Julkaistu

Kopoti-kopoti – ihanaa on ratsastaa

Koin jälleen suurta iloa ja onnistumisen tunnetta hevosen selässä 😀
Ratsastin samalla hepalla kuin pari viikkoa sitten. Mentiin ensin puolisen tuntia kentällä ja sen jälkeen tunnin verran maastossa. Nyt sain ohjausta ratsastusasentoon ja leuan nosto ylös toi paremman ryhdin; selkä suoristui ja istunta pysyi paremmin kasassa. Ja mikä parasta hevonenkin liikkui rivakammin. En ole koskaan aiemmin mennyt niin pitkiä tölttipätkiä itsekseni kuin tänään!!! Ja vitsi miten ihanalta se tuntui. Nautin!

Sain hevosen tölttäämään kivasti jo kentällä, mutta myös maastossa. Etukäteen jännitin miten selviän hevosen pyrkiessä laiduntamaan ratsastuspolun vieriltä  vihreitä herkkuja, mutta onnistuin pitämään kaverin aisoissa. Muutenkin tunsin hevosen kanssa löytäneeni jotain… jotain sellaista yhdessä tekemisen meininkiä; se kuunteli mua, se toimi kuten pyysin. Ehkä taas opin kroppaani käyttämään paremmin ja pitämään ryhdikkäämmän ratsastusasennon ja se auttaa hevosen kuulolla pysymiseenkin.

Vaellusosuudella pääsin laukkaamaan ylämäkeen ja sydän hakkasi riemusta naaman loistaessa kuin Hangon keksi 😀 Vetäjä ratsasti edessä ja hehkutti mäkeä laukatessamme ja ystäväni kannusti takana. Tultiin koko mäki laukaten. Pidin onnellisena harjasta kiinni ja nautin.

Kokeiltiin loppumatkasta vielä uudestaankin laukkaa, mutta hevosen rytmi sekosi… Oli pitkä laukkamäki, jossa paljon mutkia, joten sovimme, että mennään töltillä viimesen mäen alkuun ja loppu laukaten. Muut laukkasivat koko matkan. Noh, töltissä hevoseni päättikin siirtyä ”ohituskaistalle”, josta päästiin toki oikealle polulle takaisin. Siirryimme laukkaan, mutta ilmeisesti hevosta häiritsi takaa kaukaa kuuluva laukkaus. Sen rytmi sekosi ja mun olisi samanaikaisesti pitänyt osata ohjata vasemmalle. Ohjas oli liian pitkä ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Pysähdyimme odottamaan muita ja oih sitä laukan ääntä 😀

Mutta se ylämäen laukkaus aijemmin reitillä oli taivaallisen ihanaa 😀 Tahtoo uudestaan, uudestaan! Sovittiinkin seuraava kerta neljän viikon päähän, ihanaa, ihanaa!!!
Odotan jo nyt pääseväni taas hevosen selkään.

Kotona mua odotti avokki ja lämmitetty sauna, joten ratsastuskamppeet pois ja löylyyn. Saunatauolla vissyä ja lintujen liverrystä. Iltateehetki rupatellen.
Siitä kaikesta ihanasta tämä ilta tehty 😀

Tänään olin taasen myös kiropraktikolla avokin kanssa. Viime kerrasta ei ole kuin reilu viikko. Silloin molempien yläselät oli jumissa. Nyt tilanne oli parempi. Keskustelimme levottomista jaloista. Kysyin hoitajan mielipidettä onko levottomilla jaloilla ja kuumuuden tunteella yhteyttä toisiinsa. Silloin kun mua vaivaa levottomat jalat, kärsin samanaikaisesti kuumuudesta, vaikka todellisuudessa ei erityisen kuuma olisikaan.
Hänen vastauksensa oli, KYLLÄ. Ja uskoi myös ruokavaliolla olevan merkitystä. Jos syö paljon hiilaripitoista ruokaa etenkin illalla se vaikuttaa heikentävästi unenlaatuun ja nostattaa stressihormoonitasoa. Olen valmis uskomaan tuon. Kun huhtikuussa olimme Kuusamossa, siellä ravinto oli hyvin hiilaripitoista ja yöt olikin aika helvetilliset. Nousin jatkuvasti kävelemään ja sängyssä sätkin ja ahdistuin. Levottomat jalat häiritsivät todella. Kotiin palattua sitä jatkui enempi vähempi parisen viikkoa, vaikka hiilareiden määrä tippuikin syömisissä oleellisesti. Nyt toukokuun aikana en ole juurikaan levottomista koivista kärsinyt, en ainakaan reiluun pariin viikkoon. En ole edes syönyt magnesiumsidraattia, jonka vaikutusta voisi tehostaa kalsiumilla ja b6-vitamiinilla. Olen pärjännyt ilman. Nyt en ole myöskään hiilareilla täyttänyt vatsaani.
En kuitenkaan ole vältellyt mitään kasviksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä tms. hiilareiden vähentämiseksi.
Hiilareiden vähennyksellä tarkoitan lähinnä leivän mussutusta, leivonnaisten herkuttelua jne. No olen Kuusamon viikon jälkeen palannut minun nykyiseen normaaliin ruokailuun ja se näkyy olon kohentumisena ja unenlaadun parantumisena. Valitettavasti painossa se ei näy. Painiskelen 68-69 kilon maastossa haen taasen niitä keinoja millä matka jatkuisi alaspäin kohden tavoitetta. Mutta, tämä kaikki on niin paljon muutakin kuin painon pudotusta, tämä on ennen kaikkea elämän laadun paranemista ja se on kaikkein tärkein asia.
Perjantaina olen menossa ekokampaajalle, joten tällä kertaa väriaineista en saa elimistööni kemikaalimyrkkyjä, mutta varmasti mielenkiintoisen kokemuksen ja toivottavasti myös hurahduttavan, jotta omaa kemiakuormitusta voisi edes hiukan keventää. Tuota kemiakuormitusta pyrin pienentämään myös kuljettamalla uutta vesipulloa mukanani muovipullon sijaan.

Ja lopuksi:
Blueberry
Arpoo blogissaan, käykää osallistumassa ja jääkää ihmeessä lukemaan hänen matkaansa elämäntaparemontissaan. Upeita onnistumisia jo takana ja varmasti niitä luvassa jatkossakin.

Julkaistu

Kuulumisia viikon varrelta

Kuusamon reissun jälkeen ollaan oltu jo pari viikkoa kotona, ja todettava on miten helvatun helppoa on jatkaa lipsuilua ruokien suhteen, tai oikeammin napostelun ja herkuttelun suhteen. Oikein ottaa päähän moinen, mutta näiden viikkojen aikana on ihan liikaa vedetty napaan hiilaripommeja makean herkun muodossa. Eli, on aika ryhdistäytyä niin ravitsemuksellisesti kuin liikkumistakin ajatellen.
Tällä viikolla on mukamas ollut niin paljon kaikkea ettei ole ehtinyt kunnolla liikkumaan. Ja kattia kanssa, sanon minä!

No onneksi en aivan hunningollekaan ole lennähtänyt. Laadukkaan ja hyvinvoivan elämäntavan etsiminen edelleen jatkuu, ja ennen kaikkea miten voin parhaiten hyvin. No hiilarimössöt paljon vähemmälle ja nyt olen etsinyt kosmetiikkatuotteista niitä luonnon omista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Aihe on kiinnostanut jo pidempään ja kytenyt takaraivossa, mutta… nyt taitaa olla se hetki milloin muutos todella tapahtuu. Maaliskuun lopulla olleessa saunaillassa tutustuin Vihreä savi-kosmetiikkatuotesarjaan, joka tulee Italiasta. Olen käyttänyt sarjan shamppoota ja tykästynyt siihen. Ekokampaajan pakeilla käymistäkin olen jahkaillut jo pidempään, mutta ehkä nyt tuon samaisen illan innoittamana vihdoinkin saan varatuksi kampaajalle ajankin.

Perjantaina kävimme avustajani kanssa Outlet- ja Kädentaito -messuilla. Lisäksi messukeskuksessa oli lapsimessut ja jokin pienoismallitapahtuma. Pysähdyimme pitkäksi toviksi
Janron Ky:n osastolle, jossa meille esiteltiin heidän myymiään luonnon raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Ja minä jos kuka olin otollista maaperää muutoksen tuulissa ja pohdinnoissani 😀 Ostin:
HAPPY FOOT-jalkanaamio (hedelmähapposukat, jotka pehmittävät kovettumat, poistavat kuolleet ihosolut)
DeoCrystal stick (suolakividödö, uskomatonta mutta parin päivän kokeilun perusteella toimii!!!)
DETOX - vyöhyketerapeuttinen jalkapohjalaastari (poistaa kuonia kehosta)
Kaupan päälle sain vielä jalkavoiteen.

Jalkanaamio pidetäään jaloissa pari tuntia ja 5-7 päivän kuluttua kuollut ihosolukko irtoaa. Detox-laastarit laitetaan molempiin jalkapohjiin viitenä yönä peräkkäin(yksi kuuri). Ajattelin, jos vaan kiinnostusta lukijoillani riittää, kirjoittaa molempien tuotteiden kokeilusta aikanaan oman postauksensa, kuten myös tuosta dödöstäkin.

Messuilta tein muitakin löytöjä. Ostin esim. korvikset, joissa punaiset helmet, joidenka ympärillä poron nahasta tehdyt kiekot. Hyväntekeväisyyskoruna ostin sinisen paperimassasta valmistetun rannekorun. Kuuluu samaan sarjaan kuin avokilta saamani korvikset ja helminauha viime syksynä. Itse asiassa täällä blogissa ei taida olla yhtäkään kuvaa missä minulla on nuo avokin ostamat korut. Asiahan pitäisi korjata, koska näemmä palaan koruihin uudelleen ja uudelleen. Messuilta löysin vielä hopeisen kolmi-osaisen korun. Korua voi käyttää joko yhtenä pitkänä kaulakoruna, tai siitä voi erotella kolme eri korua: ranne, nilkka ja kaulakorut 😀 Minusta koru oli jotenkin symppis ja käytännöllinen. Outlet-puolella oli aamusta nuo korut puoleen hintaan, joten sorruin vielä ostamaan kaulakorun (metallia), jossa roikkuu käkikello ja ketjun toisella sivulla lintu. On oikeastaan harmi, että mulla ei ole nyt kuvia koruista, saisitte paljon paremman käsityksen, mutta ehkäpä asia korjaantuu jossain vaiheessa saadessani asian hoitamiseksi apuja…

Tiistaina ennen Christer Sundqvistin keskustelutilaisuutta ravintorasvoista Pasilan kirjastossa, kävin entisen työkaverini kanssa syömässä. Reilu tunti vierähti rupatellen nopsaan ja kun sortumisia on nyt tullut, tuli tuolloinkin suklaaprauniiseen, huoh! Oli se hyvää, mutta… Onneksi keskustelutilaisuudessa ei puhuttu niistä hiilareista 😀 No valitettavasti tuosta suklaisesta herkusta löytyi varmasti myös niitä pahoja trans-rasvoja niiden turhakehiilareiden lisäksi. Joka tapauksessa (sortumisestani huolimatta) keskustelutilaisuus oli mielenkiintoinen. Tosin isompia väittelyitä ei päästy kuulemaan. Ei ollut paikalla kevyttuotteiden ja kovetettujen kasvirasvojen puolustajia.

Keskiviikkona sortumiset jatkuivat. Vietin ihananteema illan käsitöiden merkeissä, tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen, jotka samalla tutustuivat harputtelun saloihin. Heillä itsellään oli paljon monimutkaisempia käsitöitä joidenka valmistuksesta minulla ei ole hajuakaan. Mukavaa oli. Iltaan kuului tietysti myös nyyttärit, joten tarjolla oli: viherfetasalaatti, tortillasipsejä, suolakeksejä, juustoa, suklaakakkua, suklaakarpaloita, suklaariisikakkuja jne. Ja kyllähän niitä ”piti” maistella 😀 Oli joka tapauksessa mahtavaa kun pääsin käsityöiltaan mukaan, ja toivottavasti kokoonnumme taas mahdollisimman pian uudestaan.
  Samaisena päivänä vierailin Harmaakuonon veljen perheen luona, jossa perheen äidin kanssa vaihdoimme kuulumisia ja söimme siskonmakkarasoppaa, teen kanssa perunapiirakat. Tarkoitus oli mennä uimaan, mutta naistenvaivat iskivät, joten uinti jäi toiseen kertaan. Ai että miten ikävöinkään uimaan pääsyä!

Nuo naistenvaivat on taasen aiheuttaneet harmaita hiuksia. Olen ollut nyt kolme päivää tosi alamaissa ja huonotuulinen ennenkaikkea avokille.  Perjantai-illastakin vaan nyyhkin sohvassa ja olisin myynyt mailmani, jos joku olis ostanut 😀 Nyt onneks alkaa helpottamaan. Tää ilta on ollut taas mukavaa yhdessä oloa, vaikka päivällä ennen opaskoirakoululle lähtöä vielä kiukuttelinkin.

Tänään vietettiin Vantaan Opaskoirakoululla avointen ovien päivää. Keskiviikkona vietettiin kansainvälistä perinteistä Opaskoirapäivää. Olin avoimissa ovissa Opaskoirayhdistyksen nimissä myymässä varainhankintatuotteitamme patamyssyjä, patakintaita, patalappuja, keittiöpyyhkeitä sekä Opaskoiravuosikirjoja. Samalla tuli tavattua tuttuja ja juteltua mm. Harmaakuonon hoitoäipän kanssa. Hänellä Harmaakuono ehti olemaan puolisen vuotta ennen kuin elämäntilanteensa vuoksi Harmaakuono siirtyi toiseen paikkaan. Oli ihanaa kuulla miten valloittava persoona tuo on ollut jo vauvana 😀 Koululla sain pitää sylissä 7-8 viikkoista labbispoikaa. Vitsi, miten suloinen tyyppi. Anturat silkinpehmeät, ei vielä yhtään kuluneet. Niin vauvamaisen pehmeät, suloset. Isot luppakorvat kokoonsa nähden ja pennun tuoksu. Teki mieleni ihan vahingossa vaan tuoda sellainen suloinen otus kotiin. Kyllä kun pentua sylkyttelin oma menkkavitutuskin hälveni 😀

Töitäkin on ”ehditty” tekemään. Tällä viikolla mulla oli pitkästä aikaa koira-asiakkaitakin. Koirien hieronnasta tulee aina niin hyvälle mielelle, siitä saa itsekin voimaa 😀 Eilisillan asiakas hoidon loputtua nuolaisi naamasta ja nojaili minuun. Se vilpitön kiitos lämmittää mieltä kummasti.

Olen saanut uuden lukijan. Tervetuloa Maijus! Toivottavasti viihdyt lukijoiden joukossa!
Ja kaikille rentouttavaa kevätsunnuntaita! Nautitaan keväästä, auringosta, linnunlaulusta, tuoksuista, tuulesta…
Ja Hepakin lopettaa herkuttelut ja alkaa liikkumaan!

Julkaistu

Ravintorasvat

Tiistaina olin Pasilan kirjastossa Christer Sundqvistin vetämässä keskustelutilaisuudessa ravintorasvoista. Paikalla oli parisenkymmentä ihmistä keskustelemassa ja ajatukset olivat aika pitkälle saman suuntaisia.
– Älä välttele luonnollisia rasvoja, nauti niitä kuitenkin kohtuudella
– Rasvoista ehdottomasti pahimpia ovat trans-rasvat, keinotekoisesti valmistetut/kovetetut kasvirasvat.
Joten jätä margariini kauppaan, osta voita!

Mitä sinä ajattelet ravintorasvoista, mitä suosit ruokavaliossasi, mitä välttelet?
Onko rasvakammo aiheellista? Kuinka käy karppaajien?
(provosoin sinut keskustelemaan!!!)

Itse suosin aitoja rasvalähteitä, joten margariiniä ei jääkaapistamme löydy.
Sieltä ei löydy myöskään kevyttuotteita.
Taloudessamme käytetään paljon oliiviöljyä, myös rypsiä.
Rakastan avokadoa, välillä vaan vaikea saada sopivan kypsiä yksilöitä
Auringonkukan siemenet kuuluu salaattiin, nam.
Smoothieksiin menee muitakin siemeniä makua ja rasvoja antamaan!
Ja ai miten herkullista onkaan rasvainen juusto silloin tällöin 🙂
Rahkaa ja jogurttia menee päivittäin…

Julkaistu

Pakuriteetä maistelemassa

Olen jo pitkään halunnut maistaa pakuriteetä, mutta yksinkertaisesti en ole raskinut ostaa sitä mistään. Vieraillessani ystävän luona vihdoinkin pääsin kuitenkin pakuria maistamaan. Tavallaan se ei maistunut miltään, tavallaan mausta tuli vähän mieleen kiinalainen vahva musta terveystee. Kokemus oli positiivinen, suuhun ei levinnyt sienen tai metsän maku 😀 Nyt haluaisin itsellenikin tuota mahtavaa antioksidanttijuomaa 🙂 Tässä kohtaa toivoisin, että näkisin ja voisin lähteä metsään kävelemään ja pakuria metsästämään.  Mutta, turhaa kai haikailla sellaista mikä ei ole mahdollista 🙁 Ei ainakaan ilman saman henkistä opasta.

Jaakko Halmetojahan on tunnettu superfood-ihminen, joka puhuu luonnollisen ja alkuperäisen ravinnon puolesta. Viime syksynä kävin hänen parilla luennollaankin. Itse en superfoodaa lähellekään siinä määrin mitä monet muut. En ole hurahtanut touhuun, mutta varmasti superfoodeista löytyy hyviä vinkkejä omaankin ruokavalioon. Kyllähän ”terveysruokalaatikostani” löytyy mm. hamppuproteiinia, macaa, kaakaoknipsejä, raaka-kaakaojauhetta ja voita, marjajauheita jne. Mutta pakkasesta löytyy vielä marjoja mitä voi myös smoothieksiin lisätä. Ja toki siemen- ja pähkinävarasto pitää aina olla tyydyttävässä tilassa 😀

Mutta, Jaakosta piti kirjoittaa… Hän on innostava luennoitsija ja perusteellinen. Ja tietoa on paljon, hyvin paljon. Hänen positiivinen energiansa ja elinvoima on aikas valloittavaa. Löysin hänen kotisivuiltaan artikkelin pakurikäävästä. Sen voi lukea
täältä
Ja jos Jaakon video pakurikäävästä ja pakuriteen valmistuksesta kiinnostaa,
linkki http://www.youtube.com/watch?v=0MqT2BRXWWMtässä

Ja tässä Jaakon artikkelista napattu lainaus:
”Pakurikääpä pähkinänkuoressa
– Sisältää 215 erilaista fytoravinnetta (mm. 29 polysakkaridi- tai beetaglukaani-johdannaista, joilla voimakkaita immuno-stimulantin ominaisuuksia).
– Voimakas adaptogeeni ja toonikumi, jota on käytetty tuhansia vuosia suurissakin määrissä, pitkiä aikoja, ilman haitallisia tai epätasapainottavia sivuvaikutuksia
– Viimeisen 40 vuoden aikana tehty yli 1600 tieteellistä tutkimusta, mukaan lukien esim. Tohtori Kirsti Kahloksen Helsingin yliopistossa vuonna 1984 tekemät tutkimukset, jotka osoittivat pakurikäävän anti-virus, anti-sieni, anti-syöpä ominaisuudet. Lisää tutkimuksia voit lukea täältä.
– Toisin kuin monet muut lääkinnälliset sienet, sisältää poikkeuksellisen suuria määriä superoksididismutaasia (SOD) (25 – 50 kertaa enemmän kuin muissa lääkinnällisissä sienissä), joka on ehkäpä yksi kehomme voimakkaimmista antioksidanteista.
– Pakurikäävän ORAC-luku on korkeampi kuin millään tunnetulla ruoka-aineella (52,452). Kun vertaat lukua esimerkiksi mustikkaan (2,400) ymmärrät ehkä nopeasti kuinka käsittämättömän voimakkaasta antioksidantista on kysymys! (ORAC: Tufts University)
– Pakurikäävän betuliinia ja betuliinihappoa käytetään vaikuttavana ainesosana 46:ssa eri lääkkeessä.
– Hyvä lähde mm. B-ryhmän vitamiineille (tiamiini, riboflaviini, niasiini).
– Kokonainen proteiinin lähde (sisältää kaikki elimistöllemme välttämättömät aminohapot).
– Sota-aikana pakurista valmistettiin Suomessa teen korviketta, joka tunnettiin “tikka-teenä”.
– Vaikuttavat lääkinnälliset ainesosat: triterpeenit (pääasiassa lanosterili-tyypin triterpeenit (esim. inotodioli)), betuliini, fenolit (hispidini, hispoloni) polysakkaridit ja liukoiset lingiinit.
– Pakurikäävän DNA-rakenne on 30% lähempänä ihmisen DNA:ta kuin esimerkiksi kasvien DNA:n.
– Pakurikäävän on osoitettu lisäävän NK-tappajasolujen aktiivisuutta 300%.
– Suojelee tehokkaasti solujamme vapailta radikaaleilta ja lisää interferonien tuotantoa, mikä taas vaikuttaa positiivisesti DNA:mme korjaamiseen.
– Japanissa pakurikääpä on saavuttanut valtavan suosion kosmetiikkatuotteena (ihon pigmenttivirheiden korjaamiseen ja ihon eheyttämiseen)
– Muutamien lähteiden mukaan pakurikääpä sisältää NGF-yhdisteitä (nerve growth factor), eli hermoston kasvua ja uusiutumista tukevia ainesosia.
– Herblisti David Winston on yksi aikamme kuuluisimmista “yrttiguruista”. Winstonin mukaan pakurikääpä on kaikkein voimakkaimmat anti-syöpä-ominaisuudet omaava, koskaan löydetty lääkinnällinen sieni.”

Eipä siis voi muuta sanoa kuin, aikas mahtava terveyspommi, joten ehkä myös hintansa arvoinen. Silti, jos metsään mä pääsisin…

No kuuluuhan mulle toki muutakin kuin pakuria 😀 Ystävän luona vierähti mukavasti tunti jos toinenkin. Söimme ihanan lounaan: falafeleja, parsakaalia ja kirsikkatomaatteja. Kuulostaa aikas terveelliseltä ja ihanalta. Hyvää olikin!

Perjantaina olin Tampereella Fysioterapia-alan näkövammaiset ry:n järjestämässä koulutuspäivässä. Koulutuksen aiheena oli niskahartiaseudun hoito. Perehdyimme niskahartiaseudun erotusdiagnostiikkaan, eli millaiset oireet viittaavat mihinkin syyhyn. Lisäksi harjoittelimme muutaman triggerpisteen (kipupiste) hoitoa. Pistettä painetaan yhtäjaksoisesti kunnes sulaa sormien alla. Triggereitä on myös lihasrungossa, joten toinen vaihtoehto on, että lihasrunko otetaan sormien väliin ja puristetaan kunnes lihas ”sulaa” puristuksesta pois. Triggereiden hoito on todella tehokasta ja haluaisin opetella/oppia hoitamaan enemmän niiden kautta asiakkaita. Pitäisikin selvittää koulutusmahdollisuudet.

Päivän päätteeksi tutustuimme met-tekniikkaan. Sitä voisi kuvata vastustus/rentoutustekniikaksi. Sillä voidaan hoitaa mitä aluetta vain. Esimerkkiksi takareiden venytys. Hoitaja tukee polvea ja vie jalan niin pitkälle kuin lihakset antavat myöden. Asiakas pyrkii koukistamaan polvea viisi sekuntia hoitajan vastustaessa, jonka jälkeen asiakas rentoutuu ja hoitaja vie jalkaa hiukan edemmäksi. Hoito tehdään 3-5 kertaa. Itse pidän ehkä enemmän venytys-rentoutustekniikasta, jossa on sama ajatus, mutta asiakkaan ei tarvitse vastustaa, mutta hoitoa voi tehostaa ottamalla hengityksen mukaan. Venytys, rentoutus ja taas venytys ja lihas antaa taas enemmän periksi.

Koulutuspäivä oli hyvä ja antoisa. Ja hotellilla oli aivan erityisen herkulliset ruuat. Lounaalla saimme nauttia isosta salaattipöydästä, herkullisesta pääruuasta ja iltapäiväkahvilla ei herkkuvaihtoehtoja puuttunut. Itse ihastuin maustamattomaan jogurttiin mihin oli lisätty sitruunan mehua. Hiveli kirpakkuudellaan makuhermojani 😀 Maistoin pikkasen myös mansikkarahkaa ja valkosuklaamoussea. Nekin olivat toki hyviä, mutta sitruunajogurtti nousi voittajaksi 😀

Päivässä ei muuta vikaa ollut kuin karsea keli, Tampereella räimi saapuessamme räntää. Ei täällä kotopuolessakaan paljoa paremmin mennyt, tuli vaan vetenä. Mä odotan niin, että ilma lämpenisi. Nythän on luvattu sunnuntaille (synttäreideni kunniaksi, hih) auringon paistetta ja lämmintä. Ennusteiden on syytä pitää paikkaansa tai…

Julkaistu

Uusi ryhmä Facebookissa: Luentoja hyvinvoinnista, terveydestä ja ravitsemuksesta

Äkillisestä päähän pistosta perustin Facebookiin ryhmän
Luentoja hyvinvoinnista, terveydestä ja ravitsemuksesta

Unelmani on, että luennoista tietoja löytäisi kootusti jostakin
Christer Suntqvist (Veteraaniurheilija-blogin kirjoittaja) Ylläpitää
Terveysluennot ja -tapahtumat Suomessa -kalenteria
mutta ruudunluku ei selviydy sen lukemisesta kunnialla. Saatan löytää luennon, joka kiinnostaisi, mutta en missä se on, tai milloin. Kalenterissa voi ladata ”tulostettavan version”, joka on bdf ja lopputulos lähes yhtä onneton.
Kun luin kalenterista, innostuin ja sitten petyin.

Facebookissa oleva ryhmä ei tietenkään korvaa kalentereita tms, mutta päätinpä kokeilla saisiko sitä kautta vinkkejä hyvistä/mielenkiintoisista luennoista/tapahtumista. Ja toisena ajatuksenani on, että näkövammaiset (hih, siis minä itte) voisivat sitä kautta kysellä opasta/kaveria luennoille. Ryhmään voi liittyä kaikki hyvinvoinnista kiinnostuneet, eikä se luonnollisestikaan sido lähtemään koskaan kenenkään oppaaksi tms, tai heittämään yhtäkään vinkkiä.
Halusin kuitenkin luoda ryhmän antamaan kaikille lisäinfomahdollisuuden ja samalla luentoseuran haun oli sitten näkevä tai näkövammainen.
Ehkä olen ihan pöhkö ja ryhmä kuihtuu, mutta katsotaan… Toivossa on hyvä elää ja yrittänyttä ei laiteta 😀

Jos kiinnostuit, liity mukaan!
Jos et itse innostunut, mutta tiedät jonkun/joitakin joille asiasta vinkata, tee se ihmeessä.

Eli, tietoa saa levittää parhaaksi katsomilleen tahoilleen 😀

Julkaistu

Synteettinen lihako tehotuotetun lihan kilpailiaksi – luonnollinen ruoka voittakoon!


Eilisessä Aamulehdessä uutisoitiin tulevista kenties ruokateollisuuteenkin vaikuttavista keinotekoisen lihan valmistuskokeiluista. Minua inhottaa pelkkä ajatuskin synteettisestä lihasta, vaikka sen puolesta puhujat vetoavat luonnon ja eläinten säästymiseen. No ehkä tehotuotanto lihassa vähenisi, mutta tilalle saisimme tehotuotettua synteettistä moskaa mikä on jo todella kaukana luonnollisesta alkuperäisestä ravinnostamme. Sanotaan, että etenkin länsimaalaiset syövät mielettömiä määriä lihaa, ja olen valmis hyväksymään sen, että lihan syöntiä pitäisi vähentää, ja yritän sitä itsekin. Mielestäni on kuitenkin luonnollista, että ihminen syö lihaa. Toki se ei kaikille sovi, mutta sekasyöjäksi olen kasvanut. Ja jos vaihtoehtona on syödä kasvisruokavaliolla tai ruokavaliolla missä oikea liha korvattaisiin keinotekoisella lihalla valintaa en epäröisi tehdä kasvisruokavalion puolelle. Kyllä ihmisen pitää saada jatkossakin ravintonsa aidoista raaka-aineista eikä synteettisestä moskasta. Herääkin kysymys millaiset ovat vaikutukset vaikkapa 30 vuoden keinolihan syönnillä verrattuna oikean liha-aterian nauttimiseen?
Hollantilaistutkija Mark Post uskoo, että tämän vuoden lokakuussa syödään ensinmäinen keinotekoinen hampurilaispihvi. Hän on tutkinut synteettisen lihan valmistusta jo vuosia. Tuo ”ihanuus” pihvi valmistetaan naudan kantasoluista. Niitä on kasvatettu laboratoriossa
maljalla. ”Kantasolut on otettu lihasta, jota jää yli teurastamossa.
Kasvattamalla saadaan aikaan toistaiseksi valmistettua vain hyvin pieniä lihakuituja. Kun niitä kerätään yhteen riittävä määrä ja ne jauhetaan jauhelihan kaltaiseksi massaksi, saadaan aikaan hampurilaispihvi” Tutkija kertoo
” – Toistaiseksi olemme pystyneet valmistamaan noin golfpallon kokoisia lihamöykkyjä. Ne ovat kuitenkin vielä liian pieniä, ja niiden käsittely ja valmistaminen ruuaksi on vielä hankalaa.” Omana kommenttinani voin vaan todeta, että pysyis vaan pieninä ja hankalina valmistaa. En lämpene tälle synteettiselle lihalle pätkän vertaa, en edes mistään luonnonsuojelullisista syistäkään. Menetelmiä valitettavasti hiotaan koko ajan paremmaksi ja tuollainen kammotus tulee yhdeksi vaihtoehdoksi mistä valita ravintomme.
Post jatkaa
 ”– Uskon, että lokakuussa pystymme kasvattamaan viljelymaljoilla jo niin paljon synteettistä lihaa, että siitä voidaan valmistaa noin 150 gramman painoinen hampurilaispihvi.” Kukakohan saa ”kunnian maistaa tuotosta?
”Postin mukaan naudan kantasoluista kasvatettu keinoliha on tällä hetkellä väriltään vaaleanpunaisen ja kellertävän sekoitus. Oikean lihan kaltainen suutuntuma siihen voidaan saada, kun sitä käsitellään tietyllä tavalla kasvatusvaiheessa.”
Hm… mikäköhän tuo ”tietyllä tavalla” mahtaa tarkoittaa?
En halua ehkä edes tietää.
Joka tapauksessa pyrkimyksille rahoitus on kunnossa. Rahottajaa Post ei kuitenkaan suostu paljastamaan. Toimittajien keskuudessa epäilyt kohdistuvat isoihin hampurilaisketjuihin, no kuinkas muutenkaan. Tälle ensinmäiselle jalolle synteettiselle pihville on kuulemma jo nyt kertynyt hintaa noin 250 000 euroa, mutta jos homma toteutuu ja synteettisen lihan valmistus alkaa vörkkimään, hinta varmasti putoaa ja kuluttajat saa maistella tuota ihanuutta hampurilaisissaan. 
Luin joskus viime syksynä myös keinotekoisen broilerinlihan kehittelystä, yököttävää!
Mihin tämä mailma on menossa?
Saatan joidenkin mielestä olla ristiriitainen kun en hyväksy tehotuotettua lihaa, enkä halua sellaista ostaa. Vastustan samaan hengen vetoon kuitenkin keinotekoista ruokatuotantoa, jonka väitetään poistavan tehokasvatuksen ongelmia. Kuten kirjoitinkin, pidän luonnollisena asiana ihmisen lihan syöntiä, mutta en epäinhimillisissä oloissa tehotuotettua lihatuotantoa. Moni voisi vähentää lihan syöntiään tuntuvasti ja lisätä kasviksia yms. ruokavalioonsa. Niin voisin tehdä itsekin ja ehkä tässä elämäntapamuutoksessa pääsen vielä enemmän kasvisruuan sisälle. Ja samalla toivon sydämestäni, että tuollaisten synteettisten lihojen ja kanojen markkinointi olisi ohi menevä juttu, että kuluttajat pysyisivät hereillä luonnollisen ravinnon puolesta. Ja kun sitä moskaa joskus tulee tarjolle, emme ostaisi sitä, valitsisimme sen aidon vaihtoehdon.
Julkaistu

Kuuntelen ja opin kropan viestinnästä

Huomaan, nykyään voin syödä aina vain vähemmän ja vähemmän huonolaatuista ruokaa. Torstaina söin 3-4 Ikean lihapullaa ja 6 pakasteviininlehtikääryleitä. Päivällä aikasemmin söin pari lusikallista raskasta pastaa(pekoni, vuohenjuusto, pesto, kirsikkatomaatti, täysjyväpasta). Lautasen täytti suuremmalta osin kuitenkin vihersalaatti. En tiedä, yhdessä vai mikä näistä kolmesta ”pahiksesta” aiheutti aivan karmean närästyksen.  Ilta meni täysin pilalle; kärvistelin tuskaisena pikkutunneille ennen kuin uni voitti huonon olon. Eiliselle suunniteltu penkkitreeni jäi tekemättä ja ystävän luona visiteeraamatta. Vatsassa olo oli höhhelö, joten rauhallinen kotipäivä hyvistä aikeista huolimatta oli pakko viettää. Aikaa kulutin harputellen ja kuunnellen Kotkansilmä-nimistä kartanoromaania.
Vehnätuotteet turvottavat vatsaa ja aiheuttaa nipistelyä/pahaa oloa. Ennen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia syödä isoakin pasta-annosta. Nykyään pasta ei juurikaan maistu. Ja jos pastassa on paljon rasvaa kuten nyt pekonissa ja vuohenjuustossa on, olo tulee vähänkin isommasta annoksesta huonoksi. Pari lusikallista on ok. Jos syön pekonin esim. munakkaassa samanlaista reaktiota ei tule. Vehnä-rasva –yhdistelmä ei sovi minulle. Olen todennut tuon jo aikaisemminkin, mutta nyt sain hyvän muistutuksen JÄLLEEN. Toisaalta tuon minipasta-annoksen söin kolmen jälkeen ja kahdeksan paikkeilla nuo lihapullat ja kääryleet.
Reakoin selvästi vehnätuotteisiin ja niihin yhdistettäessä tirisevä rasva, kärsimys on valmis. Nyt huomaan myös lisäainemoskien aiheuttavan inhottavaa oloa. Niitä välttelen mahdollisuuksien mukaan, mutta välillä suusta valitettavasti luiskahtaa lisäainemoskiakin, ja sen ”herkkuhetken” jälkeen kyllä tiedän syöneeni.
Minulla on sellainen fiilis, että kuukausi kuukaudelta merkitys siitä mitä syön kasvaa ja kasvaa. Ja että ruuan laadun suhteen muutun vaativammaksi ja vaativammaksi. Samalla olen iloinen, että olen oppinut tunnistamaan kroppani viestejä mikä sille on hyvästä ja mikä ei.  Koko ajan opin myös toimimaan sen viestin perusteella mitä saan, mitä keho kertoo. Se kertoo mm. minulle sopivan lämpimäksi ateriaksi iso salaatti/uunikasvikset ja liha/kana/kala tms. Tosin nykyisin olen vielä huomannut vähentäväni lihan syömistä entisestään ja hakevani sille muita vaihtoehtoja. Leipää en syö nykyisin juuri koskaan. Syön kotona vain silloin kun leipä on luomua ja tuoretta. Myönnän, joskus ravintolassa syödessäni tai kavereilla vieraillessani nautiskelen patonkia tms. Ilman leipää pärjään hyvin. En tosin koskaan ole ollut leivän suurkuluttaja. Jogurtin sekaan luomumysliä, avot, tai joskus jokin puuro. Nykyisin melkein aina kaapista löytyy riisikakkuja. Ne vaativat päälleen jotain levitettä tai leikettä. Nykyisin minun on vaikea löytää mieleistäni leivänpäälliskinkkua. Natriumglutamaattiset ja hiivauutteiset on olleet pannassa jo pidempään, mutta jotenkin ne lisäainekyllästetyt teolliset leikkeet tökkivät. Ilmakuivattukinkku on parasta, vaikka pirun kallista, tai jos joskus saa joltain pientuottajalta possua, avot. Silloin se on hyvää kun teollinen maku on pois! En tokikaan odota kylään mennessäni, että siellä olisi tuota kaikkea. Syön mitä talo tarjoaa nurkumatta ja valittamatta.Ja jos on jotain sellaista mitä en todellakaan välitä syödä kieltäydyn kohteliaasti kuten asioista mistä en kerta kaikkiaan välitä. En pakota itseäni syömään vaikkapa oliiveja tai hillosipuleita.
Paljon on muuttunut. Ennen ruokakaupasta osti mikä oli edullisinta ja helpointa. Nyt näkee mielummin vähän vaivaa ja käyttää rahaakin saadakseen laadultaan parempaa ruokaa ja ruuan valmistukseen raaka-aineita.  Ja kyllä ne marinadeissa lilluneet kanasuikaleet maistui hyvältä natriumglutamaatista huolimatta aikanaan. Ja nyt valmismarinoituja suikaleita ei osteta niiden helppoudesta huolimatta.
Enkä hirveästi ajatellut kuinka paljon saan niitä höttö/huonoja hiilareita. Nykyään viljatuotteet pääasiassa täysjyvää.
Oli aika milloin kauppakärryyn sujahti kevyttuotteita/lisäainemoskaa
ajatuksena vältellä liiallista sokerin käyttöä ja liiallista rasvan nauttimista. Noh, nyt kevyttuotteetkin on pannassa. Nyt kärryyn sujahtaa mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita ja ruokatarvikkeita rasvoineen ja sokereineen.  Niitä nautitaan vain kohtuudella!
Hyvä olo/hyvinvointi on niitä elämän pilareita. Jos voi hyvin jaksaa paljon paremmin päivien aherrukset. Mieli pysyy pirteämpänä, fiilis positiivisempana, olo kevyempänä ja raikkaampana.
Kamalan närästysillan ja eilisen höhhelöpäivän jälkeen on aika taasen lukaista läksynsä ja oppia kropastaan lisää. Silti vaan täytyy näköjään aika-ajoin käydä takomassa päätään seinään ja toteamassa, ei ne toimi edelleenkään, itse asiassa toimivat huonommin kuin viime kerralla, joten jospa nyt taas olisi tarkempi tehdessään valintoja mitä suustaan laittaa. Ehkä nuo kaikki kolme asiaa olisi olleet ihan ok, jos olisivat osuneet eri päiville.
Vaikka treeni jäi eilen väliin, ja tänäänkin aika on mennyt muissa asioissa, en ole menettänyt tuota mun positiivista energiaa, jota täälläkin olen hehkuttanut edellisissä postauksissa. Huomenna issikkavaellukselle parin ystävän kanssa ja nyt avokin kanssa nauttimaan lauantai-illan saunomistuokiosta. Elämä maistuu!
Julkaistu

Pohdintaa ja paasausta ruuasta

Kylläpäs mediassa käy kuumana keskustelu karppauksesta, joka nostattaa puolesta ja vastaan suuresti tunteita. Eilen uutisoitiin mm. että Vaasan leipomo on aloittanut yt-neuvottelut leivän myynnin laskemisen myötä. Samaisessa uutisessa kuitenkin todettiin myös leipomon tuovan marraskuussa markkinoille vähähiilarisen leivän. Itse suhtaudun jotenkin hirveän varauksellisesti jo markkinoilla oleviin karppileipiin. Onko minusta tullut vainoharhainen, ennakkoluuloinen? Joitakin vuosia sitten markkinoille tuli paljon light-tuotteita joidenka piti olla niin paljon terveellisempiä kuin normirasvaiset ruokavalmisteet. Ja mitä saimme? Saimme prosessoitua ruokaa, jossa hirveästi lisäaineita, jotka antoivat makua ja oikeaa koostumusta ah, niin terveelliseen kemikaalicoktailiin! Käykö nyt samoin, korvataanko hiilarit jollain muunnelmalla esim. lisäämällä gluteiinia. Paula Heinonen luennollaan muuten kehotti välttelemään leipätuotteita missä on lisättyä gluteiinia. Olen itsekin maistanut jotain karppileivistä enkä erityisesti pitänyt siitä. Maistui teolliselta leivältä, jota olen alkanut inhoamaan. Voin todella sanoa niin, sillä heti kun syön markettileipää valitan mausta 🙁

No onko se karppaaminen sitten hyvästä vai pahasta? Moni karppaaja kertoo vointinsa kohentuneen ruokavalion myötä, joten ehkä juuri karppiruoka on hänelle oikea ja optimaalinen vaihtoehto. Lisääkö karppaus kuolleisuutta mene ja tiedä. Sen aika näyttää. Tutkioiden ajatukset ja tutkimuksethan menevät totaaliristiin rasvojen vaarallisuudesta tai hyvyydestä. Itse en varmastikaan koskaan tule totaalikarppaajaksi, mutta hiilareiden vähentämisen ymmärrän hyvin. Ne ns. huonot hiilarit voi oikeasti jättää pois. Uskon jo paljon saatavan aikaa jättämällä valkoista valkoisemmat vehnäjauhot ja sokeri ruokavaliosta niin minimiin kuin mahdollista. Rasva/vehnä/sokeri-yhdistelmä on varmasti yhdistelmistä vaarallisimpia ja addiktoivimpia. Ja tuohon vielä kun lisätään aimo annos lisäaineita, ei voi olla kovin terveellistä! Täysjyvätuotteissa on vielä vitamiineja ja hivenaineitakin tallella kuituja unohtamatta, joten varmasti täysjyvätuotteet on myös paljon parempi valinta kuin jokin pehmeä vehnämössöleipä. En siis tiedä kannattaako mennä ruokavalinnoissaan äärimmäisyyksiin. Aina ei kuitenkaan ole helppoa löytää oikeaa tapaa syödä. Ja kun sen ruokavalion pitäisi olla ennen kaikkea sellainen mikä itselle toimii parhaiten. Jotenkin tämä ruokavaliosodankäynti on mennyt liian tuomitsevaksi. Äärimmäisyydet taistelevat ja taistelu käy villinä sanasäilänä. Ja meidän kuluttajien pitäisi tietää mikä on parasta.

Itse olen hiilareissa vähentänyt nimenomaan sokereiden ja vehnätuotteiden syömistä. En myöskään syö perunaa, pastaa, riisiä kovin paljoa. Suomalaiset syövät paljon perunaa, joten normisuomalaiseen verrattuna perunan kulutus on pieni tyyliin 1-3 aterialla viikossa. Pastaa syön vielä harvemmin, muutaman kerran kuukaudessa kuten myös riisiä. Ruokailuihini kuuluu oleellisesti erilaiset salaatit joista myös saa hiilareita hedelmiä unohtamatta. Salaatti sopii oikein hyvin aterialla kalan, lihan tai kanan kaveriksi, ja en kaipaa puolta lautasellista perunaa, pastaa, riisiä viereen 😀

Haluaisin oppia syömään entistä enemmän kasvisruokia. Ongelmana on vaan etten erityisemmin välitä keitetyistä juureksista. Toisaalta esim. kasvissosekeitto kera kerman ja hyvien mausteiden, tiedän sen olevan hyvää! Kerman käyttöä en ruuan valmistuksessa arastele ja avokki rakastaa kermaisia ruokia. Mitä enemmän sitä on sen parempi. Pidän myös tomaattipohjaisista kastikkeista. Tyypillisiä vehnäjauhosuurustuskastikkeita en valmista, en oikein edes osaa. Jauhot paakkuuntuu jne ja olen tullut siihen tulokseen, että jauhokastikkeita en välttämättä edes tarvitse.

Pidämme molemmat liha- ja kanaruuista, mutta viime aikoina on totisesti alkanut ahdistamaan tehotuotetut lihatuotteet ja haluaisimmekin löytää paikan mistä voisi suoraan saada lihaa mieluiten luomuna, jos hinta ei ihan taivaaseen nouse, mutta ainakin lähiruokana. Ei vaan halua tukea tuollaista ruokateollisuutta mitä se on nykyään. Eikä se niiden eläimienkään kannalta ole reilua. Kasvissyöjäksi minusta ei kuitenkaan ole, ei ainakaan vielä.

Kalaa pitäisi syödä paljon enemmän mitä syömme. Lohi välillä kyllästyttää ja sitähän on aina saatavana eri muodoissaan. Ja kaupan kalakaan ei aina kovin tuoretta ole. Olisikin ihanaa kun olisi mahdollisuus oikeasti tuoreeseen kalaan. Sitä tulisi varmasti syötyä paljon enemmän. Käydessämme pohjosessa avokin vanhempien luona ateriat koostuvat kalasta tai hirvestä ja taatusti on lähiruokaa, herkullista sellaista!

Siemenet ja pähkinät ovat lisääntyneet ruokavaliossa paljon. Meillä on melkein aina jotakin pähkinää ja salaateissa siemeniä. Ne antavat salaattiin ihanasti makua. Leipoessani sämpylöitä, taikina taisi saada vähän ohjetta enemmän siemeniä, ja herkullista tuli. Jääkaapistamme on kadonneet maustetut jugurtit ja rahkat. Itse olen luopunut niistä jo aikaisemmin, mutta nyt myös avokki vetelee rahkaa sellaisenaan ja väittää sen olevan vieläpä hyvää. Taitaa olla kysymys vähän laiskuudesta laittaa sekaan jotain hedelmää hedelmäkorista tai marjoja pakkasesta. Marjoja onkin ihanan paljon pakastimessa ja hedelmäkoristakin aina löytyy jotain. Nyt ollaan muuten löydetty pari kertaa Reilunkaupan luomubanaaneita kaupasta.

Olemme siirtyneet myös luomumaitoon ja luomumaustamattomaan jogurttiin. Rahkoja ei marketeista luomuna löydy. Ruohonjuuressa käsittääkseni on, mutta en ole asiaan perehtynyt tarkemmin. Torstaina olen menossa luennolle ja ajattelin katsastaa kaupan luomurahkatilanteen hintoineen.

Olen tämän vuoden aikana ollut viidellä-kuudella luennolla joilla on käsitelty ruokaa, ruokavaliota, ravitsemusta. Luennoille yhteistä on ollut suositukset syödä kalaa kohtuullisen paljon, syödä luomu- ja lähiruokaa, jättää prosessoitu ruoka mahdollisimman minimiin. Hyvien rasvojen tärkeyttä korostettu (mm. omegat). Öljyjen mitä käyttää tulisi olla kylmäpuristettuja. Tämän oman ”ruokaherätykseni” aikana olen tullut siihen tulokseen, että syömällä hyvää, laadukasta ruokaa ja jättämällä sokerit, vehnä, lisäaineet minimiin, pääsee pitkälle. Kun haluaa juustoa ostaa kunnon rasvaista juustoa. Syö sitä vähän vähemmän, mutta nauttii aidosta herkullisesta mausta. Jos tarvitsee makeutusta käytä oikeaa sokeria mieluiten täysruokona. Keinotekoisiin makeutusaineisiin ei kannata koskea sormenpäälläänkään. Ja tietysti paljon paljon kasviksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Sopivasti lihaa, mahdollisimman paljon kalaa ja muita mereneläviä, siemeniä, pähkinöitä jne.

Ruokatottumuksien muuttuessa olen pohtinut myös paljon sitä, että Suomessakaan läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa sitä hyvää, laadukasta ruokaa kaupoista. Yksinkertaisesti se maksaa liikaa. Tulee paljon edullisemmaksi ostaa niitä ei niin laadukkaita vaihtoehtoja. Varmasti pienemmälläkin budjetilla voi tehdä erilaisia ruokavalintoja, jotka ovat hyviä, mutta vaihtoehtoja ei ole niin runsaasti. Avokin kanssa olemme vähän huonoja tuhlaamaan… Joo, tiedän, olin juuri messuilla jne. Tarkoitan lähinnä sitä, meillä ei mene rahaa esim. oman auton vakuutuksiin, bensaan, huolto- ja korjausmaksuihin. Meillä ei ole venettä tai mopoa. Rilluttelemme baareissa todella harvoin. Ei toistaseksi ole lapsiakaan jne. Raha ei kulu, paitsi kun Hepa lähtee shoppaan… No joo, siitä huolimatta en itsekään halua maksaa ylihintaa ruuasta vaan siksi, että nyt luomu on esim. in. Se uusi Hesan keskustassa oleva kauppakeskus Kluuvi on kuulemma ylihinnoiteltu paikka, jonka asiakaskunnasta taatusti näkee ettei rahahuolia ole. Pussi pinaattia maksoi kuulemma 8.5 euroa, joten todella persiistä!!! Käsittääkseni Maatilatori on saman yhtiön omistuksessa ja olen siellä kerran käynyt, en ostanut mitään. Maksan enemmän hyvästä, laadukkaasta ruuasta, jos raha todella menee tuotteen kasvattaneelle tai valmistaneelle. En halua rikastuttaa jotain firmaa. Se raha kuuluu tilallisille joilta se ruoka tulee. Olisikin ihan huippua saada kaikki lähiruokana, ei tarvitsisi tukea sen enenmpää Keskoa kuin S-ryhmän kauppojakaan.

Hyvä, laadukas ruoka, laadukkaat raaka-aineet pitäisi olla jokaisen oikeus riippumatta taloudellisesta tilanteesta. Ruoka ei saisi olla sellainen bisnes, jolla vain pyritään rikastumaan, hyötymään, pääsemään mahdollisimman halvoin kuluin. No nyt huokaat, etteihän sellainen kannata! No ei, mutta… silti se on unelmani! Kaikille laadukasta prosessoimatonta ruokaa. Ihmiset oppisivat maistamaan miltä eri ruoka-ainekset oikeasti maistuisi ilman lisäaineita. No unelmoida saa tuollaisesta mailman tappiin. Ja ei kai tämäkään ole näin mustavalkoista. Ja en halua syyllistyä tuomitsemiseen/paasaamiseen, vaikka nykyseltään suhtaudun erittäin kielteisesti valmisruokiin tms. En kuitenkaan halua tuomita ihmistä, joka niitä syystä tai toisesta syö. Toivon vain mahdollisimman monen huomaavan olevan paljon parempaakin ruokaa, joka maistuu aidolle sille mitä se on.

No nyt karkas mopo vähän… Piti kirjoittamani siitä kun meillä ei sitä rahaa mene niihin autokuluihin ja vastaaviin, ollaan huomattu, että ruokaan laitamme sitä nykyään ihan eri tavalla, vaikkakin ylihinnoittelua emme hyväksy ja siinä kohtaa äänestämme jaloillamme. Ja ruuan alkuperästä ja laadusta on tullut meille tosi tärkeitä asioita. Ei ole päivää milloin emme sivuaisi edes hiukan asiaa. Perjantaina olen tod.näk. piipahtamassa Helsingin kirja-, musiikki- ja ruoka&viini-messuilla. Odotan mielenkiinnolla näkyykö messuilla miten tämä ruokavaliosota tai lähiruuan ja luomun suosion kasvu. Eli, messupostausta on taasen luvassa lähitulevaisuudessa 😀 Ja nyt tämä paasari pistää vihreää teetä hautumaan ja lopettaa tämän vaahtoamisen tällä erää tähän.

Julkaistu

Aivot ja ravinto

Keravan opisto järjesti torstaina 6.10. luennon Keravan kirjastossa, jossa luennoitsijana oli Christer Sundqvist aiheenaan Aivot ja ravinto. Christerhän kirjoittaa suosittua terveys/ravitsemusblogia Veteraaniurheilija. Blogissa myös kirjoittajavieraita päivän polttavista aiheista, esim. kolesterolilääkkeiden statiineista. Tuohon kuumaan puheenaiheeseen en kuitenkaan nyt puutu sen enempää, sillä tarkoituksenani on jakaa itse luennon antia, eli ravitsemuksesta aivojen kannalta. Totean vielä kuitenkin itse tilaisuudesta sen, että luentosali oli täynnä ja ihmiset aktiivisia heittämään Christerille kysymyksiä ja jopa kyseenalaistamaankin asioita. Yleisön ja Christerin vuorovaikutus oli hyvää, vaikka ehkä Christerin huumori ei varmastikaan ihan kaikkiin uponnut. Itse luennossakin huumorinkukka kukoisti ajoittain hyvällä tapaa ja yleisön mielenkiinto säilyi läpi luennon. Ei ollut vaaraa nukahtamisesta 😀 Lainausmerkkien sisällä olevat tekstit ovat suoraan luentomonisteesta!

Ruokavaliota tulee aina ajatella kokonaisuutena. Luettuaan paljon erilaisia tutkimuksia ja tieteellisiä julkaisuja Christer arvioi kasvisvoittoisen sekaravinnon, runsaine kala-aterioineen ja kohtuupienin lihamäärin olevan suositeltava ruokavalio. Viljavalmisteista kannattaa suosia runsaskuituisempia vaihtoehtoja. Vihanneksia, juureksia, metsämarjoja Christer suosittelee syömään vähintään suositeltu määrä ja mieluusti vielä paljon enemmän. Marjoista tehdään tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa tutkimustaliittyen marjojen vaikutuksiin. Ylipäätään kannattaa valita aterioille tuoreita, hyvistä raaka-aineista valmistettuja ateriakokonaisuuksia. Einekset ja muut valmistuotteet kannattaa jättää kauppaan. Christer sanookin ”sano ju-juu juureksille ja ei eineksille”.

– Aivojen toimiessa ne kuluttavat paljon energiaa ja ravintoaineita
– Yli viidesosa hengittämästämme hapesta päätyy aivoihin
– Noin puolet glukoosista kuluu aivoissamme
– Yli 20% proteiineista käytetään aivojemme hyväksi
– Oikea ravinto aivojen kannalta parantaa keskittymiskykyä, koordinaatiota, motivaatiotasoa, muistikykyä, reaktiokykyä, stressin sietokykyä,
ehkäisee aivojen ikääntymistä ja vakavien sairauksien puhkeamista.

Hiilihydraatit
Suurin osa aivojen käyttämästä energiasta tulee glukoosista(yksinkertaiset hiilihydraatit)
Kannattaa suosia yksinkertaisten sokereiden sijaan täysjyvätuotteita, vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Hiilihydraatit rauhoittavat aivoja, parantaa keskittymiskykyä, helpottaa masennusoireita. Kannattaa tavoitella mahdollisimman tasaista verensokeria. Oikealla rytmityksellä hiilihydraattien saantia tehostaa aivojen työskentelyä.

Rasvat

Tarvitsemme hyviä rasvoja aivojemme hyvinvointiin. Aivoissamme on paljon tyydyttynyttä rasvaa ja kolesteroolia. Tasainen välttämättömien rasvahappojen (ja erityisesti omega-3-rasvahappojen) saanti lisää aivojemme hyvinvointia. Hyviä rasvoja saa mm. kalasta, kalaöljyistä, pellava- ja rypsiöljyistä. Christer suositteli ylipäätään käyttämään rasvoja mahdollisimman luonnollisessa muodossa ja välttelemään prosessoituja rasvoja niin kuin hiilareissakin. Valmisruuat ja karkit siis jääköön kaupan hyllyille. Aivot tarvitsevat rakennusaineekseen rasvoja sekä hormoonien tuottamista varten.

Omega-3 –rasvahapot
Saattaa olla ehkä tärkein rasvahappo aivojen kannalta. Omega-3-rasvahappoja on tutkittu paljon ja niillä on todettu olevan paljon terveysvaikutteita. Christer suosittelee syömään 3-4 kertaa viikossa rasvaista kalaa, ja jos ei siihen ole mahdollisuutta, ottamaan kalaöljyä kapseleina. Kalaa pitäisi syödä monipuolisesti merikalan ja järvikalan välillä vaihdellen.

Omega-6 –rasvahapot
Käsitykseni mukaan myös nämä rasvahapot ovat aivoillemme välttämättömiä, mutta tutkijat kiistelevät siitä millaisessa suhteessa niiden tulisi olla Omega-3 –rasvahappojen kanssa. Mikäli Omegakutosia on suhteessa paljon, joidenkin tutkimusten mukaan lisääntyy elimistön tulehdusriski. Hyviä Omega-6 –rasvahappojen lähteitä ovat kuitenkin luonnollisessa muodossa olevat kasviöljyt, pähkinät, vihannekset, maitotuotteet, liha, äyriäiset.

Proteiinit
Christer pitää hyvinä protskulähteinä mm. kalaa, lihaa, palkokasveja, kananmunaa, maitotuotteita sekä kaakaota. Aivot saavat proteiinista energiaa ja rakennusaineita. Proteiineja kannattaa käyttää monipuolisesti varmistaakseen tärkeiden aminohappojen saannin. Ilmeisesti yksittäisinä aminohapporavintolisinä käytettynä ei ole aivojen kannalta suurtakaan merkitystä. Tutkimukset yksittäisistä aminohapoista ovat ristiriitaisia, mutta näyttöä on saatu mm. karnosiinin osalta vapaiden radikaalien vaimentamisesta ja antioksidanttivaikutuksista.
Kysteiinillä ja metioniinilla on mahdollisesti vaikutusta (ympäristö)myrkkyjen poistumisessa elimistöstä. Glutationilla saattaa olla rasvojen härskiintymistä ja haitallisten proteiiniyhdisteiden syntymistä estävä vaikutus. Christer otti tarkempaan tarkasteluun tryptofaanin ja tyrosiinin ”yhteiselon”, kuten hän asian ilmaisi.

Tryptofaani-aminohaposta muodostuu seratoniinia ja näin ollen tryptofaanin puute saattaa lisätä masentuneisuutta. Seratoniinihan vaikuttaa mielialaamme ja unensaantiin. Tryptofaania saa kalasta, lihasta, kananmunasta, maidosta, palkokasveista, täysjyväviljoista, pähkinöistä ja kaakaosta vihanneksia ja hedelmiä unohtamatta.
Tyrosiinista aivomme valmistaa hermovälittäjäaineita (noradrenaliini ja dopamiini).
Teoriassa voidaan piristää aivojen toimintaa, parantaa pitkäaikaismuistia ja tehostaa päättelykykyä. Tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia ja vähäisiä. Tyrosiinia on eniten lihassa, kanassa, levässä, pavuissa, linsseissä ja tofussa.
”Tyrosiini kilpailee tryptofaanin kanssa ja runsas hiilihydraatti nostaa helposti tryptofaanin vaikutusta kumoten tyrosiinin suotuisat vaikutukset aivotyöskentelylle.” Tästä syystä suositellaan hiilihydraattien vähennystä.

Vitamiinit
Eniten on näyttöä D-, B9- (folaatti), C- ja E-vitamiinin
hyödyistä. Monipuolisen ravinnon kautta saa myös monipuolisesti tarvittavia vitamiineja. Yksittäisien vitamiinien popsimisesta ei välttämättä ole suurta hyötyä, mutta monipuolisen ravinnon yhteydessä ovat varmastikin tukea antavina ihan ok. Tosin maanantaina 10.10. uutisoitiin Yleä ja Hesaria myöden tutkimuksesta, jonka mukaan lisäravinteet saattavat lisätä jopa kuolleisuutta. Uutisoinnin perusteella en saanut tutkimuksesta mitenkään erityisen luotettavaa kuvaa. No tutkimuksia tulee ja menee päivittäin. Ja ehkä tuollekin tutkimukselle saadaan joko kumoavaa lisäselvitystä tai tutkimusta tukevaa tietoa, mene ja tiedä.

Kivennäis- ja hivenaineet
Kuten vitamiinitkin myös hivenaineet saamme parhaiten syömällä monipuolisesti. Tutkimuksista saatu ristiriitaista tietoa yksittäisten mineraalien vaikutuksista terveyteemme. Eniten näyttöä on saatu raudan, kaliumin, seleenin, kalsiumin, sinkin ja magnesiumin hyödyistä. Itse käytän magnesium-sitraattia iltaisin helpottaakseni levottomia jalkoja ja huomaan siitä olleen iso apu. Ei tarvitse sätkytellä pitkin yötä ja hermostokin saa levätä.

Aivojen kannalta hyviä ravinnon lähteitä

Välimeren ruokavalio
Tätä ruokavaliota pidetään terveysvaikutteiltaan erittäin hyvänä vaihtoehtona ja suositeltavanakin. Muistaakseni Juhana Harju on blogissaan Aamiainen ruohikolla kirjoittanut aiheesta oman postauksenkin.
Lokakuussa 2009 tutkijat raportoivat Archives of General Psychiatry –lehdessä Välimeren alueella perinteistä ruokavaliota noudattavien riski sairastua masennukseen on kolmanneksen pienempi kuin epäterveellisemmin syövillä. ”Tämän uskotaan osin johtuvan mm.
oliiviöljyn rasvahapoista. Lisäksi pähkinöissä, hedelmissä ja
vihanneksissa on runsaasti vitamiineja ja flavonoideja, jotka myös
voivat vaikuttaa mielialaan. Auringonvalon vaikutusta pidetään myös tärkeänä D-vitamiinin riittävän saannin takia.” Ravitsemussuosituksien sekamelskassa nousee yhtenä yhteneväisenä suosituksena kalan syönti.

Valkosipuli
Monen mielestä valkosipulin tuoksu on vastenmielinen, mutta vihannes loistava terveysvaikutuksiltaan. Valkosipuli estää nitrosoamiinien syntymistä, jota pidetään yhtenä syöpää estävänä vaikutuksena. Sen sisältämät rikkiyhdisteet parantavat vastustuskykyä. Valkosipulista parhaan terveyshyödyn saanee syömällä sitä raakana.

Vihreä tee
Juoman sisältämä metyyliksantiini(antioksidantti)
on teen terveysvaikutin. Vihreän teen lehtiä ei fermentoida, eli hapeteta, jonka johdosta lehdissä säilyvät monet terveydelle hyödylliset ravinteet. Vihreä tee mm. parantaa veren rasva-arvoja (alentaa LDL-kolesterolia, kohottaa HDL-kolesterolia) ja toimii hyvänä apuna painonhallinnassa vauhdittamalla aineenvaihduntaa. Mun onkin monta kertaa pitänyt teefriikkinä kirjoittaa vihreästä teestä ja sen terveysvaikutuksista oma postauksensa, mutta se on jäänyt. Olen netistä kerännyt jonkin verran materiaaliakin, joten ehkä vielä joskus tuo minunkin suosikkijuomani saa paikkansa täällä blogissani 😀

Kahvi
Tuossa suomalaistenkin suosimassa juomassa on antioksidantteja runsaasti. Kahvin piristävä ja keskittymiskykyä parantava vaikutus on todettu monissa tutkimuksissa.
Kofeiini vaikuttaa aivosolujen välitilassa olevaan
adenosiiniin niin, että sen toiminta estyy. Adenosiini väsyttää. Liiallinen kahvin juominen saattaa lisätä ahdistuneisuutta, taipumusta paniikkihäiriöön. Psyykkisistä oireista myös hermostuneisuus ja masennus näyttäisi voivan liittyä liialliseen kahvin juomiseen. Tätä on selitetty kofeiinin aiheuttamalla liiallisella aivojen stimuloinnilla.

Kaakao ja suklaa
On kenties parasta mahdollista ”mielihyväruokaa” kohtuudella nautittuna. Tässä yhteydessä Christer mainitsi raakasuklaan olevan hyvä valinta. Ja ylipäätään mitä tummempaa suklaa tai kaakao ovat sen parempi. Itse olenkin siirtynyt lähes kokonaan suklaisiin missä kaakaopitoisuudet huitelevat yli 80 prosentissa. Olen oppinut pitämään siitä, ja mikä parasta pari palaa riittää tyydyttämään suklaan himon. Olen ostanut joskus myös raakasuklaapatukoita testausmielessä ja hyväksi havainnut nekin. En kuitenkaan ole toistaseksi itse ryhtynyt suklaaherkkujen valmistukseen.

Mäkikuisma
Kliinisien tutkimusten mukaan Mäkikuisma ehkäisee masennusta, ahdistunutta oloa. Tätä rohdoskasvia sisältäviä kapseleita saa apteekista ilman reseptiä.

Selleri
Runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja sisältävä selleri on myös hyvä aivoillemme apigenin vuoksi, joka laajentaa verisuonia. Selleriä käytetään myös luontaislääkinnässä kihdin, verenpaineen, sydänoireiden, ruokahaluttomuuden ja iho-ongelmien hoidossa. Christer suosittelee tavoitteeksi yksi sellerin varsi päivässä. Multa jää kyllä syömättä, ei ole mun juttu 🙁

Kamomilla ja muita rauhoittavia yrttejä
Jos kaipaa iltaisin rauhoittavaa juomaa kamomillatee voisi olla sellainen. Se rauhoittaa ja helpottaa nukahtamista. Kamomilla voi myös helpottaa elimistön tulehdustiloja.
Toinen rauhoittava yrtti on Rohtovirmajuuri, eli Valeriana on perinteinen rohdoskasvi, jota on käytetty unilääkkeenä. Eevi Vepsähän suositteli valerianaa Hyvää yötä nukahtamisvaikeudet-luennolla. Sitä saa ilmeisestikin ainakin ulkomaalaisista verkkokaupoista. Aivotutkijat ovat löytäneet myös rauhottavia ja nukahtamista helpottavia vaikutuksia laventelista, jota onkin käytetty mietona unilääkkeenä. Ehkä hivenen yllättäen myös oreganosta on löydetty apua nukkumisongelmiin. Myös piparmintulla on rauhottavia ominaisuuksia. Piparmintulla myöskin hengitys raikastuu ja toimii mietona lääkkeenä migreenin hoidossa.

Ginkgo biloba = neidonhiuspuu
”Ginkgo on saavuttanut III-tason lääkekokeissa Alzheimerlääkkeenä. Sen päätymistä lääkkeeksi dementiaan pidetään lähes varmana. Se
edistää verenkiertoa, laajentaa verisuonia, toimii antioksidanttina, suojelee hermosoluja, helpottaa aivotoimintaa, kohentaa aivojen
vireystilaa, parantaa lyhytaikaista muistia.”

Luennon lopussa oli vielä pieni jumppatuokio muistutuksena siitä, että aivoille on tärkeää myös liikunta. Christer suositteli jumpan ja koordinaatioharjoitusten lisäksi sanaristikoita, kielten opiskelua, kaikkea sellaista missä aivot joutuvat töihin.

Pari tuntinen sujahti nopsaan Keravan kirjastossa. Kuuleman mukaan myös Paula Heinonen pitää luentoja aiheella Aivot ja ravinto. En ole vielä koskaan häntä päässyt kuuntelemaan, valitettavasti . Kiitokset Christerille joka tapauksessa hyvästä, huumorilla höystetystä luennosta, ja voin suositella muillekin. Ja toivottavasti osasin koota edes jotenkuten oleellisimman luennon annista teidänkin luettavaksi.

Julkaistu

1-vuotiaan blogin elämäntapapostaus

Tänään blogini täyttää vuoden, joten päivän kiireistä huolimatta on synttäripostaus ”pakko” lähettää. Äitini on luonamme vierailulla ja kaikkea touua tuntuu riittävän ja postailut jää. Ja vielä on monta blogikirjoitusta viime viikolta lukematta, mutta täältä kyllä tullaan ja päivitytään taasen ajan tasalle kunnes maanantaina karistan Suomen pölyt jaloistani viikon ajaksi.

Ja eikös synttäripostauksen aiheeksi sovi hyvin alla oleva teksti? Blogini on muuttunut yrittäjänaisen harrastuksista aina vain enempi endorfiinisempaan suuntaan ja hyvät, terveelliset elämäntavathan lisää kummasti hyvää fiilistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tosin kyllä kai ne harrastuksenikin ovat terveyttä ja hyvää oloa edistäneet, mutta kirjoittamiseen on tullut uutta otetta erilaisine näkökulmineen. Mutta nyt asiaan Hepaseni!!!

Jaunde antoi arvonnassani mulle aiheeksi vinkata hyvistä elämän tavoista, siis sellaisista tavoista mitkä olen itse hyväksi havainnut, joten ei muuta kuin tartutaan aiheeseen kiinni.

Joka tuutista tulee meille ihmisille mitä erilaisempia ohjeistuksia siitä miten meidän pitäisi elää. On jos jonkinlaisia suosituksia liikuntamuodoista, liikunnan määrästä, ruokavaliosta jne. Superfoodaajat vannovat superfoodien nimeen, joku toinen taas kannattaa raakaravintoa, joku kehoittaa jättämään rasvat minimiin ja käyttämään light-tuotteita, joku toinen taas suosittelee jättämään hiilarit pois. Jos luet artikkeleita ravitsemuksesta eri suuntauksien kannattajat pyrkivät kumoamaan toistensa tutkimustuloksia. Kyllä pieni ihminen voi olla hyvinkin hukassa siitä mikä on oikeasti se terveellinen ja hyvä ruokavalio. Asioista varmasti väännetään mailman tappiin. Esim. juuri tuo ruokavalio yhdistettynä hyviin elämän tapoihin, sanoisin niin, että jokaisen on etsittävä itse se itselleen toimivin ja paras vaihtoehto. Siinä joutuu käyttämään omaa kehoaan ”koekaniinina”. Siten saa kuitenkin parhaat vastaukset juuri itselleen sopivista vaihtoehdoista. Mun ehdoton suositus ja vinkki on, että kannattaa syödä mahdollisimman laadukasta ruokaa, joka on valmistettu hyvistä raaka-aineista, ja joka on aitoa, ei kemikaaleilla kyllästettyä moskaa. Ee-koodien lukumäärä minimiin ostetuista tuotteista. Lisäaineiden terveysvaikutteista ei hirveästi puhuta, onneksi nykyisin tietoisuus lisääntyy ja me ihmiset kyseenalaistamme niiden käyttöä. Toivon todella, että julkisuuteen tippuu aina vain enemmän todellista tietoa niiden mahdollisista haittavaikutuksista. Kyllähän lisäaineiden puolustajat sanovat ettei ne määrät vielä mitään tee, mutta miten tavallinen kuluttaja seuraa ettei päiväannos nouse liian korkeaksi esim. aspartaamissa, ei mitenkään. On siis parempi jättää kaupan hyllylle tuotteet missä on keinotekoisia makeutusaineita.

Kuten olen täällä kirjoittanutkin, että muutama vuosi sitten laihduttaessani suosittiin lihgt-tuotteita, ja minä kiltisti tottelin. Laihduinkin, mutta ne kilot ovat tulleet takaisin. Nyt pohdin miten paljon kroppani sai kaikkea turhaa kemikaalimoskaa, jolla se ei tee mitään, jota se ei osaa käyttää. Nyt laihdutan jälleen. Paino putoaa tuskastuttavan hitaasti, mutta enään en kevyttuotteita käytä. Ei se paino silloinkaan nopeasti laskenut ja mielummin syön aitoa ruokaa joka tapauksessa. Ja muistetaan, että laihtuakseen kroppa tarvitsee myös rasvaa.

Ylimääräisistä kiloista eroon pääseminenhän tuo paljon hyviä asioita elämään. Nyt kun olen lukenut näitä laihdutusblogeja moni on kirjoittanut miten itsetunto on noussut ja itseinho vähentynyt. Tällöin on paljon parempi olla henkisesti ja varmasti myös se näkyy elämässä energisyytenä, positiivisuutena, rohkeutena jne. Ja kyllä itsekin olen kokenut noita tunteita. Olen kokenut myös onnistumisen riemua, joka on valtavan tärkeää oman elämän hallinnan kannalta. Henkisen hyvinvoinnin lisäksi laihtuminen keventää rasitusta nivelissä ja sydämessä, ulkonäkö kohenee, kunto paranee.

Hyvissä elämäntavoissa varmasti sana säännöllisyys on merkityksellinen. On tärkeää ettei syö ihan milloin sattuu, vaan että tekee sen mahdollisimman säännöllisesti. Syö säännöllisesti, liiku säännöllisesti, nuku säännöllisesti… Kaikki kuulostaa varmasti sangen tutuilta fraaseilta puhuttaessa hyvistä elintavoista. Kyllä se säännöllisyys on varmasti hyväksi, vaikka kyllähän niitä poikkeuksiakin väkisinkin tulee eikä siitä kannata ottaa stressiä. Stressi on muutenkin huono kaveri laihduttajalle ja hyvin tavoin elävälle. Eihän hyvät tavat saa olla stressaavaa ja pakkopullaa. Jos ne on sellaista, homma ei vaan toimi. Muutoksen on lähdettävä omasta itsestään, se halu tultava sydämen pohjasta saakka. Ja niinhän se on laihduttamisessakin. Valitettava totuus taitaa olla, että jokainen laihduttaja kokee painon jumittelua, ottaa enempivähempi takapakkia. Se on raivostuttavaa ja turhauttavaa. Silloin on tärkeää muistaa se oma tavoite, etsiä mikä mättää, miten sen korjata, jotta laskusuunta jatkuu. Ja joskus on annettava kropalle aikaa muutokseen ja sopeutumiseen. Itse laihdun hitaasti, niin itkettävän hitaasti. Olen sen oikeastaan hyväksynyt, vaikka joskus kadehdinkin teitä joilla paino putoaa rivakasti. Hyviin elämän tapoihin kuulunee myös itsensä hyväksyminen, joka ei mielestäni tarkoita kuitenkaan sitä etteikö voisi tavoitella parempaa ja tervellisempää elämää kiloja hoikempana.

Voin paremmin kun olen vähentänyt hiilareiden syömistä, vaikka en karppikaan ole. Nykyisin mulle ei tule ähkyä oloa juuri koskaan, annoskoot ovat tosin pienentyneet. Mulla proteiinipitoinen ruoka pitää nälän paremmin kuin hiilarit. Syödessäni paljon hiilaripitoista, mulla on kohta taas nälkä. Lisäaineettomuus on varmasti osaltaan myös parantanut oloa ja hillinnyt herkuttelua. Herkkuhetkiä en ole kokonaan kieltänyt itseltäni. Syön suklaata, jota rakastan. Syö nykyisin mahdollisimman tummaa tyyliin 85% kaakaopitoisuudella. Ei tarvitse syödä paljoa eikä tule himoa, ja silti se on oikeasti hyvää.

Kun muuttaa elintapojaan terveellisemmäksi ja paremmaksi, ruokailutottumukset kevenevät huomattavasti. Itselläni kasvisten, hedelmien ja marjojen syönti on lisääntynyt hurjasti. Keitetyistä kasviksista en edelleenkään oikein välitä, mutta salaateissa, uunissa, grillissä maistuvat herkullisilta. Kun annoksia pienentää on kuitenkin muistettava syödä tarpeeksi päivässä ettei elimistö joudu säästöliekille/paastotilaan, jossa aineenvaihdunta hidastuu ja painonhallintakin vaikeutuu. Monethan laskevat kaloreita, itselläni nuo kalorilaskurit ei oikein näillä apuvälineillä toimi ja olisi aivan liian työlästäkin luetuttaa jollakin aina kaikkien kalorisisällöt. Olen siis joutunut opettelemaan kropastani milloin mennään missäkin vaiheessa, ja kyllä tuo opettelu on edelleen kesken. Tuosta kalorilaskennasta en ole ottanut stressiä, koska minun tapauksessa se olisi liikaa aikaa vievää, liian hankalaa, joten olen luopunut ajatuksesta, vaikka asia joskus kiinnostaakin.

Hyviin elintapoihin kuuluu ehdottomasti liikunta. Itse lenkkeilen opaskoirani kanssa. Rakastan luonnossa liikkumista. Siellä mieli lepää ja tulee niin endorfiininen olo. Haluaisin ulkoliikuntaa elämääni paljon lisää. Ulkona saa raitista ilmaa ja kunto kohenee reippaillessa. Nyt pohdin ankarasti oman tandemin hankkimista. Saisin ulkoliikuntaan monipuolisuutta kun voisin pyöräillä välillä. Ulkona reippailu tuo paremman yöunen, keuhkoihin raitista ilmaa, joka taas kohentaa muutoin elämänlaatua. Happi kulkee veressä paremmin jne… Ja kyllä mun mielestä myös lihaskuntoharjoittelu on hyvää elämäntapaa, ainakin se saa aikaan hyviä asioita; kiinteyttää vartaloa, tuo voimaa lihaksiin, jaksaa paremmin. Kun fysiikka on kunnossa jaksaa henkisestikin paremmin ja päin vastoin.

Jos ei ole harrastanut liikuntaa, ei kannata haukata liian isoa palaa kakusta kerralla. Tavoitteista pitäisi onnistua tekemään realistiset, mutta sellaiset että niiden eteen joutuu myös jotain tekemäänkin. Ehdottomasti ulkoilua suosittelen ja ulkoliikuntaa mahdollisimman paljon. Ja jos vastoinkäymisiä tulee, ei saa lannistua ja luovuttaa. Sitkeys palkitaan. Jos kroppa tuntuu väsyneeltä ja se tarvitsee lepoa, lepää. Lihakset tarvitsevat lepoa kehittyäkseen ja palautuakseen. Tuossa on tietysti se että on opittava tunnistamaan kropan tarvitsema lepo omasta mahdollisesta laiskamadostaan. Laiskamadolle ei kannata antaa valtaa. Se on aika kurja kaveri mun kokemuksien mukaan.

Itse pidän tupakointia varsin huonona tapana. En kuitenkaan voi kirjoittaa siitä omakohtaisella kokemuksella, sillä en ole koskaan edes maistanut. Mulle ei vaan ole tullut ikinä mieleenkään edes humalassa ollessani, että haluan kokeilla tupakkaa. Sen haju on jo niin vastenmielinen etten vaan halua tietää miltä tuntuu vetää keuhkoihin moista tupakan kautta. Mulle savuttomuus on ehdottomasti hyvän elämään kuuluva asia. Alkoholin kohtuukäyttö on myös oleellinen asia. Mitä vähempi alkoholia sen parempi. En sylje lasiin, mutta vuosi vuodelta alkoholin käyttö on vähentynyt. En juo nykyisin juuri koskaan kemikaalilitkusiidereitä. Juon punaviiniä ruuan kanssa sillointällöin ja joskus iltaa istuttaessa. Laihduttamista ajatellen alkoholi on todella huono juttu. Jos juon useamman siiderin se näkyy vaa’alla heti ja sen pois saaminen onkin viikkojen projekti. Nyt heinäkuussa join pitkästä aikaa useamman siiderin ja paino singahti puolitoistakiloa ylöspäin ja vasta ihan loppukuusta kolmen viikon jälkeen sain painoni siihen missä se jo oli. Eli, pirun raivostuttavaa ja turhauttavaa, ja ei voi syyttää kuin itseään 😀 En tässä ala alkoholin vaikutuksista sen enempiä paasaamaan. Itse olen huomannut sen heikentävän unenlaatua. Itse kärsin jonkin verran uniongelmista ja alkoholi ei ainakaan paranna niitä. Sinne säännöllisiin asioihin lasken kuuluvaksi myös tuon nukkumisen. Itse olen vain varsin huono toteuttamaan tapaa mennä nukkumaan joka ilta, tai edes lähes joka ilta samoihin aikoihin. Kesäiltoina valvon hyvinkin myöhään. Olen aina ollut yökyöpeli, ja valvominen aiheuttaa taas sen, että jääkaapille mieli halajaa. Olen systemaattisesti vieroittanut itseni moisesta lähes kokonaan. Syön iltapalan ihmisten aikaan ja valvomiseen ei yösyöpöttelyjä tarvita. Pakko on tunnustaa, että joskus on haettava jotain tyyliin maustamatonta jugurttia tms…

Kyllä kai se niin on, että hyvien elämän tapojen oppiminen on koko elämän mittaista, etsitään niitä itselleen sopivia ratkaisuja, kokeillaan jotain uutta saatuamme uutta tietoa jne. Toivottavasti Jaunde sait tästä sekalaisesta kirjoituksesta jotain vinkkiä itsellesi ja mä ainakin pidän sulle peukkuja, että onnistut omassa projektissas. Minäkin jatkan opettelua ja niiden kaikkein toivimimpien elämäntapojen etsimistä. Se miten saan 9-10 kg pois on se minun suuri taisto tällä hetkellä ja sen taiston aion vielä voittaa ennemmin tai myöhemmin, samalla varmasti elämäntavoissani tulee vieläkin muutoksia tapahtumaan. Ja tavoitteenahan on tietysti, että suunta on entistä terveellisempi.