Julkaistu

Kanarian matkan loppupäivien tapahtumia

Kevätsateen ropistessa on hyvä palata vielä Kanarian matkan tunnelmaan. Olen ollut tämän lomaviikon raportoinnissa ihan törkeän laiska, mutta jospa nyt samalla kun odottelen pyykkikoneen pyörähdystä valmiiksi.

Torstaiaamuna isäntämme lähti puolentoistatunnin pyörälenkille ja sieltä tultuaan käytiin sen kanssa uima-altaalla uimassa ennen aamupalaa. Palastelun jälkeen lähdimme ajelemaan saaren kraaterille. Loppumatkasta ajelimme aika mutkaisia vuoristoteitä pitkin. Kävimme joitakin satoja metrejä meren pinnasta olevalla näköalapaikalla. Kuvat vähän sumuisia, pilvet aika alhalla.

Ja tässä kuva kraaterista näköalapaikalta otettuna

Näköalapaikalta ajoimme vähän alemmaksi, josta lähti tie kohden kraaterin pohjaa. Se mutkitteli kallioiden välissä. Tiellä jonkin verran kivikkoa. Laskeutumista tuli n. 500 m, mutta käveltynä varmasti tien mutkittelun takia jonkin verran enemmän. Kraaterin pohjalla näytti tältä

Paluumatkalla ylös tuli vähän hiki 😀

Ennen kotiin paluuta kävimme vielä jossain paikallisessa kylässä kahvilassa herkuttelemassa ja nauttimassa edullisista hinnoista. Appelsiinisorpetti oli hyvää, ehkä vähän turhan makeaa…

Päivän liikunta-annosta jatkoin uimalla reilut puolituntia uima-altaalla. Uidessani tajusin, että päivän aikana oli tullut syödyksi aika vähän, joten energiat alko olemaan aika vähissä. Luvassa oli kuitenkin herkullinen grilliateria. Grillissä paistui tuoreet tonnikalapihvit. Niiden kanssa söimme perunoita ja vihersalaattia.

Illan aikana ei mitään erityisempää tapahtunut. Juteltiin ja testailtiin erilaisia keskikropan hallintatreeniliikkeitä 😀

Perjantaina vuorossa oli tutustuminen Kanarian Venetsiaan. Valitettavasti kamera unohtui matkasta, joten kuvat jäi ottamatta. Siellä oli rakennettu upeita kanavia ja paikka oli ilmeisen tyylikäs muutoinkin. Kalastajakylämäisyyttä en kuitenkaan siellä tuntenut. Syynä saattoi olla isot markkinat, joka valtasi ison alan. Kiertelimme markkinoilla pieniä shoppailuja tehden. Naapurimantereen agressiiviset pakkomyyjät tuntuivat ahdistavilta, jopa pelottaviltakin. Krääsää oli ja sitä oli paljon. Ja niin oli myös turistejakin.

Kiertelyn jälkeen istahdimme lounastauolle. Söin herkullisen katkarapusalaatin ja jälkkäriksi jäätelöä ja baileyseä ja oli namia. Ja likööriä ei oltu säästelty. Sitä oli reilusti annoksessa.

Koska vielä oli shoppailuhaluja ajelimme Atlanticoon ja avokki löysi tuolloin itselleen farkut, paitapuseron, kevättakin jne. Ostoksilta kotiuduttuamme nautiskelimme jälleen grilliherkuista, nam. Tällä kertaa porsaanfilettä kera uunikasviksin.

Lauantaina isäntämme lähti polkemaan kolmen tunnin treeniään ja me kävelimme hiekkadyyneille. Sää oli todella tuulinen ja hiekka pölisi mielettömästi. Juoksentelimme (sen minkä pysty) dyyneillä nauraen ja nauttien. Joka paikka sen jälkeen oli kyllä ihan hiekassa.

Dyyneille muistimme sentäs ottaa kameran. Oma asustukseni ei vaan ole kovin edustava, yllä ostamani uudet bikinit 😀

Läskit näkyy, mutta minkäs teen, tällänen olen, mutta vielä mä muutun!

Paluumatkalla pysähdyimme syömään pienet annokset. Söin ilmakuivattua kinkkua ja hunajameloonia, nam. Juomana sangriaa, nam. Kotimatkalla käytiin vielä kaupassa ja isäntämme jo meitä odottelikin kun palasimme takaisin. Iltaa vietettiin tutusti grillaillen. Nyt grillissä paistui broilerrintafileet. Lisänä riisiä ja salaattia.
Sunnuntaista tuli lekottelupäivä. Alunperin meinattiin mennä ajelemaan kameleilla, mutta laiskuus voitti. Oltiin altailla, lueskeltiin jne isäntämme tehdessä neljän tunnin treeniä. Ja pienen lounastuksen jälkeen rento oleilu jatkui.
Illalla lähdimme Inglesiin, jossa söimme pufeeravintolassa vatsamme täyteen. Siellä oli saatavana ihan kaikkea mitä nyt vaan voi kuvitella. Aterian jälkeen kiertelimme Inglesin kaduilla. Ei niin turismikeskeistä paikkaa voi olla mitä se oli. Ravintoloita vierivieressä ja mikä järkyttävintä niitä löytyi suomalaisinakin versioina vaikka kuinka. Ja ne oli tupaten täynnä. Tarjolla oli karaoketa, Wirve Rostia jne. Suomi-meininkiä!
Kotiuduttuamme iltamme vielä jatkui kuoharilla ja punaviinillä. Jutut lensivät laidasta laitaan 😀 Puolkuudelta kömmimme vasta nukkumaan. Kympiltä ylös väsyneinä, mutta onneksi ei pahempaa krapulaa ollut. Tiesi kyllä olleensa paheen tiellä 😀 Söimme aamupalaa, jonka jälkeen aloimme pakkailemaan. Shoppailujen ja isäntämme tavaroiden myötä meinasi tulla laukut melkein liian täyteen 😀 Lopulta homma ohi, joten vielä uima-altaalla käynti ja sen jälkeen suihkuun. Ruuaksi pastaa.
Ja voih, sitten aika kotimatkan. Isäntämme lähti meitä 
saattamaan kentälle, jossa halaukset, lähtöselvityksestä läpi ja viimeiset shoppailut. Niin kuin ei olis tarpeeksi jo ostettu. Huoh…
Kone lähtimelkein pari tuntia myöhässä. Aa ja avokki torkkui melkein koko matkan. Minä kuuntelin lehtiartikkeleita terveyslehdistä ja toivoin nukahtavani edes hetkeksi. En nukahtanut.
Suomessa oli juuri tuolloin maanantaina satanut hirveät räntämäärät maahan, joten tiistaiaamuna viideltä kotiin kahlatessa loskassa tuntui aika karsealta. Arkeen oli kuitenkin palattava…
Ja tässä linkit aijempiin Kanaria-postauksiini:
Julkaistu

Lihaa vähemmän, kasviksia enemmän

Alakerrasta kuuluu miten avokki lisää tankoon rautaa. Meillä ollaan siis vihdoinkin palaamassa liikunnalliseen elämään! Itselleni tulee vielä asiakas ja vatsassa sulaa lohiannos salaatilla, joten asiakkaaan saatua hierontahoidon, lähdemme koko perheen voimin iltalenkille, ihanaa! Tässä välissä kun ei ehdi rautaan tarttumaan avokin kaverina. En nimittäin kestä täydellä vatsalla treenaamista. Ja syömään ehdin vasta äskettäin. Iltapäivä meni opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa, joten alkukuun järjestöannos tuli hoidetuksi. Nyt sulattelen vihreän teen voimin lohiannosta salaatilla. Mulle sopii loistavasti ateria ilman perunaa, pastaa, riisiä. Nautin salaatista hurjasti, joten ehkä mun pitäisi vielä enemmän siirtyä tähän ylikorostettuun lautasmalli –syöniseen, koska se tuntuu hyvältä minulle.
Noh, lauantaina lennämme Kuusamoon, jossa hiilareiden välttely on lähes mahdotonta. Luvassa on lähiruokaa parhaimmillaan; oman maan perunoista perunamuussia, hirvikäristystä, pannulla paistettua siikaa tai lohta, kalakeittoa, hirvikeittoa, itse leivottuja kakkuja, piirakoita, pullia, ohrarieskaa jne… Aamupalalla montaa sorttia makeaa, leipää, kaurapuuroa. Päivän mittaan parit päiväkahvit ja lämmin ruoka, iltapala… Huih… Kyllä saa hiihtää ja paljon, että kalorit kuluu. Itsehän kontrolli on syömisistään pidettävä, mutta tuolla tahtoo olla vaikeaa, koska lautaselle ilmestyy kaikkea ennen kuin ehdit kieltäytymään, tai sanomaan yhtikäs mitään. Ollaan avokin kanssa suunniteltu puhuvamme olevamme dietillä ja että syömme aamiaisen ja iltapalan mökillä eikä kotitilalla. Saa nähdä miten onnistumme 😀
No Kuusamosta kotiuduttuamme on aika sitten ottaa tarkempaan syyniin oma ruokavalionsa sen oikean syömistavan löytämiseksi.
Viime päivinä olen asiaa pohtinut paljon. Huomaan itsessäni vähän nniuhottamisen piirteitä ruuan laadun suhteen. En niuhota siitä mitä minulle kylässä tarjoillaan, mutta kotona tehdessäni valintoja mitä kaupasta ostaa, välillä tuntuu todella hankalalta löytää mitä haluaa. Välillä kyllästyttää kaikki ja mitään ei oikein tee mieli mikä mistäkin syystä.
Avokki osti viikonloppuna maustamattomia broilerinkoipia, jotka oli järkyttävän suuria. Maustoin ne ja mielestäni maustaminen onnistuikin hyvin, mutta silti… en pitänyt broilerin lihan mausta. Se maistui jotenkin… En osaa kuvailla makua, mutta mitä lähempää luuta söi sitä voimakkaampi se vastenmielinen maku on. Liian isoksi kasvatettu on vaan liian isoa. Mielikuvituksissani ajattelin broilerin maistuvan tehokasvatetulta hormoonimössöltä. No tiedänkö oikeasti mille sellainen maistuu? Joka tapauksessa mulle tuli fiilis, että en halua syödä niin isoja koipia, enkä tukea ostopäätöksilläni tehotuotantoa. Eli, loppuuko broilerin käyttö ruuan valmistuksessa? Hm… Pakko tunnustaa, ei minusta ole niin radikaaliseen päätökseen. Vähentämään kyllä pystyn, mutta lopettamaan kokonaan en. Samahan se on muussakin lihatuotannossa. En haluaisi tukea sellaista ja aina kun mahdollista lihankin suhteen valitsen luomun. Se on vaan niin pirhanan arvokasta ja hankalasti saatavaa. Voin hyvästä laadukkaasta tuotteesta maksaa enemmän, mutta en kohtuuttomia kuitenkaan. Ja haluaisin aina, että tuottaja saisi rahani. Unelmani olisikin, että voisi ostaa kaiken tiloilta suoraan ilman välikäsiä, mutta… No unelmia saa ja pitääkin olla.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että haluaisin vähentää lihan syömistä tuntuvasti. Avokki ei ehkä ihan samaa mieltä asiasta, joten hankaloittaa asiaa. Sitä hankaloittaa myös oma sihtisuu esim. keitettyjen juuresten suhteen. Ne ei kerta kaikkiaan maistu minulle. Ehkä vielä uunissa paistettuna jotenkin, mutta ei houkuttele. Lanttu, porkkana, nauris, ÄH! Ja niistä kun saisi niin paljon hyviä kasvisaterioita ja lisukkeita ruokiin.  Pavut on myös ongelma, en pidä niiden koostumuksesta ja jollain kisareissulla sain papujen yliannostuksen. Ne ei vaan tahdo kelvata. Niitä ehkä voisin oppia syömään helpommin kuin juureksia, ehkä.
Pitäisi vaan lähteä rohkeammin kokeilemaan kasvisruokien valmistusta ja opetella pitämään niistä juureksista ja pavuistakin. Kasvisvaihtoehtojakin tulisi käyttöön paljon isompi repertuaari. Joskus kesäkurpitsat, munakoisot, tomaatit, bataatit meinaa kyllästyttää ja mielikuvitus loppua mitä niistä valmistaa. Vinkkejä otetaan vastaan!
Haastankin teidät lukijat laittamaan minulle kommentointiosaan kasvisruokaohjeita. Lupaan valmistaa niitä ja postailla miten onnistuvat minun keittiössäni. Pastaohjeita ei kannata laittaa, koska pastaa en kasvisaterioilleni taida kelpuuttaa 😀
Liikunta on onneksi tekemässä paluuta elämäämme. Sunnuntaina teimme kovavauhtisen kävelyn, matkan pituus hivenen arveluttaa, koska meillä meni aikaa vain 80min ja olimme laskeneet matkaksi n. 9 kilsaa. Nyt odotankin, että saisin erään ystäväni meille kylään, jonka kanssa kiertää lenkki matkamittarin kanssa. Haluan tietää kuinka pitkä se oikeasti on. En halua huijata itseäni enkä kanssaihmisiäkään. Joka tapauksessa kävelimme sen verran vauhdilla, että eilen tunsi jaloissa kävelleensä, enkä yleensä kävelystä kipeydy. Tuon 
sunnuntain lenkin kruunasi sauna. Oli ihanaa saunoa kaikessa rauhassa hyvän kävelyn jälkeen.
Uimaan tekee myös mieli, mutta nyt en oikein tunnu saavan ketään kaverikseni uimahallille ja se vähän harmittaa. Helmikuussa oli niin ihanaa käydä monta monta kertaa polskimassa, joten tahtoo uinnit takaisin viikko-ohjelmaan. Tällä viikollakin olen kysellyt pariakin kaveria, mutta taitaa käydä niin ettei ennen Kuusamon reissua uimiset onnistu. No kotiuduttuani alan taas ahistelun uimakavereilleni, soriiiii!!! Se että huhtikuun loppuun mennessä 20 kilsaa pitäisi olla uituna näytti jo ihan naurettavalta tavoitteelta kun maaliskuun alussa kasassa oli jo yli 15 kilsaa. Enään tavoite ei tunnu naurettavalta, koska aikaa on enää neljä viikkoa ja yksi viikoista menee Kuusamossa, joten kyllä perkule sen 20 kilsaa on mentävä rikki! Ja täytyyhän mun päästä testaamaan matkamittarini toimivuutta 😀
Nyt mun täytyy kuitenkin vaihtaa työvaatteet päälle ja valmistautua asiakkaan tuloon, joten siirryn tästä postauksesta takavasemmalle toivoen saavani paljon reseptejä J
Julkaistu

Naisten kympille toukokuussa

Nyt Liikuntahaaste ei ota edetäkseen. Takkuista on, mutta vielä uskotaan, että homma taasen käynnistyy vilkkaasti ja energisesti. Tälle päivää oli tosin jo liikkatreffit, mutta naisen riesa-aika vei voiton. Menkkakivuista ja runsaudesta kärsitään ja vaikka liikkuminen monesti helpottaa oloa, tänään ei vaan tuntunut hyvältä ajatus moisesta. Kehon toimintaa seuraillessa ja opetellessani nyt myös menkkojen osalta, jäin pohtimaan… Näin runsasvuotoisista kuukautisista on aikaa, viimeksi kun olen liikkunut vähän, eli ehkä joulukuussa. Kuukausi sitten kun olin helmikuussa liikkunut paljon ihmettelin vuodon niukkuutta minun normimeininkiin nähden. Ja nyt kun on ollut maaliskuu vähemmällä liikunnalla, runsaus kiusaa. Olenhan aijemminkin urheillut ja liikuntamäärät vaihdelleet, mutta en ole asioita osannut yhdistää. Ja en nytkään tiedä yhdistelenkö ihan väärin. Huhtikuusta tulee varmasti taas paljon liikunnallisempi kuukausi )lorvikatarin ajo käynnissä) joten mielenkiintoista nähdä miten kroppa taas reakoi. Vai onko tämä vain pelkkää sattumaa. Jos paljolla liikunnalla vuoto niukkenee, se on mulle tervetullutta!  Kokemuksia/näkemyksiä?

No ei liikuntaa ihan ole loman jälkeen hylätty, mutta tehokkaat treenit on jäänyt tekemättä. Uimaan en ole saanut kaveria enkä sitten muustakaan innostunut, jos nyt ei koiran ulkoilutuksia lasketa. Maanantaina ilmottauduin Naisten kymppi-tapahtumaan. Ei, en ole tullut hulluksi. En juokse, tyydyn reippaaseen kävelyyn. Oppaanikin haluaa kävellä, joten asiasta ei tarvitse sen enempää keskustella 😀 Harmaakuono tulee mukaan, jos on tarpeeksi viileää. Tapahtumahan on 27.5. Ja puolentoista viikon päästä matkustamme Kuusamoon avokin kotiseuduille, ja tarkoituksena on hiihtää mahdollisimman paljon. Nyt tämä luhverrus vaan täytyy poikkasta het ja viikonloppuna ottaa liikunnasta kaikki ilo irti.

Eilen olin kaverini kanssa Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n järjestämässä sveitsiläisessä illassa. Meille tarjoiltiin holittomana juomana mustaa teetä, johon joku pirulainen oli lisännyt sokeria ja holillisena ranskalaista valkoviiniä. Alkusalaattina oli ananasporkkanasalaatti. Pöytiin kannettiin sähköllä toimivat fonduepadat. Vaaleaa leipää dipattiin kolmen juuston juustofonduehen. Herkullista, mutta TODELLA, TODELLA raskasta. Jaksoin syödä vain joitakin leipäkuutioita. Ja vähän pelkäsin mahdollista närästystä, joten lopetin hyvissä ajoin. Illan aikana kuuntelimme sveitsiläistä musiikkia ja keskustelimme jonkin verran sveitsiläisistä tavoista. Ruoka oli hyvää, mutta ruokamuutokseni myötä ei ehkä enään mun juttu, paitsi pienissä määrin 😀 Ja osasin sen nyt huomioida hyvin herkutellessani.

Julkaistu

Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa – UTUonline – Turun yliopiston verkkolehti

Jälleen Facebookin kautta törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, ja koska lehdessä annetaan lupa kopiointiin, julkaisen tekstin blogissani. Teksti ja muut lehden jutut löytyvät
Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa – UTUonline – Turun yliopiston verkkolehti
-linkin takaa.

Ja tässä tämä itse artikkeli:

Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa

Turun yliopistossa tekeillä oleva tutkimus kyseenalaistaa perinteisiä liikuntasuosituksia.
Väitöskirjaa kirjoittava Joonas Eskelinen
tekee intervalliharjoitusta polkupyörä-
ergometrillä akatemiatutkija Kari
Kalliokosken seuratessa tuloksia
tietokoneelta.

Lyhytkestoinen mutta kovatehoinen harjoittelu kehittää heikkokuntoisten henkilöiden hapenottokykyä ja lihasten toimintaa jopa nopeammin tai ainakin vähemmällä ajankäytöllä kuin perinteinen pitkäkestoinen rauhallinen liikunta.
Turun yliopiston akatemiatutkija, dosentti Kari Kalliokosken ja filosofian tohtori Jarna Hannukaisen johtaman tutkijaryhmän alustavat tulokset osoittavat, että intervalliharjoittelulla koehenkilöiden lihasten suorituskyky parani merkittävästi hämmästyttävän vähäisellä treenimäärällä.
Kahden viikon intervalliharjoitusjaksoon kuuluu vain kuusi harjoituskertaa kuntopyörällä, polkupyöräergometrillä. Jokaisella harjoituskerralla koehenkilöt tekevät neljästä kuuteen maksimitehoista 30 sekunnin vetoa, joiden väleissä on neljän minuutin palautumisajat.
Kalliokosken ja Hannukaisen tutkimusryhmä on havainnut, että kahden viikon intervallitreenin aikana lihasten kyky käyttää glukoosia paranee koehenkilöillä useita kymmeniä prosentteja. Lisäksi koehenkilöiden maksimaalinen hapenottokyky parani jopa 10 prosenttia.

Liikunnan teho on merkitsevää, ei vain käytetty aika

Tutkimuksessa vertaillaan intervalliharjoittelulla ja perinteisellä pidempikestoisella rauhallisemmalla liikunnalla saatavia hyötyjä. Rauhallisempaa liikuntaa tekevä ryhmä käyttää harjoitteluun kaksi kertaa enemmän aikaa kuin kovatehoisen harjoittelun ryhmä, mutta kovatehoinen harjoittelu näyttää kehittävän lihasten suorituskykyä kuitenkin enemmän. Tutkimustulokset osaltaan kyseenalaistavat perinteisiä liikuntasuosituksia.
‒ Perinteisesti suositellaan pitkäkestoista kevyttä liikuntaa. Tutkimuksemme osaltaan tukee väitteitä siitä, että liikunnan teho on merkitsevää, ei pelkästään liikuntaan käytetty aika, Kalliokoski painottaa.
Kalliokoski arvelee, että uusien tutkimusten myötä liikuntasuositukset tulevat muuttumaan niin, että painotetaan entistä enemmän suoritusten tehoa.
‒ En suosittele, että kävelylenkkien kaltaisesta kevyestä liikunnasta pitäisi siirtyä kokonaan intervalliharjoitteluun. Kunnon kannalta olisi kuitenkin parasta ottaa kovatehoista ja lyhytkestoista treeniä rauhallisemman liikunnan tueksi.
Sekä aloittelevan että kovakuntoisemmankin liikkujan tulisi muistaa monipuolinen liikunta. Tavoitteena meillä kaikilla tulisi tietysti olla päivittäinen liikkuminen, mutta jos on aikaa vaikkapa vain kolmeen liikuntasuoritukseen viikossa, niitä ei kannata tehdä aina samalla tavalla. Yksi voi olla rauhallinen pidempi lenkki, toinen tehokkaampi treeni eli esimerkiksi intervallityyppinen harjoitus ja kolmas lihaskuntoharjoittelua vaikkapa kuntosalilla, Kalliokoski suosittelee.
‒ Esimerkiksi työpaikan viikoittainen sählyvuoro toimii hyvänä tehokkaana intervallityyppisenä treeninä, Kalliokoski jatkaa.

Intervallirääkki on tottumattomalle liian rajua

Kalliokoski esittelee polkupyöräergometrin
tuloksia. Eskelisen kierroslukumäärä
putosi 30 sekunnin vedon aikana 200:sta
alle 80:aan kierrokseen minuutissa.

Tutkimuksessa käytetään PET- ja magneettikuvausta lihasten ja sisäelinten aineenvaihdunnan mittaamiseen. Sydänlihaksen osalta PET-kuvista on paljastumassa yllättävä tulos. Kahden viikon tutkimusaikana lihasten kyky käyttää glukoosia näyttää kasvavan, mutta sydämen vastaava kyky pienenevän intervalliharjoitusryhmällä, jopa useita kymmeniä prosentteja.
‒ Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että perinteinen aerobinen harjoittelu parantaa myös sydänlihaksen kykyä käyttää glukoosia ja sen myötä taloudellistaa sydämen työtä. Siksi tämä uusi löydös voisi antaa viitteitä siitä, että erittäin kovatehoinen intervalliharjoitus on huonokuntoisten sydämelle aluksi liian rankka treeni. Lihakset tykkäävät äkillisestä kovastakin rääkistä, mutta sydän välttämättä ei. Sohvaperunoiden pitäisikin aloittaa harjoittelu hiukan kevyemmin, Kalliokoski kertoo.
Tutkimuksessa paljastui myös tutkijat yllättänyt sivutulos: intervalliharjoitteluun osallistuneiden kolesterolitaso putosi merkittävästi jo kahden viikon tutkimusaikana. Liikunnalla on aina tiedetty olevan vaikutusta kolesteroliin, mutta yllättävää oli se, kuinka nopeasti tehokas treeni alkaa alentaa kolesterolitasoa.

Intervallista toivotaan apua kakkostyypin diabetekseen

Seuraavassa tutkimuksessaan ryhmä aikoo tarkkailla kakkostyypin diabeetikkoja hieman kevennetyllä intervalliharjoittelulla.
‒ Tyypin 2 diabeteksessä elimistö kehittää resistenssin insuliinille. Tutkimme seuraavaksi purkaisiko intervalliharjoittelu tätä resistenssia enemmän ja vähemmällä ajankäytöllä kuin perinteinen harjoittelu. Jos näin olisi, se olisi mahtava tulos, kertoo tutkimusryhmän nuorempi jäsen, lääketieteen kandidaatti Joonas Eskelinen, joka kirjoittaa tutkimuksista väitöskirjaa.
Kalliokosken, Hannukaisen ja Eskelisen lisäksi tutkijaryhmän ydinjoukkoon kuuluu toinen väitöskirjaa kirjoittava nuorempi tutkija, lääketieteen kandidaatti Anna Savolainen ja iso joukko Turun yliopiston ja TYKSin tutkijoita sekä yhteistyökumppaneita muista yliopistoista. Tutkimuksen tarkempia tuloksia julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.
Teksti ja kuvat: Hannu Aaltonen

***

Olisi mukavaa lukea teidän lukijoiden ajatuksia aiheesta!

Ps: Tämä tyttö on ollut koko päivän enemmän kuin väsynyt ja loman jälkeen liikunnan aloittaminen on ollut takkuisaa, mutta eiköhän tämä tästä. Tuntuu vaan ettei kellojen siirto kesäaikaan yhtään helpottanut elämää. Nyt kuitenkin pää tyynyyn, toivottavasti uni tulee ja väsymys menee pois.

Ps: Ne jotka odottavat lomapostausta, tiedoksi, kyllä sellainen on vielä tulossa. Olen vähän sen kirjoittamista jo alotellutkin. Kuviin olen saanut kuvailut. Lisäks tekeillä on shoppailujen esittelypostaus.
Heheeh, ketä kiinnostaa???

Julkaistu

Hyvällä fiiliksellä kohden lomaa

Huh, eilen saatiin firman viime vuoden paperit (kuitit, tiliotteet, asiakaslistat jne)  kirjanpitäjälle toimitettavaan kuntoon kera vveroilmoituslomakkeen. Omalta osalta viime vuosi on paketissa, nyt vain odotellaan kirjanpitäjän laskelmia. No sen verran kyllä laskinkin jo, että viime vuosi oli edellistä vuotta huonompi, mutta selityksetkin löytyy: lomalaishierontoja edelliskesään verrattuna vähemmän ja mulla kaksi 3-4 viikon sairaslomaa, jotka valitettavasti näkyy vielä sairasajan jälkeenkin jonkin aikaa asiakasvirrassa. Joka tapauksessa paperit on nyt laitettu eteenpäin, joten ens viikon lomaa voi viettää hyvillä ja rauhallisin mielin. Ei tarvii miettiä, että se ja se pitää ehtiä vielä tekemään. Tosin jonkinlaista markkinointitempausta/suunnitelmaa on loman jälkeen syytä käynnistellä.
 
Eilen treffasin ystäväni ja kävimme hänen kanssaan ostoksilla. Heräteostona ostin Stadiumista juomapullovyön, johon saa neljä pikkupulloa. Avokki on sellaisesta haaveillut hiihtolenkeillään. Muuten ostokset olikin jo etukäteen harkittuja: ulkoinen kovalevy (vihdoinkin sain aikaseksi hommata sen), muistitikku, kuulokkeet, paristot. Kuulokkeet ja paristot matkaa varten. Ajan vietettä (äänikirjoja) pitää reissussa aina olla, mielummin liian monta kuin ei yhtään 😀 Useimmiten kirjojen kuuntelu jää tosi vähiin, mutta varautuahan pitää… 😀 Ja paristot ennenkaikkia hyvien äänikuvien takaamiseksi. Lopuksi käytiin kahvilassa. Söin herkullisen vuohenjuustosalaatin ja teetä.
Tänään oli paljon kivempi uintireissu tiistaihin verrattuna. Ja se näkyi myös uidussa matkassa, 1700 m 75 min. Pyydettiin uinnin valvojilta kyltti ”näkövammainen radalla” ja se helpotti kyllä hurjasti elämää!!! Alkuun väkeä oli paljon, mutta tovin päästä oli ihanan paljon tilaa. Loppua kohden taas mummojen ja pappojen määrä lisi, mutta nyt ei tullut kiukkusia kommentteja – ei ainakaan niin että oltas kuultu niitä. Ja melkein jäi vähän harmittamaan ajan loppuminen, kahden kilsan rajapyykki alkais oleen jo aika likellä 😀 Huhtikuun loppuun mennessä haluan rikkoa sen 😀
Eli, ystävät uintireissuja luvassa 😀
Ennen lomaa tuo 20 kilsaa ei myöskään toteudu. Pääsin 15.8 kilsaan ja viikonloppuna en varmaankaan uimaan pääse, mutta maaliskuun loppuun täytyy se 20 mennä rikki. Hm… Sehän oli tosin huhtikuun loppuun mennessä ollut tavoite alun perin, mutta…
Liikuntahaasteessa nyt 33 merkintää joista 4 tälle maaliskuulle.
Saa nähdä miten lomalla Liikuntahaaste etenee. Varmasti liikumme paljon, mutta täyttääkö liikkuminen asettamani kriterit. Mitään kaupunkikävelyjä tms. ei nimittäin lasketa. Dyynikävely varmastikin käy jo ihan urheilusta, joten ehkä siitä saadaan merkintä. Noh, en aio asiasta stressata sen enempää. Mulla on vielä monta ihanaa liikuntasuoritusta ennen huhtikuun loppua aikaa suorittaa täällä kotomaassakin.
Mä oon kyllä niin löytänyt liikunnan ja liikunnanriemun uudelleen elämääni. Suorastaan rakastan tätä tunnetta.
Julkaistu

Liikunnallinen helmikuu

Tämän kuukauden liikuntasaldoon voinen olla aika tyytyväinen.
Liikuntapäiviä kertyi 19
liikuntasuorituksia 22
ja niihin käytin aikaa 24 h 40 min
 Tammikuussa vastaavat lukemat olivat 10 liikuntapäivää, 13 liikuntasuoritusta
ja käytetty aika 15 h 35 min
Helmikuu oli selvästikin kestävyyslajien kuukausi, vaikkakin lenkkikilometrit jäi 30.5 km (tammikuu 42.5 km), mutta vastaavasti uinnissa tammikuun kilsaan parannusta tuli selvästi, sillä uidut kilsat oli 11.7 km.
Tammi-helmikuun aikana lenkkikilsoja 73 km ja uituna 12.7 km.
Helmikuussa spinningpyörän selässä kahdesti (2 h 10 min) tammikuussa vain kerran 80min polkasu.
Tässä kuussa uusina lajeina tulivat lumikenkäily, hiihto, ratsastus ja luistelu. Valitettavasti kunkin lajin harrastaminen jäi yhteen kertaan. Jospa vielä maaliskuun aikana pääsisi kaikkia harrastamaan. Ratsastus ilman taluttajaa ja laukan ensihurma ovat ehdottomia kuukauden kohokohtia. Uinnista olen nauttinut myös ja luistelutaitokin on vielä tallessa, vaikka taukoa olikin miltein 18 vuotta.
Voimatreeni koki kovan kolauksen jäätyään yhteen ainokaiseen treeniin. En tosin ole unohtanut penkkitreeniä ja tuota 45 kilon nostotavoitetta. Kyllä mä sen vielä teen ehjällä ohjelmalla matkojemme jälkeen. Huhtikuun Kuusamon reissun jälkeen olisi tarkoitus ottaa ehjä 12 viikon treeniohjelma sen suhteen.
Tammi-helmikuun  aikana liikuntasuorituksia on tullut yhteensä 35ja aikaa käytetty 40 h 15 min
Lenkki 13, uinti 10, kuntosali 5, spinning 3 ja loput jääneet yhteen kertaan.
Liikuntahaasteeseen olen saanut 29 liikuntapäivää, joten voinen olla tyytyväinen. Tammikuussa liikuntapäiviä olisi ehdottomasti pitänyt olla enemmän, mutta helmikuuhun olen tyytyväinen.
Motivaatio liikuntaan on tällä hetkellä todella korkealla. Odotan ”kieli pitkällä” seuraavaa uintikertaa, hiihtämään hinkuan, luistelemaan tahdon… Ja kyllä lumikenkäilykin maistuisi! Noh, reilun viikon päästä pääsen paljain varpain huohottamaan hiekkadyyneille 😀 IHANAA!!! LOMA, LOMA!!!
Avokki revitteli suksin tänään tuolla meidän lähiladullamme kahdeksan kierroksen verran (17.6 km) ja nyt se on koko illan puhunut vain hiihtämisestä. Tänään olikin mahtava aurinkoinen kevään tuoksuinen päivä. Itse kävin lenkkeilemässä Harmaakuonon veljen perheen äidin kanssa. Vaatetta oli päällä aivan liikaa, silti pidimme reipasta vauhtia. Olen onnellinen Harmaakuonon jaksamisesta ja niin kauan kuin ei ole liian lämmin aion kävellä sen kanssa mahdollisimman paljon.
Julkaistu

Talviliikunnan iloa

Mulla on ollut muutama mahtava talviliikuntapäivä!
Perjantaiaamun uinnin (1500 m) jälkeen kävin luistelemassa melkein 18 vuoden tauon jälkeen. Luisteltiin n. 35 min pienin minsan parin parilla tauolla. Kaaduin pari kertaa, mutta onneksi ei sattunut. Luistelu oli ihanaa ja toivottavasti pääsen vielä tälle talvea luistimille.

Lauantaina äitini tuli vieraaksemme ja melkein heti suuntasimme Haltialan kartanon maille lumikenkäilemään hyvässä talvisäässä. Lumikengät kantoivat melkein liiankin hyvin, joten helppoa kävelyä. Harmaakuono juoksenteli koko ajan vapaana lumesta nauttien. Reilun tunnin kävelyn jälkeen äiti jäi kahvittelemaan meidän muiden tehdessä vielä pienen lenkin. Yhteensä käveltyä tuli puolisentoista tuntia. Isot kiitokset seuralaisillemme upeasta lauantai-iltapäivästä.

Ihanan talvireippailun jälkeen keittelimme kotona kahvit ja teet. Äiti oli leiponut kotonaan laskiaispullat, jotka täällä täytettiin kermavaahdolla ja pakastevadelmilla. Herkullista, hyvää tuoretta, lisäaineetonta laskiaispullaa!!!

Kahvihetken jälkeen  äiti lueskeli lehtiä meidän avokin kanssa kokatessa. Merilohi kera yrttien, kerman, suolan sitruunan mehun uuniin paistumaan, salaattiaineksien pilkonta ja salaatin valmistus (katkarapusalaatti) ja perunoiden kuorinta, pesu ennen keittämistä.
Pöydän kattaus, kynttilät palamaan
ja ei muuta kuin syömään 😀 Kala onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin. Oli sopivan paistunutta, ei liian kuivahtanutta. Perunat olivat huonoja. Mun mielestä nykyisin ylipäätään saa aika harvoin oikeasti hyviä perunoita, valitettavasti. Silloin harvoin kun niitä syö, olisi kiva kun ne maistuisi joltakin.

Illalla saunoimme ja maistelimme lasilliset punaviiniä kera juustojen, viinirypäleiden ja ananaksen.

Sunnuntaina pähkäilimme mennäkkö hiihtämään vai ei. Lopulta päätettiin mennä suksille maanantaina ja nyt lähdimme äidin kanssa pitkälle lenkille. Kävelimme mun entisen asunnon alueelle ja siellä olleille lenkkireiteille. Kilometrejä taittui 9-10 ja molemmilla mahtava fiilis. Lopuksi vietiin vielä Harmaakuono metsän laitaan hetkeksi kirmailemaan vapaana. Lenkkiin meni aikaa pari tuntia.

Vietettiin rauhallinen ilta telkkarin äärellä ja mä sain Frilla-kaulahuivin valmiiksi! Luitte oikein, nyt se on valmis, valmis, valmis!!!!!!

Eilen lähdimme tuolle meidän lähiladulle suksimaan. Innostuttiin äidin kanssa hiihtämään neljä kierrosta avokin lähtiessä kolmen kiekan jälkeen imuroimaan ja valmistautumaan työpäiväänsä.
Parin tunnin aikana kaatuilin jonkusen kerran. Lenkillä on mäki, jossa kaarre oikealle. Parilla ekalla kerralla kaaduin kaarteeseen. Toinen alamäki mikä tuotti kaatumisia oli mäki, josta heti lähtee ylämäki. En osaa varautua siihen. Viime talvelta mäkeä on loivennettu ja onnistuin kerran pysymään pystyssä, joten enköhän vielä opi senkin mäen. Viime talvena olin siinä aina nurin 😀

Me hiihdetään avokin kanssa yleensä niin, että hän on edessäni tai takanani, antaa infoa tarpeen mukaan kaarroksista ja mäistä. Ylämäissä on välillä vähän hankalaa kun haarakäyntitekniikkani ei ole kovinkaan hyvä ja ladulle paluu hankalaa. Aikaa menee kun etsin suksella ladun kohtaa. Tuolla ladulla on yksi perinteisen latu ja sen vierellä pääsee luistellen. Luistelutyyliä en edes osaa. Avokki on teknisesti miljoona kertaa parempi hiihtäjä, joten välillä luistelee myös rinnallani ja koettaa ohjata miten hiihtotekniikkani paranisi. Pitäisi joustaa enempi polvista jne. Noh, joka tapauksessa hiihtäminen oli aivan mahtavaa. Tänäänkin oltas menty ellei pirun lumipyry olisi tullut häiritsemään.

Äitini oli ylpeä jaksettuaan yhdeksän kilsan hiihdon ja kyllähän se hienosti olikin huomioiden sairauksien listan (diabetes, sepelvaltimotauti, selkäydinkanavan ahtauma, kilpirauhasen vajaatoiminta). Ennen kauppaan ja apteekkiin kävelyä (1.5 km suuntaansa) joimme päiväkahvit/teet. Meidän lähtiessä kauppaan avokki jäi tekemään töitä.

Äiti otti kaupan jälkeen keittiön haltuunsa ja valmisti kermaista maksakastiketta, joka on avokkini suosikki. Mulle tehtiin iso kulhollinen puolukkavispipuuroa, joka on MEIDÄN ÄIDIN laittamana MAILMAN PARASTA 😀

Illalla äidin katsellessa telkkaria kävimme avokin ja Harmaakuonon kanssa reilun puolen tunnin kävelyllä talvi-illassa kuun kumottaessa 😀 Olo oli onnellinen ja vähän myös väsynyt monen päivän liikkumisista.

Lumipyry vei hiihtomahdollisuuden, mutta taapersimme kauppaan kilsan päähän säätä uhmaten 😀 Sitä ennen katselimme koneeltani valokuvia ja vähänkö olen happy, äiti sanoi mun pienentyneen kesän kuviin verrattuna. Rintojen alapuolelta ja vatsasta on kuulemma läskiä lähtenyt, jeee, jeee!!!

Ja kyllähän iltapäivällä ”piti” lähteä kävelylle. Ulkoiltiin kolme varttia rauhallista kävelyä Harmaakuonon kirmatessa ympärillämme.
Maltto välillä sentään tarpeilleen

Yli puolet ajasta Harmaakuono jaksoi painella upottavassa hangessa, loppuaika kirmailtiin tien viertä pitkin

Päivät äidin vierailun aikana on menneet todella nopsaan ja mukavissa merkeissä. Avokin tullessa hierontakeikalta täällä odotti ruoka valmiina ja mun tehdessä töitä uunissa paistui kuningatarkääretorttu, jota nyt saunan raikkaana iltateen kanssa maistelemme. Huomenna äiti palaa kotiin. Tarkotus oli käydä uimassakin, mutta mulle iski odotetusti menkat, joten lumipyrypäivä meni nyt rauhallisemmin. Noh, viimeksi liikunnasta olen viettänyt lepopäivän viime viikon keskiviikkona, joten ehkä tänään ansaitsinkin lepopäivän kevyin lepposin lenkein 😀
Julkaistu

Ruisleipäkurssilla Varpulassa

Viime keskiviikkona olin Vantaan seudun näkövammaiset ry:n ja Inkun ideapajan yhteistyössä järjestämällä ruisleivän leipomiskurssilla Sipoossa Varpulan tilalla.
Varpulan emäntä Riitta on valloittava, ihana ihminen. Ennen leivän tekoa saimme kahvin/teen kanssa maistella ruisleipää kirnuvoilla, namsk! Ja ”jälkkäriksi” Pappilan hätävaraa, jossa ruisjauhojen lisäksi oli piparitaikinaa, kermaa, puolukoita. Herkullista sekin ja hiilareiden yliannostus 😀

Riitta oli aloittanut ruisleipätaikinan valmistuksen paria päivää aikaisemmin. Teimme leivän siis juureen tehtyyn taikinaan, jossa on Lassilan luomutilan ruisjauhoa, suolaa, vettä. Istuimme pitkän pirtin pöydän ääressä vastatusten. Väliimme aseteltiin leivinpaperi kulmittain. Toinen leipoi leipänsä toiselle reunalle ja toinen toiselle. Saimme paperille ruisjauhoa ja käteen taikinapallon, jota pyörittelimme tovin ja sen jälkeen asetimme sen paperille. Kämmenillä hiljalleen taputeltiin pallo reikäleivän paksuiseksi pyöreäksi leiväksi. Saimme valita muotin millä teimme leipään reiän. Käytin lintumuottia ja ystäväni puolikuuta 😀

Ja tässä pelkkä oma leipäni 😀

Valitettavasti uunista tulleesta leivästä kuva jäi ottamatta.

Leipien kohotessa ja paistuessa emäntä esitteli meille miten lampaan villasta kehrätään lankaa. En edes yritä selittää miten se tapahtuu, koska minulle ei auennut oikein miten karstauksessa villa saatiin oikeanlaiseksi. Olisi tarvinnut olla rauhallisempi tilanne ja enemmän aikaa. Tämä oli kuitenkin kurssiin kuulumatonta ja iloitsen tästäkin, että pääsin tutkimaan millainen värttinä on.

Karstain

Ja tässä tutkin karstainta

Tilalla järjestetään ruisleipäkursseja sekä erilaisia käsityökursseja. Kesäisin tilalta saa itsepoimittuna tai valmiina luomumansikoita ja mustaherukoita. Tilalla myös lampaita.
Emäntä todella ihanan oloinen, reipas ihminen. Kannattaa piipahtaa paikanpäällä jos siihen tulee tilaisuus.

Olen saanut pari uutta lukijaa.
Jenny ja Pia ei muuta kuin toivottavasti viihdytte matkassani, ja tervetuloa mukaan!!!

Olen viettänyt ihanaa liikunnallista elämää äitini vierailun aikana. Tänään taittui suksin yhdeksän kilsaa, lauantaina lumikenkäilimme puolitoistatuntia ja eilen kävelimme normaalisti kahden tunnin ajan. Elämä on aikas mahtavaa! 

Julkaistu

Helmikuun uintitavoite saavutettu – 8 uintikertaa 10.2km/8h5min

Mulle kasvaa varmaan kohta kidukset ja evät, sillä sovin huomiselle tän viikon kolmannet uintitreffit!!!
Tiistaina polskuttelin tunnissa 1300 m ja tänään samassa ajassa 1400 m. Huomennako taas sata metriä paremmaks 😀 ??? Alun perin oli tarkoitus mennä eilenkin uimaan, mutta kaverini oli vielä flunssan jälkimainingeissa, joten pyysin seurakseni tälleaamua tiistaisen uimarikaverin, joka oli käynyt eilenkin uimassa. Ja nyt soitti ja sovittiin huomisaamuun uintitreffit. Heitin tänään puolivitsinä kotimatkalla, että huomenna taas. Puolivitsistä tulikin totista totta 
Helmikuulle asetin tavoitteekseni 6-8 uintikertaa, ja tänään tuli tuo kahdeksas kerta, joten tavoite ylittyy hienosti. Saas nähdä pääseekö alkuviikosta uimaan vai onko kuukauden väripäivät häiritsemässä elämää. Kilsoja on taittunut 10 km 200 m ja aikaa kulunut 8 h 5 min.  Tällä menolla joudun tarkistamaan kokonaistavoitettani 20 kilsan uinnista tammi-huhtikuun aikana, sillä puoliväli on jo takana 11.2 km.Melkeinpä voisin yrittää saada tuon 20 kilsaa uitua Kanarian matkaamme ennen. Ja toki uinti jatkuu matkan jälkeenkin, joten huhtikuun loppuun kilsoja voisi ehtiä tulemaan 35-40 huomioiden matkan jälkeen kahdet menkat ja viikon Kuusamon reissun. Toki toteutumiseen vaikuttaa myös miten paljon saan kaverini mukaan altaaseen. Tällä hetkellä tilanne on huippuhyvä ja tästä nautin ja intoilen. Muu treenaaminen vaan kärsii ja pahasti.
Huomiselle uinnin lisäks on suunnitelmissa joko luistelu tai reipas lenkki, riippuu säästä. Jos on kovin märkää luistelu on pakko jättää toiseen kertaan. Viime luistelustani on melkein 18v aikaa, joten varmaa on, että kaadun enemmän kuin kerran, joten jos jää märkänä kastun alta aikayksikön 😀
Pääasia kuitenkin, että pääsee ulkoilemaan luistellen tai lenkkeillen.
Vaaka ei tänään ollut armollinen!
Pirulainen kiljaisi lukemat 68.9 kg!!!
Eilen söin aika suolaista wokkia ja maistelin tuoretta ruisleipää ruisleipäkurssilla.
Järkyttävää KILON reakointi, ihan käsittämätöntä!
Toki naistenpäivät on tulossa, mutta ei ne nyt etukäteen painoa kauheasti nosta. Tosin, mulla lisääntyy ristiselän alueelle nestettä huomattavasti. Avokki aina kokeilee ja toteaa masentavan nesteen kertymisen jo päiviä ennen kuukautisia.
No ehkä ne tulevat etuajassa ja murskaavat uima-altaaseen hyppysuunnitelmat 
Avokki sai eilen tilauksensa Aminopörssistä ja oli tilannu mulle jotain nestemäisiä aminohappoja, ihan perkeleellisen pahaa tavaraa! Illalla vielä lorautin ainetta ihan liikaa lasiin. Uinnin jälkeen onnistu jo paremmin ja sain kohtuu hyvin litkun alas. Huh!
Nestemmäinen garnitiini on ihan hyvää tuohon verrattuna ja oikeasti rauhoittaa yöunta ennen nukkumaan menoa otettuna ja parantaa aineenvaihduntaa ennen treeniä nautittuna.
Vielä tuon aminohappolitkun osalta en osaa vaikutuksista sanoa mitään. Ensin pitää toipua sen lievästi ilmaistuna pahasta mausta.
Tällä viikolla aamuisin on ollut sellainen olo, että näinköhän se flunssapöpö on ehtinyt tännekin, mutta ei se ainakaan vielä ole taistelua voittanut. Macaa olen syönyt reilun kuukauden päivittäin ja se tuntus lisäävän hyvin vastustuskykyä. Koko talven olen suihkauttanut aamuisin suuhun vahvaa d-vitamiinia, ja olen virkeämpi, energisempi mitä aikaisempina talvina olen ollut. Ja nyt flunssakarkottajaisiin on kuulunut c-vitamiinikapseli ja aamuisin lasillinen puhdasta greippimehua, joka on ihanaa!!! Kirpakkaa, mutta ihanaa ja sanotaanhan greipin olevan hyvästä laihduttajallekin.
Sunnuntaina avokki heitti mulle haasteen
Jos painan 1.3. alle 67 kiloa
saan lahjakortin urheiluliikkeeseen 😀
Kunpa painaisin tuon alle 68 kiloakin!!!
Juttu lähti siitä kun olin niin täpinöissäni hyvän pyörätreenin jälkeen ja usko laihtumiseen korkealla 😀
Nyt taas tän aamun jäljiltä usko vähän horjuu, mutta kyllä tämä tästä iloksi vielä muuttuu!!!
Olen saanut uuden lukijan, mahtavaa!
Tervetuloa Maija.
Näin vaan hiljalleen lukijoiden määrä kasvaa,
vaikka ei nää mun jutut aina kovin kaksisia olekaan.
Mutta bloggaamisen ihanuus onkin siinä, että voi kirjoittaa juuri niin kuin itse haluaa, antaa vapauden   tunteen. Ei ole mitään raameja mitä pitäisi noudattaa ja se on ihanaa. Toiset pitävät tyylistä, jotkut ei. Ja kaikkiahan tässä maailmassa ei muutoinkaan voi miellyttää, joten sellasesta turha stressata.
Joka tapauksessa uudet lukijat aina ilahduttavat, joten tervetuloa Maija ja kaikki muutkin innokkaat.
Julkaistu

Kropan muutokset käsin tunnustellen

Laihdutusblogeissa monesti voi katsella valokuvista bloggaajassa tapahtuneita muutoksia ja kommentoida, kannustaa bloggaajaa. Mulla ei täällä ole yhtäkään ”laihdutuskuvaa” enkä tiedä onko tämä blogikaan varsinainen laihdutusblogi, vaikka painoa pudotankin.
Ja mulla ei itellänikään ole vertailukuvia kropastani, joten niitä ei ole tänne laittaa. Nyt kuitenkin kirjoitan niistä muutoksista mitä itsestäni olen tunnustellenhuomioinut ja avokki todeksi vahvistanut 😀 Taitaa olla tosin vähän puolueellinen todistaja. Seuraavan kerran kun menen uimaan ystäväni kanssa, joka tätäkin kenties lukee, voi kertoa sitten miten metsässä olen ulkonäöllisesti muutoksissa. Tod.näk. juuri mitään ei näy.
Silti avaan tuntemuksia asian tiimoilta. Tälle lisäpontta antaa aamun vaakalukemat (2 kertaa 67.7 ja kerran 67.9 kg). Ei ehkä pidä hirveästi vielä hehkuttaa, mutta se ”67” kuulosti niin ihanalta 68:n sijaan 😀 Ja sen on ruvettava kuulumaan useammin ja useammin, ja tietysti ododotellaan 67 kilon alitusta.
No peilistä en itseäni voi katsella, joten käytän peilin tilalla omia pikkukätösiäni. Toivottavasti ei kuulosta perverssiltä, sillä pervoilun kanssa ei asiassa ole mitään tekemistä.
Mielestäni alavatsasta on kadonnut rasvakudosta ja lonkkamaljan etuosan yläpuolella on selvä kuoppa. Tunnen kiinteän kohdan, jota melkein pelästyin, että onko se jokin kasvannainen… Mutta, se on vatsalihaksen alaosa, huih… Olen painanut muutama vuosi vähemmän kuin nyt, mutta en muista tuollaista tunteneeni kehostani 😀 No ei pelkoa, että se mihkään näkyisi, vielä!
Selän sivuläski on myös pienentynyt ja avokin mielestä vatsamakkara ohentunut.
Ja tää kuulostaa kyllä vähän… mutta nivusesta, aivan sisäreiden yläosasta on rasvaa hävinnyt, kuoppa!
Ja kun avokki hiero tänään alaselkääni, väitti lihaksien (mitä ne on, ruokaako?) tuntuvan paremmin.
Noh, eihän paino ole laskenut paljoakaan, mutta ilmeisesti jonkinlaista kiinteytymistä ja nesteiden poistumista kuitenkin tapahtunut. ”otoskleroosi”vuotenani olen tainnut päästää itseni aika löysään kuntoon. Onneksi tarkkailin kuitenkin syömisiäni ja ruokavaliotani, vaikka muuten en tehnyt liikuntaa riittävästi. Jos olisin herkutellut kaikella turhakkeilla ehkä lukemat olisi surullisemmat nyt. Ja vaikka viime vuosi ehkä on mennyt liikunnan kannalta alakanttiin, paino putosi muutaman kilon.
Toisaalta, voiko muutosta tapahtua jo puolessatoista kuukaudessa?
Vuoden alustahan olen liikkunut aktiivisemmin ja nyt helmikuussa
tahti vain kiihtynyt. Ehkä myös kroppani on herännyt jostain uinailutilastaan.
Uinti tuntuisi olevan tällä hetkellä kropalleni hyvästä. Ens viikolla taas pulahdan altaaseen.
Olen aivan fiiliksissä ja samalla haaveilen isosta laskiaispullasta, jossa on paljon kermaa ja hilloa.
Kaupan pullia en osta ja taidan olla liian laiska ryhtyä itse pullan paistoon 😀 Huomenna meillä syödään hirvipataa, namsk!
Viime syksynä saatiin huutokaupasta muutama kilo hirveä ja nyt on aika valmistaa pata, johon tulee punaviiniä, pekonia, valkosipulia, sipulia, pippuria jne. Joululahjaksi sain ystävältäni katajanmarjoja, jotka ovat kuulemma myös hirviruuassa herkullisia, joten niitä joukkoon. Padan paistuessa ite voikin pistää hien kuntosalilla lentämään. Tänään piti jo treenata, mutta väsy voitti. Sain hieronnan ja saunoimme ja nyt olen turhankin pirteä. No onneksi päivällä tuli hyvätahtinen lenkki upeassa talvisäässä, ja talven parhaista hetkistä pitää nauttia silloin kun se on mahdollista. Mutta huomenna mua kutsuu kuntosali, jeah!