Julkaistu

Itse tehtyjä koruja

Olen oikeastaan koko illan neulonut. Areenalta katselin dokumentin Ompelijatar, joka kertoi Martta Koskisen elämästä. Hän oli Suomessa viimeinen nainen, joka tuomittiin kuolemaan. Innostuin dokkarin katsomaan Kotikatsomo-sarjan Punainen kolmio myötä. Sarjan kolmas ja viimeinen osa tuli tänään. Kertoo Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon rakkaustarinan .Kyllä ihmiset ovat valmiita niin paljoon aatteidensa puolesta, että heikompaa ihan hirvittää.

Aika on kulunut siis oikein mukavasti neuloen ja ajatuksia herättäviä ohjelmia seuratessa. Nyt pitkästä aikaa ajattelin neuloa itselleni jotain ja puikoilla nyt pelleriinin tekele, joka toivottavasti nyt onnistuu paremmin. Pari vuotta sitten ei tekemäni pelleriini tyydyttänyt minua lain ja olenkin harkinnut purkaa koko työn. Siellä se nimittäin kaapissa lojuu edelleenkin. Nyt kuitenkin ennen kuin köllähdän avokin viereen ajattelin esitellä tekemiäni koruja.

Lapsuuden ystävälleni tärkeä ihminen osti rannekorun ja huivin ystävälleni lahjaksi. Valitettavasti rannekoru oli tarttunut johonkin ja hajonnut. Olen saamassa postia toiveena korjata koru entiselleen.

Eräänä aurinkoisena lauantaina täällä mökillä kuistin edustalla valmistui puuhelmistä kaulakoru, joka löysi uuden omistajan kuun alussa olleissa myyjäisissä. Tämä onkin ainoa puuhelmistä valmistunut koru.

Syyslomalla lokakuussa kynttilätehtailun ja äidin villapaidan neulonnan lisäksi näpersin tämän magneettilukolla olevan kaulakorun, joka löysi omistajansa myöskin myyjäisissä.

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu Ry järjesti jo viime keväänä ensinmmäisen metallikoruillan. Kurssi täyttyi heti ja paljon halukkaita jäi ulkopuolelle. Itse taisin tuolloin olla spinningmaratonilla hikoilemassa, joten ilahduin suuresti kun kurssi järjestettiin uudelleen ja mahduin mukaan. Seija-Sisko Mustosen lempeässä kaikki huomioivassa ohjauksessa pääsimme sujahtamaan korujen mielenkiintoiseen mailmaan. Minäkin opin mitä pyöröpihdeillä tehdään. Ja kurssin jälkeen saimme vielä sähköpostiin ohjeet erilaisten korujen tekemiseen. Illan aikana tein veljen tyttärelle joululahjaksi ns. lehti-riipuksen ja omena-korvikset. Värin valitseminen oli hiukan hankalaa, mutta kiitoksista päätelleen valinta onnistui.

Julkaistu

Kynttiläkastokurssi

Viikonlopun postauksissa lupasin aika monesta aiheesta oman postauksen, joten aloitetaanpa lupauksien täyttäminen viime tiistaisesta kynttiläkastokurssista, joka pidettiin Inkun ideapajassa Vantaan näkövammaiset ry:n jäsenille.

Meitä kurssilaisia oli viisi ja meitä ohjasi Inkku ja Saini. Hema oli mukanani ja hän vastasi valokuvaamisesta sekä huolehti siitä, että kynttilät tangolla pysyisivät tasamittaisina. Autteli minua muutenkin tarvittaessa.

Meille oli tehty valmiiksi kynttilöihin alut, joten valitettavasti aloitusta en osaa tässä kertoa, vaikka se meille sanallisesti kerrottiinkin. Ohi meni ja vihelsi mennessään. Sen muistan, että verhon nipsuja käytettiin painona. 😀

Meillä oli 12 kynttiläparia. Kastaminen steariini-parafiiniseokseen sujui täten tauotta. Kun rivin viimeinen pari oli kastettu aloitettiin rivi alusta. Uusin kerros oli siihen mennessä jäähtynyt riittävästi.

Yllättävän hyvin pysyi kynttilät oikeassa järjestyksessä ja ”orrelle” palautus sujui sähläämättä.

Kynttilöitä upottaessa steariini-parafiiniseokseen, välillä upottin niin syvälle, että sormet olivat kynttilämassassa. Oikeaa tekniikkaa joutui vähän hakemaan. Kaston piti tapahtua aika rivakasti, jotta edelliset kerrokset eivät sulaisi pinnasta pois. Toisaalta, jos kasto meni liian nopeaan kynttilästä tulee ymmärtääkseni hauraampi ja palaa nopeammin. Itse olin aika rauhalliseen tahtiin tekevä, joten kastaa sain monta monta kertaa.

Hiljalleen kynttilät alkoivat saada paksuutta.Mutta vielä tarvitaan muutama kerros ennen seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä 🙂

Kynttilöihin oli mahdollista tehdä röpellys. Halusin röpellyksen noin kynttilän puoliväliin saakka. Ensiksi kynttilä kastettiin puoleen väliin steariini-parafiiniseoksessa, jonka jälkeen kastetut kynttilät siirrettiin lattialla olevaan pussiin. Pussissa kuivaa steariinia. Kynttilöitä pyöritellään pussissa ja näin ne röpelöityvät kastetulta alueeltaan. Lopuksi vielä koko kynttilän kasto.Jos kynttilät olisi halunnut värjätä, se oltaisiin tehty tämän jälkeen. Valkoisena kynttilät ovat kuitenkin kauniit ja röpellys tuo lisäystä siihen, joten jätin värit pois. Ja toiseksi meille alkoi tulla jo vähän hoppukin. Mutta eikös mulla ole aika mukavan näköiset kädet kaston jäljiltä?

Kynttilöiden päät siistittiin mattoveitsellä. Jostain syystä siistiminen tehtiin jo ennen röpellysvaihetta, joten sen joutui tekemään lopuksi vielä uudestaan 🙂

Kotiin lähdin 24 itse tehdyn kynttilän kanssa. Oli mukava keskipäivä. Oli hauskaa kokeilla uutta. Joskus lapsena olen kastanut kynttilöitä, mutta siitä on kovin kauan. Olen iloinen kun tämä kurssi järjestettiin. Kiitos Inkun ideapaja!

Julkaistu

Kasvisruokia Intialaisittain

Helsingin työväen opisto järjestää vuosittain muutaman ruokakurssin näkövammaisille. Kursseista tiedottaa ja ilmottautumiset vastaan ottaa Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry. Olen monesti harkinnut kursseille osallistumista, mutta milloin mistäkin syystä se on jäänyt. Nyt syksyn kurssivaihtoehdot nähdessäni päätin osallistua kasvisruokakurssille. Kokemus oli positiivinen ja pelkäämääni säätöä oli paljon vähemmän. Opettajalla Anja Laaksosella oli langat hyvin käsissä.

Kurssi pidettiin Helsinginkadun Työväen opistossa. Tila oli isohko, työpisteitä 6; 3 vastakkaispistettä. Työpisteissä ei mitään välineitä/astioita. Kaikki oli haettava seinien viereltä olevista laatikostoista ja hyllyköistä. Liesi keraaminen hipasunapein ja uunikin sellainen, jota sokeana ei pystynyt säätämään. Liesi tod.näk. on ihan käytettävä, jos siihen saa kohomerkinnät. Kotonahan meillä on induktio, jossa on kohomerkinnät ja hyvin pärjätään.

Meitä oli kuusi kurssilaista eikä mielestäni ryhmäkoko olisi voinut olla suurempi. Opimme aika nopeasti mistä löydämme mitäkin ja Anja avusteli kiitettävällä ripeydellä, joten aikataulussa pysyttiin yllättävän hyvin.

Aluksi istahdimme alas ja saimme tuoksutella ja sekoittaa kulhossa olevaa ruoka-ainesta. Kukaan ei arvannut sen olevan kikhernejauhoa ja vettä. Siinä oli tekeytymässä gluteeiniton leipätaikina. Italialaisen Farinataksen ohjeessa suositellaan taikinan tekemistä useampaa tuntia ennen paistamista. Veden ja kikhernejauhon lisäksi siihen tulee oliiviöljyä, suolaa ja yrttejä oman maun mukaan. Voivat olla tuoreina tai kuivattuna. Leipä paistetaan kovassa kuumuudessa ja kypsänä leivän koostumus on pohjasta napakka ja päältä pannukakkumainen.

Kävimme myös muut ohjeet läpi ennen kokkauksen aloittamista. Kaikenkaikkiaan meillä oli kuusi ohjetta. Itse pääsin työparini kanssa paistamaan leivän sekä tekemään peruna-pinaattikeiton. Kuumennettuun öljyyn lisätään pilkottu valkosipuli,a sipuli ja muut mausteet (mm. chilijauhe, mustat sinapinsiemenet, kurkuma, mustapippuria, suolaa) carrynlehtiä lukuun ottamatta, jotka lisätään pilkottujen perunoiden ja veden kanssa muutaman minuutin kuluttua. Kun perunat ovat pehmenneet lisätään kookosmaito ja pakastepinaatti. Lopuksi annetaan keiton hetken vielä kiehuskella miedolla lämmöllä. Tärkeää on ettei peruna kypsy liikaa mössääntyäkseen.

Alun istumistuokiossa saimme tuoksutella ja maistella mausteita. Carrynlehdet tuntuivat ja tuoksuivat yrtiltä, mustat sinapinsiemenet mukavan makuisia ja kurkuma todella herkullisen tuoksuinen. Inkivääri tuoreena olikin minulle jo entuudestaan tuttu. Etelä-Intialaisessa kasvispadassa Moileessa maustamiseen käytetään inkivääriä kuivattuna tai tuoreeltaan. Lisäksi siihen tulee chiliä, sitruunan mehua, suolaa, laakerinlehti jne. Öljyn kuumennuksen jälkeen lisätään inkivääri, chili yms. muut mausteet suolaa ja persiljaa lukuun ottamatta. Hetken sekoittelun jälkeen lisätään kukkakaali, porkkanat, herneet ja pavut. Paistettua kasviksia viitisen minuuttia lisätään kookosmaito ja suola. Lopuksi n. 10 min kiehuttelun jälkeen lisätään sitruunan mehu ja persilja.

Kokkailut saatuamme valmiiksi istahdimme syömään ja keskustelemaan ruokien mausta. Tuoksut olivat herkulliset ja samaa voi sanoa mauistakin. Ensinmmäisillä lusikallisilla keitto kaipasi enemmän suolaa, mutta maut vahvistuivat ja paranivat lusikallisten lisääntyessä. Leipä maistui herkulliselta ja sen pinnasta tuli todella mieleen koostumuksesta pannukakun sisus. Pidin myös Sienipilahvista, jossa käytettiin kokonaisia herkkusieniä pilkottuna. Tässäkin ruuan valmistus aloitetaan öljyssä paistamisella. Nyt mausteet olivat piparkakkukamaa, vai mitä sanotte kokonaisesta kanelitangosta, kaardemummasta, neilikasta? Lisäksi mustapippuria, jeeraa ja kurkumaa. Öljyä ja mausteita tovi paisteltua lisätään sipuli ja valkosipuli. Muutaman minuutin jälkeen lisätään sienet. Paistaminen jatkuu kunnes sienistä irronnut vesi alkaa haihtumaan. Tämän jälkeen lisätään riisi sekä laakerinlehti ja kiehutellaan miedolla lämmöllä kunnes riisi on kypsää. Lopuksi pinnalle silputaan tuoretta korjanteria.

Dahl oli minun makuuni ehkä hiukan suolaista. Öljyssä kiehautetaan sipuli, valkosipuli ja raastettu inkivääri. . Tovin päästä lisätään muita mausteita: garam masala, chili ja kurkuma. . Minsan päästä paloteltu tomaatti, annetaan hetki hautua ja lisätään vesi, suola sekä huuhdellut linssit. Kiehutellaan n. 10-15 min kunnes linssit pehmeitä ja neste imeytynyt niihin. Ruoka koristellaan tarjoiluastiaan laittamisen jälkeen vielä korjanterilla.

Tomaatti-sipulichutney tarjoillaan kylmänä ja tästä herkusta pidin todella paljon. Tomaattikuutiot ja sipuli kuumennetaan kattilassa, voivat poreilla kunnes tomaatin kuori irtoaa. Lisätään mausteet: inkivääri, siirappi, garam masala, viinietikka, suola. Seosta keitellään n. 20 min; kunnes se on sakeaa. Silputaan tuoretta korjanteria ja herkku on valmis.

Joskus vuosia sitten keittelin kanakeiton mihin lisäsin korjanteria. Avokki ei pitänyt yrtin mausta yhtään ja minustakin se oli aika erikoinen. Sen jälkeen kyseistä yrttiä olemme vältelleet. Nyt kuitenkin ymmärrän laittaneeni sitä tuolloin keittoon ihan liian paljon. Nyt monessa ruuassa oli korjanterisilppua eikä se yhtään häirinnyt. On testattava siis kotonakin, mutta kertoen vasta kun avokki on ruokaansa maistanut 😀 Myös kurkuma oli ihana uusi tuttavuus ja sitä onkin hankittava tulevaisuudessa. Jeera olikin taas entuudestaan tuttu. Garam masalasta pidin paljon enemmän kuin aiemmin tutustuneesesta tikka masalasta. Kurssista jäi todella hyvä mieli ja kun seuraavan kerran tulee mielenkiintoinen kurssi aion osallistua.

Julkaistu

Ystävät ja kaverit

Kolmenkympin paremmalla puolella on jo oppinut tosiasian: elämässä ystävä- ja kaveripiiri muuttuu vuosien varrella. Toiset pysyvät pitkään elämässä, toiset taas vaan piipahtavat siinä ja katoavat syystä tai toisesta. On surullista menettää ihmisiä elämästään, mutta kuljemme monesti vain eri suuntiin ja arjen keskellä yhteydenpito jää. Toisten kanssa tavatessa juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla on jääty, pitkäkin tauko vain katoaa väliltä. Se kai on sitä oikeaa ja kestävää ystävyyttä. Joskus ystävyys voi olla tiivis, vaikka kestääkin vain hetken elämässä.

Kun olin allekouluikäinen leikin pihapiirin lasten kanssa. Toiset hyväksyivät vammani, toiset vältteli sen vuoksi. Kun kävin koulua Jyväskylän näkövammaisten koulussa, kaveri- ja ystäväpiiri muuttui. Pihan lapset jäi ja koulun kaverit tuli tilalle. En enään mahtunut pihapiirin jengiin, olinhan arkipäivät kaukana kotoa, joten hiljalleen näkevät kaverit hävisivät. Lomilla se tuntui kaikkein pahimmalta, olishan ollut koko kesä aikaa touhuta muiden pihan lasten kanssa. Leikin itsekseni ja jonain kesänä minun luonani kävi tyttöporukka jostain ystäväpalvelusta. Heistä ei kestään tullut oikeaa kaveria tai ystävää. Jopa ala-asteikäisenä koin touhun keinotekoisena ja jonain velvollisuustapaamisina.

Jyväskylässä onneksi kavereita ja ystäviä riitti, isommaksi kasvaessa aloin kaipaamaan kavereita, jotka olivat integroituneet normaaleihin kouluihin. Tutustuminen tuntui vaikealta, mutta onneksi kirjeenvaihto auttoi asiaa. Koin itseni laitostuneeksi heidän rinnallaan ja jotenkin vammaisemmalta kuin he. Silti heistä on vieläkin ystäviä jäljellä. Emme tapaa usein, mutta kun tapaamme ystävyys on matkassa. Se tuntuu hienolta.

Ammattikoulussakin ystävä- ja kaveripiiri muodostui näkövammaisista. Minulla ei ollut yhtään näkevää kaveria saatika ystävää. Se tuntui pahalta ja monesti mietin minussa olevan jotain pahasti vialla. Järjellä ajatellen missäpä niitä näkevien kanssa olisi päässyt ystävystymäänkään. Harrastukset kun näkövammaisten joukkuepelissä maalipallossa, ja muu vapaa-aika opiskelutovereiden parissa.

Opiskeluiden jälkeen vapaa-ajasta vuosi vuodelta maalipallo nappasi isomman osan, ja siellä pelaajat oli pääsääntöisesti näkövammaisia kuten itsekin. Heidän kanssaan touhuilimme toki paljon muutakin kuin vain pelasimme tai treenasimme. Maalipallokavereista/ystävistä suurinosa katosi minun jäätyä lajista pois reilu pari vuotta sitten. En itsekään osannut pitää yhteyttä heihin. Alkuun tuntui kovin tyhjältä, jopa yksinäiseltä, vaikka lähimmät ystävyyssuhteet olivatkin säilyneet ja kestävät edelleen.

Toki matkan varrella on ollut lyhyitä kaveri- tai ystäväsuhteita näkeviin ihmisiin. Vasta viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut. Opaskoiratouhujen kautta tutustuin pariin ihanaan ihmiseen. Heidän kanssa tapaamme muutenkin kuin opaskoirien merkeissä. Välillä tarvitsen apuja milloin mihinkin, ja pelkäsin menettäväni heidät jos ”vaadin liikaa” pyynnöilläni. En ole menettänyt ja toivon heidän pysyvän elämässäni vielä vuosikymmeniä eteenkinpäin.

Rakkaan harrastuksen lopettaminen oli kova pala, ja kuten aiemminkin kirjoitin, elämä tuntui tyhjältä. Toisen korvan leikkauksen jälkeisellä sairaslomalla löysin käsityöt. Pitkäaikainen ystäväni maalipalloajoilta lähtien toi harpun ja lankaa. Pitkäaikainen asiakkaani, josta on tullut ystävä vuosien varrella suunnitteli käsityötapaamista viime keväänä ja käsityötuokioiden myötä syntyi Silmukkasiskot. Minulla ei ole siskoa, mutta koen tiivistä ystävyyttä, vilpitöntä välittämistä Silmukkasiskojen kanssa touhutessa. Heistä on tullut siskoja ja ystäviä minulle. Nykyään uskallan aina vain rohkeammin kysyä neuvoa tai apua käsityöhöni iskiessä ongelma. Tapaamisissa kaikki kyselevät ja neuvovat toisiaan. Toivottavasti minäkin voin tuoda Siskoille edes joskus jotain uutta tietoa tai antaa neuvoa jossakin. He antavat minulle niin paljon, haluan antaa samalla mitalla heille. Samoin toki kaikille muillekin ystävilleni riippumatta olivat he näkeviä tai näkövammaisia.

 On jännää huomata miten tilanne on muuttunut. Vielä joitakin vuosia sitten kaikki ystäväni oli näkövammaisia. Muistan vielä kesällä 2011 kirjoittaneeni täälläkin aiheesta näkevien ystävien vähyys. Nyt minulla on myös näkeviä ystäviä, ja heidän kanssaan tällä hetkellä yhteydenpito on tiiviimpää kuin näkövammaisten. En usko sen johtuvan vammattomuudesta/vammaisuudesta, luulen vaan, että nykyiset harrastukseni vaikuttavat asiaan, eikä se vähennä näkövammaisten ystävien merkitystä tai arvoa. Olen edelleen sitä mieltä, että molempia tarvitaan. Ja ystävyyttä ei mitata sillä onko näkevä vai näkövammainen. Se on epäoleellista ystävyyden tai kaveruudenkin syntyessä ja kestäessä.

Olen onnellinen, että nyt minulla on ystäviä niin näkövammaisissa kuin näkevissä ihmisissäkin. Nyt olen siinä elämäntilanteessa, jota olen toivonut. Muutoksen myötä uskon minusta tulleen rohkeampi touhuamaan myös näkevien mailmassa. En ole enään se ”pelkkä” vammainen muiden vammaisten keskellä. Enkä myöskään laitostunut nuori vammaisten keskellä. Olen aikuinen nainen, joka elää elämäänsä ja pääsääntöisesti nauttii siitä ilman alemmuuskomplekseja. Jos sellainen alemmuusfiilis iskee, se onneksi talttuu melko nopeaan. Vielä kun voittaisin pelon ja jännityksen opiskella näkevien kanssa, se mahdollistaisi englannin opiskelun. Toki se vaatii myös, että luotan itseeni ja siihen, että jopa minä voin oppia vieraan kielen. Vielä joskus ilmottaudun kurssille, se päivä tulee vielä! Voitan pelot ja möröt 😀

Julkaistu

Detox – puhdistautuminen ruokavalion avulla//Siirtymäviikko

Eilisiltana oli toinen luentokerta Helsingin aikuisopistolla Virkeyttä Detoxilla-kurssilla. Tarkoituksena on viedä läpi Villa Lumon (Oy, josta kurssin vetäjä Irmeli Tuikkala on) puhdistautumiskuuri, joka alkaa siirtymäviikolla. Itse heti Lontoon matkan perään  en jaksanut asiaan paneutua riittävästi, joten oma aloitus alkaa nyt alkaneella viikolla. Tarkoitus on vähentää maitotaloustuotteiden, kovien juustojen, punaisen lihan, kahvin, mustan teen, valkoisten viljojen, sokerin käyttöä. Kuurin aikana vähennetään eläinkunnanvalkuaiset, eli protskut pois. Mulle kahvi eikä mustateekään tuota ongelmia. Juon muutoinkin paljon vihreää ja valkoista teetä. Ja sopivasti ennen matkaa shoppailin myös muutaman yrttiteen, jotka sopivat hyvin puhdistautumisen aikana. Leivän vähentäminen ei ole ongelma, syön sitä muutoinkin todella vähän. Viljoista saa käyttää täysjyväviljoja, mutta puhdistautumisviikoilla (kaksi seuraavaa) vain yhdellä aterialla. Tarkoituksena on siis puhdistaa kehosta kuona-aineita joita tulee esim. ruuassa olevien lisäaineiden myötä, kuormitusta saamme myös ympäristöstämme, muoveista, kosmetiikasta, saasteista, tekstiilien suoja-aineista jne. Tekee varmasti hyvää antaa keholleen ansaittua lepoa ja poistattaa kuona-aineita. Tänäaamuna aloitin sidruunanmehu-inkivääri-vesi  -drinkillä. Sitruuna ja inkivääri ovat hyviä tehostamaan kehon puhdistusta, ja eipä varmasti c-vitamiinipommista aamuisin olisi jatkossakaan (puhdistautumisen) jälkeen haittaa, jos jäisikin aamuohjelmaan.
Tätä kirjoittaessani mukissa on kirsikankukka-vihreää teetä, jota ostin lontoolaisesta teekaupasta. Kirsikat ei ole oikein mun juttu, mutta ihastuin kaupassa teen tuoksuun ja kyllä tämä makuhermojakin hellii hyvällä maullaan. Ja muutaman juontikerran jälkeen voi todeta olevan melkoinen diureetti. Pisulla saa rampata monta kertaa parin mukillisen jälkeen. Mitään herkkuja ei teen kanssa ole tarjolla, ei edes palaa tummaa suklaata. Tällä viikollahan ei vielä toki kaikesta tarvitse kieltäytyä, mutta onneksi muutenkaan sitä hyvää ei aina tarvitse olla saatavilla. En siis usko tulevan ongelmaa siitäkään. Jännää on nähdä miten hyvin keksin sellaisia kasvisruokia mistä pidän, miten saan esim. ne keitetyt juurekset alas jne. Vai keksinkö korvaavia vihanneksia riittävästi. Puhdistusviikoilla tarkoitus olisi, että päivässä olisi ainakin yksi ateria raakaravintoa, joka voisi minun tapauksessa olla salaatti tai raaste. Kuulemma esim. hapankaali on erittäin hyvä puhdistuksen aikana. Saa nähdä uskaltaudunko kokeilemaan.
Detoxin aikana smoothiekset palaavat ruokavaliooni. Olen ollut ihan liian laiska tekemään niitä pitkään aikaan. Toivoisin, että tämän puhdistuksen jälkeenkin smoothiekset taas jäisi päivittäiseen ruokailuun.  Toisella puhdistautumisviikolla tulee ns. nestepäivät/kolme päivää pitäisi syödä ruoka nestemäisenä; smoothiekset ja soseet. Kahden puhdistautumisviikon jälkeen tulee vielä vakautusviikko milloin siirrytään hiljalleen normaaliin ruokavalioon.
Kurssimatsku saatiin jo ekalla kerralla. En saanut kuitenkaan ketään lukemaan tuota paksuhkoa monistenippua. Eilen tuli kuitenkin asia kurssin vetäjän Irmelin kanssa puheeksi. Sain tänään häneltä sähköpostiini kurssimateriaalin, josta olen aivan tohkeissani/innoissani. Pääsen tutustumaan mm. ateriavinkkeihin yms. tarkemmin. Ja luulenpa, että kirjoittelen täälläkin aiheesta tulevien viikkojen aikana. Ajattelette varmaan ””sanot vaan, ethän nykysin juuri kirjoittele tänne””. Valitettavasti totta, mutta uskon aktivoituvan tämän blogin suhteen jatkossa. Tänään mulla on vihdoin ollut rauhallinen päivä ja olenkin ehtinyt lukemaan blogeja kotitöiden lomassa. Kokkasin itselleni vihersalaatin, jonka söin jauhelihafetapullien ja raejuuston kanssa. Ei siis vielä ihan mitä sen pitäisi olla. Onneksi siirtymäviikko on vasta aluillaan, joten pahikset ehtivät jäämään pois.
Julkaistu

Ilmottautumisia luennoille

Viime viikolla selailin Helsingin aikuisopiston luento- ja kurssitarjontaa. Ehdottomasti minun olisi pitänyt ilmottautua englannin alkeisiin, koska kielitaidoltani olen heikko. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt. Istuin pitkään tässä ja yritin voittaa epävarmuuden, jännityksen ja pelon. En onnistunut! Osasyynä huonot kokemukset ja ettei minulla ole kokemusta näkevien kanssa opiskelusta.  En laske terveys- ja ravitsemus –yksittäisluentoja. Siinä istuessani tajusin tuon rohkeuteni pettämisen ja olin ja olen itseeni pettynyt. Halu oppia englantia kunnolla ei vieläkään voittanut!
Löysin kolmi-osaisenluentosarjan ”Virkeyttä Detoxista” ja päätin ilmottautua mukaan.
Vähän tuokin jännittää, mutta ehkä siinä saa samalla pientä ”harjoitusta” ja itseluottamuksen kohoamista näkevien parissa opiskelusta. Aa lähtee minulle oppaaksi ja avustajaksi. Soittelin opistolle ja kyselin valmiiksi, että onhan se ok. ja olihan se. Kurssi on kolmena maanantaina alkaen 10.9., eli seuraavana päivänä kotiuduttuani Lontoosta 😀 Arki alkaa ryminällä; koulutusta heti kärkeen:)
Kurssista sanotaan Helsingin aikuisopiston sivuilla:”
”Detox sopii kaikille, jotka kaipaavat lisää energiaa, elinvoimaa ja
kevyempää oloa. Detoxista voi olla apua, jos ruoansulatuksesi ei toimi
kunnolla tai syöt epäterveellisesti. Elimistöömme kertyy erilaisia
haitallisia aineita elintavoistamme, elinympäristöstämme ja
ruokavaliosta johtuen. Detox-kuuria käytetään kuona-aineiden
poistamiseksi elimistöstä. Kevyt puhdistautuminen eli detox pyrkii
palauttamaan elimistömme toiminnan optimaaliseksi oikeanlaisen
ravinnon ja elämäntapojen myötä. Kuuriin liittyy kolmen viikon
puhdistava ruokavalio. Kurssilla saat yksityiskohtaiset ohjeet
puhdistautumiseen ja terveelliseen ruokavalioon. Kurssilla
osallistujille voidaan tehdä kehonkoostumusmittaus ja analyysi
mittaustuloksesta.””
Katselin myös Keravan opiston luentotarjontaa ja ilmottauduimme Aa:n kanssa ”Mielentilat ja ravitsemus” –luennolle lokakuussa. Opiston sivuilla todetaan:
””Luennolla käsitellään aivojen ja mielen terveyttä ravitsemuksen
kannalta, sisältäen tietoa mm. masennuksesta, addiktioista, muistille
tärkeistä ravintoaineista ja aivoja vanhentavista tekijöistä. Luento
tarjoaa uutta tietoa ja työkaluja aivojen ja mielenterveyden
tukemiseen luonnollisin, ravintoterapeuttisin keinoin.””
Uskoisin molempien aiheiden olevan mielenkiintoiset ja oppia antavat, joten odotan innolla niin tuota Detox-kurssia kuin ”Mielentilat ja ravitsemus”-luentoakin.
Ja katsotaan mitä muuta mielenkiintoista syksyyn löydän opiskelumahdollisuuksista, ja vielä ehkä joskus voitan rimakauhun ja ilmottaudun opiskelemaan englantia. Siihen asti mennään näillä terveys-ravitsemus-hyvinvointi –teemoilla.
Julkaistu

Pakuriteetä maistelemassa

Olen jo pitkään halunnut maistaa pakuriteetä, mutta yksinkertaisesti en ole raskinut ostaa sitä mistään. Vieraillessani ystävän luona vihdoinkin pääsin kuitenkin pakuria maistamaan. Tavallaan se ei maistunut miltään, tavallaan mausta tuli vähän mieleen kiinalainen vahva musta terveystee. Kokemus oli positiivinen, suuhun ei levinnyt sienen tai metsän maku 😀 Nyt haluaisin itsellenikin tuota mahtavaa antioksidanttijuomaa 🙂 Tässä kohtaa toivoisin, että näkisin ja voisin lähteä metsään kävelemään ja pakuria metsästämään.  Mutta, turhaa kai haikailla sellaista mikä ei ole mahdollista 🙁 Ei ainakaan ilman saman henkistä opasta.

Jaakko Halmetojahan on tunnettu superfood-ihminen, joka puhuu luonnollisen ja alkuperäisen ravinnon puolesta. Viime syksynä kävin hänen parilla luennollaankin. Itse en superfoodaa lähellekään siinä määrin mitä monet muut. En ole hurahtanut touhuun, mutta varmasti superfoodeista löytyy hyviä vinkkejä omaankin ruokavalioon. Kyllähän ”terveysruokalaatikostani” löytyy mm. hamppuproteiinia, macaa, kaakaoknipsejä, raaka-kaakaojauhetta ja voita, marjajauheita jne. Mutta pakkasesta löytyy vielä marjoja mitä voi myös smoothieksiin lisätä. Ja toki siemen- ja pähkinävarasto pitää aina olla tyydyttävässä tilassa 😀

Mutta, Jaakosta piti kirjoittaa… Hän on innostava luennoitsija ja perusteellinen. Ja tietoa on paljon, hyvin paljon. Hänen positiivinen energiansa ja elinvoima on aikas valloittavaa. Löysin hänen kotisivuiltaan artikkelin pakurikäävästä. Sen voi lukea
täältä
Ja jos Jaakon video pakurikäävästä ja pakuriteen valmistuksesta kiinnostaa,
linkki http://www.youtube.com/watch?v=0MqT2BRXWWMtässä

Ja tässä Jaakon artikkelista napattu lainaus:
”Pakurikääpä pähkinänkuoressa
– Sisältää 215 erilaista fytoravinnetta (mm. 29 polysakkaridi- tai beetaglukaani-johdannaista, joilla voimakkaita immuno-stimulantin ominaisuuksia).
– Voimakas adaptogeeni ja toonikumi, jota on käytetty tuhansia vuosia suurissakin määrissä, pitkiä aikoja, ilman haitallisia tai epätasapainottavia sivuvaikutuksia
– Viimeisen 40 vuoden aikana tehty yli 1600 tieteellistä tutkimusta, mukaan lukien esim. Tohtori Kirsti Kahloksen Helsingin yliopistossa vuonna 1984 tekemät tutkimukset, jotka osoittivat pakurikäävän anti-virus, anti-sieni, anti-syöpä ominaisuudet. Lisää tutkimuksia voit lukea täältä.
– Toisin kuin monet muut lääkinnälliset sienet, sisältää poikkeuksellisen suuria määriä superoksididismutaasia (SOD) (25 – 50 kertaa enemmän kuin muissa lääkinnällisissä sienissä), joka on ehkäpä yksi kehomme voimakkaimmista antioksidanteista.
– Pakurikäävän ORAC-luku on korkeampi kuin millään tunnetulla ruoka-aineella (52,452). Kun vertaat lukua esimerkiksi mustikkaan (2,400) ymmärrät ehkä nopeasti kuinka käsittämättömän voimakkaasta antioksidantista on kysymys! (ORAC: Tufts University)
– Pakurikäävän betuliinia ja betuliinihappoa käytetään vaikuttavana ainesosana 46:ssa eri lääkkeessä.
– Hyvä lähde mm. B-ryhmän vitamiineille (tiamiini, riboflaviini, niasiini).
– Kokonainen proteiinin lähde (sisältää kaikki elimistöllemme välttämättömät aminohapot).
– Sota-aikana pakurista valmistettiin Suomessa teen korviketta, joka tunnettiin “tikka-teenä”.
– Vaikuttavat lääkinnälliset ainesosat: triterpeenit (pääasiassa lanosterili-tyypin triterpeenit (esim. inotodioli)), betuliini, fenolit (hispidini, hispoloni) polysakkaridit ja liukoiset lingiinit.
– Pakurikäävän DNA-rakenne on 30% lähempänä ihmisen DNA:ta kuin esimerkiksi kasvien DNA:n.
– Pakurikäävän on osoitettu lisäävän NK-tappajasolujen aktiivisuutta 300%.
– Suojelee tehokkaasti solujamme vapailta radikaaleilta ja lisää interferonien tuotantoa, mikä taas vaikuttaa positiivisesti DNA:mme korjaamiseen.
– Japanissa pakurikääpä on saavuttanut valtavan suosion kosmetiikkatuotteena (ihon pigmenttivirheiden korjaamiseen ja ihon eheyttämiseen)
– Muutamien lähteiden mukaan pakurikääpä sisältää NGF-yhdisteitä (nerve growth factor), eli hermoston kasvua ja uusiutumista tukevia ainesosia.
– Herblisti David Winston on yksi aikamme kuuluisimmista “yrttiguruista”. Winstonin mukaan pakurikääpä on kaikkein voimakkaimmat anti-syöpä-ominaisuudet omaava, koskaan löydetty lääkinnällinen sieni.”

Eipä siis voi muuta sanoa kuin, aikas mahtava terveyspommi, joten ehkä myös hintansa arvoinen. Silti, jos metsään mä pääsisin…

No kuuluuhan mulle toki muutakin kuin pakuria 😀 Ystävän luona vierähti mukavasti tunti jos toinenkin. Söimme ihanan lounaan: falafeleja, parsakaalia ja kirsikkatomaatteja. Kuulostaa aikas terveelliseltä ja ihanalta. Hyvää olikin!

Perjantaina olin Tampereella Fysioterapia-alan näkövammaiset ry:n järjestämässä koulutuspäivässä. Koulutuksen aiheena oli niskahartiaseudun hoito. Perehdyimme niskahartiaseudun erotusdiagnostiikkaan, eli millaiset oireet viittaavat mihinkin syyhyn. Lisäksi harjoittelimme muutaman triggerpisteen (kipupiste) hoitoa. Pistettä painetaan yhtäjaksoisesti kunnes sulaa sormien alla. Triggereitä on myös lihasrungossa, joten toinen vaihtoehto on, että lihasrunko otetaan sormien väliin ja puristetaan kunnes lihas ”sulaa” puristuksesta pois. Triggereiden hoito on todella tehokasta ja haluaisin opetella/oppia hoitamaan enemmän niiden kautta asiakkaita. Pitäisikin selvittää koulutusmahdollisuudet.

Päivän päätteeksi tutustuimme met-tekniikkaan. Sitä voisi kuvata vastustus/rentoutustekniikaksi. Sillä voidaan hoitaa mitä aluetta vain. Esimerkkiksi takareiden venytys. Hoitaja tukee polvea ja vie jalan niin pitkälle kuin lihakset antavat myöden. Asiakas pyrkii koukistamaan polvea viisi sekuntia hoitajan vastustaessa, jonka jälkeen asiakas rentoutuu ja hoitaja vie jalkaa hiukan edemmäksi. Hoito tehdään 3-5 kertaa. Itse pidän ehkä enemmän venytys-rentoutustekniikasta, jossa on sama ajatus, mutta asiakkaan ei tarvitse vastustaa, mutta hoitoa voi tehostaa ottamalla hengityksen mukaan. Venytys, rentoutus ja taas venytys ja lihas antaa taas enemmän periksi.

Koulutuspäivä oli hyvä ja antoisa. Ja hotellilla oli aivan erityisen herkulliset ruuat. Lounaalla saimme nauttia isosta salaattipöydästä, herkullisesta pääruuasta ja iltapäiväkahvilla ei herkkuvaihtoehtoja puuttunut. Itse ihastuin maustamattomaan jogurttiin mihin oli lisätty sitruunan mehua. Hiveli kirpakkuudellaan makuhermojani 😀 Maistoin pikkasen myös mansikkarahkaa ja valkosuklaamoussea. Nekin olivat toki hyviä, mutta sitruunajogurtti nousi voittajaksi 😀

Päivässä ei muuta vikaa ollut kuin karsea keli, Tampereella räimi saapuessamme räntää. Ei täällä kotopuolessakaan paljoa paremmin mennyt, tuli vaan vetenä. Mä odotan niin, että ilma lämpenisi. Nythän on luvattu sunnuntaille (synttäreideni kunniaksi, hih) auringon paistetta ja lämmintä. Ennusteiden on syytä pitää paikkaansa tai…

Julkaistu

Arvonnan voittaja/Miten minusta tuli hieroja

Arpaliput ovat kupissa, lipukkeihin kirjoitettu pistekirjoituksella arpalipukkeen haltijan nimi…

Tässä kohtaa haluan kiittää osallistuneita. Sain monta hyvää aihetta mistä kirjoittaa tulevaisuudessa tänne teidän iloksenne tai kauhuksenne 😀 Sain myös palautetta siitä mikä teksti on teihin tavalla tai toisella pudonnut, ja historiikkinihan se. Annetuissa aiheessa tulee elämästäni lisää paljastuksia 😀 🙂

No niin, ollaankos valmiina arvontaan? Avokkini toimii arpalipukkeen nostajana. Hänen kätensä lähestyy kuppia ja sujahtaa sisään… Kuuluu rapinaa. Ja muistutetaan tässä kohden ettei avokkini osaa kunnolla pisteitä, ja eikä hälle nimenne mitään sanoisikaan 😉

Nyt käsi nousee kiposta ja sormissa on yksi arpalippu. Kenen nimi sieltä löytyykään??? Jännittää…

Lappu ojentuu käteeni. Nyt se on minulla.

Käännän sen oikein päin ja luen…

Niin, pitäisikö kertoa teillekin mitä pistelapussa lukee????

Arvonnan on voittanut

**** Sateenvarjomies **** Onnea, onnea!

Näin pösilö olen, mulla ei ole blogille omaa mailiosoitetta ja en tässä halua julkistaa tuota henk.koht. olevaa, koska se on etunimi.sukunimi@piip.piip-muotoinen, joten laitatko Sateenvarjomies tämän postauksen kommentointiin yhteystietosi joita en julkista koko blogikansalle. Ja mitä Sateenvarjomies sitten voitti??? Hän kertokoon omassa blogissaan voiton saatuaan.

Ja onhan oikeus ja kohtuus, että Sateenvarjomiehen antama aihe Miten minusta tuli hieroja saa kunnian aloittaa arvonnassa annettujen aiheiden kirjoittamisen, ja koska tämä teksti on jo valmiina, Sateenvarjomiehen kunniaksi julkaisen sen nyt.

Lapsena viihdyin leikeissä joissa hoidettiin sairaita ja monivammaisia. Monivammaisten rooli oli voimakas, koska koululla oli paljon monivammaisia lapsia, ja luulen sen leikkimisen olleen yksi tapa käsitellä asiaa. Koskaan en ole pelleillyt monivammaisen kustannuksella ja sellainen vammaishuumori ei uppoa minuun. En kestä, jos joku esittää kehitysvammaista tms. No niin, meinasinpa suistua heti raiteilta. Lähinnä tarkoitukseni oli kertoa, että hoitaminen on kiinnostanut lapsesta saakka. Jossain lehtihaastattelussa 9-vuotiaana ilmoitin haluavani Jyväskylän näkövammaisten koululle oppilasasuntolaan hoitajaksi. Noh, iän karttuessa toki haaveet muuttuivat.

Ysiluokalla kävin viikon tutustumisjaksolla näkövammaisten ammattikoulussa Arlainstituutissa Espoossa. Seurasin parin muun tutustujan kanssa eri ammattilinjojen opetusta. Anatomia tuntui kiehtovalta ja jännittävältä hieroja-ryhmän tuntia seuratessa. Merkanttien jollain markkinointitunnilla haukottelin eikä tuolla jossain sisimmässä kutitellut yhtään. Käsityöpuolesta tykkäsin, etenkin rottinkikalusteista, mutta suvussamme on paljon allergiaa ja epäiltiin pölyn voivan altistaa minutkin sille. Ja taitaapa aika pitkälle olla niin ettei pelkästään rottinkitöillä elä. Tietokoneet kiinnosti, mutta ei työ missä istuisin päivät konttorissa, halusin ihmisläheisen ammatin. Eikä kielitaitonikaan olisi missään nimessä riittänyt atk-alalle.

Olin kovin nuori hierojaopiskelijaksi, joten menin puoleksi vuodeksi Opintoteknisiä valmiuksia kehittävälle jaksolle, jossa opeteltiin tekstinkäsittelyä, englantia, äidinkieltä, joitain sen aikaisia taulukkolaskenta- ja kortistointi –ohjelmia, joista ei koskaan ole ollut mitään iloa. En muista joutuneeni juurikaan pohtimaan mille linjalle hakisin opiskelemaan. Se oli selvää, halusin hierojaksi. Minut kuitenkin valittiin nuoresta iästäni johtuen koulun ensinmäiseen Lähihoitaja-koulutukseen. Tuo haki vielä tuolloin muotoaan miten toimisi näkövammaisille. Meistä piti tulla lähihoitajia joilla myös hierojan tutkinto, ja ilmeisesti lähihoitaja-koulutuksen meidän tapauksessa piti korvata kuntohoitajan koulutuksen, joka loppui 97. Asiat eivät kuitenkaan menneet sen suunnitelman mukaan.

Meidän ryhmässä oli hieroja- sekä lähihoitajaopiskelijoita. Me nuoret istuimme paljon yleisien aineiden tunneilla ja ammattiaineet kärsivät, tuli päällekkäisyyksiä ja olimme enemmän kuin kovilla. Eräänä päivänä asuntolassa kaverini olivat veikanneet mikä on ensinmäinen lauseeni kun saavun. Veikkaukset olivat lähinnä kiroilua perkeleestä saatanaan. Ja arvatkaa vaan repesivätkö he nauruun kun sitten väsyneenä ja johonkin lopentympääntyneenä palasin koululta ja aloin paasaamaan. Huumorini oli koetuksella, vaikka oikeasti kyllä kaverini ymmärsivät tilanteen olevan hankalan. Teimme muistaakseni tuntimääristä valituksenkin ja jouduimme vähentämään ammattiopinnoista ja istumaan edelleen yleisten aineiden tunnilla. Käytännön hieronta alkoi jäämään surkean vähäiseksi. Samalla saimme uutta tietoa, että lähihoitajilta hierontaopinnot jäisi puoleksitoista vuotta tauolle ja sitten ne käytäisiin loppuun. Kellot kilisivät ja lujaa. En tuntenut olevani ollenkaan varmalla pohjalla Lähihoitaja-koulutuksessa, enkä uskonut sokeana lähihoitajana ikinä työllistyvän mihinkään. Halusin hierojan opinnot suorittaa kunnialla loppuun. Vuoden säätämisen jälkeen erkaannuimme muutaman muun kanssa Lähihoitajista ja siirryimme edellissyksynä alottaneeseen hierojaryhmään tammikuussa. Ja kyllä heti kävikin selväksi, että paljon on kurottavana kiinni. Kevät oli raskas ja epävarma osaamisestani hirvittävän suuri. Päätin hakea jatkokoulutusta siten, että voisin liittyä syksyllä aloittavaan hierojaryhmään puoleksi vuodeksi tai koko lukuvuodeksi. Alkukesä meni jännätessä hyväksyisikö Kela tuon, ja huokaus oli suuri saadessani positiivisen päätöksen. Tuo vuosi oli nimittäin tarpeen ja loi todellisen pohjan ammattitaidolleni. Nyt olin alusta mukana, osittain tuttua ja paljon asiat täydentyivät ja tieto karttui. Teoriaosaaminen kohentui suuresti ja käytännön hierontakin kehittyi hurjasti. Tuosta vuodesta olen todella kiitollinen opettajilleni ja kurssikavereille. Ja tietysti myös Kelalle, joka tuon kaiken lopulta mahdollisti. Joten keväällä 1998 vihdoin valmistuin koulutetuksi hierojaksi 20-vuotiaana. Nyt minulla oli ammatti! Tuolloin ei kuitenkaan vielä tarpeeksi rohkeutta ryhtyä yrittäjäksi, joten olin työttömänä tehden joitain pieniä työkeikkoja. Syksyllä 2001 työllistyin Fysioterapia-alan Näkövammaiset Ry:n ylläpitämään fysikaaliseen hoitolaitokseen. Työskentelin Espoossa kolme ja Itäkeskuksessa viisi vuotta ennen kuin lähdin omille siivilleni. Ja omilleni siirtymisestä olen nyt ikionnellinen. On niitä elämän hyviä päätöksiä.

Voipi varmaan sanoa, että alku hankalaa ja takkuisaa. Ja myönnetään, että välillä oli todella epätoivoinen olo, mutta jaksoin ponnistella eteenpäin ja sain ihanan ammatin. Nyt saan olla ihmisten kanssa tekemisissä, saan tehdä hoitotyötä ja auttaa ihmisiä. Kuntohoitaja-koulutuksen loppuminen on harmillinen asia, koska olisi antanut laajempia mahdollisuuksia myös meille näkövammaisille fysioterapia-alan ihmisille. Fysioterapeutiksi opiskelu täysin sokeana on todella haastavaa eillei jopa mahdotonta. Ystäväpiirissäni on muutama heikkonäköinen, jotka ovat opiskelleet fysioterapeuteiksi ja toimivat ammatissaan, ja ovat työssään hyviä. No minulla tuota kuntohoitajaksi kouluttautumismahdollisuutta ei ollut, mutta toki haluan kehittää ammattitaitoani edelleen. Olen käynyt hemmotteluhoidoista intialaisen päänhieronnan kurssin. Teen myös kuumakivi- ja suklaahierontoja. Opaskoiran saannin myötä kiinnostuin koirahieronnasta ja kävin kurssin. Nyt kun tämä oma yritys on saatu mukavasti liikkeelle, kohta voisi olla aika miettiä lisäkouluttautumista. Tämän ”ruokaherätyksen” myötä minua on enemmän ja enemmän alkanut kiinnostamaan ravitsemusasiat ja mahdollisuus opiskella jotain siihen liittyvää. Saa nähdä. Toisaalta haluaisin itse hierontatyöhön saada myös lisäosaamista ja monipuolisuutta. Itsensä kehittäminen kuuluu ammatillisuuteen ja vankkaan ammattitaitoon. Sen lisäksi työstään täytyy tietysti myös tykätä, sietää hyvinkin erilaisia ihmisiä kotkotuksineen. Tällä hetkellä voin sanoa olevani onnellinen työstäni ja se on tärkeää minulle.

Ja lopuksi vielä mainittakoon, että tuo Lähihoitaja-koulutus on löytänyt uomansa ja näkövammaisena opiskelu sujuu hyvin ja osa työllistyykin mukavasti. Linjalta on valmistunut myös täysin sokeita henkilöitä, joten sokkona työn saanti ei ole lähihoitajana mahdotonta. On vain löydettävä oikea paikka mistä työtä hakee.