Julkaistu

Syksyinen luonto

Mökin pihassa olevista omenapuista vain toisessa oli seitsemän omenaa, mutta kovin moni on kertonut ”hukkuvansa” omenoihin ja niitä on toivottu ihmisten tulevan keräämään. Nuo muutama omppu mitkä saimme herkutella avokin kanssa suoraan puusta olivat todella herkullisia. Nyt meillä on äidin keräämiä omenoita kotinsa lähistöltä. Kyllä on ihanaa nauttia ompuista joita ei tarvitse kuoria ja jotka eivät ole ällöttävän vahan peitossa.

Pihlajan marjoja on sitten senkin edestä. Esim. ”huussipolun” vieressä olevassa pihlajassa on niin paljon marjoja, että oksat taipuvat polun ylle kaareksi ja marjatortut osuvat päähän. Viikonloppuna linnut viihtyivät puussa ruokailemassa. Kuului jännittävää naksuttavaa ääntä eikä lintuja tuntunut pahemmin häiritsevän meidänkään läsnäolo.
(Kuva on napsastu marjoista jo 20.8.)

Loppuviikosta vietimme äitini luona mukavan päivän jatkaen seuraavana aamuna mökille. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Kävimme paikassa, jota äiti kutsuu nummeksi. Erittäin hyvin hoidettua metsää, jossa oli helppoa liikkua. Kävelimme polulla, mutta myös sammaleen päälle. Valitettavasti veljelläni oli vähän hoppu, joten retki jäi lyhyeksi. Äiti löysi ystävättärelleen vähän kangasrouskuja. Oli myös upeita tatteja, mutta madot olivat ehtineet ensin. Maistelimme mustikoita, jotka olivat jo vähän makunsa menettäneitä.

Pienen metsäretken jälkeen lähdimme vielä kävelemään Riihimäen Urheilumäkeen. Reitin alussa äiti esitteli meille kuntoilulaitteita.Vaikka liikenne pauhasi upeasta säästä oli nautiskeltava äidin parvekkeella, jossa parvekelaatikossa vielä kukassa olevia kukkia.

Saimme äidiltä mustaviinimarja-, mustaherukka, puolukka-omena -mehuja sekä omenahilloa. Äiti keitti minulle mukaan herkullista puolukkavispipuuroa. Lähtömme jälkeen mehun keitto jatkui, sillä ystävätär antoi ämpärillisen puolukoita äidin keiteltäväksi. Eilen äiti oli kerännyt toisen ämpärillisen, joten hilloa tai survosta tulossa 🙂
(Kuva napattu heinäkuun lopulla)

Äidin luona saimme tunnustella suppilovahveroa ja hyvin pientä kanttarellia. Avokki löysi mökin pihasta haperoita lauantaina. Otimme kuvia äidille tunnistettavaksi ja tässä paras otos sienistä

Toissakeväänä istutetuista kolmesta ruususta kahdessa on kukkasia, mutta vähän kituliaasti ruusut ovat kasvuun lähteneet. Kaunis hennosti tuoksuva herkän tuntuinen kukka 🙂

Viikonlopun aikana kuulin useamman kerran palokärjen lentoäänen sekä reviiriäänen. Vieläkään en onnistunut sitä nauhoittamaan. Välillä kuului hienosti myös korpin raakkuna. Sitäkään en onnistunut ikuistamaan. Välillä tuntuu, että nauhuri saisi pyöriä joka hetki. Lauantaiaamuna vein nauhurin koivuun roikkumaan, joka on ”huussipolun” toisella puolella kuin pihlaja. Selailin pikaisesti nauhotetta ja uskon saavani siitä ihan arkistointikelpoisia ääniä. Jospa se palokärkikin sieltä löytyisi 🙂

Syksyinen luonto tuoksuu hurjan hyvältä, vaikka kyse on maatuvien kasvien tuoksusta. Mättäiden, sammaleiden tuoksut tulee ihanan mehevänä nenään. Vaikka kevät onkin minulle ehkä se kaikkein ihanin aika, rakastan myös syksyä ja sen tuoksuja. On todella rikkaus kun meillä on NELJÄ vuodenaikaa. Odotan huomista innolla, sillä menen Espooseen Saanan vieraaksi tarkoituksenamme ulkoilla upeassa syyssäässä. Nautitaan nyt näistä upeista syyspäivistä, ne voimaannuttavat taatusti pimeää aikakauttakin silmällä pitäen 🙂

Julkaistu

Voimaannuttava luonto

Tähän asti juhannuksesta lähtien olemme viettäneet jokaisen viikonlopun mökillä. Minulle siellä vietetystä ajasta on tullut entistäkin tärkeämpää, sillä edes hetkeksi painostava kaiken nielevä väsymys on väistynyt. Viimeiset reilu pari viikkoa ovat olleet todella takkuisia arjen osalta. Asiakkaani olen jaksanut hoitaa, mutta iltaisin olen ollut aivan lopussa ja treenaamisen aloitus on jäänyt. Se ahdistaa, mutta kun ei vaan jaksa, ei ole voimia. Nyt olenkin päättänyt, että menen torstaiaamuna otattamaan lähetteessä olevat kilpirauhaskokeet. Päätös on vähän helpottanut oloa. Huomaan nimittäin väsymyksen stressaavan ja kaipaan energistä itseäni takaisin, ja jos oireet kerran pahentuneet katsotaan mitä koetulokset tuovat tullessaan.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietimme perjantai-illasta maanantaihin mökillä ja nämä kuukuvat ovat lauantai-illalta saunatauoilta. Taptapsee totesi mm. ”pyöreä kuu”, ”täysi kuu”. Naureskelinkin, että mitähän eroa niillä on. Kuvia ottaessamme meillä oli avokin kanssa oikein hauskaa 🙂 Kyllähän vielä lammessakin tauoilla pulahdettiin, kylmää!!! ja vielä yksi kuva oli napsaistava puolenyön jälkeen.

Tuona viikonloppuna neuloin kranssin päällisen, sain valmiiksi lahjaneulomuksen, jota auringosta nauttien neuloin pihamaalla. Söimme tapaksia ja istuimme nuotiolla.

kaupungissa olimme vain pari yötä, sillä olimme sopineet jo aikoja sitten, että äitini tulisi mökille viettämään muutaman syyspäivän. Sää oli vähän epävakaista ja koleaakin. Jokainen ateria jouduttiin syömään sisällä. Syyskeleistä huolimatta vietimme paljon aikaa ulkona. Kokkailut tapahtui sisällä. Tulopäivänä sähkösavustimessa ahvenfileitä joidenka kanssa kanamunakastiketta ja perunoita. Illalla istuimme (yllätys) nuotiolla ja seuraavana päivänä lähdimme metsäretkelle. Oli ihanaa kuljeskella kaikessa rauhassa syksyistä metsää tuoksutellen. Istahdimmepa metsän keskelle kannoille nauttimaan. Otto hyödynsi tauon ja popsi puolukoita masuunsa. Puolukoita oli todella runsaasti. Niitä oli sokkonakin helppoa kerätä. Käsi vain mättäälle ja poimimaan. Sinne metsään olisi voinut jäädä tunniksi jos toiseksikin, mutta hiljalleen palasimme mökille ruuan valmistukseen.

Avokin lämmittäessä saunaa istuskelimme hämärtyvässä illassa ulkosalla hyvin pukeutuneina. Laitettiinpa halkotulikoriin tulet ja se loikin ihanaa tunnelmaa kauniilla kipinäsuihkullaan ja rätinällään. Äiti tykästyi. Saunasta avokin kanssa pari kertaa lampeen, ja taas hivenen kylmempää. 😀

Perjantaina lähdimme taas retkeilemään. Kuljimme meille uuteen suuntaan ratsastajien käyttämää polkua pitkin päätyen Kärkölän puolelle. Välillä maasto oli aika haastavaa, mutta meillä oli hauskaa kunnes kaatosade yllätti meidät. Tunnin verran paarustettiin märässä metsässä, mutta yllättävän vähän se harmitti. Vaatteet oli likomärät kenkiä myöden. Kaikenkaikkiaan reissussa sujahti reilu pari tuntia. Takasin palattuamme kuivat vaatteet ylle. Onneksi sade illaksi lakkasi, joten vietimme taas aikaa ulkosalla. Seuraavana päivänä äiti lähtikin kotiin. Sateisena aamupäivänä tein tämän syksyn ekat mehiläisvahakynttilät. Saunoimme jo iltapäivällä ja tuntuipa aurinko mukavalta hipsiessämme pulahdukselle. Illalla koattiin broilerpiiras ja salaattia. Kotiinlähtöpäivänä mökin siivousta ja kesäisien tavaroiden pakkausta. Hiukan haikea mieli, sillä mökkikausi taitaa olla ohi.

Tosin loppujenlopulta lähdimme viime viikonlopuksi taas mökille rentoutumaan. Alunperin oli tarkoitus olla kaupungissa, mutta päätimme toisin. Ja hyvä niin, sillä viime viikko väsymysrintamalla oli jotain ennen kokematonta, että olin jo turhauman syövereissä.

Miten tuntuikaan hyvältä istua mökissä perjantai-iltana kuunnellen takassa tulen rätinää, tuntea mökin lämpiävän, lämmityksen tuoksu. Mieli rauhoittui. Petiin puhtaat petivaatteet, iltapalaa. Aloin tuntea oloni lähes hyväksi, joten väkersinpä rannekorun.

Lauantaina keräsin viimeiset mansikat, nostin tomaatinvarret. Raakileita oli valtavasti, mutta kypsiä ei juurikaan. Nostettiin myös viimeset perunat. Tehtiin lihakastiketta pottujen kanssa ja syötiin ulkona. Illalla nuotiolla joutsenten lentoulahduksia kuunnellen ja relaillen. Sunnuntaina purettiin vanha puupöytä lammen rannalta pois ja kannettiin puut liiterin taakse. Vanha herra Harmaakuono osallistui sipsuttamalla perässämme koko ajan ihmetellen mitä nyt tapahtuu. Aurinko lämmitti ja minulle tuli hiki. Nautin myös fyysisestä rasituksesta tavattomasti ja toivoin kovasti paluuta liikunnalliseen elämään. Sitä toivon kyllä edelleenkin. Puuhailun jälkeen ateria ulkona tuntui taas niin mahtavalta. Se taisikin olla se syksyn viimeinen.

Kyllä näinä viikonloppuina olen taas todennut miten paljon luonnossa on voimaannuttavaa energiaa, miten luonto hellii väsynyttä ihmistä, helpottaa oloa, vähentää stressiä ja rentouttaa. Nyt tulevana viikonloppuna olemme kaupungissa. Mukavia asioita luvassa, joten toivon jaksamista itselleni. Tämä viikko on alkanut edellistä paremmin. Silti päätökseni pitää mennä kilpparin uusintakokeisiin. Nyt kuitenkin unimatti huhuilee patjan reunalta ja kurottelee hiekkaa heittämään silmiin, joten on aika mennä katsomaan mukavia luontounia 🙂

Julkaistu

Kirpsakoita tuoremehu -kokeiluja mehulingolla

kiwi-päärynä smoothies

Edelleen kaipailen reseptejä mehulingolla tehtäviin mehuihin, mutta tässä pidennetyn mökkiviikonlopun (4.-9.6.) kokeilujen reseptejä ja kommentteja mausta. Osasta tuli arvatenkin aika kirpakoita kun makeutusta en käyttänyt. Yksikään mehu ei kuitenkaan jäänyt juomatta :D:D

Kahtena ekana aamuna mehulinkoon päätyi 2päärynää, 1-2omenaa ja mansikoita. Ekassa satsissa mansikoita oli enemmän ja ehkä mielestäni mehusta tuli paremman makuista, vaikka pienemmällä mansikkamäärälläkään cocteil ei huono ollut. Astetta kirpsakampaa mehua saatiin reseptillä: 2raparperin vartta, 1omena, 3kiwiä.

Koska herelmät olivat lopussa otin pakkasesta mustaherukoita, jotka mehustin raparperin kanssa. Se oli jo sellainen yhdistelmä, että se kokeilu jää yhteen kertaan. Arvasinkin, että siitä tulee liian hurja kirpsakka ja hapan yhdistelmä, joka olisi kaivannut paljon sokeria tai muuta makeuttajaa. Tulipahan kokeiltua. Kiltisti mehun kuitenkin nautiskelin. Viimeiselle aamulle jäi raparperien kanssa pakastemansikat. Yhdistelmä oli aika hyvä, mutta varmasti tuoreista mansikoista tulee parempaa.

Yhtenä iltana tein porkkana-inkiväärimehua, josta avokkikin piti, vaikka alkuun suhtautui siihen varauksella eikä meinannut edes maistaa ensin. Porkkanasta jää kuitenkin paljon jätettä (kuituja), joten ei välttämättä paljon käytettynä kerrallaan parasta mahdollista mehun lähdettä. Appelsiini-porkkanamehu kuulostaa kokeilemisen arvoiselta, joten seuraavalle mökkireissulle lähti iso pussi appelsiineja mukaan. Kokeilin reseptillä 2 appelsiinia, 2 porkkanaa, kourallinen pinaattia ja pari centtiä inkivääriä. Toimii! Hyvää!
Porkkana-inkivääri mehu

Pitäisi rohkeammin kokeilla mehuihin vihanneksia, salaatteja, pinaattia, lehtikaalia tms. Ehkäpä sitä hiljalleen oppii ja tottuu myös vihermehu-pohjaisiin terveyspommijuomiin. Onneksi koko kesä aikaa tehdä erilaisia kokeiluja ja etsiä vinkkejä hyvistä mehuresepteistä. Jo muutaman päivän kokeilujen jälkeen voin kuitenkin todeta, että mielenkiintoinen, maukas, kiehtova mailma marja-, vihannes-, hedelmä mehut, ja mehujen avulla ruokavalioon saan ja saamme entistä enemmän terveellisiä aineksia. Vihanneksien ja kasviksien lisääntyminenhän ruokavaliossa on hyvä asia.

Julkaistu

Hiipuvat helteet – rela viikonloppu

Superhelteet ovat ohi ja nyt saimme nauttia normikesälämmöstä, jossa jo syksyn tuoksahdus/tuulahdus. Lammen vesi viilenee hyvää vauhtia, lähteistä pulppuaa kylmää vettä auringon lämmittäessä pintaa edelleen häviten päivä päivältä yön viileydelle. Pimeä aika pitenee ja yöt viilenee, syksy hiipii vakain askelin superhelteet työntäen pois. Nyt viikonloppuna ei ole ollut läkähdyttävän kuumaa ja pihalla on jaksanut touhuta. Avokki raivannut rikkaruohoja, poimittu yhdessä nelisen litraa karviaisia, siistitty kasvimaata jne. Karviaisten poimiminen on kyllä hidasta piikkien takia. Ja tutustuinpa vattupuskaankin, jossa piikkejä vielä tiuhempaan. Ymmärrän hyvin etten löydä vapaaehtoisia vadelmien kerääjiä, vaikka kuinka houkuttelisin. Vadelma oli levittäytynyt nimittäin karviaispensaaseen 😀 ja multa meinas palaa pinna marjoja etsiessäni repivät, pistävät piikit. Nyt kuitenkin pakkasessa on talveksi myös karviaisia, ihanaa.

Oman maan antimia laitoin eiliseen salaattiin, tammenlehteä, rukolaa ja herneitä. Herne on tosi kuivunutta ja sato jääkin aika heikoksi. Tomaatit ei vielä kypsiä. kuukausimansikasta herkuteltiin eilisiltana satoa. Eilen savustettiin proilerfilepihvejä joita salaatin kanssa syötiin. Avokin lämmittäessä saunaa innostuin neulomaan valokranssiin neulepäällistä, joka on päättelyä vaille valmis. Ennen saunaa lähdimme lenkille. Tie oli välillä aika möykkelikköä ja etenkin alkumatkasta Otto opasti varovasti hitaalla vauhdilla, varmuuden lisääntyessä vauhtikin onneksi parani. Harmaakuono paineli avokin kanssa edellä kuulemma hihna kireällä. Vanhuksella menohalut hurjat hännän heiluessa pystyssä. Käveltiin 4.6 km/55 min ja lenkin jälkeen pulahdus lampeen. Siitä olikin ihana aloittaa saunominen. Vissyä, lammessa pulahtelua ja saunomista… Ah! Ja vielä puolilta öin reilu tunti nuotiolla.

Tänään karviaispuskassa oltuamme oli ihana pulahtaa lampeen kuten eilenkin pihapuuhastelun jälkeen. Kävinpä nyt illalla vielä toistamiseen polskimassa. Alun perin oli tarkoitus lähteä vielä lenkille, mutta avokin allergialääkeväsymys sai lenkin siirtymään toiseen hetkeen. Neuloin päällistä kuunnellen kirjaa Kadonneet lapset ja perkasin karviaiset. Reilu viikko sitten poimin, perkasin ja pakastin pari litraa mustaherukoita. Punaherukoita tuli niin vähän, että ne popsittiin jo aiemmin jäätelön kanssa. Ruuaksi valmistin jauhelihalla, sipulilla, valkosipulilla ja juustolla täytettyjä paprikoita, jotka grillattiin. Ihanaa syödä ulkona. Toivottavasti vielä lämpimiä kelejä riittää alkusyksyn mökkiviikonloppuihinkin.

Kyllähän se vaan niin on, että hiljalleen kesä kääntyy syksyksi ja mietinnässä on mitä kaikkea arkipäiviinsä ehtii mahduttamaan. Haluan niin paljon kaikkea, paljon töitä, paljon käsitöitä ja liikuntaa. Harkitsen ilmottautumista alottelijoiden keramiikkaryhmään ja pienrottinkityökurssille, haluan tutustua lähisaliin, jossa ehkä voisin ruveta käymään spinningtunneilla. Paikka olisi kävelymatkan päässä, joka on ihan huippua. Nyt vaan tarvitsee käydä tutustumassa ja laskea ehdinkö kolmessa kuukaudessa käymään kymmenen kertaa tunneilla. Oletan, että kyllä… Ja niitä töitäkin olis tehtävä, jotta kaikki nämä harrastukset olisivat mahdollisia… Toivottavasti ensi viikolla selkiytyy taas lisää ja arki alkaa lytämään uomansa.

Eilen tämä blogi täytti NELJÄ VUOTTA! En todella kuvitellut aloittaessani, että bloggaan vielä tänäänkin. Ehkä tmä olisi loppunutkin aiemmin, jos olisin tiukasti kirjoittanut vain yhdestä aiheesta. Nyt kun kirjoittelen vapaasti milloin mistäkin tekstejä tuntuu syntyvän aika tasaseen tahtiin. Tämä taitaa olla 460. postaukseni ja rekisteröityneitä lukijoita 53, blogin näyttöjä lähes 60 tuhatta, joten kaippa täältä on jotain luettavaakin löytynyt. Ja toivottavasti löytyy jatkossakin. Nyt kuitenkin pujahdan peiton alle kuuntelemaan kirjaa ja yöunille. Aamulla möksän siivous ja paluu kaupunkiin.

Ps: En vieläkään tiedä miten nykyään saa lisättyä tekstiin videon. Edellisen postauksen koirien uintivideo odottaa edelleen ratkaisevaa vihjettä.

Julkaistu

Puolukat ja omenat – varma syksyn merkki

Viikonloppuna nautimme ihanista syyspäivistä mökillä. Aa ja avokki tekivät lauantaina terassin valmiiksi mun ja äitini samoillessa metsässä ja kävellessä pikkuteillä ympäristöömme tutustuen. Metsämies oli avokille selittänyt lähellä olevan suon, jota ei löydetty 🙁 Metsä oli ryteikköä eikä kovin hoidettuakaan. Risukkoa riitti ja kulkeminen oli vaikeaa. Puolukoita löydettiin mökkitien varrelta, ei tarvinnut rymytä syvälle metsään. Keräsimme helposti viitisen litraa niitä. Ongelmana tahtoi olla niiden kypsyys. Käsi kun osui varpuun marjat rapisi maahan. Se vähän hankaloitti meikäläisen keräämistä, mutta kyllä varmastikin keräsin itse lähes puolet marjoista. Olihan äiti nopeampi, mutta käytti aikansa tehokkaasti keräten suppilovahveroita ja kanttarelleja kotiin vietäväksi mun kipon täyttymistä odotellessaan.

Metsässä oli ihana olla. Siellä tuoksui syksyn luonto. Pidän siitä. Olisin voinut samoilla pidempäänkin metsässä, mutta äiti ei jaksanut. Ymmärrän sen hyvin, niin vaikeakulkuista siellä oli.

Illan hämäryys alkoi jo laskeutua Aa:n ja avokin viimeistellessään terassia. Ehtivät kuitenkin saamaan työt valmiiksi ennen pimeyttä. Nyt meillä on jykevä hyvä terassi, IHANAA!

Äiti puolestaan perkasi puolukoita taistellen pimeyttä vastaan. Suurin osa jäi sunnuntaiaamuun. Sunnuntaina oli vielä upeampi sää kuin lauantaina. Oltiin ulkona koko päivä. Tehtiin kukkapenkki mökin edustalle laatotuksen oikean sivun viereen. Sinne istutettiin sipulikukkia: krookuksia, tulppaaneja, narsisseja ja jotain neljättä, jonka nimeä en muista. Äiti istutti kukat niin, että matalammat tulivat eteen ja korkeimmat taakse. Kukkivathan ne eri aikaan kevättä, mutta jonkinlaisen järjestyksen äiti halusi laittaa.

Pieni jännitys oli antaisiko Harmaakuono olla kukkapenkin rauhassa. No ei ainakaan vielä kaivanut sipuleita ylös, vaikka pari kertaa yllätettiinkin penkistä kävelemästä.

Sunnuntaina oli niin lämmin, että päätimme syödä hirvipataa ja perunoita ulkona. Saattoipa olla viimeinen mahdollisuus tälle vuotta. Illalla istuttiin vielä nuotiolla paistaen makkaraa. Ilta viileni, mutta nuotio lämmitti mukavasti.

Maanantaiaamuna paluu kaupunkiin. Osan puolukoista pakastin mökille ja osan toin kotiin pakkaseen. Nyt mulla on viitisen litraa puolukoita, seittemisen litraa mustikoita, 2.5 kg vadelmia. Äidiltä saan kuulemma vielä puolukkasurvosta ja puolukoitakin. Se on innostunut ystävänsä kanssa marjastamisesta. Käyvät monta kertaa viikossa metsässä, joten kyllähän niitä luonnon antimiakin kertyy.

Tänä kesänä jäi mansikat valitettavasti hankkimatta. Jotenkin se paras mansikka-aika meni liian nopsaan ohi etten oikein osannut reakoida ajoissa 🙁

Nyt illalla ystäväni kävi teellä ja toi lähes muovikassillisen omenoita. Lisäksi asiakkaani, joka on kyllä vuosien mittaan tullut myös ystäväksi toi myös pienemmän pussillisen omppuja. Jollain pihalla oli ollut kyltti, jossa annettiin lupa poimimiseen, joten hän päätti poimia. Kiitokset teille molemmille!!!

Avokki haaveili vähän omenapiirakasta. En ehkä kuitenkaan haluaisi sitä tehdä, vaikka tällä Detox-siirtymäviikolla voisin itsekin sitä vielä syödä. En vaan halua itselleni kiusauksia 😀 Omenasoseen keitto taitaa kuitenkin olla edessä lähipäivinä. Ihan mahtia valmistaa itse, tietääpähän ettei ole mitään ylimääräisiä lisäainesotkotuksia mukana.

Nautitaan syksystä ja sen antimista, luonnon herkuista!

Julkaistu

Syyspäivä/luomu/katseluvinkki

Aamupäivällä kun astelin Harmaakuonon kanssa ulos nenään tulvi ihana sateen jälkeinen tuoksu ja aurinko lämmitti kasvojani. Tuli kesä mieleen, niin kesäinen olo. Oli täydellinen sää lähteä reippailemaan Harmaakuonon veljen ja opaskollegan kanssa meitä kaksijalkaisia käveliöitä unohtamatta. Kilometrit taittuivat reippain askelin ja liikuntahaasteeseenkin saatiin uusi merkintä. Matkaa taitettiin kahdeksan kilometriä, jonka puolessa koirat pääsivät kirmailemaan koirapuistoon ja me ihmiset kahvilan terassille meren rannalla nauttimaan kupposet teetä. Oli niin lämmin, että tuulitakki oli otettava pois. Varustauduin tietystikin sateen varalle, kun aamulla sitä vettä tuli reippaasti 😀 Ihanassa säässä mukavassa seurassa, endorfiini virtasi ja vielä ennen kotiin paluuta hetki Harmaakuonon veljen perheen luona koirajuttuja rupatellen.

Moni on blogissaan kirjoittanut marja-aronioista ja siitä miten ne ovat hyviä ja varsinaisia vitamiinipommeja. Halusin päästä maistamaan ja tutustumaan marjaan. Joku kirjoitti facebookin keskustelussa keränneensä kotipihaltaan litratolkulla aronioita. Minä tietystikin kyselemään marjoista ja pohtimaan, että itsekin haluaisin niitä. Sainkin vinkin käydä jonkun luona keräämässä niitä. Noh, enpä totisesti lähde sokkona puolivieraan luo marjastamaan 😀 Ja nyt eräs kaukaisempi kaveri eilisiltana kysäisi olisinko vielä tarvitsemassa marjoja. Ja kun vastasin myönteisesti tänään sain pari kiloa aamulla poimittuja marjoja, joten kotiuduttua ja asiakkaat hoidettua oli marjojen perkaus ja pakastaminen edessä. Nyt seuraavaksi pitääkin tutkia mitä kaikkea niistä voi tehdä.

Moni on kehunut marjojen makua, jotkut sanoneet niiden olevan happamia ja liian voimakkaan makuisia. Perkauspuuhassa tietystikin maistelin muutamia ja kyllä ne minustakin vähän karvaalta maistuivat, mutta ei vastenmielisesti kuitenkaan. On varmasti kuitenkin marja, joka kaipaa makeutusta. Jos on vinkkejä mitä aronioista valmistaa, laittakaa ihmeessä kommentointiin.

Makeuttamisesta tuli mieleeni stevia. Minulla ei ole siitä mitään kokemusta, mutta olen ymmärtänyt sen olevan moninkertaisesti makeampi kuin sokeri ja kaloriton vaihtoehto. Ja ennen kaikkea mikä parasta luonnon oma aine. Monta kertaa olen sitä katellut Ruohonjuuressa shoppaillessani, mutta en ole ”uskaltanut” ostamaan. Se on kuitenkin arvokasta ja jos siitä ei yhtään pidäkkään… jää kaappiin avattuna ja liki käyttämättömänä. Olisi kiva jossain (en todellakaan tiedä missä) päästä maistamaan jotain mihin sitä on laitettu. Kiinnostaa, koska olen yrittänyt vähentää koko ajan sokerin käyttöä. En sitä lisää smoothieksiin, rahkoihin, jogurtteihin, mutta joskus kaipaisi vähän makeampaa makuelämystä 😀

Tänään näin Facebookissa Uuden mustan linkin uutisesta, että ensi viikolla vietetään luomuviikkoa ja maanantaina tulee PK-seudun Cittareihin LUOMUKANAA myyntiin kokeiluluonteisesti. Yle:n sivut ja siten myös tuo Uusi musta-blogi on helvetillinen linkkiviidakko. Yritin päästä lukemaan itse artikkelia, mutta en löytänyt sitä, nyyyhhh… Joka tapauksessa ensi viikolla on kyllä päästävä tukemaan luomukanan tuotantoa ostamalla sitä. Viime viikolla luin jonkun karmivan artikkelin tehobroiskujen tuotannosta ja siitä miten suomalaiset lihatuottajat ei salmonellariskin takia halua ottaa luomukanaa myyntiin. Eviran mukaan riski ei ole yhtään sen suurempi kuin tehotuotetuillakaan. Kyllä jutussa myönnettiin myös, että luomutuotanto on kalliimpaa ja ettei se kannata. Ja ettei ihmiset osta 20 euron kilohinnalla olevaa luomukanaa, kun broileria saa kahdeksan euron kilohintaankin. Valitettavaa, surullista. On varmasti tottumuskysymyskin ja vaikka kuinka haluaisi ei vaan ole rahaa ostaa. Silti toivon niin palavasti, että luomutuotantoa kanojenkin suhteen tulisi Suomeen edes jonkin verran, että se olisi yksi vaihtoehto. Lappeenrannassa on ilmeisestikin luomukanala ja avustajani sanoi, että Hakaniemen hallista saa joskus luomukanaa. Ja kyllä toivoisin myös, että mahdollisimman moni voisi ja pystyisi valitsemaan sen luomuvaihtoehdon, mutta ymmärrän hyvin myös hinnan voivan olevan ratkaisussa esteenä.

Facebookista olen bongannut myös, että ensi viikon sunnuntaina Kallioon avataan luomukauppa Osuuskauppa Oma maa. Sellainen on jo Tuusulassa. Tosi hienoa kun näitä luomukauppoja tulee lisää. Samaisena sunnuntaina BERAS Suomi järjestää Espoossa tapahtuman Luomua läheltä. Luontotalon pihamaalle levittäytyy torialue ja on mahdollisuus ostaa luomutilojen kausituotteita ja lihaa, voi jutella luomutilojen omistajien kanssa jne. Sisällä luentoja miten luomuus vaikuttaa Itämereen. Ravintola Juuren kokki valmistaa ekologista ja maukasta ruokaa kauden kasviksista tapahtumassa vieraileville. Kahvila Satakielen paikallisia luomuaterioita jne. Vaikuttaa houkuttelevalta tapahtumalta ja yritänkin sinne päästä. Ja nyt tulevana viikonloppuna on la-su Tikkurilassa maalaismarkkinat. Sielläkin olisi hauska käydä kiertelemässä etenkin kun ilmeisesti sääennusteiden mukaan on luvassa lämmin viikonloppu. Ja säästä vielä juontukin mieleeni, että sunnuntaina 2.10. alkaa ykkösellä 8-osainen ohjelmasarja Tunne sää, konka ekassa osassa aiheena on talvi ja lumi. Ohjelmassa on erilaisten ihmisten kokemuksia säätiloista ja tuossa lumijaksossa on myös tämän blogin kirjoittaja Harmaakuonon kanssa 3-4 minuutin pätkässä. Ohjelma kestää 30 min, käsittääkseni. Äiti oli tunnistanut ohjelman mainoksestakin minut. Huih…

Julkaistu

Marjojen makuinen, vispipuuron tuoksuinen elämä

Ihanan lomaviikon jälkeen on ollut toimintaa täynnä oleva työviikko. Huomisaamuna vielä kaksi asiakasta ja taasen voikin virittäytyä lomatunnelmaan 😀 Maanantai lähestyy ja Azoreiden matka, ihanaa!!!

Tänään oltiin viimeistä päivää hieromassa lomalaisia, joten nyt kuuden viikon urakka on ohi. Lokakuussa on vielä yksi viikko lomalaisten parissa. Tuntuu oikeastaan aika mahtavalta, sillä nyt voi loman jälkeen keskittyä täysipainoisesti oman yrityksen asiakkaisiin ja oman yrityksensä markkinointiin.

Maanantaina avokkini oli lomalaisia hieromassa ja mä täällä kotona pesin pyykkiä ja tein kotihommia. Luin hirveän kasan maileja. Blogeja ja Facebookiakin yritin saada ajan tasalle, mutta blogien luku on vieläkin kesken 😀 Alkuillasta vietin reilut pari tuntia opaskoirakerhossa käyden puolentunnin kaupunkiliikkumistreenilenkillä. Harmaakuono oli vielä lomatunnelmassa, sillä suojateiden näyttö oli hajamielistä. Jos oli reilu koroke jalkakäytävän reunassa poika pysähtyi, mutta jos reunaa ei ollut jätkä posotteli pysähtymättä eteenpäin 🙂 Pikkutreeni teki siis enemmän kuin hyvää 😀

Tiistaina töiden jälkeen rakas äitini tuli vieraaksemme ja vähän jelppimään marjojen pakastamisessa. Kahden paikkeilla soitin Kirkkonummella olevalle marjatilalle ja kysyin vadelmia. Lupasivat poimia valmiiksi, ja että neljän jälkeen voisi hakea. Ja kyllä Anttilan marjatilalta sai huippulaatuisia vadelmia valmiiksi pakasterasioihin pakattuina 7 litraa hintaan 49 €. Kotona tartti vaan pistää kannet päälle ja pakkaseen. Oli pakko jättää rasiallinen tuoreeltaan syöntiin. Mä niin rakastan vadelmia, ne on niin huippuhyviä. Nyt oonkin niitä syönyt luomuluonnonjugurtin kanssa. Alkuviikosta vetelin itse poimimiani mustikoita, jotka tuoksui ja maistui ihanalta metsältä 😀 Jugurtin ja marjojen sekaan vielä sysmäläistä luomuomenakarpalomysliä, avot! Ja niin mahtavaa syödä tuoreita marjoja joiden alkuperän tietää satavarmasti!

Äiti keräs takapihalta raparperit ja tehtiin raparperimansikkapiirakkaa ja laitettiin raparperia pari rasiaa pakkaseen. Osa oli jo aika puisevaa, joten ne oli laitettava roskiin. Viherpeukalona äiti siisti myös yrttini ja tomaattini. Häntä oli kovin ihanaa nähdä. Pari viikkoa sitten hällä diagnosoitiin sokeritauti. Lääkitys on aloitettu, koska hällä on myös sepelvaltimotauti ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Oli kuitenkin kiva huomata energisyyden, iloisuuden olevan tallella. Kokkailin meille vihersalaatin, jota syötiin patongin ja jauhelihapullien kanssa. Illalla vaan istuskeltiin rupatellen ja teetä lipitellen.

Eilen avokki painui lomalaisia hieromaan ja me käytiin ostamassa pakkaseen laitettavaksi 4 l mansikkaa Suonenjoelta, pensasmustikoita, pari litraa mustikoita, vähän karviaisia ja mustaherukoita. Äiti perkas marjat mun pestessä jälleen pyykkiä ja keitellessä harmaakuonolle riisiä. Tämän jälkeen marjat saatuamme pakkaseen äiti valtasi keittiön.

Tiedättehän vispipuuron??? Äitini tekee mailman parasta ja kuohkeinta vispipuuroa, jossa ei ole marjoista jääneitä roskia. Lapsuudessa vispipuuro merkitsi syksyä ja koulun alkamista. Eilen puuroa tuoksutellessani tuli niin lapsuuden syksyt mieleen ja se miten kurjalta tuntui kun tiesi päivän parin päästä kesäloman loppuvan. Mutta, puuro oli ja on taivaallista. Nyt laitettiin siihen pakastepuolukoita ja tuoreita karviaisia. Taidanpa tämän kirjoitettuani syödä sitä iltapalaksi. Ei ehkä laihduttajan ruokaa, käsittääkseni mannaryynit aika kaloripitoisia, mutta nautin silti puurosta 😀

Avokki on puhunut jo parisen viikkoa haluavansa maksasta ruokaa. Osaan tosi huonosti valmistaa perinteisiä kastikkeita. Jauhot paakkuuntuu jne, enkä todellakaan osaa tehdä maksasta mitään. Äitini toteutti avokin haaveet tekemällä maksaa kermakastikkeessa kera uusien perunoiden. Tässä vaiheessa mä olin aloittanut päivän työt ja avokki saapui kotiin parahiksi aterialle. Mun toiveesta äiti teki vielä pakkaseen broilerin jauhelihasta jauhelihapullia 😀

Töiden ja kokkailujen jälkeen olikin ihanaa saunoa ajan kanssa välillä takapihalla keinussa istuskellen tauoilla. Ja vielä ennen nukkumaan menoa ja mun tietokonehetkeä joimme iltateetä ja maistelimme piirakkaa.

Aamulla äiti juna-asemalle ja me töihin. Tänään töiden jälkeen on ollut ”omaa aikaa” ja tässä koneella on tullut kökittyä. Olen sentäs tehnyt oikeasti jotain hyödyllistäkin: kirjoittanut kutsun opaskerhon puitteissa syyskuun kerhopäivään. Lähdetään osallistumaan Raaseborin kirmaukseen. Ja onhan hyödyllistä myös lukea blogeja, niistä oppii aina jotain uutta kuten esim. Toppiksen blogista kananmunan rakenteesta 😀 tuli vinhasti tietoa 😀 Nyt kuitenkin aikamatkalle lapsuuteen ja vispipuuroa kera maidon naamariin. Ei sokeria! Tosin keittovaiheessa on vähän sokeria lisätty, mutta ei enempää…