Julkaistu

Lady Spin 30 min ja Hot venyttely 30 min

oli tiistai-illan ohjelmassa. Hennasijaisti Hakaniemen Ladylinessa tuntien vakio-ohjaajaa, joten päätimme singahtaa Lauran kanssa paikalle. Kertamaksu 20 € hiukan hirvitti ja ehkä vähän kirpaisikin, mutta oli se vaan kuitenkin sen arvoista. Tuntien jälkeen suonissa virtasi endorfiini ja sydän pompotti onnesta. Liikunta tekee aina niin hyvää mielelle ja kropalle. Ja venyttelyssä taas tuli todettua miten tärkeää lihashuolto on, ja että sitä ei saisi laiminlyödä. On aivan liian helppoa jättää venyttelyt toiseen kertaan. Se ”toinen kerta” tulee aivan liian harvoin. Miksi ei voisi kerran viikossa ottaa säännölliseen elämänrytmiinsä venyttelytuokiota. Samalla voisi kuunnella jotain rentouttavaa musiikkia, kuunnella kirjaa tai katsoa televisiota. Tai miksi ei voisi olla hiljaisuudessa, keskittyä vain itseensä ja kehoonsa, siihen miten lihasjännitykset lientyvät, lihakset rentoutuvat. Antaa hetkeksi kiireisen elämän valua pois ja olla vain siinä hetkessä.

Ennen Lady Spinnun alkua oli ohjausta pyörien säätämiseen ja oikeaan ajoasentoon. Tuossa vaiheessa olimme jo Lauran kanssa innokkaina satuloilla polkemassa 😀 Ryhmä oli pieni ja mikrofoni ei toiminut, mutta Henna pärjäsi loistavasti ilman mikkiäkin. Poljimme tunnin alottaen kahdella lämmittelybiisillä joista jälkimmäisessä aloitimme kevyet lisäykset. Lämmittelyn jälkeen tuli eka työosuus, joka oli kahden biisin mittainen. Poljimme tehden 2-3 lisäyksen kierroksia kolme. Hikoilimme myös polkien seisten kierroksien loppuosissa. Ekan työosuuden jälkeen hiukan palauttelimme kappaleen verran ja ei muuta kuin uuteen nousuun nyt neljän lisäyksen kierroksin. Työosuus kesti taas pari biisiä, jonka jälkeen olikin loppujäähdyttelyn aika. Puolituntia meni aivan liian nopeaan, mutta hiki tuli ja nautin siitä. Etukäteen pelkäsin, että tunti loppuu juuri kun lämpiän ja pääsen vauhtiin. Mä kun olen vähän hitaasti lämpiävä tapaus 😀 Spinnussa kuitenkin omilla vastuksen säädöillä saa tunnista just niin raskaan kuin päivän kuntoon on sopivaa. Pitää vain uskaltaa lisätä vastusta heti alusta lähtien.

Aikaisemmin en ole ollut missään Hot-tunneilla, joten tulipahan sekin koettua. Tuntien välillä ei ollut aikaa vaihtaa vaatteita, mutta huone, jossa venyttely tapahtui oli niin lämmin ettei kylmyyttä tarvinnut kosteissa vaatteissaan pelätä. Keskityimme alaraajojen venytyksiin. Teimme ne selinmakuulta ja pidin Hennan tavasta liikkua venyttelevien ihmisten luona ohjaamassa tarvittaessa. Se varmasti tuntui siksikin hyvältä, en tuntenut itseäni niin kummajaiseksi kun ohjaaja käveli muidenkin luokse ohjaamaan kuin minun. Vuosia sitten kävin venyttelytunneilla, mutta silloin ei koskaan ohjaaja tullut neuvomaan minua kädestä pitäen. Pilateksessa Fatima tuli ja uskalsi koskettaa kysyttyään siihen luvan. Niin Hennakin kysyi ja se on mielestäni hyvä ja kohtelias tapa. Venyttelyt oli hyviä, vaihtoehtoina pumppaavasti venytystä tai pitkiä venytyksiä. Sen sai jokainen päättää itse. Teimme myös selkärangan kiertoja ja lopuksi vähän yläraajoille venytyksiä. Hassu tunne oli se ettei venyttelyn aikana hikoilu laantunut lämmön vuoksi laisinkaan. Jossain vaiheessa mietin, että vaikka nuo Hot-huoneet ovat kuinka ihania, niin eivät ne kovin ekologisia ole, mutta ei kokemus paha ollut.

Suihkun kautta kotiin nälkä seurana, joten salaattia massuun, koirien kanssa iltakävelylle, iltateetä ja unille 🙂 Kiitos Henna hienosta liikunnallisesta illasta.

Julkaistu

Pyöräilyä ja hydrospinningiä

Olen onnellinen kun voin kirjoittaa tällä viikolla päässeeni ajamaan tandemilla kahdesti kolmas kerta tulee sunnuntaina, YES!!! Mahtavaa!!! Poljettuja kilsoja on nyt yhteensä 18km+16.5km=34.5km. Keskiviikon illan lenkkiin meni aikaa karvan auki 80 min ja eilisellä jotain himpun yli tunnin. Polkiessa oli hauska kuulostella muiden kulkioiden kommentteja. Eräs mies kertoi lapselle kyseessä olevan tandemin, toinen taas lauloi ”ajetaan me tandemilla, melutaan ja syljeskellään” ja kolmas tarjosi mäessä työntöapua. Pilotti sähläsi ylämäessä vaihteiden vaihdossa ja pyörä lukittui hetkeksi, joten uusiksi matkaan ylämäkeen 😀 Mies tahtoi välttämättä työntää meidät liikkeelle ja mäkeä polkiessamme hän huuteli ”jaksaa, jaksaa polkea” 🙂

Molemmat pilotit löysin Facebookin kautta, ryhmistä Korso ja Liikunta-alan ammattilaiset. Molemmat ajelevat pyörällä aika paljon ja sen huomasi ajovarmuudesta, vaikka tandemilla mentiinkin. Molemmat totesi ajamisen olevan vähän erilaista yksikköpyörään verrattuna. Pyörän keula reakoi ohjaukseen ripeästi, mutta takapää tulee hitaammin mukaan 😀 Toisen kanssa pohdittiin myös kummalle polkeminen tulee raskaammaksi edessä vai takana ajavalle. En kyllä osannut sanoa miten se on, joten liityin pohdiskeluun mukaan.

Molemmilla polkukerroilla aurinko paistoi mukavasti, tosin illalla se ei enään kovinkaan lämmittänyt. Kylmä tuuli puhalsi molempina päivinä, mutta siitä huolimatta ajelu nostatti kevyen hien pintaan ja parissa ylämäessä vähän hengästyinkin. Eilen lähtiessämme hiukan edellisillan poljenta tuntui reisien ulkosivuilla ja istuinkyhmyissä. Yllättävän nopeasti kuitenkin kroppa taas tottui touhuun ja tuntu pitävänsä paikkansa sanonta ”kipu lähtee sillä millä on tullutkin”.

Tänään pyöräily jatkui sisätiloissa, mutta ei perinteisesti spinningissä vaan hydrospinningissä. Olen kerran aikaisemmin kokeillut lajia, mutta siitä on aikaa 8-9 vuotta ja muistikuvat oli aika erilaiset, tai ehkä nyt tuntirakenne oli erilainen. Nyt tunnista jäi hiukan kahtalainen olo. Oli kiva liikkua, mutta ehkä kokokemus ei kuitenkaan tuonut oloa, tahdon heti pian uudestaan.

Ensiksi puettiin uimatossut jalkaan, nostettiin pyörät veteen siten, että myös ohjaustanko oli veden alla. Käsiin laitettiin uimahanskat, jotta käsillä tehtäviin liikkeisiin saataisiin enemmän vastusta? Hanskani oli aivan liian isot. Ohjaustangosta oli melkein vaikea pitää kiinni. Hydrospinningissä vesi toimii vastuksena, joten vastusta tulee sen mukaan millä nopeudella poljet. Mitään ylämäkivastuksia tosin vedessä ei saa. Pari ekaa biisiä lämmiteltiin polkien rauhallisemmin ja samalla tehden käsin erilaisia liikkeitä veden alla. Lämmittelyn jälkeen vuoroteltiin sikanopeilla poljentaosuuksilla ja rauhallisimmilla osuuksilla missä tuli kädet mukaan. Nuo nopeat biisit oli ihan käsittämättömän nopeita, voisi sanoa melkeinpä olevan mahdotonta polkea niiden tahdissa. Jonkun nopean biisin aikana poljettiin takaperin, joka tuntui vaikeahkolta ja rytmissä pysyminen oli vaikeaa. Nopeiden kappaleiden aikana poljettiin myös seisten suorassa ja persaus takana satulan yllä. Hitaampien aikana tehtiin poljennan mukana käsillä vetoja vuorotahtiin, hauiskääntöjä, rintalihaksia yms. Pysyäkseen istuma-asennossa pyörän päällä oli oikeasti pidettävä vatsalihakset tiukkana. Viimeisen spurttibiisin jälkeen ennen venyttelyä tehtiin pyörän päällä vatsalihaksia. Jalat nostettiin ohjaustangon päälle ja varpaat sujautettiin sarvien alle ja siitä sitten suoria ja vinoja vatsoja 😀 Ihan lopuksi pienet venyttelyt pyörän sivulla.

Treeni kesti about 40 min, ilmeisesti aloitimme muutaman minsan myöhässä, joten treeni lyheni hiukan, joten oliskohan todellinen treeniaika ollut 35 min??? Jossain vaiheessa nopeiden osuuksien jälkeen kaipasin vesipulloa. Ei aavistustakaan miten nesteytys tuolla hoidetaan, vai hoidetaanko mitenkään. Vai olenko jotenkin ylijanoinen kun kaipasin juomaa tunnin aikana… Kokemus oli oli tosiaan hiukan kaksijakoinen, mutta kyllä ehdottomasti rehellinen oikea spinning vie kyllä voiton. Kiva kuitenkin kokeilla uusia lajeja. Ja sinne oikeaan spinnuunkin taidan päästä ens viikolla. Alkuviikolla onkin monta liikuntahetkeä luvassa, uintia, ratsastusta, vesijuoksua, spinninkiä, venyttelyä… Ja jospa pääsis edes kerran pyöräilemään kevätsäähän. Sunnuntaina onkin Naisten kympin vuoro – kävellen.

Julkaistu

Liikuntakuulumiset

Yöllä jälkeen yhden onkin erinomainen aika ryhtyä kirjoittamaan blogiin liikuntakuulumisia 😀
Mutta kun ei nukuta ja onhan nyt pääsiäisloma 🙂 Ja sitä lomaa vietämme mökillä.

Viime viikkoinen alaselän ja oikean pakaran kiputila äityi niin pahaksi, että kuntosalitreeni jäi perjantailta treenaamatta, ja koska tuntemuksia oli myös lauantaina ja sunnuntaina vietin rauhallisen viikonlopun antaen kiputilan asettua, ja ratkaisu tuntui olevan oikea. Oireet katosivat. Viikonloppuna kävin messuilla lauantaina, josta kirjoittelinkin edellisessä postauksessa. Avokin treenin jälkeen saunoimme. Perjantaina työstin muistikortille uuden treenimusasoittolistan Kuntosali3, ja tuo soittolista pääsi avokille testiin heti lauantaina. Sunnuntaina kotitöitä, ulkoilua sateisessa ja tuulisessa säässä. Eipä siis mitään mainittavampaa

Maanantai-iltana lähdimme reippain ja ilosin mielin ystäväni ja koirien kanssa lenkille. Lenkistä ei kuitenkaan tullut nautinnollista revitystä eikä hien vuodatusta. Otto riiputti jälleen päätään ja menohalut olivat nollassa. Huoli ja pelko, ehkä myös turhauma iski lujaa. Valjaat otettuani pois ja antaessa pojan kulkea hihnassa pää nousi ylös sekä häntä heilui iloisemmin, askel piteni. Ajatus, voisiko valjaat olla liian pienet, onhan Otto rotevoitunut vuoden aikana hurjasti. Pohdimme valjasasiaa minun ystäväni opastuksessa ja Oton hihnassa seurauksessa kulkiessa koko lenkin ajan. Pääsimme vähän reippaammin kulkemaan. Loppumatkasta puin taas koiralle työvermeet ylle ja pää riippui ja häntä laski välittömästi. Kotiin päästyäni kirjoitin sähköpostiviestin huolesta suunniltani niin Oton kouluttajalle kuin Opaskoirakoulun johtavalle kouluttajallekin. Ja heti seuraavana aamuna sain heiltä molemmilta puhelinsoitot, ja tunsin todella, että meistä välitetään ja apua saadaan. Yön nukuin levottomasti heräillen ja Ottoa surien. Siinä tajusin miten Otostakin on tullut minulle kovin tärkeä ja rakas vuoden aikana. Ja myös tunne helpotuksesta kun aamulla tiesin meidän saavan apua.

Lenkille tuli mittaa vain 6.4 km/90 min. Vauhdilla ei päästä kehumaan, mutta tiistaiaamuna vesijuoksuun saimme lisäpontta vesijumpan latinorytmeistä ja olikin aikas magee fiilis mennä musan mukana treenistä nauttien. Juostiin 45 min, jonka jälkeen uitiin kilsa. Ystävänikin puristi tuon kilsan, koska oli päättänyt uida sen :D:D Vesiliikunta teki kyllä taas todella hyvää, tosin siinä liikunnan huumankin keskellä mietin Oton ongelmaa jatkuvasti. Onneksi kuitenkin kouluttaja tuli luoksemme milteinpä heti uimahallilta kotiuduttuani. Ammattisilmällä heti nähtiin, että valjaiden ”koriosa” on käynyt auttamattoman pieneksi. Se vaihdettiin ykkösestä kakkoseen. Lähdimme kävelemään. Otto edelleen pää riippuen, häntä alhalla haluttomana. Ei kehuilla, ei millään tullut vauhtia. Kouluttaja kuvasi kulkuamme ja totesimme Oton kävelevän etutassuilla liian lyhyin askelinja valjaiden hankaavan etutassun takaosaa kainalon lähistöltä. Kun valjaista rintaremmi aukaistiin ja koira saatiin vauhtiin, askel piteni, pää nousi ylös ja häntä heilui. Vauhti kasvoi huomattavasti ja lenkin edetessä kulku parani koko ajan ja loppumatkasta Otto näytti liikkuvan jo tyytyväisenä pää pystyssä häntä heiluen. Mutta, siis koko kaksikin liian pieni, joten koululta tarvittaisiin koko kolme. Kouluttaja kävikin uudelleen ennen pääsiäisen viettoon lähtöään vaihtamassa aisaan tuon kolmoskoon korin. Siinä Otto liikkuu jo paremmin ja nyt pääsiäisen aikana seurataan miten lenkkitouhut sujuu ja ens viikolla katsotaan miten homma jatkuu. Toivottavasti työvaihde taas löytyy ja päästään nauttimaan reippaista lenkeistä. Opaskoira tuo minulle suurimman ilon silloin kun pääsen pitkiä matkoja kulkemaan reippain askelin. Toki siitä on paljon apua muussakin liikkumisessa.

Keskiviikkona kaunis kevään alkuilta ja minä issikan selässä. Tällä kerralla ratsastin Pipsalla. Tunnin teemana oli pohkeen väistöt sekä töltti ja sen vauhdin säätely. Istuntani oli parantunut kuulemma huomattavasti, joten jospa hiljalleen pääsisin helmasynnistäni etupainoisesta könötyksestä eroon. Pohkeen väistöissäkin opin aika hyvin tuntemaan milloin hevonen ottaa ristiaskeleet ja liikkuu sivulle. Myös töltin vauhdin säätely toimi aika kivasti, välillä tosin Pipsa otti käynnin ja sai komentaa sitä taas töltille, ja jos helmasyntini meinasi pukata esiin tyyppi vaihtoi raville. Mielestäni siinä hahmotin taas lisää istunnasta ja opin korjaamaan istuntaa siten, että hevonen tölttäsi ilman ohjaajan huomautusta. Tuntui hyvältä ratsastaa. Seuraavalla kerralla saadaan alle hevoset, jotka ravaavat mieluusti, joten päästään keventämään. Ja tarkotus olis myös laukata – ainakin vähän. Ystäväni onkin parilla viime tunnilla laukannut. Minulle on iskenyt jokin arkuus asiaa kohtaan viimesimmän vaelluksen jälkeen. Juttelimmekin siitä. En tiedä mistä koko juttu edes johtuu, koska pysyin hyvin hevosen selässä, en horjunut. Ei siis tapahtunut mitään muuta kuin, että laukkapätkä oli elämäni pisin ja ehkä sitä jotenkin ”säikähdin”, mutta jospa tuosta tunteesta pääsisin taas pois, koska olen laukasta nauttinut aiemminkin ja haluan siitä nauttia jatkossakin. Onneksi meidän ohjaajamme Lettu on niin huippuihminen, ja onneksi me voimme tehdä hänen kanssaan yhteistyötä, oppia ratsastuksen saloja hänen ohjauksessaan. Tässä mailmassa Lettuja saisi olla enemmän. Mieletön positiivisuus, positiivinen energia ja ystävällisyys. Voiko ihminen muuta toivoa ohjaajaltaan hyvän opettamisen/ohjaamisen lisäksi.

Mutta nyt täällä mökillä nautitaan keväästä ja uudesta huippuihanasta keittiöstä. En kuitenkaan nyt ala enempiä siitä hehkuttamaan, jotta jää seuraaviinkin postauksiin kirjoitettavaa. Nyt toivotan lukioilleni oikein ihanaa pääsiäisaikaa, nautitaan keväästä ja auringosta. Ja ehkäpä mun pitäisi hipsiä avokin viereen nautiskelemaan nukkumatin kosketuksesta. Hyvää yötä!

Julkaistu

Kolmen päivän treenit :D

Tiistaina pääsin testaamaan Cross core -naruja yläkropan treenin muodossa. Alkuun tuntui, että en saa liikkeitä tuntumaan oikein missään, mutta eilisillan ojentaja, olkavarsi sekä yläselän treenikivut kertoi muuta 🙂 Naruilla treenataa oman kehon painoa hyödyntäen. Narut olivat kiinnitetty puolapuihin. Ja esim. ojentajia tehdessä (punnerruksia) kädet viedään riittävän eteen ja jalat jää taakse, joten paino siirtyy käsille, ja siitä ojennus suoraksi. Hyvä liike ja kyllä tuntui :D:D Selkä oli kohden puolapuita. Hauikset tehtiin kasvot puolapuihin päin, kehon paino mahdollisimman taakse kädet kyljissä, liike hauiksilla. Tehtiin myös rintalihaksia. Innostuin naruista niin paljon, että jo harkitsin kotiinkin hankkimista. Luin nimittäin jokin aika sitten artikkelin trx-naruista (meniköhän nimi nyt oikein), jotka ilmeisesti ovat aivan samanlaiset kuin nuo Cross core -narut. Ystäväni ei ainakaan niistä eroja löytänyt. Jos tiedät asiasta kommentoithan. Ainakin ne Trx-narut voi kiinnittää oveen jollain tietyllä tapaa ja treenaus sujuu tehokkaasti myös kotioloissa. Naruilla treenatessa huomasi kyllä miten tärkeää on keskikropan hallinta, että se ei pääse notkumaan ja heijaamaan miten sattuu. Naruilla voi tehdä myös vatsa- ja selkäliikkeitä.

Kuntosalille mennessämme oli ju ri laitteet vaihdettu. Asentajat teki lähtöä meidän saapuessa. Laitteet olivat täysin erilaiset mitä aikaisemmat, joten pihalla kuin lumiukot. Onneksi keksittiin mennä kokeilemaan niitä naruja, että tuli vähän lihaskuntotreeniäkin ennen vuoristospinnua. Nyt kuuluvuus oli tunnilla hyvä ja ohjeistus selkeää. Poljinkin fiiliksellä musasta nauttien ja tunteesta etten ollut pihalla kuin se salilaitteiden kimpussa oleva lumiukko 😀 Mielestäni tunti oli aikas hyvä selkeine työosuuksineen, ja oikeasti sai laittaa itsensä likoon :D:D Pyörää pyyhkiessäni tunnin jälkeen ohjaaja kävi luonani toteamassa, että poljin hyvin ja että pysyin hyvin mukana. Ainahan se mieltä lämmittää, jos suoritus on noteerattu. Kunhan vain vielä oikeasti tarkoitti sanomaansa. Noh itselläni oli tunnilla ainakin tosi hyvä fiilis, joten nautin joka tapauksessa. Ja spinnussa lähti maitohapot aikas mukavasti jaloista lipettiin ja kahvakuulailun treenikivuistakin pääsin eroon.

Eilisaamuna alottaessani vesijuoksutreenin 8.15 (luit oikein! Minä yökukkuja-aamunukkuja olin uima-altaassa heti aamusta) jalat tuntui hivenen raskailta/väsyneiltä, mutta vertyivät nopeasti. Ja karisihan ne unihiekatkin. Juostiin 45 min, jonka jälkeen vaihdettiin allasta ja lähdettiin polskuttamaan 50 metrin altaaseen. Kilsa meni miltein huomaamatta ja enemmänkin olisi mennyt, jos olisi ollut aikaa. Kyllä taas vesiliikunnasta tuli mahtava ja energinen olo. Siitä olikin hyvä jatkaa päivää Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen, joka kokoontui nyt ensinmmäistä kertaa uudella kokoonpanolla. Tulin valituksi työvaliokuntaan sekä jatkamaan opaskoirakortti- sekä nuorille opaskoirista tiedottamis -työryhmissä. Tärkeää yhdistystyötä on siis luvassa jatkossakin.

Kotiuduttuani pääsin herkuttelemaan, nimittäin isosti salaattia, jonka kanssa linssi-kinoapihvejä, namsk! Hyvää. Väsytti teemukin äärellä, mutta Aa:n kanssa avokin tehdessä töitä tekemään pieni niskahartiajumppa, joten tuli vielä kahvakuulaheilautuksia, jumppatangon kanssa riehuntaa ja venyttelyä. Käytiin uinninkin jälkeen venyttelemässä ja tarpeen oli 🙂 Koko illan olin nukuksissa ja painuinkin aikaisin yöunille, minä yökukkuja olin kymmeneltä sängyssä 😀

Nyt sain nukkua sentäs kahdeksaan, mutta aamu-uinnille kävi tieni mun. Polskin 1250m. Alaselkä ja pakara tuntuivat ärhäköiltä aamulla eikä ne edelleenkään kovin kaksiselta tunnu. Saas nähdä onko huomenna vuorossa lepopäivä kuntosalitreenin sijaan. Tarkotus olis huomenna avokin kanssa treenata ja lauantaina viettää Aa:n ja muiden ystävien kanssa messupäivää Kädentaito-, outlet- ja luomu&lähiruokamessuilla. Mutta täytyy kuulostella mitä kroppa sanoo 🙂 Ja nyt töitä jatkamaan. Tänään mm. kuumakivihieronta pitkästä aikaa.

Julkaistu

Kahvakuulatreeni

Ai miten kropassa onkin nyt hyvä treenin jälkeinen olo 🙂 Takana 90 minuutin treenisessio pääosin kahvakuulaillen. Sitä ennen reippailimme reilun viiden kilsan lenkin koirien kanssa, joten päivän liikuntasaldoksi ajallisesti tulee 2.5 tuntia, yes!

Aloitin treenin kahdeksan kilon kuulalla tekemällä kaksi kierrosta 20 toiston sarjoilla kahden käden heilautus(olis mennyt painavempikin kuula), yhden käden heilautukset sisä- ja ulkokautta, pystypunnerrus ja kulmasoutu. Kierrosten jälkeen kyykkyjä kuula niskan takana sekä kuula edessä 20 toiston sarjat, toiset sarjat samoilla toistomäärillä leveää kyykkyä, josta olikin hyvä siirtyä maastavetoon. Tein kolme sarjaa, yhden 8 ja kaksi 10 kilon kuulalla 20 toiston sarjoina. Maastavetojen jälkeen olikin vuorossa minulle ehkä hankalin liike, kapealla asennolla maasta veto, joten selkä suorana, vatsalihakset tiukkana jne… Minun oli vaikea saada liike tehdyksi oikein. Selkä pyöristyi väkisin. Lopulta tajusin miten yläselkä on suorassa, silloin myös alaselkä ei pyöristy. Tein kaksi 20 toiston sarjaa kymmenen kilon kuulalla. Huoh, pisti huohottamaan ja päästä vippaamaan. Palautumisen jälkeen askelkyykkyjä kahdeksan kilon kuulan ollessa aina kyykkäävällä puolella. Askelkyykyt ei koskaan ole ollut mun parhautta, mutta sain väännettyä molemmille jaloille 20 toiston sarjat.

Kuula hetkeksi sivuun ja kulmatanko niskan taakse askelkyykkyjen jatkuessa 20 toiston sarjalla, huoh!!! Sitten pari sarjaa rinnalle vetoja ja kolmas sarja siten, että mukaan tuli työntö ylös. Kaikki sarjat 20 toistoilla. Kulmatangossa ei ollut lisäpainoa, joten tangon paino 7 kg, muistaakseni. Pakko tunnustaa, hengitys tihentyi :D:D Lopuksi taas kasin kuula käteen ja vatsoja jalat ilmassa ja kuulalla pystypunnerruksia tehden. Kasilla tein 20 toiston sarjat ja kolmannen 6 kilolla. Tarkoituksena saada jalat suoremmiksi ja yläkroppa alemmaksi. Jäin 15 toistoon, ja vatsalihoja/läskejä suorastaan poltti. HUOH, mutta ah niin ihanaa! Piti vielä ahnehtia pari kymmenen toiston sarjaa penkkipunnerrusta 20 kilolla, jonka jälkeen loppuverryttely ja venyttely. Avokki jo alotteli lämmittelyään omaan treeniinsä. Tuolla se nyt ryskää rautoj ähisten ja puhisten, joten kohta täällä on kaksi endorfiinihuuruissa euforiassa olevaaa ihmistä.

Suihkusta tultuani kaivelin kaapista vaatteet, mustan tunikan/mekon, jonka olen viime syksynä ostanut. Mekko on yläosastaan löysähkö, mutta nyt minusta se tuntuu ehkä jopa hiukan isolta 🙂 Ehkäpä tässäkin kropassa on jotain muutosta tapahtunut, vaikka se vaaka ei sitä pahemmin ilmaisekaan. Tosin nyt tällä viikolla se on suostunut antamaan jo lupauksia antavia lukuja, eilen 68.4 kg. Tällä hetkellä kirjaan tiistaisin ja perjantaisin painon ylös, ja on todella ilahduttavaa kun käyrä on selvästi laskusuunnassa. Ja kyllä kaverini väitti keskiviikkona vesijuoksussa, että olen kaventunut. Ehkäpä minun itsenikin on se uskottava.

Vietimme viikko sitten mukavan illan ystävien kanssa käyden ulkona syömässä ja sen jälkeen heidän luonaan iltaa istuen. Tänäänkin meillä on toisten ystävien treffausilta. Nyt ruokailemme ja saunomme kuulumisia vaihdellen, joten varmasti luvassa taasen mukava ilta. Välillä tuntuu, että ystäviään ehtii tapaamaan ihan liian harvoin, mutta onneksi nyt treffaus onnistuu. Eipä siis muuta kuin tuliaiset ja saunakamat kassiin ja menoksi.

Julkaistu

Päivän aloitus – vesijuoksua ja uintia

Voi apua, helmikuussa olen viimeksi pulahtanut altaaseen, joten oli jo aikakin päästä vesiliikkumaan :O Ensiksi 45 minuuttia vesijuoksua ja sen päälle kilsan uinti. Aluksi väkeä oli aika vähän ja saimme juosta rauhassa, mutta kun vesijuoksualue alkoi täyttyä, se täyttyi hetkessä aikamoiseen ruuhkaan. Lopussa oli välillä pakko himmailla menoaan, jotta ei törmännyt kanssajuoksioihin.

Uitiin 50 metrin altaassa. Onkin pitkä aika kun olen uinut pitkällä radalla. Ekat altaan mitalliset meni odotellessa vastareunaa, jota ei vaan käteen osunut :D:D Mutta nopeasti siihen tottui ja kyllähän 50 metrin altaassa on ihana polskia menemään. Voi uida vapaammin ilman jatkuvia käännöksiä. Ja voi kyllä nautin aamupäivän treenistä ja sen jälkeisestä olosta. Onneksi ens viikolle on sovittu kahdetkin treffit: keskiviikkoaamuna kahdeksalta vesijuoksemaan+uimaan sekä torstaina puolkympiltä uimaan, yes!

Liikuntahetken jälkeen vatsat jo kurnivatkin, joten Uppopullaan lounassalaatille. Rakastan halloum-juustoa, joten sorruin 😀 Juusto oli lämmintä ja herkullista, kasvikset ja vihannekset salaatissa ihanan tuoreita. Kaverini söi tonnikala-katkarapusalaatin ja kehui molempien annoksien ulkonäköä. Ainakin maku oli herkullinen, joten voin suositella Uppopullaa lämpimästi.

Kotimatkalla piipahdin ostamassa hoitopöytäpaperia, hierontaöljyä, käsidesiä, nestesaippuaa, rullaliinaa ja muuta tarpeellista työtarviketta. Nyt on taas varastossa tarvittavat jutut. Että mukavastihan tämä huhtikuu on alkanut. Eilen en joutunut edes aprillipilojen kohteeksi ja töitäkin oli mukavasti. Huomenna luvassa mm. yksi palveri, museokäynti sekä koirien terveydenhuoltoluento avokin kanssa sovittua aamupäivälenkkiä unohtamatta.

Julkaistu

Maaliskuu

Nyt en valitettavasti pääse hehkuttamaan treenimäärillä tämän kuun osalta. Alkukuu meni hyvin, mutta Tampereen visiitin jälkeen enempi ja vähempi pepulleen. Positiivista on kuitenkin, että olen huhtikuulle sopinut tähän mennessä yhdeksät liikuntatreffit ja enemmänkin tulossa kun aikatauluista saadaan sovituksi, joten maaliskuun paskan vaiheen ei anneta nyt lannistaa ja treeni-intoa lopahduttaa vaan tästä pötkitään nyt reippain mielin eteenpäin!!!

Alkuvuodesta olen tehnyt tosi vähän käsitöitä. Tänään valmistui neulottu myssy, aikaisemmin pelleriini, josta puuttuu vielä nappi. Kesken on myös ambituskauluri. Siihen alotin tänään ekan levennyksen. Nyt loppukuusta näköjään neulevimma palasi. Seuraavaksi ehkä aloitan topin johon langat olen ostanut jo viime keväänä. Koruja myös mieli hinkuaa tekemään. Olenhan tässä kuussa saanut jopa yhden kaulakorun valmiiksikin 😀

Loppukuusta ollaan väännetty yrityksen kirjanpitoa, veroilmoituksia, taloyhtiön kirjanpitoa jne. Paperihommia on riittänyt. Tänään ne kuitenkin saatiin valmiiksi, huoh! Nuo paperityöt ehdottomasti yrittäjyyden kurja puoli. Paperipuuhastelun keskelle saimme onneksi rentouttavan lauantai-illan ystäväpariskunnan vieraina. Ensiksi kävimme syömässä, jonka jälkeen nautimme jälkkäriksi jätskiä mansikoilla kera kahvin ja teen heidän luonaan. Ilta jatkui mailmaa parannellen ja viiniä nautiskellen. Kotona vasta aamuyön tunteina ja yöunet kellojen siirtämisen vuoksi jäi aika lyhyiksi. Ja vaikka krapulaa ei ollut eilinen meni aikaslailla pelastusarmeijalle. Keittelin sentäs bataatti-porkkana-sosekeittoa, pesin koneellisen työvaatteita, koirien kanssa ulkoilua ja illalla rentouttava sauna.

Nyt on sitten tämä maaliskuu taputeltu ja on aika huhtikuun. Nautitaan keväästä, liikunnasta, rakkaistamme ympärillämme ja tehdään tästä hyvä kevät!

Julkaistu

Taas mennään – masistelut taltutettu

Sitruunaista vihreää teetä ja pari palaa tummaasuklaata
hetki solmupipoa neuloen ja koirien kanssa puolen tunnin lenkki.
Nyt on hyvä olla. Kropassa liikunnan jälkeinen hyvä fiilis ja endorfiini sykkii suonissa. Tätä olotilaa tahdon lisää ja tätä olen kaivannut.
Vihdoinkin alavireys on taittunut ja into on taas täällä, YES!

Viikko sitten kävin täällä marisemassa huonoa fiilistä ja miten treenaus miniloman jälkeen ei päässyt vauhtiin ja miten avokin kanssa treenikuvioita ei saada toimimaan. Noh, ongelma ei ole ratkennut, mutta masistelupäivät on takana kuten niiden aiheuttajatkin 😀

Lauantaista maanantaihin vietimme aikaa mökillä äitini vieraana. Lauantaina nautimme auringon paisteesta ulkoillen. Ruuaksi tein lohifileen grilliin kera peruna- ja sipulinyytin. Lisukkeeksi salaattia ja äidin kokkaamia pekoniin kiedottuja tankoparsoja. Tuntui melkein kesältä, mutta emme sentään ulos syöksyneet ruokailemaan. Avokki lämmitti saunan ja saunoimme ajan kanssa tauoilla kuistilla istuskellen. Ja illan kruunasi vielä nuotiohetki nuotiomakkaroineen. Kahden pintaan maltoimme vasta unille. Huono fiilis oli tiessään.

Eipä sitä sunnuntainakaan näkynyt. Pilvinen sää, mutta harjasin molemmat koirat avokin tyhjentäessä huussia ja äidin täytellessä ristikoita. Ruokana äidin tekemiä broilerinjauhelihasta olevia pihvejä, keitinperunoita ja salaattia. Rentoa yhdessä oloa, lukuhetkiä ja telkan katselua.

Maanantaiaamuna ennen kotiin lähtöä keittiön tyhjennys. Teemme mökille keittiörempan, koska keittiö on enemmän kuin epäkäytännöllinen. Säilytystilaa ei käytännössä ole, eikä oikeastaan työskentelytilaakaan kun tiskipöydällä on purnukka jos toinenkin. Itse asiassa tänään (eilen) keittiö on purettu ja ens viikolla itse remppa tapahtuu. Odotan jo innolla, että pääsen kokkailemaan uudistettuun keittiöön.

Kotiin paluu ja ahdistuksen paluu… Maanantai-ilta ja tiistai-ilta meni kiukkusena ja ärsytyksen vallassa avokin treenaukseen ja omani aikataulutuksen toimimattomuuteen. Huoh. Onneksi nuo päivät helpottui ja keskiviikkoaamuna nautin ekokampaajalla hiusten pesusta, värjäyksestä ja leikkauksesta. Illalla vielä tapasin rakkaan ystävän pitkästä aikaa. Hieroin hänen uutta opaskoiraansa ja herkuttelimme vähän suklaata kuulumisia vaihtaen.

Ja tänään liikunnallinen elämä palasi rytinällä. Odotin koko iltapäivän lähtöä treenaamaan. Menin ystäväni kotisalille, jossa tehtiin kuntosalilaitteilla treeni ennen 45 min spinnutuntia. En ole aikoihin treenannutkaan laitteilla, joten vastusten kanssa oli vähän hakemista ja tekniikoidenkin. Etureisiä tein 3* 10 sarjan 22.5 kilolla, takareidet samoilla sarjoilla, mutta 20 kilolla. En tiedä olinko laitteeseen liian lyhyt, en saanut tuntumaa takareisiin. Tuntui lähinnä pohkeissa 😀 Rintalihaksia tein 25 kilolla kolme 15 toiston sarjaa. Selkiä 25 kilolla kolme 15 toiston sarjaa, ylätaljalla 25 kg kolme sarjaa toistot 15, 12 ja 15. Kahden laitteen nimiä en muista, toisessa treenattiin yläselkää ja toisessa olkapäitä/rintaa. Testasin myös kylkilaitetta. Hauskaa oli ja treenaus tuntui mukavalta/innostavalta. Spinnutuntikin oli tuntina ihan ok. Ehkä vähän junnaava; lähes koko ajan ylämäkeen ajamista. Välissä olisi voinut olla spurtteja, kiihdytyksiä tms. Lisäks äänentoistossa oli ongelmaa. Ohjaajan ääni kuului mikistä todella epäselvästi. Onneksi ystäväni kertoili aina mitä piti tehdä. Ohjaajan puheesta kun ei välillä saanut mitään tolkkua. Hiki kuitenkin tuli ja se on pääasia. Vähän myös keuhkoissa tuntu treenin jälkeen, joten edelliskerrasta liian kauan. Poljinhan kotona ennen Tampereen reissua, mutta ei se samaa ole kuin ohjatulla tunnilla. Mutta sain kotitreenaukseen ohjatun tunnin jolla itsekin tammikuussa poljin, joten seuraava kotitreeni tehokkaasti kaverin ääni korvissa tsempaten 😀

Onneksi nämä alavireyspäivät ei ole kuitenkaan minua täysin lamauttaneet, sillä päätin ilmottautua testiryhmään mukaan. Testing Lab on suomalainen ja riippumaton liikunta-alan käyttäjälähtöinen tuotetestauskonsepti. He etsivät nyt ihmisiä testaamaan liikunta- tuotteita ja palveluja. Pongasin mahdollisuuden Facebookista kaverin seinältä. Ensinmäinen ajatukseni oli, että ihan huippujuttu, mutta kun en näe. Ajattelin testattavien asioiden olevan sellaisia mitä sokkona en pysty tekemään. Onneksi kaverin rohkaisemana laitoin viestin projektipäällikölle, joka kirjoitti, että ilmottautuisin vaan mukaan, että tällaista ei ole aiemmin tullut vastaan, mutta testiin osallistumispäätöksen tehdään aina testikohtaisesti. Noh, minäpä sitten ilmottauduin ja toivon pääseväni vammastani huolimatta johonkin testiryhmään mukaan. Lähde sinäkin mukaan, sen voit tehdä täällä

Lisäks osallistuin kilpailuun, jossa on mahdollisuus voittaa kolme pt-tapaamistatäältä!Pitäkää nyt peukkoja blogisiskot ja veljet, että arpaonni olis matkassa :D:D

Lopuksi
Hyvät lukijat, kertokaa mikä tai mitkä biisit tällä hetkellä kolisee parhaiten urheillessanne, vai onko hiljaisuus parempi? Itse kaipaan kotisalille uusia soittolistoja treenimusiikiksi, joten vinkit ja suosikkinne ovat enemmän kuin tervetulleita tämän postauksen kommentteihin 😀

Julkaistu

Treenikuulumiset :)

Ohoh, melkein viikko hujahtanut ilman blogipostauksia 🙁 Se ei onneksi kuitenkaan tarkoita sitä, että treeni-into olisi lopahtanut tms. Tosin kuluneella viikolla on tullut vähemmän liikuntaa ja rauhallisempaan tahtiin mitä etukäteen ajattelin. Keskiviikon vesijuoksu/uinti peruuntui kaverin sairastumisen vuoksi ja avokki valtasi kuntosalin omaan kovaan treeniinsä, joten mulle tuli liikuntavapaa 🙁 Pongailin netistä kaikkea mahdollista liikuntaan liittyvää kuten hydrospinningin, jota on ainakin Mäkelänrinteen uimakeskuksessa. Olen sitä kerran vuosia sitten kokeillut, ja nyt voisin mennä testaamaan uudestaan. Parin kaverin kanssa josko saataisiin aikataulut osumaan yksiin päästäs polkemaan vedessä 😀 Innostuin myös Fatima Witickin syvävenyttelytunneista. Olen Finnbodylla käynyt hänen pilatestunneillaan ja pidin hänen ohjauksestaan. Vaativa, tiukka nainen, mutta oikeudenmukainen. Keväällä kolmena perjantaina olis mahdollisuus syvävenyttelyyn, joten sinne ainakin kerran tahtoo päästä mukaan :D:D Lueskelin myös Kesäyön marssin järjestäjien sivuja. Tarjolla olis kävelyä 15, 30 tai 40 kilsaa. Eilen taidettiin päättää ystäväni kanssa lähteä kokeilemaan tuota pisintä, HUIH! Jännittävää, pelottavaa ja kiehtovaa… Sanoisin olevan aika vaarallista viettää noita liikuntavapaita istuskellen nettiä tutkaillen.

No onneksi viikkoon mahtuu jotain ihan oikeaakin toimintaa, mm. kaksi yläkropan treeniä, lenkkeilyä ja ratsastusta. Tein yläkropan treenit maanantai- ja lauantaiaamupäivinä. Oikeastaan tuo sopii minulle hyvin. Ei tarvitse ”odottaa” koko päivää treeniä. Avokki on selvästi taas alkuillan treenaaja. Mullekin se sopii, jos päivällä on ollut sopivasti puuhaa. Ajattelin etten kirjoittaisi täällä joka päivä treenattuani, mutta taitaisi kuitenkin olla parempi kirjoittaa. En nimittäin kunnolla enään muista maanantain tekemisiäni. Lämmittelyt tutusti kahvakuulalla, penkkipunnerrustreeni apuliikkeineen. Aikaa meni 75 min. Loppupäivä sujahtikin avustajan kanssa touhutessa.

Eilinen treeni on sentäs vielä mielessä. Tein lämmittelyn jälkeen penkkipunnerrussarjat:
20 kg 20 toistoa
22.5 kg 15 toistoa
25 kg 12 toistoa
27.5 10 toistoa
30 kg 6 toistoa (piti tulla kasi)
35 kg (ei tullu mitään, pää ei kestänyt)
eipä sitten muuta kuin pudotus 25 kiloon jolla 15 toiston sarja. Samaisella 25 kilolla kapeaa penkkiä jalat ilmassa 10 sarjoja. Pystypunnerrus makuulta kahdella kädellä 12 kg kahvakuula, yhdellä kädellä 6 kg kuula, toistot 15 ja pari sarjaa. Samat istuen, jonka jälkeen ylätaljalla vedot eteen 20 kilolla. Leveällä otteella oli pakko ottaa kiloja pois. Sama seisten. Lopuksi kahvakuulaa hyödyntäen vatsalihaksia joita tehtiin myös maanantaina. Kahvakuulavatsat tuli mukaan toissaperjantaisessa jalkapainotteisessa treenissä. Hyvä lisä hommaan.
(Nyt koirille ruokaa ja sitten spinning-pyörän selkään. Saunan jälkeen jatketaan postausta.)
(Nyt mukissa kamomillateetä ja kropassa ihana treenin jälkeinen olo. Tunnin polkaisu teki kyllä hyvää!)

Perjantaina kävimme ystäväni kanssa lenkillä. Tällä kertaa kävelimme hyvin rauhalliseen tahtiin karvan auki kuus kilsaa. Tiistain ja torstain paiskin töitä, joten liikkumiset jäi koiran ulkoilutuslenkkeihin. Ja koiran omistajana voin sanoa, että olen ihan kypsä noihin kurakeleihin. Kuraa tulee sisälle, vaikka kuinka putsaa koirat ennen sisälle tuloa. Ja voi huh-huh eilisaamun lenkkiä Oton kanssa. Räntäkerros inhotti Ottoa ja kulku oli helvatunmoista haahuamista. Päivän aikana kuitenkin tiet kuivui tuulen ja auringon myötä, joten iltakävelyt meni reippaaseen tahtiin kuten tänäänkin. Harmaakuonon jaksamista täytyy ihailla, se sipsuttaa innokkaasti tuon karvan auki kolmen kilsan lenkin, joka tehdään pari kertaa päivässä.

Tänään käytimme tunnin ratsastuksen maastossa liikkumiseen. Minulla oli jotenkin kuvo-olo retken aikana enkä tohtinut laukkaan. Kärsin kovavatsaisuudesta ja tänään on ollut melkoinen päivä sen suhteen. Liike hevosen selässä ei vaan tuntunut kovin mukavalta. Tölttäsin kuitenkin, vaikka eipä sekään vatsassa riemastuttanut. Ratsastaessa tunsimme hetkittäin auringon lämmön kasvoillamme, mutta samanaikaisesti puuskainen kevättuuli muistutteli kevään petollisuudesta. Linnut visersivät ja olisi voinut olla yhtähyvin huhtikuun päivä. Nyt onkin hepostelussa neljän viikon tauko, voi miten siitä selviydynkään.

Vatsa ei onneksi spinning-treenin aikana pahemmin möyrinyt, joten sain tehdyksi hyvän hikitreenin. En ollut tehnyt erikseen spinningtreeniin musalistaa, joten menin aika tunteella, mutta pääsääntöisesti poljin joka toisen biisin seisten ja joka toisen istuen. Siinä polkiessa mietin onko missään myynnissä spinning-treeniohjelmia äänitteenä kotona polkeville? En ole koskaan sellaiseen törmännyt enkä youtubesta löytänyt. Tosin en ole kovin aktiivisesti edes etsinyt. No hien sain pintaan ja hyvän treenin jälkeisen olon tuota vatsaani lukuun ottamatta.

Julkaistu

Tandem-pilotit

Lumet ovat aikalailla kadonneet tämän aamuista räntää lukuun ottamatta, ja eiköhän nekin katoa, jos Facebookissa jaettuihin linkkeihin on uskomista joissa povataan Etelä-Suomeen jopa 10 asteen lämpötiloja. Jo nyt koirien omistajana olen kypsä tuohon märkyyteen ja kuraisuuteen. Sulais vaan kaikki loskat ja jäät pois, ja loppuis nämä kurakelit. Tänäänkin kun tultiin koirien kanssa lenkiltä (4.6 km/54 min keskinopeudella 5.1km/1h) sai pestä koirat ja niiden valjaat. Omien housujenkin lahkeet olivat hirvittävässä kurassa, huoh!

Kevättä on ilmassa ja jo nyt mietin miten tämän vuoden tandem-lenkkien käy. Viime kesänä en päässyt ajamaan kertaakaan. Nyt en halua niin käyvän. Pyörällä oli aika paljon hintaa, joten on liian kallis pitää varaston vankina. Ja haluan itse kuntoilemaan ja ajamaan pyörällä. Pilottien löytyminen onkin sitten jo ihan oma juttunsa. Se on valitettavan vaikeaa kun ei ole kontakteja oikein mihinkään. Ensiksi pitäisi saada luoduksi kontakteja ja päästä tapaamaan johonkin esim. pyöräilytapahtumaan pyöräilyintoisia ihmisiä, mutta miten mennä pyöräilytapahtumaan ilman pilottia??? Ei mitenkään… Toivottavasti kuitenkin löydän halukkaita kokeilemaan tandemilla ajamista ja jospa joku heistä innostuisi asiasta edes jonkin verran.

Nyt tämän liikuntakärpäsen purtua olen sillointällöin kysellyt Facebookissa itselleni liikuntaseuraa lenkkeilemään tai uimaan, mitä nyt yhdessä sitten keksittäisikään. Kyselyni saattaa olla rasittavia, mutta kun liikkuminen porukassa on paljon mukavempaa kuin yksin puurtaa jossakin. Sainkin jokunen viikko sitten minut tyrmistyttävän viestin, jossa ihmeteltiin enkö voisi tyytyä elämään niin kuin sokealle on sopivaa. Miksi haluan tehdä sellaista missä en pärjää yksin? Onhan minulla opaskoira, jonka kanssa lenkkeillä. Pilaan kuulemma näkevän liikuntahetken hänen joutuessaan hidastelemaan minun takiani tai ohjaamaan minua. Ja jos itse liikunnasta selviytyisinkin tarvitsen vieraissa paikoissa opastusta ja huolen pitoa. Itse ajattelen asian siten, että kysyessäni liikuntaseuraa kysyn sitä ensisijaisesti kaverina/ystävänä. Ja sinne liikkumaan mennään ystävinä/kavereina. Valitettavasti vieraissa paikoissa en osaa liikkua itse ja silloin pieni jelppi on paikallaan. Ja toivon todella, että jos minun kanssani lähdetään liikkumaan, se tehdään ennenkaikkea kaverina eikä jonain velvollisuudentunnosta vammaista ihmistä kohtaan. Nostin saamani viestin keskusteluun Facebookissa ja se sai 103 kommenttia. Tuon jälkeen olen jatkanut kyselyjä, mutta vähän saamani viesti silti kaihertaa. Päätin perustaa suljetun Facebook-ryhmän, jotta en häiritsisi kyselyilläni niitä joita se ärsyttää. Olen paljon pohtinut kuinka ärsyttävä mahdankaan olla halutessani liikkua ja vieläpä ystävieni ja kavereideni kanssa. Ehkäpä se ei ärsytä, mutta ruinuamiseni ärsyttääkin jo ihan eri tavalla. Joskus se ärsyttää minuakin ja mietin miksi en tyydy kävelemään lenkkejä opaskoiran kanssa. Pääsisin paljon helpommalla. Ei tarvitsisi kysellä nyt esim. tandem-pilottien perään tai kaveria uimahalliin. Mutta kun… haluan viettää aktiivista elämää, haluan liikkua mahdollisimman monipuolisesti, kokea erilaisia asioita, käydä tapahtumissa jne. ELÄÄ elämääni. Minun tapauksessa en pysty tyytymään rauhalliseen ulkoiluun ja kotona olemiseen. Haluan paljon muutakin mitenkään sitäkään puolta elämästä väheksymättä.

Tandem-pilotitSokean vantaalaisnaisen ryhmä, jossa sovitaan mm. tandem-pyöräilylenkeistä ja muista liikuntatreffeistä. Joskus ehkä kaivataan apuja valokuvien kuvailuun tai lehtiartikkeleiden lukemiseen tallenteelle. Jos sinua kiinnostaa jokin näistä liity mukaan! Ryhmässä olo ei velvoita mihinkään, mutta toki toivotaan mahdollisuuksien mukaan touhuihin osallistumista. Jos haluat lukea artikkeleita, mutta et ajaa tandemilla, (tai päinvastoin) sekin sopii. Kaikkea ei siis kaikkien tarvitse tehdä! Mitään isoja rahapalkkoja en pysty valitettavasti maksamaan, mutta pyrin muistamaan/korvaamaan saadun avun. Eli, jos kiinnostuit liikkumaan yhdessä (esim. tandem-lenkit) tai ääneen lehtiartikkeleiden luvusta tallenteelle tai valokuvien kuvailusta, hilpaise ryhmään mukaan, tai lähetä minulle sähköpostia. Osoitteeni löydät Ota yhteyttä-sivulta.

Perjantaina ilmottauduin 25.5. olevalle Naisten kympille. Menemme ystäväni Laurankanssa reippailemaan reippaasti kävellen 😀 Lisäks lupauduin lähteä SUP BALANCE-ryhmäliikuntatunnille erään tuttavani kanssa. Aika on vielä avoin milloin menemme, mutta minua jännittää jo nyt 🙂
”SUP Balance™ on aivan uudenlainen, voimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta lisäävä ryhmäliikuntatunti, joka koostuu SUP –laudan päällä tehtävistä tasapaino-, kehonhallinta- ja liikkuvuusharjoituksista. Tunnin tavoitteena on rentoutunut ja stressittömämpi fiilis. Valmistaudu tunnille kuten uimahalliin. Laudan päällä voit treenata puhtaissa, kevyissä liikuntavaatteissa tai uimapuvussa. Ikäsuositus: nuoret ja aikuiset”
Niin, että mikä?
”Suppaus” on yksi nopeimmin kasvavista vesiurheilulajeista koko maailmassa, SUP-lautailu kasvattaa suosiotaan jatkuvasti. SUP on lyhenne sanoista stand up paddling eli seisaaltaan melominen. SUP-lautailua voi harrastaa lähes minkälaisissa vesiolosuhteissa tahansa; järvissä, joissa, merissä lammissa – Jopa uima-altaissa! Allasolosuhteita hyödyntäen ”Suppausta” voi harrastaa ympäri vuoden.” SUP Balance-tuntien lisäksi on myös SUP FIT-tunteja, mutta ajattelimme kenties tuon Balancen olevan hiukan rauhallisempi, josta voisi olla mukava aloittaa. Saa nähdä montako kertaa mulahdan altaaseen tippuen laudaltani :D:D
Mutta, jos kiinnostuit käy tutustumassa täällä