Julkaistu

Voimaannuttava luonto

Tähän asti juhannuksesta lähtien olemme viettäneet jokaisen viikonlopun mökillä. Minulle siellä vietetystä ajasta on tullut entistäkin tärkeämpää, sillä edes hetkeksi painostava kaiken nielevä väsymys on väistynyt. Viimeiset reilu pari viikkoa ovat olleet todella takkuisia arjen osalta. Asiakkaani olen jaksanut hoitaa, mutta iltaisin olen ollut aivan lopussa ja treenaamisen aloitus on jäänyt. Se ahdistaa, mutta kun ei vaan jaksa, ei ole voimia. Nyt olenkin päättänyt, että menen torstaiaamuna otattamaan lähetteessä olevat kilpirauhaskokeet. Päätös on vähän helpottanut oloa. Huomaan nimittäin väsymyksen stressaavan ja kaipaan energistä itseäni takaisin, ja jos oireet kerran pahentuneet katsotaan mitä koetulokset tuovat tullessaan.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietimme perjantai-illasta maanantaihin mökillä ja nämä kuukuvat ovat lauantai-illalta saunatauoilta. Taptapsee totesi mm. ”pyöreä kuu”, ”täysi kuu”. Naureskelinkin, että mitähän eroa niillä on. Kuvia ottaessamme meillä oli avokin kanssa oikein hauskaa 🙂 Kyllähän vielä lammessakin tauoilla pulahdettiin, kylmää!!! ja vielä yksi kuva oli napsaistava puolenyön jälkeen.

Tuona viikonloppuna neuloin kranssin päällisen, sain valmiiksi lahjaneulomuksen, jota auringosta nauttien neuloin pihamaalla. Söimme tapaksia ja istuimme nuotiolla.

kaupungissa olimme vain pari yötä, sillä olimme sopineet jo aikoja sitten, että äitini tulisi mökille viettämään muutaman syyspäivän. Sää oli vähän epävakaista ja koleaakin. Jokainen ateria jouduttiin syömään sisällä. Syyskeleistä huolimatta vietimme paljon aikaa ulkona. Kokkailut tapahtui sisällä. Tulopäivänä sähkösavustimessa ahvenfileitä joidenka kanssa kanamunakastiketta ja perunoita. Illalla istuimme (yllätys) nuotiolla ja seuraavana päivänä lähdimme metsäretkelle. Oli ihanaa kuljeskella kaikessa rauhassa syksyistä metsää tuoksutellen. Istahdimmepa metsän keskelle kannoille nauttimaan. Otto hyödynsi tauon ja popsi puolukoita masuunsa. Puolukoita oli todella runsaasti. Niitä oli sokkonakin helppoa kerätä. Käsi vain mättäälle ja poimimaan. Sinne metsään olisi voinut jäädä tunniksi jos toiseksikin, mutta hiljalleen palasimme mökille ruuan valmistukseen.

Avokin lämmittäessä saunaa istuskelimme hämärtyvässä illassa ulkosalla hyvin pukeutuneina. Laitettiinpa halkotulikoriin tulet ja se loikin ihanaa tunnelmaa kauniilla kipinäsuihkullaan ja rätinällään. Äiti tykästyi. Saunasta avokin kanssa pari kertaa lampeen, ja taas hivenen kylmempää. 😀

Perjantaina lähdimme taas retkeilemään. Kuljimme meille uuteen suuntaan ratsastajien käyttämää polkua pitkin päätyen Kärkölän puolelle. Välillä maasto oli aika haastavaa, mutta meillä oli hauskaa kunnes kaatosade yllätti meidät. Tunnin verran paarustettiin märässä metsässä, mutta yllättävän vähän se harmitti. Vaatteet oli likomärät kenkiä myöden. Kaikenkaikkiaan reissussa sujahti reilu pari tuntia. Takasin palattuamme kuivat vaatteet ylle. Onneksi sade illaksi lakkasi, joten vietimme taas aikaa ulkosalla. Seuraavana päivänä äiti lähtikin kotiin. Sateisena aamupäivänä tein tämän syksyn ekat mehiläisvahakynttilät. Saunoimme jo iltapäivällä ja tuntuipa aurinko mukavalta hipsiessämme pulahdukselle. Illalla koattiin broilerpiiras ja salaattia. Kotiinlähtöpäivänä mökin siivousta ja kesäisien tavaroiden pakkausta. Hiukan haikea mieli, sillä mökkikausi taitaa olla ohi.

Tosin loppujenlopulta lähdimme viime viikonlopuksi taas mökille rentoutumaan. Alunperin oli tarkoitus olla kaupungissa, mutta päätimme toisin. Ja hyvä niin, sillä viime viikko väsymysrintamalla oli jotain ennen kokematonta, että olin jo turhauman syövereissä.

Miten tuntuikaan hyvältä istua mökissä perjantai-iltana kuunnellen takassa tulen rätinää, tuntea mökin lämpiävän, lämmityksen tuoksu. Mieli rauhoittui. Petiin puhtaat petivaatteet, iltapalaa. Aloin tuntea oloni lähes hyväksi, joten väkersinpä rannekorun.

Lauantaina keräsin viimeiset mansikat, nostin tomaatinvarret. Raakileita oli valtavasti, mutta kypsiä ei juurikaan. Nostettiin myös viimeset perunat. Tehtiin lihakastiketta pottujen kanssa ja syötiin ulkona. Illalla nuotiolla joutsenten lentoulahduksia kuunnellen ja relaillen. Sunnuntaina purettiin vanha puupöytä lammen rannalta pois ja kannettiin puut liiterin taakse. Vanha herra Harmaakuono osallistui sipsuttamalla perässämme koko ajan ihmetellen mitä nyt tapahtuu. Aurinko lämmitti ja minulle tuli hiki. Nautin myös fyysisestä rasituksesta tavattomasti ja toivoin kovasti paluuta liikunnalliseen elämään. Sitä toivon kyllä edelleenkin. Puuhailun jälkeen ateria ulkona tuntui taas niin mahtavalta. Se taisikin olla se syksyn viimeinen.

Kyllä näinä viikonloppuina olen taas todennut miten paljon luonnossa on voimaannuttavaa energiaa, miten luonto hellii väsynyttä ihmistä, helpottaa oloa, vähentää stressiä ja rentouttaa. Nyt tulevana viikonloppuna olemme kaupungissa. Mukavia asioita luvassa, joten toivon jaksamista itselleni. Tämä viikko on alkanut edellistä paremmin. Silti päätökseni pitää mennä kilpparin uusintakokeisiin. Nyt kuitenkin unimatti huhuilee patjan reunalta ja kurottelee hiekkaa heittämään silmiin, joten on aika mennä katsomaan mukavia luontounia 🙂

Julkaistu

Riesana väsymys

Olen päivälleen syönyt kaksi kuukautta rautaa päivittäin. Sehän ei ole vielä pitkä aika varastoraudan nousemiseksi. Silti alan olla kyllästynyt väsyneisyyteen mikä minua vaivaa enkä edes usko sen johtuvan rautavajeesta, koska vaje on ollut ymmärtääkseni kuitenkin aika pientä.

Arki on lomaviikkojen jälkeen tunkeutunut elämään, vaikka vielä mökkeilystäkin on ehditty nauttimaan. Onneksi pidennetyt mökkiviikonloput ovat olleet mahdollisia, sillä muutaman asiakkaan päivien jälkeen olen todella väsymys. Väsymys ei ole sellaista tavallista vaan erittäin painostavaa ja raskasta. Sellaisesta väsymyksestä en yleensä kärsi. Nyt kolmen asiakkaan päivän jälkeen olen illalla aivan puolivaloilla sumussa koomassa. Ei ole todellakaan kiva tunne ja olenkin todella turhautunut. Minä, joka olen viettänyt aktiivista elämää yritän nyt jaksaa arjen välttämättömyydet. Työt haluan jaksaa hoitaa, muusta on sitten pakko tinkiä. Siksipä en ole aloittanut syksyn treenaustakaan; en ole marssinut spinningtunnille, en viestitellyt Jannalle, että milloinkas pt-treenit voisi jatkua. Nyt elokuussa liikkumiset ovat rajoittuneet kävelyihin Oton kanssa ja pariin tandemlenkkiin. Ei ole todellakaan mennyt kuten ajattelin. Ajattelin nimittäin, että elokuussa taas aktiivinen liikkuminen jatkuu. Tunnen syyllisyyttä siitä, että niin ei ole käynyt.

Facebookin eri kilpirauhasryhmissä välillä törmää keskusteluihin asenteesta. Asenne on tärkeä asia, mutta oli asenne miten kohdallaan tahansa, ei se väsymystä vie pois, ja jos sen tekee hetkellisesti väsy tulee kyllä korkojen kanssa takaisin. Mielestäni itselläni on asennetta ja halua liikkua, tehdä monenlaisia asioita kuten ennenkin. En kuitenkaan ole pystynyt taltuttamaan tolkutonta väsymystä. Mökillä sumu/kooma vähän helpottaa. Tähän on helppoa todeta ”no ainahan mökillä on helpompaa”. Varmasti niinkin, koska stressi yleensä vähenee, mieli rentoutuu jne. Itselläni myös, että voin touhuilla oman jaksamiseni mukaan aika kevyitä askareita. Olenkin tehnyt nyt elokuun aikana ahkerasti neulomuksia ja koruja, nauttinut nuotion lämmöstä myöhäisillassa, saunonut ja pulahdellut hyisen kylmään lampeen, nauttinut aamupalaa kuistin edessä, istunut teemuki nokan alla pitkiä toveja. Kotona ollessa olen aina vain kömpinyt aikaisemmin ja aikaisemmin nukkumaan eikä äänikirja ole edistynyt. Olen neljättä viikkoa saman kirjan kimpussa. Toistaseksi onneksi nukun, nukun 10-11 tunnin yöunia. Viime aikoina nukkuminen on ollut vähän levotonta lämpöisyyden vuoksi.

Siitä on pari kuukautta kun kävin lääkärissä kilpparin vaajisepäilyjeni kanssa eikä lääkäri kokeiden jälkeen alkavaa vaajista voinut pois sulkea. Minulla on lähete uusintakokeisiin. Tässä arvon, jahkaan milloin menisin uudestaan testauttamaan arvot. Jos tämä väsytila jatkuu ja pahenee, en todellakaan odottele puolta vuotta, saatika sitten ensi kesään. Marssin kyllä piikitettäväksi jo aiemmin. Ajattelin kuitenkin, että jos vielä kuukauden päivät jaksaisi pyristellä. Toisaalta olen ilmottautunut lokakuussa kolmelle viikonloppukurssille, joten sumufiilikset olisi kiva taltuttaa edes jollain tavalla mahdollisimman pian. Muutenkin syksyyn olisi luvassa paljon mukavia ja mielenkiintoisia asioita niin hyvinvoinnin kuin käsitöidenkin osalta, ja kyllä sen liikunnankin haluaisin elämään takaisin. Jostain luin, että kilpparivaajispotilaille olisi parempaa liikuntaa palautumisen ja hormoonitoiminnan kannalta voimaharjoittelutyyppinen treeni eikä niinkään kestävyyspainotteinen olisi parempi vaihtoehto, mutta tiedä sitten. Harmittaa vaan niin sanomattomasti, sillä talven ja kevään aikana pääsin niin kivalla tatsilla liikkumaan Vidalla. Nyt kun loman vuoksi ja nyt tämän väsymyksen takia on tullut taukoa huomaan taas kynnyksen kasvaneen. Ei riitä se, että olen sokea vaan nyt murehdin vielä ulkomuotoanikin 🙁 Huhtikuun puolesta paino on noussut reilu viisi kiloa. Tiedän, että ei monikaan siihen kiinnitä huomiota, mutta itseäni se häiritsee, vaikka tiedän että paino ei ole tullut pelkästään herkutellen kesäjuomia ja ruokia. Miksi itse pitää tehdä itselleen asioista niin pirun vaikeita??? Surullista! Lupaan itselleni, että kyllä mä täältä taas nousen rajojani rikkomaan. Minun on kai luvattava myös itselleni, että en syyllistä itseäni rauhallisemmasta tahdista väsyn kestäessä. Nyt vain pitäisi löytää se oikea tapa toimia ja saada liikuntaonnellisuus takaisin.

Kun kiertelen mökin pihassa keräämässä herneitä, herukoita, mansikoita, tomaatteja, karviaisia nautin touhusta. Se jotenkin voimaannuttaa ja huoli omasta jaksamisesta väistyy. Kuukausimansikka tarjoaa satoaan runsaasti ja nyt alkavat tomaatitkin kypsyä. Sunnuntaina keräsin kuivuneet herneen varret pois ja vielä on yksi vaollinen oman maan perunoita jäljellä.

Iloa tuottaa myös kierrellessä kun voin tunnustella ja tuoksutella pihassa olevia kukkasia. Omppupuuhun ei oikein uskalla koskea, raakileet putoavat helposti. Ehkäpä ens viikonloppuna pääsemme jo niitäkin maistelemaan.

Elokuun hyviin asioihin kuuluu ehdottomasti se että uuden avustajan kanssa yhteistyö on lähtenyt sujumaan hienosti. Toinen ilahduttava asia on Harmaakuonon pirteys. Nyt kun itikoita ja baarmoja ei enään hirveästi ole vanhus voi lötkötellä ja hipsutella pihapiirissä enemmän. Iltaisin mökin lattialta lampaantaljalta kuuluukin sydämen pakahduttavaa tyytyväisen koiran urinaa ja tassuista nousee onnellisen koiran tuoksu. Tosiasia on kuitenkin rasvapatin kasvu vasemmassa kyljessä, mutta vielä tovi Harmaakuono voi olla luonamme ilman liiallista tuskaa. Nyt kuitenkin silmiä painaa uni, joten ehkäpä siirryn sinne höyhensaarille seuraaviksi yhdeksäksi tai kymmeneksi tunniksi.

Julkaistu

Rautakuurille

On jo viikon päivät kun lääkäri soitteli labratuloksistani. Tottahan toki minulla oli juuri silloin asiakas, joten kiiruusti toiseen huoneeseen puhumaan. Ja enhän mä tietysti muista kaikkia labratuloksia ulkoa, joten pääsen niitä tarkistelemaan vasta kun saan ne kotiin.

Joka tapauksessa kilpirauhasen vajaatoimintaa minulla ei ole, ei ainakaan vielä. Tosin arvot ovat vähän alhaiset, joten pois ei voida sulkea alkavaa vajaatoimintaa, joten sain lähetteen uusintakokeisiin puolen vuoden-vuoden päähän. Ja jos oireet pahenevat toki voin käydä kokeissa jo aiemmin. Maksa- ja munuaisarvot kuulemma normaalit. Rautaa suositteli syömään puolen vuoden kuurin. Hemoglobiini oli tosin muistaakseni 131. Löysin tiedon, että naisella normaalin raja on 117-155, joten vähän rautakuuria olen kummastellut. En kuitenkaan ole varma otettiinko kokeita liittyen varastorauta-arvoihin. Olen nyt lueskellut Facebookissa parin kilppari-ryhmän ihmisten kirjoituksia ja ymmärtänyt, että kilppariongelmilla voi olla yhteyttä rautaan. Ilmeisesti myös vajaatoiminnassa maksa-, sokeri ja kolesteroliarvot nousevat. Minulla paastosokeri oli 5.5, mutta kolesteroli yli kuuden. Huono taisi olla 4.1 ja hyvä 2.3. Kolesterolia pitäisi saada alemmaksi, jotta lääkityksiä ei tarvitsisi aloittaa. Ja minä en kyllä ihan vähällä halua ruveta syömään statiineja tms. EI!!!! Kilppari-ryhmissä moni on kirjoittanut kolesterolin laskeneen vajaatoiminnassa lääkityksen aloittamisen jälkeen.

Puhelun jälkeen olo oli vähän ristiriitainen. Toki olen iloinen ettei minulla, ei ainakaan vielä ole sairautta loppuelämäkseni diagnosoituna, mutta toisaalta taas en saanut vastausta paino-ongelmaan. Nyt kun olen ollut vähäisellä liikunnalla ei kroppaan ole kertynyt nestettä ja painokin laskenut. Ei voi olla normaalia, että kilotolkulla treenatessa paino nousee ja laiskotellessa putoaa. Tottahan paino kuntosalitreenauksessa voi nousta etenkin alussa kun lihakset imaisevat itseensä nestettä jne. Ei se nyt kuitenkaan voi jäädä päälle ja yht’äkkiä vain paheta. Jokin minun aineenvaihdunnassani mättää. Nyt olen kuitenkin päättänyt yrittää ottaa asiaan rennomman asenteen kesälomien ajaksi. Ei tarkoita, että söisin mitä vaan, lähinnä tarkoittaa etten hyppää vaa’alla ja märehtisi asiaa. No täällä mökillä tuo vaakaton elämä onnistuukin hyvin.

Rautaa olen nyt sunnuntaiaamusta lähtien syönyt. En uskaltanut aloittaa lauantaiaamuna, koska lähdimme Silmukkasiskojen kanssa päiväksi Tallinnaan. Rauta tekee helposti huonovointisuutta ja vatsavaivoja, joten sellaisia en matkalle seuralaisikseni halunnut. Noh rautakuuri ei onneksi ole aiheuttanut vatsan väänteitä, joten ei ongelmaa.

Ilmeisesti seleenin puutteessa on samankaltaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassakin, joten ehkäpä ostan vielä seleeniäkin elämääni helpottamaan. Onneksi sellaista järkkyä väsymystä ei ole ollut mitä ennen juhannuslomaa kaupungissa koin.

Julkaistu

Lääkärissä

Eilen kotiuduimme mökiltä ja tämä aamu alkoi lääkäri- ja laprakäynneillä. Huomenna pitäisi saada vastaus kysymykseen vaivaako minua kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkäri tutki käsin tunnustellen kilpirauhasta ja arvioi oikean puolen lohkon olevan kovempi, joka saattaisi viitata vajaatoimintaan. Mitään ylimääräisiä kyhmyjä ei onneksi tuntunut. Valitettavasti äitini sairastaa tuota vaajista ja on kuulemma hyvin yleistä, että niin tyttärellä kuin äidilläkin sairaus todetaan.

Lääkäri kuunteli sydänäänet ja keuhkot eikä kummassakaan ylimääräisiä ääniä kuulunut. Verenpaine huiteli järkyttävissä lukemissa ja se mitattiinkin kolmasti. Kyllähän se laski alemmaksi, mutta koholle jäi. Illalla kotona kaivoin Lidlistä ostamani puhuvan verenpainemittarin. Olen ostanut sen jo viime syksynä, mutta käyttöön otto on jäänyt. Nyt laitoin laitteen toimintavalmiuteen ja verenpaineeni oli normaali, laitteen mukaan suorastaan optimaalinen. Sitä en sitten tiedä miten luotettava laite on. Ehkä se kuitenkin antaa suuntaa verenpaineesta. Aamulla taisin lääkärissä jännittää ja siksi lukemat huitelivat korkeuksissa.

Sain lähetteen labraan ja siellä otettiin verta monta putkellista. Kilpparikokeiden lisäksi lääkäri halusi kolesteroolin, verenkuvan yms. Huomenna hän soittelee tuloksista.

Meidän perheestämme kävi lääkärissä toinenkin jäsen, nimittäin rakas Harmaakuono. Iho valitettavasti taas kesäiseen tapaan oireileen. Vanhus ei kahlaile eikä ui lammessa enään, mutta kiusana ovat itikat ja niitä riittää kosteiden kelien myötä. Vanhus sai kortisonipiikin kutinaa helpottamaan sekä lääkitykseksi kortisonisalvaa, lääkeshamppoota ja kipulääkettä. No kipulääke tuskin liittyy kutinoihin, mutta tassuissa on ilmeisesti kipua jonkin verran kun niitä nuollaan ahkerasti. Nyt ilta- ja aamutoimiimme liitetään Harmaakuonon hoitotuokiot.

Eilen kaupunkipäivät aloitin kyläilemällä entisen työparini luona. Sateen tauottua kävimme koirien kanssa pienellä lenkillä ja saatiin nauttia jopa auringostakin. Lenkin jälkeen maistuikin herkullinen kasvissosekeitto ja gluteeiniton broilerin jauhelihapiirakka unohtamatta jälkkäriksi syötyä suklaajäätelösiivua. Mukavaa oli rupatella ja kuulumisia vaihtaa. Iltapäivä meni nopsaan ja yht’äkkiä kello olikin jo seitsemän.

Tämän päivän lääkärikuulumisien lisäksi minulla on ollut neljä asiakasta, ja huomenna niitä on kaksi. Ens viikon lomailemmekin ja ettekä ikinä arvaa missä lomailu tapahtuu 🙂 Käsittääkseni säidenkin pitäisi parantua, joten joskohan vihdoinkin pääsisimme nauttimaan teepaitakeleistä.

Julkaistu

Juhannusloma alkoi ratsastuksella

Tänäänkin ollut viileää ja tuulista kesäsäätä. Siitäkin huolimatta nautin ratsastustunnistamme. Ja hevosen selässä hetki oltua ja ratsastettua katosi kropastakin koleuden tunne. Sinne jonnekin katosi myös hetkeksi hurja väsymys ja huoli sydämestä. Hetken irtaantuminen väsähtäneestä Hepasta teki taatusti hyvää. Nyt tosin väsyttää, silmät roikkuvat puolitangossa, joten aika pian unille.

Aloitimme ratsastustunnin tekemällä painon siirtoja, vatsalihaksien jännityksiä jne. hallintaan liittyviä asioita. Töltissä haimme ripeyttä ja väliin rentoja käyntiaskeleita. Harjottelimme myös pysähdyksiä suoraan töltistä, ravasimme keventäen ja harjoitusravausta ristiselkää rentouttaen.

Sebu viihtyi kentän ulkoreunoilla ja jalkani hankasi useampaan kertaan aitaan tai seinään. Hevonen on myös etukenoinen/painoinen, mutta uusi satula korjasiratsastajan istuntaa jonkin verran. Nyt Sebun selässä ei tuntunut niin etupainoiselta kuin aiemmin, joten uuden satulan ja ehkä minun kehityksenikin yhteisvaikutustaparempaan oli huomattavissa. Jos Sebu meinasi siirtyä töltistä raviin osasin sen ennakoida hyvin ja korjata takaisin töltille. Keventäminen sujui ravissa hyvin ja harjotusravissakin uskaltauduin ratsastamaan kädet pelkissä ohjissa. Ei tarvinnut tukeutua satulaan. Sebun töltti reipastui huomattavasti laukan nostojen jälkeen. Ensiksi nostoissa Sebu oikaisi pahasti. Toiseen suuntaan mentäessä sujui huomattavasti paremmin. Oli kivaa!!! Nyt en tosin laukannut kenttää ympäri Sebun etupainoisuuden vuoksi. Emme halunneet ottaa riskiä kun itsekin vähän etukenotan. Tiina laukkasi hurmioituneena kärkiratsastajan kanssa kenttää ympäri. Riemuitsin kuitenkin taas niistä onnistuneista laukkapätkistä. Siinä unohtui murehtia omaa vointiaankin.

Viikko täällä kaupungissa on mennyt todella rauhallisesti. Lauantaina olimme veljeni tyttären rippijuhlissa. Onneksi sattui kesän lämpimin päivä, joten pystyimme aterioimaan ja kahvittelemaan ulkona. Sunnuntaina olikin sateista, mutta Liioliita oli mukavaa tavata. Eilen ja tänään on ollut mukavasti töitä. Huomisaamuna kaupan kautta mökille. Käsityönyssäkkä pakattuna, joten sadehetkille puuhattavaa valmiina.

Julkaistu

Lääkäri varattu

Olen lisännyt veden juontia ja koettanut pitää riittävän tiheät ateriavälit. Paino jatkaa vain nousuaan ja mukaan on astunut väsymys. Olen pitkään jo jahkaillut pitäisikö kilpirauhanen tutkituttaa ja eilen varasin itselleni parin viikon päähän lääkärin. Rahan menoa se tietää, mutta saanpahan ainakin mielenrauhan siltä osin ja jos kropassani jokin mättää niin toivottavasti avun oli se sitten kilpirauhanen tai jokin muu.

Eilinen oli melkoinen ahdistuspäivä. Suretti kovasti ajatuskin siitä, että minulla on jokin parantumaton sairaus, joka vaatii loppuelämän seurannan ja lääkityksen. Olen kuitenkin alle 40-vuotias enkä vielä haluaisi aloittaa sairauksien litanijaa elämääni, mutta minkäs teet. Lueskelin Facebookin kilpirauhasryhmistä ihmisten kokemuksista eikä ne paljoa lohduttaneet. Oli pelkoja, ahdistusta, lisämunuaisten kanssa ongelmaa jne. Joskus olen kuvitellut, että oikealla lääkityksellä kilpirauhasen vajaatoiminta on ”helppo sairaus” elämän kumppanina, mutta ehkä olen kuvitellut omiani. Toki yksilöitähän me olemme ja varmasti monenlaisia sairauskertomuksia on kilpparijutuissakin.

Ja perhana, eihän kukaan ole minulla vielä mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa diagnosoinut eikä edes passittanut kokeisiin. Voihan ongelmana olla jotain ihan muuta, jota en osaa edes kuvitella/pelätä.

Viikonloppua vietimme mökillä, mutta mökkijutuista tulee omat postauksensa. Ollaan keväällä ja nyt alkukesästä innostuttu kuvaamaan aika paljon, joten kuvallisia postauksia luvassa. Kuvat ovat tällä hetkellä kuvailtavana, joten malttakaa tovi 🙂 Joka tapauksessa mökkeily teki hyvää enkä painoasiaa stressannut. Kotiuduttuamme vaaka osoitti sellaisia lukemia, että ahdistus pongahti kattoon ja päätös tutkimuksiin menemisestä.

Täällä kaupungissa päivät ovat sujuneet rauhallisesti; töitä, ruuan valmistusta, netissä pyörimistä, ulkoilua koirien kanssa. Tänään pakottauduin siivoamaan vaatekaapin ja valitsemaan juhlavaatteet lauantaina olevia rippijuhlia varten. Toivottavasti en näytä ihan hirveän turpealta vaatteissani. En huomaa vatsani kasvavan, mutta reidet ja persauksen sivut on sitten oma lukunsa, tai sitten vaan kuvittelen.

No nyt kahteen viikkoon ei kuitenkaan tapahdu mitään ratkaisevaa. Paino elää omaa elämäänsä ja minä koetan jatkaa terveellisillä valinnoilla, vaikka just nyt turhauttaakin. Pidän kuitenkin monista terveysherkuista ihan oikeastikin, joten ei minun turhauman keskellä tarvitse syöksyä hampurilaisten tai pitsojen kimppuun. Mehulinko on ollut ihan huikean mahtava hankinta!(siitäkin oma postaus tulossa) Nyt pitäisi nauttia kesästä ja olla murehtimatta liikaa. Murehditaan vasta sitten, jos on tarpeen. Se kun olisi niin helppoa kuin se on kirjoittaa. Kulunutta viikkoa on vaan nyt varjostanut alavireys, alakulo ja jopa ahdistuskin. Siitä huolimatta kaikille oikein ihanaa viikonloppua. Huomiselle ja lauantaille on luvattu tänne etelään jopa yli 20 asteen lämpötiloja, joten nauttimaan kaikki kesästä, myös Hepa!

Julkaistu

Vettä tuoreella mintulla

Istun mökin kuistilla auringosta ja lintujen liverryksestä nauttien. Kevät ja alkava kesä tuoksuu; kasvava nurmikko voikukkineen, koivu, ympärillä oleva metsä ja narulla kuivuva lakanapyykki. Pitkän ja viileän kevään jälkeen nyt tuntuu, että kevät alkaa vaihtumaan kesäksi ja enään ei tarvitse palella.

Ei kuulu autojen hurinaa, ei ihmisten pulinaa. Seurana vain keväisen luonnon äänet ja luonto. Rauhoittaa mieltä ja lievittää stressiä.

Onko minulla stressiä? Ehkä vähän, sillä painon putoamattomuus turhauttaa ja stressaa. Tiistaina kävimme Jannan kanssa ruokapäiväkirjaani kuuden päivän ajalta läpi eikä mitään selkeää ongelmakohtaa löytynyt. Janna kiinnitti samoihin asioihin huomiota mihin itsekin ja nyt yritänkin lisätä veden juomista, jotta päivässä joisin 2-3 litraa. Pelkkä vesi saattaa tuntua tökkivältä, joten vinkistä kokeilen vesikannullista, jossa tuoretta minttua ja ripaus suolaa. Minttu tuo hyvän ja raikkaan maun eikä veden lipittäminen tunnu niin vatsassa painavalta. Kohta on päivän eka kannullinen juotu. Juon myös paljon teetä, mutta sehän on diureetti eikä voi laskea päivän nestekulutukseen.

Puhun aina kaikille veden juonnin tärkeydestä ja siitä, että on muistettava juoda riittävästi. Olen kuvitellut itse juovani ainakin lähes riittävän paljon. Ruokapäiväkirjaa täyttäessäni kuitenkin huomasin, että en päässyt kahteen litraan kuin sellaisina päivinä milloin treenasin ja treenaaminenhan lisää nestehukkaa, joten eipä auttanut. Nyt koetan tehdä läksyni huolellisesti ja juoda riittävästi ja tarkkailla juomisiani, eikä vain elää kuvitelmissa juovansa tarpeeksi. Kun veden laittaa kannuun, pystyy hyvin näkemään kulutetun nesteen. Jos silloin tällöin juo hanasta lasillisen, ei niitä lasillisia tule lasketuksi ja kontrolli jää. Eihän veden juonti toki pidä olla pitkässsä juoksussa kontrollin alaista, mutta nyt totuttautumisvaiheessa kylläkin.

Pohdimme myös riittävää protskujen saantia, mutta toisaalta myös riittävää hiilareiden saantia etenkin treenin jälkeen. Esim. iltatreenin jälkeen voisi olla paikallaan jokin ruokaisa salaatti, jotta yöksi ei jää nälkä. Maustamaton jogurtti tai rahka marjoineen tai hedelmineen saattaa monesti olla liian kevyt. Ehkä myös välillä unohdan oman työni fyysisyyden ja sen, että kyllähän myös hierontatyö kuluttaa, vaikka ei se siltä paljoa tuntuisikaan.

Ruokapäiväkirjan ajalta ruokailujen välit pysyivät kohtuullisina, mutta miten homma sujuu oikein kiireisellä viikolla? Voisiko avuksi olla asiakkaiden välillä nautittu itse tehty smoothies? Tärkeää olisi ettei ateriaväli venyisi yli neljän tunnin. Siinä on kyllä opettelemista täällä mökillä. Helposti touhottaa monta tuntia ulkona eikä välipaloja muistakkaan. Eli, niin kiireen keskellä kuin mökkielämässäkin riittävän useasti ateriointi muistettava. Tuosta tuleekin mieleen, että kohta alkaisi olla välipalan aika.

Toivon todella, että veden lipityksen lisäys auttaisi aineenvaihdunnan toimimiseen ja ylimääräinen neste lähtisi kropasta pois. Lisäksi riittävä energian saanti treenipäivinä, ateriavälit 3-4h niin kotona kuin mökilläkin. Monipuolista ruokaa protskuineen ja hyvine hiilareineen. Avokin innostamana aloitin myös L karnitiini-kuurin tehostaakseni rasvan polttoa. Jos nämä keinot ei ala tilannetta yhtään muuttamaan on varmasti selvitettävä mahdollisia muita syitä mitkä asiaan vaikuttaisi kuten kilpirauhasen toiminta.

Tsemppiä mulle ja kaikille saman asian kanssa taisteleville. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, joten jokaisen on jaksettava etsiä itselleen parhaiten toimivat vaihtoehdot. Välillä on hakattava päätään seinään ja turhauma on nielasta kokonaan, mutta ylös vaan lujalla tahdolla etsien ja varmasti lopulta löytäen.

Julkaistu

Infrapunasaunassa

Keskivartalorääkin jälkeen istahdin infrapunasaunaan, jossa lämpötila 65 celssiusastetta. Ympärilläni kylpypyyhe ja se olikin tarpeen. Hiki virtasi ja n. puolentunnin istuskelun jälkeen ”uin” omassa hiessäni. Vettä kului 0.75l pullollinen. Eka pullollinen meni jo treenin aikana.

Infrapunasaunan lämpö tuntui pehmeältä ja hyvältä, lempeältä. Samalla kuitenkin syvälle uppoavalta. Olen ollut infrapunasaunassa joskus ennenkin Flamingon spa:ssa ja kerran Vidalla. Edelliskerralla olin saunassa vainilmeisestikin liian lyhyen aikaa, sillä tuntemuksia silloin ei tullut. Nyt hikoilin paljon ja kävellessäni kotiin jalat tuntuivat kevyemmiltä. Kotona tosin iski järkyttävä väsymys ja oli pakko mennä päikkäreille. Voihan väsymyksen syynä olla myös viime päivien liikunnat, tai ehkäpä niiden ja saunan yhteisvaikutusta.

”Infrapunasaunan positiiviset terveysvaikutukset perustuvat pääosin syvälle (noin 4 – 5 cm syvyyteen) kehon kudoksiin vaikuttavaan lämpösäteilyyn, joka saa aikaan merkittävää aineenvaihdunnan ja verenkierron vilkastumista. Tällä on todettu olevan muun muassa seuraavanlaisia etuja:
infrapunasaunassa elimistöstä poistuu haitallisia kuona-aineita
lievittää ja poistaa monenlaisia kipuja: muun muassa päänsärkyä ja lihaskipuja
aineenvaihdunnan vilkastuminen lisää kalorinkulutusta ja auttaa painonhallinnassa
iho voi paremmin
stressi vähenee ja olo piristyy
nopeuttaa elimistön palautumista ja toimii sen vuoksi erinomaisena liikunnallisen elämäntyylin tukena”, sanotaan Infrapunasauna.fi-sivuilla. infrapunasaunan terveysvaikutuksista. Kokemukseni saunasta on niin vähäiset, että en voi hirveästi kumota tai tukea kokemuksieni perusteella väittämiä. Tänään ainakin kokemus oli positiivinen ja todella tuntui kuonien lähtevän kropasta liikkeelle ja ehkäpä myös auttaa palautumiseen viikon liikuntasuorituksista. Uskon jatkossakin meneväni pt-treenin jälkeen infrapunasaunaan aina kun aikaa siihen on, jos sauna on vaan vapaana.

Millaisia kokemuksia sinulla on infrapunasaunasta?

Julkaistu

Yläkroppatreeni ja pyöräilyä

Olipas eilen mukavaa treenata Jannan ohjauksessa. Mökkeilyn yms. takia on ollut pientä taukoa, joten odotin treeniä innokkaana ja huomenna jatketaan. Tällä hetkellä tuntemuksia on lavoissa, yläkyljissä, rinnassa, vatsoissa ja vähän ojentajissa.Millaisenkohan ihanan rääkin huomenna saan?

Eilen Otto opasti Vidaan mukavasti, hiukan töksähdellen, mutta perille päästiin hyvissä ajoissa. Tällä kerralla lämmittelin soutuergolla vastuksen ollessa kympissä, soutunopeus pysyi hyvin alle 2:50min/500m. Soutuergossa ei syke nouse samalla tapaa kuin Crossissa, mutta mukavaa vaihtelua ja treenin pääpaino yläkropassa, sillä tällä viikolla jaloille tulee eri muodoissaan aika paljon kuormitusta. Soudin 12 min.

3sarjaa per liike
– Pystypunnerrus 5,6,7 kg käsipainoilla vuoronostoin (5kg oli selvästi liian vähän, 6kg:lla sai jo pakertaa ja 7kg:lla tehdä töitä tosissaan. Painon lisääntyessä vaati tarkkuutta, jotta kädet pysyisivät oikeassa linjassa liikkeen aikana. Toki myös kehon hallinta joutui koetukselle. TYKKÄÄN!)
– dippi penkillä oman kehon vastuksella 8-12tstoa (selkä pysyi pääsääntöisesti hyvin penkin edessä. En muista onko koskaan kukaan aiemmin ohjannut liikkeessä selän asentoa niin havainnollisesti mitä Janna teki. Alkuun liike tuntui vähän ranteissa, mutta niiden asennon muutolla tilanne helpottui. Ja kyllähän niitä ojentajiakin alkoi polttelemaan 🙂 )
– X-viennit 6kg pallolla 45s per puoli (Sykkeen nostatusta ja ainakin sykemittarin mukaan maksimi oli 178, varmastikin tästä liikkeestä. Ekassa sarjassa jouduin vähän hakemaan oikeaa liikerataa ja Janna joutui muistuttelemaan pään mukana kääntymisestä. Toisessa ja kolmannessa sarjassa liikenopeus kasvoi ja sykekin nousi toivotusti.)
– rinta vipunostoina penkillä suorin käsin 4-5kg käsipainoilla (Tehokas hyvä liike.)
– sivutaivutus 12kg kuula seinää vstn, talja 18+2.3 joka ei oikein luonnistunut jasiksi vaihdoimme kuulaan.Jannalta oli loistava oivallus, että tekisin liikkeen seinä selkäni takana ja vieläpä niin, että liikettä tehdessäni lavat ja takaraivo pysyivät seinässä kiinni. Tai siis se oli tavoite. (taljassa etenkin lantio salsasi vähän turhan paljon ja polvista lähdin joustamaan sekä vartalosta taitoin turhan paljon eteen, Jannan arvion mukaan huomaamatta. Itsekin uskon siihen. Polvien jouston tajusin itsekin, mutta lantion salsaus ja eteen taittuminen ei ilman seinää hahmottuneet. Seinä korjasi huomattavasti liikesuoritusta ja paransi omaa hahmottamistani milloin liike tehdään oikein.)
– alavatsalle ns jalkojen alasviennit nilkkapainolla ja eka sarja ilman lisävastusta. Suoraan ja viistosti (Hyvä liike ja tuntuu jopa minunkin vatsalihaksissa 🙂 )
Loppuverryttely Crossilla 5 min, jalat aika väsyneet, vaikka jalkatreeni ei ollutkaan 😀 Treenin aikana Janna patisti minua viimeisissä toistoissa jatkamaan toistoja lisää, vaikka alkoikin jo tuntumaan. Mielestäni loistoasia, sillä liian helposti itse välillä luovuttaisi, onko lie uskon puutetta vai mitä. Joka tapauksessa treenistä jäi mahtava fiilis.

Tänään sovittu aamulenkki sateen vuoksi jäi väliin, mutta illan pyörälenkki toteutui. Ajeltiin Jukin kanssa pari tuntia ja 36 kilsaa. Onnistuttiin kiertämään sadepilvet. Nyt huristeltiin kohti Opaskoirakoulua Itä-Hakkilaan, sieltä Tikkurilan kautta Hiekkaharjuun. Vanhan Tuusulantien Mätäkivenmäki oli minulle uusi tuttavuus ja kyllä polkiessa sitä pitkää mäkeä syke nousi ja hengästyi. Oikein mukavaa kun Juki hakee reitteihimme myös haasteita. Yllättävän nopeaan mäestä kuitenkin palautui ja loppumatka meni hujauksessa. Oli kyllä taas niin mahtikivaa pyöräillä. Reittimme kulki aika paljon isojen teiden varsilla, joten lintukonsertti jäi vähälle, mutta ihana koivun tuoksu valtasi ilman sateen jälkeen. Taisipa jossain tuoksua tuomikin. Kuulemma myös valkovuokkoja näkyi paljon.

Jos kiinnostuit tandempyöräilystä, ja haluat lähteä pilotiksi täällä Vantaa-Kerava-Tuusula-Helsinki tms. alueella laita viestiä kommentteihin tai blogin Fb-sivulle. Pilotteja ei ole koskaan liikaa. Eikä aikaisempaa kokemusta tarvitse olla.

Ruokapäiväkirjaa on ahkerasti täytelty ja joitakin havaintoja tehty. Vettä saisi mennä kurkusta alas enemmän ja se säännöllisyys… Mutta pohditaan tarkemmin kun ruokapäiväkirja on tarkistettu/analysoitu. Huomaan kuitenkin itsekin työstäväni asiaa koko ajan merkintöjäni tehdessäni.

Mutta nyt on aika kirjan kuuntelun ja höyhensaarille siirtymisen. Tällä hetkellä luen Robin Cookin kirjaa Kohtalokas hoito. Huomenna taas liikutaan ja nautitaan siitä!

Julkaistu

Ruokapäiväkirjan täyttöä ja lenkkeilyä upeassa kevätillassa

Tänäaamuna aloitin ruokapäiväkirjan täyttämisen ja teen sitä nyt muutaman päivän ajan. Paino ei liikahtele haluttuun suuntaan ja se turhauttaa. Toivottavasti vika löytyisi ruokavaliosta. Olen pyrkinyt lisäämään proteeiineja ja vähentämään hiilareita. Tiedän jo nyt, että syön aika epäsäännöllisesti ja välillä kulutukseen verrattuna liian vähän. Ateriointiväli myös venähtää helposti viiteen kuuteen tuntiinkin. Vettä muistan juoda parhaiten silloin kun minulla on päivässä useampi asiakas. Tänään kun olen merkannut juomia ruokien lisäksi tiedän juoneeni liian vähän. Vielä kun huomioidaan kolmen tunnin kävelylenkki saattaapi ruokaakin mennyt liian vähän, ainakin tätä kirjoittaessani tunnen nälkää. Onneksi iltatee on vielä juomatta, joten sen yhteydessä taidan syödä vielä jotain.

Odotan todella innolla, mielenkiinnolla ja toiveikkaana Jannan analyysia ruokapäiväkirjasta ja tietenkin niitä parannusehdotuksia ruokavalioon. Vaikka kuvittelen tietäväni asiasta jotain ja kuvittelen jopa etten ihan metsikössä ole syömisieni kanssa, ammattiapu näemmä on tarpeen, joten toivottavasti ruokavaliomuutoksilla alkaisi jotain tapahtumaan painonkin suhteen. Olen harkinnut vakavasti myös kilpirauhasen tutkimista, koska painojumituksen lisäksi kehossa on nestettä, aineenvaihdunta ei kovin hyvää ja lämmönsäätelyssäkin toivomisen varaa. Uniongelmani yhdistän aina melatoniiniin puutteeseen, mutta eikös kilpirauhasen ongelmatkin voi vaikuttaa? Välillä kärsin kuumuudesta, vaikka ei kovin lämmin olisikaan. Hikoilen aamuyöstä peiton alla ja toisaalta taas samassasisälämpötilassa saatan päiväsaikaan palella hurjasti. Voisikohan olla varhaiset vaihdevuodet. Älkää naurako, olen sitäkin miettinyt.

Jos tutkituttaisin kilpirauhasen haluaisin sellaisen tutkimuksen, jossa mitataan myös th3 eikä vain th4. Meniköhän nyt oikein päin? En satavarma, mutta joka tapauksessa haluaisin sen tutkimuksen, jossa asiaa tutkittaisiin hiukan syvemmin. Olen ymmärtänyt ettei kunnallisella onnistu, mutta en oikein tiedä millä yksityisellä onnistuisi ja mitähän lysti maksaisi. Jos sinulla tietoa olisin siitä kovin kiitollinen.

Kevät on edistynyt hiukan takkuisasti. Eilenkin alle kymmenen astetta ja sadetta. Tänään kuitenkin aurinko paistoi ja lämpömittari kipusi yli 15 asteeseen. En olisi eilen uskonut, mutta oli kiva lähteä reippailemaan aurinkoiseen kevätiltaan. Kiertelimme ystäväni ja Oton kanssa Vuosaaren ja Rastilan lenkkipolkuja upeaa lintukonserttia kuunnellen ja mailmaa parantaen. Aika meni nopsaan ja kilometrit taittuivat. Lenkille tuli mittaa 14 kilsaa ja aikaa meni kolmea minsaa vaille kolme tuntia 🙂 Kulutus oli 1282, joten eipä ihme, että vieläkin nälättää. Kotiin tultuani söin purkin raejuustoa ja purkin ananasta omassa mehussa, join lasillisen greippimehua. Päivällä söin ison lautasellisen salaattia sekä 4 kananuijaa, aamiaisella sämpylän sekä maitorahkaa, jossa mustikoita, banaania, kuituvalmistetta chian siemeniä.

Nyt aika Euroviisujen ja iltateen. En ole mikään ahkera Euroviisujen seuraaja, mutta täytyyhän se nyt katsoa miten Suomen edustajan semifinaalissa käy.