Julkaistu

Kädentaitomessut

Jatketaan vielä käsityöteemalla, nimittäin sunnuntaina vietin mukavan messupäivän Silmukkasiskojen kanssa Wanhassa satamassa olleilla Kädentaitomessuilla. Treffattiin heti kymmeneltä ja kolmen jälkeen lähdimme kotejamme kohden. Päivän aikana vietimme pari kahvittelutaukoa rupatellen. Muuten aika vierähti standeja kiertäen. Muistuttelin itseäni pitkin päivää kotona olevasta lankapaljoudesta ja siitä että en todellakaan tarvitse tällä hetkellä uusia onnistuen olla ostamatta yhtäkään neulelankaa. Paperilankaa ostin yhden vyyhdin, josta saan neuloa valokransseihin päällisiä. Muut ostokseni olikin toisten käsityöihmisten valmistamia.

Ihastuin Filttiinan pipoihin, jotka olivat neulottu villalangasta ja lenkkialpakasta ellen nyt ihan väärin muista. Pipon muoto tuntui erikoiselta ja houkuttavalta. Isot tupsut epäilytti kovasti. Yleensä en pidä tupsullisia pipoja ja tässä niitä on KAKSI. Lopulta kuitenkin vakuutuin, että hauska erilainen pipo ja ostin. Avustajani piti pipon väristä, mutta tupsuista ei.

Äitini rakastaa metsässä liikkumista, marjastamista, sienestämistä tms. Ennen kuun puolta vietimme mökillä (tulee oma postauksensa kunhan saan valokuvat kuvailijalta) ihanan pidennetyn viikonlopun äidin ja avokin kanssa. Kävimme kahdesti metsäretkellä ja voi mikä onnellisuus, innostus, ilo äidin äänestä paistoikaan hänen löydettyään sieniä. Messuilla osuimme paikkaan, jossa oli myynnissä sieniveitsi huopatupessaan, Sienestäjän opas ja karhunkello. Koko pakettia en raskinut ostaa, mutta kuvassa olevan oppaan ostin äidille.

Taisin täälläkin kirjoittaa, että ostin puuvillalankaa Lankamailmasta ajatuksenani tehdä iphonelle pussukka, mutta nyt meninkin ostamaan Riiminka Designin kankaisen kännykkäkotelopussin. Pussukoita oli paljon eri värisiä eri kuvilla, kaulanauhalla ja ilman. Löysin täydellisen kokoisen enkä voinut vastustaa, joten rahapussi esille ja shoppailemaan.

Vietimme hyvän tovin nahkataiteilija Arja’s Artin standilla ihailemassa mm. poron nahasta valmistettuja sulkakorviksia ja kuten kuvasta näkyy ostin sellaiset. Lisäksi Arjalla oli myynnissä erilaisia nahkakukkaroita esim. eri koirarotujen päiden kuvin. Olin sinäaamuna jo kolmas joka kyseli labbiskuvallista pussukkaa. Ei ollut, joten rahani säästyivät, mutta Arja pohti sellaisen vielä kehittelevänsä, joten ehkä sitten… Mutta nuo korvikset on kyllä ihanat.

Aika sujahti nopeasti kuten aina, ja mukava päivä vietettiin messuillen. Olisihan sieltä tehnyt mieli ostella esim. tunikoita, lankoja jne. Onneksi kuitenkin shoppailut jäi tähän. Mieleen jäi vähän kaihertamaan musta lanka, jossa hopeaa. Sitä teki mieleni, mutta koska en lankaa hipelöidessäni keksinyt mitä siitä tehdä, kerät jäi hyllyyn. Tampereella seuraavan kerran testataan lankahillintää ja toivotaan, että lankavarastot olisi siihen mennessä hiukan tyhjentyneet :DD

Eilen käytiin Harmaakuonon kanssa lääkärissä ja jäi ristiriitainen olo käynnistä. Rasvapatti on niin iso ettei sitä poisteta. Edelliskerralla se oli niin pieni, että poistoa ei kannata tehdä, vasta kun se haittaa koiraa. Ja nyt se haittaa ja onkin liian iso… Kyseessä eri lääkärit. Rasvapatille ei tehdä mitään. Jos etutassun niveleen kipua rajottuneen liikeradan vuoksi särkylääkettä. Patti voi aiheuttaa myös makuuhaavoja sen kohdalla olevalle ihoalueelle. En saanut vastausta miksi patti on liian iso poistettavaksi. Jotenkin ajattelin vanhan koiran nukuttamisen olevan hankala asia ja sen olevan kenties esteenä, mutta lääkäri puheli hammaskiven poistosta, joka voisi tulla vuoden päästä kyseeseen. Silloinhan koira rauhoitetaan ellei sitten jopa nukuteta. Saimme siis särkylääkettä tarpeen mukaan annettavaksi. Ja kun kerroin ostaneeni nestemmäistä Glukosamiinivalmistetta niveliin, lääkäri määräsi koiralle 4 pistoksen sarjan nivellääkitystä kerran viikossa laitettavana. Lääkitys kuulemma voitelee niveliä. Korvissa rellesti hiivatulehdus ja sitä hiivaa löytyi myös parista ihottumakohdasta ja tassun pohjista, joten lääkeshampoopesuja tuttuun tapaan viime syksystä sekä korvien putsausta ja lääkintää. Huoli rasvapatin ongelmista ei todellakaan hälventynyt enkä haluaisi olla näin epävarmalla mielellä, mutta näillä mennään. Nyt Harmaakuono on mökillä avokin kanssa ja herra kuulemma oli juoksennellut pitkin pihaa, joten vielä poika jaksaa ja pystyy liikkumaan. Ja kyllähän se menee hyvin nuo meidän kotiportaatkin. Voi miun rakasta ystävää koiraa Harmaakuonoa! Vielä vähän meillä on yhteistä aikaa jäljellä, vaikka se aika todennäköisesti menee ihan liian nopeaan. Päästän Harmaakuonon kuitenkin lähtemään kun sen aika on sattui se sitten sydämeeni miten paljon tahansa. Minun luopumisen tuskan takia koira ei saa kärvistellä liian pitkään.

Julkaistu

Pelko sydämessä – kuulo heikkenee

Jokapäiväiseen – ainakin lähestulkoon – elämääni kuuluu nappikuulokkeet. Kun olen tietokoneella kuuntelen puhesyntetisaattorin pulinoita kuulokkeilla ja iltaisin ennen nukahtamista kuuntelen äänikirjaa.

Minullahan on diagnosoitu molemmissa korvissa otoskleroosi. Ja molemmat korvat ovat leikattu 2011 oikean korvan leikkauksen onnistuessa paremmin. Leikkauksien jälkeen elämänlaatuni parani huimasti. Se parani jo ekan leikkauksen jälkeen. Syyskuussa 2012 tehtiin viimeiset kuulotestit todeten oikean korvan kuulevan hieman paremmin kuin vasen. Ero on pieni, vaikka huomaan sen. Kuuloseurannat lopetettiin ja asiaan palataan tarvittaessa.

Kun huomasin vasemmassa korvassa kuulon heikentyneen pelko sydämessä kasvoi. Yritin olla järkevä, sillä korva tuntui lähinnä tukkoiselta vaikusta. Päiväpäivältä tilanne kuitenkin paheni ja hermoni alkoi olla riekaleina. Viikko sitten olin todella ahdistunut ja peloissani. Herätessäni perjantaiaamuun syke oli koholla stressistä ja pelosta. Olisiko proteesi irronnut, onko sisäkorvaan tullut vikaa, onko korvaan kasvanut kiinikkeitä… Alkaako ruljanssi alusta, menetänkö nyt kuulon???

Varasin yksityiseltä korvalääkärin. En halunnut mennä jonnekin yleislääkärille, koska korvani on operoitu, ja jos kyseessä ei olisikaan vaikkukertymä korvalääkäri osaisi ohjata minut eteenpäin, eli kunnalliselle puolelle korvapolin asiakkaaksi. Sain ajan samalle päivälle ja helpotus oli suuri. Lähdin avustajan kanssa ruokakauppaan keskittymiskyky nollassa mitä ostaisin viikonlopuksi ruokaa…

Lääkäri oli sama kuin mennessäni kuulohuolistani valittamaan elokuussa 2010. Mies muisti minut ja kerroin miten hommat eteni saatuani lähetteen korvakirurkille. Lääkäri tarkisti nielun ennen korvia. Totesi korvat katsottuaan, että ovat mönjää täynnä. Leikkauksien yhteydessä ihoa on siirrelty ja ropellettu ja se on kenties rikkonut vaikunkulkumekanismia. Olenkin sanonut, että mielestäni leikkauksien jälkeen vaikun eritys on lisääntynyt. Tuntemukseni on siis oikea. Lääkäri puhdisti ensin oikean korvan ja totesi proteesin lenkin olevan hienosti paikoillaan. Sama vasemmalla. Ja kun vasen korva oli puhdistettu kuulo kirkastui oleellisesti. Iso kivi tippui sydämeltä. Jos kuitenkin muutoksia kuulemisessa tulisi voisin ottaa sähköpostitse lääkäriin yhteyttä kuulokäyrien ottoa varten. Nyt on miltein viikko mennyt ja kuulo on edelleen tallella, IHANAA!!! Helpotus on suuri!

Illan vietinkin Silmukkasiskojen kanssa neuloen. Surin aamulla jo sitäkin, että jos korvissa ongelmia kykenisinkö ihmisten ilmoille henkisen paineen takia laisinkaan. Onneksi kaupassa kuitenkin elin ajatuksella, että menen Silmukkasiskotapaamiseen. Ostimme hedelmiä ja teimme hedelmälautasen. Olo oli aika tyhjiin puristettu, ihan kuin jokin isompikin fyysinen suoritus olisi ollut takana, henkinen kapasiteetti taisi olla yllättävänkin kovilla. Siskojen kanssa neuloessa ja herkutellessa mailmaa samalla parantaen alkoi oma olokin keventyä. Ihanaa, kun ympärillä on hyviä ihmisiä, hyviä ystäviä!

Julkaistu

Piippauksia kuuntelemassa

Eilen olin kuulotestissä ja kuten arvelinkin oikean korvan kuulo on vasempaa parempi n. 10 desipeliä. Leikkauksella ei kannata yrittää saada kuuloa yhtä hyväksi molempiin korviin tuon kymmenen desibelin takia. Noh, en kyllä itse ajatellutkaan haluta leikkausta uudelleen.

Tälläkin kerralla kuulontutkija passitti minut ensin korvan putsaukseen. Nyt sen teki minua hoitava lääkäri. Täytyy sanoa, että homma ei tuntunut yhtään niin kivuliaalta kuin viimeksi.Itse testissä olin vähän stressissä kuulenko piippaukset ja harhapainalluksia tuli jonkin verran. Olo oli aika epävarma ja kysyinkin kuulotutkijalta, mikä putsauksen vaikutus on kuuloon. No hän totesi vain, että minunhan pitäisi nyt kuulla paremmin. Sanoin, että edelliskerrallakin koin epävarmuutta piippauksien suhteen. No kuulo on kuulemma parempi kuin tammikuussa. Silloinhan vasemman korvan kuulokäyrä kummastutti lääkäriäkin, joten tiedä sitten miten vertauskelvolliset testitulokset olivat. No molemmissa oli korvat putsattu ensin.

Lääkäri oli tapansa mukaan vähän kiireinen ja tylyhkö. Ymmärsin kuitenkin kuulorajojen menevän 23-33 välillä. Lievää johtumisvikaa siis on, sisäkorvat ymmärtääkseni ok. Häilyn nyt lievän kuulovian alamailla, likellä normaalin rajaa, ainakin oikean korvan osalta. Se tuntuu toki hyvältä.

Kuuloseurantoja ei jatketa. Niistä on kuulemma luovuttu, koska muutokset vuositasolla on niin vähäisiä ettei niitä välttämättä pystytä huomaamaankaan. Kuitenkin ilmeisesti kuulo heikkenee ennemmin tai myöhemmin ja silloin on mietittävä kuulokojeen mahdollisuutta. Toki, jos proteesi jostain syystä lakkaa toimimasta (esim. irtoaa), voi leikkaustakin miettiä. Siinä kuitenkin on aina vaara sisäkorvavaurion. Nyt kuitenkin elellään normaalisti ja hakeudutaan tutkimuksiin, jos kuulossa tapahtuu jotain oleellista huonompaan suuntaan.

Tuntuuhan se vähän kurjalta, tietoisuus siitä, että tod.näk. vanhana kärsii kuulo-ongelmista näkövammansa lisäksi, mutta ei sitä nyt kannata alkaa suremaan. Eteenpäin mennään ja kuulosta nautitaan isolla sydämellä ja toivotaan sen pysyvän pitkään. Minulla on varmasti monta vuotta, vuosikymmeniä hyvää aikaa kuulla ja kokea sen kautta elämän iloja ja suruja. Positiivisin mielin eteenpäin siis.

Ja kyllähän se tuntui hyvältä tietää tilanteen olevan hyvän.
Minä kuulen, minä elän, minä voin hyvin.
Voin nauttia elämästä jne.

Pakko tunnustaa, että jännitin testejä ja lääkärin tapaamista 😀

Julkaistu

Mun leikattu korva kuulee – hyppisin riemusta, jos saisin :D

Mä olen aivan fiiliksissä! Käytiin avokin ja Harmaakuonon kanssa ulkoilemassa ja sain Liikuntahaasteeseen Liikuntapäivämerkinnän 😀 Käveltiin 45 minsaa, tosin vauhti ei ollut kummonenkaan. Silti se oli niin ihanaa. Lunta vähän (satais lisää) maassa ja mun leikattu korva kuuli asioita jo nyt. En voi sanoin kuvailla miltä tuntui tajuta kuulevansa oikealla korvalla esim. pusikoiden aiheuttamat kaijut. Kyselin jatkuvasti avokilta ”mitä meidän oikealla puolella on”. Lentokoneen lento kuulosti jännältä 😉 Se kaikui jotenkin. Ylipäätään tuntuu äänien tulevan leikattuun korvaan viiveellä. Onko sitten sitä, että aivot ei vielä oikein ole ajan tasalla ja osaa ottaa kuuloviestejä vastaan??? Onhan tämä kulunut vuosi ollut melkoista muuttumisen aikaa. Ensin kuulo vasemmasta korvasta romahti, jonka jälkeen kuulokojeen kanssa toimimista asiakastilanteissa, talvella oikean korvan romahtaminen ennen vasemman leikkausta.Vasemman leikkauksen jälkeen totaalinen kuurousfiilis, hiljalleen vasemman kuulo koheni ja oikea jatkoi huononemistaan. Ja nyt onkin edessä tilanne milloin kuulen molemmilla korvilla hyvin. Tuntuu aivan uskomattomalta ja samalla sopeutumiskykyä vaativalta.
Avokki käveli Harmaakuonon kanssa ja mä valkoisen kepin kanssa perässä. Välillä ”unohduin” kuuntelemaan ääniä ja tepsuttelin liian tien reunaan. Halusin lenkkipolun jälkeen käydä ison tien varressa kuuntelemassa autojen ääniä lähempää. Ne kuulosti kovilta 😀 Ja kuulin bussipysäkin aiheuttaman kaijun. Välillä oli vaikeaa hahmottaa mistä suunnasta äänet tulivat, etenkin äänet, jotka kuului etäältä ja hiljaisina. Ja niin pirukseen teki mieli pukea Harmaakuonolle valjaat ja lähteä reippaalle lenkille. No lenkkimme ei ollut fyysisesti raskas, mutta henkisesti olin aika uupunut kuulon analysoinnista, mutta niin pirhanan onnellinen. Huomisaamuna menen ensinmäiseen jälkitarkastukseen/tamppoonien poistoon. Näistä mahtavista fiiliksistä huolimatta yritän pitää jalat maassa. Toipuminen on kuitenkin vasta aluillaan. Nyt muutoksia vaan tuntuu tapahtuvan edelliskertaa nopeammin.
Lupaan, että saatte (lähitulevaisuudessa) jotain muutakin luettavaa kuin tätä korva-aihetta, mutta ”pakko” hehkuttaa…
Julkaistu

Korvaleikkauskuulumiset

Korvaleikkaus on onnellisesti ohi ja toipuminenkin tuntuu sujuvan lähes kivuitta. Ennen kuin paneudun ”korvakuulumisiin” kiitän ystävääni ja lähetän isot halaukset hänelle. Azoreiden lomamatkan matkakertomus valokuvineen täällä blogissa on hänen ansiotaan. Kirjoitin tekstit ja lähetin hänelle kera valokuvien. Hän liitti kuvat teksteihin ja näin matkakertomus sai myös paljon kuvallista materiaalia teidän ihasteltavaksi. En millään olisi osannut/pystynyt kuvailemaan sanoin Azoreiden luontoa, joten ystävälle isot kiitokset avusta elävöittää kuvin matkakertomusta. Tuo matkakertomushan on julkaistu osissa, ja laitan vielä linkit osiin. Jos joku haluaa lukea matkakuulumiset aikajärjestyksessä. Azoreillahan olin elokuussa avokin ja avustajamme kanssa.

Lomamatka Azorit 15.-22.8.2011
Azorit, osa 1
Azorit, osa 2
Azorit, osa 3
Azorit, osa 4

Ja nyt sitten niihin ”korvakuulumisiin”…
Torstaiaamuna kotoa lähdin kymmentä yli kuus. Yön nukuin kohtuullisesti. Haettiin AA kotoaan ja mentiin korvaklinikalle. Mulle oli varattu osastolta paikka kuten edelliskerrallakin. Ensiksi sain nieltäväksi neljä panadolia. Verenpaine mitattiin ja alapaine huiteli sadassa ja ylä yli 140. Hoitajan kanssa keskusteltiinkin siitä miten mittaus tuntuu tuollaisessa tilanteessa aika turhalta. Normaaleja lukemia ei saa oikeastaan ikinä ennen leikkausta. Sen verran jokainen jännittää. Halutessani olisin saanut esilääkitykseksi diabamin. En ottanut verenpaineesta huolimatta. Sain sairaalavaatteet, jonka jälkeen henkilökuntaa näin vasta kun mua lähdettiin viemään leikkaukseen. Aa:n kanssa rupateltiin ja kävin sen tunnin aikana kolmasti pytyllä. Mut vietiin sängyllä alas ja Aa tuli mukana leikkaussalin ovelle. Siellä se toivotteli onnea ja taputti jalalle. Salin henkilökunta oli eri kuin viimeksi. Siirryin leikkauspöydälle ja sain tyynyn edelliskerran tapaan polvieni alle. Palelin taas ja toivat ohuen pussilakanapeitteen lisäks jonkun lämpöpeiton ja hetkeks puhaltimen jalkoihin. Anestesialääkäri tuhrasi kanyylin laitossa ja joutui pistämään pariin kertaan. Korvan seutu desifioitiin ja hiuksia teippailtiin pois tieltä. Verenpaine huiteli korkeuksissa ja unitohtori halusi antaa diabamiannoksen suonen kautta. Siitä huolimatta toimenpiteen aikana minusta tuntui, että tiesin koko ajan paljon tarkemmin missä mennään milloinkin kuin edelliskerralla. Puudutus oli inhottavaa. Edelliskerralta muistan kivun ja paineen. Nyt muistan kaksi erillistä pistoa. Ennen toimenpiteen aloittamista hoitaja pyysi minua olemaan puhumatta, jotta korvassa ei tapahtuisi liikettä. No eipä mulla kelleen mitään asiaa ollutkaan 😉 Anestesialääkäri kyseli välillä vointiani ja mittaili verenpainetta aina kun tunsin vähän rentoutuvani 😀 En tiedä kuvittelenko, mutta mielestäni unitohtori räpläsi kanyyliani vähemmän kuin edelliskerralla. Siitä voisin päätellä saaneeni vähemmän mömmöjä, mutta mene ja tiedä… Itse tohtori pyyteli imu kahtatoista, välillä pyysi voimakkaampaa imemistä, jotain ovaali… Laser ei polttanut kunnolla ja jouduttiin ottamaan toinen, joka sitten kuulemma poltti kuten pitääkin. Ennen sisäkorvan avaamista lääkäri ilmoitti avaavansa sen ja voi hyvänen aika miten kuulinkaan korvalla. Lääkärin ääni kuului kovana vierestä ja olin aivan fiiliksissä. Proteesi laitettiin paikoilleen ja testailtiin ääniraudalla kuuluvuutta. Sitten se huippuhetki olikin ohi, Korva tukittiin kahdella tamppoonilla, joten eipä kuulu enää 😀 Nyt tunsin miten tasapainoelin reakoi korvassa hääräilyyn. Tunsin useamman kerran miten päässä vippasi, vippaukset oli hitaampia edelliskertaisiin verrattuna ja tunsin ne selkeämmin ja useammin. Sitten homma olikin ohi, heräämössä olin jo 9.20. Leikkaukseen meni kuulemma tunti. Jälleen ajantaju meni. En todellakaan kuvitellut maanneeni salissa tuntia 😀
Heräämössä oli paljon väkeä ja viivyin siellä reilun puolituntia. Osaston hoitaja haki mut AA:n kanssa. Aa tosin ei saanut tulla heräämöön vaan odotteli meitä käytävässä. Matkalla juttelin hoitajan kanssa rauhottavien vaikutuksesta. Ihmettelin miksi en niistä saa oikein minkäänlaisia tuntemuksia. Diabamin lisäks olin saanut jotain muutakin rauhoittavaa pienen annoksen ja se diabamikin oli kuulemma pieni annos 😀 Huoneeseen päästyämme sain heti vettä, mehua ja mehukeittoa. Huoneessa oli toinenkin potilas, joka lähti tovin päästä johonkin toimenpiteeseen. Juomat pysyi hyvin sisällä eikä huonovointisuutta esiintynyt. Tippapullon kanssa kävin veskissäkin. Teipit kädessä painoi ja kysyinkin voisiko jo tipan poistaa. Pistokohta oli liki ranteessa ja kiristi jotenkin… Noh, samaan aikaan toista potilasta lähdettiin viemään ja lääkäri tuli katsomaan mua. Hoitajalta jäi hommat kesken. Poisti kyllä tipan, mutta kanyyli teippeineen jäi 😀 No lääkäri kertoi leikkauksen menneen oletetusti ja että otoskleroosihan se siellä korvassa rellesti. Nyt rauhallista elämää, jotta proteesi asettuu paikoilleen jne. Kerroin hänelle kokeneeni koko leikkauksen ihan toisella tapaa kuin ensinmäisen ja että jotenkin reakoin kuulemiseen paljon voimakkaammin. Lääkäri selitti, että kyse voi olla ihan paristakin desibelistä, mutta koemme sen voimakkaasti. Sanoi myös, että toisella kertaa turvotusta on voinut olla enemmän jne.  Sitä en älynnyt kysyä miksi korvaan laitettiin tamppooneja. Mielestäni edelliskerralla ei ollut. Sain luvan lähteä kotiin kun vointi on tarpeeksi hyvä. Söin vielä sairaalassa kalasosekeittoa. Ehkä onni etten paljoa maistanut miltä se maistui.
Lopulta pääsin kanyylistakin eroon. Samalla sain kotiutuspaperit ja hoitajan kanssa rupateltiin tovi. Hän muistutti suu auki aivastamisesta ja siitä ettei saa niistää. Jos nenä vuotaa, pitää vaan vetää sisäänpäin. Eli, nyt tehdään sit kaikki se mistä lapsena on kielletty ja mitä pidetään huonotapaisena.
Puoliyhden jälkeen lähdimme osastolta. Käytiin teellä sairaalan kahviossa hakijaa odotellessa. Kotona luin sähköposteja ja Facebookin, lepäilin Aa:n touhuillessa. Söin munakasta ja valmistimme joululahjakoreja teemukillisen äärellä. Ilta meni lepäillen ja nukkuessa. Heräsin joskus kymmenen jälkeen. Noh, eihän sitä sitten yöllä nukuttanut vasta kuin neljän jälkeen. Korva oli rauhallinen. Ei särkenyt eikä muuten elämöinyt. Itse asiassa särkyä on ollut tosi vähän. Kotona ollessani olen syönyt joka päivä yhden särkylääkkeen. Viimeks niitä meni kolme vuorokaudessa. Mielestäni viimeks kuului korvasta myös paljon enemmän ääniä; rutinaa, pauketta, suhinaa. Nyt kuulen lähinnä oman sydämeni sykkeen. Ja haukotellessa vähän rutinaa. Eilen kävin pesemässä hiukset ekan kerran leikkauksen jälkeen. Juomalasi korvan päällä on kyllä aika hyvä ja toimiva systeemi.
Te jotka haluatte lukea myös vasemman korvan leikkauksesta ja siitä toipumisesta

 täältä löytyy postaus aiheesta.
Kannattaa lukea myös
TÄMÄ, saa kokonaisemman kuvan koko toipumisprosessista.

Perjantaina avokki herätteli mut puolilta päivin. Se oli jo ehtinyt imuroimaan ja hoitamaan yhden asiakkaankin. Join ”aamuteetä” kaikessa rauhassa tietokoneella istuen. Avokin ollessa vapaalla juttelin sen kanssa. Jossain vaiheessa alottelin lasihelmistä kaulakorun valmistamisen. Homma sujui muutoin ihan kivasti, mutta langan neulaan saaminen oli työlästä. Sain helminauhankin jo valmiiksi, mutta totta kai solmu petti ja helmiä karkasi jokunen. Sillä kertaa en jaksanut pujotella puuttuvia uudelleen vaan siirryin valmistamaan raakasuklaata.
Laitoin pari desiä raastettuna kaakaovoita
siihen sit kaakaojauhoa, desin Lucuma-jauhetta, loraus Acave-siirappia. Muottien pohjalle Cashey-pähkinät ja suklaamassaa päälle. Toiseen satsiin lisäsin tyrnijauhetta ja jätin pähkinät pois ja kolmanteen laitoin makeutukseen hunajaa ja täytteeksi kuivattuja karpaloita. Viimeisimmät ei tahtoneet pakastuksenkaan jälkeen oikein pysyä kasassa. Lucuma-jauhe toi makeutta ja kermaisuutta. Kaikki oli omalla tavallaan hyviä. Maistelimme avokin kanssa epäonnistuneimpia muotoja ja loput tarjoiltiin eilen vieraille.
Reippauteni puuskassa/innossa valmistin vihersalaatin johon laitoin paprikaa, kurkkua, tomaattia, fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja salaatinlehtisekoituksen, jossa mm. rukolaa. Vähän oliiviöljyä ja mustaapippuria makua antamaan. Namsk…
Perjantain ja lauantain välisenä yönä valvoin taas turhan pitkään, joten unta riitti lauantaina melkein puolille päivin. Teehetken jälkeen valmistin uuniperunoille kylmäsavulohitäytteen johon laitoin kermaviiliä, kurkkua, tilliä, sitruunanmehua ja mustapippuria lohen lisäksi. Uuniperunoihin laitoin tilkan oliiviöljyä, ruususuolaa ja mustapippuria. Innostuinpa vielä leipomaan pellillisen joulutorttuja, joten siinähän se iltapäivä hujahtikin kera pikkusiivoilujen.
Meillä oli ihana ilta. Saimme vieraaksemme ystäväpariskunnan. Söimme ja vaihdoimme kuulumisia. Muiden saunoessa keittelin kahvit ja teet. Oli mukava tavata heitä pitkästä aikaa, ja aika sujahti ihan liian nopsaan. Puolilta öin vieraat lähtivät ja avokki telkun ääreen Heleniuksen nyrkkeilyottelua katsomaan. Tänään en ole tehnyt mitään mainittavaa. Ulkoilusta vähän haaveksin, mutta vettä on satanut riittävästi, joten jospa huomenna. No ehkä maininnan ansaitsee tuo, että olen yrittänyt opetella miten saan tehdyksi linkkejä siten, että esim. ”Azorit, osa 1” näkyy tuollaisena tekstissä eikä kokonaisena linkkiosoitteena. Ehkä opin ainakin miten homma onnistuu. Vielä kun saan ilman tuntien taistelua linkit tekstiin oikeille kohdilleen… Voin ehkä jatkossa tehdä itsekin näitä linkityksiä…
   
Julkaistu

Fiiliksiä ennen leikkausta – alkuviikon tohinat

Enään reilu vuorokausi kun kello soi ennen kuutta ja kulkuni suuntautuu korvaklinikalle. Siellä pitää olla seitsemältä. Ihan huippua, että pääsen heti aamusta eikä tarvitse odotella puolta päivää. Tod.näk. ennen kymmentä koko toimenpide on jo ohi. Ihan kauheesti ei vieläkään jännitä. Nyt kun tietää suurin piirtein mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, miltä tuntuu, miltä kuulostaa jne. Äänimaisema toimenpiteessä muistuttaa aika pitkälle hammaslääkärin äänimaisemaa. Rutina, rapina, kopina, suhina, imeminen kuuluu vaan korvasta.  Inhottavin hetki on puuduttaminen, mutta ei sekään kauaa kestä, joten aika rauhallisin fiiliksin – ainakin toistaseks. En osaa vielä jännittää edes miten leikkaus onnistuu, miten paljon kuulo korvassa kohenee. Sen aika näyttää.  
   
Tähän alkuviikkoon mahtuu aika paljon kaikenlaista toimintaa. Kampaaja siirtyi maanantailta keskiviikkoon, joten kiropraktikolta suoriudun pikaisesti kampaajan hoiviin, josta avustajani hakee mut jouluostoksille. Illalla vielä yksi asiakas ja ystävän visiitti. Hän on lukenut mulle Näkökulma-lehtiä, joten luetut tallenteet siirretään mun koneelle. Kiva saadakin kuunneltavaa sairaspäiville. Tosin ajattelin pyrkiä siihen etten nyt ihan jatkuvasti möllöttäisi tässä tietokoneella vaan touhuilisin rauhalliseen tahtiin kaikkea pientä. Sainkin parit piparkakkuohjeet ja ajattelin kokeilla raaka suklaan valmistusta ihan alusta lähtien jonkun reseptin mukaan. Ostinkin jo suklaamuotteja, kaakaovoita ja kaakaojauhetta. Suklaaseen voisi rouhaista pähkinää ja Lucuma-jauhetta, joka tuo makeutta/kermaisuutta suklaaseen. Olin maanantai-iltana Jaakko Halmetojan luennolla Totuus suklaasta ja olihan sitä kotiuduttua tutkailtava reseptejä osoitteesta www.raakasuklaa.com.  Mielikuvitus taitaapi olla suklaan valmistuksessa rajana 😀  Että ainakin joulupipareita ja raakasuklaata 😀 Ajattelin kokeilla myös lasikorujen valmistamista. Aloitan ihan valmiista helmistä, jotka vaan pujottelen koruiksi. Olen jo pidempään miettinyt tuota korujen valmistamista ja erityisesti minua kiinnostaa lasikorut, koska tykkään niistä itse ihan mielettömästi. Ostin helmiä tänään (tiistaina) tavatessani ystävääni keskustassa. Käytiin pitkästä aikaa myös Thehuoneella teellä ja siemencroisantilla. Ostin sieltä minttuteetä ja luomuna kiinalaistavihreää teetä. Ystävää oli huippua nähdä ja siinä sivussa vähän shoppailla.
Ilta meni töiden merkeissä, jonka jälkeen listasin avustajalle osotteita joulukortteja varten. Avustajani tulee torstaina tänne siksi aikaa kun avokki kotiutuu hierontakeikaltaan. En saa jäädä nimittäin yksin, läsnä on oltava aikuinen ihminen. Aa mun lepäillessä kirjoittaa joulukortteja, tulostaa firman lahjakortteja myyntiin, valmistaa lahjakorttimainoksen tms. Huomaatteko, kaikki on suunniteltu huolellisesti, joten eikös silloin kaikki ole jo puoliksi tehty 😀 Huomiselle (keskiviikolle) kauppalista on tekemättä ruokaostosten osalta, joten jäänee myös impulsiiviselle ostamiselle/toimimiselle tilaa 😀 Ehkä nyt on syytä kuitenkin hipsiä tuonne avokin viereen, jotta jaksan pitkän päivän kaikkine touhuineen. Ja tähän loppuun haluan vielä toivottaa uuden lukijani tervetulleeksi Endofiinista voimaa-matkalle mukaan. Hauskaa Lina, että olet täällä!
Julkaistu

”Kallon poraus”;korvaleikkaus siirtyy :(

Vaikka ollaan jo keskiviikon puolella haluan vielä ennen pehkuun siirtymistä kirjoittaa tämän postauksen(niin kuin päivällä ei ehtis). No ilta vierähti Terveysillassa, jossa Tommi Sundqvist kertoi miten luonnollinen ravitsemus on auttanut häntä suolistosairaudessaan. Nykyisin ei joudu käyttämään lääkitystä laisinkaan ja vielä muutamia vuosia sitten mies oli todella huonossa kunnossa epäonnistuneen suolistoleikkauksen jälkeen. 
Tommin osuuden jälkeen Jaakko Halmetoja jatkoi alkuperäisestä jaluonnollisesta ravitsemuksesta korostaen ennen kaikkea laatua siinä mitä eniten syömme. Muistutti myös bagteerien tärkeydestä. Nuorella miehellä tuntui olevan valtavasti tietoa ja asialleen omistautumista. Tauon jälkeen Christer Sundqvist jakoi omia terveys- ja ravintovinkkejään. Väliin kuulimme pianistin musisointia. Christerkin korosti ruuan laatua ja lisäaineettomuutta. Terveysillan antiin varmastikin palaan ihan omalla postauksella aikanaan, viimeistään sairaslomani kuluessa. Ja tästä päästäänkin aiheeseen minkä halusin tulla vielä yösydännä teille kertomaan. Nimittäin tänään saapui Hussilta kirje, jossa ilmoitettiin korvaleikkaukseni ajankohdan siirtymisestä. Senhän piti olla 24. päivä, mutta onkin viikkoa myöhemmin 1. joulukuuta lääkärin aikataulumuutoksien vuoksi. Noh, eipä sille mitään voi! Harmittaa vaan kun olen ehtinyt asiakkaiden kanssa sopimaan hoitoajoista jouluviikolle jne. Nyt joudun ne perumaan ja rytmittämään asiat uudelleen. No onneksi leikkaus ei kuitenkaan viivästy tuota pidempään.
Kuten taisin viime postauksessa kirjoittaa, vielä ei jännitä erityisemmin. Pitää paikkaansa. Suorastaan odotan toimenpidettä, koska sen jälkeen suurella todennäköisyydellä kuulo kohenee myös oikeassa korvassa. Jos kuljen opastuksessa, normaalisti kävelen mieluiten oppaan vasemmalla puolella pitäen hänestä oikealla kädellä kiinni. Nyt tuon oikean korvan huonon kuulon vuoksi kuulemisen kannalta on parempi olla oppaan oikealla puolella. Kuulee huomattavasti paremmin. Tällä on merkitystä erityisesti häliseviss’ä paikoissa. Toinen missä oikean korvan heikkokuulo häiritsee/ärsyttää on opaskoiran kanssa liikuttaessa ihmisen mukana ollessa. Ns. peesari kävelee yleensä koirakosta katsottuna takaoikealla ja se on tällä hetkellä ehkä se heikoin kuuloalue minulle. No onneksi ei ole ollut nyt harjoteltavia reittejä tms, mutta esim. avokin kanssa lenkkeillessä homma häiritsee todella. Avokilla vielä matala ja hiljainen ääni, joten keskustelu on välillä aika hupaisaa. Että miksi sitten ihminen kävelee opaskoiran kanssa liikuttaessa siellä takaoikealla? Noh, tarkoitus on ettei se ihminen häiritse koiran työntekoa, eikä koira ottaisi siitä näkevästä liikaa tukea päätöksilleen. En oikein osaa asiaa paremmin selittää.
Joka tapauksessa odotan kovasti leikkausta ja helpotusta moiseen asiaan. Toiveet on korkealla, silti yritän olla realistinen ja jalat maassa muistaen kaiken olevan mahdollista. Ja ihan pakko tunnustaa myös, että fyysisesti kaipaan maalipalloa joskus ja olenkin miettinyt pitäisikö vuoden vaihteen jälkeen käydä kokeilemassa miltä pelaaminen lähes vuoden tauon jälkeen tuntuu. Asiaa täytyy mutustella ja makustella, mutta tuolla jossain kutittelee hivenen. Aika näyttää mitä sille kutinalle tapahtuu 😀
Julkaistu

Perjantai-illan leipuri leikataan marraskuussa

Avokki nakottaa telkun ääressä katsoen nyrkkeilyä. Laji, joka ei herätä minussa minkäänlaisia positiivisia tunteita. Onneksi voin ”paeta” tietokoneen ääreen ja pistää kuulokkeet korviin ja kirjoittaa teille postauksen.

Jos eilen sain kaksi mahtavaa yllätystä blogitunnustuksen ja arpaonni oli suosiollinen, tänään postilaatikossa nökötti Hussilta kirje kutsu korvaleikkaukseen, jota on jo vähän ehditty odotellakin. Eli, marraskuun 24. päivä operoidaan oikea korva, joten nyt kaikki peukuttamaan kuulon kohenemisen puolesta, jooko!? Nyt on aivan mahtavaa, kun tietää milloin leikkaus on, ei tarvii tässä hohhailla ja ihmetellä moista. Ja vielä ei ainakaan edes hirveesti jännitä. Tiedänhän jo suurinpiirtein mitä siellä tapahtuu. Siis ainakin, jos kaikki menee yhtä sujuvasti ja hyvin kuin viimeksi.

Iltapäivällä innostuin harjaamaan Harmaakuonon perinpohjaisesti ja pesemään sen. Nyt täällä on niin komeasti kiiltävä koira. Turkki tuntuu ihanan pehmeältä ja puhtoiselta. Herra meinasi vaan välillä harjauksen aikana pitkästyä ja suihkussa piti tietystikin hiipiä hiljaa kauemmaksi 😀

Ja nyt illalla iski leipomushinku, joten tein kolmen siemenen porkkanasämpylöitä ja seesamkeksejä. Edellisen kerran kun tein sämpylöitä porkkana puuttui ja niistä tuli ehkä vähän kuivakoita. Nyt pistin porkkanaraastetta reilulla kädellä ja heitinpä mukaan himpun juustoraastettakin. Pinnalle kurpitsansiemenien seuraks ripottelin pussinpohjat juustoraastepussista 😀 Iltateen kanssa maistelimme aikaansaannoksia ja hyvältä maistui. Ei lisäaineita, no ehkä juustoraasteessa jotain… Mut sitä ei nyt lasketa 🙂

Tänään myös kannettiin pihakalusteet ja grilli varastoon, joten talvi voi tulla. Ainakin pirun kylmä siellä on. Mitenköhän taas tähän paleluun tottuu??? Toisaalta, kirpakka syysaamu on mitä parhain. Ja tänään saatiin vielä nauttia ihanasta auringonpaisteestakin, ja sen tuomaa hyvää oloa täytyy nyt vaalia. Pohdittiin Aa:n kanssa muuten pitäisikö alkaa syömään d-vitamiinia. En ole aikaisemmin sitä popsinut, mutta voisihan sitä kokeilla miten toimii, viekö syysväsyä yhtään pois. Nyt oon kyllä jotenkin hirmusen hyvällä mielellä, ei väsyt ja alavireydet paina. Oloa jotenkin helpotti hirveesti tuo leikkausajankohdan selviäminen.

Julkaistu

Oikea korvakin leikataan

Olen vallan hämmentynyt, mutta iloinen teistä uusista lukijoista. Vielä pari viikkoa sitten blogillani oli neljä lukijaa ja nyt teitä on kolminkertainen määrä! Tervetuloa teille kaikille. On ihanaa kohdata uusia ihmisiä. Se saa endorfiinin kohoamaan. Aihe, josta nyt aion kirjoittaa ei välttämättä ole kovinkaan endorfiininen. Jotkut ovat kyselleet nimittäin kuulumisiani otoskleroosin suhteen. Tuota kuulovikaani olen käsitellyt blogissani aina silloin tällöin, mutta nyt viimeset kaksi kuukautta asia on aikaslailla hautautunut. Huhtikuun postauksista löytyy tarkahko omiin kokemuksiini perustuva tarina otoskleroosileikkauksesta ja siitä toipumisesta. Ja toipuminenhan on sujunut hyvin. Leikatun korvan kuulo on kohentunut oleellisesti.

Puolitoistaviikkoa sitten mulle tehtiin ekat kuulotestit leikkauksen jälkeen. Kuuntelin piippauksia kuulokkeista sekä siten, että toisesta korvasta kuului häiriösurinoita ja tutkittavasta piippauksia. Ero oli huikea. Tuon häiriöäänen ollessa leikatussa korvassa se tuntui todella kovalta ja ärsyttävältä kohinalta. Oikeassa korvassa taas kuulin sen, mutta huonosti. Oikeasta tuntui matalat äänet testissä kadonneen. Tiesinkin, että oikeassa korvassa kuulon suhteen on tapahtunut romahdus. Se tapahtui jo talvella ennen vasemman leikkausta, mutta helmikuulta kuulokäyrät olivat edelleen laskeneet. Viime maanantaina tapasin mut leikanneen korvakirurgin, joka ”avasi” kuulotestien tulosta. Vasemman korvan kuuloraja on 30 desibeliä ja oikeassa 50, korvat ovat heittäneet häränpyllyä siis. Oikea on leikkauskypsä, joten nyt olen jonossa sen operointiin. Pääsin myös peruutuspaikkajonoon kuten viime kerrallakin. Kesän aikana leikkauksia ei kuitenkaan tehdä, joten elokuun puoleen saapi olla aivan rauhassa, ahkeroida helteessä töiden parissa. Työmotivaatiota kyllä riittää, koska tuo operaatio aiheuttaa 2-3 viikon sairasloman milloin en asiakkaita voi ottaa. Tuon vasemman korvan kuulo ei yltä sisäkorvaan asti kunnolla, jos lääkärin selitykset oikein ymmärsin. Nettiä selatessa löysin tietoa, jonka mukaan juuri tuo 30 db on raja milloin alkaa olemaan erilaisia kuulemisvaikeuksia, normaalipuheääni on 50-55 db:n luokkaa ja yli 80 db on jo meteliä. Kipukynnys menee jossain 120 desibelin paikkeilla. Aika sitten näyttää koheneeko kuulo vielä leikatussa korvassa vai onko se nyt se mikä on. Molemmissa korvissa on alipainetta, ja ilmaa puhaltaessa nenän kautta kuulo kohenee. Lääkäri muistutti riskien olevan samat kuin ekalla kerralla, ja että jos korvista ei tule symmetriset kuulemisen suhteen, ei aleta leikkaamaan uudelleen vältettäessä turhaa ronkkimista korvissa. En tajunnut kysyä lääkäriltä mistä nuo useat leikkauskerrat sitten johtuvat. Täälläkin moni on kommentoinut toteamalla käyneensä 3-4 otoskleroosileikkausta läpi. Onko korvaan asetettava proteesi sitten irronnut useammin kuin kerran.

Leikatusta korvasta tinnitus ei ole kadonnut, ei edes oikeastaan vähentynyt leikkauksen jälkeen. Se tuntuu kurjalta eikä lääkärin arvio paljoa lohduttanut. Otoskleroosi voi erittää jotain ainetta mistä sisäkorva ei tykkää, ja joka mahdollisesti heikentää kuuloa nopeammin  mitä iän myötä tuleva heikentyminen normaalisti olisi. Heikkona hetkenäni ajattelenkin tinnitusta kuunnellessa, että siellä se nyt vinkuu kuuloa alaspäin. Asiaa ei kuitenkaan pidä etukäteen liikaa murehtia tässä vaiheessa. Olen erittäin onnellinen kuitenkin siihen miten paljon kuulo leikkauksen myötä koheni. Nyt kuulen tietokoneeni hurinan, opaskoirani pissimisen jne. Ihmisten kanssa keskustelu sujuu mukavasti, uskaltaa taas liikkua rohkeammin, ei tarvitse kuulokojetta jne, jne. Se mitä oikean korvan leikkaus tuo tullessaan jää nähtäväksi, mutta lähden siihen luottavaisin mielin riskit tiedostaen. Ennen tuota kuitenkin nautitaan kesästä ja Azorien saarille suuntautuvasta lomamatkasta.

Julkaistu

Kevät: Luonto herää — niin minäkin

Tätä kirjoittaessani mustarastaan kaunis laulu kantautuu korviini ja ollaan saatu nauttia upeasta kevätpäivästä, lämmintä yli 20 astetta, aurinkoista ja kohtuullisen tuuletonta. Lumet ovat saaneet kovaa kyytiä viime viikkoina ja kevät on tosissaan lyönyt itsensä läpi talven otteesta. Lumien sulaessa ja sään lämmetessä myös minä olen herännyt henkiin; kuulo on kohentunut ja nyt leikattu korva onkin se kuulevampi korva. Tinnitusta on aika paljon ja välillä se on hermoja raastavaa. Sen kanssa on vain elettävä ja toivottava asettuvan edes jonkin verran. Nyt huomenna leikkauksesta tulee viisi viikkoa ja olen saanut vapauden liikkua, rehkiä, kastella pääni; elää normaalia elämää. Viimeisin lääkärikäynti oli 15.4. Tuolloin korvaa jälleen puhdistettiin ja sovittiin ekoista kuulotesteistä kesäkuulle. Niiden jälkeen tapaan jälleen kirurgin. Huimausoireista en kärsinyt missään vaiheessa sairaslomaani enkä sen jälkeen. Vielä tän kuun eka viikko meni aika epäsosiaalista elämää viettäessä ja kuulon kohentumista odotellessa. 5.4. olin läsnä järjestäjän ominaisuudessa Opaskoirakoululla peesarikoulutuksessa. Oli ihanaa huomata kuulevansa kohtuullisesti, vaikkakin ”pöntön takaa”. Onneksi minun ei tarvinnut tilaisuudessa sinänsä oppia mitään, joten sain ottaa tilanteen aika rauhallisesti. Perjantaina 8. päivä olin avokin ja avustajamme kanssa äänestämässä ja ruokakaupassa. Ulkoilusta nautin suunnattomasti, ja samalla tuli myös kansalaisvelvollisuus suoritettua. illalla piipahdimme iltaa istumaan Kallioon. Kuulo oli taas vähän tiistaita parempi, mutta vielä ei jaksanut keskittyä kuulemiseen kovin hyvin.

Tuolla viikolla Turkissa järjestettiin Näkövammaisten Mailmankisat joista oli paralympiapaikkoja Lontoon kisoihin jaossa. Maalipalloilijat niin miehissä kuin naisissa pelasivat itsensä Lontooseen. Miesten joukkue voitti turnauksen ja naiset sijoittuivat toiseksi. Lisäksi judossa miesten -66 kg sarjassa voiton vei Jani Kallunki ja sai näin arvokkaita rankingpisteitä tuota Lontoon paikkaa ajatellen. Naisjudoka -63 kg sarjassa Päivi Tolppanen sijoittui viidenneksi. Sijoitus sama kuin viime kevään MM-kisoissa. Judokoilla nuo paralympialaispaikat ratkeavat marraskuun EM-kisoissa. Ja täällähän ollaan tietysti hengessä mukana.

Pari viikkoa sitten kuulemisen kannalta vietin raskaan päivän neljän tunnin kokouksen muodossa. Suunnistaminen kaikuvissa käytävissä oli hankalaa ja itse kokouksessa oli vaikea kuulla mitä kukin sanoi. Olinkin aivan rättipoikki kotiuduttuani enkä jaksanut lenkille. Tuo ihanuus siirtyi seuraavaan iltaan, ja olikin elämys. Huomasin kuulevani vasemmalla korvalla mutkien takaa autojen äänet jo paljon kauempaa mitä aikaisemmin. Lintujen laulu oli ihanaa musiikkia korvilleni ja liikunnan ilo. Tuntui mahtavalta painaltaa sulia teitä pitkin koira valjaissa opastamisesta innokkaana. Taas siis huomaaminen kuulon kohentumisesta.

Lauantain 16. oli ensinmäinen päivä milloin en tuntenut väsymystä kuuntelusta. Ensin ystäväni kävi hieronnassa, jonka jälkeen lähdin tapaamaan toista koirakkoa kiinalaisessa syöden ja hänen luonaan iltaa jatkaen. Ulkona tuntui oudolta, kuulin lintujen siipien räpsettä ja pihoilta paljon enempi ääniä mitä aikaisemmin. Kaunis kevätpäivä silloinkin. Nyt todella alkoi tuntua, että haluaa paljon tekemistä ja tavata ihmisiä ja olla taas sosiaalinen. No heti seuraavana päivänä pääsinkin nauttimaan tuosta kaikesta kerhomme ulkoilupäivän muodossa. Kokoonnuimme Laakson kentälle, josta lähdimme kävelemään Maunulan majalle. Koirat opastivat iloisina ja ihmisillä keväästä iloinen mieli. Keskuspuistossa reiteillä oli vielä jonkin verran lunta. Tuntuikin hivenen utopistiselta tarpoa latupohjaa pitkin peipposten visertäessä. Pysähdyimme koirapuistoon jossa koirat saivat hetken kirmailla vapaana ja touhuilla keskenään. Maunulan majalla söimme ja kahvittelimme. Jatkoin vielä erään peesarin kanssa matkaa Pitkäkoskelle ja sieltä hänen kotiinsa. Käveltyä tuli 13 km ja oli ikionnellinen ja hyvä olo.

Sairaslomanihan loppui jo 10. päivä, mutta ekat asiakkaat minulla oli 18. päivä, ja oikeasti hyvä niin. Kuuleminen vielä tuon 11.4. alkaneen viikon alussa oli niin työlästä. Viime maanantaina olikin mukava aloittaa työt pitkästä aikaa. Nyt huhtikuussa onkin ollut aika hiljaista, liekö kauniiden kevätpäivien ansiosta vai mistä. Saa nähdä vilkastuuko vielä ennen kesälomia toukokuun aikana, tai millainen myynti tulee äitienpäivälahjakorteista.

Tiistaina oli mukava ja kiireinen päivä. Aamusta lähdin Vuosaareen tapaamaan perhettä, jossa opaskoirani velipoika viettää eläkepäiviään opastellen perheen tyttöä kotiympäristössä. Kävimme tunnin lenkillä ja vietimme rattoisan teetuokion koiria kuvaten ja vertaillen toisiinsa. Vuosaaresta piipahdin Itikseen teelle mailikaverini kanssa. Hänet oli kiva tavata ihan livenä ja jäi tapaamisesta tosi hyvä mieli. Toivottavasti tapaamme uudelleen. Sitten olikin aika kiiruhtaa kotiin suihkuun ja syömään, sillä oli aika päivän töiden. Niiden jälkeen lähdimme avokin kanssa tunnin lenkille ja reippailun jälkeen kuntosalitreeniä penkkipunnerruksen muodossa sekä keskiropan lihasten vahvistamista. Suihku, iltapala, venyttelyt iltatee. Tuon päivän jälkeen olin niin onnellinen! Elämä on siis palaamassa ennalleen ja siitä olen kovin onnellinen ja iloinen. Kuuleminen ei tuota enään tuskaa. Nyt vain toivoisi tuon oikean korvan leikkaamista. Se ei kuitenkaan varmasti ennen syksyä tapahdu. Joka tapauksessa tilanne on paljon talvea parempi, joten stressistä sen suhteen voipi hellittää. Nyt taas kiinnostaa kuntoilu, treenaaminen, sosiaalinen elämä. Pääsiäisenä tapasinkin kaksi ystävää, veljeni perheineen. Aikaa jäi myös avokin kanssa laatuajan viettoon hyvän ruuan merkeissä sekä vaihtohieronnat tehden. Eilen laadimme mulle myös penkkitreeniohjelman 12 seuraavalle viikolle, ja sitten pitäisi nousta 43-45 kg. Avokilla puolestaan tavotteena 120 kg, joten hiukan eri kilomäärien kanssa painitaan 😀 Tärkeintä kuitenkin treenaaminen ja kroppansa hyvään kuntoon saaminen! Jospa täällä blogissakin voitaisiin kääntää uusi lehti ja tuo korvapropleema jäisi vähän vähemmälle ja tilaa saisi elämän muut hienot asiat.