Julkaistu

I love me – päivä messuhulinassa

Heidi nautiskelee hierontakuppien esittelystä messuhulinan keskellä valkoisella hoitotuolilla maaten hoitajan tehdessä esittelyhoitoa.
Heidi nautiskelee hierontakuppien esittelystä messuhulinan keskellä.

Huomaa: Postaus EI ole kaupallista yhteistyötä. Kerron tuotteista oma innostukseni lähtökohtana.

Onnea Freetoxin messulippuarvonnassa

Minulla oli useamman vuoden tauko I love me -messuille osallistumisessa. Osallistuin Freetoxaajat -fb-ryhmässä All-in-One-Fretox Ateriakorvikkeen ja messulippujen arvontaan. Ja voi sitä riemuakun sain tiedon arpaonnen suosineen minua. Pääsin viettämään mielenkiintoisen messupäivän avustajani Tuulan kanssa. Lisäksi sain mahdollisuuden tutustua All-in-Oneen, joka on osoittautunut varsin maukkaaksi ja hyväksi tuotteeksi. Lämmin suositus siis.

Maistiaisten maailma ja ketogeeninen ruokavalio

Tapasimme Messukeskuksen edessä hiukan ennen puolta yhtätoista ja kiertelimme messuilla yli viiteen. Paljon nähtiin, mutta varmasti myös paljon jäi näkemättä ja kokematta. Muoti-, kauneus- ja liikuntapuoli jäivät vähemmälle tarkastelulle. Viihdyimme enemmän terveyden ja luonnollisuuden parissa. Maistiaisia oli paljon. Edellisen kerran olen messuilla käynyt 2014 tai 2015 ja siltä kerralta on mieleen jäänyt maistiaisten vähäisyys. Nyt oli toisin. Erilaiset proteiini- ja välipalapatukat tuntui olevan kovasti pinnalla sekä erilaiset nesteeseen sekoitettavat jauheet. Moni tuote oli pilattu liiallisella sokerilla tai keinomakeutuksella. Toki mielipiteeseeni vaikuttanee etten ole kolmeen kuukauteen makeutettuja tuotteita käyttänyt juurikaan. Tosin muistan aiemmilta kerroilta samanlaisia fiiliksiä. Etenkin minua harmitti ja harmittaa, jos minulle esitellään tuotetta superterveellisenä ja sitten se onkin keinomakeutettu. Tiedän monien kaipaavan makeutta esim. erilaisiin tuotteisiin, mutta keinomakeutusta on jotenkin vaikea hyväksyä. Pakko myöntää ettei minun makuhermojani hellinyt luonnollisempikaan makeuttaminen, sillä minulle oli iso pettymys esim. Puhdistamon uudet energiajuomat, jotka ovat makeutettu stevialla. Minä ilmeisesti kuulun siihen ryhmään, joka ei steviasta pidä. Tosin koskaan minulla ei ole ollut tilaisuutta maistaa itse kasvia steviaa. Steviaa valmistetaan myös synteettisesti, jota paljon käytetään elintarviketeollisuudessa. Tiedän myös henkilöitä, jotka pitävät stevian mausta.

Messustandien kiertelyn lomassa kävimme kuuntelemassa Tomi Kokkoa. Hän kertoi ketogeenisesta ruokavaliosta ja ylipäätään muutoksen tekemisestä. Esitys oli lyhyt, joten laajaan aiheeseen pintaraapaisu. Tomia kuunnellessani koko ajan pähkäilin mikä minulla pielessä kun ketogeeninen ei saa vauhtia painon pudotukseen. Jotain asialle olisi tehtävä, mutta mitä? Tähän palaan myöhemmissä postauksissani.

Hyvän unen jäljillä Gütguiden osastolla

GütGuiden standilla tutustuimme heidän maitohappobagteerituotteisiinsa. Heillä oli mm. BifidoMAX -raakasuklaapatukoita (73% kaakaota), joissa on maitohappobakteereja ja bifidobakteereja. Yksi pala sisältää päivän annoksen hyödyllisiä bakteereja. Äkkiseltään tuntui aika erikoiselta, mutta miksi ei voisi toimiakin. Vähän teki mieli ostaa tuote kokeiluun, mutta kiinnostuin enemmän Sleepgüide melatoniinisuihkeesta. Minullahan on melatoniini säännöllisessä käytössä ihan reseptille kirjoitettuna. Suihkemuoto herätti kuitenkin kiinnostukseni. ” Patentoitua mikroemulsioteknologiaa hyödyntävä suihkemuotoinen melatoniini vaikuttaa nopeammin ja on tehokkaampi kuin tablettimuotoiset vastaavat”, kerrotaan tuotteesta mm. GutGüiden verkkokaupassa. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että tuote on makeutettu sukraloosilla. Se on minulle valitettavasti pisteitä laskeva. Aion kuitenkin antaa suihkeelle mahdollisuuden, sillä olisihan se hienoa saada apu pienemmällä annostuksella. ” Limakalvolle suihkutettu melatoniini imeytyy kolme kertaa nopeammin ja saavuttaa hajoamattomana aivojen melatoniinireseptorit 3-4 x vahvempana kuin suun kautta nautittuna”, sanotaan tuotetiedoissa. En ole vielä ottanut suihketta käyttöön, koska vastikään hain apteekista 3mg vahvuista melatoniinia.

Sleepguiden nopeasti imeytyvä ja tehokkaaksi kehuttu melatoniinisuihke mustassa pahvipakkauksessaan puisen senkin päällä.
Sleepguiden nopeasti imeytyvä ja tehokkaaksi kehuttu melatoniinisuihke.

Runsauden pulaa Puhdistamon osastolla

Puhdistamolla oli iso messuosasto ja paljon maistiaisia. Heillä oli mm. uusia makuja elektrolyyttijauheissa. Syksyllä aiemmin olen ostanut  marjaisan elektrolyyttijauheen, joka makeutettu stevialla. Olen purkista käyttänyt kaksi mitallista eikä enempää uppoa, harmi. Varmistettuani avustajaltani sekä vielä kassalla steviattomuuden keto kollageeni-jauheessa, ostin sitä kokeiluun. Kollageenina on tuotteessa käytetty tutkittua Bodybalance® kollageenipeptidiä. Jauheessa on MCT-jauhetta, jossa on laadukkaita keskipitkiä rasvahappoja. Lisäksi tuote sisältää hydrolysoitua guarpapukuitua (Sunfiber®). Paketti on vielä korkkaamatta, joten en pysty omakohtaisia kokemuksia toistaiseksi kertomaan.

Tripla magnesium on minulla joka päiväisessä käytössä ja sitä voin suositella. On vatsalle hellävarainen ja toimii. Minua vaivaa jonkin verran levottomat jalat öisin (nykyisellä ruokavaliolla vähemmän) ja valmiste rauhoittaa öitäni huomattavasti. Tripla magnesiumissa on kolmea magnesiumin muotoa: magnesiummalaattia, -glysinaattia ja -tauraattia

Puhdistamon messuosastolta ostin magnesiumin ja keto kollageenin lisäksi kookosöljyä, jota menee nykyisin reilusti. Ehkäpä olisi kannattanut ostaa isompi purkki kantoon. No onneksi sitä saa aika hyvin tavan ruokakaupoistakin.

Puhdistamon Tripla magnesium, kookosöljy ja keto kollageeni rivissä.
Puhdistamon Tripla magnesium, kookosöljy ja keto kollageeni.

Terveellisiä herkkuja Ruohonjuuresta

Ostan silloin tällöin pussillisen manteleita ja nyt messuilla Ruohonjuuren messuosastolta löytyi tarjouksesta luomumantelit, joten pitihän niitä ostaa. Luomumanteleissa on 276 mg kalsiumia, magnesiumia 278 mg, sinkkiä 3,3 mg, rautaa 5,2 mg ja E-vitamiinia 26,4 mg/ 100g. Viime aikoina olen törmännyt pesto-ohjeisiin missä pinjansiemenet ovat korvattu manteleilla. Mantelipesto menee ehdottomasti kokeiluun. Manteli on muuten todella hyvä lisä pinaatti-valkosipulimuhennoksessa.

Ostan harvoin pussiteetä. Nyt kuitenkin ostin Clipperin detox-teen. Yksi parhaista pussiteistä on Clipperin valkoinen vadelmatee. Myös tämä Detox-tee on hyvän makuinen yrttitee. Siinä on mm. nokkosta, malvaa ja lakritsanjuurta. Lakritsanjuurihan tuo juomaan mukavaa makeutta, vilkastuttaa aineenvaihduntaa, parantaa vastustuskykyä ja avittaa ruuan sulatuksessa. Malva puolestaan edistää ruuan sulatusta ja hengitysteiden hyvinvointia. Ja nokkonen on rautapitoinen immuniteettia parantava, edistää sydämen ja eturauhasen hyvinvointia. Nokkosella myös suotuisia vaikutuksia nivelille, luustolle, kynsille ja hiuksille.

Ruohonjuuren messuosastolta löytyi Clipperin detox-pussiteetä, Aduki-luomumanteleita ja Puhdas snack-patukka jossa makuna mustikka, karpalo ja goji-marja.
Ruohonjuuren messuosastolta löytyi Clipperin detox-teetä, Aduki-manteleita ja Puhdas snack-patukka.

Kotimaisia hampputuotteita Hamppufarmilta

Olen monesti miettinyt hamppuöljyn ostamista. Nyt Hamppufarmin standilla tuli tilaisuus maistaa öljyä, ja olipahan hyvää. Ostin pullollisen ja olen sitä ahkerasti lorautellut salaattien päälle. hampunsiemenöljy sisältää runsaasti omega-3, omega-6 ja omega-9-rasvahappoja, ja öljyssä on Omega-6 ja -3 rasvahappoja juuri oikeassa suhteessa.

”Mikään muu öljy ei sisällä omega-6- ja omega-3-rasvahappoja suhteessa 3:1. Tämä suhde on erittäin tärkeä. Omega-3 ja omega-6 ovat hyviä rasvahappoja vain, jos niitä saadaan oikeassa suhteessa. Useimmat maailman merkittävimmistä terveysorganisaatioista suosittavat omega-6:n ja omega-3:n suhteeksi 3:1. Nykypäivän ruokavalioissa on liikaa omega-6-rasvahappoa, jolloin omega-6:n ja omega-3:n suhteeksi voi tulla 14:1 tai jopa 20:1. Lisäksi ylimääräinen omega-6 varastoituu kehoon rasvana, kun taas käyttämättömän omega-3:n keho poistaa nopeasti. Tästä johtuen ei ole lainkaan helppoa taata ihmiskehon tarvitsemien omega-öljyjen saantia.”, kerrotaan Hamppufarmin sivuilla. Minulle myös plussaa on tuotteen kotimaisuus. Ostin myös paahdettuja ja suolattuja hampunsiemeniä niitä standilla maisteltuani. Sopivat salaatteihin, keittoihin tai ihan sellaisenaan naposteltavaksi.

Hamppufarmin hyvänmakuinen hamppuöly ja paahdetut hampunsiemenet vievät kielen menessään. Lasinen hamppuöljypullo ja iso pussi paahdettuja ja suolattuja hampunsiemeniä.
Hamppufarmin hyvänmakuinen hamppuöly ja paahdetut hampunsiemenet vievät kielen mennessään.

”Hyvien Jätkien” kombuchatuotteet

Kombuchaa pääsin maistamaan The Good guysin standilla. ” Hyvien jätkien sivustolla kerrotaan: ”Kombuchaa on käytetty jo vuosituhansien ajan Aasiassa ja Venäjällä. Muiden käymisteitse valmistettujen ruokien tapaan, kombuchan sisältämien bakteerien on ajateltu tukevan suoliston, ja sitä kautta myös mielen hyvinvointia. Sisäisen tasapainon löytämisessä on tärkeä muistaa myös positiivinen ajattelu, hymyily, hetkessä eläminen, hassuttelu ja terveelliset elämäntavat.” Itselleni kombucha on kohtuullisen uusi juttu, mutta yrttinen juoma maistui standilla oikein hyvältä. Lisäksi heillä oli uutuustuote kombuchasaippua joka on valmistettu yhteistyössä Flow Cosmeticsin kanssa. Tuoksuttelin saippuaa ja tuoksu oli raikas. Lisäksi ihastuin heidän mustan teen valikoimaan ja keskihintainen pussukka sai meiltä kodin. Kombuchaan sitä en ole käyttänyt, mutta olen tehnyt siitä rasvateetä aamuisin. Toimii siihenkin. Parasta tosin pelkiltään. The Good guystin kombuchat menevät kyllä myös kokeiluun. Saa nähdä innostunko joskus valmistamaan juomaa itse.

The Good Guys:ien maahantuomaa Black Strings -teetä valkoisessa pussissaan.
The Good Guys tuo myös maahan erinomaisia teelaatuja kombuchan valmistusta varten vaikka maistuvat ne toki ihan sellaisenaankin.

Purkillinen metsää Arctic Warriorseilta

Alkusyksystä lueskelin Freetoxin verkkokaupasta Arctic Warriorsin kuusenkerkkäjauheesta. Sain tuotteesta erittäin hyvän vaikutelman, mutta hillitsin ostohaluni sillä kertaa. Nyt messuilla en enään pystynyt olla ostamatta maistettuani kuusenkerkkälattea. Se oli herkullisen terveellisen hyvää. Joten kassiin sujahti ihana metsän tuoksuinen ja makuinen jauhe. Lämmin suositus. Arctic Warriorsin Kerkkä-kuusenkerkkäjauhe sai kunniamaininnan Vuoden Luomutuote 2019 –kilpailussa. – Kunniamaininnalla haluamme nostaa esille Suomen metsien vajaakäytetyt keruutuoteaarteet, joiden markkina etenkin luomusertifioituina kasvaa kansainvälisesti hurjaa vauhtia, Luomuliiton elintarvike- ja keruuasiantuntija Jaana Elo perusteli valintaa.

Kuusenkerkkäjauheesta valmistui herkullinen kuusenkerkkälatte! Kuvassa musta lasinen kuusenkerkkäjauhepurkki.
Kuusenkerkkäjauheesta valmistui herkullinen kuusenkerkkälatte!

Urtekramilta pohjoisen luonnon suojaa talvea vastaan

Alkaa olla se aika vuodesta kun ilma viilenee ja sisätiloissa lämmitystä lisätään aiheuttaen ihon kuivumista. Ostinpa Urtekramin osastolta Aloe Vera Hand Creamia, jota on ollut minulla aiemminkin. Pidän sitruunan tuoksusta ja voiteen koostumuksesta. Lisäksi ostin Nordic Berries Spray Conditioneria. Olen aika laiska käyttämään hoitoaineita, mutta ihastuin tähän marjaisaan suihkeeseen, josta kerrotaan tuotteessa näin: ” Tyrnin, mustikan, karpalon ja ruusunmarjan vitamiinit ja ravintoaineet yhdessä hyaluronihapon kanssa ravitsevat ja kosteuttavat hiuksia. Luonnonmukainen aloe vera ja glyseriini elvyttävät ja hoitavat kuivia ja vaurioituneita hiuksia. Pajunkuoriuute tukee ja vahvistaa muiden kasviperäisten ainesosien vaikutusta.” Hoitoaine on vielä korkkaamatta, sillä päätin käyttää loppuun ensin edellisen jämät.

Urtekramin suihkutettava Nordic berries -hoitoaine ja aloe vera käsivoide.
Urtekramin suihkutettava Nordic berries -hoitoaine ja Aloe vera käsivoide.

Lunetten kuukuppeihin tutustumassa

Monesti lukiessani kuukupista suosituksia ja kokemuksia olen ihmetellyt, että millainen kyseinen kuukuppi oikein on. Kuvia en näe, joten mielikuvien varaan olen asiassa jäänyt. Onneksi avustajani mainitsi Lunetten messuosaston kohdalla olostamme ja heti tajusin tilaisuuteni tulleen, pääsisin tunnustelemaan käsin millaisesta kupista on kyse. Meitä palvelikin oikein ystävällinen naishenkilö ja sain tunnustella millainen kuukuppi on. Ihmettelin myös miten sellaisen voi saada asettumaan paikoilleen. Kuukupin osto on kummitellut mielessäni, sillä ensi kesänä olen lähdössä Isolle Karhunkierrokselle ja ajatus käytettyjen terveyssiteiden mukana kuljettamisesta on aika inhottava. Toisekseen kuukuppi kestää vuosia ja on ekologinen valinta sekä pitkässä juoksussa säästää selvää rahaa.

Messustandilla tein pian ostopäätöksen kuukupista, puhdistusaineesta ja puhdistusliinoista. Lunette kuukautiskuppi on lääketieteellisestä silikonista Suomessa valmistettu. Rehellisyyden nimissä en vielä ensimmäisellä kierrolla kupin kanssa sinuiksi tullut. Aluksi onnistuin saamaan sen hyvin paikoilleen, mutta seuraavilla kerroilla ei onnistunut ja oli otettava tuttu Vuokkoset terveysside käyttöön. Harjoitukset siis jatkukoot seuraavalla kierrolla.

Lunetten aloituspakkauksen tuotteet: lilan värinen (värivaihtoehtoja on useita) kuukuppi sinisessä kuljetuspussissaan, kuppien puhdistukseen tarkoitetut pyyhkeet yksittäispakattuina, puhdistusgeeli sekä Pieni kirja kuukautisista.
Lunetten aloituspakkauksen tuotteet: kuukuppi sinisessä kuljetuspussissaan, kuppien puhdistukseen tarkoitetut pyyhkeet, puhdistusgeeli sekä Pieni kirja kuukautisista.

Tuoksuttelin vielä Lunette aromaterapiaöljyä ihastuen siihen. Sitä myös testailin viime kierrolla ja pidin tuoksusta kovasti. Laitoin sitä ranteisiin, korvan taakse ja alaselkään. Öljy on kätevässä pienessä rollonpullossa. Se on kehitelty yhteistyössä Frantsilan kanssa. Lunetten sivuilla kerrotaan öljyn ainesosista näin: ” ”Tuoksuterapiaöljyn pohjana on jojobaöljyyn hitaasti uutettu mäkikuisma, joka rauhoittaa stressiä ja vaikuttaa kipuun ja kramppeihin”, Virpi sanoo ja esittelee myös muut tuoksun ainesosien vaikutukset:

•     MÄKIKUISMA siis nostaa mielialaa ja parantaa unen laatua.
•     APPELSIINI lämmittää, piristää ja lisää rohkeutta, mutta samalla myös rauhoittaa ja hillitsee stressiä.
•     LAVENTELIA kutsutaan ”eteeristen öljyjen äidiksi”, koska se hoitaa hellävaraisesti monessa vaivassa. Se tasapainottaa ailahtelevaa mielialaa, rauhoittaa mielen ennen nukkumaanmenoa ja auttaa vatsan toiminnan tasapainottamisessa.
•     KATAJA vahvistaa oloa ja tekee hyvää lihaksille sekä aineenvaihdunnalle.
•     SUOPURSU antaa tukea kipujen ja tunnemyllerrysten hallintaan.
•     METSÄTÄHTI tekee levollisen olon ja auttaa rauhoittumaan.
•     LUMME vahvistaa henkisesti.

Lunetten aromaterapiaöljy kuukautiskipuja helpottamaan ja mielialaa nostamaan valkoisessa pahvipakkauksessaan.
Lunetten aromaterapiaöljy kuukautiskipuja helpottamaan ja mielialaa nostamaan.

Freetoxin osastolla rentoutumassa hierontakuppiesittelyssä

Kuukuppien jälkeen pääsin tutustumaan Freetoxin osastolla Bellabacin hierontakuppeihin ja seerumeihin. Eveliina näytti käsivarteen miten kuppeja hoidettavalla alueella liikutellaan. Sain myös tutustua vartalokuppien lisäksi kasvohierontakuppeihin ja oikein isoihin vartalokuppeihin. Seerumit olivat taivaallisen tuoksuisia etenkin Cellulite Be Gone. Vaikka minustakin selluliittia löytyy, en koskaan ole osannut siitä erityisemmin harmistua saatika hankkia tuotteita millä se vähenisi. Itse asiassa olen suhtautunut aika skeptisesti ja ehkä pitänyt myös jonkinlaisena turhamaisuutena. Nyt kun paino jumittaa, jalkoja turvottaa, aineenvaihdunta tarvitsee boostausta joka suhteessa tuli tunne, että jos näillä kupeilla ja seerumilla saan lisää hyvinvointia mikä sen parempi. Pitkin päivää olin ostellut kaikenlaista, joten jätin hierontakupit ja seerumit hautumaan. Ystävällistä Eveliinaa oli ihana nähdä standilla. Arvatkaapa miten kävi, seuraavalla viikolla tilasin Cellulite Be Gone-lahjapakkauksen. Olen nyt joitain kertoja ”kupitellut”, ja oi miten jalkani pitävätkin kupittelusta 😀

Eveliina opastaa Heidiä hierontakupin käytössä Freetoxin messuosastolla. Näytehoito tehtiin käsivarteen hoidettavan maatessa hierontatuolissa. Tässä Eveliina opastaa kädestä pitäen Heidiä oikeista otteista silikonisen kupin käyttöön.
Eveliina opastaa Heidiä hierontakupin käytössä Freetoxin messuosastolla.
Hierontakuppihoito lähikuvassa. Läpinäkyvä suuren tutin mallinen silikonikuppi on ilmatiiviisti kättä vasten ja hoitaja liikuttaa sitä hoidettavalla alueella.
Hierontakuppihoitoa lähikuvassa.

Messupäivän päätteeksi löytyi kassista myös erilaisia ilmaisnäytteitä.

Kassin täydeltä ilmaisnäytteitä: kompostoituvia Vuokkoset siteitä luomupuuvillasta, Urtekramin shampoo ja hoitoainenäytteet, Mahti eliksiiri vastustuskykyä ylläpitämään, Vagisan emätinvoidetta, sinkkiasetaattia flunssan hoitoon, Plantur hiustenhoitotuotteita ja Kauneus- ja hyvinvointilehti.
Kassin täydeltä ilmaisnäytteitä.

Kyllä kannatti voittaa arvonnassa <3

Kiitos mielenkiintoisesta messupäivästä <3

Julkaistu

Kädentaitomessutunnelmaa kahden päivän taktiikalla

Kyllä se vaan niin on, että Kädentaitomessut ovat vuoden kohokohtia. Siksi iloitsenkin suuresti, että sain mahdollisuuden osallistua tapahtumaan. Valitettavasti vuosi sitten Silmukkasiskojen kanssa messuperinne katkesi ja messut jäi osaltani käymättä, mutta onneksi tänä vuonna sain Maijan kaverikseni. Vietimmekin antoisat kaksi päivää messutunnelmasta nauttien.
Minulla ei ole mitään kytköksiä postauksessa mainittuihin yrityksiin/taiteilioihin/käsityön tekiöihin! Kirjoitan omieni kokemuksieni ja tuntemuksieni pohjalta.

Lauantaina kiersimme A- ja e-hallit. Sunnuntaille jäi c- ja d-hallit. Saavuimme messuille heti puoli yhdeksän aikoihin. Ostimme rannekkeet ja jätimme takit säilytykseen kärsimättä ruuhkasta. Päästyämme messualueelle lähdimme kiertämää a-hallia kauimmasta päästä. Rauno on innostunut puukäsitöistä ja on tehnytkin leikkuulautoja, joten tutustuimme myös erilaisiin puutyötuotteisiin. Ihastuin puisiin aavistuksen koveriin tarjoiluastioihin missä oli pohjassa matalat rajat, reunoilla puun kuorta. Valitettavasti valmistajaa en enään muista. Sellainen melkein lähti matkaan, mutta hillitsin itseni. Sain hillityksi itseni myös standilla, jossa oli lämpökäsitellystä koivusta tehtyjä pyöreitä ja pyöriviä ihania tarjoiluastioita. Sellainen ihanuus lähti Maijan mukaan. Haimme Maijan varaaman astian seuraavana päivänä ja vielä oli yksi pyöreä pyörivä jäljellä. Silittelin sitä ja lopulta hillitsin edelleen itseni. Jos sellainen joskus vielä vastaan osuu saattaapi käydä toisin.

Eräällä kojulla tutustuimme sukuyrityksen mattoihin, ryijyihin ja poppanoihin. Olivat upeasti valmistettuja. Esim. ryijy oli erittäin tiivis ja ohuehkosta langasta solmittu. Siinä on kyllä solmu jos toinenkin tehty. Ei voi kuin ihailla. Hauska oli myös huomata, että standeilla missä oli makramee-seinävaatteita ja roikkuvia koristeitatöitä tunnustellessa osasi erottaa kylkiluusolmut kaksoistasosolmuista. Taaskaan ei voinut kuin ihailla tekiöiden tasaista jälkeä ja töiden monimutkaisuutta.

Vietimme hyvän tovin Toikan pisteellä kangaspuihin tutustuen. Olimme olleet kahtena edellisenä päivänä Vantaan kudonta-asemalla kutomassa poppanoita, joten kudontamailma kiehtoi. Näimme kudontaboxin, joka on jonkinlainen tietokoneohjelma, joka ohjaa milloin mikäkin viriö aukeaa. Kyselimme ohjelman saavutettavuutta. Ilmeisesti koskaan aiemmin näkövammaiset eivät ole asiaa kyselleet. Liikuntavammaisten puolelta kyselyjä ilmeisesti on tullut. Olisipa kiintoisaa tutustua asiaan enemmän. Toisaalta josko ensiksi kutoisi ihan perinteisin menetelmin. Liittyminen Vantaan kutojiin jäi kyllä parin päivän kokeilumme jälkeen kutkuttamaan. Jos liittyisin olisi luovuttava keramiikasta tai rottingista. Hierontatöitäkin kun tuntuisi tällä hetkellä olevan mukavasti.

Toivoin, että messuilta löytäisin itselleni uudet nahkasormikkaat. Minulla on pieni käsi ja joskus tuntuu sormikkaiden ostaminen sangen vaikealta. Pari vuotta sitten ostin ihanat punaiset poron nahkaiset sormikkaat, mutta keväällä hukkasin toisen mökin pihaan lintuäänityspuuhissa. Nyt sopivia sormikkaita ei löytynyt, mutta nahkakäsineet lampaan nahasta villavuorella. Vielä aivan liian lämpimät, mutta toivottavasti talvi tästä kehittyy hanskoille sopivan kylmäksi.Käsineet on valmistettu Suomessa ja ovat Käsine TM OY:n standilta.

Messuilla oli myös paljon keramiikkaa sekä tiffanylasikoristeita. Kävimme monella aiemmilta vuosilta tutuissa keramiikkastandeilla kuten esim. ihastelemassa keraamisia raastimia, upeita teemukeja, eläinhahmoja, kulhoja jne. Sunnuntaina löysimme keraamikko Paula Ruuttusen teekannut. Standilla oli myös teesihtien pidikkeitä. Standilla ollut nainen muisti minut ja että olen aiemminkin ihastellut heidän tuotteitaan. Teekannun sileys ja muoto teki minuun vaikutuksen. Oli todella lähellä ettei teekannu saanut luotani uuden kodin.

Ihastuin Puusta ja maasta-standilla tähän herkän kauniiseen pieneen keraamiseen kulhoon. Se tuntui käteen just sellaiselta, että se oli ”pakko” ostaa. Puusta ja maasta löytyy Kristiinankaupungista ja verkosta www.puustajamaasta.fiBirgitan pajan standilta löysin lapsuuden ystävälleni pienen joulumuistamisen, tämän tyylitellyn enkelin. Tunnustellessani enkeliä minulle tuli heti ystäväni mieleen ja tajusin tässä olevan kaunis joulumuistaminen.Soile Hirsimäen standilla oli mm. tiffanylasitöitä ja ihastuin tähän lintukoristeeseen. Pidin työstä siksikin, että muodot ovat tunnusteltavissa ja tiesin heti kenelle haluan sen antaa, henkilölle johon lintuharrastuksen myötä olen saanut tutustua.

Etukäteen ajattelin, että lankoja en messuilta osta, koska niitä minulla on aivan hirveästi, joten oikeasti en tarvitse lankakerän kerää, mutta kuinkas kävikään. Lauantaina iltapäivään pidin pääni, mutta sitten käteeni osui ihanan tuntuinen lanka ja kysymään ”mitäs tämä on” ja kuultuani sen olevan sataprosenttista pellavaa mieleen iskostui ”tätähän on kokeiltava”. Lappajärvenvärjäämön standilla sain tunnusteltavakseni helmineuleella neulotun käsipyyhkeen ja kangaspuilla kudotun liinan. Kohta jo kyselin langan värejä, joten peli oli menetetty. Lohdullista Maijakin osti 😀 Kuvan vasemmassa laidassa on tuo heräteostoni sininen pellavalanka. Huomatkaa, ostin myös vyyhdin paperinarua, jonka tarvitsen tilattuun kranssiin.Melkeinpä heti Lappajärven värjäämön jälkeen kuljimme Lankavan standin kohdalle ja APUA: kuulin sanovani ”katsotaan olisiko siellä aivan ihanaa Esito lenkkimohair-lankaa”. Ja mehän katsottiin ja ostettiin molemmat vyyhdit. Minulla on ollut kerran aiemminkin tätä ihanan pehmeää lankaa. Silloin tein ystäväpariskunnan vauvalle vaunupeiton. Saas nähdä mitä tästä harmaasta ihanuudesta syntyy.Että minulla oli lauantaina iltapäivästä jo kaksi isoa lankavyyhtiä kassissa ja kasvoilla varmastikin onnellisen ihmisen hymy.

Iltapäivästä kiertelimme e-hallissa. Ja kun sain käteeni Adele’s Mohair Pellava-Mohair -lankakerän huokasin syvään ”voi eiiiii”… Pieni 25 gramman kerä kädelläni lumosi minut. Lanka tuntui niin miellyttävältä ja pehmoiselta. Langan koostumus: 42% Kid Mohair, 30% Pellava, 28% Bambu. Laitoin kerän takaisin koriin ja jatkoimme matkaa. En voinut kysyä värejä enkä hintaakaan. Lanka ei kuitenkaan antanut mielenrauhaa ja vielä kun Maija yllytti sunnuntaina, että mentäisiin uudestaan sitä hypistelemään. Menimme ja rupattelimme tovin lankoja edustaneen naisen kanssa. Hypistelin mallineulepaitaa ja arvatkaapa vain lähtikö tuota ihanuutta seitsemän kerää mun matkaan? LÄHTI ja olihan se hintakin uskallettava kysyä, joka ei ehkä lopulta niin järkky ollutkaan mitä pelkäsin. En myöskään ole aiemmin törmännyt eteläafrikkalaisiin lankoihin. Mariannes mohair -sivulla kerrotaan että ”(….) lanka on ostettu vastuulliselta eteläafrikkalaiselta farmilta jolla on laatusertifikaatti. Lanka on valmistettu kokonaisuudessaan Adele´s mohairin omalla maatilalla joka työllistää n.50 maaseudun naista Port-Elizabethissa. Ostamalla vastuullisesti ja eettisesti tuotettua lankaa tuet eteläafrikkalaisten naisten työllistymistä ja paikallista luontoa. ” Standilla ollut nainen kertoi käyneensä tilalla ja vakuuttuneensa ja siksi oli nyt esittelemässä messuilla lankoja.Onhan se tunnustettava, että sunnuntaina lähti vielä yksi alpakka-lanka matkaan. Muutoin pystyin jättämään langat pöydille ja koreihinsa. Sunnuntaina tuli ehkä jo vähän lankaähkykin. Aivan liian paljon ihania lankoja, ja vielä kun rakastan aitoja kuituja, pehmeyttä, aitoutta, laatua käsi hamuaa ne kalleimmat langat tarkempaan tunnusteluun on itsensä kanssa taistelu jatkuvaa. Joskus on varmasti hyvä ettei niitä kaikkia lankoja näe eikä jokaista ihanuutta ehdi tunnustelemaankaan. Tämä alpakka-pehmoisuus on saksalainen lanka, kerässä 100g ja loppujenlopulta langassa aika vähän alpakkaa: 62% villaa, 23% polyamidia ja 15% alpakkaa.

Olen monena vuonna ostanut äidille messuilta kynttilän. Standi on vaihdellut, mutta aina äiti on todennut ”Eihän tätä raski polttaa”. Nyt kynttilän ostin Kalevantuli multialaisen yrityksen kojulta. Kynttilät ovat käsin tehtyjä.

Ei messuja ilman Forsmanin isoa teemyymälää. Sellainen löytyi nytkin Tampereelta. Pitihän se käydä teeostoksillakin. Forsmanin vihreä tee, jossa tyrniä on todella hyvän makuinen tee. Olen sitä ostanut aiemminkin. Ostin myös Anti-stress yrttiteetä ja Rauhoittava hetki yrttiteetä. Minusta on mukava iltaisin nautiskella teestä, joka ei piristä. Välillä nukun muutenkin levottomasti ja unen saanti on vaikeaa, yritän iltateeni valita mielummin ilman piristäviä ainesosia.

Lauantaina pidimme vain yhden lyhyehkön tauon kahvilassa hetken istuskellen. Viiteen asti kiertelimme ja olo oli aika ryytynyt. Kävimme ennen Maijalle menoa syömässä pihvipaikassa. Lasillinen punaviiniä ja poron ulkofile kruunasi päivän; kallista, mutta herkullista. Illalla ei unta tarvinnut odotella. Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalan jälkeen oli aika aloittaa toinen messupäivä.

Kuten aina messuilla oli paljon koruja. Niitä jaksoi lauantaina paremmin tutkailla. Sunnuntaina tuli jo vähän koruähkykin. Ihania lankoja hiplasimme sunnuntaina paljon. Mieleen jäi mm. jakkilanka, josta olisi kiva joskus neuloa jotain. Paljon oli myös kankaita, trikoota, poppanakuteita. Pysähdyimme kojulle, jossa oli sympaattisia kierrätysmateriaaleista tehtyjä pussukoita. Pussukat oli tehty farkkujen taskuista.Unelmien helmiä -niminen yritys löytyy netistä ja sijaitsee Mäntässä. Ote yrityksen fb-sivuilta: ”Unelmien helmiä on toteutunut Unelma, unelma jonka siivet kokeilevat uutta puhuria Mäntän liiketilassa, osoitteessa Länsitorinkatu 11. Myymälämme helminä on paikallisten käsityöläisten kädentaitoja ja pientuotannossa olevien tuottajien elintarvikkeita. Teemme myös brodeerauksia ja asiakkaiden toiveiden mukaan ja yksilöllisyyttä kannattaen. Kierrätys on tuotteissamme yksi tärkeä arvo.”

Päivien aikana tutkailimme paljon myös pellava- ja pellavasekoite-pyyheliinoja, mutta täydellistä en löytänyt. Pyyhkeet jäi ostamatta mökille saunatauoille, mutta Otto sai ihan ikioman messutuliaisen Tassupyyhkeen.Otto ei ollut mukana messuhulinassa. Kahden päivän intensiivinen messu-urakka olisi ehkä ollut sille liikaa. Otto sai viettää laatuaikaa Raunon kanssa kotona. Tosin sunnuntain poika oli vahdannut koko päivän ulko-ovea eikä riemusta meinannut tulla loppua kotiutuessani.

Kesällä päällystin puurasioita mosaiikeilla ja rasiat vietiin melkein käsistä, joten tarkoitus on tehdä jossain vaiheessa muutama rasia lisää. Kahta mosaiikkimyymälää C-hallissa ei voinut ohittaa. Mosarte Taidemakasiinin valikoimasta valitsin pussin, jossa mustia erilaisia mosaiikkipalasia sekä pyöreitä sateenkaaren väreissä olevia mosaiikkeja pari pientä pussia. Mosaiikkimyymälästä mukaan tarttui puolipalloja sekä muutamaa eri väriä pienissä matoissa. Enemmänkin teki mieli ostaa, mutta hillitsin itseni.

Kierrettyämme C-hallin istahdimme lounaalle messukeskuksen toisessa kerroksessa olevaan ravintolaan. Ruokana oli keitin perunoita, lihakastiketta, uunilohta, salaattia, kahvia ja teetä. Lounaan jälkeen kävimme hakemassa Maijan ostaman pyöreän tarjottimen ja sortumassa ihaniin eteläafrikkalaisiin lankoihin. Lopuksi kiertelimme D-hallissa ruokapuolta, maistelimme juustoja, suklaata, hamppusnakseja, toffeeta. Ostin hiukan suklaata, karpalomarmeladia ja vadelmatoffeeta.

Olimme saapuneet messuille ennen kymmentä ja neljän jälkeen oli aika lähteä, jotta ehtisin junaan. Kotimatkalla nuokututti, mutta olo oli tyytyväinen. Suuret kiitokset Maijalle opastuksesta ja värien kuvailuista. Toivottavasti ensi vuonna uudestaan. Ja kiitokset teille, jotka jaksoitte lukea loppuun asti. Taisi tulla vähän pitkä postaus. Aina ei pitäisi olla ihan näin perusteellinen…

Julkaistu

Kolmesti laivalla kymmenen vuorokauden sisällä

Ihan hengästyttää kun katsoo lokakuulta kolmelta ekalta viikolta kalenterimerkintöjään. Ei ihme, että pe 19. päivä saavuttuamme mökille syysloman viettoon istuin pöydän ääressä nauttien takkatulen lämmöstä ja rätinästä. En avannut edes tietokonetta koko iltana, en neulonut silmukan silmukkaa, en pyöritellyt kynttilän kynttilää. Nautin vain hetkestä milloin ei tarvinnut tehdä mitään.

Lokakuun ensinmmäinen viikko alkoi keramiikalla ja hieronta-asiakkailla. Tiistaina hierontojen lisäksi nahkatöiden tekoa rottinkikerhoa unohtamatta. Keskiviikkona asiakkaiden jälkeen kiireellä paperinaruvyyhdin keriminen ennen vaikuttamistoimikunnan kokousta, kokouksessa kranssin päällisen neulomista. Tuolla viikolla neuloin kaiket illat niitä. Torstaina nahkatöitä ja asiakkaita. Perjantaina oli ensinmmäinen kolmesta laivareissusta kymmenen päivän sisään

Lähdimme avustajani Tuulan kanssa Tallinnaan anivarhain. Laivalla nautimme aamupalan, kävelimme satamasta Viruhotellin tuntumaan. Shoppailimme ihanassa teekaupassa ja luontaiskosmetiikkaliikkeessä.

Ostokset tehtyämme lähdimme kohden Laululavaa raitiovaunulla. Jäätyämme eräällä pysäkillä pois kävelymatkaa oli enemmän mitä luulimme. Mikäs se oli kävellessä kun ei satanutkaan. Meillä oli todella tuuria, sillä tuo päivä oli hyvin sateinen. Päästyämme perille alkoikin satamaan ja vettä tuli välillä kaatamalla meidän sisällä tutustuessa Tallinnan käsityömessuihin. Tapahtuma oli kolmessa kerroksessa. Tunnelma oli leppoisa ja jonkin verran tuli ostoksiakin tehtyä. Pitkästä aikaa ostin koruja, hirven luusta tehdyn kaula- ja rannekorut sekä keraamiset lintu-korvikset. Löytyi vielä vähän lisää teetä 😀 Messuilla oli paljon myös kosmetiikkaa. Yläkerroksessa vietimme matshalatesta ja siemennäkkäristä nauttien taukoa, kävimme istumassa hetken myös hierovassa tuolissa. Löysimme myös hunajaa ja mausteita. Keramiikkaan ostin perhos- ja tassukuviot. Messuilla vierähti lähes kuutisen tuntia. Sae sopivasti taukosi lähtiessämme paluumatkalle. Hyppäsimme bussiin ja jäimme vanhan kaupungin tuntumassa kyydistä pois. Löysimmekin hetimiten houkuttelevan ravintolan Manna la Roosa, jossa nautimme herkulliset ateriat.

Ennen satamaa kävelyä ennätimme tunnelmoimaan keskiaikaiseen ravintolaan Olde Hansaan viinilasillisten verran.Kävellessämme satamaan oli tyyni ja ihmeellisen lämmin ilta. Laivassa todella vähän matkustajia. Siellä me nuokuttiin ravintolan pöydässä. Kotoa olin lähtenyt kuudelta ja Helsingin satamaan palasimme 00.30. Kotiin päästyä ei tarvinnut unta odotella.

Seuraavana päivänä herättyäni ja nautittua aamuteehetkestä pitkään oli aika valmistautua uuteen matkaan. Veimme Oton hoitoon ja lähdimme kohti Turkua ystäväpariskunnan kanssa. Turusta klo 21.00 lähtevään laivaan 23 tunnin risteilylle. Aloitimme risteilyn nauttimalla illallista. Raunon kanssa otimme alkupaloiksi todella herkullista Ruian pallasta, joka vei kielen mennessään. Kaikki otimme pääruoaksi sorsaa. Odotimme jotenkin voimakkaampaa makua ja vielä jälkiruuaksi juustoja. Täydellä vatsalla oli aika siirtyä kuuntelemaan Popedaa, joka laivalla esiintyi. Istuimme paikassa mihin kuuluvuus oli vähän huono. Popeda kyllä oli ihan vedossa ja soitti melkein pari tuntia.

Sunnuntaina nukuimme pitkään, kävimme aamukahvilla/teellä, ostoksilla ja vielä ennen satamaa saapumista seisovassa pöydässä syömässä. Täysin vatsoin junaan ja kotiin. Iltapalaa ei tarvinnut kukaan 😀

Maanantaina keramiikan jätin väliin suosiolla, sillä illalla töiden merkeissä sujahti kahdeksaan. Tiistaina asiakkaiden lisäksi päivä vierähti taluttimia valmistaen. Keskiviikkona käynnistyi ”kynttilätehdas asiakkaiden lomassa. Kynttilöiden pyörittely jatkui torstaiaamun kotona. Puolen päivän jälkeen siirryin Iirikseen, jossa vietettiin Näkövammaisten Liiton avoimien ovia. Olin käsityöyhdistyksemme pisteellä pyörittelemässä kynttilöitä. Kotiuduttuani asiakkaan jälkeen neuloin kranssin päällisen. Perjantaina kynttilöiden pyörittelyä, kranssien viimeistelyä, taluttimien ompelua, tuotteiden hinnoittelua jne. Päivä oli pitkä ja työteliäs.

Lauantaiaamuna lähdin kotoa ennen kahdeksaa suuntanani Myyrmäki ja Vantaan Hyvinvointi-messut, jossa olimme myymässä käsitöitä Sokkotaito Oy:N Penttilän Kaisan kanssa. Minulla oli myynnissä ensimmäistä kertaa Raunon tekemiä leikkuulautoja, jotka saivatkin todella hyvää palautetta. Messut avautui yleisölle kymmeneltä ja sulkeutui neljältä.Lauantai-iltana en neulonut enkä pyöritellyt kynttilöitä, en tehnyt mitään mainittavaa. Menin aikaisin nukkumaan, sillä se kolmas laivamatka oli vuorossa sunnuntaina.

Vietimmekin leppoisan mukavan päivän viiden naisen voimin. Menomatkalla nautimme prunssin rupatellen niitä näitä. Ehdimmepä kannellekin nauttimaan todella lämpimästä ja upeasta syyspäivästä. Aurinko paistoi lämpimästi. Ei totisesti tuntunut lokakuun puolenn välin säältä. Tallinnassa käppäilimme vanhan kaupungin katuja ihanasta ilmasta nauttien. Takkikin oli pakko riisua, niin lämmin oli. Pysähdyimme – no mitenkäs – tee- ja kahvishoppiin. Ja kukas se taas ostamaan teetä itselleen… Ostin myös valkosipulisuklaata. Vielä ei olla maistettu. Palattuamme laivaa osa teki vähän ostoksia ennen ruokailua. Taasen ruokapöydän ääressä kävi iloinen puheen pulputus 🙂 Kotiin saapui väsynyt, mutta tyytyväinen matkaaja.

Maanantaista perjantaihin olin Ura käsillä -hankkeen solmeilukurssilla. Iltaisin hieronta-asiakkaita ja loppuviikosta olo alkoi rehellisesti olemaan todella väsynyt. Kurssilla solmeilin ympyrän muotoisen pienen maton. Työ tehtiin pääosin kylkiluusolmuin keskeltä alottaen. Kierros kierrokselta työ kasvoi ja langan lisäyksiä oli tehtävä tasaseen tahtiin. Väliin tein kierroksen kaksoistasosolmuja, jonka jälkeen taas kaksi kierrosta kylkiluuta, kierros kaksoistasoa ja lopuksi kaksi kierrosta kylkiluuta. Keskeltä työ jäi vähän löysäksi, mutta työn jälki parani viikon edetessä. Kaksoistasosolmut olisi voinut ehkä aloittaa jo aiemminkin…

Olihan siinä melkoinen liki kolmiviikkoinen. Loma tuli tarpeeseen. Kynttilämateriaalit oli mökillä mukana, mutta en pyöritellyt. Kolme kranssin päällistä sentäs neuloin. Käytin aikaa lintuäänitteiden editoimiseen. Ulkoilimme, saunoimme, kokkailimme jne rentoa tunnelmaa.

Julkaistu

Tervetuloa standille

Huomisesta sunnuntaihin Helsingissä kirja-messut Messukeskuksessa kokoaa yhteen kirjojen ystävät. Samassa yhteydessä myös ruoka&viini-tapahtuma sekä musiikki-messut. On hujahtanut useampi vuosi siitä kun viimeksi olen messuilla vieraillut. Nyt tulevana perjantaina olen kuitenkin paikalla, sillä olen lupautunut Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n standille 6d93 klo 12.30-15.30. Myymme käsittääkseni ihkaensinmmäistä kirjailijakalenterija, joka on kunnianosoitus suomalaiselle kirjallisuudelle. Kalenterissa ovat Suomen eturivin kirjailijat mm. Riikka Pulkkinen, Johanna Sinisalo, Esko Valtaoja, Juha Hurme, Pirjo Hassinen. Kalenterista saaduilla varoilla tuetaan näkövammaisten kulttuuritoimintaa. Kalenterin hinta on 15 €/kpl. Kalenteria voi ostaa myös Kulttuuripalvelun verkkokaupasta.

Kun minulta kysyttiin tulisinko standille tekemään jonkin vuoron. En epäröinyt hetkeäkään todettuani kalenterissa olevan vapaata. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu on mielestäni yksi parhaiten jäseniään palveleva yhdistys missä olen ollut. Yhdistys järjestää monipuolisesti eri kulttuurin ja taiteen alojen alueilta toimintaa. Joskus vuosia sitten kuvittelin yhdistyksen olevan korkeakurtturelleille, ihmisille joiden taiteellisuus menee yli minun ymmärrykseni. Keramiikkaryhmään liittymisen yhteydessä liityin myös Kulttuuripalvelun jäseneksi enkä ole päivääkään katunut. Yhdistyksessä on todella jokaiselle jotakin. Kädentaitajille esim. keramiikkaryhmät sekä yksittäisiä tapahtumia kuten metallikoruilta. Mielenkiintoisia teemailtoja mm. japanilainen teeseremonia, käsikellot, kirjailijavieraat, varppausta, laulukursseja, teatteria, taidenäyttelyissä vierailuja, kuvailutulkkauksen edistämistä, unohtamatta lintujen yö-tapahtumia. Näin hienon yhdistyksen asialle osallistun mielelläni.

Jos viivähdät messuhulinassa, piipahda myös standillamme rupattelemassa ja kalenteriostoksilla 🙂

Saavutettavuusongelmiin törmäsin yrittäessäni selvittää messujen näytteilleasettajia. Sivustolla yritykset näkyvät ilmeisesti jonkinlaisissa graaffisissa laatikoissa, jotka ruudunluvulla eivät näy millään tapaan. Laitoin asiasta palautetta, mutta neuvo navikoinnin kautta toimimisesta ei auttanut. Navikoinnin kautta pitäisi saada yritykset aakkosjärjestykseen, mutta taitaa navikointikin olla jonkin kehyksen sisällä. En ainakaan sellaista löytänyt. Tarkoitukseni on kierrellä perjantaina messuilla ystäväni kanssa ennen standilla oloamme. Olisin etukäteen halunnut tutkia löytyykö messutarjonnasta äänikirjoihin tai luontoon liittyvää ja mitä ruokapuolella on tarjolla. Nyt taitaa vaan olla mahdollisuus kierrellä ja katsella mitä kohdalle osuu. Jos tiedät äänikirjoista tai luontoteemaisista standeista, vinkkaa peaamuun mennessä.

Julkaistu

Uusia tuulia – isoja askeleita

Reilun kuukauden päivät olemme olleet ilman avustajaa ja toisaalta se on tuonut ihanan vapauden tunteen. Ei ole tarvinnut sopia työvuoroista ja siitä milloin on avustajan työaika. Totuus kuitenkin on, että on asioita mihin näkeviä silmiä tarvitaan. Tällä hetkellä minua huolestuttaa miten selviydyn syksyn myyjäistapahtumista, sillä ne ovat ehdottomasti tilanteita missä näköä tarvitaan. Onneksi kaveri löytyi lokakuussa oleville Hyvinvointi-messuille Myyrmäkeen, mutta marraskuisille Vantaan näkövammaisten myyjäisiin, joulukuun Korson joulutori-tapahtumaan ja I LOVE CHRISTMAS Joulumyyjäisiin kaveri uupuu. Koetan kuitenkin olla luottavainen siihen, että asiat järjestyvät ja että se sopiva avustajakin löytyy. Laitoin nyt työpaikkailmoituksen Te-toimiston sivuille. Tällä kerralla ei ollut Facebookissa riittävästi voimaa.

Pohdimme avokin kanssa miten ruokakauppakäynnit pystymme hoitamaan mahdollisimman kätevästi ja muistin ystäväni kertoneen käyttävänsä Foodie.fi-palvelua, joten yhteys häneen kera kysymyksien. Toissamaanantaina iltapäivästä istuimme puhelimessa olevaa Foodie-sovellusta harjoitellen. Nyt olemme kahdesti tilanneet ruokaostokset Kannelmäen Prismasta noutaen tuotteet paikanpäältä. Kotiinkuljetus-mahdollisuuskin on, mutta siihen emme ole perehtyneet. Sovellusta käyttäessä on ollut todella hämmentävää tuotteiden määrät: juustot liki 700, jogurtteja yli 200, juomia toista tuhatta jne. Aika on sujahtanut vauhdilla valikoimaa tutkaillessa.

Ensinmmäisellä tilauskerralla sattui hassusti. lisäsin siikli-perunaa ostoslistaan. Tulkitsin jotenkin, että perunat tulevat kiloittain ja lisäsin 2 kun halusin 2kg perunaa. No arvatkaapa tuliko perunoita kaksi kiloa? No ei, sieltä tuli kaksi perunaa. Väkisinkin pisti hymyilyttämään.

Blogissakin olen pohtinut yrityksen laajentamista kattamaan myös käsityöt. Lopullinen päätös on roikkunut ilmassa eikä ajatus laajennuksesta ole jättänyt rauhaan. Reilu viikko sitten päätin tehdä yritykselleni toimialamuutoksen. Hierontapalvelu sai kaverikseen nyt käsityötoiminnan sekä kaiken laillisen liiketoiminnan. Tuo ”kaiken laillisen liiketoiminnan” tuntuu nykyisin olevan yrityksen jos toisenkin toimialatekstissä. Tiistaina kävin Ura käsillä -hankkeen pajaohjaajan luona tekemässä muutosilmoituksen, koska ruudunluku ei selviytynyt sivuista missä ilmoitus tehtiin. Nyt olo on hiukan hämmentynyt ja odottava. Miten uskalsinkin lähteä tälle tielle. Vielä jokunen vuosi sitten olisin nauranut, jos joku olisi väittänyt minusta tulevan myös käsityöyrittäjä.

Pankkikorttilukijat ovat olleet aina kammotukseni. Työskennellessäni Aktivossa vuosia sitten siellä käytössä oli iso kallis, hirmuisesti nappuloita oleva kortinlukija. Juuri ja juuri osasin sillä painella hinnan mitä asiakkaan tuli maksaa. Jos tuli ongelmia oli haettava heikkonäköinen työkaveri apuun tai asiakkaan kanssa selvitellä asiaa. Omiin tiloihin siirtyessäni ei ollut vaikeaa jättää hankkimatta satoja euroja maksava laite ja vielä kohtuuiso kiinteä kuukausimaksu päälle. Hyvin olemme asiakkaiden kanssa pärjäilleet käteisellä, tilisiirroilla ja laskuilla. Kuitenkin pankkikorttimaksamista kaivataan ja onneksi kehityksen myötä sokeanakin korttilaitteen käyttö on helpottunut. IZettle-kortinlukija toimii Iphonen kanssa ja Iphonen puheohjelma toimii hyvin, toimii myös kivasti IXettle-sovelluksessa. Kävin keskiviikkona ostamassa kortinlukijan. Olen onnistunut parittamaan sen Iphoneni kanssa, mutta tuotelistauksen tekemistä joutuu harjoittelemaan. Jatkossa kuitenkin hieronta-asiakkaat voivat maksaa myös pankkikortilla ja käsityömyyjäisiin voin ottaa laitteen mukaan, joten maksuvaihtoehdot lisääntyvät silläkin saralla.

Totuus taitaa olla, että ilman Iphonea ei enään pärjää. Se on niin paljon muutakin kuin puhelin. Ja siitä on ihan oikeaa hyötyä ja apua arjessa. Mikäköhän on seuraava sovellus minkä koetan ottaa haltuun?

Julkaistu

Alkukuun retkeilyt

Vietimme maaliskuun kaksi ensinmmäistä viikonloppua kaupungissa ja viikonlopuista muodostuikin toiminnan täyteisiä. Kuun ensinmmäinen viikonloppu alkoi visiitillä kirkkonummelaiselle tallille, jonne menin tuttavan pyynnöstä tallentamaan hänelle hevosen heinän syöntiä sekä askellusta. Räntää räimi taivaan täydeltä, mutta tallennukset saatiin tehdyksi. Tallilla hevosten tuoksua tuoksutellessani iski kaipaus ratsastamaan. Minun tehdessä tallennuksia Otto pääsi kirmailemaan opaskollekansa Patun kanssa. Olivat kuulemma loikkineet ojien yli onnellisina koirina.

Lauantaina tapasin pitkästä aikaa Silmukkasiskot Wanhassa satamassa Kädentaito-messuilla. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, kierrellä messustandeja ja tulihan sitä vähän shopattuakin 🙂

Mukavan messupäivän jälkeen kiiruhdin kotiin kokkaamaan kasvissosekeittoa kera pororouheen sekä jälkkäriksi pannukakkua kera äidin vadelmahillon. Ystävämme ratkoi tietokoneongelman. Pistenäyttö ei käynnistynyt vaantuli ilmoitus jonkinlaisesta usb-ongelmasta. Onneksi Kalle sai ongelman ratkottua ja pistenäyttö toimii taas.

Avokin ja Kallen jäädessä nauttimaan parit oluet lähdimme Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Suuntasimme Sipoonkorven länsilaitamille. Pysähdyimme useammassa kohden kuulostelemaan. Kuulimme liikenteen kohinaa, mutta kolmannella pysähdyksellä korviime kantautui lehtopöllön huhuilu. Innostuimme valtavasti. Vilu unohtui täysin. Siinä tallennuksia tehdessämme edestämme loikki pari metsäjänistä, joten Oton hienoinen levottomuuden syykin selvisi.Olimme niin innoissamme, että emme muistaneet juoda mukaan otettua teetä ja syödä tekemääni pannaria.

Sunnuntaiaamuna kello soi 6.20 ja ennen seitsemää olin valmiina lähtöön. Minä, joka aina väittää olevansa iltaihminen ja aamun torkkuja. Tarpeeksi kiintoisaa kun on luvassa, Heidi nousee reippaasti touhuamaan. Aamuinen retkemme suuntautui Rekolanmetsään. Pakkasaamu, pilvistä ja hirmuinen intomme. Heti pysäköityämme auton kuulimme käpytikan kiihkeää ääntelyä. Lähestyimme ääntä päästen puun alle missä käpytikka oli. Saimme loistavan tallennuksen. Aamuinen lintukonsertti sai hyvälle tuulelle. Tiaiset heläyttelivät iloisesti, mustarastaat varoittelivat, pikkuvarpuset sirkuttivat ja Keravanjoki solisi kevättä enteillen. Sääkin selkeni ja autoa lähestyessämme saimme nauttia auringosta.

Parin tunnin reippailun jälkeen hurautimme Kuusijärvelle. Istahdimme kahvilaan nauttimaan teet/kahvit kera suolapalan Oton ottaessa ansaitsemansa torkut. Poika opasteli reippaasti ja hienosti koko aamun.

Kuusijärvellä emme tallennuksia saaneet, mutta nautimme ihanasta aurinkoisesta kevättalven aamusta. Kiertelimme lähes tunnin verran lintuja kuunnellen, tuntien auringon säteet kasvoillamme.

Kotiin palasin ennen yhtätoista kovin onnellisena ja vähän nälkäisenäkin. Edellispäiväinen kasvissosekeitto kera pororouheen maistui ja lintutallennteiden editointi sujui jouhevasti.

Sää suosi myös toisena viikonloppuna. Perjantaina käytyämme avokin kanssa hieronnassa, lähdin Nuuksioon. Tapasin Haltialan pääovilla opaskoirapennun hoitoperheläisen, jonka kanssa lähdimme reippailemaan. Reitillemme osui paljon jyrkähköjä mäkiä joita nuoskalumessa tarpoessa sai tehdä töitä jaloillaan päästäkseen eteenpäin. Otto opasteli mallikkaasti. Toki märimmissä kohdin poika kyllä ilmaisi inhoavansa joutumista märkyyteen. Reilu pari tuntia sujahti auringon laskiessa sulavan lumen tuoksuja tuoksutellessa. Kilometrejä taittui arviolta 8.4.

Lauantaina vietin muutaman tunnin Naisten olohuone-nimisessä tapahtumassa, jossa olin hieromassa lyhyitä niska-hhartiaseudun hierontoja. Tapahtumassa tunnelma oli leppoisan rento. Töiden jälkeen olikin aika valmistautua Tringan pöllöretkelle. Retkellä kiertelimme bussilla Sipoonkorven ja Pornaisten pöllöalueita. Retken saldona hyvin kaukaa kuulunut varpuspöllö sekä myöskin kaukana huhuillut lehtopöllö. Sää oli todella kirkas, täysi kuu kumotti tunnelmaa luoden. Otto opasteli alkuun reippaasti bussista ulos ja takaisin. Kertojen toistuessa alkoi hienoinen vetäminen ja haahuaminen.

Sunnuntaina matkasin erään toisen hoitopentuäipän kanssa Uutelan lenkkipoluille. Yöllinen pikkupakkanen oli saanut kaikkialle hirmuisen liukkaat tiet. Jouduimme tallustelemaan kovin varovaisesti, joten vauhti ei päätä huimannut. Sää oli pilvinen ja vähän tuulinenkin. Retkemme lopuksi istahdimme kaatuneelle puunrungolle juomaan teetä. Kotona bataatti-porkkanakasvissosekeittoa ja broilerinnuijapaloja, ja aika pian ruuan jälkeen oli aika uuden reippailun. Lähdimme vielä Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Kävelimme puolisentoista tuntia Sipoonkorven länsilaitamilla välillä pysähdellen kuuntelemaan kuuluisiko pöllöjen ääntä. Ei kuulunut. Luonto oli hyvin hiljaa. Tuuli päivästä vähän tyyntynyt ja pilviverhokin repeili. Emme malttaneet vielä palata kotiin, joten ajoimme toiselle parkkipaikalle kuulostelemaan ja nauttimaan iltateetä. Pöllöt pysyivät edelleen hiljaa, mutta meillä oli silti hyvä olla iltareippailusta ja luonnossa liikkumisesta.

Julkaistu

Messuhuumaa

Marraskuun 18. oli se aika vuodesta milloin avautuivat Tampereen messuhallin ovet Kädentaito-messuille. Sitä oltiinkin jo innolla odotettu ja laitettu rahaa säästöön tietäen messuhuuman iskevän 🙂 Nyt syksyllä en ollut Wanhan sataman Kädentaito-tapahtumassa enkä Naisten Joulumessuilla, jotka ovat parhaillaan menossa. Tampereen Kädentaidot on siis ainoa messutapahtuma mihin tänäsyksynä osallistun. Ostoksia tuli tehtyä niin paljon, että hyvä niin 🙂

Perjantaiaamuna matkasimme Lauran ja Merjan kanssa Onnibussilla Tampereelle. Matka sujui rupatellen ja kranssin päällistä neuloen. Päästyämme Tampereelle kävelimme hotelli Villaan, jossa saimme huoneet käyttöömme, vaikka kello ei ollut vielä yhtätoistakaan. Ylimääräiset tavarat huoneeseen ja bussilla messuille. Pääsimme paljon jouhevammin mitä etukäteen pelkäsimme ja messuhuumaan pääsimme jo ennen puoltapäivää.

Perjantaina kiertelimme c-hallia ja viimeisen tunnin ajan e-hallia. E-hallista löytyi herkkutaivas; paljon suklaata. Tosin kuvassa komeilevat suklaapiirakat löytyivät vasta seuraavana päivänä.Puulastoja ja haarukka oli ”pakko” ostaa, sillä myynnissä oli vasenkätiselle soveltuvia tuotteita.

Ostin teejoulukalenterin, jossa enlantilaista teetä. Kalenteri-idea tuntui mukavalta. Olen nyt juonut kahden ekan päivän teet ja olen vähän pettynyt. Minusta tee ei maistu millekään. Tosin olen ollut kuluneen viikon flunssassa, joten lopullista johtopäätöstä ei vielä voi teemauista tehdä. Siksi jätinkin kalenterin kotiin tullessamme mökille viikonlopun viettoon.

Ostin kolmet puikot, sai kahdella eurolla. Puikkoja toki on, mutta jotenkin tuntuu, että 3mm ja 3.5mm ovat aina käytössä. Keskeneräisiä töitä kun riittää 🙂 Lisäksi etsin kullan värisiä lukkoja, lasihelmiä tilaustyöhön. Myönnettäkööt, että helmiä tuli hankittua enemmän kuin tilaustyöhön menee. Mutta ostin vain yhden korun; petroolin nahkaisen rannekorun.

Avokki ei oikein innostunut kun esittelin uusia kassejani. Niitä kuulemma on jo ihan tarpeeksi 😀 Ehkä, mutta teki mieli uudistua 🙂 Ostin kierrätysmateriaaleista tehdyn olkalaukun harmaasävyisena Lauran ihastuessa keltaiseen. Ihanin sai näin kahdet kaupat meidän standilla piipahtaessamme.Kaikki kolme innostuimme ostamaan Kipriikan kauppakassin. Kassi menee pieneen tilaan, joten helppo kuljettaa mukanaan eikä tarvitse muovikasseihin turvautua niin usein. Kassi on luomupuuvillaa ja polyesteriä, käsinpainettu.

Kiertelyn lomassa istahdimme pari kertaa nauttimaan evästä. Jälkimmäisellä tauolla mieli ei tehnyt kuumaa, sillä olo oli hikinen. Tapasimme myös Maijan molempina päivinä. Perjantaina kuuden pintaan messujen sulkeutuessa vettä satoi kaatamalla. Nyt bussiliikenne sujui huomattavasti paremmin mitä pari vuotta sitten. Otimme kuitenkin taksin ja siinä kaatosateessa valinta oli täydellinen. Hotellilla hetki hengähdettyämme lähdimme Torni-hotellin puolelle Gril it:iin syömään. Söimmekin herkullista poron vasan paistia lisukkeena herkullista pinaatti-mantelilisuketta. Aika kului leppoisan jutustelun merkeissä.

Pois lähtiessämme tapahtui hiukan ikävä ja erikoinenkin sattumus. Olisimme halunneet piipahtaa Torni-hotellin yläkerroksessa olevassa yökerhoravintolassa sen verran, että Merja olisi voinut nähdä valomaiseman korkeuksista. Lähestyessämme hissiä luoksemme tuli mies hyvin määrätietoisesti kyselemään mihin olemme menossa. Kerroimme. Saimme kuulla ravintolan olevan hotellin asiakkaille ja että se on täynnä. Kello oli tuossa vaiheessa himpun yli kymmenen. Sitten mies esitti kysymyksen ”Mikä oikein on hänen kuntonsa”. Muut hämmentyivät eivätkä osanneet sanoa mitään. Itsellänikin kesti hetki tajutessa miehen tarkoittavan minua. Kerroin hänelle olevani näkövammainen. Ei kuulemma huomannut, mutta ei myöskään päästänyt meitä käymään ravintolassa. Kuulemma seuraavana päivänä voisimme siellä käydä päiväsaikaan. Noh, eihän se ollut jutun juju… Lähdimme pahoilla mielin pois. Merja ärsyyntyi niin paljon, että oli käynyt vielä hotellimme respassa asiasta valittamassa meidän mentyämme jo huoneisiimme.

Lauantaiaamuna nautimme herkullisen aamiaisen Tornin puolella, jossa villalaiset aamiaistivat myöskin. Yhdeksän pintaan olimme jo valmiit aloittamaan messuhallissa toisen messupäivän. Ja kyllä niitä ostoksiakin tuli tehdyksi. Löysin avokille pukin konttiin laitettavaksi saapassukat, nahkavyön ja pellavaiset kylpypyyhkeet.

Itselleni sorruin ostamaan Heidi-nimisen minun väreissä olevan tunikan sekä pellavaisen hartiahuivi/ponchon. Tunika on käsin painettu. Pellavainen huivi käsin värjätty ”Niin tai näin, aina oikein päin.” Paula Tiala ja huivin lapussa käsin kirjoitettu Hursti mitä sitten ikinä merkitseekään.

Äitini rakastaa kynttilöitä, joten ostin hänelle lumipallokynttilän joulupakettiin.

Meillä oli avokin kanssa 22.11. kahdeksanvuotiskihlapäivä ja kuin tilauksesta löysin eränkävijän selviytymissetin ja kun sain vielä meidän nimet polttokaiverrettuina lahja avokille oli täydellinen.

Lauantaina messuilla oli todella paljon väkeä ja välillä kyllä kävi mielessä miten hullu sitä on kun vapaaehtoisesti siellä koettaa kierrellä. Väsykin alkoi painamaan. Kolmen jälkeen saatoimmekin hyvillä mielin lähteä kohden kotia. Shopattua tuli taas paljon. Toisaalta etenkään nykyisin en kauheasti tee ostoksia vaate- tai muissakaan kaupoissa. Entistä enemmän arvostan uniikkeja käsityönä tehtyjä suomalaista käsityötä. Siksipä messuilta tulee ostoksia tehdyksi kertaheitolla. Lankakojut kiersimme kaukaa, sillä kaikilla meillä on lankoja riittävästi. Noh, pysyin langoista irti enkä ostanut niitä, mutta viikkoa myöhemmin näin ilmoituksen myytävistä langoista verkossamme ja kun värikin oli herkullinen, en kyennyt vastustamaan. Niinpä meille muutti 12 100 gramman kerää erittäin edulliseen hintaan. Kuva ei paras mahdollinen. Tunnustan, eivät mahdu enään mun lankalaatikkoon.

Julkaistu

Luopumisen tuska ja suunnaton suru

Mökkiviikonlopun jälkeen mieleni pysyi monta päivää rauhallisena, vaikka Ykin lähtö koko ajan mielen perukoilla vaanikin. Vasta torstaina tuntui, että tuska vyöryy ylitseni ja jään toiseksi. Ehkä päivä oli merkityksellinen, koska siitä oli viikko aikaa siihen viimeiseen hetkeen. Nyt siihen on enään kaksi ja puoli vuorokautta. Näiden kahden viikon aikana Harmaakuonon vointi on huonontunut. Ulkona ei halua juurikaan kävellä vaan mielummin haistelee ja seisoskelee hajumailmassaan. Vasemman etutassun kiertyminen ulospäin haittaa todella ja liikkuminen on pompottelevaa. Jos emme olisi päätöstä tehneet pari viikkoa sitten, sen aika olisi joka tapauksessa nyt. On hyvä, että rakas ystävä pääsee pois eikä sen tarvitse kärsiä pateista eikä muistakaan vanhuuden vaivoista.

Näinä päivinä olen paijaillut vanhusta paljon. Loppuviikosta se oikein pyysi hellyyksiä. Nyt viime päivinä on ehkä vetäytynyt entisestään. Tänään tosin kuljeskeli pehmolehmä suussaan. Piti kai näyttää ”kyllä minä jaksan”. Ei koira kuitenkaan jatkuvasti hellyyksiä halua ja lähteekin välillä litomaan kun menen sitä häiritsemään. Ehkäpä juuri nuo hellittelyhetket ovatkin kaikkein riipaisevampia. Niissä on niin paljon tunnetta ja välillä minusta tuntuu, että Ykki tietää miksi. Olen miettinyt paljon miten paljon se tiedostaa voimiensa vähentyneen, liikkumisensa vaikeutuneen. Osaako se mitenkään yhdistää asioita meidän alakuloon, suruun. Tietääkö tai aavistaako se pian lähtevänsä? Avokki sanoi tänään, että Ykki on luovuttanut, että sen näkee siitä. Olen koko illan sitä murehtinut. Olen myös pohtinut niinkin hulluja, että antaako Harmaakuono anteeksi, että nukututamme sen pois. Eikös jokainen yleensä halua elää, vai onko sitä vanhana valmiimpi kuolemaan? Lähdemme torstaina mökille ja pakatahan pitäisi ennen matkaamme Opaskoirakoululle. Kun pakkaamme mökille lähtöä varten Harmaakuono luulee pääsevänsä sinne ja sitten viemmekin sen lopetettavaksi. Ajatus tuntuu jotenkin pahalta ja on tietystikin oman tuskani lietsontaa. Ihmismieli on vaan niin pirullinen, että tuostakin sain itselleni ahistuksen aiheen.

Olemme pyrkineet elämään ihan normaalisti nämä viikot. Asiakkaita olemme hoitaneet, käyty asioilla ja minä harrastuksissani. Olen huomannut, että irtaantuminen hetkeksi kotoa on tehnyt päälle mielettömän hyvää. Välillä tuntuu, että ajatukset jäävät kiertämään samaa rataa, keräämään tuskaa ja surua syöden energiaa. Iltaisin olenkin ollut todella uupunut ja nukkunut yöni käsittämättömän hyvin. Siitäkin minulla on huono omatunto.

Perjantaina kävimme avustajan ja avokin kanssa Ikeassa. Ostettiin minulle huomattavasti pienempi tietokonepöytä. Keskiviikkona saimme ennen pääsiäistä ostamamme kaapin Askosta. Nyt minulla on oma pikku toimistonurkkaukseni ja käsityöjutskille oma kaappi. Työhuoneeseen löysimme puisen vaunun, jossa voimme pitää öljypulloja, desifiointiaineita ja käsipaperia. Ennen ruokakauppaa käytiin Tikkurilassa Villihelmi-nimisessä liikkeessä ja mukaan tarttui kivihelmiä ja korviskoukkuja. Avokki oli kaupassa ihanan kärsivällinen.

Päivä jatkui Evelace-alusasukutsuilla. Tein pienehköt ostokset ja nautiskelin rennosta tunnelmasta. Kotona Harmaakuono halusi paljon hellyyksiä ja minähän niitä annoin edellisillan tapaan. Sitten se köllötteli jaloissani ja sydämeni pakahtui. Ottokin halusi huomiota, joten koirat jaloissani selailin Facebookia ja sähköposteja. Seuraavana aamuna viettelimme jälleen rauhaisan aamuhetken. Kuuntelin Helena Telkänrannan luentoa Koirien käyttäytyminen ja hyvinvointi. Oli todella mielenkiintoista asiaa. Nautin aamuteetä, neuloin toppia ja hellin koiria 🙂

Lauantain pään tuuletus tapahtui kampaajani kanssa Luonnonkaunis-messuilla, jotka olivat talvipuutarhassa eivätkä olleet mitkään isot messut. Standit oli nopeasti kierretty ja ostokset tehty. Valitettavasti Madaran dödö oli loppunut. Ostin Santen dödöä ja hyvältä sekin vaikuttaa. Lisäks mukaan lähti toiselta standilta shampoota, hoitoainetta ja kasvovoidetta. Ennen kotiin paluuta käytiin teellä/kahvilla samalla rupatellen. Kotona avokki oli laittanut pyykkikoneen pyörimään ja ruuan uuniin. Ilta meni rauhallisesti. Aloitin kirjoittamaan minun ja Ykin tarinaa. Kirjoittaminen tuntui helpottavan oloa ja tekstiä syntyi eilisenkin aikana paljon.

Eilen oltiin ratsastamassa. Ratsastin pitkästä aikaa Airalla. Aurinko lämmitti ihanasti, kenttä oli märkä, kurainen ja hevosilla talvikarva. Meno oli aika tahmeaa ja töitä sai tehdä todella saadakseen hevosen tekemään mitä haluttiin. Tunnin aikana ravattiin aika paljon, tehtiin laukan nostoja. Koko kentän ympäri laukasta ei tullut mitään. Hevoset hyytyivät. Vaikka olikin tahmeaa menoa nautin joka solullani ja imin itseeni voimaa auringosta, hevosesta ja sydämellisistä ihmisistä. Kotona odotti sauna lämpimänä ja ensinmmäisellä saunatauolla rakas Harmaakuonokin tuli takapihan terassille köllöttelemään. Siinä silittelin sitä kuunnellen lintujen laulua. Mullle tauoille vanhus ei enään tullutkaan. Saunan jälkeen syötiin salaattia ja vieteltiin rauhaisaa eloa.

Tänään päivä alkoi keramiikalla. Värjäsin neljä riipusta enkä ehtinyt tekemään muuta eikä oikein olo ollut luovimmillaan. Tuska tuntuu kasvavan hetki hetkeltä. Kotona maksettiin laskuja ja minulla oli yksi asiakas. Illalla ystävämme piipahti teellä ja Ykkiä hyvästelemässä.

Harmaakuonon kanssa yhteinen aika on loppumassa, mutta kukaan ei ota minulta pois rakkaita muistoja. Ja tiedän Ykin eläneen pitkän ja varmasti myös hyvän elämän. On tehnyt upean uran oppaanani ja ehtinyt nauttimaan myös eläkepäivistään. Rakkautta on päästää irti, antaa toisen mennä kun mentävä on. Kun Harmaakuono menee, ei enään patit paina, ei vanhuus vaivaa. On hyvä olla siellä jossakin. Kun menen mökille voin kuljeskella hiljaa siellä missä Yki tykkäsi sipsuttaa, muistaa sen ilon ja energian, rakkauden uimiseen ja keppeihin, miten reippain askelin lenkkeilimme jne. Mutta tänäiltana voin vielä Ykkiä silittää ja tuntea koiran lämmön ja tuoksutella sen turkkia. Voin kertoa sille kuinka paljon sitä rakastan ja miten paljon se minulle merkitsee. Siksi omasta surustani ja tuskastani huolimatta päästän irti, annan mennä sinne missä on tuskatonta. Tiedän, aikanaan tuska ja surukin helpottaa. Muistot on ja pysyy. Niitä tulvii mieleen jatkuvasti ja moni juttu nostattaa ison hymyn huulille. Ehkäpä kirjoittamani tarinan julkaisen täälläkin jossain vaiheessa. Vielä en mieti sitä. Nyt vain kirjoitan sisältäni kaiken sen mitä mieleeni tulee ja tarinamme valmistuu aikanaan.

Julkaistu

Ilman satulaa ratsastustunneilla

Uskokaa tai älkää, mutta takana on viikonloppu milloin en ole neulonut yhden yhtä silmukkaa. En ole tehnyt myöskään muita käsitöitä. Eilen olin tosin Silmukkasiskojen kanssa Wanhassa Satamassa Kädentaito-messuilla. Ehkä välillä tekee hyvääkin hengähtää muutama päivä käsitöistäkin. Huomenna taas aamusta keramiikkaan, joten ei tämä tauko kovin pitkä ole 🙂

Tänään olimme ratsastamassa. Edelliskerrasta on kolme viikkoa. Silloin ratsastin Sebulla, tänään Plesillä. Molemmilla kerroilla menin ilman satulaa jalustimet terapiavyössä. Kenttä on ollut aika möykkelikköinen. Etenkin tänään Plesi kompuroi useasti, joten tuntiin tuli pientä lisäjännitystä. Jännä oli myös huomata miten paljon raskaampaa on ratsastaa suojalumisohjossa kuin jäisellä pakkaslumella. Se on myös ratsastajalle raskaampaa. Plesillä on hirmu tasainen töltti ja ravi ja siinä lumisohjossa oli käsittämättömän hankala erottaa kumpaa askellajia hevonen meni. Askeleita kun ei edes kuullut lumesta kunnolla. Kivaa oli kuitenkin taas kerran. Harjoiteltiin tänään mm. kiemurakävelyä, eli käännettiin hevosta pois uralta ja takaisin uralle. Tämä tehtiin myös töltissä ja ravissa. Alkuun kun kiemuraa teki itsekseen hetken päästä omassa päässä suunnat sekosivat. Kun Lettu sanoi milloin vasemmalle milloin oikealle kiemurat pysyivät hallinnassa eikä suuntavaisto kadonnut.

Harjoittelimme tänään paljon askellajista toiseen siirtymisiä nopeaan tahtiin. Käynnistä tölttiin, töltistä raviin, ravista tölttiin, käynnistä raviin jne. Tehokasta, mutta niin ihanaa. Minulla oli vähän keventäminen tänään hukassa johtuen hevosen askellajien pienestä erosta lumella. Tänään ei laukattu laisinkaan, koska kenttä oli niin muhkurainen. Edelliskerralla laukattiin. Silloinkin otettiin laukan nostoja, ei menty kenttää ympäri. Sebun kanssa vähän jännitän laukkaa hevosen etupainoisuuden vuoksi ja kun itselläni tahtoo olla etukönötystä. Sain onneksi kuitenkin onnistuneitakin laukkapätkiä.

Kolme viikkoa sitten kotona vauhdilla suihkuun ja tuttavapariskunnan kanssa Korson Aadaan syömään. Tänään avokki oli napsauttanut saunan lämpiämään ja esivalmistellut kinkkukiusauksen, joka laitettiin uuniin paistumaan saunomisen ajaksi. Tänään on ollut hyvä päivä kuten eilenkin. Perjantaina oli todellinen alavireys ja alakuloisuus vallalla. Minulla olisi ollut koko päivä aikaa tehdä erilaisia käsitöitä kuten alunperin suunnittelin. Ei sitten inspiroinutkaan pätkän vertaa ja päivä meni täysin pelastusarmeijalle. Eilen onneksi tuntui jo taas paremmalta ja oli mukavaa lähteä Kadentaito-messuille kiertelemään. Ostin vähän helmiä sekä aikas arvokasta lankaa kesäpuseroa varten. Pari kertaa pysähdyimme kahvilaan tauolle rupattelemaan ja kuulumisia vaihtamaan. Oli rento mukava messupäivä. Kotona rentoilu jatkui avokin kanssa.

Tästä se taas uusi viikko käynnistyy ja parin viikon päästä pääsee taas issikan selkään, yes!

Julkaistu

Ystäviä ja Kädentaito-messujen huumaa Tampereella

Vihdoinkin ajattelin kirjoitella marraskuisesta Tampereen matkastani kuvien kera. Reissusta on jo yli kuukausi, joten vähän myöhässä olen. Toisaalta kuitenkin tuo puolen viikon pätkä Kädentaito-messuineen oli niin hieno kokemus, että haluan jakaa tunnelmia vaikkakin näin jälkiäteen.

Keskiviikkona 11.11. hyppäsin junaan ja matkasin Tampereelle. Hivenen tuntui oudolta kun opaskoiraa ei ollut mukanani. Ekassa yöpymispaikassa on todella pahasti koirille allerginen ihminen ja messuilla koiran kanssa olisi ollut enemmän kuin hankalaa. Mukavaa oli kuitenkin tavata lapsuudenystävää. Aika kului rupatellen minun samalla neuloessa kranssin päällistä. Illalla myöhään lähdettiin vielä kyläilemään ystävälle tärkeän ihmisen luo. Siellä vierähti tunti jos toinenkin mailmaa parantaessa ja vasta aamusta aikaisin kotiuduimme. Yöunet jäivät lyhyeen, sillä pakottauduin hereille ennen puoltapäivää välttääkseni unirytmin sekoamisen. Iltapäivä kului rennosti rupatellen ja neuloen.

Alkuillasta siirryin toisen ystäväni ja hänen avokkinsa luo. Vietimme rauhallisen illan syöden jauhelihakeittoa ja Maijan tekemää herkullista gluteeinitonta appelsiini-juustokakkua. Nukkumaan menimme hyvissä ajoin ja sainkin ihanan pitkät yöunet.

Perjantaina lähdimme bussilla matkaan kohteenamme Tallipiha. Loppumatka käveltiin ja pysähdyttiin Finlaysonin kirkon luo kuvia napsimaan.

Tallipihassa kiersimme auki olevat ihanan tunnelmaiset kaupat. Oli kiva tutustua paikalliseen käsityöhön. Puulastojen lisäksi ostin tämän lasihelmikorun, jota olenkin käyttänyt todella paljon. Olen ihastunut lasikorun muotoon 🙂Tallipihan suklaapuodista tarttui mukaanAvokille ostin konjakkikonvehteja ja itselleni vadelma. Avokki sai omansa kihlavuosipäivänämme. Suklaalevyn ja vadelmakonvehdit olen säästänyt jouluun. Jouluteetä viime viikonloppuna maistelin mökillä. Ehkä minun makuun hiukan laimean oloista.

Lopuksi istahdimme kahvilaan nautiskelemaan jauhelihavatruskaa, teetä ja kahvia. Oli muuten hyvää gluteeiinitonkin versio.

Tauon jälkeen matka jatkui kaupan kautta hotellille. Siellä rennosti neuloskellen Merjan kanssa Lauraa ja Jonnua odotellen. Heidän saavuttua lähdimmekin melkein heti syömään Fabric:iin. Söin herkullisen annoksen Karamellisoitua ylikypsää porsaankylkeä, yrtti-tomaattikastikkeessa haudutettuja kasviksia ja tummaa mallaskastiketta. Jälkkäriksi suklaaherkkua.

Jäisessä vesisateessa taivalsimme hotellille nukkumattia treffailemaan ja voimia keräämään messurupeamaan. Ja kyllähän siinä olikin rupeamaa kerrakseen. Kiertelimme rauhalliseen tahtiin hypistellen ja tarkasti tutkiskellen kaikkea mahdollista mitä esillä oli. Heti alussa mukaan tarttui lasiputkisetti himmeleiden tekoon, puuhelmiä eri värein rottinkitöihin, joten siitä se shoppailu alkoi. Löysin myös joitakin joululahjoja, joten ei ihan kaikki ostokset itselleni tullut 🙂 Jossain vaiheessa pidettiin pieni tauko katsomossa istuskellen ja syöden omia eväitä. Messuilimme koko päivän, joten poistuttiin vasta viideltä mentyämme paikalle heti yhdeksän jälkeen 😀

Hotellille ostokset ja syömään, ja arvatkaa vain oliko nälkä. Paikaksi valikoitui Plevna, jossa olimme myös pari vuotta sitten. Ruoka oli niin herkullista kuin muistettiinkin. Ruuaksi valikoitui VALKOSIPULIFRIIKIN PÄIVÄUNI (Pariloitu 150g naudan ulkofilepihvi, kynsilaukkavoita, valkosipuli-kermaperunoita, valkosipulihilloketta sekä hunajassa paahdettuja punajuuria) ja jälkkäriksi suklaakakkua vadelmakastikkeella.Pitihän sitä vielä herkutella piparkakkukaakaolla ja erikoiskahveilla. Valitettavasti piparkakkukaakaokuvassa näkyy suolasirotin ja jokin tahrasuttu.

Matkalla hotellille pysähdyimme vielä yömyssylle: kuohuvaa glögiä ja kyllähän oli jo aika neulomukset ottaa esille.Kymmenen jälkeen väsyneet messuilijat painuimme treffailemaan jälleen nukkumattia. Aamulla taasen reippaina uuteen messupäivään. Ennen kymmentä olimme jo jonottamassa sisälle pääsyä. Caro liittyi aamupäivästä seuraamme ja puoli viiteen asti kiertelyä yhdellä pienellä tauolla höystettynä. Lopussa alkoi kyllä jo vähän jalkoja painamaan, mutta olihan se sen arvoista 😀 Kotimatkalla mukavaa rupattelua ja kotona hurja väsymys. Mahtavaa oli ja ihania ostoksia tuli tehdyksi.

Koruista ihastuin luonnon materiaaleista tehtyyn rannekoruun. Kannattaa säilyttää paperipussissa kuulemma. Ihastuin myös petrooliin puuhelmistä olevaan rannekoruun. Kirjoitin joulupukille toiveen saman sävyn kaulakorusta.

Löysin todella ihanan tuntuiset pehmoiset nahkahansikkaat. Väri minua vähän arvelutti, mutta ei kai aina tarvitse kulkea mustassa. Ostin myös ihanan villatunikan. Itse asiassa meistä kolme osti sellaisen. Kaikilla tosin eri värinen.

Ostin pari vyyhtiä paperilankaa, kolme kerää merinovillalankaa, punaista kimallelankaa 25 centin kehykseen tehtävään koristeeseen, Muhkutyyny-tarvikepaketin, valoryijy-tarvikepaketin… Huih… Pelottaa, osaankohan noista tehdä mitään valmiiksi. Vielä en ole mihinkään tarttunut, mutta alkuvuodesta katsotaan miten ämminkäisen käy 🙂 Haasteita, haasteita!Innostuin myös muovisesta harpusta johon saa lisättyä piikkejä ja siten voi harputella ohuemmalla langallakin. Kokeilin viikonloppuna, mutta ei oikein toiminut. Piikit oli aika ahtaasti, joten sormin työskentelytila oli vähissä. Harpun mukana tuli koki koukku millä homma hoituisi, mutta ei se näin sokkona tuntunut kovin luontevalta. Saa nähdä innostunko kokeilemaan uudestaan vai jääkö harppu pölyttymään. Kivahan se olis, jos se sais kodin missä sitä käytetään.

Mökille ostin talouspaperitelineen. Koira kuulemma näyttää Otolta 🙂 Lisäksi avokki sai kihlapäivänämme konjakkisuklaan lisäksi sytykeruusuja. Tosin pohti ettei niitä raski poltaa. Käteenkin kyllä tuntuvat upeilta, joten ehkäpä saavat koristaa mökkiä jonkin aikaa.

Että sellainen Tampereen reissu. Rahaa meni ehkä liikaakin. Toisaalta viime vuoden kokemuksesta päätin säästää jo etukäteen. Niinpä laittelin aina kuukausittain muutaman kympin sivuun. Ei tullut sitten ihan katastrofaalista lommoa budjettiin. Ja enköhän tee tulevana vuonna samoin. Tampereen Kädentaito-messut on kyllä parhautta ja niihin on päästävä myös ensi vuonna. Nyt oli mukavaa myös kun sain reissuun yhdistettyä ystävien treffauksiakin.