Julkaistu

Vuosi 2014

Verrattuna vuoteen 2013 liikunta lisääntyi roimasti ja käsitöiden tekeminen taas väheni huomattavasti. Ilmeisesti liikunta- ja käsityökärpäset eivät sovi surisemaan samaan aikaan. Syytä en siihen tiedä, joskus se harmittaa. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että sitä tehdään mikä milloinkin tuntuu parhaalta kunhan liikkuminen ei jää kokonaan vain koiralenkkeihin. Joka tapauksessa alkuvuodesta etenkin olin innostunut Sports Trackerista ja lenkkejä tuli merkattua paljon. Edelleen se innostaa ja nyt kun sain avokilta joululahjaksi sykevyön taas innolla sitä testailemaan ja opettelemaan ymmärtämään sykekäyriä, jos vain puheella mahdollista. Talven ja kevään aikana teimme ystävieni kanssa pitkiä yli kymmenen kilsan lenkkejä. Osallistuimme Lauran kanssa Naisten kympille jo kolmatta kertaa ja ensikerran taivalsimme Kesäyön marssi-tapahtumassa 40 km. Se olikin ikimuistoinen kokemus. Syksypuolella lenkit olivat enempi ”normipituisia” muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Oton hidastelu ja jumittelu nosti mustia pilviä vuoden mittaan useampaan kertaan ja marraskuussa pilvet olivat todella synkät sotkien lenkki-innostusta ja innostusta vähän kaikkeen.

Vuoden aikana pääsin useamman kerran spinning-tunneille. Ensinmmäisen tunnin jälkeen pelkäsin etteivät keuhkoni kestäisi moista, mutta röhinöitä ei tullut jatkossa, joten nousin pyörän selkään uudestaan ja uudestaan. Ja nyt onkin tavoitteenani aloittaa mahdollisimman säännölliset spinnutunnit Vidalla, startti lauantaina.

Kuntosaliharjoittelu oli alkuvuodesta jonkin verran pinnalla, mutta vuoden mittaan on jäänyt kunnes tapasin Jannan. Hänen kanssaan yhteistyö on vauhdissa ja toivottavasti se kantaa pitkälle ja saliharjoittelu säännöllistyy joko Vidassa tai kotisalillamme. Pt:sta olen erittäin onnellinen. Kesällä nautin myös tandemlenkeistä. Nyt sain pyörän varastosta ja pääsin polkemaan. Pyöräilyn myötä tutustuin pariin uuteen ihmiseen joista toisen kanssa olemme nykyisin muutoinkin tekemisissä.

Ratsastus pysyi koko vuoden matkassa. Pisin tauko taisi olla alle kaksi kuukautta, edellisvuonna puoli vuotta. Olen onnellinen, että meillä on huippuhyvä ohjaaja ja vaatimustaso nousee koko ajan. Jostain käsittämättömästä syystä talven issikkavaelluksella säikähdin laukkaamista ja sen kanssa olemme tehneet töitä. Nyt taas uskallan nauttia vauhdin hurmasta, yes! Ratsastusharrastus jatkuu tänäkin vuonna ja eka tunti on sunnuntaina.

Mökillä vietimme aikaa paljon ja valitettavasti mökkikausi aina vähän pilaa liikunnallista elämää ja etenkin kesäaikaan myös terveellistä elämää. Toisaalta mökillä tulee hyötyliikuntaa puutarhahommien muodossa, mutta myös turhia kaloreita kesähelteellä nautituista siidereistä. Liikunnan vähenemisestä ja niistä turhista kaloreistakin huolimatta rakastan mökkeilyä, touhuamista pihamaalla, grillaamista, saunomista, pulahtelua lampeen jne. Säiden viilentymisen myötä mökillä lenkkeilytkin lisääntyi ja huipentui lokakuussa käveltyyn 17 kilsan lenkkiin. Tuolloin Otto opasti reippain askelin, oli nautinto liikkua! Sovi ei unohtaa myöskään joululomalla käveltyjä kilometrejä ja ulkoilun riemua luistimilla.

Edellisvuonna puikot suihkivat paljon enemmän kuin vuonna 2014. Nyt sain aikaan yhden kaulurin, 2 tuubihuivia ja pipon. Neuloin kuitenkin valokransseihin ahkerasti päällisiä. Syksyllä aloitin niin keramiikan kuin rottinkityötkin. Nolemmat jatkuvat kevääseen. Mökillä valmistui poncho ja aloittelin tuubihuivia, joten kyllähän käsityöt jatkuvat myös neulomisrintamalla jatkossakin. Loppuvuodesta kiertelimme erilaisissa messutapahtumissa Silmukkasiskojen kanssa. Uusia ideoita syntyi ja joululahjojakin löytyi.

Kyllähän vuoteen mahtui paljon kaikenlaista. Töitä, harrastuksia, juhlia, ystävien tapaamisia, uusiin ihmisiin tutustumisia jne. Liikunnassa olisin toivonut pystyneeni pitämään alkuvuoden tatsin, mutta niin ei käynyt. Tavoitellaan nyt ehjää liikunnallista vuotta 2015! Enkä edelleen ole päässyt alle 60 kilon, mutta vaikka olette varmasti jo ihan kyllästyneet lauseeseen ”vielä onnistun, vielä tavoite toteutuu”, sanon sen taas! Olkoon kuitenkin laihdutus oma postauksensa. Kello on jo paljon ja minunkin pitäisi hipsiä vuoteeseen Henkitanssia kuuntelemaan ja unille. Huomenna lähden avustajani kanssa mm. XXL-urheiluliikkeeseen shoppailemaan.

Julkaistu

Pt-treeni liian pitkän tauon jälkeen

Ihan liian pitkän tauon jälkeen mulla oli treeni Jannan kanssa. Melkein kuukauden päivät vierähti edelliskerran treenistä. Varmasti herää kysymys miksi, ja ehkä se on ihan aiheellinenkin. Perjantaille 21.11. sovimme treenin, mutta luonto piti huolen etten ollut treenikunnossa, joten en päässyt hikoilemaan. Taukoon varmasti vaikutti myös ongelmat Oton kanssa ja melkoinen kiirus. Kiire ei ole hellittänyt, hellittää vasta kahden viikon päästä, mutta kalenteriin on merkitty kolmet treenit Jannan kanssa, ja niistä ensinmmäinen oli perjantaina.

Aloitimme treenin tutusti Crosstrainerilla, sutkutin 4-5 -vastuksilla. Samalla vaihdettiin kuulumisia Jannan jututtaen minua, jotta sai infoa hengästymisestäni tms. Ennen treeniä kerroin, että selkä-hartia-niska -seutu on jumissa, joten treenistä tuli yläkroppapainotteinen. Paineilmalaitteilla teimme myös reisien ojennukset/koukistukset sekä lähentäjät/loitontajat. Yläkropalle kulmasoutupenkki painopakkalaitteella ja ilmanpainelaitteilla ylös vientejä/alas tuonteja. Lopuksi vatsalihaksia neljän kilon pallo polvien välissä, jalkojen sivulle vienti ja nosto takaisin keskiasentoon vatsalihaksia käyttäen. Treenin aikana useammassa liikkeessä tuntemukset olivat ihan jossain muualla kuin piti. Rintaprässissä sattui vasempaan olkaan, tai sen etuosaan, jalkojen lähennyksessä alaselkään jne. Kroppa tuntui jumiselta ja oli vähän sellainen olo, että voimaa olisi ehkä ollut kovempiinkin vastuksiin, mutta ei tehoja, ei vaan lähtenyt… Jälkeenpäin kulmasoutu liike tuntui selvästi elvyttävän lapojen väliä ja olo kropassa koheni. Toivottavasti seuraavalla kerralla irtoaa enemmän, ja että treenin jälkeisiä tuntemuksiakin tulee enemmän. Nyt tuntui jonkin verran etureisissä, lähentäjissä, kyljissä ja lapojen välissä.

Treenin jälkeen kävimme hyvän keskustelun Jannan kanssa. Tokihan olisi tarkoitus, että voisin treenata myös ilman Jannaa Vidalla. Minulle se on kuitenkin iso kynnys, koska jännitän salilla haahuamista, ihmisiin törmäilyä yrittäessä löytää laitteelta toiselle ja selvittääkseni onko laite vapaana. Ongelma ei ole välttämättä kanssatreenaajissani tai heidän asenteissaan, vaan se on minun pään sisälläni. Pohdimme myös, että nyt voisin käydä treenaamassa uuden avustajani opastuksessa, joka onkin hyvä ajatus, mutta murehdin jo sitä (en keskustelussamme Jannan kanssa) että miten sitten kun uusi avustajani hän tod.näk. siirtyy keväällä oman alansa töihin. Olisinko siihen mennessä saanut niin paljon rohkeutta ja itseluottamusta, että haahuilisin salilla ihan omin nokkinenikin??? Pohdimme myös mahdollisuutta minun treenata kotisalillamme osan treeneistäni, ja jos pääsisin spinningtunneille, kenties pilatekseenkin. Nyt olisi vaan tärkeää käydä kokeilemassa ja voittamassa jännityksensä. Molemmat ovat sellaisia mitkä minua kiinnostaa. Ja kyllä mua kiinnostaa monet muutkin ryhmäliikuntamuodot, mutta aluksi olisi kiva kun olisi treenikaveri. Varmasti hiljalleen voittaisin pelkoni ja ujoutenikin. Ryhmäliikuntatunneille osallistumistani rajoittaa myös iltoihin painottuva työni. Jos en tee iltatöitä ei tule rahaakaan. Päivätyötä on, mutta vähemmän. Odotankin innolla kevään aikataulua Vidalla ja miten saisin viikko-ohjelmani sellaiseksi, että tunneille osallistuminen onnistuu. Mutta se vaatii myös rohkaistumista, uskaltautumista heittäytyä mukaan! Minun ei pitäisi jännittää näin paljoa, sillä mitä olen tavannut Vidan henkilökuntaa kaikki vaikuttavat mukavilta, lämpimiltä ihmisiltä, joten varmasti apua saan tarvittaessa. En kuitenkaan halua olla muille asiakkaille rasite, haitta tms enkä toki myös henkilökunnallekaan. Ehkä minua pitäisi kajauttaa jollakin päähän etten ajattelisi liikaa…

Joka tapauksessa Jannaa oli ihana nähdä ja treenata hänen ohjauksessaan pitkästä aikaa. Ja nyt ei ollut reittihuoliakaan, sillä avustajani ja avokkini toivat ja hakivat minut kauppareissullaan. Meillä oli paljon puuhaa samalle päivää, joten ei ollut aikaa eksymisille. Treenin jälkeen olikin nimittäin aika valmistautua ystävien luo illalliselle. Alkupaloina etanoita ja leipää, pääruokana vihersalaattia ja merellistä pataa, jälkkäriksi kahta eri jäätelöä. Ja aterialla tarjottiin myös juomia ja ilta venyikin yöhön asti. Aamulla oli väsynyt olo kun suuntasin Naisten joulumessuille Wanhaan satamaan Silmukkasiskojen kanssa. Nyt mökillä levätty äänikirjojen ja neulomusten parissa. Keli on ollut surkea, joten takassa tuli ja relaillen.

Julkaistu

Marraskuu taltutettu :D

Vaikka marraskuu oli pimeä ja synkkä säältään, se sujahti nopeaan. Alkukuusta meinasi uniongelmat hyökätä kimppuun, mutta iltaisin otetut melatoniini ja magnesium ovat tuoneet hyvät ja pitkät yöunet. Aamuisin d-vitamiinisuihkaus ja teehetki kirkasvalon äärellä on saaneet aamuista vähän helpommat ja nyt uskaltaa taas sopia aamuihinkin menoja. Oton märkyysinho on tuonut huolta ja murhetta, mutta tällä hetkellä sujuu paremmin, on sujunut jo viikon verran. Tällä viikolla koiran kiintymys minuun on ollut jotain käsittämätöntä. En pääse lähtemään ovesta ulos ilman Ottoa ilman koiran ulvontakonserttia. Tänään jätin pojan kotiin, koska en halua viedä sitä hirveisiin jouluruuhkiin. Pukiessani takkia yläkerrassa koira ulvoi perääni. Se oli aika sydäntä särkevää.

Tänään uusi avustajani aloitti työnsä. Piipahdimme Helsingin ja UUdenmaan näkövammaiset ry:n järjestämissä myyjäisissä. Siellä näkövammaiset yhdistyksen jäsenet myivät omatekemiään tuotteita lähinnä leipomuksia ja käsitöitä. Löysin itselleni sopivan kokoiset lapaset, raakasuklaata, toffeeta sekä pari joulumuistamista. Myynnissä oli paljon erilaisia rottinkikoreja, mehiläisvahakynttilöitä, neulevalokransseja, neuleita, poppanoita, saippuoita, kylttejä jne. Leivontapuoleen en paljoakaan kiinnittänyt huomiota. Avustajan kanssa oli kiva kierrellä ja samalla jutskailla muutaman tuttavankin kanssa. Kahvi/teehetken jälkeen matka Iiriksestä jatkui Itikseen ostamaan mm. täydennystä pariin herkkukoriin, itselle magnesiumia, avokille pesuaineita tms. Iltapäivä kului rattoisasti, ja ehdinpä hyvin kotiin töitä jatkamaan.

Pt-treenejä mulla ei ole ollut sitten marraskuun 10. päivän jälkeen, harmi. Jouduin perumaan yhdet treenit naisten riesojen takia ja Oton ongelmien takia en jaksanut olla aktiivinen ja etsiä uutta aikaa. Nyt kuitenkin on sovittu kolmet treenit ennen joulua ja huomenna niistä eka treeni. Odotan treeniä innolla. Olisi mahtavaa saada treeni säännölliseksi viikko-ohjelmaan ja muutenkin haluaisin taas liikuntaa elämääni enemmän. Nyt joulukuussa on niin paljon ohjelmaa, että taidan joutua tyytymään kolmeen pt-treeniin ja koiran kanssa tehtäviin lenkkeihin. Olen jo nyt aloittanut itseni psyykkaamisen ajatukseen, että tammikuun alusta otetaan tiukempi vaihde niin liikkumisen kuin ravitsemuksenkin suhteen.

Marraskuussa minulla oli mahdollisuus päästä spinningmaratonille ja niinhän siinä kävi, että jouduin perumaan osallistumiseni samasta syystä kuin pt-treeninkin. Arvatkaa vaan harmittiko? Harmitti ja harmittaa vieläkin. Olen jo pitkään haaveillut spinningmaratonista ja vieläkin se piruvie jäi kokematta. Ratsastamaan sentäs pääsin tuona viikonloppuna. Ratsastimme lumisella kentällä. Harjoittelimme suoraan töltistä pysähtymistä ja suoraan tölttiin lähtemistä. Ratsastettiin kahdella eri hevosella Pipsalla ja Sebulla. Toki myös ravattiin. Laukattu ei. Ja mikä lämmitti mieltä oli se että Lettu totesi meidän kehittyneen niin paljon, että oli todella mietittävä meille harjoituksia laukkaamisen tilalle. Eipä ole mennyt tunnit hukkaan! Odotan seuraavaa kertaa innolla!

Nyt alkaa uni silmiä painamaan, joten melatoniini tekee tehokkaasti tehtäväänsä. On aika siirtyä lakanoiden väliin unille. Huomenna pt-treenin lisäksi avustajan kanssa touhuamista ja illalla illastamaan kaveripariskunnan luo etanoita ja merellistä pataa.

Julkaistu

Treeni Jannan ohjauksessa

Pari viikkoa hujahti ilman pt-treeniä, joten tänään oli jo korkea aika! Ei muuta kuin kamat kassiin, Iphonesta paikannusohjelma päälle ja koira valjaisiin. Sitten ei muuta kuin Vidaa kohti. Ja kylläpä se kulkeutuminen kesti. Heti Korpivaarantien ylityksessä Otto haahuili, mutta päästiin jatkamaan matkaa, päädyimme Kalmuurinkäytävään kuten pitikin. Lätäköt kierrettiin ja matka joutui. Oli aika etsiä portaat, jotka vievät alikulkuun. Ei niitä vaan alkanut löytymään. Löysin metallikaiteen ja jonkin kapean luiskan tapaisen. Jatkoin eteenpäin ja turhauma alkoi nousta pintaan. Paikannusohjelma hölisi ties mitä ja lopulta käännyin takaisin. Otto kulki alistuneena hitain askelin. Pysähdyin ja löysin viereltäni pysäköidyn auton. Matkaan oli mennyt 45 min, aika soittaa Jannalle ja kertoa minun olevan jossain. Jatkoin eteenpäin ja tapasin taas tuon kaiteen ja seurasin sitä tien viertä pitkin ja kappas vaan toisesta päästä löytyi ne minun kaipaamani portaat. Niillä märkiä lehtiä ja Otto todella haluton laskeutumaan alas. Lopulta olin alikulussa ja kuulen miesäänen kysyvän ”Olisiko hetki aikaa”? Ei ollut, sitten kysymys ”mihin olet menossa” Korson keskustaan. ”Oletko sinä kuullut Jeesuksesta?” Olen, mutta nyt ei todellakaan ole aikaa. ”Minä haluaisin rukoilla puolestasi, jotta saisit näkösi takaisin.” Totean ettei lääketiede ole apua vammaani keksinyt, joten… ”Ei siihen lääketiedettä tarvita, jumala on kaikkivoipa.” Jatkoin matkaa ja kuulin miehen tervehtivän toista miestä ja aloittavan selostuksen ”Minä koetin jutella tuolle sokealle naiselle ja rukoilla hänelle näön…” Enempää en kuullut. En halua tuomita enkä olla ilkeä, mutta sietokykyni ei kestä tuollaista. En ole erityisen uskonnollinen, vaikka ymmärränkin toisten saavan voimaa ja rauhaa uskostaan. Minulle on ok ihmisten usko niin kauan kuin sitä ei tyrkytetä tai sillä ei vedota vammaani. Noh, matka jatkui ja Vidakin löytyi. Perille päästyäni olin turhautunut ja ärsyyntynyt ja hetken murmatettuani matkaa ja uskon tuputusta laitoin Oton toimistoon ja itse hipsin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Olen ikionnellinen, että Janna oli varautunut minun mahdolliseen eksymiseeni ja siitä huolimatta ehdimme tekemään hyvän treenin.

Aloitin lämmittelyn perinteisesti Crosstrainerilla ja heti kolmosta pykälään ja aika pian neloselle, jolla sutkutin loppuun asti. Kädet sykekahvoilla reilun puolenvälin jälkeen ja kymppiminsan lopussa 165-175bpm (beats per minute). Jälleen huomiota kiinnitettiin oikeaan tekniikkaan. Pari kertaa korjautettiin vasemman jalan asentoa. Kantapäät tahtoivat nousta alustaltaan ja loppuvaiheessa asento valahtaa liiaksi eteen.

Lämmittelystä suoraan polven ojennus matrix laitteella 25 kilolla kolme sarjaa. Etureisissä tuntui yllättävänkin paljon eikä lisävastuksesta tarvinnut haaveilla. Vaikuttiko eilinen ratsastus, kovempi alkulämmittely vai viime aikainen väsymys melatoniinivajeesta johtuen,? Mene ja tiedä, ehkä kaikki yhdessä. Mutta kyllähän sen pitää tuntuakin, eihän treeni olisi treeni, jos ei olis lihaksissa treenannut olo.

Seuraavaksi pohkeille kyytiä pohjeprässi suorin jaloin matrix laitteella, 39 kilolla. Sarjoja liikkeissä tehdään kolme ja toistot 10-15 väliin siten, että viimeset menevät juuri ja juuri. Pohjeprässissä oli tärkeää, että tuella jalka tuli riittävän alas, jotta jalka mahtui ojentumaan. Ja että polvet pysyivät suorana. Aikaisempaa kokemusta pohjeprässistä ei minulla ollutkaan.

Matka jatkui alataljasoutu-liikkeeseen taljassa, jossa käytimme istuinkorokkeena steplautaa. Kahvana oli suora tanko, josta vastaote. Eka sarja oli hivenen rikkonainen, koska haimme riittävän kovaa vastusta päätyen 39 kiloon. Vedot kohden napaa juuri jalkojen yläpuolelle. Selkä suorana takakenossa. Vedon lopussa puristus lapojen lähentäjille. Selkä pysyi hyvässä asennossa ja lapojen välissä tiedän jo nyt tehneeni jotain 🙂 Ihania treenin jälkeisiä tuntemuksia, yes!

Ja ei kun lisää hankkimaan tuntemuksia Smithissä, jossa leveää kyykkyä sekä vinopenkkipunnerrust­a ojentajille. Olen täälläkin monesti nurissut huonosta tasapainosta ja siitämiten kyykyistä jalat kipeytyvät sairaasti. Nyt laitteessa tanko liikkuu vain ylös-alas -suunnassa. Ei ole mahdollisuutta huojuttaa sitä eteen-taakse tai sivuille. Ensiksi teimme ilman painoa kyykkyjä hakien oikeaa liikerataa ja tekniikkaa. Halusimme ettei joko alaselkä tai polvien linjaus pettäisi, ja samallahan varmasti kasvoi itseluottamukseni kyykkyihin, jotka todella menevät pois mukavuusalueeltani. Rajoja on hyvä kokeilla ja ku on vaan rohkea, saa uusia upeita kokemuksia.n On hyvä oppia heti alkuunsa kyykyn ja tässä tapauksessa leveän kyykyn oikea tekniikka. Keskivartalon tuki, kannat lattiassa ja että lihastyötä tekisi myös pakarat. Janna ohjasi liikettä pakaran mukaan oton suuntaan pitämällä polvien ulkosyrjistä kiinni. minun työntäessä ylösmenovaiheessa polvia aavistuksen ulospäin. Liike ei ole ulospäin näkyvä, mutta tapahtuu jännitys lihaksistossa. Hiottuamme liikettä Janna laittoi viiden kilon kiekot joilla otettiin sarjoja. Ja tiedän jo nyt, että jalat ovat huomenna kipeät. Tuntemuksia on jo nyt 😀 Ojentajia treenattiin 7.5 kilon kiekoilla, eli 15 kilolla. Liikkeessä ylösviennissä haettiin räväkkyyttä, reipasta nostoa ja hidasta palautusta. Minulle tahtoo käydä välillä niin, että teen liikesuorituksen samaan tahtiin. Oli siis todella hyvä saada muistutusta siitä, että työvaihe on reipas eikä pidättelevä hidas laahailu.

Lopuksi bosupallon päällä vinoja ja suoria vatsalihaksia sekä puoliistuvassa asennossa kiertoja viiden kilon käsipainon kanssa. Tässä bosu otettiin pois, jotta en ota siitä tukea. Kierrot tuntui eniten selässä. Tuntumaa olisi pitänyt saada enemmän vatsoihin. Rutistuksissa tuntui enemmän, mutta ei hurjan pahalta. Joka tapauksessa treenin jälkeen oli hyvä mieli ja hyvä olla. Nyt tehoja oli selvästi enemmän, tykkään!

Kotimatkakaan ei mennyt ihan putkeen. Taaskaan Otto ei hakenut alikulkua vaan ajauduimme Urpiaistentielle. Aikamme seikkailtua opin kuitenkin, että Urpiaistentie muuttuu Peltomyyränkujaksi, joka tuo hyvin lähelle kotia. En vaan pysty ymmärtämään mikä alikulussa mättää, miksi koira ei sinne mene… Joka tapauksessa kotiin ehdin ennen asiakasta. Ehdin käydä suihkussa ja syödäkin avokin valmistaman munakkaan. Ilta töiden merkeissä ja nyt alkaa olla tasaraha pehkuun. On eksymisistä huolimatta ollut hieno päivä ja ennen kaikkea treenistä jäi hyvä fiilis. KIITOS Janna!

Julkaistu

Treenikuulumiset – pt-treeni, spinning, ratsastus

Otsikossa vain osa viikonlopun kuulumisista ja siksipä tämä kirjoittaminenkin on jäänyt tähän iltaan.

Perjantaina minulla oli toinen pt-treeni Jannan kanssa. Lähdin heti yhdeksän jälkeen kotoa, jotta olisin salilla hyvissä ajoissa ja pitihän aikaan laskea pieni eksymisvara. Otto opasti kuitenkin hienosti. Haahuili aavistuksen portaiden haussa ja yhden suojatien merkkaamisessa. Näytti Vidaa ennen olevan oven, mutta oikea ovikin löytyi. Otto toimistohuoneeseen odottamaan ja minä pukuhuoneeseen vaihtamaan kamppeet. Crosstrainerilla lämmittely. Nyt pääsin säätelemään itsenäisesti vastusta, koska merkkasimme kosketusnäyttöön kohopallukoin kohdat mistä laite menee päälle, mistä vastus vähenee ja mistä lisääntyy. Onneksi laite piippaa aina kosketusnäyttöä painaessa, joten saan infon siitä, että painallukseni on mennyt perille. Jätimme pollukoita salille, jos syystä tai toisesta ne irtoavat laitteesta, saadaan laitetuksi uudet 😀 Poljin lämmittelyn kolmosella ja nelosella. Taisipa lopuksi käydä vitosellakin. Lämmittely oli edelliskertaa rankempi. Käytiin oikea asento taasen läpi. Jalkaterät suorassa, lantio vähän eteen, rinta samoin. Ei saa kuitenkaan ylikorostaa. Väsyn hiipiessä helposti ryhti romahtaa eteenpäin ja sitä pitäisi tietenkin välttää. Lopussa pidin kiinni sykekahvoista ja syke pyöri 166-171 välillä.

Lämmittelyn jälkeen menimme vaakajalkaprässille ja tein 52 kilolla sarjoja. Maanantaina arastelimme painojen kanssa, sillä vastus jäi 39 kiloon. Teimme myös yhdellä jalalla. Maanantaina vastusta oli 11 kiloa + lisäpainot tai paino. En muista 🙁 Nyt teimme 18 kilolla.

Vatsaprässi ei taida olla tälläsen pätkän laite. Kun penkki riittävän korkealla, jotta rintaa vasten tuleva liukuva pötikkä ei ole kurkussa, enään ei yletä jalat kunnolla lattiaan. Jos jalat piti tukiraudan alla, liike tuntui eniten nivusissa.

Ylätaljalla teimme vetoja eteen kahdella eri vetimellä. Nyt en muista oliko 32 kiloa paino jolla liikettä tein. Kahvalla, jossa tulee huomattavasti kapeampi ote vastusta pudotettiin. Lisäksi tein painoilmakiertolaitteella parit sarjat. Lähdimme 20 kilosta päätyen 30 kiloon. Tässäkin hartiat nousivat korvia kohden, joka tuntui olevan koko treenin riesa. Onneksi Janna ahkerasti muistutteli siitä, että hartiat alas. Eipä jalkaprässissäkään hartioiden jännityksestä apua jaloille ole. Lopuksi vielä matolla alavatsoja luttana palloa ja kuminauhaa hyödyksi tai pitäisikö sanoa apua käyttäen. Pallo polvien väliin ja jalat kohden kattoa polvista 90 asteessa ja vienti ylös jaliikettä pää-jalka -suunnassa edestakaisin vatsoja käyttäen. Kuminauhalla liikkeeseen saadaan lisätehoa. Toisessa liikkeessä jalat suorana ylös ja sellainen jännä ”kiepautus” vuoropuolin. En osaa liikettä selittää, koska en varmaankaan saanut sitä täysin onnistumaan itsenäisesti. Janna kyllä ohjasi jalkoja, joka oli hyvä, jotta saisin liikkeen oikeasta muodosta kiinni. Treeni jatkukoon. Lopuksi loppuverryttely crosstrainerilla.>br>
Suihkun jälkeen kotimatkalle, joka ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Alkuun sujui hyvin aina alikulun hakuun asti. Otto pyöritti eräällä aukiolla ja lopulta kulkeuduimme toiseen alikulkuun ja jollein sillalle, jonka jälkeen tamperelaismies kyseli tarvitsisinko apua. Vieraspaikkakuntalaiselle haastetta päivään. Onneksi tavoitin tuttavan, joka sattui juuri olemaan kulmilla ja löysikin meidät hetken hakemisen jälkeen. Kotiin päästiin ja syötyäni vähän salaattia lähdin ostoksille Itikseen. Illalla Vain elämää ja koomailua.

Oli mahtavaa taas treenata ja tälle päivälle sovitun treenin jouduin perumaan. Se harmittaa hirmuisesti, etenkin kun tiedän etten tällä viikolla ehdi parhaalla tahdollakaan ja ensi viikollakin aikasintaan torstaina. Nyt tuli kuitenkin enemmän tuntemuksia, mutta todella jälkijättöisesti. Lauantaina olin Tikkurilan Fressissä Hyvinvointipäivän ilmaisspinnutunnilla. Henna sijaisti, joten mehän mentiin ihan neljän hengen voimin mukaan. Tuolloin jalat tuntui aavistuksen väsyneiltä ja alku sujui treenistä takkusasti. Kropan lämmettyä treeni ei painanut enempää. Jalkojen väsymys tuntui treenin jälkeen taas kotona portaissa. Ja vitsi miten hirmuisesti Henna on kehittynyt, on valtavan hyvä ohjaaja. Oikeesti asijantunteva, reipas, selkeä sanainen, innostava, sopivat musiikit jne. MIeletön nainen! Ja mikä parasta hänestä aistii rakkauden ohjaamiseen innon spinningiin, wauh! Siinä oli hienoa polkea taas. Päivä lähti mukavasti käyntiin, ja se jatkui mukavissa merkeissä Lauran kanssa käsityöpuuhissa. Laura auttoi lankasotkun setvimisessä ja paperilankojen kerimisessä. Herkuteltiin aamulla leipomaani puolukkapiirakkaa ja vielä ennen Lauran kotiin lähtöä hieroin hänet. Koirien temmellystä oli mahtavaa seurailla käsityötohinoiden ohella.

Ilta jatkui ystäväpariskunnan luona hölpöttäen mukavia, syöden kana-cesarsalaattia, nauttien punaviiniä. Kello riensi ja kotona oltiin vasta pikkutunneilla. Olipahan oikeasti huippumukava lauantai kera ystävien. Kiitos kaikille asianosaisille.

Eilen tihkusateisena iltapäivänä vietimme hevosen selässä mukavan tunteroisen. Ratsastin Pipsalla. Etukönötystä oli jonkin verran ja jäykkyyttä yläkropassa. Lettu kiinnitti jäykkyyteen huomiota, mutta jospa seuraavalla kerralla olisin taas rennompi. Tehtiin tunnin aikana paljon samoja harjotuksia, pysähdyksiä, hidas käynti, nopea käynti, hidas töltti, nopea töltti, töltistä raviin, ravista tölttiin jne. Ja päästiin myös laukkaamaan. Ja nyt minäkin muutaman laukan noston jälkeen uskaltauduin laukkaamaan koko kierroksen. Pipsan laukka on kaameahko, mutta selvisin. toiseen suuntaan laukatessa hevonen meni välillä ravia ja jotain ihan omia kuvioitaan. Se tuntui vähän hätkähdyttävältä, mutta ei onneksi jättänyt pelko oloa tai epävarmuutta. Aion laukata seuraavallakin kerralla :D:D Sitä ihanuutta on luvassa sitten taas parin viikon päästä, yes!

Mutta niistä jälkijättöisistä tuntemuksista Jannan vetämän treenin jälkeen. Tänään olen kärsinyt jonkin verran olkavarsien, lapojen ja lapojen välin treenikivusta, tai ehkä jumiudesta. Olen ihmetellyt asiaa avokille. Yleensä treenikipu tulee vuorokausi-kaksi treenin jälkeen pahimmoilleen, mutta nyt kävi näin. Toisaalta tiedän hartiaseutuni olevan muutenkin jumissa ja ehkä hienoinen stressi tuo osansa. Avustaja-asia on edelleen auki ja nykyinen sairauslomalla. Mutta kyllä kaikki vielä järjestyy ja kaikki asiat hoituu. Eilisiltana sain hoidettua verkkopankissa e-laskut ja sähköpostiin tulleet laskut. Paperiset tuossa vielä odottaa. Tänään saimme tuttavalta apuja, jotta päästiin tekemään pankkiin firman tilitys jne. Ja uskon ystäväpiiristä tarvittaessa apuja löytyvän ettei asiat jää roikkumaan. Silti vaan alitajunnassa stressikertoin kohoilee, hartiat ja ehkäpä myös vatsa kertoo sen. Huomenna kuitenkin Oton kanssa täydennyskoulutuskurssille. Toivottavasti löydetään PALJON vesilätäköitä ja päästään löytämään vesi-inhoon apuja kouluttajan ohjauksessa.

Julkaistu

Eka pt-treeni

Tiedättekö fiiliksen kun odottaa jotain uutta mahtavaa juttua ja silti vähän jännittää?
Sunnuntai-iltana minulla oli juuri sellainen olo, vatsan pohjasta kutitteli odotus ja jänskätys.

Vaikka sadepäivän jäljiltä oli märkää ja Oton mielestä kurjaa, se opasti hienosti Vidaan muistaen reitin hyvin. Liikkumistaidon ohjaajan kanssa tutustuttiin Vidan sisätiloihin alakuntosaliin, lämmittelyalueeseen, naisten pukuhuoneeseen jne. Sitten olikin aika vaihtaa treenikamat ylle ja lämmittelemään crosstrainerilla. Aikaisemmin olen laitteella vain sutkuttanut menemään ilman tietoisuutta oikeasta tekniikasta, joka käytiinkin heti läpi. Polvi-varvas-linja samansuuntainen suoraan eteenpäin. Mulla etenkin vasen jalka kiertyi ulospäin. Kantojen tulisi pysyä lähellä alustaa. Lantio vähän eteenpäin työntyneenä, rinta rottingilla ja käsikahvoista kiinni riittävän alhalta, jotta hartiat eivät nouse korviin ja jännity. Janna sanoikin olevansa asentojen suhteen pilkun viilaaja, joka on mielestäni loistava ominaisuus treenarissa. Itse olen vuosia kaivannut ohjausta oikein asennoin tehdyistä liikkeistä. Minun on vaikea hahmottaa milloin esim. jalkaterät osoittavat suoraan eteen. Näkevä voi sen katsoa, sokea ei. Eikä sitä välttämättä voi tunnustellakaan, koska asento muuttuu tunnustelussa väkisinkin. On vain luotettava ohjaajaan, kun hän sanoo jalan olevan vinossa ja asennon korjauksen jälkeen minusta tuntuu, että nyt se vasta vinossa onkin sisäänpäin, vaikka todellisuudessa jalka olisikin suorassa. Eli, pilkun viilailua vaan jatkossakin, Kiitos!!!

Sutkutin/poljin/heiluin (mikä nyt oikea termi lie crosstrainerilla tehtävässä liikkeessä onkin) reilut kymmenen minuuttia. Sutkutin kakkosvastuksella melkein koko ajan. Lopussa testattiin kolmosta eikä vastuksen muutos kovin iso ollut.

Eka varsinainen treeniliike oli vaakajalkaprässi. jolla tehtiin 12 toiston sarjoja ensiksi jalkojen ollessa levyn ylälaidassa. Tällöin liike tuntui takareisi/pakaraseudulla. Jalat levyn alaosassa liike tuli enempi etureisille. Kokeiltiin tehdä liikettä myös yhdellä jalalla. Oli muistettava reipas työntö ja hidas palautus, palautus kuitenkin niin ettei pakka päässyt levolle. Ojennuksessa ei saanut työntää levyä niin paljoa, että polvet lukittuisivat yliojennukseen. Tässäkin liikkeessä vasen jalkaterä tahtoi kiertyä ulos.

Ylätaljalla aloitettiin lapojen välien herättelyllä, jonka jälkeen vedot eteen. Liikkeessä tuli puolierot esiin. Olen ollut aina vahvempi yläkropaltani vasemmalta puolelta ja niin se oli nytkin.

Bosupallolla vatsalihaksia. En ole aiemmin bosupallolla työskennellytkään, vaikkakin joskus sellaisen nähnyt. Pallo toi mukavasti tehoa liikkeisiin. Tein suoria sekä vinoja vatsalihaksia unohtamatta suoria joidenka aikana nostettiin toinen jalka ilmaan suorana. Kädet pidettiin niskassa ja välillä minulla tahtoi kädet sulkeutua kohden rintaa. Janna huomautteli/muistutteli kiitettävästi asiasta.

Enempää ei ehditty. Jatkossa kuitenkin liikkeet lisääntyvät ja laitteelta toiselle liikkuminen varmasti nopeutuu. Nyt tutustuimme samalla painopakkojen käyttöön ja hahmottelimme tilaa. Samalla Janna sai vastauksia itselleen millaisia asioita minun kanssa voi tehdä ja millaisin vastuksin. Ja kuulemma mut voi pistää töihin ihan kunnolla :DD Hyvä niin 🙂 Koska jalkani ovat mitkä ovat ja tasapainonisamoin keskitymme koipiin ja keskivartaloon, mutta tehden juttuja monipuolisesti esim myös yläselälle. Yes!

Olen vähän yllättynyt etteivät jalkani juurikaan kipeytyneet jalkaprässistä. Jos teen liikkeitä seisoma-asennosta milloin joudun samalla hakemaan tasapainoa niin etureidet, takareidet kuin pakaratkin kipeytyvät helposti. Nyt tunnen, että jotain on tullut tehdyksi, mutta kipua ei. Vatsalihaksissa etenkin suorien kiinnityskohdassa miekkalisäkkeen läheisyydessä on tuntemuksia, samoin vinojen kohdalla, mutta ei suurempaa.

Sovimme perjantaille seuraavan treenikerran valupäivävaralla, ja onneksi jo nyt tiedän treenin toteutuvan, sillä valuvika iskikin jo eilen. Se tarkoittaa myös sitä, että torstaina voisin rohkaista itseni ja hipsiä spinningtunnille. Mutta joka tapauksessa perjantaiaamuna Jannan kanssa jatketaan. Luvassa kuulemma kovempi rääkki, yes!!! Sitä odotellen :DD

Janna pohti treenin jälkeen ettei minusta näkynyt mitenkään, että olisin jännittänyt ja en enään treenatessa jännittänytkään, ja ehkä se jännitys on enimmäkseen liittynyt siihen kaikkeen muuhun ihmisten kohtaamiseen ja suhtautumiseen liittyviin asioihin. Ja se kait on suurin jännityksen syy esim. mennä yksin spinningtunnille. Olen polkenut kuitenkin jonkin verran tunneilla, joten uskon kyllä selviäväni itse treenistä, mutta löydänkö pyörän spinningsalista jne? Vaikka tiedän, että varmasti saan apua tarvittaessa, joten möröt piiloon ja jos vaan valuvika siinä pisteessä, että polkeminen on järkevää, tunnille vaan!!! Huomaatteko, piiskaan itseäni!

Olen todella iloinen, että kirjoitin Korso-ryhmään ja että Janna näki sen, josta kehkeytyi upea mahdollisuus, josta toivottavasti saamme molemmat paljon. Ja toivottavasti tämä kantaa meitä pitkälle eteenpäin! Ilo on myös huomata miten mutkattomasti myös opaskoiran mukana olo hoituu Vidassa. Otto saa olla treenini ajan toimistossa ja taitaapi saada paljon hellyyksiä :DD Vielä kun poika ei haahuilisi paluumatkalla. Nyt palatessamme jumittelimme lätäköiden kohdalla ja ennen lätäkköaluetta Otto esitteli kerrostalon pihaan menevää tietä ja muita teitä ilmeisesti välttääkseen lätäkköhelvetin. Ja kun ei käännytty alotettiin vetelehtiminen. Torstaiaamuna kävellään Vidaan siten, että liikkumistaidon ohjaaja pysyy kauempana Oton näkymättömissä tavataan siellä ja palataan yhdessä takaisin. Toivottavasti kotimatkakin alkais jo sujumaan. Onneksi silloin ei yleensä ole hirmuinen hoppu, ellei sitten ole asiakasta tulossa…

Kotiin päästyäni lähdin avustajan kanssa samantein ruokakauppaan, ennen asiakkaiden tuloa asioiden hoitoa ja ehdinpä syömään herkullista savusiikasalaattia. Kahdeksan jälkeen lopetettuani työt, siivottuani työhuoneen saatoin istahtaa hetkeksi neulomaan. Olinkin aikaseen valmis lakanoiden väliin, ja kyllä nukutti ihanasti. Oli kiva herätä pirteänä tähän päivään, jota käsityöt erimuodoissaan ovat hallinneet.

Julkaistu

Positiivisia ryhmäliikuntakokemuksia

Ennusteet rankkasateista ja myrskyn jäämistä sai aikaan ratsastuksen perumisen tältä päivältä. Ajatus ratsastustunnista kaatosateessa, kovassa tuulessa ja muutaman asteen lämmössä ei houkutellut. Niin pajoa ratsastamisesta en tykkää ja taispa mukavuustekijätkin astua kuvaan. Tuossa säässä raha olisi mennyt täysin hukkaan, joten naatitaan nyt kirkasvalosta, yrttiteestä ja parista palaa suklaata. Samalla on kiva kirjoittaa kahdesta upeasta treeni-illasta torstailta ja perjantailta. Eilinen meni I love me-messuilla, joten ehkäpä rauhallinen relapäivä tekee välillä hyvää. Huomenna mennään taas!!! Yes! Aamulla on eka pt-treeni Jannan kanssa! Mä jo niin odotan ja melkein olen pakannut kamat kassiin :DD

Torstain liikkumistaito/reittiharjoittelu Vidaan peruuntui ohjaajan sairastuttua. Onneksi saatiin kuitenkin uusi aika sovittua seuraavalle aamulle. Aamuasiakkaan jälkeen oli hyvää aikaa siivota vaatekaappiaan ja laajentaa avustajan sijaisen etsintää. Pakkasimpa treenikassinkin jo yhden pintaan, vaikka vasta neljän jälkeen lähdin kohden Espoota Isonomenan Fressiä, jonne kaverini osallistuttuaan tyytyväisyyskyselyyn sai minulle ilmaistreenikerran. Päätimme kokeilla ohjattua kahvakuulaa ja polkea spinningtunnin. Ja kyllähän minua se kahvakuula vähän jännitti, vaikka avokin ohjauksessa olenkin kuulaa heilutellut. Ehkäpä syyslomien takia väkeä oli aika vähän. Puolen tunnin treeni tehtiin toiminnallisen harjoittelun alueella Laurin ohjauksessa. Ensiksi käytiin treenin aikana tehtävät liikkeet läpi ja lämmiteltiin. 20 min jäi varsinaiseen harjoitukseen. Yleensä kuulemma lämmittelyä ei alussa ole, ajatuksena ilmeisesti on, että väki tulee tunnille jo kropat lämpiminä. Minulle tuo lämmittely ja liikkeiden läpikäynti oli hyvä ensikertalaisena.

Tehtävät liikkeet olivat hauis/pystypunnerrus, askelkyykky, 45 sek. pito, kulmasoutu ja kahden käden heilautus. Tavoitteena neljä kierrosta 10 kerran toistoin 20 min ajassa. Itse pääsin kolme kierrosta ja neljänneltä ekan liikkeen. Oli kiva huomata Laurin kiertävän treenaajien luona ohjaten ja itsekin sain häneltä neuvot miten korjata liikettä paremmaksi. Hän uskalsi tulla lähelle ja koskea, joka ei aina ole itsestään selvää. Askelkyykyt tein ilman kuulaa. Tasapainoni on vähän mikä on ja koipeni onnettomat, joten ilman kuulaakin sain jalat kipeiksi. Huomautuksia sain, kuten odotinkin liian lyhyestä askeleesta ja selän taittumisesta. Kierros kierrokselta tasapaino parani ja askelkin piteni ja selkä pysyi paremmin suorassa. MAHTAVAA! Kulmasoudussa vedin ehkä hivenen liikaa ylös kun liike riitti lonkan sivustalle. Hauis/kulmasoutu-liike sujui yllättävänkin kivuttomasti. Ollaan sitä joskus avokin kanssa väännetty ja väännetty ja jotenkin en ole osannut jatkaa oikein hauiskäännöstä ylös, mutta nyt se onnistui. Ilmeisesti kuukausien makustelu alitajunnassa on tehnyt tehtävänsä :DD

Tuossa 45 sekunnin pidossa oltiin selinmakuulla, nostettiin ylävartalo/kädet ylös sekä jalat alaselän jäädessä tiukasti lattiaan. Vatsalihakset töihin ja pito! Yllätyin miten helposti jaksoin pitää itseni asennossa. Kahden käden heilautus olikin tuttua tutumpi ja siihen ei tullut korjauksia. Käsiliikkeessä minulla oli kuuden kulmasoudussa kahdeksan ja heilautuksessa 12 kilon kuulat. Heilautuksissa olisi mennyt varmasti painavempikin kuten kulmasoudussa. Ajattelin kuitenkin olevan parempi tutustua hommaan rauhassa ja totutella ryhmäliikkumiseen. Ja kyllä hiki tuli näinkin. Olihan vielä edessä 75 min spinning. Jälkikäteen on helppo todeta, että onneksi pidättäydyin noissa kuulissa, sillä Riian ohjauksessa otettiin kyllä mehut irti tästä akasta ja varmaan muistakin treenaajista.

Riialla oli superhyvät musiikit. Tunnilla oli kolme työosuutta, Aloitettiin kahden biisin lämmittelyllä, jonka jälkeen neljän biisin työosuus. Ajettiin mäkeä istuen, seisten, poljettiin satulasta vastatuuleen, poljettiin nopeampaan tempoon mäkivastuksella jne. En pysty enään muistamaan mitä tapahtui missäkin biisissä 🙁 Pienen palautuksen jälkeen homma jatkui viiden biisin työosuudella. Kolmas työosuus alkoi 7 min kappaleella, jossa jokainen ajoi oman halunsa mukaan joko seisten tai istuen. Ajatuksena oli, että ajettiin mäkeä ja että vastusta lisäiltäisiin matkan varrella. Riia kellottii kohdat 5, 4, 3 2.30, 2, 1.30 1 min ja 30 sek. Näissä kohdin ”ehdotti” myös vastuksen lisäyksiä”. Vielä oli jäljellä pari biisiä ja hiki virtasi, syke sykki korkealla, elimistö nautti! Jossain vaiheessa huomasin haaveilevani jostakin palautusjuomasta ja syömisestä :DD Ja olihan kotimatkalle ostettava protskujuoma sekä patukka 🙂 Riian tapa miellytti minua. Innostava, mutta ei liikaa höpöttävä tekopirteilijä vaan hyvä ohjaustyyli. Positiivinen, reipas, napakka, vaativa! Ei voi sanoa muuta kuin KIITOS!!!

Kotiin matkasi väsynyt mutta hyvinkin onnellinen nainen. Olin kokenut upean treeni-illan. Saanut hienon kokemuksen ryhmäliikuntatunnista ja nauttinut spinningin ihanuudesta. Olin aikaslailla valmista kauraa pehkuun!

Perjantaiaamuna aurinko ja kuiva keli, joten Otto opasteli Vidaan mukavasti saaden ovella herkkupalan :DD Meno oli aivan erilaista kuin tiistaina ja nyt reittikin hahmottui minunkin mieleeni paremmin, yes! Paluussa Otto vähän haahuili, joten huomenna vielä katsotaan tilannetta, ja huomenna kiusanamme taitaa taas olla sadepäivän jälkeiset lätäköt ja märkyydet. Huomisaamun aloitankin liikkumistaidon ohjauksella Vidaan, ja nyt harjoitellaan myös sisätilat. Ja kun ohjaaja on mukanani en ainakaan myöhästy haahuilun tai lätäköiden takia Jannan tapaamisesta. Koska liikkumistaidon ohjaajan työpiste ei ole kaukana, hän hurauttaa treenini jälkeen paikalle ja katsotaan miten kotiin paluu onnistuu. Onnistuuko paremmin kun paikassa ollaan tovi oltu. Otolla on nimittäin vähän takkuista samoja jälkiä pitkin paluut, jos paluu tapahtuu välittömästi päätepisteeseen saapumisen jälkeen.

Perjantainen reittiharjoittelu meni kuitenkin huomattavasti tiistaita paremmin, joten saatoin lähteä avustajani kanssa iloisin mielin ruokakauppaan maanantaita odotellen. Sitä ennen oli kuitenkin edessä perjantai-illan pumppi ja syvävenyttely Miisan ohjauksessa Vidassa. Etenkin pumppi tuntui jännittävältä ja kaverini Marin kanssa välineistöä kerätessämme tunnin alussa melkeinpä hirvitti :DD Kaksi eri painoista tankoa, käsipainot, kahvakuula, steppilauta, matto. Lämmittely alkoi kahvakuulalla kauppakassiotteella. Tunnin aikana tapahtui niin paljon etten millään pysty käymään sitä liike liikkeeltä läpi ja en aina ehkä kaikkea ihan ymmärtänytkään oikein. Varsinainen treeni alkoi joka tapauksessa meikäläisen murheenkryyneillä kyykyillä. Olihan koivet jo ennestään kipeät. Minulle oli outoja liikkeissä olevat kahden, kolmen ja neljän kerran pidot niin ylös kuin alaskin mentäessä. Uskon kuitenkin, että jos pumpissa käy säännöllisesti liikerytmityksen oppii eikä se enään tunnu niin oudolta. Logiikka ei kuitenkaan ihan täysin ekalla kerralla avautunut. Ehkä se johtui siitäkin, että jouduin ylipäätään keskittymään niin paljon siihen, että ylipäänsä ymmärrän mitä milloinkin tehdään. Ei siinä ehtinyt miettiä biisijakoja tms. Miisa kävi välillä luonani näyttämässä joitain juttuja ja se tietysti helpotti treenausta eikä Marinkaan panosta neuvomisessa sovi unohtaa. Kivaa oli ja hauska treenimuoto pumppikin. Toisaalta hieroja-minä vähän pohtii miten järkevää tuollainen pumppailu on. Olen tavannut työssäni monta asiakasta, jotka ovat jäätävässä jumissa käytyään pumpissa monta kertaa viikossa. On oikeasti todella tärkeää, että liikkeet tekee oikein, ja että oppii tekemään ne myös siten, että ei jännitä yläkroppaansa. Pumppi ei voi olla ainoa liikuntamuoto, jota tekee monta kertaa viikossa. Kerta kaksi liikkeet oikein tehtynä on varmasti ok. En toki ole mikään liikunnan ammattilainen ja omakohtaiset kokemuksetkin treenimuodosta vähäiset. Oli kuitenkin upeaa kokea pumppi ihan itsekin ja näin voi asiakkaitaankin ymmärtää paremmin. Ehkä tuo 4-5 kertaa viikossa pumpissa käynti-villitys on tosin vähän laimentunut, ainakin omia asiakkaitani ajatellen. Mutta, kyllä minä toisenkin kerran voin pumppiin lähteä. En toistaseks ehkä ilman kaveria, mutta kaverin kanssa joo, joten koskas Mari mennään treenaamaan?

Syvävenyttelyssä Miisalla oli todella hyviä venytyksiä ja mielestäni ilmaisi hyvin mitä milloinkin oli tarkoitus tehdä. Ohjatessa on tärkeää, että sanoo selkeästi mitä milläkin jalalla tai kädellä tehdään. Silloin sokkonakin pysyy hyvin kärryillä. Taisi olla yksi venytys, jossa Miisa kävi ohjaamasa minut oikeaan asentoon. Muuten pärjäsin hänen sanallisen ilmaisunsa ohjaamana. Venyttelytunneilla kävin säännöllisesti maanantai-iltaisin loka06-maalis07 aikavälillä ja siksi en venyttelytuntia jänittänytkään etukäteen. Arvatkaa vaan tekikö kipeiden lihojensa venyttäminen hyvää??? Suutarin lapsi on totisesti ne kenkänsä hävittänyt, joten tuonnekin on syytä hipsiä uudestaan!

Olen katsellut alkavan viikon kalenteria ja torstaina Vidalla olisi spinning ja pilates, jotka minua houkuttaisi. Saa nähdä uskaltaudunko yksikseni matkaan ja tunneille mukaan. Kun tämän tänne kirjoitan, ehkä se tuo lisärohkeutta. Myös lauantain spinnuun ehtisin eikä tuolle perjantaillekaan sovittuja menoja ole 😀 Tosin valuvikapäivätkin häämöttää ja silloin kaksi-kolme päivää menee ilman kovaa rasitusta, VALITETTAVASTI! Joka tapauksessa huomenna aloitetaan Jannan kanssa, Yes Yes ja vielä kerran YES!!!

Mutta isot kiitokset treeniseurasta Saana ja Mari sekä teille ohjaajille ohjauksesta Lauri, Riia ja Miisa!

Ps: Nyt myös blogillani oma Facebook-sivu Endorfiinista voimaa, käy tykkäämässä!

Julkaistu

Reittiharjoittelua Vidaan

Tätä päivää olen odottanut siitä hetkestä kun Jannan kanssa sovimme projektistamme, sillä treenaus hänen ohjauksessaan Vidassa ei onnistuisi ilman, että opimme Oton kanssa reitin Vidaan ja takaisin kotiin. Liikkumistaidon ohjaus osui sateiseen päivään ja teiden varsilla riitti vesilätäkkö poikineen. Otto inhoaa niitä varvasvälikarvojaan myöden, työmotivaatio aikalailla nollassa. Pieniä pätkiä koira kulki kohtuullista vauhtia, mutta pääosin kulku oli matelua. On todella vaikeaa liikkua ylihitaasti kulkevan koiran kanssa. Väkisinkin ite välillä menee askeleen edemmäksi milloin koira ei mahdu edes työskentelemään. Ja kun tahtomattanikin ohjailen koiraa ja mahdollisesti vielä huomaamattani käännän rintamasuuntaa, eksyminen on valmis. Kun koira kulkee reippaasti ja veto on sopiva, koiraan on hyvä tuntuma ja liikkeellä olo pitää myös minut paremmin kartalla eikä touhu mene haahuamiseksi.

Valitsimme rauhallisemman reittivaihtoehdon, joka menee radan vartta pitkin, josta laskeudutaan asematunneliin ja sieltä kohden Vidaa. Kaverin kanssa käydessämme Vidassa tutustumassa kuljimme ison parkkialueen/aukion läpi, mutta liikkumistaidon ohjaaja piti sitä vaihtoehtoa vaarallisena, joten kiersimme teitä pitkin, eikä reitti kovin hankalalta vaikuttanut. Reittiin saisin vaan vielä paljon paremman tuntuman Oton opastaessa reippaammin. Puhuimmekin asiasta paljon ja ohjaaja lupasi viedä viestiä asiasta Oton kouluttajalle. Hänet tapaankin parin viikon päästä olevalla täydennyskoulutuskurssilla. Toivottavasti silloinkin on paljon lätäköitä ja märkää, jotta päästään ongelmaan huolella paneutumaan.

Vidassa piipahdimme vain eteisessä. Torstain harjoittelukerralla opetellaan myös sisätiloja ja katsotaan paikka missä Otto minua odottelee treenaukseni ajan. Torstaille ei ole luvattu sadettakaan, joten… ehkä reitti sujuu paremmin.

Tuolloin ostan myös Vidaan 10-kerran kortin. Siitä se sitten käynnistyy! Yes! Olen aivan huippuinnoissani, vaikka Oton kanssa reitti vielä vähän arveluttaakin ja mietinkin kuinkakohan paljon aikaa matkaan minun on varattava maanantaina. Olemme nimittäin sopineet maanantaiaamulle Jannan kanssa treffit, yes!!! Enkä todellakaan halua myöhästyä, en halua treeniajastani hukata haahuiluun Oton kanssa, sorry vaan rakas opaskoirani mun!!! Lisäks kaverini kyseli mua treenaamaan kanssaan perjantaina. Ehdotti pumppia ja syvävenyttelyä. En ole pumpissa aiemmin ollutkaan, joten jännittävää. Tiedän kuitenkin useammankin sokeankin tunneilla käyneen, joten varmasti parin kerran jälkeen homma sujuu. Tokihan se auttaa, jos ohjaaja osaa verbaalisesti toimia hyvin liikkeitä opastaessaan. Katsotaan miten käy, uskaltaudunko. Nyt uskon uskaltavani.

Mulla taitaa olla vähän ”kaikki tai ei mitään”-meininki, sillä jo lähes kuukausi sitten sovin tuttavani kanssa meneväni hänen kotisalilleen torstaina kahvakuula- ja spinningtunneille. Kahvakuulaa olen kotona heilutellut, mutta en koskaan ole ollut ohjatulla tunnilla. En totisesti ota kuitenkaan stressiä miten pärjään. Yritän nyt olla vain rohkea ja kokeilla eri ryhmäliikuntamuotojakin. Osa ehkä jää elämääni, osa ei. Osaan tykästyn, osaan en. Jos en kokeile, en koskaan saa tietää miten tunneilla pärjään. Jos en ole rohkea, en koe upeita hetkiä liikunnan parissa. On vaan uskallettava, vaikka jokin tuolla jossain syvällä sisälläni piipittääkin ja yrittää luoda epävarmaa mielialaa. Tiedän kuitenkin, että moni muukin jännittää ryhmäliikuntatunteja kuka mistäkin syystä. Sokeuteni on se minun suurin jännityksen aiheuttaja. Minä en häpeä vartaloa, vaikka en ole hoikka, ja vaikka haluan kropassa tapahtuvan kiinteytymistä, voimaantumista ja sivutuotteena laihtuvan. En voi sanoa häpeäväni vammaanikaan, mutta kait vaan toivoisin siitä olevan haittaa mahdollisimman vähän muille, että en häiriköi haahuilullani muiden treenihetkeä, en olisi vaivaksi, että selviytyisin itsenäisesti. Toisaalta jokainen meistä tarvitsee joskus apua jossakin asiassa eikä siinä ole mitään pahaa. Jokainen haluaa tulla loppujenlopulta autetuksi ja toivottavasti myös mahdollisimman moni haluaa myös itse auttaa. ”apua saa se joka tajuaa sitä myös antaa”(ehkä ei sana sanalta mennyt oikein) – sanotaan laulussakin. Jos saan joltakin apua sitä tarvitessani ihan taatusti autan itse myös aina kun voin.

Tottakai minua jännittää myös maanantai, miten treenaus Jannan ohjauksessa lähtee käyntiin, löydänkö Oton kanssa Vidaan, osaanko varmasti pukuhuoneeseen, alasalille jne. Ei siis riitä, että jännitän treeniasioita, minun ”pitää” jännittää jo matkaa treenaamaan. HAUSKAA!!! Ja kun viikkoja vierähtää, kenties tämäkin postaus tuntuu vähintäänkin nololta tai huvittavalta – ainakin toivon niin. Mutta nyt ja tässä olen innoissani, suorastaan täpinöissäni, olen myös jännittynyt, ehkä vähän epävarma, mutta tätä mahdollisuutta en halua missata. Olen ottanut askeleen kohden unelmaa ja aion ottaa sen toisen ja kolmannenkin. Ja kun askeleet on otettu voikin asettaa niitä treenitavoitteita, mutta Jannan kanssa aloitellaan projekti maanantaina, sitä ennen käyn rohkeasti ryhmäliikkumaan ja nauttimaan spinnintunnin huumasta, joten hyvällä tiellä ollaan!

Julkaistu

17 kilsan reippailu

Eilen lähdimme avokin ja Oton kanssa reippailemaan. Harmaakuono jäi mökille lepäilemään, oli mukanamme perjantaisella lähes kuuden kilsan kävelyllä. Koira sai juoksennella vapaana ja kantaa keppejä. Oton työskentely ei häiriintynyt, vaikka sitä vähän ounastelinkin. Poika oli aika rohkea kierrellessään vesilätäköitä uskaltaen jopa itsenäisiin ratkaisuihin. Nyt 17 kilsan lenkillä Oton itsevarmuus vain lisääntyi. Taisi tehdä hyvää pitkä lenkki ilman voimakastahtoista Harmaakuonoa. Oton oli toimittava itse eikä voinut tukeutua vanhukseen. Tuntui vähän kurjalta laittaa ovi Harmaakuonon edestä kiinni, mutta ei kuitenkaan liiallinen rasituskaan ole hyvästä, tosin lähtiessämme emme tienneet kävelevämme 17 kilsaa. Ajatuksena oli n. 9 kilsaa, mutta toisin kävi.

Lähdimme kulkemaan mökkitietä ohittaen ympyrälenkille menevät tiet. Jossain vaiheessa meidät ohitti kahdesti hevoset ratsastajineen. Otto oli kovin kiinnostunut, mutta tällä kertaa ei kommentoinut haukkumalla. Käännyimme 3.9 kilsan kohdalla oikealle tarkoituksenamme kääntyä taasen oikealle tielle, joka palauttaisi meidät päätien varteen. Käännös oli juuri metsästyskoirien ja autojen kohdalla, joten sujahdimme ohi. Tie oli kovapohjaista ja tasaista. Siinä oli hyvä kävellä ja Otolla oli menohaluja. Totesimme jossain vaiheessa, että olemme menneet tienhaarasta ohi ja päätimme jatkaa eteenpäin. Pääsisimmehän pidennyksen kautta toista tietä pitkin päätielle. Postitie oli vaihtunut Viljamaantieksi. Jatkoimme matkaa ja hiljalleen tie kapeni kapenemistaan. Kummastelimme, miksi päätie ei tule vastaan ja miksi tie vain pienenee. Sports Tracker kertoi Viljamaantien numeroiden kasvavan. Tien kunto huononi entisestään ja lopulta tulimme puomin luo. Päätimme kääntyä takaisin. Tuossa vaiheessa kuljimme kohtuullisen rauhalliseen vauhtiin. Otto kierteli pahimmat muhkurat ja ne inhoamansa lätäköt. Kun taas tie koheni vauhti kasvoi reippaaseen vauhtiin. Kyttäsin Trackerista milloin Viljamaantie vaihtuisi Postitieksi ja oikean kohdan löydettyä totesimme Viljamaantien jatkuvan myös toiseen suuntaan, ja sitä pitkin olisimme päässeet päätielle. Emme kuitenkaan enään kaivanneet lisäkilsoja vaan päätimme pysyä samalla reitillä mitä tulimmekin. Töyryläntien kohtakin löytyi, autot ja koirat olivat poissa. Matkaa olisi vielä viitisen kilsaa mökille. Eipä siis muuta kuin töppöstä toisen eteen 😀

Otto opasti pääosin todella hyvin koko lenkin. Loppupuolella vähän harhautui syrjästä ja lätäkkökohdissa jumitutti, mutta eteenpäin päästiin kuitenkin. Reilua kilsaa ennen mökkiä päästin pojan vapaaksi, mutta eipä tuo innostunut kirmailemaan. Käveli vain avokin ja minun takana. Vasta vähän ennen pihaan saapumista tepsutteli ohi. Vasta pihassa pienet labbishepulit. Arvatkaa vain oliko Harmaakuono innoissaan kun pääsi sisältä pihaan leikkimään. Pihaan tultuamme sports Trackerin lukemat näyttivät 3 h 22 min/16.99 km, keskinopeuden ollessa tasan viisi kilsaa tunnissa. Olipa upeaa ulkoilla auringon välillä paistaessa. Onneksi ennen pimeän tuloa ehdittiin kuitenkin takaisin, sillä eihän meillä ollut tietenkään heijastimia vaatteissamme.

Ilma oli selvästi viileämpää kuin edellispäivänä. Siitä huolimatta halusin käydä uittamassa pohkeita lammessa, jessus miten hyisen kylmältä vesi tuntui, paljon kylmemmältä kuin perjantaina. Silloin lenkin jälkeen painuimme heti saunaan ja tauoilla uskaltauduimme kahdesti pulahtamaan lammessa. Odotin veden olevan paljon kylmempääkin, mutta eilen se sitten hyisyttikin huolella. No puuttuihan sauna ja ilman lämpötilakin oli ainakin 3-4 astetta enemmän perjantaina. Oli aika mieletön fiilis pulahtaa 10.10. lampeen vesisateessa 🙂 Eilen pohkeiden shokkihoidon jälkeen suihku ja ruokaa. Ilta meni rauhallisesti neulomuksien äärellä, ja tuo neuloosi on oirehtinut tänäänkin. Ollaan sentään saatu puutarhajutskat talviteloilleen. Nyt onkin ohjelmassa sunnuntai-illan saunahetki ja varmaankin neulomista…

Julkaistu

Unelmastako totta? – treenausta Personal Trainerin kanssa

En tiedä miksi kirjoitin, mutta kirjoitin Facebookin Korso-ryhmään
”Kävin perjantaina tutustumassa Kuntokeskus Vidaan ja pidin kovasti sen ilmapiiristä ja treenaukseni ajaksi opaskoirallenikin paikka löytyisi missä siitä ei muille asiakkaille olisi haittaa. Minua kuitenkin ”ujostuttaa”, jännittää ehkä eniten sokeuteni vuoksi aloittaa treenaaminen salilla. Intohimoni on spinning, koska siinä on laji, jossa sokkonakin voi revitellä täysillä ilman turvallisuusriskejä. Nyt vain pitäisi voittaa arkailuni ja opetella reitti opaskoiran kanssa Vidaan, harjoitella sisätiloissa kulkemaan ja hankkia kortti, jotta unelmasta tulisi totta. Että jonain päivänä ehkä siellä haahuaa valkoisen kepin kanssa arkautensa voittanut – toivotaan niin!”
Ehkä kaipasin rohkaisua ja monesti kun kertoo arkailevansa, se jo helpottaa. Ja ehkä myös persaukselle potkaisemista etten vain jäisi unelmoimaan. Ja sain mitä tilasin, yes! Totuuden nimessä eteeni avautui vastustamaton mahdollisuus.

Kirjoitukseni näki Personal Trainer Janna Saren, joka on pt-yrittäjä, tekee ohjauksia mm. Korson Vidassa. Hän kirjoitti minulle ja sovimme tapaamisesta. Jannan koulutus liikunnanohjaaja AMK Haaga-Helia (Vierumäen liikuntainstituutti ja viimeisen vuoden suuntautumisopinnot kunto- ja terveysliikunta). Opintojen jälkeen hän on lisäkouluttautunut erilaisin lyhyemmin koulutuksin. Hänellä on kilpaurheilijatausta lajina koripallo ja mukaan on mahtunut myös judoa ja jujutsua. Omien sanojensa mukaan hän haluaa auttaa muita liikunnan pariin, madaltamaan kynnystä liikunnan/treenaamisen aloittamiseen ja siksipä mekin istahdimme nokat vastakkain juttelemaan.

Olen lukenut jonkin verran blogeista pt-kokemuksia ja salaa itsekin haaveillut sellaisesta mahdollisuudesta. Asialle en koskaan ole kuitenkaan tehnyt mitään. Ollessani jäsenenä eräässä ketjussa 2004-2010 minulla oli ns. omaohjaaja, jonka kanssa käytiin kuntosaliohjelma läpi kerran pari, mutta ohjatusti treenamista se ei ollut. Pääasiassa loppuaikoina kävinkin salilla lähinnä spinningtunneilla. Ja tuolloin en varmasti edes juuri mitään pt-touhusta tiennytkään. Ja vaikka olisin tiennyt kukkaron nyörit olis pysynyt tiukalla. Vasta viime vuosina pt-asia on tullut minulle tutummaksi ja salainen haave päästä itsekin harjoittelemaan ohjatusti on herännyt. Hyvä ystäväni aloitti omat pt-treeninsä vuoden alusta ja ilolla olen lukenut hänen hehkutuksiaan treenien tuomasta hyvästä olosta ja ehkä ihan pikkuisen kadehtinutkin hyväntahtoisesti.

Eli voinko sanoa ei?
Vaikka minua jännittää miten salilla kanssatreenaajat suhtautuvat minuun, miten pärjään salilla, törmäilenkö tuntemattomiin ihmisiin jne. Ja jos ja kun aloitan Vidassa saliharjoittelun, haluan osallistua ryhmäliikuntatunneille. Miten ohjaajat suhtautuvat minuun, onko treenissä mitään mahiksia pysyä mukana, olenko liian kömpelö. Mitä jos huitasen vahingossa tai astun varpaille?
Niin, pelottaahan tuo kaikki, mutta… voiko arkuuden voittaa? Minua pidetään rohkeana ja kaitpa sitä pääsääntöisesti olenkin, joten miksi nyt jänistäisin?
Miksi minulla ei olisi yhtälaiset oikeudet harjoitteluun kuin kellä muulla tahansa, vaikka yksi aisti on pois. En tokikaan aio änkeä itseäni nopeatempoisille tunneille, tai tunneille missä on vaikeita askelkuvioita tms.
Olenhan vuosia sitten käynyt venyttelytunneilla, spinningissä ja pilateksessa. Olen kotona jonkin verran heilunut kahvakuulan kanssa, joten olisiko mahdotonta ottaa mukaan repertuaariin esim. kahvakuulatunti…

Näitä olen paljon pohtinut ja sisälläni kuplii innostus. Sydämestäni toivon tästä syntyvän jotain hienoa niin minulle kuin Jannallekin. Ehkä Janna pystyy kanssani kehittämään jotain osa-aluetta ammatissaan. Nyt hän joutuu todella miettimään miten liikkeet selittää minulle eikä kosketukselta välty. Kädestä pitäen ohjaamista tulee varmasti enemmän, mutta Jannalle koskettaminen ei ole vierasta, joten tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

Olemme sopineet, että kirjoitan täällä blogissa projektistamme iloineen ja suruineen. Toivomme tällä tarinalla muidenkin rohkaistuvan lähtemään liikkumaan jostain rajoitteesta/hidasteesta huolimatta oli se sitten jokin vamma, sairaus, ongelma. Liikkua voi kuntosalilla ja muutenkin vaikka näkö puuttuisi, vaikka sairastaisit diabetesta, tai kärsisit polviongelmista tms. Liikunta kuuluu kaikille ja oikealla ohjauksella meistä jokainen voi siitä saada entistä enemmän irti. Tällä esimerkillämme haluamme rohkaista muitakin. Minä olen tarttumassa mörköä sarvista Jannan avulla ja samalla pääsen toteuttamaan unelmaani. En ole ehkä edes tajunnut millainen mörkö sokkona yleisellä salilla touhuaminen on ominpäin. Tämän projektin aikana toivon itseluottamukseni kasvavan, rohkeuteni lisääntyvän. Enkä ehkä ole edes oikein tiennyt kuinka paljon olen tätä halunnut.

Alkuvaiheessa olemme sopineet 5-10 kerran treenisatsista, jonka jälkeen katsomme miten homma jatkuu. Minulle on iso yllätys, että Janna ei halua rahallista korvausta. Hänelle tärkeämpää tuntuu olevan auttamisen ilo ja sen tuoma palkkio, sekä näkyvyyden kautta joidenkin muidenkin innostuminen liikunnasta jostakin haasteesta huolimatta. Ja tuohon toiveeseen on toki helppoa yhtyä. Ja jotta ette pitäisi minua hyväksikäyttäjänä Jannan suhteen, haluan mainita myös, että olen valmis korvaamaan hänelle myös rahallisesti jatkossa.

Kotoa on n. kilsan matka Vidaan, ja nyt onkin tarve opetella reitti Oton kanssa mahdollisimman pian. Kirjoitinkin liikkumistaidon ohjaajalle asiasta ja eräälle peesarille, joten jospa reittiharjoittelu päästäisiin aloittamaan mahd. pian, voisin ostaa treenikortin Vidaan ja aloittaa yhteistyön Jannan kanssa ja siinä samalla livahtaa spinnutunneille.