Julkaistu

Lomailua heinäkuussa

Heinäkuussa emme kaupungissa viettäneet juurikaan aikaamme. Ensinmmäisen viikon jälkeen piipahdimme kotona yhden yön yli. Hoidimme muutaman asiakkaan, kävimme ruokakaupassa, maksoimme laskut ja palasimme mökille lomailua jatkamaan tiistai-iltana. Saimme äitini vieraaksemme ja vietimmekin mukavat ja toimeliaat päivät hänen kanssaan. Illalla istuimme kuistilla sadetta kuunnellen ja mailmaa parantaen avokin viritellessä sahaansa uutta ketjua. Sisälle maltoimme vasta puolen yön jälkeen.

Onneksi sateet väistyivät. Keskiviikkona saimme niskaamme pienen sadekuuron minun pilkkoessa raparpereja, jotka laitoin hyötykasvikuivuriin kuivumaan. Lisäksi keräsimme äidin kanssa metsämansikan, horsman, metsävadelman lehtiä kuivumaan. Seuraavana päivänä vuorossa oli piharatamon lehdet, mustaherukan lehdet ja lisää metsämansikan lehtiä sekä siankärsämöä. Kuivuri pöhisi pari päivää varsin ahkeraan. Avokki valmisti mustaherukkapensaalle kehikon äidin ollessa silminä. Pesin huussin räsymaton äidin puunatessa huussin harjalla puhtaaksi. Äiti kitki päivien aikana rikkaruohoja kukkapenkeistä. Keskiviikon ateriaksi valmistimme grillissä lohta ja kasviksia. Päivän touhujen jälkeen oli ihana istahtaa herkullisen aterian ääreen.

Koska oli lämmin ja tyyni ilta sytytimme nuotion ja siinä sujahti tunti jos toinenkin jutellen. Nautiskelimme rommikaakaot ja vasta ennen kolmea maltoimme nukkumaan. Eikä unta tarvinnut odotella. 🙂

Vaikka nuotiolla meni myöhään seuraavanakin päivänä jaksoimme touhuilla. Kuivuri aamusta pöhisemään, avokki pilkkoi puita äidin kanssa keräillessä lehtiä kuivatukseeen. Jossain vaiheessa äiti käytteli rikkakasveihin sirppiä.Avokin leikatessa nurmikkoa keksin haluavani työntää moottorikäyttöistä leikkuria. En ole aiemmin ruohoa tuollaisella ajanutkaan. Äitikin innostui, joten hänkin pöristeli koneella mm. lumipalloheisin ympäristöstä ruohot matalaksi.Saunan lämmetessä äiti halusi testata helppohalkojaa.

Tänä kesänä lähipellolle on viljelty rypsiä. Halusin päästä tunnustelemaan millaista se on. Lapsuudesta muistan keltaiset pellot auton ikkunasta katsottuna. Veljeni kanssa kuulemma huusimme aina ”margariinipellot”. Rypsipellon viertä kulkiessamme tuoksu oli kesäinen, jotenkin koskettava.Samaisella kävelyllä (metsämansikoiden lehtien haku reissulla) äiti taittoi tunnusteltavakseni saniaisen oksan. Senkin muistan jollakin tavalla lapsuudesta, mutta saniaisen vähän kovalehtisyyttä en muistanut.Mökin pihassa kasvavasta ja kukassa olleesta ruususta äiti nappasi onnistuneen otoksen.

Tuolloin torstaina äiti kokkasi jälleen avokin mieliruokaa maksakastiketta. Merkkasimme pistekirjoituksella kuivuriin asteet ja ajastimen, lasipurkkeihin mitä kussakin oli. Touhukkaan päivän jälkeen nautimme saunan löylyistä ja lammen viileästä vedestä. Taukoineen sujahti reilu pari tuntia. Iltateetä puolen yön jälkeen.

Äidin lähtöpäivänä oli hyvin sateista. Hän paistoi meille broilerin jauhelihasta pihvejä sekä ison kasan lettuja joita nautiskelimme mansikkahillon kanssa. Äidin lähdettyä aika kului kirjan ja neuleen parissa. Illalla kuuntelimme ukkosen jytinää.

Reilun viikon vietimme mökillä keskenämme. Avokki pilkkoi paljon puita, minä tein lintuesittelyjä ja neuloskelin. Sain valmiiksi vihreän pörröisen kolmiohuivin ja aika paljon eteenpäin turkkilaisella neuloksella mohairlangasta huivia.Päivät olivat mukavan lämpimiä ja pulahdimme lammessa ilman saunaa useamman kerran. Teimme ruokaa yhdessä ja rentoilimme. Loppuviikosta innostuimme kuuntelemaan youtubesta vanhoja urheilujuttuja, musiikkia jne. Välillä tuli vähän sellainen olo, että mökkihöperyys iskee pahemman kerran, niin tasotonta materiaalia sieltä youtubesta kuuntelimme 😀 Seurailimme myös yleisurheilun Kalevan kisoja. Kunnon helteiden alkaessa palasimme kaupunkiin.

Julkaistu

Symppikset alpakat

Viime viikolla saimme vieraaksemme ystäväpariskunnan, jonka kanssa sunnuntai-iltana kävimme Lahdessa kesäteatterissa katsomassa Mökkinaapurit-nimisen esityksen. Alkuun esitys ei oikein saanut syttymään, mutta onneksi edetessään koheni huomattavasti. Monilla näyttelijöillä oli (etenkin nuorilla naisilla) kovin samanlaiset äänet, joten välillä oli sokeana vaikea pysyä mukana siinä kuka on kuka. Myöskään äänentoisto ei ollut paras mahdollinen. Toisaalta, kesäteattereissa ei varmaankaan ole resursseja niin paljoa kuin esim. kaupunkien teattereissa. Asiasta en todellakaan tiedä mitään. Siltikin kesäteatterissa oli oma mukava tunnelmansa 🙂

Viikko alkoi hyvin sateisena, joten maanantaina kulutimme aikaamme paljon sisällä. Onneksi alkuillasta sade loppui ja pääsimme istuskelemaan toviksi nuotiolle ennen saunaa. Seuraavana päivänä lähdimme Hyvänmielen alpakat-tilalleMäntsälän keskustan lähistölle. Tilalla on kesätiistaisin 11-17 kotieläinpäivä milloin tilan eläimiin pääsee tutustumaan 7 euron pääsymaksulla.

Mökiltä lähteissämme ei vielä satanut, mutta sade vain yltyi kierrellessämme eläimiä katsomassa. Sateen vuoksi jäi näkemättä esim. mohairlampaat. Ne eivät sadesäällä kuulemma ulkona pahemmin viihdy. Alpakat olivat viehättäviä otuksia pitkine jalkoineen ja kauloineen. Ulkona aitauksen takana minulle tuli valtava halu päästä koskettamaan alpakkaa tunteakseni miltä sen villa tuntuu.Ja tallitilassa toiveeni toteutui, pääsin tunnustelemaan alpakkaa tai oikeammin sanottuna alpakoita 😀 Kiitos tilan emännälle siitä. Ja kyllä alpakan villa tuntui käteen pehmoiselta, lämpimältä ihanalta. Ja miten ne olivatkin niin symppiksen uteliaita ja pitivät suloista mää-ääntelyä 😀Edellispäivänä tilalla oli syntynyt alpakka-vauva, josta Maija sai napatuksi kuvan. Ymmärrettävästi sitä ei voinut tunnustella.

Onnistuimme näkemään vuohia.

Tilan aaseja ja hevosiaLisäksi tilalla oli pupuja, kanoja, koiria, kissoja ja mikropossu, joka houkuteltiin leivällä esille ja possu saapui unipeittonsa kanssa leipää rouskuttamaan.Koirista tapasimme Saran, joka pienenä terhakkaana pyöri jaloissa ja vähän koetti hypähdelläkin. Tilalta voi ostaa myös lankoja, jotka nyt olivat loppuneet. Päätyö on vierailut esim. vanhainkodeissa.

Päivä jatkui sateisena. Kaupan kautta mökille. Täällä kahvittelua, ruuan laittoa, rentoilua. Keskiviikkona jäimme avokin kanssa keskenämme mökille. Torstaina oli niin viileää ja kosteaa, että takkaan oli laitettava tulet. Aikaa kulutimme kirjojen, yleisurheilun ja minä neulomisen parissa. Perjantaina luoksemme saapui toinen pariskunta. Illalla kala-aterian jälkeen saunoimme ja me naiset jäimme höpöttelemään pitkälle aamuyöhön. Onneksi lauantaina oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Aterioitiin ulkona kasvisvartaita ja lammasta, jälkkäriksi jäätelöä. Jossain vaiheessa sadekuuro ajoi nuotiolta sisälle, mutta palasimme tovin päästä nuotion lämpöön. Sunnuntaina vieraiden lähdettyä aika sujahti ulkosalla neuloen ja kirjaa kuunnellen kunnes vaihteeks alkoi satamaan.

Julkaistu

Juhannus kahdestaan

Vietimme avokin kanssa edellisjuhannuksen tapaan juhannuksen keskenämme täällä mökillä. Edellisessä postauksessani kirjoitinkin vesipumppuhuolista, jotka nyt ovat onneksi vihdoin selätetty. Juhannusta pääsimme vesiongelmitta viettelemään. Aattona nautiskelin rauhaisasta olosta neuloskellen teemuki nokan alla, jonka jälkeen kokkailin meille parmesan-keksit, zazikin, ja grillikasvikset. Zazikiin laitoin ainakin kuusi valkosipulin kynttä. Saatiin aikas tömäkkää lisuketta grilliaterialle ja seuraavalle päivälle sipsien kanssa 🙂 Kasvisnyyttiin laitoin esikeitettyä punajuurta, kesäkurpitsaa ja sipulia. Maustoin soijalla, hunajalla, mustapippurilla ja voilla. Avokin lämmittäessä saunaa nautiskelimme herkullisia parmesan-keksejä.

Saunoimme ajan kanssa välillä lampeen pulahdellen. Välillä ripeksi vähän vettäkin ja aterialle käydessämme vähän jännitti saataisiinko vettä niskaamme vai ei. Kävi tuuri. Loppuiltana ei satanut laisinkaan. Grillissa kasvisten lisäksi paistui lehtipihvit.

Ennen yhtätoista sytyttelimme nuotiokokon.Nuotiolla nautiskelimme jälkiruuaksi Jymy suklaajäätelöä ja baileyseä. Yhdistelmä oli vähän liian makea. Nuotiotunnelmasta kuitenkin nautiskelimme.Puolen yön aikaan kävimme pienellä kävelyllä lähipellolla. Siellä kuulimme mm. lehtokurpan kurnutuksen ja kaukaa punakylkirastaan laulun. Nuotiolla istuskelimme yli yhteen. Lopulta kuitenkin väsy voitti ja painuimme unille.

Juhannuspäivänä oli upea aurinkoinen sää. Kävimme taasen kävelemässä pelloilla tavoitteena nauhoittaa kiurun livrrystä. Siinä emme onnistuneet, mutta saimme ilmeisesti tuulihaukan varoitusäänen hyvin läheltä nauhoitettua. Peltokävelyn jälkeen istuskelimme laiturilla sipsejä napostellen ja siiderit/oluet juoden. Välillä pulahdettiin uimaan. Myös Otto kävi kahlailemassa. Ennen ateriointia neuloskelin. Viinilasillisten ääressä aterian jälkeen innostuimme laittamaan nuotioon tulet. Puolen yön jälkeen kuitenkin avokki väsähti. Laitoin yöksi nauhurin puuhun nauhoittamaan ja painuin itsekin unille.

Sunnuntai oli erittäin rauhallinen rento päivä. Istuin ulkosalla kuunnellen kirjaa ja neuloen turkkilaisella neuloksella huivia. Iltaa kohden sää muuttui sateiseksi ja sateinen oli myös maanantai. Tuolloin leikkasin kymmenen lintuäänitettä yöllisistä nauhoituksista avokin potiessa selkäänsä.

Muutamaksi päiväksi kaupunkiin. Kaupunki päivät täyttyivät asiakkaista ja kaveritapaamisista. Tiistai-iltana ystävämme päivitti tietokoneeltani ruudunlukuohjelman ja nettiselaimen. Huomenna samainen ystävä tulee päivittämään koneeseeni windows kympin, huih. Ehkäpä tänä räyhkänä sitten toimii paremmin 😀 Keskiviikkona tiiviin työpäivän jälkeen istuskelin partsilla teestä ja jätskistä nautiskellen ja kaverin kanssa rupatellen parisen tuntia. Perjantaina puolestaan avokin lähdettyä jo takaisin mökille sain vieraakseni ratsastusystäväni. Söimme herkullista ruokaa parvekkeella kesäisestä säästä nautiskellen. Muutama tunti sujahti rattoisasti kuulumisia vaihtaen. Näin saatiin seuraava lomapätkä käyntiin 🙂 Huomenna piipahdus kaupunkiin ja tiistai-iltana taas loma jatkuu…

Julkaistu

Stressi hälvenee

Istun tietokoneella kuulokkeet korvillani. Samalla kuuntelen maanantaiaamun kuuden-kahdeksan välillä nauhoittamaani ulkoäänitettä. Tarkoituksena leikata parhaat lintuäänet omiksi pätkikseen. Tätä olen nyt kesäkuun ajan harrastanut ja muutaman hienon otoksen saanutkin. Nyt kurjet huutavat hienosti, joten leikkaamaan 🙂 Täällä on useampikin upeasti laulava laulurastas sekä varsin aktiivisia lehtokerttuja. Minulla ei ole suuntamikrofonia, joten yksittäisten lintujen nauhoittaminen on hankalaa, mutta hiljalleen arkisto äänistä kasvaa. Ja vieraan äänen kohdalle osuessa lähetän ääninäytteet kahdelle lintujen ääniä tuntevalle Hannekselle ja Laurille. Huomaan systeemin olevan todella opettavaista.

Eilisaamuna heräsin ennen viittä, kuuntelin kirjan loppuun. Kahdeksan jälkeen nautiskelin aamupalaa ulkosalla ja odottelin vesisysteemin korjaajaa. Hän saapuikin kymmenen jälkeen. Ilmeisesti hiiret/rotat olivat tehneet maakaapelille tuhojaan, tai voihan se olla ihan aikakin. Joka tapauksessa kaapeli oli todella huonossa kunnossa ilmeisesti aiheuttaen ongelmat. Sisimmässä läikähti ilo kun kuulin hanasta tulevan veden 😀 Korjaajan lähdettyä innoissani latasin tiskikoneen ja pistin sen päälle. Soitin äidille hehkuttaen veden tuloa ja laitoinpa pari tekstiviestiäkin avokin kanssa puhelimessa puhumista unohtamatta.

Kun menin sisälle kuulin tiskikoneen piippaavan ja pahat aavistukset singahtivat mieleen. Menin vesihanan luo ja avasin sen. Ei tullut vettä! Se tunne oli sanoin kuvaamattoman karmea. Turhautti, harmitti, kiukutti. Soitin avokille, joka oli jo matkalla takaisin mökille. Raivoissani söin hapannappeja tuorejuustolla avokkia odottaen. Sulakkeet oli kunnossa, joten painekatkasiasta painallus ja vesi valui taas hanasta. Olin todella skeptinen toimivuudesta enkä millään meinannut päästä irti harmituksestani. Nyt vettä on siitä lähtien tullut hyvällä paineella, joten ehkäpä hiljalleen voi ottaa asian suhteen hiukan rennommin.

Harmitus ei vaan ottanut helpottaakseen. Pulahdimme lammessa ja vesi oli lämmennyt huomattavasti maanantaisesta pohkeiden uittamisesta. Iltateen kanssa herkuttelimme todella maukkailla mansikoilla ja tummalla suklaalla ensiksi istuttuamme pari tuntia nuotiolla sitrusvissytölkit juomanamme. Yritettiin pellon reunassa käydä nauhottamassa kiurun ääntä, mutta kiurut leuhottivat ehkä turhan kaukana. Toivottavasti pätkästä tuli kuitenkin niin hyvä, että linnun tunnistaa. Haluan nimittäin varmistaa olevani oikeassa. Iltateehetken jälkeen tuntui, että stressi on helpottamassa ja hilpasemassa kehosta muualle. Nukuin yön hyvin ja tänään olenkin ollut hyvällä mielellä sateisuudesta huolimatta. Aamupalaa nautiskelin ulkosalla, jonka jälkeen neuloskelin auringosta nauttien. Kokkasin meille kylmäsavuloh-kermaviilidipin, johon laitoin kalayrttiä, ruohosipulia, sitruunan mehua, hunajaa ja mustapippuria. Perunoihin mitkä valmistui grillissä laitoin Provencen yrttiseosta, suolaa, mustapippuria ja voita. Haaveilimme ulkona syömisestä, mutta sateli niin pitkään, että lopulta päätimme grillata perunat ja syödä sisällä.

Ehkä monesta tuntuu ihan hullulta moinen vesitressaus. Mulle on tärkeää saada juokseva vesi mökkiin. Ei johdu laiskuudesta hakea vettä kaivosta tms. Minusta tuntuu, että ilman juoksevaa vettä olen riippuvainen muista ihmisistä. Toki jaksan kantaa vettä, mutta epätasaisuuksissa varmasti läikyttelisin sitä pitkin ja poikin. Padasta kuuman veden ottaminen tuntuu minusta vaaralliselta ilman näköä jne. Siksipä olen nyt niin iloinen, että vesiongelmat vaikuttaisi nyt ratkenneen.

Julkaistu

Takkuisa loman alku

Perjantaina saapuessamme mökille minulla oli kolmen yön univelat niskassa. Olin nukkunut todella huonosti, joten uuvahdin päiväunille pariksi tuntia. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut päivällä niin makeasti. Nukkuminen teki joka tapauksessa hyvää. Sillä välin sade loppui ja aurinkokin pilkisteli. Grillattiin uusia perunoita ja lohta. Lohen maustoin sitruunan mehulla, suolalla, sokerilla sekä kalayrtillä. Onnistui hyvin. Aterioinnin jälkeen avokki sytytti nuotioon tulet. Kuuntelimme lintukonserttia ja nautiskelimme siiderit/oluet. Kävin uittamassa pohkeita lammessa, jotta levottomat jalat rauhoittuisivat ja niin kävikin. Hiljalleen pilvisyys lisääntyi ja pieniä sadekuuroja saatiin niskaan. Ennen puolta yötä sade muuttui runsaaksi, joten sisälle. Olinkin valmista nukkumattia treffaamaan.

Lauantaina oli karmea keli. Vettä satoi ja tuuli kovaa. Ottaessani lasiin vettä veden tulo hiipui ja loppui kokonaan. Vasta pari kuukautta sitten kaivon vesipumppu uusittiin. Harmitus oli melkoinen. Sadepäivää vietimme siis tympeissä merkeissä. Onneksi edelliskerralta oli jäänyt avaamaton viiden litran vesikanisteri, joten pärjäiltiin yön yli. Aika meni kirjojen parissa ja taas nukuin huonosti.

Sunnuntaina sade vihdoin lakkasi ja avokin paineltua kaivon katkasioita vettä alkoi tulemaan. HELPOTUS, mutta pelko persiissä milloin veden tulo jälleen katkeaisi. Ja kyllähän se saunoessamme katkesi monta kertaa, mutta kaivosta napin painallus toi paineen takaisin. Selvää oli, että jotain vialla ja saunafiilis vähän kadoksissa. Pulahdettiin pari kertaa lammessa. Ennen saunaa istuin ulkona neulomassa.

Seuraavana yönä nukkumatti hylkäsi minut kokonaan. Kuuntelin kirjoja ja välillä koetin nukahtaa ilman kirjaa. Kävin kävelemässä ulkona jne. Neljältä vein nauhurin ulos nauhoittamaan lintuja ja nauhurin paikkaa vaihdoin kuudelta toiseen. Sitten vihdoin nukahdin herätäkseni parin tunnin päästä Oton oksenteluun. Ja kun tilanteen rauhotuttua päätin vielä hetken nukahtaa, tulikin ilmi ettei sähköt toimi. Ei virtaa jääkaappiin, uuniin, valoihin eikä pyykkikoneeseen. Olimme aamulla laittaneet lakanapyykin pyörimään. Jatkoroikalla saatiin pyykkikone jatkamaan pyörimistään ja jääkaapille löytyi onneksi toinen pitkä johto. Selvää oli, että nyt on jotain pielessä ja pahasti. Kaivosta taas nappia painamalla vesi ja sähkötkin palautui. Soitto paikkaan, josta keväällä korjaaja tuli vesipumpun vaihtamaan. Vika ei pumpussa vaan sulakkeissa, päävirranjakajassa. No eihän sulakepohjia/sulakkeita ollut, joten tänään aamupäivästä uudestaan. Sähköt saatiin toimimaan normaalisti, mutta jokin maakaapeli on vaihdettava, jotta vesipumppu ei rikkoudu, tai jotain sinnepäin. Eli, vettä ei tule edelleenkään. Korjaaja lupasi kuitenkin tulla kaapelin vaihtamaan ennen juhannusta.

Eilinen meni melkoisessa harmituksessa ja suunnattomassa väsymyksessä. Vietiin kuitenkin petauspatja, tyynyt ja peitot tuultumaan. Alkuillasta pedattiin peti. Uitin taas jalkojani lammessa, iltateestä nautimme jo kahdeksan jälkeen. Yhdeksän jälkeen olin jo unten mailla. Vetäsin lähes kellon ympäri. Nukkuminen teki kyllä hyvää. Tänään onkin ollut parempi olo. Avokki lähti kotiin hierontatöitä tekemään palaten huomenna käytyään kaupassa. Olen neulonut ulkona ja puhunut puhelimessa. Kohta onkin aika painua pehkuun, jotta aamulla olen reippaana päivystämässä joskos korjausmies saapuisi. Toivottavasti loppuloma menisi jo huomattavasti mukavemmin.

Julkaistu

Hurmaava kevät – puuhastelua ja luontoa mökkitunnelmin

Päivälleen kaksi kuukautta sitten Ykki matkasi tähtien kotiin, joten aloitetaan tämä valokuvapostaus kevään luonnosta ja mökkitouhuista Ykki-herran muistopensaan istutuksella.

Maanantaina 30.5. puolen päivän jälkeen avokki kaivoi kuopan, jonka jälkeen otimme Ykkin uurnan. Kävelimme hiljalleen avokin kanssa ja heittelimme tuhkaa paikkoihin missä Ykki pihapiirissä viihtyi. Tuhkaa ripoteltiin mm. kuusen alle, tien laitaan, nurmikolle ja tietysti lampeen.Aluksi minua hiukan hirvitti koskea tuhkaan, mutta ei se lopulta pahalta tuntunutkaan. Laiturilla seistessämme ja tuhkaa lampeen ripotellessa tuhkan ripottelun ääni kuului veden pinnasta ja jaloissa tunsi miten tuhka lensi tuulen matkaan. Uurnasta tuhkaa meni ripotteluihin hyvin pieni osa, joten laskimme uurnan lammen puolelle kuoppaan.Jo silloin kun Ykin lähdöstä tähtien kotiin päätettiin ja siitä äidilleni kerroin, hän kertoi haluavansa olla paikalla kun tuhka levitellään/muistopensas istutetaan. Pitkällisen pähkäilyn ja tutkailun jälkeen päädyttiin lumipalloheisiin, jonka äiti istutti Ykin oikealle puolelle.Ja tässä vielä lumipalloheisi istutettuna Ykkin levätessä vierellä lähellä lampea, paikkaa mikä sai koiran intoontumaan 😀 Miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että Harmaakuono oli elämässäni. Tassun jälki sydämessä 🙂

Äidin ollessa mökillä kanssamme, ehdimme touhuamaan muutamassa päivässä paljon. Pesin tuvan lattialla olevan ison villamaton suihkuhuoneen lattialla avokin tehdessä mansikkamaata ja äidin kylväessä kesäkukkasia ja herneitä.Innostuinpa pesemään pyykkikoneessa lampaantaljat sekä ikkunaverhot. Kun verhot pesin oli ikkunatkin pestävä. Äiti katsoi ettei jäisi raitoja minun pestessäni ja eihän sekään malttanut ihan olla osallistumatta.

Minun kokatessa raparperipiirakkaa sekä broiler-pinaattipyöryköitä avokki äitini kanssa kokosi Lidlistä ostetun kasvihuoneen. Aikaisempina päivinä oltiin jo istutettu taimet ruukkuihin.Toivottavasti nyt yrttikasvatukseni onnistuu. Kasvihuoneessa on kasvamassa mm. rukolaa, salaattia, minttua, carrynlehtiyrttiä, orekanoa, lehtikaalia, kesäkurpitsaa. Vanhaan yrttipenkkiin tehtiin kymmenen taimen mansikkamaa.Tuskinpa vielä tänä kesänä montaakaan mansikkaa saadaan, vaikka nyt viikonloppuna huomasimme muutaman raakileen.

Parina päivänä pöhisi myös hyötykasvikuivuri. Kuivasin nokkosta, koivun, vadelman ja mustaherukan lehtiä. Voikukan lehdet eivät jostain syystä oikein onnistuneet. Nokkosen riipiminen osottautui aika hankalaksi. Olisi pitänyt olla käsissä huomattavasti ohuemmat hanskat, samalla kuitenkin sellaiset hanskat joidenka läpi nokkonen ei polttaisi. Hanskat, jotka käsissäni oli todella hankalat. Niillä ei tuntenut mitään, joten äidiltä oli jatkuvasti kyseltävä onko tässä vielä lehtiä…

Ostin kaksi lopeliaa mosaiikkiruukkuun, jonka keväällä Inkun Ideapajassa tein. Ruukun valmistuksesta löytyy kerrontaa kera kuvien maalis- ja huhtikuun postauksista. Tässä nyt ruukku käytössä koristamassa mökin pihapöytää 🙂Tänäkin kesänä kuistiamme koristaa kerrottu miljoonakello. Nyt värimailma tummaa liilaa, valkoista ja fuksiaa.

Äiti napsasi kuvat vielä keltaisesta kivikkokasvista, jota kasvaa laatotuksen vieressä olevalla kivellä, ojassa kukkivista kulleroista sekä violeteista kevään varhaisista kukkasista joidenka nimeä ei muistanut.

Istuimme nuotiolla äidin vierailun viimeisenä iltana. Itikoita oli järkyttävän paljon. Ei savut eikä vaatteet tuntuneet pärjäävän sitä itikkalaumaa vastaan. Nuotiohetkemme jäi valitettavan lyhyeksi. Loppuviikosta avokin kanssa istuimme pidempään ja itikoitakin oli vähemmän. Tuolloin nauhottelimme lintujen laulua. Tässä nuotiokuva 5.5. illalta.Tuona pidennettynä viikonloppuna nauhoittelimme luonnon ääniä ja teimme puuhommia. Lauantaina sahailun ja klapittamisen jälkeen sauna maistui luonnon ääniä tauoilla kuunnellen.Tuntui niin hyvältä sään lämpeäminen ja kevään räjähtäminen. Yht’äkkiä puissa oli lehdet, tarkeni syödä ulkona, sammakot kurnuttivat ja linnut lauloivat.

Kahtaviikkoa myöhemmin 20.5. oli voikukat vallanneet nurmikentän 🙂Hieno kevätsää helli meitä tälläkin kertaa. Siksipä oli nostettava televisio ulos, jotta pystyimme grillatessa seuraamaan jääkiekkoa Suomen välieräottelua.Edellisiltana kuljeskelimme nauhurin kanssa lintuja nauhotellen. Saimme hyvän pätkän mm. töyhtöhyypän, lehtokurpan ja laulujoutsenien äänistä. Istuimme nuotiolla puolille öin ja lauantaina avokki paukutti puita minun potiessa alaselän kipua. Pitihän Otto-herran tarkkailla puukasan kasvamista.

Nyt menen keittämään teetä, katan parvekkeelle kupit ja mansikka-vuohenjuustopiirakan palat lautasille. Nautiskelemme kesähetkestä avokin lopetettua työt. Minulla on odotukset piirakasta korkealla, tuollaisista raaka-aineista ei voi tulla kuin hyvää. Tosin laihduttajan evästä se ei ole.

Julkaistu

Loma ilman vesijohtovettä

Päästyämme mökille melko nopeasti totesimme ettei vettä tule. Puhelu putkimiehelle, joka lupasi tulla maanantaina. Vedettä viikonloppu olisi edessä. Arvelimme, että pärjäilemme sen käyttämällä lammen vettä. Eipä siis muuta kuin jäähän reikä. Noina päivinä tuli kuitenkin juoduksi liian vähän, sillä arveluttihan se lammen vesi jonkin verran. Kärsinkin sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuna lievistä vatsan väänteistä.

Maanantaiaamu tuli. Viikonlopun satoi lumiräntää. Putkimies soitti jo ennen kahdeksaa, että joutui kääntymään takaisin, että tie mökille on tukossa. Siitä alkoi armoton puhelinrumpa etsiessämme auraajaa. Firma, joka on aurauksen yleensä hoitanut, ei vastanut mistään numerosta. Loulta soitimme jonkun matkan päässä olevalle mehiläistilalle, josta saatiin auramiehelle yhteystiedot. Tämä tulikin nopeaan. Putkimieskin ehti jo soitella ja kysellä onko tie jo vapaa. Puolen päivän jälkeen oli selvää ettei vettä saa tulevina päivinäkään. Vesipumppu rikki kaivosta ja sen korjaus onnistuu vasta keväällä.

Alunperin olimme ajatelleet lähtevämme kotiin tuolloin maanantaina, jos vesiä ei saada mökkiin juoksemaan. Siinä istuimme ja loma kotona tuntui todella vastenmieliseltä. Johtui varmastikin siitä, että työtilamme on myös kodissamme. Lopulta pirautin tuttavalle, joka lupasi tuoda meille juomavettä, isoja saaveja ja vissyä. Päätimme jäädä loppulomaksi mökille, joten eipä muuta kuin tiskivesiä lämmittämään. Eihän meillä ole muuripataa, joten kattilan ja vedenkeittimen avulla lämmitys. Oli illan saunahetkeä varten pesuvesien saamiseksi aika työlästä. Loma tuli kuitenkin mökillä vietetyksi. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli liikkua paljon, mutta huonojen peseytymismahdollisuuksien vuoksi hikoiluhinku oli vähäistä. Vietettiin hyvin rauhallinen viikko välillä kärsien turhautumisesta eikä lomatunnelma oikein koko aikaa matkassa mukana pysynyt.

Minun aikani sujahti topin takatappaletta neuloessa kunnes tajusin työssä olevan toistakymmentä ylimääräistä silmukkaa. Mieli teki purkaa koko työ, mutta maltetaan huomiseen, jotta Hema voi katsoa mikä siinä mättää. Olen nimittäin kaula-aukon päättelyn tuntumassa. Kun neule oli laitettava sivuun, loppulomasta värkkäilin koruja. Kokeilinpa muistanko joulukuiselta metallikoruillasta mitään ja onnistuin tekemään ns. omenakorvikset. Tosin korviskoukkuihin niitä en onnistunut pujottamaan.

Kävimme kävelemässä ja minulla oli pitkän pätkää Harmaakuono hihnassa. Sydän oli pakahtua onnesta kun vanhus tassutti reippaasti eteenpäin Oton ja Raunon mennessä edellä. Jotenkin tuo hetki liikutti syvästi, ehkä myös tietoisuus siitä ettei yhteisiä kävelyhetkiä Harmaakuonon kanssa monia ole jäljellä, siis siten että vien sitä hihnassa.

Nuotioiltaa vietimme kuun möllöttäessä ja innostuimmepa lähtemään kävelemään tavoitteena laskea pulkkamäessä muutamat laskut. Hyvä mäki löydettiinkin, mutta vielä paremman toivossa jatkoimme matkaa. Ei tullut tarpeeksi jyrkkää, joten palattiin takaisin. Käveltiin vahingossa tienhaarasta ohi, joten saatiin vähän ylimääräistä lenkkeilyä. Pulkkamäestä tulikin parin tunnin lenkki 🙂 Laskettiin kyllä muutama mäellinenkin 🙂 Pulkkamäessä kyllä ikä katoaa ja lapsi astuu esille. Meillä oli todella hauskaa.

Muuten aika sujahti vesisowissa tiskauksissa ja pesuvesien saamiseksi. Toki ennätettiin kuuntelemaan kirjoja ja katselemaan televisiotakin. Loman aikana nukuin aika huonosti, koetin nukkua ilman melatoniinia.

Yleensä mökiltä pois lähteminen tuntuu haikealta, kurjalta, mutta tänään oli kiva tulla kotiin. OLi mahtavaa laskea hanasta vettä, pistää pyykkikone pyörimään. Nyt on sauna lämmin, joten lähden nauttimaan perusteellisesta suihkusta ja saunomisesta. Vaihdoin kodin sänkyyn puhtaat petivaatteet, jotta puhtauden tunne ja hyvä olo maksimoituisi 😀

Julkaistu

Lomatunnelmaa valokuvin

Vuoden vaihteessa vietimme melkein kolmen viikon mökkiloman. Alkulomasta riesana oli karmea nuha ja loppulomasta kovat pakkaset. Tosin ei jouluaatonaattonakaan riemun kiljahduksia syntynyt talsiessamme hakemaan kuusen oksia maljakkoon. Kumisaappaiden alla vain vesilätäköt lätsähtelivät, mutta mökkiin saatiin oikean kuusen tuoksua vinossa olevista oksista huolimatta.Tuolloin aatonaattona tuuletimme peitot, tyynyt, sohvatyynyt, koirien makuualustat ja matot. Pyyhittiin pölyt ja imuroitiin. Kokkasin ensinmmäistä kertaa itse bataattilaatikon. Siitä tuli herkullista, sopi erittäin hyvin kalojen kanssa.Illalla vielä leivoin joulutorttuja, jotka menivät parempiin suihin hyvin nopeaan.

Äidiltä saimme joulukukan amarylliksen. Kukka toi joulutunnelmaa senkin päällä, jonka takana naulakko ja siinä olevat vaatteet vähän häiritsevät. Kuvassa oleva taatelikakku on avokin asiakkaalta.

Aattona aamupäivästä paistoimme 2.5 kilon Tammisten luomukinkun, joka oli onnistunut valinta ja sitä oli meille myös sopivan paljon. Minä valmistelin jouluateriaa avokin lämmittäessä saunaa. Jälkiruuaksi tein suklaahyvettä johon tuli tummaa suklaata, kuohukermaa ja appelsiinituorejuustoa. Ateriavalmistelut saatuani valmiiksi olikin aika sytyttää ulkotulet ja halkotulikori saunataukoja ilahduttamaan.

Aika kului rentoillen ja sairastaen. Äänikirjoja kului sekä neule edistyi.Pelleriiniä neuloin niin innolla, että Rowanin alpakka-lanka, jota oli kuusi kerää, loppui kesken. Oli yritettävä saada lankaa lisää ja kolme kerää sainkin Uuden vuoden aattona samalla kun lähdimme ystävämme 40-vuotisjuhliin.

Tapaninpäivänä tuuli kylmästi, silti nuhaisina ulkoilimme puolisen tuntia, jotta koirat saivat vähän puretuksi energiaa. Alkuillasta satoi ohuen ohut lumikerros lämpötilan painuessa pakkaselle. Talvi saapui 🙂 Kirjojen kuuntelun lomassa vietin aikaa myös Yle-Areenalla seuraamalla Ompelijatar-dokumentin katsottuani ensin Punainen kolmio-sarjan sunnuntai-iltaisin.

Onneksi olo kohentui ja 7-9 asteen pakkasesta huolimatta vietimme maanantain iltapäivästä iltaan nuotiolla. Lampikin oli jäätynyt ja jää kantoi kuin kantoikin meitä. Tiedän, oltiin tyhmänrohkeita kun poseerattiin jäällä glögimuki käsissä. Jää ei vahvalta vielä näyttänyt. Älkää tehkö siis niin kuin me, vaikka mitään ei sattunutkaan.Poseerauksien jälkeen pysyimme kiltisti nuotion ääressä. Uunissa valmistui herkullinen riisipuuro, jota söimme nuotion äärellä talvesta nauttien.

Keskiviikkona saimme vieraaksemme vanhimman veljeni perheineen. Lapset peuhasivat jäällä, rupattelimme, kahvittelimme ja hassuttelimme. Valokuviakin otettiin, mutta en jaa täällä lapsista kuvia, koska en ole lupaa vanhemmilta kysynyt. Joka tapauksessa vietimme mukavat reilu parituntisen. Loppupäivän saattoikin taas rentoilla käsitöiden parissa 😀

Vuosi vaihtui ystävämme 40-vuotisjuhlissa. Aloitimme kuohuvalla jatkaen aterioimalla ja saunoen. Raketit katseltiin parvekkeelta. Oli mukava ilta rentojen ihmisten parissa. Keskustelut soljui mukavasti eikä syntynyt kuppikuntia. Yhden jäälkeen olimme takaisin mökillä. Ja siitä päivästä/yöstä sää alkoi viilenemään. Tarkoituksemme oli viettää liikunnallinen viimeinen lomaviikko. Kolmena päivänä se onnistuikin. Lauantaina tepsuttelimme vajaan tunnin 13 asteen pakkasessa ja onnistuttiinpa napsimaan muutama hyvä kuvakin.Tuon hatun sain avokilta joululahjaksi 🙂 On todella lämmin, mutta peittää turhan tehokkaasti kuuluvuuden. Ihanaa oli reippailla ja seuraavana päivänä luistimet jalkaan ja nauttimaan lammen jäälle talvesta. Kuvista huokuu hyvä mieli, vaikka toinen luistimistani kuvasta puuttuukin 😀Vielä maanantaina lähdettiin tuuliseen 14 asteen pakkaseen reippailemaan. Sitten tulikin niin kylmää ettei ulkoilu oikein innostanut. Tuossa vaiheessa Rowanin lanka alkoi taas olla loppu, joten pelleriini tauolle ja tuubihuivi puikoille. Iltaisin katselin Areenalta Koukussa-sarjaa samalla neuloen. Tiistaina saunoimme ja katselimme Pikkuleijonien mm-kulta-ottelua. Tuolloin kävin myös 23 asteen pakkasessa luonnossa saunatauolla pisulla kuunnellen samalla hirren pauketta, joten pakkanen siellä teki työtään. Jääkiekko-ottelun päätyttyä vielä iltateetä ja rauhoittumista.

Loppulomasta ei ihmeempiä tapahtunut. Kova pakkanen alkoi tympimään, neulominen ja äänikirjat kyllästyttämään. Loma taisi tehdä tehtävänsä kun kaupunkiin paluu ei tuntunut hassummalta. Oli oikeastaan mukavakin aloittaa arjen aherrus ja olla taas ihmisten parissa.

Julkaistu

Jouluvieraana flunssa

Täällä on viime päivät kuulunut niistämisen ja aivastelun ääniä tiuhaan tahtiin. Saimme vieraan, molemmat ihan ikioman. Ei tarvitse toisen seuralaista ”kadehtia”.

Aattoyönä heräsin jossain vaiheessa ja kurkussa oli orastava flunssan tuntu, taisin avokille siitä mainita. Aamulla jo molemmat niistimme syyttäen tuulista säätä ja mökin viileyttä. Olo kohenikin ja joulutouhut saattoi jatkua. Edellispäivänä olimme kantaneet ulos peitot, tyynyt, petauspatjan, sohvatyynyt, matot ja koirien makuutaljat, imuroitu huolellisesti joka nurkka, kokattu bataattilaatikko, keitelty piparitaikina ja leivottu joulutorttuja. Aattona valmistin suklaa-appelsiinimoussen ja laittelin kalat ja lihaleikkeet tarjoiluastioihin. Ennen neljää sytytimme ulkotulet ja halkotulikorin. Saunatauoilla nautiskelimme niiden luomasta tunnelmasta. Molemmilla oli hyvä mieli. Vihdoimme saunassa oikein kunnolla ja saunatouhuissa sujahtikin reilu pari tuntia. Aterialle päästiin lopulta vasta kahdeksan jälkeen. Nautimme todella kaloista. Olivat todella onnistuneet hankinnat. Ensinmmäistä keraa ostettiin ne Hakaniemen hallista. Pirun kallista, mutta todella herkullista. Avasimme lahjat. Sain avokilta merinovillaisen aluspaidan ja toivomani kaulahelmikorun. Avokille annoin villasukat ja peltisen kahvipurnukan. Päätimme pitää pienen tauon aterioinnista. Molemmilla nokka vuosi ja aivastelu alkoi olla melkoista. Kun oli tarkoitus jatkaa ateriaa avokkia ahdisti eikä minunkaan olossani kehumista ollut. Painuimme maate.

Eilisaamuna tauti olikin sitten täysillä päällänsä. Aamuteen juotuani kömmin takaisin pehkuun kirjaa kuuntelemaan. Ja niin se eilinen kului. Alkuillasta söimme jouluaterian ”toisen osan” lihaleikkeitä, avasimme loput lahjat. Sain avokilta vielä karvalakin, Silmukkasiskoilta pannun alusia, patakintaan, teetä, suklaata. Avokille annoin merinopaidan, paksut verkkarit ja collegehupparin. Söimme jälkiruokaa ja joimme yrttiteetä. Unta ei tarvinnut odotella.

Tänään on ollut jo parempi päivä. Olen edelleen nuhainen ja aika tukkoinen, mutta en enään niin väsynyt. Avokki tuolla jo nukkuu. Päivällä ulkoilimme tovin järkystä tuulesta huolimatta. Tänään lämpötila tipahti pakkaselle ja siitä ollaan riemuittu. Jouluateriaa ollaan nautiskeltu, oltu vaan ja minä vähän neulonut.

Kyllä se joulu on sujahtanut flunssaisenakin loppujenlopulta ihan mukavasti. Onneksi ei ole ollut mitään aikataulua mitä milloinkin olisi pitänyt tehdä. Olemme voineet syödä vointimme mukaan. Ja onneksi lomaa on vielä jäljellä, ehdimme vielä touhuamaankin kaikkea mukavaa. Levätään nyt ja otetaan rennosti, annetaan flunssan häipyä mahd. vauhdikkaasti muille maille vierahille.

Julkaistu

Ystäviä ja Kädentaito-messujen huumaa Tampereella

Vihdoinkin ajattelin kirjoitella marraskuisesta Tampereen matkastani kuvien kera. Reissusta on jo yli kuukausi, joten vähän myöhässä olen. Toisaalta kuitenkin tuo puolen viikon pätkä Kädentaito-messuineen oli niin hieno kokemus, että haluan jakaa tunnelmia vaikkakin näin jälkiäteen.

Keskiviikkona 11.11. hyppäsin junaan ja matkasin Tampereelle. Hivenen tuntui oudolta kun opaskoiraa ei ollut mukanani. Ekassa yöpymispaikassa on todella pahasti koirille allerginen ihminen ja messuilla koiran kanssa olisi ollut enemmän kuin hankalaa. Mukavaa oli kuitenkin tavata lapsuudenystävää. Aika kului rupatellen minun samalla neuloessa kranssin päällistä. Illalla myöhään lähdettiin vielä kyläilemään ystävälle tärkeän ihmisen luo. Siellä vierähti tunti jos toinenkin mailmaa parantaessa ja vasta aamusta aikaisin kotiuduimme. Yöunet jäivät lyhyeen, sillä pakottauduin hereille ennen puoltapäivää välttääkseni unirytmin sekoamisen. Iltapäivä kului rennosti rupatellen ja neuloen.

Alkuillasta siirryin toisen ystäväni ja hänen avokkinsa luo. Vietimme rauhallisen illan syöden jauhelihakeittoa ja Maijan tekemää herkullista gluteeinitonta appelsiini-juustokakkua. Nukkumaan menimme hyvissä ajoin ja sainkin ihanan pitkät yöunet.

Perjantaina lähdimme bussilla matkaan kohteenamme Tallipiha. Loppumatka käveltiin ja pysähdyttiin Finlaysonin kirkon luo kuvia napsimaan.

Tallipihassa kiersimme auki olevat ihanan tunnelmaiset kaupat. Oli kiva tutustua paikalliseen käsityöhön. Puulastojen lisäksi ostin tämän lasihelmikorun, jota olenkin käyttänyt todella paljon. Olen ihastunut lasikorun muotoon 🙂Tallipihan suklaapuodista tarttui mukaanAvokille ostin konjakkikonvehteja ja itselleni vadelma. Avokki sai omansa kihlavuosipäivänämme. Suklaalevyn ja vadelmakonvehdit olen säästänyt jouluun. Jouluteetä viime viikonloppuna maistelin mökillä. Ehkä minun makuun hiukan laimean oloista.

Lopuksi istahdimme kahvilaan nautiskelemaan jauhelihavatruskaa, teetä ja kahvia. Oli muuten hyvää gluteeiinitonkin versio.

Tauon jälkeen matka jatkui kaupan kautta hotellille. Siellä rennosti neuloskellen Merjan kanssa Lauraa ja Jonnua odotellen. Heidän saavuttua lähdimmekin melkein heti syömään Fabric:iin. Söin herkullisen annoksen Karamellisoitua ylikypsää porsaankylkeä, yrtti-tomaattikastikkeessa haudutettuja kasviksia ja tummaa mallaskastiketta. Jälkkäriksi suklaaherkkua.

Jäisessä vesisateessa taivalsimme hotellille nukkumattia treffailemaan ja voimia keräämään messurupeamaan. Ja kyllähän siinä olikin rupeamaa kerrakseen. Kiertelimme rauhalliseen tahtiin hypistellen ja tarkasti tutkiskellen kaikkea mahdollista mitä esillä oli. Heti alussa mukaan tarttui lasiputkisetti himmeleiden tekoon, puuhelmiä eri värein rottinkitöihin, joten siitä se shoppailu alkoi. Löysin myös joitakin joululahjoja, joten ei ihan kaikki ostokset itselleni tullut 🙂 Jossain vaiheessa pidettiin pieni tauko katsomossa istuskellen ja syöden omia eväitä. Messuilimme koko päivän, joten poistuttiin vasta viideltä mentyämme paikalle heti yhdeksän jälkeen 😀

Hotellille ostokset ja syömään, ja arvatkaa vain oliko nälkä. Paikaksi valikoitui Plevna, jossa olimme myös pari vuotta sitten. Ruoka oli niin herkullista kuin muistettiinkin. Ruuaksi valikoitui VALKOSIPULIFRIIKIN PÄIVÄUNI (Pariloitu 150g naudan ulkofilepihvi, kynsilaukkavoita, valkosipuli-kermaperunoita, valkosipulihilloketta sekä hunajassa paahdettuja punajuuria) ja jälkkäriksi suklaakakkua vadelmakastikkeella.Pitihän sitä vielä herkutella piparkakkukaakaolla ja erikoiskahveilla. Valitettavasti piparkakkukaakaokuvassa näkyy suolasirotin ja jokin tahrasuttu.

Matkalla hotellille pysähdyimme vielä yömyssylle: kuohuvaa glögiä ja kyllähän oli jo aika neulomukset ottaa esille.Kymmenen jälkeen väsyneet messuilijat painuimme treffailemaan jälleen nukkumattia. Aamulla taasen reippaina uuteen messupäivään. Ennen kymmentä olimme jo jonottamassa sisälle pääsyä. Caro liittyi aamupäivästä seuraamme ja puoli viiteen asti kiertelyä yhdellä pienellä tauolla höystettynä. Lopussa alkoi kyllä jo vähän jalkoja painamaan, mutta olihan se sen arvoista 😀 Kotimatkalla mukavaa rupattelua ja kotona hurja väsymys. Mahtavaa oli ja ihania ostoksia tuli tehdyksi.

Koruista ihastuin luonnon materiaaleista tehtyyn rannekoruun. Kannattaa säilyttää paperipussissa kuulemma. Ihastuin myös petrooliin puuhelmistä olevaan rannekoruun. Kirjoitin joulupukille toiveen saman sävyn kaulakorusta.

Löysin todella ihanan tuntuiset pehmoiset nahkahansikkaat. Väri minua vähän arvelutti, mutta ei kai aina tarvitse kulkea mustassa. Ostin myös ihanan villatunikan. Itse asiassa meistä kolme osti sellaisen. Kaikilla tosin eri värinen.

Ostin pari vyyhtiä paperilankaa, kolme kerää merinovillalankaa, punaista kimallelankaa 25 centin kehykseen tehtävään koristeeseen, Muhkutyyny-tarvikepaketin, valoryijy-tarvikepaketin… Huih… Pelottaa, osaankohan noista tehdä mitään valmiiksi. Vielä en ole mihinkään tarttunut, mutta alkuvuodesta katsotaan miten ämminkäisen käy 🙂 Haasteita, haasteita!Innostuin myös muovisesta harpusta johon saa lisättyä piikkejä ja siten voi harputella ohuemmalla langallakin. Kokeilin viikonloppuna, mutta ei oikein toiminut. Piikit oli aika ahtaasti, joten sormin työskentelytila oli vähissä. Harpun mukana tuli koki koukku millä homma hoituisi, mutta ei se näin sokkona tuntunut kovin luontevalta. Saa nähdä innostunko kokeilemaan uudestaan vai jääkö harppu pölyttymään. Kivahan se olis, jos se sais kodin missä sitä käytetään.

Mökille ostin talouspaperitelineen. Koira kuulemma näyttää Otolta 🙂 Lisäksi avokki sai kihlapäivänämme konjakkisuklaan lisäksi sytykeruusuja. Tosin pohti ettei niitä raski poltaa. Käteenkin kyllä tuntuvat upeilta, joten ehkäpä saavat koristaa mökkiä jonkin aikaa.

Että sellainen Tampereen reissu. Rahaa meni ehkä liikaakin. Toisaalta viime vuoden kokemuksesta päätin säästää jo etukäteen. Niinpä laittelin aina kuukausittain muutaman kympin sivuun. Ei tullut sitten ihan katastrofaalista lommoa budjettiin. Ja enköhän tee tulevana vuonna samoin. Tampereen Kädentaito-messut on kyllä parhautta ja niihin on päästävä myös ensi vuonna. Nyt oli mukavaa myös kun sain reissuun yhdistettyä ystävien treffauksiakin.