Olen joskus täälläkin valittanut kuivasilmäisyydestä ja yhdistänyt sen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ehkä jonkinlainen yhteys on, mutta ei se ihan koko totuus taida kuitenkaan olla. Olen vaivasta kärsinyt reilun vuoden enempi vähempi koko ajan, vaikka kilppariarvot pysyneet tasaisena. Tulevana perjantaina käyn vuosittaisessa laprakokeessa ja sen jälkeen voi toki asiaa miettiä uudestaan.
Oireet ovat lähinnä oikeassa silmässä. Monia eri kosteustippoja olen kokeillut, mutta silmän ärryttyä ne eivät tahdo auttaa. Syyskuun alussa kävin edellisen kerran silmälääkärissä. Tuolloin tehtiin sama diagnoosi kuin tänäänkin, sidekalvon tulehdus ja kuivasilmäisyys. Tuolloin sain antibiotti-kortisonivoidetta, joka helpottikin oireita, mutta kuurin loputtua oireet palasivat, joten uusi lääketuubi käyttöön. Tammikuun pakkaset eivät tokikaan helpottaneet asiaa, päinvastoin. Oireet pahenivat. Kotona oleva sähkölämmitys, ilmastointi, ulkona tuuli jne sai silmän vuotamaan ja öisin turpoamaan. Meillä onkin ilmankostutin pöhissyt viimeviikot ahkeraan. Varasin lääkärin viime viikon maanantaille, mutta kipeytynyt jalka siirrätti ajan tähän päivään. Nyt minulle määrättiin jälleen samaista lääkevoidetta kuuriluontoisesti ja laitettiinpa reseptille useampi tuubi, jotta voin ottaa kuurin vaivan uusiutuessa jälleen käyttöön. Tuli tunne, että vaivasta on vaikea päästä kokonaan eroon. Nyt kuitenkin nautin lääkevoiteen tuomasta helpotuksesta toivoen ettei ensi yönä tarvitsisi herätä potemaan. Olen myös harkinnut jonkin luteiinivalmisteen hankkimista, joka voisi kohentaa silmän vointia.
Silmän ollessa ärhäkkäimmillään mielessä on käynyt miete ”miksi elimen, josta ei ole mitään iloa minulle on vaivattava? Tekisi mieli poistaa koko silmä”. Kuulostaa varmasti aika raadolliselta ja hurjalta, mutta eipä nyt vakavasti ottaen sidekalvotulehdus ole syy moiseen ratkaisuun enkä sellaista kyllä oikeasti haluaisikaan.
Lähdimme äkillisestä mielijohteesta mökille viettämään pidennettyä viikonloppua torstaista maanantaihin kuun vaihteessa. Tarkoituksena oli ulkoilla paljon. Reippailua saimmekin heti mökille saapumisen yhteydessä, sillä jouduimme tavaroinemme paarustamaan umpihankea pitkin puolisen kilometriä. Voin sanoa, oli raskasta. Otto opasti kuitenkin hienosti ja käänsi meidät määrätietoisesti mökin pihaan. Tuolloin nautimme takan lämmöstä, parista punaviinilasillisesta ja illalla saunomisesta.
Seuraavana päivänä lumikengät jalkaan ja mökkitietä pitkin liikkeelle ajatellen, että kulku tapahtuu auraamattomalla tiellä umpihangessa. Kappas, ensinmmäisen mutkan jälkeen alkoi aurattu osuus. Voi kun olisimme tienneet olisimme joutuneet kulkemaan edellispäivänä tavaroinemme vain alta 100 metriä hangessa. Noh, ei muuta kuin nauttimaan reippaasta kulusta tietä pitkin. Kävelimme mökiltä lähes kolmen kilsan päähän ja takaisin. Tapasimme pari metsästäjää koirineen. Otto olisi kovasti tahtonut leikkimään. Loppumatkasta tunsin rakkojen kehittyvän vasempaan jalkaan. Muuten oli hyvä ja reipas olo. Mökille päästyämme riisuessani totesin yht’äkkiä oikeassa jalassa kiputilan. Jalalla ei voinut varata kunnolla. Alkuillan aikana kipu kuitenkin väheni enkä todellakaan osannut odottaa sellaista yötä minkä koin. Heräsin pari tuntia nukuttuani hirveään pistävään kipuun. Ei auttanut särkylääke, makuuasento oli hirvitys. En voinut nukkua. Lunta ämpäriin ja jalka sinne toi helpotusta. Kipupiste aivan jalan ulkosyrjällä kohdassa missä kantaluu vaihtuu varvasluiksi.
Rauno keitteli minulle teetä ja tarjoili siemenleipää minun kirotessa ja voihkiessa. Jäin sohvalle peiton alle Raunon lähtiessä reiluksi tunniksi lumikenkäilemään raskaaseen keliin. Nukahdin toviksi. Jalka tuntui aavistuksen paremmalta ja elättelin jo toiveita, että kiputila menisi ohi. Noh, illasta se kuitenkin paheni taas. Yön vietin sohvalla nukkuen erittäin vähän. Lumi tuntui parhaiten helpottavan kipua. Sunnuntaina peruin silmälääkärin ja jatkoin potemista. Särkylääkkeetkin loppui. Tutkin netistä jalkojen kiputiloista kertovia artikkeleita ja oireet tuntuivat täsmäävän täysin rasitusmurtumaan. Lääkäriin meneminenkin alkoi nousta varsin korkealle aatoksissa etenkin valvottuani vielä kolmannen yön. Maanantaina kuuden jälkeen lumihoidon jälkeen tapahtui jotain ja kipu alkoi hellittämään. Rauno pakkasi tavaramme ja paarustimme sen satametriä autolle. Sain särkylääkettä. Kotona oltiin puolilta päivin ja arvatkaa miten ihanaa oli nukahtaa pariksi tuntia sohvalle ja alkuillasta uudestaan.
Univelkaa oli kuitenkin kertynyt reilusti, joten väsymystä riitti useammalle päivälle. Tiistaina iltapäivästä jalalla alkoi voida varata. Pysyin kuitenkin kotona jättäen rottinkikerhon väliin ja keskiviikon asiakkaat siirtäen tälle viikolle. Koetin tehdä verkkokauppakurssin ennakkotehtäviä, mutta väsyneenä se oli aika hankalaa. Joka tapauksessa logo tuli valmiiksi ja kaikki muukin tarvittava materiaali avustajani ansiosta. Kiitos Tuula 🙂
Nyt toivon vain silmälle parempaa vointia ja ettei jalka kipeytyisi uudestaan seuraavien viikkojen aikana, sillä tiedossa on ihana mökkiviikko sekä piipahdus Kuusamoon.
