Julkaistu

Positiivisia kohtaamisia ja treenifiiliksiä – treenausta Vidalla

Totesin jo viime talvena, vaikka lyhyt olikin, että Otto on pakkaskoira. Pakkaskelillä se nimittäin opastaa parhaiten. Niinpä lähdin aamulla aika luottavaisin mielin kohden Vidaa. Reitti menikin ongelmitta. Vähän ennen portaiden hakua tien viertä Oton teki mieli haistelemaan. Portaat kuitenkin löytyi ja ehdin Vidaan hyvissä ajoin.

Pukuhuoneessa ehdin taasen testailemaan sykelähetintä eikä se paska toiminut. Luovutin ja hipsin itsenäisesti crosstrainerille ja aloitin sutkuttamaan sillä Jannaa odotellessani. Kymmenisen minuuttia ehdinkin sutkuttaa, jonka jälkeen tutustuimme tarkemmin spinningsaliin. Jos vaan pyörä eturivissä lähinnä ovea on vapaa, minulla on todella helppoa tulla pyörälle ja tunnin jälkeen löytää käsipyyheliinaa ja puhdistusainetta pyörän siistimiseen. Ei kertakaikkiaan mitään syytä jättää rakastamaani treenimuotoa väliin vain sen takia, että ei ole kaveria mukana. Pyörän säädöt osaan tehdä itse sopiviksi jne. Miksi en nauttisi treenistä vielä kun reittikin sujuu treenipaikalle – ainakin nyt. Sanoinkin avokille, että jos valupäivät ei ole häiritsemässä menen huomiselle spinningtunnille. Ehkäpä taas yksi raja-aita kaatuu, mutta niin pitääkin.

Istuimme alas ja vähän katselimme ryhmäliikuntatuntikalenteria. Tällä hetkellä eniten mahdollisuuksia on osallistua torstain ja lauantain tunneille. Spinning on varmasti ykkösjuttu, mutta Iran roller myös kiinnostaa. Pilates olisi myöskin hauskaa, joten siinä olisi taasen yksi aita kaadettavaksi. Muut ovatkin ehkä nopeatempoisempia ja ensinmmäisille kerroille tarvitsisin kaverin, mutta toivottavasti tulee tilaisuuksia kokeilla muitakin ryhmäliikuntatunteja. Mitkään askelkuviot ei minulta kovinkaan hyvin luonnistu, mutta kokeilemallahan selviää missä pärjäisin mukana.

Palasin alasaliin ja lämmittelytilaan crosstrainerille. Onnistuin pudottamaan keppini laitteen yli ja avulias nainen kertoi mistä löytäisin sen. Toinen nainen moikkasi minua pukuhuoneessa. Ette usko miten tuollaiset lämmittävät mieltä. Liian paljon törmää siihen ettei vammaiselle uskalleta syystä tai toisesta puhua. Kun ihmiset uskaltavat puhua ja tervehtiä itsekin tulee rohkeammaksi eikä oma erilaisuutensa tunnu enään niin erilaisuudelta. Oli mukavaa sutkuttaa 45 min treeni, vaikka pidemmän päälle crosstrainer onkin ehkä vähän tylsä. Hiki kuitenkin tuli. Tuli niin kova hiki, että kävin jo salilla suihkussa ennen kuin lähdin Oton kanssa paluumatkalle. Vähän jännitin löytäisimmekö alikulkuun. Vähän Otto hidasteli empien ja kun pysähdyin kuulostelemaan onko suuntamme oikea sain ohikulkialta tiedon, että olemme menossa alikulkuun. Mahtavaa! Portaat löytyivät hyvin ja kotimatka sujui ongelmitta. Välillä vähän hidastellen ehkä liukkauden tähden, mutta jumituksia ei tullut eikä matkaan mennyt kohtuutonta aikaa.

Kotona hehkutin onnistumistani ja ystävällisiä ihmisiä sekä kirosin sykemittaria. Lähetin Sports Trackerin verkkokauppaan, josta vehe ostettu viestiä. Alan oikeasti kyllästyä toimimattomuuteen. Toivottavasti saan tarvittavan avun sitä kautta tavalla tai toisella.

Nyt kahtena aamuna meillä on nautittu smoothiekset. Eilen mustikoita, ananasta, banaani, kurpitsan siemeniä, loput hamppuproteeinista, Raunon protskuvarastoista protskua, turkkilaista jogurttia, pari salaatinlehteä, raakakaakaota ja vettä. Tänään vadelmia, banaani, chiansiemenet, vesi, jogurtti ja protsku. Eilen pärjäsinkin pitkään ilman nälän tunnetta. Keramiikassa vihreän teen kanssa söin kourallisen pähkinöitä ja toisen kuivattuja karpaloita. Tein mukin jonka kylkeen relieffinä koira. Rottingissa taistelin sienikorin kanssa, ei kovin helppoa tehdä väliseiniä 🙂 Kotona maistui avokin tekemä kanasalaatti, jota nytkin söin kotiin tultuani. Seuraavaksi onkin aika töiden. Illalla telkusta Jutan Superdietti ja Syke kera neulomuksen. Eilen käsityöteemaisen päivän jälkeen innostuin vielä iltauutisten aikaan neulomaan tuubihuivia.

Julkaistu

Syksyn neulomukset

Jatketaan käsityöteemalla, vaikka voisinkin hehkuttaa upeaa talvisäätä. Viime sunnuntaista lähtien ollaan kyllä saatu nauttia hienoista keleistä lumipyryineen, pakkasineen, talvikeleineen.

Tänävuonna olen neulonut hävyttömän vähän, ihan harmittaa. Talvella neuloin pelleriinin, joka on edelleen nappia vaille, punaisen tuubihuivin, sinisen solmumyssyn ja siinä ne sitten olikin. Alkusyksystä opettelin ystävän luona palmikkoa ja innostuinkin tekemään veljen tyttärelle tuubihuivin Lanka: Viking Eco-Alpaca (color429, puikot 5-6, käsinpesu) Neuloin vitosen puikoilla ja sadalla silmukalla helmineuletta paitsi palmikkojen välikerrokset oikeilla silmukoilla ja palmikot samoin. Samaisesta langasta syntyi vielä myssy. Käytin Novitan solmumyssyn ohjetta jättäen solmunauhan pois. Toivottavasti yhdistelmä toimii edes hiukan kymmenvuotiaalla.

Talvella aloitin neulomaan ystävälleni ambitus-kauluria ja sain sen vasta lokakuussa valmiiksi. Kaverini on kuitenkin ollut kauluriinsa todella tyytyväinen. Neuloin Baby Merino-langalla (100% villa, puikot 2,5-3,5, 40 astetta hienopesu) nelosen puikoilla.

Tän syksyn innostus oli neulevalokranssit. Tein niitä vuosi sitten lahjaksi neljä. Neuloin kesällä yhden uuden päällisen. Syksyllä rottinkikerhossa pääsin tunnustelemaan eri tekniikalla valmistettua kranssia, ihastuin ja vinkistä innostuneena tikutin kahdeksan päällistä. Aiemminhan tein päällisen neuloen tasona oikeilla silmukoilla. Nyt teinkin pyöröpuikoilla suljettua neulosta neuloen oikein. Neuloksesta tuli paljon tyylikkäämpi ja pääällisen ompelu putkeksi jäi kokonaan pois. Enemmän valoja ja muhkeampi päällinen. Tein kransseja 40 ja 80 valolla. Olen laittanut Facebookiin kuvia kransseista ja saanut positiivista palautetta. Lahjaksi niitä meni mm. parille asiakkaalle, ystävälle, ratsastuksen ohjaajalle, valokuvien kuvailijalle, yhteistyökumppanille ja oman mökkimme seinälle. Yksi jäi toistaseksi ilman omistajaa.

Otin tänne mökille mukaan langat tuubihuiviin ja ponchoon. En ole vielä neulonut kerrostakaan, mutta saatuani tämän postauksen julkaistua keitän teetä ja aloitan. Olen odottanut hetkeä milloin kuunnella kirjaa kaikessa rauhassa samalla neuloen, ja tänäiltana on se hetki, yes! Avokki nimittäin jo tuolla unituhisee <3

Julkaistu

17 kilsan reippailu

Eilen lähdimme avokin ja Oton kanssa reippailemaan. Harmaakuono jäi mökille lepäilemään, oli mukanamme perjantaisella lähes kuuden kilsan kävelyllä. Koira sai juoksennella vapaana ja kantaa keppejä. Oton työskentely ei häiriintynyt, vaikka sitä vähän ounastelinkin. Poika oli aika rohkea kierrellessään vesilätäköitä uskaltaen jopa itsenäisiin ratkaisuihin. Nyt 17 kilsan lenkillä Oton itsevarmuus vain lisääntyi. Taisi tehdä hyvää pitkä lenkki ilman voimakastahtoista Harmaakuonoa. Oton oli toimittava itse eikä voinut tukeutua vanhukseen. Tuntui vähän kurjalta laittaa ovi Harmaakuonon edestä kiinni, mutta ei kuitenkaan liiallinen rasituskaan ole hyvästä, tosin lähtiessämme emme tienneet kävelevämme 17 kilsaa. Ajatuksena oli n. 9 kilsaa, mutta toisin kävi.

Lähdimme kulkemaan mökkitietä ohittaen ympyrälenkille menevät tiet. Jossain vaiheessa meidät ohitti kahdesti hevoset ratsastajineen. Otto oli kovin kiinnostunut, mutta tällä kertaa ei kommentoinut haukkumalla. Käännyimme 3.9 kilsan kohdalla oikealle tarkoituksenamme kääntyä taasen oikealle tielle, joka palauttaisi meidät päätien varteen. Käännös oli juuri metsästyskoirien ja autojen kohdalla, joten sujahdimme ohi. Tie oli kovapohjaista ja tasaista. Siinä oli hyvä kävellä ja Otolla oli menohaluja. Totesimme jossain vaiheessa, että olemme menneet tienhaarasta ohi ja päätimme jatkaa eteenpäin. Pääsisimmehän pidennyksen kautta toista tietä pitkin päätielle. Postitie oli vaihtunut Viljamaantieksi. Jatkoimme matkaa ja hiljalleen tie kapeni kapenemistaan. Kummastelimme, miksi päätie ei tule vastaan ja miksi tie vain pienenee. Sports Tracker kertoi Viljamaantien numeroiden kasvavan. Tien kunto huononi entisestään ja lopulta tulimme puomin luo. Päätimme kääntyä takaisin. Tuossa vaiheessa kuljimme kohtuullisen rauhalliseen vauhtiin. Otto kierteli pahimmat muhkurat ja ne inhoamansa lätäköt. Kun taas tie koheni vauhti kasvoi reippaaseen vauhtiin. Kyttäsin Trackerista milloin Viljamaantie vaihtuisi Postitieksi ja oikean kohdan löydettyä totesimme Viljamaantien jatkuvan myös toiseen suuntaan, ja sitä pitkin olisimme päässeet päätielle. Emme kuitenkaan enään kaivanneet lisäkilsoja vaan päätimme pysyä samalla reitillä mitä tulimmekin. Töyryläntien kohtakin löytyi, autot ja koirat olivat poissa. Matkaa olisi vielä viitisen kilsaa mökille. Eipä siis muuta kuin töppöstä toisen eteen 😀

Otto opasti pääosin todella hyvin koko lenkin. Loppupuolella vähän harhautui syrjästä ja lätäkkökohdissa jumitutti, mutta eteenpäin päästiin kuitenkin. Reilua kilsaa ennen mökkiä päästin pojan vapaaksi, mutta eipä tuo innostunut kirmailemaan. Käveli vain avokin ja minun takana. Vasta vähän ennen pihaan saapumista tepsutteli ohi. Vasta pihassa pienet labbishepulit. Arvatkaa vain oliko Harmaakuono innoissaan kun pääsi sisältä pihaan leikkimään. Pihaan tultuamme sports Trackerin lukemat näyttivät 3 h 22 min/16.99 km, keskinopeuden ollessa tasan viisi kilsaa tunnissa. Olipa upeaa ulkoilla auringon välillä paistaessa. Onneksi ennen pimeän tuloa ehdittiin kuitenkin takaisin, sillä eihän meillä ollut tietenkään heijastimia vaatteissamme.

Ilma oli selvästi viileämpää kuin edellispäivänä. Siitä huolimatta halusin käydä uittamassa pohkeita lammessa, jessus miten hyisen kylmältä vesi tuntui, paljon kylmemmältä kuin perjantaina. Silloin lenkin jälkeen painuimme heti saunaan ja tauoilla uskaltauduimme kahdesti pulahtamaan lammessa. Odotin veden olevan paljon kylmempääkin, mutta eilen se sitten hyisyttikin huolella. No puuttuihan sauna ja ilman lämpötilakin oli ainakin 3-4 astetta enemmän perjantaina. Oli aika mieletön fiilis pulahtaa 10.10. lampeen vesisateessa 🙂 Eilen pohkeiden shokkihoidon jälkeen suihku ja ruokaa. Ilta meni rauhallisesti neulomuksien äärellä, ja tuo neuloosi on oirehtinut tänäänkin. Ollaan sentään saatu puutarhajutskat talviteloilleen. Nyt onkin ohjelmassa sunnuntai-illan saunahetki ja varmaankin neulomista…

Julkaistu

Käsityökuulumisia

2014 vuoden yhdeksän kuukautta alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja näinä kuukausien aikana on valmistunut ikävän vähän käsitöitä. Täälläkin olen maininnut monesti neuloosin oireettomasta vaiheesta. Talvella neuloin pelleriinin johon petyin suuresti. Siitä ei tullut laisinkaan sellainen kuin piti ja siihen nappi on edelleen laittamatta. Itse asiassa koko nappia ei ole vielä edes valittu. Aloitin samoihin aikoihin (muistaakseni) ystävälleni ambitus-kauluria ja sekin on edelleen kesken. Viime aikoina olen sitä kuitenkin innostunut neulomaan ja se alkaakin olla viimeisiä kerroksia vaille valmis. Lauantaina matkustan Opaskoirayhdistyksen hallituksen jäsenenä yhteyshenkilöpäivään Tampereelle ja uskonkin, että päivän aikana kauluri valmistuu.

Palmikosta innostuin kovasti ja ystävätreffauksen jälkeen alotinkin seuraavana päivänä tuubihuivin. Palmikon tein oikein, mutta idiootti kun olen en tajunnut, että palmikon kohta neulotaan myös välikerroksissa aina oikein. Tikutin helmineuletta ja eihän palmikko sen seasta näkynyt ja lankakin loppui vähän kesken, joten purkoosi valtasi oireineen. Aloitin tuubin uudelleen. Uskoakseni nyt siitä tulee valmistakin. Näemmä kantapään kautta oppii parhaiten kun ei ohjeistusta kerran tajua. HUOH!

Pari viikkoa sitten siivosin lankalaatikoita ja merkkailin lankojen vyötteisiin ja pusseihin pistekirjoituksella sen mitä ilman näköapua pystyin. Maanantaina avustajan kanssa tehtiin merkkaukset loppuun. Ja voi jestas kuinka paljon on tullut osteltuakin kaikenlaisia lankoja, joten syytä olisi aloittaa raivoisa lankalaihis. Lankojen paljous alkoi melkein ahdistamaan. Onneksi sunnuntaina Kädentaitomessuilta ei tarttunut lankoja lisää. Seuraava vaaran paikka on marraskuun Kädentaitomessut Tampereella. Siirsin muuten lankalaatikosta keskeneräiset villasukat neulekoppaan toiveena saada nekin tehdyksi valmiiksi ja olen silloin tällöin muutaman kerroksen saanut neulotuksikin. Sukat ovat lojuneet ihan liian pitkään tekemättöminä ja sen toisen sukan kantapää hirvittää, osaanko sitä tehdä enään. Täytyyhän mun kuitenkin saada valmiiksi mun ekat sukkanikin.

Olen sentäs jotain tänä vuonna saanut valmiiksikin. Maaliskuussa esittelinkin lasihelmistä tehdyn korun ja verkkolangan sisään pujotellun Silmukkasisko-korun postatessani korumiitistämme. Tarkoitus on ollut kokoontua uudelleen korujen merkeissä, mutta on vaan jäänyt ja jäänyt. Muutenkin Silmukkasisko-tapaamisissa on ollut hiukan hiljaista viime aikoina. Maanantaina tavattiin pitkästä aikaa pienellä porukalla ja lyötiin muutama tapaaminen ja tapahtuma kalentereihin, joten eiköhän käsityökärpänenkin pysy taas paremmin hengissä. Mutta niihin ”kälysiin” valmistuneisiin töihin. Lopputalvesta neuloin solmupipon vai oliko lie viralliselta nimeltään solmu myssy. Joka tapauksessa ohje on Novitalta. langat: Isoveli Novita (75%villa 25%polyamidi, puikot 5-6, 40 astetta hienopesu) ja Kotikulta sukkalanka (40%villa 35%akryyli 25%polyamidi, puikot 4, 40 astetta hienopesu)
Myssyn alareuna, solmunauha on neulottu ohuemmalla langalla. Nyt en enään muista neulottiinko vielä joustinneuleosuus samalla ja vaihtuiko lanka silloin vai vasta joustinneuleen jälkeen. Onpa siis järkevää esitellä puoli vuotta sitten valmistuneita. Tässä vielä kuitenkin toinen: tuubihuivi Lanka: Drops you limited edition yarn (55%alpakka 40%villa 5%pellava, puikot 5, käsinpesu)
En ole huiviin täysin tyytyväinen, päättelyssä olen päättänyt hiukan liian napakkaan ja se minua häiritsee.

En ole koskaan kuvitellut itse käyttäväni frilla-langasta tai vastaavista tehtyjä huiveja. Uuden oppimisen innossa olen kuitenkin moisia hörhelölankoja ostanut ja valitettavasti niitä on vieläkin jäljellä. En raski niitä hävittää, joten olen neulonut niitä välineulomuksina. Näistä kahdesta on vyötetiedot kadoksissa, mutta molemmat ovat täyttä tekokuitua. Valko-harmaa-musta huivi on Novitan frillalanka ja tuon sinikirjavan huivilangan valmistajasta ei hajuakaan. Tuon sinikirjavan olen neulonut ainakin kolme-neljä kertaa. Aina ja aina siitä putoili silmukat kunnes vihdoin se valmistui alkusyksystä. Novitan frillan neuloin juhannuspäivänä.

Mökillä elokuisena iltana innostuin neulomaan valokranssiin neulepäällisen. Tein päällisen isoimman kehyksen mukaan 56 silmukalla ja arvatkaa vaan oliko se mun kehikko sitten se. No ei todellakaan, oli keskikokoinen, joten päällisestä tuli liian iso. Kotona ompelin sen paikoilleen ihmetellen miksi neulos ei asetu nätisti renkaaseen. No ihan liian kauan kun viimeksi olen renkaita käsitellyt ja muistin väärin. HOH-HOH. Taisinpa saada kotiinkin oman kranssin, koska ei tätä voi lahjaksi antaa.

Tän kuun alussa aloitin rottinkikerhon, joka on aina tiistaisin. Nyt olen ollut tosi kriittinen käsitöihini enkä käden jälkeen kovinkaan tyytyväinen. Tämä pyöreä kori on kuitenkin sellainen mihin voin olla tyytyväinen. Kori on punottu kolmella rottinkinauhalla aina kahden edestä ja yhden takaa. Päättely on tehty letitystekniikalla. Korikerho on ollut nyt neljästi ja kuvassa oleva kori on eka valmistunut työni. Olen tehnyt koreja peruskouluikäisenä, joten homma oli entuudestaan vähän tuttua. Eilen alotin jo kolmatta koriani ja ohjaaja kysyikin minulta toissakerralla pyytäessäni rottinkia punoessani jatkuvasti lisää ”syötkö sinä niitä”. :D:D Olen ilmeisesti sitten aika nopsa tekiä. Nyt en uskalla koreista enempiä paljastella, koska joulupukki pyysi pitämään toistaiseksi suuni kiinni, joten olen kiltti ja tottelen.

Pari viikkoa sitten alkoi myös keramiikka, joka on myös tiistaisin ennen rottinkitöitä. Ensinmmäisellä kerralla tutustuimme tiloihin ja ohjaajalta sain noin kilon möykyn hienojakoista vaaleaa pilkullista savea. Ohjeistus oli ”anna käsiesi tehdä, katsotaan mitä savi kertoo ja minkä muodon se saa”. Minä tein työtä käskettyä. Kokeilin tehdä kapeita makkaroita, mutta ei minun tekniikalla tulos tyydyttänyt minua. Lopulta tein pohjalevyn, jonka pitkille sivuille pyöritin pallot ja päätyihin eräänlaiset lenkit. Pallojen päälle ”makkaranauhat”. Valitettavasti työstä ei ole kuvaa, joten joudutte odottelemaan kun aikanaan se on raakapoltettu, lasitettu ja poltettu 🙂

Kuvaa ei ole eilisestäkään työstä. Ajatuksena oli tehdä itselleni teemuki pajan teehetkiin. Teemukista tulikin tarjoilukippo. Harjoittelin nipistelytekniikkaa ja sainkin pohjan ja reunat aika sileiksi. Muotoilin työtä ehkä hiukan liian kauan ja kupin reunat kuivahti ja alkoivat halkeilemaan. Ohjaajan mielestä työ oli kuitenkin hyvin koossa ja muutoin hyvin tehty. Jospa ens kerralla saisin sen teemukin aikaan :D:D

Nyt taidan hetkeksi istahtaa neuleen ääreen rentoutumaan. Huomenna Harmaakuonolla on lääkäri, jota jännitän. Iho-oireita ja vanhus nilkuttaa vasenta etutassuaan, koska kyljessä oleva patti estää oikeaa liikerataa. Ainakin meillä on sellainen käsitys. Nyt arvioidaan koiran kunto ja katsotaan mitä voidaan tehdä ja mikä on koiran hyvinvoinnin ja loppuelämän kannalta järkevää. En halua rakkaan ystävän joutuvan kärsimään, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei ole vielä Harmaakuonon aika, joten ehkä huomenna ollaan viisaampia ja pystytään tekemään oikeat päätökset koiran kannalta ammatti-ihmisten tukemana.

Julkaistu

Kahden satulan sunnuntai

Upea, aurinkoinen ja lämmin syyspäivä tänäänkin. Viikko sitten tuntui mökillä todella syksyiseltä ja viileältä. Nyt on ollut monta ihanan lämmintä syyspäivää ja aterioita ollaan syöty parvekkeella. Nyt on lämmöstä nautittava. Ja niin tein tänäänkin.

Melkein neljän viikon tauon jälkeen vihdoinkin ratsastustunti. Syystä tai toisesta tänään etukönötystä oli hirmuisesti enemmän mitä aikoihin. Johtuiko sitten hevosesta vai mistä lie. Ratsastin Pipsalla, jolla olen joskus keväällä mennyt viimeksi. Aloitimme tunnin tekemällä harjoituksia, jossa hevonen siirretään reippaampaan käyntiin, sellaiseen askellukseen, että myös hevosen alaselässä ja selässä tapahtuu liikettä. Apuna käytettiin pohkeita ratsastaen vuoro pohkein. Harjoiteltiin myös käynnin hidastamista edelleen pohkeita käyttäen, vatsalihaksia jännittäen ja ohjista pidättäen. On aika mieletön tunne kun hevonen kuuntelee ja toteuttaa mitä milloinkin haluan. Nyt etukönöisyyteni vähän häiritsi hommia, onneksi kuitenkin helmasyntini taas väheni tunnin kuluessa.

Menimme myös tölttiä ja ravia. Haettiin nopeampaa tölttiä ja välillä etupainoisuudessani hevonen siirtyi ravaamaan. Toki välillä se oli ihan tarkoituskin. Pipsan ravi on aika nopeaa ja epätasaista. Rytmistä on vähän hankala saada kiinni, mutta kun rytmi löytyy kevennys sujuu ja uskaltaa ratsastaa kädet irti satulasta. Niin olen jo pitkään ratsastanut esim. Airan kansssa.

Pipsan laukka on aika nopea ja vähän nelitahtinen. Joskus hevonen käy vähän kuumana, joten aloitimme laukan nostot hyvin lyhyillä pätkillä. Pipsa oli kuitenkin todella rauhallinen ja kuuliainen eikä laukan nopeuskaan tuntunut pahalta eikä se nelitahtisuuskaan. Parin lyhyen pätkän jälkeen totesin ”Nyt mä toivoisin tän jatkuvan pidempään”, ja sain mitä tilasin. Laukkapätkä piteni ja hymy isona levisi kasvoilleni. Lettu tuntui iloitsevan aidosti. Laukkasimme myös toiseen suuntaan ja Tiinan kierrettyä kentän ympäri muutaman kerran kärkiratsastajan kanssa minäkin pääsin mukaan. Mentiin kahdesti melkein koko kierros alamäkeä lukuun ottamatta, yes! Olin niin onnellinen ja olen vieläkin. Vasta kolmen viikon päästä pääsee seuraavan kerran, nyyh!

Kotiuduttuani ratsastamasta löysin vastaajasta mieluisan viestin. Mari kyseli lähtisinkö tandemlenkille, arvaattekin varmaan, että vastasin myöntävästi. Niinpä lähdimme polkaisemaan reilun tunnin lenkin (22 km) ihanassa alkuillan säässä. Olin suunnitellut, että illalla polkisin kotisalilla spinningtreenin keskiviikkoiseen tapaan, mutta ulkoilmassa liikkumismahdollisuus muutti suunnitelmia, oli ihanaa ajella. Toivottavasti vielä monta kertaa ehdin ja pääsen pyöräilemään ennen talven tuloa. Kyllä itse asiassa keskiviikkoinen spinningtreenikin maistui hyvältä. Sain jo keväällä muutaman mp3-muodossa olevan ohjatun spinnutunnin. Kuulokkeet korville ja polkemaan, yes! Oli hyvä fiilis pistellä menemään 55 min treeni. Päivällä aiemmin oltiin avokin ja koirien kanssa käyty kävelemässä lähes kahdeksan kilsan lenkki taaskin upeassa auringon paisteessa. Olisi voinut pukeutua vielä kevyemminkin. Tällä viikolla on siis tullut kahtena päivänä kaksi liikuntasuoritusta, yes!

Kaikenkaikkiaan tällä viikolla on hyväksyttyjä merkintöjä tullut viitenä päivänä. Maanantaina ja eilen tyydyin lyhyempiin koiran ulkoilutus kävelyihin mitkä treenipäiväkirjaan ei päässeet. Tiistai-iltana kävelimme ystäväni ja hänen koiransa kanssa reilun 9 km, torstaina rauhallisempi vauhti toisen ystävän luona vieraillessani kilsoja taittui kuitenkin reilut viis. Perjantaina lenkki avokin ja koirien kanssa lähistöllä. Lenkistä ei tullut kuin kolmisen kilsaa Harmaakuonon väsähtäessä. Lämmin tekee tepposensa. Toisaalta nyt kun aloitimme sille nivellääkityksen jo kahden päivän jälkeen herra on piristynyt hurjasti. Meillä oli viikonloppuna koira hoidossa ja täällä kolme koiraa kiskoi innokkaana köysilelua. Vielä eilen Harmaakuono ei juurikaan osallistunut nuorten nujuamiseen, tänään köysilelu on saanut vanhuksen toimesta kyytiä.

Neuloosi on aloittanut oirehtimisensa. Pitäisiköhän tästä syyttää torstaista visiittiäni ystävän luo :D:D Eilen alotin neulomaan helmineuleella tuubihuivia johon lisäilen palmikoita. Matkalla ratsastamaan ja kotiin puikoilla jo pitkään työn alla ollut ambitus-kauluri. Taitaa olla jopa toivoa, että se valmistuu ennen talven tuloa. puuttuu kaksi levennyskerrosta ja levennyksien väliin tulevat kerrokset, joten loppusuoralla ollaan. Pyörälenkin jälkeen päättelin päällisen valokranssiin, kieputin valot kehikkoon ja ompelin neuloksen paikoilleen. Iltateen aikaan jatkoin tuubihuivia ja nyt tekisi mieli vielä neulomaan ja kuuntelemaan kirjaa kellon lähestyessä puolta yötä. Neuloosi on siis täällä taas.

Julkaistu

Kesäkuulumisia :)

Matkalla mökille ostin laatikon mansikoita ja niitä putsatessa muistui mieleen äidin tarina asiakkaasta, joka osti mansikoita ja seuraavana päivänä tuli vihaisena valittamaan mansikoiden olleen pilaantuneet. Äiti oli ollut kummissaan ja saanut kuulla asiakkaan putsatessa marjoja hänen käsiensä värjääntyneen punaisiksi 😀 Niinpä taisi minullakin värjääntyä kantoja poistaessani :D:D Mutta mansikat olivat makeita, kiinteitä ja tuoreita. Taisipa omaan suuhun livahtaa ainakin litra mansikoita.

Perunamaalla potut aloittelevat kukintaansa ja varhaispottupenkissä kukkivat jo, joten tällä lomapätkällä päästään herkuttelemaan oman maan perunoita. Myös musta- ja punaherukat kypsyvät varmastikin viikon aikana kuten myös karviaiset. Niitä onkin paljon. Yrttipenkistä pinaatista on jo eka sato kerätty ja tammenlehtisalaattiakin maisteltu. Basillika, rukola, persiljia ovat jääneet todella pieniksi, mutta herne kasvaa hyvin. Viime perjantaina pistelin tukikepit ja langat niille. Tomaatit kepitettiin jo kesäkuun lopussa.

Vietimme viime viikon mökillä kahden ystävämme vieraillessa täällä. Ti-to – välillä saimme seurata Oton ja sen työtoverin Aidan relausnujuamisesta. Koirat jatkuvasti painivat, kirmasivat Harmaakuonon niitä komentaessa, ja yrittipä vanhuskin välillä leikkiin mukaan ryhtyä etenkin jos koirilla oli keppi vedossa. Se onkin melkoinen näky ja kuulu kun kolme koiraa repii samaa keppiä jokainen eri suuntaan 😀

Lauantaina saapui Viki-opas emäntänsä kanssa. Nytkin leikkimistä riitti. Suoranaista painimista oli aika vähän, enemmänkin ajettiin toisiaan takaa. Siinä koirien touhuja seuratessa vaihdettiin ihmisten kesken kuulumisia, uitiin, syötiin grilliruokaa, saunottiin ja istuttiin nuotiolla. Päivät meni vauhdilla ja molempia ystäviä oli ihanaa tavata ajan kanssa. Sunnuntaina olikin väsymystä ilmassa, sillä istuimme Tiinan kanssa nuotiolla pitkälle yöhön. Tänäkesänä tuo nuotio on ollut ystävien juttelupaikka ja todella toimiva sellainen 🙂
Kyllähän viikon aikana saatiin myös hommia tehdyksi; avokki leikkas nurmikon ja poraili pari kiveä kiviporallaan mun laittaessa marjapensaisiin linnunpelättimiksi foliosuikaleita ja kepitellessä herne jne.

Kaupungissa viivyin sunnuntai-illasta tähän päivään. Aamulla pääsin pitkästä aikaa ajelemaan tandemilla, ei edes pikkusade tahtia haitannut. Tehtiin Virvan kanssa tunnin lenkki 14.3 km. Ihanaa oli päästä liikkumaan! Heinäkuun liikkumiset ovat olleet todella vähissä. Onneksi maalipallohuuman keskeltä pääsin kuun alussa Lauran kanssa hikoilemaan kuntosalille ja spinnupyörän selkään.

Mutta näinä viikkoina mökkeilyn lisäksi on mahtunut paljon mukavia asioita. Kesäkuun viimeisenä lauantaina lähdimme Silmukkasiskojen kanssa Tallinnaan. Sääkin oli meille suosiollinen kuten myös ystäväni polttariseurueelle. Tallinnassa kiertelimme vanhassa kaupungissa pääosin pienesti shopaten. Istahdimme aurinkoiselle terassille viinilasillisille, jonka jälkeen tallustimmekin syömään. Aterian jälkeen vain kuljeskelimme ja kävimme joissakin lankakaupoissakin. Yhtäkään lankaa en ostanut. Niitä on nurkissa niin paljon ja kun tämä neuloosi on viettänyt hiljaiseloa, ei mitään järkeä ostaa uusia lankoja ennen kuin neuloosi oirehtii taas. Tosin nyt olen tehnyt jonkin verran kauluria, vielä kolme levennyskerrosta ja välikerrokset, mutta loppusuoralla ollaan.

Tuo lauantai oli pitkä päivä. Treffattiin satamassa 7.15 ja kotona olin kahdelta yöllä, sillä lähdin vielä polttariseurueen illan viettoon. Joimme sankarin kotona kuoharia ja kävimme puistossa istuskelemassa. Päivällä aiemmin polttarisankari pukeutui penisasuun ja kulki Bride-kulkueessa, nautiskeli herkkuja lahtelaisessa ravintolassa ja oluita oluttapahtumassa. Heidän palatessaan Lahdesta minut napattiin kyytiin ja keskustassa hengailun/biletyksen sijaan minulle sopi puistoilu mainiosti. Seuraavana päivänä oli taasen väsyä ilmassa ja syksyinen sadesää. Oton ja Aidan nujuamista (koira meillä hoidossa) oli viihtyisää seurata ja ihanaa nähdä niin onnellinen morsian polttaripäivästään hakiessaan koiransa kotiin.Seuraavana lauantaina vietettiinkin häitä maaseudun rauhassa. Juhla oli rento ja ihanasti hääparin näköinen. Oli huippukivaa tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia kesäillasta.

Halusin ostaa juhlaan uuden mekon. Ostin mekon, jossa vaalea pohja ja sinisiä kuvioita. Tahdoin myös uudet juhlakengät ja ostin elämäni ekat kiilakorkokengät ja kylläpä ne oli tukevat kävellä, vaikka olivatkin korkeat korot 😀 Meikäpätkälle tuli lähes kymmenen senttiä pituutta lisää. Tuona vaateshoppailupäivänä tapasin Marjan. Söimme Silvopleessa herkullisen kasvisaterian. Kierreltyämme lähialueella käyden mm. Ekolossa palasimme jälkkärille. Söin elämäni ekan raakakakkupalan, tiramisuherkun ja hyvää oli. Oli myös aika kallis, jos vain palan kokoa katsoo, mutta tuhtia täyttä tavaraa ja vieläpä terveellistä.

Maanantaina vietimme ihanan illan juhlien Lauran synttäreitä Silmukkasiskojen kesken. Laura oli leiponut herkullisen gluteeinittoman juusto-rahkakakun, NAM ja nam! Ja kyllähän me neulottiinkin, kuulemma kuvatodisteita on 😀 On siis kädet tehneet muutakin kuin pistänyt herkkuja suuhun 🙂 Seuraavaa Silmukkasiskomiittiä ei ole sovittu, mutta toivottavasti pian. Syksylle on suunnitelmia mm. Tampereen kädentaitomessut ja shoppailupäivä Porvoossa.

Viime postauksessa olin maalipallohuumassa, josta kai olen aika hyvin selvinnyt. Toki edelleen harkitsen menisinkö kokeilemaan miltä pelaaminen pitkästä aikaa tuntuu. Mm-kisat pelattiin päätökseen 5.7. Suomen miesten pelatessa Brasiliaa vastaan loppuottelussa. Brasilia oli tyly kisaisännille vieden ottelun tylyin numeroin 9-1. Mutta Riion paralympialaisiin paikka tuli, joten varmasti sinne jäi nälkää ja kovasti. Eipä siis muuta kuin kovaa treeniä jatkossakin!

Julkaistu

Kädentaitomessuilla Wanhassa satamassa

Lauantaina vietimme muutaman Silmukkasiskon kanssa mukavan ja innostavan päivän Wanhassa satamassa Kädentaitomessuilla. Väkeä oli aika paljon ja välillä tungos meinasi ruveta ahdistamaan. Väkipaljoudesta huolimatta vietimme hauskan päivän. Tällä kertaa lankoja tuli ostettua maltillisesti, vain kolme kerää :D:D Ostin langat ns. solmupipoon, jonka ohjeen saan Silmukkasiskolta. Kunhan hän muistaa sen naputella mulle. Kiva päästä taas kokeilemaan jotain uutta. Pelleriini on loppusilausta vaille valmis. Koskaan ei selvinnyt onko ohjeessa virhe vai missä, mutta 16 kiilaa riitti 22 kiilan sijaan. Jos olisin tehnyt 22 kiilalla pelleriinista olisi tullut hirmuinen liepuke. 100g lankakerä ei riittänyt alkuunkaan, loppu jo 13. vai 14. kiilan aikana. Neulos on paljon harvempaa kuin jossain kuvassa. En ole koko pelleriinista kovin vakuuttunut, mutta tuo Lenkkialbakka on kyllä sellaista lankaa ettei tule ihan heti mieleen ruveta purkamaankaan. Tehdään siis loppuun ja katsotaan millainen lopputulos ennen kuin tuomitaan koko työ. Neulomisinto on ollut vähän kateissa, ystävälle tuleva ambitus-kaulurikin on kesken, en ole päässyt edes levennyksiin. Olenkin lohduttautunut ajatuksella, että tänä talvena kauluria ei enään tarvita, joten ei haittaa vaikka sen valmistuminen viivästyiskin. Mutta jospa messujen myötä taas vähän skarppaisin käsitöidenkin suhteen.

Lankojen lisäks katselimme korutarvikkeita. Ostinkin erilaisia helmiä ja lukkoja koruihin. Entisetkin on vielä käyttämättä. Tulevana lauantaina kokoonnumme tekemään vaijerikoruja porukalla. Odotan innolla treffaustamme. Kiva päästä oppimaan taas uutta 😀 Keväällä on ilmeisesti mahdollisuus osallistua kalanruototekniikan opetteluun erään Silmukkasiskon toisen neulomusryhmän kautta, yes. Tosin surin jo, että onko tekniikka sokon opeteltavissa, ja vieläpä sokon vasurin, mutta Siskot kannustivat osallistumaan vaan, joten ei kai muuta kuin rohkeasti vaan oppimaan.

Messuilla kiertelyn lomassa vietimme pari mukavaa taukoa kahvin ja teen kera. Leivät yms. oli todella kalliita kuten messuilla aina 🙁 Juttu ja ideat lentelivät ja oli niin hyvä olla. Päätimme osallistua keväällä olevaan ravintolapäivään, mutta siitä tuonnempana lisää kun suunnitelmat tarkentuvat :D:D Viikko sitten maanantaina treffatessamme suunnittelimme retkeä Tallinnaan, Järvenpään Lentävään lapaseen, Suomenlinnaan, Tampereen Kädentaitomessuille jne. Eli tänäkin vuonna paljon mukavia juttuja luvassa Silmukkasiskojen kanssa, YES!

Mukavan messupäivän jälkeen illalla avokin kanssa saunomista ja koirien kanssa touhuamista, rentouttava mukava päivä siis. Mukava meno jatkui eilen rännässä tarpomisella. Teimme melkein tunnin lenkin koirien kanssa, alkuillasta avokki treenas. Mun vuoro oli tänään aamupäivällä. Vuorossa oli yläkroppatreeni, joten tästä tämä maaliskuu on käynnistynyt hyvällä fiiliksellä.

Julkaistu

Pelleriini puikoilla

Pelleriiniin viisi kiilaa 22:sta kiilasta neulottu 😀
4-5 cm tikutettu ambitus-kauluria, joten neuloosi oirehtii taas…

Eilen meillä oli Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokous, jossa käsiteltiin perinteisesti vuoden ensinmmäisessä kokouksessa käsiteltäviä asioita viime vuoden tilinpäätöksestä tulevan vuoden talousarvioon, viime vuoden toimintakertomuksesta tämän vuoden toimintasuunnitelmaan… Yhdistyksen vuosikokous pidetään maaliskuussa Tampereella. Isoja kokonaisuuksia käsittelyssä, joten kokoukselle varattiin reilusti aikaa. Ambitus-kauluria on hyvä neuloa tuollaisissa tilanteissa, ei tarvitse ajatella mitä käsillä tekee, sen kun vaan tikuttaa *1o 1n* levennyksiin saakka. Ja vieläkin niihin levennyksiin on jokunen sentti matkaa, mutta tikutus jatkuu huomenna taas matkalla Riksuun.

Kokouksen jälkeen oli mukava treffata Silmukkasiskot neulomusten merkeissä. Istuttiin lähes kolme tuntia Itiksen eräässä kahvilassa neulomassa. Nyt vaihdoin työn ja neuloin pelleriiniin kolmannen kiilan. Olen vähän hidas neulomaan nurjia silmukoita ja koetan laskea tarkasti koko ajan missä olen menossa. Samalla rupattelua hyvässä seurassa teestä nauttien. Sovimme seuraavia tapaamisiakin. Ystävänpäivänä kokoonnumme jälleen käsitöiden parissa ja lähdemme 1.3. Wanhansataman Kädentaitomessuille shoppailemaan. Niin kuin vanhojakin lankoja ei olis vielä neulomatta 😀 🙂

Illalla kotona jämähdin katsomaan Jutan Superdietti -ohjelmaa ja neulomaan neljättä kiilaa pelleriiniin. Katsoimme myös edellisviikolla ohjelman ekan osan. Minulla on ohjelmaa kohtaan hivenen ristiriitainen fiilis. Mietin aina miten käy sen puolen vuoden jälkeen. Kuinka moni pysyy ”ruodussa”? Kuinka moni palaa vanhaan elämään? Kuinka moni jotain siltä väliltä.

Tänään päivän viimeisiä asiakkaita odotellessa ja työpäivän jälkeen uutisia seuratessa neuloin viidennen kiilan. Nyt tekisi mieli aloittaa jo kuudeskin. Huomenna lähden iltapäivästä Riksuun äidin luo. Arvaan jo mitä illan teen. Ja arvaan myös mitä teen lauantaina ja sunnuntaina viikonloppukurssilla aina kuin mahdollista – pelleriinia tai ambitusta :D:D Tapahtumaan osallistuville on infokirje lähetetty, jonka myötä jouduin vielä rustaamaan huonejakoa uudelleen. Tänään tein peesarijaon johon saattaa tulla vielä muutoksia, sillä yksi peesareista taistelee flunssaa vastaan eikä tietoa vielä pystyykö hän lopulta viikonloppuun osallistumaan. Järjestelyt muutoin on tehty, joten nyt vain päästävä toteuttamaan viikonloppu, ja sunnuntaina pesti yhteyshenkilönä päättyy. Neljä ja puoli vuotta on sujahtanut vauhdilla. Eilisessä hallituksen kokouksessa sain yhdistykseltä keramiikkapajalla käsin tehdyn tassumukin, jossa lukee ”kiittäen Oky” kiitokseksi toiminnastani.

Vaikka puikot tuossa pöydällä huutaakin mulle ”neulo vielä vähän”, taidan olla tottelematon ja kuunnella ennemminkin Nukkumasan huhuilua, sillä ennen Riksuun siirtymistä on tarkoitus treenata. Tämän viikon liikunnat jää liian vähälle. Onneksi ensi viikolle on sovittu uinti-, lenkki-, vesijuoksu-, toinen lenkki-, ja ratsastustreffit ja avokin kanssa tehtävät kuntosalitreenit päälle, yes!

Julkaistu

Reippaat 11 km – lenkki ystävän seurassa

Jos sunnuntain yläkroppatreeni tuntui takkuisalta, samaa ei voi sanoa eilisiltaisesta lenkistämme ystävän kanssa. Lähdimme ennen kuutta reippailemaan kymmenen asteen pakkaseen ja pienehköön tuleen kera lumisateen. Ei haitannut pakkanen, ei viima, ei lumisade. Niin Otto kuin Theakin (Opaskoirakoulun mammakoira) tassutteli reippain askelin meidän ystävän kanssa iloisesti pulputtaen. Ainoa miinus oli, että edelleenkään ei saatu mun Iphonessa Sports Trackeria toimimaan. Ystäväni kuitenkin illalla viesteili lenkkimme kulun. Kiertelimme asuinalueeni lähialueita eikä juuri pysähdyksiä tullut.
1-2 km 4.4-4.6 km vauhdilla
2-4 km 4.6-5.6 km vauhdilla
4-6 km 4.2-5.4 km vauhdilla
6-8 km 4.4-5.2 km vauhdilla
8-10 km 4.8-5.8 km vauhdilla
ja viimeinen kilsa 4.3-5.3 km vauhdilla.
Kuulemma tuolla nopeimmalla pätkällä oli vain yksi alle viiden kilsan alitus, muuten pysyteltiin 5.5 km-vauhdin tuntumassa lukuun ottamatta puoltakilsaa milloin innostuimme vieläkin reippaampaan menoon, eli tuohon 5.8km vauhtiin.

Lauantain lenkillä minua sattui aika kovasti oikeaan pohkeeseen. Eilen ei ollut mitään. Olisin voinut kävellä vaikka miten pitkään. Nauroimmekin kun aina valitsimme pidennyksiä reittiin kotia lähestyttäessä. Oli ihan käsittämättömän hyvä fiilis kävellä. Viimastakaan ei ollut haitaksi. Aikaa sujahti reilu pari tuntia. Nautin tietysti myös Oton reippaudesta. Jumitteluja ei tullut laisinkaan. Parissa kohdassa vähän hidastelua johtuen epätasaisuuksista, mutta ei mitään valittamista kuitenkaan. Nyt tuntui, että meistä tulee vielä hyvä ja reipas koirakko. Ja oli kiva kävellä sellaisia reittejä mitä en yleensä käytä ulkoillessani Oton kanssa kahdestaan. Vieraat reitit piristävät niin minua kuin varmasti myös koiraa. Odotan jo ens maanantain ystävälenkkiä. Toivottavasti pakkanen pysyy aisoissa, jotta päästään matkaan.

Lenkkihehkutuksesta vielä pelleriini-hehkutukseen 😀 Nyt illalla ”unohduin” sohvan nurkkaan neulomaan ja sain toisen kiilan valmiiksi ja sen jälkeen tulevat neljä sileää kerrosta. Jäljellä siis 20 kiilaa, mutta olen jo nyt ”rakastunut” tuohon millaista neulosta Cacao-langasta tuleekaan. Niin ilmavaa ja pehmeää… Toivottavasti työstä tulee myös yhtä ihanan näköinen kuin miltä se käteen tuntuu.

Julkaistu

Hevosen selässä ilman satulaa

Vielä perjantaina seurasin kauhulla pakkaslukemia ja jännitin miten sunnuntaisen ratsastuksen käy. Lauantaina jo riemuitsin sään lauhtumisesta ja sunnuntaina lähdin innoissani ratsastamaan.

Tällä kertaa ratsastin tutulla Fengurilla ja kokeilussa oli ns. kärkiratsastajasysteemi. Eli, minun ja ystäväni edellä oli ratsastaja. Hevoset pysyivät paljon paremmin uralla ja oikeassa suunnassa. Ei tarvinnut koko ajan korjailla vasempaan tai oikeaan. Pystyi täysin keskittymään itse ratsastamiseen. Ja voih, miten ihanaa se taas olikaan.

Tunnin aikana tölttäsimme aika paljon. Toki myös vatsalihaksilla hevosen pysäyttämisharjoitukset jatkuivat painonsiirtotreenejä unohtamatta. Ohjaaja totesi minun notkistuneen edelliskerroista, sain paremmin lonkat auki istunnassa mitä aikaisemmin. Eli, ehkä kahvakuulatreenistä on ollut lantion seutuun jotain apua, vaikka liikesuoritus ei täydellistä olekaan. Ehkä etunojasta huomautuksia tuli hiukan vähemmän kuin aiemmin. Muistan siis edes hetken istua oikein :D:D

Ennen loppukäyntejä riisuimme hevosilta satulat. Minua kyllä jännitti aikalailla. Ystäväni kuulemma istui hevosen selässä iso hymy kasvoillaan. Itse näytin lähinnä tuskaiselta. Mentiin todellakin pois mukavuusalueeltani, mutta muutaman kierroksen käveltyämme minäkin rentouduin. Hevosen selkä tuntui todella luiselta ja askeleet tuntui istunnan alla ihan eri tavalla kuin satulassa istuessa. Aluksi meno tuntui todella kiikkerältä ja olin varma ettei tästä hyvä seuraa. Jouduin todella hakemaan tasapainoa ja jos olen jäykkä kuin rautakanki, varmasti homma on vielä vaikeampaa. Rentoutumisella oli todella iso merkitys ilman satulaa ratsastaessa. Ja kun uskaltautui rentoutumaan menokin tuntui paljon mukavammalta. Harjoittelimme hevosen pysäyttämistä ja ystäväni vähän myös meni tölttiä talutuksessa. Itse tyydyin käyntiin. Ei kannata haukata liian isoa palaa kakusta kerrallaan. Kokemus oli jännittävä, mutta samalla kertaa kiehtova. Olen tyytyväinen, että sain kokea ilman satulaa ratsastamisen. Joskus on hyvä mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja samalla oppia ja kokea jotain uutta.

Kotiuduttuani lämmin suihku ja ruokaa. Pelleriinin kiilan neulontaa ja rentoutumista ennen yläkroppatreeniä. Ja hoh, aikas takkuista oli. Tavallaan jaksoi tehdä lihastyötä, toisaalta olo oli ihan vetämättömissä. Noh, ehkä kolmen päivän luonnon oma puhdistautuminen teki tehtävänsä. Turhautti ja ärsytti. No joka tapauksessa lämmittelin kahvakuulaliikkeillä, ja ylätaljalla ennen penkkipunnerrusta. Tein kolme kympin sarjaa 20 kilolla sekä 25 kilolla 10 ja 6 sarjat, jonka jälkeen käsipainopenkkiä 2 sarjaa 15 toistolla. Sama istuen. Ylätaljalla 20 kg vedot eteen, 10 kilolla ojentajat sekä hauikset 4kg kahvakuulalla ja kulmasoutu 8 kilon kuulalla. Mieli olisi tehnyt kovempaankin treeniin, mutta ei vaan pystynyt. Loppuverryttelyä ja venyttelyt, saunaan haavojaan nuolemaan… No ei nyt sentäs, tulihan tuossakin loppujenlopulta sillä ololla ihan hyvä treeni. Ei pitäisi olla itselleen aina niin pirun ankara.

Loppuillasta teehetki ja neulomista, aikas rentouttavaa ja ihanaa! Nyt luulen ymmärtäväni miten tuota pelleriiniä jatketaan, kiitos Silmukkasiskon viestien. Kiiloja tulee 22 ja niiden väleihin aina joka toinen 2 kerrosta sileää ja joka toinen väli 4 kerrosta sileää… Ihanaa neuloa jotain ihan erilaista mitä koskaan olen neulonut!