Julkaistu

Kevätaamu

Auringon paistetta, leppeä ilmavirta, lintujen liverrys
Kylmä viima on poissa, KEVÄT – se saapuu sittenkin.

Viime viikolla puhalsi kylmä viima ja talvi ei tuntunut millään antautuvan keväälle. Nyt kuitenkin tuntui aivan kuin kevät sittenkin olisi kampeamassa voittoon.

Keväisestä aamusta pääsin nauttimaan Nuorukaisen ja sen kouluttajan kanssa. Kiersimme ns. Ankkalammen lenkin. Kun lähdimme pihasta Nuorukainen vei samalle reitille mistä ekalla kerrallakin aloitettiin. Pissit tehtyään jatkoimme mäkeä alas. Edessä oli suojatie, koira muisti edellisellä kerralla vasemmalle kääntymisen, joten vähän hämmentyi reittimuutoksesta. Suojatie löytyi ja kadun yli päästiin. Poika olisi jatkanut vasemmalle, mutta suoristi komennosta kulkusuuntansa. Piti hienosti syrjän, näytti vasemmalle kääntyvän tien hienosti ja sinne käännyttiinkin. Alikulun jälkeen käännyttiin taas vasemmalle, vaikka olisi pitänyt mennä oikean kautta suoraan. Tehdä sellainen määly. Nuorukainen hämmentyi erheestä ja vauhti meni mateluksi. Päästyämme takaisin reitille into taas palasi. Osasyynä taisi olla lähellä oleva koirapuisto jonne mieli halajasi. Kovasti ainakin yritti näyttää tietä puistoon ja vähän tarvittiin kouluttajan apuja, jotta päästiin eteenpäin. Tultiin suojatielle, jonka jälkeen oltiinkin Ankkalammen lenkillä. Pitkillä suorilla Nuorukainen käveli reippain ja varmoin askelin. Selvästi kehut ja rapsutukset pyllyn päältä innostutti koiraa. Pääsin nauttimaan hyvästä vedosta ilman koohausta. Kiersimme Ankkapuiston ja palasimme samaa reittiä takaisin. Nyt koirapuistossa oli koiria, jotka haukkuivat. Puiston ohitus oli vielä hankalempaa kuin mennessä. Tarvittiin kouluttajan auktoriteettiä tosissaan. Reitin kotiin poika näytti hyvin ja toi kotiovelle määrätietoisesti häntä heiluen. Kouluttaja kertoi koiran olleen innoissaan heidän tullessa autolta meille, ja nytkin poitsu katseli, pääsiskö sisälle. Ei tällä kerralla. Hetki rupattelua ja rapsuttelua.

Ennen lähtöämme koirat tapasivat ja tervehtivät toisiaan tuttavallisesti ja iloisesti. Molemmat olisi tahtoneet mukaan. Harmaakuono jäi avokin kanssa kotiin. Oli kuulemma läähättänyt lähdettyämme ja raapinut ovea. Lopulta asettautunut maate eikä reakoinut mihinkään, ei silloinkaan kun seisoskelimme tuossa pihassa. Yleensä silloin Harmaakuono seuraa tilannetta porraspäästä hyvin tarkasti. Nyt tullessani sisään se kävi luonani ehkä hiukan mielenosoituksellisena. Kun istahdin säkkituoliin se tuli luokseni, nojasi, änkesi puolittain syliin. Siinä istuimme ja minä silitin vanhusta. Herra köllähti pötkölleen jalkoihini ja painautui vielä likemmäksi. Siinä inhimillistämisen puuskassa puhelin sille, etten hylkää sitä, vaikka kävelenkin nuoremman koiran kanssa. Nuuskuttelin koiran turkkia ja keräsin taas itseäni ja voimiani muutoksen tuulessa.

Nuorukainen pääsee huomenna viikon lomalle hoitoperheeseensä. Varmasti tekee hyvää päästä hetkeksi tarhaolosuhteista kotioloihin. Huhtikuun puolella kouluttaja käy pojan kanssa tuota Ankkalammen lenkkiä treenaamassa ja mahdollisuuksien mukaan katsellaan treeniohjelmaan jokin toinen lenkki. Näin koira pääsee tutustumaan jo etukäteen tulevin reitteihinsä ja tutustuminen ja siirtyminen tapahtuu ehkä vähän helpommin.

Eilen luonani oli meitin käsityöporukka. Yhdestä lähes kuuteen aika sujahti neulomusten ja rupattelun merkeissä. Kahvin kanssa tarjolla oli taasen herkkua monenlaista. Itse tein tuota marjajäädykettä, josta olen täälläkin kirjoittanut lisäaineettomana versiona jäätelöstä. Sai hyvää palautetta ja kulhoon ei paljoa jäänytkään.  Tarjolla oli suklaata, pääsiäismunia, pasteijoita, riisikakkuja, sipsejä, kuivahedelmiä, korvapuusteja, juustoja jne.  Suunnittelimme hiukan kevään tapaamisia. Samalla sain sukan vartta jonkusen sentin neulotuksi. Olen viimesen kahden viikon aikana tehnyt käsitöitä todella vähän. Ei vaan ole ollut inspiraatiota, mutta eiköhän se sieltä taas iske. Ehkä neuloosinkin täytyy välillä kerätä voimiaan. Tai neuloosi huilii minun hullaantuessa keväästä. Kevät on niin mun suosikkiaikaa ja olen onnellinen, kevät on täällä!

Julkaistu

Kaikki loppuu aikanaan

Niin tämä lomakin. Huomenna kotiin ja maanantaina arki alkaa taas. Toisaalta on ihan mukavaakin palata kaupunkiin ja ihmisten pariin. Täällä mökillä ollessani tajuan miten sosiaalinen olen. Avokki taas rakastaa kun saa olla kahdestaan ja välillä ihan omissa oloissaankin. Toki se on minustakin ihanaa, mutta huomaan kaipaavani hiljalleen ihmisiä ympärilleni.

Eilisestä muodostui juuri sellainen omissa oloissaan oleilu -Päivä. Avokki kuunteli Taivaan pilarit-nimistä kirjaa. Minä olin ottanut paikkani sohvan nurkkaan, vieressä käsityökori. Arvaattekin varmaan mitä puuhasin? — NEULOIN 😀 Sain tehdyksi sen osan mitä torstaina ponchosta jouduin purkamaan ja paljon enemmänkin. Siinä samalla tuli kuunneltua Robin Cookin kirja Perimä. Olen aina pitänyt Cookin kirjoista, mutta ehkä nekin alkaa vähän toistamaan itseään ja jotenkin loppuratkaisut on liian helppoja tai yksinkertaisia. Ennen tuota Perimä-kirjaa kuuntelin Kantasolu-kirjan. Pidin Perimä-kirjasta huomattavasti enemmän. Ehdoton suosikkini on Cookin kirjoista Kronosomi kuusi. Luin sen pari kolme vuotta sitten pisteillä ja jäin totaalikoukkuun 😀 Pidän Cookin kantaaottavuudesta terveydenhuollon kaupallistumiseen ja rahaan ja vakuutusjuttuihininkin liittyen. Monissa kirjoissa törmätään myös eettisyysasioihin. Ja kun minua kiehtoo jollain tapaa kaikki hoitamiseen yms. liittyvä, ehkä siksi Cook uppoo minuun. Nyt vaan huomasin olleeni kirjojen loppuratkaisuihin vähän pettynyt. Mutta neulomus sujui hyvin ja työ onkin muutamaa kerrosta vaille valmis.

Tänään lähdimme lumikenkäilemään. Matkamittari ei taaskaan tahtonut toimia, joten kävellystä matkasta ei aavistustakaan. Aikaa meni reilut pari tuntia. Kuljimme pellolla missä hankikanto oli lähes täydellinen. Matka jatkui harvaan metsään ja välillä Hepan pinna oli katkeamispisteessä. Perheriita oli välillä aikas liki. Avokki varmasti yritti parhaansa kertoessaan oksista, maaston vaihteluista tms. Välillä ei kai näkö kuitenkaan riitä ja kulkeminen on hankalaa. Tiedän ettei minunkaan pitäis aina pimahtaa, mutta… Noh, onneksi en ole pitkään kiukkunen ja puhuimme asian het kuntoon. Loppumatkasta törmäsin puuhun 🙂 Avokki oli sanonut juuri, että ”tule vaan suoraan” ja minähän tulin. Ainakin luulin niin, tai sitten avokki näki väärin. En yhtään kuullut enkä vaistonnut edessä olevaa puuta. Kävelin siihen komauttaen pään kunnolla. Noh, onneksi vauhti ei päätä huimannut, joten törmäilystä selvittiin säikähdyksellä.

Täytyihän sitä sauna lämmittää viimeisen illan iloksi. Saunan jälkeen minijuustolautanen ja lasilliset punaviiniä. Nyt kun iltatee (Clipperin luomusitrustee) on juotu on minunkin aika ottaa mallia avokista ja siirtyä lakanoiden väliin. Hetki kirjan  (Pirkko Arstilan teekirja, jonka luennasta iso kiitos kuuluu Liioliille)  kuuntelua ja unille.  Aamulla edessä pakkaamista ja siivoamista. Meillä on tapana aina ennen kotiin lähtöä siivota mökki perusteellisesti. Seuraavan kerran on mukava tulla kun ensitöikseen ei tarvitse alkaa rättäämään.  Ja hei, ilokseni huomasin, että blogille on tullut 43. lukija. MAHTAVAA! Ja tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdyt juttujeni parissa.

Julkaistu

Rakkohelvetti – mun ”prinsessa”jalat yrittää hidastaa lomalaisen tahtia

Kuulun valitettavasti siihen porukkaan joille tulee helposti rakkoja jalkoihin. Se on enemmän kuin ärsyttävää!!! ”normioloissa” ongelmaa ei ole, mutta heti jos hiihdän, lumikenkäilen tms. rakkohelvetti alkaa. Sain jo viime viikolla kantapäihin ekat rakot äidin kanssa hiihtäessä. Tuntuu ettei ole olemassakaan sopivaa kenkä/sukkayhdistelmää mistä rakkoja ei tulis. Noh, rakkolaastaria kehiin.

Mökille otin kengät, jotka ei ole aiemmin rakkoja aiheuttanee, mutta kas perkuletta sunnuntai-illan kävelylenkillä tunsin ikävää kirvelyä akillesjänteen päällä, ystäväni rakko oli saapunut 🙁

Maanantain lenkillä rakkolaastari suojasi hyvin, ja kun vauhti ei hirmuinen ollut, hankauskin vähäisempää. Laastari kuitenkin eilen ei enään auttanutkaan. Yritin lumikenkäillä kumisaappailla *saa nauraa*, mutta ne tuntu jotenkin yliraskailta reippaaseen kävelyyn.

Eilisellä lumikenkälenkillä alku oli takkuista. Ensiksi käveltiin taasen harvassa metsässä ja hitaasti kun edettiin saappaat tuntui ihan okoilta. Kun pääsimme moottorikelkan uralle ja vauhti nousi, kävely tökki. Palasimme mökille vaihtamaan kengät. Noh, sujui mukavammin, mutta rakko vihotteli laastaristaan huolimatta. Kun käveli riittävän hitaasti, hankausta pystyi vähentämään. Käveltiin moottorikelkan uraa pitkin ja vauhti ei hirmuinen ollut. Mua tietysti harmitti, vaikka koetin itselleni tolkuttaa myös ulkoilun tärkeyttä ja ihanuutta. Ei aina tarvii saada kasaan hurjia kilometrimääriä. Ulkoilusta tuli kolmen tunnin mittainen.

Tänään avokki lähti yksin lumikenkäilemään pariks tuntia ja mun rakkotilanteen ja Harmaakuonolle kevyempää liikuntaa- ajattelun vuoksi me ei lähdetty mukaan. Aurinko paistoi ihanasti, joten lähdettiin kävelemään mökkitietä pitkin. Mulla jalassa kumisaappaat, jotka ei akillekseen paina ja villasukat. Sopii lontostelukävelyyn mainiosti. Sellaiseksi meidän kävelyn kuvittelinkin. Harmaakuonolla monta rankkaa päivää takana, joten… Mutta mitä vielä. Herra kun näki valjaat ja remmin, hyppi innoissaan ja koko koira heilui hännänheilutuksen tahtiin. Ei kun matkaan kera innokkaan opastajan. Vauhti yllätti minut täysin, Harmaakuonon menohalut oli hirmuiset. Ilmeisesti muutaman päivän lomailu työvermeistä oli tehnyt tehtävänsä. Seurasin gps:n matkamittarista matkamme edistymistä ja nautin auringosta ja meidän yhteisestä hetkestä. Käännyimme käveltyämme 5.6 km ajassa 59 min. Harmaakuonon reipas vauhti vaan jatkui ja jatkui, välillä jopa kiihtyen. Koska lenkistä muodostui 11.2 km etenimme Harmaakuonon ehdoin. Siinä kävellessä mietin, onko tämä koira todella kohta jäämässä eläkkeelle… Noh, tiedän ettei lämpötilojen kivutessa kesäisiin lukemiin tällaisia reissuja enään tehdä. Avokki soitteli kotiutuneensa kenkäilemästä ja huolehti osataanko tulla mökille. Ja osattiinhan me. En edes epäillyt. Aikaa meni 2h, keskinopeus 5.6 km, joka oli myös nopein vauhti lenkin aikana.  Kyllä Harmaakuono sai isot kehut ja rapsutukset lenkin jälkeen. Herkkupalan jälkeen olikin hyvä köllähtää taljalle. Nyt illalla virtaa on taas riittänyt, lelua on tuotu ja kutsuttu leikkiin.

Noh, arvaattekin jo: kumisaappaat villasukkineen ei paras mahdollinen kenkä reippailuun. Ja olihan uusia rakkoja taas ilmestynyt jalkapohjaan ja päkiän alle. RRRRRRHHHHHHHHSSSS!!!! :O  Todella raivostuttavaa. Noh, pitikö lontostelureissusta tehdäkin reippailu??? Ei vaan malttanut himmailla kun Harmaakuono oli niin menopäällä 😀

Kuun alussa olleen blogiarvonnan yhteydessä sain pari kysymystä, ja lopuksi tässä toiseen niistä vastaus. Liiolii kysyi
”onko teillä kotona siistiä, löytyykö
tavarat helposti? Viihdytkö kotona vai oletko mielummin ”reissussa”?
En ole mikään supersiisti, mutta en ihan kauhea sottapyttykään. Pöydillä ja tasoilla on usein turhan paljon tavaraa. Välillä saan siivouskohtauksia ja silloin kaikki on saatava järjestykseen ja tasot tyhjiksi 😀 Cd:t ja Dvd:t järjestän aakkosjärjestykseen ja jos järjestys sekoaa ärsyynnyn siitä.
Viihdyn kotona, mutta viihdyn myös ”reissussa”. Mielestäni pitää olla puuhaa kodin ulkopuolella. Ystäviä on mukavaa tavata, käydä harrastuksissa, tapaamisissa tms. Vastapainona kotona on mukava rentoutua avokin seurassa tai kirjan ja neulomuksen parissa. Liian pitkiä aikoja en kestä kotielämää. On päästävä tuulettumaan ja tapaamaan ihmisiä.

Taljalta kuuluu Harmaakuonon reipas unihaukku 😀 Makuusopesta puolestaan avokin unituhinat 😀

Julkaistu

Vaihtelevassa maastossa tasapainoillen

Nyt aurinko paistoi koko lenkkimme ajan. Lähdimme vähän ennen yhtä liikkeelle ja palasimme vähän ennen puolta neljää. Sää oli niin upea, että millään ei olisi malttanut lopettaa, mutta jalat alkoi olla poikki. Nyt kuljimme paljon vaativampaa reittiä eiliseen verrattuna, joten kilsojakaan ei kertynyt niin paljoa. Laitoin kyllä Gps:n matkamittarin päälle, se ei kuitenkaan ollut tänään yhteistyöhaluinen.

Kävelimme ensin pellolla, jossa upotti jonkin verran. Lihasten lämmetessä ja tekniikan parantuessa upottavuus myös väheni. Pellolta siirryimme harvahkoon metsään. Meikäläisen pinna oli välillä taas vähän koetuksella, mutta nyt avokki muisti paremmin sanoa oksista ja nousuista ja laskuista. On se vaan melkoista tasapainoilua, sauvat uppoo yli puoleen väliinsä paikkapaikoin, yht’äkkiä tulee jyrkkä lasku tyyliin kiveltä. Samalla koetat varoa oksia ettei ne raapisi kasvoja pahemmin. Välillä muksahdin maahan, ja se tapahtui yleensä alaspäin mentäessä. Vauhti ei päätä huimannut, mutta silti mulla oli hiki.

Metsästä lähdimme kulkemaan moottorikelkan jälkeä pitkin, joka oli paljon epätasaisempi kuin eilisellä reitillä. Vähän väliä nilkat oli solmussa, pakko hidastaa vauhtia ja kulkea varovaisemmin. Löydettiin lammen rantaan. Siellä nautittiin hetki upeasta auringon paisteesta, lähdettiin kävelemään mökkiä kohden. Loppupätkä oli hyvää moottorikelkkauraa, jota eilenkin kuljettiin. Mentiin vielä kävelemään pellolle. Jaloissa alkoi väsy painamaan ja oli muutenkin vähän uupunut olo. Hermosto taisi joutua aika koville tasapainoillessani tuon 2.5 h. Hyvää tasapainotreeniä, hyvää maastossa liikkumisharjoitusta, ihanaa liikuntaa 😀

Minulla ei ole mikään kovin hyvä tasapaino, ja kyllähän sokeuteni asiaan vaikuttaa. En pysty ottamaan katseella kiintopistettä, jonka avulla tasapainottaisin kulkemistani. En pysy pitkiä aikoja esim. yhdellä jalalla seisomassa tms. Tiedän kyllä sokkoja, jotka ovat siinä ihan loistavia. Useimmiten he ovat kuitenkin aikaisemmin elämässään nähneet normaalisti.

Joka tapauksessa viimeisen pelto-osuuden jälkeen tultiin mökin pihaan ja hetki vielä nautittiin auringosta. Pakko oli kuitenkin mennä riisumaan märät vaatteet yltään ja käydä pikasuihkussa. Jauhelihakastike ja perunat maistuivat ulkoilun jälkeen.

Harmaakuono kulki mukanamme koko lenkin ajan. Kantoi keppiä suussaan. Kun kuljimme harvahkoa metsäosuutta, se tepsutti aivan mun takana ja välillä työnsi kepillään eteenpäin. Välillä herra oli niin tuntumassa, että oli vaikeaa ottaa askeleita. Välillä saatiin Harmaakuono houkuteltua avokin luo. Fiksu koira, kulki jälkiämme pitkin, vähemmän rasitusta. Ja taisipa tuossa toisaalta olla minua kohtaan koiramaista huolenpitoa.

Nyt jalat tuntuu aika väsyneiltä ja etureisissä jopa treenikipua, mutta huomenna taas kenkäilemään. Kohta saunomaan!

Lopuksi:
Käykääpähän katsomassa alla olevasta linkistä juttu laulavasta opaskoirasta 😀
http://www.iltalehti.fi/iltvluontojaelaimet/20130219020014178_v6.shtml

Julkaistu

Passiivinen tupakointi lenkkipoluilla

Myönnän, nyt NIPOTAN
Ja myönnän senkin, että PAHAKS on päässy, mut ku…
ÄRSYTTÄÄ!!!
ONKO PAKKO, JOS EI TAHO olla lenkkipoluilla passiivinen tupakoitsija???
Valitettavasti välillä KYLLÄ!

En ala saarnata tupakan terveysvaikutuksista enkä  mitään omien keuhkojeni turmeltumisesta passiivipoltosta. Se tupakan katku ei vaan kuulu lenkkipoluille minun mielestäni. Ehkä siinä koiraa ulkoiluttaessaan on mukavaa poltella kaikessa rauhassa tai rupatellessaan seuralaisensa kanssa. Kyllä ymmärrän, että jossainhan se tupakka on poltettava eikä voi kieltää sitä tekemästä esim. lenkkipoluilla. Onhan se jo kielletty niin monessa muussa paikassa. Ja tottahan toki mun on helppo valittaa asiasta, ihminen joka ei ole moista koskaan edes maistanut. Mutta kun kuntoilu, liikunta, urheilu, treeni – NE EI VAAN KUULU tupakan kanssa yhteen!
Joo, ei kaikki kuntoile, treenaa, urheile kävellessään lenkkipoluilla.
Ja vastaavasti on niitä tupakoitsevia urheilijoitakin, eli ei se niin mustavalkoista ole…

Jotenkin tänään ”kuppi meni nurin” kun törmäsimme tupakan katkuun reilun tunnin aikana moneen eri otteeseen. Kun ärsyynnyin moisesta jäin samalla miettimään olenko tullut niuhottavaksi paskaksi keski-iän kynnyksellä olevaksi akaksi. On se minua ennenkin tympässyt. Ja olen kokenut paljon ”pahempaakin”. Olimme vuosia sitten Kreikassa maalipalloleirillä. Harjoittelimme salissa, jossa lämpötila varmasti hipoi yli 40 astetta. Ovet oli auki, sisään tulvi raskas pakokaasu, jonka lisäks isäntämme huoltojoukot ja valmennus polttelivat ketjussa kentän laidalla. Tuollainenhan ei Suomessa kovin nopeaan tulisi kysymykseenkään, mutta siellä ilmeisesti varsin tavallista. No muutenkin tupakointikulttuuri oli siellä juuri tuo, poltetaan missä ja milloin vaan. Ei kukaan kysynyt mahtaako joku kärsiä tästä. Eipä muuta kuin pelaamisesta nauttimaan. Silloinkin mietin miten ei tilanteeseen kuuluva se röökin haju olikaan.

Mut joo, tupakka on persiistä ja sen katku… Ehkei siitä nyt tämän enempää. Lenkillä oli onneksi muuta ja paljon mielenkiintoisempaa. Kiertelimme tuolla ulkoilualueen sisälle tehdyillä lenkkipoluilla. Harmaakuono opasti innokkaasti, näytti polkujen haarautumiset, merkkasi sillat ensin minun parilta pudottuani 😀 Harmaakuonon puolustukseksi sanotaan, sillan leveys oli ehkä 30-40 cm, mutta pienellä treenillä opastus niidenkin suhteen tarkentui. Olimme reissussa Gps-matkamittarin mukaan 1 h 20 min, kävelimme 6 km, keskinopeus 4.5km/h, nopeimmillaan 5.9km/h. Maastossa nopeus vähän putoaa ja olihan tuossa parit meikäläisen rönyämiset silloilla ja Harmaakuonon hädätystauot. Olen tuosta Gps:stä tosi innoissani ja näemmä tykkään tilastoista 😀

Huomaatteko, meikäläisen 300. postaus on jo ihan nurkan takana. Aika likellä on myös 30 tuhannen blogini näyttökerrat, joten taitaa olla aika suunnitella arvontaa 😀
Kannattaa pysyä tarkkana ja vihjaista muillekin.

Julkaistu

Mökkeilyyn kuuluu lumikenkäily

Avokki sai joululahjaksi minulta lumikengät. Ostin myös itselleni sellaiset. Avokki vastaavasti osti meille molemmille uudet Nokia C5-puhelimet. Vielä ei tarvitse siirtyä hipaisunäyttöjen aikaan, vaikka sekin taitaa olla kohta edessä. Jospa kuitenkin nuo puhelimet toimisivat muutaman vuoden. Oma kännykkä onkin jo 6,5v vanha, joten nyt pääsen tutustumaan gps-paikantimien käyttöön liikkuessani koiran kanssa. Uusia tuulia puhaltaa siis Hepankin kännykkämailmassa 😀

Tuotiin lumikengät mökille jo tullessamme viettämään pitkää viikonloppua Itsenäisyyspäivän tienoolla. En onnistunut pitämään lahjaani salassa avokilta, mutta aikuisiahan tässä ollaan. Silloin ei kuitenkaan llut lunta vielä tarpeeksi, joten kenkäilyt jäi tähän joululomaan. Ollaan käyty tekemässä pari lenkkiä. Ekalla kerralla tarvottiin pellolla pehmeässä pakkaslumessa. Tuntui äkkiseltään aika rankalta 😀 Reilun puolentunnin tarvonnan jälkeen palattiin mökin pihapiiriin ja käveltiin vielä lenkki metsäpolkua pitkin. Tunnin reippailu tekikin hyvää lauhtuvassa säässä-. Tosin tuolloin oli vielä toistakymmentä pakkasastetta, mutta tuuletonta.

Toinenkin lenkki aloitettiin pellolta. Nyt lumi oli erilaista, sillä perjantaina mittari kävi nollassa, ellei plussallakin. Joka tapauksessa tuo päivä vietettiin suojasäässä. Nyt pellolla tarpoessa, lumen pinta oli kovaa ja, mutta ei hankikantokovuudella, joten uppos hankeen. Tuntui taas eri tavalla rankalta. Reilun puolentunnin lenkin jälkeen avokki kävi lisäämässä takkaan puita. Lähdettiin vielä auraamattomalle metsäautotielle tarpomaan reiluksi puoleksitunniksi. Ulkoilua tuli puolisentoistatuntia ja pakko myöntää, että jalat oli vähän väsähtäneet ja merinovillainen aluskerrasto märkä 🙂 Lähtiessämme pakkasta oli 11 astetta ja palatessa enään 7 astetta.  Suihku tuntui hyvältä. Sain avokilta taasen lahjaksi Bodyshopin Sitrus-sarjan vartalovoita, jota ”saan” käyttää liikuntasuorituksen jälkeen kuten tämän vuoden alussakin :DD

Lumikenkäilyn lisäks ollaan käyty kävelemässä tunnin-puolentoista lenkkejä metsäautotietä pitkin. Harmaakuono on ollut jokaisella lenkillä mukana ja saanut kirmata vapaana. Hangessa loikkiminen selvästi ottaa voimille, sillä mökkiin päästyään uni maistuu makoisasti tyytyväisestä unituhinasta päätellen. Ollaan kyllä itsekin nautittu ulkoilusta ja liikunnasta. Ja nyt huudan liikuntaa joka solullani lisää. Ja mikä on huippua tulevalle torstaille olen sopinut uintitreffit. Pitäkää peukkuja, jotta nyt pääsen taas uimaan ainakin kerran viikossa vaikkapa kesään asti.

Ja lopuksi ihan toiseen asiaan, nimittäin mä haluan tehdä bontson, vai mikä se pääaukollinen hartiahuivi nyt ikinä onkaan nimeltään???
En osaa virkata, joten tarvitsisin sanallisen ohjeen neulomiseen. Jos sinulla on ohje jossain tai vain päässäsi, ole ihana ihminen ja laita tämän postin kommentteihin tai Ota yhteyttä-sivulta löytyvän sähköpostiosoitteen kautta. Kiitos jo etukäteen!!!

Julkaistu

Terveiset takan lämmöstä

Takassa ritisee tuli, avokki kuuntelee Wilbur Smithin kirjaa Leobardi kulkee yössä. Itselläni menossa Sofi Oksasen esikoiskirja Stalinin lehmät. En ole aikaisemmin Sofin kirjoja lukenut, mutta päätin nyt lukea hänen kirjansa ilmestymisjärjestyksessä. Aloitin kirjan keskiviikkoiltana nukahtaen aina eilisiltaan asti muutaman minuutin jälkeen. Ei välttämättä johdu kirjan huonoudesta, pikemminkin raittiin ilman myrkytyksestä. Tultiin tänne mökille keskiviikkoiltana ja ollaan päivittäin käyty parin tunnin lenkeillä. Harmaakuono on saanut kirmailla vapaana ja nauttia lumesta. Lunta täällä on tosin huomattavasti vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Torstaina kuljimme päätietä pitkin lumisateessa, perjantaina poikkesimme auraamattomille sivuteille ja peltojen reunoille. Kävelyyn lumesta saatiin lisäraskuutta ja taivahalta pyrytti lisää. Eilisellä lenkillä sää oli tyyni ja paluumatkalla leijaili joitakin hiutaleita. Avokki pääsi testailemaan uutta otsalamppua, jonka turvin uskaltauduimme pimeässä ulkoilemaan.
Eilen teimme yhdessä ruokaa. Avokki kuori perunat ja siivutti ne. Lisäsin kerman, mausteet ja valkosipulin. Valkosipuliperunoiden kaverina valmistimme hirvipataa punaviinissä. Hirven lisäksi siihen tuli paprikaa, mustapippuria, valkosipulia, yrttejä ja pekonia. Pata lähes neljäksi tunniksi leivinuuniin paistumaan. On varmaan aika turhaa kehuskella, sillä ruoka oli herkullista. Alkupaloina söimme salaattia, jossa oli salaattisekoitusta, leipäjuustoa, paprikaa, tomaattia, kurkkua, viinirypäleitä, poromakkaraa, oliiviöljyä, mustapippuria. Sen kanssa kraavisiikaa. Pääruualle oli lisukkeena vielä äidin tekemää puolukkasurvosta, joten juhla-ateriamme koostui aikaslailla suomalaisherkuista. Juhlimme meidän 4v kihlapäivää (22.11. ja 5.12. 5 v yhdessä olonpäivää) kynttilöiden valossa. <3 p="p">
Mökkeilyyn kuuluu tietystikin myös saunominen. Saunatauolla ripein askelin ilkosillaan lumeen pyörimään. Pyörimisen jälkeen tuli hoppu takaisin saunan lämpöön. Kylmää lunta :O Mutta niin huippumahtavaa!
Viime viikot on olleet aikas tohinaa täynnä, joten tämä mökkeily on ollut paikallaan. Huomenna takaisin kaupunkiin ja puolentoista viikon rutistus kohden joulua edessä. Pari viikkoa sitten ollut viikonloppu meni nopeaan. Perjantaina järjestötohinoita, lauantai Silmukkasiskojen kanssa Porvoossa. Se oli ihana päivä. Ensin kiertelimme Porvoon pikkukaupoissa ostoksia tehden. Lankoja, kynttilöitä, jouluteetä tms oli kotiin tuomisina. Shoppailun jälkeen ajelimme yhden Siskon kotiin neulomaan ja nauttimaan pannarista kera hillon ja kermavaahdon. Turinaa riitti. Itse olin ehkä hiukan vaisuhko, sillä tuolla viikolla kärsin uniongelmista ja takana oli yksi huonosti nukutuista öistä. Neuloin ja kuuntelin mukavan leppoisaa turinaa.
Sunnuntaina suuntasimme avokin ja Harmaakuonon kanssa veljeni perhettä tapaamaan ja sieltä äidin luo. Kotiin viemisinä toimme pakkaseen lisää mustikoita, äidin tekemää puolukkasurvosta, puolukkahilloa, karpalohyytelöä jne. Mukavaa oli tavata kotiväkeä. Maanantaina taas töiden pariin.
Viikko sujahtikin töitä tehden, kaulaliinoja neuloen, kynttilöitä valmistaen. Tuolloin maanantaina avokki kävi ostoksilla tuoden Harmaakuonolle mökille vietäväksi lampaantaljan. Ja talja onkin ollut koiran suosikkipaikka.
Keskiviikkona käytin Harmaakuonoa eläinlääkärillä. Näytin rasvapatteja, jotka jäävät valjaiden vatsaremmin alle. Niitä ei aleta leikkaamaan, jos ei ala oireilemaan. Valjaisiin saan tarvittaessa opaskoirakoululta valjaisiin pehmusteita. Harmaakuono sai kehuja virkeydestään ja upeasta harmaantumisestaan. Palaute sai olon iloiseksi ja tyytyväiseksikin. Jos kaikki menee hyvin opastusaikaa voisi olla vuoden päivät jäljellä, mutta katsotaan miten käy. Jotenkin tuo lääkärikäynti taas toi Harmaakuonon lähemmäksi sydäntä.
Torstaina matkustin äidin luo, sillä voitin Outlet-messuilla Sarafaani-nimiseen vaatekauppaan 100 € lahjakortin. Siellä myytävät vaatteet ovat enemmänkin varttuneelle väelle, joten äidille oiva joululahja. Tosin kauppaan saapuessa hän totesi ””täällähän on todellakin vanhojen akkojen vaatteita”, ja menikin tovi ennen kuin löysi tarpeeksi nuorekkaita puseroita itselleen. Tuo kommentti vähän hymyilitti, sillä äitini täyttää 65v. Eihän se toki tarkoita, että on pukeuduttava ”mummovaatteisiin”. Päivä äidin luona meni nopsaan ja mukavasti.
Viikonloppuun mahtui Opaskoirakerhon pikkujoulut, tuubihuivin neulonta ystävälle joulumuistamiseksi, kynttilöiden valmistamista ja relailua. Alkuviikosta töitä jne, keskiviikkona joululahjaostoksilla, joten mökille tulo tuli parhaaseen mahdolliseen hetkeen. Nyt voisikin paistaa parit joulutortut omppuhillolla. Äidin luona maisteltiin omenahillolla täytettyjä joulutorttuja hyväksi todeten, joten avokki kiikutti kaupasta omenahilloa. Eipä siis muuta kuin naatitaan mökin rauhasta ja lämmöstä vielä tämä ilta.
Julkaistu

Mökkeilyä

Sunnuntaina hivenen sateisena iltana tuntui hyvältä saapua lämpimään mökkiin, jossa avokki odotti valmiin ruuan ja lämmitetyn saunan kanssa. Hektiset kaksi messupäivää takana, joten hiljaisuus ja luonnon rauha helli mieltä sateen hiljaa ropistessa. Hyvä ruoka ja sauna, iltateehetken jälkeen olikin aika kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin

En tiedä miten paljon näistä kuvista huomaa muutokset, mutta ainakin vuodenaika on vaihtunut 😀

Juhannuspäivä

Tuolloinhan meillä oli vielä laituri 😀 Se otti ja hajosi ystäväpariskunnan vieraillessa mökillä kesällä. Onneksi ei kenellekään käynyt mitään ja portaat ja laiturikin saatiin kuivalle maalle. Kevään hommia onkin sitten uuden laiturin hankinta/valmistus.

Elokuussa valmistui laatotus liuskekivistä. Syyskuussa puolestaan uusittiin terassilaudoitus ja istutettiin sipulikukkia kukkapenkkiin.

Vähän jännitimme kuinka paljon Harmaakuono yrittää kukkapenkistä sipuleita kaivaa. Vähän herra siellä kävi kävelemässä, mutta ei ainakaan olla huomattu, että sipulit olis kaivettu ylös.

Nyt terassin laudoitus on tiivis ja tukeva

Tuolloin äidin ollessa mökillä sunnuntaille sattui syksyn lämpimin päivä. Liuskekivet kerää pihalaatoituksella mökin edustalla mukavasti lämpöä, ja onhan laatotuksella tasainen alusta Harmaakuonon pureskella keppiä 😀

Avokin tekemät polut kivituhkasta helpottaa mun liikkumista pihapiirissä huomattavasti. Alkuun oli vähän hankalaa suunnistaa kun ei ollut mitään selkeitä reittejä. Nyt liiteri/huussi sekä nuotiopaikka löytyy helposti.

Ja nyt tähän viimeisimpään mökkeilykertaan takaisin…
Maanantaina oli hieno sää. Ei satanut vettä, ja se jos mikä oli ihan parasta. Lähdimmekin avokin ja Harmaakuonon kanssa lenkkeilemään. Koira sai nauttia vapaana kirmaamisesta ja me syksyn kuulaudesta.

Kuten huomaatte Harmaakuonolla aina irti ollessaan on keppi suussaan 😀
Mutta ihmeitäkin tapahtuu :O 😀

Ihmeitä tapahtuu myös, että minun ottamani kuvat onnistuvat 🙂

Tämä vähän epätarkka, mutta kuulemma sopii kuvan tunnelmaan

Itse asiassa myös nuo syyskuun kuvat olivat minun ottamia.
Herää varmaan ihmetystä, miten?
Vastaus on niinkin yksinkertainen…
Räpsin kuvia ja jotkut onnistuvat, toiset taas ei. Kuuntelen mistä suunnasta kuuluu ääniä tms… Digikamerassa on niin huippua tuo, että kuvia voi ottaa vaikka miten paljon ja poistaa huonot ennen arkistointia.

Mutta joo… Takaisin syksyiseen mökin pihaan nyt viime käynniltämme

Tuo lähes parin tunnin ulkoilu teki niin hyvää henkisesti kuin fyysisestikin!!!

Meidän lenkkeillessä lampaanfile marinoitui punaviini-valkosipuli-rosepippurimarinadissa ja pilkotut perunat kermassa ja valkosipulissa.
Kuulostaa herkulliselta ja siltä näyttäneekin?

Mutta… Joskus kun kaikki lähtee menemään pieleen, niin sitten kanssa lähtee. *huoh*
Avokki istuu pöytään ja osuu viinilasiinsa ja se kaatuu viinien roiskahtaessa pitkin penkkiä ja lattiaa. No ei muuta kuin rättäämään kiroilun säestämänä.
Istuudumme jälleen aloittaaksemme aterian uudelleen…
ja nyt kaatuu edelleen avokin toimesta minun lasi. Ei roiskahda, mutta viini on pöydällä, lautasellani ja lattialla.
Avokin turhauma käsin kosketeltava ja mies, joka ei huuda eikä juuri kiroa huutaa ja kiroaa.
Ei auta, siivoamaan taas. Tässä vaiheessa kiikutamme viinilasit tiskialtaaseen ja kaadamme sen mitä nyt pullosta jäljellä oli teemukeihin 😀 Sivuhuomautuksena espanjalainen luomupunaviini oli hyvää 🙂
Vihdoin ruokaan käsiksi. Perunat kylmenneet, liha maistui vanhalle talille eikä siitä ollut poistettu kunnolla kalvoja. Onneksi file oli vain puolen kilon, mutta ateriasta jäi vain pahamieli. Harmaakuono kyllä nautti ylimääräisestä liha-annoksesta parilla seuraavilla aterioillaan.

Ilta kuitenkin jatkui rattoisasti äänikirjan, käsityön, takkatulen ja yhdessä olon merkeissä

Tykkään meidän minitakka/leivinuunista. Se on söpö 😉
Vähemmän söpöä on petaamaton peti, mutta…
Ja käsissäni valmistuu frillahuivi, jonka kanssa kotimatkalla tuli ongelmia. Lanka sotkuun ja silmuja putosi. Eihän työ ollutkaan kuin melkein valmis… No nyt se ”hautuu” käsityökorissa ja kaivan sen taas esille, kun olen anteeksi sille antanut 🙂

Tiistaiaamuna laiskottelua ja lopulta siivouksen pariin. Innostuin pyyhkimään pölyt ja lattian. Matot vietiin ulos tuultumaan. Olihan ihana syyskuulaus. Nyt on mökki siisti ja sinne on taas mukavaa palata rentoutumaan.

Julkaistu

Loppukesän fiilistelyä

Oih, kesä tuli takas, ainakin hetkeksi! Tänään ja eilenkin on ollut ihanan lämmin. Viime viikon kylmyys tuntuu taas niin kaukaiselta 😀
Täällä mökillä on pihalaatotuksen ja terassin teko meneillään. Tänään on laatotusaluetta täytetty kivituhkalla ja tasoitettu sitä. Terassista on vanhat laudat irroteltu. Avokki ja Aa ovat olleet ahkeria. Itse käyttelin sirppiä mökin seinustalta viidakkoa poistaen. Ja ilmeisesti kohta tarvitaan Hepan olemattomia lihaksia kantoapuna isoja liuskekivilaattoja siirrettäessä paikoilleen. 
Lisäks olen huolehtinut taloustöistä. Ruuaksi valmistin täytettyjä tomaatteja ja paprikoita. Paprikoihin tuli pinaattia, jauhelihaa, sipulia, valkosipulia ja fetaa. Tomaateissa Feta vaihtui Monzarellaan 😀  Sitten vähän suolaa ja yrttimaustetta, ja mielestäni ateria onnistui hyvin. Jälkkärinä kahvit ja teet kera Petäjävedellä valmistetun 54%:n suklaan. Oli törkeen makeeta 😀 Avokki söi lisäks mun lauantai-iltana tekemää raparperipiirakkaa. Siitä tuli vähän kuivahkoa. Rahkaa eikä kermaviiliä ollut, joka olis vähän kostuttanut täytettä.
Raparperejä jäi yli piirakan verran. Keittelin nimittäin marmeladihilloketta 4 puolen litran purkillista. Ohjeessa 2 l raparpereja, 2-3 dl hillosokeria, 1.5-2 dl vettä. Ainekset sekasin ja kiehutus muutaman minuutin, sen verran että raparperit pehmiävät. Tein ekan satsin lauantai-iltana ja toisen sunnuntaina, joten neljä purkillista itse tekemää hilloketta, wouh!
Tuolloin lauantaina käytiin kävelemässä pitkä lenkki, nyt kilsoja taittui 15-16 ja meno oli reipasta ja ihanaa. Paluumatkalla tosin ohitsemme ajoi tuota mutkaista hiekkatietä pitkin joku helvatun kaahari/rallittelija. Melkein sydän pysähty, niin säikähdettiin ja avokin adrenaliinit nousi keskisormen näyttöasteelle.
Sunnuntaina oli tarkoitus ajaa tandem kotiin, mutta pilotin sairastumisen vuoksi pyörä on edelleen täällä. Jännittää mahtuuko se Aa:n autoon huomenna, toivottavasti! Torstaina kun olis mahdollisuus päästä tandemlenkille. Ja tää mun kilpapyöräilijä-kaveri on lähtenyt tänään pariksi viikoksi leireilemään, ja pelkäämpä pahoin ettei muita halukkaita löydy ajamaan pyörää kotiin, joten paree mahtua autoon 😀
Sunnuntaina hillokkeen valmistuksen lisäks nautittiin ihanasta kesäsäästä saunoen ja uiden. Syötiin ulkona se ainoa kerta viime viikon aikana. Kesä on niin lopuillaan, että jokaisesta tilaisuudesta on otettava kaikki irti. Illalla kotiin, sillä eilen oli töitä neljän asiakkaan verran sekä Opaskoirayhdistyksen hallituksen kolmituntinen kokous. Arki koettaa tulla ”häiritsemään” loppukesän nauttimisesta. Aa ja avokki kävivät ostamassa terassiin laudat tms. Illalla mökille ja ekaa kertaa poltettiin pesällinen minileivinuuni/takassa ja hyvin hormi veti.
Pitkästä aikaa olen saanut uuden lukijan! Jeee-jeee..:D Tervetuloa Sari joukkoon
Julkaistu

Hiekkatietä lenkkeillen

Eilisaamuna sateen loputtua lähdimme avokin ja Harmaakuonon kanssa mökiltä kävelemään hiekkatietä pitkin reippaalla vauhdilla. Harmaakuono oli innokas opas, häntä heilui pystyssä kävelyn tahtiin. Aina ihan kaikkia lätäköitä ei ”muistanut” kiertää. Tai kiersihän se itse kuivin tassuin, mutta omat kengät ja sukat kastuivat useamman kerran. Ei välttämättä tarkkaa työskentelyä, mutta onneksi sää oli lämmin eikä märät jalat tahtia haitannu. Vähän märät sukat hankasivat, mutta silti matka taittui mukavasti.

Kävelimme metsän viertä, peltojen ohi haistellen homehtuneen heinän hajua,kävelimme tunnin ja käännyimme takaisin. Mökiltä ei pääse tekemään lenkkilenkkiä, tai ei ainakaan vielä tiedetä sellaisia reittejä. Ei muuta kuin takaisin omia jälkiä pitkin. Harmaakuono läähätti välillä aika paljon ja hidasti kulkuaan. Vauhti taas kasvoi kun irroitin otteen valjaista ja pidin vain taluttimesta kiinni. Nytkin lätäköt läiskähteli jalkojeni alla. Tällä kertaa kastui Harmaakuononkin tassut, sillä herra siinä kävellessään hörppi lätäköstä vettä. Vauhti pysyi ilmeisen hyvänä, sillä paluumatkaan meni vain viis minsaa kauemmin kuin menoon.

Harmaakuono opasti mökin pihassa portaille asti. Vapautin pojan valjaista, taputtelin ja kehuin. Häntä heilui ja ”vapaa” sanan kuullessaan singahti lampeen uimaan. Ja me avokin kanssa hikiset vaatteet laitettuamme kuivumaan, seurasimme perässä. Vesi oli raikasta. Tuntui suorastaan kylmältä! Samalla kuitenkin ihanalta 😀

Tänään kotimatkalla katsoimme auton matkamittarista kävellyn matkan, olimme käpytelleet mökin pihasta n. 6.5 kilsaa, joten 13 kilsan lenkki siitä tuli aikaan 2 h 5 min. Olen yllättynyt Harmaakuonon jaksamisesta, ja nyt vähemmän yllättynyt lenkin tuntumisesta jaloissa 😀 Ja olen niin iloinen/onnellinen! Harmaakuono jaksaa vielä pitkiäkin lenkkejä kulkea. Ehkä osuutensa on sillä, että poitsu on saanut tänä kesänä liikkua paljon vapaana ja lämpimässä säässä oman jaksamisensa mukaan. Kunto on kohonnut. Nyt se nukkuu tyytyväisenä tuhisten omassa kopassaan.