään, mutta viikon päässä oleva korvaoperaatio estää sen. Ja niin typerää kuin se onkin, vaikuttaa fiilikseen. Onneksi haasteeseen voi tarttua uudelleen tammikuun alusta ja ottaa nämäkin lorvistelut takaisin kovennettuna 😀 Ja tuo leikkauksen läheisyys ahdistaa, tai tietoisuus siitä etten voi muutamaan viikkoon liikkua silloin kuin minusta siltä tuntuu ja tehdä hikitreeniä jos sellainen sattuu hotsittaan.  No olen jo avokille puhunut, että tammikuun alusta haluan säännölliset liikunta-ajat kunnon suunnitelman ja monipuolisen liikuntaohjelman. Syyskuussa aloitettu uinti, joka on jäänyt, on saatava palautetuksi takaisin säännölliseen liikuntaan. Mielestäni uinti on todella monipuolinen ja hyvä kestävyysharjoittelumuoto, joten toivottavasti saan jonkun kavereista puhutettua kerran viikossa uimaan, tai jopa kaksi. Lunta myös tänne Pk-seudulle, että päästäisiin avokin kanssa hiihtämään. Eilen kuulemma lööpeissä oli, että talvi tulisi vasta helmikuussa kunnolla jonkun Jenkki-ennustuksen mukaan. No ehkä tänään tai huomenna joku muu ennustaa, että tulee ennätyskylmä joulukuu tai jotain muuta yhtä äärimmäistä. No joka tapauksessa, vaikka tuo Liikuntahaaste jää nyt syyskaudelta vajaaksi en aio sitä jättää edelleenkään, mutta koetan olla stressaamatta siitä sen enempää ja hyväksyä tosiasiat. Nyt tosin tuntuu jo siltä, että en pysy nahoissani sitten kun saan joulun tietämillä taas liikuntavapauteni takaisin.
Avokki hieroo tuolla päivän viimeistä asiakastaan. Mullakin on päivään mahtunut ihan töitäkin, vaikka itsekin olen päässyt nauttimaan hoidettavana olemisesta. Ja jotta rentoutumisesta tulisi täydellinen kävin juuri napsauttamassa saunan päälle, joten kohta löylyyn rentoutumaan.  Laitan suklaakuorintavoiteen, jonka olen joskus Frantsilasta ostanut, ja joka tuoksuu taivaalliselta. Ihosta tulee pehmeä ja joustava kun kuonat saa kyytiä. Kuorinnan jälkeen vielä appelsiininkukilla höystettyä saunahunajaa, joten hemmottelua parhaimmillaan. Muistakaa tekin hemmotella läheisiänne ja myös itseänne!
Julkaistu

1-vuotiaan blogin elämäntapapostaus

Tänään blogini täyttää vuoden, joten päivän kiireistä huolimatta on synttäripostaus ”pakko” lähettää. Äitini on luonamme vierailulla ja kaikkea touua tuntuu riittävän ja postailut jää. Ja vielä on monta blogikirjoitusta viime viikolta lukematta, mutta täältä kyllä tullaan ja päivitytään taasen ajan tasalle kunnes maanantaina karistan Suomen pölyt jaloistani viikon ajaksi.

Ja eikös synttäripostauksen aiheeksi sovi hyvin alla oleva teksti? Blogini on muuttunut yrittäjänaisen harrastuksista aina vain enempi endorfiinisempaan suuntaan ja hyvät, terveelliset elämäntavathan lisää kummasti hyvää fiilistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tosin kyllä kai ne harrastuksenikin ovat terveyttä ja hyvää oloa edistäneet, mutta kirjoittamiseen on tullut uutta otetta erilaisine näkökulmineen. Mutta nyt asiaan Hepaseni!!!

Jaunde antoi arvonnassani mulle aiheeksi vinkata hyvistä elämän tavoista, siis sellaisista tavoista mitkä olen itse hyväksi havainnut, joten ei muuta kuin tartutaan aiheeseen kiinni.

Joka tuutista tulee meille ihmisille mitä erilaisempia ohjeistuksia siitä miten meidän pitäisi elää. On jos jonkinlaisia suosituksia liikuntamuodoista, liikunnan määrästä, ruokavaliosta jne. Superfoodaajat vannovat superfoodien nimeen, joku toinen taas kannattaa raakaravintoa, joku kehoittaa jättämään rasvat minimiin ja käyttämään light-tuotteita, joku toinen taas suosittelee jättämään hiilarit pois. Jos luet artikkeleita ravitsemuksesta eri suuntauksien kannattajat pyrkivät kumoamaan toistensa tutkimustuloksia. Kyllä pieni ihminen voi olla hyvinkin hukassa siitä mikä on oikeasti se terveellinen ja hyvä ruokavalio. Asioista varmasti väännetään mailman tappiin. Esim. juuri tuo ruokavalio yhdistettynä hyviin elämän tapoihin, sanoisin niin, että jokaisen on etsittävä itse se itselleen toimivin ja paras vaihtoehto. Siinä joutuu käyttämään omaa kehoaan ”koekaniinina”. Siten saa kuitenkin parhaat vastaukset juuri itselleen sopivista vaihtoehdoista. Mun ehdoton suositus ja vinkki on, että kannattaa syödä mahdollisimman laadukasta ruokaa, joka on valmistettu hyvistä raaka-aineista, ja joka on aitoa, ei kemikaaleilla kyllästettyä moskaa. Ee-koodien lukumäärä minimiin ostetuista tuotteista. Lisäaineiden terveysvaikutteista ei hirveästi puhuta, onneksi nykyisin tietoisuus lisääntyy ja me ihmiset kyseenalaistamme niiden käyttöä. Toivon todella, että julkisuuteen tippuu aina vain enemmän todellista tietoa niiden mahdollisista haittavaikutuksista. Kyllähän lisäaineiden puolustajat sanovat ettei ne määrät vielä mitään tee, mutta miten tavallinen kuluttaja seuraa ettei päiväannos nouse liian korkeaksi esim. aspartaamissa, ei mitenkään. On siis parempi jättää kaupan hyllylle tuotteet missä on keinotekoisia makeutusaineita.

Kuten olen täällä kirjoittanutkin, että muutama vuosi sitten laihduttaessani suosittiin lihgt-tuotteita, ja minä kiltisti tottelin. Laihduinkin, mutta ne kilot ovat tulleet takaisin. Nyt pohdin miten paljon kroppani sai kaikkea turhaa kemikaalimoskaa, jolla se ei tee mitään, jota se ei osaa käyttää. Nyt laihdutan jälleen. Paino putoaa tuskastuttavan hitaasti, mutta enään en kevyttuotteita käytä. Ei se paino silloinkaan nopeasti laskenut ja mielummin syön aitoa ruokaa joka tapauksessa. Ja muistetaan, että laihtuakseen kroppa tarvitsee myös rasvaa.

Ylimääräisistä kiloista eroon pääseminenhän tuo paljon hyviä asioita elämään. Nyt kun olen lukenut näitä laihdutusblogeja moni on kirjoittanut miten itsetunto on noussut ja itseinho vähentynyt. Tällöin on paljon parempi olla henkisesti ja varmasti myös se näkyy elämässä energisyytenä, positiivisuutena, rohkeutena jne. Ja kyllä itsekin olen kokenut noita tunteita. Olen kokenut myös onnistumisen riemua, joka on valtavan tärkeää oman elämän hallinnan kannalta. Henkisen hyvinvoinnin lisäksi laihtuminen keventää rasitusta nivelissä ja sydämessä, ulkonäkö kohenee, kunto paranee.

Hyvissä elämäntavoissa varmasti sana säännöllisyys on merkityksellinen. On tärkeää ettei syö ihan milloin sattuu, vaan että tekee sen mahdollisimman säännöllisesti. Syö säännöllisesti, liiku säännöllisesti, nuku säännöllisesti… Kaikki kuulostaa varmasti sangen tutuilta fraaseilta puhuttaessa hyvistä elintavoista. Kyllä se säännöllisyys on varmasti hyväksi, vaikka kyllähän niitä poikkeuksiakin väkisinkin tulee eikä siitä kannata ottaa stressiä. Stressi on muutenkin huono kaveri laihduttajalle ja hyvin tavoin elävälle. Eihän hyvät tavat saa olla stressaavaa ja pakkopullaa. Jos ne on sellaista, homma ei vaan toimi. Muutoksen on lähdettävä omasta itsestään, se halu tultava sydämen pohjasta saakka. Ja niinhän se on laihduttamisessakin. Valitettava totuus taitaa olla, että jokainen laihduttaja kokee painon jumittelua, ottaa enempivähempi takapakkia. Se on raivostuttavaa ja turhauttavaa. Silloin on tärkeää muistaa se oma tavoite, etsiä mikä mättää, miten sen korjata, jotta laskusuunta jatkuu. Ja joskus on annettava kropalle aikaa muutokseen ja sopeutumiseen. Itse laihdun hitaasti, niin itkettävän hitaasti. Olen sen oikeastaan hyväksynyt, vaikka joskus kadehdinkin teitä joilla paino putoaa rivakasti. Hyviin elämän tapoihin kuulunee myös itsensä hyväksyminen, joka ei mielestäni tarkoita kuitenkaan sitä etteikö voisi tavoitella parempaa ja tervellisempää elämää kiloja hoikempana.

Voin paremmin kun olen vähentänyt hiilareiden syömistä, vaikka en karppikaan ole. Nykyisin mulle ei tule ähkyä oloa juuri koskaan, annoskoot ovat tosin pienentyneet. Mulla proteiinipitoinen ruoka pitää nälän paremmin kuin hiilarit. Syödessäni paljon hiilaripitoista, mulla on kohta taas nälkä. Lisäaineettomuus on varmasti osaltaan myös parantanut oloa ja hillinnyt herkuttelua. Herkkuhetkiä en ole kokonaan kieltänyt itseltäni. Syön suklaata, jota rakastan. Syö nykyisin mahdollisimman tummaa tyyliin 85% kaakaopitoisuudella. Ei tarvitse syödä paljoa eikä tule himoa, ja silti se on oikeasti hyvää.

Kun muuttaa elintapojaan terveellisemmäksi ja paremmaksi, ruokailutottumukset kevenevät huomattavasti. Itselläni kasvisten, hedelmien ja marjojen syönti on lisääntynyt hurjasti. Keitetyistä kasviksista en edelleenkään oikein välitä, mutta salaateissa, uunissa, grillissä maistuvat herkullisilta. Kun annoksia pienentää on kuitenkin muistettava syödä tarpeeksi päivässä ettei elimistö joudu säästöliekille/paastotilaan, jossa aineenvaihdunta hidastuu ja painonhallintakin vaikeutuu. Monethan laskevat kaloreita, itselläni nuo kalorilaskurit ei oikein näillä apuvälineillä toimi ja olisi aivan liian työlästäkin luetuttaa jollakin aina kaikkien kalorisisällöt. Olen siis joutunut opettelemaan kropastani milloin mennään missäkin vaiheessa, ja kyllä tuo opettelu on edelleen kesken. Tuosta kalorilaskennasta en ole ottanut stressiä, koska minun tapauksessa se olisi liikaa aikaa vievää, liian hankalaa, joten olen luopunut ajatuksesta, vaikka asia joskus kiinnostaakin.

Hyviin elintapoihin kuuluu ehdottomasti liikunta. Itse lenkkeilen opaskoirani kanssa. Rakastan luonnossa liikkumista. Siellä mieli lepää ja tulee niin endorfiininen olo. Haluaisin ulkoliikuntaa elämääni paljon lisää. Ulkona saa raitista ilmaa ja kunto kohenee reippaillessa. Nyt pohdin ankarasti oman tandemin hankkimista. Saisin ulkoliikuntaan monipuolisuutta kun voisin pyöräillä välillä. Ulkona reippailu tuo paremman yöunen, keuhkoihin raitista ilmaa, joka taas kohentaa muutoin elämänlaatua. Happi kulkee veressä paremmin jne… Ja kyllä mun mielestä myös lihaskuntoharjoittelu on hyvää elämäntapaa, ainakin se saa aikaan hyviä asioita; kiinteyttää vartaloa, tuo voimaa lihaksiin, jaksaa paremmin. Kun fysiikka on kunnossa jaksaa henkisestikin paremmin ja päin vastoin.

Jos ei ole harrastanut liikuntaa, ei kannata haukata liian isoa palaa kakusta kerralla. Tavoitteista pitäisi onnistua tekemään realistiset, mutta sellaiset että niiden eteen joutuu myös jotain tekemäänkin. Ehdottomasti ulkoilua suosittelen ja ulkoliikuntaa mahdollisimman paljon. Ja jos vastoinkäymisiä tulee, ei saa lannistua ja luovuttaa. Sitkeys palkitaan. Jos kroppa tuntuu väsyneeltä ja se tarvitsee lepoa, lepää. Lihakset tarvitsevat lepoa kehittyäkseen ja palautuakseen. Tuossa on tietysti se että on opittava tunnistamaan kropan tarvitsema lepo omasta mahdollisesta laiskamadostaan. Laiskamadolle ei kannata antaa valtaa. Se on aika kurja kaveri mun kokemuksien mukaan.

Itse pidän tupakointia varsin huonona tapana. En kuitenkaan voi kirjoittaa siitä omakohtaisella kokemuksella, sillä en ole koskaan edes maistanut. Mulle ei vaan ole tullut ikinä mieleenkään edes humalassa ollessani, että haluan kokeilla tupakkaa. Sen haju on jo niin vastenmielinen etten vaan halua tietää miltä tuntuu vetää keuhkoihin moista tupakan kautta. Mulle savuttomuus on ehdottomasti hyvän elämään kuuluva asia. Alkoholin kohtuukäyttö on myös oleellinen asia. Mitä vähempi alkoholia sen parempi. En sylje lasiin, mutta vuosi vuodelta alkoholin käyttö on vähentynyt. En juo nykyisin juuri koskaan kemikaalilitkusiidereitä. Juon punaviiniä ruuan kanssa sillointällöin ja joskus iltaa istuttaessa. Laihduttamista ajatellen alkoholi on todella huono juttu. Jos juon useamman siiderin se näkyy vaa’alla heti ja sen pois saaminen onkin viikkojen projekti. Nyt heinäkuussa join pitkästä aikaa useamman siiderin ja paino singahti puolitoistakiloa ylöspäin ja vasta ihan loppukuusta kolmen viikon jälkeen sain painoni siihen missä se jo oli. Eli, pirun raivostuttavaa ja turhauttavaa, ja ei voi syyttää kuin itseään 😀 En tässä ala alkoholin vaikutuksista sen enempiä paasaamaan. Itse olen huomannut sen heikentävän unenlaatua. Itse kärsin jonkin verran uniongelmista ja alkoholi ei ainakaan paranna niitä. Sinne säännöllisiin asioihin lasken kuuluvaksi myös tuon nukkumisen. Itse olen vain varsin huono toteuttamaan tapaa mennä nukkumaan joka ilta, tai edes lähes joka ilta samoihin aikoihin. Kesäiltoina valvon hyvinkin myöhään. Olen aina ollut yökyöpeli, ja valvominen aiheuttaa taas sen, että jääkaapille mieli halajaa. Olen systemaattisesti vieroittanut itseni moisesta lähes kokonaan. Syön iltapalan ihmisten aikaan ja valvomiseen ei yösyöpöttelyjä tarvita. Pakko on tunnustaa, että joskus on haettava jotain tyyliin maustamatonta jugurttia tms…

Kyllä kai se niin on, että hyvien elämän tapojen oppiminen on koko elämän mittaista, etsitään niitä itselleen sopivia ratkaisuja, kokeillaan jotain uutta saatuamme uutta tietoa jne. Toivottavasti Jaunde sait tästä sekalaisesta kirjoituksesta jotain vinkkiä itsellesi ja mä ainakin pidän sulle peukkuja, että onnistut omassa projektissas. Minäkin jatkan opettelua ja niiden kaikkein toivimimpien elämäntapojen etsimistä. Se miten saan 9-10 kg pois on se minun suuri taisto tällä hetkellä ja sen taiston aion vielä voittaa ennemmin tai myöhemmin, samalla varmasti elämäntavoissani tulee vieläkin muutoksia tapahtumaan. Ja tavoitteenahan on tietysti, että suunta on entistä terveellisempi.

Julkaistu

Hellepäivien puuhastelua

Olemme saaneet nauttia hellepäivistä. Rakastan kesää aina kun on paljon kesäpuuhaa, ja eilinen olikin mukava päivä. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin treffaan ystävääni keskustaan. Käytiin Kampissa kiertelemässä ja etsiskelemässä kesämekkoja ja sandaaleja. Kumpiakaan ei valitettavasti löytynyt. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut, kävelimme Thehuoneelle teelle ja siemencroisantille. Tällä kertaa maistelimme mustaa teetä, joka maustettu Kranaatti-omenalla. Tunnelma jälleen ihanan leppoisa ja kiireetön. Tuon relaushetken jälkeen jatkoimme Stockmanniin, josta ostin digisanelimeen migrofonin, jossa on tuulenestoa mukana. Haluan Azorien saarten matkasta hyvät äänikuvat. Herkusta piti käydä tietystikin ostamassa taasen tuo omenamehupönikkä. On kyllä herkullista kylmäpuristettua mehua, eikä mielestäni mitenkään ryöstöhintaistakaan, kolme litraa reilu 9 euroa.

Kotiuduttuani salaatin valmistus iltaa varten. Laitoin siihen, rukolaa, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, suippopaprikaa, omenaa ja Parmesan-juustoa. Tilkka sitrusoliiviöljyä ja ripaus mustapippuria. Avokkini oli ahkeroinut koko aamupäivän töiden merkeissä, joten pikasuihkut ja olikin aika lähteä Suomenlinnaan ystäväpariskunnan kanssa.

Siellä kiertelimme parisen tuntia. Pääsin tunnustelemaan väijytysaukkoa, tykkiä ja matalakattoista kivistä huonetta. Nilkat sai hyvää tasapainotreeniä mukulakivillä käppäillessä. Sää oli ihana, lämmin, suorastaan kuuma 😀 Tuuli ajoittain rannassa vilvoitti ihanasti. Väkeä oli paljon. Avokki innostui ottamaan valokuvia joita täällä myöhemmin, kun joku katsoo kuvat ja valikoi onnistuneet 😀

Suokista palattuamme ilta jatkui ystävien luona grillaillen broilerfilettä ja Halloum-juustoa. Grilliherkuista nautiskelimme tekemäni salaatin kanssa. Jälkkärinä tarjottiin kahvin ja kaakaon kanssa valkosuklaakeksejä(söin yhden!), tiikerikakkua(kaakaoraidan tilalla lakukastikeraita, maistoin) ja suklaapäälysteisiä chilikeksejä joista en erityisemmin pitänyt. Makeankiintiö kyllä täyttyi, ei totisesti tehnyt mieli lisää! Kotona oli vielä ihan pakko keittää iltatee ja istuskella takapihan keinussa lukien blogeja ja Facebook-päivitykset. Yö oli lämmin ja ihana. Se oli ikioma oma hetkeni 😀 Tuntuikin hyvältä kömpiä lakanoiden väliin. Kirjaa ei jaksanut kauaa kuunnella. Alotin Arthur Haileyn kirjan Kovat lääkkeet. Edellisyönä sain loppuun Wilbur Smithin Keihästen sankarit-kirjan.
Tänään oli tarkoitus lähteä avokin kanssa Ankkapuistoon piknikille, mutta koska kumpikaan ei ole auringossa makailija luovuimme ajatuksesta kuumuuden takia. Kokkailimme yhdessä. Maustoin lohifileen sitrusbergamontilla, sitruunamelissalla, basilikalla, mustalla pippurilla, suolalla, sitruunanmehulla ja valkosipulilla. Kiedoimme kalat folion sisään ja grillasimme illalla. Kalan kanssa oli bataattia ja paprikaa, jotka olin marinoinut oliiviöljyssä, pippurissa, suolassa, valkosipulissa ja kalasta yli jääneissä yrteissä. Tuli herkullinen illallinen. Päivällä söimme piknikeväistä Korpelan luomulihapullia fetakuutioiden ja maalaisleivän kanssa. Nuo lihapullat olivat valmispulliksi oikein herkullisia. Huomasi eron, ei lisäaineita tms. En nykyisin valmislihapullia ostele, avokki joskus ostaa, en syö niitä juuri koskaan. Nyt maistoin ja yllätyin positiivisesti.

Päivä on mennyt sangen rauhallisesti. Kirjaa kuuntelin ja nukahdin. Saas nähdä miten ensi yönä uni maistuu. Aterian jälkeen istuin keinussa lukemassa pisteillä Musta ruusu –nimistä kirjaa. Nyt teen juotuani otan tietokoneen mukaani ja luen ulkona päivän blogikirjoitukset ja nautin ihanasta myöhäisillasta. Avokki on kömpinyt jo nukkumatin luo. Syö allergialääkkeitä, joten on tosi nuutunut/väsynyt. Minun kesäenergiani pursuu ja toivottavasti huominen tuo tullessaan mukavaa kesätekemistä. Maanantaina taas on edessä työpäivä. Päivät menevät nopsaan ja siksipä kesästä täytyykin saada kaikki irti. Nyt haluaisin pulahtaa järveen heittämään talviturkin. On jo heinäkuu ja talviturkki alkaa tuntua aika ahdistavalta 😉 🙂

Julkaistu

Hesarin artikkelin pohjalta pohdintaa

Eilisessä Hesarissa Elina Lappalainen kirjoitti otsikolla Hiilihydraattikammo ja kevyttuotteiden suosio lasku näkyvät jo tuotekehityksessä”. Mielestäni on hienoa, että yhä useampi meistä on herännyt ja tarkkailee syömisiään. Kevyttuotteet ei varmasti ole terveellisempi vaihtoehto kuin aito ruoka. Aitoa ruokaa voi nautiskella vähemmän, jos on vaaraa liikakaloreista. Tällöin ei saa kehoonsa kaikkea ylimääräistä kemikaalimoskaa, joten suunta on ehdottomasti hyvä. En voi unohtaa Jukka Harjun arviota meidän syövän keskimäärin 7 kg vuodessa erilaisia kemikaaleja lisäaineiden muodossa. Määrä on aivan järkyttävä. Ei ihme, että kroppamme ei toimi kunnolla. Ei se voi tietää mitä tekee sillä kauhealla moskakasalla. Sitten se moska jää kehoomme rasittamaan elimistöämme ja osaltaan auttamaan lihomista.

”Terveellisyys tarkoittaa yhä useammalle lisäaineettomuutta ja luonnonmukaisuutta”, Lappalainen kirjoittaa artikkelissaan. No varmasti! On kropassa paljon parempi olo mitä vähemmän siellä on keinotekoista moskaa. Ja kyllä luonnollisuus ja aitous on niitä mitä pitäisi kunnioittaa. Ruokabisnes on mennyt ihan vikasuuntaan näillä kaikenmailman kevyttuotteilla yms. Aitous on unohdettu ja ihmisille myydään ties mitä. Ja me ostamme, koska suositellaan esim. näitä vähärasvaisia tuotteita. Onneksi suunta on muuttumassa ja aitouden arvostus palaamassa. Valion markkinointijohtaja Rauno Hiltunen sanoo tuossa Hesarin artikkelissa ”Kevyttuotteet olivat iso trendi vielä viisi vuotta sitten, mutta nyt niiden kasvu on pysähtynyt. Voin myynti on kasvanut merkittävästi.” Muistan tuon ajan hyvin, aloitin laiharin syksyllä 2007 ja otin paljon ruokaohjeita Keventäjistä. Ohjeet suosivat paljon kevyttuotteita. Rasvat minimiin ja sokerit korvattiin keinotekoisilla makeutusaineilla. Okei, kiloja lähti, mutta ovat kyllä tulleet valitettavasti takaisin. Ja mitä lie kroppani sai esim. kevytjuustoista? En ehkä halua edes tietää. En toki syytä yksistään lisäaineita, korvaavia aineita takaisin tulleista kiloista, mutta nykyisellä ajattelullani valitsen mielummin aidon, puhtaan, laadukkaan tuotteen. Toisaalta, silloista toimintaani voisin puolustella tietämättömyydelläni. Minulle suositeltiin Keventäjät-palvelua ja koinkin saaneeni sieltä hyviä ruokaohjeita. Osaa käytän vieläkin, mutta aidoilla ei kevyttuotteilla. Esim. kylmäsavulohitäyte uuniperunalle on aivan ihanaa. Siihen tulee tuota ihanaa kylmäsavulohta, kermaviiliä, kurkkua ja tilliä + mausteita. Kermaviilinhän olisi pitänyt olla kevytversio, mutta siihen en silloinkaan ”alentunut”. Ostin ja ostan normaalia kermaviiliä! Olisikin mielenkiintoista tietää onko ruokaohjeissa ja suosituksissa tapahtunut Keventäjissä muutoksia. Näkyykö tämä aitouden paluu, tai monen suosima vähähiilarinen ruokavalio.

Artikkelissa kerrotaan Valion jo tuoneen markkinoille mm. rahkoja joihin on lisätty proteeiinia ja Fatzer puolestaan huomioi tämän uuden suunnan myymällä vähähiilarista leipää. Mitä protskua tuo lisätty proteiini mahtaa olla, onko se aitoa vai jokin kemikaalinen muunnelma? Ja pysyykö leivän aitous hiilarivähennyksellä. Siemenien ja täysjyvän lisääminen ovat hyvä, tai jos vehnäjauhoja korvataan esim. aidoilla mantelijauhoilla luonnollisesti. Entä jos tämä trendi saa aikaan taas uusia kemikaalisotkuja missä hiilarit korvataan jollain keinotekoisella? Se on pelottava ajatus, mutta varmasti aiheellinen huoli. En kannata täysin hiilaritonta ruokavaliotakaan, mutta on hyvä tiedostaa millaisia hiilareita syö ja säilyttää niissä kohtuus. Mitä enempi täysjyvää sen parempi, sillä tuo käsitelty valkoinen vehnäjauho ei kyllä sisällä mitään ravinteita mitä voisi hyödyntää ja kyllä tulee niitä turhia kaloreita turhien hiilareiden muodossa. Ja miten siihen valkoiseen leipään joillekin iskee kauhea himo… Iskeekö se himo hyvälaatuiseen täysjyvätuotteeseen? Monella ei, kylläinen ja tyytyväinen olo tulee vähemmälläkin ahmimisella.
Joskus luin Sokeripommi-nimistä kirjaa, jossa puhuttiin siitä miten tuo käsitelty ja valkaistu vehnäjauho sekä sokeri ovat addiktoivia aineita. Uskon siihen täysin. Ja kun niihin yhdistetään rasva, avot! Mutta kun ne ovat käsittelemättömiä tilanne muuttuu. Ei minun tee esim. mieli täysruokosokerista olevia herkkuja samalla tapaa kuin valkoisesta sokerista tehtyjä. Tulen tyytyväiseksi paljon vähemmästäkin. Toisena voisin mainita suklaan, mitä tummempi sen parempi. Siihen ei tule himoa, mutta auta armias suklaa, jossa on sokeria vaikka kuinka, levy katoaa. Nytkin tuossa pöydällä on 85% tummaa suklaata. Rivi riitti, en halua sitä enempää. Tuosta täysjyväsokerista tulikin mieleen, että vertailimme avustajani kanssa sitä ja ns. tavissokeria toisiinsa. Valkoisesta sokerista puuttui rasva, proteiini, kalsium ja täysjyväsokerissa oli vähemmän hiilareita.

Omaa elimistöäni ajatellen olen kokenut painon pysyvän kurissa mitä vähemmän leipää yms. tuotteita sen parempi. En ole leipää hylännyt kokonaan, en pastaa, riisiä tai perunaakaan, mutta vähentänyt paljon. Olen tyytyväinen ateriasta, jossa on salaattia ja proteiinin lähteenä, lihaa, kanaa tai kalaa. Pavuissa on paljon protskuja, joten niitä pitäisi opetella syömään. Onneksi kuitenkin löysin nuo Falafelit ja linssejä on jo kotona odottamassa kokeiluaan.
Minusta tuntuu,että jos syön paljon leipätuotteita, pastoja yms. ne sitovat nesteen kroppaani ja painonnousu juhlii. Siitä syystä olen vähentänyt hiilarituotteita ja etenkin vehnäisiä sellaisia. Ja toki laihduttamisen kannalta myös herkuttelua on vähennetty, joten sokereiden määrää on minimoitu. En lisää sokeria, enkä muitakaan makeutusaineita hunajaa lukuun ottamatta mihinkään. Minusta tuntuukin, että olen oppimassa omaa kroppaani ja sitä miten se toimii, mitä se vaatii, mitä se haluaa voidakseen hyvin. Laihduttaessaankin pitää voida hyvin eikä saa olla jatkuva nälkä tai stressi. Stressihormoonin jyllätessä ei laihdutuskaan suju, eikä muutenkaan ole kivaa, jos pipoa kiristää. Parempi on olla positiivisella mielellä, oppia, ymmärtää kehoaan ja nauttia kevyemmästä, paremmasta olosta. Ja mitä vähemmän lisäaineita sitä vähemmän kroppaan kertyy kaikkea ylimääräistä turhaa moskaa.

Huhuuuh, tulipahan paasattua… Ja artikkeli herätti näköjään tällä kertaa näin paljon aatoksia… Löydätte sen Täältä *klick*

Ja aiheesta myös Lisäaineetonta-blogissa
Kannattaa alkaa seuraamaan blogia. Siellä Blueberry ja Iive  kertovat lisäaineettomista tuotteista.

Myös Pöperöproffa omassa eilisessä blogautuksessaan pohtii tätä uutta ruokasuuntausta ja mitä se tuo tullessaan.

Julkaistu

Sadeviikon ruokaelämyksiä ja blogien toimivuustaistelua

Tällä viikolla kävin ensinmäistä kertaa Ekolossa ostoksilla. Ruohonjuurea ehkä vähän pienempi valikoima, mutta mukavia löytöjä jälleen. Ostin saunajuomaksi itselleni sekä avokille limsapullot. (Valmistajaa en valitettavasti muista) Limsa sisälsi luonnon väriaineita ja valmistus käymismenetelmällä, tuotteessa ei kuitenkaan alkoholia. Makuina Seljankukka ja appelsiini-inkivääri. Maistoimme toisiltamme, joten kumpikin maku tuli tutuksi. Juomassa vähän hiilihappoa eikä mielestäni kovinkaan voimakas maultaan. Varmasti parempi vaihtoehto limsoille, kemikaalisotkusiidereille tms. No onneksi meiltä saunominen sujuu ihan vedenkin voimalla. Harvoin kahdestaan ollessamme meillä onkaan mitään erityisempää saunajuomaa. Viimeksi taisi olla huhtikuussa, kun sain lääkäriltä korvaleikkauksen jälkeen saunomisluvan. Silloin ostin kuivaa omenasiideriä Englannista pari pulloa per nokka. Tuolloin saunoimmekin yli kaksi tuntia. Se oli ihana ilta.
Ostoskoriin ”eksyi” myös oliiviöljyä sekä sitruunalla maustettua oliiviöljyä, tummia seesaminsiemeniä, jotka ovat paketin kyljen mukaan vaaleita siemeniä ravintorikkaampia sekä ruskeita linssejä. Mun on pakko tunnustaa etten linssejä ole käytännössä syönyt koskaan. Toukokuussa ollessamme intialaisessa syömässä maistoin vähän yhden seurueen jäsenen lautaselta 😀 ja hyvää oli. Nyt pitääkin etsiä joitakin hyviä linssiruokaohjeita, jotta pääsen testaamaan. Ostin toisenkin uuden kokeiltavan, nimittäin Bauckin Falafel-pyörykkäjauhoseoksen, josta Hyvinvoinnin verkkokaupassa sanotaan:
Gluteeniton taikinaseos falafel-pyöryköihin. Pyörykät sisältää mm.
kikhernettä, kuminaa ja persiljaa.Luomutuote. Gluteeniton, Maitoproteiiniton, Laktoositon, Hiivaton.

Ainesosat
Kikherne* (rouhe ja jauho), merisuola, kumina*, persilja*,
valkosipulijauhe*, korianteri*, valkopippuri*. (*= luomu)

Ravintosisältö / 100 g jauhetta
Energiaa, 1624 kJ / 384 kcal
Proteiinia, 22,0 g
Hiilihydraatteja, 59,3 g
Rasvaa, 6,5 g

Valmistus
1. Lisää paketilliseen Falafel-seosta 2,5 dl vettä..
2. Sekoita massa tasaiseksi ja anna turvota noin 15 minuuttia.
3. Sekoita taikinaa vielä kerran ja pyöritä kostein käsin pieniä
pyöryköitä.
4. Paista kuumassa oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi.

Falafelista tulikin minun uusi herkku. Olivat todella hyviä salaatin kanssa, jossa oli mm. salaattia, basilikaa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, siemeniä, vuohenjuustoa, Seuraavalla kerralla aion valmistaa joko kermaviili- tai tomaattikastikkeen lisukkeeksi, sekä lisätä ainakin yhden valkosipulin kynnen ja vähän yrttejä pyörykkäseokseen.

Viime päivinä ollaan saatu vettä reilusti. Välillä on satanut aivan kaatamalla, hirveä kohina kuulunut katolta. Ilma on ihanan raikas ja tuoksuva ja se saa hyvälle tuulelle sateisuudesta huolimatta. Grillailut on jäänyt tällä viikolla yhteen kertaan. Ystävä vieraili 5kk-ikäisen labbispennun kanssa. Koirat vetivätkin melkoista painia takapihalla. Tosin mun Harmaakuono ei aivan pennun vauhdissa pysynyt. Haastoi leikkiin ja oli erittäin sosiaalinen. Että sellainen vanheneva opaskoira 😀 Grillissä paistui kasvisnyytit(munakoiso, kesäkurpitsa, paprika soijassa ja valkosipulissa oliiviöljyä unohtamatta), itse maustetut broilerfileet sekä Halloum-juusto, joka on suurta herkkuani. Pienoisena miinuksena sen suolaisuus. Jälkkäriksi kamomillateetä. Ystäväni autteli minua tämän blogin kanssa, jotta sain lukemani blogit teidänkin nähtäväksi. Siinä ilmeni meidän lukevan useampaa samaa blogia

Nyt olenkin taistellut miten päästä osallistumaan blogeissa käytäviin keskusteluihin. Nuo turvallisuustarkistukset ei ie8:lla onnistu. Ruudunlukuni ei vaan lue vaadittuja numerokirjainyhdistelmiä. Ja perjantaina järkytyksekseni totesin ettei kommentointi onnistu enään niihinkään missä tuo turvallisuustarkistus on pois päältä. Lähetä kommentti-painikkeesta ei vaan tapahtunut kerrassaan mitään. Kirosin bloggerin ja ruudunlukuni syvälle jonnekin. Eilen asensimme koneelleni Firefoxin lisäpalikan Webvisum, joka mahdollistaa nuo turvakodien luennan, jippii!!! Päivällä blogeja lukiessani kuitenkin koko ajan tuli ”yhteysvirhe”-herjaus, joka ilmeisesti johtui sivun liian hitaasta vastaamisesta. Koin suurta turhautumista. Illalla kuitenkin Firefoxin kautta onnistuin kommentoimaan, joten ehkäpä tämä tästä. Pääsen jakamaan ajatuksiani teille muillekin keskusteluissa.

Ja lopuksi on vielä tehtävä tunnustus 😉 Avokki osti kaupasta perunasipulisekoitusta, broilerfilesuikaleita ja fetaa ajatuksena tehdä folioon nyyttejä ja grilliin. Noh, ei tuonne sateeseen jaksettu, joten tehtiin uuniin vuokaan laatikko. Maustoin broilerin soijahunajalla, lisäten valkosipulia ja Chiliä. Otin uunivuuan esille broilerin lilluttuaan marinadissaan riittävän kauan ja jääkaapista ruokakermaa. Mietin vielä onkohan meillä sitä, avokkini kun ei kermasta maininnut. Kas, käteen osui purkki ja minä iloisena toteamassa kermaa olevan. Kaadan tuon KERMAN vuokaan, lisään vähän mustapippuria ja vuorisuolaa. Maistaessani onko mausteita riittävästi toteankin kaataneeni astiaan vaniliakastiketta 😀 :O Kiroan ja avokkini miehisesti toteaa ”no siitä tulee vaan makeampaa”. Olin jo viemässä sotkua pois. Ihmettelin, että oikeastiko se meinaa, että ruoka tehdään siihen. Noh, tehtiin 😛 Ja olihan se makuelämys! Uunista tuli jännittävä hivenen makea tuoksu. Ryhtyessäni syömään ja saadessani fetan palan suuhuni, räjähdin hersyvään nauruun. Se maku oli niin huvittava 😀 Avokki totesi olevansa niin nälkäinen ettei ehdi maistella. Lisää ei kuitenkaan ottanut 🙁 Mietti kuitenkin, että pääruuassa tulee myös jälkiruoka samaan annokseen 🙂 Uskokaa vaan, saan tästä mahtavasta ruuasta kuulla pitkään. Toisaalta avokki voi syyttää vain itseään halutessaan tuon laitettavan uuniin. Ehkä hällä jyrräsi vielä treenin jälkeinen endorfiini, penkistä nousi kevyesti 120 kg!

Julkaistu

Helleviikon kesäpuuhat ja ruoka

Kylläpäs tuo sää nopeasti muuttui; eilisiltana vielä huokailua kuumuudesta ja nyt jo joutuu pohtimaan suojatako yrtit ensi yöksi kylmältä. Tuo mennyt lämpöaalto käsittääkseni on kesäkuussa aikas harvinainen ilmiö täällä Suomessa. Rakastan kesää ja kesäpuuhastelua, mutta välillä helteillä iskee ahdistus/masennus omasta näkövammaisuudestaan. Ei voi vaan heittää sandaaleja jalkaansa ja lähteä rannalle tai hengailemaan jonnekin muualle. Tai no voi, mutta eihän se yksin ole mukavaa, tuskin näkevästäkään… No joka tapauksessa tuo ahdistusfiilari on kurja ja inhoan sitä. Onneksi en kärsi siitä kovin usein, lähinnä kuumina kesäpäivinä, jos en pääse toteuttamaan kesäpuuhailua ja purkamaan kesäenergiaani. Tälle hellejaksollekin tuo ahdistus ehti vierailulle pariinkin otteeseen, mutta onneksi positiivinen luonne vie yleensä voiton, ja pääsin nauttimaan kesästäkin. Tosin Harmaakuonon nivelrikkoepäily lisäsi paskaa oloa, mutta helpotus oli suuri epäilyn osottauduttua vain epäilyksi.

Toissasunnuntaina kävimme Hakaniemen torilla kiertelemässä ja shoppailemassa. Avokkini osti mm. säilykkeessä käristysporoa ja kauppias korosti ettei tuotteessa ole säilöntäaineita. Harmaakuono sai pari poron luuta joista onkin takapihalla nautiskellut meidän grillaillessa. Ostin luomupuolukkahunajaa, jota ajattelin kokeilla smoothieksiin. Kalakauppiaalta ostimme herkullista kylmäsavusiikaa ja Kivikylän pisteestä avokille maksamakkaraa ja savupalvia. Lopuksi ehdimme vielä istuskella ja nautiskella upeasta säästä ennen kuin matkajatkui. Avokki tuli kotiin ostoksineen ja me avustajani kanssa lähdimme Ruohonjuuren tapahtumaan Liiku itsesi iloiseksi-lenkille. Lähtö tapahtui Kampin Ruohonjuuren edestä. Ensiksi hivenen pyörittelimme kroppaa ja sitten matkaan. Kiersimme kahdesti Töölönlahden. En ole aikaisemmin sielä käynytkään ja tuntui aika hienolta löytää sellainen paikka ihan ytimestä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja jotenkin ihana leppoisa tunnelma. Kahviloissa paljon väkeä. Harmaakuono olisi mielellään käynyt meressä viilentymässä, mutta eihän sinne saaste- ja rytyrantaan voinut poitsua laskea. Poika selkeästi kärsi kuumuudesta ja etenkin toinen kierros meni hissutellen. Tuolloin tietysti pohdin paljon tuota nivelrikon mahdollisuutta, johtuuko matelu siitä. Noh kuvauksien mukaan ei.

Palattuamme Kampin Ruohonjuureen pääsimme siellä maistelemaan kookosvettä ja erilaisia pähkinöitä. Kookosvesi maistui hyvältä. Ehkä se olisi ollut vielä parempaa, jos olisi ollut vähän kylmempää. Tapahtumaan osallistuneet sai Ruohonjuuresta tuotekassit joidenka arvo oli n. 50 euroa. Kassista löytyi mm. Ecoverin tiskiainetta ja yleispuhdistusainetta, Frantsilan kylmägeeliä, Quinoasuklaapatukoita, Mango-energiapatukoita, pikkupusseja erilaisia muroja, kookosöljyä, luonnonkosmetiikkanäytteitä, Auringonkukansiemenleipätaikina-aines(vähähiilarinen), spelttipuurojauhoannospussi jne. Maanantai-ilta menikin niitä merkkaillessa pisteille. Ostimme keittiöön uuden keittiölipaston. Sinne ”purkitimme” mun terveysruokatuotteet ja purkkeihin merkinnät pistekirjoituksella mitä missäkin on. Nyt on tosi kätevää avata vain laatikko ja lukea purkin kannesta mitä siinä on. Meillä on paljon sinänsä kaappitilaa, mutta kaapit ovat kapeita ja korkeita, ei siis kovin käytännöllisiä tälläselle pätkälle. Nyt ei tarvitse kurotella ja varmasti kaapit ja lipaston laatikot pysyy siistimpinäkin, ainakin toivon niin. On muuten aika hassua, mutta jotenkin tuntuu tärkeältä, että nuo terveysruuat ovat siistissä järjestyksessä 😀 No kyllä toki siisteys on muillekin tavaroille, esineille ja tuotteille ihan tervetullut juttu. No joka tapauksessa tuolloin sunnuntaina vielä ennen kotiin lähtöä kävelimme Stockmannin herkkuun, josta ostin kolmen litran pönikän kylmäpuristettua omenamehua, joka on täydellisen hyvää, suosittelen lämpimästi! Sorruin ostamaan myös Siemencroishantteja, joihin olen hurahtanut Thehuoneessa. Kotona olikin ihanaa istuskella ulkona herkuttelemassa sellainen teen kanssa ja rentoutua kirjan parissa. Luen tällä hetkellä pistekirjoituksella Nora Robertsin kirjaa Musta ruusu, joka on jatkoa kirjalle Sininen daalia. Ei mitään huippulukemistoa, mutta pihakeinussa menee kivasti 😀 Kun luen ulkona luen mielummin pisteillä kuin äänitteenä. Samalla on ihana kuulostella lintujen laulua ja muita kesän ääniä. Jos istuisin siellä kirja korvilla moni ihana kesä-ääni jäisi kuulematta 🙂 Ja se tuntuisi jotenkin epäsosiaaliselta. Nukkumaan mennessä kuuntelen aina kirjaa.

Keskiviikkona treenasimme avokin kanssa yhdessä kotikuntosalilla. Ehkä hellepäivää voisi paremminkin viettää. Ei vaan, meillä oli tosi hauskaa ja treenin jälkeen ihana olo. Mä penkkipunnersin ihan perussettiä ja sit apuliikkeinä käsipainopenkkiä ja pystypunnerrusta. Ylätaljalla vetoja eteen myötä- sekä vastaotteella, kulmatangolla hauiskääntöjä, kahvakuulalla heilautuksia, kyykkyjä tanko niskan takana jne. Sainkin jalat treenistä tosi kipeeks. Ne onkin mun heikko kohta ollu aina. Ylipäätään vapailla painoilla treenaaminen on ollut mulle aina hankalaa, koordinaatio yms. Taitaa valitettavasti tällä näkövammalla olla osuutensa asiaan. Oikeastaan vasta avokin myötä olen oppinut paremmin ja yläkropassa koordinaatiota löytyykin aika kivasti ja penkkipunnerruksessa tekniikkakin toimii. Mutta ne jalat, jalat… Kahvakuula on kyllä oikeesti tosi mahtava treeniväline. Sen kanssa kehittyy koordinaatio, voima, kestävyys, kehon hallinta jne. Siinä on oikeastaan vain mielikuvitus rajana. Mut kun ne pirun jalat tulee niin pirun kipeeks 🙁 No kyllä se helpottaa kun treenikertoja tulee tiiviimmin. Ja treenikipu on tervettä, ei se tapa, vaikka portaiden nousu ja lasku onkin tuskaa. Joka tapauksessa treenin jälkeen oli niin huippufiilikset. Mulla oli brotskujuomana muuten smoothes, jossa oli hamppuproteiinia, raakasuklaata, parapähkinöitä, macajauhoa, vettä vuorisuolalla ja sitruunalla sekä mustikoita. Hunajaa siihen olisi voinut vähän heittää, olisi ollut ehkä vähän pehmeämmän makuista. Mutta muuten sotkotus oli ihan jees. Suihkun ja venyttelyn jälkeen grilli kuumaksi ja broilerfilepihvit paistumaan, jotka olin marinoinut soijahunajalla ja pippurilla. Lisukkeena salaattia, jossa rukolaa, jäävuorta, tomaattia, kurkkua, paprikaa, raejuustoa ja hunajameloonia. En ole oikein aikasemmin rukolasta tykännyt, nyt se maistui ihanan kesäiseltä, joten aika-ajoin kannattaa testailla makuja uudestaan mistä ei ole pitänyt. Niistä saattaa ruveta tykkäämäänkin. Mulle kävi kyl just näin rukolan suhteen.

Perjantaina kävelimme avustajani kanssa kauppaan ja ostimme grilliin munakoisoa, kesäkurpitsaa ja bataattia. Pintaan vuorisuolaa ja pippuria. Ja kalatiskistä ahvenfilettä, joka oli kallista kuin faaan… Teki kuitenkin mieli saada jotain muuta kalaa vaihteeksi kuin lohta. Kauppias kertoi kalan tulleen heille edellisiltana Oulusta, joten olihan se sen pari päivää vanhaa ja eihän se aivan tuoreelta enään maistunut, vaikka ihan hyvää olikin. Omista yrteistä kalaa maustamaan pääsi sitruunamelissa ja ruohosipuli. Jälkkäriksi ostimme mansikkahimossamme ruotsalaisia mansikoita, jotka oli kovia ja onttoja sisältä. Varmasti säilöntäaineiden kyllästämiä kemikaalikammotuksia eikä hivellyt kenenkään meistä makuhermoja.

Lauantaina kävimme retkeilemässä Kaunissaaressa pienellä porukalla koirinemme. Lauttamatka kesti tunnin ja lautta lähti Vuosaaresta. Itse Kaunissaarta ei ihan hirveästi valitettavasti kierretty, koska aika meni grillikatoksella lettuja- ja makkaraa paistaen.

Kuvaaja: Sini Merikallio

Letut puolukkahillolla olivatkin herkullisia pitkästä aikaa. Makkrasta en nykyisin oikein välitä. Jos syön makkaraa sen pitäisi olla jotakin todella laadukasta ja vähärasvaista. Ei kuitenkaan keinotekoisesti kevennettyä. Mutta ilman makkaraa pärjään loistavasti ja ehkä kerran parissa kuukaudessa voin syödä yhden makkarankin. Ehkä letuista huolimatta kuitenkin parasta oli kun koirat pääsi rentoutumaan ja uimaan.

Kuvaaja: Sini Merikallio
Siinä vilistikin iloisesti neljä koiraa veteen lotraamaan. Ja varmasti helteisenä päivänä vesi viilensi oloa mukavasti. Ainakin paluumatkalla Harmaakuono nukkui tyytyväistä ja onnellista koiraherran unta. Lepäily jatkui kotona takapihan nurmella piehtaroinnin merkeissä mun lukiessa kirjaa keinussa. Mukavan kesäpäivän iltaan kuuluu grilli ja näin tälläkin kerralla. Possun ulkofilepihvit chilitahnalla ja valkosipulilla marinoituna sekä salaattia, jossa mm. rukolaa, appelsiinia, kurkkua, tomaattia, kurpitsan siemeniä, montsarella-juustoa. Ulkona on ihana vain istua kuunnellen lintujen iltakonserttoa ja nauttia muki teetä herkullisen illallisen jälkeen. Ai joo: lauantaiaamun smoothies: yksi avokado, pari pikkumittaa hamppuproteiinia, lusikallinen pellavansiemenrouhetta, 2 dl mustikoita, pari lasia vettä, jossa suolaa ja sitruunan mehua, kurpitsansiemeniä… Piti nälän hyvin loitolla. Lettukestien alkaessa mulla ei ollut vielä edes nälkä. Smoothieksen vetäsin ennen ysiä ja lettuja söimme kahden paikkeilla. Että hiljalleen alkaa löytyyn eri tilanteisiin toimivia smoothiessekoituksia. Se on kyllä ihan huippujuttu! Mut nyt taitaa olla aika lopettaa taas tämä ruuasta jauhanta. Onkohan mulla kohta yhtäkään lukijaa???