Julkaistu

Syksyinen luonto syyskuussa

Ei, en ole mennyt sekaisin. Tiedän, että on marraskuu, on märkää, pimeää ja valitettavasti myös melatoniinivaje on iskenyt kyntensä minuun. Onneksi apu on lähellä – purkista iltaisin tabletti, niin kyllä pärjään. Mutta minun on ihan pakko palata syyskuiseen mökkiviikonloppuun kuvien kera, sillä se oli yksi rentouttavimmista ja sisintäni koskettavimmista pidennetyistä mökkiviikonlopuista. Matkasimme äidin kanssa mökille keskiviikkoaamuna. Teimme olomme mukavaksi ja aloitimme puuhastelun. Äiti toi ison pussillisen omenoita, joista keittelimme omenahilloa. Ruuaksi valmistimme katkarapusalaattia ja kampelaa.Innostuttiinpa menemään viilenevään ja pimentyvään iltaan nuotiolle istuskelemaan syksyn tuoksut sieraimissamme.

Seuraavana päivänä lähdimme kera koirien metsäretkelle. Kuljimme metsäautoteitä pitkin luonnon hiljaisuudesta nauttien. Vaikka näytti ettei puolukat olleet vielä kypsiä, ne oli poimittu, ryteikössä tarvottuamme löysimme sieltä täältä puolukoita poimittavaksi.
Sienisaalis oli parempi. Ja voi äidin riemua nähdessään sieniä. Valitettavan usein sienet kukoistivat isojen ojien takana tai ojissa minne äidin oli huonolla selällä mahdoton mennä. Karvarouskuja löytyi kuitenkin helposti niin paljon, että saatiin sienisalaatti.

Metsäretkellä sujahti aikaa pitkälle kolmatta tuntia ja molemmat olimme onnellisia. Varmasti myös rakkaat koirat nauttivat olostaan. Ennen ruokaa sienet palasiksi ja vähäiset puolukat peratuiksi. Aterioimme ulkona, koska oli ihanan lämmin alkuilta. Aterian loputtua äiti napsasi Otosta aikas upean kuvan :DD Ja meidän viedessä astioita sisälle Otto teki jotain hyvin kiellettyä, mutta äiti sattui näkemään ikkunasta. Koira seisoi pöydällä nuuskimassa pöydän pintaa. Heti kun mökin ovi aukesi poika hyppäsi alas ja oli sen näköinen, että taatusti tiesi tehneensä sellaista mikä ei ole luvallista. Olin aika pöyristynyt, vaikka toisaalta tilanne myös vähän huvitti. Ilta jatkui pihalla istuskellen, tosin ilman nuotiota, joten viileys ajoi sisälle tietokoneelta valokuvia katselemaan.

Perjantaiaamuna saimme rakkaan avokinkin mökkiviikonloppua viettämään. Hän toi tullessaan lisää ruokaa. Aloitin päivän leipomalla omenapiirakan ja maustamalla ahvenet savustusta varten. Äiti teki sienisalaatin avokin leikatessa nurmikon. Aterioimme jälleen ulkona ja fiilistelimme hyvää säätä. Minäkin uskaltauduin maistamaan sienisalaattia ja uskokaa tai älkää HALUSIN LISÄÄ!!! Päivän mittaan teimme pihassa syystöitä nauttien syksystä ja sen rauhasta. Illalla herkuteltuamme omenapiirakalla teen ja kahvin keraistuimme taasen nuotion lämmössä jutellen toistemme seurasta nauttien. Oli hyvä lämmin mieli rakkaiden seurassa.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme koko porukan voimin metsäretkelle. Koirat saivat jolkotella vapaana. Harmaakuono kantoi keppiä koko ajan.Kuljeskelimme pitkin metsäautoteitä. Äidin selkä oli kovin kipeä, joten ryteiköt jätettiin väliin. Sää oli upeaakin upeampi; aurinko paistoi ja oli lämmin.

Nautimme luonnosta kolmisen tuntia retkeillen. Pysähdyimme kannon päälle istuskelemaan ja nautiskelemaan janojuomaa. Avokki ja äiti innostui keräämään kuivia risuja pusseihin, jotka olivat jääneet tyhjiksi. Sienet oli ojien pohjilla, joten niihin ei päästy käsiksi, mutta olipahan rakkailla höpsököilläni kuitenkin saaliina risuja mökin pihaan päästyämme.Eipä muuta kuin notski tulille ja makkaraa paistaen. Aikaa vietimme ulkona koirien touhuilua seuraillen. Saimme ystäväni koiran Aidan hoitoon, joten koiravilskettä riitti Aidan ja Oton painiessa. Grillasimme pihvit, joidenka kanssa äidin tekemiä herkullisia kaalikääryleitä, eilistä sienisalaattia ja vihersalaatti. Aterioidessa ilma viileni huomattavasti, joten ennen saunaa viettelimme aikaa sisällä. Sunnuntaina syksyisiä pihahommia, linssikeiton syönti lammen rannalla, mökin siivousta jne.

Oli ihan huippuihana mökkiviikonloppu rakkaiden keskellä! Ja siksipä tähän oli vielä palattava, vaikka aikaa on vierähtänyt syyskuun puolesta jo pari kuukautta.

Julkaistu

Rauhallinen mökkiviikonloppu

Vettä on satanut taukoamatta eilisillasta lähtien. Mökillä aika kului Dan Browndin kirjaa Da Vinci –koodi kuunnellessa, ja nyt onkin hienoinen ”kiire” yöpuulle, sillä kirjan loppuratkaisut lähestyvät. Toisekseen, aamulla menen kuulotesteihin ja korvani leikannutta lääkäriä tapaamaan. Jännittää vähän, millaisia tuloksia kuulokäyriin saan. Itse sanoisin oikean korvan leikkauksen onnistuneen paremmin, kuulen sillä mielestäni paremmin, eikä se juurikaan tinnitä. Vasen, joka ensiksi leikattiin, tuntuu huonommalta. Ei kuitenkaan ratkaisevasti. Tinnitus ei ole kadonnut, vähentynyt kylläkin. Toisinaan korvassa on kuitenkin aikamoiset tinnitusbileet, kuten esim. tänään.
Viikonloppu meni rauhallisesti mökillä. Perjantai-iltana lämmitimme takan, joimme iltateetä. Ei tehty mitään mainittavaa.
Meille piti tulla halkoja viikonloppuna. Lauantai-iltana soittivat (oltiin odotettu pe-illasta lähtien, ja jätetty kaksiinkin juhliin menemättä) että auto on rikki, mutta tuovat puut traktorilla. Soittavat aamulla kun lähtevät ajamaan. No tuota soittoa ei kuulunut eikä halkoja näkynyt tänäänkään. Ei tunnu kovin luotettavalta puun toimittajalta!
No odotellessa eilen tehtiin omenasosetta. Avokki kuori mulle omppuja, mä pilkoin ne poistaen siemenkodat. Lisäsin palojen joukkoon pari desii vettä ja desin hillosokeria. Omenoita oli paloina leirut pari litraa. Niistä tuli kaksi puolen litran purkillista sosetta. Yli jäi yhteen jogurttiannokseen maisteltavaksi. Eilisiltana nautiskelin herkun tietoisena etten seuraavaan pariin viikkoon voi jogurttia syödä.
Eilen kun vettä ei satanut, ulkoiltiin. Kovin kauaksi ei voinut lähteä kun niitä pirun puita odoteltiin. Harmaakuono sai kuitenkin nauttia vapaana kirmaamisesta yllin kyllin. Lähistöllä kävellessä huomasi hyvin miten hirmuinen ero edellisviikonloppuun verrattuna sään lämpötilassa oli. Aurinkokaan ei juuri lämmittänyt.Tuuli tuntui kylmältä, joten kyllä se vaan on uskottava, että lämpimämpiä vaatteita on kaapista kaivettava esille.
Illalla saunottiin. Avokki uskaltautui pari kertaa pulahtamaan lammessakin. Mä en sinne suostunut. Avokin nauttiessa saunaolutta, mulla oli saunajuomana hedelmäsmoothies, jossa ananasta, kiiviä, greippiä, puolukoita, vadelmia ja vettä. Ei ehkä niin janoa vievää, mutta hyvää kuitenkin. Saunan jälkeenkatottiin koneelta Speden Onks Viljoo näkyny?-elokuva. Ei välttämättä ihan mun tyylistä huumoria ja avokkikin nukkui osan siitä. Tulipahan kuitenkin katsottua vanhaa tuotantoa vuosien, vuosien takaa.
Mutta nyt on pakko painua kirjan kuunteluun ja unille!
Kaikille iloista alkavaa viikkoa!
Julkaistu

Omenasosetta keitellen

Eilisiltana ”huutelin” Fb:ssä omenien perään. Mieleen oli hiipinyt nimittäin ajatus kokeilla tehdä itse omenasosetta. Onhan itse tehty aina parempi vaihtoehto kuin jokin sokeria ja lisäaineita pursuava kaupan omenahillo. Tosin viime keskiviikkona ostin Ruohonjuuresta luomuomenasosetta, jossa ei ollut lisätty edes sokeria. On muuten ihan huippuherkullista luomumaustamattomanjogurtin kanssa. No omenoiden perään kysely Facessa kannatti, sillä eräs kaveri ottikin yhteyttä ja lupas tuoda omenoita. Olin ihan innoissani ja heti kun tänään sain omenat ei muuta kuin kuorimaan, pilkkomaan, siemenkodat pois… Löysin netistä ohjeen, jossa pilkottuja omenoita kolmisen litraa, kolme desii vettä, kanelitanko ja sit sokeria maun mukaan. Keittoaika 30 min. Mulla ei ollut kanelitankoa, joten tyydyin sirottimen kaneliin 😀 Ja sokeria laitoin täysruokoa ruokalusikallisen ja valkoista saman verran. Soseen keittyessä tuli aivan ihana tuoksu ja koin onnistumisen iloa. Pakkaseen menee pari rasiaa ja yksi jää tuoreeltaan syöntiin. Omppuja jäi kymmenkunta rouskuteltavaksi. Jos vielä saisin toisen satsin, voisin tehdä lisää omenasosetta, ja tekisi mieli kokeilla kaikkea muutakin. Nythän puolukat taitaa olla parhaimmillaan, joten niitäkin pitäisi jonkin verran ottaa ja säilöä.

Tänään se sade taas tuli tuulineen. En kuitenkaan alavireytynyt. Väsymys kyllä on vaivannut, sillä viime yön valvoin melkein kokonaan. Nukahdin vasta kuuden jälkeen, joten aika monta tuntia tuli äänikirjaa kuunneltua. Nyt otin melatoniinin varmistaakseni hyvät yöunet ja hiljalleen uni alkaa hiipimään silmään, joten on aika kömpiä lakanoiden väliin.