Julkaistu

Ympyräjakku ilman hihoja

Ostin marraskuussa 12 sadan gramman kerää Farbe 2014 /partie 113; (75 % villa 25 % polyamidi) lankaa 50 eurolla henkilöltä, joka ei nykyiseltään pysty enään neulomaan. Etsimme Heman kanssa ennen joulua langalle sopivaa ohjetta ja löysimme Piia Maria Pekkasen suunnitteleman ympyräjakun ohjeen, joka oli Teetee Bamboo&Co (52% bambubiskoosi, 48% puuvilla)-langalle. Hema muokkasi ohjeen l-koon mukaan ja heti ensinmmäisenä lomailtana aloitin urakan. Lomalla olinkin todellisen neuloosin riivaama. Neuloin kaiken mahdollisen ajan kirjoja kuunnellen tai avokin kanssa aikaa viettäen. Neuloin 2.5 mm puikoilla ja pidin kovasti neulejäljestä. Hihansuiden kohdalla vähän jännitin miten sujuisi, mutta vuosien varrella sen verran tullut varmuutta, että hyvin meni.

Viimeiset 19 centin neulonta liki viidellä sadalla silmukalla per kerros tuntui ikuisuudelta, mutta tammikuun puolessa pääsin työn päättelemään. Pettymyksekseni jakku malliltaan ei sopinut minulle laisinkaan liian leveän lantion ja ison rintavarustuksen omaavana. En saanut motivoiduttua aloittamaan hihojen neulontaa. Lopulta ehkäpä hyvä niin, sillä kaikille joille jakkua esittelin pitivät siitä ilman hihoja. Ehkä liukuvärjätty lanka teki sen? Hihoilla jakusta olisi ehkä tullut liian hallitseva. Ilman hihoja se on mukava väriläiskä asusteena.

Tähän hihattomaan jakkuun lankaa meni hivenen alle kolme kerää, joten mietin tekisinkö itselleni uuden isommassa koossa, mutta olen luopumassa ajatuksesta. Malli ei vaan taida olla minun vartalolleni, joten langoille täytyy keksiä muuta käyttöä.

Ympyräkuviota kovasti kehuttiin ja langan värin vaihtelua. Monelle neuletta näytin toiveikkaana, että sille löytyisi onnellinen omistaja. Ja löytyihän se 🙂 Valitettavasti kuvaa ei ole missä jakku olisi hänen yllään. Itse mannekiinina ei ehkä ollut paras idea, mutta näin se nyt menee tällä kertaa.

Joka tapauksessa jakkua oli mukavaa neuloa. Jos innostuit, niin ohjeen löydät täältä.

Julkaistu

Arkinen tammikuu

Päivä on pidentynyt täällä etelässäkin tunnin verran ja sää on ollut todella keväinen lauhoine keleineen. Viikot ovat sujahtaneet vauhdilla ja edessä on tammikuun viimeinen viikonloppu. Sen vietämme mökillä. Huomisaamuna startataan. tarkoitus on ulkoilla paljon ja rentoutua, sillä seuraavat kolme viikkoa on todella tiiviit: viiden päivän huovutus- ja kolmen päivän nauhakurssit ens ja seuraavan viikon aikana. Päivien pituus 8-16, jonka jälkeen muutamana iltana on asiakkaita hoidettavana.

Kotiuduimme loman vietosta 8. päivänä ja het maanantaina palasimme töiden pariin. Asiakkaita on ollut todella mukavasti kuluneiden viikkojen aikana. Illat ovat venyneet seitsemään kahdeksaan saakka. Tiistai-iltaisin olen ollut rottinkikoreja punomassa. Uusi ”aluevaltaukseni” on punoa koreja missä myös pohja on punottu rottingista. Ensiksi tein pienen sangallisen ns. hääkorin ja eilen sain valmiiksi pienehkön leipäkorin. Ensi kerralla ehdin olemaan kerhossa vain vajaan tunnin, sillä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu järjestää neuleillan, jossa tutustutaan pistekirjoituksella oleviin neulekaavoihin. Aikoinaan Kuopion Sokeainkoulun käsityöopettaja on laatinut jonkinlaisen kaavamerkintäsysteemin pistekäyttäjille. Odotan tuota neuleiltaa innolla ja toiveikkaana. Illan ohjaajalta on mahdollisuus ostaa kansio itselleen. Jos systeemi vaikuttaa toimivalta tämä nainen taas tuhlaa kässäilyyn. Rottinkikerhosta vielä sen verran, että pyrin nyt kevätkauden tekemään koreja joissa pohja myös punottu ja haluaisin tehdä enemmän ohuemmasta rottingista koreja. Niistä tulee sirompia ja naisellisempia 😀

Keramiikka alkoi toissapäivänä. En saanut oikein mitään aikaseksi. Tein kaksi pientä kynttilän alusta ja kaksi riipusta. Millään ei meinannut syntyä mitään. Selvästi käynnistymisvaikeuksia. Ens maanantain kerta jääkin väliin huovutuskurssin vuoksi. Jospa sitten inspiraatiota löytyisi vajaan parin viikon päästä 😀 Keramiikka jatkuu aina huhtikuun viimeiselle viikolle rottinkikerhon tapaan.

Ympyräjakun vartalo-osa on valmis! Päättelin sen seuratessa toissatiistaina Urheilugaalaa. Oli kyllä rasittava lähetys. Jos minulla ei olisi ollut käsityötä käsissä ja jos en olisi odottanut Tähden valintaa vuoden urheilijaksi, en olisi jaksanut gaalaa seurata. Niin paljon siinä oli turhaa jauhantaa, että heikompaa heikottaa. Tärkeintä oli kuitenkin, että vihdoinkin urheilutoimittajien asenteet ovat kasvaneet niin paljon, että saimme Tähdestä vuoden urheilijan. Tähti on todella palkintonsa ansainnut. Gaalan aikana tuli jakku pääteltyä ja todettua sen olevan liian pieni minulle, jolla rintavarustusta riittää. Nyt on ollut hiukan motivaatio-ongelmia aloittaa hihojen neulontaa, mutta eiköhän se tästä. Olenkin neulonut kapeaa helmineuleellaraakasilkistä olevaa huivia. Se onkin edistynyt kohtuudella etenkin Syke-sarjaa keskiviikkoiltaisin katsellessa. Sarjaan olen aivan koukussa, vaikka mielestäni nämä uudet jaksot eivät ole ihan niin intensiivisiä olleet kuin aiemmat.

Viime torstaina Kulttuuripalvelu järjesti tutustumiskierroksen Lapinlahden Lähteeseen. Vietimme mielenkiintoisen pari tuntisen sairaala-alueella tutustuen erääseen valokuvanäyttelyyn, jossa oli isän ja tyttären valokuvia. Meille valokuvaaja-isä kuvaili itse kuvia kierroksen oppaan kanssa. Lopuksi kuuntelimme Alexis Kiven runoja. Kivihän on ollut Lapinlahden sairaalassa vähän ennen kuolemaansa lähes vuoden hoidettavana. Kaipasin enemmän historiasta tietoa, menetelmistä miten aikoinaan mielisairaita on sairaalassa hoidettu. Lisäksi minua kiinnostaa alueen luonto. Kulttuuripalvelun Fb-sivulta luin, että huhtikuulle on ilmeisesti suunnitteilla uusi kiertokäynti tms.

Viikonloppuihin mahtui synttärit, koirahieronnan perusteiden esittelyä, lenkkeilyä, rentoilua. Silmukkasiskotapaamisen jouduin jättämään unettoman yön jälkeen. Toivottavasti seuraavalla kerralla ei esteitä tule, sillä en ole heitä tavannut taas aikoihin. Nyt on kuitenkin aika lähteä tapaamaan nukkumattia, sillä aamulla kahdeksalta startataan.

Julkaistu

Syksyn valokranssiuutuudet

Tämä postaus olisi ehdottomasti pitänyt kirjoittaa jo joulukuussa, mutta kirjoittamatta jäi. Kranssit olivat kuitenkin syksyn suurmenestys, joten en aihetta voi sivuuttaa. Ehkäpä näin Nuutin päivän iltana se vielä sallitaan. Ja toisaalta ehkäpä valokranssi onkin pimeän ajan koriste, ei pelkästään jouluun kuuluva?

Tähän asti olen laittanut kaikkiin kransseihin paperinarun väristä riippumatta lämmin valkoinen-valot. Tuttavani pyysi minua tekemään kranssin monivärivaloilla. Minähän tein työtä käskettyä monen ihastuessa kranssiin. Sainkin toisenkin monivärivalokranssitilauksen.

Myös kranssi valkoisella paperinarulla, jossa hopeasomistetta sinisillä valoilla sai hyvän vastaanoton.

Olin ostanut harmaata paperinarua vuoden 2015 Kädentaito-messuilta Tampereelta. Päädyin laittamaan tutut ja turvalliset lämmin valkoinen-valot kranssiin.

Punaiseen paperinaruun yhdistin punaiset valot, lopputulos JOULUINEN

Joulukuisessa Madeinkorso-blogin postauksessa kirjoitin kranssien tekovaiheista. Ja vuoden 2015 lopulla esittelin täällä sen vuoden värejä joista edelleen pintansa piti lämmin valkoinen-valoilla valkoinen paperinaru joko hopea tai kultasomisteella.

Saa nähdä vieläkö ensi syksynä ihmisiä kranssit innostavat. Olin nyt syksyllä niin ahkera tekijä, että neljälle kranssille etsin vielä kotia. On siis hyvä alku syyssesongille 🙂

Julkaistu

Lomatunnelmissa neuloosin kurimuksessa

On jo perinne, että vietämme joulun, vuoden vaihteen ja loppiaisen mökillä. Arkinen aherrus katkeaa reiluksi kahdeksi viikoksi. Näin tälläkin kerralla. Olemme kokeneet ratkaisun hyväksi ehkä siksikin, että työtilamme sijaitsee kodissamme. Kaipaamme kunnon irrottautumista arjesta ja tuollaisella tauolla se jo onnistuukin.

Mökille matkasimme torstaina 22.12. ja palasimme viime sunnuntaina kaupunkiin. Tulopäivänä tavarat ja ruuat paikoilleen, takkaan tulet, uuniin makaroonilaatikko ja jouluun valmistautumista. Aatonaattona perinteisesti haimme kuusen oksia sisälle jouluista tuoksua antamaan. Sää oli harmaa, tuulinen, mutta palokärki huuteli pihapiirissä ahkeraan.Saimme ulkona ollessamme parit sadekuurotkin niskaamme, joten sisälle kuorimaan bataattia ja valmistamaan bataattilaatikkoa.Bataattilaatikon paistuessa imurointi, pölyjen pyyhintä. Iltaa saimmekin vietellä rennosti. Mökissä oli hurjan kuuma, tuuli tyyntynyt. Menimme kuistille istuskelemaan termosmukeissa lakkaglögiä, joka oli todella maistuvaa. Kuistin edessä paloi halkotulikori tunnelmaa luoden. Pari tuntia hujahti huomaamatta glögin vaihtuessa teehen.

Jouluaattoaamuna laitoimme 2.5 kg kinkun uuniin, katselimme joulurauhan julistuksen ennen kinkun valmistumista. Avokin lämmittäessä saunaa asettelin lukuisat kalat tarjoiluastiaan. Yli kahden tunnin saunomisen ja vihtomisen jälkeen oli aika istahtaa nautiskelemaan. Aatto oli tuulinen ja sateinen, joten saunatauoilla emme päässeet nauttimaan halkotulikorin tunnelmasta. Kaksi ulkotulta kuitenkin pysyi liekissä. Jouluaterialle sytytimme kaksi soijavahakynttilää.

Ilta kului rauhallisesti aterioiden ja lahjat avaten. Sain mm. teetä, korvikset, teen haudutuskoirulin, herkkuja. Avokille lahjat ostin melkein kaikki Tampereen Kädentaitomessuilta. Avokilta sain jo etukäteen mikrofonin.

Heti tuloiltanamme aloitin neuletyönä ympyräjakun neulomisen. Olen todella vähän neulonut mitään sukkapuikoilla, joten alkuun pääsyssä meinasi olla hankalaa, mutta kun työ lähti sujumaan sitä pitikin tehdä joka välissä. Joulupäivänä neuloin ja neuloin avokin ollessa kirjojen parissa. Iltamyöhään innostuimme nautiskelemaan punaviiniä minun koko ajan tikuttaessa neuletta eteenpäin. Kuva on Tapaninpäivän illasta. Sinäkin päivänä neuloin ja nautin suklaasta kuunnellen linnun laulun toivekonserttia.

Tiistaille saimme upean aurinkoisen sään. Lämpötilakin taisi pysyä pakkasella. Lähdimme kävelemään ja reippailimmekin n. kahdeksan kilsan lenkin. Ulkoilu tuntui todella hyvältä. Palattuamme uuniin riisipuuro hautumaan. Illalla saunoimme taas pitkään tauoilla halkotulikorin tunnelmasta nautiskellen. Aaton vihtomisesta oli vielä hiukan vihtaakin jäljellä, joten nauttia sai.

Mökille ostimme uuden ruokapöydän ja tuolit. Pirttikalusto vei hirveästi tilaa ja alkoi tuntumaan olevan vaihdon aika. Tuolit avokki oli tuonut joulukuussa aiemmin mökille, mutta pöytä saatiin vasta joulun jälkeisenä keskiviikkona. Avokin aika kuluikin pöytää kasatessa. Minun unettomuuskausi oli alkanut, joten keskiviikkona nukuin pitkälle päivään. Alkuilta sujahti neuloen ja kuunnellen Vuoden 2016 luonto-ohjelmista poimintoja. Torstaina ulkoilua, neulomista; rentoa oleilua.

Seuraavana yönä en käytännössä nukkunut laisinkaan. Kuuntelin kirjaa aamuun. Olo oli hyvin zombimainen aamuteetä juodessani. Avokin tehdessä ulkotöitä sinnittelin hereillä neuloskellen kirjan parissa. Ruuaksi tein kylmäsavuhärkä-leipäjuustosalaattia. Olikin herkullista suolaisien joulukalojen yms. jälkeen. Aterian jälkeen avokki teki lammen jäähän rei’än ja otti minulle jääpaloja. Niillä hieroimme pohkeita, reiden sivuja, pakaroita jne. Jalkojen levottomuus ja kivuliaisuus oli kovin häiritsevää. Kylmähoito tuntui hyvältä. Iltateen jälkeen kömminkin peiton alle ja sain nukutuksi todella hyvin. Vuoden viimeiseen päivään oli mukava herätä huomattavasti virkistyneempänä.

Vietimme vuoden vaihdetta ensikertaa keskenämme. Aattoomme kuului saunominen, Taco-ateria, nuotio, muutaman raketin ampuminen. Ja kyllähän minä jossain välissä aina vähän ehdin neulomaankin.

Jäljellä oli vielä viikko lomaa. Pakkanen kiristyi päivä päivältä laskien pahimmillaan perjantaina 26.4pakkasasteeseen. Ulkoilut jäi valitettavan vähälle. Univaikeudet onneksi sain taltutetuksi. Maanantaina ilmottauduin muutamalle Ura käsillä-hankkeen käsityökurssille joista ensinmmäinen on tammi-helmikuun vaihteessa. Tuolloin alkoi satamaan myös lunta. Neulominen alkoi vähän tympäistä. Tai, ei niin voi sanoa, mutta hartiat ja kädet melkoisessa jumissa. Päätimme irrottaa meikäläisen neuleen äärestä. Avokki pisti nuotioon tulet ja siellä istuskelimme monta tuntia glögiä juoden. Pakkasta oli viitisen astetta. Lumisade vain sakeni ja tuulikin hiukan yltyi. Kun oli lunta nuotiollakin oli paljon tunnelmallisempaa kuin esim. vuoden vaihtuessa.

Tiistaina kokkasin ruuaksi kanasalaattia, keskiviikkona täytettyjä paprikoita, torstaina hernekeittoa, jota jäi perjantaillekin. Saunoimme tiistaina, torstaina ja lauantaina. Keskiviikko-illan viihdykkeenä oli Syke. Hernekeiton kanssa nautiskelimme italialaista punaviiniä. Aika kului kirjojen ja neulomisen parissa. Lauantaina sää oli lauhtunut ja harmitti edessä oleva kotiin paluu. Oli kuitenkin aika siivota mökki. Perjantai-iltana herkuttelimme muuten pannukakulla kera kermavaahdon ja äidin omppuhillon.

Olen jo miljoonasti kirjoittanut neuloneeni lomalla. Loppiaisena avokki napsasi kuvan minun ollessani sohvan uumenissa neulomassa.Huomatkaa, sohvalla istuessani lähelläni on tuo niin kovasti himoitsemani mikrofoni 🙂
Mutta takaisin asiaan… Ympyräjakussa ennen hihan suita viimeisten lisäyksien jälkeen on lähes 500 silmukkaa ja hihan suun reunasta neulottavaa 19 centtiä. Maanantaina avokin kuoriessa perunoita ahkeroin hihan suiden parissa. Mökiltä palattuamme reunan korkeus oli n. 12 centtiä. Nyt arkena ei tietenkään työ edisty samaan tapaan kuin mökillä. Yhteen kerrokseen kun menee liki puoli tuntia, yhteen centtiin 3-4 kerrosta. Joka välissä olen kuitenkin työtä neulonut, joten kyllä se vielä valmistuukin.

Näin on neuloosin täyttämä loma ohitse ja arkeen palattu. Arki onkin alkanut tiiviillä työviikolla, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Julkaistu

Sydänkoreja ja keramiikkatöitä

Joulun aikaan täällä on riehunut neuloosi. Puikoille on aloitettuna ympyräjakku ja sitä olen niin ahkerasti neulonut etten ole tänne blogin puolelle ehtinyt laisinkaan. Korville Yleareenasta ladattuja luonto-ohjelmia ja puikot suihkimaan on ollut myöhäisiltojen ja alkuöiden ajanviete. Nyt ennen kuin antaudun neuloosin valtaan ajattelin ”esitellä” joitakin töitä joita on myyty tai mennyt lahjaksi.

Sydänkoreja olen keväällä tehnyt yhden ja nyt syksyllä kolme. Vihreähelmisen sydänkorin myin marraskuisissa myyjäisissä ja punaisin helmin oleva varattiin jo ennen lakkausta. Vihreä helminen on esitelty täällä jo viime kevään postauksissa. Lisäksi tein kaksi sydänkoria lahjaksi, keltaisin ja sinisin helmin olevat korit.

Matala suorakaiteen muotoinen vati sekä pieni kuppi menivät joulumuistamisena ja kiitoksena Saanalle, joka oli tämän vuoden monissa myyjäisissä kaverinani ja apunani. Ja mustikan sininen saippua-alunen löysi joulupakettiin kääräistynä kodin Silmukkasiskon luota.Saippua-alusesta tuli ehkä hiukan massiivinen, vaikka siltä se ei kuulemma näytäkkään. Olisin halunnut ehkä hiukan siromman.

Keramiikassa innostuin syksyllä tekemään teepussin alusia. Tein piparkakkumuoteilla perhosella ja perinteisellä piparkakulla. Tassit menivät samantein ja joulukuisissa myyjäisissä sain uuden tilauksen. Taisin ennakoida, sillä syksyn viimeisellä keramiikkakerralla tein lisää näitä teetasseja 🙂

Yksittäinen ruskea pikari on saippua-alusen tapaan tehty mustasta savesta. Muut työt on muovailtu saksalaisesta punasavesta.

Syksyn aikana neuloin todella vähän kranssien päällisiä lukuun ottamatta. Tunsin neuloosin kutkutuksen ennen lomaamme ja onneksi toissaperjantaina oli Heman kanssa aikaa etsiskellä minulle uusia neuleohjeita. Ympyräjakku tuntui kiehtovalta ja siksipä päädyin aloittamaan sen neulomisen. Luodessani silmukoita ja tehdessäni ensinmmäisiä kerroksia vielä ihmettelin miten työstä syntyy jakku. Onneksi aika pian ymmärsin 🙂 Ja nyt on hirmuinen hinku neuloa ja neuloa jakkua eteenpäin, joten vaikka kello paukuttaa puolta yötä on vielä ”PAKKO” ottaa puikot suihkimaan. Onneksi olemme LOMALLA 🙂

Julkaistu

Neulomuksia esittelyssä

Minua syyhyttää hirmuisesti päästä neulomaan kesällä ostetuista langoista, mutta sitä ennen minulla on jokunen kranssin päällinen neulottavana. Perjantain ja lauantain vietän Tampereen Kädentaitomessuilla ja minulta pitäisi kieltää lankojen ostaminen, sillä niin paljon niitä tuolla jemmassa on. Nyt on kuitenkin aika esitellä muutama neuletyöni.

Maaliskuussa neuloin kuudella napilla olevan kaulurin. Langat ostin viime vuoden Tampereen messuilta. Lankojen mukana sain ohjeen kauluriin. Ohjeessa käytetään tummaa ja vaaleaa lankaa. Itse tein tästä sinivihreästä liukuvärjätystä (Merino extrafine) langasta.

Viime talvena tein pelleriinin, joka onkin ollut ahkerassa käytössä. Esitellessäni sitä täällä blogissa kirjoitin myös ensinmmäisestä pelleriinikokeilustani, joka ei hymyä huulille nostattanut. Nyt loppukesästä kaivoin tekeleen Heman rohkaisemana esille.Tuskittelin mitä tekisin, sillä lyhennettyjen kerroksien purkaminen ei innostanut tuolla langalla ei sitten pätkääkään. Pelleriini on tehty Tt Cacao lenkkialpakkalangasta. Hema ehdotti, että laittaisin työn hartiahuivina myyntiin ja niin siinä kävi, että kuvan kuvatekstissä luki ”pelleriinin kaavalla neulottu hartiahuivi”. Ei mennyt montaakaan päivää kun hartiahuivi löysi uuden omistajan. Oli ihastunut työhön, joten onnellinen loppu pelleriinitarinassa 🙂

Ykki-herran lähtiessä tähtien kotiin käsityökärpänen ei suristellut pahemmin huhtikuussa. Mökillä aloittelin kolmiohuivin neulomisen keinokuituja olevasta pörröisestä langasta. Työ valmistui joskus kesällä. Lanka ei ole minun suosikkeja, mutta myyjäisissä moni on pitänyt huivin tunnusta ja sopiihan se henkilöille joita villa kutittaa. Huivi on neulottu Novitan kolmiohuiviohjeella. On todella yksinkertainen tehdä, joten sopi tuolloin työksi aloittaa kun mieli oli maassa.

Elokuussa taistelin Dropsin aaltokuvioisen kaulurin kanssa. Kavennuksissa aaltokuvio ei meinannut millään mennä oikein. Minulle oli kaava aukaistu väärin… Tai oikeammin siinä oli yhden sanan virhe ja meikäläinen täysin solmussa. Avokilta meinasi palaa päreet kun yökaudet laskin silmukoita ja kiroilin. Lopulta työ tuli valmiiksi, mutta ei siitä minun käsialalla todellakaan kauluria tullut. Kavensinkin vielä lisää kun lankaa oli jäljellä ilman aaltokuviota. Lopputulos hämmästytti minua todella, sillä neuloin ohjeen langalla (DROPS BIG DELIGHT, 100 % villa) ja puikoilla. Ymmärtäisin, jos kaulurista olisi tullut vähän löysä/iso kaula-aukkoinen, mutta, että niin iso, huoh! Pidän aaltokuviosta kovasti, joten harmitus oli melkoinen. Noh, jo Facebookissa muutama käsityöihminen lohdutti, että keeppi on ihana ja käyttökelpoinen asuste. Samaan lopputulemaan tuli avustajanikin. Noh, taivuttavahan minun oli. Myyjäisissä keeppiä on ihasteltu ja lauantaina sille löytyi onnellinen ostaja.Katsokaa nyt miten totinen olen! Onneksi jokin juttu saa minut iloisemmaksi ja pitihän Otonkin päästä rapsuteltavaksi. 🙂Täältälöytyy kaulurin ja siihen sopivan myssyn ohje. Mietin myssyn tekemistä, mutta toistaseksi tuo tappelu aaltokuvion kanssa on liian hyvässä muistissa.

Julkaistu

Novellikoukku

Kun valitsen itselleni luettavaa, valinta ei koskaan osu novelleihin. Syytä en osaa sanoa miksi niin on. Siksipä Novellikoukku-tapahtuma vie erilaisen kirjallisuuden pariin mitä itse itselleni valitsen. Siinä se hienous ehkä onkin. Minulle ei ole varsinaisesti elämys neuloa ja kuunnella luentaa. Teen sitä paljon, tosin luenta kuuluu äänikirjasta. Kuitenkin tapahtuman tunnelma on rauhoittava. Useampi henkilö istuu samassa tilassa puikot suihkien samalla kuunnellen novelleja.

Parin Silmukkasiskon kanssa olemme käyneet pari-kolme kertaa Itiksen kirjaston Novellikoukuissa kuuntelemassa novelleja. Eräältä kerralta muistan Johanna Sinisalon novellit, jotka olivat erikoisella tavalla kiehtovia, mutta ei minun tyylisiä. Siitä huolimatta oli mielenkiintoista tutustua niihin. Muuten en tuskin kyseisestä kirjailijasta mitään tietäisikään nimen lisäksi.

Tänäsyksynä ensikertaa Novellikoukkuillaan täällä Korsossa Lumon kirjastossa. Tänään oli ensinmmäinen kokoontuminen. Teemana oli uuden alku. Kuulimme Kastanjakadun novelleja sekä Lena Krohnin ehkä hiukan erikoisemman novellin. Lukija luki hyvällä rytmillä ja sujuvasti. Luentaa oli helppo ja mukava kuunnella. Samalla neuloin turkkilaisella neuloksella mustaa ilmavaa huivia.

Otto kuorsasi jaloissani herättäen hilpeyttä hurinallaan. Lukutuokion jälkeen poika sai muutamalta hellyyksiä ja tämä otti ne ilolla vastaan 🙂 Tämä Lumon kirjaston ensinmmäinen Novellikoukku oli todella positiivinen kokemus, joten uudestaan mukaan. Lokakuun tapaamiseen en valitettavasti pääse. Tuolloin teemana olisi eläimet. Marraskuussa sitten taas nautiskelemaan ja tutustumaan kenties uusiin kirjailijoihin ja tyylisuuntauksiin.

Julkaistu

Neulomukset: pelleriini ja kauluri

Pari vuotta sitten tein TT Cacaon lenkkialpakka-langasta pelleriinin. Ohje oli Kädentaitomessuilta Wanhasta satamasta Pitsi & Palmikko/Anu Paljärvi ja ohje oli kyseiselle langalle. Tein ohjeen mukaan, mutta pelleriinista tuli harvaneuloksista ja järkyttävän pitkä liepuke, ei ollenkaan sellainen kuin mallinuken yllä ollut oli. Olin todella pettynyt ja tuolla se kaapissa lojuu odottaen kohtaloaan. En ole edes kuvauttanut työtä. Harmi sinänsä, olisin voinut esitellä sen teillekin.

Minua jäi ohje kaivelemaan ja monesti olen miettinyt kokeilevani uudestaan. Tuolloin pari vuotta sitten lopetin 18. kiilan jälkeen, koska työ oli jo niin uskomaton liepuke. Ohjeessa on 22 kiilaa. Vähän minua jännitti ryhtyä uudelleen pelleriinin kimppuun ja pelkäsin siitä tulevan fiasko. Onneksi niin ei käynytkään.

Joululomalla mökillä minulla sattui olemaan Novitan Sädettä ja Rowanin Alpakka-lankaa. Päätin kokeilla millaista neulosta niistä tulisi. Neulottuani ensinmmäiset oikeat kerrokset mielestäni neulos oli aavistuksen harva, joten kiilaan otin mukaan toisen Rowanin alpakan. Neuloin kiilat siis kolmella langalla ja kiilojen välit kahdella langalla. Olin tyytyväinen neulejälkeen samalla tajuten ettei Rowanin lanka riittäisi mihinkään. Sain lankaa lisää vuoden vaihteessa, joten mökillä pääsin vielä eteenpäin aina melkein 15. kiilan loppuun asti, ja taasen lanka loppui, joten työ tauolle. Odottelin, että lankaa saapuisi Tikataan, mutta malttamattomana lopulta tilasin Titityyn verkkokaupasta langat ja ne tulivatkin seuraavana päivänä. Minä neuloin viikonlopun aikana pelleriinin valmiiksi. Kuva lauantai-illalta yhdentoista maissa. Olin istunut tuntikausia sohvalla neuloen ja päivällä aiemmin jo Silmukkasisko-tapaamisessa. Sunnuntaille jäi kaksi viimeistä kiilaa 🙂

Koska virkkaustaitoni on vielä alkutekiöissään Hema virkkasi napit pelleriiniin. Alkuperäisessä ohjeessa on vain yksi nappi, mutta päädyimme kahteen nappiin, koska lankapaljoudesta johtuen pelleriini on kohtuullisen painava yhdelle neulenapille. Kuvia saa katsoa tarkasti, jotta napit erottuvat kirjavuudessaan.Olen pelleriiniin tyytyväinen, mutta siirrytään pelleriinista kauluriin 😀

Pakkasen paukkuessa lähdin ystäväni luo opettamaan hänelle nurjaa silmukkaa, ja enhän voinut tyhjin käsin sinne lähteä. Lankalaatikolle etsimään sopivaa lankaa ja löysin: Exlusive VLNAP 100% vlna superwash schurwolle, virgin wool. Kotona ehdin luomaan silmukat. Aluksi sinisestä kaulurista piti tulla tuubihuivi, mutta ympärys jäi liian kapeaksi, joten ei muuta kuin suunnittelemaan kauluria toiveikkaana, että työtä ei tarvitsisi purkaa, ja vaikka itse sanonkin kaulurista tuli aika kiva. Toki muutakin mieltä saa olla 😀

Koska ohje on oma uskaltaudun jakamaan sen teillekin:
Mallineule:
4 krs oikeaa ja 2 kerrosta nurjaa” = yksi mallikerta
Kaulus:
”1 oikein, 1 nurin”

Aloitus:
Luo 120 silmukkaa ja neulo mallineuletta 5 toistoa. Kaulurin leveys tällöin on noin 42 cm ja pituus on noin 13 cm ennen kavennuksia.
Kavenna sitten tasaisin välein seuraavan mallisarjakerran aikana 26 silmukkaa = työssä 94 silmukkaa.
Kavenna viimeisen mallikerran aikana jälleen 12 silmukkaa = työssä on 82 silmukkaa.
Neulo seuraavaksi 4 kerrosta oikeaa ja näiden 4 (neljän) kerroksen aikana kavenna vielä 22 silmukkaa, niin että työssä on 60 silmukkaa. Työn korkeus on tällöin n. 20 cm.

Kaulus
Tee lopuilla 60 silmukalla joustinneuletta (1 oikein 1 nurin) 17 cm. Päättele silmukat.

Julkaistu

Neuloosin tuottamaa

Avokin kolatessa istahdan tähän tietokoneelle esittelemään muutaman neuletyön.

Viime talvena ostin Snurresta ihanan pehmeän Alpakka-langan, josta huhtikuun aikana neuloin huivin. Kolme reunimmaista silmukkaa aina oikein, muutoin sileää neulosta. Puikkokoko taisi olla 5 mm Tuttavani osti syksyllä huivin äidilleen joululahjaksi ja tulleen palautteen perusteella äiti on lahjaansa tyytyväinen 🙂Langan tiedot: Lamana Cusi (Alpaca 100 %, Color 24, LOT 82188. Puikot 3-4, Made in Peru. Hoito-ohje: käsinpesu (cold), silitys 1 piste)

Syksyn projektina oli äidille lyhythihainen neule. Avokki osti langat ja minä neuloin paidan joululahjaksi. Valitettavasti kuva ei ole paras mahdollinen, mutta paita on saanut paljon palautetta äidin työskennellessä kukkamyynnissä joulun alla. Asiakkaat ovat hämmästelleet miten sokea osaa neuloa ja miten vielä on onnistunut tekemään villapaidan. No tässä todisteaineistoa teillekin 😀Langan tiedot. Tee tee Halti, Väri 0102 erä K2410, Valmistuttaja Tekstiiliteollisuus Porvoo, Made in Turkey, 80 % villaa 20% polyamidia 40 asteen pesu, silityspisteet 1, 3 puikot , 50 g = 163 m

Kuten alkuvuoden postauksista onkin ollut luettavissa, neuloosi on riehunut alkuvuodestakin hurjana. Pelleriinista ja sinisestä kaulurista kirjoittelen oman postauksen, mutta olenhan ehtinyt neulomaan paljon muutakin 🙂

Alkusyksystä eräs tuttava kyseli neuloisinko hänelle tuubihuivin. Päivällä aiemmin laitoin hänelle kuvat valmistuneesta huivista. Nyt kun olemme mökillä, mittoja ei ole saatavilla, mutta laitettuani kuvan Facebookiin käsityöt-kansioon tykkäyksiä on tippunut mukavasti. Toiveena oli, että huivin pituus olisi 130-140 cm, ja että huivi olisi ohuehko ja vaaleasävyinen. Kädentaito-messuilta Wanhasta satamasta ostin Viron villaa. Huivin neuloin 266 silmukalla 3mm puikoilla. Leikittelin oikeilla ja nurjilla silmukoilla tekemällä nurjia raitoja epäsääännöllisen säännöllisesti.

Tämä lila tuubihuivi oli yhden illan puhde. Huivi syntyi: 4 kerrosta oikein, 2 kerrosta nurin. Tätä toistin langan loppuun. Lankaa oli vain yksi kerä.Hjertegan Milano-lanka, 80% villaa ja 20% alpaca 10-12 puikot. Ite tein työn kympin puikolla.

Tammikuun viimeisen viikonlopun vietimme mökillä. Lähtöä edeltävänä iltana kaivelin lankalaatikon sisältöä löytäen Crystal-lankaa. Olen hankkinut sitä joskus käsityövimman alkutaipaleella ja pakko todeta, että en enään ostaisi. No eipä kyseistä lankaa taida Novita nykyisin edes valmistaa. Ajattelin kuitenkin, että voisin käyttää langat johonkin helppoon neulomukseen. Löytyi Novitan sivuilta kaulurin ohje johon meni kerä lankaa. Viikonlopun aikana neuloin kaksikauluria ja toivon näille vielä löytyvän omistajat.Langan tiedot: Novita Crystal (51%akryyli 18%mohair 18%polyamidi 13%polyesteri, puikot 10 tai 12, käsinpesu) Itse suihkin kaulurit 10 mm puikoilla.

Julkaistu

Lomatunnelmaa valokuvin

Vuoden vaihteessa vietimme melkein kolmen viikon mökkiloman. Alkulomasta riesana oli karmea nuha ja loppulomasta kovat pakkaset. Tosin ei jouluaatonaattonakaan riemun kiljahduksia syntynyt talsiessamme hakemaan kuusen oksia maljakkoon. Kumisaappaiden alla vain vesilätäköt lätsähtelivät, mutta mökkiin saatiin oikean kuusen tuoksua vinossa olevista oksista huolimatta.Tuolloin aatonaattona tuuletimme peitot, tyynyt, sohvatyynyt, koirien makuualustat ja matot. Pyyhittiin pölyt ja imuroitiin. Kokkasin ensinmmäistä kertaa itse bataattilaatikon. Siitä tuli herkullista, sopi erittäin hyvin kalojen kanssa.Illalla vielä leivoin joulutorttuja, jotka menivät parempiin suihin hyvin nopeaan.

Äidiltä saimme joulukukan amarylliksen. Kukka toi joulutunnelmaa senkin päällä, jonka takana naulakko ja siinä olevat vaatteet vähän häiritsevät. Kuvassa oleva taatelikakku on avokin asiakkaalta.

Aattona aamupäivästä paistoimme 2.5 kilon Tammisten luomukinkun, joka oli onnistunut valinta ja sitä oli meille myös sopivan paljon. Minä valmistelin jouluateriaa avokin lämmittäessä saunaa. Jälkiruuaksi tein suklaahyvettä johon tuli tummaa suklaata, kuohukermaa ja appelsiinituorejuustoa. Ateriavalmistelut saatuani valmiiksi olikin aika sytyttää ulkotulet ja halkotulikori saunataukoja ilahduttamaan.

Aika kului rentoillen ja sairastaen. Äänikirjoja kului sekä neule edistyi.Pelleriiniä neuloin niin innolla, että Rowanin alpakka-lanka, jota oli kuusi kerää, loppui kesken. Oli yritettävä saada lankaa lisää ja kolme kerää sainkin Uuden vuoden aattona samalla kun lähdimme ystävämme 40-vuotisjuhliin.

Tapaninpäivänä tuuli kylmästi, silti nuhaisina ulkoilimme puolisen tuntia, jotta koirat saivat vähän puretuksi energiaa. Alkuillasta satoi ohuen ohut lumikerros lämpötilan painuessa pakkaselle. Talvi saapui 🙂 Kirjojen kuuntelun lomassa vietin aikaa myös Yle-Areenalla seuraamalla Ompelijatar-dokumentin katsottuani ensin Punainen kolmio-sarjan sunnuntai-iltaisin.

Onneksi olo kohentui ja 7-9 asteen pakkasesta huolimatta vietimme maanantain iltapäivästä iltaan nuotiolla. Lampikin oli jäätynyt ja jää kantoi kuin kantoikin meitä. Tiedän, oltiin tyhmänrohkeita kun poseerattiin jäällä glögimuki käsissä. Jää ei vahvalta vielä näyttänyt. Älkää tehkö siis niin kuin me, vaikka mitään ei sattunutkaan.Poseerauksien jälkeen pysyimme kiltisti nuotion ääressä. Uunissa valmistui herkullinen riisipuuro, jota söimme nuotion äärellä talvesta nauttien.

Keskiviikkona saimme vieraaksemme vanhimman veljeni perheineen. Lapset peuhasivat jäällä, rupattelimme, kahvittelimme ja hassuttelimme. Valokuviakin otettiin, mutta en jaa täällä lapsista kuvia, koska en ole lupaa vanhemmilta kysynyt. Joka tapauksessa vietimme mukavat reilu parituntisen. Loppupäivän saattoikin taas rentoilla käsitöiden parissa 😀

Vuosi vaihtui ystävämme 40-vuotisjuhlissa. Aloitimme kuohuvalla jatkaen aterioimalla ja saunoen. Raketit katseltiin parvekkeelta. Oli mukava ilta rentojen ihmisten parissa. Keskustelut soljui mukavasti eikä syntynyt kuppikuntia. Yhden jäälkeen olimme takaisin mökillä. Ja siitä päivästä/yöstä sää alkoi viilenemään. Tarkoituksemme oli viettää liikunnallinen viimeinen lomaviikko. Kolmena päivänä se onnistuikin. Lauantaina tepsuttelimme vajaan tunnin 13 asteen pakkasessa ja onnistuttiinpa napsimaan muutama hyvä kuvakin.Tuon hatun sain avokilta joululahjaksi 🙂 On todella lämmin, mutta peittää turhan tehokkaasti kuuluvuuden. Ihanaa oli reippailla ja seuraavana päivänä luistimet jalkaan ja nauttimaan lammen jäälle talvesta. Kuvista huokuu hyvä mieli, vaikka toinen luistimistani kuvasta puuttuukin 😀Vielä maanantaina lähdettiin tuuliseen 14 asteen pakkaseen reippailemaan. Sitten tulikin niin kylmää ettei ulkoilu oikein innostanut. Tuossa vaiheessa Rowanin lanka alkoi taas olla loppu, joten pelleriini tauolle ja tuubihuivi puikoille. Iltaisin katselin Areenalta Koukussa-sarjaa samalla neuloen. Tiistaina saunoimme ja katselimme Pikkuleijonien mm-kulta-ottelua. Tuolloin kävin myös 23 asteen pakkasessa luonnossa saunatauolla pisulla kuunnellen samalla hirren pauketta, joten pakkanen siellä teki työtään. Jääkiekko-ottelun päätyttyä vielä iltateetä ja rauhoittumista.

Loppulomasta ei ihmeempiä tapahtunut. Kova pakkanen alkoi tympimään, neulominen ja äänikirjat kyllästyttämään. Loma taisi tehdä tehtävänsä kun kaupunkiin paluu ei tuntunut hassummalta. Oli oikeastaan mukavakin aloittaa arjen aherrus ja olla taas ihmisten parissa.