Julkaistu

Liikunta ja kuukautiset neuloosia unohtamatta

Mulla on ”mielen päällä” monta asiaa mistä tekisi mieleni kirjoittaa. Ehkä päälimmäiseksi nousee kuitenkin kerran kuukaudessa olevat naisten riesat, sillä ne hiukan pilasivat viikonlopun liikuntasuunnitelmia. Eilen oli tarkoitus tehdä yläkroppatreeni. Aamupäivällä ja vielä iltapäivästäkin olo oli ihanan energinen ja pulppusin positiivista energiaa. Toki tunsin alavatsassa kuukautiskipuja ja tulvan lisääntymisen. Avokin saatua hierottua päivän asiakkaansa söimme ja aloimme latautumaan treeniin. Kivut lisääntyivät ”tulvan” kasvaessa, särkylääkettä naamariin. Olo kuitenkin muuttui uupuneeksi ja öllöttäväksi. Taistelin itseni kanssa pitkään. Halusin treenata, mutta… Tunsin syyllisyyttä, jos jättäisin treenin väliin ja hiukan pelkoakin laiskamadon hiivinnästä. Mutta onko järkeä tehdä lihaskuntotreeni juuri silloin kun kuukautiset ovat pahimmillaan??? Onko treenattava huonon olonkin uhalla vain todetakseen ettei siitä tule kuin paha mieli? Miten järkevää on puristaa itsestään tehotreeni irti, vaikka vuotaa kuin pistetty sika? Voisiko oikeasti antaa kropan puhdistua rauhassa ja olla itselleen lempeä? Meneekö todella treeni-into, jos yksi treeni jää tekemättä, tai se siirtyy tuonnemmaksi? Ei kai voi olla itsellään niin heikko itsekuri???

Lopulta päätin olla itselleni armollinen ja vapauttaa itseni treenistä. Avokin tehdessä treeniä lueskelin netistä aiheesta liikunta ja kuukautiset. Kovaa treenaavilla saattavat kuukautiset jäädä pois hormoonitoiminnan häiriöiden takia. Moni kokemusperäinen kirjoitus viittasi liikunnan helpottavan oireita, ainakin liikuntasuorituksen ajaksi. Kertoipa moni myös treenitehon laskemisesta kuukautisten ensinmmäisinä päivinä, ja niin kovista kivuista ettei voi mitään treeniä ajatellakaan. Ihmisten kommentteja lukiessani minulle muodostui käsitys mitä runsaammat kuukautiset sitä enemmän kipuja ja negatiivisia vaikutuksia liikuntaa/treenaamista ajatellen. Sellaiset, jotka kirjoittivat, että heidän menoaan kuukautiset eivät haittaa millään tasolla tai hyvin lievästi, olivat henkilöitä joilla niukka vuoto. Ja valitettavasti monien kokemuksien mukaan oireet pahenevat iän karttuessa. Tämän allekirjoitan itsekin. Eipä 20-vuotiaana menoa menkat haitannut juurikaan. Sitä liikuttiin ilman pahoinvointia tai suurempia kipujakaan. Enään se ei vaan ole niin ruusuista. Vanhuus ei tule yksin tässäkään asiassa.

Monethan saavat oireisiin helpotusta e-pillereistä ja käsittääkseni etenkin yhdistelmäpillereistä. Itse en kuitenkaan minulla olleen keuhkoveritulpan takia niihin enään koske, ja ehkäpä juuri tuon sairastumiseni takia minulla on hyvin negatiivinen suhtautuminen synteettisiin hormooneihin enkä halua niillä elimistöäni sekoittaa. Mutta muistan sen lyhyen ajan (alle 4kk) pillereitä käyttäessä miten kuukautisten aikaan kivut ja vuoto vähenivät. Mutta minkä hinnan siitä ilosta jouduin maksamaan, keuhkoveritulpan. Onneksi kuitenkin tajusin hakeutua ajoissa hoitoon eikä mitään peruuttamatonta tapahtunut. Ehkäpä sitten kuitenkin kestän kerran kuukaudessa olevat riesapäivät, ja liikuntakärpäsen suristessakin annan itselleni luvan hengähtää sen pari päivää.

Tänään onneksi pakkanen lauhtui reilusti ja aamulla pähkäillessäni miten treenaus, päätimme lähteä reippaalle lenkille mun kotiuduttua Silmukkasisko-miitistä. Ja niin me tehtiin. Olikin ihanaa pistää töppöstä toisen eteen reippain askelin. Huomasin kuitenkin ettei olo ollut edelleenkään paras mahdollinen, joten lenkki oli erittäin hyvä liikuntamuoto tälle päivää. Lenkin jälkeen piti vähän käydä heiluttelemassa kahvakuulaheilautuksia. Koetin opetella tekemään lantiolla liikkeen oikein. Minulla on todella jäykkä lantio, joten sen liikkuvuutta pitäisi saada ehdottomasti parannettua, jotta liike voisi oikeasti loksahtaa kohilleen. Toivottavasti huomenna sitten pääsee jo tekemään kunnon treenin. Se on ainakin ratsastuksen jälkeen tarkoitus. Joku muuten kirjoitti, että ratsastus helpottaa kuukautiskipuja ja rentouttaa alaselkää sopivasti. Jäin miettimään asiaa, sillä ennen joulua sattui olemaan menkkojen pahin päivä ratsastuspäivänä ja pelkäsin mitä ratsastus tekisi ololleni. Totesinkin tunnin jälkeen, että kipuja ei ole ja olo oli muutenkin parempi kuin ennen tuntia. Silloin en osannut yhdistää sitä ratsastukseen, mutta ehkä sillä olikin positiivinen vaikutus. Toivottavasti huomennakin, vaikka silloin pitäisi pahin olla jo ohi.

Mutta tänään oli mukavaa tavata osa Silmukkasiskoista neulomuksien merkeissä pitkästä aikaa. Loppiaistapaamiseen en päässyt kun tultiin vasta silloin mökiltä. Jouduin jäämään pois myös vanhainkotivisiitistä. Nyt kokoonnuimme pienellä porukalla. Juttu lensi ja neulomukset eteni. Viikolla aiemmin aloitin mun kaverille ambitus-kauluria, jota aluksi neuloskelin. Kahvi/teehetken jälkeen aloitin Teetee Cacao-langasta neulomaan pelleriinia. Löydettiin ohje jo syksyllä Wanhansataman Kädentaito-messuilta Pitsi & Palmikko-standilta. Sen on laatinut Anu Paljärvi. Messuilla näimme mallineuleen ja pidimme sitä koko ajan ponchona, mutta kyseessä onkin pelleriini. Sanakirjan mukaan ”pelleriini: (rinnastetaan peleriini) naisten lyhyt (turkis)viitta, hartiaviitta”. Nytpä sitten tulee meikäläiselle ihan uusi aluevaltaus neulomusrintamalla 😀 Pääsen tekemään lyhennettyjä kerroksia joista syntyy kiiloja… En vielä uskalla paljoa ajatella eteenpäin. Teen ensin nuo lyhennetyt kerrokset ja ihmettelen sitten lisää. Onneksi yksi Silmukkasiskoista on tekemässä samanlaista ja tapaamme keskiviikkona, joten saan tarvittaessa ohjausta. Minulla on petroolin sininen ja hänellä taas lämmin keltainen. Kiva tehdä ihan uutta, oppii taas lisää neulomuksien saloja, jeeee!!!! Ei tämä elämä niin kurjaa olekkaan mitä ehkä tekstin alussa vaikutti. Nyt teen juotuani neule käteen ja äänikirja korville. Huomenna pääsee jo nauttimaan treenaamisestakin!

Julkaistu

Vesijuoksu

Päivän liikunta-annos tuli tänään uima-altaassa. Olin kaverin kanssa vesijuoksemassa, tai kävelyä kai se lähinnä on, ainakin mitä vauhtiin tulee. Mun kärsivällisyys ja maltti tahto olla koetuksella. Uimalla kun pääsis paljon kovempaa. Koetin keskittyä pitämään navan selkärangassa ja yläkropan suorassa, että en menisi liiaksi etukenoon. Ja vaikka musta tuntui etenemisvauhti aika verkkaiselta ohittelimme useampia juoksioita altaassa. Ja alkoipa tuntumaan etureiden yläosissa ja sisäreisissä, joten eipä homma hukkaan mennyt. Aika meni vauhdilla, hämmästyin kun kuulin meidän taivaltaneen 50 min.

Vesijuoksun jälkeen päätettiin vielä pyrähtää uimaan. Se jäi kuitenkin liian lyhyeksi, sillä samalla radalla oli hitaampia uimareita ja joutui odottelemaan jatkuvasti sopivaa hetkeä edetä altaan välin verran. Tyydyin 250 metriin vaihtaen maisemaa lämpimään porealtaaseen venyttelemään. Lihashuollon tärkeydestä ei koskaan puhuta liikaa. Tekipäs nimittäin aikas hyvää venyttelyt etenkin alaraajoissa. Rentoutuminen jatkui vielä höyrysaunassa ja uimahallin kahviossa teemukillisen ääressä. Loppupäivän onkin taas ollut hyvä olo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nyt juotuna mukillinen kamomilla-teetä, joten seuraavaksi suuntia kohden pehkua 😀 Tämän treenikärpäsen purtua on myös nukkumaanmenoaika aikastunut ja unen laatu parantunut.

Julkaistu

Kahvakuulatreeni

Avokin treenatessa eilen yläkroppaa mä tein kahvakuulatreenin jalkapainotteisesti.

Liikkeet/toistot:
* Kahden käden heilautus 20
* Yhden käden heilautus sisäkautta 15
* Vauhtipunnerrus 15
* Kyykky kuula niskan takana 15
* Yhden käden heilautus ulkokautta 15
Tein kaksi kierrosta sekä kuuden kilon että kahdeksan kilon kuulilla. Minulla on ehkä hivenen turhan pehmeäpohjaiset treenikengät, joten jouduin vauhtipunnerruksessa hakemaan aika paljon tasapainoa kuten myös kyykyissä. Se tuntui jalkapohjan pikkulihaksissa tuskaisena poltteena, mutta sarjan jälkeen aina helpotti heti, joten kurja kärsi ja paina eteenpäin! Ylätaljalla tein vetoja eteen istuen sekä seisten kaksi sarjaa 20 kilon vastuksella, kulmatangolla (oliskohan se 6-8 kg hauiksia ja kulmasoutua ja pääpainon ollessa alakropassa vielä askelkyykkyjä. Lopuksi maitohappojen poljentaa pois pyörällä, ravistelut ja venyttelyt.
Ah mikä olo treenin jälkeen! Kyllä liikunta tekee hyvää niin kropalle kuin mielellekin. Treenin jälkeen maistuikin herkulliset linssi-kinoa -pihvit.

Nyt viettelen välipäivää ja huomenna mennään taas, YES!!! Työrintamalla on valitettavan hiljaista, joten nyt tulee ainakin levättyä kunnolla. Kolmen tunnin päästä pääsen vasta töiden kimppuun, joten taidanpa luoda silmukat seuraavaan käsityöhön. Niin, käsityöihmiset, neuloosi alkaa taas heräilemään ja etsimään paikkaansa treenikärpäsen surinan keskeltä.

Moni varmaan muistaa vielä kun täällä Bloggerissa pystyi ohjaamaan sähköpostiinsa jonkin postauksen kommentit. Oli kohta jossa luki tyyliin ”jatkokommentit lähetetään”… ja sen ruksittamalla, ruudunlukua ja näppäinkomenttoja käyttävänä enterillä aktivoitiin/ruksitettiin kohta ja postauksien kommentointeja pystyi seuraamaan sähköpostin kautta. Käytin toimintoa aina kun kommentoin johonkin blogikirjoitukseen ja halusin nähdä miten keskustelu kehittyy. Nyt homma ei enään ruudunluvulla onnistukaan. Juu, lukee kyllä ”ilmoita”, mutta kuuulemma vasemmalla puolella oleva laatikko, jossa ruksittava kohta, sitä ei minulle näy. Ilmeisesti kuvake, jonka aktivoituminen tarvitsee hiiren klikkaukset, huoh!!! Enterin painalluksista ei iloa, joten tuota seurantaa en saa enään päälle. Olen asiasta ärsyyntynyt, vaikka sinänsä pieni juttu!!! Lähetin asiasta palautetta Googleen, mutta tuskinpa yhden tai muutamankaan asiasta valitus mitään auttaa, harmien harmi!
Huoh, tulipahan nyt näin lopuksi tästäkin avauduttua 🙁

Julkaistu

Iisee Aero 45 min

Ai miten mahtavaa, pääsin tänään jo toisen kerran tällä viikolla spinnupyörän selkään :O Nyt Iisee-ohjaajan Hennan ensitunnille, jossa oli muita ohjaajia ja meitä Hennan kavereita. Mahtavaa!!! Kiitos Henna kun pääsin mukaan!!!

Tunti oli hyvin selkeä, 2 lämmittely biisiä, jonka jälkeen kolme kahden biisin työosuutta työosuuksien välillä ollessa biisin mittainen palautus jolloin vastusta laskettiin. Viimeisen työosuuden jälkeen vielä palauttelua ja venyttelyt. Työosuuksissa tehtiin 2-3 kierrosta. Kierroksella lisättiin vastusta 2-4 kertaa. Kierroksilla ajettiin myös pätkiä seisten. Tällä 45 minuutin tunnilla poljettiin kuulemma 6min5sek. seisten. Viimeinen työosuus oli pisin. En tiedä onko se aina niin Iisee-tunneilla, mutta eikös useimmiten lopussa oteta vielä kaikki irti? Tunti oli kuulemma Aero-tunnin ylärajoissa rasittavuudeltaan. Vaativin Iisee-tunti on Focus, jonka kesto on 55 min tai 60 min. Tahtoo joskus polkemaan sen. Siinä työosuudet ovat kolmen biisin mittaiset. On olemassa vielä Lime 30 min, jossa työosuudet yhden biisin mittaiset. Iisee-ohjaajat kouluttautuvat vuosittain, Iisee-tunnit ovat rakenteeltaan aina samanlaiset paikasta tai ohjaajasta riippumatta. Ohjaaja valitsee kuitenkin musiikit itse.

Poljimme tunnin watti-pyörillä joissa oli vaihteet. Valitettavasti en näe millä vaihteella ajan ja säätö on portaaton, joten ajoin vastuksen lisäysten osalta kuten ennenkin. Ja oli ihanaa ajaa ja 45 min meni aivan liian nopeaan. Ja Henna pärjäs oikein hyvin, vaikka taisi jännittää aikalailla ennen tunnin alkua. Treenistä tuli todella hyvä ja energinen olo.

Eilen illallisvalmistelujen lomassa teimme kuntosalitreenin. Aluksi ajatuksena oli, että teemme jalkatreenin, mutta mun osalta vaihdettiinkin yläkropan treeniin. Huomenna sitten jalat töihin. Aikataulu oli hiukan tiukka, joten tunnin treeni reippaaseen tahtiin. Lämmittely kahvakuulalla: heilautukset yhdellä ja kahdella kädellä, vauhtipunnerrusta, yhden käden punnerrusta. 20 kilon tangolla 3 sarjaa (toistot 15, 15 ja 10), ylätaljalla vedot eteen ja taakse sekä ojentajaliike seisten, käsipainoilla käsipainopenkkiä ja pystypunnerrus istuen. Kulmatangolla hauiskääntöjä ja kulmasoutua, loppu verryttely ja venyttely. Yes, treeni tuli tehdyksi, vaikka päivällä ateriavalmisteluja ja illalla vieraita illallisesta nauttimassa. Alkupalana tarjoilin bataatti-porkkanakeittoa johon sai lisätä oman maun mukaan ranskankermaa ja tuoretta minttua. Keiton maustoin tuoreella chilillä. Keiton kanssa tarjolla siemenrieskaa johon voi-oliiviöljy-ruohosipuli-levitettä. Pääruokana uuniperunaa, haukea kerma-sipulihaudukkeessa. Haukeen laitoin myös kuivattuja yrttejä ja suolaa. Katkarapusalaatti lisukkeena. Jälkkärinä mango-appelsiinirahkaa, teen kanssa minttusuklaata. Vieraanamme oli opaskoiratoiminnan alueellinen työryhmän jäsenet miehineen. Vietimme läksiäisiäni. Kohtahan yhteyshenkilönä pestini päättyy. Kahden viikon päästä Riihimäen viikonloppukurssi on jo ohi.

Kropassa on edelleenkin ihana, hyvä olo. Tuntuu hyvältä tuntea treenin aiheuttamaa väsymystä. Sänky kutsuu puoleensa vastustamattomasti, joten toivotan HYVÄÄ YÖTÄ ja liikunnallista alkavaa viikkoa kaikille!

Julkaistu

Cycling-tunti

En uskalla edes ajatella miten pitkä aika oli siitä kun viimeksi olen ollut ohjatulla spinning-tunnilla. Siitä on vuosia vierähtänyt aivan liian monta. Kotona olen toki polkenut spinnupyörällä (Budgets Sport:in halpisversio) jonkin verran, mutta harvoin saanut itsestäni siihen tapaan irti mitä spinning-tunnilla. Odotin treeniä innolla ja vähän jännittyneenäkin. Aikaa on myös kun olen ollut ryhmäliikuntatunnilla, joten pysyisinkö hommassa mukana. Onko ohjaajan verbaalinen ilmaisu riittävää jne???

Ja kyllähän minä mukana pysyin ja tajusinkin ohjaajan puheista mitä milloinkin piti tehdä. Tosin tunnilla ei tehty mitään kovin monimutkaista tai taidokasta selitystä vaativaa. Lähdimme ajamaan kevyellä vastuksella pikkuhiljaa vauhdin pudotessa ja vastuksen lisääntyessä. Jossain vaiheessa nousimme polkemaan seisten joksikin aikaan, jonka jälkeen vastusta pienennettiin ja poljentaa nopeutettiin. Tunti noudatti oikeastaan koko ajan samaa kaavaa. Lopussa oli kiihdytyksiä ja viimenen kova pätkä mentiin seisten. Sitten tultiinkin suorilta löysäilyvaiheeseen. Kaipasin itse enempi asteittaista rauhoittumista. Lopuksi nostelimme käsiä liikkeen lähtiessä lapaluusta, ja siinä se sitten olikin 😀

Tunti oli kovin erilainen mitä aikaisemmin olen ollut, toki vuosiakin on tässä vierähtänyt. Pidin enemmän aikaisemmista tuntimalleista missä olen ollut mukana. Silti pääsin fiilikseen nytkin. Hiki tippui pitkin kasvoja ja harteita. Hikipyyhe oli tarpeen 😀 Keuhkot joutuivat töihin kunnolla, mutta ehkä jäi vielä seuraavalle kertaa varaa puristaa hiukan enemmän.

Minusta olisi ihanaa käydä spinningissä suht säännöllisesti, mutta en halua sitoutua salijäsenyyteen, koska keväällä, kesällä ja syksyllä olemme paljon mökillä. Saahan jäsenyytensä toki jäädytettyä, mutta ehkä silloin kun kaupungissa on vois tunneille mennäkin. Harmi kun tuollakaan Sats:issa ei tunneta kymmenen kerran sarjalippuja tms. Mutta joka tapauksessa pääsen ens sunnuntaina Iiseen Hennan tunnille mukaan, yes!

Cycling 55 oli jo aamupäivällä kymmeneltä ja siitä lähtien olen vinkunut ja pihissyt yskimisestä puhumattakaan kuin parempikin tupakkaröhästä kärsivä. Muistan kokeneeni saman elämäni ekan spinnutunnin jälkeen, mutta ei näin pahana. Keuhkoihin on sittemmin keuhkoveritulpan jälkeen käynyt pakkasessa tehty eka hiihtolenkki, viime talvella reipas lumikenkäily järven jäällä jne. Osasin odottaa tätä pihinää ja vinkunaa, mutta en ehkä ihan näin runsaana. Tiedän seuraavan kerran olevan jo paljon helpomman, ja tiedän senkin, että rasituksen jälkeen keuhkoissa olevat tuntemukset ovat selitettävissä pienten hiussuonien tuhoutumisella. Mutta eiköhän treenillä pihinät ja vinkunat asetu, ainakin aiemmin niin on käynyt. Ja tuolloin sairaalasta kotiutuessa minulle sanottiin, että rasituksen jälkeen voi olla kipua ja yskintää, joten eipä syytä huoleen.

Ohhoh, tää on jo 401. postaus!!!

Julkaistu

Endorfiini-humalassa – liikunnasta superhyvä fiilis

Ohhoh, nyt tää taitaa karata lapasesta, nimittäin treenaaminen/liikkuminen 😀 Viimesen kolmen päivän aikana kuusi liikuntasuoritusta – 7 h 15min yhteensä käytetty aikaa niihin. Ja kropassa on hiukan jyrän alle jäänyt olo, mutta silti olen onnellinen ja endorfiini jyllää. Jalat ovat etenkin aikas kipeät kuten aina kyykkyjä tehtyäni. Huomenna taidan pitää lepopäivän, jotta en hyydy keskiviikon cycling-tunnille. Tänään sain nyt illalla ilostuttavan tiedon, nimittäin sunnuntaina Silmukkasiskot polkee spinnutunnin, Ihanaa, yes!

Lauantain treenejä täällä jo hehkutinkin. Eilisaamuun heräsin etureidet ja persus treenikipeänä, mutta ei muuta kuin kohti tallia ja ratsastustunnille miltein kymmenen asteen pakkaseen. Ratsastimme tunnin aikana kahdella eri hevosella. Minulla oli ensiksi Sebu, joka on hiukan etupainoinen kaveri ja mun helmasynti on ratsastaessa etunojassa könöttäminen. Sebullapa ei voinut niin könötellä, joten tulipahan treenattua painon siirtoa taakse ja istuinkyhmyjen tuntemusta. Harjoittelimme painon siirtoja niin vasemmalle kuin oikeallekin. Ja jotain loksahti kohdalleen, se rupes oikeasti toimimaan, YES! Myös vatsalihaksilla käynnin hidastaminen sujui hyvin ja pohkeilla askeleiden pidennyskin aika kivasti. Tunnin aikana myös ravattiin, molemmat hevoset niin Sebu kuin Airakin ottaa töltin sijasta helposti ravin. Lopputunnista treenasimme vielä hevosten pysäyttämistä vatsalihaksia käyttäen ja heti perään peruuttamista. Ja tunnin puolessa vaihdettiin hevoset. Aira tuntui ”tutummalta” eikä niin etupainoiselta. Mielestäni onnistuin Airan kanssa paremmin. Sen kanssa loksahti tuo painonsiirtojuttukin. Lopussa ratsastettiin vielä ilman jalustimia hakien oikeaa istuntaa ja että lonkat aukeisivat riittävästi.

Nyt talvella harjotuskenttä on vähän normaalia pienempi, kääntymisiä tulee paljon. Hevoset mielellään hyödyntää sokeuttamme ja painuu opettajan luo keskelle kyselemään mitäs nyt nää oikein haluaakaan… Ens kerralla kokeillaan, että edessämme on ns. kärkiratsastaja, jotta voimme keskittyä enemmän harjoitteisiin kuin jatkuvasti suunnan korjaamiseen. Tästä varmasti joku hevostytöistä saa huippupalkkion siivouksista yms. tallitöistä, pääsee ratsastustunnille. Aika alkeisiin tosin, mutta ratsastamaan kuitenkin 😀

Kotoa lähtiessäni vähän jännitin miten pukeutuminen onnistuu. Ratsastuskenkiin villasukkien lisäks ohuemmat sukat, ratsastushousujen alle merinovillaaluskerrasto, villapaita, fleesevuorellinen urheilutakki, huivi kypärän alle ja toppahanskat. Pukeutuminen onnistui. Vähän sormia ja varpaita vilutti, mutta pysyi siedettävällä tasolla. Ulkoilmaliikunnassa sitä näköjään myös karaistuu eikä pakkanen niin hirveästi haittaa. Aikanaan olinkin melkoinen vilukissa, mutta syynä taisi olla huono pukeutuminen. Opaskoiran myötä oppi pukemaan kunnolla päälleen, joka on enemmän kuin hyvä asia.

Avokki valmisti meille tonnikalamunakkaat mihin lisäsi tomaattia ja juustoraastetta. Ne syötyämme lepoa ja kuuden pintaan valmistautumista yläkropan treeniin. Lämmiteltiin kahvakuulalla erilaisin heilautuksin, jonka jälkeen penkkipunnerrukseen valmistavana kevyt 8 kilon tanko ja sitten 20 kilon tanko. Avokki tietysti lisäili itselleen painoja ainakin 60 kiloon asti 😀 Ite lähinnä hain oikeaa liikerataa ja itseluottamusta, että jaksan nostaa. Seuraavilla kerroilla lähdetään sitten hakemaan oikeasti treenipainoja. Penkkipunnerruksen jälkeen käsipainopenkkiä 4 kilon painoilla, pystypunnerrusta istuen, ylätaljalla ojentajia, käsipainoilla hauiskääntöjä, kulmatangolla kulmasoutua jne. Lopuksi heiluteltiin taas kahvakuulaa ja haettiin lantiopotkua, vatsalihasten jännitystä, oikeaa lantion liikerataa. Siinä meinasi perheriitakin syntyä :D:D Ja vielä lopuksi vähän jalkojen verryttelyä, jotta maitohapot karisisivat. Venytellessä totesin olevan aika kankea rautakanki. Aikaa vierähti 1 h 25 min. Suihkun jälkeen olikin ihana raukea, endorfiininen olo. Lähdimme kuitenkin koirien kanssa pienelle lenkille, ja nyt kun Oton menohalut ovat lisääntyneet lenkistä tuli reipasvauhtinen 😀 Sen jälkeen muki teetä ja unille.

Tänäamuna lähdin uimaan. Etukäteen arvelin koko touhun olevan kovin takkuista, mutta yllättävän hyvin uinti lähti sujumaan. Jalat toki tuntui hitailta ja väsyneiltä. Kuitenkin perusvauhtia jaksoi polskuttaa. Reilussa tunnissa uin 1250 m. Ei nyt päätä huimaava vauhti, mutta näköjään siihen se uintitauon jälkeen aina osuu 😀 Hallissa oli aika paljon porukkaa ja myös meidän radalla. Nyt oli myös vesijuoksioita. Lopussa melkein alkoi jo väkimäärä ahdistamaan. Kiva oli kuitenkin uida ja viimeistään parin viikon päästä uusiks, kuten myös ratsastamaan.

Kotona tein ison salaatin, jota söimme broilerin kanssa. Ja taas alkoi pähkäily mitä pukea ylleen kiristyvään pakkaseen. Olin ystäväni kanssa sopinut lenkkitreffit. Pakkanen hipsi 12 asteeseen, mutta eipä tuo meidän tahtia pahemmin haitannut 😀 Ennen lähtöämme tutkailimme Iphoneni Sports Trackeria. Lähti toimimaan toivotulla tavalla, mutta kadotti tiedot näytön lukkiuduttua. Onneksi kuitenkin ystävän Sport toimi, joten saatiin lenkin tiedot. Käveltiin 7.94km. Ekat 4km meni vauhtivälillä 4.9-5.5 km, jonka jälkeen Otolle iski pieni jumivaihde. Tuolloin vauhti putosi 3.6 km:iin. Eräs risteys saa sen jumittelemaan eikä aavistustakaan miksi. Ns. Lidli-lenkin jälkeen kierrettiin vielä Metsolan suo, jossa taas vauhti nousi 4.6-5.3 km välille. Reitillä muutama nousu. Yhteensä aikaa meni 1 h 40 min. Olen ihan tyytyväinen näillä kipeillä jaloilla ja keuhkoilla. Yhdistelmä pakkanen ja pakokaasut on aika kamala, ja keuhkoveritulpan jälkeen niiden sietokyky on laskenut. Nyt ei pakokaasuja ehkä niin ollutkaan, tai ne ei ainakaan ahdistanut. Ja eihän tuolla Metsolan suo-lenkillä autoja ajelekkaan. Ihanaa oli lenkkeillä ja samalla höpötellä ystävän kanssa. Ja mikä parasta Otto kulki pääasiassa todella reippaasti ja ilahduttavasti.

Kotona olen yrittänyt selvitellä muilta iphonen käyttäjiltä miksi Sports Tracker ei toimi. Nyt näyttäisi siltä, että itse Sports Trackeriin pitäisi saada päälle taustalla toimiminen. En vaan ole oikeaa kohtaa vielä löytänyt, nyyh!!! Eiköhän sekin tässä vielä ratkea.

No niin, jaksoikohan tämän treenivuodatuksen joku teistä lukea loppuun??? Tätä endorfiini-huuruissani kirjottaessani järjen ääni koettaa kysellä ”hei, ketä ihan oikeesti kiinnostaa nää jutut, näin yksityiskohtaisesti selitettynä”. Mut kun olen niin innoissani treenikärpäsen puremasta… :O :D:D

Julkaistu

Hyvät fiilikset :D

Viimeiset hörpyt Valkoinen karhu-nimisestä teestä ja muutama pähkinä poskeen, on tämän illan herkut herkuteltu. Iltapalaksi aiemmin saunan jälkeen jogurttia ja mustikoita 🙂 Saunajuomana äidin tekemää puolukkamehua vissyllä lantrattuna. Saunoessa vierähtikin pari tuntia nautiskellen endorfiinisesta olosta ja kropassa olevasta treenin jälkeisestä rentoudesta. Tuon ihanan olon kun aina muistaisi silloin kun laiskottaa ja treenin aloitus tuntuu hankalalta. Eka saunahetki menikin hiljaisuudessa, molemmat kuunteli kroppansa ja mielensä hyvää oloa. Vasta saunatauon jälkeen alkoi juttua tulemaan, ja keskustelu pyöri aika paljon liikunnassa.

Eilen juttelin hyvää mieltä tuottaneen puhelun Vantaan opaskoirakoulun johtavan kouluttajan kanssa ja sain häneltä loistavan neuvon miten saada koiraan vauhtia sen madellessa. Jo eilisellä iltalenkillä testasin. Käsivarsi pidetään suorana ja kyynärpää ”lukitaan” ojennettuun asentoon. Pysytään koiran takaosan kohdalla. Ei siirrytä koiran etupäätä kohden. Lähdetään kyynärvarsi lukittuna nopeuttamaan omia askeleita. Valjaisiin tulee väkisinkin pieni työntö, mutta koira lähtee liikkumaan reippaammin, ja heti kun askeleet nopeutuvat oma käsi rentoutetaan. On eleetön ja loppujenlopulta pienellä liikkeellä tehtävä juttu, ja mikä parasta se toimii!!! Eilisiltana olisin voinut tehdä pidemmänkin lenkin, niin innoissani olin. Tuntui mielettömän ihanalta painaltaa reippain askelin. Nyt oikeastaan ymmärsin miten hiljakseen ollaan liikuttu. Nautin jopa pienoisesta pohjekivusta oikeassa pohkeessa, hengästymisestä ja hikeytymisestä. Reipas lenkkeily on mahtavaa. Tänään lähdimme iltapäivästä koko perheen voimin lenkille. Reippailimme tunnin verran alkavassa lumisateessa ja nytkin kyynärpään lukitus toimi. Etenkin alussa kävelimme aika kovaa. Lenkistä tuli jo ihanan endorfiininen olo. Kotona oli pakko käydä pikasuihkussa ennen ruokaa.

Ennen saunaa oli sitten aika kahvakuulatreenin. Tekemäni soittolista toimi treenissä loistavasti. Aloitimme hyvällä fiiliksellä kahden käden heilautuksilla hakien lantiopotkua. Treenin aikana teimme myös yhden käden heilautuksia niin sisä kuin ulkokauttakin, vauhtipunnerruksia, hauiskääntöjä, yhden käden pystypunnerruksia jne. Ylätaljalla vetoja eteen niin istuen kuin seistenkin, käsipainopenkkiä, kyykkyjä ja askelkyykkyjä keppi edessä hartioiden korkeudella. Lopuksi verryttelyä, ravistelua ja venyttelyä. Painot eivät päätä huimanneet, mutta tärkeintä nyt olikin liikkeiden löytymyminen ja treenaamisesta nauttiminen. Ja kyllä me nautittiinkin. Nyt on tärkeää, että treenivimma säilyy ja kasvaa. Nyt ainakin tuntuu hyvältä ja tätä fiilistä tahdon lisää.

Julkaistu

2014 olkoon 60 kilon alituksen vuosi

Vuoden alusta on taas hyvä potkia itseään persauksille ja vaatia itseltään aikaisempaa liikunnallisempaa elämää. Vuosi 2013 meni ihan liian vähällä liikunnalla ja loppuvuodesta jo ennen joulusuklaita mopo meinasi lähteä keulimaan suklaiden suhteen, olkoonkin vaan kyseessä tumma suklaa, silti! Sitä meni liikaa. Onneksi gluteeiniton ruokavalio hillitsi leivonnaisten yms. herkuttelun. Nyt tilanne voisi olla paljon surullisempikin. Jouluherkuista en itseäni soimaa. Toki olisin voinut syödä vähemmän suklaata, juopotella uutena vuotena vähemmän jne, mutta ei elämäni jouluun ja uuteen vuoteen kaadu. Sillä on väliä mitä syön ja miten elän uuden vuoden ja joulun välin, ei sillä niinkään mitä mussutan joulun ja uuden vuoden vaihteen välillä. Tuossa kiteytyy niin hyvin se ajatus, kun syöt 80% hyvin, voi 20% mennä vähän toisinkin. Eihän se tarkoita kuitenkaan, että ihan överiksi tarvii mennä.

No joka tapauksessa olen täällä blogissakin kirjoittanut jo 2011, että tavoitteenani on painonpudotuksessa 60 kilon alitus. Noloa, mutta se on edelleen alittamatta! Paino on pyörinyt pitkään 67.5-68.5 kilon välillä, joten hyvä asia on se ettei se ole kääntynyt nousuun, paitsi nyt joulun myötä. Kirjoitin pari vuotta sitten, että matkaa alitukseen on 8.8 kg. Nyt tuohon saa lisätä 700 g.

Sisälläni on kytenyt ajatus ryhdistäytymisestä jo pidempään, ja onneksi aivan alusta ei tarvitse aloittaa. Nykyisessä elämässäni on paljon hyviä asioita ruokavaliossa kuten kasvisruokien lisääntyminen, lisäaineiden välttely, raaka-aineiden laadun tarkkailu jne. Nyt on lähinnä tarkennettava syömisiään ja ehkä vähän tehdä kieltolistaa. Totaalikieltäytyjäksi minkään suhteen en ala, mutta tällä hetkellä meillä on avokin kanssa sopimus, kotiin ei osteta suklaata, keksejä yms. herkkuja Avokki ei saa keksipakettiaan enkä minä tummaasuklaata. Täällä on yksi paketti suklaariisikakkuja ja tummasuklaalevy, mutta niiden nauttimisesta ei olla sovittu, joten toistaiseksi niihinkään ei kosketa. Lisäksi ollaan puhuttu kahvakuulailun/kuntosalitreenin aloittamisestaja ekan treenin pitäisi olla viikonloppuna.

Olen sopinut helmikuun loppuun jokatoiselle sunnuntaille ratsastustunnin sekä yhden issikkavaelluksen, joten tammi-helmikuussa pääsen viisi kertaa hevosen selkään, IHANAA!!! Sovittuna on myös kolmet uintitreffit helmikuun 3. päivään mennessä ja lenkkitreffauksia ajatuksella kerran viikossa. Ja sokerina pohjalla, varasin paikan cycling-tunnille ens keskiviikolle. Menen vierailijana kaverin kanssa Sats:iin. Siitä onkin vuosia aikaa kun viimeksi olen ollut ohjatulla spinning-tunnilla. Odotan tuntia hulluna, vaikka tiedänkin kuolevani sinne – tai ainakin melkein.

Eilen ladattiin ystävän kanssa mun Iphoneen Sports Tracker ja tänään testasin sen toimivuutta. Ei toiminut syystä tai toisesta. Onneksi treffaan ystävän maanantaina, niin eiköhän ongelma silloin selviä. Tod.näk. olen tehnyt jotain väärin… Tarkotus olis seurata Oton kanssa tehtyjen lenkkien pituuksia, joten toivottavasti homma saadaan toimimaan. Vika voi olla myös mun Iphone-käyttötaidoissa. Ne ei vielä kovin kaksiset ole. Joka tapauksessa olen innolla starttailemassa vuotta 2014 myös liikunnan merkeissä ja painon on aika nyt pudota sinne haluttuun alitukseen. Olen ollut pari päivää nuhainen, joten on ollut hyvää aikaa tehdä itselleen treenimusasoittolistoja, jotka toivottavasti tuo myös lisämotivaatiota. Uudet biisit saakoon Hepankin hikoilemaan kahvakuulan kanssa 😀 Eipä siis muuta kuin treeni-intoisin mielin vuoden 2014 kimppuun!!! Ja mua saa ja pitää potkia, jos täällä vaan ilmestyy käsityöpostauksia tms. Toki ei käsityöt elämästäni katoa mihinkään. Kerran kun olen löytänyt niin hienon harrastuksen, siitä ei luovuta. Nyt kuitenkin on aika luopua niistä liikakiloista – vihdoinkin. Hirmuiset tsempit meille ihan jokaiselle, jotka ylimääräisten kilojen kanssa taistelemme. Mehän taltutamme ne! EIKÖS!?

Julkaistu

Vuosi 2013

Kulunut vuosi on ollut ennätyksellinen käsitöiden suhteen. Puikoilta on syntynyt ponchoja, kaulureita, tuubihuiveja ja neulepäällisiä valokransseihin. Kesken jäi elämäni ekat villasukat, mutta jospa nekin valmistuisivat ensi vuoden aikana 😀 Neulomuksien lisäksi syntyi iso kasa mehiläisvahakynttilöitä ja opin tekemään koirien vetolelun munkinnyöritystekniikalla, vaikka hommasta ei mun suosikkipuuhaa tainnut tullakkaan. Myös iso kasa tyhjiä kahvipusseja odottaa askartelijaansa. Kyllä mä nekin vielä taltutan 🙂 Tosiasia on, että käsitöistä on tullut iso osa elämääni eikä lämmin kesäkään täysin neulomushimoa tauottanut. Ja halu oppia uutta on edelleen hirmuinen. Oppia ymmärtämään erilaisia neulomusohjeita ja siirtämään vieläpä ohjeet käytäntöön :D:D

Käsitöiden merkeissä olen kuluneen vuoden aikana viettänyt monta huippukivaa hetkeä Silmukkasiskojen kanssa. Matkustimmepa porukalla keväällä Tallinnaan lankakauppoja kiertämään ja marraskuussa Tampereelle käsityömessuille sekä monena iltana istuimme porukalla neulomaan ja herkuttelemaan 😀 Jos lopetettuani maalipallon miltein kolme vuotta sitten, tuntui tyhjältä, ei tunnu enään!!!

Kuluneena vuonna suurimpia asioita mitä elämässämme tapahtui oli opakoirani Harmaakuonon eläköityminen ja uuden oppaan Oton elämäämme tulo. Tuohon koiran vaihtoon on liittynyt paljon suuria tunteita eikä sitä oikein ymmärräkään miten paljon rakkautta sydämeen voi mahtua eläintä kohtaan. Nyt Harmaakuono viettää ansaittuja eläkepäiviä luonamme ja minä koetan kasvaa Oton kanssa koirakoksi ensi vuoden aikana. Koska koirat ovat kovin erilaiset tie ei kovin helppo ole ollut ja vieläkin yhteisiä kilometrejä on taitettava ennen kuin homma sujuu pääsääntöisesti hyvin. Toivottavasti kuitenkin itsekin kasvan muutoksessa ihmisenä ja opin tästä vaiheesta jotain uutta mikä kantaa minua eteenpäin elämässäni.

Olen kuitenkin onnellinen, että Harmaakuono on luonamme vielä hyväkuntoisena vanhuksena samalla peläten päivää milloin on aika hyvästien. En tiedä voiko siihen valmistautua, ehkä sen jollain tasolla hyväksyn, silti se pelottaa. Nyt on kuitenkin syytä nauttia siitä ajasta mitä meillä yhteistä aikaa on. Tänä vuonna olemme kuitenkin saaneet tutustua myös Ottoon ja seurata miten poika ottaa vanhuksesta oppia, ihanaa aikaa!

Ilokseni huomaan, että vuoden aikana ne varhaisaikuisuuden ja teinivuosien ystäväsuhteet ovat heränneet uudelleen henkiin. Yhteydenpito on ollut monen kanssa luvattoman huonoa ilman mitään varsinaista syytä. Arki on rullannut vain omalla painollaan. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut. Eräänkin ystävän kanssa löysimme toisemme taas opaskoirakurssilla ja myöhemmin ratsastuksen merkeissä. Olen onnellinen siitä. En nimittäin halua kadottaa ystäviä vuosien takaa vain aikuisen arjen pyörittämisen takia, joten ystävät hyvät pidetään ystävyydestämme jatkossakin kiinni! Ja otetaan uusi vuosi vastaan ystäväpariskunnan kanssa täällä mökillä 🙂

Mökillä olemmekin avokin kanssa viettäneet vapaa-ajastamme suurimman osan. Kesällä ei meitä työpäivien ulkopuolella kaupungissa juuri näkynytkään. Olemme saaneet nauttia aurinkoisista talven, kevää, kesän ja syksynkin päivistä. Keväällä täällä luonto hullaannutti minut täysin ja sisälle malttoi just ja just nukkumaan. Kesän aikana saimme nauttia ihanan monta ateriaa lammen rannalla, istua iltanuotiolla, pulahtaa lammen raikkaaseen veteen, kestitä ystäviämme ja viettää heidän kanssaan rentoa oleskelua unohtamatta. Mökki on ihana ja ei meillä ainakaan turha hankinta.

Blogissa olen myös kirjoittanut niistä hyvistä elämäntavoista, laihduttamisesta ja liikunnasta, joten eipäs sivuuteta aihetta nytkään. Painon pudotus ei ole sujunut olleskaan toivotulla tavalla. Se ei ole onneksi kuitenkaan noussutkaan, joten painonhallinta on kai sinänsä sujunut ainakin tyydyttävästi. Edelleen kuitenkin haluan päästä sinne alle 60 kilon, joten ryhtiliikettä kohden. Lisää reipasta liikuntaa. Kävelylenkit eivät koiran kanssa riitä, eikä pari kertaa kuukaudessa uinnit ja ratsastukset. Teholiikuntaa on lisättävä! Lisäks mökillä saunasiiderit ja ruokailujen yhteydessä olevat viinilasilliset pitää minimoida. Niistä tulee turhia kaloreita ja muutenkin. Pohdinkin avokille joulusaunassa, että mikä siinä onkin niin pirun vaikeaa. Molemmat pidämme treenaamisesta/liikunnasta ja liikunnan jälkeisestä olosta, mutta miksi silti on taas niin vaikeaa saada se tiiviiksi osaksi elämää??? Pitääkö aina olla jokin urheilullinen tavoite, jota kohden ponnistaa, eikö hyvä olo ole riittävä kannustin??? Jospa kuitenkin yhdessä löytäisimme taas sen treenikärpäsen pureman, koska se purema on oikeasti aika magee!!!

Tän loppuvuoden mahtavimpia juttuja on ollut ratsastus ja sen säännöllistyminen. Hevosen selässä oppii uutta omasta kehostaan, keskivartalon hallinta paranee, wouh. Odotan jo tammikuista ratsastustuntia! Ja tällä hetkellä ainakin näyttää ettei ratsastusvarusteiden osto ollut turhaa. Ja ystävän joululahjaksi antama raippakin pääsee käyttöön. Toivottavasti vuoden päästä voisin sanoa tandem-pyörästä samaa. Nyt en päässyt ajelemaan laisinkaan, joten pilottien metsästys on aloitettava hyvissä ajoin kevään häämöttäessä. No jos sitä talvea nyt edes tuleekaan…

Mutta joo, kulunut vuosi on ollut hyvä, vaikka tunnekuohuinen koiran vaihdon myötä. Ulkomailla Tallinnaa lukuun ottamatta en käynyt ja ihmettelen hiukan ettei matkakuume ole iskenyt pahemmin. Nyt tosin tunnen sisimmässäni, että ensi vuonna haluan lentoon ja kokemaan jotain uutta ja mielenkiintoista ulkomaiden kamaralle 🙂 Ehkäpä mökki on hiukan rauhoittanut minuakin… Mene ja tiedä…

Vuoden aikana moni teistä lukijoista on auttanut minua monin eri tavoin, kuka kuvaillut valokuvia, kuka kirjoittanut neuleohjeen kaavat auki jne. Haluan kiittää teitä kaikkia ja lähettää virtuaalisesti, mutta sitäkin lämpimämmät halaukset teille kaikille. Avustanne olen kovin kiitollinen ja haluaisin korvata apunne jotenkin, mutta kukaan teistä ei tunnu korvauksia huolivan 🙂 Olkoon sellainen julkinen kiitos ystävät hyvät!
KIITOS!!!

Ja lopuksi hurjan paljon jokaiselle iloa vuoden vaihteeseen ja onnellisuutta, rakkautta, menestystä tulevaan vuoteen 🙂

Julkaistu

Ratsastustunti ennen joulua

Viime sunnuntain ratsastustuntia odotin kuin labpis ruokaansa 😀 Ja kyllä se taas olikin odottamisen arvoista, IHANAA!!! En juurikaan huomannut vesisateen ripeksintääkään vasta kuin kotona kastuneista ratsastushousuista 😀 Niin, nyt taika murtui, sateli vettä tunnin aikana. Tosin kovin sade väistyi tieltämme tälläkin kertaa.

Tunti aloitettiin siitä mihin viime kerralla jäätiin. Jalustimet pois jaloista, jalat hevosen kylkiin oikealle kohdalle, istuinkyhmyjen tuntemisharjoituksia, painon siirtoja istuinkyhmyltä toiselle, ja sama käynnissä. Hiljalleen hevoset tuli kuulolle siitä mitä pyysimme, korvat liikkui ja tapahtuipa pientä kääntymistäkin. Kun jalustimet laitettiin takaisin ne tuntuivat lyhyemmiltä mitä aiemmin, joten lonkat taisi aueta edes hiukan 😀 Ja nyt hyvä ryhti ja oikea istunta pitäisi säilyttää eikä alkaa könöttämään eteenpäin Hepan tapaan 🙂 Harjoittelimme vatsalihaksien avulla pysäyttämistä. Hevoset alkoi hidastamaan pinnistellessämme niitä olemattomia lihojamme ja kun hiukan ohjaksesta nyppäs tapahtui ihkaoikea pysähtyminenkin. Huippuhyvää keskivartalon lihasten treeniä, wauh! Nyt kun meitä on tunnilla vain kaksi sokkoa, ohjaaja ehtii hyvin opettamaan meitä molempia yhdessä ja erikseen. Tunnin aikana töltättiin myös pitkähköjä pätkiä hakien vähän reippaampaa tölttiä ja opeteltiin tuntemaan milloin hevonen yrittää hidastaa ja miten pohkeita napautetaan nopeasti kylkeen heti eikä vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Kokeilimme töltissä painon siirtoja ja olipas mukamas kovin hankalaa vaatia samanaikaisesti tölttiä, ja tehdä painon siirtoja sekä ohjastaa. Liian monta liikkuvaa osaa 😀 Mutta ah miten mahtavaa!!! Hiljalleen homma sujui paremmin ja paremmin hevosten töltätessä reippaasti ja meidänkin ratsastusasentojen pysyessä suht kasassa. On mielettömän hyvä kun opettaja korjailee virheasentoja sitä mukaan kun niitä tulee. Tutuksi tuli jälleen ”Hepa, nojaa taaksepäin, älä könötä, jalat rennoksi, kantapäät alas…” Ehkä sitä kuitenkin hiljalleen oppii huonoista asennoista pois ja hevosen ratsastettavuus kehittyy.

Tunnin jälkeen jaloissa oli hyvä ja treenannut olo 😀 🙂 Tahtoo lisää, ja onneksi seuraavat kerrat onkin jo sovittu. Olen tainnut hurahtaa ratsastukseen. Ainakin ystäväni on sen huomannut, sillä sain häneltä joululahjaksi raipan.

Toivottavasti kuvista edes hiukan välittyy se hyvä olo mitä hepostellessani tunnen.