Julkaistu

Juhannus – rentoutuen ja kokkaillen

Avokki mietti joskus toukokuussa, että olisipa mahtavaa viettää juhannus omalla mökillä.
No tuo miete toteutui, sillä juhannusviikolla saimme mökin oleskelukuntoon. Itse tosin loistin poissaololla tiistaina avokin heiluessa pihapiirissä ruohoraivaussahan kanssa. Jäin kotiin tekemään töitä ja koomailemaan valvottuani melkein kokonaan edellisyön. Avokin kotiuduttua pakkasin parit kassilliset mökille vietävää. Olkkarin nurkka alkoi olla jo aika buukattu mökkitavarasta 😀
Keskiviikosta muodostui kaikille aika pitkä päivä. Alotin aamulla päivän työt hieromalla pari asiakasta avokin ja Aa:n lähtiessä ruokaostoksille.  Ystävä toi koiransa päivähoitoon ja työpäivä jatkui avokin ja Aa:n lähtiessä möksälle siivoamaan ja lajittelemaan tavaroita mitä jää sinne ja mitä hävitetään.  Iltapäivästä singahdin käymään Porvoon Onnimannista ostamassa kaksi mäntypuuta olevaa ekotuolia mökille ja samalla reissulla hain Hyvinvoinnin tavaratalosta tulleen paketin postista. Kotiuduttua koirien kanssa jalottelulenkille, itelle salaattia napaan ja työt jatkui vielä asiakkaan verran. Vaatteiden vaihto ja lähtö ratsastamaan. Kotona joskus puolkympin maissa ja hämmennys suuri kun avokki ei ollut vielä kotiutunut. VÄSYTTI!!!
Torstaina pakkailuja mökille lähtöä varten, viljelyksien kastelua ja leikkaamista. Otin juhannusruokiin rukolaa, sitruunamelissaa, pinaattia ja ruohosipulia.
Mökille saavuttaessa sänkymme ja astiakaappi saapuivat samaan aikaan, joten ruuat jääkaappiin ja sängyn kokoaminen, kaapin paikalleen laittoa jne. Valkoinen senkki on muuten edelleen mökillä ja se vaikuttais olevan aika hyvä säilytyspaikka tavaroille. Astiakaappi on tumma, joten senkin siistimisessä joutunee miettimään sen värjäämistä, jotta käy yhteen astiakaapin kanssa. Se on sellanen kantrihenkinen kaappi. Vetimet ovat hyvin samanlaiset kuin senkissäkin.
Juhannusruuat valmistui kätevästi muurikassa. Tuolloin torstaina laitoin lohta folion sisään. Maustoin sitruunamelissalla, pinaatilla, sitruunanmehulla, suolalla ja mustapippurilla. Foljon sisällä paistoimme myös uusia perunoita joihin laitoin Barbique-maustetta ja luomuvoita. Ja tein vielä pienen fetasalaatin, jota riitti aattoillallekin. Ruokailtiin lammen rannassa olevan pöydän ääressä luonnosta nauttien. Käytiin vähän kävelemässä ja pulahdettiin ensikerran lampeen.
Aamupalaa nautimme myös lammen rannalla aattoaamuna. Kyllä luonnon keskellä käen kukkuessa maustamaton jogurtti ja vadelmat maistuivat herkullisilta 😀 Ja teestä sai nautiskella kiireettä kesän tuoksuja tuoksutellen. Avokki innostui aamuhetken jälkeen ottamaan raivaussahan esille ja surruuttelemaan sillä tunnin verran sekä sen jälkeen haravoimaan jälkensä.
Aattona ensikertaa lämmitettiin mökin sauna. Se on kertalämmitteinen. Eli, saunan pesässä poltetaan pesällinen tai kaksi ja pellit suljetaan hiillosvaiheessa kun häkävaara on ohi. Heitetään häkälöylyt ja n. 20 minsaa ja saunominen alkakoon 😀 Kiukaan luukku aukaistaan ja kiville heitetään vettä normaaliin tapaan. Joku sanoikin tuollaista saunaa köyhän miehen savusaunaksi 😀
Harmaakuono oli vallan energinen. Kantoi keppejä pitkin pihaa ja halusi niitä heitettävän lampeen. Alkuun tullessaan lammesta muisti ravistaa matkalla, mutta innon ja kiihkon lisääntyessä ravistamiset jäi. Vinkunavolina oli melkoinen kun vanha herra oli mieliharrastuksensa parissa. Itekin pulahdettiin muutaman kerran lampeen. Pintavesi oli lämmintä, mutta syvemmällä todella kylmiä kohtia. Ja sellanenhan oli tietenkin laiturin päässä 😀
Aattoateriana meillä oli kaslerpihvit ja kasvisnyyttejä joissa oli perunaa, punajuurta, kevätsipulia, paprikaa, valkosipulia, luomuvoita. Punajuuri oli nyytissä vähän liian hallitseva. Sitä olisi pitänyt laittaa selkeesti vähemmän ja pienempinä paloina. Kauniista ja lämpimästä kesäillasta huolimatta aterian jälkeen oli pakko siirtyä sisälle hyttysiä, itikoita ja mäkäräisiä pakoon. HARMITTI. Ei auttanut hyttyssavu eikä kovasti mainostettu hyttyskarkoteranneke. No kuluhan se ilta sisälläkin rennosti rupatellen.
Lauantai oli kokkailupäivä, sillä meille tuli iltapäivällä vieraita juhannuskahville 😀 Olin jo aikasemmin päättänyt leipoa raparperipiirakkaa sekä karppiteeleipää. Oli siis kiva kun saatiin herkuille muitakin suita syömään kuin omamme 🙂
RAPARPERIPIIRAKKA (alkuperänen ohje)

Pohja:
150 g Voita tai margariinia
1 dl Sokeria
1 Muna
3,5 dl Vehnäjauhoja
1 tl Leivinjauhetta
(vähän vaniljasok jos haluu)

Täyte:
1 pussi vaniljakastikejauhetta
2 dl maitoa
1 purkki vanilja rahkaa
2 munaa
4 dl raparperiviipaleita

Ohje:
Vaahdota voi ja sokeri
Vatkaa munat joukkoon
Lisää jauho- leivinjauhoseosja sekoita taikinaksi.
Painele taikina voideltun pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Sekoita vaniljavanukasjauhe maitoon ja anna turvota muutaman minuutin
ajan.
Lisää munat ja rahka ja kaada seos piirakkapohjan pinnalle ja tasoita
pinta.
Levitä raparperiviipaleet pinnalle.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 25-30 min
Olisin halunnut korvata vehnäjauhon vaikkapa speltillä, mutta ei ollut enkä ehtinyt etsimään viikolla karpimpaakaan ohjetta, joten pohja meni ohjeen mukaan. Täyte ei. Sekoitin purkilliseen maitorahkaa pakasterasiallisen mansikoita ja sokeria ehkä 3 rkl. Levitin taikinan päälle seoksen ja sen päälle kuoritut ja siivutetut raparperit. En lisännyt muniakaantäytteeseen.
Vyötärönmetsästäjän pizzapohja karppityyliin
1 prk maitorahkaa 
1 pss (150 g) juustoraastetta
2 kananmunaa
4 rkl jotain leseitä (vehnä/ruis/kaura tms.)
3 rkl ruisjauhoja
Sekoita kaikki aineet kulhossa sekaisin ja levitä leivinpaperilla ohueksi levyksi. Paista 200 asteessa uunissa n. 15min. Jos käytät pizzapohjana,paista ensin pelkkää pohjaa n. 10min. levitä sitten täytteeet päälle, ja paista vielä toiset 10min.
Mulla oli kauraleseitä, jauhoissa jouduin tyytymään sämpyläsiemenjauhoihin. En halunnut laittaa pelkkää vehnäjauhoakaan 😀
Lisäsin taikinaan vielä yrttimausteseosta ja tarjoilin luomuvoin kanssa.
Avokki innostui leivästä ja mietti jo miten hyvää pitsaa tuolla pohjalla saisikaan. Täytyy kokeilla joskus sitäkin.
Kahviteltiin hivenen tuulisessa säässä lammen rannalla vieraiden kanssa rupatellen.
Sitten olikin aika palata keittiöön kokkailemaan salaatti. Avokki halusi saada palan kylmäsavuporoa, joten tein salaatin johon tuli tuota kallista lihaa, leipäjuustoa, rukolaa, kirsikkatomaatteja, jäävuorisalaattia, viinirypäleitä ja kurkkua. Nyt nyytteihin laitettiin loput uudet potut, sipulit ja paprikat. Grillattiin ulkofilepihvit.
Grillaillessa ja saunaa lämmittäessä vesisade vei kauniin juhannussään, joten söimme sisällä. Vielä ennen saunaa keiteltiin teet ja syötiin piirakkaa. Sauna oli edellispäivää paljon kuumempi, joten taukoja pidettiin tiuhempaan. Käytiinpä uimassakin vesisateessa. Lammen vesi oli tasasen kylmää 😀 Vesisateessa kävely oli itse asiassa ihanaa!
Sunnuntaina siivoilimme, pakkailimme ja grillasimme broilerfilepihvit, jotka maustoin Barbiquella, soijalla ja luomuvoilla. Pihvien kanssa söimme lopun salaatin ja bataattia, namsk!
Takana erittäin rauhallinen, mutta rento ihana juhannus. Outoa oli ajatella sen mökin olevan meidän, että ei oltu vaan kylässä jossain… Harmaakuono nautti olostaan. Sai juoksennella vapaana, uida lammessa, olla ihan tavallinen koiraherra. Tänään muuten Ajankohtasessa kakkosessa tulee asiaa opaskoirista. Ohjelma alkaa klo 21.00 ja on varmaankin katsottavissa myös Areenalta jälkikäteen jonkin aikaa.
Julkaistu

Meidän oma relauspaikka – M Ö K K I :DD

Tässä se nyt sitten on 🙂

Keskiviikkona ajelimme Mäntsälään kaupoille. Myyjäpariskunta oli synpaattinen vanha pariskunta. Kertoivat oma-alotteisesti kaikkea mökkiin liittyvää leppoisaan tapaan.
Ehkä hiukan haikeutta ilmassa, olihan yksi elämänvaihe heillä ohi.  Sanoivat kuitenkin olevan helpottavaa saada mökki uudelle omistajalle, niin mökki ei jää hoitamattomaksi.

Kaupoilta jatkoimme mökille. Pysähdyimme Sivasta ostamaan siiderit (Alkoa kun ei osunut kohdalle, joten kuoharin siaan oli tyydyttävä tölkkiin siideriä 😀 ) ja viinerit 😀

Harmaakuono oli mukanamme ja heti auton takatilasta päästyään nappasi maasta kepin suuhunsa. Sen jälkeen herra sinkoili pitkin pihaa ja hoksattuaan lammen siellä kastautuminen, maassa piehtaroiminen oli erityisen ihanaa.  Koira oli aikas märkä ja multainen 😀

Mökin rakentaminen on aloitettu 1997 ja lopputarkastus tehty 2001. Mökin hirret on höylätty pihapiirissä omin käsin. Lisäksi mies on tehnyt mökkiin pirttikaluston.

Keittiössä on aivan liian vähän säilytystilaa ja ehkä jossain vaiheessa (ei tänäkesänä) remontoimme sen

Makuuhuone/soppi
Arvaatte varmaan, että tuo sänky vaihtuu 🙂

Minileivinuuni/takka, jota aion opetella käyttämään.
Päällä levyt, voi keitellä vaikkapa avokille pannukahvit 😀

Sähköbio-wc

Pihapiiristä löytyy myös siisti puusee

Pariskunta oli jättänyt jonkin verran kalusteita, astioita ja muuta rompetta. Niitä käytiin vähän läpi ja valitettavasti aika paljon menee kyllä poistoon poltettavaksi tai kierrätyskeskukseen. Pirttikalusto jää. Se pitää höylätä ja siistiä jossain vaiheessa. Tuvan laveri ja senkki= joutuvat myös poistoon. Eilen kävin shoppailemassa mökkitarpeistoa: sänky, vuodesohva, astiakaappi. Ikeasta löytyi kivisarjan (en tiedä sarjan nimeä, mutta näyttävät ja vähän tuntuvat myös käteen kiveltä) mukit, kulhot (keitot, aamumyslit, jälkkärit), isot lautaset ja pienet lautaset. Kulhot ja isot lautaset luonnonvalkoiset ja mukit ja pikkulautaset sinisävyiset, isohkot juomalasit joissa sinistä, viinilasit, metalliset aterimet jne. Ikean hinnat jaksavat aina kummastuttaa. Kuuden viinilasin settikin maksoi viis euroa, lautaset alle kaksi, aterimet kuudelle 9.95. Huonekalut löytyi Askosta ja niistäkin saimme roimat alennukset, joten shoppailemaan osuttiin hyvään aikaan.

Sängyn saamme sopivasti juhannukseksi torstai-iltana, joten avokin toive oman mökin rauhassa juhannuksen vietosta toteutuu, ja kyllä minustakin se on ihanaa. Suunnittelen jo mitä kaikkea herkkua voisin siellä valmistaa 😀

Valokuvat jäi valitettavasti ottamatta saunatilasta. Siellä on kertalämmitteinen kiuas. Lämmityksen jälkeen nostetaan kansi ylös ja heitetään ns. häkälöylyt, jonka jälkeen varsinainen saunominen voi alkaa. Siinä vaiheessa pesään ei enään puita lisäillä ja peltikin suljetaan.

Tuvan pöydän ääressä nautimme juhlajuomamme ja viinerimme 😀
Sitten siirryimme hyttysten syötäväksi ulos. Niitä pirulaisia oli ihan hirveästi, ja meikäläisen veri tuntui olevan suurta herkkua. Ja olinpa fiksusti lekkareissa, joten jalat sai melkoisen hyökkäyksen. Mökkifiilistely sai pienen kolauksen. Kuulemma tänä kesänä niitä inisiöitä on erityisen paljon ja pahin on kuulemma vielä edessä. HARMI! Noh, karkotusoperaatioita apuun, eiköhän oleskelumukavuus lisäänny.

Mökin terassin aiomme uusia. Terassilaudat ovat kovin irtonaiset ja jopa vähän vaaralliset sen vuoksi. Myös mökin julkisivua kohennetaan, katto putsataan, räystäät samoin…

Piha on aikas hoitamaton ja kasvusto päässyt reuhahtamaan aika hurjasti. Raivaussahalle riittää töitä. Tänään avokki kävi ostamassa sellaisen ja mieltäni hiukan rauhoittaa turvavaljaiden, housujen osto sahan lisänä. Avokki oli myös niin tunnollinen että osti kuulosuojaimet 😀

Pariskunta kertoi lammen veden olevan pehmeää, uimakelpoista. Pinta lämpenee hyvin auringosta, mutta syvemmällä on kylmää 😀  Syvin kohta on kuulemma kolme metriä..

Suunnitelmissa on, että lammen rannalle tulisi kesäkeittiö, mutta tapahtunee ensi keväänä/kesänä.

Pihapiirissä on isoja tasaisia kiviä, jotka ruohon alta ei näy kunnolla, joten tekee liikkumisen näkevällekin hivenen haasteellisemman.
Ajatuksena on tehdä pihaan polut mökistä ainakin lammelle, kasvimaalle ja varastolle Tod.näk. liuskekivistä.

Mökki on talviasuttava ja ilmeisesti maatalousoppilaitoksen kanssa on sovittavissa talviaikaan teiden aukaisu.

Kyllähän sitä
kaikkea touhua riittää mökillä kunnostamistöistä sisustamiseen. Onneksi kiirus ei ole mihinkään, joten suunnitelmat toteutuu hiljalleen. Ja pitäähän sitä välillä myös tienata, jotta tuo kaikki
suunnittelu voi muuttua todeksi 😀

Että näin tämä blogi taisi saada uuden aiheen muiden aiheiden joukkoon. Mökkijuttuja tulee varmasti jatkossakin 🙂

Julkaistu

Show Must Go On

En ole taitava hehkuttamaan kirjoja, esityksiä tms, mutta on ihan pakko yrittää…

Kävimme nimittäin lauantai-iltana katsomassa
Musiikkiteatteri Koitossa
 Show Must Go On -musikaalia, jonka aikana kuulimme Queenin hitit
Bohemian Rhapsodysta Show Must Go Oniin.

Pääosassa nähtiin Kimmo Blom. Muissa rooleissa Marika Krook, Tatu Siivonen, Jukka Mänty-Sorvari, Jussi Ojanen, Tero Tanhuanpää, Mika Räinä. Ohjauksesta vastasi Petri Lairikko, ja kapellimestarina toimi Mikko Kangasjärvi. Musikaalin on kirjoittanut Katariina
Leino

Musikaali kertoi kahdesta bändistä, Queenista ja suomalaisesta bändistä, jonka johtohahmo halusi olla kuin Queenin kuulu artisti. Kuuluisiksi haluttiin tulla hinnalla millä hyvänsä. Musiikkiesitykset olivat huippuluokkaa. Ei ole pikkujuttu hypätä Queenin saappaisiin, mutta esityksessä siitä suoriuduttiin loistavasti.  Jos tulee mahdollisuus mennä katsomaan, suosittelen. Koitolla on myös esitykset monista muistakin tunnetuista artisteista ja bändeistä.
Ihastuin ja haluan kyllä nähdä heidän muitakin musikaalejaan.

Ennen musikaalia kävimme ruokailemassa turkkilaisessa. Alkupalaksi maistelimme erilaisia turkkilaisia herkullisia tahnoja ja pääruokana söin falafeleja, jotka ei olleet kovin erikoisia. Maistuivat liikaa käristetylle. Äh, en osaa selittää. Jälkkäriksi suusta sujahti jäätelöä ja banaania.  Mukava ilta kaikenkaikkiaan ystävämme synttäreitä vietellen.

Muuten viikonloppu sujui hyvin rauhallisesti hivenen ulkoillen ja oleskellen. Pesimme pyykkiä, sillä saimme pyykkikoneen kuntoon. Hihna oli hypännyt pois paikaltaan ja sen korjaaminen onnistui kotiporukalla, joten kulujakaan ei tullut. Pyykin pesustakin voi siis nauttia 😀

Ja tänään tehtiin LÖYTÖ, jota keskiviikkona mennään katsomaan
– mökki Mäntsälän saaressa
Hinta on niin edullinen, että mietityttää mikä vikana, mutta kuvien perusteella ja kuvauksien perusteella mökki voisi olla meidän, jos…
JÄNNITTÄÄ!!!
Nyt vaan jalat maassa ettei tule pettymystä!

Tandem-asiakin edistyy. Testattavaan pyörään joitain fiksauksia ja sitten kokeilu, kenties päätös ja…
Huih… Nyt tapahtuu niin paljon samaan aikaan, että hirvittää 😀

Niin, mitäs mun elämäntapaprojektille kuuluu?
Paino huitelee 68-69 välissä,
vessattaa ja nälättää koko ajan 😀
Liikuntaa tällä hetkellä liian vähän.
Ei ehkä kovin hyvä pikatiivistys, mutta
PROJEKTI jatkuu koko ajan
aikken siitä täällä ole viime aikoina juuri kirjoittanutkaan 😀

Julkaistu

Hiihtelyä keväthangilla ja paljon leipää

Viikon aikana taisin syödä viikoiksi eteenpäin leipäkiintiöni täyteen! Syön leipää ylipäätään kovin vähän, joten kroppani taisi joutua Kuusamon reissulla aika koville. Ilahduttavaa kuitenkin on ettei paino ole noussut, päinvastoin. Lähdöaamuna vaa’an surulliset lukemat olivat 68.2 kilossa ja tänään hypätessäni vaalle 67.3, joten riemulla ei rajaa. Huomisaamuna tosin vasta ”virallinen” punnitusaamu 😀 Joka tapauksessa leipäkiintiö ja hiilarikiintiö on aika täynnä. Siitä huolimatta viikkoon mahtui paljon ihania asioita. Saatiin avokin kanssa huippuhyvää palvelua niin lentokentällä kuin koneessakin. Menomatkalla saimme meitä opastelemaan tyylikkään Finavian pukumiehen, joka saatteli meidät jonojen ohi niin lähtöselvityksessä kuin turvatarkastuksessakin. No en tiedä oliko se nyt välttämätöntä. Toisaalta, hänellä saattoi olla muutakin puuhaa kuin meidän saattelemisemme. Ja se taitaa olla ihan yleinen käytäntö, että apua tarvitsevat matkustajat viedään ohi jonojen.

Harmaakuono oli vähän stressissä lentokentällä eikä oikein jaksanut keskittyä opastamiseen. Päästiin kuitenkin onnellisesti portin vieressä olevaan kahvilaan, jossa kahvilan työntekijä tuli pöytään tiedustelemaan mitä haluaisimme. Kahvilasta meidät tultiin opastamaan lentokoneeseen. Lentoemännät olivat Harmaakuonosta myytyjä. Lepertelivät sille ja antoivat oman pehmolentokoneen 😀 Ahtauduimme kahden istuttavaan riviin avokin kanssa ja Harmaakuono jalkoihin. Herra tunki koko ajan kuonoaan käytävälle, joten sain olla tarkkana ettei joku tallaisi jätkää ohi mennessään. Päästyämme ilmaan lentoemäntä tuli kyselemään tarvitsisiko koira vettä ja samalla jäi rapsuttelemaan Harmaakuonoa.

Laskeuduttuamme Kuusamoon kone tyhjentyi ja lähdimme viimeisinä sieltä ulos. Lentoemäntä huolehti, että Harmaakuonon oma lentokone tuli meidän mukaamme. Kenttähenkilökunta opasti meidät koneesta matkatavaroita hakemaan ja sieltä löytyikin jo avokin vanhemmatkin.

Perille päästyämme istuimme heti syömään sianlihaperunalaatikkoa ja jälkiruuaksi uunijuustoa. Ateriasta selvittyämme lähdimme koko porukalla hiihtämään. Avokin isäukko oli tehnyt pelloille latuja, joten mikäpäs siinä oli hiihdellä. Tuolloin lauantaina hiihdettiin melkein kolme tuntia, välillä piti käydä päiväkahvilla herkuttelemassa rahkapiirakalla ja pikkupullilla 😀 Hiihtomatkoja on vaikea arvioida, joten jätetään ne arviot kokonaan tekemättä. Mulla oli vähän harmia, sillä prinsessajalkani ottivat heti siipeensä; kantapäihin isot rakot, jotka puhkesivat, mutta jatkoin sinnikkäästi hiihtoa. Ei välttämättä mailman fiksuimpia vetoja, mutta…

Illalla saunoimme ja iltapalalla tarjottiin leipää. Leivän päälle oli ihanaa kraavilohta tai kylmäsavustettua hirveä, joten olihan se ihan pakko leipää syödä, että sai niitä ihania herkkuja. Ei kehdannut syödä vain päällisiä 🙂

Kello oli jo yli kymmenen ennen kuin pääsimme lähtemään puolentoista kilsan päässä olevalle mökille. Siinä tuli mukava iltalenkki kiristyvässä pakkasessa kuun kumottaessa. Mökillä takkaan tulet ja mokkulan toiminnan testailua.  Ja kyllähän se toimi. Jäi vaan tänne postailematta 🙁

Sunnuntai oli tuhruinen ja sateinen päivä. Mun kantapäät oli kipeet ja Kuusamon keskustasta avokin veli kiikutti rakkolaastareita. Valitettavasti ne oli jotain halpisversioita eikä toimineet yhtään. Päivä menikin pirtissä avokin veljiä tavatessa ja harputellessa kaulaliinaa. Harppu keräsi tietystikin ihmettelyä ja sain naisväelle näyttää ja selittää miten harpulla neulotaan. Aamupalalla nautiskelimme muuten puuroa, kananmunaa, leipää, pullaa, piirakkaa… Ja siitä reilu tunti, olikin päiväkahvin aika. Ja siitä taas ehkä pari tuntia syötiin ruoka. Ruokana oli lohikeittoa, jonka kanssa leipää. Leipää oli kyllä tarjolla vahvemmillakin aterioilla. Jälkiruuaksi persikkarahkaa. Ja jotta ei vaan tulisi nälkä, vajaan parin tunnin päästä kahvin kanssa leipäjuustoa ja appelsiinituorejuustokakkua 😀
Ja vieraiden lähdettyä tietysti iltapalalla taasen leipää. Ja mukaan mökille pullaa iltateen kanssa syötäväksi. Siinä ei auttanut vastustelut.
Mökki-illat noudattivat koko viikon samaa kaavaa, takkaa, iltateetä, tietokonetta ja yhdessä oloa.

Maanantaina oli upee keli. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja hiihto maistui ihanalta. Ei maltettu aamupalan jälkeiselle päiväkahvillekaan. Hiihdettiin kolme ja puoltuntia. Suolla kierrettiin 12 kertaa ja pellolla 4 kierrosta. Avokin isä toi meille ladun varteen mehua. Ja kyllä meidän suoritustamme kehuttiin ja hehkutettiin 😀
Lopulta kuitenkin painuimme kiltisti syömään. Kantapäät oli aika kipeät, yllätys!
Lohikeitto maistui taivaallisen hyvältä ulkoilun jälkeen 😀

Kahvittelun ja iltapalastelun jälkeen lähdimme pakastuvaan iltaan kävelemään. Käveltiin mökin ohi jäälle. Kuljimme moottorikelkkojen ajamia uria pitkin. Muuten jalat upposi hankeen, jossa oli jo jään rajassa vettä. Noh, aikamme reippailtuamme astuin vähän sivuun ja kenkä kastui. Oli aika hassua, sillä pakkasta oli jo reilut kymmenen astetta. Oli aika palata mökille. Kengistä sai irrotella jäätä ja laittaa kengät takan ääreen kuivumaan.

Tiistaina oli liukas hiihtokeli. Mun makuun vähän liiankin liukas. Olen loppujenlopulta kuitenkin hiihtänyt tosi vähän ja epätasaisuudet ladussa tekevät oman haasteensa. Ärsytti ja kiukutti. Noh, rupeshan siinä tietysti myös kantapäätä hiertämään, joten kolmen vartin jälkeen siirryin sisätiloihin. Avokki jäi hiihtämään vielä melkein pariksi tunniksi. Mulla oli paska fiilis, olisin niin itsekin halunnut hiihtää. Tajusin kuitenkin ettei aukinaisilla kantapäillä voi hiihtää enempää, etenkin kun rakkolaastarit oli mitä oli.
Istuskelin tuvassa kuunnellen avokin äidin ja jonkun kylän naisen jutustelua. Kahvittelimme, söimme hirvikäristystä. Perunamuussissa oli ihanan paljon voita, joka antoi siihen todella makua. Oli se kyllä tuhtiakin.
Illalla vielä avokki tapasi naapurin isäntää maatalousbisneksissä, jotka sujuivatkin mallikkaasti. Mulla oli hienokseltaan tylsää. Ehkä se oli kuitenkin sen arvoista.

Kantapäät alko oleen suoraan sanottuna helvetin kipeät. Mietittiinkin miten mökille mentäisiin. Mentiin potkukelkalla.  Avokki työnsi mut mökille. Kyydissä oli kivaa, vaikka samalla turhauttavaa. Aamulla sitten takaisin ylämäkeen 😀 Sää oli aika kehno, joten hiihdot jäi avokiltakin. Avokin setä toi meille lisää rakkolaastareita. Noh, ne oli Compiitin kantapään halkeamiin tarkoitettuja, mutta paransi tilannetta huomattavasti. Ne laitettiin mulle illalla suihkun jälkeen. Voin sanoa, että toipuminen alkoi siitä hetkestä. Päivä meni avokin setää ja joitain muita kylän ukkoja tavatessa. Ulkoilua todella kaipasi. Ja vielä kun illalla saatiin mökille autokyyti, keskiviikon ulkoilut jäi minimiin. Ja tuolloin syömistä oli ihan käsittämättömiä määriä ja käsittämättömän usein. Mun vatsa oli halkeamaisillaan 😀

Torstaina oli hieno aurinkoinen sää, mutta ehkä jo liian lämmin. Lumi petti alta, silti hiihtelimme kolmisen tuntia. Olin fiiliksissä kun jalkoihin ei sattunut. Harmaakuono juoksi rinnallamme kuten muinakin hiihtopäivinä. Suussa iso keppi ja hangelta kuului vain onnellista koiran kipitystä. Tuolloin torstaina se kantoi koko hiihtoajan samaa kalikkaa hyvin tärkeän näköisenä.

Ruuaksi saimme haukipihvejä ja perunamuussia. Jälkkärinä uunijuustoa. Kahvien kanssa taisi olla mustikkapiirakkaa, omenapiirakkaa… Ei kykene muistamaan mitä oli milloinkin 😀

Ruuan jälkeen pikkulevon jälkeen lähdimme potkukelkkailemaan. Halusin kokeilla kelkkailua. Olen sitä joskus lapsena tehnytkin, mutta silloin näin vielä vähän. Noh, penkassahan sitä koko ajan olin kelkan kanssa. Potkuteltiin mökille. Siellä oli hyvä alamäki. Halusin kokeilla mennä mäkeä siten, että jalat oli jalaksilla. Noh, mäki päästiin alas, mutta aikas monta kertaa törmäsin penkkaan 😀 Kerran törmäyksen voimasta lensin kelkan yli hankeen ja siitä kierähdin ojaan. Sieltä meinasi olla hankalaa päästä pois kun lumi petti alta aina kun yritti ponnistaa.
Laskimme mäen alas myös siten, että olin avokin kyydissä. PELOTTI. Ja penkassa käytiin tälläkin kertaa. Hauskaa oli!  Ulkoilun päälle olikin mukavaa painua saunomaan.

Perjantaina lämpöaalto jatkui ja hiihtämisestä ei tullut mitään. Avokki kävi testaamassa, mutta totesi homman mahdottomaksi. Harmitti tietystikin. Lähdettiin kävelemään jäälle, mutta sekin oli aika huono ajatus. Moottorikelkan jäljetkään eivät tahtoneet kantaa, joten liian märkää touhua. Saatiin kuitenkin tunnin ulkoilut aikaan. Yritin avokkia houkutella kävelylle teitä pitkin, mutta ei se innostunut. Tein illan aikana kaulaliinan loppuun, jota harputtelin keskiviikkonakin aika paljon.

Pe-la-yönä oli pakkasta, joten lauantaina olisi ollut hienot hankikelit, joten harmitti aika tavalla kun enään ei ehtinyt suksille. Oli aamiaisen (riisipuuroa ja pannukakkua) jälkeen aika pakata, käydä suihkussa ja juoda lähtökahvit. Harmaakuonolle nousi turkin pintaan hilsettä ja herra haisi stressikoiralle ajellessamme Kuusamon lentokentälle. Siellä lähtöselvityksessä virkailija ei velottanut suksistamme (20 € per suunta) mitään, joten saimme kotimatkalle sukset ilmaiseksi mukaan. Avokin vanhemmat saattoivat meidät portille, josta meidät opastettiin koneeseen. Meillä oli taasen paikat kahden istuttavassa rivissä, mutta lentoemäntä (olivat eri ihmisiä kuin tullessa) tuli sanomaan, että voimme siirtyä käytävän toiselle puolelle penkkiriviin, jossa kolme istuinta. Näin Harmaakuono ja meidän jalkamme sai lisää tilaa. Ja tuota ehdotustahan vastaan meillä ei tietenkään ollut mitään 😀 Matka kului rattoisasti.

Helsinki-Vantaalla meitä oltiin vastassa. Oppaamme oli mukava mies, joka auttoi laukkujemme noutamisessa hihnalta ja saattoi meidät hakiamme luo. Oikeasti tosi hyvää palvelua saatiin. Ainoa mikä mua aina ahdistaa on se, että en pääse vessaan silloin kun haluan, että olen jonkun virkailijan varassa. Ja tottahan hitossa aina silloin on olevinansa ja kyllä onkin ihan kamala pissahätä. Kirosin asiaa moneen kertaan. Jos mukana on joku näkevä, tuota ongelmaa ei ole. Mutta kun istut portilla tai kahvilassa, et pääse vessaan ennen kuin noutaja saapuu 🙁 Mutta, se että apua saa ja palvelu on hyvää, siitä täytyy toki olla kiitollinen.

Ja mikä nautinto, kotona ruuaksi iso vihersalaatti ja falafeleja, nam 😀
Ja en ole varmasti ikinä kohdannut niin uupunutta Harmaakuonoa kuin nyt. Se piti herättää syömään. Siis, labpis, joka ei havahdu ruokakipponsa kolahdukseen!!! Ja syötyään herra jäi makaamaan kuppinsa viereen etutassut suorana ja pää koholla. Siinä se maiskutti suutaan. Pelästyin jo sen halvaantuneen tms. Komensin nousemaan ylös ja ette arvaa miten suuri helpotus kupusi syvältä sydämestä kun Harmaakuono nousi tassuilleen, heilutti häntäänsä ja käveli ottamaan luun suuhun. Sitä se ei kyllä jaksanut syödä pitkään.

Nyt on sitten lomat lomailtu ja paluu arkeen edessä. Ja arki alkaakin rytinällä, heti aamulla neljä asiakasta ja iltaan vielä pari lisää 😀
Mutta nyt jaksaa taas pakertaa arkisten asioiden parissa. 

Julkaistu

Luksusta ja rentoutumista – lomamatkalla Kanarialla

Tämä ”matkaraportti” tulee taasen osissa, sillä edelleenkään en osaa kirjoittaa lyhyen ytimekkäästi, joten toivottavasti jaksatte lukea näin pätkissä. 😀

Lähtöaamuna viimeiset pakkaukset ja auton vuokraamiseen liittyvien asiakirjojen tulostus. Ei muuta kuin lentokentälle itse suoritettavaan lähtöselvitykseen, josta turvatarkastukseen ja kahvilaan odottelemaan koneen lähtöä. Kone oli vähän myöhässä. Aikamme koneessa istuskeltua päästiin vihdoin matkaan. Matka oli aika meluisa; ympärillä paljon lapsia, jotka asiaan kuuluvasti intoilivat, välillä kiukuttelivat tai väsähtivät. Lasten mäikästyksen lisäksi ympäriltä kuului tiuhaan tahtiin ”tsipstsip” ja kulaus. Oluttölkit aukesivat ja usein nenään leijaili myös väkevempien tuoksu. Lensimme Norwegiananilla. Loppumatkasta ostimme itsekin avokin kanssa punaviinit ensin testattuamme koneessa olevaa langatonta internetyhteyttä. Se kuulosti niin uskomattomalta jotta oli kokeiltava; Facebookkiin päivitys ja tänne pikapostaus 😀
Plas Palmasin kentällä meidän isäntämme oli vastassa. Etsimme autonvuokraustoimistolla käytyämme vuokraamamme auton ja lähdimme ajelemaan kohden Sonnenlandia, joka sijaitsee Maspalomasin kupeessa. Ehkä vielä tutunpi paikka on Playa del Ingles, jonne matkaa reilut kolme kilsaa. Ajomatka kesti puolisentuntia, jonka aikana Canarian ilta hämärtyi.
Perille päästyämme saimme isännältä miltein heti lasilliset kuohuvaa espanjalaista Cavaa loman aloituksen kunniaksi ja tervetulomaljaksi. Istuimme pöytään ja nautimme herkullisen illallisen aloittaen paahdetulla gluteiinittomalla valkosipulileivällä. Pääsimme tutustumaan myös paikalliseen perunaruokaan ryppyperunoihin. Ne keitetään voimakkaasti suolatussa vedessä ja keitetään niin kauan että vesi loppuu. Perunat keitetään kuorineen, syödään myös. Hyviä olivat. Aterialla oli myös lihapullia, makkaraa, salaattia. Jälkiruuaksi tarjoiltiin vielä kauraomenapaistosta, nam. Ja kyllähän kuohuvan jälkeen nautimme vielä punaviinistäkin. Ja eihän yöpuulle sovi mennä ilman iltateetä 😀
Ekana loma-aamuna heräsimme Aaa:n syntymäpäivään. Isäntä toi kuohuvaa sankarille ja aamupalalla herkuttelimme suklaakinuskikakulla johon isäntä oli löytänyt kynttilän, jossa numeron tilalla olikin kysymysmerkki. Kerroimme myös synttäriyllätyksestä, luksuskylpylästä, jossa viettäisimme iltapäivämme.
Isäntämme lähti tekemään kuntosalitreeniä meidän kävellessä lähialuetta tutkaillen. Kävimme lähikaupassa. Minusta on aina mielenkiintoista tutustua paikallisiin ruokakauppoihin, niin tälläkin kerralla. Ostimme kevyttä lounasruokaa ja hiljalleen palailimme isännän luo. Hän asuu kaksikerroksisessa asunnossa. Yläkerrassa makuuhuone, kylpyhuone ja parveke. Alhalla olohuone, kapeanmuotoinen keittiö, jonka päässä wc ja pyykkikone. Asunnon edustalla on oma pieni laatoitettu piha, jota ympäröi verkkoaita, joka oli viheriöity. Pihassa muoviset puutarhakalusteet ja hiiligrilli. Tuolloin tuloiltana oli mukamas meidän mielestämme niin viileää ettei tarjettu ulkona 😀 Lämmintä jotain 15 asteen paikkeilla. Viikon edetessä illatkin kyllä lämpenivät. Olohuoneessa oli meille levitetty vuodesohvat, joten paljoa ei ylimääräistä tilaa jäänyt. Laukkuja säilytettiin sänkyjen alla ja vierillä viikon mittaan kertyneitä ostosnyssäköitä 😀
Lounastimme ulkona, jonka jälkeen lähdimme reilun parin kilometrin päässä olevaan kylpylään. Se oli erään hienon hotellin yhteydessä. Hotellin pihalla palmukujat ja isot suihkulähteet. Siellä ei mennä aamupalallekaan tavallisissa kesävaatteissa vaan puvussa. Joka tapauksessa kylpylä oli hieno kokemisen arvoinen paikka. En tiedä pystynkö edes muistamaan mitä kaikkea ihanaa siellä oli. Joka tapauksessa siellä oli neljä osastoa. 
Ensiksi kassalta saimme kengät, kylpytakin ja pyyheliinan. Pukuhuoneessa uima-asut ylle ja ei muuta kuin hemmottelemaan. Ensiksi menimme huoneeseen nimeltä Kohtu. Siellä oli pehmustetut seinät, keskellä iso kivi, josta hohti valoa. Vesisänkyjä oli kehämäisesti keskustan ympäröimänä. Sängyissä pötkötimme kuunnellen rauhoittavaa musiikkia ja linnun laulua. Vähänkin kun liikahti, vesi patjan sisällä lorisi 😀
Kohdusta siirryimme suolahuoneeseen, joka oli hieno paikka. Huone oli suolaa. Istuimme suolakivipenkillä, penkkien alta hohkasi valoa suolakivilampuista. Iso lamppu oli tilan keskellä. Lattialla irtokiveä/suolaa. Tässä huoneessa ei ollut musiikkia. Tunnelma silti erittäin rauhoittava ja hengitystiehyeitä avaava.
Suolahuoneesta siirryime höyrysaunaan, jossa soi rauhoittava musiikki. Tuoksussa oli eucalyptysta, joten röörit sai lisähoitoa. Pidin tuosta saunasta turkkilaista saunaa enemmän.
Toisella osastolla pääsimme kävelemään kylmävesialtaaseen, jonka pohjalla oli jalkapohjia hierovia kiviä. Aluksi vesi tuntui kylmältä, mutta samalla elvyttävältä pohkeille, ja samalla tehokasta jalkapohjakäsittelyä kivien päällä kävellessä. Reunoilla kivet oli selvästi terävempiä missä oli vähemmän kävelty. Kylmävesialtaan vastapainoksi pääsimme lämpimään trooppiseen laguuniin 😀
Kakkososastolla vielä kylmä/kuuma-vaihtelut jatkuivat eri lämpötiloin olevin suihkuin. Yhdestä suihkusta räimi vettä ihan Suomen räntäsateen malliin. Vastapainoksi voikin mennä nojailemaan seinään, jota pitkin lirutteli lämmintä vettä. Vettä tuli seinästä vain nojatessa siihen.
Kolmannella osastolla päästiin turkkilaiseen saunaan, jossa tunnelmaa loi turkkilainen musiikki. Pesijät vain puuttuivat 😀 Saunasta matka jatkui rentoutushuoneeseen, jossa oli miellyttävä tuoksu(en tiedä mikä eteerinen tuoksu oli). Siellä soi rauhallinen musiikki ja lepäilimme lepotuoleilla.
Rentoutumisen jälkeen siirryimme Kuolleeseen mereen 😀 Vesi oli todella suolaista. Kyllä huomasi missä kohtaa kehoa oli näppylöitä tai naarmuja; kirveli mukavasti. Vedessä pystyi kellumaan selällään mainiosti. Uiminen oli todella vaikeaa. Ja jos yritti liikahtaa vähän, liikahti vaikka kuinka paljon. Oli todella jännä kokemus.
Suihkun kautta viimeiselle osastolle, jossa oli afrikkalainen sauna ja iglu. Sauna oli kuuma ja kuiva. Siellä lauloi savannien linnut 😀  Saunassa istuskelun jälkeen menimme igluun, joka ei tuntunut niin kylmältä mitä etukäteen kuvittelin. Tilassa oli seinillä jäätä joihin saattoi hieroa selkäänsä ja jäseniään. Tarkoitus oli vuorotella saunan ja iglun välillä pari-kolme kertaa.
Lopuksi menimme ulkoaltaille joissa oli erilaisia hierovia vesisuihkuja ja poreiluja. Aikaa oli vierähtänyt lähes neljä tuntia, aurinko oli jo laskemassa ja ilma viilentymässä. Viimeiseksi kävin isäntämme kanssa kylmävesialtaassa uimassa. Olo oli rentoutunut, onnellinen.
Upean päivän kruunasi herkullinen illallinen grillin äärellä. Istuimme ulkona syöden täytettyjä munakoisoja joihin jauhelihan lisäksi oli laitettu mm. pinaattia. Se antoi todella herkullisen lisämaun ateriaan. Munakoisojen lisäksi muistaakseni meillä oli salaattia johon oli lisätty paikallista juustoa. Ilta kului rattoisasti kuten kaikki muutkin illat. Juttua riitti laidasta laitaan ja rentoa yhdessä oloa.
Keskiviikkoaamuna isäntämme lähti ennen aamupalaa juoksulenkille ja hänen palattuaan nautimme aamiaista pihalla lämpenevästä säästä nauttien. Päivä meni kuitenkin enemmän sisätiloissa, sillä ajelimme ensin urheilukauppaan, jossa vierähti useampi tunti. Se oli ison tavaratalon kokoinen liike, ja siellä myytiin kaikkea mahdollista urheiluun/liikuntaan liittyvää.
En ollut ainoa, joka teki sieltä löytöjä. Kaikille tuli kassillinen tavaraa.
Urheilukaupasta ajelimme Atlanticoon, jossa vietimme tapashetken, jotta jaksaisimme vielä vähän shoppailla. Lopuksi käytiin ruokaostoksilla ja kotona oltiin aika myöhään. Pannulla paistettiin kalaa ja uuniin lykättiin ranskiksia. Iltaa istuimme puolille öin.
 Ostokseni olenkin jo esitellyt pari päivää sitten.
Ja nyt taitaa olla aika kömpiä avokin viereen yöunille, joten ”raportti” jatkuu taasen sopivan hetken tullen.                   
Julkaistu

Koirakon relauspäivä

Meillä oli Harmaakuonon kanssa viime viikon lauantaina rentoutumispäivä.
Treffasimme 10.30 muutaman muun koirakon ja peesareiden kanssa ja lähdimme reippain askelin kohden Helsinkiin pari kuukautta sitten avattua
koirauimalaa.
Se oli opaskoirakerhomme tutustumiskohde ja oppaidemme relaushetki.
Ja kyllä koirat nauttivatkin uimisesta. Harmaakuono viihtyi altaassa yli puolituntia ollen koko ajan aktiivinen. Eräs peesari ehti nappaamaan vähän videokuvaa ja se löytyy
täältä
Musta on Harmaakuononi

Voi miten Harmaakuono rakastaakaan kun joku heittää lelun veteen.
Lelun luo uidaan uikuttaen

Ihanaa kun koirat nauttivat

Uimalan työntekijä huolehtii koirien turvallisuudesta, leikittää niitä ja rohkaisee koiria, jotka arkailevat altaaseen menoa. Harmaakuono ei arkaile, mutta odottaa saavansa hakea lelun uudelleen ja uudelleen.

Kiitos mukavasta uintihetkestä kuuluu märkäpukuiselle omistajalle.
Ja suosittelen koirauimalaa muillekin. Ystävällinen, lämminhenkinen ilmapiiri ja kohtuullinen hintataso.

Kaikki ihanuus loppuu aikanaan, Harmaakuono kävi ylikierroksilla, vaikka oli aivan poikki, uudestaan olisi pitänyt päästä. Suihkuun ja kuivaukseen. Kotona meillä olikin hyvin rauhallinen koiraherra. Välillä vain olkkarin matolta kuului onnellinen unihaukku 😀

Alunperin mun piti olla reipas tyttö ja treenata, mutta väsymys/laiskuus voitti. Pötkähdin hierontapöydälle ja avokki hieroi perusteellisesti alaselkäni. Aikas mahtava lauantai-ilta siis. Sen päälle sauna ja rentoa yhdessä oloa.

Nyt täällä on samanlaiset suunnitelmat, kohta saunaan ja sen jälkeen pieni juustolautanen tarjolle. Äitini on täällä. Päivällä lumikenkäilimme ihanassa kevättalvisessa säässä. Huomenna hiihtämään.

Julkaistu

Uin, uin – Minä tyttö uin

Mittari paukuttaa päivälläkin liki 20 pakkasasteessa, joten lenkkeily on jäänyt minimiinsä. Alkaa Harmaakuonokin nostelemaan tassujaan, jos yrittääkään pidempää matkaa kävellä. Onneksi pakkasesta huolimatta olen päässyt treenaamaan. Olin sekä eilen että tänään uimassa. Eilen taittui kilsa 50 min ja tänään tunnissa 1200 m. Uintivauhti tällä hetkellä on 10min/200m, joten siitä pystynee kiristämään jonkin verran, jos säännöllisyys pysyy uintitreeneissä. Tänään en hyytynyt missään vaiheessa eikä vauhti hidastunut. Ihan alussa ehkä ekalla 150 metrillä tuntui reisissä eilinen uinti.
Pidän uintia kokonaisvaltaisena harjoittelumuotona, joka parantaa kestävyyttä/hapenottokykyä
Sopii myös laihduttajalle; kaloreita palaa altaassa mukavasti, ja jos ylipainoa olisi reilumminkin vesi on pehmentävä elementti nivelille. Tosin moni ylipainoinen kammoksuu ajatustakin mennä yleiselle uima-altaalle uimaan ajatellen miten kamalalta ehkä joidenkin silmissä näyttää. Silti on tärkeää, että olet rohkeasti siellä omana itsenäsi. Olethan liikkumassa ja tekemässä itsellesi parempaa oloa jaolet matkalla  kevyempää itseäsi. Jos siis olet ylipainoinen ja pidät uimisesta, mene rohkeasti uimaan. Anna muiden ajatella mitä tykkäävät. Sinä olet matkalla elämäntapamuutoksessasi ja näin ollen helkkarin hyvällä tiellä. Jos jokin itse täydellisyys tuijottaa, tuijota takaisin ja muista täydellisiä ihmisiä, ei myöskään vartaloita ole olemassakaan. Ja sinä et ole sen huonompi ihminen kuin hänkään, vaikka kantaisitkin ylimääräisiä kiloja kehossasi.
Itse nautin kovasti uimisesta ja vaikka minulla on iso persaus ja reisissä läskiä vatsaläskiä unohtamatta, uin nauttien siitä mitä olen tekemässä. Minua tietysti helpottaa ehkä se, että en näe mahdollisia katseita ja tuijotuksia, ja siksi minun on helppoa olla välittämättä niistä. Uimahallissa en edes ajattele asiaa juuri koskaan. Myönnän tosin joskus miettineeni miten läskini näkyvät. Toisaalta minun erilaisuuteni näkövammani vuoksi kerää ehkä enemmän katseita ja ihmetyksiä.  Matkamittarina käytän muoviarkkia ja reijittäjää. Aina kierroksen uituani teen muoviin reijän ja treenin jälkeen siitä on helppoa laskea uitu matka. Kaverini on joskus todennut, että ihmisten ilmeet ovat näkemisen arvoisia kun yrittävät ymmärtää mitä oikein puuhaan. Joskus tulee kommenttia siitä, että uin aina samaa radan reunaa enkä oikea oppisesti laitaa vaihtaen. Käytämme radan päätyyn laitettavaa kylttiä ”radalla näkövammainen uimari” ja yleensä rata tyhjenee muista uimareista. Ei toki ole tarkoitus ”häätää” heitä pois, mutta toki mitä vähemmän väkeä samalla radalla sitä vapaammin pystyn uimaan. Vieraisiin ihmisiin törmäily kun ei välttämättä kovin mukavaa ole. Nautin kun saan uida omaa tahtia ja ettei kaverini tarvitse koko aikaa ”vahtia” missä menen ja kuinka vauhdilla, olla varottelemassa ihmisistä jne. Juuri koskaan en törmää altaan päätyyn. Kuulen sen metrien päästä ja jos tulen pää veden alla, yleensä aina käsi osuu päätyyn, joten nuppini on säästynyt kolhuilta.
Yleensä aina uinnin jälkeen on mielettömän hyvä olo. Lihaksissa ihana rentous ja pirteä mieli. Tänään ennätin hetken porealtaassa venyttelemään. Venyttely pitäisikin ottaa aina jokaisen uinnin jälkeiseksi lihashuolloksi poreissa.  Vaikka saunomista rakastankin en uinnin jälkeen erityisemmin kaipaa saunaa. Tosin en kaipaa sitä heti minkään treenin jälkeen. Saunassa rentoutuminen on kuitenkin ihanaa, mutta vasta muutaman tunnin päästä tehokkaan liikkumisen jälkeen.
Ostin viime keväänä Hyvinvoinnin tavaratalosta piikkimaton, ja tänään vasta korkkasin sen. Makasin selinmakuulla sen päällä 45 mi kuunnellen rentoutus-cd:tä. Taisin kyllä melkein nukkua, sillä en cd:stä paljoakaan muista. Alkuun piikkimaton piikit tuntuivat kipeästi, mutta hiljalleen selkään levisi ihana lämpö. Pötköttelyn jälkeen selässä oli tietystikin piikeistä painaumia ja iho tuntui aika aralta. Tunne meni kuitenkin ehkä noin vartissa ohi. Muista vaikutuksista en osaa sanoa. Pitää rentoutua sen päällä useampi kerta, jotta oppii tuntemaan paremmin kehonsa ja mielensä tuntemukset. Jotenkin uinnin jälkeen tuollainen rentoutumishetki tuntuu hyvältä ja voimistaa virkeyttä. Olen ajatellutkin, että nyt kiinnitän myös rentoutumiseen ja lihashuoltoonkin paremmin huomiota. Venyttely/lihashuolto  on kuitenkin tärkeitä asioita hyvinvoinnin kannalta ja ne on syytä muistaa ja oppia ottamaan osana elämäänsä. Ei vaan suorittaakseen suorituksena vaan nauttien hyvästä olosta.
  
Olen saanut kolme uutta lukijaa, kaksi Lauraa ja J.B:n.
Olen iloinen kun olette täällä!
Toivottavasti viihdytte.
Ja lopuksi vielä ”hätyyttelen” kaikkia osallistumaan arvontaan. Aikaa on vielä monta päivää 😀 Maanantaina arvotaan!!!
Julkaistu

Kuumakivihieronta

Räntää räimii kasvoillesi kävellessäsi kiireisen päivän jälkeen kotiin. Olosi on stressaantunut; pää täynnä kesken eräisiä asioita. Pitäisi vielä muistaa sitä ja tätä. Vähän vituttaakin päivän palverin kulku. Kropassa tuntuu stressi, hartiat korvissa, lihakset jumissa. Kohta poksahdat…
Päivä vaihtuu ja stressi jatkuu. Missä sitä omaa aikaa oikein on? Lopulta muistat ystäväsi, jolta sait lahjakortin kuumakivihierontaan. Sehän kuulostaa ylelliseltä ja ihanalta, mutta koskaan ei raski itselleen sellaista hemmottelua ostaa, ja eihän moiseen ole aikaakaan. Mutta, lahjakorttihan pitää käyttää.
Päätät varata ajan hemmotteluhoitoon ja selaat kalenteriasi milloin voisit itsellesi moisen sallia. Lopulta saat ajan varatuksi ja pääset rentoutumaan.
Olen valmistautunut hoitoosi. Laittanut laavakivet lämpiämään tarkoitusta varten olevaan termoskattilaan. Hierontapöydälle olen asettanut suojapaperin päälle froteepyyheliinan, pään paikalle tyynyn ja jalkopäässä on viltti sinua varten. Saavuttuasi kerron hoidon kulusta ja kyselen mahdollisia ongelmakohtia; sovimme hoidon päämäärästä. Saat valita mieluisaa musiikkia hiljaa taustalle soimaan. Pidätkö enemmän valaiden äänistä vai delfiinien piipityksestä, entä meren kohina tai lintujen viserrys taustanaan rauhaisa musiikki? Kattovalo voi tuntua liian kirkkaalta ja niin halutessasi sammutan sen. Huoneeseen jää palamaan suolakivilamppu, joka luo tunnelmallista ja rauhoittavaa valoaan.
Riisudut ja käyt hierontapöydälle selinmakuulle. Peittelen sinut ja lähden hakemaan kiviä viereisestä huoneesta. Asettelen ne selkärankasi molemmille puolille,  saat kivet myös hartioiden ja niskan alle. Kun kivet ovat aseteltu paikoilleen ja olosi on hyvä. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Voit sulkea silmäsi ja antaa kivien lempeästi hoitaa ja rentouttaa itseäsi. Kivien lämpö ja kosketus tuntuu iholla miellyttävältä, rentouttavalta. Haen lisää kiviä ja asetan kolme rintakehäsi ja vatsasi päälle. Annan käsiisi pienet kivet. Niitä voit pitää nyrkissäsi, hypeltää, hipeltää niitä tai antaa vain olla. Varpaiden väleihin laitetaan vielä pienet varvaskivet.
Musiikki soi hiljaa taustalla ja suolakivilamppu luo himmeää valoa huoneeseen. On rauhallista. Sinun kehosi ja mielesi rentoutuu. Minä hoidan sinua, annan kivien lempeästi koskettaa ihoasi. Aloitan hoidon jaloista. Käytän käsissäni lämpimiä kiviä joilla sivelen pitkiä sivelyitä rauhalliseen, hitaaseen tahtiin. Voin välillä tehdä rentouttavaa pyöreää liikettä. Vaihtoehtoisesti voin myös hieroa klassisen hieronnan menetelmin ja antaa kehollesi laitettujen kivien hoitaa tehtäväänsä. Hoitoon voi yhdistää myös lämminsuklaahieronnan. Rentouttavat sivelyt ja pyöritykset tapahtuvatkin väliaineenaan suklaaöljy johon halutessasi on voitu lisätä pari tippaa eteeristä appelsiiniöljyä. Näin ihosi saa ihanan appelsiinisuklaisen tuoksu. Suklaaöljy hellii ihoasi kosteuttaen ja hoitaen sitä.
Olet täysin rentoutunut, mielesi on tyhjentynyt kaikesta stressistä ja kiireestä. Tämä aika on sinun ikioma aikasi. Ei tarvitse sännätä mihinkään, ei muistaa mitään. Voit vaan rentoutua ja tuntea miten kivet lämmittävät hoitaen kehoasi. Kuumakivihieronta vilkastuttaa kehosi aineenvaihduntaa ja näin kuona-aineet saavat kyytiä. Se parantaa myös lynfakiertoasi ja ääreisverenkiertoasi. Kipeytyneet lihakset saavat lievitystä kipuun, lihas rentoutuu ja stressi katoaa. Kuumakivihieronnalla sanotaankin olevan myönteisiä vaikutuksia mm. unettomuuteen ja erilaisiin stressitiloihin.
Hoito on edennyt kasvoihin ja niskaan. Olet jo aikaa sitten lakannut puhelemasta. Olet hiljaa.
Et ehkä edes tässä huoneessa.
Ajatukset liitävät hyvissä asioissa
tai ehkä rentoutuminen on onnistunut niin hyvin ettet ajattele mitään. Hengityksesi on ainakin hidastunut ja pääsi tuntuu painavalta kun käsittelen rauhallisin rentouttavin ottein niskaasi. Jospa ne loputkin stressihiput saataisiin pois lentämään.
Hemmottelu on lopuillaan, mutta ei hätää. Voit hetken levähtää nauttien rennosta ja lämpimästä olostasi.
Hiljalleen alan keräämään kiviä varpaiden väleistä ja päältäsi. Ja kun tunnet olevasi valmis nousemaan,
nouset hitaasti venytellen raukeudesta naatiskellen. Tunnet olosi ehkä vähän rentoutumisesta väsyneeksi, mutta hyvällä tapaa.
– Maistuisiko vielä mukillinen vihreää teetä tai lasillinen raikasta luomumehua?
Tämä hetki oli sinun omaa aikaa, aikaa itsellesi. Nyt jaksat taas arjen kiireissä ehkä paremmin vähemmällä stressillä.
Tervetuloa uudestaan!
Julkaistu

Jouluinen tervehdys blogiystäville

Taustalla soi radiosta tulevia joululauluja ja kuusi on siirtymässä paikoilleen…
Joululiina keittiöön ja sohvapöydälle on silitetty ja aseteltu paikoilleen
Kulhoihin perinteisesti pähkinöitä, rusinoita ja pikkukupissa myös tummaasuklaata 😀
Keittiön pöydällä äidin istuttama jouluasetelma, josta olisin tähän postaukseen tahtonut kuvan, mutta se on vielä ottamatta. Asetelmassa on mähkä, muratti ja joulutähti. Koristeluun jokin lehti ja kullattu luonnonkäpy. Kuva tulee myöhemmin, toivottavasti ainakin… Sohvapöydällä joulun ainoa hyasintti sinisenä. Makkarissa ikkunassa jouluvalot ja lipaston päällä jouluenkeli, jonka siivissä valokuituja. Huomista varten pari kynttilää ja korurasian päällä istuu pehmotonttu ja pehmolehmä(maskotti Pekingin paralympialaisista) sulassa sovussa 😀
Nelikiloinen luomukinkku lämpiämässä ja odottamassa uuniin laittoa. Aattoyön perinteisiin kuuluu kinkun paisto. Aattoaamuun kuusen koristelu ja telkun lasten ohjelmat 😀
Haluan toivottaa jokaiselle lukijalleni oikein hyvää, rentouttavaa joulua
Nauttikaa kiireettömyydestä, perheestä, ystävistä, läheisistä
Syökää hyvin nauttien jouluherkuista.
Se mitä syöt joulun ja Uuden vuoden välillä ei niin merkityksellistä kuin se mitä suusta menee Uuden vuoden ja joulun välillä 😀 On aivan loistava huomio/muistutus meille kaikille.
Ja lopuksi Joulu-blogista löydetty jouluruno
Ja niin on taasen joulu, ja lumihahtuvat
ne taivahilta leijaa kuin perhot valkeat.
Niit enkel lapset pienet sirottaa yli maan,
kun taivaan ikkunoilla ne seisoo polvillaan.
Kas tuonne vielä vähän ja tuonne hiukkasen,
Hei vaan! Jo musta maa on pian vitivalkoinen.
Ja pienet enkel lapset käsiään taputtaa.
Ja Pietarin luo sitten ne juosta reputtaa.
Oi avaa oveasi, sa hiukan, hiukan vaan,
niin että joulun viedä me saamme maailmaan!
Ja Pietari hän hymyy, oveaan raottaa.
Mut älkää vilustuko! Pian kotiin joutukaa!
Ja niinkuin tähtein välke,
kuin paiste kuutamon
yökoltuissaan ne lentää
Ne maassa kohta on.
Ne kulkee sormi suulla,
ne hiljaa hipsuttaa. Avaimenreikäin
kautta, ne salaa puhaltaa.
Ja katso, missä käy ne, siell ihme tapahtuu:
pois sieltä huolet väistyy, ja hymyyn menee suu.
Sydämet siellä syttyy
valohon , ilohon.
Ja siell on hyvä tahto ja siellä joulu on.

   
Julkaistu

”hyvää yötä nukahtamisvaikeudet” -luennon satoa

Keskiviikkona 14.9. järjestettiin Itäkeskuksen Ruohonjuuressa luento ”Hyvää yötä nukahtamisvaikeudet”. Puhumassa olivat Eevi Vepsä ja Mari Jäppinen, jotka molemmat tekevät valmennuksia Nlp-menetelmin niin yksityisille asiakkaille kuin isommille yrityksillekin. Luennolla teimme pari rentoutumisharjoitusta, jotka antavat parempia eväitä nukahtamiseen. Opettelimme tuntemaan miltä rentoutuminen tuntuu ja missä se kehossa liikkuu. Kuulostaa varmasti hassulta, mutta seuraavan kerran kun rentoudut, kuuntele/tunnustele missä rentous liikkuu, miten se liikkuu. Tässä tekstissä en itse harjoituksiin puutu kovinkaan paljoa, koska ne pitää kokeilla itse ja löytää oma tapa rentoutua ja tästä Nlp-menetelmästä voi olla siihen apua. Suomen Nlp-opistolla järjestetään kuukausittain avoimia valmennusiltoja, jotka ovat ymmärtääkseni ilmaisia. Lisäksi on pidempiä maksullisia nlp-koulutuksia. Opiston sivuilla voi käydä liittymässä postituslistalle ja vuoden loppuun mennessä liittyneiden kesken arvotaan 31.12.2011 yksi Licensed Practitioner of NLP kurssi. Palkinnon arvo on 1670 euroa. Voitte tutustua Nlp:n opiston sivuilla menetelmään
http://www.nlp-opisto.fi/ ja tässä tekstissä varmasti jotain sinne suuntaa mitä luennolta sain käsitystä. En ainakaan toistaiseksi ole ”höyrähtänyt” kyseiseen menetelmään, mutta en nukahtamisvaikeudet -luennon perusteella pidä sitä mitenkään humpuukinakaan. Omalla ajattelullamme on uskomattoman paljon merkitystä miten asiat sujuvat. Jos esim. nukahtamisvaikeuksista kärsiessämme koko ajan ajattelemme nukkumaan mennessä ”En kyllä nukahda” ”en mä kuitenkaan nukahda” ”Jos nyt en nukahda, mulle jää vaan viis tuntia uniaikaa” jne. Pitäisi ajatella ”Nukahdan ja nukun hyvät yöunet” ”Minä rentoudun ja nukahdan helposti” jne. Noh, eihän se noin yksinkertaista ole, ei ainakaan minun mielestäni. Vai taistelenko uudenlaista ajattelua vastaan, koska olen tottunut esim. univaikeuksien kuuluvan osana elämääni. Eevi korosti luennolla ettei univaikeudet ole normaalia, vaikka niihin tottuisikin. No ei tietenkään. Kyllähän silloin jossain jokin mättää. Johtuuko unettomuus stressistä, väärästä iltasyömisestä, negatiivisesta ajattelusta tai jostain terveydellisestä syystä. Liian usein uniongelmissa hoidetaan vain oiretta uni- ja nukahtamislääkkein, mutta eihän se ole ratkaisu ongelmaan. Ongelman aiheuttaja pitää löytää ja hoitaa kuntoon.

Ylipäätään erilaiset oireet päänsärky, vatsakivut, väsymys, uniongelmat, kivut jne. eivät ole normaalia olotilaa. Eikö normaalilta tuntuisi ennemminkin hyvä olo, joka kohentaa terveyttä. Ja sitä hyvää oloa, terveellisempää elämää kohdenhan me täällä monetkin tähtäämme laihduttaessamme, muuttaessa ruokavaliota lisäaineettomiin vaihtoehtoihin, laadukkaisiin ravinnonlähteisiin, lisäämällä liikuntaa jne. Meidän pitäisi oppia ajattelemaan juuri niin, että menemme kohden hyvää, kohden parempaa, eikä ”juosta pois päin” ns. pahoista asioista.
Eli positiivisuuden kautta muutoksiin. Juostaan mielummin kohti sitä hoikempaa kroppaa, kevyempää oloa, parempia yöunia. En tiedä osaanko selittää mitä tarkoitan ja mitä Eevi luennolla tähdensi.

Ravitsemus

Ravinnolla on iso merkitys hyvinvointimme kannalta jase milloin ja mitä syömme milloinkin vaikuttaa moniin asioihin. On tärkeää syödä hyvin sulavaa ruokaa, jotta elimistömme ei joutuisi tekemään hulluna töitä yötämyöden ja käyttämään siihen paljon energiaa. Eevi suositteli aamuihin vihersmoothiesta, johon lisätään Maca-jauhoa, joka on myös hyvä hormoonitasapainottaja. Aamuisin hyvin sulava ruoka ei vie liian pitkää aikaa ja näin virkeys pysyy paremmin. Monen meistä taustalla on historia ruokavaliosta yhdistelmällä sokeri-vehnä-hiiva, joka aiheuttaa suolinukan tohjoontumista ja tällöin ravintoaineiden imeytyminen hankaloituu ja hidastuu. Monen ruuansulatusvaikeudet saattavat siis johtua suolinukan heikentymisestä, jota tuo edellä mainittu ruokavalioyhdistelmä mm. aiheuttaa. Ylipäätään olisi suositeltavaa syödä hiilaripitoiset ruuat ja proteiinipitoiset erikseen. Ei siis samalla aterialla esim. perunaa ja pihviä. Vatsassamme on erilaisia entsyymejä (proteiinit emäksisiä ja hiilarit happamia) ja hiilari-proteiini -yhdistelmässä ne neutralisoituvat aiheuttaen pitkäksikin aikaa ruuansulatuksen pysähtymisen, jopa 12 tunniksi! Ja kun illalla olet painumassa untenmaille tuo 12 tuntia on kulunut ja ruuansulatus aktivoituu ja kuluttaa energiaa, joten nukkumisesta ei välttämättä tule mitään.

Eevi suositteli ylikorostettua lautasmallia, kuten keväällä pitämällään luennollaan. Samalla aterialla proteiineja ja paljon kasviksia ja hyvälaatuisia rasvoja. Lihan jota syömme tulisi olla mahdollisimman käsittelemätöntä ja lisäaineetonta. Hiilaripitoisella aterialla myös paljon kasviksia ja hyviä rasvoja. Itse olen syönyt aika usein ison annoksen salaattia mihin lisätty siemeniä tai pähkinöitä ja sitten lihaa, kanaa tai kalaa. En ole kaivannut perunaa, pastaa tai riisiä. Ja ehkä tuollaisina aikakausina myös vatsani on toiminut paremmin.
Ruuan sulatusta helpottaa myös syöminen säännöllisesti kolmen neljän tunnin välein, ruuan pieneksi pureskelu helpottaa suoliston töitä.

Iltapalaksi Eevi suositteli parhaimmiksi vaihtoehdoiksi rasvaa ja kasviksia esim. avokaadoa ja salaattia. Ja mielummin proteiinia kuin hiilareita. Täydellä vatsalla ei kannata mennä nukkumaan, mutta ei myöskään nälkäisenä. On itse kokeiltava kuinka paljon ennen nukkumaan menoa iltapala kannattaa syödä. Toisilla tunti on hyvä, mutta itsellä se voi olla jotain muutakin. Kokeilemalla se selviää…

Ihmisen fyysinen palautuminen alkaa n. 22.00 maissa. Ja noin neljän tunnin kuluttua alkaa psyykkinen palautuminen. Entä mitenkäs vuorotyöläiset, Eevin mukaan se on luonnotonta ja sotkee hormonitoimintaa. Eevin kokemuksen mukaan naisilla, jotka ovat tehneet yötyötä kymmeniä vuosia vaihdevuodet tulevat 40-vuotiaina jaylipainoa on enemmän kuin säännöllisessä rytmissä elävillä.

Eevin harjoitteissa harjoittelimme rentouden lisäämistä ja miten rentous liikkuu kehossa, minkälaisia mielikuvia, tuoksuja, ääniä rentouden tilassa on. Jokainen kokee rentoudentunteen omalla tavallaan. Jollekin äänet ovat merkityksellisiä, toiselle taas mielikuvat tai tuoksut. Toisessa harjoituksessa opettelimme poistamaan stressin tunteen. Kun on stressaantunut asioita pyörittää ja vauhti on vinhaa, mutta jos lähtisinkin pyörittämään stressiä vastakkaiseen suuntaan. Miltä se tuntuu, miten rauhoittaa jne. En tiedä, en välttämättä saanut siitä tunteesta kiinni miten asiat pyörivät toiseen suuntaan ja rauhoittaa minua. Uskon kuitenkin, että asiaa voi opetella.

Vinkkejä
– Laventeliöljyä muutama tippa pumpulille, joka tyynyliinan sisään. Rauhoittaa, toimii monella. Itse en erityisemmin pidä laventelin tuoksusta, joten ei varmastikaan toimi minulla.
– Jalkapohjahieronta, alueella paljon akupisteitä joita hieromalla hoidat koko kehoa. Toimii, voin todeta myös omasta kokemuksestani. Avokin jalkapohjahieronta tuo unen ihanasti, useimmiten.

Mari Jäppinen osuudessaan heitti muutaman kysymyksen

– Tiesittekö, että Suomessa jokainen ilta otetaan n. neljännesmiljoona unilääkeannosta?
– Jokainen arkiaamu liikenteessä 20.000 autoilijaa joilla veressä niin paljon uni- tai nukahtamislääkettä että ylittää rattijuopumuksen rajan
Ja tämä johtunee ihmisten tietämättömyydestä lääkkeiden varoajoista. Suomalaisen tutkimuksen mukaan esim. 65-vuotiaalla lääkärin määräämästä annoksesta on lääkejäämää veressä vielä 10 tunnin päästä.
Nuoremmilla maksa polttaa nopeammin lääkeaineen pois verestä, mutta useasti ensin pyöritään tuntikausia odottelemassa unta, ja kun uni ei tule pikkutunneilla napataan pilleri. Varoaika ei ole aamuvarhain töihin lähteissä vielä kulunut.
– Tiesittekö, että koulukiusaamisen ja unettomuuden välillä on selkeä yhteys? Asiaa on tutkittu Jenkeissä, unettomuuden hoito onkin käyttämätön keino koulukiusaamisen vähentämiseksi.
– Adhd-lapsilla australialaisen tutkimuksen mukaan kolmella neljästä on vakavia unettomuusongelmia. Unettomuutta hoitamalla monia oireita saatiin lievitettyä, joka paransi niin lapsen kuin koko perheenkin elämänlaatua.
– Unettomuudesta kärsivillä ihmisillä on useasti myös ylipainon kanssa ongelmia. Univaikeudet, univelka lisää sellaisten hormonien toimintaa, jotka kiihdyttävät näläntunnetta. Ja samalla vähentää niiden hormonien toimintaa, jotka vastaa energian kulutuksesta. Mari ei maininnut hormoneita nimeltä.

”Unikunto”
– pystyy nukahtamaan järkevässä ajassa
– pystyy nukkumaan tarpeeksi pitkään
– uni on riittävän laadukasta
– Tärkeintä on nukkua riittävän laadukasta unta. Ja laadukas uni puolestaan vähentää unen tarvetta.

Voimaunet

On olemassa väittämä, jonka mukaan olisi fysiologisesti parasta, jos nukkuisimme kaksi kertaa vuorokaudessa. Optimaalisimmat kellonajat nukkumiselle olisi aamuyöstä kahden ja neljän välillä ja iltapäivällä yhden ja kolmen välillä. Tutkimusten mukaan suurin osa hyötyisi ns. voimaunista, jotka otetaan keskellä päivää väsyn iskiessä. Normaaliin yöuneen kuuluu neljä vaihetta sekä remuni, jossa silmät tekevät nopeaa värvettä. Yön aikana pitäisi saada 3-4 90 minuutin unisykliä. Uninokoset sisältävät unisyklin kaksi ensinmäistä vaihetta silloin kun se tehdään oikein. Näihin kahteen vaiheeseen menee 20 minuuttia, jonka jälkeen olo on pirteä eikä tule ns. unihumalaa/pökkyräistä oloa. Jos unisykli siirtyy kolmanteen vaiheeseen, herääminen on vaikeampaa ja olo tuntuu nokosten jälkeen väsyneeltä ja vie yöunista ison osan. Länsimaissa ihmisten uniaika pienenee koko ajan, mutta fysiikkamme on aikalailla sama kuin ennenkin. Tarvitsemme enemmän unta mitä useimmat meistä nukkuu. Voimanokosista 15-30 min voisi olla apu. Tukholmalaisen tohtorin mukaan 15-20 min hyviä voimaunia vastaa kahden tunnin yöunta. Kyseisen tohtorin mukaan, jos nukumme yössä viisi tuntia ja päivällä vartin voimanokoset, se vastaa seitsemän tunnin lepoa.

Valo

Valo vaikuttaa erityisesti hormoneihimme ja erityisesti melatoniinin tuotantoon. Tämä unihormoni vaikuttaa vuorokausirytmiin ja ajantajuun. Mari käytti aika raflaavaa esimerkkiä, mutta antaa jälleen ajattelemisen aihetta. Tehokasvatetuille broilereille tehdään keinotekoisesti valoilla yhden vuorokauden sisällä kaksi vuorokautta ja broiskut kasvaa nopeammin teurastuskokoon. Että mistäs sitä luomukanaa saiskaan?

Snobitietoa väreistä

– Vitivalkoinen huone, apinat saavat skitsofreenisia oireita
– Vaaleanpunainen rauhoittaa ja vähentää ruokahalua
  (On todettu rauhoittavan mm. agressiivisia vankeja)
– Punainen, energisoiva, pulssia nostattava väri
  (Ruotsalaisessa vanhusten kylpylässä oli punaisia ja oransseja laattoja, asiakkaat saivat erilaisia stressikohtauksia. Kun väriksi vaihdettiin siniharmaat laatat, kohtaukset loppuivat.)

Sinisellä valolla on hoidettu Tanskassa depressioa sairastavia henkilöitä hyvin hoitotuloksin. Sininen valo on väreistä voimakkaimmin vaikuttava valon väri sisäiseen kelloomme. Tutkimusten mukaan sinisessä huoneessa ihmiset arvioivat ajan kulumisen hitaammaksi mitä se oikeasti on. Sininen huone koetaan myös viileämmäksi mitä se oikeasti on. Sininen vähentää ruokahalua ja sinisessä huoneessa, ihmiset puhuvat hiljempaa. Makuuhuoneessa suositeltiinkin käyttämään sinistä verhoissa, lakanoissa, yöpaidassa.

Marin ohjaamassa harjoituksessa haettiin rauhoittumista oman hengityksen tahdissa. Taustalla soi rauhoittava musiikki kuten itse asiassa koko luennon ajan. Ehkä luento antoi minulle eniten ajattelua siitä miten omaa ajatusmailmaansa voisi parantaa positiivisemmaksi. Kärsin jonkin verran univaikeuksista. Sanotaan melatoniinitason vaikuttavan asiaan yhdistettynä tämä sokeuteni. Tieteellisiä tuloksia on kai vähän, en tiedä minkä verran asiaa on edes tutkittu. Käytännössä kuitenkin tiedän monta, yllättävänkin monta sokeaa, joka kärsii univaikeuksista ja saa apua melatoniinista. Ja jos se auttaa minua aion käyttää sitä, koska se on luonnollinen hormoni eikä mikään synteettinen uninappi. Toki toivon voivani vaikuttaa asiaan myös elämäntavoillani ja opetella rentoutumaan entistä paremmin.