Julkaistu

Arkeen paluu

Olen kotiutunut maanantai-iltana, mutta en vieläkään ole ehtinyt lukemaan yhen yhtä postausta täällä blogimailmassa. Nyt avokki ruuan jälkeen köllii kirjaa kuunnellen ja minä syöksyin koneelle vihdoinkin katsomaan mitä blogisiskoilleni kuuluu. Että enköhän mä taas tässä ajan hermolle pääse hiljalleen 😀 Ja kyllähän ihanan loman jälkeen vie hetken sopeutua taasen arkiseen elämään. Eilen tosin kävin pikavisiitillä äidin luona viemässä hälle tuliaisia. Tänään olen istunut puhelimessa ja yrittänyt saada seuraavaan opaskerhon tapaamiseen peesareita koirankäyttäjien oppaiksi Raaseborin kirmaukseen hivenen laihoin tuloksin. Ei kuitenkaan heitetä vielä kirvestä kaivoon :O Huomenna arki palaa myös työelämässä neljän asiakkaan voimin. Illalla menen yliopistolle vielä kuuntelemaan Kaisa Jaakkolan luentoa hormonidietistä ihan vaan omasta mielenkiinnosta. Hänhän on julkaissut nyt elokuussa asian tiimoilta kirjankin, joka antaa vinkkejä ruokavalioon yms.

Azoreiden loma oli aivan loistava ja siitä saatte ihan oman postauksen kuvineen kunhan kuvat on valittu ja avustajani on kirjoittanut mulle listan paikan nimiä missä kävimme, jotta saan ne teille tänne oikein kirjoitettuna. Kuulostaa varmaan vähän hassulta tuo, mutta kun ei niiden vieraskielisten paikkojen nimiä ole nähnyt kirjoitettuna sormissaan, ei voi tietää 😀 Että malttakaa vielä vähän. Voin luvata, että saatte katseltavaksenne huikeita maisemia ja kauniita kukkasia. Eihän valokuvassa se kaikki tietenkään pääse niin oikeuksiinsa kuin oikeassa elämässä. Azoreita voin ehdottomasti suositella lomakohteeksi.

Elokuulta painomerkinnät ovat jääneet. Heinäkuun vikana päivänä painoin 70.7 painettuani edeltävänä torstaina 69.3 kg, joten ihan käsittämätön painon singahdus. Tuolloin myös menkkani oli ihan ihmeelliset, joten saattoi turvotuksella olla selityksensäkin. Mökkiviikolla tavoitteena oli ettei paino nousisi. Kävin vaa’alla 8.8, 11.8. ja 14.8. kuten olin suunnitelmaani kirjannutkin, mutta tohinassa en ole merkannut painoa kirjoihin ja kansiin 🙁 Nyt harmittaa, koska en niitä tarkasti muista. Mökiltä palattuani paino oli vähän laskenut, mutta en muista lukemia, nyyhhh… No joka tapauksessa tavoitteena Azoreilla oli myös ettei paino pääsisi nousemaan. Eilisaamuna lukemat oli 71 kg ja tänään 70.4 kg. Turvotusta oli ja on jonkin verran ja ne pirun menkatkin taas häämöttää… Nyt kuitenkin arkisen elämän koettaessa ja ilmojen vähän viilennyttyä alkaa taas kunnon rutistus. Harmaakuonokin jaksaa helteiden jälkeen taas paremmin liikkua, joten ylimääräkiloille kyytiä, mars!

Julkaistu

Morkkiksen riivaama

No niin, viikonloppu alkaa olla ohi ja mulla jonkin asteinen morkkis. Joo, tiedän, en ole tehnyt mitään katastrofaalista, tai edes sellaista mistä pitäisi olla nolona. No ei mua nolous vaivaa, vaivaa vitutus alkoholimäärästä, joka kurkusta meni pe ja la alas.

Perjantaiaamuna lähdin tosiaan muutaman kaverin kanssa Ruunebergilla edestakaiselle risteilylle Porvooseen ja takas.

Alunperin meille piti kuulua lippuihin lounas, joka olikin vain sunnuntaisin. Istuimme kannella mennentullen. No lounasta ei ollut ja kaverini haki juomaa usein ja samalla toivat minullekin. Karpalosiideri oli mulle uusi tuttavuus ja yllättävän aidon makuinenkin. Matka Porvooseen kesti kolme ja puolituntia, joka kului rupatellen. Välillä otettiin valokuvia seurueesta ja maisemakuvia saaristosta tms. Porvooseen saavuimme puoli kahdelta ja kävimme syömässä. Söin uuniperunaa kylmäsavuporotäytteellä. En ehtinyt ateriaani loppuun kun osa porukasta lähti kiertelemään Porvoota. Olisin mieluusti lähtenyt mukaan enkä istunut vain ravintolassa. No olin hidas mikä hidas. Toivat mulle kuitenkin Rumberin tehtaanmyymälästä avokille salmiakkilakuja ja sokeroimatonta riisisuklaata tulijaisiksi vietäväksi.

Matkalla Porvooseen

Paluumatkalle lähdettiin neljältä ja puolikasilta oltiin Kauppatorilla. Matkalla ei mainittavaa tapahtunut. Joku soitti haitaria. Helsinkiin saavuttuamme osa halusi vielä mennä syömään. Kävimme pitseriassa, jossa oli onneksi intialaista ruokaa, joten söin kanaa riisillä. Kotona olin kymmenen pintaan. Törkeän väsynyt ja puolihumalaisena. En todellakaan muista milloin olisin juonut noin monta siideriä 8kpl, 0,33-pulloja 10 tunnin aikana. Simahdin sohvalle herätäkseni siitä puoli kolme. Ja univaivojen vaivaamana ei tarvinnut kuvitella nukkuvansa. Kuuntelin kirjaa pari tuntia.

Aamulla ei onneksi krapula vaivannut, paitsi henkinen 🙁 Mut, kyllä kesäpäivää oli ihan kiva nauttia laivan kannella 😀 Avokki reippaana teki monipuolisen treenin ennen lähtöämme ystäväpariskunnan luo mökille. Siellä oli ihanaa, vaikka alkoholia nautimmekin. Nautimme kuitenkin hyvin kohtuullisesti. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Grillasimme tietysti juuri kun ukkos- ja raekuuro yllätti meidät :O Rakeet olivat peukalonpään kokoisia ja niitä tuli kovaa!!! Pääsimme kuitenkin nauttimaan kanavartaista ja kaslerpihveistä. Foliossa paistui kasvisnyytit joissa perunaa, punajuurta, sipulia, porkkanaa. Yllätyin positiivisesti punajuuren mausta grillattuna. Lisäksi söimme salaattia ja maistelimme punaviiniä. Jälkkärinä raparper-paistosta, nam. Saunasta lampeen, jonka vesi n. 10 asteista, on siis lähdepohjainen. IHANAA! Nyt voin sanoa talviturkin heitetyn, jeeeee! Karvakuono sai kirmailla vapaana ja relata oikein kunnolla, ja lammessa kävikin heittämässä lenkkiä useampaan kertaan 😀 Paikalla oli toinenkin koira, eläkeläisopas miltein 13-vuotias rouva 😀

Kotiuduttuamme tänään aika on mennyt lukiessa kirjaa takapihalla ja morkkistellen. Nyt illalla on saatu tulevan työviikon työlistat lomalaishierontapaikasta ja kyllähän töitä on luvassa alkavalla viikolla ihan mukavasti. Ja keskiviikkona pääsee ratsastamaan, ihanaa! Ja ehkä tämä morkkiskin tästä hiljalleen helpottaa, mutta siideritölkit ja pullot saa pysyä suljettuina. Ne turhat kalorit, ei kiitos!!! Huomenna varmasti vaaka antaa surulliset lukemat turvotuksesta, nyyh… Noh, omapahan vikani. Iteppä kaadoin kurkusta alas!!!

Julkaistu

Terveellisen ruuan päivä ja ajatuksia laihtumisesta

Käsittääkseni Satu Silvon omistama Sivoplee on tunnettu ja suosittu lounaspaikka. Meilahdesta korvalääkäristä matkasimme ratikalla Hakaniemeen ja päätimme lounastaa Silvopleessa. En ollutkaan käynyt siellä koskaan aikaisemmin. Ruoka oli todella herkullista. Söimme Pufeepöydästä ja annoksen hinta määräytyi annoksen painon mukaan. Ehdottomasti yksi suosikeistani oli omenasipulisalaatti, jonka ohjeen voisin huolia itsellenikin 😀 Kukkakaali ei kuulu suosikkeihini, mutta kevyesti höyrytetty ja pestolla maustettu versio olikin mitä parhainta herkkua. Marinoidut kikherneet ja keltainen kiivi vei myös kielen mennessään. Lohikäärmehedelmä ei maistunut oikein miltään, ei hyvää eikä pahaa. Taatelikaalisalaatti oli yllättävän hyvää huomioiden etten ole taateleiden ystävä. Linssejä pääsin maistamaan ja eivät nekään hassumpia olleet. Lämpimänä söin tomaattisessa kastkkeessa olevia kasviksia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa. Ravintolasali on korkea, joten paikassa oli kovin kaikuisaa ja vähän sellanen työpaikka- tai kouluruokalafiilis. Ruoka teki minuun vaikutuksen.

Silvopleen vieressä olikin Ekolo, joten sinne ostamaan Falafel-jauhoseosta ja kokeilumielessä kookosvettä ananaksella ja kirsikalla maustettuna. Falafel-pyörykkäseos maksoi Ekolossa 2.90 e ja saman tuotteen saa Hyvinvoinnin verkkokaupasta hintaan 2.49, joten seuraavan kerran kun teen Hyvinvointiin tilauksen listalle myös nuo uudet herkut 😀

Ja kun ”ruokasnobpailussa” alkuun päästiin kävelimme Hakaniemen halliin ostoksille. Vaikka kuhafileiden hinta tuntuikin aika suolaiselta ostimme niitä. Mukavaa saada vaihtelua loheen välillä. Tänään siis aterioimmekin pannulla paistettua kuhaa omilla yrteillä maustettuna(sitrusbergamontia, basilikaa ja tilliä), lisukkeena höyrytettyä parsakaalia ja uusiaperunoita.

Ihanan terveellistä ja herkullista!

Juustotiskiltä löytyi kotimaista vuohenjuustotsettaria ja brandipähkinäjuustoa. Ja sorruin ostamaan kylmäsavuporoa 200g. Järkyttävän kallista! Ah, mutta niin ikiharvinainen herkku. Avokille vielä raakatuoremakkaraa possusta yrtein ja valkosipulilla maustettuna. Huh, rahaa meni ehkä liikaakin, mutta nautitaan arvokkaasti hyvästä ruuasta. Ja vielä ennen kotiutumista ihan tavisruokakauppaan S-markettiin, josta Harmaakuonolle kaalia, porkkanaa, meille salaattiainekset, luonnonjugurttia jne.

Tästä ruokashoppailusta voinkin hypätä aiheeseen mitä olen jonkin verran viime aikoina miettinyt. Olimme nimittäin viikonloppuna eräissä juhlissa, jossa tarjolla mm. ”peitettyjä nakkeja”, eli voitaikinan sisään laitettu nakinpalasia, dallaspullaa, sipsejä ja jotain niitä suikerosipsejä 😀 Booli valmistettu lantrinkinaan Funlihgtiä. Aspartaamia sisältäviä tuotteita olen vältellyt jo pidempään ja tuo mehu on yksi kammotuksista nykyisin. Toisaalta paikalla oli myös diabeetikoita, joten sinänsä ymmärrän haetun sokerittoman vaihtoehdon, jotta kaikki voisivat juoda samaa. Enkä halua moittia tarjoilua, mutta olen tainnut ”kasvaa” toisella tavalla ruokailijaksi 🙂 Miten ystävä- ja kaveripiiri siihen suhtautuu? Olenko ruokasnobi? Viihdytäänkö seurassani ruokailumuutoksistani huolimatta? Toisaalta tämä on minun elämäni ja jos koen laadukkaan ruuan tärkeäksi ja nautinnolliseksi, miksi en toteuttaisi itseäni? Eivät ne todelliset ystävät katoa. En kuitenkaan haluaisi etääntyäkkään, mutta jos se hinta on maksettava maksan sen. Terveys ja laadukas ruoka ovat kuitenkin elämän hyvinvoinnin kannalta oleellisia asioita. Ja onneksi on niitä samanhenkisiäkin ihmisiä ympärilläni ja toivottavasti täällä ”blogimailmassa” myös löytyy uusia kontakteja. Kyllä minä juhlissa vähän maistelin tarjolla olleita herkkuja, mutta huomasin miten vähän niistä välitinkään.

Laihduttamisestani olen tähän mennessä kirjoittanut aika vähän, mutta ehkä erilaisia laihdutusblogeja löydettyäni rohkaistun siitäkin kirjoittamaan enemmän. Olen lyhyt, vain 156 cm pitkä, ja aina olen ollut pyöreä ja en ole aikuisiälläni painanut alle 60 kiloa koskaan. Ja tuo onkin tavoitteeni, vielä joskus painaa alle 60 kg. Kymmenen kiloa pitäisi saada pois. Tällä hetkellä paino on jymähtänyt paikalleen. Heilahtelee kilon verran, joten nyt täytyisi löytää ”lääkkeet” uuteen painon laskuun. Jojoilusta haluan ehdottomasti eroon ja varmasti tämä ruokainnostuskin kertoo omaa kieltään toivottavasti pysyvästä muutoksesta. Motivaatiota on ainakin helkkaristi. Minun äitini ja minun molemmat mummut ovat olleet pyöreitä. Olen leveälanteinen, joten ”kukkakeppiä” minusta ei saa tekemälläkään. Jos oikein vaatisin itseltäni, pudotettavaa voisi olla jopa 15-18 kg, mutta tässä vaiheessa tuo 60 kilon rajapyykin alittaminen on se mihin pyritään. Laihdutuksesta en halua pakkopullaa, vakavaa touhua. Sen pitäisi pystyä tekemään rennosti ja hyvällä fiiliksellä, joten endorfiini jyllätköön jatkossakin.

Julkaistu

Laihduttaminen – mikä paras ja toimivin tapa?

Useasti vuoden alussa tehdään lupauksia ”paremmasta elämästä”. On aika alkoholilakkojen, liikunnan lisäämisen, laihduttamisen tms. Kaikki sinänsä hyviä ja kannatettavia asioita ajatellen hyvää terveyttä ja sen säilyttämistä tai saavuttamista. Valitettavan monella kuitenkin into laantuu ja lakot ei kestä jne. Näin tammikuussa kuntosalit pursuavat ihmisiä, mutta keväällä onkin jo hyvin tilaa. Itsekin kuulun laihduttajiin, ja olen monesti sortunut ja pudotettu paino tullut takaisin. Vuosi vuodelta huomaan kiinnostukseni lisääntyvän terveellisiä elämäntapoja kohtaan ja tuosta hissiliikkeestä painon pudotuksessa haluaisin eroon. Olisi aivan huippua tavoittaa oma ihannepainonsa ja pitää se siinä. Työtä ja itsekuria se vaatii ja jälleen kerran olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Tosin tämä ei ole uuden vuoden lupaus, ei sinne suuntaakaan. Minulla nämä ”terveellisemm’än elämän” aikakaudet tulevat milloin sattuvat. Siitä olkoon esimerkkinä viiden viikon alkoholilakko keskellä kesähelteitä. Olen paljon pohtinut kumpi on parempi kieltää itseltään kaiken vai antaa pieniä myönnytyksiä? Tapahtuuko sortuminen helpommin, jos ei salli itselleen mitään herkkuja koskaan, vai tapahtuuko sortuminen hiljalleen jos antaa luvan pieniin herkkuhetkiin. Ja kohta huomaa kaiken olevan ennallaan. Nämä taitavat olla vähän yksilöllisiä juttuja. Toiselle toimii toinen tapa ja toiselle taas joku toinen. Siitä varmastikin olemme terveellisen laihduttamisen kannattajat yhtä mieltä, että liikunnan lisääminen on tärkeä osa painonhallintaa ja terveellisten ateriakokonaisuuksien muodostaminen kulutuksen mukaan. Itse en ole koskaan lämmennyt ateriakorvikkeille. En osaa kuvitella itseäni vetäsemässä viikosta muutaman viikon diettikausia tuolla menetelmällä. Eikä minusta ole järkevää laihduttaa muutamassa viikossa käsittämättömiä kilomäääriä. Hitaammasta laihduttamisesta on varmasti pitkäkestoisemmin hyötyä. Nykyisin löytyy hyvin erilaisia laihdutusvalmisteita ja kaikissa luvataan hoikentumista ja parempaa elämää. Aina on kuitenkin muistettava, että laihtumisen halu on lähdettävä itsestä eikä tavoitteisiin pääse pelkästään pillereillä, jauheilla, liikkumisella tms. Löysin Hyvinvointitavaratalon verkkokaupasta mielenkiintoisen cd:n kohdasta itsehoito: Pysy solakkana. Esittelyssä sanotaan:

”Ylipainoisuus on monelle ongelma ja joillekin jopa terveydellinen riski. Tähän äänitteeseen on suggestologisesti oikein muotoiltu tehokas laihdutusmenetelmä. Suggestioiden avulla on mahdollista voittaa kiusallinen näläntunne, hillitä liiallinen ruokahalu, vaikuttaa vääriin ruokailutottumuksiin sekä luoda laihduttamiseen tarvittava motivaatio ja pitkäjänteisyys.”

Eikö kuulostakin aika mahtavalta ja houkuttelevaltakin? Mutta… voiko toimia? Ja esittely jatkuu: ”Oletko yrittänyt aiemmin laihduttaa ja epäonnistunut? Ota avuksesi tehokas suggestodieetti ja anna alitajunnan työskennellä hyväksesi. Tällä menetelmällä on saatu hämmästyttäviä tuloksia henkilöillä, joiden kohdalla kaikki muut yritykset ovat epäonnistuneet! Asettaudu mukavaan asentoon jossa voit rentoutua ja keskittyä kuuntelemaan tehokasta suggestodieetti -ohjelmaa. Tämän miellyttävämmäksi ei laihduttamisesi enää voi tulla! Suggestodieettimenetelmä antaa mahdollisuuden vapautua täysin ja lopullisesti rasittavista liikakiloista.” Hm… Kyllähän esim. tupakasta on ihmisiä päässyt eroon hypnoosihoidoilla niin miksi ei laihduttajakin voisi onnistua?

”Suggestiiviset terapia- ja valmennusmenetelmät äänitteiksi on toteuttanut hypnologi Pentti Sundell, joka kuuluu maamme tunnetuimpiin hypnoosin ja rentoutuksen asiantuntijoihin.

Hänellä on laaja kokemus hypnoosin ja suggestiivisen rentoutuksen käytöstä ja sovellutuksista mm. hypnoterapiassa, pelkopotilaiden hammashoidossa, synnytysvalmennuksessa ja urheilijoiden henkisessä valmennuksessa. Hän on toiminut Jyväskylän yliopiston erityisopettajain koulutuslinjan luennoitsijana ja tuntiopettajana vuodesta 1971 alkaen useita vuosia.”

Verkkokaupasta löytyi cd:t myös syvärentoutumiseen, esiintymisjännitykseen, uniongelmiin ja urheilijalle motivointikeinoksi. Itse olen ehkä vähän skeptinen suggestio- ja hypnoosijuttuihin. Silti minun vähän tekisi mieli tilata levy ja kokeilla miten se toimii. Mutta jos tilaan, ylitänkö tai alitanko jonkin riman? Alkaako touhu mennä ihan höpöhöppöö-osastolle? Toisaalta, jos se auttaa minua, niin mikä jottei. Mielummin ajatusten oikeasuuntaisuus kuin kemiallisia mömmöjä kurkusta alas. No laihduttamiseen/painonhallintaan olen käyttänyt b-vitamiinia sekä Tonalin Cla:ta, jota on paljon tutkittu ja vaikutuksiltaan ilmeisen hyväksi todettu. Kun syömistä vähennetään elimistö alkaa käyttämään lihasta energian lähteenään, joka veltostuttaa ja vie voimaa lihaskudoksesta. Tonalinin vaikutuksesta kehoon varastoitunut rasva tulee käyttöön, rasvan energia vapautuu verenkiertoon ja lihaksisto pysyy kunnossa. Saffloriöljystä valmistettu Tonalin on solutasolla vaikuttava, kehon rasvaa polttava ja sen varastoitumista estävä rasvahappo (konjugoitu linolihappo CLA). Tonaliniin tutustuin vuosia sitten avokkini kautta. Mietin tuolloin pitkään uskallanko kokeilla, onko se turvallista tms. Ja kokemukseni siitä on hyvät. Liikunnan merkitystä tässäkään tapauksessa ei sovi unohtaa.

Yritin netistä etsiä sivustoa, joka toimisi näillä näkkärin apuvälineilläkin, mutta ei löytynyt. Olisi ollut kiintoisaa pitää ruokapäiväkirjaa ja sivuilla oleva kalorilaskuri laskenut kalorit ja liikunnassa kulutetut kalorit.

Tosin katselin vain maksuttomia palveluita kuten Kiloklubi.fi-sivuja. Vuosia sitten olin keventäjissä ja paras anti oli reseptit mitä sieltä sai, ja niitä käytän ruokailujani suunnitellessa vieläkin. Mutta, tuota päivän ruuat ja liikunnat-merkitsemistä en pystynyt käyttämään.

Ruokavaliotani ehkä hankaloittaa myös etten pidä erityisemmin keitetyistä kasviksista kuten porkkana, lanttu, kaali. Näistähän saisi hyviä ruokia laihduttajankin ruokapöytään. Keventäjillä oli paljon ruokaohjeita sieniruokiin, ja nuo sienetkään eivät oikein uppoa. Hiilareiden syömistä olen vähentänyt, josta ollaan myös montaa mieltä. Itse olen kuitenkin kokenut, että syömällä paljon leipää, pastaa, riisiä tms. painoni singahtaa ylöspäin. En kuitenkaan voi nimittää itseäni karppaajaksikaan, koska en ole täysin hiilarittomallakaan. Ja tuleehan hiilareita toki muualtakin, mutta nuo pastat, vaalea leipä –tyyppiset pyrin jättämään minimiinsä. Tämän päivän ruokana oli esim. täytettyjä paprikoita ja kesäkurpitsaa. Täytteessä jauhelihaa ja ripaus täysjyväriisiä, lisukkeena kermaviilikast iketta. Nautin myös aterioista missä uunikasviksia (perunaa, bataattia, kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia tms) ja proteenin lähteenä lihaa, kalaa, kanaa. Vihersalaatit erilaisine lisukkeineen ovat myös minun herkkua. Juustojen lisäämistä on syytä hillitä, vaikka ne niin ihania ovatkin. Valitettavasti rakastan myös erilaisia makeita herkkuja joista ehkä pahinmpana suklaahimo. Onneksi olen löytänyt tummansuklaan ja ostankin nykyisin mahdollisimman korkeaprosenttista suklaata. Tällä hetkellä suosikkini on 85% suklaa, jota myydään ainakin Bellon ja Hyvinvointitavaratalon verkkokaupoissa. Riittää kun syö yhden palan nautiskellen. Nyt minulla on jokin tummasuklaa inkiväärillä maustettu ja se on aika pahaa ja ajaa asiansa. Suklaahimo menee ohi kun syö palasen 🙂 Kaikkein parhaiten pärjää, jos herkkuja ei vaan kertakaikkiaan ole saatavilla. Ei teen kanssa tarvitse olla piirakkaa, keksejä, kakkuja. Ainoa vaan, että tuo avokkini niitä ”vaatii” ja minullekin tulee sortumisia. Sokerit olen jättänyt kokonaan pois valmistaessani luonnonjugurtista tai rahkasta smoothiesta. Joskus tulee aika hapanta välipalaa, mutta ihmeen nopeasti siihenkin tottuu. Ja kun sitten erehtyy syömään jonkin erittäin sokerisen rahkan tai jugurtin, niin maistuu liian makealta.

Laihtuakseen pitää myös liikkua, jonka olen aijemmin jo todennutkin. Haaveilen puhuvasta sykemittarista. Sellaisen kun saisin, olisin ikionnellinen. Voisi seurata kaloreiden kulutusta ja kuntonsa kehittymistä. Ilmeisesti Jenkeissä näitä puhuvia sykemittareita on, mutta kielitaitoni ei riitä selvittämään niiden laatua tms. Nyt kuitenkin laihdutaan ilman sykemittaria ja mennään kohti tavoitetta. Olen asettanut tammikuun loppuun tavoitteen, jonka saavuttamiseksi pitäisi n. kilon kadota. Pitkällisempi tavoite on 10-12 kg:n laihduttaminen. Että tänne vaan tsemppiviestejä ja potkua persaukselle, kiitos!

Tämä ei nyt ollut kovin hyvin jäsenneltyä, enemmänkin ajatusten virtausta aiheesta ja montaa asiaa olisi vielä lisääkin pohtia esim. rasvan palamista aamutreenissä ilman aamupalaa. Toisethan puhuvat vahvan aamupalan puolesta, toiset taas että ei pitäisi syödä ennen esim. aamulenkkiä, mutta jatketaan näistä toisella kertaa…