Julkaistu

Rauhallinen vappu

Tänään herättiin sateiseen aamuun kuten myös vappupäivänä. Mikäpä paremmin sopisi sadepäivän viettoon kuin teemuki ja blogin kirjoittaminen. Vappupäivänä en tosin blogannut enkä kirjoitellut mitään muutakaan. Ei johtunut vapun railakkuudesta. Silloin ei vaan tekstiä syntynyt, mutta nyt ”synnytyslaitoksella” on montakin aihetta tulollaan, joten saadaan tännekin reilun viikon tauon jälkeen uutta luettavaa.

Ei varmaan yllätä ketään vakiolukijoista kun kerron meidän viettäneen vappua mökillä. Lähdimme aattona sinne ja kotiuduimme sunnuntaina. Aattoiltana tapastelimme joidenka lisäksi innostuin paistamaan pannulla tankoparsaa, joka oli pekoniin kiedottu. Jätin parsat rapsakoiksi ja avokkikin tykästyi, YES! Takassa loimotteli tulet, koirat nautiskeli pihalla kirmailusta. Ennen puoltayötä koko porukka olikin jo untenmailla.

Eipä vappupäiväkään tuonut riehakkuutta tullessaan. Sateista ja kylmää. Iltapäivästä sade loppui ja avokki pääsi pihapuuhiin mun maustaessa kalan ja bataatin grilliin sipulinyyttiä unohtamatta. Illalla saunoimme oikein pitkään rentoutuen. Kävimme testaamassa lammen vedenkin polvia myöden. Ei vieläkään kyennyt talviturkistaan luopumaan 🙁 Mutta hyinen vesi tekee niin hyvää mun pohkeille ja rauhoittaa jalkoja levottomista jaloista, niin nytkin. Vasta kahden jälkeen painuimme nukkumaan.

Perjantaina teimme pienen perunapenkin saaduille varhaisperunoille. Avokki kärräs multaa ja minä levitin sitä. Levitys helpottui kun laitettiin laudat rajaamaan aluetta. Oli mukavaa osallistua pihapuuhiin. Meillä on kolme tuhannen litran multasäkkiä. Että pitäisi mullan hetkeksi riittää. Toisaalta mökin piha on kivikkoista ja epätasaista, joten mullan käyttö ei varmasti muodostu ongelmaksi. Kyllä se maahan hupenee.

Avokki teki perunapenkkiin kehikon, jotta koirat pysyisivät ihanan pehmeästä houkuttelevasta mullasta pois. Kehikko ei välttämättä kovin kaunis maisemassa ole, mutta näytti ajavansa asian mitä varten se laitettiin. Ja kyllä se helpottaa minunkin hahmottamista mitä on missäkin.

Ruuaksi valmistin linssikeiton ja siemenrieskan. Illalla paistettiin vielä pannukakku, jota herkuteltiin kermavaahdon ja vadelmien kanssa. Koirat kuorsasivat tyytyväisinä päivän touhuista 😀

Lauantaina pihapuuhat jatkui. Pääsin surruuttamaan oksasilppuria. Silppusin huusin vieressä olleen oksakasan ja avokki haki kasvimaan laidalta toisen mokoman. Tykkään puuhasta hirmuisesti ja silputtava loppuikin ihan liian äkkiä. Siinä ei räntäkuurokaan pahemmin häirinnyt. Haravoitiin keskipihaa ja poltettiin roskia. Ruuan jälkeen kärrättiin silppu kasvimaalle, istuskeltiin ulkona kevään ääniä kuunnellen. Linnut oli aika hiljaa eikä sammakoiden kurnutustakaan isommin kuulunut. Kylmyyden myötä kevät otti selvästi takapakkia 🙁 Illalla vielä saunoimme taas ajan kanssa, lammessakin käytiin polvia myöden :D:D

Eli, vappu ja sen jälkeinen viikonloppu sujahti rennosti rentoillen ja vähän pihapuuhia tehden. Sunnuntaina taas kaupunkiin ja arjen tohinoihin, mutta johan huomenna taas mökki kutsuu 😀

Julkaistu

Ihana kevät – mökillä rentoutumassa

Takana on ihana pääsiäisloma 🙂 Ilma vain parani päivä päivältä. Vielä torstaina mökille lähtiessämme tuuli kylmästi muistutellen kevään raakuudesta. Toisaalta eipä tuolla niin väliäkään, sillä ilta meni uutta keittiötä järjestellessä. Ja voih, nyt on ihanan paljon työskentely- ja säilytystilaa, vaikka keittiön koko ei muuttunutkaan. Ratkaisevat tekijät, yhteneväinen työtaso, pieni hyllykkö takaseinällä, sopiva laatikosto tason alla, ylhällä pari kaappia ja jääkaapin päällä vielä yksi. Olen onnellinen nyt hyvin toimivasta keittiöstä. Valitettavasti ottamani kuvat ei siitä onnistuneet, mutta niitä tulee varmasti myöhemmin.

Avokki aloitteli loman aikana pihatyöt. Rantakanki heilui kun kivenmurikoita poistettiin tulevasta yrttimaasta. Ja lauantaina saapui tilaamamme multakuorma. Vappuna kääntyy perunamaa 😀 Perunat on nyt itämässä mökillä senkin päällä.

Nautin kokkaamisesta lomamme aikana suuresti uudessa keittiössämme. Perjantaina maustoin lohen grilliin. Laitoin siihen sidruunan mehua, savusuolaa, sitruunaista kalamaustetta ja tilliä. Perunoihin puolestaan mustapippuria, grillimaustetta ja voita. Avokaado-katkislisukkeeseen kermaviiliä, chiliä, tilliä ja sitruunan mehua. Jälkkäriksi söimme kaupan pashat. Ensiksi ajattelin, että kokkaisin pashankin itse, mutta luovuin lopulta ajatuksesta. Ruokaa jäi seuraavallekin päivää jolloin jälkkärinä itse tehtyä puolukkarahkaa. Sunnuntaina valmistimme valkosipuliperunat alusta alkaen itse. Kuusi kynttä valkosipulia, 10 isoa perunaa, 2 dl ruokakermaa, suolaa ja mustapippuria. Perunoiden kanssa valkosipulimarinoidut lammasvartaat. Ateriaa nauttiessamme ulkona lammen rannalla päätin rohkaistua joskus kokeilemaan lampaan marinointia ihan itse. Lammas oli kyllä pääosin herkullista nytkin, ja mikä parasta kevään eka ateria ulkona lammen rannalla 😀 Bortugalilainen punaviinikin toimi hyvin ja jälkkäriksi lauantailta jäänyttä rahkaa. Maanantaina valmistin vihersalaatin mihin laitoin artisokan sydämiä, keittelin porkkana-bataattikeiton, johon tuoretta chiliä. Nyt ei ollut tuoreita yrttejä eikä kermaviiliäkään, mutta hyvin maistui ilmankin. Innostuin leipomaan vielä siemenrieskankin ja tekemään jälkkäriksi lopusta kermasta, turkkilaisesta jogurtista, puolukoista, ananaksesta ja hunajasta jälkkärin. Kokkaaminen oli niin mahtavaa :D:D Ruokaa riitti vielä tiistaillekin 😀

Saunoimme pari kertaa ja sunnuntaina kävimme kokeilemassa lammen vettä. Laskeuduin veteen pohkeitani myöden, joten talvikengät on heitetty, turkista en kyennyt vielä luopumaan, mutta ehkäpä ens kerralla. Pohkeille tuo hyinen vesi teki hyvää 😀 Ja koirat kävivät pitkin päiviä kahlaamassa rantavedessä, myös Otto. Sehän ei tuollaisesta touhusta ole välittänyt. Harmaakuono tais kuitenkin viime kesänä olla aika hyvä opettaja.

Luonto on herännyt. Sorsia lenteli lammella, peipposet liversi, mustarastas soitti huiluaan ja sammakot kurnuttivat hurjasti. Sunnuntai-iltana saunan jälkeen istuimme puolilta öin nuotiolla kuunnellen melkoista sammakkokuoroa 😀 Avokki siisti parina päivänä myös kasvimaan laitaa lammen rannalta ja äitini puhelimessa pohdiskeli rantaan voitavan laittaa jotain kasvamaan. Ihmetellä täytyy Harmaakuonon energiaa, mistä sitä oikein riittää? Koira viihtyi päivät ulkona. Kuljeskeli pihapiirissä metsiköstä keppejä hakien. Pihassa olikin aika monta puoliksi pureskeltua oksaa. Ja aina kun tulit sisältä Harmaakuono vastassa kepin kanssa ja Otto vaan muuten toohottaen. Iltaisin uni maistui molemmille Harmaakuonon kuorsatessa äänekkäästi 😀 Ja kyllähän pihallakin oli välillä syytä levätä uupumuksen iskiessä.

Teimme koirien kanssa hurjan lenkin. Edellisessä postauksessahan kirjoitin Oton matelusta ja liian pienistä valjaista. Nyt iltapäiväauringossa marssimme 6.15km lenkin aikaan 67min. Alkuun Otto kulki varovaisesti tarkasti töitä tehdessä möykkysellä tiellä. Opastus tuntui kuitenkin maittavan ja koira lähti reippaaseen kulkuun. Ei jääty paljoakaan avokille ja Harmaakuonolle. En kyllä tajua miten Harmaakuono moisen rypistyksen jaksoi. Mökin pihassa vapauden koitettua herra heti keppien kimppuun. Lenkillä mä nautin vauhdin hurmasta. Sports Trackerin mukaan keskivauhti oli 5.4 ja olipa pätkiä missä vauhti on noussut jopa 7.3:een ja se tuntuu ihan uskomattomalta. Ilma oli lämmin, liikaa päällä ja kun vauhti oli tuollainen lenkin jälkeen oli suihku paikallaan 😀

Koska ilma oli niin ihana kuin oli, sisällä ei malttanut olla kuin kokkaamassa 😀 Avokin ahertaessa kivien kimpussa minä istuskelin mökin edustalla tehden yhden treenimusiikkisoittolistan, neuloen hörhelöhuivin melkein valmiiksi ja lukien kaksi sidosta kolmestatoista sidoksesta Dan Brown:in kirjaa Murtamaton linnake.

Ja lopuksi vielä hauska maisema kuva, jossa Otto tahtoo kuvaan mukaan :D:D:D 🙂

Julkaistu

Taas mennään – masistelut taltutettu

Sitruunaista vihreää teetä ja pari palaa tummaasuklaata
hetki solmupipoa neuloen ja koirien kanssa puolen tunnin lenkki.
Nyt on hyvä olla. Kropassa liikunnan jälkeinen hyvä fiilis ja endorfiini sykkii suonissa. Tätä olotilaa tahdon lisää ja tätä olen kaivannut.
Vihdoinkin alavireys on taittunut ja into on taas täällä, YES!

Viikko sitten kävin täällä marisemassa huonoa fiilistä ja miten treenaus miniloman jälkeen ei päässyt vauhtiin ja miten avokin kanssa treenikuvioita ei saada toimimaan. Noh, ongelma ei ole ratkennut, mutta masistelupäivät on takana kuten niiden aiheuttajatkin 😀

Lauantaista maanantaihin vietimme aikaa mökillä äitini vieraana. Lauantaina nautimme auringon paisteesta ulkoillen. Ruuaksi tein lohifileen grilliin kera peruna- ja sipulinyytin. Lisukkeeksi salaattia ja äidin kokkaamia pekoniin kiedottuja tankoparsoja. Tuntui melkein kesältä, mutta emme sentään ulos syöksyneet ruokailemaan. Avokki lämmitti saunan ja saunoimme ajan kanssa tauoilla kuistilla istuskellen. Ja illan kruunasi vielä nuotiohetki nuotiomakkaroineen. Kahden pintaan maltoimme vasta unille. Huono fiilis oli tiessään.

Eipä sitä sunnuntainakaan näkynyt. Pilvinen sää, mutta harjasin molemmat koirat avokin tyhjentäessä huussia ja äidin täytellessä ristikoita. Ruokana äidin tekemiä broilerinjauhelihasta olevia pihvejä, keitinperunoita ja salaattia. Rentoa yhdessä oloa, lukuhetkiä ja telkan katselua.

Maanantaiaamuna ennen kotiin lähtöä keittiön tyhjennys. Teemme mökille keittiörempan, koska keittiö on enemmän kuin epäkäytännöllinen. Säilytystilaa ei käytännössä ole, eikä oikeastaan työskentelytilaakaan kun tiskipöydällä on purnukka jos toinenkin. Itse asiassa tänään (eilen) keittiö on purettu ja ens viikolla itse remppa tapahtuu. Odotan jo innolla, että pääsen kokkailemaan uudistettuun keittiöön.

Kotiin paluu ja ahdistuksen paluu… Maanantai-ilta ja tiistai-ilta meni kiukkusena ja ärsytyksen vallassa avokin treenaukseen ja omani aikataulutuksen toimimattomuuteen. Huoh. Onneksi nuo päivät helpottui ja keskiviikkoaamuna nautin ekokampaajalla hiusten pesusta, värjäyksestä ja leikkauksesta. Illalla vielä tapasin rakkaan ystävän pitkästä aikaa. Hieroin hänen uutta opaskoiraansa ja herkuttelimme vähän suklaata kuulumisia vaihtaen.

Ja tänään liikunnallinen elämä palasi rytinällä. Odotin koko iltapäivän lähtöä treenaamaan. Menin ystäväni kotisalille, jossa tehtiin kuntosalilaitteilla treeni ennen 45 min spinnutuntia. En ole aikoihin treenannutkaan laitteilla, joten vastusten kanssa oli vähän hakemista ja tekniikoidenkin. Etureisiä tein 3* 10 sarjan 22.5 kilolla, takareidet samoilla sarjoilla, mutta 20 kilolla. En tiedä olinko laitteeseen liian lyhyt, en saanut tuntumaa takareisiin. Tuntui lähinnä pohkeissa 😀 Rintalihaksia tein 25 kilolla kolme 15 toiston sarjaa. Selkiä 25 kilolla kolme 15 toiston sarjaa, ylätaljalla 25 kg kolme sarjaa toistot 15, 12 ja 15. Kahden laitteen nimiä en muista, toisessa treenattiin yläselkää ja toisessa olkapäitä/rintaa. Testasin myös kylkilaitetta. Hauskaa oli ja treenaus tuntui mukavalta/innostavalta. Spinnutuntikin oli tuntina ihan ok. Ehkä vähän junnaava; lähes koko ajan ylämäkeen ajamista. Välissä olisi voinut olla spurtteja, kiihdytyksiä tms. Lisäks äänentoistossa oli ongelmaa. Ohjaajan ääni kuului mikistä todella epäselvästi. Onneksi ystäväni kertoili aina mitä piti tehdä. Ohjaajan puheesta kun ei välillä saanut mitään tolkkua. Hiki kuitenkin tuli ja se on pääasia. Vähän myös keuhkoissa tuntu treenin jälkeen, joten edelliskerrasta liian kauan. Poljinhan kotona ennen Tampereen reissua, mutta ei se samaa ole kuin ohjatulla tunnilla. Mutta sain kotitreenaukseen ohjatun tunnin jolla itsekin tammikuussa poljin, joten seuraava kotitreeni tehokkaasti kaverin ääni korvissa tsempaten 😀

Onneksi nämä alavireyspäivät ei ole kuitenkaan minua täysin lamauttaneet, sillä päätin ilmottautua testiryhmään mukaan. Testing Lab on suomalainen ja riippumaton liikunta-alan käyttäjälähtöinen tuotetestauskonsepti. He etsivät nyt ihmisiä testaamaan liikunta- tuotteita ja palveluja. Pongasin mahdollisuuden Facebookista kaverin seinältä. Ensinmäinen ajatukseni oli, että ihan huippujuttu, mutta kun en näe. Ajattelin testattavien asioiden olevan sellaisia mitä sokkona en pysty tekemään. Onneksi kaverin rohkaisemana laitoin viestin projektipäällikölle, joka kirjoitti, että ilmottautuisin vaan mukaan, että tällaista ei ole aiemmin tullut vastaan, mutta testiin osallistumispäätöksen tehdään aina testikohtaisesti. Noh, minäpä sitten ilmottauduin ja toivon pääseväni vammastani huolimatta johonkin testiryhmään mukaan. Lähde sinäkin mukaan, sen voit tehdä täällä

Lisäks osallistuin kilpailuun, jossa on mahdollisuus voittaa kolme pt-tapaamistatäältä!Pitäkää nyt peukkoja blogisiskot ja veljet, että arpaonni olis matkassa :D:D

Lopuksi
Hyvät lukijat, kertokaa mikä tai mitkä biisit tällä hetkellä kolisee parhaiten urheillessanne, vai onko hiljaisuus parempi? Itse kaipaan kotisalille uusia soittolistoja treenimusiikiksi, joten vinkit ja suosikkinne ovat enemmän kuin tervetulleita tämän postauksen kommentteihin 😀

Julkaistu

Viikon liikuntakuulumiset :D

Viikon liikuntasuoritukset tiivistetysti
– Kahvakuula/kuntosali-jalkatreeni 90 min (kirjoitettu oma postauksensa)
– Lenkki 2 h 30 min (mainosten jakoa alkumatkasta ja myöhemmin Oton maleksintaa)
– Uinti 75 min 1500 m (Kipein jaloin sujuvuus hyvää)
– Lenkki 1 h 45 min 6.2 km (möykkelikköistä metsätietä pitkin Oton jumittaessa)
– Lenkki 67 min 2.2. km (Metsässä rytyämistä)
– Ratsastus 1h (uutena asiana pohkeen väistöt)
– Yläkropan treeni 1 h (hiukan tahmeaa)

Alkuviikosta jalkani maanantain treenistä olivat aika kipeänä. Palautumista ei tietenkään helpottanut tiistaina kuuden asiakkaan työpäivä, mutta illalla lähdimme ystäväni kanssa viikottaisellemme lenkille. Mukaan pakkasimme nipun yritykseni esitteitä, joita jaomme n. 120 postilaatikkoon lenkin alkuosassa. Koirat olivat moisesta hiukan ihmeissään. Tuolloin vielä Otto liikkui kohtuullisesti, mutta päästyämme mainoksista eroon Oton menohalut hiipuivat. Eteneminen oli melkoista maleksintaa ja kärsivällisyys oli todella koetuksella. Lätäköt oli todellisia hirvityksiä, mutta kun jo varmuudeks piti maleksia, alkoi jo tympäsemään. Aina ei saa uusia huippulukemia mittariin, ja aina ei kai tärkeintä kova vauhti ja kertyvät kilometrit. Sen kun muistais ja osaisi nauttia joka tapauksessa ulkoilusta ja liikunnasta, vaikka se ei aina täydellä teholla tapahtuisikaan. Lenkille mittaa tuli kuitenkin 8.7 km, joten eihän se nyt ihan surkeastikaan ollut. Ja olihan mun jalat aika kipeätkin :D:D

Seuraavana aamu hyppy uima-altaaseen. Olin varma, että uinnista tulisi tahmeaa ja eteenpäin pääsy olisi tuskaisaa. Uinti lähti kuitenkin sujumaan hyvin etureisissä olevasta treenikivusta ja jumista huolimatta. Itse asiassa vesi teki jaloille todella hyvää, maitohapot lähti liikkeelle ja treenikipu hiipui miltein kokonaan. Uinti toimii todella hyvänä palauttavana liikuntana ja uiminen toimii myös laihduttamisessa. Valitettavasti seuraavista uintitreffeistä ei ole tietoa, mutta toivottavasti pääsen taas mahdollisimman pian polskuttamaan.

Vietimme miniloman mökillä keskiviikosta eiliseen. Avokki kolasi lammen jäältä sohjot ja vedet pois, jotta päästäisiin luistelemaan. Pakkasta ei kuitenkaan tullut riittävästi. Avokki eilisaamuna luisteli muutaman minuutin, mutta jää oli niin möykkyistä, että en uskaltautunut tasapainoilemaan sinne. Jäipä luistelut tältä talvea, kuten näyttäisi jäävän hiihtäminen ja lumikenkäilykin. Alkavalle viikolle luvattu jopa kahdeksan asteen lämpötiloja, joten talvi taitaa olla taputeltu. Eilen kuulin mustarastaan visertävän, joten aikaista kevättä kohden mennään.

Torstaina ja perjantaina käytiin lenkkeilemässä. Metsäautotie oli todella jäinen ja möykkelikköinen. Välillä kulki kapeita renkaiden uria, mutta Oton oli todella vaikea ymmärtää mistä minua opastaa. Vielä kun jäiset lätäköt hirvitti, meno oli melkoista matelua. Torstaina kuljimme alun matkaa koirat valjaissa, mutta pääsivät kirmailemaan sellaisella ympyrälenkillä. Mulla ei tietenkään sauvoja mukana, joten taiteilin avokin perässä. Tuli kunnon tasapainotreenausta ja hermostolle rasitusta. Matkavauhti ei päätä huimannut, mutta etenkin torstaina lenkin jälkeen olin hiestä märkä. Käveltiin 1 h 45 min ja 6.2 km. Perjantain lenkki jäi lyhyemmäksi 2.2. kilsaan. Tuolloin rämmimme metsässä ja meikäläisen pinna meinasi välillä katketa kokonaan 😀 Koirat nauttivat vapaudesta koko reilun tunnin ajan. Vetivät keppiä murraten ja kirmaillen. Ei kelit oikein lenkkeilyä ajatellen kovin kaksiset olleet. Onneksi kuitenkin ulkoiltua tuli. Muuten aika kuluikin olympialaisia seuratessa, saunoessa ja ihan vaan rentoutuessa.

Tänään viikon liikunnat jatkui ratsastuksella ja yläkropan treenillä. Ratsastustunnilla ratsastin Airalla. Kenttä oli todella kuranen ja osittain jäinen. Ravattiin jonkin verran ja kevennys ravissa sujui tälläkin kertaa hyvin. Nyt keskityin siihen etten pitäisi ravissa satulan reunasta kiinni siinä aika hyvin onnistuenkin. Tunnilla uutena juttuna tuli pohkeen väistöt. Välillä se onnistuikin, mutta välillä vedin ohjasta liikaa tai muuten vain törin. Kuitenkin välillä osasin tehdä väistön niin, että Aira kuunteli mitä pyysin ja vieläpä tottelikin. Alkutunnista neiti vaikutti todella laiskalta ja sainkin raipan käteen. Heppa kuitenkin piristyi ja meni kivasti ravia. Lopputunnista piti tietystikin kokeilla voiskos loppukaartoon jo hipsiä vähän aiemmin :D:D Kyllä tunnista jäi taas vaan niin huippuhyvä mieli. Mieletön tunne huomata kehitystä tapahtuvan ja tapahtuneen.

Viikon viimeinen liikuntasuoritus oli alkuillasta tehty yläkropan treeni, jota valitettavasti hillitsi kuukauden pakolliset päivät. Mieli halajasi kovempaa treeniä mihin olotila kykeni. Ristiriitainen tunne ja todella ärsyttävä. Tunnin treenin väänsin ja nyt minulla on kauhea nälkä. (Ihan pakko oli välillä käydä syömässä, joten jatketaas postaus loppuun.) Lämmittelin kahdeksan kilon kahvakuulalla, tein ylätaljalla vetoja eteen ja penkkipunnerruksessa 10 toiston sarjoja kolme niin 20 kuin 25 kilollakin. 27.5 kilolla meni yks 9 sarja ja yks seiskan sarja, joten painot 22.5 kiloon ja kolme kympin sarjaa kapeaa penkkiä. Sen jälkeen ylätaljalla ojentajia kolme sarjaa ja vielä vedot eteen 20 kilolla. Lopuks kulmatangolla kulmasoutua, hauista ja pystypunnerrusta ja verryttelyksi vähän kahvakuulailua. Kiva treenata, vielä kivempi olis ollu, jos menkat eivät olisi häirinneet. Onneksi ovat loppusuoralla ja ens viikon suorituksiin niillä ei ole enään vaikutusta.

Helmikuu alkaa olla lopuillaan ja olen onnistunut säilyttämään tämän liikunnallisen elämän, yes! Tästä on hyvä jatkaa. Tänään minulle sanottiin, vaikka jalassani ratsastustamineet ”hei, sä olet tainnu laihtua”. Vaaka ei valitettavasti sitä osoita kuin hieman, mutta ilmeisesti kiinteytymistä on jonkin verran tapahtunut, joten jatketaan valitulla tiellä. Ei pelkästään kiinteytymisen, hoikentumisen tähden vaan myös helkkarin hyvän olon tähden. Nyt treenipyykit pyykkikoneesta kuivumaan, yes!

Julkaistu

Vuosi 2013

Kulunut vuosi on ollut ennätyksellinen käsitöiden suhteen. Puikoilta on syntynyt ponchoja, kaulureita, tuubihuiveja ja neulepäällisiä valokransseihin. Kesken jäi elämäni ekat villasukat, mutta jospa nekin valmistuisivat ensi vuoden aikana 😀 Neulomuksien lisäksi syntyi iso kasa mehiläisvahakynttilöitä ja opin tekemään koirien vetolelun munkinnyöritystekniikalla, vaikka hommasta ei mun suosikkipuuhaa tainnut tullakkaan. Myös iso kasa tyhjiä kahvipusseja odottaa askartelijaansa. Kyllä mä nekin vielä taltutan 🙂 Tosiasia on, että käsitöistä on tullut iso osa elämääni eikä lämmin kesäkään täysin neulomushimoa tauottanut. Ja halu oppia uutta on edelleen hirmuinen. Oppia ymmärtämään erilaisia neulomusohjeita ja siirtämään vieläpä ohjeet käytäntöön :D:D

Käsitöiden merkeissä olen kuluneen vuoden aikana viettänyt monta huippukivaa hetkeä Silmukkasiskojen kanssa. Matkustimmepa porukalla keväällä Tallinnaan lankakauppoja kiertämään ja marraskuussa Tampereelle käsityömessuille sekä monena iltana istuimme porukalla neulomaan ja herkuttelemaan 😀 Jos lopetettuani maalipallon miltein kolme vuotta sitten, tuntui tyhjältä, ei tunnu enään!!!

Kuluneena vuonna suurimpia asioita mitä elämässämme tapahtui oli opakoirani Harmaakuonon eläköityminen ja uuden oppaan Oton elämäämme tulo. Tuohon koiran vaihtoon on liittynyt paljon suuria tunteita eikä sitä oikein ymmärräkään miten paljon rakkautta sydämeen voi mahtua eläintä kohtaan. Nyt Harmaakuono viettää ansaittuja eläkepäiviä luonamme ja minä koetan kasvaa Oton kanssa koirakoksi ensi vuoden aikana. Koska koirat ovat kovin erilaiset tie ei kovin helppo ole ollut ja vieläkin yhteisiä kilometrejä on taitettava ennen kuin homma sujuu pääsääntöisesti hyvin. Toivottavasti kuitenkin itsekin kasvan muutoksessa ihmisenä ja opin tästä vaiheesta jotain uutta mikä kantaa minua eteenpäin elämässäni.

Olen kuitenkin onnellinen, että Harmaakuono on luonamme vielä hyväkuntoisena vanhuksena samalla peläten päivää milloin on aika hyvästien. En tiedä voiko siihen valmistautua, ehkä sen jollain tasolla hyväksyn, silti se pelottaa. Nyt on kuitenkin syytä nauttia siitä ajasta mitä meillä yhteistä aikaa on. Tänä vuonna olemme kuitenkin saaneet tutustua myös Ottoon ja seurata miten poika ottaa vanhuksesta oppia, ihanaa aikaa!

Ilokseni huomaan, että vuoden aikana ne varhaisaikuisuuden ja teinivuosien ystäväsuhteet ovat heränneet uudelleen henkiin. Yhteydenpito on ollut monen kanssa luvattoman huonoa ilman mitään varsinaista syytä. Arki on rullannut vain omalla painollaan. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut. Eräänkin ystävän kanssa löysimme toisemme taas opaskoirakurssilla ja myöhemmin ratsastuksen merkeissä. Olen onnellinen siitä. En nimittäin halua kadottaa ystäviä vuosien takaa vain aikuisen arjen pyörittämisen takia, joten ystävät hyvät pidetään ystävyydestämme jatkossakin kiinni! Ja otetaan uusi vuosi vastaan ystäväpariskunnan kanssa täällä mökillä 🙂

Mökillä olemmekin avokin kanssa viettäneet vapaa-ajastamme suurimman osan. Kesällä ei meitä työpäivien ulkopuolella kaupungissa juuri näkynytkään. Olemme saaneet nauttia aurinkoisista talven, kevää, kesän ja syksynkin päivistä. Keväällä täällä luonto hullaannutti minut täysin ja sisälle malttoi just ja just nukkumaan. Kesän aikana saimme nauttia ihanan monta ateriaa lammen rannalla, istua iltanuotiolla, pulahtaa lammen raikkaaseen veteen, kestitä ystäviämme ja viettää heidän kanssaan rentoa oleskelua unohtamatta. Mökki on ihana ja ei meillä ainakaan turha hankinta.

Blogissa olen myös kirjoittanut niistä hyvistä elämäntavoista, laihduttamisesta ja liikunnasta, joten eipäs sivuuteta aihetta nytkään. Painon pudotus ei ole sujunut olleskaan toivotulla tavalla. Se ei ole onneksi kuitenkaan noussutkaan, joten painonhallinta on kai sinänsä sujunut ainakin tyydyttävästi. Edelleen kuitenkin haluan päästä sinne alle 60 kilon, joten ryhtiliikettä kohden. Lisää reipasta liikuntaa. Kävelylenkit eivät koiran kanssa riitä, eikä pari kertaa kuukaudessa uinnit ja ratsastukset. Teholiikuntaa on lisättävä! Lisäks mökillä saunasiiderit ja ruokailujen yhteydessä olevat viinilasilliset pitää minimoida. Niistä tulee turhia kaloreita ja muutenkin. Pohdinkin avokille joulusaunassa, että mikä siinä onkin niin pirun vaikeaa. Molemmat pidämme treenaamisesta/liikunnasta ja liikunnan jälkeisestä olosta, mutta miksi silti on taas niin vaikeaa saada se tiiviiksi osaksi elämää??? Pitääkö aina olla jokin urheilullinen tavoite, jota kohden ponnistaa, eikö hyvä olo ole riittävä kannustin??? Jospa kuitenkin yhdessä löytäisimme taas sen treenikärpäsen pureman, koska se purema on oikeasti aika magee!!!

Tän loppuvuoden mahtavimpia juttuja on ollut ratsastus ja sen säännöllistyminen. Hevosen selässä oppii uutta omasta kehostaan, keskivartalon hallinta paranee, wouh. Odotan jo tammikuista ratsastustuntia! Ja tällä hetkellä ainakin näyttää ettei ratsastusvarusteiden osto ollut turhaa. Ja ystävän joululahjaksi antama raippakin pääsee käyttöön. Toivottavasti vuoden päästä voisin sanoa tandem-pyörästä samaa. Nyt en päässyt ajelemaan laisinkaan, joten pilottien metsästys on aloitettava hyvissä ajoin kevään häämöttäessä. No jos sitä talvea nyt edes tuleekaan…

Mutta joo, kulunut vuosi on ollut hyvä, vaikka tunnekuohuinen koiran vaihdon myötä. Ulkomailla Tallinnaa lukuun ottamatta en käynyt ja ihmettelen hiukan ettei matkakuume ole iskenyt pahemmin. Nyt tosin tunnen sisimmässäni, että ensi vuonna haluan lentoon ja kokemaan jotain uutta ja mielenkiintoista ulkomaiden kamaralle 🙂 Ehkäpä mökki on hiukan rauhoittanut minuakin… Mene ja tiedä…

Vuoden aikana moni teistä lukijoista on auttanut minua monin eri tavoin, kuka kuvaillut valokuvia, kuka kirjoittanut neuleohjeen kaavat auki jne. Haluan kiittää teitä kaikkia ja lähettää virtuaalisesti, mutta sitäkin lämpimämmät halaukset teille kaikille. Avustanne olen kovin kiitollinen ja haluaisin korvata apunne jotenkin, mutta kukaan teistä ei tunnu korvauksia huolivan 🙂 Olkoon sellainen julkinen kiitos ystävät hyvät!
KIITOS!!!

Ja lopuksi hurjan paljon jokaiselle iloa vuoden vaihteeseen ja onnellisuutta, rakkautta, menestystä tulevaan vuoteen 🙂

Julkaistu

Hepan kynttilätehdas ja neulomo hiljentyneet joulumuistamisien osalta

Mukissa joulumaustein maustettua vihreää teetä ja vieressä pari palaa tummaa minttusuklaata. Siitä onkin hetki kun käsien ulottuvilla ei ole ollut keskeneräistä neulomusta. Olo on hivenen tyhjiin puristettu. Eihän joulusta ja joulumuistamisista saisi ottaa stressiä, mutta sellainen meinasi vähän iskeä. Avustajani lähtee viiden viikon matkalle ja oli tänään viimeistä päivää ennen sitä töissä. Tarkoitus oli saada joulujutut valmiiksi ja lopulta saatiinkin. Avustajan hammasvaivat pyrki tehokkaasti häiritsemään, mutta nyt voidaan huokaista. Halusin avustajani paketoivan sellofaaniin mehiläisvahakynttilöitä, laittavan hapsut ponchoihin, kirjoittavan joulukortteja apunani jne. Avustajani vei paljon töitä kotiinsa ja toipuillessaan teki valokuvauksia käsitöistäni ja paketoi ne. Olen todella kiitollinen hänelle kaikesta ja riemuitsen, että pääsee lähtemään matkalleen. Ja samalla olen onnellinen, että jouluvalmistelut lahjojen osalta on valmiina ja nyt voin nauttia kaikesta muusta ennen joulua. Lahjojen tekeminen ja antaminen on ihanaa ihmisille joista välittää ja siksipä tämänkin stressin poikasen sai kohtuullisesti taltutetuksi positiivisin mielin.

Marraskuun vikalla viikolla sain sekä avustajaltani että Silmukkasiskolta oikean väristä Teddy-lankaa veljien tyttärien ponchoihin. Keskiviikkoisella Tallinnan matkalla neuloinkin lähes kokonaan pienemmän ponchon. Itse Tallinnan matkasta ei paljoa kerrottavaa ole. Laivassa neuloin, söin herkullisen gluteeinittoman lohileivän, istuin autossa, ostin vähän alkoholijuomia, käytiin syömässä sataman lähellä, taas autossa odottelua laivaan pääsyä. Siinähän pystyi kivasti samalla neulomaan 😀 Paluumatkalla neuloin. Ponchon päättelin torstai-iltana ensiksi tehtyäni viimeiset vihreät kuusikynttilät. Tiistaina tein yhdeksän asiakkaan työpäivän ja aherrettavaa riitti torstaillekin.

Viikonloppuun mahtui opaskoirapikkujoulut. Perjantaiaamuna peesarin kanssa Prismaan tekemään hurjat ruokaostokset, aikaa meni yli pari tuntia ja sen jälkeen mennessäni omille ruokaostoksilleni, ei millään jaksanut inspiroida koko touhu :D:D Kotona alkuillasta Oton kanssa hortoilua ja toisen ponchon aloitusta. Lauantaina leivoin pikkujouluihin kolme siemenrieskaa ja tein pitkiä mehiläisvahakynttilöitä. Ilta menikin liki 30 ihmisen ja 17 koiran kanssa juhliessa 😀 Peesareita muistimme kotimaisella hunajalla.

Ja sunnuntaina ehdottomasti viikon kohokohta – ratsastus! Kiitos Annalle ja Quantinalle edellisen postauksen kommenteista. Nyt meillä oli kenttätunti ja hevosilla hokit jalassa. Ja oih, oli IHANAA!!! Ensiksi otettiin kenttä ”haltuun”, joka oli nyt normaalia pienempi. Aloimme harjoitella vatsalihaksilla hevosen pysäyttämistä ja taas liikkeelle lähtöä. Töltättiin ja kiinnitettiin oikeaan istuntaan huomiota. Lopputunnista otettiin jalustimet pois ja haettiin oikea istunta, kokeiltiin virheasentomme ja samat hommat jalustimilla. Koska kenttä oli jäinen emme laukanneet, mutta oli vaan niin IHANAA!!! Edellissunnuntain paska reissu unohtui kertaheitolla, yes. Illalla jaksoikin ahkeroida viimeiset mehiläisvahakynttilät ja näin kynttiläpaja sulkeutui tältä vuodelta.

Viime viikolla saimme äidin vieraaksemme. Maanantai-iltana olimme tekemässä Inkun ideapajassa joulukortteja (joulukorttipostaus myöhemmin) ja tiistaina ikkunoiden pesua ja mulla ohessa töitä. Avokki sai ruuaksi rakastamaansa maksakastiketta ja riemun puhtaista ikkunoista 😀 Illalla rentoa yhdessä oloa ja saunomista.

Vietimme mökillä pidennetyn viikonlopun lähtien sinne torstaiaamusta. Mäntsälässä olikin satanut muutaman centin lunta ja sekös hullaannutti koirat. Molemmat kirmailivat innoissaan pitkin mökin pihaa. Takassa tuli ja rento, hyvä olla. Ruuaksi nieriää Mäntsälän S-marketista, jossa on mielettömän hyvä kalatiski, SUOSITTELEN! Koskaan ei ole tarvinnut pettyä. Maustoin kalan savusuolalla, sitruunaisella kalamausteella ja kuivatulla tillillä. Uuniin ja sen kanssa perunamuussia. Pitkin päivää neuloskelin pinkkiä ambitusta ja ponchoa.

Itsenäisyyspäivänä vietimme meidän juhlaamme (5v-kihla ja 6v-seurustelu) hyvän ruuan merkeissä. Herättyämme ja vähän neulottuani valmistin alkupaloiksi kylmäsavulohirullia joidenka sisään yrttituorejuustoa. Maustoin broilerin rintafileet soijalla, carryllä ja valkosipulilla ja tein salaatin. Jälkkäriksi pilkoin juustoja, mutta juustot jaksettiin vasta seuraavana päivänä. Mun kokatessa avokki lämmitti saunaa. Saunatauoilla istuimme kuistilla hiljaisuutta kuunnellen. Ulkotulista kuului vain pientä rätinää. Ennen ruokailua sytytimme kynttilöitä takan päälle ja pirtin pöydälle. Söimme rauhalliseen tahtiin jutellen ja muutama viinilasillinen nauttien. Vielä ennen kymmentä mentiin ulos nuotiolle nauttimaan olosta. Ihana, rento päivä!

Muuten päivät kului käsitöiden merkeissä ja eilen siivoten. Odotan jo joulua milloin pääsee taas mökille rauhoittumaan. Sitä ennen on aika tiiviit miltein pari viikkoa, mutta näiden viikkojen aikana tapaamme monta hyvää ystäväämme, teemme töitä jne… Viikonloppuna minut voi löytää Hyötykoirien osastolta missä olen kertomassa opaskoiran kanssa elämisestä. Haastattelut la ja su 10.30 ja messuosastolla olen lupautunut olemaan pe 13-15 sekä la 13-15. Sunnuntaina olen menossa kahdeksi toiseen tapahtumaan, joten silloin joudun lähtemään jo aiemmin pois messuilta.

Ja lopuksi Lemmikit-lehden ystäville vinkki: 2.12. ilmestyneessä numerossa on juttu minusta ja ihanista koiristani. Jutussa on kaksi kuvaa. Toisessa Otto ja Harmaakuono ja toisessa itse kävelen Oton kanssa hiekkatietä pitkin.

Julkaistu

Labpisenergiaa neljän koiran voimin :D

Toissalauantaina saimme mökille vieraaksi kavereiden mukana kaksi ihastuttavaa labpisnuorukaista. Nelisen tuntia pieniä rauhottumisen hetkiä lukuun ottamatta koirat leikkivät, painivat, nujusivat keskenään. Meidän ihmisten nauttiessa salaattia ja siemenrieskaa sekä myöhemmin kahvin kanssa pannaria koirat malttoi kutakuinkin pysyä aloillaan. Sisätiloissa kun ei riehuta – ei ainakaan paljoa 😀 Mutta ulkona senkin edestä :D:D

Koirista pienin on alle kuusi kuukautta, mutta isompien kanssa leikkiminen oli selvästi ihan parasta puuhaa. Vaalea uros on vuoden ja reilut kolme kuukautta. Otto taas 2.5v, joten nuorta innokasta energiaa riitti. Harmaakuono miltein 12-vuotiaana ei riehunaan jaksanut niin osallistua. Toi kyllä meille keppiä, jotta sitä heitettäisiin. Vieraiden tehdessä lähtöä Harmaakuono haastoi nuorukaisia leikkiin 😀 Mukava iltapäivä koirien parissa. Arvatkaapa vaan oliko meillä vieraiden lähdettyä väsyneitä koiria? Ja niin myös kuulemma vieraidemme kotona rauhallisia karvakasoja 😀

Nuorin saa kunnon höykyytystä

Otto valmiina hyökkäykseen :O
Marraskuussakin voi kastautua lähdepohjaisessa lammessa, eikä veden kylmyys tahtia haittaa 🙂

Rakas Harmaakuono <3

Ja nuoriso hyväntuulisena painimassa

Otto velmuilemassa

Harmaakuonon ikioma aarre -keppi

Julkaistu

Rentoa lomailua – käsitöitä, kokkaamista ja ulkoilua

Lomaviikko on sujahtanut tiivistetysti otsikon kertomalla tavalla. Rauhallista ja rentouttavaa, eikä sadepäivätkään ole tunnelmaa pilannut.

Parina iltapäivänä olen käynnistänyt mehiläisvahakynttilätehtaan muotoillen hunajan värisistä mehiläisvahalevyistä keskipitkiä kynttilöitä. Mehiläisvahassa on miellyttävä ja tunnelmallinen tuoksu, sopii sadepäiviin. Tehtailija meinaa vaan olla turhan hidas, haluaisin kynttilöitä syntyvän nopeampaan tahtiin. Toisaalta kuitenkin mielummin huolellinen työskentely ja hyvä lopputulos kuin vauhdilla puolihuolimattomasti muotoillut kynttilät. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.

Ja jos kynttilätehdas ei ole ollut tarpeeksi tuottoisa neuloosi on oirehtinut tuottoisasti. Olen neulonut tilaustyönä lapselle joustinneuleponchon. Etsin lasten poncho-ohjeita laihoin tuloksin, joten rohkaistuin soveltamaan. Joustinneuleponchohan Teddy-langalla aloitetaan ohjeen mukaan 60 silmukalla ja pituutta työlle tulee 68 senttiä. Tosin en ole koskaan mitannut pituutta täsmällisesti. Nyt alotin työn 52 silmukalla. Tein levennykset kuten alkuperäisessä ohjeessa, työlle tuli mittaa jotain reilut 40 cm. Ja nyt arveluttaa tuliko alaosasta sittenkin liian leveä. Poncho on menossa 128 vaatekoon omaavalle tytölle. Odotan siis jännityksellä hetkeä milloin tyttö pääsee ponchoa testaamaan.

Ponchon lisäks puikoilta on valmistunut tuubihuivi sekä valokranssiin neulepäällinen. Ja nyt illalla aloitin vielä toista neulepäällistä. Mulla on tarveaineet neljään valokranssiin. Kahvipussisuikaleitakin on mukana, mutta niihin en ole vielä koskenutkaan, mutta vielähän tässä on sunnuntai-iltaan aikaa 😀

Olemme syöneet viikon mittaan aika kevyesti. Grillikausi on ohi, mutta mökillä on aikaa kokkailla lenkkien ja käsitöiden lomassa. Kahtena päivänä on ollut keittoruokaa, maanantaina valmistin linssi-kookoskeittoa ja keskiviikkona bataatti-porkkanasosekeittoa.

Linssi-kookoskeitto
2-3 dl vihreitä linssejä
1 tölkki kookosmaitoa
1 punasipuli
2-3 valkosipulin kynttä
ripaus mustapippuria ja suolaa
Linssit keitetään vedessä ja kun ovat kypsiä liika vesi pois. Lisätään kookosmaito, sipulit ja muut mausteet. Kiehautetaan ja ei muuta kuin nauttimaan herkullisesta ja täyttävästä kasvisateriasta. Uunissa paistoin siemenrieskaa, joka täydensi aterian.

Bataatti-porkkanakeitto
3 keskikokoista bataattia
4 porkkanaa
1 chili tai oman maun mukaan
mustapippuria ja suolaa
Loraus kermaa
Bataatti ja porkkanat keitetään ylikypsiksi, jonka jälkeen sauvalla muussiksi keitinveteen. Halutessaan loraus kermaa. Chili hienonnetaan ja sekaan kuten myös suola ja mustapippuri. HYVÄÄ! Bataatti samettinen ja makea, porkkana vahva ja chili tuo kivasti keittoon potkua. Yhdistelmä toimii!

Tiistaina oli vuorossa ruokaisa salaatti. Pilkoin ja maustoin broilerrintafileet soijalla, voilla, carrylla, valkosipulilla ja mustapippurilla. Annoin ennen paistumista maustua muutaman tunnin. Salaattiin laitoin perinteisten kurkun, tomaatin ja jäävuorisalaatin lisäks artisokan sydämiä ja Parmesan-juustoa. Loraus oliiviöljyä ja mustapippuria. Yhdistelmä toimi ja salaatti vei nälän mennessään. Ja mikä on ollut upeeta, myös avokkini on pitänyt viikon kokkauksista kasvisruokia myöden. Itse asiassa linssikeittoa hän ehdottaakin välillä ruuaksi, ja nyt bataattikeittokin upposi masuun enemmän kuin hyvin. Kermaviili antaa muuten keittoon kivaa pehmeyttä. Laittaa annoksen päälle lusikallisen kermaviiliä, nam!

Eilen maustoin jauhelihan tomaattipyrellä, mustapippurilla, jauhelihamausteella, punasipulilla ja valkosipulilla. Paistoin maustumisen jälkeen. Keittelin perunat, vedet pois ja muussiksi, bataattikeitosta jääneet kermat joukkoon ja soseeksi. Näinpä syntyi jauhelihaperunasoselaatikko, joka uuniin reiluksi puoleksi tuntia. Annos oli niin iso, että sitä riitti myös tälle päivää.

Eilen nautimme auringosta käyden puolentoista tunnin lenkillä. Kokeilin miten Oton kanssa sauvakävely onnistuisi. Vetoa ei tahtonut hommaan olla tarpeeksi. Hetkittäin homma sujui kohtalaisesti, mutta ajoittain koira käveli rinnallani. Hommaa pitää siis treenata myöhemmin lisää. Ongelmalliseksi kulkemisen teki vesilätäköt joita riitti mökkitiellä ihan riittämiin. Joka tapauksessa ulkoilu upeassa syyssäässä oli ihanaa. Lenkin jälkeen istuskelimme tunnin verran nuotiolla rauhallisuudesta nauttien. Tuntui hyvältä istuskella, tuntea nuotion lämpö, kuulla tulen rätinä ja varpusten sirputus. Illalla vielä maanantaiseen tapaan sauna. Molempina iltoina saunoessa sateli vettä. Saa nähdä miten huomenna käy. Toivottavasti päivällä olisi ainakin poutaa, sillä saamme vieraita ja koirat koirakavereita :D:D

Julkaistu

Kenttätunnilla hepostelemassa

Nyt pahasti näyttää siltä, että olen hurahtamassa tai ehkäpä jo hurahtanut ratsastukseen. Keskiviikkona kun kypärää ei löytynyt (mukaan lähti housut) kävimme perjantaina Horzessa ostoksilla. Sopiva kypärä löytyi, mutta pään muotoni vuoksi jouduin ostamaan enempi soikean kuin pyöreän mallin. Hinta nousi, mutta enhän voi ratsastaa kypärällä, joka painaa otsaa ja sivuilta on liian iso. Siispä ostin 95 € maksavan soikeamman vaihtoehdon. KIRPAISI, ja mietinkin tulleeni hulluksi. Ja suusta vielä lipsahti, että kenkiäkin voisin katsoa 🙂 No löysin nahkaiset jalkaan vedettävät nilkkurit joissa paksut pohjat ja pohjallisessa lämpöä tuomassa karvaa. Jalkani on pieni ja saapasmalleihin ei pohkeeni mahdu, mutta kyllä kengät asiansa ajoivat ilman saapasvarsiakin.

Tallin piha ja kenttä olikin melkoisen märkä pe-la -yön ja la-päivän sateiden jäljiltä, joten onneksi olin shoppaillut vielä nuo viidenkympin kengätkin… Ja onneksi tuo ratsastustunti oli sunnuntaina eikä lauantaina. Nimittäin jälleen kerran saimme nauttia sateettomasta säästä. Nyt ryhmässämme oli kolme sokkoa, ratsastuskokemusta yhdellä meistä selvästi enemmän, mutta pitkä tauko edelliskerroista. Päästyämme hevosten selkään kiersimme kentän pariin kertaan ympäri siten että tunnin ohjaaja kertoi millä sivulla milloinkin ollaan. Mukana oli myös toinen henkilö vähän ohjaamassa ja suuntia antamassa. Hevoset hyvin mielellään hipsivät kentän keskustaa kohden, joten aidan viereen sai olla ohjastamassa koko ajan. Tunnin aikana kuului monta kertaa ”oikea ohjas ja vasen pohje” ja käännyttyämme kulkemaan toisinpäin ”vasen ohjas ja oikea pohje”. Tunnin aikana kiinnitettiin huomiota ratsastusasentoon ja me kaikki saatiin todella hyvin palautetta siitä. Itselläni tahtoo leuka jäädä vähän alas ja painonsiirto taakse. Harjoittelimme pysähdyksiä jännittämällä syvät vatsalihakset. Helmasyntini on pitää kantapäitä liian ylhällä, joten kuulin myös useasti ”kantapäät alas” tunnin aikana.

Hevoset ovat vaihtaneet jo talvikarvan, joten 12 asteen lämmössä niillä oli kuuma ja laiskuus. Kuulemma olivat olleet aika vetämättömissä koko päivän. Noh, saipahan todella tehdä töitä saadakseen hevosen tölttäämään. Töltti tuntui kovin väkinäiseltä ja niin hitaalta, että koin sen käynniksi. Pohkeita, pohkeita annettiin, korjattiin asentoa ryhdikkäämmäksi ja nautittiin. Lopputunnista kokenein ratsastaja halusi kokeilla laukkaa ja me muut perässä 😀 Jokainen pääsi kokemaan hetkeksi laukan hurmaa. Laukka nostettiin aina tietyllä suoralla eikä se pätkä kovin pitkä ollut. Minun pitäisi vaan rohkeammin nojata taakse ja pitää harjasta kiinni. Nyt kuitenkin voin sanoa laukanneeni myös kentällä!!! Tunnin vetäjä ja avustajamme oli aivan innoissaan rohkeudestamme, ja vetäjä totesikin ”Kyllä te ootte ihan hulluja” :D:D Me todettiin puolestaan ”sinä vasta hullu oletkin, kun otat tällaisen ryhmän ohjattavaksi”. Vakavasti ottaen hyöty on varmasti molemminpuolinen. Ohjaajamme saa omaan työhönsä kenties uutta näkökulmaa, oppii vammaisten ratsastajien mahdollisuuksista jne. Me taas saadaan oppia ratsastamiseen ja siinä sivussa koordinaatio, tasapaino ja kehonhallintatreeniä. Wouh!!! Menis pari viikkoa nopsaan, niin päästäisiin uudelleen.

Tunnin jälkeen talutimme hevoset kentältä ja saimme olla mukana ohjien ja kuolaimien riisumisessa. Tunnista jäi käsittämättömän hyvä fiilis varmasti meille kaikille, myös vetäjälle – ainakin toivon niin. Ja tuollaisella huippufiiliksellä olikin mukavaa lähteä viettämään lomaviikkoa mökille.

Eilisiltana ei tehty kuin ruoka: uunilohta ja perunoita. Lohen maustoin kuivatulla tillillä, savusuolalla, sitruunaisella kalamausteella. Pilkoin uunivuokaan kirsikkatomaatteja, kaadoin pussista pakastekatkaravut ja kermaa. Perunat maustettiin kesäiseen tapaan ja grilliin nyyttiin paistumaan. Takassa loimotti tuli ja meitä vaivasi väsymys. Olimme nimittäin lauantaina ystäväpariskunnan luona iltaa viettämässä. Söimme herkullista kanasalaattia, jonka kanssa oli tarjolla Semperin gluteeinittomia aamiaissämpylöitä. Sämpylät olivat jännän makeita. Kahvin ja teen kanssa syötiin minun tekemääni pannaria kera mustikoiden. Illan aikana nautittiin jokunen lasi punaviiniä. Onneksi krapulaa ei ollut, ratsastustunti olisi saattanut olla aika kurja muussa tapauksessa. Mutta ystäviä oli mukavaa tavata.

Pitkien yöunien jälkeen olo on ollut pirteä ja aamupalan jälkeen lähdimmekin kävelemään. Koirat saivat juosta vapaina. Oli todella märkää joka paikassa. Jostain kauempaa kuului jänisten ajossa käytettävien koirien haukku. Omamme ei onneksi niistä välittäneet, joten saivat olla vapaana koko reilun kahden tunnin lenkin. Loppumatkasta aavistuksen tihutti vettä. Kävellessämme metsäautoteitä pitkin tuoksuttelimme syksyisen metsän tuoksua. Siinä on jotain rauhoittavaa ja koskettavaa. Käytiin myös tunnustelemassa hirvimiesten tähystys/ampumislavaa, kun en tiennyt millainen se on. Ei kiivetty lavalle, mutta ylsin juuri ja juuri lavan reunaan. Nytpä tiedän millainen tuokin hökötys on – ainakin suunnilleen.

Ruuaksi valmistin linssi-kookoskeiton ja siemenrieskaa, joten terveellinen ja ravitseva ateria kynttilän valossa. Päivän kruunasi sauna. Lampeen menemistä harkitsimme, mutta kumpikaan ei kyennyt veteen. Kastauduimme pohkeitamme myöden, mutta pulahdus jäi tekemättä. Saunominen oli ihanaa ajan kanssa, ei ollut kiirettä mihinkään. Sen jälkeen maistuikin iltatee. Olen niin lomatunnelmissa kuin vaan. Nyt kuitenkin kirja korville ja unille.

Julkaistu

Syystyöt ja relausta mökillä

Viime viikolla sain miniloman, kun keskiviikkona tultiin äidin kanssa tänne mökille. Matkan varrella käytiin kaupassa ja perillä oltiin kipeine selkinemme jo puolilta päivin. Yön olin saanut nukutuksi jotenkuten ja olo ei ihan niin kivulias kuin edellisenä päivänä. Hissukseen ryhdyimme syyspuuhiin, tyhjensimme ruukut ja pesimme ne lammessa. Taukoja pidettiin aika usein kun kumarassa olo oli ikävää selkää ajatellen. Innostuimme tyhjentänään myös sipulikukkapenkistä voikukat ja muut kuolleet kasvit/lehdet, sekä poistamaan kehäkukat ja auringonkukat. Äiti otti kukista siemeniä talteen, saa nähdä lähteekö niistä jotain ens keväänä kasvamaan. Maustoin siikafileen ja tehtiin yhdessä katkarapusalaatti joita nautittiin valkoviinin kera. Ilta sujui rauhallisesti. Neuloin tilaustyönä ollutta tuubihuivia, jonka torstaina jo päättelinkin ennen päivän puuhailun aloittamista. Yöksi selkään äidiltä napakka särkylääke, joka kyllä tehos.

Pestiin mökin ikkunat. Minä pesin puukehykset ja ikkunat äidin toimiessa ”pomona”. Sain ohjeet aina mistä vielä piti pestä. Oli mukavaa touhuta yhdessä.

Samalla tohinalla pesin tuvan, ”keittiön” ja makuusopen ikkunat. Äiti koki suunnatonta turhautumista pskovista kärpäsistä. Ne pirulaiset heräsivät henkiin ja hakeutui tietystikin puhtaalle lasille tarpeilleen. Noh, kärpäsistäkin päästiin ainakin hetkellisesti eroon ja ikkunat pestyiksi.

Avokki oli tilannut halkoja neljä puolentoista heittokuution säkillistä. Ne tuli aamupäivällä ja meitä kumpaakin himotti päästä puuhommiin ikkunan pesun jälkeen. Alunperin oli tarkoitus, että sunnuntaina olisin avokin kanssa laittanut halot liiteriin. Noh, eipä tarvinnut 😀 Paiskimme vielä torstaina kolme säkillistä halkoja liiteriin ja jos ruuan laittoon ei olisi tarvinnut lähteä olisi se neljäskin säkki mennyt. Pääsääntösesti mä kannoin äidille halkoja liiteriin ja äiti pinos niitä. Kun pino tuli riittävän korkeaksi ettei äiti jaksanut kurottaa, vaihdettiin osia.

Klapien mukana tuli aika paljon syttöksi sopivaa tuohta, puun palasia tms. Niitä pussitettiin 50 litran pusseihin. Urakan jälkeen sai siis vielä kyykkiä maan rajassa 😀
Puupinoja tuli kaikenkaikkiaan kolme, kaksi vähän pidempää ja yksi lyhyempi, mutta kaikki aika korkeita. Tässä kaksi pinoistamme 🙂

Joskus kuuden jälkeen maltoimme lopettaa puuhommat ja valmistaa ruokaa. Paistettiin broilerfilepihvit uunissa, syötiin edellispäiväistä katkarapusalaattia ja pannulla paistettua Halloum-juustoa. Myöhäisiltaa innostuimme viettämään nuotiolla. Lämpimästi päälle ja hyvin tarkeni. Syksyn tuoksuva luonto ja nuotio. Siinä oli hyvä olla ja aika kului siivillä.

Perjantaina äiti teki avokin toivomaa lihakastiketta, ja antoi kastikkeen hautua pitkän tovin meidän laittaessa viimeinen puusäkillinen liiteriin. Mä leivoin omenapiirakan, joka meni heti avokin tultua uuniin. Avokki toi kanelia, joka antoikin piirakkaan ihanan maun. Avokkia odotellessa äiti aloitti saunan lämmityksen.

Katsokaa miten upeat ruskan värit haavassa
Vieläkin paljon tomaatteja ja paprikoita

Lauantaiaamuna kerättiin sato pois. Äiti vei tomaatit ja valmisti niistä vihreä tomaatti-säilykettä. Ite olen käyttänyt paprikoita salaatteihin ja osaa kypsytellyt keittiötasolla. Tuolloin perjantaina avokin saavuttua söimme lihakastiketta ja perunoita. Ennen kymmentä painuimme saunan lämpöön ja pulahdettiinpa äidin kanssa lammessakin. Luulin veden olevan kylmempääkin mitä se oli. Tosin en yritä tässä väittää, että siellä pitkään olisi viihtynyt 😀 Rennon saunahetken jälkeen keiteltiin vielä teet. Syötiin leivän kanssa avokin tuomaa kylmäsavulohta ja jälkkäriksi omenapiirakkaa.

Lauantaiaamupäivästä veljeni tuli jyrsimen kanssa tarkoituksena avustaa kasvimaan kääntämisessä. Maa oli märähköä ja konekin vähän rikki, joten lopulta avokille tuli lapiointiurakka ja jyrsimen hyöty jäi vähäiseksi.
Äidin kanssa tyhjennettiin tomaatti-paprikalaatikko ja pestiin uuni. Vielä ennen äidin ja veljeni lähtöä syötiin. Sitten me jäimmekin viettelemään rauhallista lauantaita avokin kanssa. Käytiin tunnin kävelylenkillä. Koirat saivat kirmailla vapaana. Otto ei tilaisuutta juurikaan hyödyntänyt vaan käveli perässämme 😀 Ulkoilun jälkeen illan aikana neuloin pipon. Sunnuntainakaan ei kummia tapahtunut. Tein salaatin ja paistettiin grillissä pihvit, jotka äiti oli leikannut lihasta, josta teki kermaisen lihakastikkeenkin. Ennen ruokaa käytiin reilut kahdeksan kilsaa kävelemässä. Alkumatkasta Otto kulki hitaasti vesilätäköitä kammoksuen. Välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko, ja välillä molemmat yhtäaikaisesti :D:D Lenkistä tuli hyvä olo ja mieli. Ja puikoille alotin bambusen tiskirätin.

Maanantaina olikin aika palata kaupunkiin ja aloittaa taas arkinen aherrus. Ja nyt taas täällä mökillä rentoutumassa. Grilliin menossa perunanyytti ja lohifile. Illalla sauna ja varmastikin neulomista. Nyt teen kauluria :D:D