Julkaistu

Tammikuu kuuden eri liikuntamuodon kuu

Voi miten olenkaan onnellinen – löysin treenikärpäsen 😀 Ja sen surinoista nautiskelen. Toivottavasti myös helmikuussa lajivalikoimaan saadaan uusia liikuntamuotoja ja Sports Tracker toimimaan Iphonessa, jotta lenkkitilastointi onnistuisi vielä paremmin.

Jo ennen vuoden vaihdetta etsin sisimmästäni treenikärpästä ja aloin houkutella sitä aktiiviseksi suristelijaksi. Joululoman aikana mökillä ollessamme puhuimme avokin kanssa paljon liikunnallisen elämän aktivoinnista ja motivoitumisestamme siihen. Ehkä useamman kirjan kuuntelun ja sadekelin tuloksena tympäännys viimeisinä lomapäivinä lötköilyyn teki tehtävänsä. Treenikärpänen heräsi horroksestaan ja alkoi surista kutsuvasti.

Sadekelin vaihduttua pakkassääksi myös Oton askeleet rivakoituivat, joten lenkkivauhti reipastui ja liikuntasuorituksia kannatti alkaa merkitsemään ylös. Tuota 4kk:n liikuntahaastetta ei taida nyt pyöriä missään, tai en ainakaan ole siihen törmännyt, silti olen laskenut liikuntapäivät ajatuksella, että liikuntasuorituksen tulee olla vähintään 30 min, ja mielummin 45 min, jotta suorituksesta saan liikuntapäivämerkinnän.

Merkinnät alkavat 11.1 ja liikuntapäiviä tuli kolmen viikon aikana 11 joista neljänä päivänä kaksi liikuntasuoritusta. Neljästä lenkistä sain kilometrit ja ajat. Koiran jalottelulenkkejä enkä alle 40 min ole tilastoinut mitenkään. Ajatuksena on laskea lenkit joissa tulee hiki. Kilsoja taittui yhteensä 26.5 km ja aikaa kului 5 h 40 min. Tammikuussa kävin kahdesti ratsastamassa, joten ulkoliikuntaan voidaan lisätä vielä 2 h.

Kotikuntosalilla tapahtuneet treenit jaoin yläkropan treeniin sekä kahvakuulapainotteiseen jalkatreeniin. Ensinmmäinen treeni kahvakuulalla piti sisällään myös kuntosalilla tehtäviä perusliikkeitä. Tuota ekaa treeniä nimitänkin merkinnöissäni yleistreeniksi. Siihen aikaa sujahti 1 h 10 min. Yläkropan treenejä tein kolme niihin aikaa yhteensä käyttäen 3 h 25 min. Yhteen kertaan jäi kahvakuula-jalkapainotteinen treeni johon aikaa meni 1 h. Kuntosali/kahvakuulatreenaukseen aikaa käytin kaikenkaikkiaan siis 5 h 35 min.

Pitkästa aikaan pääsin ohjatulle spinnutunnille ja vieläpä vajaan viikon aikana kahdesti. Se oli IHANAA. Yhteensä aikaa niihin meni 1 h 40 min. Uima-altaaseen pääsin hyppäämään kahdesti. Toisella kertaa uimaan ja toisella vesijuoksemaan. Uituja metrejä 1250m ja yhteensä uintiin ja vesijuoksuun käytetty aika 1 h 55 min.

Eli11 liikuntapäivää
15 liikuntasuoritusta
Käytetty aika 16 h 50 min
Liikuntamuodot kahvakuula/kuntosali, ratsastus, uinti, kävely, vesijuoksu, spinning (6)

Eihän nuo liikuntamäärät mitään huimia ole, mutta tästä on hyvä jatkaa. Tällä viikolla on jo kävelty 11.6 kilsan lenkki, uitu 1800 m ja vesijuostu 45 min. Ens viikolle sovittu mm. lenkki- ja lumikenkäilytreffit unohtamatta Silmukkasiskojen kanssa tehtävää issikkavaellusta. Tällä viikolla on kenttäratsastustunti, kuntosaleilua ja lenkkeilyä tiedossa. Eipä siis muuta kuin kaikille iloisen liikunnallista helmikuuta 😀

Julkaistu

Kaatosateessakin voi olla onnellinen

Aamulla molemmat koirat olivat sitä mieltä ettei tuonne kaatosateeseen voi mennä. Kumpikin kääntyi ovelta takaisin sisään. Lopulta Otto teki takapihalle pisut Harmaakuonon esimerkistä. Mutta täytyihän sinne ulos lähteä, sillä isompi hätä kolkutteli hajuista päätellen molemmilla. Avokille tuli asiakkaita, joten pukiessani kalvopukua (kuuma kuin mikä, mutta pitää sateen ulkopinnalla) ylleni päätin ottaa molemmat mukaan. Kerran aikasemmin olen vienyt molemmat tarpeilleen, joten selviytyisimme nytkin.

Gps:n matkamittari päälle, Otto vasempaan ja Harmaakuono oikeaan käteen, joten ei muuta kuin matkaan. Alkuun Harmaakuono pyrki Oton eteen, mutta hoksattuaan minun haluavan sen kulkevan oikealla puolellani ja lyhennettyäni hihnaa vanha herra kulki rinnallamme siivosti Oton työskentelyä häiritsemättä. Harmaakuonolla häntä heilui pystyssä, otolla vähemmän ja alempana. Poikahan inhoaa märkää maata ja vesisadetta. Silti Ottokin käveli reippaasti ja hädätkin tuli tehdyksi. Paikoissa missä tiellä oli vettä tasaisesti Otto selvästi oli nyreänä. Jumitusta ei onneksi kuitenkaan tullut.

Ottohan välillä pistää liinat kiinni eikä suostu hetkeen liikkumaan metriäkään. Seisoo kuin puupatsas, nostit valjaita, nypytit hihnasta, kannustit tai kirosit, vedit tms. Ei vaan liiku. Voitte uskoa sen olevan todella turhauttavaa. Viime viikolla tuollaisen tahmailulenkin jälkeen vein Harmaakuonoa lääkäriin tavaten samalla Oton kouluttajan. Kuulostin varmaan epätoivoiselta ja epäonnistuneelta koiran käyttäjältä kun selitin tahmailua. Sovittiin, että kouluttaja tulee katsomaan meitä nyt tulevana perjantaina. No arvatkaapas, Otto on alkanut taas kulkemaan paremmin. No joka tapauksessa on mukava nähdä kouluttajaa ja kuulla häneltä lisää vinkkejä yhteistyömme parantumiseen sekä ylipäätään missä tällä hetkellä mennään kouluttajan silmin.

Mutta nyt Metsolan suota kiertäessä nautin sateesta huolimatta lenkkeilystä koirien kanssa. Molemmat kun kulki hienosti ja onnistuimme ohittamaan kauniisti muutaman koululaisen, jotka pyöräilivät tien toista laitaa pitkin. Sain kävellä eläkeläisoppaan kanssa uuden oppaan hoitaessa työt, sain nauttia molempien läsnäolosta valjaiden toisessa päässä. Harmaakuonolla on heijastinvaljaat joihin hihna kiinnitetään. Näin ei tule kaulaan/niskaan rasitusta herran kiskoessa eteenpäin. Ja itse asiassa Harmaakuono kulkee valjaissa rauhallisemmin kuin talutin/kaulapanta-yhdistelmällä.

Lenkin viimeisen kilometrin aikana sade yltyi. Se olikin pysynyt siihen asti kohtuullisena, mutta loppumatkasta satoi saavista kaatamalla. Kävellessämme ajattelin ”ei haittaa, vaikka sataa. Minulla on kaksi rakasta koiraa ja tämä on meidän hetki. Ja johan ollaan kastuttu, joten antaa tulla vaan vettä niskaan.” Olin niin onnellinen 🙂 Kotiovelle päästyämme valtavat rapsutukset ja kehut molemmille sekä gps-matkamittarin lukemien tarkistus 2.9km/35min. Oltiin märkiä ja kuraisia kaikki. Koirat odottamaan katoksen alle ja hakemaan pari isoa pyyhettä. Putsaus ja kuivaus, jonka jälkeen hihnat ja valjaat huuhteluun, ja olipa omat housunikin aika kuraiset. Ja nyt on maistunut (toinen muki menossa) sitruunalla maustettu mate-juoma, joka on virkistävää ja hyvää. Mate-juomahan tulee Etelä-Amerikasta, siellä sitä kuulemma juodaan todella paljon. Itse olen ostanut tuon Thehuoneelta Eerikinkadulta Helsingistä. Ekan mukillisen aikana nautiskelin tummalla suklaalla päällystetyistä luomukarpaloista, joten sadepäivään pientä itsensä hemmottelua.

Nyt tän kuun alusta lähtien olen merkannut liikuntasuoritukset ylös. Haastoin itseni:
1.8.-31.12.2013 80 liikuntapäivään. Liikuntasuorituksen tulee kestää minimissään 30 min, mielellään enemmän :D:D Tänään sain kahdeksannen merkinnän sadelenkistä. Kaksi lenkkiä olen hylännyt: viime viikkoisen tahmailulenkin, jossa 2.8 km:n kävelyyn meni aikaa 50 min ja eilisen iltalenkin 2.4km/27min. Kaikki liikuntapäivät ovat toistaseks tulleet lenkeistä. Oton ajoittaisesta tahmailusta johtuen emme pääse aina vauhdilla ylpeilemään, mutta lenkkeilyä kuitenkin, ja eiköhän Oton varmuuden lisääntyessä myös vauhti kartu, toivottavasti ainakin. Ja tällä hetkellä lenkkien pituudetkaan ei päätä huimaa, koska tässä vaiheessa en halua lähteä kahdestaan kauemmaksi, jos jumitus iskeekin päälle. Onneksi Peesarit-patikalla saatiin 11.6km ja 7.1 km sekä viime viikonloppuna mökillä 9 km lenkit. Nyt hiljalleen aletaan pidentelemään kotikulmillakin kahdestaan kulkiessamme lenkkien pituuksia. Tässä vaiheessa koetan kuitenkin olla liikaa tuiottamatta lukuja. Kun merkkailen kilometrejä ja aikoja ylös, varmasti jossain vaiheessa huomaan matkojen pidentyneen ja vauhdin karttuneen ihan lukujenkin mukaan, joten sitä odotellessa. Ja tottahan toki haluan muutakin liikuntaa kuin koiran kanssa lenkkeily.

Kesä meni liian vähäisellä liikunnalla, koiralenkkejä vain ja niidenkin vauhti välillä aika onnettomia. Tärkeää kuitenkin on saada opaskoiralle varmuutta ja sitten vasta vauhtia, joten en ottanut enkä ota stressiä asiasta. Nyt kuitenkin on aika ”ryhtiliikkeen” niin liikunnan kuin muunkin hyvinvoinnin kannalta. Mökillä olemme syöneet mielestäni monipuolisesti kesän aikana, mutta liian monta siideriä ja viinilasillista nautittu. Tosin en kadu niitäkään. Nyt on vaan aika minimoida niiden kulutus, lisätä reipasta liikuntaa, tarkistella ruokavalio ja ruokailurytmi. Paino ei onneksi ole noussut kesän aikana, erityisemmin. 1.8. lähdettiin liikkeelle lukemista 67.1 kg, joten jospa nyt taas Hepan kropasta karisisi lisää ylimääräisiä kiloja. Homma etenee hitaasti, mutta varmasti, vaikka välillä takutaan paikoillaan. EN siltikään suostu luovuttamaan! Vielä tulee päivä milloin painan alle 60 kiloa!!!

Julkaistu

Vapputunnelmia ja lenkkeilyä

Jihhuu, uusi Liikuntahaaste on saatu alkuun tänään yhdeksän kilsan lenkillä. Olen iloinen erityisesti Harmaakuonon jaksamisesta. Vauhti pysyi koko ajan reippaana ja loppua kohden tuntui vaan lisääntyvän. Kiersimme tuon Metsolan suon lenkin (4 x 2.2 km) 1 h 40 min. Ja 8.8 kilsan päälle tulee vielä muutama sata metriä matkoihin lenkkireitille 😀 Reitti on sama, jota talvella äidinja avokin kanssa hiihdimme.
Syystä tai toisesta mulla lenkkien alut on useimmiten tahmeat, etenkin juuri tuolla lenkillä. Etenkin oikeaan pohkeeseen sattuu julmetusti, mutta kun jaksaa sinnitellä toisen kierroksen loppupuolella viimeistään helpottaa ja sen jälkeen voisi taas kävellä vaikka miten pitkään. Nytkin melkein teki mieli ottaa vielä yksi kierros, mutta jano voitti. Vettähän mulla ei tietenkään mukana ollut!
Tuo lenkki on hyvä näin keväällä ja kesällä, koska kotiin pääsee nopeasti tarvittaessa ja kun lenkki on tuon 2.2. kilsaa Harmaakuonon jaksamista pystyy hyvin seuraamaan/mittaamaan. Vielä ei onneksi ollut liian lämmintä reippaalle pitkälle lenkille, IHANAA!!! Huomaan kuitenkin, että koko ajan vähän jännitän milloin lämmönsietokyky saavuttaa Harmaakuonolla huippunsa ja miten pitkiä lenkkejä kevään ja kesän aikana voimme kävellä. Nyt näyttää hyvältä, mutta eihän mittarikaan huitele vielä parissakympissä.
Aamulla oli se ”virallinen” punnitus ja vaaka näytti tasan 68 kg, eli tästä taas lähdetään kohden alle 60 kilon. Joskus minusta tuntuu etten saavuta sitä ikinä, mutta kyllä mä vielä näille ylimääräsille kiloille näytän J Tänäänkin välipalana nautiskelin annoksen, jossa pari desiä maustamatonta jogurttia, desi pakastevadelmia, 3 lusikallista 100%: mangohilloa, desi luomumysliä ja lasillinen kylmäpuristettua 100%:n omenamehua. Ruuaksi kanaa salaatilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. Aamiaiseksi purkki rahkaa kera marjojen ja myslin.  Ja nyt on taas vähän nälkä, joten ennen saunaa masuun hedelmiä.
Mutta ehkä viimein ja vihdoin tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen, VAPPU!
Mulle vappu on ehkä eniten kevään juhla enkä vuosiin ole vappua vastaan ottanut bilettäen. Nyt ystävämme halusi viedä meidät katsomaan Mantan lakitusta. Emme kumpikaan avokin kanssa ole moisessa tapahtumassa aikaisemmin olleet. Noh, eipä tuo erityisemmin sykähdyttänytkään. Väki oli hilpeällä tuulella ja porukkaa paljon. Manta pestiin ja lakitettiin, jonka jälkeen kuoro lauloi ja torvisoittokunta säesti yhden laulun ja homma oli siinä. Itse olin kuvitellut, että tapahtuma olisi jotenkin juhlallisempikin ja että ohjelmaa olisi ollut enemmän. Ehkä monelle Mantan lakitus on vain vapun juhlinnan aloitustapahtuma. No näin meillekin.
Siirryimme keskustasta Vantaalle Flamingon kreikkalaiseen ravintolaan Santoriiniin syömään. Ruoka oli herkullista. Söimme alkupalat kahdelle ja en varmaan koskaan ole syönyt niin herkullisen hyväksi grillattua halloum-juustoa. Ihastuin myös munakoisosalaattiin. Pääruuaksi söin salaatin lampaalla ja halloumilla ja ei voi muuta kuin kehua, nam. Palvelu oli ystävällistä ja asiakkaansa hyvin huomioivaa. Paikassa oli tosi hiljaista. Kaikki taisi olla vappua juhlimassa 😀
Yhdeksän pintaan oltiin jo meillä. Keiteltiin kahvit ja teet. Rupateltiin ja valiteltiin täysiä vatsojamme 😀 Juotiin kolmisin kuoharipullo. Puolilta öin ystävämme lähti kotiinsa avokin jo kuorsatessa sohvalla tyytyväisenä vatsansa vieressä.
Eilen samainen ystävämme tuli meille vappuaterialle. Grillasimme possun pihvit. Valmistin aamupäivästä meille vihersalaatin. Pienen jahkailun jälkeen päätettiin syödä parvekkeella ja onneksi päätettiin, sillä kylmä tuuli vähän asettui ja aurinko lämmitti mukavasti. Grilliruoka on ihan parasta ulkona syötynä 😀 Ja niin mahtavaa nauttia hyvästä ruuasta hienossa kevätsäässä rupatellen kaikessa rauhassa.
Jälkkärinä meillä oli suklaafondueta (2dl kuohukermaa + 100 g 86 % tummaa suklaata) johon dipattiin mansikoita, vaahtokarkkeja ja banaania. Vaahtokarkit oli äklömakeita, kykenin vain pari. Banaani ei oikein pysynyt ottimessa. Mansikka oli ehkä parasta, joten homma täytyy ottaa uusiksi kesällä kun on suomalaisia mansikoita saatavana. Ai niin, mutta mähän olin ”kiristyksellä”… 😀 mutta eihän mansikoita ja tummaa suklaata voi vastustaa 😀 😀
Vappusyömisiin olen tyytyväinen. Ei mässätty herkkuherkuilla ja karkeilla laisinkaan ja se mitä syötiin oli hyvistä raaka-aineista valmistettu. No mansikoiden lisäainemääristä ei puhuta!!! Ja muutenkin nautin vapustamme; mukavaa rentoa yhdessä oloa! Ja kun sääkin oli aurinkoinen ja kohtuullisen lämminkin, mikäs siinä viettää kevään juhlaa. Nythän on valitettavasti luvattu kylmenevää, jopa eteläänkin viikonloppuna räntää. Ei saa, mun kevät mennä pois! Rakastan kevättä niin paljon ja sitä kun pääsee ulos syömään jne. Sunnuntainakin avokin kanssa syötiin ateria parvekkeella ja juotiin iltapäiväteet. Oli upeeta kun ei tuullutkaan yhtään.
Blogimiitti lähestyy,
kolmen yön päästä nähdään!
Mutta nyt avokki lopettelee raudan ryskettään, joten tämä nainen nappaa hedelmää napaan ja lähtee saunomaan.
Julkaistu

Yhteenvedon aika

Vuoden ekat 4 kk on jo takana ja niin myös eka vuoden Liikuntahaastekin.

1.1.-30.4.
Liikuntahaaste (4 kk/60 liikuntapäivää)
– Liikuntapäivät 46/60
– Liikuntakerrat 57
– Käytetty aika 58 h 35 min
– Uinti 20 km 15 km 800 m 12 h 30 min+ Kanarialla uinti 35min

– Lenkki 120 km 111.5 km 22 h 15 min+ Kanaria/Kuusamo 6 h 35 min
– Spinning 4 h 30 min
– Hiihto 11 h 50 min
– Kuntosali 6 h 25 min
– Muut (Ratsastus, Lumikenkäily, luistelu) 3 h 45 min

Lenkkikilsoja luultavasti tuli yli 120, mutta vieraiden reittien matkan arvioiminen ei oikein onnistunut, joten summasin vain Kanarian ja Kuusamon lenkkien ajat yhteen. Pois olen jättänyt kaikki koiran pissatus/nuuskutuslenkit, kauppamatkat tms, joten onneksi koko totuus kävellyissä kilsoissa ei ole tuossa. Ja matkat olen pyrkinyt arvioimaan mielummin alakanttiin, eli ainakin olen kävellyt tämän verran 😀

Myös olisin halunnut saada hiihdetyt kilsat, mutta niidenkin arvioiminen osottautui mahdottomaksi Kuusamossa, joten tilastoituna vain hiihtoon käytetty aika. Uinnista sentään sain kilsatkin mukaan ja harmittavan likelle tuota 20 kilsan tavoitetta pääsin. Maaliskuun alun jälkeen en vaan ole saanut ketään kanssani uimaan. HARMITTAA!!!

Valitettavasti kuntosaliharjoittelu/penkkitreeni alkuinnostuksesta huolimatta jäi uinnin tieltä. Ylipäätään tämän jakson aikana voin jälleen todeta sen, että liikuntaan ei saisi tulla taukoja, ei edes yhtä viikkoa. Joskus tuntuu, että yhtä treenikertaa ei voisi jättää pois. Jatkamisesta muodostuu niin pirun vaikeaa, ihan liian ja ihan turhaan.

Koska nautin liikkumisesta, treenaamisesta haluan saada sen säännölliseksi osaksi elämääni siten ettei lomat tms. pilaa hyvää tatsia. Eli oppitunti jatkukoon ja tavoitteisiin kirjattakoon SÄÄNNÖLLISYYS!

Uiminen tuntui toimivan painonhallinnassa ja laihduttamisessa loistavasti. Alimmillaan pääsin 67.3 kiloon, mutta nyt valitettavasti paino hilluu 68.2-68.4 kilon haarukassa. Huomisaamuna on ”virallinen punnitus” ja huomisesta alkaa myös hienoinen ruokavalion kiristely; hiilariherkuttelut pois/minimiin!

Että edelleenkään ei luovuteta eikä anneta periksi. Matka kohden kevyempää  Hepaa jatkuu!!!
Ja uusi Liikuntahaaste alkaa ja nyt sen 60 liikuntapäivää on mentävä rikki!!!

Julkaistu

Hyvällä fiiliksellä kohden lomaa

Huh, eilen saatiin firman viime vuoden paperit (kuitit, tiliotteet, asiakaslistat jne)  kirjanpitäjälle toimitettavaan kuntoon kera vveroilmoituslomakkeen. Omalta osalta viime vuosi on paketissa, nyt vain odotellaan kirjanpitäjän laskelmia. No sen verran kyllä laskinkin jo, että viime vuosi oli edellistä vuotta huonompi, mutta selityksetkin löytyy: lomalaishierontoja edelliskesään verrattuna vähemmän ja mulla kaksi 3-4 viikon sairaslomaa, jotka valitettavasti näkyy vielä sairasajan jälkeenkin jonkin aikaa asiakasvirrassa. Joka tapauksessa paperit on nyt laitettu eteenpäin, joten ens viikon lomaa voi viettää hyvillä ja rauhallisin mielin. Ei tarvii miettiä, että se ja se pitää ehtiä vielä tekemään. Tosin jonkinlaista markkinointitempausta/suunnitelmaa on loman jälkeen syytä käynnistellä.
 
Eilen treffasin ystäväni ja kävimme hänen kanssaan ostoksilla. Heräteostona ostin Stadiumista juomapullovyön, johon saa neljä pikkupulloa. Avokki on sellaisesta haaveillut hiihtolenkeillään. Muuten ostokset olikin jo etukäteen harkittuja: ulkoinen kovalevy (vihdoinkin sain aikaseksi hommata sen), muistitikku, kuulokkeet, paristot. Kuulokkeet ja paristot matkaa varten. Ajan vietettä (äänikirjoja) pitää reissussa aina olla, mielummin liian monta kuin ei yhtään 😀 Useimmiten kirjojen kuuntelu jää tosi vähiin, mutta varautuahan pitää… 😀 Ja paristot ennenkaikkia hyvien äänikuvien takaamiseksi. Lopuksi käytiin kahvilassa. Söin herkullisen vuohenjuustosalaatin ja teetä.
Tänään oli paljon kivempi uintireissu tiistaihin verrattuna. Ja se näkyi myös uidussa matkassa, 1700 m 75 min. Pyydettiin uinnin valvojilta kyltti ”näkövammainen radalla” ja se helpotti kyllä hurjasti elämää!!! Alkuun väkeä oli paljon, mutta tovin päästä oli ihanan paljon tilaa. Loppua kohden taas mummojen ja pappojen määrä lisi, mutta nyt ei tullut kiukkusia kommentteja – ei ainakaan niin että oltas kuultu niitä. Ja melkein jäi vähän harmittamaan ajan loppuminen, kahden kilsan rajapyykki alkais oleen jo aika likellä 😀 Huhtikuun loppuun mennessä haluan rikkoa sen 😀
Eli, ystävät uintireissuja luvassa 😀
Ennen lomaa tuo 20 kilsaa ei myöskään toteudu. Pääsin 15.8 kilsaan ja viikonloppuna en varmaankaan uimaan pääse, mutta maaliskuun loppuun täytyy se 20 mennä rikki. Hm… Sehän oli tosin huhtikuun loppuun mennessä ollut tavoite alun perin, mutta…
Liikuntahaasteessa nyt 33 merkintää joista 4 tälle maaliskuulle.
Saa nähdä miten lomalla Liikuntahaaste etenee. Varmasti liikumme paljon, mutta täyttääkö liikkuminen asettamani kriterit. Mitään kaupunkikävelyjä tms. ei nimittäin lasketa. Dyynikävely varmastikin käy jo ihan urheilusta, joten ehkä siitä saadaan merkintä. Noh, en aio asiasta stressata sen enempää. Mulla on vielä monta ihanaa liikuntasuoritusta ennen huhtikuun loppua aikaa suorittaa täällä kotomaassakin.
Mä oon kyllä niin löytänyt liikunnan ja liikunnanriemun uudelleen elämääni. Suorastaan rakastan tätä tunnetta.
Julkaistu

Liikunnallinen helmikuu

Tämän kuukauden liikuntasaldoon voinen olla aika tyytyväinen.
Liikuntapäiviä kertyi 19
liikuntasuorituksia 22
ja niihin käytin aikaa 24 h 40 min
 Tammikuussa vastaavat lukemat olivat 10 liikuntapäivää, 13 liikuntasuoritusta
ja käytetty aika 15 h 35 min
Helmikuu oli selvästikin kestävyyslajien kuukausi, vaikkakin lenkkikilometrit jäi 30.5 km (tammikuu 42.5 km), mutta vastaavasti uinnissa tammikuun kilsaan parannusta tuli selvästi, sillä uidut kilsat oli 11.7 km.
Tammi-helmikuun aikana lenkkikilsoja 73 km ja uituna 12.7 km.
Helmikuussa spinningpyörän selässä kahdesti (2 h 10 min) tammikuussa vain kerran 80min polkasu.
Tässä kuussa uusina lajeina tulivat lumikenkäily, hiihto, ratsastus ja luistelu. Valitettavasti kunkin lajin harrastaminen jäi yhteen kertaan. Jospa vielä maaliskuun aikana pääsisi kaikkia harrastamaan. Ratsastus ilman taluttajaa ja laukan ensihurma ovat ehdottomia kuukauden kohokohtia. Uinnista olen nauttinut myös ja luistelutaitokin on vielä tallessa, vaikka taukoa olikin miltein 18 vuotta.
Voimatreeni koki kovan kolauksen jäätyään yhteen ainokaiseen treeniin. En tosin ole unohtanut penkkitreeniä ja tuota 45 kilon nostotavoitetta. Kyllä mä sen vielä teen ehjällä ohjelmalla matkojemme jälkeen. Huhtikuun Kuusamon reissun jälkeen olisi tarkoitus ottaa ehjä 12 viikon treeniohjelma sen suhteen.
Tammi-helmikuun  aikana liikuntasuorituksia on tullut yhteensä 35ja aikaa käytetty 40 h 15 min
Lenkki 13, uinti 10, kuntosali 5, spinning 3 ja loput jääneet yhteen kertaan.
Liikuntahaasteeseen olen saanut 29 liikuntapäivää, joten voinen olla tyytyväinen. Tammikuussa liikuntapäiviä olisi ehdottomasti pitänyt olla enemmän, mutta helmikuuhun olen tyytyväinen.
Motivaatio liikuntaan on tällä hetkellä todella korkealla. Odotan ”kieli pitkällä” seuraavaa uintikertaa, hiihtämään hinkuan, luistelemaan tahdon… Ja kyllä lumikenkäilykin maistuisi! Noh, reilun viikon päästä pääsen paljain varpain huohottamaan hiekkadyyneille 😀 IHANAA!!! LOMA, LOMA!!!
Avokki revitteli suksin tänään tuolla meidän lähiladullamme kahdeksan kierroksen verran (17.6 km) ja nyt se on koko illan puhunut vain hiihtämisestä. Tänään olikin mahtava aurinkoinen kevään tuoksuinen päivä. Itse kävin lenkkeilemässä Harmaakuonon veljen perheen äidin kanssa. Vaatetta oli päällä aivan liikaa, silti pidimme reipasta vauhtia. Olen onnellinen Harmaakuonon jaksamisesta ja niin kauan kuin ei ole liian lämmin aion kävellä sen kanssa mahdollisimman paljon.
Julkaistu

Väriä blogiin ja Liikuntahaaste etenee

Blogini on saanut hivenen uutta ilmettä; sininen tausta vaihtui vihreään pambumetsään, otsikot sinisestä vihreään, blogien sivut uuden ja toivottavasti käytännöllisemmän paikan, lista seuraamistani blogeista myös palautui julkisuuteen ja luetuimpia tekstejä nyt näkyy kolme niin kokoajalta kuin kuukaudeltakin. Liuta tunnisteita myös sivupalkissa, jotka toivottavasti helpottavat blogin selailua.
Näistä muutosten toteuttamisesta on vastannut hyvä ystäväni, joten isot kiitokset hänelle kera halausten. Ihanaa kun on ystävä, joka auttaa. Uudistuksista on myös kiva saada palautetta, joten avatkaahan sanainen arkkunne ruusuineen ja risuineen.
Kolmasosa Liikuntahaasteen minimitavoitteesta on saavutettu; tänään kuuden kilsan lenkki (70 min) toi 20. liikuntapäivämerkinnän. Tammikuulle liikuntapäiviä kertyi kymmenen ja nyt helmikuussa mennyt 16 päivää ja kymppi kasassa, jeeee!!! Penkkitreeni ei ole toteutunut ohjelman mukaisesti, mutta uitua on tullut senkin edestä; 6 uintitreeniä = 7.5 km (6h5min). Lisäks pari lenkkiä, kerta spinningiä ja ratsastusta. Yhtenä päivänä olen ainoastaan tehnyt kaksi liikuntasuoritusta (4.2. lyhyt pakkaslenkki ja penkkitreeni). Eli 10 liikuntapäivää/11 treenikertaa. Tästä on hyvä jatkaa, helmikuuta jäljellä 13 päivää, joten sen verran aikaa saada myös paino alle 68 kilon. Takkusta on, lohduttavaa kuitenkin, että ne 69 ylitykset on nyt taas jääneet ja horjutaan siellä 68.4-68.8 kilon välillä. Tänään 68.6, joten kyllä tämä tästä. Sen on pakko, pakko!!!
Frilla-kaulahuivi ei ota onnistuakseen. Tänään sain neulotuksi ehkä n. 15 cm ennen kuin taasen työ oli niin kierukkeella ettei auttanut kuin purkaa 😀 Mutta, kyllä mä sen vielä saan onnistumaan!
Harpulla oleva petroolinsininen kaulaliina alkaa olla liki valmis. Siitä ei kyllä täydellistä tule, valitettavasti. Jospa ne pienet mokat onnistuis kätkemään työn sisään tai jotain 😀
Arvonnan voittaneelle Sorvattarelle lähti tänään paketti postiin, joten eiköhän viimeistään maanantaina luoksesi saavu pehmoinen paketti 😀
 
Julkaistu

Positiivisen energian tiukassa puristuksessa

Edelleenkin pulppuan iloa ja intoa.
Takana kaksi uintikertaa. Eilen kävin uimassa Vuosaaressa kilsan, jossa tapasimme erittäin puheliaan uinnin valvojan, joka oli kaverilleni miettinyt, että olen hyväkuntoinen kun jaksan uida niin pitkään raskaasta uimatyylistäni huolimatta. No tänään olin tutustumassa vuorostaan Tikkurilan uimahalliin ja nyt pyräys oli 1500 metrin mittainen. Tiksissä altaan mitta on 50 metriä, joka alkuun tuntui vähän oudolta ja pitkältä. Olen pääasiassa uinut 25 metrin altaissa. Kun tammikuun alussa asetin tavotteeksi 4kk aikana uida 20 kilsaa, nyt kasassa 5.7 kilsaa, joten helmikuun uintien myötä hyvässä vauhdissa ollaan. Ja olen niin iloinen, sillä uinnin jälkeen on niin ihana fiilis. Tavallaan on väsyneet lihakset ja mieli tekisi köllötellä, mutta samalla on energinen ja voimaisa fiilis. Vaikea kuvailla, mutta ihan mahtava fiilis. Ens viikolla taas altaaseen. IHANAA! Ainoa mikä ei tykkää on iho. Näillä pakkasilla muutenkin korppuunnun, joten uima-altaiden kloori ei todellakaan helpota asiaa. No rasvaa kuluu ja sitä on onneksi monta putelia. Sen kun vaan viittii levitellä iholleen.
Tällä hetkellä näyttäs painollakin olevan oikea suunta, eli alaspäin. Tänään sain lukemat 68.4 kg. Ehkä kroppa alkaa sopeutumaan liikkumiseen ja aineenvaihdunta vörkkimään paremmin. No eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Huomenna penkkitreeni, joten sen jälkeen saattaa vaaka taas hypätä 69 kiloon 
Toisaalta, täytyyhän näiden kestävyysliikuntojenkin jotain saada aikaan aineenvaihdunnassa ja kropassa. PAKKO PAKKO kun Hepa tahtoo 😀
Kävin mielenkiintoisen keskustelun. Nimittäin kun iloitsin tulevista matkoista ja tapahtumista mitä on luvassa, minulta kysyttiin ”kannattaako käyttää rahaa esim. ulkomaan matkaan kun ei näe?” Olin kysymyksestä tyrmistynyt ja ihmettelin miksi niin. ”No kun et näe mitä ympärilläsi on, et voi katsella museoissa, kirkoissa, nähdä maisemia.” No totta kyllä. En näe, en ehkä pysty nauttimaan museoista enkä välttämättä aina maisemistakaan. On kuitenkin paljon asioita mitä silti voit kokea. Kun olet esim. jossain korkealla, tunnet tuulisuuden, ohuemman ilman jne. No okei, museoista en erityisemmin välitä ja siihen varmasti vaikuttaa näkövammani. Mun ei kuitenkaan ole mikään pakko änkeytyä museoihin missä ei saa koskea mihinkään, ja suurimmaksi osaksihan museot ovat sellaisia. Mutta etenkin vanhojen kirkkojen tuoksusta ja tunnelmasta pidän. Ja vaikka ei näe, muilla aisteillaan voi kokea, nauttia siinä missä näkevätkin ihmiset. Näkövamma tai vammaisuus ei ole este matkustelulle. Itse ainakin haluan kokea elämässäni mahdollisimman paljon sokeudestani huolimatta.
No okei, tarvitsen mukaani jonkun näkevän, koska en selviydy yksin paikasta toiseen vieraissa paikoissa, mutta vaikka näkisin tuskin matkustaisin yksin. Niin laumasieluinen olen, että kaveri mukaan. Vai onko laumasieluisuus tullut vamman myötä, mene ja tiedä. No eipä sillä väliäkään. Olen kuitenkin tottunut siihen, että lähden matkoille jonkun toisen seurassa ja nautin siitä.
Nyt esim. olen edelleen täpinöissäni Lontoon matkasta, vaikka siihen on vielä yli puoli vuotta aikaa. Useinhan se valmistelu ja odotus onkin sitä parasta aikaa.
Toisaalta olen hämmennyksissä siitä, että mulla on puolen vuoden sisällä kaksi matkaa edessä. Ei ole mulle kovinkaan normaalia. Sillon kun pelasin maalipalloa oli toki turnausmatkoja ulkomaille vuoden aikana 2-3; tyyliin arvokisat kauempana ja Ruotsissa turnaus tai pari. Kerran oltiin tosin Englannissa maajoukkueturnauksessa Ruotsin turnauksen lisäksi. Silloin MM-kisat taisi olla Jenkeissä. No pelireissut onkin ihan oma lukunsa 😀
Nyt kun nämä matkat ovat ihan lomasellaisia, mietin olenko jotenkin… äh, tuhlailija, voinko nyt oikeesti matkustaa jne. Sellasta puolittaista huonoa omaatuntoa.
Mutta sen kyllä kumoaa valtava innostus, iloisuus ja pulppuisuus. Tuo käymäni keskustelukaan ei saanut mieltäni matalaksi. Tuumailin vain, että hällä on vielä paljon opittavaa elämästä 😀
Ja olen valtavan onnellinen tästä positiivisesta ja energisestä olosta. Onhan elämässäni ollut paljon hyvää viime vuonnakin, mutta nyt jotenkin tunnen olevani elossa, läsnä, tyytyväisempi… Äh, tiesmitä kaikkea hyvää!!! Voiko onnistuneet korvaleikkaukset ja niiden myötä kuulon reilu parantuminen vaikuttaa näin hirmuisesti?
En tiedä, mutta nautin tämän hetkisestä olosta/fiiliksestä ja toivon kaikille muillekin iloa ja valoa elämään.
Nyt on 9. helmikuuta ja tälle kuuta olen saanut Liikuntahaasteeseen jo  kuusi merkintää tammikuun päivien ollessa kymmenen, joten nyt näyttää hyvältä liikuntamäärien nousun suhteen. Huomenna on penkkitreeni ja sunnuntaina ratsastus, joten tän viikon jälkeen ollaan ainakin 18 liikuntamerkinnässä, ja jospa lauantaina polkasisin vielä spinningtreenin, olisin itsestäni jo aikas ylpeä.
Hoh, ketäköhän tääkin hehkutus ja lätinä mahtaa kiinnostaa. Nyt Hepa ottaa pienen relaushetken ennen ruokailua ja töitä ja lopettaa tältä erää tämän…
Julkaistu

Yhteenvetoa tammikuulta ja tavoitteita helmikuulle

Olen erittäin ankaralla tuulella itseäni kohtaan, joten en tiedä onko paras hetki tammikuun yhteenvedolle, mutta tässä se joka tapauksessa on kaikessa rehellisyydessään.

Liikuntahaasteeseen 10 merkintää, eli liian vähän, vähimmäistavoite oli 15 liikuntapäivää. Liikuntamerkinnöiksi en laske hidasvauhtisia koiran nuuskuttelulenkkejä, tai lenkkejä milloin herra kirmailee vapaana, tai lenkkejä mihin tulee katkoksia liian monta tai liian pitkiä taukoja. Kävellen käydyt kauppamatkat eivät myöskään pääse mukaan. Eli, liikuntamerkintä tulee silloin kun lenkkivauhti on reipas hikeä nostattava, tai kun se on ajallisesti 90 min tai enemmän.

Kelpuutan 7 lenkkiä (42.5 km) merkintöihini, joidenka lisäksi yksi yleiskuntosalitreeni ja kolme penkkitreeniä. Voimailun lisäksi kerta spinningiä ja kerta uintia, joten liikuntakertoja tulee 13 ja aikaa niihin on käytetty 15 tuntia 35 minuuttia. LIIAN VÄHÄN! Kyllä yksittäisiä liikuntakertoja olisi pitänyt tulla parikymmentä ja myöskin treenituntien olla lähempänä 25 kuin 20 tuntia.
Toisaalta olen ehkä onnistunut tekemään treenini tehokkaammin, ainakin kun penkkitreeniä ajatellaan. Olen myös pystynyt tekemään hyvävauhtisia lenkkejä Harmaakuononkin jaksaessa pakkasessa loistavasti.
Paino ei valitettavasti ole kääntynyt laskuun, joten 2.2. tavoitteena ollut 68 kilon alitus ei tule tapahtumaan. OTTAA PÄÄHÄN! Joka tapauksessa helmikuun aikana sen on tapahduttava! Mä vaikka muutan uima-altaaseen/spinningpyörän selkään/lenkkipoluille/suksille ja lopetan syömisen 😛 No ei nyt sentään. En ole menettänyt järkeäni. Jokin potku tarvittas, jotta paino alkais totisesti laskemaan. Turhauttaa aika pahasti just nyt!
Alkamassa on helmikuu ja totisesti haluan liikuntapäiviä ja treenimerkintöjä enemmän. Liikuntapäivissä 15 on syytä mennä rikki ja kerroissakin päästä parinkympin tuntumaan.
 4kk jaksolle olen asettanut tavoitteekseni mm. 20 km uinnin ajatuksella uinti per viikko, joten ei ole paha, mutta tammikuun jälkeen kasassa on vain yksi kilometri. Tähän on onneksi tulossa parannusta, sillä huomiselle ja torstaille on uintitreffit sovittuna. Helmikuun aikana tavoittelen 6-8 uintikertaa. Sen pitäisi toteutua, sillä kolme eri ihmistä on halukas käymään uimassa kanssani, jos aikataulut vaan osuvat yksiin. Hyvältä siis näyttää tällä hetkellä. Ja penkkitreeni jatkuu edelleen. Tosin nyt ollaan hiukan jäljessä, sillä Porvoon viikonloppukurssin myötä treeni on siirtynyt huomiselle. Tällä viikolla pitäisi siis tehdä kaksi kovaa penkkitreeniä, jotta aikataulussa pysyttäisiin.
  
Lenkkitavoitetta on ehkä vähän vaikea asettaa, mutta kyllä vähintään samaan pitäisi päästä ja mielummin enemmänkin. Asiaan vaikuttaa kuitenkin myös sää ja millaiset pakkaset täällä paukkuu. On muistettava myös, että Harmaakuonon tassutkin sietää pakkasta rajallisesti. Paukkupakkasilla on syytä lenkit korvata spinningpyörän selässä. Ja en ole unohtanut lumikenkäilyä, hiihtoa, luistelua ja kaitpa pulkkamäkikin jonkinlaisesta treenistä käy 😀 Mahdollisimman monipuolista liikuntaa talvesta nauttien.
Ja edelleen liikuntaa elämääni entistä säännöllisemmäksi tavoitellen.
Siinä ne eväät helmikuulle!
  

Hetki sitten julkaistiin uudistetut yrityksemme kotisivut

Tutustukaa ja antakaa palautetta!

Tänään tuli ilouutinen, näkövammaisjudokat Päivi Tolppanen ja Jani Kallunki omissa sarjoissaan on lunastanut maapaikat Lontoon paralympialaisiin

  Aivan huippua!

Käykäähän katsomassa

Julkaistu

Vuosi 2012 startattu liikunnan merkeissä

Vuosi 2012 on alkanut liikunnallisissa merkeissä (wouh) ja se on aivan huippuihana asia. Sunnuntai-iltana reippailimme kuuden asteen pakkasessa viiden kilsan reipasvauhtisen lenkin koko perheen voimin. Mun kroppa nautti hikoilusta ja hengityksen tihentymisestä :DHarmaakuono paineli eteenpäin häntä heiluen ja selvästi opastamisesta nauttien. Avokki nautti pienestä lumipeitteestä reippaasti askeltaen. Oli fiilikset kohdallaan; endorfiini jylläsi ja kehoon kertyneet nesteet saivat kyytiä.
Eilen puoliltapäivin lenkki uusiksi aavistuksen hitaammalla vauhdilla. Matkan aikana alkoi sadella lunta, joka iltapäivän edetessä muuttuikin lumipyryksi. Tänne eteläänkin saatiin lumipeite, josta Harmaakuono iltalenkillä nauttikin peuhaten ja riehuen lumessa. Huomiseksi on taas valitettavasti luvattu vesisadetta ja myrskyä. Ei meinaa talvi tulla ollenkaan.
Päivä jatkui vaatekaapin (kukakohan piru sen käy aina sotkemassa?) siivouksella ja illalla avokin kanssa hikoilimme kotisalillamme 70 minsan treenin. Tehtiin sellainen ”yleistreeni”; kahvakuulaa, penkkipunnerrusta, penkkauksen apuliikkeitä, ylätaljaa, kyykkyjä jne.  Rauta nousi ihan kivasti pitkästä tauosta huolimatta. Kropassa väsynyt, endorfiininen olo. Suihkussa testasin avokilta saamaani Sitrus-sarjan suihkugeeliä, kainaloon saman sarjan dödöä ja iholle vartalovoidetta. Kyllä tuoksu hurmasi meidät molemmat. Iholle jäi ihana sitruunainen, hento tuoksu. Mulla on ollut Bodyshopin tuotteisiin ehkä hivenen skeptinen asenne; tuoksut esanssisia ja pistäviä, mutta tämä on hieno poikkeus. Tai sitten Bodyshopin tuotteet on parantuneet…
Illalla vielä vartin venyttelyt, jotta aamulla uimisesta tulisi jotain muutakin kuin räpiköintiä. No kilsan uin tunnissa enkä ihan ollut tyytyväinen, vaikka ystäväni koettikin puhua mulle järkeä päähän liikuntatauostani jne. Noh, eiköhän uintikuntokin muun kunnon ohessa kohoa! Ihanaa oli kyllä uida pitkästä aikaa ja tahtoo pian uudestaan! Porealtaassa venyttelyt ja rentoa rupattelua ystävän kanssa.
Syksyn Liikuntahaaste meni osaltani hivenen mönkään. Alkuinto oli hurja, mutta korvaleikkauksen ajankohdan epävarmuus ja myöhemmin siirtyminen söi naista ja liikunnat jäi aika vähiin. Nyt kuitenkin lähdetään haasteeseen uudella innolla. Nyt ei ole tiedossa mitään mikä voisi aiheuttaa liikuntaan taukoja. Tavottelenkin vuodesta 2012 ehjää treenivuotta ja laihduttamisessa tuota 60 kilon alitusta. Se on kova tavoite, mutta sitä kohti mennään. Olen laatinut tietokoneelleni tiedoston ”Treeni ja laihdutus 2012”. Sinne merkitsen liikuntasuoritukseni fiiliksineen sekä merkkaan painoni aina maanantaisin ja torstaisin. Seuraan myös fiiliksiä laihduttamisestani ja miten muistan huolehtia lihashuollosta venyttelyin, rentoutumisineen. Painon suhteen eka tavoite on alittaa 68 kg 2.2 mennessä.
Treenin aloittamiseen kroppani on reakoinut aika voimakkaasti. Aineenvaihdunta on ryöpsähtänyt hikoilun ja virtsaamisen muodoin aika hurjana. Vessassa saa rampata jatkuvasti ja lenkeillä tulee kova hiki. Viime yö oli aika levoton. Kroppa kävi selvästi kierroksilla ja keho ihan fyysisestikin todella lämmin. Mutta, tämän alun kun jaksaa/keho tottuu endorfiini jyllää entistäkin rajummin!
Eilen oli eka virallinen punnitus. Valitettavasti vuoden vaihteen vieton jäljet näkyivät vaa’alla lukemina 69.1 kg. Lohduttavaa, että tänään epävirallisena punnituspäivänä laskua oli tapahtunut 300 g.  No sen siitä saa kun nautiskelee parit lasilliset viiniä ja pari saunasiideriä, syö suolaisia juuressipsejä jne. Mutta tästä suunta onalaspäin. Ruuaksi valmistuu vihersalaatti ja falafeleja, namsk 😀
Vuosi vaihtui ystäväpariskunnan vieraana. Söimme mm. täytettyjä paprikoita, paria erilaista salaattia, juuressipsejä, perunalastuja ja vähän tummaa suklaata. Saunoimme, katselimme raketteja ja höpötimme melkein viiteen. Tuloksena univelkaa, mutta ei krapulaa!!!
Alkaneeseen vuoteen lähden positiivisin mielin. Ihana energia virtaa suonissain ja tulkoon liikunnasta pysyvä osa elämääni. Tämä ei ole mikään projekti, tämä on elämäntapa, joka lisää hyvinvointia.
Hyvä ja laadukas ruoka sekä liikuntaa, rentoutumista
siitä se kaikki hyvä olo on tehty!
Kaikille lukijoilleni energistä, liikunnallista ihanaa vuotta 2012!
Muistakaa kuunnella kehoanne ja luottaa siihen mitä se teille kertoo
muistakaa myös levon ja rentoutumisen tärkeys
Hyvinvointia ihan jokaiselle!