Julkaistu

Reippailua keväästä nauttien

– 2 h 5 min/9.5 km (keskivauhti 4.5 km/h)
– 2 h 24 min/12.98 km (5.4 km/h)
Ennen pääsiäistä takuttiin Oton kanssa pahemman kerran. Liian pienien valjaiden vuoksi kulku ei maistunut. Nyt kun koriosa valjaista on vaihdettu ja poika mahtuu valjaissaan kulkemaan pitkin vetävin askelin vauhti on löytynyt. Ja siitä minä ja ystäväni nautitaan 🙂Eilen reippailimme täällä kotinurkillani tuon 9.5 kilsan lenkin. Oton vauhti jonkin verran vaihteli, mutta pääosin poika kulki reippaasti meidän ystävän kanssa parantaessa mailmaa.

Ensiksi suuntasimme kulkumme eräälle ulkoilualueelle, joka löydettiin kevättalvella iltapimeällä. Tuolloin jouduimme kääntymään takaisin, koska reitti oli superhyper jäinen. Nyt päästiin kiertämään lenkki, joka oli maksimissaan kolme kilometriä, mutta reitillä oli muutama napakka ylämäki. Mukava oli kävellä hiekkatietä pitkin.
Ulkoilualueella kävellessämme ihmettelimme missä kaikki ihmiset ovat. Kulkioita oli todella vähän ja kevätilta upeimmillaan. Matkaa jatkoimme asfalttiteitä pitkin. Innostuipa Otto edessä kulkevasta pennusta niin paljon, että alkoi uikuttamaan sen perään. Mieli teki varmaankin leikkimään kun pentu pomppi kutsuvasti luokseen 😀

Otto pysähtyi pääsääntöisesti suojateiden eteen hienosti 🙂

Loppumatkasta Oton kääntäessä päätään joku ulkomaan elävä miekkonen tarttui koiraa molemmista korvista. Ystävän kivahdus ”ÄLÄ KOSKE KOIRAAN”, oli paljon puhuva ja jatkoimme matkaa. Mitähän tuon ohikulkijan päässä mahtoi liikkua? Mutta, mun rakas opaskoira kulki lenkin pääosin reippain ihanin askelin, siitä olin onnellinen.

Tälle iltaa olin sopinut toiset lenkkitreffit Vuosaareen, jossa kiersimme Vartiolahden reiteillä. Paljon oli juteltavaa tämänkin ihanan ystävän kanssa. Otto kulki vielä eilistäkin reippaammin ja toisekseen reitillä ei montaakaan pysähdystä tullut suojateiden yms. takia, joten päästiin kulkemaan, yes! Välillä tosin Otto hidasti toiveikkaana ”joskos pääsisin nuuskuttelemaan uusia hajuja”. No kyllähän noita nuuskutteluhetkiäkin jokunen lenkille mahtui. Mikä oli ilahduttavaa poika hidastettuaan vauhtia lähti pienin komennuksin ja hihnasta nypytyksin taas jatkamaan reippaasti. Kyllä mä niin rakastan (ei varmaankaan ole vielä tullut selväksi :D:D ) reipasta kävelyvauhtia 😀

Ottohan on jonkin verran kiinnostunut linnuista. Silloin kun työt ei oikein maistu pää pyörii lintuja katsellen. Nytkin reippaasta kulusta huolimatta hanhet kiinnostivat.

Tänään sää ei ollut niin upea kuin eilen. Saatiinpa parit pienet vesikuurotkin. Ja meren rannassahan tuulee aina – ja tänään kylmästi. Alkuun pelkäsin, että olen pukeutunut liian kevyesti, mutta reippaalla tahdilla pukeutuminen osuikin aikas kohdalleen.

Olen onnellinen
Ihanaa kun saan olla Maria ja Laura teidän ystävänne 😀 Annatte niin paljon iloa ja upeita hetkiä yhdessä kulkiessamme 🙂 Olen saanut viettää ihanat iltalenkit teidän molempien kanssa. Mennäänhän pian uudelleen?
Olen onnellinen
Rakas opaskoirani Otto kulkee taas reippain askelin. Nyt voin nauttia vauhdikkaasta etenemisestä iloisin mielin.

Kesäkuun 7. päivä lähestyy, Kesäyön marssille ilmottauduttu ja osallistumismaksu maksettu – 40 km kävelyä kesäillassa/yössä on luvassa, yes!

Julkaistu

Ihana kevät – mökillä rentoutumassa

Takana on ihana pääsiäisloma 🙂 Ilma vain parani päivä päivältä. Vielä torstaina mökille lähtiessämme tuuli kylmästi muistutellen kevään raakuudesta. Toisaalta eipä tuolla niin väliäkään, sillä ilta meni uutta keittiötä järjestellessä. Ja voih, nyt on ihanan paljon työskentely- ja säilytystilaa, vaikka keittiön koko ei muuttunutkaan. Ratkaisevat tekijät, yhteneväinen työtaso, pieni hyllykkö takaseinällä, sopiva laatikosto tason alla, ylhällä pari kaappia ja jääkaapin päällä vielä yksi. Olen onnellinen nyt hyvin toimivasta keittiöstä. Valitettavasti ottamani kuvat ei siitä onnistuneet, mutta niitä tulee varmasti myöhemmin.

Avokki aloitteli loman aikana pihatyöt. Rantakanki heilui kun kivenmurikoita poistettiin tulevasta yrttimaasta. Ja lauantaina saapui tilaamamme multakuorma. Vappuna kääntyy perunamaa 😀 Perunat on nyt itämässä mökillä senkin päällä.

Nautin kokkaamisesta lomamme aikana suuresti uudessa keittiössämme. Perjantaina maustoin lohen grilliin. Laitoin siihen sidruunan mehua, savusuolaa, sitruunaista kalamaustetta ja tilliä. Perunoihin puolestaan mustapippuria, grillimaustetta ja voita. Avokaado-katkislisukkeeseen kermaviiliä, chiliä, tilliä ja sitruunan mehua. Jälkkäriksi söimme kaupan pashat. Ensiksi ajattelin, että kokkaisin pashankin itse, mutta luovuin lopulta ajatuksesta. Ruokaa jäi seuraavallekin päivää jolloin jälkkärinä itse tehtyä puolukkarahkaa. Sunnuntaina valmistimme valkosipuliperunat alusta alkaen itse. Kuusi kynttä valkosipulia, 10 isoa perunaa, 2 dl ruokakermaa, suolaa ja mustapippuria. Perunoiden kanssa valkosipulimarinoidut lammasvartaat. Ateriaa nauttiessamme ulkona lammen rannalla päätin rohkaistua joskus kokeilemaan lampaan marinointia ihan itse. Lammas oli kyllä pääosin herkullista nytkin, ja mikä parasta kevään eka ateria ulkona lammen rannalla 😀 Bortugalilainen punaviinikin toimi hyvin ja jälkkäriksi lauantailta jäänyttä rahkaa. Maanantaina valmistin vihersalaatin mihin laitoin artisokan sydämiä, keittelin porkkana-bataattikeiton, johon tuoretta chiliä. Nyt ei ollut tuoreita yrttejä eikä kermaviiliäkään, mutta hyvin maistui ilmankin. Innostuin leipomaan vielä siemenrieskankin ja tekemään jälkkäriksi lopusta kermasta, turkkilaisesta jogurtista, puolukoista, ananaksesta ja hunajasta jälkkärin. Kokkaaminen oli niin mahtavaa :D:D Ruokaa riitti vielä tiistaillekin 😀

Saunoimme pari kertaa ja sunnuntaina kävimme kokeilemassa lammen vettä. Laskeuduin veteen pohkeitani myöden, joten talvikengät on heitetty, turkista en kyennyt vielä luopumaan, mutta ehkäpä ens kerralla. Pohkeille tuo hyinen vesi teki hyvää 😀 Ja koirat kävivät pitkin päiviä kahlaamassa rantavedessä, myös Otto. Sehän ei tuollaisesta touhusta ole välittänyt. Harmaakuono tais kuitenkin viime kesänä olla aika hyvä opettaja.

Luonto on herännyt. Sorsia lenteli lammella, peipposet liversi, mustarastas soitti huiluaan ja sammakot kurnuttivat hurjasti. Sunnuntai-iltana saunan jälkeen istuimme puolilta öin nuotiolla kuunnellen melkoista sammakkokuoroa 😀 Avokki siisti parina päivänä myös kasvimaan laitaa lammen rannalta ja äitini puhelimessa pohdiskeli rantaan voitavan laittaa jotain kasvamaan. Ihmetellä täytyy Harmaakuonon energiaa, mistä sitä oikein riittää? Koira viihtyi päivät ulkona. Kuljeskeli pihapiirissä metsiköstä keppejä hakien. Pihassa olikin aika monta puoliksi pureskeltua oksaa. Ja aina kun tulit sisältä Harmaakuono vastassa kepin kanssa ja Otto vaan muuten toohottaen. Iltaisin uni maistui molemmille Harmaakuonon kuorsatessa äänekkäästi 😀 Ja kyllähän pihallakin oli välillä syytä levätä uupumuksen iskiessä.

Teimme koirien kanssa hurjan lenkin. Edellisessä postauksessahan kirjoitin Oton matelusta ja liian pienistä valjaista. Nyt iltapäiväauringossa marssimme 6.15km lenkin aikaan 67min. Alkuun Otto kulki varovaisesti tarkasti töitä tehdessä möykkysellä tiellä. Opastus tuntui kuitenkin maittavan ja koira lähti reippaaseen kulkuun. Ei jääty paljoakaan avokille ja Harmaakuonolle. En kyllä tajua miten Harmaakuono moisen rypistyksen jaksoi. Mökin pihassa vapauden koitettua herra heti keppien kimppuun. Lenkillä mä nautin vauhdin hurmasta. Sports Trackerin mukaan keskivauhti oli 5.4 ja olipa pätkiä missä vauhti on noussut jopa 7.3:een ja se tuntuu ihan uskomattomalta. Ilma oli lämmin, liikaa päällä ja kun vauhti oli tuollainen lenkin jälkeen oli suihku paikallaan 😀

Koska ilma oli niin ihana kuin oli, sisällä ei malttanut olla kuin kokkaamassa 😀 Avokin ahertaessa kivien kimpussa minä istuskelin mökin edustalla tehden yhden treenimusiikkisoittolistan, neuloen hörhelöhuivin melkein valmiiksi ja lukien kaksi sidosta kolmestatoista sidoksesta Dan Brown:in kirjaa Murtamaton linnake.

Ja lopuksi vielä hauska maisema kuva, jossa Otto tahtoo kuvaan mukaan :D:D:D 🙂

Julkaistu

Liikuntakuulumiset

Yöllä jälkeen yhden onkin erinomainen aika ryhtyä kirjoittamaan blogiin liikuntakuulumisia 😀
Mutta kun ei nukuta ja onhan nyt pääsiäisloma 🙂 Ja sitä lomaa vietämme mökillä.

Viime viikkoinen alaselän ja oikean pakaran kiputila äityi niin pahaksi, että kuntosalitreeni jäi perjantailta treenaamatta, ja koska tuntemuksia oli myös lauantaina ja sunnuntaina vietin rauhallisen viikonlopun antaen kiputilan asettua, ja ratkaisu tuntui olevan oikea. Oireet katosivat. Viikonloppuna kävin messuilla lauantaina, josta kirjoittelinkin edellisessä postauksessa. Avokin treenin jälkeen saunoimme. Perjantaina työstin muistikortille uuden treenimusasoittolistan Kuntosali3, ja tuo soittolista pääsi avokille testiin heti lauantaina. Sunnuntaina kotitöitä, ulkoilua sateisessa ja tuulisessa säässä. Eipä siis mitään mainittavampaa

Maanantai-iltana lähdimme reippain ja ilosin mielin ystäväni ja koirien kanssa lenkille. Lenkistä ei kuitenkaan tullut nautinnollista revitystä eikä hien vuodatusta. Otto riiputti jälleen päätään ja menohalut olivat nollassa. Huoli ja pelko, ehkä myös turhauma iski lujaa. Valjaat otettuani pois ja antaessa pojan kulkea hihnassa pää nousi ylös sekä häntä heilui iloisemmin, askel piteni. Ajatus, voisiko valjaat olla liian pienet, onhan Otto rotevoitunut vuoden aikana hurjasti. Pohdimme valjasasiaa minun ystäväni opastuksessa ja Oton hihnassa seurauksessa kulkiessa koko lenkin ajan. Pääsimme vähän reippaammin kulkemaan. Loppumatkasta puin taas koiralle työvermeet ylle ja pää riippui ja häntä laski välittömästi. Kotiin päästyäni kirjoitin sähköpostiviestin huolesta suunniltani niin Oton kouluttajalle kuin Opaskoirakoulun johtavalle kouluttajallekin. Ja heti seuraavana aamuna sain heiltä molemmilta puhelinsoitot, ja tunsin todella, että meistä välitetään ja apua saadaan. Yön nukuin levottomasti heräillen ja Ottoa surien. Siinä tajusin miten Otostakin on tullut minulle kovin tärkeä ja rakas vuoden aikana. Ja myös tunne helpotuksesta kun aamulla tiesin meidän saavan apua.

Lenkille tuli mittaa vain 6.4 km/90 min. Vauhdilla ei päästä kehumaan, mutta tiistaiaamuna vesijuoksuun saimme lisäpontta vesijumpan latinorytmeistä ja olikin aikas magee fiilis mennä musan mukana treenistä nauttien. Juostiin 45 min, jonka jälkeen uitiin kilsa. Ystävänikin puristi tuon kilsan, koska oli päättänyt uida sen :D:D Vesiliikunta teki kyllä taas todella hyvää, tosin siinä liikunnan huumankin keskellä mietin Oton ongelmaa jatkuvasti. Onneksi kuitenkin kouluttaja tuli luoksemme milteinpä heti uimahallilta kotiuduttuani. Ammattisilmällä heti nähtiin, että valjaiden ”koriosa” on käynyt auttamattoman pieneksi. Se vaihdettiin ykkösestä kakkoseen. Lähdimme kävelemään. Otto edelleen pää riippuen, häntä alhalla haluttomana. Ei kehuilla, ei millään tullut vauhtia. Kouluttaja kuvasi kulkuamme ja totesimme Oton kävelevän etutassuilla liian lyhyin askelinja valjaiden hankaavan etutassun takaosaa kainalon lähistöltä. Kun valjaista rintaremmi aukaistiin ja koira saatiin vauhtiin, askel piteni, pää nousi ylös ja häntä heilui. Vauhti kasvoi huomattavasti ja lenkin edetessä kulku parani koko ajan ja loppumatkasta Otto näytti liikkuvan jo tyytyväisenä pää pystyssä häntä heiluen. Mutta, siis koko kaksikin liian pieni, joten koululta tarvittaisiin koko kolme. Kouluttaja kävikin uudelleen ennen pääsiäisen viettoon lähtöään vaihtamassa aisaan tuon kolmoskoon korin. Siinä Otto liikkuu jo paremmin ja nyt pääsiäisen aikana seurataan miten lenkkitouhut sujuu ja ens viikolla katsotaan miten homma jatkuu. Toivottavasti työvaihde taas löytyy ja päästään nauttimaan reippaista lenkeistä. Opaskoira tuo minulle suurimman ilon silloin kun pääsen pitkiä matkoja kulkemaan reippain askelin. Toki siitä on paljon apua muussakin liikkumisessa.

Keskiviikkona kaunis kevään alkuilta ja minä issikan selässä. Tällä kerralla ratsastin Pipsalla. Tunnin teemana oli pohkeen väistöt sekä töltti ja sen vauhdin säätely. Istuntani oli parantunut kuulemma huomattavasti, joten jospa hiljalleen pääsisin helmasynnistäni etupainoisesta könötyksestä eroon. Pohkeen väistöissäkin opin aika hyvin tuntemaan milloin hevonen ottaa ristiaskeleet ja liikkuu sivulle. Myös töltin vauhdin säätely toimi aika kivasti, välillä tosin Pipsa otti käynnin ja sai komentaa sitä taas töltille, ja jos helmasyntini meinasi pukata esiin tyyppi vaihtoi raville. Mielestäni siinä hahmotin taas lisää istunnasta ja opin korjaamaan istuntaa siten, että hevonen tölttäsi ilman ohjaajan huomautusta. Tuntui hyvältä ratsastaa. Seuraavalla kerralla saadaan alle hevoset, jotka ravaavat mieluusti, joten päästään keventämään. Ja tarkotus olis myös laukata – ainakin vähän. Ystäväni onkin parilla viime tunnilla laukannut. Minulle on iskenyt jokin arkuus asiaa kohtaan viimesimmän vaelluksen jälkeen. Juttelimmekin siitä. En tiedä mistä koko juttu edes johtuu, koska pysyin hyvin hevosen selässä, en horjunut. Ei siis tapahtunut mitään muuta kuin, että laukkapätkä oli elämäni pisin ja ehkä sitä jotenkin ”säikähdin”, mutta jospa tuosta tunteesta pääsisin taas pois, koska olen laukasta nauttinut aiemminkin ja haluan siitä nauttia jatkossakin. Onneksi meidän ohjaajamme Lettu on niin huippuihminen, ja onneksi me voimme tehdä hänen kanssaan yhteistyötä, oppia ratsastuksen saloja hänen ohjauksessaan. Tässä mailmassa Lettuja saisi olla enemmän. Mieletön positiivisuus, positiivinen energia ja ystävällisyys. Voiko ihminen muuta toivoa ohjaajaltaan hyvän opettamisen/ohjaamisen lisäksi.

Mutta nyt täällä mökillä nautitaan keväästä ja uudesta huippuihanasta keittiöstä. En kuitenkaan nyt ala enempiä siitä hehkuttamaan, jotta jää seuraaviinkin postauksiin kirjoitettavaa. Nyt toivotan lukioilleni oikein ihanaa pääsiäisaikaa, nautitaan keväästä ja auringosta. Ja ehkäpä mun pitäisi hipsiä avokin viereen nautiskelemaan nukkumatin kosketuksesta. Hyvää yötä!

Julkaistu

Bataatti-porkkanasosekeitto ja sunnuntain treenaukset :D

En ole koskaan pitänyt keitetystä porkkanasta enkä ylipäätään keitetyistä juureksista. Kasvisruokia kohtaan kiinnostus on kuitenkin vuosien saatossa lisääntynyt ja monta herkullista ateriakokonaisuutta ruokavaliooni siirtynyt. Äsken söin esim. parsakaalia ja Kolmen viljan pihvejä joihin lisätty sipulia ja pinaattia. HERKULLISTA. Parsakaalin pinnalle hiukan oliiviöljyä ja mustapippuria, avot!

Kasvissosekeitot ovat aina menneet paremmin kuin juurekset paloina keittoruuissa. Bataattisosekeitosta on tullut minun suosikkikeitto ja kerta kerralta olen laittanut siihen enemmän ja enemmän porkkanaan. Ensinmmäisillä kerroilla riitti kaksi-kolme porkkanaa. Viimeksi tehdessäni keiton laitoin koko pikkupussillisen porkkanoita sekä yhden ison bataatin. Keittelin bataatin ja porkkanat pehmeiksi ja pistin monitoimikoneeseen keitinvesineen. Tuore chili joukkoon ja herkku soseeksi. Keiton päälle tuoretta pasillikaa ja kermaviiliä, namsk. Edelliskerralla laitoin tuoretta minttua silputtuna, ja sekin toimi loistavasti. Chili antaa ihanasti keittoon potkua, bataatti makeutta ja kermaviili kivasti pehmeyttä 😀 Suosittelen.

En taaskaan meinaa malttaa pysyä nahoissani. Olen lähdössä ystäväni kanssa kuntosalille ja vuoristospinningtunnille. Vielä on odotettava melkein tunti, pläääähhh. Ihanaa päästä taas hikoilemaan. Eilinen oli lepopäivä liikunnasta, meni töiden merkeissä. Jalat ja selkä aikas kipeät lauantain kahvakuulatreenistä. Sunnuntaina ennen ratsastusta kuvittelin vielä, että pääsin yllättävän vähällä, mutta niin vaan treenikipu hiipi kroppaan pikkuhiljaa pitkin päivää, huoh! Hevosen selkään kivutessa olo oli kankea ja raihnainen. Oli kuitenkin kiva ratsastaa taas pienen tauon jälkeen. Fengurilla oli vaan hätähousuinen päivä. Töltti oli melkoista tikutusta. Pieni tihkusade ei ratsastusiloa vienyt. Töltättiin, tehtiin pysähtymis- ja peruutusharjoituksia, ratsastettiin pienemmällä kehällä käyttäen painonsiirtoja jne. Kaverini myös laukkasi, mutta Fengurin hätäilyn vuoksi jätin laukat toiseen kertaan suosiolla.

Illalla lähdimme ystävän kanssa vielä lenkille. Otolla ei oikein menohaluja ollut. Alkuun se kulki pää riipuksissa ja kuulemma erittäin vittuuntuneen näköisenä. Eka kakkapysäys ei auttanut, toisella kerralla tilanne helpottui ja vauhtikin parani. Ja olihan riesana vielä märkä asfaltti tai hiekkatie, vesilätäköt. Tassut kastuu ja se on inhottavaa :D:D Käveltiin n. 7.4. km/1h40min, joten vauhti ei kaikenkaikkiaan päätä huimannut. Oli kuitenkin happirikasta ilmaa sateen jäljiltä ja kaunista lintujen liverrystä, Kevään tuoksu, joten varmasti oiva palauttava lenkki myös jalkaparkojani ajatellen 🙂

Ja kohta nää koivet saa taas kyytiä kun pääsen polkemaan, yes!!!

Julkaistu

Ystäviä tapaamassa

Keskiviikkona hyppäsimme Tampereelle menevään junaan Oton kanssa. Matka sujahti harjoitellessa Iphonella Facebookiin kirjoittamista 😀 ja taistellessa Oton kanssa pysyäkkö penkkien välissä vai maatakko osittain käytävän tukkeena. Saavutimme kenties jonkinlaisen kompromissin asian suhteen 🙂 En ehkä täysin tyytyväinen ollut, mutta tyytyväisyyttä tunsin edellisillan 12 kilsan lenkistä ystävän ja hänen koiransa kanssa. Koirat kulkivat reippaasti, joten saimme mitä halusimmekin. Ja kun tiesin liikunnan jäävän tulevina päivinä valitettavan vähälle. Suunnitteilla oli koiralenkki, mutta syystä tai toisesta se ei toteutunut.

Tampereella tapasin lapsuudenystäväni, jonka luona vietin pari rattoisaa päivää. Tuolloin keskiviikkona vierailimme hänen kummityttönsä luona. Siellä oli Otolle innostuksen aiheena kaksi kissaa, jotka eivät Oton innosta välittäneet. Toinen pakeni makuuhuoneeseen ja toinen sohvan alle. Talon koirakaan ei oikein Otosta välittänyt 😀 Tilanne rauhoittui ja pääsimme kahvi/teepöytään. Kuitenkin kummityttö päätti nostaa sohvan alta kissansa ja viedä sen toisen kissan seuraksi makuuhuoneeseen. Noh, Ottopas äkkäsi kaverin innostuen uudelleen. Kissapa ei siitä pitänyt eikä varmaan siitäkään, että oli ”sylin vanki”. Se pomppasi korkealle sähisten raivoisasti. Lopulta kissa meni makuuhuoneeseen Oton haukun saattelemana. Ehkäpä Ottokin pelästyi, sillä muutaman minuutin päästä kuului lorinaa ja poika pissasi olkkarin lattialle 🙁 Ja ulkoilusta oli aikaa alle kaksi tuntia. Kyseessä oli pakko olla stressi- tai pelkoreaktio.

Ystäväni mies nauttii ilta- ja aamulenkeistä koiran kanssa, joten Otto sai pitkiä lenkkejä hihnassa, joten relata työstään sai kunnolla. Tuolloin keskiviikkoiltana herkuttelimme kanasalaattia rupatellen.

Torstaina lähdimme bussilla kohden Koirakahvila Vainua. Seisoimme bussin keskiosassa Oton köllötellessä jaloissa rennosti. Paluumatkallakaan ei ahtaus haitannut. Vieressämme oli isä lapsi rattaissaan. Tampereen katuja pitkin kävellessämme kuljimme Oton kanssa ystäväni ja hänen avustajansa takana. Yleensähän peesaus tapahtuu koirakon takaa, mutta liikkuminen sujui näin paremmin. Sanoin Otolle ”seuraa” tai ”perässä”. Homma sujui kivasti. Hiukan jouduimme kahvilaa etsimään, mutta sinne saavuttuamme, saimme heti todeta paikan todella ihanaksi ja viihtyisäksi. Siellä on tarjolla kotitekoisia leipomustuotteita, salaatteja, keittolounaita, koirille herkkuja jne. Myös erityisruokavaliot on huomioitu. Koirille kahvilassa on makuualustoja ja leluja. Henkilökunta ystävällistä ja rentoa. Suosittelen paikkaa lämpimästi.

Loppupäivä kuluikin rennosti. Valmistimme vihersalaatin, jota nautimme gluteeinittoman pitsan kanssa. Illalla ystäväni halusi vielä tilata siipiä, joten söimme niitäkin jälkkärinä herkutellen jäätelöä. Ruokavalioni oli nyt selvästikin poikkeuksellinen :D:D

Perjantaina matka jatkui kaverin kautta Kangasalle. Kaverin luona nautittiin salaatit ja teet. Ennen Kangasalle siirtymistä kävimme vielä ostoksilla ja hakemassa kyytiin pari koirakkoa. Ja kun perille päästiin emäntämme kolme koiraa Jannu, Iina ja Hippo ottivat meidät riemukkaasti vastaan ja omamme Otto, Pekko ja Sipe singahtivat leikkiin mukaan. Siinä vain lattia rapisi kynsien alla. Painia, peuhaamista, läähätystä, haukuntaa, murraamista riitti meidän viettäessä teehetkeämme. Hippo, joka on Vantaan Opaskoirakoulun alle vuoden vanha pentu oli täysin lumoutunut Otosta. Koko ajan haastettiin leikkiin, näykittiin kaulaa ja uikutettiin herttaisesti. Jos Otto yritti levätä, lepohetki ei kauaa pennun energiapyörteessä kestänyt 😀 Saunoimme ja myöhäisen illallisen (kylmäsavuporokiusausta) söimme puolilta öin. Juttua olisi varmasti riittänyt myöhempäänkin, mutta seuraavana päivänä odotti Opaskoirayhdistyksen vuosikokous.

Päivän ohjelma alkoi Vetkaren edustajan luennolla koirien hyvinvoinnista, jonka jälkeen nautimme ns. kokouskahvit. Itse kokous alkoi yhdeltä ja kesti yli neljään. Otto käytti tuon ajan hyödykseen kuorsaamalla tyytyväisenä pöydän alla monen muun työtoverinsa tavoin.

Kokouksen jälkeen jäimme aterioimaan Scandicin ravintolaan, jossa tarjosimme ruuan ihanalle emännällemme. Itse söin herkullisen lohiannoksen. Koirat edelleen rauhallisesti köllöttelivät pöydän alla tai sen vierellä. Emäntämme luona jälleen koiralauma pääsi valloilleen. Tassujen rapina, leikkimurina, uikutus, luiden rouskutus, koirien läähätys ja iloisuus seuranamme vietimme taasen rattoisan illan. Saunan jälkeen herkuttelimme juustoilla yms. muulla ihanalla. Hipon rakkaus Ottoa kohtaan vain tiivistyi ja kaksikko ei pysynyt hetkeäkään erossa toisistaan :D:D Oton säkäkorkeudeksi muuten mitattiin 61cm ja koirat saivat sunnuntaina kynsihuollon ennen kotimatkaa.

Junassa ei taisteltu missä Otto makaa, niin väsynyt se oli. Väsymys painoi minuakin. Otto kuorsasi minä nuokuin. Kotona Harmaakuono haisteli meidät tarkasti ja oli huomionkipeänä, joten oli hetkeksi antauduttava Harmaakuonon tervehdyksiin ja lähelläoloihin. Otto kiertyi pienelle kerälle olohuoneen matolle eikä siitä pahemmin liikahtanut. Väsynyt matkaaja kuten minäkin. Minä en sentäs ollut riehunut Oton tavoin, mutta univelkaa senkin edestä, joten jo yhdeksän jälkeen simahdin nukkuen aamuun.

Miniloma on nyt nautittu ja on aika palata arkirutiineihin terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan, asiakkaiden hoitamiseen jne. Nyt syömään falafeleja ja vihersalaattia :D:D

Julkaistu

Treenikuulumiset :)

Ohoh, melkein viikko hujahtanut ilman blogipostauksia 🙁 Se ei onneksi kuitenkaan tarkoita sitä, että treeni-into olisi lopahtanut tms. Tosin kuluneella viikolla on tullut vähemmän liikuntaa ja rauhallisempaan tahtiin mitä etukäteen ajattelin. Keskiviikon vesijuoksu/uinti peruuntui kaverin sairastumisen vuoksi ja avokki valtasi kuntosalin omaan kovaan treeniinsä, joten mulle tuli liikuntavapaa 🙁 Pongailin netistä kaikkea mahdollista liikuntaan liittyvää kuten hydrospinningin, jota on ainakin Mäkelänrinteen uimakeskuksessa. Olen sitä kerran vuosia sitten kokeillut, ja nyt voisin mennä testaamaan uudestaan. Parin kaverin kanssa josko saataisiin aikataulut osumaan yksiin päästäs polkemaan vedessä 😀 Innostuin myös Fatima Witickin syvävenyttelytunneista. Olen Finnbodylla käynyt hänen pilatestunneillaan ja pidin hänen ohjauksestaan. Vaativa, tiukka nainen, mutta oikeudenmukainen. Keväällä kolmena perjantaina olis mahdollisuus syvävenyttelyyn, joten sinne ainakin kerran tahtoo päästä mukaan :D:D Lueskelin myös Kesäyön marssin järjestäjien sivuja. Tarjolla olis kävelyä 15, 30 tai 40 kilsaa. Eilen taidettiin päättää ystäväni kanssa lähteä kokeilemaan tuota pisintä, HUIH! Jännittävää, pelottavaa ja kiehtovaa… Sanoisin olevan aika vaarallista viettää noita liikuntavapaita istuskellen nettiä tutkaillen.

No onneksi viikkoon mahtuu jotain ihan oikeaakin toimintaa, mm. kaksi yläkropan treeniä, lenkkeilyä ja ratsastusta. Tein yläkropan treenit maanantai- ja lauantaiaamupäivinä. Oikeastaan tuo sopii minulle hyvin. Ei tarvitse ”odottaa” koko päivää treeniä. Avokki on selvästi taas alkuillan treenaaja. Mullekin se sopii, jos päivällä on ollut sopivasti puuhaa. Ajattelin etten kirjoittaisi täällä joka päivä treenattuani, mutta taitaisi kuitenkin olla parempi kirjoittaa. En nimittäin kunnolla enään muista maanantain tekemisiäni. Lämmittelyt tutusti kahvakuulalla, penkkipunnerrustreeni apuliikkeineen. Aikaa meni 75 min. Loppupäivä sujahtikin avustajan kanssa touhutessa.

Eilinen treeni on sentäs vielä mielessä. Tein lämmittelyn jälkeen penkkipunnerrussarjat:
20 kg 20 toistoa
22.5 kg 15 toistoa
25 kg 12 toistoa
27.5 10 toistoa
30 kg 6 toistoa (piti tulla kasi)
35 kg (ei tullu mitään, pää ei kestänyt)
eipä sitten muuta kuin pudotus 25 kiloon jolla 15 toiston sarja. Samaisella 25 kilolla kapeaa penkkiä jalat ilmassa 10 sarjoja. Pystypunnerrus makuulta kahdella kädellä 12 kg kahvakuula, yhdellä kädellä 6 kg kuula, toistot 15 ja pari sarjaa. Samat istuen, jonka jälkeen ylätaljalla vedot eteen 20 kilolla. Leveällä otteella oli pakko ottaa kiloja pois. Sama seisten. Lopuksi kahvakuulaa hyödyntäen vatsalihaksia joita tehtiin myös maanantaina. Kahvakuulavatsat tuli mukaan toissaperjantaisessa jalkapainotteisessa treenissä. Hyvä lisä hommaan.
(Nyt koirille ruokaa ja sitten spinning-pyörän selkään. Saunan jälkeen jatketaan postausta.)
(Nyt mukissa kamomillateetä ja kropassa ihana treenin jälkeinen olo. Tunnin polkaisu teki kyllä hyvää!)

Perjantaina kävimme ystäväni kanssa lenkillä. Tällä kertaa kävelimme hyvin rauhalliseen tahtiin karvan auki kuus kilsaa. Tiistain ja torstain paiskin töitä, joten liikkumiset jäi koiran ulkoilutuslenkkeihin. Ja koiran omistajana voin sanoa, että olen ihan kypsä noihin kurakeleihin. Kuraa tulee sisälle, vaikka kuinka putsaa koirat ennen sisälle tuloa. Ja voi huh-huh eilisaamun lenkkiä Oton kanssa. Räntäkerros inhotti Ottoa ja kulku oli helvatunmoista haahuamista. Päivän aikana kuitenkin tiet kuivui tuulen ja auringon myötä, joten iltakävelyt meni reippaaseen tahtiin kuten tänäänkin. Harmaakuonon jaksamista täytyy ihailla, se sipsuttaa innokkaasti tuon karvan auki kolmen kilsan lenkin, joka tehdään pari kertaa päivässä.

Tänään käytimme tunnin ratsastuksen maastossa liikkumiseen. Minulla oli jotenkin kuvo-olo retken aikana enkä tohtinut laukkaan. Kärsin kovavatsaisuudesta ja tänään on ollut melkoinen päivä sen suhteen. Liike hevosen selässä ei vaan tuntunut kovin mukavalta. Tölttäsin kuitenkin, vaikka eipä sekään vatsassa riemastuttanut. Ratsastaessa tunsimme hetkittäin auringon lämmön kasvoillamme, mutta samanaikaisesti puuskainen kevättuuli muistutteli kevään petollisuudesta. Linnut visersivät ja olisi voinut olla yhtähyvin huhtikuun päivä. Nyt onkin hepostelussa neljän viikon tauko, voi miten siitä selviydynkään.

Vatsa ei onneksi spinning-treenin aikana pahemmin möyrinyt, joten sain tehdyksi hyvän hikitreenin. En ollut tehnyt erikseen spinningtreeniin musalistaa, joten menin aika tunteella, mutta pääsääntöisesti poljin joka toisen biisin seisten ja joka toisen istuen. Siinä polkiessa mietin onko missään myynnissä spinning-treeniohjelmia äänitteenä kotona polkeville? En ole koskaan sellaiseen törmännyt enkä youtubesta löytänyt. Tosin en ole kovin aktiivisesti edes etsinyt. No hien sain pintaan ja hyvän treenin jälkeisen olon tuota vatsaani lukuun ottamatta.

Julkaistu

3-vuotias Otto

Häntääni mä metsästän ja kiepun ympyrää
ja kun samalla rapsutetaan painan kuonon lattiaan ja nostan pyllyn pystyyn,
siitä pääedellä heittäydyn lattialle selälleen kellimään tassut viuhtoen ja potkien suuntaan jos toiseen
kuonollakin on oma tehtävänsä, hampailla olisi niin ihanaa ottaa kevyesti kiinni
Minähän vain leikin

Istun tässä ja katselen
päätä kääntelen
pohdiskelen ja tarkkailen
Nyt tuo opastettavani siirtyy ruokapöydän äärestä tietokoneelle
minäkin vaihdan paikkaa
Käyn köllöttämään aivan tuoliin kiinni.
Ai nyt se menee sohvalle, minä perässä sohvan viereen tarkkailemaan…

Pää pystyssä häntä heiluen mä reippain askelin opastan
varmuus kasvaa ja minä ylvästyn,
mutta voi kun edessä häämöttää märkää, inhottavaa, ällöä – vesilätäköitä
Pitäisiköhän hiljentää?
Oikeastaan on pysähdyttävä ja luikahdettava opastettavan selän taa
Eihän vaan tuosta märästä tarvii mennä?
Häntä alas ihan takatassujen väliin
kuono alas ja vielä etu- ja takatassut haralleen
En l>iiku, en perkele liiku!!!
Eihän mun tarvii mennä tuosta, eihän… Olen vielä vähän surkeampi auttaisko?
Ei, ei se auta, nypytetään hihnasta, käytetään kaasukahvaa, lukitaan kyynärpäätä työntäen, houkutellaan, komennetaan…
Jos matelen oikein varovaisesti varvistellen
Hyi, tassuni kastuu!!!
Huoh, nyt lätäkkö ohi
Joskos voisin tassutella rivakammin
häntä pois koipien välistä ja kuonokin ylemmäksi
Tällaistako se opaskoiran elämä on?

Hyvää syntymäpäivää 3-vuotias Otto
sinä joka olet opettanut näiden yhdeksän kuukauden aikana paljon uutta koiramailmasta
Sinä, joka olet ottanut palan sydämestä, sydämessä on paljon paljon tilaa rakkautta mahtuu sinulle nuori pohdiskelija ja myös sinulle harmaakuonoinen Ykki, joka Ottoa tarkkailee ja ohjailee

Otto onnenrapsutusten keskeltä lähettää sisaruksilleen isot tassun läimäytykset kera onnittelujen “”Ollaan me OOt vaan niin kovii tyyppei, vaikka märästä ei tykätäkkään”.”

Julkaistu

Vesiliikunnan riemua uiden ja juosten

Pari viikkoa sitten sovin tälle päivää lumikenkäilytreffit, jotka ei toteutuneet loskaisan ja märän kelin takia, harmillista. Onneksi pääsin heti aamusta liikkumaan uima-altaaseen. Tarkoitus oli ensin vesijuosta, mutta juoksualueella oli hirvittävästi väkeä, joten päätimme pulahtaa ensin uimaan. Uinti tuntui vähän takkuisalta, kropassa painoi menneiden päivien liikunnat. Ja kun sujuvuus parani huoli kaverin sokereiden laskusta häiritsi hiukan keskittymistä. Hänellä oli kuitenkin mehua ja tilanne asettui nopeaan ja hänkin pääsi takaisin altaaseen. Uin 1100m/1h, jotensujuvamminkin/vauhdikkaamminkin on joskus tultu uitua 😀

Tunnin uituamme vaihdoimme vesijuoksualueelle, edelleenkin väkeä paljon, mutta kivasti onnistuimme seassa luovimaan. Vieläpä niin ettei juoksurytmi pahemmin kärsinyt. Aika sujahti (45min) nopsaan rupatellen ja koko ajan liikkuen. Varttia vaille kahden tunnin vedessä liikkumisen jälkeen olikin rentouttavaa laskeutua lämminvesialtaaseen venyttelemään. Ja aikas jumissa etenkin koivet olikin. Lihashuollossa pitäisi kyllä ehdottomasti olla paljon aktiivisempi. Rentoutuminen jatkui vielä höyrysaunassa ja pukeuduttua hipsimme yläkertaan kahvilaan Uppopulla, jossa nautimme herkulliset salaatit. Salaatti oli tuoretta, sitä oli runsaasti ja vuohenjuustosalaatti, jonka söin myös oli monipuolinen. Ehdottomasti positiivinen kokemus ja annoimmekin henkilökunnalle kiitosta salaateista. Hintaan kuului vielä kahvit ja teet, joten saatiinpa nautiskella rentoudesta pidemmän kaavan kautta.

Sunnuntai-iltana tänne postaamisen jälkeen hipsin treenaamaan. Tein yläkroppapainotteisen treenin. Penkkipunnerrusta 20, 25 kg kolme 10 toiston sarjaa sekä avokin innoittamana kokeilin miten 30 kg nousisi, ja nousihan se neljästi. Ylätaljalla vetoja eteen ja niskan taakse sekä ojentajaliikettä, kulmatangolla hauiskääntöjä, kulmasoutua, pystypunnerrusta jne. Kahvakuulalla heilautuksia. Lopuksi intaannuin vielä tekemään kahden käden heilautuksia 10 ja 12 kilon kuulilla. Aikaa treeniin meni 75 min ja edorfiini jylläsi kropassa. Jaloissa tuntui ratsastus ja kahvakuulameiningit, yläkroppaan hiljalleen hiipi treenituntemuksia ja fiilis korkealla.

Seuraavana iltana vuorossa ystävän kanssa 12 kilsan lenkki pääasiassa asfalttiteitä pitkin. Tiet loskaisia ja jonkin verran vesilätäköiden peitossa. Otto hiukan hidasteli pahimmissa loskaöllötyksissä ja vesilätäköiden kohdissa. Iloisesti jutellen ja eteenpäin marssien Ottokin päätti olla pahemmin jumittelematta, tai sitten osaan paremmin kuin aiemmin saada koiraan vauhtia. Jälleen kilsat taittui mukavia rupatellen. Sports-Trackerin mukaan lenkin pituudeksi tuli tarkalleen 11.96 km ja aikaa kului 2 h 34 min. Ja pystyn itse katsomaan puheen avulla lenkin väliaikoja, yes! Lenkin jälkeen maistui äidin vähäsokerinen viinimarjamehu ja rahka. Liikuntafiilikset siis mahtavat.

Eilen tapasin toisen koirankäyttäjän hänen luonaan. Ensiksi lähdimme lenkkeilemään. Yöllä oli satanut lumiräntää ja tiet oli melkoisen sohjon peitossa. Aika raskas keli kävellä, ja taisipa sunnuntain ja maanantain liikkumiset vähän jaloissa painaakin. Kävelimme aika hidasvauhtisen 4 kilsan lenkin. Lopuksi koirat pääsivät juoksemaan vapaana ja kyllä ne kirmailivatkin ja tietysti myös painivatkin keskenään 😀

Ulkoilun jälkeen maistuikin herkullinen kasviskratiini ja vihersalaatti mukavia höpötellen. Jälkkäriksi mansikkajäätelökakkua, jonka päällä kiiviä. Ruuan kanssa nautiskelimme pari lasillista valkoviiniä ja jälkkärin kanssa roibos-teetä. Rento mukava päivä!

Nyt on iltatee (kamomilla) juotu ja uni painaa silmiä, joten taitaa olla aika hipsiä lakanoiden väliin. Pitkästä aikaa viime yönä nukuin todella huonosti melatoniinista huolimatta. Toivottavasti tuleva yö on parempi, ainakin nyt tuntuu siltä, että uni tulee het kun sänkyyn kaadun.

Julkaistu

Vihdoinkin Sports Tracker toimii !!!

Yli kuukausi siinä meni – järkyttävää!
Ja kun toimiminen oli loppujenlopulta niin pirun pienestä kiinni
”Kun käynnistät Iphonessa Sports Trackerin sulje näyttö.”
Jos näyttö lukittuu automaattilukituksella ja herättelet henkiin ”koti”-näppäimellä olet lentänyt ohjelmasta pihalle kuin leppäkeihäs eikä mitään ole tallettunut. Mutta kun lukitset näytön virtakytkimestä ja avaat samaisesta harjoituksen jälkeen, pääset tallentamaan harjoituksen. HUOH!!! Aina oppii uutta.

Olen ja olemme koettaneet tämän kuukauden aikana vaikka mitä. Maanantaina poistimme ohjelman kokonaan ja latasimme uudestaan. On tarkistettu miljoonasti, että mobiilidata on päällä ja kaikki muu taustalla päivittymisjutut. Ja ei vaan piru toimi. Vinisin Facebookissa vielä kerran toimimattomuutta ja lopulta se oikea vinkki tuli. KIITOS kera ison helpotuksen lennähtää ystäväpariskunnalle ja ennenkaikkea pariskunnan miespuoliselle Iphonen käyttäjälle.

Tänäaamuna koirien kanssa lenkille lähtiessä päätin vielä testata asian. Mielessä oli tosin jo vähän alistunut olo Sports Trackerin toimimattomuudesta. Aloin olla sillä mielellä, että muilla toimii mulla ei, mutta eihän kaikki voi kaikkea saada. Noh, puhelin taskuun ja matkaan.

Keli oli jo kostea, lumi nuoskaista ja Oton mielestä ilmeisen inhottavaa märkää möhjöä. Eihän sellaisessa ole kiva tassutella, hienot tassut kastuu :D:D Paljon hauskempaa on jumittua paikoilleen inhoten sohjoa. Kannustuksin eteenpäin päättäväisyyttä unohtamatta. Olihan Otonkin pakko liikkua ja hakea se reipas ihana vauhti minkä koira kyllä osaa. Mutta kokeilla piti josko vois taas hidastella. Lenkki oli aikamoista ailahtelua reippaasta kulusta maleksimiseen.

Kotiovella kaivoin puhelimen esille ja otin lukituksen pois päältä ja mitä korvani kuulivatkaan – Sports Tracker oli päällä ja pääsin pysäyttämään ja tallentamaan harjoituksen. Olimme kävelleet 38min ja 2.76 km keskinopeudella 4.3. Voi miten ilahduinkaan, nyt se toimii!!! Vielä en tiedä pystynkö puheen avulla katsomaan lenkin vauhdikkaammat ja hitaimmat kohdat. Vähän epäilen ettei se onnistu. Joutunen siihen käyttämään apuja, mutta siitäkin huolimatta loistojuttu Sports Tracker toimii vihdoinkin!

Alkuillasta ennen saunaa oli tarkoitus treenata kotisalilla, mutta kuinkas kävikään – kainalokkain olo voitti <3 Tarkoitus oli ruuan jälkeen hetki lepäillä ennen treeniä, mutta kainalossa sujahti horroksessa pari tuntia <3 No kainalohetki tietää huomiselle ratsastuksen lisäksi treeni-iltaa. Nyt sitten relailtiin ja saunottiin. Vähän on huono omatunto, mutta läheisyyskin on tärkeää, joten miksi kainalohetkestä ei voisi nauttia hyvällä omallatunnolla??? Huomenna sitten vähän tiukemmin, eikös? Maanantai-iltana (aamupäivällä uintia 75 min/1350m) olin vuorostani ystäväni kotikulmilla lenkkeilemässä. Hänelläkin oli Sports Trackerin kanssa ongelmia, mutta jälkikäteen matkan mittauksenkäveltyjä kilsoja tuli 11.6 km/2 h 30 min. Lenkkiä vähän paikkapaikoin hidasti Oton junnailut, vesilätäköt oli karseita käveltäviä. Varvistellen yli :D:D Ja taisipa väsymystä olla ilmassa vielä viikonlopustakin. Välillä pääsimme myös vinhaan vauhtiin etenkin lenkin loppupuolella keskivauhti nousi 5.9 km ja taisipa se käydä kuudessa kilsassakin :D:D Koko lenkin keskivauhtia on vaikea saada, koska 2.9 km meni hukkaan Tracker-ongelmien takia. Keli oli lämmin ja mulla ihan liikaa päällä. Ihanaa oli taas lenkkeillä ja sen jälkeen viettää rattoisa teehetki ystävän kanssa. Maanantaille tuli ihanan paljon liikuntaa. Keskiviikkona vuorossa vesijuoksua 45 min+uintia 20 min/450m. Kaverini oli vähän yskänen ja flunssan jälkimainingeissa, joten emme ”rehkineet” enempää. Mutta kyllä jälleen on todettava, että vesi on mahtava elementti. Uidessa unohtuu kaikki ja vesijuostessa saa treenatuksi kehon hallintaa. Lopuksi höyrysaunassa rentoutuen ja rupatellen. KIVAA!!! Kotona ruuan valmistusta ja pelleriinin neulontaa. Olen nyt 13. kiilassa ja lankakerä on vajentunut uhkaavasti, työ vaikuttaa jo nyt jotenkin isolta, vaikka yli kolmannes on vielä neulomatta. Vähän meinaa iskeä uskon puute, olenko mokannut jotenkin, vai voiko ohjeessa olla virhe… Noh, asiaa varmaankin pähkitään Silmukkasiskon kanssa lähitulevaisuudessa. Ja nyt on vuodesta se aika milloin firman paperit (tiliotteet, työlistat yms.) on käytävä läpi ennen kuin toimitan ne kirjanpitäjälle. Eilen saatiin kolme kuukautta läpi käydyksi, joten hyvässä vauhdissa ollaan. Puuha on vaan niin pirskatin tylsää ja puuduttavaa. Pakko vaan tehdä ja siihenkin tunteja käyttää, kuuluu yrittäjyyteen ja yrittäjän arkeen. Tällä viikolla ensikertaa blogissani on yli 50 rekisteröitynyttä lukijaa. Muutaman kerran on päästy 50, mutta nyt 51 lukijaan. Wauh! Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte näitä kirjoituksiani lukea. Ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa Hepan matkaan :D:D

Julkaistu

Viikonloppu lumisessa Riksussa

Matkustin jo perjantaina äidin luo ja vietimmekin ihanan rennon illan. Nautimme kevyen aterian katkarapusalaattia ja broilerfilettä kuulumisia vaihdellen, maistelimme appelsiini-inkivääri -vihreää teetä rupatellen rauhaisaa iltaa viettäen. Illan aikana neuloin pelleriiniin kuudennen ja seitsemännen kiilan. Telkkarista katselimme keskusteluohjelman Inhimillinentekijä, jossa aiheena keskosuus. Itsekihän olen syntynyt keskosena maitopurkin kokoisena karvaisena vauvana. Aihe oli siis hyvinkin mielenkiintoinen ja halu päästä tunnustelemaan silloista happikaappia ja nykyistä vastaavaa kasvoi hurjiin mittoihinsa. Toivottavasti vielä joskus pääsisin tutustumaan tuohon mailmaan tarkemmin.

Mutta nyt meinaan ajautua kauas postauksen varsinaisesta aiheesta, joten palataanpa ruotuun :D:D Tuolloin perjantai-iltana käydessämme iltalenkillä äidin ja Oton kanssa pakkanen paukkui kymmenessä asteessa ja tuuli todella kylmästi. Siinä kävellessämme kasvot jäätyi hetkessä. Mietinkin jo mitä kurssiviikonlopusta mahtaakaan tulla. Noh, yön aikana tuli lumipyry, joka aamupäivästä taukosi alkaen iltapäivällä uudelleen. Tuuli kuitenkin laantui ja pakkanenkin hellitti. Loppujenlopulta saatiinkin hyvä sää kaupunkiharjoitteluun koirien kanssa

Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen äiti saatteli meidät hotellille Oton opastaessa reippaasti ja määrätietoisestikin. Väkeä oli jo saapunut paikalle ja tohina oli melkoinen. Viikonloppu aloitettiin perinteisesti alkukahveilla. Kahvittelun lomassa kävimme esittäytymiskierroksen, viikonlopun ohjelman sekä peesarijaon läpi. Ennen treenilenkeille lähtöä suurin osa majoittui.

Olimme saaneet kouluttajia niin Vantaan Opaskoirakoululta kuin Koirakoulu nouhaustakin viikonloppuun mukaan. Vantaan kouluttajista toinen oli Oton kouluttaja, joten osaltani kurssiviikonloppu alkoi ns. tarkastuksella/katselmuksella. Eli, kun yhteistyötä on reilu puoli vuotta takana tarkistetaan miten homma sujuu, ja katsotaan onko tarvetta lisäkoulutukselle tms. Otto kulki tuon katselmuksen aika mukavasti. Parissa suojatien näytössä oli vähän epävarmuutta, mutta suojatiet olivat hyvin sataneen lumen peitossa ja tuon lumipyryn vuoksi olosuhteet koiran työskentelyyn aika haastavat. Otto näytti hienosti portaat vasemmalta ja löysipä suojatiet oikealta ja vasemmaltakin. Kouluttajan mukaan Otto näytti rennommalta kuin aikaisemmin hännän heiluessa korkealla. Yhteistyömme toimi ja tarkastus meni läpi :D:D

Ennen toista harjoituslenkkiä ehdin neulomaan hyvän matkaa pelleriinin kahdeksatta kiilaa ja samalla vaihtamaan kuulumisia toisen koirankäyttäjän kanssa. Toiselle treenilenkille lähdettäessä lumipyry oli alkanut uudelleen. Kävimme leipomokahvila Laurenissa herkuttelemassa, näin koiralle tuli hyvää paikallaolotreeniä, jonka jälkeen toisen kouluttajan kanssa kuljimme Riihimäen katuja ristiinrastiin 😀 Otto kulki edelleen reippaasti ja pyysipä tarpeilleen pysähtymällä, jota ei ole aiemmin tapahtunutkaan. Kulkiessamme välillä pyrin liikaa ohjaamaan koiraa käännöksissä, josta kouluttaja aiheellisesti huomauttikin minua. Aina pitäisi antaa koiran tehdä työ eikä itse ohjailla kulkusuunnissa. Toki koiran epäröidessä kannustetaan ja tarvittaessa vähän avitetaan esim. kulman takana olevalle suojatielle.

Viikonlopussa oli mukana myös kaksi ns. peesariharjoittelijaa. He molemmat kulkivat harjoituslenkeillämme. On mukavaa saada toimintaan uutta verta ja kouluttajien tai kokeneiden peesareiden matkassa kulkeminen on hyvää oppia. Toki ehkä vieläkin tärkeämpää on uskaltautua itse peesaamaan. Monet sanovatkin, että peesauksen oppii parhaiten peesaamalla.

Harjoituslenkkien jälkeen olikin aika siisteytyä päivällistä varten ja koirat pääsivät ansaitusti lepäämään. Otto jäi illallisen ajaksi huoneeseen kuorsaamaan 😀 Ilta kuluikin syöden ja ihmisten kanssa kuulumisia vaihtaen. Välillä toki vietiin koirat iltajaloitteluilleen, jonka jälkeen vielä hetkeksi osa porukasta kokoontui nauttimaan lasilliset ja rupattelemaan.

Sunnuntaiaamuna reippaina aamupalan jälkeen lenkkeilyä jatkamaan. Nyt lähdin erään konkaripeesarin kanssa liikkeelle. Alkuun Otto kulki reippaasti, mutta eräällä pitkällä suoralla nähtyään kollekansa opastushalut loppui tyysti ja sain taas muistutuksen millainen on jumitteleva koira. Ei auttanut kyynärvarsilukitus, ei ”kaasukahva”, ei hihnasta nypytys. Lopulta peesari otti minut opastukseensa ja koira seuraukseen. Reippain askelin matkaan iloisesti koiralle höpöttäen Otto lähti liikkeelle. Kuitenkin lenkin teemaksi tuli jumittelu ja siitä eteenpäin pääsy. Toista tuntia kuljimme pitkin Riksun katuja lauhassa säässä. Palasimme hotellille tauolle ajatuksena Otolle lepohetki. Siitä ei ollut juurikaan apua, joten toisesta lenkistä tuli lyhyt. Ei ole mitään järkeä väkisin vääntää. Koira oli ilmeisen väsynyt. Tuollaiset viikonloput ovat koirille todella rankkoja. Joskus tuntuu, että me ihmiset unohdamme sen. Koirille paikat ovat uusia, treenaaminen henkisesti rankkaa ja vielä paljon opaskavereita ja ihmisiä, huoh! Ja ehkä nuorelle koiralle henkinen rasitus on vielä kovempi.

Ennen lounasta huoneiden luovutus. Lounaalla sain lahjakortin Ruohonjuureen kiitokseksi yhteyshenkilönä toimimisesta. Kävimme myös viikonlopusta palautekeskustelun, jonka jälkeen olikin loppusanojen aika. Lähdin vielä äidin luo teelle, jossa Otto nukkui tassut säpsyen sohvapöydän jalkoja vasten. Koira oli todella väsynyt. Illalla kotonakaan sitä ei voinut vähempää kiinnostaa mitä teimme. Uni oli paljon tärkeämpää…

Näitä viikonloppukurssejahan järjestetään ympäri Suomen. Järjestäjinä ovat Opaskoirayhdistyksen alueellisten tapahtumien järjestäjät yhteyshenkilöt. Oma pestini yhteyshenkilönä päättyi tähän Riksun kurssiin. Edellisviikonloppuna täallainen vastaava viikonloppu vietettiin Oulussa, jonka järjestelyistä huolehti Pohjois-Suomen yhteyshenkilö ja osallistujat hänen alueeltaan. Olen aiemmin kirjoittanut kahdesta viikonlopusta täällä blogissa, mutta toki olen osallistunut useampaan vuosien varrella. Jos haluat lukea Tammisaaren ja Porvoon vastaavista lumikursseista niin linkit tässä: