Julkaistu

Viikko itikoiden pistettävänä ja muiden öttiäisten purtavana

Viikko vierähti nopsaan Hartolassa mökkeillen äitin ja avokin kanssa. Tuota kesäistä viikkoa on mukavaa muistella nyt oman mökin edustalla saunan lämpiämistä odotellessa ja linnun visertelyä kuunnellessa. Avokki haravoi raivaamaansa heinää ja Harmaakuono pyörii ympärillä keppi suussaan. Päivällä kasattiin lammen rantaan kivistä nuotiopaikka. Pihapiirissä julmetusti kiviä, joten saadaanpahan ne hyötykäyttöön.

Mutta siis viime viikko vietettiin Hartolassa maanantaista maanantaihin. Tuon viikon aikana ei kertaakaan aterioitu sisällä yhtä iltateehetkeä lukuun ottamatta. Ruuatkin valmistettiin nuotiogrillissä perjantaisia broilerjauhelihapihvejä ja letun paistoa, perunoiden keittämistä, kanamunakastikkeen ja pinaattimuhennoksen valmistusta viikon varrelta laskematta.

Nuotiogrillissä valmistui herkulliset kasvisnyytit, lohifile, possupihvit, pikkusiiat. Mukana ei tietenkään ollut koko maustevarastoa, mutta pitkälle päästiin mustapippurilla, suolalla, barbequella, yrttimausteella, tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sipulilla voita unohtamatta

Ensinmmäisenä iltana valvoimme pitkälle aamuyöhön. Saunomisen ja uimisen jälkeen istuimme mökin terassilla kesäyöstä nauttien ja innostuimmepa paistamaan nuotiolla vielä hirvimakkarat.

Etenkin alkuviikosta kärsittiin itikoista ja muista öttiäisistä. Nuotiossa pitämällä tulta saatiin niitä vähän karkotettua, joten tuli loimotti joka päivä myös ilman grillauspuuhia. Äiti ja avokki keräsivät pihapiiristä käpyjä ja heiniä, jotka toivat savua palaessaan ja öttiäiset pysyi vähän loitommalla.

Kun valmistin meille fetasalaattia, kannoin ainekset mökin terassin pöydälle ja ei muuta kuin kokkaamaan 😀

Ja sama juttu valmistaessa raparperi-mansikkapiirakkaa

Mökin rannassa oli soutuvene, joten kävimme melkeinpä joka päivä soutelemassa.
Toisen airon lavasta oli puolet pois, joten venettä oli vaikeaa pitää suunnassaan. Mun soutaessa pyörimmekin ympyrää 😀
Silti, kivaa ja hyvää liikuntaa 🙂

Avokki nautti soutelusta ja välillä innostui ottamaan homman puolittain treenin kannaltakin

Myös äiti ja Harmaakuono pääsivät nautiskelemaan venematkasta yhdessä ja eerikseen
 
Äiti halusi päästä onkimaan monien vuosien jälkeen, niinpä kävimme parina iltana soutelemassa järvellä ja onkimassa. Matoja ei löytynyt, joten ekalla kerralla meillä oli syöttinä katkarapuja. Salakat kyllä söi, mutta ei tarttuneet koukkuun.
Itse en ihastunut onkimiseen sinänsä. Koin sen vähän turhauttavaksi ja pitkävetiseksi puuhaksi. En tiedä olisiko ollut toisin, jos olisin nähnyt kohon liikkeet??? Nautin kuitenkin siitä rauhasta mikä järvellä vallitsi auringon laskun aikaan. Vesilinnut huutelivat, kalat hyppivät veden pintaan, järvi aivan tyyni. Siinä kyllä hermo lepää.
Toisella kerralla meillä oli matojakin, mutta edelleenkin salakat kävi syömässä eivätkä koukuttuneet. Äidillä oli tärkeä tehtävä veneessä huolehtia ettei onkemme mene sekaisin. Ja välillä olikin touhua, kun koukku tarttui kaisloihin tai lumpeisiin 😀 En tiedä miksi äidillä tässä näin tuima ilme, ehkä juuri on ollut tiukat paikat onkien kanssa 🙂
Ihan ilman kalaonnea ei jääty, sillä avokin onkeen tarttui ahven. Ehkä 10-15 cm. Eipä saatu nuotiolle kalaa tai kalasoppa-aineksiakaan, joten ahven pääsi takaisin uiskentelemaan.

Ja kun madot loppui katsottiin netistä onkitaikinan ohjetta ja löytyikin perusohje, jossa vettä ja vehnäjauhoa.
Äitihän sellaisen valmisti ja avokki istuskeli rantakivellä onkien kunnes turhautui. Kalat napsi taikinan 😀
Tässä kuvassa ei vielä ole turhauma iskenyt ja mäkin viivähdin kivellä tovin kunnes lähdin äidin kanssa uimaan.
”Välikommenttina” totean nyt olevan yön jo pitkällä. Saunoimme avokin kanssa reilusti toista tuntia lammessa pari kertaa polskutellen. Polttiaiset kiusasivat aika reippaasti. Saunan jälkeen perinteisesti iltateehetki ja tämän tietokoneen kanssa taistelua. Nettiyhteys ei ole kovin kaksinen täällä, joten tämänkin postauksen valmiiksi saaminen voi olla aika haasteellinen. Nyt kuitenkin jatketaan vielä Hartolan tunnelmissa, sillä huomenna en tänne kerkiä. Meille tulee yövieraita kahden koiran kanssa, joten huomisilta on pyhitetty muulle touhuamiselle 😀
Hartolassa uimme joka päivä ja viikon aikana vesi lämpeni hurjasti. Loppuviikosta järvessä olisi voinut uiskennella ja pelleillä ties miten pitkään. Myös Harmaakuono uiskenteli paljon. Herralla aina keppi suussa 😀
Vaikka valotus on vähän persiillään on ”pakko” jakaa järvestä myös pelleilykuvia 😀 Hauskaa!!!

Rakastan kesässä järvessä pulikointia ja nautin kun sain viikon aikana uida joka päivä monta kertaa. Vikana päivänä avokki souti mut laiturista ehkä 100 metrin päähän ja rantaa myöden uin laituriin. Se oli ihanaa.
Harmaakuonolle viikko oli myös lomaa. Työvermeitä ei juurikaan tarvinnut ylleen pukea ja kyllä herra naatiskeli. Keppi suussa juosten ja touhuillen.
Ja Harmaakuono hyvin aktiivisesti ruinusi, että sille heitettäisiin keppiä. Opaskoirille ei sitä paljoakaan tehdä, mutta olen tuosta säännöstä tinkinyt lomatapauksissa, sillä herra rakastaa saada hakea keppiä ja etsiä sitä! Silloin kun työvermeitä ei ole kuvioissa nauttikoon. Älkää kuitenkaan koskaan heittäkö opaskoiralle keppiä ilman käyttäjän lupaa!

Mökissä ei valitettavasti ollut sopivaa pannua millä letut paistaa nuotiolla. Äiti innostui viikon aikana kahdesti paistamaan lettuja ja olihan ne herkullisia tuoreiden mansikoiden kanssa. Valitettavasti lettupäivien iltoina meinasi levottomat jalat muistutella olemassa olostaan.
Mutta silti, herkullista 😀
Ja pitihän Harmaakuononkin saada omansa 😀
Ensin vaan täytyi odottaa lupaa
Ja tulihan se lupa vihdoinkin 😀
Ja kyllähän kesään kuuluu vihtominen, joten lähiympäristössä kävellessämme avokki ja äiti tekaisi kolme vihtaa. Jokaiselle oma 😀 Niillä sitten läiskittiin antaumuksella, avokin kanssa niin innokkaasti, että kärkilehdet irtoilivat 😀

Viikon aikana kuulimme monien lintujen ääniä. Valitettavasti kukaan meistä ei ole lintujen kovinkaan hyvä tunnistaja. Lokkien huudon tunnistaa lähes jokainen, joten mekin. Kuikka kajautteli iltaisin, pari kertaa joutsenet töräytti ja kävipä rannassa sorsaemo poikueineen katsastamassa keitä mökillä majailee 😀

Ja mehän siellä vietimme ihanan kesäisen lomaviikon. Sää vain parani päivästä toiseen.
Ja nyt rakkaat lukijat totean itseni melkoiseksi jääräksi… Enhän voinut kömpiä unille ennen kuin tämä tuli valmiiksi. Välillä kaatui ruudunluku ja useampaan kertaan nettiyhteys katkesi. Tässä tämä nyt kuitenkin on 😀

Julkaistu

Lomatunnelmissa

Vaikka takana on vasta yksi viikko lomalaisten hierontoja, loma on todella tervetullut!!!
Oli nimittäin henkisesti aika raskasta. Säätämistä ja epätietoisuutta yllinkyllin. Yrität siinä sitten toimia ammatillisen asiallisesti pinnan ollessa katkeamispisteessä. Ei kovin mieltä ylentävää kuulla lauseita ”no jos olisin/olisimme tienneet, että tämä maksaa, ei oltas varattu olleskaan aikaa”. Näkövammaisille lomalaisille maksetaan loman aikana kaksi hierontaa sieltä, joka on meidät työhön kutsuneet. Jos heidän avustajat tai omaisensa haluaa hierontaa, he maksavat sen itse. Tämä on neljäs kesä ja näin on ollut aina. No nyt yht’äkkiä väitetäänkin avustajienkin saavan hoidon maksajatahon piikkiin ja kun näin ei ollutkaan, melkoinen motkotus ja valitus. Sitä tunsi itsensä suorastaan pahaksi ihmiseksi vaatiessa asian selvittämistä ja työlleen korvausta. Oli suorastaan helpottavaa kun saimme torstaina tiedon, että 9. päivä alkava viikko on peruuntunut, joten jatkamme vasta 16.7 lomalaisten parissa. Tuleehan toki peruutuksesta rahallista menetystä, mutta mielummin pienempi tulo ja parempi fiilis kuin helvatinmoista säätöä ja taistelua. Mielestäni en ole herkkänahkainen, mutta tuntui aika loukkaavalta miten 4-5 ihmistä paasaa siitä miten halusivat tulla kun luulivat hoidon olevan ilmaista. Ja etteivät missään tapauksessa olisi tulleet, jos olisivat tienneet joutuvan maksamaan hoitonsa.

No en napise enempää tuosta viikosta, totean vain raskasta oli. Iltaisin oman yrityksen asiakkaiden hoitamista ja kotona koomailua 🙁 Keskiviikkona pääsin pienelle tandemlenkille, ja tuo lenkki herätti hirmuisen pyöräilynälän. Laitoinkin pariin pyöräilyseuraan postia kertoen pilottitarpeesta. Vastauksia en ole toistaseksi saanut.

Eilen kävin ostamassa mökille keittiötarviketta avokin käydessä hankkimassa pihatyökaluja. Samalla ostin tulevalle viikolle vähän juomia ja kuiva-aineita. Kotona tavaroiden lajittelua ja pakkailun alottelua. Alkuillasta ystävämme kävi istumassa muutaman tunnin. Kahvittelimme ja juotiin lasilliset valkkaria.

Nyt eteisessä odottaa lähtöä muutama kassi. Huomenna kaupasta vielä ruuat ja ei muuta kuin Hartolaa kohden viikoksi mökkeilemään järven rannalle. Ja lomafiilistä nostaa tuo auringon paiste ja lämmin sää. Ennen äidin tuloa grillattiin foliovuuassa paistosta, jossa tomaattia, bataattia, sulatejuuston jämät, punasipulia, valkosipulia ja pinnalle vähän juustoraastetta. Nam. Grillattiin paistos hiljaisella tulella ja sen kanssa syötiin pihvit. Tuntui aivan mahtavalta kun ulkona tarkeni kesämekossa vielä nautiskella teestä ja äidin leipomasta pullasta. En pidä erityisemmin pullasta ja sen syöntiä välttelen. Äidin pullissa on jotain mistä pidän.
En kuitenkaan syönyt kuin yhden 😀

Avokki osti eilen tomaateille tukikepit joissa on koukut mihin varren saa ohjatuksi. Äiti viherpeukalona laittoi ne paikoilleen 😀 Kävi takapihalla kitkemässä rikkaruohot. Nyt taas kelpaa.

Avokki on kömpinyt jo unille ja äitinikin tuhisee unihengitystä selkäni takana, joten taidanpa minäkin pistää kuulokkeet korville kuunnellakseni kirjaa matkalla höyhensaarille.

Kesäisen ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Julkaistu

Päivä Virossa Haapsalussa ja Tallinnassa käyden

Toissamaanantaina herätyskello soi 05.00
– KÄRSIMYS – HUOKAUS – HAUKOTUS 😀
Ei muuta kuin sängystä ylös ja suihkun kautta matkaan.

Satamassa tapasimme muun seurueen 6.30 ja laiva lähti tuntia myöhemmin. Aika kului rupatellen ja aamupalaa syöden. Söin broilersalaatin ja teetä 😀

Tallinnaan saavuimme ennen puoltakymmentä. Osa matkaseurueesta jäi Tallinnaan. Me avokin ja kuskin kanssa lähdimme ajelemaan kohden Haapsaluuta. Ajoaika oli vajaa pari tuntia. Ajelimme lehtimetsien ja peltojen ohitse. Monen viljelijän työt oli jäänyt kesken ilmeisesti kannattamattomana. Matkan varrella näimme paljon ränsistyneitä taloja, pikkukyliä. Haapsaluun saavuimme 11.30 ja ihmetystä herätti paikan hiljaisuus. Ketään ei missään. Kävelimme meren rannalla hiljaisuutta kummeksuen.

Totesimme kahviloiden ja ravintoloiden aukeavan kello 12.00, joka tuntui vähän hassulta. Niin se vain kuitenkin oli.

Kaupungissa talojen kunto oli vaihteleva. Toiset olivat hyvinkin ränsistyneitä, toiset taas vimpan päälle laitettuja.

Tuossa kuvassa kuvailijan mukaan olen ”edustavan” näköinen 😀 KIITOS, kiitos 😀
Ylläni on Kanarialta ostettu mekko ja kaulassa roikkuu käkikello ja pieni lintu. Ostin korun huhtikuun Outlet- ja kädentaitomessuilta.

Rantabulevardi

Rantakävelyn jälkeen hakeuduimme kahvilaan, jossa nautimme ananas-kotijuustopiiraat ja teen ystävänä iloisena yllätyksenä kahvilasta sai haudutettua teetä. Valikoimaa oli riittämiin. Join japanilaista Samurai-vihreää teetä 😀 Piirakka oli herkullista, ei liian makeaa.

Teehetken jälkeen kiertelimme jonkin aikaa Haapsalun vanhaa kaupunkia käyden parissa putiikissakin. Ostettiin mökille puiset pannunaluset ja puulasta. Löysin myös lankoja, joita tuli pussillinen ostettua. Tosin näin kesäaikaan neulomis- ja harputtelukärpänen on aikas hiljakseen, mutta syksy ja talvi tulee kyllä. (johan viime yönä Saariselällä on tuntureilla saatu maa valkoiseksi) Ostin mm. frillalankaa, jossa verkko on huomattavasti pienempää ja lanka on vähän pörröisempääkin. Ilmeisesti tuota Suomesta ei oikein saa mistään, ja jos saa maksaa PALJON. Rakastan Merinovillaa, joten ostin sitäkin muutaman kerän 😀

Aikamme kierreltyä menimme syömään. Söin lohta kera peston ja tutustuin romanialaiseen punaviiniin lasillisen verran. No punaviini ei ylipäätään sovi kovinkaan hyvin kalan kanssa, mutta tuo ei toiminut lainkaan. Oli ehdottomasti enempi jälkiruokaviini. Menihän lasillinen kuitenkin alas 😀

Kolmen pintaan lähdimme ajelemaan takaisin Tallinnaan. Käytiin vielä ostamassa viiniä ja löydettiin englantilaista luomusiideriä kolmen litran tetra 13 euroa, ja pitihän sellainen ostaa. Tetra on vielä korkkaamatta, joten mausta en pysty sanomaan. Aa:n mukaan on ainakin tunnettu merkki ja sen perusteella pitäisi olla myös laadukasta.

Sitten olikin aika koota ryhmä rämä ja tuo kolmikko, joka päivän Tallinnassa vietti olivatkin hilpeässä tilassa. Nauru ja laulu raikasi odotellessamme auton laivaan siirtämistä 😀 Seuraavana päivänä ei kuulemma ollut raikannu enään 😀 Hiljaista oli ollut 😀

Kotimatkalla söimme karmaisevat tonnikalakolmioleivät, kun oikein muutakaan ei ollut 🙁 En niitä nykyseltään harrasta ja tuon makuelämyksen jälkeenpäätös vain vahvistui.  No tuon syömishetken jälkeen piipahdettiin kaupan puolella, josta ostin eestiläistä tummaa suklaata, jota en ole vielä maistanut.  Kaupassa vanha herkkusuu heräsi ja ostettiin salmiakkikaloja ja autoja 😀 Ne on mussutettu…

Kotona oltiin puolyhdentoista maissa väsyneinä ja vähän nälkäisinäkin. Kotimatkalla haettiin Harmaakuono hoidosta. Väsy oli melkoinen, silti valvoin yli kolmeen sängyssä pyörien.

Päivän aikana sää oli aurinkoinen ja tuulinen. Tuuli tuntui Haapsalussa välillä aika raa’an kylmältä. Tuulettomissa paikoissa taas aurinko porotti kuumasti. Pukeutuminen päivään osui aikaslailla nappiin.

Kaikenkaikkiaan rento mukava lomapäivä 😀

Julkaistu

Kanarian matkan loppupäivien tapahtumia

Kevätsateen ropistessa on hyvä palata vielä Kanarian matkan tunnelmaan. Olen ollut tämän lomaviikon raportoinnissa ihan törkeän laiska, mutta jospa nyt samalla kun odottelen pyykkikoneen pyörähdystä valmiiksi.

Torstaiaamuna isäntämme lähti puolentoistatunnin pyörälenkille ja sieltä tultuaan käytiin sen kanssa uima-altaalla uimassa ennen aamupalaa. Palastelun jälkeen lähdimme ajelemaan saaren kraaterille. Loppumatkasta ajelimme aika mutkaisia vuoristoteitä pitkin. Kävimme joitakin satoja metrejä meren pinnasta olevalla näköalapaikalla. Kuvat vähän sumuisia, pilvet aika alhalla.

Ja tässä kuva kraaterista näköalapaikalta otettuna

Näköalapaikalta ajoimme vähän alemmaksi, josta lähti tie kohden kraaterin pohjaa. Se mutkitteli kallioiden välissä. Tiellä jonkin verran kivikkoa. Laskeutumista tuli n. 500 m, mutta käveltynä varmasti tien mutkittelun takia jonkin verran enemmän. Kraaterin pohjalla näytti tältä

Paluumatkalla ylös tuli vähän hiki 😀

Ennen kotiin paluuta kävimme vielä jossain paikallisessa kylässä kahvilassa herkuttelemassa ja nauttimassa edullisista hinnoista. Appelsiinisorpetti oli hyvää, ehkä vähän turhan makeaa…

Päivän liikunta-annosta jatkoin uimalla reilut puolituntia uima-altaalla. Uidessani tajusin, että päivän aikana oli tullut syödyksi aika vähän, joten energiat alko olemaan aika vähissä. Luvassa oli kuitenkin herkullinen grilliateria. Grillissä paistui tuoreet tonnikalapihvit. Niiden kanssa söimme perunoita ja vihersalaattia.

Illan aikana ei mitään erityisempää tapahtunut. Juteltiin ja testailtiin erilaisia keskikropan hallintatreeniliikkeitä 😀

Perjantaina vuorossa oli tutustuminen Kanarian Venetsiaan. Valitettavasti kamera unohtui matkasta, joten kuvat jäi ottamatta. Siellä oli rakennettu upeita kanavia ja paikka oli ilmeisen tyylikäs muutoinkin. Kalastajakylämäisyyttä en kuitenkaan siellä tuntenut. Syynä saattoi olla isot markkinat, joka valtasi ison alan. Kiertelimme markkinoilla pieniä shoppailuja tehden. Naapurimantereen agressiiviset pakkomyyjät tuntuivat ahdistavilta, jopa pelottaviltakin. Krääsää oli ja sitä oli paljon. Ja niin oli myös turistejakin.

Kiertelyn jälkeen istahdimme lounastauolle. Söin herkullisen katkarapusalaatin ja jälkkäriksi jäätelöä ja baileyseä ja oli namia. Ja likööriä ei oltu säästelty. Sitä oli reilusti annoksessa.

Koska vielä oli shoppailuhaluja ajelimme Atlanticoon ja avokki löysi tuolloin itselleen farkut, paitapuseron, kevättakin jne. Ostoksilta kotiuduttuamme nautiskelimme jälleen grilliherkuista, nam. Tällä kertaa porsaanfilettä kera uunikasviksin.

Lauantaina isäntämme lähti polkemaan kolmen tunnin treeniään ja me kävelimme hiekkadyyneille. Sää oli todella tuulinen ja hiekka pölisi mielettömästi. Juoksentelimme (sen minkä pysty) dyyneillä nauraen ja nauttien. Joka paikka sen jälkeen oli kyllä ihan hiekassa.

Dyyneille muistimme sentäs ottaa kameran. Oma asustukseni ei vaan ole kovin edustava, yllä ostamani uudet bikinit 😀

Läskit näkyy, mutta minkäs teen, tällänen olen, mutta vielä mä muutun!

Paluumatkalla pysähdyimme syömään pienet annokset. Söin ilmakuivattua kinkkua ja hunajameloonia, nam. Juomana sangriaa, nam. Kotimatkalla käytiin vielä kaupassa ja isäntämme jo meitä odottelikin kun palasimme takaisin. Iltaa vietettiin tutusti grillaillen. Nyt grillissä paistui broilerrintafileet. Lisänä riisiä ja salaattia.
Sunnuntaista tuli lekottelupäivä. Alunperin meinattiin mennä ajelemaan kameleilla, mutta laiskuus voitti. Oltiin altailla, lueskeltiin jne isäntämme tehdessä neljän tunnin treeniä. Ja pienen lounastuksen jälkeen rento oleilu jatkui.
Illalla lähdimme Inglesiin, jossa söimme pufeeravintolassa vatsamme täyteen. Siellä oli saatavana ihan kaikkea mitä nyt vaan voi kuvitella. Aterian jälkeen kiertelimme Inglesin kaduilla. Ei niin turismikeskeistä paikkaa voi olla mitä se oli. Ravintoloita vierivieressä ja mikä järkyttävintä niitä löytyi suomalaisinakin versioina vaikka kuinka. Ja ne oli tupaten täynnä. Tarjolla oli karaoketa, Wirve Rostia jne. Suomi-meininkiä!
Kotiuduttuamme iltamme vielä jatkui kuoharilla ja punaviinillä. Jutut lensivät laidasta laitaan 😀 Puolkuudelta kömmimme vasta nukkumaan. Kympiltä ylös väsyneinä, mutta onneksi ei pahempaa krapulaa ollut. Tiesi kyllä olleensa paheen tiellä 😀 Söimme aamupalaa, jonka jälkeen aloimme pakkailemaan. Shoppailujen ja isäntämme tavaroiden myötä meinasi tulla laukut melkein liian täyteen 😀 Lopulta homma ohi, joten vielä uima-altaalla käynti ja sen jälkeen suihkuun. Ruuaksi pastaa.
Ja voih, sitten aika kotimatkan. Isäntämme lähti meitä 
saattamaan kentälle, jossa halaukset, lähtöselvityksestä läpi ja viimeiset shoppailut. Niin kuin ei olis tarpeeksi jo ostettu. Huoh…
Kone lähtimelkein pari tuntia myöhässä. Aa ja avokki torkkui melkein koko matkan. Minä kuuntelin lehtiartikkeleita terveyslehdistä ja toivoin nukahtavani edes hetkeksi. En nukahtanut.
Suomessa oli juuri tuolloin maanantaina satanut hirveät räntämäärät maahan, joten tiistaiaamuna viideltä kotiin kahlatessa loskassa tuntui aika karsealta. Arkeen oli kuitenkin palattava…
Ja tässä linkit aijempiin Kanaria-postauksiini:
Julkaistu

Valokuvia Kuusamon viikolta :D

Kahdeksan asteen lämmössä hiihtelyä

Tuona samaisena päivänä Harmaakuono meidän suksiessa kolmisen tuntia, kantoi samaa keppiä vierellämme hölkyttäen

Ja juoksentelun jälkeen lepo taatusti maistui

Hiihtovaatteita oli kätevää kuivata leivinuuniin ripustettuna

Hiilareita, hiilareita marjapiirakan muodossa Hepa mussuttaa tyytyväisenä

Hiilaripommin jälkeen on syytä lähteä taasen ulkoilemaan, ja Harmaakuonolla energiaa riittää. Mistä ihmeestä sitä piisaa???

Hm… Jäniksen jäljet tuoksuu

Mökki, jossa iltaisin nautimme takkatulen loimotuksesta

Kevättalven järvimaisema

Moottorikelkan jälkiä pitkin hyvä kävellä, mutta jos astahti jäljiltä sivuun jalka upposi reittä myöden lumeen 😀

Huoh, nyt vähän jänskättää menikö kuvat oikeille paikoilleen?
Tunnin taistelin tän systeemin kanssa ennen kuin tajusin mihin kohtaan teksti ja kuvat nyt tulee… Taisin oppia, mutta lopputulos???

Julkaistu

Hiihtelyä keväthangilla ja paljon leipää

Viikon aikana taisin syödä viikoiksi eteenpäin leipäkiintiöni täyteen! Syön leipää ylipäätään kovin vähän, joten kroppani taisi joutua Kuusamon reissulla aika koville. Ilahduttavaa kuitenkin on ettei paino ole noussut, päinvastoin. Lähdöaamuna vaa’an surulliset lukemat olivat 68.2 kilossa ja tänään hypätessäni vaalle 67.3, joten riemulla ei rajaa. Huomisaamuna tosin vasta ”virallinen” punnitusaamu 😀 Joka tapauksessa leipäkiintiö ja hiilarikiintiö on aika täynnä. Siitä huolimatta viikkoon mahtui paljon ihania asioita. Saatiin avokin kanssa huippuhyvää palvelua niin lentokentällä kuin koneessakin. Menomatkalla saimme meitä opastelemaan tyylikkään Finavian pukumiehen, joka saatteli meidät jonojen ohi niin lähtöselvityksessä kuin turvatarkastuksessakin. No en tiedä oliko se nyt välttämätöntä. Toisaalta, hänellä saattoi olla muutakin puuhaa kuin meidän saattelemisemme. Ja se taitaa olla ihan yleinen käytäntö, että apua tarvitsevat matkustajat viedään ohi jonojen.

Harmaakuono oli vähän stressissä lentokentällä eikä oikein jaksanut keskittyä opastamiseen. Päästiin kuitenkin onnellisesti portin vieressä olevaan kahvilaan, jossa kahvilan työntekijä tuli pöytään tiedustelemaan mitä haluaisimme. Kahvilasta meidät tultiin opastamaan lentokoneeseen. Lentoemännät olivat Harmaakuonosta myytyjä. Lepertelivät sille ja antoivat oman pehmolentokoneen 😀 Ahtauduimme kahden istuttavaan riviin avokin kanssa ja Harmaakuono jalkoihin. Herra tunki koko ajan kuonoaan käytävälle, joten sain olla tarkkana ettei joku tallaisi jätkää ohi mennessään. Päästyämme ilmaan lentoemäntä tuli kyselemään tarvitsisiko koira vettä ja samalla jäi rapsuttelemaan Harmaakuonoa.

Laskeuduttuamme Kuusamoon kone tyhjentyi ja lähdimme viimeisinä sieltä ulos. Lentoemäntä huolehti, että Harmaakuonon oma lentokone tuli meidän mukaamme. Kenttähenkilökunta opasti meidät koneesta matkatavaroita hakemaan ja sieltä löytyikin jo avokin vanhemmatkin.

Perille päästyämme istuimme heti syömään sianlihaperunalaatikkoa ja jälkiruuaksi uunijuustoa. Ateriasta selvittyämme lähdimme koko porukalla hiihtämään. Avokin isäukko oli tehnyt pelloille latuja, joten mikäpäs siinä oli hiihdellä. Tuolloin lauantaina hiihdettiin melkein kolme tuntia, välillä piti käydä päiväkahvilla herkuttelemassa rahkapiirakalla ja pikkupullilla 😀 Hiihtomatkoja on vaikea arvioida, joten jätetään ne arviot kokonaan tekemättä. Mulla oli vähän harmia, sillä prinsessajalkani ottivat heti siipeensä; kantapäihin isot rakot, jotka puhkesivat, mutta jatkoin sinnikkäästi hiihtoa. Ei välttämättä mailman fiksuimpia vetoja, mutta…

Illalla saunoimme ja iltapalalla tarjottiin leipää. Leivän päälle oli ihanaa kraavilohta tai kylmäsavustettua hirveä, joten olihan se ihan pakko leipää syödä, että sai niitä ihania herkkuja. Ei kehdannut syödä vain päällisiä 🙂

Kello oli jo yli kymmenen ennen kuin pääsimme lähtemään puolentoista kilsan päässä olevalle mökille. Siinä tuli mukava iltalenkki kiristyvässä pakkasessa kuun kumottaessa. Mökillä takkaan tulet ja mokkulan toiminnan testailua.  Ja kyllähän se toimi. Jäi vaan tänne postailematta 🙁

Sunnuntai oli tuhruinen ja sateinen päivä. Mun kantapäät oli kipeet ja Kuusamon keskustasta avokin veli kiikutti rakkolaastareita. Valitettavasti ne oli jotain halpisversioita eikä toimineet yhtään. Päivä menikin pirtissä avokin veljiä tavatessa ja harputellessa kaulaliinaa. Harppu keräsi tietystikin ihmettelyä ja sain naisväelle näyttää ja selittää miten harpulla neulotaan. Aamupalalla nautiskelimme muuten puuroa, kananmunaa, leipää, pullaa, piirakkaa… Ja siitä reilu tunti, olikin päiväkahvin aika. Ja siitä taas ehkä pari tuntia syötiin ruoka. Ruokana oli lohikeittoa, jonka kanssa leipää. Leipää oli kyllä tarjolla vahvemmillakin aterioilla. Jälkiruuaksi persikkarahkaa. Ja jotta ei vaan tulisi nälkä, vajaan parin tunnin päästä kahvin kanssa leipäjuustoa ja appelsiinituorejuustokakkua 😀
Ja vieraiden lähdettyä tietysti iltapalalla taasen leipää. Ja mukaan mökille pullaa iltateen kanssa syötäväksi. Siinä ei auttanut vastustelut.
Mökki-illat noudattivat koko viikon samaa kaavaa, takkaa, iltateetä, tietokonetta ja yhdessä oloa.

Maanantaina oli upee keli. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja hiihto maistui ihanalta. Ei maltettu aamupalan jälkeiselle päiväkahvillekaan. Hiihdettiin kolme ja puoltuntia. Suolla kierrettiin 12 kertaa ja pellolla 4 kierrosta. Avokin isä toi meille ladun varteen mehua. Ja kyllä meidän suoritustamme kehuttiin ja hehkutettiin 😀
Lopulta kuitenkin painuimme kiltisti syömään. Kantapäät oli aika kipeät, yllätys!
Lohikeitto maistui taivaallisen hyvältä ulkoilun jälkeen 😀

Kahvittelun ja iltapalastelun jälkeen lähdimme pakastuvaan iltaan kävelemään. Käveltiin mökin ohi jäälle. Kuljimme moottorikelkkojen ajamia uria pitkin. Muuten jalat upposi hankeen, jossa oli jo jään rajassa vettä. Noh, aikamme reippailtuamme astuin vähän sivuun ja kenkä kastui. Oli aika hassua, sillä pakkasta oli jo reilut kymmenen astetta. Oli aika palata mökille. Kengistä sai irrotella jäätä ja laittaa kengät takan ääreen kuivumaan.

Tiistaina oli liukas hiihtokeli. Mun makuun vähän liiankin liukas. Olen loppujenlopulta kuitenkin hiihtänyt tosi vähän ja epätasaisuudet ladussa tekevät oman haasteensa. Ärsytti ja kiukutti. Noh, rupeshan siinä tietysti myös kantapäätä hiertämään, joten kolmen vartin jälkeen siirryin sisätiloihin. Avokki jäi hiihtämään vielä melkein pariksi tunniksi. Mulla oli paska fiilis, olisin niin itsekin halunnut hiihtää. Tajusin kuitenkin ettei aukinaisilla kantapäillä voi hiihtää enempää, etenkin kun rakkolaastarit oli mitä oli.
Istuskelin tuvassa kuunnellen avokin äidin ja jonkun kylän naisen jutustelua. Kahvittelimme, söimme hirvikäristystä. Perunamuussissa oli ihanan paljon voita, joka antoi siihen todella makua. Oli se kyllä tuhtiakin.
Illalla vielä avokki tapasi naapurin isäntää maatalousbisneksissä, jotka sujuivatkin mallikkaasti. Mulla oli hienokseltaan tylsää. Ehkä se oli kuitenkin sen arvoista.

Kantapäät alko oleen suoraan sanottuna helvetin kipeät. Mietittiinkin miten mökille mentäisiin. Mentiin potkukelkalla.  Avokki työnsi mut mökille. Kyydissä oli kivaa, vaikka samalla turhauttavaa. Aamulla sitten takaisin ylämäkeen 😀 Sää oli aika kehno, joten hiihdot jäi avokiltakin. Avokin setä toi meille lisää rakkolaastareita. Noh, ne oli Compiitin kantapään halkeamiin tarkoitettuja, mutta paransi tilannetta huomattavasti. Ne laitettiin mulle illalla suihkun jälkeen. Voin sanoa, että toipuminen alkoi siitä hetkestä. Päivä meni avokin setää ja joitain muita kylän ukkoja tavatessa. Ulkoilua todella kaipasi. Ja vielä kun illalla saatiin mökille autokyyti, keskiviikon ulkoilut jäi minimiin. Ja tuolloin syömistä oli ihan käsittämättömiä määriä ja käsittämättömän usein. Mun vatsa oli halkeamaisillaan 😀

Torstaina oli hieno aurinkoinen sää, mutta ehkä jo liian lämmin. Lumi petti alta, silti hiihtelimme kolmisen tuntia. Olin fiiliksissä kun jalkoihin ei sattunut. Harmaakuono juoksi rinnallamme kuten muinakin hiihtopäivinä. Suussa iso keppi ja hangelta kuului vain onnellista koiran kipitystä. Tuolloin torstaina se kantoi koko hiihtoajan samaa kalikkaa hyvin tärkeän näköisenä.

Ruuaksi saimme haukipihvejä ja perunamuussia. Jälkkärinä uunijuustoa. Kahvien kanssa taisi olla mustikkapiirakkaa, omenapiirakkaa… Ei kykene muistamaan mitä oli milloinkin 😀

Ruuan jälkeen pikkulevon jälkeen lähdimme potkukelkkailemaan. Halusin kokeilla kelkkailua. Olen sitä joskus lapsena tehnytkin, mutta silloin näin vielä vähän. Noh, penkassahan sitä koko ajan olin kelkan kanssa. Potkuteltiin mökille. Siellä oli hyvä alamäki. Halusin kokeilla mennä mäkeä siten, että jalat oli jalaksilla. Noh, mäki päästiin alas, mutta aikas monta kertaa törmäsin penkkaan 😀 Kerran törmäyksen voimasta lensin kelkan yli hankeen ja siitä kierähdin ojaan. Sieltä meinasi olla hankalaa päästä pois kun lumi petti alta aina kun yritti ponnistaa.
Laskimme mäen alas myös siten, että olin avokin kyydissä. PELOTTI. Ja penkassa käytiin tälläkin kertaa. Hauskaa oli!  Ulkoilun päälle olikin mukavaa painua saunomaan.

Perjantaina lämpöaalto jatkui ja hiihtämisestä ei tullut mitään. Avokki kävi testaamassa, mutta totesi homman mahdottomaksi. Harmitti tietystikin. Lähdettiin kävelemään jäälle, mutta sekin oli aika huono ajatus. Moottorikelkan jäljetkään eivät tahtoneet kantaa, joten liian märkää touhua. Saatiin kuitenkin tunnin ulkoilut aikaan. Yritin avokkia houkutella kävelylle teitä pitkin, mutta ei se innostunut. Tein illan aikana kaulaliinan loppuun, jota harputtelin keskiviikkonakin aika paljon.

Pe-la-yönä oli pakkasta, joten lauantaina olisi ollut hienot hankikelit, joten harmitti aika tavalla kun enään ei ehtinyt suksille. Oli aamiaisen (riisipuuroa ja pannukakkua) jälkeen aika pakata, käydä suihkussa ja juoda lähtökahvit. Harmaakuonolle nousi turkin pintaan hilsettä ja herra haisi stressikoiralle ajellessamme Kuusamon lentokentälle. Siellä lähtöselvityksessä virkailija ei velottanut suksistamme (20 € per suunta) mitään, joten saimme kotimatkalle sukset ilmaiseksi mukaan. Avokin vanhemmat saattoivat meidät portille, josta meidät opastettiin koneeseen. Meillä oli taasen paikat kahden istuttavassa rivissä, mutta lentoemäntä (olivat eri ihmisiä kuin tullessa) tuli sanomaan, että voimme siirtyä käytävän toiselle puolelle penkkiriviin, jossa kolme istuinta. Näin Harmaakuono ja meidän jalkamme sai lisää tilaa. Ja tuota ehdotustahan vastaan meillä ei tietenkään ollut mitään 😀 Matka kului rattoisasti.

Helsinki-Vantaalla meitä oltiin vastassa. Oppaamme oli mukava mies, joka auttoi laukkujemme noutamisessa hihnalta ja saattoi meidät hakiamme luo. Oikeasti tosi hyvää palvelua saatiin. Ainoa mikä mua aina ahdistaa on se, että en pääse vessaan silloin kun haluan, että olen jonkun virkailijan varassa. Ja tottahan hitossa aina silloin on olevinansa ja kyllä onkin ihan kamala pissahätä. Kirosin asiaa moneen kertaan. Jos mukana on joku näkevä, tuota ongelmaa ei ole. Mutta kun istut portilla tai kahvilassa, et pääse vessaan ennen kuin noutaja saapuu 🙁 Mutta, se että apua saa ja palvelu on hyvää, siitä täytyy toki olla kiitollinen.

Ja mikä nautinto, kotona ruuaksi iso vihersalaatti ja falafeleja, nam 😀
Ja en ole varmasti ikinä kohdannut niin uupunutta Harmaakuonoa kuin nyt. Se piti herättää syömään. Siis, labpis, joka ei havahdu ruokakipponsa kolahdukseen!!! Ja syötyään herra jäi makaamaan kuppinsa viereen etutassut suorana ja pää koholla. Siinä se maiskutti suutaan. Pelästyin jo sen halvaantuneen tms. Komensin nousemaan ylös ja ette arvaa miten suuri helpotus kupusi syvältä sydämestä kun Harmaakuono nousi tassuilleen, heilutti häntäänsä ja käveli ottamaan luun suuhun. Sitä se ei kyllä jaksanut syödä pitkään.

Nyt on sitten lomat lomailtu ja paluu arkeen edessä. Ja arki alkaakin rytinällä, heti aamulla neljä asiakasta ja iltaan vielä pari lisää 😀
Mutta nyt jaksaa taas pakertaa arkisten asioiden parissa. 

Julkaistu

Suksiboxi ja laukut pakattu

Vajaat neljä viikkoa sitten leväytimme matkalaukut esille. Tuolloin lensimme etelän aurinkoon ja lämpöön. Nyt lennämme vastakkaiseen suuntaan, pohjoiseen. Toivomuksena on toki aurinkoa ja ihania ulkoilusäitä tällekin reissulle.  Laukut on siis jälleen pakattu ja lisäksi suksiboxi. Tarkoituksena onkin hiihdellä mahdollisimman paljon pitkin peltoja ja järven jäätä. Avokin isä on ajellut meille moottorikelkallaan latuja. En ole aijemmin kevättalvella pohjosessa käynytkään. Avokki muistuttaa minua ettei Kuusamo ole Lappia 😀 No etelän tytölle taitaapi olla, kun porojakin liikkuu pihoilla ja pelloilla. On siinä Harmaakuonollekin taas haisteltavaa ja ihmeteltävää; uusia ihania tuoksuja 😉

Viime päivinä on tullut kirjoiteltua tosi vähän. Mua on vaivannut jonkin asteinen kirjoitusanemia. Kyllä juttua olisi ollut, mutta ei vaan ole lähtenyt. Ei, ei mua masenna eikä mitään sellaista. Kirjallinen ilmaisu ei vaan ole nyt luonnistunut. Jaksakaa kuitenkin vielä odottaa tuota Kanarian reissun ”loppuraporttia”. Otan koneen Kuusamoon. Saa nähdä saanko mokkulan toimimaan. Vanha otti ja hajos. Sain uuden tilalle ja se ei yhdistykään automaattisesti vaan se pitää hiirellä klikata. No eihän se multa onnistu 🙁 Ruudunluku ei pukahdakkaan valikoissa. Meni tovi selvitellessä miten näppäimin saan mokkulan yhdistymään verkkoon:
sarkain ja välilyönti, tovin odotus nuoli vasen ja enter. Se piru kysyy jotain rekisteröintiä ja tekee sen välillä useamman kerran. Ruudunlukuni ei tietenkään toimi ohjelmassa, joten saas nähdä miten homma vörkkii vai vörkkiikö lainkaan.  No sunnuntaille olen laittanut ajoituksen kautta postauksen puhuvista apuvälineistä, jotain siis luvassa  reissuajallamme…

Bloggerin hallintasivullani kököttää pelottava lause ”blogger saa uuden ilmeen huhtikuussa”. Toivottavasti uudistus ei ole meille ruudunlukua käyttäville huononnus. Aina nuo sivustojen uusimiset/päivittämiset jännittää. Niin monesti tulee tulkitsematonta grafiikkaa tms. ja ruudunluku ei selviä muutoksista.
Pitäkäähän peukkuja, että tulevat muutokset ei tee bloggaamisesta mahdotonta meikäläisille.

Mutta nyt lähden katsomaan olisko nukkumasalle mulle unihiekkaa, sillä avokin kello soi kahdeksalta, yöööhk…
Kaikille hauskaa pääsiäisen jatkoa!

Julkaistu

Luksusta ja rentoutumista – lomamatkalla Kanarialla

Tämä ”matkaraportti” tulee taasen osissa, sillä edelleenkään en osaa kirjoittaa lyhyen ytimekkäästi, joten toivottavasti jaksatte lukea näin pätkissä. 😀

Lähtöaamuna viimeiset pakkaukset ja auton vuokraamiseen liittyvien asiakirjojen tulostus. Ei muuta kuin lentokentälle itse suoritettavaan lähtöselvitykseen, josta turvatarkastukseen ja kahvilaan odottelemaan koneen lähtöä. Kone oli vähän myöhässä. Aikamme koneessa istuskeltua päästiin vihdoin matkaan. Matka oli aika meluisa; ympärillä paljon lapsia, jotka asiaan kuuluvasti intoilivat, välillä kiukuttelivat tai väsähtivät. Lasten mäikästyksen lisäksi ympäriltä kuului tiuhaan tahtiin ”tsipstsip” ja kulaus. Oluttölkit aukesivat ja usein nenään leijaili myös väkevempien tuoksu. Lensimme Norwegiananilla. Loppumatkasta ostimme itsekin avokin kanssa punaviinit ensin testattuamme koneessa olevaa langatonta internetyhteyttä. Se kuulosti niin uskomattomalta jotta oli kokeiltava; Facebookkiin päivitys ja tänne pikapostaus 😀
Plas Palmasin kentällä meidän isäntämme oli vastassa. Etsimme autonvuokraustoimistolla käytyämme vuokraamamme auton ja lähdimme ajelemaan kohden Sonnenlandia, joka sijaitsee Maspalomasin kupeessa. Ehkä vielä tutunpi paikka on Playa del Ingles, jonne matkaa reilut kolme kilsaa. Ajomatka kesti puolisentuntia, jonka aikana Canarian ilta hämärtyi.
Perille päästyämme saimme isännältä miltein heti lasilliset kuohuvaa espanjalaista Cavaa loman aloituksen kunniaksi ja tervetulomaljaksi. Istuimme pöytään ja nautimme herkullisen illallisen aloittaen paahdetulla gluteiinittomalla valkosipulileivällä. Pääsimme tutustumaan myös paikalliseen perunaruokaan ryppyperunoihin. Ne keitetään voimakkaasti suolatussa vedessä ja keitetään niin kauan että vesi loppuu. Perunat keitetään kuorineen, syödään myös. Hyviä olivat. Aterialla oli myös lihapullia, makkaraa, salaattia. Jälkiruuaksi tarjoiltiin vielä kauraomenapaistosta, nam. Ja kyllähän kuohuvan jälkeen nautimme vielä punaviinistäkin. Ja eihän yöpuulle sovi mennä ilman iltateetä 😀
Ekana loma-aamuna heräsimme Aaa:n syntymäpäivään. Isäntä toi kuohuvaa sankarille ja aamupalalla herkuttelimme suklaakinuskikakulla johon isäntä oli löytänyt kynttilän, jossa numeron tilalla olikin kysymysmerkki. Kerroimme myös synttäriyllätyksestä, luksuskylpylästä, jossa viettäisimme iltapäivämme.
Isäntämme lähti tekemään kuntosalitreeniä meidän kävellessä lähialuetta tutkaillen. Kävimme lähikaupassa. Minusta on aina mielenkiintoista tutustua paikallisiin ruokakauppoihin, niin tälläkin kerralla. Ostimme kevyttä lounasruokaa ja hiljalleen palailimme isännän luo. Hän asuu kaksikerroksisessa asunnossa. Yläkerrassa makuuhuone, kylpyhuone ja parveke. Alhalla olohuone, kapeanmuotoinen keittiö, jonka päässä wc ja pyykkikone. Asunnon edustalla on oma pieni laatoitettu piha, jota ympäröi verkkoaita, joka oli viheriöity. Pihassa muoviset puutarhakalusteet ja hiiligrilli. Tuolloin tuloiltana oli mukamas meidän mielestämme niin viileää ettei tarjettu ulkona 😀 Lämmintä jotain 15 asteen paikkeilla. Viikon edetessä illatkin kyllä lämpenivät. Olohuoneessa oli meille levitetty vuodesohvat, joten paljoa ei ylimääräistä tilaa jäänyt. Laukkuja säilytettiin sänkyjen alla ja vierillä viikon mittaan kertyneitä ostosnyssäköitä 😀
Lounastimme ulkona, jonka jälkeen lähdimme reilun parin kilometrin päässä olevaan kylpylään. Se oli erään hienon hotellin yhteydessä. Hotellin pihalla palmukujat ja isot suihkulähteet. Siellä ei mennä aamupalallekaan tavallisissa kesävaatteissa vaan puvussa. Joka tapauksessa kylpylä oli hieno kokemisen arvoinen paikka. En tiedä pystynkö edes muistamaan mitä kaikkea ihanaa siellä oli. Joka tapauksessa siellä oli neljä osastoa. 
Ensiksi kassalta saimme kengät, kylpytakin ja pyyheliinan. Pukuhuoneessa uima-asut ylle ja ei muuta kuin hemmottelemaan. Ensiksi menimme huoneeseen nimeltä Kohtu. Siellä oli pehmustetut seinät, keskellä iso kivi, josta hohti valoa. Vesisänkyjä oli kehämäisesti keskustan ympäröimänä. Sängyissä pötkötimme kuunnellen rauhoittavaa musiikkia ja linnun laulua. Vähänkin kun liikahti, vesi patjan sisällä lorisi 😀
Kohdusta siirryimme suolahuoneeseen, joka oli hieno paikka. Huone oli suolaa. Istuimme suolakivipenkillä, penkkien alta hohkasi valoa suolakivilampuista. Iso lamppu oli tilan keskellä. Lattialla irtokiveä/suolaa. Tässä huoneessa ei ollut musiikkia. Tunnelma silti erittäin rauhoittava ja hengitystiehyeitä avaava.
Suolahuoneesta siirryime höyrysaunaan, jossa soi rauhoittava musiikki. Tuoksussa oli eucalyptysta, joten röörit sai lisähoitoa. Pidin tuosta saunasta turkkilaista saunaa enemmän.
Toisella osastolla pääsimme kävelemään kylmävesialtaaseen, jonka pohjalla oli jalkapohjia hierovia kiviä. Aluksi vesi tuntui kylmältä, mutta samalla elvyttävältä pohkeille, ja samalla tehokasta jalkapohjakäsittelyä kivien päällä kävellessä. Reunoilla kivet oli selvästi terävempiä missä oli vähemmän kävelty. Kylmävesialtaan vastapainoksi pääsimme lämpimään trooppiseen laguuniin 😀
Kakkososastolla vielä kylmä/kuuma-vaihtelut jatkuivat eri lämpötiloin olevin suihkuin. Yhdestä suihkusta räimi vettä ihan Suomen räntäsateen malliin. Vastapainoksi voikin mennä nojailemaan seinään, jota pitkin lirutteli lämmintä vettä. Vettä tuli seinästä vain nojatessa siihen.
Kolmannella osastolla päästiin turkkilaiseen saunaan, jossa tunnelmaa loi turkkilainen musiikki. Pesijät vain puuttuivat 😀 Saunasta matka jatkui rentoutushuoneeseen, jossa oli miellyttävä tuoksu(en tiedä mikä eteerinen tuoksu oli). Siellä soi rauhallinen musiikki ja lepäilimme lepotuoleilla.
Rentoutumisen jälkeen siirryimme Kuolleeseen mereen 😀 Vesi oli todella suolaista. Kyllä huomasi missä kohtaa kehoa oli näppylöitä tai naarmuja; kirveli mukavasti. Vedessä pystyi kellumaan selällään mainiosti. Uiminen oli todella vaikeaa. Ja jos yritti liikahtaa vähän, liikahti vaikka kuinka paljon. Oli todella jännä kokemus.
Suihkun kautta viimeiselle osastolle, jossa oli afrikkalainen sauna ja iglu. Sauna oli kuuma ja kuiva. Siellä lauloi savannien linnut 😀  Saunassa istuskelun jälkeen menimme igluun, joka ei tuntunut niin kylmältä mitä etukäteen kuvittelin. Tilassa oli seinillä jäätä joihin saattoi hieroa selkäänsä ja jäseniään. Tarkoitus oli vuorotella saunan ja iglun välillä pari-kolme kertaa.
Lopuksi menimme ulkoaltaille joissa oli erilaisia hierovia vesisuihkuja ja poreiluja. Aikaa oli vierähtänyt lähes neljä tuntia, aurinko oli jo laskemassa ja ilma viilentymässä. Viimeiseksi kävin isäntämme kanssa kylmävesialtaassa uimassa. Olo oli rentoutunut, onnellinen.
Upean päivän kruunasi herkullinen illallinen grillin äärellä. Istuimme ulkona syöden täytettyjä munakoisoja joihin jauhelihan lisäksi oli laitettu mm. pinaattia. Se antoi todella herkullisen lisämaun ateriaan. Munakoisojen lisäksi muistaakseni meillä oli salaattia johon oli lisätty paikallista juustoa. Ilta kului rattoisasti kuten kaikki muutkin illat. Juttua riitti laidasta laitaan ja rentoa yhdessä oloa.
Keskiviikkoaamuna isäntämme lähti ennen aamupalaa juoksulenkille ja hänen palattuaan nautimme aamiaista pihalla lämpenevästä säästä nauttien. Päivä meni kuitenkin enemmän sisätiloissa, sillä ajelimme ensin urheilukauppaan, jossa vierähti useampi tunti. Se oli ison tavaratalon kokoinen liike, ja siellä myytiin kaikkea mahdollista urheiluun/liikuntaan liittyvää.
En ollut ainoa, joka teki sieltä löytöjä. Kaikille tuli kassillinen tavaraa.
Urheilukaupasta ajelimme Atlanticoon, jossa vietimme tapashetken, jotta jaksaisimme vielä vähän shoppailla. Lopuksi käytiin ruokaostoksilla ja kotona oltiin aika myöhään. Pannulla paistettiin kalaa ja uuniin lykättiin ranskiksia. Iltaa istuimme puolille öin.
 Ostokseni olenkin jo esitellyt pari päivää sitten.
Ja nyt taitaa olla aika kömpiä avokin viereen yöunille, joten ”raportti” jatkuu taasen sopivan hetken tullen.                   
Julkaistu

”Tuhlaajatytön” shoppailut Kanarialta

”tuhlaajatyttö” esittelee tässä (200. muuten, huih!)  postauksessaan Kanarialla tekemiään ostoksiaan :DShoppailtua tuli aika paljon, paljon enemmän mitä etukäteen ajattelin. Tähän alkuun haluan kuitenkin toivottaa uuden lukijan Marian tervetulleeksi lukijoideni joukkoon.

Pakko myöntää, että minusta on mukavaa ostaa matkoilta vaatteita ja erilaisia paikallisia juttuja. Ja monesti vielä tuotteet ovat huomattavasti edullisempia mitä täällä kotomaassa. Esim. nämä nahkasaappaat maksoivat 30 €

Kanarialla oli nyt talvisaappaiden alennusmyynnit meneillään ja nahkasaapikkaita olisi saanut todella edulliseen hintaan. Joku tolkku kuitenkin shoppaamisessakin pitää olla 😀

Olen aikalailla hurahtanut tunikoihin (eivät kai enään taas niin muodissakaan, mutta en ole kovin muotitietoinenkaan) ja vaatekaapistani niitä löytyykin aikas monta, ja ostin taas pari uutta 😀

 Löysin myös mekon. Kaapistani löytyy aika vähän ruskeaa, punaruskeaa, mutta nyt tiilen värinen mekko asustaa siellä. Helmassa kivoja reikäkuvioita 😀

Tykkään myös mekon kaula-aukon edustasta.

Tunikoiden ja mekon hinnat olivat 20 € molemmin puolin.

Vaate- ja kenkäshoppailut tehtiin ostoskeskus Atlanticossa, joka löytyi myös Azoreilta. Ja mun vaateshoppailut kaikki yhdestä ja samasta kaupasta, jonka nimeä en valitettavasti enään muista. Alla olevassa kuvassa villatakki on sieltä ja palmupaita puolestaan urheilukauppa

Decathlonista, josta tuli ostettua paljon muutakin.

Urheilukaupasta löytyi uusi uikkari parilla kympillä ja rempaisinpa vielä ostamalla pikinit! Olen aika järkyttynyt tuosta, mutta tunnustan kävelleeni tällä ruholla hiekkadyyneillä meren rannalla ja käyneeni isäntämme asuinalueen uima-altaalla. Tuhti tyttö, mutta… Mähän pienenen tästä, ja pikinien yläosat maksoi tyyliin alle kympin 😀 

Mulla on aina uikkarit olleet mustia tai tummansinisiä, joten uutta ilmettä. Tuo mikrokuitupyyhe maksoi muistaakseni jotain kuuden euron tietämillä. Uimalasit oli 17 €. Nyt on siis hyvä jatkaa uintiharrastusta kun nää naisten vaivat taas saadaan ohitettua.
Ja mukaan tarttui vielä pari juoksu/treenipaitaa, juoksusukkia ja jumppahousut

Kyllä nyt kelpaa lenkkeillä keväästä nauttien 😀

Seitsemällä eurolla joogatossut
(ite käytän varmaankin enempi kahvakuulaan ja muuhun jumppaamiseen)

Tuolla Decathlonissameni monta tuntia ja jokaiselle kertyi aika paljon ostoksia. Ihminen taitaa tulla joskus vähän hassuksi saadessaan edullisin hinnoin shoppailtua. Noh, eipähän tarvitse aikoihin taas täällä kotomaassa shoppailla 🙂 

Lomastamme keskiviikko sujahti oikeastaan kokonaan shoppailujen merkeissä.
Decathlonista siirryimme Atlanticoon, jossa pidettiin kahvittelutauko syöden tapaksia: mm. mustekalaa, tomaattia, perunaa, anjovista… Tapakset olivat valmistettu hyvistä raaka-aineista ja ostoskeskusravintola/kahvila nautti tyytyväisistä asiakkaista. Sain myös haudutettavaa vihreää teetä, nam.
Perjantaina ajelimme Puerto de Moganiin ”Kanarian Venetsia”, jossa oli isot markkinat. Valitettavasti kamera jäi kotiin. Paikka oli ilmeisen tyylikäs, siisti kanavineen. Markkinapäivänä ei ainakaan paikka tuntunut kalastajakylämäiseltä, turisteja ja markkinakojuja liikaa 😀 Ehkä myös itse markkinat oli vähän pettymys. Liian paljon naapurimantereen pakkomyyjiä, jotka olivat välillä todella agressiivisia, jopa pelottaviakin. Siinä ostohalut kyllä hiipuu.

Löysin korvikset. Kaulakoru löytyi lauantain hiekkadyyneille kävelyreitin varrelta.

Markkinoilta ostinmyös hajustepalloja. Niitä oli eri tuoksuilla: sitruuna, kookos, ananas, lime, ananas, mango, mansikka, mustikka, vanilia,  laventeli jne. Hajusteet ovat tuoksun lähteen muotoisia 😀 Niitä voi laittaa esim. vaatekomeroon. Sunnuntaina siivosimme varaston, jossa säilytämme treenivaatteita ja varusteita. Siivouksen jälkeen laitoin sitrustuoksun sinne ilmaa raikastamaan. Rakastan sitrustuoksua, joten niitä tuli aika monta valittua. Laventelista, kookoksesta, vaniliasta en erityisemmin pitänyt. Onneksi ostaessa pystyi valitsemaan mitä tuoksuja ottaa.

Kuvassa myös urheilukaupasta ostetut vähähiilariset ns. laihdutussuklaat (en ole maistanut, vielä) ja lempihajuveteni, jonka löysin yli 10 euroa edullisemmin Plas Palmasin kentältä. Siellä oli muuten aivan ihana herkkukauppa 😀 Sieltä olisi voinut tuoda kaiken, mutta vararikkohan siitä olisi seurannut.
”Tyydyin” siis kuvassa oleviin
vihreä mojo-kastike (sisältää mm. avocadoa ja vihreää chiliä). punainen Mojo-kastike (sisältää mm. paprikaa, punaista chiliä ja valkosipulia). Suklaapäällysteisiä manteleita, oliviiviöljykannu, appelsiinimarmeladi ja  tomaattimarmeladi.
Tässä vielä marmeladeista lähikuva

  Tuo tomaattimarmeladi on tarkoitettu suolaisiin ruokiin käytettäväksi.
Paikallisesta ruokakaupasta ostimme vielä nämä
Paahdetut ja suolatut auringonkukan siemenet 1€ rasia, suklaalla päällystettyjä maapähkinöitä myös euron pussi sekä anispussi.
Kuvassa ei ole Manzeco-juusto eikä ilmakuivattukinkku.  Lentokentältä ostin yhden punaviinin, appelsiiniliköörin ja paikallista hunajarommia. 
Tätä postausta tehdessäni mulla alkaa olemaan shoppailuähky!
Ja olen aika järkyttynyt ostosten määrästä…
Maineeni sen kun kasvaa 😀
Julkaistu

Kanarian auringosta Suomen kevääseen

Sohjo vain rahisi jalkojen alla noustessani kotimäkeä aamuviiden aikaan. Ei enään ollut tietoakaan Kanarian lämmöstä kuin muistona vain. Onneksi päivemmällä aurinko paistoi ja tuntui keväiseltä. Hakiessani Harmaakuonoa hoidosta lintukonsertto muistutti tulevasta kesästä ja nyt varhaiskeväästä. Kyllähän nyt on jo kevät! Rakastan kevättä, vaikka en tuota loskaa, liukkautta, kuraa. Rakastan kevään tuoksuja, auringon valoa ja lämpöä, lintujen konsertteja, ja ennen kaikkea sitä tunnetta minkä kevät minussa herättää; piristyn, elän, nautin…

Pesimme eilen pari koneellista pyykkiä ja kuivatimme ne ulkona. Alakerrasta kodinhoitohuoneesta leijaileekin ihanat tuoksut; raikkaiden puhtaiden vaatteiden. Kevät on saapunut! Ehkä Suomeen paluu ei sittenkään tunnu niin kurjalta kuin sohjossa aamuviideltä kahlatessani tuntui.

Takana on rentouttava lomaviikko ystävämme luona. Kirjoittelen myöhemmin tarkemman ”matkaraportin” kuvien kera. Nyt olen liian väsynyt moiseen. Loman aikana saimme ”jopa” kaksi liikuntapäivää Liikuntahaasteeseen. Toisen kävellessämme kraaterin pohjalle ja takaisin ja toisen hiekkadyynireissulta. Shoppailukävelyitä tms. ei lasketa 😀 Lomalla söimme hyvää grilliruokaa: mm. tonnikalapihvejä, kasviksia, täytettyjä munakoisoja. Ulkona söimme yhden lounaan ja yhden illallisen ja muutaman kerran kahvittelimme kahviloissa.

Reissulla tuli otetuksi aika vähän valokuvia Azoreiden reissuun verrattuna. Mutta kuviin palataan kun saan kuvailut niihin. Lisäksi ajattelin esitellä vähän shoppailujani. Ystäväni on tulossa kuvaamaan ostoksia, sillä niitä tuli taasen jonkin verran tehdyksi. En tiedä ketä moinen kiinnostaa, mutta kaikkea pitää kokeilla blogia elävöittämään 🙂

Nyt pitäisi palata arkeen, huomenna seitsemän asiakkaan rutistuksella aloitetaan. Univelkaa on, sillä matkustusyönä nukuin vasta kotona muutaman tunnin ja viime yönäkin uni oli kadoksissa, vaikka väsytti suunnattomasti. Kanarialla vikana yönä valvoimme lähes aamuun, joten olo on vieläkin aika uupunut. Saunassakaan ei kovin kauaa jaksanut löylytellä. Nyt on tee hautumassa, joten pienen iltapalan aika.

Kävimme avokin kanssa tänään kiropraktikolla ja molemmilla yläselät juntturassa. Ehkäpä koneessa nuokkumisella aika iso syy moiseen. Itelläni lisäksi huono uintitekniikka(pää pinnalla miltein koko ajan), mutta eiköhän kroppakin taas aukene ja jumitukset lähde. Tosin eipä tämä tietokoneella kökkiminen asiaa edistä. Lauantaina ilmeisesti ystäväpariskunta tulee meille ja saadaan olla heille harjotusasiakkaina kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja sen ensinmmäisen kurssiviikonlopun
oppien mukaisesti, joten mielenkiintoisia kokemuksia luvassa.