Julkaistu

Luomuviikon tv-ohjelmien herättämää

Tällä viikolla on julkisuudessa puhuttu paljon ruuasta liittyen lisäaineisiin ja luomuun. Ykkösellä maanantaina alkoi kolmi-osainen ohjelmasarja Lisäaineet lautasella, jossa tunnettu ruokatoimittaja selvittelee lisäaineiden vaarallisuutta ja välttämättömyyttä. Toinen osa nähdään maanantaina ja tuo eka osa löytyy vielä Yle Areenalta. Itse en ohjelmaa valitettavasti ole voinut seurata sen englanninkielisyyden vuoksi, mutta eräs ihana ihminen on luvannut sen referoida minulle.

Eilisiltana A-talkissa keskusteltiin otsikolla
”Hyvä, paha luomu” Vieraina: luomuviljelijä Osmo Rauhala, dosentti
Jussi Tammisola, luomuilija Hanna Pajala-Assefa ja viljelijä Hannu Vuorikko. Aihe selvästi herätti tunteita molemmissa ”leireissä” ja keskustelu kävi kuumana. Mielestäni Dosentti Tammisolan väitteet luomun myrkyllisyydestä, taikauskoisuudesta höyrähtäneiden ihmisten humpuukia –jutut tuntui aika karmaisevilta. Minun pieneen päähän ei mahdu millään miten prosessoitu ruoka voi olla terveellisempää ja parempaa kuin luomu. Varmasti luomupuolellakin laiminlyöntejä tapahtuu, mutta varmasti myös tehotuotannossa. Eikö vitamiinit ole parhaimmillaan kun ne saa luonnon antimista eikä synteettisesti valmistetuista keinotekoisista versioista? En sano, että aina pitäisi valita luomuversio. Kyllä, jos tarjolla on suomalainen kurkku ja vaikka saksalainen luomukurkku valitsen suomalaisen kurkun. Ei ole mitään järkeä tuoda sellaista pitkin Eurooppaa tai mailmaa minkä saa täälläkin. Tiistaina kun olin ostamassa luomukanaa altaasta löytyi suomalaista luomukanaa ja saksalaista luomubroileria, otin suomalaista luomukanaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lähiruoka on hyvä asia ja aina parempi, jos sen saa luomuna. On paljon sellaistakin mitä täällä Suomessa ei pystytä viljelemään, kasvattamaan silloin ymmärrän myös ulkomaalaisen luomuvaihtoehdon. Noh, ohjelmassa ei puhuttu suomalainen vai ulkolainen –asetelmasta juurikaan, joten menin vähän aiheesta sivuun.

Ohjelmassa näytettiin pätkä Mattilan luomutilalta ja sain siitä positiivisen kuvan, isäntä oli innostunut asiastaan ja symppiksen oloinen. Toivon hänelle menestystä luomuviljelmillään. Ja ylipäätään toivon lähiruoka-ajattelun kasvavan ja kiinnostus sitä kohtaan lisääntyy varmasti, prosessoitua ruokaa kohtaan tulee epäluuloa ja kyseenalaistusta, joten on aivan loistavaa, että näitä keskusteluja käydään. Tuo eilinen A-talk näkyy 6.11. saakka osoitteessa
http://areena.yle.fi/video/1317928965878?ns_campaign=social-media&ns_mchannel=facebook&ns_source=like&ns_fee=0&cmpid=ye

Keskiviikkona Silminnäkijä pureutui lasten ruokiin. Ohjelman mukaan alle kolme-vuotiaat syövät keskimäärin päivässä 2.5 purkkia valmisruokaa. Sanotaan myös, että n. 1-vuotiaat söisivät teollisesti valmistettua ruokaa 3-4 purkkia päivässä.
Runsaalla täyssäilykkeiden syönnillä saattaa olla yhteys ykköstyypin
diabeteksen ja allergioiden lisääntymiseen. Näin arvelee mikrobiologi,
Helsingin yliopiston biokeskuksen tutkimusjohtaja Mirja
Salkinoja-Salonen. Hän on tunnettu mikrobien toksiinien (myrkkyjen) tutkija. Mirjam perustaa arvionsa immuunijärjestelmään koskevaan tutkimusaineistoon. Evirassa ei tuohon mahdollisuuteen uskota. Nestlestä todetaan ”lastenruokia säädellään
tarkasti ja lisäksi säilyvyyden, turvallisuuden ja hygienian kannalta
on välttämätöntä, ettei niissä ole mikrobeja. Tämän takia tuotteet
lämpökäsitellään”. Salkinoja toteaa puolestaan ihmisen tarvitsevan mikrobeja, jotta pysyisimme terveenä, ja etenkin lapsi, jotta immuunijärjestelmä kehittyisi. Jos tätä kehitystä ei pääse kunnolla tapahtumaan riski sairastua allergioihin, astmaan ja ykköstyypin diabetekseen kasvaa. Niin, olemmeko jo nykyään ylihygieenisiä? Missään ei saa olla paktereja, vaikka ne ovat juuri tuon immuunin kannalta hyvinkin tärkeitä. Meillä tuo nuoruusiän diabetes on lisääntynyt hurjasti.

”Tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salonen muistuttaa, että lastenkin
valmisruuista löytyy aineita, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan.
Yksi tällainen on kiinteytykseen eli emulgointiin käytetty
diasyyliglyseroli.
– Se aiheuttaa pankinräjäjäytysilmiön, hän kuvaa tilannetta. Eli
lyhyesti: kun suolistoon tulee runsaasti diasyyliglyserolia, haiman ja
muiden elinten hormoneille tulee väärä viesti, esimerkiksi pitääkö
verenkiertoon pumpata insuliinia vai muuttaa sokeri rasvaksi. Myös
monet muut aineet sotkevat hiilihydraattiaineenvaihduntaa.” Mielestäni kammoksuttavaa, kamalaa… Tällä teollisella ruuallako pilaamme elimistömme jo vauvaiässä? Mihin tämä mailma ja ruokabisnes on menossa? Toisaalta, minulla ei ole lasta, lapsia, joten en tiedä miten helppoa tai rankkaa on valmistaa lasten ruuat itse. Mutta, jos tähän perheeseen tulee lapsi haluaisin ehdottomasti voivani ja jaksavani tehdä mahdollisimman paljon itse teollisen ruuan siaan. Onneksi pakkanen on keksitty ja sinne voi valmistaa isomman satsin kerrallaan vaikkapa kasvissoseita. Noh, kohdallani asia ei ole ajankohtainen, mutta… tietoa nappasin täältä
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/10/lasten_purkkiruoan_terveellisyydesta_vaannetaan_katta_2926780.h Ja sivulta löytyy myös käytyä keskustelua ohjelman tiimoilta.

Ja ohjelman voi katsoa kuukauden päivät Areenalta
http://areena.yle.fi/video/13178448

Eli, aikas paljon tullut kaikkea ajattelemisen aihetta antavaa. Omilla valinnoillamme varmasti pystymme edes hiukan vaikuttamaan tulevaisuuden ruokateollisuuteen, toivottavasti ainakin.

Sunnuntaina menen avustajani kanssa Espoossa järjestettävään Luomua läheltä-tapahtumaan, jossa Villa Elfvikin luontotalon pihamaalle levittäytyy luomutorialue, jossa on luomutuottajia myymässä tilojensa kausituotteita. Ravintola Juuren kokki kokkaa ruokaa ja luomukahvila Satakielestä saa myöskin luomuherkkuja. Talon sisällä järjestetään tietoiskuja miten luomuvalinnat vaikuttavat Itämereen. Tapahtuman järjestää Beras Suomi. Odotan innolla sunnuntaita :O Sitä ennen kuitenkin istun huomisen järjestöpuolen asioissa kokoustamassa, joten on aika iltapalan

Julkaistu

Luomuna teetä, riisikakkuja ja kasvistahnaa

*aivastaa* Syysflunssa on ehtinyt vierailulle ja pakottanut rauhallisempaan eloon, vaikka treenikärpänen kutitteleekin. *niistää* Onneksi tämä syysflunssa ei ole kovin pahana, mutta sen verran kuitenkin ettei hikitreeni kannata. Korviini kantautuu raudan houkutteleva kolina avokin siellä pumpatessa endorfiinista oloa kroppaansa.

Mä tyydyn nyt istumaan tässä ja postaamaan teille, piditte siitä tai ette 😀 Itse asiassa kirjoitin jo pitkän tekstin vain tuhotakseni sen, joten ei auta muu kuin aloittaa alusta.

Mukissa on Clipperin Valkoista vadelma –luomuteetä, joka on maukas pussitee. Se on makeuttamaton, maitoproteiiniton ja laktoositon luomutee. Teessä on viisi prosenttia luonnollista vadelmamaustetta. Valkoinen tee sisältää runsaasti antioksidantteja ja se on valmistettu teepensaan yläosan nupuista ja kärkilehdistä. Valkoista teetä on perinteisesti käytetty mm. kiinalaisissa teeseremonioissa. Tätä maukasta teetä olen löytänyt Hyvinvoinnin verkkokaupasta sekä Ruohonjuuresta. Ja eiköhän Clipperin teetä löydy monesta muustakin paikasta. Kannattaa tutustua.

Olen teen ystävä ja suurkuluttaja. Se ei kuitenkaan ole minulle välttämättömyys, pakollinen juoma. En saa vierotusoireita, jos syystä tai toisesta teehetki jää väliin. Teehetki on minulle rauhoittumisen hetki aamuisin ja iltaisin. Joskus tässä tietokoneella ollessani teetä menee useampi muki, kuten tänään.
Maistelen mielelläni erilaisia teelaatuja ympäri mailmaa. Kaapista löytyykin aina useampaa teetä kerrallaan. Suurimmaksi osaksi teet ovat haudutettavia, mutta joskus pussiteen helppous voittaa, kuten tänään. Jos vaan mahdollista matkoilta pyrin ostamaan aina sellasta teetä mitä kotomaassa ei saa.

Teestä löytyy mielettömästi makuvaihtoehtoja ja valitettavasti aromien käyttö on teebisneksessä suurta. Ja valitettavasti monet aromit ovat täysin keinotekoisia ja pilaavat teen. En ole asiaa hirveästi aikaisemmin ajatellut. Minusta on ollut vaan mielenkiintoista maistaa mitä erilaisempia makuja, joiden aitoudesta ei valitettavasti voida puhua. Nyt kun olen herännyt lisäaineiden paljouteen, niiden vaarallisuuteen, ruuan väärentämiseen, keinotekoisten makujen jne. käyttöön, olen pysähtynyt miettimään myös tosiasiaa kuinka paljon esim. makuteen mukana saan elimistööni kaikkea turhaa ja sinne kuulumatonta kemikaalimoskaa.
Monet teet tuoksuvat ihanalta, mutta maistaessa todetaankin sen olevan aika mautonta. Tämä Clipperin Valkoinen vadelma luomutee myös tuoksuu ihanalta, mutta se myös maistuu hyvältä ja maukkaalta. Teessä sanotaan olevan luonnollista vadelmamaustetta, mitä se sitten onkin, maistuu ainakin paremmalta kuin ei-luomuteen keinotekoinen vadelma-aromi. Aromejahan on tuhansia. Monista tuotteista voimme lukea myös tekstin ”luonnolliset aromit”. Onko ne luonnolliset aromit kuinka paljon parempia kuin ne toiset? Täysin keinotekoisiin aromeihin on helppoa suhtautua kielteisesti. Ja ylipäätään tuon aromi-sanan taakse, mitä sinne kätkeytyykään. Mistä se aromi on todellisuudessa valmistettu? Mieleen nousee heti tuo kammoksuttava vanilia-aromi, joka on lahosta kuusesta valmistettua. Ei kovinkaan ruokahalua kiihdyttävää. Valitettavasti tuo aromi-sanakaan ei ilon ilmeitä kasvoille saa, mutta se seisoo niin monissa elintarvikkeissa etten pysty sitä edes käsittämään.

Viime aikoina kotomaassa olen pääasiassa haudutettavat teet ostanut Thehuoneesta, joka on Helsingin ytimessä. Siellä on yli 300 eri teevaihtoehtoa ja aivan kuin viinilistaa lukisi teelistaa selaillessa. Teetä löytyy ympäri mailmaa mustasta keltaiseen. Heillä on paljon myynnissä sekoituksia joissa on useampaa eri hedelmää. Valikoimista löytyy myös luomuteetä, joka on hieno asia.

Joskus kevättalvella ostin Thehuoneesta mustaa teetä, jossa karpaloa. Teen seassa on aivan oikeita kuivattuja ja kylmäpuristettuja karpalon palasia. Myöhemmin keväällä ostin jostain jotain ei niin laadukasta karpaloteetä ja ero oli huikea. Ei karpalon makua tunnistanut laisinkaan. Tee olikin aromisoitua karpalolla ja tähän talouteen ei toistamiseen tule. Tuo tee missä karpaloa löytyi paloina on nyt vihreän teen mukana makua antamassa. Eli, teessäkin laadulla on hirmuisesti väliä ja sillä miten ne on maustettu, keinotekoisin menetelmin vai löytyykö sitä oikeaa maun lähdettä. Seuraavalla kerralla kun menen Thehuoneeseen täytyy luomuvalikoimaan perehtyä tarkemmin.

Pidän niin mustasta, vihreästä, valkoisesta kuin keltaisestakin teestä. Laatu ratkaisee. Vihreällä teellähän sanotaan myös olevan terveysvaikutteita ja tehostavan laihdutusta. Valkoinen ja keltainen tee on mielestäni maultaan ihanan pehmeää ja viettelevää. Vihreän teen mausta mieleeni tulee raikkaus, vihreys ja terveys 😀 Mustassa teessä en pidä kitkeärästä mausta, jota tosin hyvissä teelaaduissa ei olekaan. Pistävät teet ei myöskään makuhermoja hellittele. Roibos-teetäkin juon, mutta esim. vanilia-roiboksesta en erityisemmin välitä. Johtuuko sitten siitä, että olen juonut jotain keinotekoisesti aromisoitua roibosta.

Monet sanovat yrttiteen maistuvan heinältä/ruoholta. Itse kuitenkin pidän myös yrttiteestä. Frantsilan Tuutu-teestä minulla onkin hyviä kokemuksia rauhoittavana iltateenä. Helpottaa kummasti nukahtamista, mutta toisaalta lisää selvästi virtsaamisen tarvetta. Tosin minusta tuntuu, tai ainakin kokemukseni mukaan lähes kaikki yrttiteet vilkastuttavat aineenvaihduntaa. Yrttiteet ovat hyvä vaihtoehto terveysvaikutuksiensa vuoksi, joten kuuluvat ehdottomasti teerepertuaariini 😀 Ja haluankin kokeilla myös erilaisia yrttiteelaatuja, joten vinkkejä vaan kommentteihin.

Teemukillisten seurana olen rouskutellut kaksi riisikakkua. Eivät ehkä mailman maukkaimpia herkkuja pelkiltään, mutta hyvinkin maistuvaisia esim. Tartex Luomukasvistahnan – Yrtti & valkosipuli kanssa. Tartex kasvistahnat eivät sisällä munaa, maitoa, sakeuttamisaineita eikä aromivahventeita. Kasvistahnat on valmistettu gluteenittomista raaka-aineista ja sisältävät vähemmän rasvaa, kaloreita ja suolaa kuin tavanomaiset leivänpäälliset. Sopii vegaaneille.

Ainesosat:
Hiivajauhe, vesi, sipuli*, palmuöljy*, auringonkukkaöljy*, perunatärkkelys*, yrtit 2,5 % (persilja, ruohosipuli)*, purjo*, merisuola, hiivauute, tomaattisose*, valkosipuli 0,8 %*.
* = luomu

Ravintosisältö / 100 g
Energiaa, 933 kJ / 225 kcal
Proteiinia, 7,4 g
Hiilihydraatteja, 6,1 g
Rasvaa, 19,0 g

Ja nuo riisikakut tietysti myös luomuna! Joskus olen ostanut Ruohonjuuresta suklaalla päällystettyjä riisikakkuja. Paketissa taitaa olla vain kuusi kakkua. Nämä nyt rouskuttamani oli Cittarista Pirkan luomuriisikakkuja, joita paketissa reilusti enemmän. Paketin koko 130 g. Riisikakut valmistettu luonnonmukaisesti viljellystä riisistä, merisuolasta. Suolapitoisuus0,3 %.

Ravintosisältö/100 g
energiaa 1580 kJ (372 kcal)
proteiinia 9.0 g
hiilihydraatteja 79.0 g
rasvaa 3.0 g
kuitua 3.0 g
natriumia 0.13 g

Postauksen tietolähteinä käytetty Hyvinvoinnin verkkokaupan ja Pirkan sivuja

Hyvää luomuviikon jatkoa kaikille!

Julkaistu

Ruokaa luomukanasta luomuviikkoon :D

Hyvää luomuviikkoa blogisiskot ja veljet!

Olen viikon teeman mukaisesti valinnut kaupassa käydessäni mahdollisimman paljon luomutuotteita jo pidempään. Kertakerralta tuntuu luomutuotteita tipahtelevan kärryyn lisää. Valikoima selvästi koko ajan laajenee, ja hyvä niin. Kun olen lukenut kirjat Petos lautasella ja Aitoa ruokaa sekä lehtikirjotuksia lisäaineista olen viime aikoina tuntenut ruokakaupassa suoranaista ahdistusta. Välillä en oikein tiedä mitä haluaisin ostaa, mistä tuotteista haluaisin kulloinkin kuulla ne karmeat tosiasiat… On todella pöyristyttävää miten paljon tuotteet pursuaa lisäaineita ja todella pohdituttaa onko se ihan välttämätöntä. Tarvitseeko tuotteiden säilyä kuukausitolkulla, jopa vuosia? Onko tarpeen tunkea väriaineita, jotta tuote näyttäisi paremmalta ja ehkä suorastaan epäaidommalta? Onko nykyisen kuluttajan käsitys aitoudesta vääristynyt, kadonnut? Kerroin aamulla taksikuskille meneväni ostamaan luomukanaa. Kuski kysyi ”mitä se on” ja ”miten se eroaa normaalista kanasta”. Onko kuluttajalle ”normaali” kana tuo tehotuotettuvroiler? Onhan se paljon edullisempaa ja helppotöisempääkin.

Noh, Itiksen Cittarissa pyörimme aikamme luomukanaa etsien, lopulta se löytyi perimmäisestä nurkasta pienestä pakastealtaasta. Ei mitään mainosta tuotteesta. Ihan kuin se olisi laitettu puolipiiloon, ettei sitä monikaan edes huomaisi 🙁 Pakasteesta löytyi suomalaista luomukanaa Pajuniemen toimittamana kilohintaan 10.90 € ja saksalaista luomubroileria hintaan 15.90 €. Kanat oli kokonaisina luineen päivineen. Luomukana oli paljon pienempi kooltaan eivätkä lihakset olleet jättikokoisia. Liha oli tehotuotettuun verrattuna paljon kiinteämpää, tiiviimpää. Loppujenlopulta syömistä oli aika vähän, mutta nautin lisäaineettomuudesta ja ei-tehotuotetusta ruuasta! Se tuntui hyvältä. On kyllä pakko tunnustaa, en ole ikinä laittanut ruokaa kokonaisesta kanasta. Laitoimme sen uuniin jonkun ohjeen mukaan. Vähän liikaa kuivahti. Uskon kuitenkin oikean valmistustavan löydyttyä luomukanasta saa oikeasti herkullista ravintoa.

Tänään tulee uusintana ykköseltä 22.45 Prisma, jossa aiheena Lisäaineet lautasella. Ruokatoimittaja ottaa selvää ovatko lisäaineet niin vaarallisia mitä väitetään. Ilmeisesti jaksossa paneudutaan nyt erityisesti väriaineisiin. Sarja on kolme-osainen ja ens maanantaina nähdään toinen osa. Käsittääkseni Prisma on nähtävissä myös Yle Areenalla.

Huomisessa Silminnäkijässä kakkosella 22.05 aiheena on miksi vauvanruokiin saa laittaa enemmän lisäaineita kuin koiranruokiin? Että ei muuta kuin telkun ääreen keräämään lisää ahdistusta lisäaineista 😉 Tieto lisää tuskaa, mutta silti haluaa tietää enemmän!

Julkaistu

Syyspäivä/luomu/katseluvinkki

Aamupäivällä kun astelin Harmaakuonon kanssa ulos nenään tulvi ihana sateen jälkeinen tuoksu ja aurinko lämmitti kasvojani. Tuli kesä mieleen, niin kesäinen olo. Oli täydellinen sää lähteä reippailemaan Harmaakuonon veljen ja opaskollegan kanssa meitä kaksijalkaisia käveliöitä unohtamatta. Kilometrit taittuivat reippain askelin ja liikuntahaasteeseenkin saatiin uusi merkintä. Matkaa taitettiin kahdeksan kilometriä, jonka puolessa koirat pääsivät kirmailemaan koirapuistoon ja me ihmiset kahvilan terassille meren rannalla nauttimaan kupposet teetä. Oli niin lämmin, että tuulitakki oli otettava pois. Varustauduin tietystikin sateen varalle, kun aamulla sitä vettä tuli reippaasti 😀 Ihanassa säässä mukavassa seurassa, endorfiini virtasi ja vielä ennen kotiin paluuta hetki Harmaakuonon veljen perheen luona koirajuttuja rupatellen.

Moni on blogissaan kirjoittanut marja-aronioista ja siitä miten ne ovat hyviä ja varsinaisia vitamiinipommeja. Halusin päästä maistamaan ja tutustumaan marjaan. Joku kirjoitti facebookin keskustelussa keränneensä kotipihaltaan litratolkulla aronioita. Minä tietystikin kyselemään marjoista ja pohtimaan, että itsekin haluaisin niitä. Sainkin vinkin käydä jonkun luona keräämässä niitä. Noh, enpä totisesti lähde sokkona puolivieraan luo marjastamaan 😀 Ja nyt eräs kaukaisempi kaveri eilisiltana kysäisi olisinko vielä tarvitsemassa marjoja. Ja kun vastasin myönteisesti tänään sain pari kiloa aamulla poimittuja marjoja, joten kotiuduttua ja asiakkaat hoidettua oli marjojen perkaus ja pakastaminen edessä. Nyt seuraavaksi pitääkin tutkia mitä kaikkea niistä voi tehdä.

Moni on kehunut marjojen makua, jotkut sanoneet niiden olevan happamia ja liian voimakkaan makuisia. Perkauspuuhassa tietystikin maistelin muutamia ja kyllä ne minustakin vähän karvaalta maistuivat, mutta ei vastenmielisesti kuitenkaan. On varmasti kuitenkin marja, joka kaipaa makeutusta. Jos on vinkkejä mitä aronioista valmistaa, laittakaa ihmeessä kommentointiin.

Makeuttamisesta tuli mieleeni stevia. Minulla ei ole siitä mitään kokemusta, mutta olen ymmärtänyt sen olevan moninkertaisesti makeampi kuin sokeri ja kaloriton vaihtoehto. Ja ennen kaikkea mikä parasta luonnon oma aine. Monta kertaa olen sitä katellut Ruohonjuuressa shoppaillessani, mutta en ole ”uskaltanut” ostamaan. Se on kuitenkin arvokasta ja jos siitä ei yhtään pidäkkään… jää kaappiin avattuna ja liki käyttämättömänä. Olisi kiva jossain (en todellakaan tiedä missä) päästä maistamaan jotain mihin sitä on laitettu. Kiinnostaa, koska olen yrittänyt vähentää koko ajan sokerin käyttöä. En sitä lisää smoothieksiin, rahkoihin, jogurtteihin, mutta joskus kaipaisi vähän makeampaa makuelämystä 😀

Tänään näin Facebookissa Uuden mustan linkin uutisesta, että ensi viikolla vietetään luomuviikkoa ja maanantaina tulee PK-seudun Cittareihin LUOMUKANAA myyntiin kokeiluluonteisesti. Yle:n sivut ja siten myös tuo Uusi musta-blogi on helvetillinen linkkiviidakko. Yritin päästä lukemaan itse artikkelia, mutta en löytänyt sitä, nyyyhhh… Joka tapauksessa ensi viikolla on kyllä päästävä tukemaan luomukanan tuotantoa ostamalla sitä. Viime viikolla luin jonkun karmivan artikkelin tehobroiskujen tuotannosta ja siitä miten suomalaiset lihatuottajat ei salmonellariskin takia halua ottaa luomukanaa myyntiin. Eviran mukaan riski ei ole yhtään sen suurempi kuin tehotuotetuillakaan. Kyllä jutussa myönnettiin myös, että luomutuotanto on kalliimpaa ja ettei se kannata. Ja ettei ihmiset osta 20 euron kilohinnalla olevaa luomukanaa, kun broileria saa kahdeksan euron kilohintaankin. Valitettavaa, surullista. On varmasti tottumuskysymyskin ja vaikka kuinka haluaisi ei vaan ole rahaa ostaa. Silti toivon niin palavasti, että luomutuotantoa kanojenkin suhteen tulisi Suomeen edes jonkin verran, että se olisi yksi vaihtoehto. Lappeenrannassa on ilmeisestikin luomukanala ja avustajani sanoi, että Hakaniemen hallista saa joskus luomukanaa. Ja kyllä toivoisin myös, että mahdollisimman moni voisi ja pystyisi valitsemaan sen luomuvaihtoehdon, mutta ymmärrän hyvin myös hinnan voivan olevan ratkaisussa esteenä.

Facebookista olen bongannut myös, että ensi viikon sunnuntaina Kallioon avataan luomukauppa Osuuskauppa Oma maa. Sellainen on jo Tuusulassa. Tosi hienoa kun näitä luomukauppoja tulee lisää. Samaisena sunnuntaina BERAS Suomi järjestää Espoossa tapahtuman Luomua läheltä. Luontotalon pihamaalle levittäytyy torialue ja on mahdollisuus ostaa luomutilojen kausituotteita ja lihaa, voi jutella luomutilojen omistajien kanssa jne. Sisällä luentoja miten luomuus vaikuttaa Itämereen. Ravintola Juuren kokki valmistaa ekologista ja maukasta ruokaa kauden kasviksista tapahtumassa vieraileville. Kahvila Satakielen paikallisia luomuaterioita jne. Vaikuttaa houkuttelevalta tapahtumalta ja yritänkin sinne päästä. Ja nyt tulevana viikonloppuna on la-su Tikkurilassa maalaismarkkinat. Sielläkin olisi hauska käydä kiertelemässä etenkin kun ilmeisesti sääennusteiden mukaan on luvassa lämmin viikonloppu. Ja säästä vielä juontukin mieleeni, että sunnuntaina 2.10. alkaa ykkösellä 8-osainen ohjelmasarja Tunne sää, konka ekassa osassa aiheena on talvi ja lumi. Ohjelmassa on erilaisten ihmisten kokemuksia säätiloista ja tuossa lumijaksossa on myös tämän blogin kirjoittaja Harmaakuonon kanssa 3-4 minuutin pätkässä. Ohjelma kestää 30 min, käsittääkseni. Äiti oli tunnistanut ohjelman mainoksestakin minut. Huih…

Julkaistu

Aitoa ruokaa olla sen pitää!!!

Meikäläinen on nyt ihan lomatunnelmissa. Avokki tuolla hieroo toiseksi vikaa asiakasta ja sitten hänkin pääsee lomatunnelmaan. Mulla on hälle pieni yllätys, jota kohta ryhdyn valmistelemaan. Saa herkkulautasen, jossa siemencroisantti, aurinkokuivattuatomaattia, ilmakuivattua kinkkua, pari viininlehtikäärylettä ja lasi punaviiniä. Joo, tiedetään… meillä on aina ja aina tuota tomaattia ja kinkkua 😀 Ne on vaan niin ihania. Noh, jälkkäriksi saa raakasuklaapatukan, jonka ostin Ruohonjuuresta käydessäni ystäväni kanssa shoppailemassa ja treffailemassa muuten mukavan jutustelun merkeissä. Ja niin läks kohti Sateenvarjomiestä hänen voittonsa, joten ens viikon alussa posti tuo jotain… Mutta nyt tämän postauksen varsinaiseen asiaan. Blueberry antoi arvonnassa minulle aiheen Miksi siirtyminen aidompaan ruokaan ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut minulle. Toivottavasti Berry ja te muutkin lukijani saatte tästä tekstistä joitain vastauksia, tai ainakin taas opitte vähän jotain minusta 🙂

Luulen minussa aina asuneen lähi- ja aidon ruuan ystävä. Olen nauttinut siitä aina kun on osunut kohdalle. Miten hyvältä maistuukaan esim. kuhakeitto, hirvikäristys, tuoreeltaan savustettu lohi, juuri valmistettu ternimaito, itse leivotut karjalanpiirakat jne… Mutta niin järkyttävää kuin se onkin, yksin asuessani pääsi helpommalla ostamalla osittain valmistettuja tuotteita. Eihän sitä nyt itselleen jaksanut kokkailla ”hienoja” aterioita.

Jos näkisin olisin varmasti kiinnittänyt huomiota jo aijemmine-koodien runsaaseen määrään. Avustajani monesti asiasta puhui kaupassa käydessämme etenkin nyt viimesen parin vuoden aikana. Taivasteli lisäaineiden määrää ja koko ajan aihe puhututti meitä enemmän ja enemmän.

Muutama vuosi sitten kun laihdutin suosittiin light-tuotteita ja minä ostin kilttinä tyttönä uskoen niiden olevan hyvästä. Kukaan ei puhunut niiden valtavista e-koodimääristä, enkä nähnyt tuotteista niitä valtavia koodiluetteloita. Kukaan ei vahingossakaan lisäaineiden haitallisuudesta puhunut mitään. Ei minulla ollut tarpeeksi tietoa eikä käsitystäkään asioiden oikeasta laidasta. Tosin lisäaineet eivät silloin olleet ehkä niin tapetillakaan, ei ainakaan suuren yleisön keskuudessa. Onneksi tilanne on muuttunut ja yhä useampi kiinnittää asiaan huomiota. Muistan jo tuolloin joskus asiaa pohtineeni, mutta luotin niiden light-tuotteiden terveellisyyteen. Aspartaamia tosin välttelin jo silloin, koska yksinkertasesti se oli ja on pahanmakuista.

Mulle ei ole tapahtunut mitään yht’äkkinäistä herätystä tai vastaavaa. Kaikki on tapahtunut pikkuhiljaa ja siksipä minun on vaikea sanoa mikä on saanut muutoksen alulle. Onneksi avustajani on samanhenkinen ja hänen kanssaan ollaankin käyty pitkiä keskusteluja ruuan aitoudesta, ruokabisneksestä jne. Ravitsemus ja ruoka-asiat ovat kiinnostaneet minua aina, joten kun tuli mahdollisuus osallistua Jukka Harjun luennolle Energiaa elämään, ilmottauduin sinne heti. Tuolla luennolla tuli paljon tuttuakin asiaa, mutta sai aikaan lisäherätystä. Ei ole oikein kropallemme, että tungemme vuositasolla sisäämme keskimäärin 7 kiloa kemikaalimoskaa. Eikö sen voisi korvata laadukkaalla, hyvällä ja aidolla ruualla? Ja se ajatus miten kroppa ei pysty tuota moskaa käsittelemään on loogista. Kropassa on vieraita kemikaaleja, turhaa paskaa, ja elimistön pitäisi osata se moska jotenkin käyttää. Ei vaan osaa ja se jää meihin. Se ei voi olla kovinkaan terveysvaikutteista, se ei voi tuoda hyvää oloa ja laatua elämäämme. Jukan luennosta innostuneena menin Eevi Vepsän luennolle Eväät puhtaampaan ja laadukkaampaan ruokaan, jossa käsiteltiin paljolti samoja asioita mitä Jukankin luennolla. Jo ennen noita luentoja olin käynyt jonkusen kerran Ruohonjuuressa shoppailemassa ja ruokakaupasta ostanut luomuvaihtoehtoja. Pitkistä ruokakeskusteluista avustajan kanssa tuli vielä pidempiä ja antoisampia.

Joskus keväällä päätin tehdä itse pestoa ja minua järkytti suuresti, että purkki pestoa maksaa 2 euroa ja yksin pussi pinjansiemeniä maksaa 4 euroa. Herää siis kysymys mistä helkkarista tuo valmispesto on tehty, millaisista raaka-aineista? Voiko tuollainen olla enään laadukasta?

Tiedättehän broilerfilesuikaleet, jotka on marinoitu hunajassa? Noh, paistappa ne pannulla! Marinadi palaa pannuun ja broiler on lähinnä marinadimösssöä. Laatu on heikentynyt viimesten vuosien aikana hurjasti ja se alkoi tympimään. Ja musta on raivostuttavaa, että maustamaton versio on miltein tuplakallista siihen marinadimoskaan verrattuna. Noh, on siinä sitten sitä oikeaa tuotettakin enemmän, ja mielummin maksan siitä pikkasen enemmän kuin ostan sen marinadimössön. Se on vaan niin väärin, että ruokabisnes on mennyt tuollaiseksi. Ei ole oikein, että meille syötetään tuotteita missä on erinäisiä kemiallisesti tuotettuja aineksia tyyliin vanilia-aromia, joka valmistettu lahosta kuusesta tai lehmän paskasta. Tai tuo keinotekoinen makeutusaine Aspartaami, josta on tiedemiehet varoittaneet jo aikaa sitten, aineen olevan terveydelle vaarallinen aine. Tai miltä tuntuu ostaa marjamehua, jossa ei ole prosenttiakaan sitä oikeaa marjaa? Tai päätät ostaa dippivalmisteita, mutta mitä saat. Et ainakaan aitoa avokaadodippiä! Arrrggggg, murrrrrrr!!!! Ja entä nuo Atso-värit, ei!!!

Enään en halua lihgt-tuotteita, aitoa se olla pitää, vaikka kuinka laihduttaisin. Ja laihduttajahan tarvitsee myös rasvaa. Sokeri ei todellakaan ole välttämättömyys, ilmankin pärjää, tai ihan pienellä ripauksella esim. marjoihin tms. Sokerista juontui taas lisää paasaamisen aihetta. Miksi niin suositaan tuota valkaistua, kaikki hyvät asiat pois otettua sokeria, kun voitaisiin käyttää valkaisematonta täysruokosokeria, josta löytyy rasvaa, proteiinia, magnesiumia, ja jossa on jopa kaloreita vähemmän kuin tuossa niin autuaaksi tekevässä valkoisessa aineessa.

Miten sitten aidompaan ruokaan siirtyminen on vaikuttanut minuun. Ruokanautinto on huikaisevamman hyvää ja nautittavampaa aidolla maulla! Olo on kevyempi, vaikka ei välttämättä vaa’an mukaan, mutta ei ole sellaista ähkyfiilistä tms. Toisaalta, tämän aitoon ruokaan siirtymisen yhteydessä olen myös vähentänyt hiilareita ja huomaan oloni olevan parempi. Vatsa toimii paremmin. Olen aina kärsinyt kovasta vatsasta ja ummetuksesta. Nyt vatsa toimii paljon paremmin. Alkuun se tuotti ehkä vähän huonoa oloa, mutta vatsaan taas olo on parantunut. Toivon kovasti elimistön jatkavan puhdistautumistaan kaikesta tuosta kemikaalimoskasta. Tiedän etten pysty niitä kokonaan välttämään, mutta parhaani yritän.

Tuo hiilarivähennnys lähinnä tarkoittaa, että syön vähemmän pastaa, riisiä, perunaa, leipää, herkkuja. Täyskarppi musta ei siis ole tullut. Ja pastaruokia tms. voin syödä joskus, mutta pienen annoksen. Juttelimme juuri avokin kanssa myös siitä miten annoskoot ovat pienentyneet ja miten mieliteot ovat vähentyneet. Ei iske jädehimoa, ei iske keksitarvetta tms. Jotenkin kaikenkaikkiaan vaan tuntuu paremmalta ololta. Tämä muutos on siis kaikenkaikkiaan tuonut hyviä asioita mukanaan ja tämä suuntaus jatkuu tulevaisuudessakin. Meidän lähi S-marketista löytyy mm. luomujauhelihaa, jota ostamme aina kun teemme jauhelihasta ruokaa. Hintakaan ei ihan karmaisevan karmea ole. Ruohonjuuren kautta olisi voinut tilata biotynaamisesti viljeltyjä mansikoita 75 euroa viiden kilon laatikko. Hetken harkitsin, mutta hinta tuntui kyllä kohtuusuolaiselta, joten aitouden metsästys kyllä menee kukkaron nyörejä seuraillen, mutta mitä enempi sen parempi, ja luomuutta pyrimme ostoksissamme kasvattamaan entisestään. Ja on ollut tänäkesänä aivan loistavaa kun on voinut maustaa omilla yrteillä ruokia. Tulee niin hyvä ja terveysvaikutteinen olo. Ja miten myös omat tomaatit ovat maistuneet hyviltä. Kesä on ihanaa aikaa.

Julkaistu

Menkkavitutuksesta juhannusmuistoihin ja vhh-leivän maistelua

Kuinka moni muistaa sen päivän kun ekat menkat tulivat, ja sen miten naiseksi tulemisesta onniteltiin? Tänään jälleen kerran kivuista kärsiessäni olen pohtinut mitä onniteltavaa siinä on kun kerran kuukaudessa sattuu pari-kolme päivää ja tulee muitakin iki-ihaniasivuoireita. Ja iän karttuessa tuntuu oireet vain pahenevan. Ei 20-vuotiaana juurikaan kipuja ollut tai vaikuttanut mielentilaan. Nyt on kivut ja vitutus/masispäivät! Onneksi sen tietää ettei ole pysyvä tila, mutta mun positiiviselle ja iloisellekin luonteelle on kova kolaus kärsiä turhanpäiväisestä vitutuksesta tai masennuksesta. Ja siihen fiilikseen kun ei tarvita juuri mitään. Alkaa vaan tympimään. Sitten sitä kiukuttelee (lähinnä avokille) kaikesta ihan turhasta mistä ei normaalisti tulisi mieleenkään kiukutella. Inhoan itseäni kun teen sitä ja samanaikaisesti en voi itselleni mitään. Olenkin aina sanonut, että miehillä pitäisi myöskin olla kerran kuukaudessa muutaman päivän ajan jokin… no vaikka parin päivän siemensyöksyputki 😉 No miehethän tykkäis… Mut olis niin rajuja ettei voi tehdä mitään… Tai jotenkin ylirasittavia. Olishan se jotain kun pitäis kulkea side suojana välttyäkseen housupyykiltä. No joo… Oli aika huono, myönnetään! niin Herää varmaan kysymys miksi en siirrä pillereillä kuukautisiani harvemmaksi. Noh, niistä ihanuuksista sain keuhkoveritulpan, joten hormonaalisen ehkäisyn voipi unohtaa. Ja toisaalta en halua keinotekoisilla hormoneilla vaikuttaa elimistööni, etenkin tuon veritulppakokemukseni jälkeen. Toivonpa vain avokin kestävän nämä kiukku-vitutus-masispäivät. Niin, se onnitteleminen menkkojen alkamisesta.. Hedelmälliseksi tuleminen… Onhan se tietysti jotain ja hienoa, mutta pitääkö sen takia saada vuosikymmenien riesa itselleen.

Mut ei tämä elämä oikeasti näin surkeaa ole. Istuin takapihalla puutarhakeinussa ja nautin kesäillasta. Olen ahkeroinut tänään seitsemän asiakkaan verran. Töiden jälkeen olo oli tosi saastainen, joten suihkuun pestäkseni hiet pois. Ja paistoin vähähiilarisen leivän. Kun olin Ruohonjuuren tapahtumassa Liiku itsesi iloiseksi tän kuun alussa, saimme tuotekassit, jossa oli myös leipäjauhopusseja. Nyt päätin kokeilla millaista leipää niistä tulee. Leivästä löytyi Hyvinvoinnin.fi:stä seuraavat tiedot. Toteanpa vielä että aikas hintavat jauhot. Ja valmistus tapahtuu: Sekoitetaan jauhot ja hiiva keskenään, lisätään 2.5 dl vettä. Annetaan kohota 30 min, paistetaan 180 asteessa 55 min. Ja nyt lainaus sieltä Hyvinvoinnista:

”Erdschwalbe VitaAurinko vähähiilihydraattinen leipäjauho 9.50 ?
Pakkauskoko: 370.00 g – 25.68 ?/kg i
Lisäaineeton Luomu

Vähähiilihydraattiset leipäjauhot sisältävät nimensä mukaisesti
erittäin vähän hiilihydraatteja (4 g/100 g leipää, vrt. vehnäleipä 48
g/100g). Sen sijaan ne sisältävät runsaasti arvokkaita
kasviproteiineja ja kuitua sekä hyviä rasvoja.
Valmiin leivän maku on maukas ja runsas. Herkullisen maun salaisuus on
siinä, että runsaimpana ainesosana on käytetty mantelijauhetta. Myös
erilaisia siemeniä (kurpitsa, auringonkukka, pellava, seesam) on
käytetty reippaasti. Ainesosien luomulaatuisuus tuo leipään puhtaan ja
aidon maun. Sidosaineena käytetyn vehnägluteiinin määrä on
huomattavasti pienempi kuin mantelijauheen, mikä vaikuttaa
olennaisesti makuun ja leivän koostumukseen. Kookosravinnon
vähähiilihydraattisista leipäjauhoista saa mehevää ja rouhevaa, aidon
makuista leipää.

Valvottu luomutuotanto (EG-Bio) takaa korkean laadun: leipäjauhot
eivät sisällä lisäaineita tai torjunta-aineita eivätkä ole
geeniteknisesti muunneltuja.
Hiiva on pakattu erilliseen tyhjiöpakattuun pussiin, jotta se säilyisi
pidempään.

Vähähiilihydraattisia leipäjauhoja suositellaan erityisesti
– Painonhallintaan, erityisesti ylipainoisille auttamaan
painonpudotuksessa
– Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon
– Erilaisten sairauksien vaatimaan erikoisruokavalioon (syöpä,
ketogeeninen ruokavalio, allergiat, kohonnut verenpaine,
vatsa/suolistovaivat, diabetes)
– Kuntoilijoille, urheilijoille
– Terveelliseen ja tasapainoiseen ruokavalioon, esim.
vähähiilihydraattiseksi iltapalaksi

Vähähiilihydraattisen leivän valmistus on vaivatonta ja helppoa:
sekoitat vain jauhot ja mukana tulevan hiivan ja lisäät vettä –
taikina on valmis! Pussin kyljestä löytyvät tarkemmat valmistusohjeet.
Yhdestä pussista tulee n. 550 g valmista leipää.

Mantelijauho*, auringonkukansiemen 18 %*, pellavansiemen*,
vehnägluteeni*, seesaminsiemen*, kuivahiiva (erikseen pakattu,
sisäpuolella), jodioitu merisuola 1,2 %.
* = luomu

Ravintosisältö / 100 g valmista leipää
Energiaa, 1323 kJ / 316 kcal
Proteiinia, 20,7 g
Hiilihydraatteja, 4,0 g
Rasvaa, 24,4 g”

Maistoimme leipää iltateen kanssa. En oikein osaa sanoa pidinkö vai en. Täyttävää se joka tapauksessa oli. Leivässä oli paljon siemeniä, ehkä vähän liikaa minun makuun ja siksi koostumus tuntui vieraalta ja yliterveelliseltä 🙂 Vaatii siis ehkä vähän totuttelua, mutta en kyllä hyökkää kauppaan heti ostamaan kympin leipäainesta. No tuota leipää jäi vielä maisteltavaksi ja leipäpusseja on vielä kaksi odottamassa paistamistaan. Ehtii siis mutustaa, makustaa, tutustua paremmin muodostaakseen mielipiteensä.

Ja enhän ole vielä kertonut ihanasta juhannuksestammekaan… Vietimme sen kotona avokin ja ystävän kanssa. Ruokailimme laihdutuksemme huomioiden, joten puuttui tirisevät grillimakkarat, kahviherkut, jäätelöt jne. Grillasimme kasvisnyyttejä, maissia ja herkulliset punaviinimarinoidut possupihvit. Ja vielä vatsoja täyttämään vihersalaatti ja laseihin georgialaista punaviiniä.

Pihvit ja muut herkut maistuivat, nam!
Herkullista! Sääkin oli suosiollinen. Tarkenimme takapihalla loistavasti. Ylimääräset kalorit kun tuli otetuksi viinistä jälkkäriksi nautiskelimme tuoretta ananasta ja mansikoita. Koko illan aikana kolmisin kulutimme puolitoistapulloa punaviiniä ja yksi 0.75-englantilainen omenasiideri. Hakkasi muuten mennen tullen nuo kaikenmailman esanssisiiderit!

Oli ihanaa saunajuomaa! Saunoimmekin oikein kunnolla ajan kanssa vihtoen.

Juhannusvihdan oikea paikka oli…

Kyllä vihdasta tuleekin ihana tuoksu. Koiratkin pääsivät pienelle kirmauslenkille nauttimaan vapaudesta.

Koirakaverukset juhannuksenvietossa
Takapihalla riitti energiaa leikkimiseen. Juttua piisas teen voimalla liki kolmeen. Lauantaille suunniteltu pitkä lenkki jouduttiin jättämään kovien sadekuurojen vuoksi.

No ystäväni auttoi minua laittamaan tänne blogiin valokuvia, joten isot kiitokset hänelle!

Maanantaiaamuna punnituksessa oli huippua huomata ettei juhannus aiheuttanut painon nousua, päinvastoin, sillä lukemat olivat 69.4 kg. No jotta totuus ei unohtuisi, tänään taas jo 69.8 kg. Syytän hellettä ja menkkoja!!!
Tunnustus, ei minusta ole ollut aamukuudelta lenkille, nyyh… Maanantaina reippailimme töiden jälkeen tunnin lenkin ja 30min kahvakuulailun verran. Harmaakuono alkoi väsymään loppuvaiheessa lenkkiä. Helle ei sovi sille, joten putosimme treenivauhdista. En kuitenkaan halua pakottaa kuumalla koiraa painamaan hirveällä vauhdillakaan. Kahvakuulasta tuli hyvä fiilis ja vähän myös lihakset kipeiks. Se kuuluu asiaan. Suihkun jälkeen vielä venyttelyt ja teehetki takapihalla, oli aikas endorfiininen olotila. Että ei tämä elämä loppujenlopulta niin kamalaa ole menkkavitutuksista huolimatta.

Julkaistu

”Ruokaherätys” – yrtit kasvamassa, Hyvinvoinnin ja Ruohonjuuren vakkariasiakas

Mukissa Thehuoneesta ostettua mustaa karpaloteetä, jossa kuivattuja kokonaisia karpaloita. Maku on ehkä hivenen mehumainen. Eilen kävinkin pitkästä aikaa Thehuoneella ja tällä kertaa maistoin kahta eri teetä. Mustatee, johon lisätty kanelia ja appelsiiniä. Tuoksu oli voimakkaampi mitä maku. Maku oli oikeastaan hyvinkin lempeä. Vihreä tee, jossa oli ginsengiä ja sitruunaa oli mukavan raikas tee, vaikka ei maultaan kovin voimakas. Teelistaa selaillessa oli mukavaa huomata, että löytyi teelaatuja myös luomuna. Tämä luomuus onkin kiristänyt otettaan ajatusmailmassani.

Olen miettinyt kuukauden päivät haluavani kasvattaa yrttejä. Vuosi sitten sain syntymäpäivälahjaksi ruukussa olevia yrttejä, mutta onnistuin tappamaan ne basilikaa lukuun ottamatta.Tuolloin en ehkä ollut kovinkaan valveutunut kasvattamaan niitä. Ehkä aika ei vaan ollut kypsä. Nyt maanantaina marssimme yrttiostoksille ja nyt täällä on yrttiruukkuviljelykset.

Luomuna sain sitrusbergamontin, thai-basilikan, kirvelin ja suolaheinän. Thai-basilikassa on aivan ihana tuoksu, vähän makeampi kuin ns. tavallisessa basilikassa. Lisäksi ostin Oliverin tillin, persiljan ja ruohosipulin. Kaupan vihanneshyllyltä yrttiviljelyksiä täydentämään basilikaa ja sitruunamelissaa. Tuo sitruunamelissa on herkullista kalan kanssa ja ihanantuoksuinen. Lisäksi innostuin ostamaan hivenen puumaisen kirsikkatomaatin, Oliverin tomaatin ja mansikka-amppelin. Melkein kaikissa tilliä lukuun ottamatta oli 10 asteen raja, ja tietysti nyt on ollut kylmä viikko. Onneksi on luvattu lämpenevää, joten jospa yrtit saisi kasvurauhan parvekkeella ruukuissaan eikä tarvitsisi siirrellä edestakaisin. Meillähän on myös omaa pihaa. Koen kuitenkin helpommaksi ”harjoitella” kasvatusta ruukuissa, tiedän ehkä helpommin mikä on mikin ja toisekseen opaskoirani ei pääse niitä lannoittamaan. Nyt vain odotan jännityksellä miten kauan saan herkut pidetyksi hengissä ja saanko herkkuja omasta kasvimaasta ruokapöytäämme.

Mansikka-amppeli
Sunnuntaina valmistin vihreää pestoa ihan alusta lähtien. Pesto jäi ehkä hivenen liian paksuksi oliviöljyn loppuessa kesken. Tarvikkeita ostaessani mietin jälleen millaisista raaka-aineista mahdetaankaan valmistaa valmispestot, sillä pelkästään pussi pinjansiemeniä maksoi lähes tuplahinnan valmispestopurkkiin verrattuna. Ja pinjansiemenillä ei vielä kovin pitkälle pötkitä. Oliiviöljy on kohtuu arvokasta kuten parmesanjuusto. Ja taas mietin, miksi ihmeessä tuetaan niin paljon huonoista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Noh, halpuus, mutta eikö nuo valmissotkotukset voisi olla kalliita ja raaka-aineet edullisia. Kannustettaisiin ihmisiä enemmän tekemään itse ja kiinnittämään huomiota mitä suuhunsa laittaa. Tiedän, ei kaikilla ole aikaa eikä haluakaan, ja heille sopii nuo puolivalmiit ja valmiit tuotteet mainiosti. Siksipä olisi kovin tärkeää ettei ne olisi kyllästetty ties millä kemikaaleilla, jotka parantavat makua ja lisäävät säilyvyyttä. Noh, enpä ala toistamaan itseäni edelliskerran kirjoituksestani. Näitä juttuja vaan pyörittelen mielessäni entistä enemmän. Tällaisen ”ruokaherätyksen” saaneena huomaan kauppalaskujen kohoavan taivaisiin. Toisaalta meidän taloudessa ei mene rahaa esim. auton kuluihin, meikkeihin, baari-iltoihin, joten miksipä ei voisi ”tuhlata” rahojaan hyvinvointiin. Tehdessäni maanantai-iltana Hyvinvoinnin verkkokauppaan tilausta tilasin myös ekologista pyykinpesu- ja huuhteluainetta. Haluan kokeilla miten ne toimivat. Olen pitkään pohtinut myös hankkiakko hittituotteen piikkimaton vai en. Ehkä tuo hitteys on mennyt vähän ohi, ja myöhäisherännäisenä tilasin samaisesta verkkokaupasta luonnon materiaaleista tehdyn piikkimaton: ”Pranamat Eco – henkilökohtaiseen käyttöön kokonaan luonnonmateriaaleista, kuten pellavasta ja kookoskuidusta, hyväksi sinulle ja luonnolle. Kaikki Pranamat Econ materiaalit ovat luonnollisia ja luontoystävällisiä, jotka virittävät sinut luonnon tunnelmaan. Lootusten asettelu muistuttaa mehiläiskennoa, luonnonmuotoa, joka täyttää sinut energialla. Kangas ekologista luomupellavaa, joka on saanut värinsä myrkyttömistä kasviväreistä. Pehmuste on hengittävää ja pölyämätöntä kookoskuitua – sopii myös allergisille. Pehmusteen ja pellavan välissä on luomupuuvillainen välipussi. Kaikki kerrokset ovat irrotettavissa ja pestävissä. Lootuksenkukkapiikit myrkytöntä ekomuovia, kuumakiinnitetty kankaaseen – ei liimaa! Koko 45×73 cm, 221 lootuskukkaa” Näin sanottiin tuotteesta www.hyvinvoinnin.fi-sivuilla. Mattoja on eri kokoisia ja eri värein. Tuo verkkokauppa on mukava ostospaikka, koska sivut toimivat hyvin myös ruudunlukuohjelmallani ja pystyn lukemaan näin myös tuoteselosteet ja elintarvikkeista aineluettelot. Minusta onkin tullut kaupan vakioasiakas. Kaikki mitä sieltä ostan ei tosin ole luomuna. Esim. suurta herkkua ovat Piokian suklaapäällysteiset kuivatut karpalot, mustikat ja puolukat. Olen ostanut Terveysmessuilta aina messutarjouksen innottamana tuotetta ja innostuin kovasti löytäessä nuo Hyvinvoinnista. Stockmannin herkussakin niitä taitaa olla, mutta siellä tulee käydyksi aniharvoin. Tosin kuulin siellä myytävän kylmäpuristettua omenamehua viinipönikän näköisessä hanapakkauksessa ja Thehuoneessa maistamiani ihania croishantteja. On siis varmastikin jossain vaiheessa syytä piipahtaa Stockalle. Edelliskerralla tilasin Hyvinvoinnista uutustuotetta Tempo Ruisvälipalapusseja ja ihastuin. Mukava hyvänmakuista pikkunaposteltavaa, sekä plussana mainittakoon runsaskuituisuus. Eevi Vepsä sanoi viime viikon keskiviikkona olleella luennolla, että suomalaisten ostoskärrystä löytyy n. 2% luomutuotteita ja on hyvä, jos määrän saa nostetuksi vaikkapa 20%, tai 40% Tietysti sen parempi mitä enemmän on luomutuotteita, mutta ehkä saadakseen luomua ei pidä tehdä elämästään liian hankalaakaan. Ja stressaamalla kaikesta homma pissii. Eevin luennolla muistutettiin elämäntapamuutoksien tekemisen toimivan parhaiten ilon kautta. Se ei saa olla pakkopullaa, ja olen kyllä täsmälleen samaa mieltä. Joskus saa ja voi syödä ”huonosti”. Kunhan n. 80% viikon syömisistä ja juomisista on laadukkaista raaka-aineista. Eli, jos syöt joskus jotain ei niin terveellistä ja puhdasta, mailma ei kaadu siihen. Uusiin makuihin totuttautuessa kannattaa kokeilla muutamia kertoja ennen kuin hylkää sen pahanmakuisena makuna. Ihminen vaatii totuttautumista ja monista mauista voi oppia tykkäämään. Luennolla puhuttiin myös ylikorostetusta lautasmallista. Ajatus oli mielenkiintoinen. Esim. lounaalla ei pitäisi sekoittaa hiilareita ja proteiineja keskenään. Eli, salaattia ja kasviksia 70% ja vaikkapa lihaa proteiinin lähteenä. Ei hiilareita, perunaa, pastaa, riisiä. Välipalaksi sitten jotain hiilarilähdettä. Tällä tavoin ruuansulatus toimii paremmin eikä entsyymit tms. liiaksi neutralisoidu. Tämä liittyy taas happamuus-emäksisyys –tasapainoon. Eevi lupasi vielä lähettää vinkkejä, reseptejä sähköpostilla tällä viikolla. Odotan innolla postia. Saimme myös Jukka Harjun Energiaa elämään –luennon jälkeen suklaakakun ja smoothieksen valmistusohjeita. Smoothies on ihana juttu, siihen voi laittaa mitä vain. En kuitenkaan suosittele yhdistämään avokadoa ja kookosmaitoa. Itse tein sen ja karmeaa oli. En pystynyt sitä syömään. Ehkä maitoa tuli liikaa, ehkä ne eivät vain sovi yhteen. En tiedä, mutta puistattaa ajatuskin muistellessani sen sotkun makua. Eevi Vepsän luento oli Itäkeskuksen Ruohonjuuressa nimellä Eväät puhtaampaan ja laadukkaampaan ruokaan. Kannattaa ehdottomasti mennä kuuntelemaan, jos luentotilaisuuksia järjestetään edelleen. Luennon jälkeen teimme vielä ostoksia ja oli tosi mukavaa huomata kaupan myyjien ystävällisyys ja tietoisuus tuotteista mitä myyvät. Tämän kuun vikana päivänä olisi mielenkiintoinen vieras Kampin Ruohonjuuressa, mutta en valitettavasti ehdi paikalle. Tässä teille kuitenkin menovinkki Ruohonjuuren sivuilta: Kuinka vältän turhat kemikaalit? Ruohonjuuressa vieraana Noora Shingler klo 15-18 Kampin Ruohonjuuri (Salomonkatu 5, Helsinki) tiistaina 31.5. klo

15-18. Suosittua Kemikaalicocktail-blogia pitävä Noora Shingler vastaa
tapahtumassa ihmisten kysymyksiin ruuan ja kosmetiikan sisältämistä
kemikaaleista sekä siitä, miten niitä voi välttää. Pari vuotta sitten toimittaja Noora Shingler voi huonosti. Hän kärsi selittämättömistä vatsavaivoista ja joutui aloittamaan ruokaremontin.
Noora vaihtoi keinotekoisia kemikaaleja sisältävät ruoat aitoihin
raaka-aineisiin, ja meikkipussinkin sisältö vaihtui
luonnonkosmetiikaksi. Marjoja ja maskaraa -Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja
kosmetiikkakemikaalit -kirjan äskettäin julkaissut Shingler kertoo
tapahtumassa myös kirjastaan ja signeeraa uutuusteostaan. Tapahtumaan on vapaa pääsy, tervetuloa!”
Jos tiedät tuon blogin osoitteen tai olet lukenut kirjan, laita ajatuksiasi kommentointiosaan!