Julkaistu

Sairastunut neuloosiin!

Ihan järkyttävää, mutta en ole käynyt bloggerissa sen jälkeen kun olen viimeksi postannut. Ihan harmittaa, vaikka syyttää saan vaan itseäni. Monta kertaa olen ajatellut blogiystäviä, mitä teille kuuluu?
Mutta olen sairastunut, ja tällä hetkellä tää tuntuu olevan aika vakavaa. Nimittäin iltaisin löydän itseni sohvan sylistä korvilla  kuulokkeet äänikirjoja kuunnellen. Käsissä puikot tai harppu. Ja ennen kuin huomaankaan kello livahtaa kahteen tai jopa kolmeen :O Minulla on diagnoosikin, neuloosi. En tarvitse lääkäriä sitä toteamaan. Kykenen sen päättelemään näistä oireista 😀

Nyt olen löytänyt puikoilla neulomisen ihanuuden. Novitan Teddy-langasta on syntynyt kaulaliina ja tuubihuivi. Molemmat olen neulonut kasin puikoilla.

Ohje on Novitan syksyn lehdestä. Tulkitsin sitä hiukan omalla tavallani, joten lopputulos on tuo…
Ohjeessa sanottiin:
1. kerros: (työn nurja puoli)
*oikea, nurja, oikea*kerros loppuun
2. kerros: neulotaan koko ajan oikeaa silmukkaa.
Näitä kerroksia 1 ja 2 vuorotellaan.
Silmukoita luodaan 31 ja neulotaan 175 cm pitkäksi, jonka jälkeen ommellaan tai silmukoidaan päät yhteen. En osaa silmukoida, joten Aa pelasti minut ja nyt huivin yhtymäkohtaa ei juuri tunne.

Mutta kuten kirjoitin, tulkitsin ohjetta vähän väärin.
Ajattelin nimittäin yhden kerroksen muodostuvan siitä, että neulon ensin tuota oike-nurja-oikeaa ja käännän työn käsissäni ja jatkan kerroksen loppuun 😀 Ja sitten vasta alkaisi se toinen kerros missä neulotaan oikeaa silmukkaa koko ajan. Senkin siis tein samalla tapaa kuin ns. ekan kerroksen. Käytännössä tein siis kaksi kerrosta tuota *o-n-o* ja toiset kaksi kerrosta oikealla silmukalla. Aa:n mielestä neulos näytti kuitenkin hyvältä ja piti sen synmetrisyydesta, joten työ pääteltiin.

Tämän kaulaliinan neulomisen aloitin viimeksi mökillä ollessamme. Tarkoitus alunperin oli tehdä toisenlaista neuletta, jossa on mukana langan kiertoja, mutta iski uskon puute ja tyydyin ”turvallisempaan” vaihtoehtoon, sileäneulokseen. Neuloin 1 kerros oikeaa ja 1 kerros nurjaa. Silmukoita loin 24, joten huivi on tuubia kapeampi ja sileäneuloksen tapaan rullautuu sivuilta.

Mökillä aloitin myös harputtelemaan Lidl:n langasta kaulaliinaa. Lanka on jo viime joulukuulta. Lahjaksi saamassa lankapaketissa oli samaista lankaa kuus vai seitsemän kerää. Nyt se on loppu, viimeinen ”harjoituskerä” on nyt kaverillani, jolle viime viikolla koetin opettaa harpulla neulomista. Itse harppuharjoitukseni aloitin samalla langalla.

Ja tässä vielä kuva tuosta pienreikäisestä frillahuivista. Se oli hidastöinen pienverkkoisuutensa vuoksi. Huivi ehkä myös vähän lyhyehkö.

Teddystä neuloessa ja harputellessa tuosta Lidl:n langasta olen kuunnellut Dan Brownin kirjan Enkeleitä ja demoneja. Oli ihan liian samanlainen kuin muut hänen teoksensa. Nyt parina viimesimpänä iltana on  kuuntelussa ollut Paul Therouxin kirja Rautakukon kyydissä – junalla halki Kiinan. En ole Paulia aikaisemmin lukenutkaan, mutta kirjoittaa kiehtovalla tavalla ja näemmä antaa lisäoireita neuloosiin 😀

Opaskoirakalentereita on mennyt käsieni kautta lähes pari sataa. Jouduin tilaamaan yhdistykseltä niitä lisääkin ja nyt viedään viimeistä 30 kappaletta. Lisäksi stressiä vähän pukkaa opaskoirakerhon pikkujouluista, sillä pitopalvelu on tehnyt tarjouksensa 25 hengen mukaan ja ilmottautuneita on 22. Huominen olis vielä aikaa ilmottautua, joten pitäkää peukkuja, että ei tarvitsisi alkaa tilauksen kanssa säätämään.

Viikonloppuna kävin messuilla kahtena päivänä. Perjantaina löytyi leikkuulauta mehiläisvahakynttilöiden valmistuksen aluseksi, pikkupöytä, joka sopii mökkimme terassin Onnimanni-tuolien kanssa. Avokille ostin jakkivillasta olevan fleesevuorellisen takin kihlajaispäivä(4v) -lahjaksi. Lopulta halusin itsellenikin 😀 Elman puolelta ostin vähän suomalaista ilmakuivattua kinkkua ja luomupuodista luomutuotteita. Lauantaina messuilin Siskojen (käsityöporukka) kanssa. Ostin paria lankaa – yllätys – Novitan osastolta sekä silkkilankaa Helmiliinan osastolta. Odotan mielenkiinnolla hetkeä milloin tartun silkkilankaneulomukseen 😀 Käytiin myös katsomassa eläimiä, koirat ajoi lampaita, ratsastusnäytös, metsästyskoirien esittelyä jne. Illalla olikin aika relata kaveripariskunnan kanssa syöden ja saunoen.

Eli, viime aikainen elo on ollut aikas käsityövoittoista. Mukaan on mahtunut toki ulkoilua, töitä jne. Itse asiassa nyt työrintamalla on taas vähän vilkastumaan päin, jee-jeee!!!

Julkaistu

Terveysmessuilla

Viime viikolla perjantai ja lauantai vierähti Terveysmessuilla. Tosin piipahdin kauneudenkin ja muodin puolella, mutta en voi sanoa niissä aikaani viettäneen.

Kävin kuuntelemassa aika monta luentoa. Miniluennot oli monesti ihan liian minejä asiakokonaisuuteen nähden. Esim. funktionaalisesta lääketieteestä Päivi Mäkeläinen puhui alle 30 min. Asiaa oli paljon ja vauhti hurja. Varmasti parhaansa yritti, mutta niinkin laaja-alainen aihe kuin funktionaalinen lääketiedekin on, alle puolituntia on mitätön aika. Joissakin luennoissa selvästi aihetta tärkeämmäksi nousi jonkin tuotteen mainonta. Aikakoneen Alex Ojasti luennoi ”ph-tasapaino ja hyvinvointi”. Odotin hänen kertovan enemmän tuosta happo-emäs -tasapainosta, ja siitä miten elimistö pysyy riittävän emäksisenä, mikä ja mitkä ruokaineet aiheuttavat happamuutta jne. Kyllähän Alex mainitsi sivulauseessa jotain. Pääbointti kuitenkin oli, että hän oli ruvennut syömään happo-emäs -jauhetta, joka oli parantanut keskittymiskykyä, jaksamista jne. Nyt hänen koko perheensä ottaa jauhetta. En epäile etteikö voisikin olla toimiva tuote, mutta odotin enemmän vinkkejä miten asiaan voisi ruokavalion tms. kautta vaikuttaa.

Jaakko Halmetoja luennoi otsikolla ”Superlatiiveja lautasella”, joka olikin tiivis paketti, vaikkakin aika paljon tuttua asiaa hänen luennoillaan jo aikaisemmin käyneenä. Paula Heinonen oli puolestaan räväkkä, energinen oma itsensä. Minulla on luennoista muistiinpanot, joten kun vaan saan itseni toimeen, ehkä saatte luentotiivistelmiä. Potkikaahan mua persauksille, jos ei ala tippumaan :O

Viime syksynä kirjoittelinkin parilta luennolta tiivistelmät ja nyt tällä viikolla huomasin linkitetyn Facebookiin
Aivot ja ravinto
postaukseni, jota onkin käyty lukemassa ahkerasti. Toivottavasti myös postaus on jotain antanutkin.
Myös ”Hyvää yötä nukahtamisvaikeudet” – luennon satoa-kirjoitusta on luettu aika paljon viime kuukausina.
Enemmänkin olisin voinut kirjoittaa, mutta… on vaan jäänyt ja jäänyt.

 Messustandeja kiertäessä ehkä syvimmän vaikutuksen teki
Villa Mandala
 Lattialle oli laitettu havuja, tuoksui metsä, kuului lintujen laulua. Saatoit istahtaa kannolle ja kokea miniretriitin metsämeditaation muodossa. Sait kuulokkeet mistä kuului tuo lintukonsertto ja naisäänen ohjaamana rentouduttiin. Koskettava kokemus istua kannolla takamus kostuen messuhälinän kaikotessa jonnekin, juurtua puuhun, josta imeä itseensä elämänvoimaa 😀

Villa Mandalalla olisi ollut messutarjouksena viiden päivän jooka- ja detox-retriittejä puoleen hintaan. Olisin niin mielelläni lähtenyt Detox-retriittiin, mutta liian pitkään pohtiminen ja reakoiminen vasta sitten ei enään auttanut. Samanlaista tarjousta ei ehkä ihan heti tule, joten HARMITTAA!!! Olisin varannut itselleni paikan, mutta opaspuoli jäi mietityttämään. Noina hetkinä inhoan sokeuttani, mutta ei saa myrkyttää itseäni moisilla tunteilla sen pidempään. Osallistuin arvontaan, jossa arvottiin kolme viikonloppua Villa Mandalassa. No minulla ei juuri ikinä ole arpaonnea, joten ei yllätys ettei nytkään 🙁 Mutta vielä joskus menen kyllä tuonne rentoutumaan/puhdistumaan!!!

Kahden päivän aikana kertyi jonkin verran luettavaksi lehtiä ja esitteitä. Keskiviikkona kävimme avustajani kanssa matskua läpi ja totesimme Luontaisterveys-nimisen lehden olevan asiapitoinen ja siitä ruksattiinkin melkein jokainen artikkeli luettavaksi. Sielunpeili-lehdestä vain pari-kolme. Lehti oli ehkä vähän liian ”hörhähtävä”. Uusi tuttavuus oli Uuma -naisten terveysopas, jossa artikkeleita aika paljon naisen seksuaalisesta terveydestä ja terveydenhuollosta.

Kokeilin aivojumppaa, tai lähinnä asentoa, jossa kootaan itsensä. Istutaan nilkat ristikkäin ja kädet ristikkäin ja käännettyinä(en osaa selittää paremmin) ja tuossa asennossa hengitellään syvään ja rauhallisesti. En päässyt oikein juonesta kiinni. Ehkä joskus pitäisi asiaan perehtyä paremmin kuin hälyisässä messuhallissa.

Nina Haavisto
on julkaissut 19.10. kirjan Ruuan voima, jota selaillessa tuli fiilis mielenkiintoisesta kirjasta. Paljon samoja asioita mitä monet ravitsemusasijantuntijat ovat viime aikoina puhuneet, mutta nyt lähestymistapana onkin kiinalainen lääketiede.Toivottavasti kirjan saisi äänikirjana jossain vaiheessa tai löydän jonkun, joka sen voisi minulle lukea äänitteeksi. Nina kirjoitti messuosastoesittelyssään mm.
”Oman urheilutaustani vuoksi olen vuosikymmenien kuluessa perehtynyt
ravintokysymyksiin poikkeuksellisen perusteellisesti ja koen sen
olevan yksi vahvoista alueistani. Luulin jo tietäväni kaiken
olennaisen ravintoaineista, mutta aina voi näköjään oppia uutta.
Kiinalainen lääketiede lähestyy ravintoasioita mielenkiintoisella
tavalla, se nimittäin pohtii ja tarkastelee ravintoa, aivan kuten koko
kehoakin, yksilöllisestä ja toiminnallisesta näkökulmasta, joka ei ole
meille länsimaalaisille kaikkein totutuin tapa ajatella ruokaa.” Juttelimme Ninan kanssa hetken ja saimme kirjansa esitteen mukaan.

Messuilla oli paljon kehonkoostumusmittausmahdollisuuksia. Kävimme ilmaisessa mittauksessa Herbalifen standilla. Rasvaprosenttini oli 8 % pienemmpi mitä Detox-kurssin alussa mitattuna. Laitekin oli erilainen. Tässä seistiin kädet suorana eteenpäin ja pidettiin kahvoista. Ei noustu milleen vaa’alle. Eipä siis kai kovinkaan luotettava tulos.

Ostoksiakin tein. Ostin samaa d-vitamiinisuihketta kuin viime vuonnakin, joka ainakin silloin toimi loistavasti. Samalta valmistajalta oli nyt tullut uusi b12-vitamiinisuihke, jonka ostin heräteostoksena. Tällä viikolla onkin sitten kohua riittänyt Itä-Suomen yliopistotutkimuksesta d-vitskujen suhteen. Ostamani tuote ei onneksi listalla ollut. On joka tapauksessa inhottavaa. Ei pikkukuluttaja tiedä mihin luottaa ja mihin ei.  Ensiksi D-vitamiinivalmistajat lynkataan tutkimustuloksilla ja nyt jo pohditaan tutkimuksen luotettavuutta, HUOH! No ei voi muuta kuin toivoa, että suihke toimii edelleenkin.

Tuntu kyllä messuilla olevan ”miljoona” lisäravinteiden, vitamiinien yms. tuotteiden myyjää. Standilta toiselle kävellessä mietin monta kertaa mistä ihmeestä taviskuluttaja oikeasti tietää mikä on hyvä tuote ja mikä taas ei. Mistä tunnistaa hyvät vitamiinivalmisteet, lisäravinteet??? Jokainen kun mainostaa omaa tuotettaan aikalailla käänteentekevänä ja tuotteista parhaimpana. Ei ole lisäravinne, mutta esim. eräs mies esitteli ksylitol-voidetta. En edes muista mihin sitä käytetään, ei siis vakuuttanut lainkaan. Tuntui kädessä lähinnä tahmaiselta.

En erityisesti pidä kuivahedelmistä. Joskus olen ostanut jostain kuivattuja ananasrenkaita enkä ihastunut. Nyt maistoin luomuna kuivattua ananasta ja se oli hyvää. Olin mausta niin ilahtunut, että ostin paketin. Maistoin myös mintturaakasuklaata kera kahvin johon oli lisätty pakuria. Avustajani luuli juoman olevan pakuria pelkästään, joten toi minullekin, joka ei kahvia juo. Onneksi saatavana oli hunajaa, joten sain tömäkän kahvikupposellisen juoduksi mustaa kahvia. No olihan se sentään luomua :DOnpa nyt taas ainakin viideksi vuodeksi eteenpäin kahvikiintiö täytetty 🙂

Olen jo vuosia pitänyt Piokian suklaamarjoista. Ovat vaan aika tyyriitä, joten ei kovin usein tule ostetuksi. Nyt uutuutena oli suklaamarjoissa luomukarpalo tummalla suklaalla, NAMNAMNAM… Lapsille on jonkinlainen suklaamarjasekoitus olisikohan ollut nimeltään Titi, tai jotain sinne suuntaan???  Karpaloita oli ostettava ja nyt nautiskella sillointällöin. En ole vielä avannut. Olen malttanut mieleni.

Päätettiin avustajani kanssa ostaa puoliksi kolmen kuukauden Aloeveera-juomasatsi. Tuotteessa on tyytyväisyystakuu. Tällä viikolla olen aamuisin juomaa nauttinut, ei se järin pahaa ole, mutta ei kyllä hyvääkään. Pelkään maun olevan sellainen, että ajan oloon se alkaa inhottamaan. Mutta mielenkiinnolla odotan millaisia hyviä vaikutuksia sillä on. Ongelmana ehkä vähän on samanaikaisesti aloitettu d-vitamiini yms. Eli, mikä vaikutus milläkin terveystuotteella on 🙂

Kaksi päivää, voisi sanoa että hyvinkin intensiivistä päivää messuilla oli aika kuluttavaa. Väliin vielä huonosti nukuttu yö. Lauantai-iltana melatomiini naamaan ja unille. Ja kun töitä vasta tiistaina alkaen klo 16.00, sunnuntaina Opaskoirakerhon ja ystävän luona piipahduksen jälkeen pariksi päivää mökille rauhoittumaan ja rentoutumaan. Avokki oli matkannut sinne jo lauantaina. Ja tuo pari yötä mitä siellä ehdin olemaan tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta. Tiistaina arkeen paluu tuntui tuskaiselta, lähinnä lähtö mökiltä. Työnteko kyllä sitten onneksi jo maistuikin.

Julkaistu

Kuulumisia viikon varrelta

Kuusamon reissun jälkeen ollaan oltu jo pari viikkoa kotona, ja todettava on miten helvatun helppoa on jatkaa lipsuilua ruokien suhteen, tai oikeammin napostelun ja herkuttelun suhteen. Oikein ottaa päähän moinen, mutta näiden viikkojen aikana on ihan liikaa vedetty napaan hiilaripommeja makean herkun muodossa. Eli, on aika ryhdistäytyä niin ravitsemuksellisesti kuin liikkumistakin ajatellen.
Tällä viikolla on mukamas ollut niin paljon kaikkea ettei ole ehtinyt kunnolla liikkumaan. Ja kattia kanssa, sanon minä!

No onneksi en aivan hunningollekaan ole lennähtänyt. Laadukkaan ja hyvinvoivan elämäntavan etsiminen edelleen jatkuu, ja ennen kaikkea miten voin parhaiten hyvin. No hiilarimössöt paljon vähemmälle ja nyt olen etsinyt kosmetiikkatuotteista niitä luonnon omista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Aihe on kiinnostanut jo pidempään ja kytenyt takaraivossa, mutta… nyt taitaa olla se hetki milloin muutos todella tapahtuu. Maaliskuun lopulla olleessa saunaillassa tutustuin Vihreä savi-kosmetiikkatuotesarjaan, joka tulee Italiasta. Olen käyttänyt sarjan shamppoota ja tykästynyt siihen. Ekokampaajan pakeilla käymistäkin olen jahkaillut jo pidempään, mutta ehkä nyt tuon samaisen illan innoittamana vihdoinkin saan varatuksi kampaajalle ajankin.

Perjantaina kävimme avustajani kanssa Outlet- ja Kädentaito -messuilla. Lisäksi messukeskuksessa oli lapsimessut ja jokin pienoismallitapahtuma. Pysähdyimme pitkäksi toviksi
Janron Ky:n osastolle, jossa meille esiteltiin heidän myymiään luonnon raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Ja minä jos kuka olin otollista maaperää muutoksen tuulissa ja pohdinnoissani 😀 Ostin:
HAPPY FOOT-jalkanaamio (hedelmähapposukat, jotka pehmittävät kovettumat, poistavat kuolleet ihosolut)
DeoCrystal stick (suolakividödö, uskomatonta mutta parin päivän kokeilun perusteella toimii!!!)
DETOX - vyöhyketerapeuttinen jalkapohjalaastari (poistaa kuonia kehosta)
Kaupan päälle sain vielä jalkavoiteen.

Jalkanaamio pidetäään jaloissa pari tuntia ja 5-7 päivän kuluttua kuollut ihosolukko irtoaa. Detox-laastarit laitetaan molempiin jalkapohjiin viitenä yönä peräkkäin(yksi kuuri). Ajattelin, jos vaan kiinnostusta lukijoillani riittää, kirjoittaa molempien tuotteiden kokeilusta aikanaan oman postauksensa, kuten myös tuosta dödöstäkin.

Messuilta tein muitakin löytöjä. Ostin esim. korvikset, joissa punaiset helmet, joidenka ympärillä poron nahasta tehdyt kiekot. Hyväntekeväisyyskoruna ostin sinisen paperimassasta valmistetun rannekorun. Kuuluu samaan sarjaan kuin avokilta saamani korvikset ja helminauha viime syksynä. Itse asiassa täällä blogissa ei taida olla yhtäkään kuvaa missä minulla on nuo avokin ostamat korut. Asiahan pitäisi korjata, koska näemmä palaan koruihin uudelleen ja uudelleen. Messuilta löysin vielä hopeisen kolmi-osaisen korun. Korua voi käyttää joko yhtenä pitkänä kaulakoruna, tai siitä voi erotella kolme eri korua: ranne, nilkka ja kaulakorut 😀 Minusta koru oli jotenkin symppis ja käytännöllinen. Outlet-puolella oli aamusta nuo korut puoleen hintaan, joten sorruin vielä ostamaan kaulakorun (metallia), jossa roikkuu käkikello ja ketjun toisella sivulla lintu. On oikeastaan harmi, että mulla ei ole nyt kuvia koruista, saisitte paljon paremman käsityksen, mutta ehkäpä asia korjaantuu jossain vaiheessa saadessani asian hoitamiseksi apuja…

Tiistaina ennen Christer Sundqvistin keskustelutilaisuutta ravintorasvoista Pasilan kirjastossa, kävin entisen työkaverini kanssa syömässä. Reilu tunti vierähti rupatellen nopsaan ja kun sortumisia on nyt tullut, tuli tuolloinkin suklaaprauniiseen, huoh! Oli se hyvää, mutta… Onneksi keskustelutilaisuudessa ei puhuttu niistä hiilareista 😀 No valitettavasti tuosta suklaisesta herkusta löytyi varmasti myös niitä pahoja trans-rasvoja niiden turhakehiilareiden lisäksi. Joka tapauksessa (sortumisestani huolimatta) keskustelutilaisuus oli mielenkiintoinen. Tosin isompia väittelyitä ei päästy kuulemaan. Ei ollut paikalla kevyttuotteiden ja kovetettujen kasvirasvojen puolustajia.

Keskiviikkona sortumiset jatkuivat. Vietin ihananteema illan käsitöiden merkeissä, tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen, jotka samalla tutustuivat harputtelun saloihin. Heillä itsellään oli paljon monimutkaisempia käsitöitä joidenka valmistuksesta minulla ei ole hajuakaan. Mukavaa oli. Iltaan kuului tietysti myös nyyttärit, joten tarjolla oli: viherfetasalaatti, tortillasipsejä, suolakeksejä, juustoa, suklaakakkua, suklaakarpaloita, suklaariisikakkuja jne. Ja kyllähän niitä ”piti” maistella 😀 Oli joka tapauksessa mahtavaa kun pääsin käsityöiltaan mukaan, ja toivottavasti kokoonnumme taas mahdollisimman pian uudestaan.
  Samaisena päivänä vierailin Harmaakuonon veljen perheen luona, jossa perheen äidin kanssa vaihdoimme kuulumisia ja söimme siskonmakkarasoppaa, teen kanssa perunapiirakat. Tarkoitus oli mennä uimaan, mutta naistenvaivat iskivät, joten uinti jäi toiseen kertaan. Ai että miten ikävöinkään uimaan pääsyä!

Nuo naistenvaivat on taasen aiheuttaneet harmaita hiuksia. Olen ollut nyt kolme päivää tosi alamaissa ja huonotuulinen ennenkaikkea avokille.  Perjantai-illastakin vaan nyyhkin sohvassa ja olisin myynyt mailmani, jos joku olis ostanut 😀 Nyt onneks alkaa helpottamaan. Tää ilta on ollut taas mukavaa yhdessä oloa, vaikka päivällä ennen opaskoirakoululle lähtöä vielä kiukuttelinkin.

Tänään vietettiin Vantaan Opaskoirakoululla avointen ovien päivää. Keskiviikkona vietettiin kansainvälistä perinteistä Opaskoirapäivää. Olin avoimissa ovissa Opaskoirayhdistyksen nimissä myymässä varainhankintatuotteitamme patamyssyjä, patakintaita, patalappuja, keittiöpyyhkeitä sekä Opaskoiravuosikirjoja. Samalla tuli tavattua tuttuja ja juteltua mm. Harmaakuonon hoitoäipän kanssa. Hänellä Harmaakuono ehti olemaan puolisen vuotta ennen kuin elämäntilanteensa vuoksi Harmaakuono siirtyi toiseen paikkaan. Oli ihanaa kuulla miten valloittava persoona tuo on ollut jo vauvana 😀 Koululla sain pitää sylissä 7-8 viikkoista labbispoikaa. Vitsi, miten suloinen tyyppi. Anturat silkinpehmeät, ei vielä yhtään kuluneet. Niin vauvamaisen pehmeät, suloset. Isot luppakorvat kokoonsa nähden ja pennun tuoksu. Teki mieleni ihan vahingossa vaan tuoda sellainen suloinen otus kotiin. Kyllä kun pentua sylkyttelin oma menkkavitutuskin hälveni 😀

Töitäkin on ”ehditty” tekemään. Tällä viikolla mulla oli pitkästä aikaa koira-asiakkaitakin. Koirien hieronnasta tulee aina niin hyvälle mielelle, siitä saa itsekin voimaa 😀 Eilisillan asiakas hoidon loputtua nuolaisi naamasta ja nojaili minuun. Se vilpitön kiitos lämmittää mieltä kummasti.

Olen saanut uuden lukijan. Tervetuloa Maijus! Toivottavasti viihdyt lukijoiden joukossa!
Ja kaikille rentouttavaa kevätsunnuntaita! Nautitaan keväästä, auringosta, linnunlaulusta, tuoksuista, tuulesta…
Ja Hepakin lopettaa herkuttelut ja alkaa liikkumaan!

Julkaistu

3-vuotiskihlapäivä

Kolme vuotta sitten…
näihin aikoihin istuin avokin kanssa olohuoneessa kynttilän valossa kuunnellen Laura Pausiinia kovin onnellisena sormukset sormiin pujotettuna.
Laseissa kuohuviiniä
Uusi kihlapari oli siis syntynyt 😀 Ja tuo pari yhä onnellisena yhdessä monta ihanaa muistoa ja kokemusta rikkaampana. Tuo ilta on kaunis muisto ja pysyy sydämessäin.
Kihlauksen vuosipäivää vietimme jo sunnuntaina hyvän ruuan äärellä toistemme seurasta nauttien. Tänään arkinen aherrus vei mennessään; avokki työpaikkakäynnillä ja minä Mielenterveysmessuilla kiertelemässä. Illalla hieroin avokin niskahartia-seudun ja tuo ihanuus on minulle luvassa huomenna kiropraktikon jälkeen.
Messuilla oli paljon eri Mielenterveysaiheisia yhdistyksiä esillä. Messut oli erittäin tieto/asiapitoiset. Krääsää ei ollut myynnissä eikä houkuttimena.  Ainoita myyntikojuja oli oikeastaan korumyynti. Korut olivat samoja mitä avokilta sain lahjaksi sunnuntaina. Kävimme kuuntelemassa Jaakko Halmetojan luentoa, joka oli sisällöltään hyvin samansuuntainen kuin kuun alkupuolella Terveysillassa ollut luento. Tämä tämänkertainen oli vaan paljon tiiviimmässä muodossa. No aikaakin puolet vähemmän J Mut luentojen sisältöön paneudun myöhemmin. Mulla onkin tuolla aika monen luennon muistiinpanot odottamassa läpikäyntiä. Olen ollut luvattoman hidas niiden kanssa ja toisaalta olen ajatellut sairauslomallani olevan aika pakertaa niiden parissa fiiliksen mukaan.
Tän blogin lukijoiden määrä on noussut 28 lukijaan. Kiitos teille kaikille kun olette matkassa mukana. Ja toivotan uusimmat (julialume):n ja Liioliin  lämpimästi tervetulleeksi. Musta olisikin oikeastaan hauskaa tietää teiltä lukijoilta mikä postaus tai asia/juttu on saanut teidät jäämään tänne?  Siis tarkoitan myös teitä muitakin lukijoita kuin kahta uusinta 😀 Toki myös blogin kehitysideat tms. on tervetulleita ja niitä kysymyksiä saa edelleen laittaa tulemaan joidenka perään viime viikolla ”huutelin”.
  
Julkaistu

Messufiilareita (outletExbo, Elma, metsä, kädentaito)

Eikös teistäkin kuulosta aika ihanalta lauantai-illan vietolta glögiä rakkaan kanssa kynttilöiden valossa??? Minusta ainakin, ainoa huono puoli on painonnoston mm-kisat ja niiden tv-lähetykset. Avokki ei malta pysyä telkkarin ääreltä poissa hetkeä pidempään, ja lähetys kestää vaatimattomat neljä tuntia. No luomuglögi tilkalla vodgaa maistui hyvältä, vaikka nuo kisat vei avokilta voiton. No onneksi ovat vain kerran vuodessa, mutta tämä on jo kuudes ilta 😀
No minulla on siis oikein hyvä syy tulla tänne kirjoittamaan postausta ja kertoa eilisestä. Nimittäin eilinenkin sujahti messuilla, tällä kertaa täällä Helsingissä  (ELMA-, Metsä-messut sekä Kädentaitotapahtuma, uutena mukana myös laatumerkkien myyntitapahtuma OutletExpo). Lauantaina ja sunnuntaina vielä messukeskusta täyttää Lemmikkimessut. Valitettavasti lemmikkejä ei vielä sielä ollut kun Aa:n kanssa siellä kiertelin.
OutletExbossa oli oikeasti hyviä tarjouksia ja pääsimme joulupukin apulaisiksi; veljieni lapsille löysin pitkähihaisen keijupyjaman, röllipyjaman sekä poronnahkaiset ihanan pehmeät ja lämpimän oloiset kintaat. Vielä pari lahjaa puuttuu. Mulla on hintaraja joululahjoihin, koska veljiä on neljä ja kaikilla 2-3 lasta, joten joulupukki on joutunut säännöstelemään hinnoittelua, jotta homma ei mene överiksi. Ja pukki muistuttaa myös, että muistaminen tärkeintä 😀 Avokille löysin meidän kihlajaispäivään lahjan. Hän käyttää paljon talvisaikaan pitkiä alusvaatteita ja kerrastoja. Itselleni ostin viime joulun jälkeen alennusmyynneistä merinovillaisen aluskerraston ja ei pakkanenkaan sen jälkeen tahtia haitannut. Nyt messuilta löysin samoja kerrastoja miehille ja todella edulliseen hintaan, joten avokki saa merinovillaisen kerraston kihlajaisvuosipäivänä. Viime vuonna ystäväni neuloi hänelle ihanan villapuseron. Kaksi vuotta sittenavokkia ilahdutin suolakivilampulla.
Takaisin messutunnelmaan 😀 Itselleni ostin nyt muodissa olevan tuubihuivin; pehmeänvillaisen tummansinisen lämmikkeen sekä ohuen tavallisen huivin, joka myöskin sininen. Olen aina ollut aika huono käyttämään huiveja ja kaulaliinoja, mutta tänä syksynä olen vähän niistä innostunut, joten katsotaan miten näiden uutuuksien käy. Veljen tyttärelle, joka täyttää 11 vuotta ostin lilat lintukorvikset, jotka on tehty laaserilla leikkaamalla. Itselleni löysin lasiset sinisävyiset korvikset. Mä rakastan lasikorjuja. Musta ne on jotenkin niin suloisia ja käteen hyväntuntuisia 😀 Nuo korvikset ostin oikeastaan siksi, kun Barcelonasta vastaavat ostettuani toinen on kadonnut, tippui syyskuisella shoppailukierroksella ja huomasin vasta kotimatkalla  Aa teki myös ostoksia pari Suomessa valmistettua paitaa, jopa puuvilla oli kudottu kotimaassa 😀 Huiveja, korviksia, siskon lapsille lahjoja.
Elma-puolella oli jonkin verran myynnissä ruokaa, ja olihan se ihanaa tukea lähi- ja luomuruuan tuottajija. Lappi oli hyvin esillä. Ostin Kitkan herkun savumuikkua, joka oli ihan sairaan hyvää, vaikka olikin säilykekalaa. Leipäjuusto lakkaomenahillolla vei kielen mennessään ja sitäkin herkkua oli pakko ostaa kotiin 😀 Maistelimme parin juustolan juustoja ja shoppasin erään luomutilan pisteestä viherherukkapaprikamarmeladia, joka sopii liharuokien tai juustojen seuraksi. Luomupuodissa oli mielettömän hyviä tarjouksia; smoohtiekset, jotka normikaupassa 3 e, nyt 50 senttiä tai euron. Kaksi pulloa vitosella luomuglögiä jne. Maistoimme muuten valion Aurinkoiset hedelmät –luomutuoremehua ja maistui todella hyvältä. Maistoimme saksalaisia luomukermajogurtteja ja juttelimme maistattaneen miehen kanssa. Meijeri, joka jogurtit valmistaa on Euroopan suurin luomumeijeri. Jogurtti oli hyvin samantyyppistä mitä Lidlistä löytyy, mutta luomuna. Kyseisiä tuotteita saa kuulemma niin K- kuin S-kaupoistakin. Heillä on myös maustamatonta rahkaa luomuna. Jogurtteja sai messuilla eurolla ja suosituin maku kuulemma oli siihen mennessä ollut kirsikka.     
Metsä-puolella oli paljon eri yhdistysten pisteitä, jotkut esitteli metsäkoneita, moottorisahoja, puun istutusta, lannotteita jne. Ei oikein mitään erityistä metsättömälle kulkijalle. Lavalla esiintyi nukketeatteri sekä Eini. Kädentaitotapahtumasta löysin timanttisen käsikäyttöisen veitsenterottajan. Sellainen puuttuu taloudesta ja veitset alkaa olla aika onnettomia, joten oli oikeasti tarpeellinen hankinta. Esillä oli paljon käsitöitä ja niihin tarvittavia välineitä; lankoja, askartelutarvikkeita, puutöitä, koruja, tauluja jne. Kädet alkoi olla täynnä tavaraa ja ostoksetkin painamaan, joten Kädentaitopuolen pääpiirteittäin kierrettyämme suuntasimme ruokakaupan kautta kotiin. Oli kyllä mukavat messut ja nuo todelliset messutarjoukset ilahdutti. Ja kun pääsen paikkaan missä tuottajia myymässä tuotteitaan tunnen oloni taivaalliseksi. On niin ihanaa ostaa heiltä itseltään suoraan, tukea heidän tuotantoaan! Ja joulumuorinakin oli kiva olla, kun löytyi kohtuu helposti ostettavat. Yritän aina veljien lapsille ostaa jotain käyttökelpoista. Ehkä olen vähän tylsä täti, mutta leluja ja krääsää saavat niin kauheasti aina synttäreillä ja jouluna, että sitä en halua tukea sen enempää. Noh, ehkä korut on krääsää, mutta toisaalta ehkä 11-vuotiaalle mieluinen lahja.
Uskoakseni tämän vuoden messut on nyt messuiltu Mielenterveysmessuja lukuun ottamatta(menemme kuuntelemaan sinne pari luentoa). Viimesen kuukauden aikana on kyllä messuja riittänyt ja rahaakin mennyt. Välillä oikein nolottaa miten paljon olenkin shoppaillut messuilla . Täälläkin minusta saa varmaan ihan kamalan tuhlaajanaisen vaikutelman, ja silti… vaikka ette ehkä usko en jotenkin suostu olemaan sellainen. Tuo lähi- ja luomuruoka saa kyllä mut vähän… ”hulluks” ja se näkyy ostoksissakin. Ja toisaalta en ole aikaisempina vuosina näin paljon käynytkään erilaisissa tapahtumissa. Oikeastaan tähän puoleentoistakuukauteen mahtuu
– Tikkurilan maalaismarkkinat
– Läheltä luomua-tapahtuma
– Terveys- ja kauneusmessut
– Kirja, musiikki, Ruoka & viinimessut
– Apuväline, koti ja hyvinvointimessut
– Elma, metsä, OutletExbo ja kädentaito-messut

Terveysmessuilla olen käynyt melkein joka vuosi nyt viimesten vuosien aikana. Kirja-messuilla viimeksi pari vuotta sitte, apuväline-messuilla taas neljä vuotta sitten kuten myös Tikkurilan maalaismarkkinoilla, ja tuo Läheltä-luomua –tapahtuma olikin mulle aivan uusi tuttavuus. Ja nyt nämä kaikki lyhyellä aikavälillä, vähemmästäkin tulee tuhlaajanaisen maine J

Ja on kyllä tunnustettava myös, että olen nauttinut tapahtumista suuresti. Olen saanut ostaa lähi- ja luomuruokaa, kuunnella hyviä terveysluentoja, kuulla livenä Nora Sinleriä ja Sofi Oksasta, maistella viinejä, kokeilla vatsalautaslaalomia, suoriutua tasapainoradasta ja toimia joulupukkina 😀
Tänään messuilun vastapainoksi lähdimme Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkille. Teimme tunnin reippaan lenkin ehkä hivenen koleassa ja kosteassa säässä. Melkeinpä odotan pikkupakkasta, niin ilma kuivuisi eikä tuntuisi niin syväkylmältä. No luomuglögiä maistelimme tuossa jokin aika sitten ja rauhaisaa viikonloppua vietellään.
Minä levoton sielu vaan tahtoisin melkein koko ajan puuhailla jotain enkä vain oleskella. Jostain olen saanut aivan uutta energiaa, ei edes tuo marraskuun harmaus saa minua hidastamaan. En tiedä virkistääkö tuo d-vitamiini, jota olen Terveysmessuista alkaen syönyt. Syyskuisista masisfiiliksistä ei ole tietoakaan ja koko ajan vaan haluan paljon tekemistä ja kokemista. Ehkä on vähän alitajuntaistakin. Tiedän kohta korvaleikkauksen olevan ja sen jälkeen on rauhallisempaa elämää muutaman viikon ajan edessä. Jotenkin sitä mukamas nyt pitäisi ehtiä vaikka mitä, vaikka eipä tuo korvaoperaatio estä ihmisten tapaamisia senkin jälkeen. Kunhan nyt ei lähde hikilenkeille, tai johonkin hälypaikkoihin treffaileen ketään, niin eipä pitäisi olla hätää, jos vaan kaikki menee kuten viime kerrallakin.
Mutta, hei ne painonnostokisojen lähetykset loppu tältä illalta, joten…
Julkaistu

Apuväline-messuilla Tampereella

Eilisaamuna mulla oli pitkästä aikaa herätys ennen seiskaa. Aikainen aamuherätys ehdottomasti kannatti, sillä vietin todella antoisan päivän. Lähdin Tampereelle apuväline, koti ja hyvinvointimessuille, jotka järjestetään joka toinen vuosi aina näin marraskuun alussa. Messuilla esitellään apuvälineuutuuksia, mutta siellä saa myös mahtavia elämyksiä. Liikuntamaassa voi kokeilla mm. pyörätuolisalibandyä, vatsalautaslaalomia, sokkopingistä, sokkona keilaamista, maalipalloa. Paikalla myös järjestöjä kuten esim. Vammaisurheilu Vau ry, Paralympiakomitea, Liikuntamaassa lajikokeilujen lisäksi oli mahdollisuus käydä läpi tasapainorata, kokeilla mobilisuunnistusta jne.
Koululaisryhmät valtasikin Liikuntamaan aamupäivästä, joten kiertelimme ensin apuvälinepuolella. Kävimme koneellisessa hieronnassa. Noh, ammattilaisena ehkä arvaattekin mielipiteeni moisesta. Samaisessa paikassa kokeilin vesityynyä, joka oli Kanadasta. Esittelijän mukaan loistava ja niskalle tukea antava tyyny. Olihan se miellyttävän, pehmoisen tuntuinen, mutta tukemisesta emme olleet samaa mieltä. Vastailimme Suomen Invalidien kyselyyn ja osallistuimme arvontaan, keräsimme mukaamme läjän eri yhdistysten lehtiä ja esitteitä. Kaverillani on pari avustettavaa, joten haimme myös nostolaitteista ja Ms-taudin kuntoutusjuttuihin liittyviä tietoja, tietoa turvapuhelinjärjestelmistä jne. Unikulman pisteestä ostin huuhteluainetta, joka tuo raikkautta esim. koiran pedin pesuun. Kaverillani on kyseistä tuotetta ja kolme koiraa, koki aineen hyväksi.
Näkövammaisten keskusliitto oli järjestänyt paikalle Pime Cafen. Siellä tarjoiltiin kahvia, teetä, mehua sekä pullaa. Ostokset maksettiin ulkopuolella, josta kahvilan tarjoilija otti meidät vastaan. Mullehan tässä ei ollut mitään outoa ja ihmeellistä, mutta seuralaisilleni senkin edestä. Menimme pimeään huoneeseen. Huoneesta tukittu pienimmätkin valonlähteet kuten valokatkasimien valot jne. Tarjoilijan opastamana haimme pullat. Itse otimme kertakäyttölautasen, servetin ja pullan. Tämän jälkeen meidät ohjattiin pöytään, jossa saimme itse kaataa kahvia tai teetä termareista, lisätä maidon ja sokerin.   Huomatkaa, osat olivat vaihtuneet. Olin itse ollut koko päivän opastettavana ja autettavana. Nyt autoinkin seuralaisiani ja selitin millaisessa pöydässä esim. olemme. Molemmat sanoivat, että tilaa oli vaikea hahmottaa ja sitä missä kukin meistä istuu.On vaikea tietää milloin puhutaan juuri minulle, onko tullut kuulluksi jne. Kun halusimme lähteä pois tarkoitus oli kutsua tarjoilija paikalle, kaverini kutsui ja sai vastauksen ”odota hetki”. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Kutsuin ”Tarjoilija, kasettipöydän väkki haluaa lähteä pois”. Heti ilmestyi tarjoilija opastamaan. ”kasettipöytä” tuli siitä, että meille oli sisään tullessamme annettu kasetit, jotka oli tarjoilijoille merkkinä missä pöydässä on tilaa. Kaverini heti pohti, että kylläpä hän oli tyhmä kutsuessaan vain tarjoilijaa eikä ilmaissut lainkaan mistä pöydästä kutsuttiin. Tämä kaverini kävi muutenkin hyvin analyyttisiä keskusteluja itsensä kehittämisestä ja vammaisuuden avartumisesta.
Pimeydestä siirryimme Liikuntamaahan. Kävimme kokeilemassa vatsalautaslaalomia. Se oli hauskaa. Laudalle mentiin vatsalleen ja sitä liikutettiin antamalla käsillä vauhtia. Matka oli n. 10 metriä ja piti kiertää keilat. Kaverini antoi suuntia ja taisipa muutama keilakin siirtyä paikaltaan 😀 Edellisen kerran olen käynyt messuilla neljä vuotta sitten ja silloin kokeilin pyörätuolisalibandyä ja hauskaa oli. Tekee itsellekin tosi hyvää tutustua muiden vammaisryhmien lajeihin.
Menimme sellaisen tasapainohässäkkäradan läpi. En muista sen nimeä. Sitä voisi verrata pomppulinnaan, ilmaa pomppulinnan materiaalin sisällä. Radassa oli kaksi tunnelia, joissa oli erilaisia esteitä. Oli valtava möykky, jota piti kiivetä, oli renkaita joiden yli, läpi tai ali piti mennä, oli tiiviissä rykelmässä pylväitä joita piti väistellä jne. Välillä olin radalla turvallani, mutta mikäs siinä, pehmeää oli. Jälleen kaverini analysoi kovasti miten oppisi ohjaamaan paremmin.
Ja olihan se maalipallopisteessäkin käytävä ja otettava pallo käteen yhdeksän kuukauden tauon jälkeen. Heitin kolmasti ja kyllä se vähän sydämessä sykähti. Ei pääse mihinkään.  Ehkä se täytyy tammikuussa käydä kokeilemassa ihan pelitreeneissä miltä se ihan oikea pelaaminen tuntuu.
Käytiin myös Näkövammaisten apuvälinemyymälässä Aviriksessa. Kaverini halusi nähdä miten tietokonetta käytän. Juttelin henkilökunnan kanssa puhuvasta sykemittarista. Se on kuulemma nyt keskustelutasolla, joten ehkä vielä joskus siitäkin tulee oikeasti totta. Aviriksen pisteessä oli paljon näkemisen apuvälineitä ja sokkona toimimista helpottavia juttuja. Siellä pääsi ihmettelemään puhuvia vaakoja, mittareita tms. Varmasti mielenkiintoista sellaiselle, joka ei asian kanssa ole ollut tekemisissä. Tässä vaiheessa kun messuja on päivä jäljellä (huominen), taitaa olla vähän myöhäistä vinkata messuista menovinkkinä, mutta kahden vuoden päästä uusi mahdollisuus.
Kotona olin joskus kuuden pintaan ja ilta menikin aikalailla pelastusarmeijalle. Ei oikein jaksanut puuhailla mitään erityisempää. Kiva päivä kuitenkin. Tulin todella hyvälle mielelle. Muutaman tutunkin messuilla tapasin ohimennen. Olisi ollut hauskaa vaihtaa kuulumisia paremmalla ajalla, mutta toisella kertaa sitten.
Julkaistu

Messupäivän tunnelmia(kirja-, ruoka&viini- ja musiikkimessuilta)

Perjantaina vietin melkein koko päivän kirja-, ruoka&viini- ja musiikkimessuilla. Etukäteen olin vähän tutkinut tapahtuman ohjelmaa, mutta kirjailijavieraita yms. oli niin valtavasti ja tietoa monen linkin takana, että homma jäi vaillinaiseksi. Vielä kun tuo läppärini otti ja hajos valmistautuminen jäi heikoksi. Pikaisesti tutustuimme messulehtiseen päivän alkajaisiksi Aa:n kanssa. Tuli tarjonnanpaljousähky. Aa halusi mennä kuuntelemaan paneelikeskustelua lähisuhdeväkivallasta, jossa yhtenä keskustelijana oli kirjailija Sofi Oksanen. Itse en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa, vaikka monesti onkin pitänyt tutustua. Paneelikeskustelu kesti miltein tunnin. Välillä luettiin otteita Sofin uudesta kirjasta Liian lyhyt hame keittiössä. Pätkät olivat todella riipaisevia ja koskettavia. Ja tuon tunnin aikana nousi myös itselleni muistoja lapsuudestani. Valitettavasti elämämme ei ollut väkivallatonta ja monet riidat fyysisine tappeluineen olen nähnyt. Ne jotka tietävät lapsuuden tapahtumista monesti ihmettelevät miten olen näin tasapainoinen. Ihmettelen sitä joskus itsekin. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että selviydyin siitä ajasta. Veljelleni ei käynyt yhtä hyvin, pikkurötöstelystä lastenkodin kautta koulukotiin, huumeita, vankilassa istumista jne. Kaikesta ei pidä tietenkään syyttää menneisyyttään, mutta kyllä se lapsuus varmasti aina jälkensä jättää. Keskustelua kuunnellessani mietin, että onneksi turvaverkostot ovat nykyisin ehkä paljon paremmat mitä tuolloin 80-luvulla. Ei meille tarjottu mahdollisuutta mennä johonkin turvakotiin. Poliisi totesi vain, että pysykää makuuhuoneessa vesikannun kanssa aamuun.Lähisuhdeväkivalta on vieläkin vaiettu asia, mutta ehkä siitä onneksi nykyään puhutaan enemmän ja paneelikeskustelun ehdoton sanoma olikin naisille Puhu nyt! Uskalla puhua! Hae apua! Ja että uhrin ei tarvitse hävetä, ei tuntea häpeän tunteita tai syyllisyyttä.

Itse olen siinä onnellisessa tilanteessa, että elän väkivallattomassa suhteessa ja riemuitsen myös siitä ettei äitini joudu enään kärsimään väkivaltaisen miehen kirouksesta. Olen aina sanonut, että jos joudun väkivallan uhriksi parisuhteessani lähden. Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty. Olen nähnyt sen lapsuudessa, kuullut myös lupaukset siitä ettei väkivaltaisuus enään toistu, ja mitä sitten tapahtuu, lupaus rikkoutuu ja taas, ja taas… Ehkä joskus asiat voivat korjaantua ja väkivaltaisuus loppuu, mutta… itseni sellaista on vaikea uskoa, ja minut on vaikea saada uskomaan. Jos lyö kerran, lyö toisenkin ja valitettavasti seuraavalla kerralla vähän kovempaa. Toivon kaikille hurjasti voimia, jotka lähisuhdeväkivallan kanssa taistelevat. Ei varmasti ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa miten tilanteesta päästä ulos.

Mutta, takaisin messupäivään. Seuraavaksi menimme kuuntelemaan Nora Singlerin haastattelua Kirjailijakahvilaan. Haastattelu kesti vajaan puolituntia. Nora kertoi kärsineensä päänsäryistä, vatsakivuista ja siitä miten olo koheni ruokavaliomuutoksin. Alkuun oli vaikeaa löytää sopivia tuotteita, mutta nykyisin ohjeena toimii hyvin, osta sellaisia tuotteita missä ei tuoteluetteloita. Nora muistutti myös kosmetiikkatuotteiden kemikaalien haitallisuudesta ja kertoi miten siirtyi käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Alkuun ajatuksena vaihtaa tuote kerrallaan kun jokin loppuu, mutta sekaisin käyttämisestä ei tullut mitään. Tuli ihottumia, näppylöitä tms, joten siirtyminen lopulta luonnonkosmetiikkaan piti tehdä kerralla. Blogikirjoittamisen alottamisen jälkeen hän huomasi ihmisiä todella kiinnostavan luonnolliset vaihtoehdot. Noran blogilla kait kymmenisen tuhatta lukijaa, kunnioitettava määrä! Kahvila oli aivan täynnä, joten jouduimme jäämään hivenen sivuun ja kuuluvuus oli vähän huono, tai oikeammin ympärillä ihan mieletön meteli.

Ruokapuolella minua erityisesti kiinnosti näkyykö tämä frenti lähi- ja luomuruuasta ja ilokseni voin todeta näkyi se vähän. Tein luomuisia ostoksiakin. Löysimme kreikkalaisia herkkuja luomuna fetaa, halloumia, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliveja, oliviööljyä jne. Ja mikä huippua hinnottelu ei ollut yli, ehkä 50sentistä euroon kalliimpia eikä kaikissa sitäkään. Heidän tuotteitaan kai saatavilla (apua, Cittareissa vai S-marketeissa??? Ei muista!!!, noloo!!!) Täytyy pyytää Aata tarkistamaan niiden esitteen teksti ja laitan myöhemmin tännekin lisätietoa. Löysimme myös uuden luomuteen tuojan, mutta senkin nimi on nyt osastolla unhola 🙁 Ostin vihreää teetä sitruksella, joka on aivan sairaan hyvää!!!Eilen muuten iltasella maistelimme luomufetaa ja ihanan pehmeän makuistahan se oli. Toinen Halloumeista pääsi salaattiin ja hyvää sekin. Ei luomuna ostin Zettaria yrtillä ja savulla, sekä pötkön hirvimakkaraa. Jututimme muuten luomuruokapiirin Makumaku toimitusjohtajaa. Heillä on noutopisteitä mihin tilatut tuotteet tuodaan tai mahdollisuus myös kotiin kuljetukseen. Heillä tällä hetkellä valikoimissaan 100 tuotetta. Nettisivuihin tai toimitusjohtajan antamaan esitteeseen en ole vielä ehtinyt perehtymään. Sen verran kuitenkin selvisi, että heillä ei ole mitään minimitilausrajaa, joten esim. lihaa ei tarvitse kerralla ostaa kymmentä kiloa. Kun saan rakkaan läppärini takaisin, tutustun tuohon toimintaan tarkemmin. Samankaltainen luomuruokapiiri on kait Tampereen seudulla toimiva Luomulaatikko. Jos jollakulla kokemusta Makumakusta, olisin kokemuksistasi erittäin kiitollinen.

Lopuksi vietimme aikaa viinialueella maistellen viinejä. Kulkeminen oli vähän hankalaa kun kasseja oli kertynyt niin runsaasti 😀 Viineistä mitä maistelimme mikään ei oikeastaan noussut ylitse muiden. Kaikki olivat aika perusjuotavaa. Maistoimme yhtä kuoharia, valkkaria, roseeta ja punkkua. Viinialueella alkoi jokin samppanjaseminaari, johon olisi etukäteen pitänyt ilmottautua ja joka olisi maksanut 25 euroa. Ilmeisesti siellä oli tarjolla maistiaisia ja jonkin sortin viinituntemusohjausta 😀

Meidän kulkumme suuntautui ruokakaupan kautta kotiin, ruuaksi katkaraputomaattimunakkaat. Oli hirveän iso nälkä. Ja kyllä myös jumalaton väsymys 😀 Tuona iltana ei nukkumasaa tarvinnut odotella.

Julkaistu

Terveys ja kauneus -messujen tunnelmia ja shoppailuja

Vietin hienot kaksi päivää Terveys ja Kauneus –messuilla Helsingissä. Shoppailin messutarjouksia aivan liikaa, tunnen itseni tuhlaajatytöksi. Löysin ihania bambusta tehtyjä vaatteita, tyynyn ja peiton, magnesiumsuihketta ulkoiseen käyttöön, d-vitamiinia suihkeena sisäiseen käyttöön, korvavaikun puhdistusainetta jne. Nuo suihkeet ovat käsittääkseni uutuustuotteita ja ajattelin jossain vaiheessa esitellä niitä tarkemmin ja samalla kertoa käyttökokemuksistani. Kyseiset tuotteet löysin Terveyssiskojen pisteestä.
Istuin kolmella luennolla
– Terveen paperit (Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen)
– Elinvoimaa esivanhempien ruokavalinnoilla (Ravintokouluttaja Airi Rekilä)
– Syö ja nuku itsesi onnelliseksi (Ravitsemuskonsultti, funktionaalisen lääketieteen asiantuntija Paula
Heinonen)
Kiminkinen ja Heinonen olivat huippuhyviä puhujia, ottivat yleisönsä loistavasti. Heinosen luennolla oli väkeä niin paljon, että istuimme lattialla 😀 Näistä luennoistakin ajattelin postailla tarkemmin. Tietysti, jos nyt saan kommentteja, että ei pätkän vertaa kiinnosta, niin ehkä sitten en. 
Olen jäänyt miettimään tätä blogia viime päivinä, kuinka kiinnostavista asioista kirjoitan, onko kelleen iloa luentomuistiinpanoista jne??? Haluaisin jotenkin kehittää tätä blogia paremmaksi, kiinnostavammaksi. Ideoitakin olisi, mutta en osaa niitä toteuttaa, en tiedä edes onnistuisiko ruudunluvullani. Miten saisin esim. viisi luetuinta tekstin otsikkoa näkyviin, tai onko mahdollista saada viisi käytetyintä tunnistetta näkyviin??? Viime viikolla yritin muokata julkisessa näkymässä olevaa blogilistaa, mutta onnistuin poistamaan koko listan, joten pahoitteluni ettei bloginne näy etusivullani 🙁 Toisaalta, tarvitseeko mun yrittää saada tästä blogista jotenkin parempaa sellaisin ideoin mitä itse en osaa tai en pysty toteuttamaan? Jotenkin on kurjaa aina pyytää apua ja kun ystäväpiirissäni ei oikein ole montaakaan joka bloggerin salat tuntisi, avun pyyntö kohdistuu aina samaan henkilöön. Nyt vähän pelkäänkin kuormittaneeni hänet, koska on ollut viime viikkoina kadoksissa. Olen todella surullinen siitä ja itselleni vihainen, että olen ehkä kenties liikaa apuja pyydellyt.  Mietinkin pitäisikö heittää Facebookiin kysely, jos sais sellasen ”aputiimin”, mut luotto ois kovin tärkeää käyttäjätunnuksien ja salasanojen takia… Noh, ei tää täällä märehtimällä parane, mutta olen asiaa miettinyt paljon viime aikoina. Ja tämä meni nyt todella kauas messutunnelmista, joten…
Perjantaina olin messuilla parin ihmisen kanssa, jotka ehkä enemmän olivat kiinnostuneet kauneudesta ja muodista. Toki myös terveyspuoli kierrettiin, käytiin salaatilla jne. Kauneuspuolelta löysin aivan ihania bambusta valmistettuja päällysvaatteita. Jokin aika sitten ostin Stockmannilta tarjouksesta naisten alusasuja, jotka on tehty bambusta. Bambukankaaseen ihastuin toissakesänä löydettyäni hihattoman. Kangas on ihanan pehmeää ja miellyttävää iholla. Kuun alussa Tikkurilan maalaismarkkinoilla oli sukkia bambusta, jotka ovat jalassa huippuihanat. Nyt ostin pitkähihaisen ja lekkingsit sekä avokille saman satsin miesten versiona. Kyseinen nainen valmistaa tuotteet itse ja housuissakin oli viittä pituutta, joten mulle lyhytjalkaisellekin löytyi sopivat.  Sain hältä käyntikortin, joten uuden tarpeen iskiessä voin ottaa suoraan yhteyttä häneen. Vaatteet mitä ostin olivat mustia.
Vähän piti hemmotella itseä. Istuimme hetken nautiskellen lasilliset skumppaa kera tummalla suklaalla päällystetty mansikka, pari suklaapalaa ja basillikan lehti. Samalla kuuntelimme esitelmää nikkeliallergiasta, joka on tosi yleinen allergia. Skumppa oli mun makuun vähän kuivaa, suklaa liian makeaa ja mansikka herkullinen 😀
Terveyspuolella pääsimme maistelemaan mm. kennohunajaa, piimäjuomaa johon oli sotkettu vadelma- ja mustikkakeittoa, spelttipuuroa, erilaisia voimajuomia. Spelttipuuro oli tosi hyvää ja sitä pitääkin kyllä itekin joskus keittää. Mehiläishoitajien pisteessä oli suloisia onnenapiloita mehiläisvahasta. Ne ovat ekologinen vaihtoehto uudenvuoden tinalle. Ne oli niin söpöjä, oli pakko ostaa. Ne sulaa jo 60 asteessa ja voi käyttää uudelleen 😀 Samassa pisteessä oli ihania saunahunajia. Ostin saunahunajan, jossa oli aromaattisena öljynä appelsiininkukkaöljyä.
Biokian suklaamarjat on mun heikkous, pakko tunnustaa. Neljä pussia kympillä, maksavat normaalisti 3-4 euroa per pussi. Uutena heillä on nyt marjajauheita ja ostinkin yhden tyrnijauhepussin suklaamarjojen lisäksi. Tuotteiden esittelijä kehui, että hyvä kokonaisuus 😀 Vielä pari vuotta sitten messuilla pusseja sai viisi, joten niin ne ajat muuttuu ja hinnat kallistuu 😀
Kävin myös Shock Absorber Urheiluliiviklinikalla, josta vuosi sitten ostin urheilujuoksuliivit, jotka on olleet loistavat, ihan parhaat mitä koskaan minulla on ollut. Esittelijä muisti minut ja sain vitosen alennusta kun tulin taas käymään. Lisäks sain asiakaslahjana sellaisen käteen pujotettavan neofreemisen taskun, johon voi laittaa avaimet ja kännykän lenkille lähtiessä, jos ei ole takissa/housuissa taskuja. Ite olen tuolle neofreemille allerginen. En tiedä voisinko käyttää kuitenkin paidan päällä. Palvelu tuolla oli todella ystävällistä ja ammattitaitoista. Noh, hintaan mitä liivit maksavat on syytäkin. Olen isorintainen ihminen ja tullut siihen tulokseen, että halpisliivit ei ole minulle. Olen niitä vuosia ostanut ja aina vieläkin korkeahko hinta kirpaisee liivejä ostaessani. Sitä toivoisi niinä hetkinä olevansa lautarintainen, ei olisi niin suurta väliä liivien laadulla 😀
Tuolloin perjantaina meillä meni aika paljon ruokailuun aikaa. Oli hankalaa löytää kaikille kolmelle sopivaa syötävää 😀 Seurueessa oli täysin vegaani, jolle ei tahtonut löytyä oikein mitään. Pitsahatista lopulta lohkoperunoita. Itse en taas halunnut mitään mättöevästä ja halusin salaatin 😀 Salaattiahan ei tietenkään ollut Pitsahatin pisteessä, joten ei muuta kuin etsimään. Noh, onneksi viereisellä ravintoloitsijalla oli ja sain kylmäsavulohisalaatin.
Lauantaina messuilla meni koko päivä, koska kävimme luennoilla. Kiminkinen ja Rekilä puhuivat vajaan tunnin ja Heinonen melkein pari tuntia, joten messuajasta meni nelisen tuntia luennoilla, ja pitihän se syödäkin jotain. Söin ihanan lohileivän ja sorruin herkulliseen suklaavadelmakakkuun 😀 Kauneuspuolelle tuolloin lauantaina emme edes ehtineet vilkaisemaan. Heti päivän aluksi löysin Familonin Ultra cool peitteen ja tyynyn joista sanotaan Finlaysonin verkkokaupassa
”Climarelle® Cool koostuu ohuista ja kevyistä high tech -kuiduista valmistetusta erikoiskankaasta. Climarelle®-mikrokapselit aikaansaavat viilentävän vaikutuksen ja tuottavat miellyttävän unielämyksen ja nukkumismukavuuden. Ultra Cool -tyyny on erittäin ympäristömyötäinen. Tyynyn muotoutuva Comforel® Eco -polyesteripallokuitu valmistetaan ympäristöystävällisesti energiaa, vettä ja luontoa säästäen. Kotimaiset Ultra Cool -tyynyt ovat helppohoitoisia, turvallisia ja kestäviä. Allergia- ja Astmaliitto on myöntänyt Familon-tyynyille ja -peitteille Allergiatunnus®-merkin kuitutuotteista ainoana Suomessa.
Viilentävä aistimus, äärimmäistä keveyttä
Familonin uudet Ultra Cool -tyynyt ja -peitteet luovat optimaaliset edellytykset hyvin nukutulle yölle. Pehmeän Ultra Cool -tyynyn viilentävä vaikutus on vailla vertaa. Kankaan ja kuidun välissä olevan erikoiskankaan Climarelle®-mikrokapselit luovat ihanan viilentävän vaikutuksen ja miellyttävän nukkumismukavuuden. Tuote on saatavana vain Finlayson-myymälöissä ja -verkkokaupassa
Koko: tyyny 50×60 cm
Viilentävä & pehmeä
Päällinen: 100% puuvilla, alla Climarelle® Cool -erikoiskangas
Täyte: 100% Comforel® Eco -polyesteripallokuitu 500 g
Väri: valkoinen”
Peitteestä teksti on oikeastaan sama, peiton koko vain eri 😀 Että miksikö menin ostamaan tuollaiset? En tiedä olinko myyntipuheen uhri vai en… Kärsin useimmiten öisin kuumuudesta. Herään lähes joka yö ainakin kerran siihen, että minulla on kuuma. Ja tuo kangas tuntui kädessä todella viilentävältä ja tuotteen messutarjouskin oli oikeasti aika hyvä, hinnasta lähti kaikenkaikkiaan 60 euroa, joten hivenen kirvellen sorruin. 
Viime yönä nukuin ensinmäisen yön ja ehkä ei ollut niin kuuma, kangas pysyi viileähkönä ja viileni nopeasti, jos siirsi pois iholta. Nukkumisesta viime yönä teki taivaallisen myös sängyssä olleet puhtaat, raikkaat petivaatteet, illan sauna, pari lasia punaviiniä kera juustojen 😀
Tyynyä ja peittoa sitten raahasin koko päivän mukanani. Niistä olikin iloa Heinosen luentoa kuunnellessa, ei tarvinnut istua paljaalla lattialla vaan tyyny pehmentämään 😀 
Päivä meni nopeasti ja kotona mua odotti avokin valmistama jauhelihamakaroonilaatikko, nam. Oli löytäny k-kaupasta luomujauhelihaa ja mulle teen kanssa luomuriisikakkuja. Olin avokista enemmän kuin ylpeä 😀 Olen vähän hurahtanut noihin riisikakkuihin. On ne ehkä ainakin vähän parempi vaihtoehto kuin keksit 😀 Toivottavasti en ihan kauheasti huijaa itseäni 🙂
Varmasti palaan vielä myöhemmin messujuttuihin, kunhan oon saanut luetettua esitteitä jollakin ja nuo englanninkieliset nimet listattua jne. Ja käyttökokemuksia tulee varmasti noista suihkeista mitä ostin. Huomisaamuna alkaa d-vitamiinin suihkuttelu 😀 Toivottavasti viihdytte matkassani. Mutta, jotta tästä postauksesta ei tulisi ”liian lyhyt” jatkan vielä vähän muilla kuulumisilla.
Kiitos sille, joka vinkkasi viime viikolla blogissaan Lidlin juoksuvaatetarjouksesta. Joogan jälkeen minäkin kiiruhdin lähi-Lidliin ostamaan vaatteita itselleni ja avokille. Molemmat sai juoksuhousut, aluspaidan ja housut, avokki vielä sukat. Ostin myös Denssin, sähkökipuhoitolaitteen, joka maksaa toista sataa yleensä, Lidlissä 25 euroa, joten olihan sellainenkin hankittava 😀 Toimivuus on vielä testaamatta, mutta laitteelle tulee varmasti käyttöä. Mulla on Lidlin urheiluvaatteista hyvät kokemukset ja onkin todettava, että ei ole mitään järkeä maksaa mitään ”Intersport”-lisää vaatteista, kun edullisin hinnoinkin voi saada hyvää urheiluvaatetta. Että vinkkailkaa ihmeessä jatkossakin Lidlin tarjouksista. Meillä kun jököttää postilaatikossa ”ei mainoksia eikä muitakaan ilmaisjakelulehtiä”-kyltti. Tuo siksi, koska mainoksia tulisi ihan järjettömät määrät ja kun niitä ei nähdä lukea, on parempi ettei niitä tule olleskaan. Silti tulee isot kasat viikossa eri firmojen lehtiä ihan nimellä. ”paras” on kun yövyin toissakesänä heinäkuussa yhden yön Varalan urheiluopistolla, siitä lähtien olen saanut heidän asiakaslehtensä. Ja ei oikeesti vois vähempää kiinnostaa Varalan uutiset 😀
Meillä on nyt ”sunnuntaiateria” ollut monena viikonloppuna vähän tauolla. Ehkä viimeisin on tuo luomumunista valmistettu sairaan herkullinen munakas. Tänään (eilen) valmistimme broilersuikaleista ruokaa. Koska avokki rakastaa kermaa tein kerma-valkosipulimarinadin ja herkullista tuli. Broiskun kanssa söimme keitettyjä perunoita ja jälkiruuaksi kokkasin maitorahkasta, banaanista ja kaakaonikseistä jälkkärirahkat. Eipä sokeria kaivattu, herkullista oli ilmankin 😀 Ens viikonloppuna voisi taasen panostaa enempi tuohon sunnuntaiateriaan. Haluaisin kokeilla tehdä linsseistä tai kikherneistä jotain hyvää ja herkullista, joten jos vinkkejä, kertokaa ihmeessä!
Ja vielä ennen kuin lopetan on syytä kertoa miten maalipallon EM-kisat suomalaisittain meni. Vinkkasinhan niistä täällä menneellä viikolla tiistaisessa postauksessani. Miehet onnistuivat täydellisesti voittamalla mestaruuden. Joukkueessa pelasivat Petri Posio, Erkki Miinala, Jarno Mattila, Ville Montonen, Tuomas Nousu ja Petteri Peitso. Joukkue voitti kaikki ottelunsa turnauksessa. Liettua oli finaaliin lähdettäessä ennakkosuosikki ja Suomi haastaja. En muista milloin Suomi olisi Liettuan voittanut, mutta se tapahtui lauantaina lukemin 9-3! Edellisestä arvokisamitalista aikaa on jo vierähtänyt 15 vuotta. Miehet voittivat paralympiakultaa Atlantassa 1996, joten olihan pitkän tauon jälkeen mitali aivan loistava juttu! Onnittelut!
Naiset sijoittuivat kuudenneksi. Alkulohkossa kaatuivat Saksa ja Espanja. Venäjälle ja Tanskalle tuli selvät tappiot. Puolivälierissä Ruotsi vei jatkoajalla voiton, joten naiset päätyi pelaamaan sijoista 5-8. Ukraina kaatui 3-0, mutta Israili vei pinnat Suomelta samoin numeroin. Naisten joukkueessa pelasivat Katja Heikkinen, Krista Leppänen, Maija Somerkivi, Sanna Tynkkynen, Kaisu Hynninen ja Iida Kauppila. Molemmat joukkueethan varmistivat Lontoon paralympialaisiin paikkansa jo kevään Turkin paralympiakarsintaturnauksessa, joten kova treeni jatkukoon.
Ja vielä ihan lopuksi 😀 😀 haluan kiittää H3nn4:ää, KIITOS! Hän on maininnut blogini osoitteessa http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/370792.html Tämä ilahdutti kovasti. Kiinnitin asiaan huomiota kun katsoin blogini tilastoja ja käyntejä oli yht’äkkiä paljon ja tuo linkki löytyi. Kävin tietysti uteliaana katsomassa mitä tuon linkin takaa löytyy ja yllätys oli iloinen! Ihanaa, jos tämä blogini on ansainnut mainostusta muilla foorumeilla. Ja Iiven blogissa sain menneellä viikolla myös maininnan, josta häntä kiittelinkin jo siellä, mutta kiitokset Iive vielä täälläkin! Ja nyt Ultra Cool-peiton alle ja pää tyynyyn, Hepa!
Julkaistu

Kiireinen viikko monella tapaa

Vauhdikas viikko on takana. Nyt mukissa Hopeapilvi –nimistä vihreää teetä, avokkini katsoo nyrkkeilyä ja otetaan ihan rennosti saunomisen jäljiltä raukeina.

Tällä viikolla on ollut paljon töitä. Työmäärää nosti lomalaisten hieronnat, tosin nyt työt jakaantuivat molemmille kahdelle päivälle. Lisäksi avokkini hoiti vakiohierontakeikkapaikallaan tiistaina ja torstaina jolloin itse hieroin lomalaisia lomapaikalla sekä kotona oman firmamme asiakkaat. Avokin lomalaisten hieronnat olivat maanantaina ja keskiviikkona milloin itse tein töitä kotona. Omat asiakkaat keskittyivät loppuviikkoon, joten maanantaina ennätin hoitelemaan Opaskoirakerhon asioita. Lokakuun kerhoillassa olimme Kampissa teemana ruuhkassa liikkuminen. Marraskuussa on ulkoasusteiden ja jalkineiden esittelyä sekä loppukuusta pikkujoulut Partiopoukamassa. Ensi vuoden toimintaa suunnittelemme jo nyt. Tammikuun lopulla olisi tarkoitus järjestää viikonloppukurssi Porvoossa. Tarkoituksena saada hyviä harjoittelumahdollisuuksia kaupunkiliikkumiseen. Aika-ajoin on hyvä kävellä opaskoiran kanssa siten, että joku näkevä katsoo miten liikkuminen sujuu, miten koira hakee esim. suojatiet, ovet, portaat tms. Ja jos on jotain ongelmia, niitä koetetaan ratkaista ja. Peesarit eivät kuitenkaan ole kouluttajia vaan vapaaehtoisia apureita. Käy tutustumassa osoitteissa

www.peesarit.fi

www.opaskoirayhdistys.fi

www.opaskoirakoulu.fi

Tiistaina töiden jälkeen piipahdin Tupper-kutsuilla. En ole varsinaisesti mikään Tupper-fani, vaikka myönnettävä on, että tuotteet ovat kestäviä ja korkealaatuisia. Sorruin tekemään pienet ostokset minäkin. Kutsujen emäntä oli leiponut aivan ihania kala- ja kinkkutuulihattuja 😀 Itselläni oli viime viikon lauantaina Evelacen Alusvaatekutsut, ja sieltä tuli tehtyä isommat ostokset. Avokkinikin sai omansa 🙂

Keskiviikkona sain hoidettavakseni kaksi ihanaa koiraa ihmisasiakkaiden lisäksi. Päivään kuului myös kirjallisia töitä, firman kuukausilistojen tekoa laskelmineen. Illalla rentoutumaan harrastuksemme maalipallon pariin. Nykyisin meillä on keskiviikkoisin tekniikkaharjoitukset joidenka perään olen vinkunut vuosia. Vihdoinkin treenit ovat toteutuneet. Selkeästi tekniikkatreenien myötä huomaa pelaamisessaan kehitystä ja varmuuden paranemista. Töitä tosin on edelleen, mutta tekniikkaharjoitukset motivoi ja antaa hyvän fiiliksen.

Lomalaisettorstaina hierottua kiireisesti kotiin töitä jatkamaan. Ei päivän päätteeksi paljoa tarvinnut miettiä mitä puuhaisi. Pakkaaminenkin Opaskoirayhteyshenkilöpäiviä varten jäi perjantaiaamuun.

Ne pidettiin lauantaina Ylöjärvellä. Perjantaina ennen yhteyshenkilöiden saapumista Opaskoirayhdistyksen hallitus kokoontui. Iltaa vietettiin saunoen, kuulumisia vaihtaen ympäri Suomea tulleiden ihmisten kanssa. Lauantaina oli se virallisempi osuus. Kävimme tämän vuoden toimintaa läpi ja ensi vuoden Opaskoirakerhojen suunnitelmia.

Kotimatkasta ei sattumia puuttunut. Emme saaneet asemalla apuja, jouduimme koirinemme liukuportaisiin. Onneksi huomasin kepillä ajoissa ettei mitään vahinkoa syntynyt. Laiturillekin löydettiin lopulta ja junaan päästiin. Tosin yhden koiran putoaminen laiturin ja junan väliin aiheutti sydämen tykytyksiä… Onneksi koira selvisi säikähdyksellä. Jäi kuitenkin mietityttämään miten sen laiturin ja junan välinen rako voi vaihdella niin paljon, ja tuntuu aika pelottavaltakin. Oma koirani hyppäsi reippaasti portaille määrätietoisena. Junassa vielä tuli ilmi, että menomatkalla oli leimattu meidän tulomatkan liput, mutta onneksi konnari antoi meidän jatkaa matkaamme.

Kotona minua odotti avokki juustolautasen ja punaviinipullon kera, nam… Ihanaa!

Ja tänään vietin aikaa ystäväni kanssa Kauneus- ja terveysmessuilla. Löysin aivan huipputukevat urheiluliivit, laastarimallisen kylmägeelin, kuivattuja marjoja, luomusuklaata ja teetä. Oli kiva vaan kuljeskella ja tutustua tuotteisiin ja höpötellä ystävän kanssa. Kotona vielä saunomista ja rentoa illanviettoa… Tästä jaksaa aloittaa uuden viikon.