Julkaistu

Pohdintaa vammaisuudesta ja blogistani arvontalupausta unohtamatta

Olen seuraillut jonkin aikaa blogini tilastoja, ja olen jäänyt pohtimaan niiden paikkaansa pitävyyttä. Nimittäin esim. postaukseni ” Pienenpieni historiikkini sokeudestani”(viidenneksi luetuin postaukseni) lukukerrat ovat pudonneet 46 kerrasta 44 kertaan. Miten se on selitettävissä, vai onko vaan Bloggerin oikkuja? Jos et ole tekstiä lukenut löydät sen heinäkuun postauksista ”11.7.2011, 10 kommenttia” ja aihe sattuu kiinnostamaan. Selkeästi luetuimpia postauksia ovat otoskleroosia käsittelevät kirjoitukset. Tilastojen kärkipaikkaa lukukerroissa pitää 319 lukukerralla ” Stressaava otoskleroosi
4.11.2010, 6 kommenttia”. Otoskleroosipostauksien väliin kiilaa 119 lukukerralla ” Opaskoira tuo reippautta liikkumiseen 6.2.2011, 5 kommenttia” Tilastoissa kolmantena lukukerroissa (82)  ” Otoskleroosi tuskaannuttaa
17.1.2011, 4 kommenttia”. Väliin kiilaa postauksia liittyen näkövammaani, blogiarvontaan ja yltääpä kymmenen sakkiin yksi luentopostauskin  ”hyvää yötä nukahtamisvaikeudet” -luennon satoa
20.9.2011, 2 kommenttia” sijoittuen 36 lukukerralla  kuudenneksi. Ja otoskleroosi kiinnostaa, sillä ” Odotettu ja pelätty leikkaus ja siitä toipuminen
4.4.2011” on luettu 31 kertaa ja sijoitus tällä hetkellä yhdeksäs. Sokkohistoriikki-postauksen lisäksi kiinnostusta on herättänyt myös näkövammaisuuteeni liittyvä kirjoitus ” Treeniä/urheilua minun sokkosilmin 17.9.2011, 7 kommenttia” (sijoitus 7.)
Kuten tilastoista voi päätellä erilaisuus kiinnostaa ihmisiä ja toivon todella, että olen pystynyt edes hivenen valottamaan vammaisen ihmisen elämää. Vammaisuus tuo omia haasteitaan, mutta toivottavasti olen onnistunut välittämään myös sitä tavallisempaa elämää, ja että vammastani huolimatta elän, koen, touhuan. Useasti vamma ei ole este, hidaste kylläkin. Ja totta kai se rajoittaa jonkin verran, mutta toisaalta antaa jotakin muuta tilalle. Joskus olen pohtinut millainen minusta olisi tullut, jos en olisikaan näkövammainen. On aika turhaa moisia miettiä, mutta miten paljon vammaisuus vaikuttaa ihmiseen, luonteeseen, elämäntapoihin jne. Olen kiltti, rauhallinen. Olisinko vammattomana erilainen? Mitä tekisin työkseni, olisiko minulla lapsia, koira tai muita lemmikkejä???  Nyt minulla on ihana opaskoira Harmaakuono, jota ei olisi elämässäni, jos näkisin. Tuskin olisin käynyt Sydneyssä, Qebeckissa, Sao Paolossa urheilumatkoilla, mutta osaisin ajatella itseni hoitotyössä näkevänäkin.
Usein kysytään olenko katkera näkövammaisuudestani ja monen yllätykseksi vastaan, en. Ei kannata myrkyttää katkeruudella elämäänsä. Minulla on paljon parempi olo ja elämä kun hyväksyn tosiasiat ja opettelen elämään vammani kanssa. Kaikille se ei ole helppoa ja sen hyväksymiseen voi mennä valtavasti aikaa. Asian kun saa läpi käydyksi, elämä helpottuu kummasti. Näin moni on todennut lopetettuaan taistelemisen tuulimyllyjä vastaan. Itse en muista paljoakaan taistelleeni vammaani vastaan. Olen hyväksynyt sen aika helpolla, mistä lie johtuu. Sokeutumista pelkäsin ja murehdin näköjäänteeni alkaessa heikentyä, mutta nopeasti uuteen tilanteeseen tottui. Kuulon heikentyessä pelkäsin paljon enemmän ja mietin miten siitä oikeasti selviydyn. Kuuroutuminen oli ja on todella pelottava ajatuskin ja tällä hetkellä en tiedä pystyisinkö siihen sopeutumaan. Toivottavasti asiaan ei tarvitse koskaan sen enempää perehtyä. Niin se vaan kuitenkin on, että vastaan on otettava se mitä elämä meille kullekin antaa ja ottaa.
Vammaisuus on monelle tabu. Siitä ei puhuta ja erilaisuutta pelätään. Valitettavasti vammainen henkilö saa osakseen säälittelyä tai ylenpalttista hehkutusta siitä, että on päässyt vaikkapa ravintolaan siiderille. Muistan opiskeluvuosilta erään baari-illan milloin naisten veskissä sain luennon aiheesta miten hienoa on kun olen tullut rentoutumaan, ja että miten vammainen ihminenkin voi vaihtaa vapaalle jne. Sellaista en oikein kestä, enkä sitä säälittelyäkään. Karvat nousee pystyyn välittömästi. Mahdollisimman normaali ja luonnollinen suhtautuminen on parasta, ja mielestäni on parempi kysyä, jos jokin asia mieltä askarruttaa. Tietämättömyyshän useimmiten ne ennakkoluulot ja epäluontevan suhtautumisen aiheuttaa. Ja siksipä ehkä vammaisten ihmistenkin pitäisi olla avoimempia ja omalta osaltaan pyrkiä hälventämään ennakkoluuloisuutta ja lisäämään tietoisuutta. Se ei ole helppoa etenkään jos itse ei ole vielä vammansa kanssa sinut. Enkä tarkoita sitäkään, että aina pitäisi jaksaa olla kertomassa vammaisen ihmisen elämästä tms. Kyllähän mekin haluamme unohtaa vammaisuutemme. Itse en jatkuvasti ajattele sokeuttani tai nyt kuulo-ongelmia. Elän niiden kanssa, mutta en ajattele niitä jatkuvasti. Ja siihen kai pitäisikin elämänhallinnassaan, itsensä hyväksymisessä, sopeutumisessa jokaisen päästä, tai ainakin siihen pyrkiä.
    
Mistä minut muistetaan esim. täällä blogien paljoudessa. Olen se näkövammainen/sokko Hepa, toivottavasti jotain muutakin. No otosklerootikko ainakin. Toivoisin kovasti ettei erilaisuuteni jätä varjoon arvomailmaa hyvinvoinnista, terveydestä, ravitsemuksesta, ruuasta ja elämästä yleensä. Ne kun on loppujenlopulta paljon tärkeämpiä asioita kuin vammaisuuteni. Haluaisin kuitenkin, että teidän lukijoiden olisi tulevaisuudessa ehkä helpompi kohdata vammainen henkilö ilman suuria ennakkoluuloja joita ehkä onnistun vähän karistamaan mielistänne. Eli, huomaatte haluan niin paljon… Haluan minusta jäävän mieleen muutakin kuin vammaisuuteni, mutta samalla avaan vammaisen ihmisen elämää haasteineen ja toivon sitä kautta mahdollisien ennakkoluulojen karisemista. Ja jos näistä kirjoituksista joku saa vertaistukea mikä sen hienompaa!!! Ja vaikka olen kirjoittanut jo otoskleroosileikkauksesta viime keväänä, kirjoitan seuraavastakin operaatiosta toipumisineen.
Tämän blogin kautta sain muuten haastattelupyynnön liittyen tuohon otoskleroosiin. Haastatteluni on Kauneus ja terveys-lehdessä numero 15, joka ilmestyy 24.11. Kyseessä on selviytyjä-tarina. Suostuin haastatteluun ennen kaikkea voidakseni antaa vertaistukea muille otosklerootikoille. Koin itse kovin hankalaksi löytää vertaistukea silloin kun pää oli täynnä pelkoja ja kysymyksiä. Ehkä kyseinen lehtijuttu ja tämä blogi voi auttaa jotakin lukijaani vertaistuen saamisessa. Ja minuun voi aina ottaa halutessaan yhteyttä. Yhteystietoni löydät kohdasta Ota yhteyttä.
Kyllä myös minulla on huonot hetkeni milloin sokeus vituttaa, kuulon alentuma ärsyttää. On myös niitä hetkiä milloin ei huvita olla vertaistuellinen tai vammaisuuden ennakkoluulojen hälventäjä. Ja siitä en tunne edes huonoa omaatuntoa ja pidän moisia fiiliksiä luonnollisina. Ne kuuluu elämääni, mutta onneksi eivät täytä sitä kovinkaan pahasti. Hyvät asiat, elämän hienoudet voittavat.  Ja elämän hienouksiin kuuluu tämä blogikirjoittaminen. Olen innostunut tästä kovasti, joten blogissani järjestetään arvonta heti kun lukijoita on 50 tai jokin postauksistani luetaan 500 kertaa. Lukijoita tällä hetkellä 26. Brego tervetuloa mukaan! Itse asiassa lukijoista löydän 24 nimeä ja silti ”lukijat”-kohdassa seisoo 26. Ilmeisesti lukijana voi olla myös niin ettei nimi näy. Nyt ilmeisesti minulla on kaksi sellaista, joten toivotan teidätkin tervetulleiksi lukemaan Hepan jorinoita.  Myös tuohon 500 lukukerran rajapyykkiin on matkaa paljon, mutta katsotaan kumpi täyttyy ensin 50 lukijaa vai 500 lukukertaa. Arvontahan voi olla vaikka viiden vuoden (siis, meinaanko kirjoittaa tätä muka vielä viisi vuotta???) päästä 😀 Jospa vähän aikasemmin… Viisi oli muuten maalipallossa vuosia pelinumeroni niin seura- kuin maajoukkueessakin, joten Viisi nollilla olkoon päivän numero 😀
 
Julkaistu

Messufiilareita (outletExbo, Elma, metsä, kädentaito)

Eikös teistäkin kuulosta aika ihanalta lauantai-illan vietolta glögiä rakkaan kanssa kynttilöiden valossa??? Minusta ainakin, ainoa huono puoli on painonnoston mm-kisat ja niiden tv-lähetykset. Avokki ei malta pysyä telkkarin ääreltä poissa hetkeä pidempään, ja lähetys kestää vaatimattomat neljä tuntia. No luomuglögi tilkalla vodgaa maistui hyvältä, vaikka nuo kisat vei avokilta voiton. No onneksi ovat vain kerran vuodessa, mutta tämä on jo kuudes ilta 😀
No minulla on siis oikein hyvä syy tulla tänne kirjoittamaan postausta ja kertoa eilisestä. Nimittäin eilinenkin sujahti messuilla, tällä kertaa täällä Helsingissä  (ELMA-, Metsä-messut sekä Kädentaitotapahtuma, uutena mukana myös laatumerkkien myyntitapahtuma OutletExpo). Lauantaina ja sunnuntaina vielä messukeskusta täyttää Lemmikkimessut. Valitettavasti lemmikkejä ei vielä sielä ollut kun Aa:n kanssa siellä kiertelin.
OutletExbossa oli oikeasti hyviä tarjouksia ja pääsimme joulupukin apulaisiksi; veljieni lapsille löysin pitkähihaisen keijupyjaman, röllipyjaman sekä poronnahkaiset ihanan pehmeät ja lämpimän oloiset kintaat. Vielä pari lahjaa puuttuu. Mulla on hintaraja joululahjoihin, koska veljiä on neljä ja kaikilla 2-3 lasta, joten joulupukki on joutunut säännöstelemään hinnoittelua, jotta homma ei mene överiksi. Ja pukki muistuttaa myös, että muistaminen tärkeintä 😀 Avokille löysin meidän kihlajaispäivään lahjan. Hän käyttää paljon talvisaikaan pitkiä alusvaatteita ja kerrastoja. Itselleni ostin viime joulun jälkeen alennusmyynneistä merinovillaisen aluskerraston ja ei pakkanenkaan sen jälkeen tahtia haitannut. Nyt messuilta löysin samoja kerrastoja miehille ja todella edulliseen hintaan, joten avokki saa merinovillaisen kerraston kihlajaisvuosipäivänä. Viime vuonna ystäväni neuloi hänelle ihanan villapuseron. Kaksi vuotta sittenavokkia ilahdutin suolakivilampulla.
Takaisin messutunnelmaan 😀 Itselleni ostin nyt muodissa olevan tuubihuivin; pehmeänvillaisen tummansinisen lämmikkeen sekä ohuen tavallisen huivin, joka myöskin sininen. Olen aina ollut aika huono käyttämään huiveja ja kaulaliinoja, mutta tänä syksynä olen vähän niistä innostunut, joten katsotaan miten näiden uutuuksien käy. Veljen tyttärelle, joka täyttää 11 vuotta ostin lilat lintukorvikset, jotka on tehty laaserilla leikkaamalla. Itselleni löysin lasiset sinisävyiset korvikset. Mä rakastan lasikorjuja. Musta ne on jotenkin niin suloisia ja käteen hyväntuntuisia 😀 Nuo korvikset ostin oikeastaan siksi, kun Barcelonasta vastaavat ostettuani toinen on kadonnut, tippui syyskuisella shoppailukierroksella ja huomasin vasta kotimatkalla  Aa teki myös ostoksia pari Suomessa valmistettua paitaa, jopa puuvilla oli kudottu kotimaassa 😀 Huiveja, korviksia, siskon lapsille lahjoja.
Elma-puolella oli jonkin verran myynnissä ruokaa, ja olihan se ihanaa tukea lähi- ja luomuruuan tuottajija. Lappi oli hyvin esillä. Ostin Kitkan herkun savumuikkua, joka oli ihan sairaan hyvää, vaikka olikin säilykekalaa. Leipäjuusto lakkaomenahillolla vei kielen mennessään ja sitäkin herkkua oli pakko ostaa kotiin 😀 Maistelimme parin juustolan juustoja ja shoppasin erään luomutilan pisteestä viherherukkapaprikamarmeladia, joka sopii liharuokien tai juustojen seuraksi. Luomupuodissa oli mielettömän hyviä tarjouksia; smoohtiekset, jotka normikaupassa 3 e, nyt 50 senttiä tai euron. Kaksi pulloa vitosella luomuglögiä jne. Maistoimme muuten valion Aurinkoiset hedelmät –luomutuoremehua ja maistui todella hyvältä. Maistoimme saksalaisia luomukermajogurtteja ja juttelimme maistattaneen miehen kanssa. Meijeri, joka jogurtit valmistaa on Euroopan suurin luomumeijeri. Jogurtti oli hyvin samantyyppistä mitä Lidlistä löytyy, mutta luomuna. Kyseisiä tuotteita saa kuulemma niin K- kuin S-kaupoistakin. Heillä on myös maustamatonta rahkaa luomuna. Jogurtteja sai messuilla eurolla ja suosituin maku kuulemma oli siihen mennessä ollut kirsikka.     
Metsä-puolella oli paljon eri yhdistysten pisteitä, jotkut esitteli metsäkoneita, moottorisahoja, puun istutusta, lannotteita jne. Ei oikein mitään erityistä metsättömälle kulkijalle. Lavalla esiintyi nukketeatteri sekä Eini. Kädentaitotapahtumasta löysin timanttisen käsikäyttöisen veitsenterottajan. Sellainen puuttuu taloudesta ja veitset alkaa olla aika onnettomia, joten oli oikeasti tarpeellinen hankinta. Esillä oli paljon käsitöitä ja niihin tarvittavia välineitä; lankoja, askartelutarvikkeita, puutöitä, koruja, tauluja jne. Kädet alkoi olla täynnä tavaraa ja ostoksetkin painamaan, joten Kädentaitopuolen pääpiirteittäin kierrettyämme suuntasimme ruokakaupan kautta kotiin. Oli kyllä mukavat messut ja nuo todelliset messutarjoukset ilahdutti. Ja kun pääsen paikkaan missä tuottajia myymässä tuotteitaan tunnen oloni taivaalliseksi. On niin ihanaa ostaa heiltä itseltään suoraan, tukea heidän tuotantoaan! Ja joulumuorinakin oli kiva olla, kun löytyi kohtuu helposti ostettavat. Yritän aina veljien lapsille ostaa jotain käyttökelpoista. Ehkä olen vähän tylsä täti, mutta leluja ja krääsää saavat niin kauheasti aina synttäreillä ja jouluna, että sitä en halua tukea sen enempää. Noh, ehkä korut on krääsää, mutta toisaalta ehkä 11-vuotiaalle mieluinen lahja.
Uskoakseni tämän vuoden messut on nyt messuiltu Mielenterveysmessuja lukuun ottamatta(menemme kuuntelemaan sinne pari luentoa). Viimesen kuukauden aikana on kyllä messuja riittänyt ja rahaakin mennyt. Välillä oikein nolottaa miten paljon olenkin shoppaillut messuilla . Täälläkin minusta saa varmaan ihan kamalan tuhlaajanaisen vaikutelman, ja silti… vaikka ette ehkä usko en jotenkin suostu olemaan sellainen. Tuo lähi- ja luomuruoka saa kyllä mut vähän… ”hulluks” ja se näkyy ostoksissakin. Ja toisaalta en ole aikaisempina vuosina näin paljon käynytkään erilaisissa tapahtumissa. Oikeastaan tähän puoleentoistakuukauteen mahtuu
– Tikkurilan maalaismarkkinat
– Läheltä luomua-tapahtuma
– Terveys- ja kauneusmessut
– Kirja, musiikki, Ruoka & viinimessut
– Apuväline, koti ja hyvinvointimessut
– Elma, metsä, OutletExbo ja kädentaito-messut

Terveysmessuilla olen käynyt melkein joka vuosi nyt viimesten vuosien aikana. Kirja-messuilla viimeksi pari vuotta sitte, apuväline-messuilla taas neljä vuotta sitten kuten myös Tikkurilan maalaismarkkinoilla, ja tuo Läheltä-luomua –tapahtuma olikin mulle aivan uusi tuttavuus. Ja nyt nämä kaikki lyhyellä aikavälillä, vähemmästäkin tulee tuhlaajanaisen maine J

Ja on kyllä tunnustettava myös, että olen nauttinut tapahtumista suuresti. Olen saanut ostaa lähi- ja luomuruokaa, kuunnella hyviä terveysluentoja, kuulla livenä Nora Sinleriä ja Sofi Oksasta, maistella viinejä, kokeilla vatsalautaslaalomia, suoriutua tasapainoradasta ja toimia joulupukkina 😀
Tänään messuilun vastapainoksi lähdimme Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkille. Teimme tunnin reippaan lenkin ehkä hivenen koleassa ja kosteassa säässä. Melkeinpä odotan pikkupakkasta, niin ilma kuivuisi eikä tuntuisi niin syväkylmältä. No luomuglögiä maistelimme tuossa jokin aika sitten ja rauhaisaa viikonloppua vietellään.
Minä levoton sielu vaan tahtoisin melkein koko ajan puuhailla jotain enkä vain oleskella. Jostain olen saanut aivan uutta energiaa, ei edes tuo marraskuun harmaus saa minua hidastamaan. En tiedä virkistääkö tuo d-vitamiini, jota olen Terveysmessuista alkaen syönyt. Syyskuisista masisfiiliksistä ei ole tietoakaan ja koko ajan vaan haluan paljon tekemistä ja kokemista. Ehkä on vähän alitajuntaistakin. Tiedän kohta korvaleikkauksen olevan ja sen jälkeen on rauhallisempaa elämää muutaman viikon ajan edessä. Jotenkin sitä mukamas nyt pitäisi ehtiä vaikka mitä, vaikka eipä tuo korvaoperaatio estä ihmisten tapaamisia senkin jälkeen. Kunhan nyt ei lähde hikilenkeille, tai johonkin hälypaikkoihin treffaileen ketään, niin eipä pitäisi olla hätää, jos vaan kaikki menee kuten viime kerrallakin.
Mutta, hei ne painonnostokisojen lähetykset loppu tältä illalta, joten…
Julkaistu

Pohdintaa ja paasausta ruuasta

Kylläpäs mediassa käy kuumana keskustelu karppauksesta, joka nostattaa puolesta ja vastaan suuresti tunteita. Eilen uutisoitiin mm. että Vaasan leipomo on aloittanut yt-neuvottelut leivän myynnin laskemisen myötä. Samaisessa uutisessa kuitenkin todettiin myös leipomon tuovan marraskuussa markkinoille vähähiilarisen leivän. Itse suhtaudun jotenkin hirveän varauksellisesti jo markkinoilla oleviin karppileipiin. Onko minusta tullut vainoharhainen, ennakkoluuloinen? Joitakin vuosia sitten markkinoille tuli paljon light-tuotteita joidenka piti olla niin paljon terveellisempiä kuin normirasvaiset ruokavalmisteet. Ja mitä saimme? Saimme prosessoitua ruokaa, jossa hirveästi lisäaineita, jotka antoivat makua ja oikeaa koostumusta ah, niin terveelliseen kemikaalicoktailiin! Käykö nyt samoin, korvataanko hiilarit jollain muunnelmalla esim. lisäämällä gluteiinia. Paula Heinonen luennollaan muuten kehotti välttelemään leipätuotteita missä on lisättyä gluteiinia. Olen itsekin maistanut jotain karppileivistä enkä erityisesti pitänyt siitä. Maistui teolliselta leivältä, jota olen alkanut inhoamaan. Voin todella sanoa niin, sillä heti kun syön markettileipää valitan mausta 🙁

No onko se karppaaminen sitten hyvästä vai pahasta? Moni karppaaja kertoo vointinsa kohentuneen ruokavalion myötä, joten ehkä juuri karppiruoka on hänelle oikea ja optimaalinen vaihtoehto. Lisääkö karppaus kuolleisuutta mene ja tiedä. Sen aika näyttää. Tutkioiden ajatukset ja tutkimuksethan menevät totaaliristiin rasvojen vaarallisuudesta tai hyvyydestä. Itse en varmastikaan koskaan tule totaalikarppaajaksi, mutta hiilareiden vähentämisen ymmärrän hyvin. Ne ns. huonot hiilarit voi oikeasti jättää pois. Uskon jo paljon saatavan aikaa jättämällä valkoista valkoisemmat vehnäjauhot ja sokeri ruokavaliosta niin minimiin kuin mahdollista. Rasva/vehnä/sokeri-yhdistelmä on varmasti yhdistelmistä vaarallisimpia ja addiktoivimpia. Ja tuohon vielä kun lisätään aimo annos lisäaineita, ei voi olla kovin terveellistä! Täysjyvätuotteissa on vielä vitamiineja ja hivenaineitakin tallella kuituja unohtamatta, joten varmasti täysjyvätuotteet on myös paljon parempi valinta kuin jokin pehmeä vehnämössöleipä. En siis tiedä kannattaako mennä ruokavalinnoissaan äärimmäisyyksiin. Aina ei kuitenkaan ole helppoa löytää oikeaa tapaa syödä. Ja kun sen ruokavalion pitäisi olla ennen kaikkea sellainen mikä itselle toimii parhaiten. Jotenkin tämä ruokavaliosodankäynti on mennyt liian tuomitsevaksi. Äärimmäisyydet taistelevat ja taistelu käy villinä sanasäilänä. Ja meidän kuluttajien pitäisi tietää mikä on parasta.

Itse olen hiilareissa vähentänyt nimenomaan sokereiden ja vehnätuotteiden syömistä. En myöskään syö perunaa, pastaa, riisiä kovin paljoa. Suomalaiset syövät paljon perunaa, joten normisuomalaiseen verrattuna perunan kulutus on pieni tyyliin 1-3 aterialla viikossa. Pastaa syön vielä harvemmin, muutaman kerran kuukaudessa kuten myös riisiä. Ruokailuihini kuuluu oleellisesti erilaiset salaatit joista myös saa hiilareita hedelmiä unohtamatta. Salaatti sopii oikein hyvin aterialla kalan, lihan tai kanan kaveriksi, ja en kaipaa puolta lautasellista perunaa, pastaa, riisiä viereen 😀

Haluaisin oppia syömään entistä enemmän kasvisruokia. Ongelmana on vaan etten erityisemmin välitä keitetyistä juureksista. Toisaalta esim. kasvissosekeitto kera kerman ja hyvien mausteiden, tiedän sen olevan hyvää! Kerman käyttöä en ruuan valmistuksessa arastele ja avokki rakastaa kermaisia ruokia. Mitä enemmän sitä on sen parempi. Pidän myös tomaattipohjaisista kastikkeista. Tyypillisiä vehnäjauhosuurustuskastikkeita en valmista, en oikein edes osaa. Jauhot paakkuuntuu jne ja olen tullut siihen tulokseen, että jauhokastikkeita en välttämättä edes tarvitse.

Pidämme molemmat liha- ja kanaruuista, mutta viime aikoina on totisesti alkanut ahdistamaan tehotuotetut lihatuotteet ja haluaisimmekin löytää paikan mistä voisi suoraan saada lihaa mieluiten luomuna, jos hinta ei ihan taivaaseen nouse, mutta ainakin lähiruokana. Ei vaan halua tukea tuollaista ruokateollisuutta mitä se on nykyään. Eikä se niiden eläimienkään kannalta ole reilua. Kasvissyöjäksi minusta ei kuitenkaan ole, ei ainakaan vielä.

Kalaa pitäisi syödä paljon enemmän mitä syömme. Lohi välillä kyllästyttää ja sitähän on aina saatavana eri muodoissaan. Ja kaupan kalakaan ei aina kovin tuoretta ole. Olisikin ihanaa kun olisi mahdollisuus oikeasti tuoreeseen kalaan. Sitä tulisi varmasti syötyä paljon enemmän. Käydessämme pohjosessa avokin vanhempien luona ateriat koostuvat kalasta tai hirvestä ja taatusti on lähiruokaa, herkullista sellaista!

Siemenet ja pähkinät ovat lisääntyneet ruokavaliossa paljon. Meillä on melkein aina jotakin pähkinää ja salaateissa siemeniä. Ne antavat salaattiin ihanasti makua. Leipoessani sämpylöitä, taikina taisi saada vähän ohjetta enemmän siemeniä, ja herkullista tuli. Jääkaapistamme on kadonneet maustetut jugurtit ja rahkat. Itse olen luopunut niistä jo aikaisemmin, mutta nyt myös avokki vetelee rahkaa sellaisenaan ja väittää sen olevan vieläpä hyvää. Taitaa olla kysymys vähän laiskuudesta laittaa sekaan jotain hedelmää hedelmäkorista tai marjoja pakkasesta. Marjoja onkin ihanan paljon pakastimessa ja hedelmäkoristakin aina löytyy jotain. Nyt ollaan muuten löydetty pari kertaa Reilunkaupan luomubanaaneita kaupasta.

Olemme siirtyneet myös luomumaitoon ja luomumaustamattomaan jogurttiin. Rahkoja ei marketeista luomuna löydy. Ruohonjuuressa käsittääkseni on, mutta en ole asiaan perehtynyt tarkemmin. Torstaina olen menossa luennolle ja ajattelin katsastaa kaupan luomurahkatilanteen hintoineen.

Olen tämän vuoden aikana ollut viidellä-kuudella luennolla joilla on käsitelty ruokaa, ruokavaliota, ravitsemusta. Luennoille yhteistä on ollut suositukset syödä kalaa kohtuullisen paljon, syödä luomu- ja lähiruokaa, jättää prosessoitu ruoka mahdollisimman minimiin. Hyvien rasvojen tärkeyttä korostettu (mm. omegat). Öljyjen mitä käyttää tulisi olla kylmäpuristettuja. Tämän oman ”ruokaherätykseni” aikana olen tullut siihen tulokseen, että syömällä hyvää, laadukasta ruokaa ja jättämällä sokerit, vehnä, lisäaineet minimiin, pääsee pitkälle. Kun haluaa juustoa ostaa kunnon rasvaista juustoa. Syö sitä vähän vähemmän, mutta nauttii aidosta herkullisesta mausta. Jos tarvitsee makeutusta käytä oikeaa sokeria mieluiten täysruokona. Keinotekoisiin makeutusaineisiin ei kannata koskea sormenpäälläänkään. Ja tietysti paljon paljon kasviksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Sopivasti lihaa, mahdollisimman paljon kalaa ja muita mereneläviä, siemeniä, pähkinöitä jne.

Ruokatottumuksien muuttuessa olen pohtinut myös paljon sitä, että Suomessakaan läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa sitä hyvää, laadukasta ruokaa kaupoista. Yksinkertaisesti se maksaa liikaa. Tulee paljon edullisemmaksi ostaa niitä ei niin laadukkaita vaihtoehtoja. Varmasti pienemmälläkin budjetilla voi tehdä erilaisia ruokavalintoja, jotka ovat hyviä, mutta vaihtoehtoja ei ole niin runsaasti. Avokin kanssa olemme vähän huonoja tuhlaamaan… Joo, tiedän, olin juuri messuilla jne. Tarkoitan lähinnä sitä, meillä ei mene rahaa esim. oman auton vakuutuksiin, bensaan, huolto- ja korjausmaksuihin. Meillä ei ole venettä tai mopoa. Rilluttelemme baareissa todella harvoin. Ei toistaseksi ole lapsiakaan jne. Raha ei kulu, paitsi kun Hepa lähtee shoppaan… No joo, siitä huolimatta en itsekään halua maksaa ylihintaa ruuasta vaan siksi, että nyt luomu on esim. in. Se uusi Hesan keskustassa oleva kauppakeskus Kluuvi on kuulemma ylihinnoiteltu paikka, jonka asiakaskunnasta taatusti näkee ettei rahahuolia ole. Pussi pinaattia maksoi kuulemma 8.5 euroa, joten todella persiistä!!! Käsittääkseni Maatilatori on saman yhtiön omistuksessa ja olen siellä kerran käynyt, en ostanut mitään. Maksan enemmän hyvästä, laadukkaasta ruuasta, jos raha todella menee tuotteen kasvattaneelle tai valmistaneelle. En halua rikastuttaa jotain firmaa. Se raha kuuluu tilallisille joilta se ruoka tulee. Olisikin ihan huippua saada kaikki lähiruokana, ei tarvitsisi tukea sen enenmpää Keskoa kuin S-ryhmän kauppojakaan.

Hyvä, laadukas ruoka, laadukkaat raaka-aineet pitäisi olla jokaisen oikeus riippumatta taloudellisesta tilanteesta. Ruoka ei saisi olla sellainen bisnes, jolla vain pyritään rikastumaan, hyötymään, pääsemään mahdollisimman halvoin kuluin. No nyt huokaat, etteihän sellainen kannata! No ei, mutta… silti se on unelmani! Kaikille laadukasta prosessoimatonta ruokaa. Ihmiset oppisivat maistamaan miltä eri ruoka-ainekset oikeasti maistuisi ilman lisäaineita. No unelmoida saa tuollaisesta mailman tappiin. Ja ei kai tämäkään ole näin mustavalkoista. Ja en halua syyllistyä tuomitsemiseen/paasaamiseen, vaikka nykyseltään suhtaudun erittäin kielteisesti valmisruokiin tms. En kuitenkaan halua tuomita ihmistä, joka niitä syystä tai toisesta syö. Toivon vain mahdollisimman monen huomaavan olevan paljon parempaakin ruokaa, joka maistuu aidolle sille mitä se on.

No nyt karkas mopo vähän… Piti kirjoittamani siitä kun meillä ei sitä rahaa mene niihin autokuluihin ja vastaaviin, ollaan huomattu, että ruokaan laitamme sitä nykyään ihan eri tavalla, vaikkakin ylihinnoittelua emme hyväksy ja siinä kohtaa äänestämme jaloillamme. Ja ruuan alkuperästä ja laadusta on tullut meille tosi tärkeitä asioita. Ei ole päivää milloin emme sivuaisi edes hiukan asiaa. Perjantaina olen tod.näk. piipahtamassa Helsingin kirja-, musiikki- ja ruoka&viini-messuilla. Odotan mielenkiinnolla näkyykö messuilla miten tämä ruokavaliosota tai lähiruuan ja luomun suosion kasvu. Eli, messupostausta on taasen luvassa lähitulevaisuudessa 😀 Ja nyt tämä paasari pistää vihreää teetä hautumaan ja lopettaa tämän vaahtoamisen tällä erää tähän.

Julkaistu

Alavireisen viikon kuulumisia + pohdintoja

Mulla on ollut tällä viikolla jotenkin ihan alavireinen ja alakuloinen fiilis, vaikka kumpaankaan ei ole mitään syytä. Tänään olen onneksi ollut taas jo ilosempi ja sosiaalisempikin. Että eiköhän tämä tästä taas. Jäin vaan miettimään onko tuolla säällä vuosivuodelta voimakkaampi vaikutus. Vielä maanantaiaamupäivästä nautin lenkkeilystä. Sitten alkoi sateet ja vettä tulikin litratolkulla useampana päivänä. Ja mun fiilis laski kuin lehmän häntä 🙁 Kiukuttelin avokille kaikesta ja oikeesti ihan turhaan. Ja tänään kun aurinko on paistanut olen ihan eri mielellä kuin esim. eilen. Jos säätila näin vaikuttaa toivon todella niitä ihania kuulaita syyspäiviä, mutta ilmeisesti huomenissa sateet on taas tulossa. Mut jospa nyt olisi alavireilty joka tapauksessa tarpeeksi ja alkavalla viikolla elämä olisi sosiaalisempaa. Olen huomannut myös sen, jos olen ”liikaa” kotona, turhaudun ja tylsistyn. Ei se tarkoita ettenkö kotona viihtyisi, mutta sosiaalinen puoleni on kai niin vahva, että en vaan jaksa päivätolkulla kotopuolessa nyhjäämistä etenkin kun työtkin on täällä. Toisaalta töiden puolesta on ollut aika hiljaista enkä uskalla nyt järjestää markkinointitempausta kun en tiedä millon kutsu käy korvaleikkaukseen. Uinti ja ystävän tapaaminen peruuntu sairastumisien vuoksi, joten kotona oleskelua tuli lisää. Noh, keskiviikkoiltana olin Itäkeskuksen Ruohonjuuressa Hyvää yötä nukahtamisvaikeudet-luennolla ja sen jälkeen tuli vähän shoppailtuakin. Ostin sinäpäivänä leivottua perunalimppua, ja taivas miten leipä voi olla hyvää. Mä totisesti alan ymmärtämään miksi en nykyisin leivästä pidä, joka on ostettu tavismarketista. Tuo perunalimppu, se oli pehmeää, maukasta, hyvää… Siinä ei ollut mitään teollisuushiivaa, ei lisäaineita. NAM!!! Ostin sen siis Itiksen Ruohiksen lähitilaosastolta, vai mikä nyt ikinä onkin nimeltään. Ja oih, siellä oli Italiasta kylmäpuristettuja täysmehuja kolmen litran pöniköissä appelsiini, omena, päärynä ja viinirypäle. Ostin päärynämehun. Itse luento oli mielenkiintoinen. Sen pitivät kaksi Nlp-menetelmää valmennuksissa käyttävää ohjaajaa. Teimme pari rentoutusharjoitusta joidenka pitäisi helpottaa nukahtamista. Tarkoituksena on kirjoittaa aiheesta oma postaus, kuten siitä Kaisa Jaakkolan luennostakin. Olen vaan niin vaativa, että en meinaa saada tekstejä valmiiksi, kun mun mielestä ne ei ole riittävän hyviä, mutta ennemmin tai myöhemmin tulossa on 😀

Hatha-joogassa en oikein päässyt tunnelmaan. Jotenkin miltein pommiin nukkuminen ärsyynnytti niin paljon, että keskittyminen oli mitä sattuu. Torstaihin iloa toi käydessäni hieromassa koiravaaria. Koira on piristynyt viikon aikana valtavasti ja haluaa tehdä pitkiä lenkkejä, lelut on saaneet kyytiä jne. Tuli ihana onnistumisen tunne. Hieronnan jälkeen istuimme kaakaolla ja riisikakuilla jutellen lisäaineiden haitallisuudesta. Oli mukavaa löytää samanhenkinen ihminen. Juttua olisi riittänyt pidempäänkin, mutta oli kiiruhdettava kotiin töitä jatkamaan.

Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset järjestivät opastetun kiertokäynnin Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa olin avustajani kanssa. Siellä sai kosketella kasveja ja opas napsi kasveista lehtiä meille näytille. Oli huomattavasti rennompi meininki kuin Azoreiden vastaavassa. Siellä ei saanut koskea oikeastaan mihinkään 🙁 Siitä kuitenkin enemmän Azorit-postauksissa. Kumpulassa on kasveja Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Kaukoidästä ja Japanista. Puutarhasta löytyi myös hyötykasvipuoli, jossa pääsin tutkimaan mm. latva-artisokkaa, isoja kesäkurpitsoja, erilaisia kaaleja ja salaatteja. Maistoimme tyrniä suoraan pensaasta kuten myös tuoksuvattua. Oli hauska reilu tuntinen, jonka jälkeen juotiin teet kahvilassa ennen kotiutumista.

Tällä viikolla olen pohtinut myös tätä blogia, että mikä blogi tää oikein on. Tässä kun on niin paljon kaikkea: sokeudestani, laihduttamisestani, elämäntapamuutoksista, fiiliksistäni, elämästäni… Oikeastaan aiheet menevät laidasta laitaan. Olisiko parempi keskittyä vain johonkin esim. laihduttamiseen tai näkövammaisena selviytymiseen? Ei, ei se tuntuisi minulta. Tämä miten nyt kirjoitan milloin mistäkin on ehkä luontaisinta minulle, mutta kiinnostaako ketään nämä pohdiskelut. Olen kuitenkin saanut todella mieltä lämmittävää palautetta kirjoituksistani, joten ehkä mietin ihan turhaan asiaa. Ja jotenkin minusta on mukavaakin avata vähän millaista elämä on näkövammaisena. Tietystikin se on minun elämäni ja minun tapani tuntea. Joku toinen näkövammainen kirjoittaisi varmasti ihan eri tavalla. Toki toivon, että minusta jäisi jotain muutakin mieleen kuin, että ”no se on se sokee”, enkä halua tästä jotain sokon selviytymisblogiakaan, mutta sopivissa annoksissa sitäkin puolta. Ehkä eniten haluan jakaa niitä endorfiinia tuottavia asioita/kokemuksia, sitä miltä tuntuu liikunnan jälkeen, miltä maistuu laadukas ruoka, kertoa matkastani oppia tuntemaan oma kehoni tarpeet paremmin jne. Vaikka surkeuteni alhossa olen näitä pohtinut, tuskinpa suurempia muutoksia sisältöön tulee 😀 Että miksi sitten tästäkin piti kirjoittaa? No kun olen hölösuu ja avaudun kaikesta näin helposti 😀 Mutta kiitän teitä, jotka olette kommentoineet ja palautetta antaneet. Ja edelleen voitte heittää aiheita mistä haluaisitte lukea.

Tämän viikon liikunnat ovat olleet myöskin hivenen alavireissävytteiset. Maanantaina reipas lenkki ja illalla aika ryytynyt kuntosalitreeni, keskiviikkona spinnigtreeni kevyehkösti polkien ja torstaina tuo jooga. Nyt huomisaamuna klo soi kasilta ja lähdemme pitkälle lenkille avokin ja Harmaakuonon kanssa. Ja illalla kuntosalille, torstaina jooga ja sunnuntaina ratsastus. Ja jospa myös uima-altaaseen pääsisi kaloreita hukuttamaan, lenkkipoluille hikoilemaan useamman kerran. Niihin iloisiin asioihin muuten kuuluu Harmaakuonon totaalinen piristyminen. Tällä viikolla se suorastaan syöksyy alas kun huomaa jonkun suunnittelevan ulos lähtöä. Hyppii, vaikka ei sais. Intoa on niin pirhanan paljon, ja jaksaa kävellä. Eilen pääsi hihnalenkille ja kirmailemaan vapaana kun Avustajan mies vei poitsun ulkoilemaan avustajan ollessa avokilla hieronnassa. Lenkin jälkeenkin virtaa piisasi, vaikka olivat ulkona puolitoistatuntia. Tänään Harmaakuono on päivystänyt ulko-ovella tai jaloissani 😀

Eilisiltana alkoi tämä mun fiilis kohota parempaan suuntaan. Saunoimme ajan kanssa ja vietimme rentoa iltaa teet ja kahvit keitellen. Tänään nukuin pitkään ja herätessäni olin paljon paremmalla mielellä, onneksi! Ruuaksi valmistettiin alusta valkosipulikermaperunat. Avokki oli ostanut kermamarinoidut pihvit. Pidin saarnan sille aiheesta, että marinoimme pihvimme itse. Ja kyllä tuota valmismarinoitua syödessä taas kerran huomasi sen valtavan eron mikä on maustamattomassa ja maustetussa lihassa. Avokki oli kyllä samaa mieltä ja miettikin mistä saisi kätevimmin luomulihaa. Ja nyt kun olen lukenut tuota Petos lautasella –kirjaa, oikeesti nuo valmismarinoidut ja teolliset tuotteet yököttää. Oikeasti kauhistuttaa se mitä meille ruokateollisuus työntää ostettavaksemme. Ollaan muuten siirrytty luomumaitoon, joka on maultaan paljon täyteläisempää.

Meillä on nyt suunnitelmissa, että sunnuntaisin teemme jotain ns. parempaa ja aikaa vievämpää ruokaa. Ja päätämme vuoroviikoin mitä se on, ja se joka on päätäntävuorossa on ns. pääkokki. Toinen toki voi valmistuksessa auttaa. Mä esim. puristin valkosipulit kerman joukkoon, katoin pöydän jne. Ens sunnuntaina olenkin päävastuussa. Mieleni tekisi kokeilla bataattikeittoa. Mulla taitaa täällä koneen syövereissä olla parikin ohjetta joita voisi harkita.

Eli, alavireys on selvästikin talttumassa. Avokki laittaa pyykkejä kuivumaan, joten menempä auttamaan! Meidän taloudessa kun kumpikin tekee kotitöitä ihan sen mukaan mitä milloinkin pitää tehdä. Ei ole miesten töitä ja naisten töitä 😀 Se onkin ihanaa kun kumpikin osallistuu ilman mitään kotiroolituksia arkisiin kotipuuhiin. Nautitaan siitä ja päästetään endorfiini taas jylläämään ja jätetään alavireys jonnekin menneeseen.

Julkaistu

Valmismarinoidut vs marinoimattomat tuotteet

Näkövammaisten keskusliiton Tiedonhallintapalvelu tuottaa meille näkövammaisille eletronisiajulkaisuja ns. luetusmuodossa. Teksteistä on poistettu kuvat ja monesti myös taulukot tms. vaikealukuiset kohdat. Thp:llä on sopimus joidenkin lehtitalojen ja yksittäisten lehtien kanssa materiaalin toimittamisesta Tiedonhallintapalveluun, jossa ne muokataan ja julkaistaan verkossa jonne vain meillä Tiedonhallintapalvelun asiakkailla on pääsy. Valikoimista löytyy aikakausilehtiä mm. Hyvä terveys, Apteekin hyllyltä, Hymy, Alibi, Kotilääkäri, Kodin kuvalehti, Rumba, Tietokone, Sinäminä, Koululainen. Lehtiä on laidasta laitaan ja varmasti voisi olla vielä paljon muitakin. Itse ehkä lukisin mielelläni Kauneus ja terveys-lehden artikkelit. Niin, lehdistä on poistettu myös selkeät mainokset. Järjestöjulkaisuista löytyy paljon erilaisia näkövammaisyhdistyksien omia lehtiä, sanomalehdistä taas löytyy iltapäivälehdet ja lehtiä ympäri Suomen maan. Tämä palvelu on meille aivan loistava ja lisää tiedon saantimahdollisuuksia kummasti. Kyllähän netistäkin nykyisin paljon löytyy artikkeleita, mutta tuota palvelua käyttäessä ei eksy linkkiviidakkoon. Mua esim. harmittaa Uusi musta-sivusto. Monesti siellä näkyy olevan mielenkiintoisia otsikoita kuten nyt viime maanantaina, että syyskuussa kauppoihin tulossa erä luomukanaa. Innokkaana lukemaan artikkelia, mutta eipä löytynyt. Ylen sivut nyt muutenkin on niin kauhea linkkiviidakko, että sieltä jotain löytääkseen menee ikuisuus.

No nyt alkaa mopo karata käsistä ja mennään koko ajan kauemmaksi tämän postauksen aiheesta. Tällä viikolla eräänä iltana lueskelin Kuluttaja-lehteä. En ole sen sisältöön aikaisemmin perehtynytkään, kai ajatellen sen olevan jotenkin… äh, en tiedä. Yllätys oli joka tapauksessa positiivinen, luin monta hyvää ja mielenkiintoista artikkelia. Luin artikkelin myös marinadeista, valmissellaisista ja inspiroiduin kirjoittaman oman postauksen asiasta. Itse asiassa kirjoitin eilen jo omasta mielestäni hyvän kirjoituksen ja viime metreillä Word jumitti ja teksti katosi. Harmitti ja harmittaa! Nyt uusintayritys ja täytyy muistaa tehdä välitallennuksia :O

Kauppojen hyllyt pursuavat valmismarinadeissa myynnissä olevia liha- ja kalatuotteita. Kuinka moni meistä pysähtyy hyllyn eteen tutkailemaan tarkasti tuoteselosteita ja huomaa marinoidussa tuotteessa voivan olevan parisenkymmentä erilaista ainesosaa lisäaineet mukaan luettuna. Lihaa 70-80 %, marinadi ja silkkaa vettä. Nykyihminen on kiireinen ja elämäntyyli on kovin hektistä, eikä ole aikaa tutkiskeluun, saatika valmistaa ruoka maustamisineen alusta lähtien itse. Ja onhan valmismarinoitu halvempaakin. Vai onko loppujenlopulta sittenkään, kun asiaa ajattelee tarkemmin. Marinoitu liha on halvempaa jopa 10 euroa kilohinnaltaan kuin maustamaton. Mutta mistä maksamme ostaessa marinoidun vaihtoehdon, emme ainakaan 100% lihasta, kanasta tai kalasta. Lihaa on valmismarinoidussa tuotteessa vähemmän, maksamme marinadista ja vedestä, kasasta lisäaineita. Entä jos kalliimmasta hinnasta huolimatta ostammekin maustamattoman vaihtoehdon, saamme useimmiten laadukkaampaa lihaa emmekä maksa lisäaineiden täyttämistä marinadimössöistä vaan itse oikeasta lihasta. ” Vaikka marinoitu liha on halvempaa kuin marinoimaton, kauppias saa marinoidusta tuotteesta paremman katteen. Marinadi ei näet paljon maksa.”

Tehtaassa lihaan ruiskutetaan pienillä neuloilla suolaliuosta tasaisesti, jonka jälkeen liha siirtyy marinoitavaksi isoihin altaisiin tai sekoittajiin, jjoissa isoa lihamäärää rupsutetaan siten, että marinadi levittäytyy jokaiseen suupalaan tasaisesti. Mieleeni nousee heti valmismarinoidut broilerfilesuikaleet, ja se millaista mössöä se nykyään on. On tainnut ”rupsutus” olla aikas tehokasta 😀 No taitaapa asiaan vaikuttaa myös lihan laatu, joka mielestäni on heikentynyt viime vuosina huomattavasti esim. noissa valmismarinoiduissa broilerfilesuikaleissa.
” Marinadin raaka-aineet – vesi, öljy, etikka ja mausteet – ovat
pitkälti samoja kuin kotonakin. Erona on kuitenkin se, että kun ostaa
kaupasta kermamarinoidun possun-kyljyksen, ei sen valmistuksessa ole
käytetty välttämättä pisaraakaan kermaa. Sen sijaan käytetään
keinotekoisia tai aidosta raaka-aineesta uutettuja aromeja. Aromien suosiminen johtuu Atrian tuotekehityspäällikön Heimo Hattulan mukaan siitä, ettei aitoja raaka-aineita ole teollisissa prosesseissa helppo käyttää. Esimerkiksi kerma säilyy huonosti, eikä se sekoitu
happamien aineiden, kuten etikan kanssa. – Myös tomaatti heikentää säilyvyyttä. Tomaattijauhetta tai –pyreetä käytetään joissakin marinadeissa, hän sanoo.”

Lisäaineiden lista on kauhistuttavan pitkä valmismarinoiduissa tuotteissa. Niiden tarkoituksena on parantaa tuotteen säilyvyyttä, marinadin rakennetta ja ulkonäköä sekä vahvistaa makua. Okei, eihän kukaan meistä halua ostaa epämääräisen näköistä tuotetta. Mennäänkö kuitenkin joskus liian pitkälle ulkonäön korostuksessa? En osaa sanoa, en näe pakkauksien sisältöä, lihatiskien lihoja, mutta moni on kommentoinut tuotteiden näyttävän esim. luonnottoman punaisilta. Eikö tunnu kamalalta ajatus karrikoidusti sanottuna syödä värjättyä lihaa? Entä miten pitkään lihan pitää säilyä, onko normaalia, että se säilyy avaamattomana paketissaan pari viikkoakin? Eihän se ole luonnollista. Entä sitten maun vahvistaminen, eikö sekin tunnu hassulta, että vaikkapa broilerin makua on vahvistettava. Teollisessa tuotannossa maku on kärsinyt ja tuotteeseen on saatava ns. aitoa makua keinotekoisilla aineilla/aromeilla. Natriumglutamaattia vaan, niin avot! Moni lihantuottaja on luopunut kyseisen aromivahvinteen käytöstä korvaten sen hiivauutteella. ” Hiivauute on kasviperäinen arominvahvenne, joka sisältää samaa
glutamaattihappoa kuin natriumglutamaattikin. Sillä ei ole e-koodia,
vaan se merkitään tuoteselosteisiin nimellä hiivauute.” Jo sana ”uute” herättää epäilyn ääniä sisälläni. Mitä kätkeekään ”uute” sisäänsä. Ei lue missään mitä se oikeasti pitää sisällään. Nyt en tarkoita pelkästään tätä natriumglutamaattia korvaavaa hiivauutetta vaan uutteita ylipäätään. Ei ole yhtään hyvä suuntaus, ja meidän kuluttajien pitäisi oikeasti herätä. Onneksi kiinnostus ruuan alkuperästä on lisääntynyt ja artikkelissakin mainitaan maustamattomien tuotteiden kysynnän lisääntyneen ja sen myötä kaupoissa niiden valikoima kasvaa. Ja se on hyvä asia se!
Lihatiedotuksen tekemien tutkimusten mukaan kuluttajat pitävät marinoidusta lihasta, mutta vaihtelua kaivataan. Hunajamarinoitu kana kyllästyttää. No niin minuakin ellen marinoi sitä itse. Maku muuttuu ja paranee huomattavasti.

Joskus keskusteluihin nousee myös epäilyjä siitä, että marinadeilla peiteltäisiin lihan vanhuutta. ”Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemien tarkastusten
perusteella moinen vilppi ei kuitenkaan ole yleistä. Ympäristökeskus
tutki kaksi vuotta sitten 60 pakkausta marinoitua lihaa. Tarkastajat
eivät löytäneet näyttöä vanhentuneen lihan myynnistä. Kaikki liha ei kuitenkaan ollut priimalaatua. 75 % lihasta oli hygieeniseltä laadultaan hyvää ja 88 % hyvää tai välttävää. 10 %:ssa
oli joko tautia aiheuttavia bakteereja, tai ne olivat ”yleiseltä
hygieeniseltä laadultaan heikentyneitä”.” Maria Sjöman Helsingin kaupungin hygieenikkoeläinlääkärin mukaan ei ollut merkitystä oliko liha teollisesti vai kaupassa marinoitua. Lihan laatu ei kohene marinadilla, mutta sillä voi peittää vanhenevan lihan hapanta hajua. Artikkelissa muistutetaan tuoreessa lihassakin voivan olla erilaisia pöpöjä ja siksi aina pitäisi käsitellä raakaa lihaa eri astioissa ja eri välinein kuin kypsää lihaa. Pakteerit saa taltutettua kypsentämällä lihan kunnolla. Monet laittavat lihan päälle tuon lopun marinadin ja sitä ei pitäisi tehdä. Niitä pöpöjä voi olla marinadissakin.

Kuten olen täällä blogissa kertonutkin, olen myös itse käyttänyt valmismarinoituja tuotteita ja varmasti yhtenä syynä on ollut niiden helppokäyttöisyys ja tietämättömyys mitä kaikkea turhaa ne sisältävät. Olen erittäin tyytyväinen, että olen herännyt ja suuntautunut toisenlaisiin vaihtoehtoihin. Ja oikeasti itse maustaminen ei ole paljoa aikaa vievää tai kovinkaan vaikeaa. Ja kyllä se tuottaa suunnatonta mielihyvää onnistuessaan tekemään hyvänmakuista ja itse maustamaansa ruokaa. Toki eihän maustaminen aina onnistu täydellisesti, mutta seuraavalla kerralla tietää mitä tehdä toisin. Kannustan kokeilemaan, antamaan aikaa ruuan valmistukselle, nauttimiselle hyvälaatuisesta ruuasta. Artikkelin lopussa oli muutama marinadiohje ja tässä yksi, jota itse ajattelin kokeilla:

Jogurttimarinadi broilerille
– 2 dl maustamatonta jogurttia
– 0,5 dl rypsiöljyä
– 2 rkl limen mehua
– 1-2 hienonnettua valkosipulin kynttä
– 1 tl raastettua inkivääriä
– ripaus mustapippuria myllystä
– (1 tl suolaa)

Tämä teksti saattoi paikkapaikoin olla vähän provosoiva ja karrikoitua, mutta toivottavasti aihe herätti sinussakin jonkinlaisia tunteita parempien valintojen suuntaan. Tekstin innoittajana ja tietoa antavana artikkelina oli Kuluttajalehdestä 4/2011 Mitä marinadi kätkee?, jonka on kirjoittanut Merja Itkonen.

Julkaistu

Suomalaisiin suklaisiin lisää Reilunkaupan merkintöjä

Uusi musta linkitti tänään Facebookiin artikkelin otsikolla Suomalaista suklaata tehdään lapsityövoimalla.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/08/suomalaista_suklaata_tehdaan_lapsityovoimalla_2754842.html

Teksti antaa jälleen ajattelemisen aihetta. Valvonta kaakaopapuja eniten tuottavassa Länsi-Afrikassa on vaikeaa ja lapsityövoimasta käydään jopa suoranaista ihmiskauppaa. Eikö olekin hirveää. Länsi-Afrikassa kaakaoplantaaseilla viljellään mailman kaakaoista 70% ja siellä on ilmeisesti miljoona lasta raatamassa pitkiä päiviä ilman kouluja, ilman leikkejä. Ja onko työolot kovinkaan turvalliset tai inhimilliset, tuskinpa! Suomessa syödään suklaata ihmismäärään suhteutettuna yhdeksänneksi eniten mailmassa ja kulutuksen arvellaan kasvavan. Tom Lindblad Fazer Makeisten toimitusjohtaja sanoo artikkelissa ”On yksi suklaa-alan suurimpia haasteita valvoa koko tuotantoketjua. Pyrimme välikäsien kautta vaikuttamaan, että toimimme asianmukaisesti. Emme hyväksy lapsityövoiman käyttöä. Mutta fakta on se, että
sataprosenttista varmuutta Länsi-Afrikasta tulevasta kaakaosta ei
kukaan voi antaa.” Puolestaan Finnwatchin
toiminnanjohtaja Janne Sivonen toteaa ”Valvonnalla voi ja pitää rajoittaa lapsityövoiman käyttöä. Tällä
hetkellä suklaateollisuuden toimet asian valvomiseksi ovat olleet aika
vähäisiä ja suorastaan riittämättömiä”. Hänen mielestään valvonta kannattaa jättää kolmannelle osapuolelle. Mailmalla moni suklaan valmistaja on ottanut käyttöön Reilunkaupan merkinnän tuotteisiin. Suomalaisissa tuotteissa sitä on kuitenkin toistaiseksi näkynyt aika vähän. ”Sivosen mukaan sertifioinnit, kuten Reilu kauppa ovat askel parempaan
suuntaan. Reilun kaupan yhdistyksestä kuitenkin kerrotaan, että hekään
eivät voi aukottomasti taata, että sertifioituun suklaaseen ei ole
lasten käsiä tarvittu.” Kaakaosta pitäisi maksaa viljeliälle käypä hinta, jotta lapsityövoiman käyttö ei houkuttelisi. Niinpä! On tavattoman surullista tässä nykyisessä elintarvikebisneksessä se miten monien välikäsien kautta hommat hoidetaan ja miten pienen korvauksen se viljelijä siitä saa ja kuinka paljon ne välikädet vetävät välistä… Onhan suomalainen leipäkin kohtuullisen arvokasta ja viljelijät sanovat ettei niillä tuloilla tahdo elää mitä myydystä viljastaan saavat. Eli, se joka tekee suurimman työn, saakin karkeasti sanottuna kaikkein vähiten. Aika raadollista ja epäoikeuden mukaistakin. Palatakseni kuitenkin vielä tuohon suklaaseen, suklaanvalmistajat sanovat ettei sertifioitua raaka-ainetta ole tarpeeksi saatavilla esim. tuolla Reilunkaupan merkinnällä. Sivonen uskoo, jos halua on riittävästi tuo merkintä saadaan suomalaisiinkin suklaisiin, jos kerran se onnistuu myös Briteissä myydyimpään suklaapatukkaan. Ja on tosi surullista lukea artikkelista, että kaakaon viljelijöille maksetaan aina vain vähemmän ja vähemmän ja kuitenkin kaakaon mailmanmarkkinahinta on korkeempi kuin koskaan. Muutosta voisi saada aikaan erinäisillä poliittisilla päätöksillä ja kauppasopimuksilla. Miksi hitossa joka asiaan pitää vaikuttaa politiikka, ja miksi se niin usein vääristää asioita??? ” Tässä ollaan maailman kauppapolitiikan tärkeiden kysymysten äärellä.
Länsimaisesta tuotannosta ei ole perinteisesti kehitysmaista tulevia
raaka-aineita arvostettu ja tuotanto-olosuhteet ovat usein sellaisia,
että niistä ei kukaan haluaisi edes tietää, sanoo Reilun kaupan
edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa.” Taitaapa Pirjo olla valitettavasti oikeassa. Sen huomaa artikkelia kommentoineiden kirjoituksistakin. Pakko itsekin myöntää ettei asiaa ole aina tullut hirveästi ajatelleeksikaan. Nykyisin tosin haluaa tukea eettisesti ja moraalisesti kestävää toimintaa, ja siihen toimintaan ei kuulu lapsityövoiman käyttö. Mitä enempi kuluttajat kiinnitämme asiaan huomiota ja äänestämme ostopäätöksillämme, ehkä niitä muutoksia saadaan aikaan hitaasti, mutta kuitenkin. En tiedä voiko tuohon esim. Reilunkaupan merkkiinkään satavarmasti luottaa. Toivottavasti pitää paikkansa se, että raaka-aineiden tuottajat saavat paremman hinnan tekemästään työstä. Nyt kun tämä mun kiinnostus laadukkaaseen ruokaan on herännyt, pohtii asioita myös paljon laajemmin. Haluaa raaka-aineiden olevan hyviä, laadukkaita ja vielä eettistä tarkastelua kestäviä.

Suomalaisiin suklaisiin Reilunkauppa-merkintöjen puolesta kerätään adressia, joten käy sinäkin allekirjoittamassa osoitteessa
http://www.adressit.com/reilun_kaupan_suklaata_marketteihin
On askel parempaan, toivottavasti ainakin.

Julkaistu

1-vuotiaan blogin elämäntapapostaus

Tänään blogini täyttää vuoden, joten päivän kiireistä huolimatta on synttäripostaus ”pakko” lähettää. Äitini on luonamme vierailulla ja kaikkea touua tuntuu riittävän ja postailut jää. Ja vielä on monta blogikirjoitusta viime viikolta lukematta, mutta täältä kyllä tullaan ja päivitytään taasen ajan tasalle kunnes maanantaina karistan Suomen pölyt jaloistani viikon ajaksi.

Ja eikös synttäripostauksen aiheeksi sovi hyvin alla oleva teksti? Blogini on muuttunut yrittäjänaisen harrastuksista aina vain enempi endorfiinisempaan suuntaan ja hyvät, terveelliset elämäntavathan lisää kummasti hyvää fiilistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tosin kyllä kai ne harrastuksenikin ovat terveyttä ja hyvää oloa edistäneet, mutta kirjoittamiseen on tullut uutta otetta erilaisine näkökulmineen. Mutta nyt asiaan Hepaseni!!!

Jaunde antoi arvonnassani mulle aiheeksi vinkata hyvistä elämän tavoista, siis sellaisista tavoista mitkä olen itse hyväksi havainnut, joten ei muuta kuin tartutaan aiheeseen kiinni.

Joka tuutista tulee meille ihmisille mitä erilaisempia ohjeistuksia siitä miten meidän pitäisi elää. On jos jonkinlaisia suosituksia liikuntamuodoista, liikunnan määrästä, ruokavaliosta jne. Superfoodaajat vannovat superfoodien nimeen, joku toinen taas kannattaa raakaravintoa, joku kehoittaa jättämään rasvat minimiin ja käyttämään light-tuotteita, joku toinen taas suosittelee jättämään hiilarit pois. Jos luet artikkeleita ravitsemuksesta eri suuntauksien kannattajat pyrkivät kumoamaan toistensa tutkimustuloksia. Kyllä pieni ihminen voi olla hyvinkin hukassa siitä mikä on oikeasti se terveellinen ja hyvä ruokavalio. Asioista varmasti väännetään mailman tappiin. Esim. juuri tuo ruokavalio yhdistettynä hyviin elämän tapoihin, sanoisin niin, että jokaisen on etsittävä itse se itselleen toimivin ja paras vaihtoehto. Siinä joutuu käyttämään omaa kehoaan ”koekaniinina”. Siten saa kuitenkin parhaat vastaukset juuri itselleen sopivista vaihtoehdoista. Mun ehdoton suositus ja vinkki on, että kannattaa syödä mahdollisimman laadukasta ruokaa, joka on valmistettu hyvistä raaka-aineista, ja joka on aitoa, ei kemikaaleilla kyllästettyä moskaa. Ee-koodien lukumäärä minimiin ostetuista tuotteista. Lisäaineiden terveysvaikutteista ei hirveästi puhuta, onneksi nykyisin tietoisuus lisääntyy ja me ihmiset kyseenalaistamme niiden käyttöä. Toivon todella, että julkisuuteen tippuu aina vain enemmän todellista tietoa niiden mahdollisista haittavaikutuksista. Kyllähän lisäaineiden puolustajat sanovat ettei ne määrät vielä mitään tee, mutta miten tavallinen kuluttaja seuraa ettei päiväannos nouse liian korkeaksi esim. aspartaamissa, ei mitenkään. On siis parempi jättää kaupan hyllylle tuotteet missä on keinotekoisia makeutusaineita.

Kuten olen täällä kirjoittanutkin, että muutama vuosi sitten laihduttaessani suosittiin lihgt-tuotteita, ja minä kiltisti tottelin. Laihduinkin, mutta ne kilot ovat tulleet takaisin. Nyt pohdin miten paljon kroppani sai kaikkea turhaa kemikaalimoskaa, jolla se ei tee mitään, jota se ei osaa käyttää. Nyt laihdutan jälleen. Paino putoaa tuskastuttavan hitaasti, mutta enään en kevyttuotteita käytä. Ei se paino silloinkaan nopeasti laskenut ja mielummin syön aitoa ruokaa joka tapauksessa. Ja muistetaan, että laihtuakseen kroppa tarvitsee myös rasvaa.

Ylimääräisistä kiloista eroon pääseminenhän tuo paljon hyviä asioita elämään. Nyt kun olen lukenut näitä laihdutusblogeja moni on kirjoittanut miten itsetunto on noussut ja itseinho vähentynyt. Tällöin on paljon parempi olla henkisesti ja varmasti myös se näkyy elämässä energisyytenä, positiivisuutena, rohkeutena jne. Ja kyllä itsekin olen kokenut noita tunteita. Olen kokenut myös onnistumisen riemua, joka on valtavan tärkeää oman elämän hallinnan kannalta. Henkisen hyvinvoinnin lisäksi laihtuminen keventää rasitusta nivelissä ja sydämessä, ulkonäkö kohenee, kunto paranee.

Hyvissä elämäntavoissa varmasti sana säännöllisyys on merkityksellinen. On tärkeää ettei syö ihan milloin sattuu, vaan että tekee sen mahdollisimman säännöllisesti. Syö säännöllisesti, liiku säännöllisesti, nuku säännöllisesti… Kaikki kuulostaa varmasti sangen tutuilta fraaseilta puhuttaessa hyvistä elintavoista. Kyllä se säännöllisyys on varmasti hyväksi, vaikka kyllähän niitä poikkeuksiakin väkisinkin tulee eikä siitä kannata ottaa stressiä. Stressi on muutenkin huono kaveri laihduttajalle ja hyvin tavoin elävälle. Eihän hyvät tavat saa olla stressaavaa ja pakkopullaa. Jos ne on sellaista, homma ei vaan toimi. Muutoksen on lähdettävä omasta itsestään, se halu tultava sydämen pohjasta saakka. Ja niinhän se on laihduttamisessakin. Valitettava totuus taitaa olla, että jokainen laihduttaja kokee painon jumittelua, ottaa enempivähempi takapakkia. Se on raivostuttavaa ja turhauttavaa. Silloin on tärkeää muistaa se oma tavoite, etsiä mikä mättää, miten sen korjata, jotta laskusuunta jatkuu. Ja joskus on annettava kropalle aikaa muutokseen ja sopeutumiseen. Itse laihdun hitaasti, niin itkettävän hitaasti. Olen sen oikeastaan hyväksynyt, vaikka joskus kadehdinkin teitä joilla paino putoaa rivakasti. Hyviin elämän tapoihin kuulunee myös itsensä hyväksyminen, joka ei mielestäni tarkoita kuitenkaan sitä etteikö voisi tavoitella parempaa ja tervellisempää elämää kiloja hoikempana.

Voin paremmin kun olen vähentänyt hiilareiden syömistä, vaikka en karppikaan ole. Nykyisin mulle ei tule ähkyä oloa juuri koskaan, annoskoot ovat tosin pienentyneet. Mulla proteiinipitoinen ruoka pitää nälän paremmin kuin hiilarit. Syödessäni paljon hiilaripitoista, mulla on kohta taas nälkä. Lisäaineettomuus on varmasti osaltaan myös parantanut oloa ja hillinnyt herkuttelua. Herkkuhetkiä en ole kokonaan kieltänyt itseltäni. Syön suklaata, jota rakastan. Syö nykyisin mahdollisimman tummaa tyyliin 85% kaakaopitoisuudella. Ei tarvitse syödä paljoa eikä tule himoa, ja silti se on oikeasti hyvää.

Kun muuttaa elintapojaan terveellisemmäksi ja paremmaksi, ruokailutottumukset kevenevät huomattavasti. Itselläni kasvisten, hedelmien ja marjojen syönti on lisääntynyt hurjasti. Keitetyistä kasviksista en edelleenkään oikein välitä, mutta salaateissa, uunissa, grillissä maistuvat herkullisilta. Kun annoksia pienentää on kuitenkin muistettava syödä tarpeeksi päivässä ettei elimistö joudu säästöliekille/paastotilaan, jossa aineenvaihdunta hidastuu ja painonhallintakin vaikeutuu. Monethan laskevat kaloreita, itselläni nuo kalorilaskurit ei oikein näillä apuvälineillä toimi ja olisi aivan liian työlästäkin luetuttaa jollakin aina kaikkien kalorisisällöt. Olen siis joutunut opettelemaan kropastani milloin mennään missäkin vaiheessa, ja kyllä tuo opettelu on edelleen kesken. Tuosta kalorilaskennasta en ole ottanut stressiä, koska minun tapauksessa se olisi liikaa aikaa vievää, liian hankalaa, joten olen luopunut ajatuksesta, vaikka asia joskus kiinnostaakin.

Hyviin elintapoihin kuuluu ehdottomasti liikunta. Itse lenkkeilen opaskoirani kanssa. Rakastan luonnossa liikkumista. Siellä mieli lepää ja tulee niin endorfiininen olo. Haluaisin ulkoliikuntaa elämääni paljon lisää. Ulkona saa raitista ilmaa ja kunto kohenee reippaillessa. Nyt pohdin ankarasti oman tandemin hankkimista. Saisin ulkoliikuntaan monipuolisuutta kun voisin pyöräillä välillä. Ulkona reippailu tuo paremman yöunen, keuhkoihin raitista ilmaa, joka taas kohentaa muutoin elämänlaatua. Happi kulkee veressä paremmin jne… Ja kyllä mun mielestä myös lihaskuntoharjoittelu on hyvää elämäntapaa, ainakin se saa aikaan hyviä asioita; kiinteyttää vartaloa, tuo voimaa lihaksiin, jaksaa paremmin. Kun fysiikka on kunnossa jaksaa henkisestikin paremmin ja päin vastoin.

Jos ei ole harrastanut liikuntaa, ei kannata haukata liian isoa palaa kakusta kerralla. Tavoitteista pitäisi onnistua tekemään realistiset, mutta sellaiset että niiden eteen joutuu myös jotain tekemäänkin. Ehdottomasti ulkoilua suosittelen ja ulkoliikuntaa mahdollisimman paljon. Ja jos vastoinkäymisiä tulee, ei saa lannistua ja luovuttaa. Sitkeys palkitaan. Jos kroppa tuntuu väsyneeltä ja se tarvitsee lepoa, lepää. Lihakset tarvitsevat lepoa kehittyäkseen ja palautuakseen. Tuossa on tietysti se että on opittava tunnistamaan kropan tarvitsema lepo omasta mahdollisesta laiskamadostaan. Laiskamadolle ei kannata antaa valtaa. Se on aika kurja kaveri mun kokemuksien mukaan.

Itse pidän tupakointia varsin huonona tapana. En kuitenkaan voi kirjoittaa siitä omakohtaisella kokemuksella, sillä en ole koskaan edes maistanut. Mulle ei vaan ole tullut ikinä mieleenkään edes humalassa ollessani, että haluan kokeilla tupakkaa. Sen haju on jo niin vastenmielinen etten vaan halua tietää miltä tuntuu vetää keuhkoihin moista tupakan kautta. Mulle savuttomuus on ehdottomasti hyvän elämään kuuluva asia. Alkoholin kohtuukäyttö on myös oleellinen asia. Mitä vähempi alkoholia sen parempi. En sylje lasiin, mutta vuosi vuodelta alkoholin käyttö on vähentynyt. En juo nykyisin juuri koskaan kemikaalilitkusiidereitä. Juon punaviiniä ruuan kanssa sillointällöin ja joskus iltaa istuttaessa. Laihduttamista ajatellen alkoholi on todella huono juttu. Jos juon useamman siiderin se näkyy vaa’alla heti ja sen pois saaminen onkin viikkojen projekti. Nyt heinäkuussa join pitkästä aikaa useamman siiderin ja paino singahti puolitoistakiloa ylöspäin ja vasta ihan loppukuusta kolmen viikon jälkeen sain painoni siihen missä se jo oli. Eli, pirun raivostuttavaa ja turhauttavaa, ja ei voi syyttää kuin itseään 😀 En tässä ala alkoholin vaikutuksista sen enempiä paasaamaan. Itse olen huomannut sen heikentävän unenlaatua. Itse kärsin jonkin verran uniongelmista ja alkoholi ei ainakaan paranna niitä. Sinne säännöllisiin asioihin lasken kuuluvaksi myös tuon nukkumisen. Itse olen vain varsin huono toteuttamaan tapaa mennä nukkumaan joka ilta, tai edes lähes joka ilta samoihin aikoihin. Kesäiltoina valvon hyvinkin myöhään. Olen aina ollut yökyöpeli, ja valvominen aiheuttaa taas sen, että jääkaapille mieli halajaa. Olen systemaattisesti vieroittanut itseni moisesta lähes kokonaan. Syön iltapalan ihmisten aikaan ja valvomiseen ei yösyöpöttelyjä tarvita. Pakko on tunnustaa, että joskus on haettava jotain tyyliin maustamatonta jugurttia tms…

Kyllä kai se niin on, että hyvien elämän tapojen oppiminen on koko elämän mittaista, etsitään niitä itselleen sopivia ratkaisuja, kokeillaan jotain uutta saatuamme uutta tietoa jne. Toivottavasti Jaunde sait tästä sekalaisesta kirjoituksesta jotain vinkkiä itsellesi ja mä ainakin pidän sulle peukkuja, että onnistut omassa projektissas. Minäkin jatkan opettelua ja niiden kaikkein toivimimpien elämäntapojen etsimistä. Se miten saan 9-10 kg pois on se minun suuri taisto tällä hetkellä ja sen taiston aion vielä voittaa ennemmin tai myöhemmin, samalla varmasti elämäntavoissani tulee vieläkin muutoksia tapahtumaan. Ja tavoitteenahan on tietysti, että suunta on entistä terveellisempi.

Julkaistu

Taasko se hellemasis iskee?? ja kaikkea muuta höpinää

Mä tahtoisin tietää mikä mua oikein riivaa! Mä, jolla on yleensä positiivinen asenne eikä taipumusta masistella helleaallon lähetessä koen ties mitä tunteita. Joo, kyllä mua on joskus aikasempinakin kesinä ahistanut/surettanut sokeuteni asettamat rajat kesätekemiselle, tai lähinnä sille, että tarvitsee jonkun näkevämmän mukaansa. Se on kuitenkin mennyt nopeasti ohi. Onko sitten ollut enemmän ihmisiä ympärillä, enemmän puuhaa jne. mitä nyt. Ainakin vuosikausia harrastamani näkövammaisten joukkuepeli maalipallo on jäänyt elämästäni toistaseksi, joka tietystikin jättää tyhjiä viikonloppuja ja arki-iltoja. Tänään olen todella jäänyt miettimään onko minusta tullut yksinäinen ja onneton? Ei, en voi sanoa olevani onneton. Elämässäni on paljon hyviä asioita tälläkin hetkellä: meillä on töitä, meillä on hyvät treenimahdollisuudet, meillä on hyvä parisuhde jne. Meillä on lomaviikoille luvassa mukavaa puuhaa. Ensin mökkeilyä ja sitten Azoreiden matka. Silti masistelen ajatuksella muilla olevan kivaa kesäpuuhaa ja minulla vaan ei… Ihan älytön ja lapsellinenkin ajatus. Nyt tulevalle viikonlopulle on luvattu hellettä ja mulla ei mitään tiedossa ja se ahdistaa. Avokki viihtyy kotona ja nauttii kotona olemisesta ja tyytyy kuntosaleiluun tms. Mä olen se levoton sielu ja kai siltä osin myös aika vaativa. Pitäisi oppia ymmärtämään ettei kaikki ole niin sosiaalisia, eikä kaikki halua touhua niin paljoa.

Tätä fiilistä olen pohtinut paljon. Tää iskee yleensä hellejakson aikana ja vielä menkkojen lähestyessä. Niihin pitäisi olla viikon päivät vielä aikaa, mutta fiilis on yhtä surkee kuin kuukausi sitten ennen menkkoja ja niiden aikana. En siis oikein saa kiinni onko tämä helleahistusta/yksinäisyyttä vai onko hormonitoiminnalla osuutensa asiaan. Noh, joka tapauksessa erittäin inhottavaa, tympeää. Avokillekin sanoin etten todellakaan haluaisi olla tällanen kakkavalittaja mitä tänäiltanakin olen ollut. Avokkini mietti, että mun pitäisi ylipäätään saada jotenkin täytetyksi maalipallon jättämä aukko ja saada ihmisiä enemmän ympärille. Hän mietti jopa jotain ns. ystäväpalvelua, josta mun karvat nousi pystyyn. Joskus lapsena mulle Punasen ristin kautta hommattiin kavereita. En oikein muista miten homma meni. Muutama tyttö kävi pari kertaa viikossa. Joskus käytiin kävelemässä, uimassa tai leikittiin kotinurkissa tms. Yhdestäkään ei kuitenkaan jäänyt oikeaa kaveria mun taas palattua syksyllä koulutielle. Taisin kerran olla jossain tapahtumassa heidän kanssaan ennen joulua…. Joka tapauksessa suhtaudun tuollaisiin vähän… Olen tavannut jonkin verran vapaaehtosia työntekijöitä, jotka puhuvat tyyliin ”mä tässä nyt vähän viihdytän näitä sokeita”, tai ”Olen nyt seurana kun muuten tää olis yksinäinen” jne… Se tuntuu jotenkin teennäiseltä, vaikka varmasti heillä hyvä tarkoitus onkin. Pohdin myös voiko jostain ns. ystäväpalvelusta löytää oikeita ystäviä vai ovatko ne näitä karvat pystyyn nosttattavia? Ehkä ei pitäisi olla näin skeptinen. Ja on ihan väärin, että kaadan tämän paskan teidän luettavaksenne. Ehkä kirjoittaminen kuitenkin vähän helpottaa.

Työviikko ei ole ollut henkisesti niin raskas kuin edellinen. Nyt hierottavat ovat olleet hyvin iäkkäitä, mutta rautaisia kunnoltaan vai mitä sanotte 89v, jolla ainoastaan allergialääkitys verenpainelääkkeen lisäksi ja joka matkustelee, hoitaa omaa pihaansa jne. Tai 85v, joka käy meressä monta kertaa viikossa uimassa. Harrastaa vesijumppaa, vesijuoksua, käy kävelemässä ja käy vielä jossain voimistelussa. Ja siihen päälle paikkakuntansa näkövammaiskerhot jne. Näistä saa kyllä oikeesti aivan huipusti positiivista energiaa. Se vaan tahtoo tässä masistelussa unohtua… Ja miten tyytyväisiä he ovatkaan lomaohjelmaansa ja se heidän positiivisuutensa on ihanaa seurattavaa. Huomenna tämä 89v tulee omakustanteisesti kokohierontaan ja pääsen hoitamaan myös yhden opaskoiran, joten olemme tehneet työmme hyvin, koska poikii lisätöitä. Se lämmittää mieltä suuresti, joten taas muistettava ettei tämä elämä niin kurjaa ole.

Avokki teki kahvakuulatreenin mun masistellessa ja nukkuessa illalla. Treenin jälkeen käveli R-kioskille ostamaan jäätelöt. Me ei olla koko kesänä juurikaan jäätelöä syöty. Joskus touko-kesäkuun vaihteessa avokki osti 6tuutin paketin, mutta sen jälkeen jäätelöt ovat jääneet kauppaan. Viime kesänä herkuttelimme jätskillä paljon enemmän. Istuimme t,akapihalla teetä juoden ja jädeä syöden mun pohtiessa fiilikseni syitä. En oikeastaan menisi sanomaan jätskin olleen mitenkään erityisen herkullista. Ehkä sokereiden radigaali vähennys, lisäaineettomuuteen pyrkimys, aitojen raaka-aineiden suosiminen on aiheuttanut daim-tuutin ihanuuden vähentymisen. Tosin tämä tuutti oli päärynän makuinen. Avokkinihan ei näe lukea tuutissa olevaa tekstiä, joten jädet tuli arpapelillä 😀 En ole aikaisemmin syönyt Daim-tuutin tyyppistä päärynätuuttia… Avokkini nimittää tuutteja muuten käsijäätelöiksi. Minusta nimitys on jotenkin hellyyttävä 🙂 No joka tapauksessa nyt tuli jädesortuminen.

Paino oli muuten maanantaina 70.4 kg. Uskon sunnuntain ja lauantain treenaamisella olevan osuutensa asiaan. Nyt illalla suihkun jälkeen painoin 70 kg, joten huomenna voidaan odottaa alle 70 kilon lukemia. Olen laittanut tavoitteekseni heinäkuun loppuun mennessä 68 kg, joka ei varmasti toteudu. Olisi ehkä voinut toteutua ilman sitä siiderikaloripommitusta, joka vieläkin harmittaa! Mutta, ei auta rypistelyt nyt. Odotan oikeastaan jo lomien jälkeistä elämää jolloin taas arki asettuu uomiinsa ja toivottavasti myös uintitreeni palaa viikko-ohjelmaan. Vaikka masistelusta huolimatta rakastan kesää, toisaalta odotan niitä ihania lämpimähköjä syyspäiviä milloin lähteä koiran kanssa pitkille lenkeille. Nyt näillä keleillä ei mustan vanhan koiran kanssa toivettakaan painaltaa kovin pitkästi kerrallaan. Sunnuntain kahden tunnin urakka taisi poitsua uuvuttaa, sillä maanantaina oli jätkä vielä vaisuhko. Ja niin paljon kyllä arvostan ja rakastan tuota karvakuonoa etten todellakaan aio läkähdyttää sitä tuonne helteeseen vain omieni liikuntatarpeideni vuoksi. Haluaisinkin päästä rantaan jossa tuo Karvakuono voisi uida ja temmeltää vedessä. Se niin rakastaa sitä!

Oho, kello taas tikittää hurjaa vauhtia ja pehkuun pitäisi kömpiä kirjan pariin ja nukkumasaa treffaan. Mulla on kirja, joka kertoo 1800-luvun intiaanitaisteluista ja kyllä valkoiset ovat olleet oikeasti todella karmeita ja julmia. Ja ovat kyllä saaneet ansionsa mukaan!!!! Kirja perustuu tuon ajan intiaanipääliköiden kirjoituksiin, muistiinpanoihin, haastatteluihin tms. Nyt kirja ei vaan etene kun aina nukahdan nopeasti melatoniinin avulla ensin käkittyäni tässä koneella puoleen yöhön 😀 Mutta nyt tämä tyttö lopettaa tämän kirjoittamisen ja oikeesti alkaa siirtymään yöpuulle!

Julkaistu

Menkkavitutuksesta juhannusmuistoihin ja vhh-leivän maistelua

Kuinka moni muistaa sen päivän kun ekat menkat tulivat, ja sen miten naiseksi tulemisesta onniteltiin? Tänään jälleen kerran kivuista kärsiessäni olen pohtinut mitä onniteltavaa siinä on kun kerran kuukaudessa sattuu pari-kolme päivää ja tulee muitakin iki-ihaniasivuoireita. Ja iän karttuessa tuntuu oireet vain pahenevan. Ei 20-vuotiaana juurikaan kipuja ollut tai vaikuttanut mielentilaan. Nyt on kivut ja vitutus/masispäivät! Onneksi sen tietää ettei ole pysyvä tila, mutta mun positiiviselle ja iloisellekin luonteelle on kova kolaus kärsiä turhanpäiväisestä vitutuksesta tai masennuksesta. Ja siihen fiilikseen kun ei tarvita juuri mitään. Alkaa vaan tympimään. Sitten sitä kiukuttelee (lähinnä avokille) kaikesta ihan turhasta mistä ei normaalisti tulisi mieleenkään kiukutella. Inhoan itseäni kun teen sitä ja samanaikaisesti en voi itselleni mitään. Olenkin aina sanonut, että miehillä pitäisi myöskin olla kerran kuukaudessa muutaman päivän ajan jokin… no vaikka parin päivän siemensyöksyputki 😉 No miehethän tykkäis… Mut olis niin rajuja ettei voi tehdä mitään… Tai jotenkin ylirasittavia. Olishan se jotain kun pitäis kulkea side suojana välttyäkseen housupyykiltä. No joo… Oli aika huono, myönnetään! niin Herää varmaan kysymys miksi en siirrä pillereillä kuukautisiani harvemmaksi. Noh, niistä ihanuuksista sain keuhkoveritulpan, joten hormonaalisen ehkäisyn voipi unohtaa. Ja toisaalta en halua keinotekoisilla hormoneilla vaikuttaa elimistööni, etenkin tuon veritulppakokemukseni jälkeen. Toivonpa vain avokin kestävän nämä kiukku-vitutus-masispäivät. Niin, se onnitteleminen menkkojen alkamisesta.. Hedelmälliseksi tuleminen… Onhan se tietysti jotain ja hienoa, mutta pitääkö sen takia saada vuosikymmenien riesa itselleen.

Mut ei tämä elämä oikeasti näin surkeaa ole. Istuin takapihalla puutarhakeinussa ja nautin kesäillasta. Olen ahkeroinut tänään seitsemän asiakkaan verran. Töiden jälkeen olo oli tosi saastainen, joten suihkuun pestäkseni hiet pois. Ja paistoin vähähiilarisen leivän. Kun olin Ruohonjuuren tapahtumassa Liiku itsesi iloiseksi tän kuun alussa, saimme tuotekassit, jossa oli myös leipäjauhopusseja. Nyt päätin kokeilla millaista leipää niistä tulee. Leivästä löytyi Hyvinvoinnin.fi:stä seuraavat tiedot. Toteanpa vielä että aikas hintavat jauhot. Ja valmistus tapahtuu: Sekoitetaan jauhot ja hiiva keskenään, lisätään 2.5 dl vettä. Annetaan kohota 30 min, paistetaan 180 asteessa 55 min. Ja nyt lainaus sieltä Hyvinvoinnista:

”Erdschwalbe VitaAurinko vähähiilihydraattinen leipäjauho 9.50 ?
Pakkauskoko: 370.00 g – 25.68 ?/kg i
Lisäaineeton Luomu

Vähähiilihydraattiset leipäjauhot sisältävät nimensä mukaisesti
erittäin vähän hiilihydraatteja (4 g/100 g leipää, vrt. vehnäleipä 48
g/100g). Sen sijaan ne sisältävät runsaasti arvokkaita
kasviproteiineja ja kuitua sekä hyviä rasvoja.
Valmiin leivän maku on maukas ja runsas. Herkullisen maun salaisuus on
siinä, että runsaimpana ainesosana on käytetty mantelijauhetta. Myös
erilaisia siemeniä (kurpitsa, auringonkukka, pellava, seesam) on
käytetty reippaasti. Ainesosien luomulaatuisuus tuo leipään puhtaan ja
aidon maun. Sidosaineena käytetyn vehnägluteiinin määrä on
huomattavasti pienempi kuin mantelijauheen, mikä vaikuttaa
olennaisesti makuun ja leivän koostumukseen. Kookosravinnon
vähähiilihydraattisista leipäjauhoista saa mehevää ja rouhevaa, aidon
makuista leipää.

Valvottu luomutuotanto (EG-Bio) takaa korkean laadun: leipäjauhot
eivät sisällä lisäaineita tai torjunta-aineita eivätkä ole
geeniteknisesti muunneltuja.
Hiiva on pakattu erilliseen tyhjiöpakattuun pussiin, jotta se säilyisi
pidempään.

Vähähiilihydraattisia leipäjauhoja suositellaan erityisesti
– Painonhallintaan, erityisesti ylipainoisille auttamaan
painonpudotuksessa
– Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon
– Erilaisten sairauksien vaatimaan erikoisruokavalioon (syöpä,
ketogeeninen ruokavalio, allergiat, kohonnut verenpaine,
vatsa/suolistovaivat, diabetes)
– Kuntoilijoille, urheilijoille
– Terveelliseen ja tasapainoiseen ruokavalioon, esim.
vähähiilihydraattiseksi iltapalaksi

Vähähiilihydraattisen leivän valmistus on vaivatonta ja helppoa:
sekoitat vain jauhot ja mukana tulevan hiivan ja lisäät vettä –
taikina on valmis! Pussin kyljestä löytyvät tarkemmat valmistusohjeet.
Yhdestä pussista tulee n. 550 g valmista leipää.

Mantelijauho*, auringonkukansiemen 18 %*, pellavansiemen*,
vehnägluteeni*, seesaminsiemen*, kuivahiiva (erikseen pakattu,
sisäpuolella), jodioitu merisuola 1,2 %.
* = luomu

Ravintosisältö / 100 g valmista leipää
Energiaa, 1323 kJ / 316 kcal
Proteiinia, 20,7 g
Hiilihydraatteja, 4,0 g
Rasvaa, 24,4 g”

Maistoimme leipää iltateen kanssa. En oikein osaa sanoa pidinkö vai en. Täyttävää se joka tapauksessa oli. Leivässä oli paljon siemeniä, ehkä vähän liikaa minun makuun ja siksi koostumus tuntui vieraalta ja yliterveelliseltä 🙂 Vaatii siis ehkä vähän totuttelua, mutta en kyllä hyökkää kauppaan heti ostamaan kympin leipäainesta. No tuota leipää jäi vielä maisteltavaksi ja leipäpusseja on vielä kaksi odottamassa paistamistaan. Ehtii siis mutustaa, makustaa, tutustua paremmin muodostaakseen mielipiteensä.

Ja enhän ole vielä kertonut ihanasta juhannuksestammekaan… Vietimme sen kotona avokin ja ystävän kanssa. Ruokailimme laihdutuksemme huomioiden, joten puuttui tirisevät grillimakkarat, kahviherkut, jäätelöt jne. Grillasimme kasvisnyyttejä, maissia ja herkulliset punaviinimarinoidut possupihvit. Ja vielä vatsoja täyttämään vihersalaatti ja laseihin georgialaista punaviiniä.

Pihvit ja muut herkut maistuivat, nam!
Herkullista! Sääkin oli suosiollinen. Tarkenimme takapihalla loistavasti. Ylimääräset kalorit kun tuli otetuksi viinistä jälkkäriksi nautiskelimme tuoretta ananasta ja mansikoita. Koko illan aikana kolmisin kulutimme puolitoistapulloa punaviiniä ja yksi 0.75-englantilainen omenasiideri. Hakkasi muuten mennen tullen nuo kaikenmailman esanssisiiderit!

Oli ihanaa saunajuomaa! Saunoimmekin oikein kunnolla ajan kanssa vihtoen.

Juhannusvihdan oikea paikka oli…

Kyllä vihdasta tuleekin ihana tuoksu. Koiratkin pääsivät pienelle kirmauslenkille nauttimaan vapaudesta.

Koirakaverukset juhannuksenvietossa
Takapihalla riitti energiaa leikkimiseen. Juttua piisas teen voimalla liki kolmeen. Lauantaille suunniteltu pitkä lenkki jouduttiin jättämään kovien sadekuurojen vuoksi.

No ystäväni auttoi minua laittamaan tänne blogiin valokuvia, joten isot kiitokset hänelle!

Maanantaiaamuna punnituksessa oli huippua huomata ettei juhannus aiheuttanut painon nousua, päinvastoin, sillä lukemat olivat 69.4 kg. No jotta totuus ei unohtuisi, tänään taas jo 69.8 kg. Syytän hellettä ja menkkoja!!!
Tunnustus, ei minusta ole ollut aamukuudelta lenkille, nyyh… Maanantaina reippailimme töiden jälkeen tunnin lenkin ja 30min kahvakuulailun verran. Harmaakuono alkoi väsymään loppuvaiheessa lenkkiä. Helle ei sovi sille, joten putosimme treenivauhdista. En kuitenkaan halua pakottaa kuumalla koiraa painamaan hirveällä vauhdillakaan. Kahvakuulasta tuli hyvä fiilis ja vähän myös lihakset kipeiks. Se kuuluu asiaan. Suihkun jälkeen vielä venyttelyt ja teehetki takapihalla, oli aikas endorfiininen olotila. Että ei tämä elämä loppujenlopulta niin kamalaa ole menkkavitutuksista huolimatta.

Julkaistu

Hesarin artikkelin pohjalta pohdintaa

Eilisessä Hesarissa Elina Lappalainen kirjoitti otsikolla Hiilihydraattikammo ja kevyttuotteiden suosio lasku näkyvät jo tuotekehityksessä”. Mielestäni on hienoa, että yhä useampi meistä on herännyt ja tarkkailee syömisiään. Kevyttuotteet ei varmasti ole terveellisempi vaihtoehto kuin aito ruoka. Aitoa ruokaa voi nautiskella vähemmän, jos on vaaraa liikakaloreista. Tällöin ei saa kehoonsa kaikkea ylimääräistä kemikaalimoskaa, joten suunta on ehdottomasti hyvä. En voi unohtaa Jukka Harjun arviota meidän syövän keskimäärin 7 kg vuodessa erilaisia kemikaaleja lisäaineiden muodossa. Määrä on aivan järkyttävä. Ei ihme, että kroppamme ei toimi kunnolla. Ei se voi tietää mitä tekee sillä kauhealla moskakasalla. Sitten se moska jää kehoomme rasittamaan elimistöämme ja osaltaan auttamaan lihomista.

”Terveellisyys tarkoittaa yhä useammalle lisäaineettomuutta ja luonnonmukaisuutta”, Lappalainen kirjoittaa artikkelissaan. No varmasti! On kropassa paljon parempi olo mitä vähemmän siellä on keinotekoista moskaa. Ja kyllä luonnollisuus ja aitous on niitä mitä pitäisi kunnioittaa. Ruokabisnes on mennyt ihan vikasuuntaan näillä kaikenmailman kevyttuotteilla yms. Aitous on unohdettu ja ihmisille myydään ties mitä. Ja me ostamme, koska suositellaan esim. näitä vähärasvaisia tuotteita. Onneksi suunta on muuttumassa ja aitouden arvostus palaamassa. Valion markkinointijohtaja Rauno Hiltunen sanoo tuossa Hesarin artikkelissa ”Kevyttuotteet olivat iso trendi vielä viisi vuotta sitten, mutta nyt niiden kasvu on pysähtynyt. Voin myynti on kasvanut merkittävästi.” Muistan tuon ajan hyvin, aloitin laiharin syksyllä 2007 ja otin paljon ruokaohjeita Keventäjistä. Ohjeet suosivat paljon kevyttuotteita. Rasvat minimiin ja sokerit korvattiin keinotekoisilla makeutusaineilla. Okei, kiloja lähti, mutta ovat kyllä tulleet valitettavasti takaisin. Ja mitä lie kroppani sai esim. kevytjuustoista? En ehkä halua edes tietää. En toki syytä yksistään lisäaineita, korvaavia aineita takaisin tulleista kiloista, mutta nykyisellä ajattelullani valitsen mielummin aidon, puhtaan, laadukkaan tuotteen. Toisaalta, silloista toimintaani voisin puolustella tietämättömyydelläni. Minulle suositeltiin Keventäjät-palvelua ja koinkin saaneeni sieltä hyviä ruokaohjeita. Osaa käytän vieläkin, mutta aidoilla ei kevyttuotteilla. Esim. kylmäsavulohitäyte uuniperunalle on aivan ihanaa. Siihen tulee tuota ihanaa kylmäsavulohta, kermaviiliä, kurkkua ja tilliä + mausteita. Kermaviilinhän olisi pitänyt olla kevytversio, mutta siihen en silloinkaan ”alentunut”. Ostin ja ostan normaalia kermaviiliä! Olisikin mielenkiintoista tietää onko ruokaohjeissa ja suosituksissa tapahtunut Keventäjissä muutoksia. Näkyykö tämä aitouden paluu, tai monen suosima vähähiilarinen ruokavalio.

Artikkelissa kerrotaan Valion jo tuoneen markkinoille mm. rahkoja joihin on lisätty proteeiinia ja Fatzer puolestaan huomioi tämän uuden suunnan myymällä vähähiilarista leipää. Mitä protskua tuo lisätty proteiini mahtaa olla, onko se aitoa vai jokin kemikaalinen muunnelma? Ja pysyykö leivän aitous hiilarivähennyksellä. Siemenien ja täysjyvän lisääminen ovat hyvä, tai jos vehnäjauhoja korvataan esim. aidoilla mantelijauhoilla luonnollisesti. Entä jos tämä trendi saa aikaan taas uusia kemikaalisotkuja missä hiilarit korvataan jollain keinotekoisella? Se on pelottava ajatus, mutta varmasti aiheellinen huoli. En kannata täysin hiilaritonta ruokavaliotakaan, mutta on hyvä tiedostaa millaisia hiilareita syö ja säilyttää niissä kohtuus. Mitä enempi täysjyvää sen parempi, sillä tuo käsitelty valkoinen vehnäjauho ei kyllä sisällä mitään ravinteita mitä voisi hyödyntää ja kyllä tulee niitä turhia kaloreita turhien hiilareiden muodossa. Ja miten siihen valkoiseen leipään joillekin iskee kauhea himo… Iskeekö se himo hyvälaatuiseen täysjyvätuotteeseen? Monella ei, kylläinen ja tyytyväinen olo tulee vähemmälläkin ahmimisella.
Joskus luin Sokeripommi-nimistä kirjaa, jossa puhuttiin siitä miten tuo käsitelty ja valkaistu vehnäjauho sekä sokeri ovat addiktoivia aineita. Uskon siihen täysin. Ja kun niihin yhdistetään rasva, avot! Mutta kun ne ovat käsittelemättömiä tilanne muuttuu. Ei minun tee esim. mieli täysruokosokerista olevia herkkuja samalla tapaa kuin valkoisesta sokerista tehtyjä. Tulen tyytyväiseksi paljon vähemmästäkin. Toisena voisin mainita suklaan, mitä tummempi sen parempi. Siihen ei tule himoa, mutta auta armias suklaa, jossa on sokeria vaikka kuinka, levy katoaa. Nytkin tuossa pöydällä on 85% tummaa suklaata. Rivi riitti, en halua sitä enempää. Tuosta täysjyväsokerista tulikin mieleen, että vertailimme avustajani kanssa sitä ja ns. tavissokeria toisiinsa. Valkoisesta sokerista puuttui rasva, proteiini, kalsium ja täysjyväsokerissa oli vähemmän hiilareita.

Omaa elimistöäni ajatellen olen kokenut painon pysyvän kurissa mitä vähemmän leipää yms. tuotteita sen parempi. En ole leipää hylännyt kokonaan, en pastaa, riisiä tai perunaakaan, mutta vähentänyt paljon. Olen tyytyväinen ateriasta, jossa on salaattia ja proteiinin lähteenä, lihaa, kanaa tai kalaa. Pavuissa on paljon protskuja, joten niitä pitäisi opetella syömään. Onneksi kuitenkin löysin nuo Falafelit ja linssejä on jo kotona odottamassa kokeiluaan.
Minusta tuntuu,että jos syön paljon leipätuotteita, pastoja yms. ne sitovat nesteen kroppaani ja painonnousu juhlii. Siitä syystä olen vähentänyt hiilarituotteita ja etenkin vehnäisiä sellaisia. Ja toki laihduttamisen kannalta myös herkuttelua on vähennetty, joten sokereiden määrää on minimoitu. En lisää sokeria, enkä muitakaan makeutusaineita hunajaa lukuun ottamatta mihinkään. Minusta tuntuukin, että olen oppimassa omaa kroppaani ja sitä miten se toimii, mitä se vaatii, mitä se haluaa voidakseen hyvin. Laihduttaessaankin pitää voida hyvin eikä saa olla jatkuva nälkä tai stressi. Stressihormoonin jyllätessä ei laihdutuskaan suju, eikä muutenkaan ole kivaa, jos pipoa kiristää. Parempi on olla positiivisella mielellä, oppia, ymmärtää kehoaan ja nauttia kevyemmästä, paremmasta olosta. Ja mitä vähemmän lisäaineita sitä vähemmän kroppaan kertyy kaikkea ylimääräistä turhaa moskaa.

Huhuuuh, tulipahan paasattua… Ja artikkeli herätti näköjään tällä kertaa näin paljon aatoksia… Löydätte sen Täältä *klick*

Ja aiheesta myös Lisäaineetonta-blogissa
Kannattaa alkaa seuraamaan blogia. Siellä Blueberry ja Iive  kertovat lisäaineettomista tuotteista.

Myös Pöperöproffa omassa eilisessä blogautuksessaan pohtii tätä uutta ruokasuuntausta ja mitä se tuo tullessaan.