Julkaistu

Valmistuneet neulomukset

Kropassa on ihana liikkumisen jälkeinen olo. Päivä on ollut lähes täydellinen, juuri sellainen mitä talvimökkeilyltä haluankin. Puoleltapäivin lähdimme lumikenkäilemään. Kävelimme moottorikelkan ajamaa uraa pitkin metsässä. Harmaakuono hölkytti edellä uraa pitkin välillä tullen kepin kanssa vierelle tai taakse polvitaivetuntumaan tassuttelemaan. Selvästi huomaa, että koira välttelee upottavia hankia. Ennen ei menoa paljon hanget hidastaneet. Matkan taittuessa aurinkokin tuli pilvien takaa paistamaan. Lopuksi päätimme mennä pellolle kävelemään jonne Harmaakuono ei tullut, jäi tassuttamaan tien vierusta pitkin. Pellolla oli ojia ja humpsahdin sellaiseen. Ja arvatkaapa kuka kipitti luokseni hankea uhmaten, mun oma ihanuus Harmaakuono. Se läähätti ja tökki kuonollaan. Ylös pääsy oli hankalaa upottavan lumen vuoksi. Lopulta kuitenkin pystyyn ja matkaa jatkamaan. Harmaakuonoakin hanki upotti ja sille tuli hätä. Se olikin se mikä jättää pienen epätäydellisyyden päivään. Sydämestä riipaisi aika tavalla. Toinen niin surkeana alkoi vikisemään 🙁 Avokki auttoi Harmaakuonon pois hangen syleilystä ja saimmekin koira kävelemään meidän jälkiä pitkin. Jostain syystä avokki valitsi reitin, joka oli yhtä helvetin ryteikköä. Siellä oli vaikea kulkea upottavassa lumessa risujen, puiden keskellä samalla ankaran huolen painaessa mieltä Harmaakuonon jaksamisesta. Lopulta oltiin kuitenkin mökin pihalla ja arvatkaapas mitä Harmaakuono teki? — haki kepukan ja halusi sitä heitettävän.

Lohi savustuspussiin ja uuniin. Ennen lähtöä olin tehnyt ison salaatin, joten kalan paistuessa aloittelin uuden ponchon neulontaa. Edellisen sain viime viikolla valmiiksi.

Ohjeen löysin Novitan sivuilta nimellä Joustinneuleponcho.
Ensin luodaan 60 silmukkaa 8mm puikolle, neulotaan *2o, 2n* kunnes kaulaosa on halutun korkuinen. Vaihdetaan 5mm pyöröön ja jatketaan kunnes työ on n. 20 cm. Taas vaihdetaan puikko 8mm ja tehdään levennykset aina oikeilla silmukoilla oikean raidan molemmille sivuille. Levennyksien jälkeen jatketaan *4 o, 2 n*. Myöhemmin tulee vielä kaksi levennyskerrosta, eli neulotaan *6o, 2n* ja vikan levennyksen jälkeen *8o, 2n*. Ohjeessa on vielä, että voi tehdä alareunaan hapsut. Kuten huomaatte, en tehnyt 🙂
Lanka: teddy (45%villa 30%polyamidi 25%akryyli,  puikot 7-8, käsinpesu) Tiedot vyötteestä.
 
En ole vielä päättänyt mitä poncholle teen. Alkuun pidin Teddy-langasta, mutta nyt se tuntuu käteen ehkä vähän liian keinokuituselta. Kaikki, jotka ovat ponchon nähneet ovat pitäneet sen pehmeydestä ja ulkonäöstäkin. Tässä tuli samalla eka työ missä uskalsin tehdä raitoja. Oli mulla mittakin, mutta mittausperiaate oli vähän sinnepäin tyyppistä toimintaa.

Mun asiakas halusi punaisen tuubihuivin, joten neuloin tammikuun alussa hänelle sellaisen. Tämäkin on Teddyä.  Ensinmäinen ”virallinen” tilaustyö 😀

Puikko: 8 mm pyörö
116 silmukkaa
1.       kerros: *1o, 1n*
2.       2. kerros: 116 oikeaa
Ja vihdoinkin olen saanut avokin kaulurin valmiiksi. Sen kanssa tappelin huolella. Ja valitettavasti alussa levennyksistä ei tullut kovinkaan edustavia, ihan liian isoja reikiä. Ihme kuitenkin tapahtui ja muutama viimesin levennyskerros sujuikin paljon paremmin ja se näkyy työssä. Se myös tuntuu… Mutta kauluri siitä vihdoin syntyi, huoh!

No ehkä rumat levennykset ei kaulassa niin hirveästi näy. En tiedä oliko ponchon teosta apua. Tuli siinä treenatuksi leventämistä paksummalla langalla ja puikoilla, vai muutenko se vaan yht’äkkiä napsahti kohdilleen…

Lanka: Merino (100%merinovilla, 30asteen pesu, 3-3.5 mm puikot)

Kaulurin ohjehan löytyy Lankakomero-nimisestä blogista nimellä Ambitus-kauluri. Alkuperäisessä ohjeessa luotiin 116 silmukkaa, avokki halusi kuitenkin kaulurista napakan, joten lähdin liikkeelle 96 silmukalla.  Itselleni tuo on aivan liian tiukka. Inhoankin kaikenmailman kuristavia pooloja tms. Siksi ehkä nuo tuubihuivit sopiikin mun makuun paremmin. Haluan tehdä tuollaisen kaulurin kuitenkin toistekin, sillä haluan tietää kykenenkö tekemään levennykset siihen paremmin heti alusta lähtien.

Tuon kauluri-projektin ollessa käynnissä mulla piti olla ”hätävaratyö” Neuloin huivin

Lanka: Rosarios4 Loopy (85%mohair 10%akryyli 5%polyamidi, käsinpesu, puikot7)
29 silmukkaa aina oikein

Että näin. Sukkaprojekti etenee. Toisessa sukassa on jo kantapää ja toisessakin vähän vartta. Täällä mökillä on tarkoitus tehdä joustinneuleponcho Lang yarns Kim-langasta. Mulle jäi suklaanruskeasta tuubista lankaa yli ja haaveilin jo tuolloin tehdä tuosta langasta ponchon. Käytiin Aa:n kanssa ostamassa mulle lisää lankaa, tummanruskeaa ja punaista. Sit seuraavaksi haluaisin opetella patenttineuleen. Ohjeita olenkin tutkinut, mutta luiseen kalloon ei mahdu langan nosto puikolle-jutut, mutta ehkäpä vielä senkin tajuan kun joku näyttää kädestä pitäen.
Vielä tästä päivästä. Lumikenkälenkille tuli mittaa Gps:n mukaan 10.8 km. Ryteikössä vauhti putosi surkeaksi, mutta ulkoilu on ihanaa. Illalla käytiin kävelemässä liki neljän kilsan lenkki tuota mökkitietä pitkin. Pakkanen kiristyi alkuillan aikana 12 asteeseen, joten sai pukeutua kunnolla talvikamppeisiin. Mutta loistopäivä on ollut: ulkoilua reippaillen, hyvää ruokaa, neulomista ja tietysti yhdessä oloa avokin kanssa.

Julkaistu

Talviliikunnan riemua

Aamupalan jälkeen menin ulos testaamaan tuota Gps-paikanninohjelmaa. Jotenkin onnistuin merkitsemään sijaintiin ”koti”. Lähdimme  pikkulenkille Harmaakuonon kanssa ja puhelin kertoi ”Koti 190 metriä kello yhdessätoista”,  ”koti 200 m kello kahdessatoista” jne. Järven rannassa tallensin sijainnin ”ranta”, josta lähdimme lumikenkäilemään, mutta eipäs systeemi vörkkinytkään. Kodin sijainnin ilmaisi ”koti 9km etelässä”, mutta merkintä ”ranta” oli kadonnut tai ei ainakaan puhelin sitä ilmaissut. Onneksi keli oli hyvä, irtolunta ei lentänyt, niin omien jälkien seuraaminen takaisin onnistui hyvin. Lisäksi vieressä meni retkiluistinrata sekä hiihtoladut. Puoli tuntia painettuamme reippaasti eteenpäin totesin tuon Loadstonen toimimattomuuden. Harmitti, mutta laitoin gps-paikantimen puolelta matkamittarin päälle todeten tunnin reippailun jälkeen ettei sekään toimi. Noh, takaisin sijaintiin ”ranta” löydettiin ilman gps-paikannintakin ja vielä oli aikaa. Lähdimme kenkäilemään rantaa seuraillen vastakkaiseen suuntaan. Matkavauhti pysyi edelleen hyvänä, joten olisi ollut mielenkiintoista saada kuljettu matka tietoon, mutta näin tällä kerralla. Lumikengät upotti rannassa enemmän, mutta lumikerroksen päällimmäinen kerros oli hankikannolla, joka upposi sen verran, että kenkäily oli rankempaa kuin tavallinen kävely. Ja joutuuhan lumikengillä liikuttaessa nostaa jalkaa eri tavalla ja korkeammalle, jotta kengät tulee mukana. Lonkan koukistajissa ja kohottajissa tuntuu mukavasti.

Reippailimme toisen tunnin, joten lumikenkälenkille tuli ajassa mitaten kaksi tuntia aikalailla minutilleen mittaa. Pidimme sen verran hyvää vauhtia, että myös hengitystiehyeet joutuivat töihin. En tiedä johtuuko keuhkoveritulpasta (reilu 4v sitten) viileässä ilmassa hengästymisen jälkimainingeissa oleva yskä. Aivan kuin tupakkaa olisi vedetty vuosikaudet. Oikein syvään hengittäminen sattuu vähän ja aiheuttaa yskänkohtauksen. Muistan, että sairaalassa sanottiin mulle, että kovassa rasituksessa voi tuntua kipua tai rasituksen jälkeen, että keuhkojen kaikkein pienimmät suonet ei välttämättä palaudu täysin. Mene ja tiedä sitten. Esim. polkiessani kotisalilla spinningpyörää tuollaista reakointia ei lähimainkaan tule. Pakkasilmassa tilanne tuntuu olevan toinen. Tulipahan muistutus asiasta, mutta eipä tuo onneksi tahtia haittaa. Menee ohi ja touhu jatkuu.

Kotiuduttua suihkuun (taivaallista) ja napaan uuniperunaa kera siika-omena -täytteen. Puhelu ystävän kanssa meikäläisen röhistessä ja nyt tietokoneilua avokin kattoessa Putousta. Ite olen hirmusen huono seuraamaan oikein mitään ketsiohjelmia.

Kävin tutkimassa löytäisinkö suomen kielisiä ohjeita tuohon Loadstoneen, ja jotain löysinkin
täältä, mutta tämä gps-paikannin ja karttatouhut sen avulla on vielä aika vierasta. Ihan kaikki ei mennyt jakeluun. Se kuitenkin meni, että osatessaan ohjelman käytön hyvin, se antaa paljon hyödyllistä infoa ja mahdollistaa erilaisia liikkumisia ihan eri tavalla mitä tähän asti. Eräs sokea käyttää ohjelmaa mm. hyvien sienipaikkojen merkitsemiseen.

Arpakupissa 4 arpalippua, joten tilaa on.
Osallistukaa!
TÄSTÄ!!!

Julkaistu

Kolmet treffit samalle päivää

Eilen ei ollut töitä, joten mulla oli kolmet treffit 😀

Aamupäivän vietin
Liiolii-blogin kirjoittajan kanssa. Lumikenkäilimme reilun tunnin räntäsateessa Harmaakuonon kirmaillessa ja lumesta nauttiessa lähituntumassamme.

 Nollakelissä tuli lämmin, vaikka pukeuduinkin kevyttoppahousuihin. Yllättävän vähän pellolla lumi upotti.

Kenkäilyn jälkeen istahdimme keittolounaalle (tuorejuusto-paprikakeitto) ja Harmaakuono keräsi ihailuja ja muutamat puolikielletyt rapsutuksetkin 😀

Lumikenkäilemästä siirryin opettelemaan kantapään tekoa. Kaveri oli pyytänyt vasen kätisen sukulaisensa minua neuvomaan ja pääsinkin miltein kavennuksiin asti. Opettelin kantapään tekemään vahvistettuna, eli puolipatentilla (*1s neulomatta, 1o,*)- Toinen puikko aloitetaan neulomalla oikea, ja näin saadaan reunasilmukat neulomattomiksi. Mulla siis puikollansa 12s. Sukka käännetään ja neulotaan molemmat puikot nurjaa. Kaksi muuta puikollista on odottamassa ja niiden päihin laitoin tulpat, jotta silmukat ei karkaa 😀 Tuon kantalapun sain lähes valmiiksi, ja seuraavaan sukkasessioon on pari viikkoa. Sitä ennen ehdin varmastikin tekemään toiseen sukkaan vartta.

Iltapäivä meni nopsaan ja oli aika siirtyä kolmansille treffeille 😀 Silmukkasiskon ja ystäväni kanssa käytiin ostamassa mulle 8mm 60cm pyöröpuikon, jotta pääsen neulomaan Novitan sivuilta löytyneen ohjeen mukaan joustinneulebochoa. Ostin Yönsinisen Teddy-langan kaveriksi  Punaliila-Teddyä. Ajattelin, että saan vähän bonchoon väriä.  Ja heräteostona mukaan lähti 12mm pyöröpuikko. Samalla ystävän kanssa tuli rupateltua ja kuulumisia vaihdettua.

Eilinen oli mukava ja toimelias päivä; liikuntaa ja neulomista kera hyvien ihmisten<3 p="">
Muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan!!!

Julkaistu

Lumikenkäilyä ja neulontaa

Tänään vietimme avokin kanssa mukavat pari tuntia lumikenkäillen Tuusulanjärven jäällä. Lunta ei paljoa ollut, joten kävely oli helppoa. Samalla testasimme Nokian puhelimen Gps-paikantimen matkamittaria, joka kertoi kuljetun matkan, ajan, keskinopeuden ja kovimman nopeuden. Gps-paikantimen mukaan matkaa taittui 5.2 km, joten ei aikaan nähden mitenkään hurjasti. Meillä meni kuitenkin aikaa etsimiseen kohtaa mistä jäälle tultiin. Tuuli sen verran, että jälkemme oli kadonneet, joten avokki joutui ”nuohoamaan” rantoja, jotta oikea kohta löytyisi. Se tietysti pudotti matkavauhtia huimasti. Yritettiin muistutella itsellemme, että ulkoilu sinänsä on vähintään yhtä tärkeää kuin hikitreenikin. Pelkäsin avokin turhautuvan etsimiseen siinä määrin, että toista kertaa ei tule. Kotona kuitenkin hän jo suunnitteli seuraavaa kertaa. Mietittiin kovasti mikä helpottaisi oikean kohdan löytämisessä. Nokian Kartat-palvelu ei varmaankaan toimi jäätä pitkin kuljettaessa? Gps-paikantimen yhteydestä löysin kohdan tallenna sijainti. Jäimme pohtimaan voisiko jään alkaessa tallentaa sijainnin, mutta miten tuota sijaintia kohti tultaessa saa puhelimen sen jotenkin ilmaisemaan??? No tutkitaan ja koetetaan kehitellä jotain… Tuodaan rantaan johonkin puun oksaan joku värikäs vaate tms… Huoh… Mutta joka tapauksessa ulkoilu oli ihanaa ja kyllähän lumikenkäilyssä pikkuhikikin saatiin hidasteista huolimatta aikaan.

Eilen olin opettelemassa sukan neulontaa. En paljoa alkua pidemmälle päässyt, pari senttiä vartta. Bambupuikot on kyllä superhyvät. Silmukat eivät luisuneet puikoilla kuten pelkäsin eikä tulpille ollut käyttöä. Kaverini arvelikin niistä olevan enempi hyötyä kantapäävaiheessa. Alkuun useammalla puikolla heiluminen tuntui hassunpelottavalta, mutta kerrosten karttuessa homma helpottui huomattavasti. Tosin onnistuin ekoilla kerroksilla lisäämään aina kaksi silmukkaa ylimääräistä, joten kaverini sai pelastaa minut muutamaankin kertaan 😀 Mutta kyllä homma lähti kuitenkin sujumaan. Nyt vaan rohkeasti neulomaan.

Tänään meillä oli taasen käsityömiitti. Eilisiltana onnistuin avokin kauluriin tekemään virheen, jonka Sisko korjasi purkaen virheeseen asti 🙁 Sen jälkeen homma sujuikin mukavasti ja kauluri edistyi taas vähän eteenpäin. Korkeutta ei per kerros paljoa tule, joten neulomista riittää. Kiva kuitenkin tehdä jo vähän vaativampiakin neulomuksia.

Ja selvisin hyvin viljattomalla miittiherkutteluissa. Tarjolla olisi ollut tonnikala- ja kinkkupiirakkaa, mutta myös viinirypäleitä, juuressipsejä ja suklaata. Sain siis herkutella vähän minäkin. Suklaassakin vaan pitää olla tarkkana. Esim. Geishassa on vehnää 🙁

Olen saanut uuden lukijan! Tervetuloa!

Julkaistu

Mökkeilyyn kuuluu lumikenkäily

Avokki sai joululahjaksi minulta lumikengät. Ostin myös itselleni sellaiset. Avokki vastaavasti osti meille molemmille uudet Nokia C5-puhelimet. Vielä ei tarvitse siirtyä hipaisunäyttöjen aikaan, vaikka sekin taitaa olla kohta edessä. Jospa kuitenkin nuo puhelimet toimisivat muutaman vuoden. Oma kännykkä onkin jo 6,5v vanha, joten nyt pääsen tutustumaan gps-paikantimien käyttöön liikkuessani koiran kanssa. Uusia tuulia puhaltaa siis Hepankin kännykkämailmassa 😀

Tuotiin lumikengät mökille jo tullessamme viettämään pitkää viikonloppua Itsenäisyyspäivän tienoolla. En onnistunut pitämään lahjaani salassa avokilta, mutta aikuisiahan tässä ollaan. Silloin ei kuitenkaan llut lunta vielä tarpeeksi, joten kenkäilyt jäi tähän joululomaan. Ollaan käyty tekemässä pari lenkkiä. Ekalla kerralla tarvottiin pellolla pehmeässä pakkaslumessa. Tuntui äkkiseltään aika rankalta 😀 Reilun puolentunnin tarvonnan jälkeen palattiin mökin pihapiiriin ja käveltiin vielä lenkki metsäpolkua pitkin. Tunnin reippailu tekikin hyvää lauhtuvassa säässä-. Tosin tuolloin oli vielä toistakymmentä pakkasastetta, mutta tuuletonta.

Toinenkin lenkki aloitettiin pellolta. Nyt lumi oli erilaista, sillä perjantaina mittari kävi nollassa, ellei plussallakin. Joka tapauksessa tuo päivä vietettiin suojasäässä. Nyt pellolla tarpoessa, lumen pinta oli kovaa ja, mutta ei hankikantokovuudella, joten uppos hankeen. Tuntui taas eri tavalla rankalta. Reilun puolentunnin lenkin jälkeen avokki kävi lisäämässä takkaan puita. Lähdettiin vielä auraamattomalle metsäautotielle tarpomaan reiluksi puoleksitunniksi. Ulkoilua tuli puolisentoistatuntia ja pakko myöntää, että jalat oli vähän väsähtäneet ja merinovillainen aluskerrasto märkä 🙂 Lähtiessämme pakkasta oli 11 astetta ja palatessa enään 7 astetta.  Suihku tuntui hyvältä. Sain avokilta taasen lahjaksi Bodyshopin Sitrus-sarjan vartalovoita, jota ”saan” käyttää liikuntasuorituksen jälkeen kuten tämän vuoden alussakin :DD

Lumikenkäilyn lisäks ollaan käyty kävelemässä tunnin-puolentoista lenkkejä metsäautotietä pitkin. Harmaakuono on ollut jokaisella lenkillä mukana ja saanut kirmata vapaana. Hangessa loikkiminen selvästi ottaa voimille, sillä mökkiin päästyään uni maistuu makoisasti tyytyväisestä unituhinasta päätellen. Ollaan kyllä itsekin nautittu ulkoilusta ja liikunnasta. Ja nyt huudan liikuntaa joka solullani lisää. Ja mikä on huippua tulevalle torstaille olen sopinut uintitreffit. Pitäkää peukkuja, jotta nyt pääsen taas uimaan ainakin kerran viikossa vaikkapa kesään asti.

Ja lopuksi ihan toiseen asiaan, nimittäin mä haluan tehdä bontson, vai mikä se pääaukollinen hartiahuivi nyt ikinä onkaan nimeltään???
En osaa virkata, joten tarvitsisin sanallisen ohjeen neulomiseen. Jos sinulla on ohje jossain tai vain päässäsi, ole ihana ihminen ja laita tämän postin kommentteihin tai Ota yhteyttä-sivulta löytyvän sähköpostiosoitteen kautta. Kiitos jo etukäteen!!!

Julkaistu

Talviliikunnan iloa

Mulla on ollut muutama mahtava talviliikuntapäivä!
Perjantaiaamun uinnin (1500 m) jälkeen kävin luistelemassa melkein 18 vuoden tauon jälkeen. Luisteltiin n. 35 min pienin minsan parin parilla tauolla. Kaaduin pari kertaa, mutta onneksi ei sattunut. Luistelu oli ihanaa ja toivottavasti pääsen vielä tälle talvea luistimille.

Lauantaina äitini tuli vieraaksemme ja melkein heti suuntasimme Haltialan kartanon maille lumikenkäilemään hyvässä talvisäässä. Lumikengät kantoivat melkein liiankin hyvin, joten helppoa kävelyä. Harmaakuono juoksenteli koko ajan vapaana lumesta nauttien. Reilun tunnin kävelyn jälkeen äiti jäi kahvittelemaan meidän muiden tehdessä vielä pienen lenkin. Yhteensä käveltyä tuli puolisentoista tuntia. Isot kiitokset seuralaisillemme upeasta lauantai-iltapäivästä.

Ihanan talvireippailun jälkeen keittelimme kotona kahvit ja teet. Äiti oli leiponut kotonaan laskiaispullat, jotka täällä täytettiin kermavaahdolla ja pakastevadelmilla. Herkullista, hyvää tuoretta, lisäaineetonta laskiaispullaa!!!

Kahvihetken jälkeen  äiti lueskeli lehtiä meidän avokin kanssa kokatessa. Merilohi kera yrttien, kerman, suolan sitruunan mehun uuniin paistumaan, salaattiaineksien pilkonta ja salaatin valmistus (katkarapusalaatti) ja perunoiden kuorinta, pesu ennen keittämistä.
Pöydän kattaus, kynttilät palamaan
ja ei muuta kuin syömään 😀 Kala onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin. Oli sopivan paistunutta, ei liian kuivahtanutta. Perunat olivat huonoja. Mun mielestä nykyisin ylipäätään saa aika harvoin oikeasti hyviä perunoita, valitettavasti. Silloin harvoin kun niitä syö, olisi kiva kun ne maistuisi joltakin.

Illalla saunoimme ja maistelimme lasilliset punaviiniä kera juustojen, viinirypäleiden ja ananaksen.

Sunnuntaina pähkäilimme mennäkkö hiihtämään vai ei. Lopulta päätettiin mennä suksille maanantaina ja nyt lähdimme äidin kanssa pitkälle lenkille. Kävelimme mun entisen asunnon alueelle ja siellä olleille lenkkireiteille. Kilometrejä taittui 9-10 ja molemmilla mahtava fiilis. Lopuksi vietiin vielä Harmaakuono metsän laitaan hetkeksi kirmailemaan vapaana. Lenkkiin meni aikaa pari tuntia.

Vietettiin rauhallinen ilta telkkarin äärellä ja mä sain Frilla-kaulahuivin valmiiksi! Luitte oikein, nyt se on valmis, valmis, valmis!!!!!!

Eilen lähdimme tuolle meidän lähiladulle suksimaan. Innostuttiin äidin kanssa hiihtämään neljä kierrosta avokin lähtiessä kolmen kiekan jälkeen imuroimaan ja valmistautumaan työpäiväänsä.
Parin tunnin aikana kaatuilin jonkusen kerran. Lenkillä on mäki, jossa kaarre oikealle. Parilla ekalla kerralla kaaduin kaarteeseen. Toinen alamäki mikä tuotti kaatumisia oli mäki, josta heti lähtee ylämäki. En osaa varautua siihen. Viime talvelta mäkeä on loivennettu ja onnistuin kerran pysymään pystyssä, joten enköhän vielä opi senkin mäen. Viime talvena olin siinä aina nurin 😀

Me hiihdetään avokin kanssa yleensä niin, että hän on edessäni tai takanani, antaa infoa tarpeen mukaan kaarroksista ja mäistä. Ylämäissä on välillä vähän hankalaa kun haarakäyntitekniikkani ei ole kovinkaan hyvä ja ladulle paluu hankalaa. Aikaa menee kun etsin suksella ladun kohtaa. Tuolla ladulla on yksi perinteisen latu ja sen vierellä pääsee luistellen. Luistelutyyliä en edes osaa. Avokki on teknisesti miljoona kertaa parempi hiihtäjä, joten välillä luistelee myös rinnallani ja koettaa ohjata miten hiihtotekniikkani paranisi. Pitäisi joustaa enempi polvista jne. Noh, joka tapauksessa hiihtäminen oli aivan mahtavaa. Tänäänkin oltas menty ellei pirun lumipyry olisi tullut häiritsemään.

Äitini oli ylpeä jaksettuaan yhdeksän kilsan hiihdon ja kyllähän se hienosti olikin huomioiden sairauksien listan (diabetes, sepelvaltimotauti, selkäydinkanavan ahtauma, kilpirauhasen vajaatoiminta). Ennen kauppaan ja apteekkiin kävelyä (1.5 km suuntaansa) joimme päiväkahvit/teet. Meidän lähtiessä kauppaan avokki jäi tekemään töitä.

Äiti otti kaupan jälkeen keittiön haltuunsa ja valmisti kermaista maksakastiketta, joka on avokkini suosikki. Mulle tehtiin iso kulhollinen puolukkavispipuuroa, joka on MEIDÄN ÄIDIN laittamana MAILMAN PARASTA 😀

Illalla äidin katsellessa telkkaria kävimme avokin ja Harmaakuonon kanssa reilun puolen tunnin kävelyllä talvi-illassa kuun kumottaessa 😀 Olo oli onnellinen ja vähän myös väsynyt monen päivän liikkumisista.

Lumipyry vei hiihtomahdollisuuden, mutta taapersimme kauppaan kilsan päähän säätä uhmaten 😀 Sitä ennen katselimme koneeltani valokuvia ja vähänkö olen happy, äiti sanoi mun pienentyneen kesän kuviin verrattuna. Rintojen alapuolelta ja vatsasta on kuulemma läskiä lähtenyt, jeee, jeee!!!

Ja kyllähän iltapäivällä ”piti” lähteä kävelylle. Ulkoiltiin kolme varttia rauhallista kävelyä Harmaakuonon kirmatessa ympärillämme.
Maltto välillä sentään tarpeilleen

Yli puolet ajasta Harmaakuono jaksoi painella upottavassa hangessa, loppuaika kirmailtiin tien viertä pitkin

Päivät äidin vierailun aikana on menneet todella nopsaan ja mukavissa merkeissä. Avokin tullessa hierontakeikalta täällä odotti ruoka valmiina ja mun tehdessä töitä uunissa paistui kuningatarkääretorttu, jota nyt saunan raikkaana iltateen kanssa maistelemme. Huomenna äiti palaa kotiin. Tarkotus oli käydä uimassakin, mutta mulle iski odotetusti menkat, joten lumipyrypäivä meni nyt rauhallisemmin. Noh, viimeksi liikunnasta olen viettänyt lepopäivän viime viikon keskiviikkona, joten ehkä tänään ansaitsinkin lepopäivän kevyin lepposin lenkein 😀