Julkaistu

Koreja, koruja ja huiveja

Tähän postaukseen olen koonnut valmistuneita käsitöitä, sellaisia töitä, jotka ovat onnellisilla omistajillaan ja töitä, jotka jäävät itselleni.

Työhuoneemme roskakori alkaa olla tullut tiensä päähän, joten rottinkikerhossa tein uuden. Meni työhön kaksi kerhokertaa. Hema petsasi korin.Ennen roskakorin tekoa tein ovaalikorin, jota kuvaushetkellä ei ole vielä petsattu.Syksyn kolmantena korina valmistui pieni pyöreä kori, jossa mukana ruskeaksi värjättyä rottinkia. Kori on vielä kuvaamatta. Viime kerralla aloitin suorakaiteen muotoista koria mihin laitan punoksen puoleen väliin kuutiohelmiä, jotka ovat eri värisiä. Korikerho jatkuu joulukuun yhdeksänteen saakka, joten aika monta koria taidan vielä syksyn mittaan ehtiä tekemään.

Heinä-elokuussa mökillä ollessamme innostuin tekemään koruja. Avokin surruuttaessa kiviporaa käsissäni syntyi kovasti kehuttu kaulakoru, joka meni välittömästi kaupan ja poiki tilauksen ”Mä haluan tuollaisen kans”. Ja kyllähän valokuvia paljon kuvaillut minulta sellaisen sai.Ja tässä tuo tilattu koruEräänä kesäiltana syntyi tämä rannekoru. Muiden korujen kuvia en vielä julkista, koska eivät ole tulevilla omistajillaan vielä. 🙂

Kädentaito-messuilta ostin lisää helmiä ja Helmikauppa.comista lukkoja, helmiä ja koruvaijeria. Toissaperjantaina merkkasimme Heman kanssa helmet ja muut korutarvikkeet. Lopuksi järjestelimme ne. Ainakin hetken pysyvät järjestyksessä 😀

Alkukesästä neuloin ison kolmiohuivin, joka löysi omistajan viime perjantaina olleilla Evelace-kutsuilla. Lanka Studio Lang Yarns, 773.0068 21205 Wool for felting, 87% merino extrafine, 12% Polyamid/nylon, 1% elastin- nrot 4,5-5. Hoito-ohje: käsinpesu, silitys 1 piste.

Musta frilla on kulkenut pitkään käsityökorissa kodin ja mökin väliä. Se ei vaan ole inspiroinut, mutta elokuun lopulla vihdoin sain aikaseksi tehdä loppuun.
Petrooli lenkkialpakka-lanka on mun suursuosikki. Huivi on tehty harpulla jo vuosia sitten kaksinkertaisella langalla. Tuolloin aikanaan päättelyssä oli jokin ongelma ja huivi jäi kaverille. Nyt kesällä hänen muuttaessa se löytyi 🙂

Julkaistu

Sahausta ja pilkontaa

Syyskuun viimeiseksi viikonlopuksi suuntasimme mökille. Oltiinhan sitä jo yksi viikonloppu vietetty kaupungissa 🙂 Mökillä meitä odotti purettu ulkopöytä, joka viikonlopun aikana muuttui polttopuuksi käsissämme.

Energisyydestäni ja paremmasta olostani kertonee, että perjantaina kauppareissun jälkeen ahkeroin mehiläisvahakynttilöitä Avokin hieroessa asiakkaitaan. Hema kietoi kynttilät kauniisiin paketteihin maanantaina.

Ennätinpä vielä ennen mökille lähtöä pätkimään työhuoneeseemme tulevasta rottinkisesta roskakorista ylimääräiset rottinkipätkät pois. Hema petsasi korin maanantaina. Halusin petsauksen tekevän näkevän henkilön, jotta aines tulisi tasaisesti koriin, ja jotta kori näyttäisi siistiltä työhuoneemme nurkassa.

Mökille saavuttuamme takkaan tulet ja mukiin kuuma kaakao 🙂 Siitä oli hyvä aloittaa mukava ja rento viikonloppu. Pihalla ihailimme syksyistä luontoa ja hämmästelimme miten upeassa kukassa vielä keväällä istutetut ruusut ovat. Illalla neuloin kranssin päällisen loppuun ja aloittelin uutta. Samalla seurailimme Vain elämää ja nautiskelimme pullon punaviiniä.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika käydä ulkopöydän kimppuun. Tosin avokki testaili jo edellisiltana sähköistä ketjusahaansa, joka toimikin tyydyttävästi. Itse ketju ei ilmeisesti paras mahdollinen ollut, joten tällä viikolla oli hankittava sahaan varaketju.

Minun työnäni oli pilkkoa puut helppohalkojalla, puuha josta tykkään hurjan paljon. Helppohalkoja on turvallinen myös sokean käyttää. Puu asetellaan pölkylle, terä nostetaan haluttuun kohtaan ja punnuksella paukutetaan terä läpi puun. Pilkoin lähes koko pöydän, vain muutaman puun kanssa avokki auttoi. Tosin selvästi miehen teki mieli paukuttaa enemmänkin, mutta en antanut. Halusin tehdä itse, joten avokin tehtäväksi jäi pinota puut liiteriin ja minä nautin työstäni.Puita rakastavan Harmaakuonon piti toki seurata touhujani tarkasti kera puun 🙂

Reilun parin tunnin rehkimisen jälkeen aloin valmistamaan meille ruokaa avokin lämmittäessä saunan. Ilta kuluikin saunoen ja kranssin päällistä neuloen. Helppohalkojalla paukuttaminen tuntui vähän käsivarsissa vielä seuraavanakin päivänä, mutta se tekemisestä tullut lihaskipu tuntui aikas mukavalta.

Sunnuntaina avokki leikkasi koirilta kynnet ja meikä harjasi poikien turkit. Kyllä molemmista lähtikin karvaa ihan kauheat kasat. Avokki ajeli varmastikin viimeistä kertaa tälle syksyä nurmikon. Mökissä siivoilua ja rentoilua. Illalla oli aika palata kaupunkiin. Puhelu ystävän kanssa mehiläisvahakynttilöitä tehden. Iltapalaksi kaurarieskaa ja teetä.

Julkaistu

Käsityösuunnitelmia

Näinä väsymyksen viikkoina osa minusta on tapellut vastaan treenitauosta, osa minusta syyttää laiskuudesta, osa tiedostaa kropan olevan sekaisessa tilassa. Onneksi on käsityöt ja niiden parissa aika kuluu mukavasti aina silloin kun niitä jaksaa tehdä. Ja vaikka ei jaksaisikaan suunnitelmia syntyy. Hiljalleen alan hyväksymään tilanteeni ja käsityövimma herää voimiinsa. Enhän minä nyt ihan aloillani voi olla, paitsi silloin kun väsyttää niin painostavasti ja kaiken nielevästi ettei kertakaikkiaan jaksa mitään.

Maanantaina alkoi keramiikka. Ensinmmäisellä kerralla ei päästy vielä asiaan keramiikkatilaa kohdanneiden muutoksien vuoksi. Avokki on toivonut, että tekisin kalalle tarjoiluastian. Lisäksi ajatuksissani on tehdä tuikkukuppeja. Tilasin sekä mustaa että valkoista savea.

Rottinkiryhmämme on kokoontunut kahdesti. Olen saanut jo valmiiksi ovaalikorin ja työhuoneeseemme uusi roskakori on jo 20 centin korkuinen. Jossain vaiheessa minun pitäisi tehdä toinen sienikori, mutta ehkäpä sen vuoro tulee vasta kevätpuolella.

Torstaina kävimme Heman kanssa kässäilytarvikeostoksilla. Ostin kolme vyyhtiä (2 tummaa ruskeaa ja 1 turkoosi) ontelokudetta, josta tarkoitus virkata ruokailuryhmän tuoleille uudet päälliset. Ja olihan se vähän neulelankojakin hiplattava 🙂 Löysin äidin ylösalasneuleeseen liukuvärjättyä punasävyistä lankaa ja piru vie en päässyt paperilankojen ohi: 2 valkohopeaa ja 1 punasta vyyhtiä lähti matkaan 😀

Tänään Kädentaito-messuilla ostelinkin hillitysti: vain yhden liukuvärjätyn harmaasävyin langan tilaustyöhön, helmiä, puikot ja korvikset. Silmukkasiskoja oli mukavaa treffata pitkästä aikaa. Muutama tunti hujahti vauhdilla messuhulinassa. Messuilla oli jonkin verran uusia näytteille asettajia, joka oli virkistävää messutarjonnalle.

Kohtahan talvi- ja jouluvalot tulevat myyntiin, joten sitten pääsen kokoamaan neulevalokransseja. Päällisiä onkin tullut neulotuksi aika kasa, joten jos haluat itsellesi tai ystävällesi valoilla olevan kranssin ole minuun yhteydessä. Otan mielelläni tilauksia. Käsityöt-tunnisteella löydät valokuvia viime joulun alla valmistuneista kransseista. Minulta voi kysellä myös mehiläisvahakynttilöitä. Tässä vielä linkki Facebook-kansiooni myynnissä olevista valmistuneista töistä:
https://www.facebook.com/heidi.koivunen.7771/media_set?set=a.10153491912216100.1073741834.791246099&type=3

Ehkäpä joku vielä muistaa kahvipussijuttuni? Pusseja on isot kasat säästössä ja nyt vihdoin sekin projekti etenee pussien leikkaamisen ja pesun muodossa. Jossain vaiheessa pääsen suikaleita taittelemaan ja valmistamaan kahvipussikassia, yes! Niin, että enhän mä kohta muuta ehdikkään kuin käsitöitä 😀

Julkaistu

Rottinkinen sienikori ja muut käsityökuulumiset

Pitkin talvea kirjoittelin sienikorin punomisesta. Nyt kori on onnellisella sen omistajalla, äidilläni. On siis työ aika esitellä täälläkin. Valitettavasti korin seinämät vähän pullistelevat, mutta äitiä se ei tuntunut haittaavan. Aika isohan korista tuli, joten toivottavasti toimii käytännössäkin hyvin sienimetsässä. Väliseinät olisivat voineet olla korkeammat. Toisaalta seinää saa tarvittaessa korotettua vaikkapa pahvilevyillä.

Petsasin korin mökillä äidin ollessa siellä. Petsauksesta tuli ehkä hivenen epätasainen, vaikka äiti vähän sitä apunani tasoittelikin. Petsaaminen oli mukavaa, joten harjoittelu jatkuu.

Muista valmistuneista käsitöistä ei ole vielä kuvia ja muutamassa työssä tarvitsen silmällistä apua päättelyissä. Vappuna sain kuitenkin valmiiksi pörröisen, ilmavan petroolinsinisen huivin alpakka-langasta. Alotin ekan kranssin päällisen tälle vuotta, mutta puikko katkesi ja uusi on edelleen kaupassa, joten työ odottaa toistaseks. Tein pari korua lasihelmistä ja neuloskelin frillan räyhkänää, jota en saa millään valmiiksi. Se ei vaan innosta pätkän vertaa. Käsityökopassa se odottaa mökillä tekiäänsä :D:D

Ylös-alaisinneuleelle ei hyvää kuulu, sillä neuloin vahingossa toisen hihan väärään suuntaan, joten se on purettava ja tehtävä uusiksi. En kuitenkaan uskalla itse niin ohuesta langasta tehtyä purkaa näppituntumalla. On parempi, että joku näkevä sen tekee. Puseroa olen kuitenkin sovittanut ylleni ja sopii hienosti, jeeeee!!!!

Toukokuun alussa ostin helmikudontakehyksen ja tänään Liiolii oli luonani kasaamassa sen sekä laittamassa siihen kudontaloimen. Yes, nyt pääsen kutomaan helmirannekorua. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kuinka paljon tulee kirota päräyteltyä sen kanssa :D:D Lisäksi teen juonnin ja rupattelun ohessa ehdittiin kerimään yksi paperilankavyyhti. Tilasin niitä Lappajärven värjäämöstä. Oli mukava iltapäivä sateisesta säästä huolimatta. Kiitos Liiolii <3 Toukokuussa en saanut neulotuksi mitään. Saatuani toissa viikon lopulla pistenäytön huollosta neuleohjeiden luku alkoi taas innostamaan ja viikko sitten mökillä aloitin neulomaan Novitan sivuilta löytynyttä kolmiohuivin ohjeella. Ohje on Huurre-langalle. Minulla sitä ei valikoimasta löytynyt, joten langaksi valikoitui Lanyarns studian ruskea-harmaa. Puikkosuositus 4.5-5mm, Huurrelangassa 5mm. Neulon 4mm puikolla, joten saas nähdä miten metsään mennään 😀 Huivia neulotaan kunnes silmukoita 192, huivin yläreunan leveys noin 140 cm ja korkeus leveimmällä kohdalla noin 75 cm. Katsotaan kuinka mittasuhteiden käy. Tähän moni voisi todeta ”kannattaisi neuloa mallitilkku”. Joo, niin varmaan, mut kun… Tällä hetkellä olen neulonut huivia niin paljon, että silmukoita on 70, joten neulottavaa vielä riittää. Ensinmmäinen kerä tosin alkaa olla loppusuoralla. En muuten ole aiemmin kolmiohuivia koskaan tehnytkään. Juhannukseksi on luvattu melko epävakaista säätä, joten kun keskiviikkona singahdamme mökille käsityövaihtoehtoja on pakattuna reilusti mukaan.

Julkaistu

Talven ja kevään käsitöitä

Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että valmistuneita keramiikka- ja koritöitä on joka paikassa enkä oikein tiedä missä niitä säilyttäisin. Ehkäpä on hyvä kun niin keramiikka kuin rottinkikin jäivät eilen kesätauolle. Tosin otin mukaani saven loppuni, josta tulee pari-kolme kuppia. Ehkäpä teen ne mökillä jokin kaunis kesäpäivä. Syksyllä tosin saan ne vasta raaka- ja lasituspolttoon. Rottinkitöitä en kesällä aio tehdä, mutta ajattelin valmistuneiden korien petsausta ja lakkaamista kokeilla. Siksipä kaikista koreista ei vielä ole kuvia laittaa tähän postaukseen. Eikä luonnollisestikaan lahjaksi meneviä töitäkään voi vielä esitellä.

Tässä kuitenkin keramiikkainen punainen pikari, kahden ihmisen mielestä kuin Graalin malja, avokille taas mieleen tuli viinilasi. Mikä sinulle tulee mieleen?

Siniset valkoisin raidoin olevat muki ja lautanen, etenkin lautaseen olen todella tyytyväinen.

Soikea rottinkikori, joka löysi maaliskuun myyjäisissä uuden kodin Valokuvat puuttuvat teekannusta ja sienikorista. Loppuja ei tässä vaiheessa voi sitten esitelläkään 🙁

Ylösalaisin-neule alkaa olla toisen hihan tresoria vaille valmis. Maanantaina päättelin ekan hihan. Neule on kulkenut mukanani niin mökillä, Silmukkasisko-tapaamisissa kuin paikasta toiseen siirtymisissä. Kommentit ovat olleet positiivisia ja neuleen väristä pidetty. Testasin puseroa päälläni sunnuntai-iltana ja vaikutti sopivalta. Nyt pitäisikin keksiä seuraava isompi työ puikoille, vaikka keskeneräisenä onkin alpakka-pörrölangasta ihanan pehmeä ilmava huivi.

Olen todella iloinen, että nyt talvella ja keväällä on treeni-into ja käsityövimma pysyneet molemmat yllä eikä jompikumpi ole syönyt toistaan. Jostain syystä se on minulle kovin tärkeää tällä hetkellä. Iloitsen kovasti myös esim. rottinkikerholaisten kannustuksesta ja palautteesta käsitöitäni kohtaan. Ehkä hiljalleen alan uskoa, että oikeaastikin osaan tehdä eri materiaaleista kaikenlaista mukavaa. Ja into oppia koko ajan uutta, se on valtava!

Julkaistu

Myyjäisissä

Helmikuun lopulla rottinkikerhossa heitettiin ilmoille idea järjestää myyjäiset. Ryhmässä on todella taitavia käsityön taitajia. Heiltä syntyy upeita koriste-esineitä, koruja, poppanoita, neuleita, koreja, keramiikkaa jne. Itse olen vasta-alkaja heidän rinnallaan, mutta päätin rohkaistua ja valita käsitöitäni myytäväksi. Vielä jännemmäksi homman teki se, että olin itse myymässä niitä.

Myyjäiset pidettiin eilen Iiriksessä (näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus), joka sijaitsee Itäkeskuksessa. Mainontaa ei saa tehdä talon ulkopuolisin kyltein. Itse mainostin tapahtumaamme Facebookissa, jossa aika moni kaveri työskentelee Iiriksessä tai käy siellä usein. Myyntipisteemme oli IIriksen pääovien läheisyydessä infon takana olevassa aulassa. Työntekijät olivat saaneet tiedotteen omaan sähköpostiinsa. Talossa oli myös jokin seminaari.

Minulla on kertynyt jonkin verran neulomiani huiveja, jotka laitoin myyntiin. Kevättä vasten ei ehkä paras ajankohta, ei nimittäin mennyt yhtään kaupaksi. Neuletöiden hintoja olen ehkä jonkin verran oppinut hinnoittelemaan huomioiden lankojen hinnat. Vaikeaa se on. Materiaalikulut+työ. Työn hinnan arviointi on hankalaa. Neuletöitähän olen myynyt joitakin tuttaville ja ystäville. Ja huiveja on aikaisemmin ollut kaverillani myynnissäkin.

Keramiikan hinnoittelu oli todella vaikeaa. Itse savihan ei paljoa maksa, mutta lasitteet jo ovatkin arvokkaampia, ja onhan keramiikan valmistuksessa paljon työvaiheita, työstö, kuivuminen, raakapoltto, lasitus ja lasituspoltto ennen kuin työ on valmis. Sain myydyksi ruskean koiramukin ja siihen sopivan ruskean aluslautasen sekä punaisen pikarin. Lisäksi myynnissä oli tiistaina valmistunut ovaalin muotoinen rottinkikori. Sen ostaja vaikutti erittäin tyytyväiseltä löytöönsä. Se lämmitti mieltä.

Täysin sokeana oli vaikea tietää milloin joku katseli töitä ja milloin ei. Eikä tuntunut mielekkäältä höpötellä koko ajan mitä esillä oli. Tahtomattakin heikkonäköiset myyjät oli hiukan paremmassa asemassa, pystyivät nappaamaan asiakkaan omia töitään ihastelemaan. Ja tämä ei sitten ole mikään kateellisen ihmisen kirjoittamaa, vaan havainto. Ja siksipä, jos vielä menen myymään itse tuotteitani avustajan mukana olosta on varmasti hyötyä. Joka tapauksessa mukava kokemus eikä se myyminen niin kamalalta tuntunutkaan.

Aamupäivään mahtui iloinen jälleennäkeminen, nimittäin Oton ensinmmäisen hoitoperheen isäntä tuli moikkaamaan meitä. Alkuun Otto oli vähän hämmentynyt, mutta sitten pyöri jo selällään isäntänsä jaloissa rapsutuksista nauttien. Ja isännän tehdessä lähtöä piti pari kertaa kaihoisasti ulahtaa paikaltaan. Hienoa, että nyt pikatapaaminen järjestyi. Onhan Otto ollut minulla kohta jo pari vuotta. Ja Otto sai ison solmuluun, jonka sitten herkuttelee pääsiäisenä mökillä. Nyt se tuossa unihaukkuu, mitä lie unia katselee 🙂

Tiistaina sain valmiiksi tosiaan ovaalikorin ja aloitin isoa pyöreää koria, jonka punon vain tarjotinkorkeuteen. Ehdin leikkaamaan siihen jo pystyloimet. Ohjaajamme päätteli sienikorin ulkoseinät, vielä väliseinien viimeistely ja sitten se on valmis. Keramiikassa puolestaan teepannun teko jatkui, nyt sain siihen kannen ja nokan. Kannen teossa olikin oltava tarkkana, että savi pysyi yhtä kosteana pannun suusta kuin itse kannustakin, jotta kutistuisi kuivuessaan tasaisesti saman verran. Tein kannen makkaratekniikalla. Nokassa käytin sabluunaa. Ensiksi kaulitsin tasaisen levyn, josta leikkasin nokan. Se kiinnitettiin pannuun lietteen avulla. Tein nokan kohdalle ennen nokan kiinnitystä siiviläreiät. Ensikerralle jäi vielä kahva.

Villapaitaa olen neulonut joka päivä muutaman kerroksen. Eilenkin se oli mukana myyjäisissä hiljaisien hetkien ajan vietteeksi. Vartalo-osaa on neulottu kohta 20 centtiä, joten vielä neulottavaa riittää. Olen miettinyt jopa jonkin välityön tekemistä 😀 Mitä sääennustuksia olen seurannut ei mökkisäät taida pääsiäisenä kovin kaksiset olla, joten neulomiselle aikaa riittää.

Maanantaina valmistin peston pitkästä aikaa itse ja onnistuikin hyvin. Broilerin rintafileet maistuivat riisin ja peston kanssa herkullisilta, joten tyytyväisin mielin korvalääkärin kautta Silmukkasisko-tapaamiseen. Korvalääkärissä korvista imettiin vaikut pois ja vasemman korvan kuulokin palautui. Ah, mikä helpotus!

Tavattiin Silmukkasiskojen kanssa Villa lanka-nimisessä lanka- ja taidekaupassa. Siellä istuimme sohvilla neulomassa, rupattelemassa teestä, kahvista ja pikkupurtavasta nauttien. Lopuksi kiertelimme tutkailemassa kaupan valikoimaa ja kahta lankaahan sieltä mukaan läks. Mukava pari tuntinen sujahti vauhdilla.

Julkaistu

Ensinmmäisen villapaitani aloitus

Eipä alkanut villapaidan neulonta ihan mallikelpoisesti.
Loin 3.5 mm pyörölle 162 silmukkaa ja tikutin onnellisena 3 cm joustinneuletta *1 o 1 n* Ja aloitin levennyskerrokset ehtien tehdä viisi joka kerroksen levennystä. Vaihdoin pidemmän pyörön ja jatkoin 20 levennyksen satsiin, jossa joka toisella kerroksella levennetään ja joka toisella ei. Työ liikkui erittäin huonosti kaapelilla, joka on sellainen luttana muoviputki. Puikot tilattu jostain nettikaupasta ulkomailta ryhmätilauksena. Siinä väkertäessäni päätin ostaa kunnolliset 3.5 mm 80 centin kaapelilla olevat puikot Kädentaitomessuilta. Ja niin tapahtui. Helpottuneena vaihdoin puikot. Vaihtovaiheessa mietin, että onko juuri ostamani paksummat, mutta työnsin epäluulot syrjään ja jatkoin neulomista. Kerroksella 11 kuitenkin tajusin olevani oikeassa. Neuloksesta tuli paljon löyhempää, joten työ lepäämään, odottamaan maanantaita ja avustajan saapumista. Neuloosi oirehti pahasti, joten turhautuma oli karseaa.

No avustaja totesi saman. Olinkin aloittanut työn 3 mm puikoilla ja tuolloin neuletiheys oli sopivaa ja 3.5 mm puikoilla liian löysää. Purkoosi! Purettiin joustinneuleeseen asti, koska neulon erikoisesti oikeat silmukat, ja niihen syntyy kierre. Se näyttää hassulta sileässä neuloksessa, joten avustaja oli viikonloppuna pähkinyt miten opettaisi minut kierresilmukoista pois. Olen vasuri, joten neulon muutenkin eri päin. Kun neule on käsissäni, otan neulottavan silmukan oikealta puikolta, eli neulon vasemmalta oikealle. Tehdessäni oikean silmukan, puikkaan vasemman puikon itsenipuolen, eli etupuolen silmukan jalastaja neulon. Avustaja opettikin neulomaan niin, että teen puikkauksen silmukan takajalasta. Niin tehdessäni oikeat aaltoilevat, minun tekniikalla ne kiertyvät. Alkuun tuntui todella hitaalta, omituiselta ja hankalaltakin. Hiljalleen sujuvuus kuitenkin paranee.

No eivät ne vastoinkäymiset tähän loppuneet… Palasin kolmosen puikkoon ja rupesin tekemään uudelleen ekoja levennyksiä. Työ ei liikkunut kaapelilla ja ährätessä halpispuikosta kuului naksaus ja se meni poikki. No eihän mulla ollut kolmosen puikkoja, joten mistä puikot neuloosin oireisiin? Onneksi ystäväni pelasti, tänään pääsin työtä jatkamaan, joten toivottavasti nyt vastoinkäymisistä selvitty.

Eilen keramiikassa tein lintuaiheisen patsaan. Elokuussa järjestetään Joensuussa Parafestit missä on vammaisten töitä esillä. Keramiikkaryhmältä on pyydetty näyttelyyn teoksia teemalla lintu. Itse en ole ollut kovinkaan innostunut näyttelyteosten tekemisestä, mutta eilen sain tehdyksi oman osuuteni. Tein linnun pesän, jossa emo hautoo muniaan. Pesä on kiinni puun oksassa. Ehdin vielä suunnittelemaan raakapoltosta tulleiden töiden lasitusvärjäystä. Pikarista tulee punainen, mukista ja lautasesta sinivalkoiset. Tarjoiluastia oli kuivunut hyvin ja menee ensi viikon raakapolttoon.

Rottingissa sain vihdoin sienikorin haluttuun korkeuteen. Ensi kerralla edessä päättely ja väliseinien korotus. Todettiin ohjaajan kanssa, että en ehdi millään tekemään toista sienikoria tämän kevään aikana. Kertoja on jäljellä seitsemän ja ainakin yksi menee vielä keskeneräisen työn kanssa. Toinen sienikori jää hamaan tulevaisuuteen.

Lauantaina oltiin parin Silmukkasiskon kanssa Wanhan sataman kädentaitomessuilla. Kukaan meistä ei tehnyt isompia ostoksia. Ostin ne 3.5 mm 80 cm pyöröpuikot, 5 mm pitkät puikot, avokille tulitikkurasioiden säilytysastian ja itselleni nahkaisen kukkaron, jossa labbiksen pää 😀 Siihen aloin heti keräämään ensi syksyn Tampereen Kädentaitomessujen kassaa 🙂 Niille ihanille messuille on taas pakko päästä hullaantumaan. Nyt lauantaina kiersimme messut yllättävän nopeaan, sillä kahden jälkeen olimme jo valmiita kotimatkaan.

Julkaistu

Rottinkia, keramiikkaa, neuloosia – käsityöpostaus vihdoinkin

Nyt kaikki, jotka ovat jo kyllästyneet liikunta/treenijuttuihin HUOMIO, nimittäin tässä päivän toisessa postauksessa aiheena on käsityöt. Varmaan voin sanoa, että se toinen meikäläisen intohimo 😀

Multa jäi viime vuoden puolelta esittelemättä joitakin töitä, joten aloitetaan niistä. Korikerhossahan syksyn mittaan valmistui useampi kori. Tässä suorakaiteen muotoisella vaneripohjalla oleva kori. Reunoista ja kulmista tuli vähän aaltoilevat eikä kori pysynyt aivan muodossaan. Eräs korikerholainen kuitenkin piti aaltoilusta ja sanoi korin olevan kaunis. Itse suhtaudun kriittisemmin. Nyt kevätpuolella meillä on 15 korikerhoa joista yhden kerran olen tähän mennessä joutunut olemaan pois. Olen väkertänyt sienikoria, jossa on väliseinät. Edelliskerralla pääsin eroon väliseinistä ja viime kerralla sainkin paljon aikaan. Ehkäpä tulevana tiistaina pääsen päättelyyn. Vielä ennen kerhotapaamisten loppumista minun pitäisi ehtiä tehdä vielä toinen sienikori. Vähän pelottaa, että aika loppuu kesken.

Keramiikasta on jäänyt esittelemättä ensinmmäinen työni. Ohjaaja antoi minulle noin kilon möykyn savea ja annoin käsien tehdä sellaista mitä tuli luonnostaan. Jotkut sanovat työtä jonkinlaiseksi savikoriksi pallukkariviseinustan vuoksi. Olen värjännyt pallot ja pohjan ennen läpinäkyvää lasistusta. Työssä on sormenjälkiä ja paljon sellaista mikä saa miettimään mitä tälläkin hökötyksellä teen, ja siksipä kain julkaiseminen työstä on jäänyt. Nyt kuitenkin kuvat tässä. Ja tässä eka kipponi 🙂 Kevätkaudella meillä on 12 keramiikkakertaa. Yhden kerran olen joutunut olemaan pois. Ehkäpä parhaina tai pitäisikö sanoa onnistuneimpana töinäni pidän vasenkätisen teemukia, jossa kyljessä koirarelieffi. Koira on omin sormin näpertämäni ja se on kiinnitetty savilietteellä. Halusin kupista kaksivärisen, jotta koira erottuisi. Muki saisi olla vieläkin isompi, mutta aika kiva tämäkin. Lautanen onnistui myös kivasti. Tämä auringonkukkakulho taisi syntyä jo viime vuoden puolella, mutta nyt ollut raaka- ja lasituspoltossa. Tehdessäni en ajatellut auringonkukkaa, mutta raakapolton jälkeen pohtiessani miten kulhon haluaisin lasitettavan, koristeulokkeista tuli mieleen auringonkukka, joten koristeulokkeista tuli vahvan keltaiset ja sisustasta ruskea. Tällä hetkellä raakapolttoa odottelevat muki, pikari, lautanen ja tarjoiluastia. Niistä sitten enemmän aikanaan.

Joululomalla mökillä neuloin pitkästä aikaa joustinneuleponchon. Ohjehan on Novitan ohjeista. Teddy-lankaa minulle oli kertynyt kerätolkulla, joten poncho puikoille 😀 Tämä Yönsini-liila-punainen poncho meni asiakkaalleni, ja kun vieläkin lankoja jäi markkinoin toiselle poncholle ostajan. Poncho palmistui viikko sitten ja on jo postitettu saajalle. Toivottavasti on tyytyväinen.

Ponchojen välillä syntyi korinpohjaneuloksella tämä ruskea Novitan Suomivillasta neulottu kauluri. Neuloin muistaakseni yli 140 silmukalla vitosen puikoilla. 1-4 kerrokset silmukat 1-4 o ja 5-8 n. Kerrokset 5-8 1-4 silmukat n ja 5-8 silmukat o. Ja sitten homma lähti alusta. Lankaa meni kolme kerää. Kuten taisin jo aiemminkin mainita, aloitin tällä viikolla ekan villapaitani neulomisen. Teen sen Viron villasta 3.5 mm puikoilla, ylösalaisinneule, joka löytyy Ulla-neuleiden sivustolta. Saas nähdä miten kauan minulla paidan neulomiseen menee… Että nyt aika kivasti liikunta ja käsityöt mahtuvat elämään samanaikaisesti, yes!

Julkaistu

Keramiikka- ja rottinkitöitä

Olen niin onnellinen valkoisesta ja talvisesta joulusta. Vielä viikko sitten en olisi uskonut, että toiveeni toteutuisi. Talvisäästä ollaan nautittu joka päivä reilun tunnin ulkoiluin. Eipä joulupäivänkään 13 asteen pakkanen saanut meitä jäämään mökin lämpöön. Mutta palataan myöhemmin joulutunnelmiin ja siirrytään nyt tämän postauksen otsikon mukaiseen aiheeseen, eli keramiikkaan ja rottinkiin.

Syyskuussa aloitin keramiikkaryhmässä, kymmenestä kerrasta ehdin kahdeksan kertaa paikalle. Käsissäni syntyi lähinnä lautasia ja kuppeja. Parista valmiista työstä tulee kuvat myöhemmin johonkin toiseen postaukseen. Ja eihän viimeisten parin kerran työt ehtineet raaka- ja lasituspolttoon, joten aiheeseen palataan myöhemmin uudelleen. Tässä kuitenkin lahjaksi menneitä töitä.

Tein toisella kerralla teemukin ja aluslautasen. Alunperin oli tarkoitus astioista tulla keramiikkatilaan tauoille teekuppi teehetkiin. Totesin kuitenkin, että haluan antaa kupin ja lautasen ystävälleni Marialle. Lasituksessa sinisyys jäi ilmeisesti vähän hailakaksi, mutta toivottavasti ei kuitenkaan ole liian hailakka/tylsä/aneeminen.

Tein sitten uuden teemukin ja aluslautasen teehetkiin keramiikkatilaan

Savesta työstetyt esineet pienenevät raaka- ja lasituspoltossa 10-15 % ja enhän minä sitä ole vielä oikein oppinut huomioimaan. Tein omaan käteeni lähes täydelliseltä tuntuneen tuikkukipon. Siinä ei ole sormen jälkiä eikä muitakaan epätasaisuuksia tai painalluksia, mutta tuikku ei mahdu suusta kupin pohjalle! Harmittaa, mutta tekemällä vain oppii. Nyt minun pitäisi keksiä tälle käyttöä. Ideoita?

Vietimme marraskuun lopussa pikkujoulua Silmukkasiskon Caron luona. Mietin mitä voisin hänelle viedä ”emännänlahjaksi” ja päädyin tähän vihreään kupposeen. Käden jälkeäni kohtaan olin ja olen erittäin kriittinen, joten mietin pitkään voinko antaa tätä lahjaksi vai en. Samaa olen miettinyt kaikkien muidenkin keramiikkatöideni kohdalla. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että käsityö saa ja pitääkin tuntua ja näyttää käsityöltä. Sen ei tarvitse olla tehtaan sileä ja kaikki muodot priimaa, mutta kun täydellisyyteen pyritään. Lopulta kuitenkin vihreä kuppi sai kodin Caron luota.

Näiden keltaisten pikkukuppien kohdalla mietin myös pitkään voinko antaa lahjaksi vai en. Toinen on aavistuksen isompi eikä tuikku mahdu kumpaankaan mikä oli alunperin tarkoitus. Tiesin kuitenkin, että ne lasitetaan keltaisella ja että kupit löytävät käsityötä arvostavalle Lauralle tiensä, ja niin kävi. Toivottavasti hän keksii kupeille käyttöä vaikkapa suola-astioina tms.

Rottinkikerho kokoontui varmastikin ainakin 15 kertaa syksyn aikana ja korejakin syntyi aika monta. Tässä nyt joululahjoiksi menneitä koreja. Laura löysi keramiikkakupit voirasiakorista 😀

Syksyn mittaan tein kaksi ns. viinipullokoria. Kori, jossa on vihreää aaltoilee vähän, koska helmasyntini punoa liian tiukkaan meinasi ottaa vallan eikä silloin pullo olisi mahtunut koriin. Taisteltuani itseni kanssa totesin, että se on minun taideteos viinipullokori. Kori on punottu 2 millin rottingilla. Valitettavasti värjätyt rottingit usein ovat katkeilevia ja vähän heikkolaatuisia. Käyttäisin värejä ehkä enemmänkin, jos värilliset olisivat kestävämpiä. Toinen pullokori on punottu 2.5 mm rottingilla eikä yläreunassa ole lettiä. Kori on huomattavasti suorempi.

Sydänkorit saivat ystäväpariskunta sekä sydämellinen ihana Silmukkasisko Jonnu. Kolmas sydän onkin esitelty jo aiemmin, joka meni myöskin ihanalle Silmukkasiskolle 60-vuotislahjaksi.

Iso ovaalikori meni yhdeksän vuotta minulla avustajana olleelle ja patonkikori ihanalle Marjalle. Koreihin mukaan vähän herkkuja, kuten sydänkoreihinkin.

Jatkan tammikuussa sekä keramiikkaryhmässä että rottinkikerhossa. Olen varannut kaksi sienikorin pohjaa, joten sienikorien kanssa menee varmastikin jokunen kerhokerta, sillä koreihin tulee kaksi väliseinää. Toinen kori menee äidille ja toinen hänen ystävälleen. Keramiikassa olen ajatellut tekeväni mm. tuikkukuppeja paremmalla menestyksellä mitä tänä syksynä :DD Lisäksi haluaisin kokeilla teepannun tekoa.

Julkaistu

Käsityökuulumisia

2014 vuoden yhdeksän kuukautta alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja näinä kuukausien aikana on valmistunut ikävän vähän käsitöitä. Täälläkin olen maininnut monesti neuloosin oireettomasta vaiheesta. Talvella neuloin pelleriinin johon petyin suuresti. Siitä ei tullut laisinkaan sellainen kuin piti ja siihen nappi on edelleen laittamatta. Itse asiassa koko nappia ei ole vielä edes valittu. Aloitin samoihin aikoihin (muistaakseni) ystävälleni ambitus-kauluria ja sekin on edelleen kesken. Viime aikoina olen sitä kuitenkin innostunut neulomaan ja se alkaakin olla viimeisiä kerroksia vaille valmis. Lauantaina matkustan Opaskoirayhdistyksen hallituksen jäsenenä yhteyshenkilöpäivään Tampereelle ja uskonkin, että päivän aikana kauluri valmistuu.

Palmikosta innostuin kovasti ja ystävätreffauksen jälkeen alotinkin seuraavana päivänä tuubihuivin. Palmikon tein oikein, mutta idiootti kun olen en tajunnut, että palmikon kohta neulotaan myös välikerroksissa aina oikein. Tikutin helmineuletta ja eihän palmikko sen seasta näkynyt ja lankakin loppui vähän kesken, joten purkoosi valtasi oireineen. Aloitin tuubin uudelleen. Uskoakseni nyt siitä tulee valmistakin. Näemmä kantapään kautta oppii parhaiten kun ei ohjeistusta kerran tajua. HUOH!

Pari viikkoa sitten siivosin lankalaatikoita ja merkkailin lankojen vyötteisiin ja pusseihin pistekirjoituksella sen mitä ilman näköapua pystyin. Maanantaina avustajan kanssa tehtiin merkkaukset loppuun. Ja voi jestas kuinka paljon on tullut osteltuakin kaikenlaisia lankoja, joten syytä olisi aloittaa raivoisa lankalaihis. Lankojen paljous alkoi melkein ahdistamaan. Onneksi sunnuntaina Kädentaitomessuilta ei tarttunut lankoja lisää. Seuraava vaaran paikka on marraskuun Kädentaitomessut Tampereella. Siirsin muuten lankalaatikosta keskeneräiset villasukat neulekoppaan toiveena saada nekin tehdyksi valmiiksi ja olen silloin tällöin muutaman kerroksen saanut neulotuksikin. Sukat ovat lojuneet ihan liian pitkään tekemättöminä ja sen toisen sukan kantapää hirvittää, osaanko sitä tehdä enään. Täytyyhän mun kuitenkin saada valmiiksi mun ekat sukkanikin.

Olen sentäs jotain tänä vuonna saanut valmiiksikin. Maaliskuussa esittelinkin lasihelmistä tehdyn korun ja verkkolangan sisään pujotellun Silmukkasisko-korun postatessani korumiitistämme. Tarkoitus on ollut kokoontua uudelleen korujen merkeissä, mutta on vaan jäänyt ja jäänyt. Muutenkin Silmukkasisko-tapaamisissa on ollut hiukan hiljaista viime aikoina. Maanantaina tavattiin pitkästä aikaa pienellä porukalla ja lyötiin muutama tapaaminen ja tapahtuma kalentereihin, joten eiköhän käsityökärpänenkin pysy taas paremmin hengissä. Mutta niihin ”kälysiin” valmistuneisiin töihin. Lopputalvesta neuloin solmupipon vai oliko lie viralliselta nimeltään solmu myssy. Joka tapauksessa ohje on Novitalta. langat: Isoveli Novita (75%villa 25%polyamidi, puikot 5-6, 40 astetta hienopesu) ja Kotikulta sukkalanka (40%villa 35%akryyli 25%polyamidi, puikot 4, 40 astetta hienopesu)
Myssyn alareuna, solmunauha on neulottu ohuemmalla langalla. Nyt en enään muista neulottiinko vielä joustinneuleosuus samalla ja vaihtuiko lanka silloin vai vasta joustinneuleen jälkeen. Onpa siis järkevää esitellä puoli vuotta sitten valmistuneita. Tässä vielä kuitenkin toinen: tuubihuivi Lanka: Drops you limited edition yarn (55%alpakka 40%villa 5%pellava, puikot 5, käsinpesu)
En ole huiviin täysin tyytyväinen, päättelyssä olen päättänyt hiukan liian napakkaan ja se minua häiritsee.

En ole koskaan kuvitellut itse käyttäväni frilla-langasta tai vastaavista tehtyjä huiveja. Uuden oppimisen innossa olen kuitenkin moisia hörhelölankoja ostanut ja valitettavasti niitä on vieläkin jäljellä. En raski niitä hävittää, joten olen neulonut niitä välineulomuksina. Näistä kahdesta on vyötetiedot kadoksissa, mutta molemmat ovat täyttä tekokuitua. Valko-harmaa-musta huivi on Novitan frillalanka ja tuon sinikirjavan huivilangan valmistajasta ei hajuakaan. Tuon sinikirjavan olen neulonut ainakin kolme-neljä kertaa. Aina ja aina siitä putoili silmukat kunnes vihdoin se valmistui alkusyksystä. Novitan frillan neuloin juhannuspäivänä.

Mökillä elokuisena iltana innostuin neulomaan valokranssiin neulepäällisen. Tein päällisen isoimman kehyksen mukaan 56 silmukalla ja arvatkaa vaan oliko se mun kehikko sitten se. No ei todellakaan, oli keskikokoinen, joten päällisestä tuli liian iso. Kotona ompelin sen paikoilleen ihmetellen miksi neulos ei asetu nätisti renkaaseen. No ihan liian kauan kun viimeksi olen renkaita käsitellyt ja muistin väärin. HOH-HOH. Taisinpa saada kotiinkin oman kranssin, koska ei tätä voi lahjaksi antaa.

Tän kuun alussa aloitin rottinkikerhon, joka on aina tiistaisin. Nyt olen ollut tosi kriittinen käsitöihini enkä käden jälkeen kovinkaan tyytyväinen. Tämä pyöreä kori on kuitenkin sellainen mihin voin olla tyytyväinen. Kori on punottu kolmella rottinkinauhalla aina kahden edestä ja yhden takaa. Päättely on tehty letitystekniikalla. Korikerho on ollut nyt neljästi ja kuvassa oleva kori on eka valmistunut työni. Olen tehnyt koreja peruskouluikäisenä, joten homma oli entuudestaan vähän tuttua. Eilen alotin jo kolmatta koriani ja ohjaaja kysyikin minulta toissakerralla pyytäessäni rottinkia punoessani jatkuvasti lisää ”syötkö sinä niitä”. :D:D Olen ilmeisesti sitten aika nopsa tekiä. Nyt en uskalla koreista enempiä paljastella, koska joulupukki pyysi pitämään toistaiseksi suuni kiinni, joten olen kiltti ja tottelen.

Pari viikkoa sitten alkoi myös keramiikka, joka on myös tiistaisin ennen rottinkitöitä. Ensinmmäisellä kerralla tutustuimme tiloihin ja ohjaajalta sain noin kilon möykyn hienojakoista vaaleaa pilkullista savea. Ohjeistus oli ”anna käsiesi tehdä, katsotaan mitä savi kertoo ja minkä muodon se saa”. Minä tein työtä käskettyä. Kokeilin tehdä kapeita makkaroita, mutta ei minun tekniikalla tulos tyydyttänyt minua. Lopulta tein pohjalevyn, jonka pitkille sivuille pyöritin pallot ja päätyihin eräänlaiset lenkit. Pallojen päälle ”makkaranauhat”. Valitettavasti työstä ei ole kuvaa, joten joudutte odottelemaan kun aikanaan se on raakapoltettu, lasitettu ja poltettu 🙂

Kuvaa ei ole eilisestäkään työstä. Ajatuksena oli tehdä itselleni teemuki pajan teehetkiin. Teemukista tulikin tarjoilukippo. Harjoittelin nipistelytekniikkaa ja sainkin pohjan ja reunat aika sileiksi. Muotoilin työtä ehkä hiukan liian kauan ja kupin reunat kuivahti ja alkoivat halkeilemaan. Ohjaajan mielestä työ oli kuitenkin hyvin koossa ja muutoin hyvin tehty. Jospa ens kerralla saisin sen teemukin aikaan :D:D

Nyt taidan hetkeksi istahtaa neuleen ääreen rentoutumaan. Huomenna Harmaakuonolla on lääkäri, jota jännitän. Iho-oireita ja vanhus nilkuttaa vasenta etutassuaan, koska kyljessä oleva patti estää oikeaa liikerataa. Ainakin meillä on sellainen käsitys. Nyt arvioidaan koiran kunto ja katsotaan mitä voidaan tehdä ja mikä on koiran hyvinvoinnin ja loppuelämän kannalta järkevää. En halua rakkaan ystävän joutuvan kärsimään, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei ole vielä Harmaakuonon aika, joten ehkä huomenna ollaan viisaampia ja pystytään tekemään oikeat päätökset koiran kannalta ammatti-ihmisten tukemana.