Tunnelmia nahkatyökurssiviikolta – Ura käsillä -hanke

On ilo olla taitavan, innostavan ja tarkan ammattitaitoisen opettajan ohjauksessa. Taukoja ei millään malttaisi pitää, vaikka kovin tärkeitä ovat nekin. Viime viikkoisen kurssin teemana oli koiralle taluttimen tekeminen. Keväällä kävin jo ns. jatkokurssin, jolla tehtiin kaulapanta, joten monet työvaiheet olivat minulle tuttuja entuudestaan. Aina kuitenkin oppii uutta ja tekemiseen tulee varmuutta. Ennen kaikkea kurssi osoitti minulle, että uskallan itsenäisestikin ryhtyä nahkatuotteiden valmistukseen. Keväällä itse asiassa heti panta-kurssin jälkeen aloitin kahden pannan tekoa todeden nahkapaskani olevan aivan paska. En saanut myöskään vasaralla suoraan naputeltua niittejä ilman niiden litistymistä, joten halusin nahkapaskan lisäksi tuurnat niittien muodossa pysymiseen.

Kesällä en kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi helteitä syytellen. Talutinta tehdessäni palautui kuitenkin mieleen hyvin eri työvaiheet. Yllätyin miten hyvin esim. reikien teko haarukalla ompelu-uraan onnistui. Ompelussa aloituksen muistin paljon monimutkaisemmaksi mitä se sitten oli. Itse ompelu sujui paljon jouhevammin kevääseen verrattuna.

Jo keväällä minulta tilattiin vyö. Sovittiin tuolloin, että ei ole kiireellinen. Tarkoitus oli vyö tehdä kesällä, mutta sekin jäi. Talutin valmistui hyvissä ajoin ja toin kurssille jo aiemmin tilaamani vyötarvikkeet. Oli hienoa saada valmistaa vyö ohjatusti. Työvaiheethan ovat hyvin samat mitä pannan teossakin. Ommeltavaa toki on paljon vähemmän. Vyökurssi olisi varmasti paikallaan, tulisi varmuutta vöiden tekoon. Toisaalta yritän rohkeasti alkaa valmistamaan niitä jo nyt.

Kurssin aikana keskustelimme myös hinnoittelusta ja siitä miten laadukkaista materiaaleista huolellisesti valmistetut tuotteet maksavat enemmän mitä kuin tehotuotetut tuotteet. Käsityön tekijän on hyvä miettiä haluaako erottua tuotteiden halpuudella, milloin materiaalit eivät välttämättä ole laadukkaita tai tehdystä työstä ei saa korvausta. Vai haluaako erottua laadukkaista materiaaleista ja huolellisesti tehdystä työstä milloin tuote on kalliimpi. On myös tärkeä oppia hinnoittelemaan työnsä ja arvostamaan sitä. On myös mietittävä millaiselle kohderyhmälle tuotteitaan on myymässä. Tämä kaikki on ajatuksia ja tunteitakin herättävää. Haluaisi tehdä oikein, mutta mikä sitten lopulta on oikein?

Keskusteltaessa pantojen, taluttimien ja vöiden hinnoista mainitut hinnat tuntuivat ensiksi korkeilta, mutta enemmän mietittyään ymmärsi jo paremmin. Valmistat hyvälaatuisesta kasviparkitusta nahasta tuotteita. Valitset kestävät soljet, niitit, lukot. Teet työn kokonaan käsityönä, myös ompelun, joka on väkisinkin hidasta tekemistä. Eihän silloin panta, talutin tai vyökään lähde parilla kympillä, jos lähtisi työlle ei jäisi mitään osuutta, jos edes materiaalikulut täysin peittyisi.

Hankevastaava Piia Rossi puhui teoriaosuudessa käsityöyrittäjyydestä ja kävimme mielenkiintoista ja antoisaa keskustelua. Pohdimme mm. milloin toiminta alkaa saamaan yrittäjyyden piirteitä, milloin harrastuksesta tulee työ, säilyykö tekemisen ilo, kestetäänkö mahdolliset painetilanteet jne. Käsityöyrittäjyyshän on paljon myös sesonkeihin painottuvaa. Usein alkuvuosi on hiljainen ja paras myyntiaika on loppuvuodesta. Järkeväähän on tehdä sesonkituotteita valmiiksi jo hyvissä ajoin. Tosin esim. itselläni ei kovin suurta varastointimahdollisuutta ole, koska toimintani on kuitenkin pientä moneen muuhun verrattuna.

Pohdimme myös voiko yrityksen teema olla sellainen mikä ei omistajaa kiinnosta pätkän vertaa. Uskoaksemme ei. On oltava kiinnostus, palo, into aiheeseen, jotta yritys voi menestyä, kehittyä, olla ajan hengessä mukana. Yrittäjyyteen liittyy toki myös kirjalliset työt, mitkä eivät välttämättä niin hauskoja ole, mutta kuuluvat asiaan. Lopuksi Piia kertoili vielä erilaisiin myyjäis- ja markkina-tapahtumiin osallistumisesta, siitä miten myyntipöydän tulee olla siisti, mahdollisen teltan asianmukaisen pystytyksestä jne. Itselleni harmaita hiuksia tuottaa myyntipaikkojen löytyminen. Netin syövereistä niiden etsiminen tuntuu äärimmäisen hitaalta ja kömpelöltä. Tietoa ei vaan oikein ole. Ruudun luvulla etsiminen käy vielä hitaammin. Tähän ongelmaan ei ollut oikeastaan mitään vinkkiä, jaksaa vain etsiä ja löytää. Koska toimintani on pientä rahkeet eivät myöskään riitä kovin suuriin paikkamaksuihin. Ne mitä olen tällä hetkellä löytänyt on hinnaltaan minimissään 160 €. Valitettavasti sellaiset on pakko unohtaa.Etsintä siis jatkukoon.

Myös Näkövammaisten liiton yrittäjyysneuvoja Hanna Karesjoki oli tuttuun tapaan puhumassa meille yrittäjyydestä. Tässä vaiheessa livahdin kotiin hierontatöitä jatkamaan, joten myös Friittalan myymälään tutustuminen jäi osaltani väliin. Siellä tosin viime kevään kurssilla kävinkin.

Toissa lauantaina kirjoitettuani melontapostauksen ryhdyin neulomaan alpakka-langasta kaulaliinaa. Sitä olen nyt neulonut kurssilla ruokatunnit, odotellessani lisäohjeistusta ja tietysti kotona seuratessani iltauutisia tms. Tiistaina kurssipäivän jälkeen jäin vielä syksyn ensinmmäiseen korikerhoon. Oli mukava tavata kerhokaverit ja päästä punomaan koria pitkästä aikaa.

Nahkaisiin kaulapantoihin, jotka keväällä jäi kesken, vaihdettiin niitit ja suoristettiin nimilaatat, laitettiin soljet ja d-lenkit paikoilleen ja tehtiin liimaus ompelua varten. Kurssin viimeisen tunnin tikkasinkin toisen kaulapannan sivua ahkeraan. Ompelu kutkutteli koko perjantai-illan, mutta parin viinilasillisen ja tapasaterian jälkeen en tohtinut ruveta naskalin kanssa heilumaan 😀 Lauantaiaamuna aamuteen aikaan oli jo kuitenkin ”pakko” laittaa puupihdit polvien väliin ja jatkaa ompelua. En pystynyt lopettamaan ennen kuin ensinmmäinen reuna oli ommeltu. Väliin kotitöitä/ruuan laittoa. Ruuan jälkeen jatkoin toisen sauman ompelua parvekkeella upeasta syysillasta nauttien. Hartioita jumitti, keskiselkää kolotti, mutta valmista tuli. 😀 Loppuillan neuloin 😀

Eilen annoin itselleni käsitöistä vapaapäivän, tai oikeammin pakotin itseni siihen, sillä käsien ja hartioiden jumitila oli ja on tuntuva. Kädet ja hartiat saivat kuitenkin työskennellä, sillä lähdimme Marin kanssa melomaan jälleen Vuosaareen. Tällä kerrtaa kulkumme suuntautui Kal-lahden puolelle.

Nyt oli edelliskertaan verrattuna huomattavasti tuulisempaa ja välillä aallot keinuttivat kajakkia. Nautin siitä. Minusta oli jotenkin ihanaa tuntea tuuli ja tuulen vaikutus. Toki myös melonta oli edelliskertaa raskaampaa. Nyt näimme ja kuulimme myös lintuja enemmän. Etenkin valkoposkihanhia lenteli, sukelsipa myös silkkiuikku. Turistiryhmä valokuvasi innolla luodolla olevia lintuja. Mekin meloimme lähemmäksi, mutta huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa.

Siinä meloessani mieleni kovasti askarteli jo keväässä ja kevään linturetkissä, siinä miten kiehtovaa olisi meloa rauhaisasti merellä, joella, järvellä ja äänittää kevätaamussa lintuja 🙂 Voi kun unelmasta tulisi totta. Joka tapauksessa melominen oli jälleen todella mukavaa ja mieleni halajaa edelleen uudestaan kajakkiin.

Pakko on myöntää, että eilisiltana se toinen kaulapanta kummitteli mielessä koko ajan, mutta pidättäydyin ompelun aloittamisesta. En edes neulonut eilen. Rauno hieroi vähän mun käsiä ja äsken tehdessäni hierontatyötä omissa käsissäni tuntemuksia. Nyt lähden kampaajalle rentoutumaan. Ihanaa nähdä Virpiä pitkästä aikaa ja saada hiuksiin kasvivärjäys, leikkaus samalla kuulumisia vaihtaen. Kotiuduttuani en ehkä pysty kaulapannan ompelun kutsua enään vastustamaan.

Myyntitapahtumia

Tämän syyskauden myyjäisistä ovat kahdet jo takanapäin. Lokakuun 14. olin maalipalloaikaisen ystäväni kanssa Energia-Areenalla Vantaan Hyvinvointi-messuilla mukana. Meillä oli yhteinen myyntipaikka. Kauppa kävi kohtuullisesti ja saimme hyvää myyntikokemusta vähän isommassa tapahtumassa.

Neljää viikkoa myöhemmin Vantaan Näkövammaiset ry järjesti käsityömyyjäiset Korsossa Ruusupaviliongissa. Sää oli erittäin huono, vettä satoi kaatamalla. Asiakkaita kävi paikan päällä todella vähän.

Myyjäissuman aloittaa ensi tiistaina Ura käsillä-hankkeen joulumyyjäiset Itäkeskuksessa Stoan tiloissa. Tapahtuma on 12-19, joten työssä käyvätkin ehtivät hyvin paikalle työpäivänsä jälkeen. Tapahtumassa on yli kahdenkymmenen näkövammaisen käsityöläisen tuotteita myynnissä. Ura käsillä -hankkeen kursseilla käynteet saimme lähettää tuote-esittelyt valokuvineen, joista raati valitsi mitkä tuotteet myyjäisiin otetaan. Minulta siellä on mehiläisvahakynttilöitä, neulevalokransseja sekä keraamisia riipuksia. Tapahtuma on avoin kaikille. Tapahtumassa on myös työnäytöksiä. Itse esittelen miten mehiläisvahakynttilöitä valmistetaan. Stoan osoite on Turunlinnantie 1.

Korson joulu -tapahtuma on puolestaan Korson kirkon edustalla lauantaina 2.12. klo 12-16. Klo 15 lähtee joulupukkikulkue liikkeelle. Tapahtuman järjestää Korso-Seura ja tapahtumassa myymässä ovat tuotteitaan korsolaiset käsityöntekijät. Myyntipöydältäni löytyy edellämainittujen lisäksi keramiikkaa, huopatöitä, koruja, rottinkikoreja.

Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset järjestävät Palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä perinteisen Joulukarnevaalit-tapahtuman, jossa on näkövammaiset käsityöläiset myymässä tuotteitaan. Tänävuonna tapahtuma on aiemmasta poiketen iltapäivästä klo 14-18, joten työssä käyvilläkin on mahdollisuus piipahtaa tapahtumassa. Joulukarnevaalit ovat torstaina 7.12. ja Iiriksen osoite on Marjaniementie 74. Tapahtuma on liikuntasalissa infopisteen läheisyydessä sisääntulokerroksessa.

Iloveparty järjestää I love christmas-joulumyyjäiset Puistokulmassa Hiekkaharjussa, Talkootie 4 lauantaina 9.12. 10-16. Oli hyvä tuuri, sillä löysin Fasebook-ryhmästä Naisyrittäjät ilmoituksen, jossa haettiin tapahtumaan yrityksiä myymään tuotteitaan. Hetken ujostelin ja rohkaistuin laittamaan viestiä ja ilmottautumaan mukaan. Hienoa päästä myös uusiin ympyröihin mukaan. Mistä sitä koskaan tietää mihin se johtaa 🙂

Että eipä siis muuta kuin tervetuloa tapahtumiin nauttimaan joulutunnelmasta ja tekemään ihania löytöjä itsellesi tai pukin kontiin.
Ja tulehan moikkaamaan. Löydät minut myyntipöydän takaa 🙂

Uusia tuulia – isoja askeleita

Reilun kuukauden päivät olemme olleet ilman avustajaa ja toisaalta se on tuonut ihanan vapauden tunteen. Ei ole tarvinnut sopia työvuoroista ja siitä milloin on avustajan työaika. Totuus kuitenkin on, että on asioita mihin näkeviä silmiä tarvitaan. Tällä hetkellä minua huolestuttaa miten selviydyn syksyn myyjäistapahtumista, sillä ne ovat ehdottomasti tilanteita missä näköä tarvitaan. Onneksi kaveri löytyi lokakuussa oleville Hyvinvointi-messuille Myyrmäkeen, mutta marraskuisille Vantaan näkövammaisten myyjäisiin, joulukuun Korson joulutori-tapahtumaan ja I LOVE CHRISTMAS Joulumyyjäisiin kaveri uupuu. Koetan kuitenkin olla luottavainen siihen, että asiat järjestyvät ja että se sopiva avustajakin löytyy. Laitoin nyt työpaikkailmoituksen Te-toimiston sivuille. Tällä kerralla ei ollut Facebookissa riittävästi voimaa.

Pohdimme avokin kanssa miten ruokakauppakäynnit pystymme hoitamaan mahdollisimman kätevästi ja muistin ystäväni kertoneen käyttävänsä Foodie.fi-palvelua, joten yhteys häneen kera kysymyksien. Toissamaanantaina iltapäivästä istuimme puhelimessa olevaa Foodie-sovellusta harjoitellen. Nyt olemme kahdesti tilanneet ruokaostokset Kannelmäen Prismasta noutaen tuotteet paikanpäältä. Kotiinkuljetus-mahdollisuuskin on, mutta siihen emme ole perehtyneet. Sovellusta käyttäessä on ollut todella hämmentävää tuotteiden määrät: juustot liki 700, jogurtteja yli 200, juomia toista tuhatta jne. Aika on sujahtanut vauhdilla valikoimaa tutkaillessa.

Ensinmmäisellä tilauskerralla sattui hassusti. lisäsin siikli-perunaa ostoslistaan. Tulkitsin jotenkin, että perunat tulevat kiloittain ja lisäsin 2 kun halusin 2kg perunaa. No arvatkaapa tuliko perunoita kaksi kiloa? No ei, sieltä tuli kaksi perunaa. Väkisinkin pisti hymyilyttämään.

Blogissakin olen pohtinut yrityksen laajentamista kattamaan myös käsityöt. Lopullinen päätös on roikkunut ilmassa eikä ajatus laajennuksesta ole jättänyt rauhaan. Reilu viikko sitten päätin tehdä yritykselleni toimialamuutoksen. Hierontapalvelu sai kaverikseen nyt käsityötoiminnan sekä kaiken laillisen liiketoiminnan. Tuo ”kaiken laillisen liiketoiminnan” tuntuu nykyisin olevan yrityksen jos toisenkin toimialatekstissä. Tiistaina kävin Ura käsillä -hankkeen pajaohjaajan luona tekemässä muutosilmoituksen, koska ruudunluku ei selviytynyt sivuista missä ilmoitus tehtiin. Nyt olo on hiukan hämmentynyt ja odottava. Miten uskalsinkin lähteä tälle tielle. Vielä jokunen vuosi sitten olisin nauranut, jos joku olisi väittänyt minusta tulevan myös käsityöyrittäjä.

Pankkikorttilukijat ovat olleet aina kammotukseni. Työskennellessäni Aktivossa vuosia sitten siellä käytössä oli iso kallis, hirmuisesti nappuloita oleva kortinlukija. Juuri ja juuri osasin sillä painella hinnan mitä asiakkaan tuli maksaa. Jos tuli ongelmia oli haettava heikkonäköinen työkaveri apuun tai asiakkaan kanssa selvitellä asiaa. Omiin tiloihin siirtyessäni ei ollut vaikeaa jättää hankkimatta satoja euroja maksava laite ja vielä kohtuuiso kiinteä kuukausimaksu päälle. Hyvin olemme asiakkaiden kanssa pärjäilleet käteisellä, tilisiirroilla ja laskuilla. Kuitenkin pankkikorttimaksamista kaivataan ja onneksi kehityksen myötä sokeanakin korttilaitteen käyttö on helpottunut. IZettle-kortinlukija toimii Iphonen kanssa ja Iphonen puheohjelma toimii hyvin, toimii myös kivasti IXettle-sovelluksessa. Kävin keskiviikkona ostamassa kortinlukijan. Olen onnistunut parittamaan sen Iphoneni kanssa, mutta tuotelistauksen tekemistä joutuu harjoittelemaan. Jatkossa kuitenkin hieronta-asiakkaat voivat maksaa myös pankkikortilla ja käsityömyyjäisiin voin ottaa laitteen mukaan, joten maksuvaihtoehdot lisääntyvät silläkin saralla.

Totuus taitaa olla, että ilman Iphonea ei enään pärjää. Se on niin paljon muutakin kuin puhelin. Ja siitä on ihan oikeaa hyötyä ja apua arjessa. Mikäköhän on seuraava sovellus minkä koetan ottaa haltuun?

Käsityövoittoiset kuulumiset

Lokakuun puolessa pidetyn syyslomamme jälkeen on ollut neljä eri tapahtumaa missä on ollut käsitöitäni myynnissä. Vielä on kolme tapahtumaa tälle vuotta jäljellä. En koskaan osannut kuvitella, että minusta tulee näin ”hullu”, että osallistun innolla myyjäisiin ja tapahtumiin. Olen aina ajatellut, että en osaa myydä, minusta ei ole myyjäksi, en osaa puhua tuotteistani myyvästi. On jotenkin ihan eri asia tarjota hieronta-asiakkailleen uusia hoitoaikoja kuin tämä käsityömyyntihommeli. Toisaalta ei ole lopultakaan myöskään hirveän kauaa siitä kun en osannut kuvitella itseäni neulomassa, pyörittelemässä kynttilöitä tms. Nyt teen lähes päivittäin jotakin käsityötä. Esim. perjantaina äidin vieraana ollessani neuloin kranssin päällisen. Kotiuduttua pyörittelin kehykseen valot ja päällisen paikoilleen. Jatkoin vielä pujottelemalla rannekorun valmiiksi. Eilen kotiuduttuani myyjäisistä iltasella aloin neulomaan uutta kranssin päällistä. Tänään sain sen valmiiksi, valot ja päällisen paikoilleen. Kieputtelin myös toisen kranssin valmiiksi, mutta valot eivät toimikaan, joten uusiksi menee.

Lokakuun 25. päivä olimme rottinkikerholaisten kanssa Iiriksen infon takaisessa aulassa yhdestä puoli seitsemään. Väkeä päivän aikana tuotteitamme kävi katsomassa aika vähän. Itse möin kokonaista kaksi tuotetta. Pitkä päivä. Oli kuitenkin mukava tavata joitakin tuttuja ja vaihtaa tovi kuulumisia.

Seuraavana päivänä toimitimme avustajani kanssa Korson Hiussalonkiin mehiläisvahakynttilöitä ja koruja. Perjantaina 28. päivä siellä vietettiin naisteniltaa. Made in Korsosta tuotteitamme oli paikalla myymässä Made in Korson äiti Päivi. Väkeä oli ollut ja joidenkin tuotteita meni myös kaupaksi. Tuolloin keskiviikkona vietyämme tuotteet kampaamoon matkamme jatkui Keravalle kuuntelemaan luentoa kilpirauhassairauksista. Luennolla ei tullut mitään tajunnan räjäyttävää uutta tietoa ja välillä termistö oli niin lääketieteellistä ettei pysynyt ynnärrys mukana. Illalla kieputtelin monivärivalot kranssiin valkoisella kultasomisteisella päällisellä. Tuttavani pyysi minua tekemään sellaisen kranssin. Itseäni vähän hirvitti monivärivalot kranssissa, mutta monet ovat tykänneet. Huomenna kun teen valotilauksen tilaan monivärivalojakin.

Lokakuun viimeinen viikonloppu oli rauhallinen. Perjantaina kyläilimme Oton kanssa Siljan luona. Kävimme pienellä lenkillä tihkusateessa, söimme herkullisen aterian silakoita ja uunijuureksia. Jälkiruuaksi vähän herkkuja. Katselimme Johan Vennisestä dokumentteja. On siinä ollut hieno ihminen. Ei ole totisesti antanut sokeuden hidastaa tahtiaan. Mies eli liki satavuotiaaksi ja teki kotitilallaan ties mitä: räjäytti kalliota, kävi kalastamassa, rakensi yli 90-vuotiaana uuden saunan jne. Samalla neuloskelin turkkilaisella neuloksella huivia. Huivin neulonta jatkui Vain elämään merkeissä. Käpy ja Otto leikkivät ja seuraan liittyi vielä äärimmäisen kiltti Suomen porokoira Runo. Jutustelimme sienipiirakan ja salaatin voimalla.

Viikonlopun aikana editoin Haltia-päivämme nauhoituksia ja kirjoittelin postauksen retkestämme. Kirjoitin myös Madeinkorso-blogiin harpusta. Teimme avokin kanssa yhdessä ruokaa, kävimme saunassa. Rentoilimme. Käsityökärpänen oli aika hiljakseen.

Marraskuu alkoi avokin astmadiagnoosilla. Oli helpottavaa kun selvisi ahdistuksen syy ja sai oikean lääkityksen. Ja miten upeaa oli huomata lääkkeiden auttavan ja olo on kohentunut hurjasti. Nyt mies nukkuu iltaisin sohvalle univelkojaan pois. Oli ihanaa viettää mökkiviikonloppua nauttien upeasta talvipäivästä kun avokkikin voi hyvin. Ehkäpä siksikin kyseisestä päivästä tuli niin hieno mitä se oli. Kirjoittelin siitä edellisessä tekstissäni 🙂

Torstaina 3.11. Made in Korson porukan käsitöitä (kynttilöitä, koruja) oli Korso Cafessa esillä. Olin avustajani kanssa siellä ”päivystelemässä” yhdeksästä kahteen. Ihmisiä kävi jonkin verran ja tuotteitakin ostettiin. Itseltäni meni kolme kynttiläpakettia. Aamupäivästä seurassamme oli pari muutakin Made in korsolaista joidenka kanssa jutellessa aika sujahti mukavasti. Myös kahvilan pitäjä oli oikein mukava ja energinen. Oli ilo olla hänen kahvilassaan. En ole tiennyt Korsossa olevan niin hienoa kahvilaa. Sinne täytyy kyllä joskus mennä herkuttelemaan. Kahden jälkeen kävimme ruokakaupassa ja täällä kotona hommat jatkuivat käsityöteemaisina.

Tällä viikolla käsityökärpänen on sitten suristellutkin taas ahkeraan. Keramiikassa tein ovaalin muotoisen kannellisen purkin saksalaisesta punasavesta ja valitsin poltosta tulleisiin töihin värejä. Sekoitin keltaista lasitetta jne. Edelliskerralla tein uunivuuan ilman kantta ja sitä ennen matalan suorakaiteen muotoisen astian. Rottinkikerhossa ei oikein työni edistynyt ja se vähän turhautti. Ensi kerralla varmastikin valmistuu sydänkori sinisin helmin, jonka olisin halunnut eilisiin myyjäisiin. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta 🙂 Pääsin kuitenkin tontun puuhissa eteenpäin edes hiukan. 🙂

Puikoille punainen kranssin päällinen ja kranssi valmistui sopivasti torstaille. Silloin luonani kävi kranssin valitsemassa pukin konttiin eräs ystäväni lapsiensa kanssa. Tuolloin torstaina rempaisin ostamalla itselleni viinin punaiset housut! Siis minä, jolla housut ovat lähes aina mustia tai tumman sinisiä 🙂 Housuja on vähän lyhennettävä. Tällä vartalolla kun ei housuja ilman lyhentämistä juuri koskaan löydy. Sinellistä ostin kranssirenkaita, nahkanauhaa ja koruvaieria. Keskiviikkona aloitin pujottelemaan rannekorua torstaina uutisia seuratessani kaataen helmirasian. Meni tovi kun koetin pelastaa suurimman osan pudonneista siemenhelmistä. Arvatkaa vain kiroilutittiko?

Perjantai hujahti äidin vieraana. Oli mukava päivä, vaikka mitään ihmeempää ei tapahtunutkaan. Eilen olin myymässä Vantaan näkövammaisten järjestämissä käsityömyyjäisissä Ruusupaviliongissa. Meitä oli viisi myyjää paikalla. Asiakkaita kävi jonkin verran, enemmänkin olisi toki voinut. Minun on kuitenkin syytä olla tyytyväinen, sillä nyt olen tilanteessa, että kransseja on kiiruusti saatava valmiiksi lisää. Päivä meni todella nopsaan ja kotona maistui avokin kokkaama salaatti. Sen jälkeen saunaan, telkkaria katsellessa suolakeksejä ja joulun ekat piparit 🙂 Tänään olen käynyt laatikoita läpi heittäen turhaa romua roskiin tai myytäväksi. Avokki pyöritti pyykkiä koneellisen. Kokkasimme yhdessä ruokaa. Tein pinaatti-broilerpyöryköitä avokin valmistaessa perunamuusin. Tein myös kermaviilikastikkeen 🙂

Kyllähän täällä on myös tehty töitä. Mitään hirvittävän kiireistä ei ole ollut, mutta tasasesti päiviin on tullut myös asiakkaita. Saa nähdä tuleeko vielä ennen joulukiireitä hierontaan tulioiden ruuhka, ostetaanko lahjakortteja pukin kottiin. Aika näyttää. Nyt kuitenkin kello rientää ja minun on riennettävä peiton alle. Arki on taasen edessä ja alkavaan viikkoon mahtuu normimiohjelman lisäksi kynttiläkurssi Inkun Ideapajassa, Novellikoukku Lumon kirjastossa ja Tampereen Kädentaito-messut.

Made in korso-blogi

Pidän blogin kirjoittamisesta niin paljon, että lupauduin mukaan yhdeksi kirjoittajaksi made in korso-blogiin. Blogissa tuodaan esille Korson pehmeämpää puolta käsityöläisten kirjoituksin. En ole aiemmin ollut mukana useamman kirjoittajan blogissa, joten mielenkiintoinen matka luvassa. Blogi päivittyy kerran viikossa ja minulla on tämän vuoden puolella kolme kirjoitusvuoroa. Tänään julkaistui ensinmmäinen tekstini.

Viikko sitten blogissa julkaistiin ensinmmäinen teksti ja blogi julkaistiin made in korson sivuilla sekä fb:ssa. Tuona julkaisupäivänä alkoi todella jännittämään, että miten osaan ja pärjään blogin korkeassa tasossa mukana. 🙂 Eilen upeassa syyssäässä kirjoittelin ensinmmäisen tekstini auringon paisteessa mökin pihassa. Kun alkuun pääsi alkoi tekstiäkin syntymään. Huomasin kuitenkin, että paljon tarkemmin miettii mitä kirjoittaa kuin tässä henk.koht. blogissani. Täällä antaa vaan sormien tanssia ajatusten tahtiin eikä ole ihan niin kriittinen tekstilleen.

On mukavaa olla mukana made in korso-blogissa ja toivon näin saatavan käsitöiden arvostusta nousemaan ja myös Korson mainetta kohennettua. Teksteissäni en aio korostaa näkövammaisuuttani kuten en täälläkään. Se kulkee teksteissä mukana tarpeen mukaan ja jos se kirjoitettavaan aiheeseen jotenkin liittyy. Toivoisin kuitenkin, että minut muistettaisiin made in korso-blogissa ennen kaikkea käsitöistäni, teksteistäni, kenties korsolaisena hierojana ja vasta jossain taka-alalla vammaisuudestani. Ensisijaisesti olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen, joka työskentelee hierojana ja joka rakastaa käsillä tekemistä.

Lokakuussa made in korsolla on villisukatmyyjäistapahtuma. Toivottavasti pääsen piipahtamaan paikalla, vaikka minulla ei olekaan myytäväksi villasukkia. Se taito kun on jäänyt puolitiehen. Marraskuussa osallistun Korson joulutorille ja tod.näk. Cafe Korson myyjäispäivään. Olen innostunut ja vähän jännittynytkin. Vielä jokunen vuosi sitten en nähnyt itseäni myyjäisissä myymässä. No nytkään en ilman näkevää apuria touhuun yksin uskaltaisi, mutta myös ihan käytännön syistäkään. En saa katsekontaktia mahdolliseen ostajaan, en välttämättä tiedä jonkun tutkivan tuotteitani, jos tämä on hipihiljaa. On siis tärkeää, että mukanani on näkevä henkilö, joka voi ottaa sen ensinmmäisen kontaktin asiakkaiden kanssa . Toivottavasti tapahtumista tulee iloisen vilkkaat ja saan monta ihanaa kohtaamista myyjäishulinassa.

Myyjäisissä myymässä

Pienrottinkityökerho on Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n järjestämää harrastetoimintaa. Kerho pyörii syyskuun alusta huhtikuun puolenvälin yli. Meitä kerholaisia on seitsemän+ohjaaja. Moni meistä tekee paljon myös muita käsitöitä neuleista koriste-esineisiin, poppanaliinoista koruihin, keramiikasta itse tehtyihin kortteihin, mehiläisvahakynttilöistä kransseihin. Valitettavasti tässä postauksessa ei ole kuvia kuin omistani myyntipöydistä.

Järjestimme kerhon nimissä myös viime vuoden pääsiäisen alla myyjäiset Iiriksessä, päätimme toimia tälläkin kertaa. Saimme tilan infon takana olevasta aulasta, jossa on silloin tällöin näkövammaisia tuotteidensa myyjiä, joskus on myös joistain yrityksistä esim. kenkien myyjiä. On todella mukavaa, että tilaa voidaan käyttää ja pääsemme silloin tällöin töinemme esille Iiriksessäkin.

Viime tiistai oli tuo myyjäispäivä. Paikalla olimme 12-18. Käytössäni oli kaksi pöytää. Sijaintini ei ehkä paras mahdollinen ollut, sillä olin aulan perällä. Toisaalta olimme kaikki kerholaiset samassa rivissä. Lisäksemme myymässä oli käsittääkseni artesaani-opiskelija.

Myyjäisiin valmistautuessani jälleen kaikkein hankalimmaksi koin töideni hinnoittelun. Neuleissa käytän useimmiten aitoja kuituja ja minulle merkitsee tavattomasti miltä lanka tuntuu käteen kerässä ja myös neulottuna. Keramiikassa käytän paljon aikaa viimeistelyyn ja värien valitsemiseen. Korujen helmiin tuppaa valikoitumaan myös hinnakkaampia yksilöitä. Koreissa taas haluan aina ne lakattavan, jotta ovat silloin pitkäikäisempiä käytössä. Kävimmekin Heman kanssa pitkiä keskusteluja hinnoittelusta, käsityön arvostuksesta, oman työn arvostuksesta. Hintoja päättäessäni useimmiten esitin alhaisempaa hintaa laitettavaksi mitä taas Hema olisi laittanut. Minähän päätökset lopulta aina tein, mutta onneksi Heman kanssa keskustelut sai minua ehkä taas rohkeammaksi laittamaan työlle arvoakin. Kyllä huomasi joidenkin töiden kohdalla asiakkaalle hinnan olevan liian iso. Ihmisiä kierteli katselemassa töitämme ja ihasteluakin tuli esim. keraamisesta sinisestä vadista, tulppaanilyhdystä ja parista koriste-esineestä. Ihailua herätti koreista erityisesti iso kori, jonka seinämä pysyi suorassa eikä aaltoillut. Kyseisestä korista piti tulla työhuoneeseemme roskakori, mutta ehkä se sittenkin on sinne liian pieni.

Päivän aikana olisi parempikin myynti voinut olla, mutta onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut tuoda kotiin. Koruista meni korvikset, lila-sävyinen kaulakoru sekä huopapalloista tehty kaulanauha. Korit, keramiikkatyöt sekä neuleet tuli kaikki takaisin kotiin. Kynttilöitä meni kolme pakettia. Niitä olikin vain yhdeksän pakettia matkassa.

Otto oli mukanani ja jaksoi hienosti koko pitkän päivän. Pääasiassa köllötteli tuolini vieressä. Jos luoksemme saapui joku tuttu silloin piti päästä tervehtimään ja rapsutuksia hakemaan. Ja kyllä herra pari kertaa otti myös hatkat paikaltaan. Istuskelin kaikessa rauhassa tuolilla ja toinen myyjä huuteli kauempaa ”joko olette ostaneet yllätyskakkuja?” ja silloin koira singahti kahden pöydän päässä olevan myyntipöydän lu, laski kuononsa pöydän reunalle juuri äsken puhuttujen kakkujen kohdalle. Naurua riitti aulassa kun Otto palautettiin paikalleen. Toisen kerran samainen myyjäkaverini huuteli minulle kysellen olenko leiponut mantelimuffinsseja. No Ottopas se lähti kysyjän luo katsomaan herkkutilanteen. Taas aulassa olleet räjähti nauruun. Kyllä Otto tietää milloin puhutaan herkuista 😀

Ihmisiä kierteli pöytiemme luona tasaiseen tahtiin. Välillä oli myös rauhallisia hetkiä ja silloin ehti hyvin neulomaan kaulurin loppuun, joten eipä odottelu haitannut.

Helatorstaina täällä Korsossa järjestetään markkinat ja niiden yhteydessä nuorisotalolla korsolaisten käsityön tekijöiden myyjäiset. Lupasin osallistua tapahtumaan. Minua todella jännittää, sillä myyntikokemukseni rajoittuu kolmeen tapahtumaan ja ne kaikki ovat olleet Iiriksessä. Nyt asiakaskunta on täysin eri ja jännitänkin miten osaan olla esillä, mistä tiedän milloin pöydällä olevia tuotteita katsellaan jne? Onneksi mukanani on ystäväni auttamassa. Asiakkaat eivät välttämättä heti tiedosta minun olevan täysin sokea ja hälinässä on välillä vaikeaa tietää milloin juuri minulle puhutaan. Reilun kuukauden päästä olen kuitenkin taas yhtä myyjäiskokemusta rikkaampi. Toivottavasti kokemuksesta tulee sellainen, että jatkossakin uskaltaudun toimintaan mukaan.

Itse tehtyä – keramiikka-maljakko ja pikarit + myyjäiskuulumisia

Syksyn onnistuneimpiin keramiikkatöihin kuuluu ehdottomasti mustasta savesta tehty maljakko. Tein maljakon makkaratekniikallaja reunaan asettelin lenkkikoristusta. Raakapolton jälkeen oli aika pohtia maljakon väri. Ensiksi pohdin olisiko se kaksivärinen ja hyvien värikeskustelujen jälkeen päädyin eläväruskea-lasitteeseen. Valinta on ollut erittäin onnistunut. Kaikki, jotka ovat maljakon nähneet ovat pitäneet sen ulkonäöstä; elävyydestä hallitusta epäsymmetrisyydestä. Jopa minä itsekin olen työhön tyytyväinen. Ja minä olen AINA itse tekemääni kohtaan hirmu kriittinen.Keramiikka-ryhmämme opettaja Soile Paasonen sanoi maljakosta, että on olemassa töitä joita ei anneta lahjaksi eikä myydä ja maljakko voisi olla sellainen. Sitä voi sitten esitellä vieraille omana taideteoksenaan.Vielä en tiedä mihin maljakon laitan. Väritykseltään se voisi sopia mökille ja kesällä siihen kesäkukkia 🙂

Torstaisissa myyjäisissä nämä kolme eri korkuista pikaria herätti ihastusta ja mielenkiintoa. Minusta keramiikkatöiden hinnoittelu on hirveän vaikeaa. Myin pikarit 8 € kappale tai kaikki kolme 20 €.Pikarit sopivat hyvin tuikkuastioiksi tai niihin voi laittaa eteerisiä öljyjä, miksipä ei käyttää juomapikarinakin. Moni ryhmäläinen keramiikassa ihmetteli, että miten olin onnistunut saamaan jalat pysymään niin suorina. Enpä osannut vastata 🙂 Niistä vaan tuli tuollaisia ja saivat varmasti ihanan uuden kodin.

Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry järjesti näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskuksessa Iiriksessä Joulukarnevaalit torstaina aamupäivällä. Siellä oli lähes 30 myyntipöytää ja minäkin rohkaistuin osallistumaan tapahtumaan myyjänä ensikertaa. Kyllä osaan jauhaa esim. Facebookissa töistäni ja markkinoida itseäni sitä kautta, mutta kyllä oli vähän jännittävää asettautua myyntipöydän taakse myymään omia töitään. Avustajasta oli hirmuisen iso apu. Sokeana ei ole helppoa tietää milloin joku mahdollisesti katselee pöydän tarjontaa kiinnostuneena. Ja kun en ole luonteeltani sellainen, että puhuisin papupadan lailla, en vedä pulputuksellani ihmisiä puoleeni. Varmasti kokemuksen karttuessa alkaa puhumaan enemmän ja enemmän välittämättä onko siinä just nokan edessä kuulioita vai ovatko pienen matkan päässä harkitsemassa tarkempaa tutustumista tuotteisiin.Alkuun tuntui, että mitään ei mene kaupaksi, mutta kyllä se sitten onneksi vilkastui. Lopulta myin kolme valokranssia, pikarit, keraamisen raastimen, huivin, pari rannekorua ja kynttilöitä. Voin olla tyytyväinen tulokseen ja uskoakseni osallistun ensi vuonnakin tapahtumaan, jos se vain järjestetään.

Kansainväliset suurmarkkinat ja Herkkujen Suomi

Elokuussa pyörin kahdesti Helsingin keskustassa. Ensinmmäisen kerran pe 14.8. kiertelimme Kansainvälisillä suurmarkkinoilla Narinkkatorilla. Viikkoa aiemmin piipahdin tandemlenkillä vastaavilla Keravalla. Siellä näin hamppurepun, joka jäi vähän kutkuttelemaan. En ollut oikein varma sopisiko tyyliini vai ei. Nyt avustajan kanssa tutkailimme reppuja tarkemmin ja löytyi kohtuullisen hillitty yksilö, vaikka repussa useampaa väriä onkin, ja sen voisi sanoa olevan myös vähän hipahtava.

Ostin isot purkit karpalo-ja tyrnijauhetta. kuvassa vain tyrnijauhe, koska karpalojauhe oli kuvaushetkellä viety jo mökille. Lisäksi löysin Ruoveden herkku Oy:n standilta mausteita: karhunlaukkaa, sitruunamelissaa, tilliä, minttua ja unikonsiemeniä. Kotona sitten kontaktimuovilapuille pisteillä merkinnät mikä on mitäkin.

Markkinoilla oli paljon makkaroita ja juustoja, leivonnaisia, jonkin verran vaatteita. Gluteeinitonta todella vähän kuten myös Herkkujen Suomessa. Kierreltyämme markkinoilla piti piipahtaa Theehuoneella ja Punnitse&säästä-liikkeissä. Tälläkin kerralla ostin valkoista teetä, jossa tähtihedelmää ja mansikkaa. Olen ihastunut siihen. Punnitse&säästässä petyin pahasti kuivahedelmätarjontaan. Lähes kaikissa oli lisättyä sokeria ja pahimmillaan myös lisätty myös väriaineita. Ajatus oli hankkia mysliin tarveaineita, mutta aika vähäseksi hankinnat jäi.

Torstaina 20.8. kiertelin kaverini kanssa Rautatientorilla Herkkujen Suomi-tapahtumassa, joka oli pettymys. Moni ihana yrittäjä oli pois, maistiaisia vähän, gluteeinittomia tuotteita todella vähän. Paljon kojuja mistä sai ostaa nyhtöpossua ja muikkuja. Ihmiset lähinnä istuskelivatkin syömässä ja juomassa. Mekin lopuksi istahdimme lämpimästä kesäillasta nauttimaan Teerenpelin mustikkasiiderit nokan alla. Löytyi sitä kuitenkin jotain ostettavaakin. Ostin kahta teetä Riipisen Riistaherkut Oy:n standilla. Tyrnitee tuoksui lumoavan hyvälle ja Kuusenkerkkätee kiehtoi minua. Molempia teemakuja olen jo maistanut. Pidän ehkä enemmän Tyrniteestä, jossa on mm. vihreää teetä. Ei se niin herkullinen tee ole mitä tuoksusta voisi luulla. Kuusenkerkkätee, jossa on mustaa teetä on maultaan selvästi voimakkaampaa. Hyvää sekin.

Hamppusnakseja sai maistella ja ostinkin pussin snakseja kotiinkin. Ilmeisesti eivät hirveän herkullisen näköisiä, mutta aikas mukavan makuisia. Lisäksi ostin parilta pientuottajalta maustamatonta jogurttia ja palan savulammasta, joka oli herkullista.

Vaikka tapahtuma oli vähän pettymys, Maarittia oli mukavaa tavata ja vaihtaa kuulumisia. Hänen kanssaan ollaankin ilmottauduttu parille kurssille lokakuussa. Lokakuulle onkin paljon ohjelmaa jo nyt kalenterissa. Toivoa sopii, että tämä kilppari- tai rautavaje eivät liikaa tahtia haittaa.

Marraskuu taltutettu :D

Vaikka marraskuu oli pimeä ja synkkä säältään, se sujahti nopeaan. Alkukuusta meinasi uniongelmat hyökätä kimppuun, mutta iltaisin otetut melatoniini ja magnesium ovat tuoneet hyvät ja pitkät yöunet. Aamuisin d-vitamiinisuihkaus ja teehetki kirkasvalon äärellä on saaneet aamuista vähän helpommat ja nyt uskaltaa taas sopia aamuihinkin menoja. Oton märkyysinho on tuonut huolta ja murhetta, mutta tällä hetkellä sujuu paremmin, on sujunut jo viikon verran. Tällä viikolla koiran kiintymys minuun on ollut jotain käsittämätöntä. En pääse lähtemään ovesta ulos ilman Ottoa ilman koiran ulvontakonserttia. Tänään jätin pojan kotiin, koska en halua viedä sitä hirveisiin jouluruuhkiin. Pukiessani takkia yläkerrassa koira ulvoi perääni. Se oli aika sydäntä särkevää.

Tänään uusi avustajani aloitti työnsä. Piipahdimme Helsingin ja UUdenmaan näkövammaiset ry:n järjestämissä myyjäisissä. Siellä näkövammaiset yhdistyksen jäsenet myivät omatekemiään tuotteita lähinnä leipomuksia ja käsitöitä. Löysin itselleni sopivan kokoiset lapaset, raakasuklaata, toffeeta sekä pari joulumuistamista. Myynnissä oli paljon erilaisia rottinkikoreja, mehiläisvahakynttilöitä, neulevalokransseja, neuleita, poppanoita, saippuoita, kylttejä jne. Leivontapuoleen en paljoakaan kiinnittänyt huomiota. Avustajan kanssa oli kiva kierrellä ja samalla jutskailla muutaman tuttavankin kanssa. Kahvi/teehetken jälkeen matka Iiriksestä jatkui Itikseen ostamaan mm. täydennystä pariin herkkukoriin, itselle magnesiumia, avokille pesuaineita tms. Iltapäivä kului rattoisasti, ja ehdinpä hyvin kotiin töitä jatkamaan.

Pt-treenejä mulla ei ole ollut sitten marraskuun 10. päivän jälkeen, harmi. Jouduin perumaan yhdet treenit naisten riesojen takia ja Oton ongelmien takia en jaksanut olla aktiivinen ja etsiä uutta aikaa. Nyt kuitenkin on sovittu kolmet treenit ennen joulua ja huomenna niistä eka treeni. Odotan treeniä innolla. Olisi mahtavaa saada treeni säännölliseksi viikko-ohjelmaan ja muutenkin haluaisin taas liikuntaa elämääni enemmän. Nyt joulukuussa on niin paljon ohjelmaa, että taidan joutua tyytymään kolmeen pt-treeniin ja koiran kanssa tehtäviin lenkkeihin. Olen jo nyt aloittanut itseni psyykkaamisen ajatukseen, että tammikuun alusta otetaan tiukempi vaihde niin liikkumisen kuin ravitsemuksenkin suhteen.

Marraskuussa minulla oli mahdollisuus päästä spinningmaratonille ja niinhän siinä kävi, että jouduin perumaan osallistumiseni samasta syystä kuin pt-treeninkin. Arvatkaa vaan harmittiko? Harmitti ja harmittaa vieläkin. Olen jo pitkään haaveillut spinningmaratonista ja vieläkin se piruvie jäi kokematta. Ratsastamaan sentäs pääsin tuona viikonloppuna. Ratsastimme lumisella kentällä. Harjoittelimme suoraan töltistä pysähtymistä ja suoraan tölttiin lähtemistä. Ratsastettiin kahdella eri hevosella Pipsalla ja Sebulla. Toki myös ravattiin. Laukattu ei. Ja mikä lämmitti mieltä oli se että Lettu totesi meidän kehittyneen niin paljon, että oli todella mietittävä meille harjoituksia laukkaamisen tilalle. Eipä ole mennyt tunnit hukkaan! Odotan seuraavaa kertaa innolla!

Nyt alkaa uni silmiä painamaan, joten melatoniini tekee tehokkaasti tehtäväänsä. On aika siirtyä lakanoiden väliin unille. Huomenna pt-treenin lisäksi avustajan kanssa touhuamista ja illalla illastamaan kaveripariskunnan luo etanoita ja merellistä pataa.

Pohjalaistunnelmista mökkifiilistelyyn

Viikonloppuna Etelä-pohjanmaalaiset ”valtasivat” senaatintorin ja sen ympäristöä. Perjantaina vietettiin kaverini kanssa miellyttävä iltapäivä Pohjanmaa-tunnelmissa. Kävimme kuuntelemassa (en todellakaan ole mikään runoihminen, runojen ystävä) Arto Juurakon lausumana itsensä kirjoittamia pohjalaisia rakkausrunoja miesnäkökulmasta. Ne olivat hyviä, viihdyttäviä, hauskoja 😀 Vajaa tunti hujahti nopsaan. Artolla itsellään on miellyttävä ääni, joten hänen lausuntaansa ja jutustelua muutoinkin oli miellyttävää kuunnella.
Torialueella oli pohjalaisia yrittäjiä. Tutustuimme puusta valmistettuihin lahjakelloihin, puisiin talousvälineisiin, keramiikkatöihin, tekstiileihin jne. Paljon ihania juttuja, mutta kun ei tarvelistalla ollut oikein mitään. Ruokapuolta on kuitenkin hehkutettava. Ostin ilmajokelaiselta yritykseltä herkullista hirvimakkaraa ja lammasnakkeja. Maistelimme herkullisia leipiä, jotka oli aamuvarhaisella valmistettuja.
Ja ostin savusaunassa savustettua savupalvia, nam!!! Lavalla pyöri koko ajan erilaisia esityksiä.
Tuolloin perjantaina alkuillasta oli niin lämmin, että istuimme aterialla ulkona. Ateria koostui keitetyistä kananmunista tuoreella leivällä, jossa myös oman maan rukolaa. Sitä on ihan hirviästi, kohta hukun siihen. Grillattiin lihaisaa makkaraa. Ruokaan ei sen enempää jaksettu sillä kertaa panostaa.  Punaviiniä nautimme, sillä tarjouksemme mökistä, jota viime keskiviikkona olimme katsomassa oli mennyt läpi. Aterian jälkiruokaosuus jatkui sisällä illan viilenemisen vuoksi. Teen kanssa pohjalaiset kampaviinerit Ja yöllä aikas pahat levottomat jalat-oireet. Ehkä pitäisi vihdoin oppia ja lukea läksynsä kunnolla 😛  😀
Viikonloppu meni oikeastaan fiilistelyyn, sillä teimme mökistä tarjouksen, jota olimme viime viikolla katsomassa. Mökki oli niin hyvä ja edullinen, että kovin pitkään ei uskaltanut jäädä asiaa miettimään. Ja viikonlopulle olikin kuulemma sovittu useita näyttöjä. Tarjouksemme meni kuitenkin läpi ja tulevana keskiviikkona tehdään kaupat. Nyt on kova hinku päästä mökille touhuamaan, laittamaan pihaa, ostamaan mökkitarpeistoa jne. Eilen mm. tilasin Hyvinvoinnin tavaratalosta ekologisia pesuaineita ja hyttyskarkottimia, tutkailin palo- ja häkävaroitin valikoimaa turvakauppa.comista ja joltain apteekki-sivuilta ensiapulaukkujen sisältöjä. Avokin etsinnät olikin paljon miehisemmät: pihatyökaluja, puuklabeja jne. Tänään kun oltiin kiropraktikolla, kiropraktikolta ei kuitenkaan pahemmin huutia saatu koneella istumisesta. Molempien yläselät oli yllättävän hyvässä kunnossa.  Pahempikin tilanne on joskus ollut.
Mökille on tehty lopputarkistus 2001. Sen on rakentanut myyjäpariskunnan mies itse höyläten hirret paikan päällä. Ja jykevää hirttä olikin käytetty. Ikkunoissa 3-kertainen lasi, ovet kaksinkertaiset, juokseva vesi niin keittiössä kuin saunatilassakin, oma porakaivo, sähkö-wc, tupa, pieni makuuhuone. Neliöitä 52. Pihapiirissä villiintynyttä luontoa 😀 ja pieni lampi, jossa laituri. Lammen läheisyydessä kasvimaa, josta pongattiin ainakin raparperit ja marjapensaita. Pihapiirissä vielä liiteri ja puusee. Mökin edustalla pieni terassi, jonka laudat vähän irrallaan. Pientä julkisivuremppaa, terassin uusimista, siivousta, pihatöitä on luvassa. Onneksi kaikkea ei tarvitse kerralla saada valmiiksi.
Kerrankin voi sanoa, että meillä oli hyvä tuuri, sillä näinkin läheltä kuin Mäntsälästä mökin löytyminen tuohon hintaan, on jo onnenpotku.
                             Onneksi Aa huomasi sen maanantaina mökkejä selatessamme
Onneksi oltiin ensinmäiset katsojat
onneksi emme jahkanneet liikaa
Jos olisimme miettineet viikonlopun yli, tod.näk. luu olis jääny siitä käteen. Järven rantaa, jota himoitsin en saanut, sain pienen lammen, jossa voi kuitenkin uida. Voin olla tyytyväinen. Ja on mieletöntä seurata avokin intoa asiasta. Kun on maalta kotoisin, kaipaa omaa rauhaa, luontoa ympärilleen. Nyt avokki saa oman rauhoittumisen paikkansa.
Ja kun löysimme mökin edullisesti, saatoin tehdä tandemkaupatkin hyvällä omalla tunnolla loppuun. Ja tuo ferrarin punainen pyörä muutti meille lauantaina. Nyt se jököttää varastossa ja mulla hirmuiset ajohalut. Olen yrittänyt ”kylvää” ympärilleni kaikkialle sanomaa pilottitarpeesta. Moni, joka asuu kauempana olisi mielellään lähtenyt ajelemaan, mutta välimatka on liian iso.
Mutta rummutus jatkuu, joten enköhän polkemaan pääse mahd. pian!!!
Eilen sen kaiken tietokoneella kökkimisen lomassa kävimme toki Harmaakuonon kanssa kävelemässä ja avokin kanssa istuimme takapihalla broilersalaattia syöden ja iltapäiväteestä nauttien. Ja ette arvaa missä keskustelun aiheet pyörivät 😉